PDF Advances in Organometallic Chemistry 1St Edition Pedro J Perez Ebook Full Chapter

Advances in Organometallic Chemistry
1st Edition Pedro J. Pérez

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/advances-in-organometallic-chemistry-1st-edition-ped
ro-j-perez/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Advances in Organometallic Chemistry 66 1st Edition

Pedro J. Pérez (Eds.)
https://textbookfull.com/product/advances-in-organometallic-
chemistry-66-1st-edition-pedro-j-perez-eds/
Advances in Organometallic Chemistry Volume 65 Pedro J.

Pérez (Eds.)
chemistry-volume-65-pedro-j-perez-eds/

Pérez (Eds.)

Pérez (Eds.)
Advances in Organometallic Chemistry and Catalysis The
Silver Gold Jubilee International Conference on
Organometallic Chemistry Celebratory Book 1st Edition
Armando J. L. Pombeiro
chemistry-and-catalysis-the-silver-gold-jubilee-international-
conference-on-organometallic-chemistry-celebratory-book-1st-
edition-armando-j-l-pombeiro/
Organometallic Chemistry in Industry A Practical

Approach Colacot Thomas J. (Ed.)
https://textbookfull.com/product/organometallic-chemistry-in-
industry-a-practical-approach-colacot-thomas-j-ed/
Organometallic chemistry 1st Edition Ian Fairlamb
https://textbookfull.com/product/organometallic-chemistry-1st-
edition-ian-fairlamb/
Advances in heat transfer 52 1st Edition J P Abraham J

M Gorman W J Minkowycz
https://textbookfull.com/product/advances-in-heat-
transfer-52-1st-edition-j-p-abraham-j-m-gorman-w-j-minkowycz/
Organometallic Flow Chemistry 1st Edition Timothy Noël

(Eds.)
https://textbookfull.com/product/organometallic-flow-
chemistry-1st-edition-timothy-noel-eds/
Academic Press is an imprint of Elsevier
32 Jamestown Road, London NW1 7BY, UK
525 B Street, Suite 1800, San Diego, CA 92101-4495, USA
225 Wyman Street, Waltham, MA 02451, USA
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, UK
First edition 2014
Copyright © 2014, Elsevier Inc. All rights reserved
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright
Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices,
or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety and
the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of
products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.
ISBN: 978-0-12-800976-5
ISSN: 0065-3055
For information on all Academic Press publications

visit our website at store.elsevier.com
Printed and bound in USA

CONTRIBUTORS
Mathieu Achard
Sciences Chimiques de Rennes, Organométalliques: Matériaux et Catalyse, Centre de
Catalyse et Chimie Verte, Campus de Beaulieu, Rennes, France
Ana C. Albéniz
IU CINQUIMA/Quı́mica Inorgánica, Universidad de Valladolid, Valladolid, Spain
Martin Albrecht
School of Chemistry & Chemical Biology, University College Dublin, Belfield, Dublin 4,
Ireland
Abdullah Mohamed Asiri
Center of Excellence for Advanced Materials Research (CEAMR), King Abdulaziz
University, Jeddah, Saudi Arabia
Christian Bruneau
Juan A. Casares
Gerhard Erker
Organisch-Chemisches Institut, University of Münster, Münster, Germany
A. Stephen K. Hashmi
Organisch-Chemisches Institut, Universität Heidelberg, Heidelberg, Germany, and
Chemistry Department, Faculty of Science, King Abdulaziz University, Jeddah, Saudi Arabia
Fan Jiang
Gerald Kehr
Tobias Lauterbach
Organisch-Chemisches Institut, Universität Heidelberg, Heidelberg, Germany
Annika Stute
vii
CHAPTER ONE
Palladium-Mediated
Organofluorine Chemistry
Ana C. Albéniz*, Juan A. Casares*
*Corresponding authors: e-mail addresses: albeniz@qi.uva.es; casares@qi.uva.es
Contents
1. Introduction 1
2. CdC Coupling Reactions of Fluorinated Reagents 3
2.1 Overview of catalytic CdC coupling reactions of fluorinated derivatives 3
2.2 The PddRF bond 31
2.3 Elementary steps in organofluorine CdC coupling palladium-catalyzed
processes 35
3. CdF Activation and Fluorination 61
3.1 Overview of catalytic CdC and CdX coupling reactions where a CdF bond is
cleaved 62
3.2 Overview of catalytic CdF forming reactions 69
3.3 The PddF bond 77
3.4 Oxidative addition of RdF 81
3.5 β-F and α-F elimination 85
3.6 Other activation routes for CdF cleavage 86
3.7 Reductive elimination of RdF 87
4. Conclusion 92
Acknowledgment 92
References 92
1. INTRODUCTION
The substitution of fluorine for hydrogen in a molecule may result in
profound changes in their properties and behavior. Fluorine does not intro-
duce special steric constraints since the F atom has a small size. However, the
changes in bond polarity and the possibility of forming hydrogen bonds with
other hydrogen donor fragments in the same or other molecules may change
the solubility and physical properties of the fluorinated compound when
Advances in Organometallic Chemistry, Volume 62 # 2014 Elsevier Inc. 1

ISSN 0065-3055 All rights reserved.
http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-800976-5.00001-1
2 Ana C. Albéniz and Juan A. Casares
compared to the nonfluorinated one. Fluorine forms strong bonds to other

elements and this ensures a good chemical stability. Altogether, fluorinated
compounds are very attractive in materials chemistry and in medicinal
chemistry, where many biologically active molecules and pharmaceuticals
do contain fluorine in their structure and this has been shown to be essential
for their activity.1,2
The synthesis of fluorinated compounds is a thriving field, driven by the
huge interest of these molecules. A noncomprehensive list of recent reviews
is given in Refs. 1,3–19. Some of the challenges for the preparation of
organofluorine derivatives lay on the development of suitable fluorine
reagents that are not too reactive, as fluorine itself, or too unreactive because
in order to give the desired reaction there is the need of the cleavage of a
strong EdF bond. Some of the well-developed and useful catalytic reactions
for nonfluorinated compounds have been applied to the synthesis of fluo-
roderivatives but, in many cases, the reactions are not as effective as expected
or simply do not work. In the last years, a strong impulse has been given to
this field and, being palladium one of the most important metals in CdC
bond-forming reactions, new catalytic processes have been developed using
complexes of this metal. Other metallic catalysts have also been introduced
in organofluorine synthesis, specially copper.3,10,13,18–20
This chapter is intended to give an overview of the synthetic procedures
of fluorinated molecules based on the use of palladium complexes, with
emphasis on the reported studies on the fundamental organometallic reac-
tions that are involved as individual steps in those synthetic procedures. This
is especially interesting since the understanding of these steps has allowed
to explain the failure of some reactions and to develop new effective
processes.
Long before the outburst of the catalytic synthesis of fluorinated com-
pounds, the special stability of the organometallic palladium derivatives with
fluorinated groups, specially fluoroaryls, had been recognized. Thus, a huge
number of perfluoro and fluorohaloaryl complexes of palladium are
known.21 Perfluoroalkyl derivatives have also been prepared.22 These fluo-
rinated groups play the role of auxiliary ligands in many reactions, but they
have also allowed the isolation and study of unusual coordination modes of
the aryl groups,23 unusual oxidation states for the metal,24 etc. The presence
of a fluorinated group in the complexes is very convenient since 19F NMR
spectroscopy, having high sensitivity and displaying a wide chemical shift
range, can be used as structural tool. In this way, the Pd-fluoroaryl moiety
has been used as a marker of the symmetry of the molecule and has allowed
Palladium-Mediated Organofluorine Chemistry 3
the study of a variety of complex fluxional processes, isomerization, and

ligand substitution and exchange reactions,25 as well as the study of
palladium-catalyzed polymerization reactions.26 A review covering the
use of fluoroaryl groups as a tool is available.27 Also, the use of 19F NMR
has been crucial in the study of other processes where the PddRF bond
is cleaved and these examples will be also discussed here.
The contents of this chapter are organized in two main parts devoted, on
one hand, to the formation of CdC bonds where one of the coupled groups
is a fluorinated one, and to those reactions that involve the cleavage or the
formation of a CdF bond on the other. In each part, a survey of the known
palladium catalytic processes are given followed by the reported studies of
individual organometallic reactions that play a role in the catalytic processes
and give support to the studied or proposed mechanisms for them.
2. CdC COUPLING REACTIONS OF FLUORINATED

REAGENTS
2.1. Overview of catalytic CdC coupling reactions of
fluorinated derivatives
The number of catalytic reactions that use fluorinated substituents is enor-
mous. For example, it is common to find a fluorine atom or a CF3 group in
an aromatic reagent to modulate the electronic properties of the aryl group.
Most of these reactions are not different from other catalysis with non-
fluorinated reagents. Thus, only a selection of fluorinated groups will be
mentioned in this chapter, mainly polyfluorinated species or those examples
where the fluorine atoms in any of the reagents are close enough to the
substituted position and may introduce enough differences in the reaction
rate or outcome. Efficient catalytic processes for these substrates have been
developed with the aid of bulky phosphines which have also proved to be
very effective for the coupling of other reluctant groups such as alkyls.
Figure 1.1 shows some of these ligands that will be mentioned in this chapter
when discussing the coupling reactions they are involved in.
Fluorinated groups have been used as auxiliaries in catalytic CdC
reactions in such a way that they do not get incorporated into the final prod-
uct. Among them is it worth mentioning, perfluoroalkyl sulfonates (mostly
the so-called nonaflates),28–30 and pentafluorobenzoyl oximes31 as electro-
philic reagents that undergo oxidative addition to Pd(0) in cross-coupling
reactions. This application will not be further discussed here.
R1 R2 R3 R4 name
OMe OMe H Cy SPhos
P(R4)2
R1 Oi-Pr Oi-Pr H Cy RuPhos
R2
i-Pr i-Pr i-Pr Cy XPhos
Cy Cy Cy t-Bu Cy-t-BuXPhos
R3 H H H t-Bu JohnPhos
OMe
R1 R2 R3 R4 name
MeO 1 P(R4)2
R Pr i-Pr i-Pr Cy BrettPhos
R2
Pr i-Pr i-Pr t-Bu t-BuBrettPhos
R3
Ph2P PPh2 Ph2P PPh2
O O
Xantphos DPEPhos
PPh2
PPh2
PPh2 (R)-binap (S)-XPHOS
N
O
Figure 1.1 Bulky phosphine ligands used in Pd-catalyzed coupling reactions of

organofluorides.
Palladium catalysis has also benefited from the introduction of fluoroalkyl

chains in ligands or reaction partners to gain solubility of either the catalyst or
the reagents in fluorous solvents or supercritical CO2. Some of these cata-
lytic systems can be recyclable. Fluorinated surfactants or stabilizers of
nanoparticles have also been reported. Both uses of fluoro-organyls will
not be discussed in this chapter.
The reactions gathered in this section are ordered according to the type
of fluorinated group that participates in the coupling reaction. In each of
them, subsections labeled with the different types of processes can be found.
2.1.1 CdC coupling of fluorinated alkyl derivatives

The palladium-catalyzed fluoroalkylation of organic derivatives is not an
easy task. Two main problems arise for the application of the well-known
Pd-catalyzed CdC coupling reactions to these groups: (i) the availability of
suitable fluoroalkyl transmetalating reagents and (ii) the sluggish reductive
elimination of perfluoroalkyl palladium derivatives, so other reaction

pathways can compete to give undesired by-products. The advances in this
field have concentrated in solving these two problems, specially problematic
for the simplest member of the fluoroalkyls, the CF3 group. Thus,
the functionalization with the trifluoromethyl group relies on the use of
new silicon or copper trifluoromethyl reagents. The bulky phosphines col-
lected in Fig. 1.1, which ensure low coordination numbers and bidentate
binding modes when required, have overcome the reductive elimination
problem.
Some palladium-catalyzed processes are used to transform substrates that
already bear the fluorinated group such as the enantioselective hydrogena-
tion of fluorinated imines.32 However, the examples collected here refer to
Pd-mediated processes that involve the introduction of a fluorinated group
in the molecule mainly, but not exclusively, with the formation of a new
CdC bond.
2.1.1.1 Radical reactions

Perfluoroalkyl halides are well-known sources of perfluoroakyl radicals.
These are kinetically more stable than nonfluorinated alkyl radicals due to
the limited number of termination processes which affect them.1 Radical
mechanisms are often invoked in palladium-catalyzed perfluoroalkylation
reactions, and in fact, most of the early metal-catalyzed processes involving
perfluoroalkyl reagents were classified as radical reactions. The radical initi-
ation reaction can be promoted by irradiation, heating, and use of radical
initiators, as well as by metals.1
In 1987, Huang and Zhou reported the formation of perfluoroalkyl(dialkyl)
amines and perfluoroalkyl(alkyl)enamines in the reaction of trialkylamines
with perfluoroalkyl iodides catalyzed by triphenylphosphine complexes of
palladium, platinum, or nickel (Scheme 1.1).33 The reaction is proposed to
follow a radical pathway in which a palladium(0) complex acts as a radical
initiator.
A year before, Ishihara et al. had reported that the addition of fluoroalkyl
iodides to olefins and alkynes was efficiently catalyzed by [Pd(PPh3)4], and
that radical scavengers retarded the reaction.34 Qiu and Burton extended the
scope of the reaction to the use of alkene,1,2-diols and they found that the
same reaction can be performed by using peroxides as radical initiators
supporting a radical mechanism (Scheme 1.2).35
In the presence of a catalytic amount of [Pd(PPh3)4], iododifluoromethyl
alkyl and phenyl ketones react with alkenes to give the corresponding
[M(PPh3)4]
2 RFCF2I + 3 RCH2CH2NR1R2 RFCF2CR=CHNR1R2 + RFCF2H
+ 2 [RCH2CH2NHR1R2]I
M = Ni, Pd, Pt
RFCF2I + [Pd0] RFCF2· + [PdI· ]
RFCF2· + RCH2CH2NR1R2 RFCF2– + RCH2CH2NR1R2
RFCF2– + RCH2CH2NR1R2 RFCF2H + RCH2CHNR1R2
RCH2CHNR1R2 + [PdI· ] RCH=CHNR1R2 + [HPdI]
[HPdI] + RCH2CH2NR1R2 [RCH2CH2NHR1R2]I + [Pd0]

Scheme 1.1 Radical reaction of trialkylamines with perfluoroalkyl iodides.
Cat.
RFI + CH2=CHR RFCH2CHIR
Cat. = [Pd(PPh3)4] or (PhCO2)2

Scheme 1.2 Radical addition of fluoroalkyl iodides to alkenes.
O O
CH2
+ CH2=CHR2
R1 CF2I R1 CF2 CHIR2
Scheme 1.3 Radical addition of iododifluoromethyl ketones to alkenes.
α,α-difluoro-γ-iodoketones (Scheme 1.3).36 The reaction can be

completely suppressed by radical inhibitors such as di-tert-butyl nitroxide
or hydroquinone. A radical mechanism initiated by the palladium assisted
homolytic breaking of the CdI bond was proposed.
Motoda et al. have shown that the radical addition takes place under very
mild conditions by the use of a heterogeneous aqueous system, without the
use of hydrophilic cosolvents or phase transfer catalysts (Scheme 1.4).37 The
reaction takes place for 2 h at room temperature.
Looking for a wider scope of the synthetic procedures, cross-coupling
methodologies have been applied to perfluoroalkyl groups. The fluorinated
group can be introduced in the oxidative addition step (typically as RF-X
X ¼ I, TfO, etc.) or as nucleophile through a transmetalation reaction.
Examples of the different cross-coupling reactions applied to fluoroalkyls
are given below.
I
[PdCl2(PhCN)2], L C6F13
R1 + n-C6F13I R
H2O / Et2NH
I
[PdCl2(PhCN)2], L
G + n-C6F13I G
H2O / Et2NH C6F13
R1 = n-C10H21, AcO(CH2)3, CH3CO(CH2)3

L = dppf
G = O, (MeOCH2)2C, BnN
Scheme 1.4 Radical addition of fluoroalkyl iodides to alkenes in a biphasic aqueous
system.
[Pd(PPh3)4]
RFI + R2SnBu3 RF-R2 + ISnBu3
Scheme 1.5 Stille coupling for fluoroalkyl iodides (RFI); R2 ¼ alkynyl, alkenyl, allyl.
2.1.1.2 Perfluoroalkyl groups in the Stille reaction

Matsubara et al. succeeded in the cross-coupling of alkynyl, alkenyl, and allyl
tributyltin derivatives with perfluoroalkyl iodides such CF3I, n-C4F9I, or
C6F13I, using [Pd(PPh3)4] (10%) as catalyst (Scheme 1.5).38 The reaction
was performed in hexane at 70 C. No details about the mechanism were
provided.
The cross-coupling of β-perfluoroalkyl-substituted alkyl halides with
organostannanes with allyl, arylethynyl, and aryltributyl substituents is effi-
ciently catalyzed by [PdCl2(PPh3)2] and by [Pd(PPh3)4]. When the reaction
is carried out under CO pressure, carbonylative coupling of the halides took
place affording the corresponding fluorine-containing ketones in good
yields (Scheme 1.6).39
The synthesis of group 15 and 16 perfluoroalkyl derivatives can be carried
out by the palladium-catalyzed cross-coupling of perfluoroalkyliodides with
organotin compounds such as Bu3SnPPh2, Bu3SnAsPh2, and Bu3SnSePh.
The formation of perfluoroalkylphosphine oxides (the coupling reaction
was followed by the oxidation of the phosphine), perfluoroalkylarsine, or
perfluoroalkyl selenide took place.40,41 The best results were obtained by
using [PdCl2(PPh3)2] as catalyst with a small excess of PPh3 and CsF as
[Pd]
RFCH2I + R2SnBu3 RFCH2 R2 + ISnBu3
O
[Pd]
RFCH2I + R2SnBu3 RF R2 + ISnBu3
CO
[Pd] = [Pd(PPh3)4]; [PdCl2(PPh3)]

R2 = phenyl, phenylethynyl, phenylethenyl, allyl
RF = CF3, C3F7, C6F13, C8F17
Scheme 1.6 Conventional and carbonylative Stille couplings for β-perfluoroalkyl-
substituted alkyl iodides.
[Pd] air
RFI + R2P–SnBu3 RF–P(O)R2 + ISnBu3
CsF, L
[Pd]
RFI + RnE–SnBu3 RF–ERn + ISnBu3
CsF, L
[Pd] = [Pd(PPh3)4], [PdCl2(PPh3)2], [Pd2(dba)3], [Pd2(µ-Cl)2(allyl)2]

L = PPh3, P(o-tol)3, PCy3
ERn = SePh, AsPh2
Scheme 1.7 Synthesis of group 15 and 16 perfluoroalkyl derivatives.
additives (Scheme 1.7). The use of other palladium sources (such as

[Pd(PPh3)4] or Pd2(dba)3) or other phosphines as ligands led to worse
results.42,43
2.1.1.3 Introduction of fluorinated groups using the Negishi reaction

The Negishi cross-coupling between perfluoroalkylzinc iodides (including
CF3, i-C3F7, n-C3F7, and n-C4F9) and allyl or vinyl bromides, or aryl iodides
has been described.44,45 The reactions were performed in a one-pot fashion
upon reacting the perfluoroalkyl iodides with ultrasonically dispersed zinc in
the presence of the palladium catalyst and the aryl, vinyl, or allyl halide
(Scheme 1.8). In a previous work, Kitazume et al. had shown that under
these conditions, the organozinc ZnIRF is formed.46 Pd(AcO)2,
[PdCl2(PPh3)2], and [Pd(PPh3)4] were used as catalysts, and no difficulties
derived from the reductive elimination step were reported.
Also based on the Negishi cross-coupling methodology, the synthesis of
2-perfluoroalkylpyrrole by the reaction of the organozinc with per-
fluoroalkyliodide has been reported.47
Zn/THF
RFI + R2–X RF R2
[Pd]
[Pd] = [Pd(PPh3)4], [PdCl2(PPh3)2], [Pd(OAc)2], [Pd2(µ-Cl)2(allyl)2]

RF = CF3, C2F5, n-C3F7, i-C3F7, n-C4F9
R2 = aryl, vynyl, styryl, phenylallyl
Scheme 1.8 Negishi coupling of “in situ” prepared perfluoroalkylzinc iodides.
O
[Pd]
R + Aryl–B(OH)2 Aryl–CF3
F3C O
R R
N [Pd] N
+ Aryl–B(OH)2
F3C Cl F3C Aryl
Scheme 1.9 Synthesis of trifluoroacetyl and trifluoroacetimidoyl derivatives by Suzuki–
Miyaura couplings.
2.1.1.4 Introduction of fluorinated groups using the Suzuki reaction

Suzuki–Miyaura protocols have been used to synthesize different types of
perfluoroalkylated molecules. For example, trifluoroacetyl and
trifluoroacetymidoyl moieties can be successfully introduced to aromatic
compounds in this way (Scheme 1.9).48
The Suzuki reaction has been applied to β-fluorinated alkyl derivatives as
organic electrophiles. Liang et al. have reported the cross-coupling of
CF3CH2I with heteroarylboronic esters.49 The use of bulky
dialkylbiphenylphosphines, particularly XPhos, has allowed the cross-
coupling of pyridyl pinacol boronate and other aryl boronates in moderate
yields (28–60%). Other fluoroalkyl iodides such CF3CF2CH2I gave poorer
yields (about 20%). The reaction proceeds in DMF as solvent and requires
the use of additives such as CsF, water, and CuCl (Scheme 1.10). The role of
the CuCl is unclear: Although the copper-catalyzed cross-coupling of alkyl
halides and arylboronic acids has been described,50 Liang et al. reported that
the use of CuCl, without palladium, as catalyst yielded only traces of the
cross-coupling product.
So far, the best results in the Suzuki cross-coupling of trifluoroethyl
derivatives have been reported by Zhao and Hu.51 The use of
Pd2(dba)3CHCl3 and a large excess of Xantphos as the catalyst precursor
allow the synthesis or trifluoroethyl arenes with yields up to 92%. In this sys-
tem, Cs2CO3 was used as base and a mixture of dioxane/water was used as
solvent.
[Pd]
RFCH2I + R2–B(OR)2 RFCH2 R2
"additives"
R2 = aryl or heteroaryl ; B(OR)2 = B(OH)2 or B(pinacolate)

[Pd] = [Pd2(dba)3] .CHCl3 + XPhos ; "additives": CuCl, CsF, H2O
Scheme 1.10 Suzuki coupling of β-fluorinated alkyl derivatives.
[Pd]
CF3CH2OTs + R2–B(OH)2 CF3CH2 R2
"additives"
additives: PPh3, K3PO4, NaI
Fe
Cl
[Pd] = Pd(OAC)2 + Pd
N L L = PEt3, PCy3,
o-tol CyJohn-Phos, X-Phos
Scheme 1.11 Suzuki couplings of trifluoroethyl tosylate.
Not only trifluoroethyl iodide but also trifluoroethyl tosylate undergo

the Suzuki cross-coupling.52 The reaction takes place under harsh condi-
tions (4 h at 150 C in DMSO as solvent). The best catalytic system for this
reaction involves two different palladium catalysts: one palladacycle com-
plex and Pd(AcO)2 (Scheme 1.11). No explanation of the role of these
two catalysts has been reported, but the absence of any of them has a great
effect on the yield, which is always moderate (25–60%). Several additives
have also to be added: NaI (up to 3 equiv.) base (3 equiv.) and extra ligand
(PPh3 or other phosphine).
As it is the case for trifluoromethylation, most successful metal-catalyzed
procedures to introduce the difluoromethyl group have focused in the use of
copper as catalyst.53 Palladium-catalyzed reactions are a rarity. Nonetheless,
the palladium-catalyzed difluoroalkylation using aryl boronic acids containing
functional groups (ester, thio-ether, trimethylsilyl, etc.) with commercially
available bromodifluoromethylphosphonate and with bromodifluoroacetate
has been reported by Feng et al.54 The catalytic system includes the use of
[Pd(PPh3)4] or [PdCl2(PPh3)2] as palladium source and Xantphos (2–4 equiv.
with respect to the palladium catalyst) as auxiliar ligand (Scheme 1.12). The
role of Xantphos is not clear but, although different palladium sources could
be used, the addition of Xantphos was critical for the catalysis. In the cross-
coupling reaction of bromodifluoroacetate, the use of CuI as “co-promoter”
[Pd(PPh3)4]
(5% mol)
Xantphos
(10% mol)
BrCF2PO(OEt)2 + Aryl–B(OH)2 Aryl–CF2PO(OEt)2
K2CO3
Scheme 1.12 Suzuki couplings of bromodifluoromethylphosphonate.
H O
H + BrF2C
H
(RO)2B
[Pd2(dba3)]
[Ox]
H O
H
OH
H
HO H
F F
Scheme 1.13 Application of the Suzuki cross coupling of 3-bromo-3,3-difluoropropene
to the synthesis of a bioactive molecule.
was also required. The reaction has been used for the late-stage synthesis of
biologically active compounds.
Zhang’s group has also reported the use of the Suzuki–Miyaura method-
ology for the cross-coupling of 3-bromo-3,3-difluoropropene with a variety
of aryl boronates and arylboronic acids to produce the gem-difluoroallylated
arenes.55 The reaction occurs in very high yields with low catalyst loading
(0.8–0.01% of Pd2(dba3) or [Pd(PPh3)4]). The procedure has been scaled up
to obtain 10 g of product and applied to the synthesis of bioactive molecules
(Scheme 1.13)
α-Monofluoroalkylation of aromatic derivatives has been reported by
Qing et al. using the palladium-catalyzed Suzuki–Miyaura cross-coupling
reactions of ethyl α-bromo-α-fluoroacetate with various structurally diverse
arylboronic acids using a phosphine ligand, to afford α-aryl-α-fluoroacetates
in moderate-to-good yields.56 The reaction also produces the hydrogena-
tion of the bromofluoroacetate (Scheme 1.14), although this side reaction
may be minimized by using PPh3 as ligand.
O O O
F [Pd(OAc)2], L F F
O + R2–B(OR)2 O + O
base
Br R2 H
R2 = Aryl; L = biphenyldialkylphosphine, PPh3, dppe, dppb

base = K3PO4, NaOAc, Cs2CO3, CsF
Scheme 1.14 Synthesis of monofluoroalkylated derivatives by Suzuki cross-coupling
reactions.
2.1.1.5 Use of fluoroalkyl silanes as fluoroalkylating reagents

Fluoroalkyl silyl derivatives combined with fluoride salts have proved to be
useful fluoroalkylating reagents in palladium catalysis. The most prominent
compound of this class is trifluoromethyltrimethylsilane, also known as the
Ruppert’s reagent, which has been widely used to generate CF3 in solu-
tion.8,57,58 Trifluoromethyltriethylsilane is commercially available, it is
increasingly used, and its applications have been reviewed.4,58,59 The
reagent requires the use of a nucleophile (typically F) to activate the
CF3dSi bond. The CF3 that is generated readily decomposes to
difluorocarbene (F2C:) and fluoride (F), so the reaction rate of the
trifluoromethyl anion with the final reagent (the palladium complex) has
to be high enough to avoid its accumulation in solution and its eventual
decomposition. The main difficulty for the application of these reagents
to palladium-catalyzed reactions is the sluggish reductive elimination of
perfluoroalkyl palladium derivatives, which makes possible the competition
of other reaction pathways leading to unwanted products. This difficulty
has been overcome by Buchwald et al. by using very bulky
biphenyldialkylphosphines, such as Bretphos or RuPhos (Scheme 1.15).
With these ligands, they succeeded in producing the palladium-catalyzed
cross-coupling of arylchlorides with CF3SiMe3 or CF3SiEt3 in the presence
of CsF at 120–140 C in dioxane.60 The system shows a high tolerance for
functional groups on the aryl moiety. The transmetalation of the CF3 group
from CF3SiEt3 to palladium occurs at room temperature, allowing the iso-
lation of the reaction intermediate [PdAr(CF3)(BrettPhos)]. The X-ray
structure of this complex shows the coordination of the BrettPhos ligand
in a chelating mode, through the phosphorus and one of the oxygen atoms
(Scheme 1.15). The same coordination mode is possible for the other ligands
that are able to promote the reductive elimination: RuPhos and Xantphos.
This complex undergoes a reductive elimination reaction in the presence
of a different aryl chloride at the same rate and with identical yield of the
[Pd], L
CF3SiEt3 + R2–Cl CF3 R2
KF, dioxane
R2 = aryl or heteroaryl
[Pd] = Pd2(dba)2; [Pd2(m-Cl)2(allyl)2]
L: BrettPhos, RuPhos
Scheme 1.15 Trifluoromethylation of aryl chlorides with a trifluoromethylsilyl
derivative.
Dioxane
[PdAr1CF3(BrettPhos)] Ar1—CF3
80 °C
Dioxane
[PdAr1CF3(BrettPhos)] + Ar2Cl [PdAr2Cl(BrettPhos)] + Ar1—CF3
80 °C
Scheme 1.16 Reactions of an intermediate trifluoromethyl palladium complex.
trifluoromethylated aryl than that observed without the additional aryl chlo-
ride (Scheme 1.16). This supports the classical catalytic cycle for cross-
coupling reactions in which only Pd(II) and Pd(0) species are involved,
ruling out the involvement of Pd(IV) complexes.
In 2011, Cho and Buchwald extended this procedure to the catalytic
trifluoromethylation of cyclic vinyl triflates or nonaflates using CF3SiMe3
in the presence of KF or CF3SiEt3 with RbF as trifluoromethylating mix-
tures in a Hiyama-like cross-coupling reaction.61 The success of the reaction
depends critically on the ligand used. For these reagents, BrettPhos and
t
BuBrettPhos gave poor results but the reaction performed well using
t
BuXPhos or CytBuXPhos. Cyclohexenyl triflates or nonaflates as electro-
philes gave the best results. Five- or seven-membered alkenyl rings have
either lower reactivity or undergo side reactions that precluded the forma-
tion of the desired products in high yields.
2.1.1.6 Other fluoroalkylating reagents: Fluoroalkyl copper

Although there are several methods for the synthesis of trifluoromethylcop-
per(I) complexes,20,62 the isolated complexes are not generally used as
trifluoromethylating reagents in palladium-catalyzed processes. This is
probably related to the fact that, even in low concentration, the
trifluoromethylcopper derivatives induce polytrifluoromethylation of
palladium complexes and lead to inert derivatives of generic formula
[Pd(CF3)nL](n2). However, they are useful when generated in situ during
the reaction using an equimolar mixture of FSO2CF2COOMe and
CuI. The use of readily available reagents derived from tetrafluoroethane
F O
F S O O O O
ROH
O S + MHF2
F RO F
F MF (M = K, Na)
F F
Tetrafluoroethane β-sultone
Scheme 1.17 Synthesis of trifluoromethylation reagents from β-sultone.
F2C CF2 F2C CF2

CuBr, PdCl2
+ FSO2CF2COOMe
DMF F2C CF2
F2C CF2
I CF3
Scheme 1.18 Palladium-catalyzed trifluoromethylation using in situ generated CuCF3
species.
β-sultone, which includes fluorosulfonyldifluoroacetic acid derivatives such

as FSO2CF2COOH or FSO2CF2COOMe as trifluoromethylating and
difluoromethylating reagents, has been recently revised (Scheme 1.17).11
Chen and Wu have found that FSO2CF2COOMe readily eliminates
CO2 and SO2 in the presence of CuI in DMF at 60–80 C to produce
CuCF3 species.63 By using this system, Roche and Dolbier reported the aro-
matic trifluoromethylation of octafluoro[2.2]paracyclophanes, using PdCl2
as palladium source (Scheme 1.18).64 This substrate was particularly difficult
to trifluoromethylate under standard copper-catalyzed trifluoromethylation,
and in fact, the reaction takes place without palladium chloride but in very
poor yields (<20%). Later, Dolbier extended the use of this reaction to the
trifluoromethylation of several octafluoro[2.2]paracyclophanes diiodides,
furnishing the desired products in high yields.65
This procedure has also been employed in the palladium-catalyzed
trifluoromethylation of porphyrins.66,67 Since porphyrins efficiently coordi-
nate copper(I), [Cu(TPPBr)] (TPP: meso-tetraphenylporphyrin), was used as
substrate for the catalysis to avoid the capture of CuI by the substrate
(Fig. 1.2). The reaction takes place in DMF at 100 C, being the combina-
tion of Pd2(dba)3 and AsPh3 as ligand the best system for the catalysis, while
the use phosphine ligands gave lower yields. The same procedure has
been employed in the trifluoromethylation of analogous nickel porphyrin
derivatives.68
The mixture FSO2CF2COOMe, CuBr, and the use of PdCl2 as catalyst
allow the trifluoromethylation of highly functionalized bioactive imidazole
derivatives (Scheme 1.19).69
Ph Ph
N
Br
Ph Ph
N Cu N
N
CF3 N
N Cu N Ph
Ph
N [Pd(0)Lm]
Ph Ph
Ph Ph Ph Ph
N N
[Pd(CF3)Ln] [PdBrLn]
N Cu N N Cu N
N N
Ph Ph Ph Ph
FSO2CF2CO2Me
[Cu(CF3)I]– + SO2 + CO2
+ CuI
Figure 1.2 Proposed mechanism for the trifluoromethylation of brominated porphyrins
with FSO2CF2COOMe/CuI as trifluoromethyl source.
R1 R1
I N F3C N
PdCl2
R2 + FSO2CF2COOMe/CuBr R2
R3 N R3 N
Scheme 1.19 Synthesis of bioactive imidazol derivatives using the FSO2CF2COOMe/
CuBr as trifluoromethyl source.
The copper salt is usually employed in stoichoimetric amounts or even in

excess in these reactions, but there have been attempts to use this metal as
cocatalyst. The trifluoromethylation of 2-aryl-1,1-dibromo-1-alkenes with
an excess of FSO2CF2CO2CH3 (5 equiv.) in the presence of a sub-
stoichiometric amount of CuI (30%) and [Pd(PPh3)4] (5%) led to the bis-
trifluoromethylated compounds shown in Scheme 1.20. Under the same
reaction conditions, mono-trifluoromethylated products were obtained
exclusively in the case of 2-alkyl-1,1-dibromo-1-alkenes.70
In most of these bimetallic reactions, the role of copper and palladium in
the mechanism is not clear. Both metals are capable of activating carbon hal-
ogen bonds and producing CdC coupling. In fact, the copper-catalyzed
cross-coupling reactions of aryl halides without added palladium have been
Br R CuI, [Pd(PPh3)4] F3C R Br R

+ FSO2CF2COOMe or
Br DMF/HMPA F3C F3C
(R = aryl) (R = alkyl)
Scheme 1.20 Trifluoromethylation reaction using CuI as cocatalyst.
profusely used and studied, many of them perfluoroalkylation reac-

tions.20,62,71 On the other hand, the oxidative addition of aryl halides to
Pd(0) is a well-known step in many catalytic reactions, although the reduc-
tive elimination from Pd(II) complexes, also a well-known process for many
catalytic reactions, is specially difficult for perfluoroakyl Pd(II) derivatives.
Because of this difficulty, and since it is known that FSO2CF2CO2CH3 is
activated by copper to produce trifluoromethyl copper derivatives, Tom-
ashenko and Grushin have proposed that the role of the palladium could
be limited to the activation of the aryl halide in the oxidative activation step.
This would give an aryl palladium(II) complex which can transfer the aryl
group to copper to produce the elimination on this metal.62 Unfortunately,
there are no studies on the transmetalation reaction of aryl or perfluoroalkyl
groups between these two metals under the conditions in which the reaction
can take place.
2.1.1.7 Allylic alkylation reactions

The nucleophilic attack of fluoroalkyl stabilized carbanions generated in situ
to palladium allyls has been used to synthesize fluorine-functionalized mol-
ecules. Komatsu et al. reported the synthetic application of the palladium(0)-
catalyzed allylation reactions using enolate precursors where a methylene
group is activated by fluoroalkyl and carbonyl substituents. In these systems,
the 2,2,2-trifluoroethyl moiety has been introduced onto the allylic position
(Scheme 1.21).72
1-Phenylsulfonyl-2,2,2-trifluoroethane has also been used in the alkyl-
ation of allyl carbonates.73 The reaction conditions can be controlled to pro-
duce either the mono or the diallylated alkyl. The reaction is catalyzed by
[Pd(PPh3)4] and the products are obtained in high yields without observa-
tion of the competing β-elimination of fluoride (Scheme 1.22).
Palladium-catalyzed monofluoromethylation has been achieved by
allyl alkylation reactions using mainly 1-fluorobis-(phenylsulfonyl)methane
as nucleophile. With this reagent, the palladium-catalyzed asymmetric allylic
alkylation produces fluorobis(phenylsulfonyl)methylated allyl derivatives
Pd2(dba)3·CHCl3
R2 Binap R2 R2
CF3CH2CO2Et + CO2Et + CO2Et
R1 OCO2Et R1 R1
CF3 2 CF
3
R1 = H, Me, Pr, CH2CH2Ph, Ph
R2 = H, Me, Ph
Scheme 1.21 Allylic alkylation reactions with β-fluoroalkylesters.
[Pd(PPh3)4]
CF3CH2SO2Ph + SO2Ph SO2Ph
Ph OCO2Et Ph + Ph
CF3 2 CF
3
Scheme 1.22 Allylic alkylation reactions with β-fluoroalkylsulfones.
R
R [Pd], L PhSO2
+ CHF(SO2Ph)2 * R
AcO R Cs2CO3 PhSO2
F
[Pd] = [Pd2(m-Cl)2(C3H5)2]; L = (S)-PHOX

Scheme 1.23 Enantioselective monofluoromethylation reaction by Pd-catalyzed allylic
alkylation.
R2
SO2Ph R3
R1 CH2R2 + HFC [Pd(PPh3)4], HOAc
R1 SO2Ph
R3 1,4-dioxane
F
R1 = aryl; R2 = H, OMe, OBn; R3 = SO2Ph, COPh

Scheme 1.24 Pd-catalyzed fluoromethylation of alkynes. The authors propose the for-
mation of an intermediate allyl acetate.
with very good enantioselectivities (up to 97% ee) (Scheme 1.23).74 The
sulfonyl groups at the fluorinated carbon can be removed by reaction with
Mg, affording the chiral monofluoromethylated compounds. Mono-
fluorinated analogs of ibuprofen or fluorinated carbohydrates such as
5-deoxy-5-fluoro-β-D-carbaribo-furanose have been synthesized applying
this protocol.
Pd(PPh3)4 catalyzes the fluoromethylation of alkynes with mono-
fluorinated sulfones as pronucleophiles in the presence of acetic acid
(Scheme 1.24).75 The authors propose the alkyne transformation into an
allyl-acetate that reacts with palladium and the fluoromethylating reagent
in an allylic substitution pathway.
2.1.1.8 Catalysis through palladium mediated CdH activation

In an interesting refinement of the cross-coupling reactions, Loi and Sanford
reported the direct perfluoroalkylation of arenes with perfluoroalkyl iodides,
using Pd2(dba)3/BINAP as the catalytic system (Scheme 1.25).76 This reac-
tion proved to be resistant to several radical traps, and the yield does not
change when carried out with light or in the dark; thus a radical mechanism
can be ruled out. However, it could not be clearly established whether the
reaction follows a Pd(IV) pathway or if only Pd(0)dPd(II) species are
involved.
Feng et al. have reported the trifluoroethylation of terminal alkynes
catalyzed by Pd2(dba)3/DPEphos and using dabco (1,4-diazabicyclo
[2.2.2]octane) as base, in a “copper-free” Sonogashira catalysis
(Scheme 1.26).77 The reaction tolerates a large number of different func-
tional groups.
Most of the trifluoromethylation processes involving the CdH activa-
tion make use of electrophilic trifluoromethylating reagents, being the most
commonly used the Togni’s78,79 and Unemoto’s reagents (Fig. 1.3).9
RF
Pd2(dba)3, BINAP
R + RFI R
Cs2CO3
RF = C6F13, C10F21
Scheme 1.25 Direct perfluoroalkylation of arenes.
Pd2(dba)3, DPEPhos R
R + CF3CH2I CF3
Dabco
Scheme 1.26 Trifluoroethylation of alkynes in a Cu-free Sonogashira reaction.
CF3 O
S X–
O O
I I
CF3 CF3
X– = TfO–, BF4–.
Unemoto's reagents Togni's reagents

Figure 1.3 Electrophilic trifluoromethylating reagents.
CF3
N S X–
N
+ Pd(OAc)2; Cu(OAc)2
C2H4Cl2; CF3CO2H CF3
R
R
CF3
R S X– R O
O
+ Pd(OAc)2; Cu(OAc)2
NHAr NHAr
C2H4Cl2; CF3CO2H, DMF CF3
X– = TfO–, BF4–. Ar : (4-CF3)C6F4

Scheme 1.27 Trifluoromethylation of arenes using Unemoto's reagent.
A major breakthrough was the report by the group of Yu of the first

palladium-catalyzed trifluoromethylation of arenes.80 Yu et al. used the
Unemoto’s reagent and generated the aryl palladium intermediate by a
CdH activation in an ortho-metalation process. The reaction requires the
presence of trifluoroacetic acid and some Cu(II) salt that presumably acts
as a dibenzothiophene scavenger (Scheme 1.27). The reaction has been
extended to the trifluoromethylation of ortho CH bonds in
N-arylbenzamides.81
The use of CsF instead of copper salts allowed the isolation of a palladium
complex after the CdH activation, whose X-ray structure shows the coor-
dination of the amide group that explain its role as directing groups. The
trifluoromethylation of this complex with the Unemoto’s reagent to produce
the trifluoromethyl amide requires the presence of Cu(AcO)2 and DMF to
be effective. The mechanism of this reaction has not been elucidated.
Mu et al. reported the Pd-catalyzed oxidative trifluoromethylation of
indoles using Me3SiCF3/CsF as trifluoromethylating reagent, Pd(OAc)2
as palladium source, and PhI(OAc)2 as oxidant.82 The reaction requires
the addition of an N,N-donor-chelating ligand. After 6 h at room temper-
ature, the reaction produces trifluoromethylated indoles in moderate-
to-good yield. The authors hypothesized that, as shown in Scheme 1.28,
a reaction sequence can take place in which the CdH bond is activated
in a palladium(II) complex producing a 2-indolpalladium(II) derivative.
This complex, oxidized by action of PhI(OAc)2, undergoes tran-
smetalation from the Rupert–Prakash reagent in the presence of CsF to give
a trifluoromethyl palladium(IV) derivative from which the reductive
R R R
PdII, L2 PhI(OAc)2 CF3
PdII PdIV
N N CF3SiMe3 / CsF N
R′ R′ R′
R
II
CF3 + Pd
N
R′
Scheme 1.28 Trifluoromethylation of indoles and proposed reaction pathway.
R1
R1 CF3
Pd(OAc)2; L; CsF
+ CF3SiMe3 + PhI(OAc)2
N O N O
R2 R2
Scheme 1.29 Synthesis of trifluoromethylated oxindole derivatives.
elimination of the trifluoromethylated indol takes place. Although the reac-

tion sequence is quite plausible, no evidence of it was presented other than
experiments that excluded a radical mechanism.
In this system, only hypervalent iodine reagents such as PhI(OAc)2 or
PhI(OPiv)2 were effective, while oxidants incorporating the trifluoromethyl
group (Togni’s and Unemoto’s reagents) produced lower yields. The same
procedure has been applied to the trifluoromethylation of activated alkenes
to produce oxindole derivatives (Scheme 1.29).83
Based on spectroscopic data and ESI-MS experiments, the authors pro-
pose a reaction mechanism involving the cyclization of the amide forming a
metalated Pd(II) intermediate which is oxidized by the hypervalent iodo(III)
compound in the presence of CF3SiMe3/CsF to produce the
trifluoromethyl Pd(IV) complex, which in turn yield the final product by
reductive elimination step (Scheme 1.30).
2.1.1.9 Perfluoroalkylation of unsaturated molecules

The use of the Heck reaction with fluoroalkyl complexes is quite limited due
to the low reactivity of the PddAlkylF bond. In 1993, Filippini et al.
reported the perfluoroalkylation of 1-(2-methyl prop-2-enyl)-piperidine
R1
N O
R2
R1
N
* Pd
N OAc N OAc N O N
* Pd * Pd
OAc + HOAc
N N
CF3SiMe3 / CsF
PhI(OAc)2
R1
CF3
CF3 R1
N O N
R2 * Pd
N O N
OAc
Scheme 1.30 Proposed mechanism for the formation of the trifluoromethylated
oxindoles.
O F
O S F O O
S R
Br R [Pd(PPh3)4]
+
FF
O F O F
O S F O S F
E E
Br [Pd(PPh3)4]
+ R
R
E = S, O, R⬘-N
Scheme 1.31 Fluoroalkylation of alkenes by Heck reactions.
with perfluorodecyl or perfluorododecyl iodides in ethanol.84 The catalyst

used was [PdCl2(PPh3)2] with K2CO3 as base.
A more recent example is the reaction of [(Br-difluoromethyl)-sulfonyl]
benzene with substituted styrenes (Scheme 1.31).85 The reaction works with
very high catalyst loadings (up to 40% of [Pd(PPh3)4]) in the presence of
K2CO3 as base to yield up to 60% of the fluorinated olefin. The reaction
has been extended to the synthesis of vinylfuranes, vinylthiophenes, and
vinylpyrroles.
2.1.2 CdC coupling of fluorinated aryl derivatives

2.1.2.1 Heck reactions
Fluoroaryl-substituted alkenes can be prepared by the Heck reaction of
fluoro and perfluorinated aryl halides with alkenes. Our group studied this
reaction, long thought to be unfeasible since these reagents, specially per-
fluoroaryls, were considered to be too reluctant toward 1,2-insertion of
alkenes into the PddArF bond.86,87 Scheme 1.32 shows some of the reac-
tions reported and the catalytic conditions used. A palladium complex
devoid of other ligands different from the reagents, solvent, and halides
was used, and the reaction is very efficient for styrenes and acrylates, gives
moderate yields for alkyl-substituted olefins, and poor results for vinyl
ethers. A study of the mechanism of the reaction showed that depending
on the actual fluoroaryl and the reaction conditions, either the oxidative
addition of the fluoroaryl bromide or the coordination–insertion of the ole-
fin may be rate limiting (see Section 2.3.4).
An alternative approach to synthesize fluoroaryl alkenes by Heck cou-
pling is the use of fluorinated alkenes and nonfluorinated arylhalides, and this
has been more frequently used. Reactions of fluorostyrenes and
perfluoroalkyl ethenes with aryldiazonium salts,88 perfluoroalkyl ethenes
with arylhalides,89,90 and other fluoro alkene precursors have been
reported.91,92
2.1.2.2 Suzuki–Miyaura reactions

The Suzuki coupling is probably one of the most extended palladium-
catalyzed CdC reactions involving aryl groups. Some examples of aryl–aryl
coupling including a polyfluorinated ArF groups have been reported, and
this has been used to synthesize complex molecules useful as materials. Thus,
a combinatorial Suzuki coupling has been reported that involves poly-
fluorinated aryl bromides and boronic acids to synthesize molecules with liq-
uid crystalline properties.93 The introduction of fluorine-containing groups
F F
R2 [Pd] C6F4R1
R1 Br + + CaCO3 + 1/2 Ca(HCO3)2
NMP,130 °C R2 + 1/2 CaBr2
F F
C6F5 Br
R1 = F, OMe, CF3, CN
[Pd] = (NBu4)2 Pd
R2 = Ph, COOMe, Bu
Br
2
Scheme 1.32 Heck reactions of fluorinated haloaryls.
is interesting in the design of electronic organic conducting molecules such

as derivatives of octafluoroanthracenes94 and hexabenzocoronenes,95 and
this has been achieved using the Suzuki cross-coupling reaction.
Selective monoarylation of mono or difluoro dibromo benzenes is pos-
sible, and only one of the bromo atoms is substituted in the Pd-catalyzed
reaction with boronic acids (Scheme 1.33). The yields of the reactions
are moderate, but the second possible isomer is not observed. The authors
attribute the selectivity observed to the lower steric hindrance and higher
electrophilicity of the position of the substituted bromide.96
Many Suzuki couplings use a fluorinated aryl boronic acid as the reagent
to introduce the fluoroaryl group. Partially fluorinated ArFB(OH)2 deriva-
tives have been used,97 but as the number of fluorine atoms increases, the
ArF group becomes less nucleophilic and the transmetalation step to palla-
dium is more difficult. This situation is patent for C6F5B(OH)2 that is quite
unreactive under conventional Suzuki conditions and often undergoes
nucleophilic substitution of the Fpara in the presence of base. Nonetheless,
Korenaga et al. found suitable reaction conditions to achieve efficient biaryl
synthesis using C6F5B(OH)2 (Scheme 1.34).98 Key to this success is the use
Br F
F F F Br
Br
Br Br Br
[Pd] ArB(OH)3
Br F
F F F Br
Br
Ar Ar Ar
Scheme 1.33 Selective monoarylation in the Suzuki coupling of dibromo difluoroaryls.
F F
[Pd2(dba)3] (5%)
F B(OH)3 F Ar
PtBu3
+ ArX + borates
Ag2O, 2 CsF
F F F F
DMF, 100 °C
F F
Scheme 1.34 Suzuki couplings of perfluorinated aryl boronic acid.
ArX
+ 1/2 B2pin2 Bpin Ar + borates
[Ir] [Pd(dba)2]/PR3
Fn n = 1, 2 Fn K3PO4 Fn
Scheme 1.35 Suzuki couplings using “in situ” prepared fluoroaryl pinacol boronates.
of CsF as a base, to suppress the nucleophilic fluorine substitution, and stoi-

chiometric amounts of Ag2O which forms AgX ensuring the formation of
electrophilic cationic palladium intermediates more prone to undergo a
transmetalation process.
Fluoroaryl trifluoroborates, K(ArFBF3), have also been used in the
Suzuki reaction, and when ArF ¼ C6F5, Ag2O is again used in the reactions
either as the only base added or in combination with a carbonate salt.99–101
Recently, Hartwig et al. developed a very convenient formation of
fluoroaryl pinacol boronates by the Ir-catalyzed reaction of fluoroarenes
and B2pin2 (pin ¼ pinacolate). These boronates can be isolated if needed,
but they can also be used in situ in a subsequent Suzuki coupling to form
fluorinated biaryls (Scheme 1.35).102
2.1.2.3 Stille reactions

Few Stille reactions of polyfluoroaryl derivatives have been reported.103–106
Nonetheless, it is worth noting that this coupling reaction is frequently used
in the preparation of polymers and other molecules of interest in materials
chemistry. In this context, it is common that one of the reagents, generally
the organic halide, contains one or several fluorinated positions which intro-
duce interesting features for certain applications.107,108 The Stille coupling
of pentafluorophenyliodide and a polymeric tin reagent has been reported.
The fluorinated aryl is obtained in moderate yields with very low tin con-
tamination, and the stannylated polymer can be recovered and reused several
times (Scheme 1.36).105,106 Stille couplings with fluoroaryl tin derivatives
are also known.109
2.1.2.4 Sonogashira reactions

The synthesis of fluorinated aryl alkynes via the Sonogashira reaction is not
specially problematic and was reported some time ago starting from either
polyfluoroaryl sulfonates,110 or polyfluoroaryl halides.111 Later reports have
extended this reaction of fluorinated substrates to more complex mole-
cules94,112 and other catalytic systems113 or have studied the competition
with other side reactions like aryl dehalogenation.114
F F
[Pd]
C6F5I + SnBu2 OMe SnBu2I + F OMe
F F
= vinylic addition LiC6H4OMe
polynorbornene
Scheme 1.36 Stille coupling of perfluoroaryl halides with a polymeric and recyclable
organotin reagent.
2.1.3 CdC coupling of fluorinated arenes

Reactions of fluorinated compounds where the CdH activation occurs on
the nonfluorinated reagent can be found in the literature. Coupling of fluo-
rinated aryl halides with enolate precursors,115,116 polyfluorovinyl chlorides
with thiophenes,117 and perfluorophenyl carboxylic acids with arenes has
been reported.118 However, in this section, more attention will be paid
to those reactions where CdH activation occurs on the fluorinated cou-
pling partner.
Coupling reactions of compounds that involve CdH activation are
very interesting since they do not require a previous functionalization of
the reagents, making the process more convenient and sustainable. These
reactions can be classified into different types according to the reagents that
are combined and to CdH cleavage occurring on one or both coupling
partners. In most cases, a Pd(0)/Pd(II) catalytic cycle explains the process
observed and the oxidation of Pd(0) to Pd(II) can be brought about by one
of the reagents or by an added oxidant. According to this, two major
groups of reactions can be considered: (a) An organic halide or related
derivative that can oxidatively add to Pd(0) is used as one of the reaction
partners; CdH activation occurs on the other coupling partner and no
oxidizing additive is needed (A, Fig. 1.4). (b) None of the reagents is capa-
ble of oxidizing Pd(0) to Pd(II) because either CdH activation occurs in
both coupling partners or the reaction combines CdH activation on one
reagent and the other one is only capable of reacting with Pd(II) (as main
group organometallics, for example). These reactions require the presence
of an oxidant as additional reagent (B, Fig. 1.4). Coupling reactions
belonging to either group have been described for fluorinated derivatives.
If strong oxidants are used, the mechanism can shift to a Pd(II)/Pd(IV)
cycle as occurs for CdH activation in the presence of iodine(III) deriva-
tives or electrophilic fluoroalkylating reagents as shown above
(Section 2.1.1.8).
Red R1H
R1X PdX2L2
PdL2
R1 R2 HX
Ox
R1 R1
PdL2
L Pd L
A L Pd L B
X X
R1 R2
R1 R1 MR2
L Pd R2 R2H L Pd R2 or
L L R2H
MX
HX or
HX
Figure 1.4 Schematic representation of the common operating catalytic cycles in CdH
activation reactions of arenes: nonoxidative (A) and oxidative (B).
F F Pd(OAc)2 (1–5%) F F
PBu2MeH(BF4) (2–10%)
R1 H + ArX + K2CO3 R1 Ar + KHCO3 + KX
NMP,130 °C
F F F F
via: F
R1 = F, OMe, Me, H R1
Ar F
X = Br, I
R3P Pd F
H F
O
O
O
Scheme 1.37 Coupling reaction of polyfluorobenzenes with aryl halides; the proposed
transition state for C—H activation is shown.
Fagnou et al. described the first examples of coupling reactions

between an aryl halide and pentafluorobenzene or other substituted
tetrafluorobenzenes (Scheme 1.37).119 The reaction avoids the need of using
polyfluorinated organometallic derivatives and works with a wide variety of
aryl iodides, including those sterically hindered.120 An electrophilic aromatic
substitution mechanism (SEAr) had been traditionally proposed for the met-
alation of electron-rich arenes by palladium, mostly in ortho-metalation reac-
tions. However, the electronic features of pentafluorobenzene do not favor
such a mechanism. Experimental mechanistic data and calculations on the
system led the authors to propose a concerted metalation–proton abstraction
to a base as the plausible CdH activation pathway (Scheme 1.37). This
mechanism is also favored for other arenes.121,122
Later on, Zhang et al. have extended this reaction using other organic
derivatives instead of ArX. Thus, new polyfluoroaryl-substituted
compounds have been prepared by reaction of polyfluoroarenes and aryl

tosylates,123 allylic halides,124,125 allylic esters,126 and heteroaryl halides.127
In 2007, Fagnou et al. reported the direct coupling of an arene and indol
derivatives by double CdH activation.128 Since then, the reaction has been
extended to many organic compounds, including fluorinated arenes
(Scheme 1.38). The catalytic cycle involves two CdH activations on
Pd(II) centers to give a [PdArFR2L2] intermediate that gives the final product
by reductive elimination. The Pd(0) complex formed needs to be reoxidize
to Pd(II), and for this reason, the reaction employs a stoichiometric amount
of an oxidant. Copper(II) salts have been used for this purpose as well as silver
derivatives, often Ag2CO3 or Ag2O, which also introduce a base needed for
most transformations. As shown in Scheme 1.38, this oxidative coupling has
been reported for polyfluoroarenes reacting with arenes129,130 and heterocy-
cles.131 Recently, the coupling of polyfluoroarenes and thiophenes has been
carried out using catalytic amounts of Ag2O and oxygen as the oxidant
which is a substantial improvement in this oxidative coupling.132
Oxidative Heck couplings, i.e., a Heck reaction between an arene and an
alkene, have been reported for polyfluoroarenes, and the reaction can be
applied to alkenes with electron-withdrawing substituents or 2-alkyl olefins
(Scheme 1.39).126 Allylic esters also undergo this reaction under the
F F F F
Pd(OAc)2/ligand
R1 H + R2H + AOx + Base R1 R2 + BaseH22+ + ARed
Solvent, D
F F F F
R1 = F, OMe, Me, vinyl, halogen
X
H AOx = Cu(OAc)2, Ag2CO3, O2
R2H = H
R R
X = O, S, N
Scheme 1.38 C—C coupling reactions of polyfluorobenzenes involving two C—H
activations.
F F F F
R2 Pd(OAc)2 / ligand R2
R1 H + + AOx + Base R1 + BaseH22+
Solvent, Δ
+ ARed
F F F F
R2 = COOR, CN, aryl, Alkyl, C(O)R
R2 = CHR⬘–OC(O)R
AOx = Ag2CO3, Ag(OAc)
Scheme 1.39 Oxidative Heck reactions of polyfluoroarenes.
Another random document with
no related content on Scribd:
— Katerina Ivanovna ymmärtää kaiken, — lausui äkkiä Aljoša
juhlallisesti, — ymmärtää kaiken tämän murheen koko syvyyden ja
sopii. Hän on erittäin älykäs ja hän näkee itse, että ei voi olla
onnettomampi kuin sinä.
— Ei hän tyydy kaikkeen, — hymähti Mitja. — Tässä on, veliseni,

semmoista, mitä ei yksikään nainen voi antaa anteeksi. Mutta
tiedätkö, mitä olisi paras tehdä?
— Mitä?
— Antaa hänelle takaisin kolmetuhatta.
— Mutta mistä ne otetaan? Kuule, minulla on kaksituhatta, Ivan

antaa lisäksi tuhat, siinä on kolmetuhatta, ota ja maksa pois.
— Mutta milloin ne saadaan, nuo sinun kolmetuhattasi? Sinä olet

vielä kaiken lisäksi alaikäinenkin, mutta on tarpeen välttämättömästi,
välttämättömästi, että sinä jo tänään käyt hänen luonaan, rahojen
kanssa tai ilman rahoja, sillä pitemmälle en voi asiaa venyttää, asia
on nyt sillä asteella. Huomenna on jo myöhäistä. Minä lähetän sinut
isän luo.
— Isän luo?
— Niin, isän luo, ennenkuin menet hänen luokseen. Pyydä isältä

kolmeatuhatta.
— Mutta eihän hän anna, Mitja.
— Kuinka hän antaisi, minä tiedän, että hän ei anna. Tiedätkö

sinä,
Aleksei, mitä on epätoivo?
— Tiedän.
— Kuule: juridisesti hän ei ole minulle mitään velkaa. Olen ottanut

häneltä kaikki, aivan kaikki, tiedän sen. Mutta moraalisesti hän on
minulle velkaa, eikö niin? Hänhän aloitti äidin
kahdeksallakolmattatuhannella ja ansaitsi satatuhatta. Antakoon hän
minulle vain kolmetuhatta kahdeksastakolmattatuhannesta, niin hän
pelastaa sieluni helvetistä ja se korvaa monet hänen syntinsä! Minä
puolestani, vakuutan sen sinulle juhlallisesti, lopetan kaiken noihin
kolmeentuhanteen, eikä hän sen koommin kuule minusta mitään.
Annan hänelle viimeisen kerran tilaisuuden olla isänä. Sano hänelle,
että Jumala itse on lähettänyt hänelle tämän tilaisuuden.
— Mitja, ei hän anna missään tapauksessa.
— Tiedän, että ei anna, tiedän täydelleen. Ja varsinkaan nyt.

Tiedänpä lisäksi vielä seuraavaakin: nyt näinä päivinä, kenties vasta
eilen, hän on saanut tietää vakavasti (alleviivaa sana vakavasti), että
Grušenjka todellakaan ehkä ei laske leikkiä, vaan tahtoo laittautua
naimisiin kanssani. Hän tuntee tuon luonteen, tuntee tuon kissan.
No, tokkohan hän kaiken lisäksi vielä antaa minulle rahaakin
edistääkseen tämmöistä asiaa, kun hän itse on aivan hullaantunut
Grušenjkaan? Mutta ei vielä siinä kyllin, voin mainita sinulle
enemmänkin: tiedän, että hänellä jo noin viisi päivää on ollut
esilleotettuna kolmetuhatta ruplaa, vaihdettuina sadan ruplan
seteleihin ja niputettuina isoon kääröön, viidellä sinetillä suljettuun,
joka on päältä sidottu ristiin punaisella nauhalla. Näetkö, miten
yksityiskohtaiset tiedot minulla on! Kääröön on kirjoitettu: »Enkelilleni
Grušenjkalle, jos hän tahtoo tulla», itse hän on sen kaikessa
hiljaisuudessa ja salaisuudessa raapustanut, eikä kukaan tiedä, että
hänen hallussaan on nämä rahat, paitsi lakeija Smerdjakov, jonka
rehellisyyteen hän luottaa niinkuin itseensä. Jo kolme tai neljä päivää
hän on nyt odottanut Grušenjkaa, toivoo hänen tulevan hakemaan
kääröä, niin on hän hänelle ilmoittanut, ja Grušenjka puolestaan on
lähettänyt sanan, että »ehkäpä tulenkin». Jos hän siis tulee ukon luo,
niin voinko silloin mennä hänen kanssaan naimisiin? Ymmärrätkö
nyt, miksi minä siis istun täällä salaa ja mitä minä nimenomaan
vahdin?
— Grušenjkaa?
— Häntä. Näitten homssujen, tämän talon emäntien asunnosta on

vuokrannut itselleen kopukan Foma. Foma on meidän
seuduiltamme, meidän entisiä sotamiehiämme. Hän on heidän
palveluksessaan, vartioi yöllä ja käy päivällä teiriä ampumassa, se
on hänen elinkeinonsa. Tänne hänen luokseen olen nyt asettunut.
Sekä hän että emännät tuntevat salaisuuden, nimittäin että minä
olen täällä vahdissa.
— Smerdjakov yksinkö tietää?
— Hän yksin. Hän myös minulle ilmoittaa, jos Grušenjka tulee

ukon luo.
— Hänkö sinulle kertoi kääröstä?
— Hän. Se on hyvin suuri salaisuus. Ei edes Ivan tiedä rahoista

eikä mistään. Mutta ukko lähettää Ivanin ajelemaan Tšermašnjaan
pariksi kolmeksi päiväksi: on ilmaantunut lehdon ostaja, tahtoisi
hakkauttaa sen maksamalla kahdeksantuhatta, niinpä ukko pyytelee
Ivania: »Autahan minua, käy itse katsomassa, kysymyksessä on pari
kolme päivää.» Hän tahtoo, että Grušenjka tulisi Ivanin
poissaollessa.
—- Hän siis odottaa tänäänkin Grušenjkaa.
— Ei, tänään Grušenjka ei tule, merkit viittaavat siihen suuntaan.

Ihan varmaan ei tule! — huudahti Mitja äkkiä. — Niin luulee
Smerdjakovkin. Isä juopottelee nyt, istuu pöydässä veli Ivanin
kanssa. Käy, Aleksei, pyytämässä häneltä nuo kolmetuhatta…
— Rakas Mitja, mikä sinun on! — huudahti Aljoša hypäten

paikaltaan ja katsellen tarkasti raivostunutta Dmitri Fjodorovitšia.
Hetken ajan hän luuli tämän menettäneen järkensä.
— Mitä sinä? En minä ole menettänyt järkeäni, — lausui Dmitri

Fjodorovitš katsellen häntä kiinteästi ja omituisen juhlallisesti. —
Älä pelkää, minä lähetän sinut isän luo ja tiedän mitä puhun: minä
uskon ihmeeseen.
— Ihmeeseen?
— Jumalan Kaitselmuksen ihmeeseen. Jumala tietää sydämeni.

Hän näkee kaiken epätoivoni. Hän näkee koko tämän kuvan. Salliiko
hän kauhean asian tapahtua? Aljoša, minä uskon ihmeeseen, mene!
— Minä menen. Sano, odotatko sinä täällä?
— Odotan. Minä ymmärrän, ettei se käy pian, ettei voi tulla noin
vain ja mennä oikopäätä asiaan. Hän on nyt humalassa. Minä
odotan kolme tuntia taikka neljä taikka viisi taikka kuusi taikka
seitsemän, mutta tiedäkin, että tänään, vaikkapa sydänyöllä, menet
Katerina Ivanovnan luo rahojen kanssa tai ilman rahoja ja sanot:
käski sanoa teille terveisiä. Tahdon nimenomaan, että sanot tämän
lauselman: »Käski näet sanoa terveisiä.»
— Mitja! Entä jos yht'äkkiä Grušenjka tulee tänään… tai jos ei
tänään, niin huomenna tai ylihuomenna?
— Grušenjka? Pidän silmällä, hyökkään esille ja estän…
— Entä jos…
— Jos niin, niin tapan. Näin en voi elää.
— Kenet sinä tapat?
— Ukon. Grušenjkaa en tapa.
— Veli, mitä sinä puhut!
— Enhän tiedä, en tiedä… Kenties en tapa, kenties tapan.

Pelkään, että hänen kasvonsa käyvät äkkiä minulle vastenmielisiksi
sillä hetkellä. Minä vihaan hänen aataminpalaansa, hänen
nenäänsä, hänen silmiään, hänen häpeämätöntä pilkkaansa.
Tunnen persoonallista inhoa. Juuri sitä pelkään. Saattaa käydä niin,
että en voi hillitä itseäni…
— Minä menen, Mitja. Minä uskon Jumalan järjestävän niinkuin

hän parhaaksi näkee, ettei tapahtuisi kauheata.
— Ja minä istun ja odotan ihmettä. Mutta jos ei tapahdu, niin…
Aljoša lähti mietteissään isän luo.
6.
Smerdjakov
Hän tapasi isänsä todellakin vielä pöydässä. Pöytä oli, kuten aina,
katettu saliin, vaikka talossa oli myös varsinainen ruokasali. Tämä
sali oli talon suurin huone ja vanhanaikaisen komeasti kalustettu.
Kalusto oli hyvin vanha, valkoinen, ja sen vanha, punainen päällys
oli puolisilkkinen. Seinille ikkunoitten väliin oli asetettu kuvastimia,
joitten koreat kehykset oli koristettu vanhanaikaisilla leikkauksilla.
Nekin olivat valkeat ja kullalla koristetut. Seiniä peittivät valkoiset,
monin paikoin jo halkeilleet seinäpaperit, ja niitä koristi kaksi isoa
muotokuvaa. Toinen esitti jotakuta ruhtinasta, joka
kolmisenkymmentä vuotta sitten oli ollut sen seudun
kenraalikuvernöörinä, toinen jotakuta niinikään jo aikoja sitten
kuollutta piispaa. Etunurkassa oli muutamia pyhimyskuvia, joitten
eteen yöksi sytytettiin lamppu… ei niin paljon hartaudesta kuin sen
vuoksi, että huone olisi yöllä valaistu. Fjodor Pavlovitš kävi
tavallisesti kovin myöhään yöllä makaamaan, kello kolme tai neljä
aamulla, ja siihen asti hän tavallisesti kaiken aikaa käveli huoneessa
tai istui nojatuolissa mietiskellen. Se oli tullut hänelle tavaksi. Hän
vietti yönsä usein aivan yksin talossa ja lähetti palvelijat
sivurakennukseen, mutta enimmäkseen hänen luokseen yöksi jäi
palvelija Smerdjakov, joka nukkui eteisessä laatikkopenkillä. Aljošan
tullessa sisälle oli päivällinen jo lopussa ja pöytään oli tuotu hilloa ja
kahvia. Fjodor Pavlovitš nautti mielellään päivällisen jälkeen jotakin
imelää konjakin kanssa. Ivan Fjodorovitš oli myös pöydän ääressä ja
joi kahvia. Palvelijat, Grigori ja Smerdjakov, seisoivat pöydän luona.
Sekä herrat että palvelijat olivat selvästi erittäin hyvällä tuulella.
Fjodor Pavlovitš nauraa hohotti kovalla äänellä. Aljoša kuuli jo
eteiseen hänen vinkuvan, ennestään niin tutun naurunsa ja päätteli
heti naurun sävystä, että isä ei vielä ollut sanottavasti humalassa,
vaan toistaiseksi vain hellällä mielellä.
— Kas siinä on hänkin, siinä on hänkin! — uikutti Fjodor Pavlovitš
ilostuen yht'äkkiä suuresti Aljošan tulosta. — Yhdy joukkoomme, käy
istumaan, ota kahvia, — sehän on paastoruokaa, mutta kuumaa ja
hyvää! Konjakkia en tarjoa, sillä sinä paastoat, mutta ehkäpä tahdot?
Et, minä annan mieluummin sinulle likööriä, sinä oiva poika! —
Smerdjakov, käy kaapilla, toisella hyllyllä oikealla, tässä ovat
avaimet, pian!
Aljoša alkoi selitellä, että hän ei tahdo likööriä.
— Tuokoon joka tapauksessa, jos ei sinulle, niin meille, — puheli

Fjodor Pavlovitš säteilevänä. — Mutta maltahan, oletko syönyt
päivällisen vai etkö?
— Olen syönyt, — vastasi Aljoša, joka itse asiassa oli syönyt vain
palan leipää ja juonut lasin kaljaa igumenin keittiössä. — Kuumaa
kahvia minä juon mielelläni.
— Armas! Kelpo poika! Hän juo kahvia. Eikö sitä pitäisi

kuumentaa? Eihän, sehän on kiehuvaa. Mainiota kahvia,
Smerdjakovin tekemää. Tuossa on kahvia ja tuossa on piiraita.
Smerdjakov on taiteilija ja varsinkin kalakeiton laittamisessa, se on
totinen tosi. Tulehan joskus syömään kalakeittoa, ilmoita
edeltäpäin… Mutta kuulehan, kuulehan, minähän käskin äsken sinua
muuttamaan tänne jo tänään patjoinesi ja tyynyinesi? Toitko patjan
tullessasi? Hehehe!…
— En, en tuonut, — hymähti Aljošakin.
— Ahaa, pelästyit, pelästyitpä äsken, pelästyit? Voi sinua,

kyyhkyseni, minäkö voisin pahoittaa mieltäsi! Kuule, Ivan, minä en
voi nähdä hänen katsovan tuolla tavoin silmiin ja nauravan, en voi.
Kaikki sisälmykseni alkavat nauraa hänelle, minä rakastan häntä!
Aljoška, annahan kun siunaan sinua isän siunauksella.
Aljoša nousi seisomaan, mutta Fjodor Pavlovitš oli jo ennättänyt

muuttaa mieltään.
— Ei, ei, nyt teen ylitsesi ainoastaan ristinmerkin, kas näin,

istuudu. No, nyt saat hauskaa ja nimenomaan omasta aiheestasi.
Saat nauraa tarpeeksesi. Meillä on Bileamin aasintamma ruvennut
puhumaan, ja sepä vasta puhuu, sepä vasta puhuu!
Selville kävi, että Bileamin aasintamma oli palvelija Smerdjakov.

Hän oli vielä nuori mies, vain kahdenkymmenenneljän vuoden
ikäinen, mutta hirveän ihmisarka ja vaitelias. Ei niin, että hän olisi
ollut ujo tai hävennyt jotakin, ei, hän oli luonteeltaan päinvastoin
ylpeä ja tavallaan halveksi kaikkia. Mutta eipä voi olla mainitsematta
hänestä vaikkapa lyhyesti, ja se on tehtävä juuri nyt. Marfa
Ignatjevna ja Grigori Vasiljevitš kasvattivat häntä, mutta poika kasvoi
»ilman mitään kiitollisuutta», kuten Grigori hänestä lausui, ujoksi
pojaksi ja katsellen maailmaa nurkasta. Lapsena hän hyvin
mielellään hirtti kissoja ja sitten hautasi ne juhlamenoin. Hän pani
silloin ylleen lakanan, joka oli olevinaan jonkinmoinen papin viitta,
lauloi ja oli suitsuttavinaan pyhää savua. Tämän hän teki aina
kaikessa hiljaisuudessa, mitä suurimmassa salaisuudessa. Grigori
sai hänet kerran kiinni tämmöisestä hommasta ja antoi hänelle
vitsaa, niin että se teki kipeätä. Poika meni nurkkaan ja katseli sieltä
kulmiensa alta viikon verran. — Hän ei rakasta meitä, tuo peto, —
sanoi Grigori Marfa Ignatjevnalle, — eikä hän rakasta ketään. Oletko
sinä mikään ihminen, — kääntyi hän äkkiä suoraan Smerdjakovin
puoleen, — sinä et ole ihminen, sinä olet syntynyt saunan
märkyydestä, semmoinen sinä olet… — Smerdjakov ei, kuten
myöhemmin kävi selville, voinut koskaan antaa hänelle anteeksi
näitä sanoja. Grigori opetti hänet lukemaan ja hänen tultuaan
kahdentoista vuoden ikään alkoi opettaa hänelle raamatun historiaa.
Mutta asia päättyi kohta viemättä tuloksiin. Kerran, jo toisella tai
kolmannella oppitunnilla, poika äkkiä naurahti.
— Mitä sinä? — kysyi Grigori katsoen häneen ankarasti

silmälasiensa alta.
— En mitään. Maailman Herra Jumala loi ensimmäisenä päivänä,

mutta auringon, kuun ja tähdet neljäntenä päivänä. Mistä valo sitten
loisti ensimmäisenä päivänä?
Grigori hämmästyi. Poika katseli ivallisesti opettajaansa. Hänen

katseessaan oli jotakin ylimielistäkin. Grigori ei jaksanut hillitä
itseään. — Täältä se loisti! — huudahti hän ja löi vimmoissaan
oppilasta korvalle. Poika kesti korvapuustin sanaakaan sanomatta,
mutta painautui taas nurkkaan muutamaksi päiväksi. Sattui niin, että
viikon kuluttua hänessä ilmeni kaatuvatauti ensimmäisen kerran,
eikä se sittemmin jättänyt häntä koko elämän aikana. Tästä
kuultuaan Fjodor Pavlovitš näytti ikäänkuin muuttaneen mieltä
poikaan nähden. Ennen hän oli katsellut poikaa jokseenkin
välinpitämättömästi, vaikkakaan ei koskaan torunut häntä, ja
kohdatessaan hän oli aina antanut pojalle kopeekan. Hellällä päällä
ollessaan hän oli toisinaan lähettänyt pojalle pöydästään jotakin
makeata. Mutta nyt, saatuaan tiedon taudista, hän alkoi todenteolla
huolehtia pojasta, kutsutti lääkärin ja hankki hoitoa, mutta tauti
osoittautui mahdottomaksi parantaa. Kohtauksia sattui keskimäärin
kerran kuussa ja eri aikoina. Ne olivat myös erivoimaisia, — toiset
lieviä, toiset erittäin ankaria. Fjodor Pavlovitš kielsi hyvin ankarasti
Grigoria antamasta pojalle ruumiillista rangaistusta ja alkoi päästää
häntä luokseen ylös. Niinikään hän kielsi toistaiseksi antamasta
pojalle minkäänlaista opetusta. Mutta kerran, kun poika jo oli
viidentoista vuoden ikäinen, Fjodor Pavlovitš huomasi hänen
liikuskelevan kirjakaapin luona ja lukevan lasin läpi kirjojen nimiä.
Fjodor Pavlovitšilla oli koko joukko kirjoja, toista sataa nidettä, mutta
häntä itseään ei kukaan ollut nähnyt kirjan ääressä. Hän antoi heti
kirjakaapin avaimen Smerdjakoville: — No, lue sitten, saat ruveta
kirjaston hoitajaksi. Sen sijaan, että vetelehdit pihalla, istu ja lue. Lue
tämä, — ja Fjodor Pavlovitš antoi hänelle kaapista Illat maatalossa
Dikanjkan luona.
Poika luki kirjan, mutta oli tyytymätön, ei naurahtanut kertaakaan,

vaan päinvastoin loppuun päästyään rypisti kulmiaan.
— Mitä? Eikö se naurata? — kysyi Fjodor Pavlovitš.
Smerdjakov oli vaiti.
— Vastaa, hölmö.
— Se on kaikki valetta, — mutisi Smerdjakov hymyillen.
— Mene hiiteen, sinä olet alhainen sielu. Seis, tässä on

Smaragdovin Yleinen historia, siinä on kaikki totta, lue se.
Mutta Smerdjakov ei lukenut Smaragdovia kymmentä sivuakaan,

sillä se tuntui ikävältä. Niinpä kirjakaappi taas sulkeutui. Pian Marfa
ja Grigori ilmoittivat Fjodor Pavlovitšille, että Smerdjakoviin oli
vähitellen ilmaantunut jonkinmoinen kauhea nirsous: hän istuu
liemiastian ääressä, ottaa lusikan ja etsii etsimistään jotakin
liemestä, kumartuu, tirkistelee, ottaa lusikkaan ja nostaa valoa
vastaan.
Torakkako siellä on vai mikä? — kysyy Grigori.
— Kenties kärpänen, — huomauttaa Marfa.
Puhtautta rakastava nuorukainen ei koskaan vastannut, mutta

leivälle ja lihalle ja kaikille ruoille hän teki samoin: nosti palasen
haarukalla valoa kohti, tarkasteli kuin mikroskoopilla, tavallisesti
pitkän ajan, vihdoin viimein katsoi voivansa pistää suuhunsa. »Kas
vain, millainen herra tänne on ilmestynyt», mutisi Grigori häntä
katsellessaan. Kuultuaan Smerdjakovin uudesta ominaisuudesta
Fjodor Pavlovitš päätti heti, että miehestä on tehtävä kokki, ja lähetti
hänet oppiin Moskovaan. Opissa hän oli muutamia vuosia ja
palatessaan hän oli suuresti muuttunut kasvoiltaan. Hän oli äkkiä
luonnottomasti vanhentunut, niin että se ei ollenkaan ollut
sopusoinnussa hänen ikänsä kanssa, oli tullut ryppyiseksi,
keltaiseksi, kuohilaan näköiseksi. Moraalisesti hän oli palatessaan
melkein samanlainen kuin ennen Moskovaan lähtöään: hän oli
edelleen yhtä ihmisarka eikä tuntenut pienintäkään tarvetta etsiä
kenenkään seuraa. Hän oli Moskovassakin, kuten myöhemmin
kerrottiin, aina ollut vaiti. Itse Moskova näytti perin vähässä
määrässä kiinnostaneen häntä, niin että hän tunsi siitä vain joitakin
asioita, mutta mihinkään muuhun hän ei ollut edes kiinnittänyt
huomiota. Kerran hän oli ollut teatterissakin, mutta palannut sieltä
äänettömänä ja tyytymättömänä. Sen sijaan hän oli Moskovasta
luoksemme palatessaan hyvin puettu, hänellä oli puhdas takki ja
puhtaat liinavaatteet, hän puhdisti itse harjalla hyvin huolellisesti
pukunsa säännöllisesti kaksi kertaa päivässä ja hän puhdisti
vasikannahkaisia, komeita saappaitaan hyvin mielellään
erikoislaatuisella englantilaisella vahalla, niin että ne kiilsivät kuin
peili. Hän osoittautui erinomaisen hyväksi kokiksi. Fjodor Pavlovitš
määräsi hänelle palkan, ja tämän palkkansa Smerdjakov käytti miltei
kokonaan vaatteisiin, hiusvoiteeseen, hajuvesiin j.n.e. Mutta
naisväkeä hän näytti halveksivan aivan yhtä paljon kuin miehiäkin,
esiintyi naisten seurassa arvokkaasti, miltei luoksepääsemättömänä.
Fjodor Pavlovitš alkoi katsella häntä eräältä toiseltakin näkökannalta.
Seikka oli semmoinen, että Smerdjakovin kaatuvataudin kohtaukset
olivat tulleet ankarammiksi, ja semmoisina päivinä valmisti ruoan
Marfa Ignatjevna, mikä ei ollenkaan ollut mieluisaa Fjodor
Pavlovitšista.
— Miksi sinulla on kohtauksia useammin? — sanoi hän toisinaan

nyrpeästi uudelle kokilleen katsoen häntä kasvoihin. — Jospa
menisit naimisiin jonkun kanssa, tahdotko, että naitan?…
Nämä puheet saivat Smerdjakovin vain kalpenemaan harmista,

mutta hän ei vastannut mitään. Fjodor Pavlovitš viittasi kädellään ja
meni tiehensä. Pääasia oli, että hän oli kerta kaikkiaan vakuutettu
Smerdjakovin rehellisyydestä, siitä, että tämä ei mitään ota eikä
varasta. Tapahtui kerran, että Fjodor Pavlovitš juovuksissa pudotti
omalle pihalleen lokaan kolme sadan ruplan seteliä, jotka hän juuri
oli saanut, ja kaipasi niitä vasta seuraavana päivänä. Juuri kun hän
oli alkanut etsiä niitä taskuistaan, hän huomasikin, että kaikki kolme
seteliä olivat pöydällä. Mistä? Smerdjakov oli löytänyt ne maasta ja
tuonut jo eilen. — No, veikkoseni, tuommoisia kuin sinä en ole
nähnytkään, — lausahti silloin Fjodor Pavlovitš ja lahjoitti hänelle
kymmenen ruplaa. On lisättävä, ettei hän vain ollut vakuutettu
Smerdjakovin rehellisyydestä, vaan jostakin syystä myös piti
hänestä, vaikka nuorukainen katseli häntäkin kulmiensa alta niinkuin
muitakin eikä koskaan puhunut. Vain harvoin hän sanoi jotakin. Jos
tuohon aikaan jonkun päähän olisi pistänyt häntä katsellessaan
kysyä: mikä herättää tuossa nuoressa miehessä mielenkiintoa ja
mitä hänellä on useimmin mielessä, niin todellakin olisi ollut
mahdotonta saada siitä selvää katsomalla häntä. Ja kuitenkin hän
toisinaan kotona tai myös pihalla ja kadulla pysähtyi, vaipui
mietteisiinsä ja seisoi näin kymmenkunta minuuttiakin. Fysionomisti
olisi häntä katsellessaan sanonut, että tässä ei ole mitään mietteitä
eikä ajatuksia, vaan jonkinmoista itseensä vaipumista. Maalari
Kramskoi on maalannut huomattavan taulun, jonka nimi on Itseensä
vaipunut: siinä on kuvattu talvinen metsä, ja metsässä seisoo tiellä
risaisessa nutussa ja tallukoissa aivan yksinään kokonaan erillään
muusta maailmasta syrjään poikennut talonpoika. Seisoo ja on
ikäänkuin mietteissään, mutta ei ajattele, vaan on »vaipunut
itseensä». Jos häntä nykäisisi, niin hän hätkähtäisi ja katsoisi aivan
kuin heräten, mutta mitään ymmärtämättä. Tosin hän kohta tajuaisi
kaiken, mutta jos häneltä kysyttäisiin, mitä hän siinä seisoessaan
ajatteli, niin hän varmaankaan ei muistaisi mitään, mutta sen sijaan
hän varmaankin kätkisi mieleensä sen vaikutelman, jonka alaisena
hän oli ollessaan itseensä syventyneenä. Nämä vaikutelmat ovat
hänelle kalliita, ja varmaankin hän niitä kokoaa, huomaamattaan ja
tiedottomasti, — mitä varten ja miksi, sitä hän ei tietysti itsekään
tiedä: kenties hän äkkiä, koottuaan monien vuosien vaikutelmat,
jättää kaikki ja menee pyhiinvaellukselle Jerusalemiin etsimään
sielulleen pelastusta, tai kenties yht'äkkiä polttaa poroksi kotikylänsä,
saattaapa samalla kertaa tehdä kumpiakin. Itseensä-vaipujia on
kansassa melkoinen määrä. Yksi noita itseensä-vaipujia on
luultavasti myös Smerdjakov, ja luultavasti hänkin kokosi
vaikutelmiaan ahneesti tietämättä juuri itsekään, miksi teki niin.
7.
Kiista
Mutta Bileamin aasintamma oli äkkiä alkanut puhua. Sattui
omituinen aihe: ollessaan aamulla kauppias Lukjanovin puodissa
ostoksilla kuuli Grigori tältä kertomuksen eräästä venäläisestä
sotamiehestä, joka jossakin kaukana rajalla joutui aasialaisten
vangiksi ja jota nämä pakottivat uhkaamalla kidutusta ja kuolemaa
luopumaan kristinuskosta ja kääntymään islamiin, mutta joka ei
suostunut luopumaan uskostaan, vaan antautui kärsimyksiin, antoi
nylkeä itseltään nahan ja kuoli kiittäen ja ylistäen Kristusta. Tästä
urotyöstä oli kerrottu juuri sinä päivänä saapuneessa
sanomalehdessä. Grigori rupesi puhumaan siitä pöydässä. Fjodor
Pavlovitš oli ennenkin joka kerta aterioituaan ja jälkiruokaa
nauttiessaan mielellään naureskellut ja puhellut, jos ei muiden, niin
vaikkapa Grigorin kanssa. Tällä kertaa hän oli kevyellä ja hauskasti
vilkkaalla mielellä. Maistellessaan konjakkiaan hän kuultuaan
kertomuksen huomautti, että sellaisesta sotamiehestä pitäisi heti
tehdä pyhimys ja nyljetty nahka olisi vietävä johonkin luostariin:
»Sinnepä vasta tulvisi väkeä ja rahaa.» Grigori rypisti kulmiaan
huomatessaan, ettei Fjodor Pavlovitš ollut ollenkaan tullut
liikutetuksi, vaan alkoi ainaisen tapansa mukaisesti pilkata. Silloin
äkkiä oven luona seisova Smerdjakov naurahti. Smerdjakovin oli
sangen usein ennenkin sallittu seisoa pöydän läheisyydessä
päivällisen lopulla. Siitä asti kuin Ivan Fjodorovitš oli saapunut
kaupunkiimme, oli Smerdjakov alkanut tulla päivälliselle melkein joka
kerta.
— Mitäs sinä? — kysyi Fjodor Pavlovitš, joka oli heti huomannut

naurahduksen ja ymmärtänyt, että se tietysti tarkoitti Grigoria.
— Sitähän minä, — alkoi äkkiä Smerdjakov aivan odottamatta

puhua kovalla äänellä, — että vaikka tuon kiitosta ansaitsevan
sotamiehen sankarityö olikin sangen suuri, niin ei kuitenkaan minun
mielestäni olisi siinä ollut mitään syntiä, jos hän tässä tapauksessa
olisikin kieltänyt esimerkiksi Kristuksen nimen ja luopunut
kasteestaan pelastaakseen sillä tavoin henkensä hyviä töitä varten,
joilla hän vuosien kuluessa sitten olisi sovittanut pelkuruutensa.
— Kuinka ei olisi ollut synti? Puhut joutavia, sentähden joudutkin

suoraan helvettiin ja siellä sinua käristetään kuin lampaanlihaa, —
tokaisi Fjodor Pavlovitš.
Juuri silloin Aljoša astui sisälle. Fjodor Pavlovitš, kuten olemme

nähneet, ilostui suuresti Aljošan tulosta.
— Sinun aiheestasi, sinun aiheestasi! — nauraa hihitti hän iloisesti

käskiessään Aljošaa istumaan ja kuuntelemaan.
— Mitä sanoitte lampaanlihasta, niin se ei ole sillä tavoin eikä

siellä siitä mitään tule eikä pidäkään tulla sellaista oikeuden ja
kohtuuden mukaan, — huomautti Smerdjakov lujasti.
— Kuinka niin oikeuden ja kohtuuden mukaan, — huudahti Fjodor

Pavlovitš vielä iloisemmin ja töytäisi Aljošaa polvellaan.
— Konna hän on, se hän on! — lausui äkkiä Grigori. Hän katsoi
vihaisesti Smerdjakovia suoraan silmiin.
— Mitä konnaan tulee, niin malttakaahan mielenne, Grigori

Vasiljevitš, — lausui Smerdjakov tyynesti ja hillitysti. — Ajatelkaa
mieluummin itse, että jos minä olen joutunut kristittyjen ihmisten
kiduttajain vangiksi ja he vaativat minua kiroamaan Jumalan nimen
sekä luopumaan pyhästä kasteesta, niin minulle antaa siihen täyden
valtuuden oma järkeni, sillä mitään syntiä siitä ei tule.
— Johan sinä olet sen sanonut, älä kuvaile, vaan todista! — huusi
Fjodor Pavlovitš.
— Senkin liemenkeittäjä! — kuiskasi Grigori halveksivasti.
— Mitä tulee liemenkeittäjään, niin malttakaa siihenkin nähden

mielenne, Grigori Vasiljevitš, älkääkä haukkuko, vaan ajatelkaa itse.
Sillä heti kun sanon kiduttajille: »Ei, minä en ole kristitty ja minä
kiroan totisen Jumalan», niin samassa minusta Jumalan korkeimman
tuomion kautta tulee heti ja erityisesti anateema kirottu ja pyhästä
kirkosta erotettu, aivan kuin muukalaispakana, vieläpä niin, että
samalla hetkellä kuin sen lausun, tai oikeastaan kun vain aionkin sen
lausua, joten siinä ei kulu neljännessekuntiakaan, niin olen jo
erotettu, onko niin vai eikö, Grigori Vasiljevitš?
Hän kääntyi ilmeisellä mielihyvällä Grigorin puoleen, vaikka itse

asiassa vastasi vain Fjodor Pavlovitšin kysymyksiin ja varsin hyvin
ymmärsi sen, puhuen tahallaan niinkuin nämä kysymykset olisi
hänelle tehnyt Grigori.
— Ivan! — huudahti äkkiä Fjodor Pavlovitš. — Taivuta pääsi aivan

korvani luo. Hän on kaiken tämän keksinyt sinun takiasi, tahtoo, että
sinä häntä kehuisit. Kehu!
Ivan Fjodorovitš kuunteli aivan vakavana isänsä innostunutta

puhetta.
— Seis, Smerdjakov, ole vaiti vähän aikaa, — huudahti taas

Fjodor
Pavlovitš. — Ivan, kallista taas pääsi aivan lähelleni.
Ivan Fjodorovitš taivutti uudelleen päätään hyvin totisen
näköisenä.
— Minä rakastan sinua samoin kuin Aljoškaakin. Älä luule, että en

rakasta sinua. Saako olla konjakkia?
— Antakaa. »Näytpä itse jo olevan aikalailla pätkässä», — ajatteli

Ivan Fjodorovitš katsellen tarkasti isäänsä. Smerdjakovia taas hän
tarkasteli erittäin uteliaana.
— Sinä olet jo nytkin anateema kirottu, — puhkesi Grigori äkkiä

puhumaan, — ja kuinka sinä, konna, sen jälkeen uskallat arvostella,
jos…
— Älä toru, Grigori, älä toru! — keskeytti Fjodor Pavlovitš.
— Odottakaa te, Grigori Vasiljevitš, vaikkapa vain hyvin vähän

aikaa, ja kuunnelkaa jatkoa, sillä minä en ole vielä puhunut kaikkea
loppuun. Samassa kuin Jumala on minut viipymättä kironnut, sinä
samana korkeana hetkenä minusta on näet tullut aivan kuin
muukalaispakana, ja kasteeni on minusta otettu pois ja muuttunut
mitättömäksi, — onko edes tämä oikein puhuttu?
— Puhu pian loppuun, veliseni, puhu loppuun, — hoputti Fjodor

Pavlovitš ottaen mielihyvällä kulauksen ryyppylasistaan.
— Jos kerran en enää ole kristitty, niin siis en valehdellut

kiduttajille, kun he kysyivät: »Olenko kristitty vai enkö», sillä itse
Jumala on poistanut minusta kristillisyyden jo pelkän aikeeni
perusteella ja ennenkuin olen ennättänyt lausua sanaakaan
kiduttajille. Mutta jos minut jo on joukosta erotettu, niin kuinka ja millä
oikeudella minulta kysytään toisessa maailmassa aivan kuin
kristityltä, miksi olen luopunut Kristuksesta, kun jo pelkän
aikomuksen tähden, ennenkuin mitään luopumista olikaan, minut
erotettiin kasteestani? Jos kerran en ole kristitty, niin en myöskään
voi luopua Kristuksesta, sillä eihän minulla silloin ole, mistä
luopuisin. Kuka vaatii edesvastuuseen pakanan tataarilaisen, Grigori
Vasiljevitš, vaikkapa taivaassakin, siitä, että hän ei syntynyt
kristityksi, ja kuka häntä siitä rankaisee, jos nimittäin ajatellaan, että
yhdestä härästä ei nyljetä kahta nahkaa. Ja jos itse Jumala
Kaikkivaltias vaatii tataarilaisen tilille tämän kuoltua, niin luullakseni
hän määrää jonkin kaikkein pienimmistä rangaistuksista (sillä eihän
häntä voi jättää kokonaan rankaisematta) ottaen huomioon, että
eihän ole hänen syynsä, jos hän on tullut pakanallisista
vanhemmista pakanana maailmaan. Eihän Herra Jumala voi ottaa
väkisin tataarilaista ja sanoa hänestä, että hänkin oli kristitty? Sehän
merkitsisi, että Jumala Kaikkivaltias puhuisi silkkaa valhetta. Mutta
voiko Jumala, taivaan ja maan valtias, lausua valheen, vaikkapa vain
yhdessä sanassa?
Grigori oli kuin jähmettynyt ja katseli puhujaa silmät selällään.

Vaikka hän ei hyvin ymmärtänytkään mitä puhuttiin, niin jotakin tästä
sekasotkusta hän yht'äkkiä kuitenkin käsitti ja jäi seisomaan sen
näköisenä kuin mies, joka äkkiarvaamatta on lyönyt otsansa
seinään. Fjodor Pavlovitš joi lasinsa pohjaan ja alkoi nauraa
vinkuvaa nauruaan.
— Aljoška, Aljoška, mitäs arvelet! Voi sinua, senkin kasuisti! Hän

on ollut jesuiittain opissa jossakin, Ivan. Voi sinua, löyhkäävä
jesuiitta, kuka sinua on opettanut? Mutta sinä puhut roskaa, kasuisti,
roskaa, paljasta roskaa. Älä itke, Grigori, tuossa paikassa me
iskemme hänet tomuksi ja tuhaksi. Sanopa minulle tämä, sinä
aasintamma: olkoonpa, että olet kiduttajien edessä oikeassa, mutta
itsesi edessähän sinä kuitenkin olet luopunut uskostasi ja sanot
itsekin, että olit sillä hetkellä anateema kirottu, mutta jos kerran olet
anateema, niin eipä tämän anateeman vuoksi silitetä päätäsi
helvetissä. Mitä sinä tästä ajattelet, oiva jesuiittani?
— Ei ole epäilemistäkään, etten olisi itseni edessä luopunut, mutta

ei siinä kuitenkaan ollut mitään erikoissyntiä, vaan jos minkä verran
syntiä oli, niin se oli kaikkein tavallisinta laatua!
— Millä tavoin kaikkein tavallisinta laatua!
— Valehtelet, kirottu lurjus, — sähisi Grigori.
— Ajatelkaahan itse, Grigori Vasiljevitš, — jatkoi Smerdjakov

tasaisesti ja arvokkaasti, tuntien olevansa voiton puolella, mutta
ikäänkuin osoittaen jalomielisyyttä nujerrettua vastustajaa kohtaan,
— ajatelkaahan itse, Grigori Vasiljevitš: onhan Sanassa sanottu, että
jos teillä on uskoa vaikkapa kaikkein pienimmän siemenen verran ja
te sanotte tälle vuorelle, että se siirtyisi mereen, niin se siirtyy
vähääkään viipymättä heti käskettyänne. Mitäs, Grigori Vasiljevitš,
jos minä olen epäuskoinen, mutta te olette niin uskovainen, että
lakkaamatta torutte minuakin, niin koettakaahan itse sanoa tälle
vuorelle, että se siirtyisi ei mereen (sillä mereen on täältä pitkä
matka), vaan vaikkapa haisevaan jokeemme, joka virtaa tuossa
puutarhamme takana, niin saattepa nähdä itse sillä samalla hetkellä,
että mikään ei siirrykään, vaan kaikki jää entiseen kuntoon ja
eheäksi, huutakaapa miten paljon tahansa. Mutta tämä merkitsee
sitä, että tekään ette usko, Grigori Vasiljevitš, oikealla tavalla, vaan
haukutte ainoastaan muita siitä kaikin tavoin. Jos taasen otamme
lukuun sen, ettei kukaan meidän aikanamme, ette vain te, vaan ei
kerrassaan kukaan, alkaen kaikkein korkeimmista henkilöistä aina
viimeiseen talonpoikaan asti, voi siirtää vuoria mereen, paitsi ehkä
yksi ainoa mies koko maan päällä tai enintään kaksi, ja nämäkin
kenties ovat jossakin Egyptin erämaassa kaikessa salaisuudessa
sieluansa pelastamassa, niin että heitä ei ollenkaan voi löytää, — jos
on näin, jos kaikki muut siis ovat epäuskoisia, niin tokkohan Jumala
kiroaa kaikki nuo muut, toisin sanoen koko maan asujaimiston,
lukuunottamatta noita paria erakkoa, eikä armossansa, joka on
kaikille tunnettu, anna kenellekään heistä anteeksi? Senpä vuoksi
minä luotankin siihen, että jos kerran olen epäillyt, niin minulle
annetaan anteeksi, kun vuodatan katumuksen kyyneliä.
— Seis! — vikisi Fjodor Pavlovitš, ja hänen ihastuksensa kohosi

huippuunsa. — Sinä siis kuitenkin otaksut, että on olemassa pari
sellaista, jotka voivat siirtää vuoria? Ivan, vedä risti seinään, kirjoita
muistiin: tuossa ilmeni venäläinen ihminen kokonaisuudessaan!
— Huomautitte aivan oikein, että tämä on kansallinen piirre

uskossa, — myönsi Ivan Fjodorovitš hymyillen hyväksyvästi.
— Sinä myönnät! Siis se on niin, kun kerran sinäkin olet samaa

mieltä!
Aljoša, onhan se totta? Sehän on täysin venäläistä uskoa?
— Ei, Smerdjakovin usko ei ole ollenkaan venäläistä, — lausui

Aljoša vakavasti ja lujasti.
— En minä puhu hänen uskostaan, vaan tuosta piirteestä, noista

kahdesta erakosta, vain tuosta yhdestä piirteestä: sehän on
venäläistä, venäläistä?
— Niin, se piirre on aivan venäläinen, — hymähti Aljoša.

PDF Advances in Organometallic Chemistry 1St Edition Pedro J Perez Ebook Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

PDF Advances in Organometallic Chemistry 1St Edition Pedro J Perez Ebook Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Advances in Organometallic Chemistry

1st Edition Pedro J. Pérez

Advances in Organometallic Chemistry 66 1st Edition

Advances in Organometallic Chemistry Volume 65 Pedro J.

Advances in Organometallic Chemistry Volume 66 Pedro J.

Advances in Organometallic Chemistry Volume 67 Pedro J.

Organometallic Chemistry in Industry A Practical

Organometallic chemistry 1st Edition Ian Fairlamb

Advances in heat transfer 52 1st Edition J P Abraham J

Organometallic Flow Chemistry 1st Edition Timothy Noël

First edition 2014

Copyright © 2014, Elsevier Inc. All rights reserved

For information on all Academic Press publications

Printed and bound in USA

Advances in Organometallic Chemistry, Volume 62 # 2014 Elsevier Inc. 1

compared to the nonfluorinated one. Fluorine forms strong bonds to other

the study of a variety of complex fluxional processes, isomerization, and

2. CdC COUPLING REACTIONS OF FLUORINATED

Figure 1.1 Bulky phosphine ligands used in Pd-catalyzed coupling reactions of

Palladium catalysis has also benefited from the introduction of fluoroalkyl

2.1.1 CdC coupling of fluorinated alkyl derivatives

elimination of perfluoroalkyl palladium derivatives, so other reaction

2.1.1.1 Radical reactions

RFCF2I + [Pd0] RFCF2· + [PdI· ]

RFCF2· + RCH2CH2NR1R2 RFCF2– + RCH2CH2NR1R2

RFCF2– + RCH2CH2NR1R2 RFCF2H + RCH2CHNR1R2

RCH2CHNR1R2 + [PdI· ] RCH=CHNR1R2 + [HPdI]

[HPdI] + RCH2CH2NR1R2 [RCH2CH2NHR1R2]I + [Pd0]

Cat. = [Pd(PPh3)4] or (PhCO2)2

α,α-difluoro-γ-iodoketones (Scheme 1.3).36 The reaction can be

R1 = n-C10H21, AcO(CH2)3, CH3CO(CH2)3

2.1.1.2 Perfluoroalkyl groups in the Stille reaction

[Pd] = [Pd(PPh3)4]; [PdCl2(PPh3)]

[Pd] = [Pd(PPh3)4], [PdCl2(PPh3)2], [Pd2(dba)3], [Pd2(µ-Cl)2(allyl)2]

additives (Scheme 1.7). The use of other palladium sources (such as

2.1.1.3 Introduction of fluorinated groups using the Negishi reaction

[Pd] = [Pd(PPh3)4], [PdCl2(PPh3)2], [Pd(OAc)2], [Pd2(µ-Cl)2(allyl)2]

2.1.1.4 Introduction of fluorinated groups using the Suzuki reaction

R2 = aryl or heteroaryl ; B(OR)2 = B(OH)2 or B(pinacolate)

Scheme 1.11 Suzuki couplings of trifluoroethyl tosylate.

Not only trifluoroethyl iodide but also trifluoroethyl tosylate undergo

R2 = Aryl; L = biphenyldialkylphosphine, PPh3, dppe, dppb

2.1.1.5 Use of fluoroalkyl silanes as fluoroalkylating reagents

2.1.1.6 Other fluoroalkylating reagents: Fluoroalkyl copper

F2C CF2 F2C CF2

β-sultone, which includes fluorosulfonyldifluoroacetic acid derivatives such

The copper salt is usually employed in stoichoimetric amounts or even in

Br R CuI, [Pd(PPh3)4] F3C R Br R

profusely used and studied, many of them perfluoroalkylation reac-

2.1.1.7 Allylic alkylation reactions

Scheme 1.22 Allylic alkylation reactions with β-fluoroalkylsulfones.

[Pd] = [Pd2(m-Cl)2(C3H5)2]; L = (S)-PHOX

R1 = aryl; R2 = H, OMe, OBn; R3 = SO2Ph, COPh

2.1.1.8 Catalysis through palladium mediated CdH activation

Unemoto's reagents Togni's reagents

X– = TfO–, BF4–. Ar : (4-CF3)C6F4

A major breakthrough was the report by the group of Yu of the first

elimination of the trifluoromethylated indol takes place. Although the reac-

2.1.1.9 Perfluoroalkylation of unsaturated molecules

with perfluorodecyl or perfluorododecyl iodides in ethanol.84 The catalyst

2.1.2 CdC coupling of fluorinated aryl derivatives

2.1.2.2 Suzuki–Miyaura reactions

is interesting in the design of electronic organic conducting molecules such