Byzantium at War AD 600-1453

(Essential Histories) 1st Edition Haldon

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/byzantium-at-war-ad-600-1453-essential-histories-1st
-edition-haldon/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

A History of the Jewish War AD 66 74 1st Edition Steve

Mason

https://textbookfull.com/product/a-history-of-the-jewish-war-
ad-66-74-1st-edition-steve-mason/

Panzers At War 1939 1942 1st Edition Bob Carruthers

https://textbookfull.com/product/panzers-at-war-1939-1942-1st-
edition-bob-carruthers/

Beyond the Divide Entangled Histories of Cold War

Europe Simo Mikkonen

https://textbookfull.com/product/beyond-the-divide-entangled-
histories-of-cold-war-europe-simo-mikkonen/

The war beat, Europe : the American media at war

against Nazi Germany 1st Edition Casey

https://textbookfull.com/product/the-war-beat-europe-the-
american-media-at-war-against-nazi-germany-1st-edition-casey/
The Resilient City in World War II: Urban Environmental
Histories Simo Laakkonen

https://textbookfull.com/product/the-resilient-city-in-world-war-
ii-urban-environmental-histories-simo-laakkonen/

The people's war. Histories of violence in the German

lands, 1820-1888 1st Edition Mark Hewitson

https://textbookfull.com/product/the-peoples-war-histories-of-
violence-in-the-german-lands-1820-1888-1st-edition-mark-hewitson/

Sinatra versus Gabrini Family at War 1st Edition

Mallory Monroe [Monroe

https://textbookfull.com/product/sinatra-versus-gabrini-family-
at-war-1st-edition-mallory-monroe-monroe/

Ad hoc Mobile and Wireless Networks 14th International

Conference ADHOC NOW 2015 Athens Greece June 29 July 1
2015 Proceedings 1st Edition Symeon Papavassiliou

https://textbookfull.com/product/ad-hoc-mobile-and-wireless-
networks-14th-international-conference-adhoc-now-2015-athens-
greece-june-29-july-1-2015-proceedings-1st-edition-symeon-
papavassiliou/

Grunt The Curious Science of Humans at War 1st Edition

Mary Roach

https://textbookfull.com/product/grunt-the-curious-science-of-
humans-at-war-1st-edition-mary-roach/
Essential Histories

Byzantium at War

Routledge
Taylor &Franch-
lohn Haldon
Contents

Introduction

Chronology 19

Background to war
The political world of Byzantium 23

Warring sicks
Neighbours and enemies 29

Outbreak
Why and how did B p n t i u m fight wars? 36

The fighting
Crrganising for war 47

Portrait of a sald~er
Recruitment, discipline, and life on campaign 61

The w d d around war

War and peace 72

Portrajt of a civjlian
Metrios - a farmer 80

How the wars ended

Death of an empire 86

Conclusion and consequences

War; peace, and survival 90

Further reading 92

Byzantine rulers AD 527- 1 453 93

Index 94
Introduction

The Byzantine empire was not called by that 1lth centuries and, in the later 1lth and
name In its own time, and indeed the term 12th centuries, the Hungarians, later the
'Byzantine' was used only to describe Serbs and finally, after their conquests in
inhabitantsof Constanttnople, ancient Greece and the southern Bakans, the
Byzantion on the Bosphorus. The subjects of Ottoman Turks. Relations with the western
the emperor at Constantinople referred to powers which arose from what remalned of
themselves as Rhomaioi, Romans,kcause as the western Roman empire during the 5th
far as they were concaned Constantinople, century were complicated and tense, not least
the clty of Constantine I, the flrst Christian because of the political competition between
ruler of the Roman empire, had become the the papacy and the Constantinopolitan
capital of the Roman empire once Rome had patriarchate, the two major sees - Alexandria,
lost its o m preeminent position, and it was Antioch and Jerusalem were far less powerful
the CMstian Roman empire that carried an after the 7th century Islamic conquests - in
the traditions of Roman civilisation. In turn, the Christian world. Byzantium survived so
the latter was identified with civlIised society long partly because internally it was
as such, and Orthodox Christianity was both well-organised, with an efficient fiscal and
the guiding religrow and spiritual force which military system; and partly because these
defend4 and protected that world, but war advantages, rooted in its late R m a n past,
also the guarantor ~f Gad's continuing lasted well into the 11th century. But as its
support. Orthodoxy means, literally, correct western and northern neighbours grew in
belief, and this was what the Byzantines resources and political stability they were able
believed was essential to their own survival.
Thus, from the modern historian's
perspective, 'Byzantine' might be paraphrased
by the more long-winded 'medievaleastern
RomanJempire, for that is, in historical terms,
what 'Bymntium' really meant.
In its long history, from the later
5th century, when the last vestiges af the
western hatf of the Roman emphe were
absorbed into barbarian successor kingdoms,
until the fall in battle of the last eastern
Roman emperor, Constantine XI (1448-531,
the empire was almost constantly at war.Its
strategic situation in the southern B a b n s
and Asia Minor made this inevitable. It was
constantly challenged by its more or its less
powerful neighbours - at first, the Persian
empire in the east, later the various Islamic
powers that arose in that region - and by its
northern neighbaurs, the Shvs, the A m s (a Gold nornosma of h s t m t i n e VI PO-797). R e m e
Leo 111 (7 t 7-74 I), ConstantineV (74 1-775) and Leo IV
Turkic people) in the 6th and 7th centuries, ('775780),seated. (Courtesy of Barber In* of Fine
the Bulgars from the end of the 7th to early h, University of Birmingham)
The Byzantine Imds
The Byzantine, or medieval eastern Roman,
empire was restricted for most af its
existence to the wuthern Balkans P& M a
Minor - very roughly modern Greecx and
modern Turkey.In the d d d e of the
5th century, after the succes of the emperm
Justlnian'szeconguaf 5 In the west, the
empire had been much more extensive,
including all of the north African coastal
regions horn the Atlantic to Egypt, dong
with south-eatem Spain, Italy and the
Balkam up to the Danube. But by the later
6th century the Italian lands were already
contested by the Lombard$, while the
VisIgoths of Spain smn expelled the imperial
administration from their lands. The near
eastern provinces in Syria, Imq and the
T r a m p d m region a h g with Egypt were all
Zost to Islam by the early a, and north
Afrtca followed suit by the 4%. In a half
century of warfare, therefore, the empire last
some of its wedtble3t regions and much of
t h e revenue to sllpprt the govefmneht, ti-&
mling elite and vftal nee& such as the army.
. Much of the territory that remahed to
the emme was mountainous or arid, M that
the exploitable a m a wae really quite
-4 in exrent. Neverthdw, an efficient
(for times) fiscal administration
@'tax rt!ghe mtraaed the mrs;rtfmum fn
manp'wa bml @culmaI resaurces, whtie a
heavy rdhnce on well-planned d p l o m q ,
an extensive network of ambassadors,
emissaries and spies, a wikngness to play &
neighborn and enemIes against one another,
and to spend substantial sums on 'subsf[lies3
&em3 a f t r i d e t , 'MecUtemmm' type
cUm&te, and were W the IT&& important
saurce of EvenUeS fax the govement. me
pattern of mkmmt war simm~ystrongy
-
differentiafed mst tawm'md cities were
concen-ted in the coastal regions, while the
~OWIWIUand plateaux were much mare
q ~ & ysPttled S W mmi4eratioys
applied to the Balka3hs, too, and in Wtb we
this m a p h y a&ct@d mad s y s and ~ did~rOaasystm,wtOhmtes~tn
~mmunlatiom. l k empi* nMed to take
these fidm into account m &at@c
planning and campaign arganisation, of
C O ~ for , logistid considmtims - t h e
sources d manpaver, faod and &dm,
H W w k and weapons, h ~ f w D move thw
@otmdJand how they were mmumed -
played a key role fa the mpW%ability to
spwive kn the dlffleult skrategir: sftwtion in
which it fauna iW.
h m l e s , whether large or Small, and
whether B-We or hostffe forces, faced
m y pr6bIem when caarpaigntng in or
actass Asia Minm, tn particular tfre low
smtches of mad through relatively waterless
and exposed counby, and the mgh
motlntabous tetrain q M i i H n g masW
region3 fram central pkmm The complex
m ae wa ~ e ~ tMad l wtm
c was
partly rWded during the Byantlne period,
but tbe empire af&t the.6thcentury
devehpd a of military mum homer
with r series of fortEed p s t s and military
baws-forth~samemte3~~~
FWQS of access and egress fordxab fme.
Strategic needs dwqed, of qW3e, and so
and out of use.
The Balkans pment a wged and
fragmented landscape falling broadly into
two m a :the coastal and riverhe plains (of
Tbr;Pce, of T h S 6 d y ~d ~f die %nuth
DanubEad am), which rnpmductfve and
fairly densely -pied; aad the mountain
mges that datlllnate the whole regf~nand
-
represent about W W ' & of its a k a the
Mmifc Alps inthe west, sWhbg-frdm
north-east to south-wt; the southeply
Pindus r q e with which they merge, ~d
which together dominate w & m and
m m a l Greece; and the Balltan chain ik&
r4q- oWtm in Constarttin* (4th century).
(A&& mkction)
I The east Roman empire in the middle of the 6th century

The conquests of the empwnrJustiniw re-established
the eastern Roman empire as the dominam power in
the Mditerranean.
swtching from the Murava river as far as the
Black Sea coast, with the Rhodope r a w
forming an arc to the south, through
Macedonia towards the plain of Thrace. The
fragmented terrain has given dse ta a series
of Wet geopolitical units wpated by
ridges d highlands, fanning out along river
valleys t o w & the coastal areas.
A number of major routes served from
andent times to give access to the interior of
the B d h n ream or to pass through it from
north to south or west to east, The Balkans
are characterised by relatively narrow and
oftenquite high, easily canbmlled passes,
and this terrain was ideally suited to guerrilla
strategy - tough campaigning wnditiana,
arid dWicult access to some regions during
the winter. The structure of commmcations
and the effectiveness of Bymtlne political
authority demonstrate this, for there were no
obvious fDcal points in the ancient and
medieval perid in the south Balkan region
apaa from Thessalofild and Constantinople,
both on the edge of the peninsula and its
fragmented landscape.
Geography aected Iand use in the Balkans
as it did in Asia Minor. The uplands and
mountains, dom,inated by forest and
woodland, and the lower footbills by
woodland, saub and rough pasturage, were
suited to pastoral acdvlty only. Agriculture
was limited to the plains, dver vallm and
caa$tlands of Thessaly, Macedonla and the
Danube. The sea played an Important role,
since it surroundsthe Balkan peninsula apart
h m dong the northern boundary, and acted,
as it still d w s today, as w &dent means of
communication dong the heavily Indented
coastline and with more distant regions. The
disadvantage of relatively easy seaborne
access, however,w a s that it opened up tfie
s o u t h B & m peninsula to Invasion.
Otle of the factors that made the Roman
m y so successful and effldent was the
military road system, established for the most
part between the end of.the 2nd cenhlv BC
Introduction II
and the mlddle of the 2nd century AD. The
network also facilitated commerce, civilian
trafac and the movement of information. But
in the later 4th and 5th centuries the roads
-
went Into decline a reflection of economic
and soda1 changes across the empire m d the
consequences of these for local g w e m m and
town coundls. One result w a s a d d n e in the
use of wheeled vehiclm, which could not use
roads that were not properly maintained, and
a corresponding increzsse in dependence on
beasts of burden.
After the 6th century a Wted number
of key routes was kept up by means of
compulsory burdens imposed on local
communities.The fast post, consisting of
pad-animals, relay hones and light carts,
and the slow post, which provided ox-carts
and heavy vehicles, were amalgamated Into
a single system in the 6th or 7th century,
and continued to operate until the last years
of the empire. The imperial road systems in
both the Balkans and Anatolia were less
extensive than hitherto, but remained
nevertheless effective. But the costs of
maintenance and the probIem of
supervising upkeep meant that many routes
were hardly more than tracks or paths
usable only by pack-animals, with paved or
hard surfaces only near towns and fortresses,
Travel and bansport by water was usually
faster and much cheaper. This was espedally
so in the case of the long-distance
movement af bulk goods, such as grain, for
example. The expense of feeding
draught-oxen, drovers and carters, paying
tolls, together with the slow rate of
movement of ox-carts, added very
considerably to the price of the goods being
transported, generally well beyond the price
of ordhary subjects of the emperors. It was
really only the government and the army,
and to a certain extent the Church and a
few wealthy individuals, who could pay for
this. In contrast, shipping was much more
cost effective, shce large quantities of gods
could be transported in a single vessel,
handled by a small crew, ~elatiwly
Inexpensively, once the capital investment
in vessel and cargo had been made.
and so forth. And geographical factors w e ,
of mucourse, r.umhnw~hlto w a h w and the
strategic otganisation of the empire,

adopted Orthodox Christianity in the last
y e w of the 5th centuy in order to gain
papal and imperial recognition and support
for his rule, where he also claimed, at least
nomWIy, to represent Roman rule. Roman
emperors considered the west not as 'lostJ,
but rather as temporarily outside direct
Lmgmial authority.
The emperor Justinian (527-65) used this
as the justffication for a series of remarlable
retonquats, aimed at restoring Rome's power
as it had been at its height - north Afrim
from the Vandals by 534, Italy from the
Ostrogoths by 552. But the plan was too
ambitious to have had army chance of
permanent success. And while the emperor
nevertheless came very close to achieving a
major part of his ori@naIaims, the probkms
that arose after his death illustrated the
problems hb polides brought with them.
Warfare with the Persfan empire in the east
meant that resources were always stretched to
the limit and there were never enough
soldiers for all fronts. Upon his death in 565
Justlnlanleft a vastIy expanded but perlIously
overstretchd empire, in bath financial and
military terms. Hls successors were faced with
the reality of dealing with new enemies, a
lack of ready cash, and internaI discontent
over high taxation and constant demands for
soldiers and the necessities to supprt them.
The Persian war was -new&, while in 568
the Germanic Iambad crossed &amtheir
homeland along t h e western Danube and
Dxava regson into Italy, in thet efforts to flee
the approaching Avars, a Turkic nomadic
power which was establishing a vast steppe
empire. The Lombds soon overran Roman
defensive positions in the north of the
peninsula, found@ a number of
independent chiefdoms in the centre and
south, while the Avars established themselves
as a major challenge to imperial power in the
nwthern Balkan region. Between the
mid-570sand the end of the reign of the
emperor Maurice (582-602))the empire was
able t o re-establish a precarious balance in
the east and along the Danube.
Maurice was deposed in 602 fDUawlng a
muthy of the Danube force, and the
Introduction 13
cenMon Phokas was raised to the throne.
Phokas c602-10))popularly regarded in later
Byzantine sources as a tyrant, ruled until he
was overthrown In 610, when he was in turn
replaced by Heraclius, the son of the military
governor of Africa. Heraclius was crowned
emperor and ruled until 641.
But the emphe was unable to maintain its
defences against external pressure. Withfn a
few years the A m and Slws had overrun
much of the Balkans, while the Persians
occupied and set up thelr own provincial
governments in Syria and Egypt between 614
and 618,and continued to push rnto Ask
Minor. Italy was left to its own devices and
became Increasingly autonomous. In spite of
a great siege of Constantinople by a Persian
and an A v a d l a v army in 626, Herachus
proved an able strategist and by 628 had
utterly destroyed the Persian armies in the
east, restoring the situation at the end of
Maurice's reign. The regional dominance of
the Roman empire seemed assured. But w M e
the Danube remained nominally the frontier,
much of the Balkan region was no longer
under irnmal authority, except when an
army appeared. The financial situation d the
empire, whose resources were quite
exhaust& by the long wars, was desperate.
The origins of Idam lie in the northern
Arabian penlmula, where different farm of
Christianity, Judaism and Indlgenws beliefs
coexisted, in particular in the much-travelled
trading and cgravan communities of Mecca
and Medlna. Mohammed was hlmself a
respected and established merchant who had
several times accompanied the trade
caravans north to Roman Syria. Syria and
Palestine already had substantial papulatfom
of Arabs, both farmers and herdsmen, as well
as mercenary soldiers serving the empire as a
buffer ag2llnst the Persians. Although
Mohammed's preaching - a synthesis of his
mhlfefs with Judaic and Chrhtlan ideas -
met initiaIly with stiff resistance fram his
own clan, by 628-29 he had established his
authority over much of the peninsula and
begun to consider the future direction of the
new IsIamic community.On his death
(traditionally placed in 632) there followed a
W ~ I p d O f ~ ~ i d ~ m m ~ldiw

~~
t ~Hbma?&iind
t
mmetd~~areqwwtodiepfitkal
w
lnlnlwatf snkcexms b d ta Bgkt
mainWfn1 WeAchw
re&M&&c a u w w . 'me md& munred
r mE&n *e&ime$

gmmw byWs&tEmdd t ,
a
-
&ms always to h i e b&h
ldiw

~ f f f
e
Aseqgd~m-
which emmy h-
epoIved~
t o ~ t @
r - ~ ~
~ s I M o w ~ ~ ~

a
e
a
~
t
~
d
w
~
~
@
A @rnt?4atSan ofinmpte~ am!~~J ~ a ~
d h f f a l z d sqldiers a d imidquabp defensive pa aEt& w 0~~
amkgemm~WM~a~0f mndwWa 'Wrchdemhl p W y in manp
&wmtlsRaman , d e m a d the lm5 of E$$om#mdmI-henu A

Sy&, Pafathie, MWpntmb aad Egypt r&@m were enmur%ed $0l a e e p ' i a &
w I ~ p f f i t ~ r t ' ~ d 1 4 3 y e @ , ~ t h c tpd&,
t~ that they rouId gathw rh&
Mtheempi~w a s ~ & t a a ~ p . d f . I t r , Siwsta& ;and other m o ~ M e
*
-A-

f o ~ ~ re&@ in mwtm * £aw&e51.thereby ~ ~

mmpkbtly omra.and d w byme d~erkmydtsoffmgeand~.
6935,m .
A r
a hr n ~ C e a p i ? W
e 1%4nd ilhbw4rnfldual rn- &# l a m
me&$erYt%,sndterrbrW wntractlm W f a s i W ~ b n h d The
whWi re$uH@iWmt3&&pmsbn d-bM C.6W-rn0, tlm?were ge-y iwfptxl ta
fEWfl dl& 6405 fn &e a?, m dl8"bxiehand, k&da mf4r &my miti%into Roman
a d t& XriValQfthel3Ixrn-d t d o f y in Minor, or hadsa p e m
~6tabJishmentof m permanent Bidgar -me, designed HtOW as idwI**
~ a t e i n t h e ~ ~ E h e ~ , r rwnm w msm.6n~ m = n t
the ab,fadidly dwW pqUWd - P ~ e t S , ~ w ~ ~ ~ ~ ~ e a
m a w s gif ed$#n* efthe east Bamm @khW@'i tbj'a d kW@ bBp4W6m
state. The Ba&ms pp to the Datdube WE^ for f d i t m y a&r&l. M @ q & a fm d~t~bk
tlati~d by the empi& <a$dwhen W d d mbt:*wm rnded,m q Of am fall&
a & 4 $ J Ch* &dl
m tW0-w arid rww In siiWnd91d e h t 3 and 1-
a&, it5-s and I&rs d n o ~ l e d p d af m m d nsareWs. Tba Werantiation
&man authdty. But W Med d y as bmg hel3vwl #&Tent azw?akthe lwtkaIle@ -
m&emny w i r s p r ~ . ~ ~ ~ whemem ~ e lightmd
~ a R w q cwahy w infkintty,
new &mmt w h v m & c milihg W , Ian- or swtmm - : a m tQ
q#nk$@m and technoW enabled t b m Bave s q only w.2 few
xpi* tu wmlbh a poMcal Qepmmy m*s, z4smae1rni&pefiimy
aver ?he regm *tltln &the ~ I X &mwmet~ ~ a~lla m w mi^ a d
from wW% th&rBms rapidly e%panded &ab ~rnliesbedm y lmxh the &me.
thdrpgwer, s~thatbyfhemd,n€We Only ftsgl d-te on,butingthe reign
7th wtuq t h y wae a suhststntlzd theat t~ d Leo IIl (jf1741),an em- from a
Impe$al datm ,4nthe x e g b u m a w @kgmuad WWs&sd t h Wane
The fes3klw tmmfmnmf~Qf state im 717,md wm prttmhPp that of &,son
a d m i n i m $mrcwapr&uc& m amy md sctcmwr QmtantW V [7&I-75)xa
that ww Based&nmt mtlx.eZp~n demiw mqMgnb8 tcm~mrwho-, a
pdndplQ, & ~ ~ m % l w of
~ nulnljet ~ adlnblm3Hw-
~ trl fa*
~ ~ a ~ u n t j t L ~ a arm$ i ~and,~e s fW ~M an ell&field at
~ h ~ e n ~ , ~ ~ ~ e x l a q $ kzms-*b~e & ~ b q r ir&, Ebesthls
the hpml government ts avoid # m a d s i f u a h b q h to -. SWllQ mM
W m and open eonfmqwion with enemy int.em** ~ -ofewmbk ~ n
~ w ~ ~ ~ i e , m ~ ree%wym
d d thetata&h
~ o dmmdnd
the late Raazan state were ans sf^ in &%wsIonamnn$%he&mem%, atabkd~
@#feirtammmm,Pthwsr Bmdws to re4WbBb a m
cmm core of m-m 'pro&-&' quifibiurn by fhe yea BOB. In spite af
 &ltthe,**e*at &dqp@$l om qo 0-a c o m f a d * )with the
fmm * mLlle d W !&h cm'hty had r&ult*f am@lMamr~aSW
pmamwtqm ern*, M*
hgwmf'~upm the af
~ , r n e sm. e'pmml&dlamaslwcmie a r i a ~ r ~ . ~ d p x ~ e t n ~ a
fw suited td the rdqukmkeiiis d meh -m 4 p u q (a r d k y &om?&
cmpdgnin& tied as they had ixcume to dm) from 1081 W B s h e d stabiliq d,
heir-l d t i w arrd to h e e e a w d to a the In~erwWmdpmltton of the
~ ~ t ~ b y ~ b w i h ~ z . E ~~ l ernmmWynnti3
f
Inst&, field arm£@with a wntkrnfd to M y P jmm@entTale, the
lllWmp1p ~~m6-w ml f t &Tld4W nXfuirnQ~f Q;f i h u m l3yxmlne mi@
afmsiye m d m *IB ' under the k W w h n m q ~ - m W W
$ ~ t i f a a k w ~ & l & r ~ c d m f i ~~ i ? f * I ~ ~ t ~ f Q h h t
~ a ~ ~ ~ w & a I s exhxial Q ~ erkmi'es,m#&-Dmtixms. m
landomw$pa~$lyencouraged arrd h m d was pmily Wed on a r & m ~ d fiscal
ky t?14 ?We.Memen- played an adminis- an the W d , arnd the
in~~r@slnglp Jmpmtmt radeas the M e r&&g w -warnee d trnaps on the
bmfqm u t e ~ t sw m 4 m Mfb? M sf r m u %to m&tn .
~ ~ ~ e $ f w r t a % R ~ ~ c h t ~o pd aW y H u $rys ~ pmBion
& the ~ bf
them.Wthe mMdEe of t k 11th mtq? a 'trahTa soU£w,both infmtry m *v^atrg,
kgeIanaiQnGfthetmphlarmlesMs J n e r e d w&m
~~ #&wnce, ln m~£OM af
made u$ of i I q d m m I . p d W the ttitrduaim gf w e %a& as the
mwaazy urdb -Ma with PQTmma, udbmgIkd~a&pWnofw~mh~m-y
1uWu1, W c - m d ~~ rnemwfte. a*-ic%-ww**
mestsc- achieved b&wEwcW-d t 3 I @ p t e c ~ ~ . r n mmq@of t8W
l ~ ~ ~ b a s m i m ~ teh ~ i w w dfliuty wmt @~ ~ - I x t y &
~ a n d l M t ~ r ~ W h Q t -&m * w w o f m m
pretem@wm Momb md rnP9$plSQ mu& aft& 3 d W t6wPia-tW h t M Md PIlltc
l
played a role, W e t h e be^ 2n the ' n P M *rHlemm4 and & E &lI* b f
mLimI compZedg & Byzanane &Id arhie$ the mpirPhtmtmpwed fmi&abwife in
~ a ~ t ~ , ~ ~ U theB 1 1 ~e ~ 1 2~5 & .~,Wui t ~ st o e x c m i
dWmnt ? y p 05- f& 'barn +he late theat, ~ ~ ~ i n t h e ~ d t h
m w l period, whkh had all btlt m mw fourth m a d e . The q # w @ ;tndmk of
in~~dai~gfthe7tRanU Qpwn*opk & lAzW @ a e mt-t
8th WtmW, reqq~a41rtgon= mow &ab ppmvrl#f the mpfre wmg, a e venetian
ixmXmB1D1mmfk m tllk m i ~ m and~ternvimMmWahemkpl&ab&
0ftW a+e heavy ka* tt&gdJ as a x&jm WUWBl and miIltmy p w r ,
mp'layed with, Iltefauy, h n g e m -ih 2tltEr~ue:hit &ved after Ule rewmq of
the l3pntioe wafg with b & ~MwW a d ~ b n ~ t k t c phl e1261 and re-&&bhment
mch lMpa a d the of aawp*m@me, aa* weEmaller
Rw' Bf E ~ v . t&tmM scale9udtil,dy Qmmndnppk
TW-rnbd&wwWe md a few Aegean k&m& &maine'd. And 3P
ffwtsbowms
, amaslug State WBafZds X ~ ~ *
cmed WtEh @me -r& ~~t~ tQ +m#iwl&ewi3 L aeEqnplt.
taps* polwcal m mam<a court fed ThtW a, vsy ruu&h&, W e p W B f
b $dig w-, rire 6 v W h t l of m i l i q dwWpmant k the u s to ryd ' h e
t m dibry,-h,
m and n & t of Byantine mp- m n q h t and
defensivemwtum, When Seijuk Tkklsh ~ n u n d e r J u ~ i n t h e & h
m i b g ~w a ~ , ~ i eM t am * , e ~ ' cmtxq?M n m o q , 1 ~ 4 & d l i and ~n a
a major impem ftmk h Iff71WK capwe
I primW defegsiv~Wmm ia the 7th and
the &@WE N,W a p W Wdd 8tb tkntu~@% W W l i W ,&avkty arrd
 -
- .;*:,. -12
. -,>
>% -<. %\-.>,-*
-
-0:

- A= :.-*,;*
kt., 3.' .:. . .
I0 E s d l a l Histories t?lpnilum at War

I s i n r R w a n t i r~m rnl~ t m tin Aria Minnr

Chronology
4 7 4 4 7 5 &no emperor in east
4 7 5 4 7 6 Basiliscus usurps power in east
476 Last western Roman emperor,
Rbrnulus Augustulus, dies
4 7 6 4 9 1 Zeno (restored)
491-518 Anastasios I emperor in east
493-526 Theoderic rules Ostmgothic
kingdom of Italy
c.503 Anastasios recognfses authority, as
representathe of the Romans, of
CIovis, king of the Franks
507-711 Kingdom of Visigaths in Spain
518-527 Justin I
527 Justhian I becomes emperor
533-534 Belisarius reconquers Africa
(pacification campleted in 540s)
534 B e W u s begins reconquest of Italy
(war lasts until 553)
537 Dedication of the new Church of the
Holy Wisdom (Hagia Sophia) in
Consiantinople
540 Persian Wng Chosroes 1 takes Antioch
in Syria
542+ Plague in the Byzantine world
550+ Avars establish ruIe over Slavs north
of Black Sea and Danube
552 Narses defeats ToHla and last
Oshogothic resistance in Italy
553+ Reconquest of south-east Spain
from Visigoths
558 Treaty with Avan and agreement to
pay 'subsidies'
562 'Fifty-year peace' signed with Persia
564-591 Wars with Persia
566+ Shvs begin to infiltrate across Danube
frontier; pressure on frontier fortresses
from Avars
568+ hrnbardc driven westward from
Danube, invade Italy.
572 Lombards besiege hvenna
577 Mafor invasion d Balkans led
by Avars
584, 586 AvardIav attacks an Thessaloniki
591402 Gradual success in pushing Avars
back aaoss Danube
2 Maurice overthrown, Phakas
prodaimed emperor
603 War with Persia; situation in
Balkans deteriorates
610 Phokas overthrown by Heraclius, son
of exarch of Africa at Carthage
611420s Central and northern Balkans lost
61MX9 Pwslans m p y Syria, Palestine
and Egypt
622 Mohammed leaves Mecca for Medina
(the 'Hijra')
622-627 Heraclius campaigns in east against
Persians
626 Combined AvarbSlav and Persian
siege of Constantinople fails
626428 Heracllus defeats Persian farces
in east
629 Peace with Persia
634+ Arabs begin raids into Palestine
634-646 Arab conquest and occupation of
Syria, Palestine, Mesopotamia, Egypt
(636 - battle of Gabithaflarmuk)
644-t. Beginning of long-term raids and
plundering expeditions against
Byzantine Asia Minor
655 Sea battle of Phoenix, Byzantines
defeated by Muslim fleet
662 Constans II leads expedition through
Balkans into Italy, rakes up residence
in Sicily
668 Constans assassinated; M i o i
proclaimed emperor in Sfdly, but
defeated by forces loyal to
Constantine IV
674-678 Arab blockade and yearly sieges of
Constantinople. First rem~deduse d
'liquid fw' (Greek fire), to destroy
Arab fleet
679680 Arrival of Bulgars on Danube;
defeat of Byzantine forces under
Constantine IV
20 Essential Histories Byzantium at War
-81 Third council of C o ~ ~ ~ e r p l e
(sixth ecumenical mundl)
685-692 Truce between raBphate an'd
Bymntium (Arab civil war)
5 9 1 4 2 QuhWxt w Tmhn council
at Constant:inople
693 -tine defeat at Sebastoujmlis
698 Carthage falls to Arabs; final lass
of *a
717-718 Siege af Constanthople; ko,
gerreml of Anatolikofl, power
and aowned ills Lea IU
726730 Sku rwn&n& iconocIastk views af
same bishops Beginnings of
iconoclast conboersy
739-740 Leo m d Constantine defeat Arab
column at AlEtoinon
739 Earthquake hits Carrstanthopie
741 ArtabWrrs, Leu's son-in-law, rebels
against C o n s m e V and s e b s
Corlstanthople
743-744 Artabasdos defeated
746+ Plague in Constanlhople
750 Ab&d revolution, removaI of
Umaypads ham power, capital of
Caliphate moved to Baghd~d
75&3-77& Cmstmtjlne launch@ major
expeditions against Bdgars and Arabs
792 Byzantines mder Canstantine VI
defeated by B u m at Markdlai
797 Constantine V I deposed by mother
Irene; Minded and dies
800 Coronation of Char1emagne by pope
in St Petm, Rome
tK)2 I ~ n de-d
e by chief finance
nllnister Nikephorm (Nikaphoms T)
811 N3kephbms defeated and Wed by
forces under Khan Kmm after initially
successful campaign In Bulgaria
813 Bulga~victories over Byzantine forces
815 Leo V convenes q m d at
Corwantinople; i c o n ~ a s m
reintroduced as of8'dal palley
821-&2J k W o n of Thomag 'the Slav'
8% Bq&mhg of Arab canquest of Sicily
and of Crete
M B Arab invasion of Asia Minor; siege
and sack of Amorion
843 Council held id Constantinople to
reaffirm acts of seventh ecumenical
council; empress regent Thewloxa and
chief courtiers restme images; end of
offlrif iconqdasm
am M a r y actfviry in B-a
860 RW' ~~~ a!wA on Constantinaplei
MQ r O~ cbiWS~fst~
863 Matot B p n t h e victory over Arabs at
P m n in b t o l i a
866 Conversion of B d g x Khan and
leaders. Council convoked by B a i l I
at Constantinaple to 'settle Ph-
schism: Phstias deposed, Igmttos, hfs
p d e c e s m ~relnwed.
~ Bulpria
placed under CanstanWpolttan
ecclesiastical jwisdiction (contrary to
papal demands)
!&O+ Anal lms of Sicily; 3ulgar
expansionism under Tsar Symmn;
war wlth Byzantina
917 B u I p victory at river Achelo
922 Peace wWi Bulgars
923-944 Byzantine ranqua&afid erastward
e x ~ i o led n by general
J o h ICourkouas
96861 Recovery of Crete under general
Nikephorw PhaW
96% Major Eyzmtine offmsiws in east,
creation of new frontref reghm
%5 Nikephorm I1 captures Tarsus
and Cyprus
969 Nikephoms I1 captures Akppa
and Anti&
96411576 Re* of John I Tdrrrhkes.
Continuation of eastern expansion;
defeat of B u l w with help of RIB'
allies under Svyatoslav: defeat of Rm'
at Silistra P7I)
975 JohnI invades Palestine, takes several
t o m s and fortresses, but withdraws
985+ B u e r resistance in west- Balkans
leach to growth of Bulgarian emplre
under Tsar Samuel
989 Conversion af Vladimfr of Kiev
to Chlstbnity
9S1019 B a a II m s h a Bu@ redstance;
Bulgaria ~incorp0ma&d into emplre,
Danube new frontier in north
1022 Armeniarm territories annexed to empire
1034-1041 Michael l V takes first step in
debasement of gold mfmcy

1054 Schism with papacy
1055 Seljuks take Baghdad; Norman power
in southern Italy expanding
1071 R o m o s IV defeated and caprured at
Mantzlkert by Seljuks; begIdng of
Turk occupation of cenwal Anatolia;
Normans take Bari
107& Major Petcheneg advances Into
Balkans; civil war within emplre
1081 Aldm Kamnenos rebels and defeab
Mkephmos UI and is crowned empror
10821084 Norman invasion of western
Balkan provinces
1091 SeIjuk-PWbeneg siege of
ConstantinopIe; defeat of Petchenegs
1097+ First crusade; Seljulcs defeated
109&1099 ]&em c a w ; laLatin
plbdpalities and Kingdom of Jerlmlm
mtabkhed inP a l m e and Syria
1108 Alexios defeats Normans
under Bohemund
1111 Commercial privileges granted to Pisa
1130s Alllance with German empire against
Normans of southern Italy
1138-1142 Byzantine confrontation with
Crusader principality of Antloch
1143-1 180 Manuel I Komnenos:
pro-western politics becofne major
factor in Byzantine foreign policy
114G1148 Second crusade
1153 Treaty of Constam between
Prederidc I (Barbarossa) and papacy
against Byzantium
11551157 Successfd imperial campaign in
Italy; cammerdial and politlcaI
negotiations with Genoa
1158-1 159 I m m a l forces march
against Antloch
1160+ success^ imperial political
involvement In Italy against German
imperial interests; Manuel defeats
Hungarians and Serbs hBalkans and
rPaffinns immd pre-emlnence
1169-1170 C o m m treaties ~ with Pisa
and Oenoa
1171+ Byzantlnc-Venetian hosoluties inaease
1175-1176 Manuel plans crusade in east
1176 Defeat of imperial forces under
Manuel by Seljuk Suitan Kilidj M a n
at Myrlokephalan
Chronology 21
1180 Manuel dies; strong anti-western
sentiment. in Cbnstantinople
1182 Massacre of westemers, especially
Itallan merchants and their
dependents, in Constantinople
1185 Normans sack Thessaloniki;
Andronhs Kornnenos deplsed
118h Rebellion fn Bulgaria, defeat of local
Byzantine troops, establishment of
second Bulgarian empire
1187 Defeat ofthird crusade at battle of
Horns of Hattln; Jerusalemretaken
by saladin
1192 ' h a t i e s with Genoa and Pisa
1203-1204 Fourth crusade, with Venetian
financial and naval support, marches
against Canstanthople; after the
caphw and sack of the city in 1204,
the W n empire is established, along
with several prlndpafltles atid
other tmitories under Latin or
Venetlan rule
1334-1205 Successor states in Nicaea, Epirus
and Trebkond established
1205 Latin emperor Baldwin I defeated
by Bulgrus
1259 Michael VIII succeeds to throne ln
empire of Nicaea; Nlcaean army
defeats combined Latin and Eplrot
army at battle of Pelagonia; fortress
town of Mlstra handed over to
Byzantines (Nicaea)
1261 During absence of main Latin auny
Nlcalean forces enter and seize
Constantimple
1265 Pope invites Charles of Artjou,
brother of Louis I X of Frame, to
support M m mllitarlly against
Manfred of Sidly and the
Hohenstaufen power in Italy
1266 Manfred of Skily defeated at battle of
Benevento by Charles of Anjou;
AngwIn p a , supporn P P ~ ~ Y J
evolve to Invade and conquer the
Byzarrtine empire
1274 Gregory X summons smnd council
of Lyons; qmentatlves ofByrantiae
Church present; union of the
Churches agreed, under threat af
papally-apprwed invasion led by
1 3 B 1&kivmwmdwi@~stnd
V ~ ~ r n ~
1 a ~ s w & W * m r n ~
1%) Battle d XOSOVQ:,SerWB&d t~
WZ~IXIW m-s, sifi~ mp*
en&; ~$Icm%$imaof s a y a t I
l393 'IWcs.apt~~ m~qi h
itil
t l
a
Tmmof BWm empire idem$
13% ~ 0 f H ~ .
&&& a*% t3tfamm thxWEbut b
&if&atm Bt m p 1 4 3
139:$-14& &ay&l I UI*s
Cmshntbp&, bat am"qfWtWr.as?aa
w ~ ~ d & e a ~ 9 ~
ImWofaffC~
2WrW2 Mmd ;ltams R m p to elisit
lnuhty2N f3atuxM
BWabGr t W h e W ~ & a ~
of HEWW in wndm
I* M m t a l*9l+',m msfarlrne
la3 Gavmof ofw w bW4d
of J&n WI?Jh m b the &y *@I ta
*
venew
1430 ?lwWiMH-.* J r m w
mv-rn
<*&sudhd
@tWnrnWmM
18B C&III& &fWr&b & ffm-
&iidChrcMfhMEy~?dby
m f a h VtH, w t &C
1444 H-caZsd W- l&d
tg WadMav ofR m a n d :P a ~ d ,
~ & ' r l i b w k d r b a m a ; ~
WMfaW*
1'm vm &&; m b B ~
-CmStadm,w t ofthe Mom,
mw&b -11- X4$rn
wmmtiw Mfstra in 1449
a451 ng- I1 bemrna SdW
14% UTrlm of au* pr
o e
lm &
At 6 a m m g k
I W M-LI1ap-w
-ndm@ie;ie;zP W I J ~

~~~~~~~t
Woman m y tb enter diy;
C s m r z n e %Ilthe l
amp&br8
d@d in &&Qhm& m d WpW
awes ideatifled.
$460 ~ ~ t o t h e T r z ~
1461 73-w fahto tb@ mi$
Background to war

The political world of Byzantium

The w$tbq %man shk was a h c t u t e d 9s h1nkdmd @hi& m m or leas

mtglxx ,k
a M m W y qf qdmtmistrative lemh at the e&miv@ according to pgraphkd,
t p w &E emperor,u n m m@+S dwmqmphic and nther fbor~).
regxemWve, wmmded by a p&w md BWAIpr~ductiad a t e d t h e
hw&%id appat&aI 'tbe#nW. of W m @cMcqBylbW the dt&3wtm the hams of $
@ V m @ h r&d -Ybs't. a&l~d UWaC $lit@ of lambma. mal stanTs was
£Id goV&llmf was Mt?gatd fwm the b g d y dekm&ed by m e 5 aeEati~nshlpto
~ ~ ~ ~ ~ ~
ern-
p!&&Ur%~WHE -1 *
tu the w&MktnpwfMs, whose
WtCllfd whetker m e hrad held m.W* pdst in t%e
imperial b w e a u a ~and
, at what bQ and
&ums@p@bnsta the $bW @arbpr-e
~ ~ ~ d @onat vatiatlom were
so forth, although i
-bL1CiB~fsfscal~w mwkd. iffe C M .@the kheo~ogid
Wd d& ,d8ocese MI di.yidm& pmvhcf* sps w it reprented @amthe late 4th
a pvinm, x e t t l ' t W wi% of mB mwv me Offietal r&@on#the batan
judicial admlnlstratki. T h m were fuitha &ate) pByed a QntFal mle In the ewkornp
divi&d into self-governing pieis or dvituth, afth~K&rnanw~-~w~amaji?r
~~~
the! cities, each wkth its or -
landowner as well 21s SEi k@dal la
Influencing the moral and &Ma1 qshmd
the* world, a d in & c t l q I m p i a l
wti@?xswliq. m pmmg* was f b t
14 Essential Histories Bpntium at War
the emperor was chosen by W, that he had
to be Qrthadox, slnd that his mle was to
defend the hterests of OrthoRoxy and the
Nman i.e. CMstlan o i h @ (the
-
inhabited, dhrillsed - R o m a n world). The
p m impbtions were such that heresy
was construed as treason, and opposition to
the (Orthodox) emperor d d effectiwly be
treated as. heresy. The late Roman state was
thus 0 cmnpla bureauQaq, rooted h'iand
imposed u p a series ofoverlapping mill
fcrrmatllcns strudmed by local variatiorms on
ess&tidly the same social rehtbns of
production across the whole central and east
Mediterranean and h h n world. Wal and
political tensions were exacerbated by
religious divhions, local economic
cmdidons, Imperial ~ H t i c s and
, the burden
placed upon the tax-payingpophtEcm as a
result ofthe State's needs in respect d ib
s a t i v e apparatus and, in partkular,
Itsarmies.
These structures wwe radically
tran5f~rmed&en the Later 6th and early
9th centuries, and w the malt ofa number
of facton, the single must Imprtant being
the Islamic conquests, By 642 all df Egypt
and the middle-=stem proW&s had k e n
lost, Arab farces had penmated deep into
Asia Minor and Libya, and imperial form
had been withdrawn Into A s h mar, to be^
settled a m s the p v h c e s of the region as
tbe only available means of supporting
them. Within a period of w m 12 years,
therefore, the ern* Im sorneehhg over
half its t s a and three-quartersd iW
remums - a drastic 1- for an imperial $tats
which still had to mafntah and equip a
considerable army and an effective
administrative bureaucracy if it was to
s h v e at all. While many of the
dwelnpments which led to thfs
transfomatton were W tWn long &fort the
Jthanturg crisis, it: was this crnluflrture
that m&to bxing Wngs to a head and
promote the structural m p o w that
followd.
The changes that accompanied the
develqmmts of the 7th century affected all
area of s d a l , cultufal and e~nqmirlife.
There ~ c u m e da 'rur&sation' of sodety, a
result of the devastation, abandonment,
shrinkage or displacement of many dties in
M a mar as a &t of invasions and raids.
The defensive pmperties of 'urbantsites,
their dhect relevance to militaryI
administrative or ecclesiastical needs, and sa
on, pfayed the key role fr~whether a city
wvived or nQt.Constantlnople became the
pse-emirrmt city ofthe empire.
The -a1 eUte w a s tramfomed as 'new
men' selected by the emperors on a mute
obviuusly rneritw~aticbasis increased in
number, and who were fni* heavily
dependent on the emperor and an imperially
spsn~redpositions. Yet as a wsult of its
inmasing gdp an state pasitions a n d the
lands it accrued through the &wards
attached to such service, this elite m n
turned fnta m arkmaw,during the
8th and 9th centuries still very dependent
on the state, during the 10th and espchI1y
the 1lth inae&@y fndependent. The state
had to compete &ectIy with a &a1 grwp
whose enormous landed wealth and
e n m c k d pasition in the appaatum of
the state meant that It p e d a real threat to
central corrml of fMaI T P S D ~ .
The events of the 7th century dso
produced a reassertion of central state
power over late Roman tendencia to
decentrahthn. The state was both limited,
and in Its turn partly defined, by the name
af key economic relatimaships. T h i s i s
exemplified in the issue and circulation of
coin, the basic mechanism through which
the state converted agricuItura1 produce Into
transferable dtscal resources. Coin was Issued
chiefly to oil the whe@ of the state
machinery, and w d t h was appropriated
and wnsurnd through a tedisblbutive flscd
mechanism: the state issued gold in the
farm of salaries and h r g w e to
bureaucracy -and armies, who exchanged a
substantial portlon thereof for goods and
services In r n a i n t m g themselva. The
state could thus collect much of the coin it
put into circulation through tax, the more
>sosince fiscal policy pnemlly demanded
tax in gold and offered Gbange in bmze.

There were perids when this system was
constrained by circumstances, resulting in
the ad hoe arrangements for supplying
soldiers and raising tax in kind, for example
(ain the 7th century), and it also varied by
region. But in a &ety in which soda1
status and advancement (including the
self-identity of the aristocracy) were
c o n n e d with the state, these
arrangements considerably hindered
economic activity not dhectly connected
with the state's activities. For the continued
power and attraction of the imperial
establishment at ConstmtinopIe, with its
court and hietarchigal system of precedence,
as well as the highly centralised fiscal
administrative structure, consumed the
whole attention of the Byzantine elite,
I hindering the evolution of a more localised
aristocracy which might otherwise have
invested in the economy and m e t y of its
1 own localifies and towns, rather than in
the imperial system.
I
Background to war 25
Church of the at &phi, Greece
( 1 Ith mhry).Wc ~ i f ~ i o(AKG,
n . Min)
The growth in the powa of the elite was
stimulatd by two dmIopments. In fhe ffrst
place, there took place an incrtasfng
subordination of the p.easmtxy to both
private landtords and to holders of gxants of
state revenue. In the second place the state
conceded from the later 11th century the
right ta receive the rwenues from certain
public (Le. fiscal, ax taxed) dtsMcts or of
certain imperial estates with their tenants,
encouraging a pwcess of very gradual
allenation of the state's fiscal and jmidfc;tl
rlghts. By q l d t r n g the award by the
emperors of fiscal exemptions of varying
sorts, landlords -both secular and monastic
- were able to k q a larger proption of the
revenues extracted from their peaant
pmducers for themselves, as xent, while the
government's hold on the remaining -1
land of the empire was constantly
 ~ f II f8%~29j and CbkW@%
P m e w x ~~kdpaec
T h e m M ~imIsarbiw
, Inam af fine Am.Unmsiw
Warring sides
Neighbours and enemies
We have already referred to the strategically
very awkward situation of the Byzantine
state, with enemies or ptenthl enemies on
M y every front and with a constant
need to fight wan on more than one front at
a tlme. In the north and west the situation
was especially complex as a result of the
variety af neighbowing states and pohtlcal
powers. From its establishment in the 680s,
the Bulgar Khanate rapidly grew in power,
and until its extinction at the hands of the
emperor B a d LI, known as the 'Bulw-slayer'
(976-10251, represented a constant threat
to the security of imperia1 territory in the
Balkans. Throughout the 8th and
9th centuries and into the early
10th century, Bulgar power and Influence
grew, in spite of successful counter-attacks
undw the empaor fhnstantlne V in the
760s and 770s. The nadir of Byzantine
fortunes was probably the year 811, when
the Khan K m defeated and destroyed an
imperial army, kiMng the emperor
Nikephoros I. Conversion to Christianity
of elements of the r u h g elite in the 860s
was Intended to stabilise the situation in
favour of Byzantium; but the gradual
Byzantinisation of this elite only contributed
to the growth of an imperialistic BuIgar
politics which hoped to bring the two states
together under a Bulgar dynasty. But Bulgar
successes under the Christian Tsar Symeon in
the first 15 years of the 10th century were as
&ngerous; while the reassertion of 3u@r
imperial ideology under Tsar Samuel
inaugurated a conflict - after a relatiwiy
peaceful period In the middle d the
10th century - and led finally to the
eradication of Bulgar independence and the
recovery of much of the W h up to the
Danube in the early I lth century. In spite of
occasional rebellions, the region remained
firmly in Byzantine hands until just before
the fourth crusade in 1203-1204.The Latin
division of the empire after 12U4 resulted in
the rapid growth of local Balkan cultural
independence and the evolution of new
-
states the Serbian empire of Stefan m a n
being perhaps the most remarkable. Only the
arrlval of the Ottomans in the 14th century
put an end to this development.
Relations with Italy and the west were
similarly mrnplicated.As we have noted
already, Italy, north Africa and the
southeastern comer of the Iberfan peninsula
had been reconquered under Justinian, at
e n o m s cost, bm the Ostrogotks, Vandals
and Visigaths respectively. But the a p p m c e
of the Lambards In Italy (pursued by the
Avars, at Byzantine requat) soon resulted h
the fragmentationof imperial pasasions into
a number of distinct regions under Wtaq
commanders or duces. Impwfal tenitory In the
north-east and central regions was represented
by the exarch,an officer with military and
civil authority. But distance from
~ t a n t i r r o p l elocal
, cultural differentiation
and political conditions, together with the
spiritual and politid power of the Popes in
Rome soon led to the gradual but inevitable
dimhution of imperial power. The &&ion
of the exarchate with the capture of Ravenna,
its capital at the hands af the Lombards in
751; increased papal dependence on the
Fmnks for support against the Lombards, and
hcreashgly autonomous and mutually
competing I d polities in the Italian
peninsula had led to the reduction of
imperial power to the regions of Calabria,
Brufflum and Sicily by the early 9th century.
Other political centres such as Naples
remained technically Bymnttne, but were
in pxactrce quite independent. Venice,
which grew in importance from the early
9th century, likewise remained nominally
an imperial tenitory.
30 Essent~alH~siories Byzant~umat War
The camnation by the p o p ofCSJIC~B
the mat:-ad- - &S ( k k a )
W a n emperor fn Rome in 8 B set the sml
on the p o I W arrd cultural separation OF
east Borne and the west. Cuttusal
~ ~ c eexprmd s , in prtimlar tbmgh
eel-1mdcsa9 the W g l C
W W m Frmh, Byantlnes and the papacy
for bmkTim@,tnthe tmml and Msm
&Bans, becam Wreakixtglp a p p a h
c~mplleatedby dvdry within the
Church. Despite vmious ,attempas at
marriage aUuces between the Byzmtlne
anrt ParEaae$ me
mC O ~ I ~ rn ~1alm
p~U&zal, cultural md.a4Uprmgth of
the wm world w ~ ~ I i m anyd miow
remation af Roman Imperial I-
in the cmW W t e m h n bash,
Rpni3ne infhence Was s h ~ akfutthtx
blow by the h s d Sicily to Islamic h
during the 9th aatuq. The wwkmiq $
we empi& in t~r4mi ww I I I I ~ ~
mdJW 11th efpflqand t L growth &f the
e m rdwemt mhe~compli~lilwt
m r m : mritatum -em itrrogae a d
ignomme am one4de were matched by
equally inaccurate artmims ofByzandne
ttwcherpmd effe@nmm the other.
Mthmgh the r m m EMmder
w y the
K a n ~ t ~ ~ d y ndu&rg 11th afid
IZth b w i m m W a rappfckkment
p 1 b & , including the ckwfeprryentof a
*oq p w e m hmn at atstantinoplc
(p-ted by the e m p m Manuel I
(1143-&)), the c?@icf h#ven imperial
b m t s h cytwl&xg tradg a d
. mEr&ant
~ e~X E M n $ ~ r n , emqded
W I ~ ~ S c l r a l 5 u $ apndI ~V&&l
p ~ U & a l h3kigue and appoimhm, resulted
Pn the laundhing of the cnrsade?fhe
sack of ChnstmtinopIe, and the partition of
tb ewem empire htea number sf Lath
kingdoms and pdndpazittw.
 Warring sides 31

I Major Byzantine mutes in the Balkans

Another random document with
no related content on Scribd:
 — Siinä te erehdyitte. Hertan ääni kuulosti kolkolta. — Minä en
kutsunut teitä itseni tähden. Minä en olisi sitä uskaltanutkaan. Olen
pitänyt teitä ystävänäni, melkein veljenäni, mutta en koskaan ole
unohtanut, että olette toiseen sidottu.

— Älkää tuomitko minua kuulematta. Tiedättehän te itsekin, kuinka

vähän Elli ja minä ymmärrämme toisiamme. Elli tarvitsee toisellaisen
miehen, kuin mitä minä olen, ja minä tarvitsen vaimon, sellaisen kuin
te. Jos te vain rakastaisitte minua, niin te myös ymmärtäisitte.

Hertta istui aivan tyynenä. Mielenliikutus oli kokonaan hävinnyt ja

hän oli aivan kylmä ja tunteeton. Melkein säälivällä katseella hän
tarkasteli Anttia, joka seisoi hänen edessänsä.

— Oletteko te sitten rikkonut välinne Ellin kansa? Hertan ääni oli

kylmä, melkein kova.

Antin otsalle kohosi puna. Lukemattomia kertoja hän oli aikonut

sen tehdä, mutta joka kerta oli hänen syvä kunnioituksensa ja
lämmin tunteensa kenraali Löfbergiin estänyt häntä siitä. Ja sitten
hänen matkansa oli tullut niin äkkiä ja valmistamatta, ettei hän ennen
sitä ollut tilaisuudessa sitä tekemään.

— En ole, hän sanoi, — mutta siitä saakka kun te läksitte tänne,

kävi meidän välimme yhä kireämmäksi. Ellille minä tekisin
suorastaan palveluksen, jos antaisin hänelle vapauden takaisin.

— Älkää sanoko sitä, tohtori Hammar. Naisen tunteet eivät ole

leikkikaluja, tai ainakin ne ovat niin hentoja leikkikaluja, että niihin voi
särö tulla helpommin kuin mitä te aavistattekaan.
 Hertta astui ulos huoneesta tyynenä ja vakavana. Antti vaipui alas
tuolille ja peitti kasvonsa käsiinsä.
XVIII.

Antti hiihti yksinänsä eilisiä jälkiä. Taivas oli pilvessä ja ilma raskas ja
sumuinen. Raskaasti suksi liukui eteenpäin lumenpeittämällä
kentällä. Himmeänä siinsi metsä lakeuden toiselta rannalta.

Antin mielikin oli raskas ja alakuloinen. Hänen ruumistaan raukaisi,

koko yön hän oli valveillaan heitellyt itseään vuoteellansa. Tuska ja
epätoivo riehui hänen rinnassansa. Hänen valoisat, riemukkaat
ajatuksensa olivat kadonneet, kaikki hänen toiveensa rauenneet.
Hän tunsi vain haikeaa tyhjyyttä sydämessänsä.

Hänen silmiensä eteen kohosi Hertan kuva, hän näki hänen

jäykän, kylmän katseensa ja kuuli hänen paheksuvan
äänenpainonsa. Antin otsalle kohosi häpeän puna. Oliko hän
todellakin niin kurja, että hän samalla kertaa oli tavoitellut kahden
naisen rakkautta? Ei, sitä hän ei ollut tehnyt. Siitä saakka kuin hän
oli tullut Soimäelle, hän ei ollut ajatustakaan tuhlannut Ellille. Hän eli
kokonaan siinä uudessa ympäristössä, johon hän oli joutunut. Hänen
ajatuksensa kiersivät vain Hertan ympärillä, häntä yksin hän rakasti.

Mutta kaikki oli nyt lopussa.

 Antti pysähtyi hetkeksi ja painoi kätensä silmiään vasten. Mitä hän
täällä enää viipyikään. Parasta palata kotiin ja tarttua työhön kiinni.
Työssä hän ehkä löytäisi unhoitusta ja tyydytystä. Sillä työssä, siinä
kuitenkin oli hänen suurin onnensa.

Antti keskeytyi mietteissänsä. Hän kuuli takanaan kulkusen kilinää.

Rouva Korhonen istui reessä ja tervehti iloisesti tullessaan Antin
kohdalle.

— Hyvää päivää, tohtori Hammar. Ettekö tahdo tulla mukaan

ajamaan?

Antti kieltäytyi. Hän oli tavannut rouva Korhosen jonkun kerran

kirkonkylässä, kun tämä oli mennyt turvakotiin opetustunneillensa.
Mutta tulirokon vuoksi heidän oli täytynyt karttaa toisiansa.

— Minä hiihdän mielelläni ja ehkä on myös varovaisempaa, että

pysyn teistä loitommalla, hyvä rouva. Oletteko menossa järven tuolle
puolelle, sairaan vaimon luo?

— Olen kyllä. Minä vien hänelle hiukan ruokaa ja vaateapua.

Ihmisparat, koettelemus tuntuu joskus liian kovalta.

— Minäkin aion käydä kuulustelemassa hänen vointiaan.

— Jäikö neiti Ek kotiin? kysyi rouva Korhonen, ja hänen äänensä

sointui hiukan omituiselta.

— Hän oli väsynyt eilisestä.

Rouva Korhonen ajoi edelleen. Antti katsoi hänen jälkeensä,

häneltä ei jäänyt huomaamatta rouva Korhosen äänen sointu.
Olisiko hän ehkä saattanut Hertan kieroon valoon, ja läsnäolonsa
kautta tuottanut hänelle ikävyyksiä? Hän ei ollut kertaakaan tullut
ajatelleeksi mitä maailma voisi heistä sanoa, ja itsensä suhteen se
olikin hänelle yhdentekevää. Mutta Hertan maine, se ei saisi hänen
kauttansa kärsiä.

Ei, hän lähtisi pois, mitä pikemmin sitä parempi.

Antti saapui rantaan. Mökin edustalla seisoi hevonen. Ovessa tuli

rouva
Korhonen häntä vastaan.

— Hän on hyvin heikko, vaimo parka. Teitä hän tuntui kaipaavan.

Antti astui tupaan. Vaimo makasi entisellä sijallaan lattialla ja

vieras nainen hääri takan luona. Antti kumartui sairaan puoleen. Hän
makasi kuumeessa, silmät puoleksi ummessa.

— Jos hyvä Jumala korjaisi minutkin, sanoi vaimo hiljaisella

äänellä. —
Minä olen valmis kuolemaan.

— Kyllä te paranette, sanoi Antti rohkaisevasti. — Ajatelkaa

miestänne, joka on aivan avuton. Mitenkä hän ilman teitä tulisi
toimeen?

Vaimo nyökkäsi päätään.

— Elämä on niin raskas, mutta ehkä Jumala eteenpäin auttaa. Ja

aina niitä on hyviä ihmisiäkin, jotka armahtavat köyhääkin.

— Maatkaa nyt aivan rauhassa. Emäntä tuolla on luvannut olla

teidän luonanne, siksi kuin paranette. Te ette saa nousta pystyyn,
ennenkuin olette aivan terve.
 Antti antoi määräyksensä vaimolle, joka hääri takan ääressä ja
selitti miten sairasta oli hoidettava. Sitten hän läksi takaisin
hiihtämään. — —

Turvakodissa oli pöytä katettuna, kun hän astui sisään. Hän ei ollut
nähnyt Herttaa koko päivänä.

He istuivat ääneti pöytään. Antille ei ruoka maistunut. Hän istui

vain ja käänteli hermostuneesti lusikkaa kädessänsä ja oli vaiti.
Hertan katse oli alas kääntyneenä ja hänen kasvoissaan oli
kiusaantunut ilme.

Vihdoin Antti keskeytti äänettömyyden.

— Neiti Ek, minä lähden täältä huomenna. Se on parempi meille

molemmille.

Hertta nosti katseensa Anttiin. Se oli vakava ja luja.

— Mutta jos minä pyytäisin teitä jäämään vielä muutamaksi

päiväksi — —

— Mitä te tarkoitatte? sanoi Antti kiihkeästi.

— Ei minun tähteni, tohtori, — vaan lasten. Koettakaamme

unohtaa itsemme ja ajatella vaan sitä työtä, joka meidän
edessämme on.

— Teidän on hyvä sanoa, teidän, neiti Ek. Mutta jos te tietäisitte

kuinka tuskallinen minun tilani on, niin te ette sitä pyytäisi. Te
tietenkään ette voi sille mitään, että olette kylmä ja tunteeton, enkä
minä tahtoisikaan kerjätä teiltä sitä, mitä te ette vapaaehtoisesti voi
antaa. Sillä siinähän rakkauden suuruus juuri onkin, ettei se harkitse
eikä arvostele mitään, se ottaa vain ja antaa aivan sokeasti.

— Miksikä te ette tahdo olla minun ystäväni, tohtori Hammar?

Hertan ääni oli melkein rukoileva.

— Sentähden että minä olen mies, eikä ystävyys minua yksin

tyydytä.
Ystävyys ja rakkaus eivät ole ystäviä.

— Mutta jos te lähdette — ja tietysti te lähdetiekin, enhän minä

tahdo teitä pidättää, — niin minä jään yksin sairaitteni kanssa. Minä
tunnen, että jotain on tulossa, en voi edes selittää mitä se on, mutta
se peloittaa minua. Se kohoaa tuskana minun rinnassani ja yöllä se
on tukahduttaa minut.

— Oletteko te sairas, neiti?

— En tiedä sitä itsekään. Mutta eihän se merkitse mitään.

Lähtekää te vain huoleti.

Antti nousi ylös. Hän astui hetken aikaa edestakaisin huoneessa,

hänen kasvonsa ilmaisivat taistelua.

— No hyvä, sanoi hän päättäväisesti ja pysähtyi Hertan eteen, —

minä jään vielä joksikin ajaksi. Ojentakaa minulle kätenne, Hertta
neiti, minä tahdon olla ystävänne ja osoittaa että ansaitsen teidän
luottamustanne.

Hertta ojensi hänelle kätensä. Antti puristi sitä lujasti ja lämpimästi

ja kiiruhti sitten ulos huoneesta. Hertta katsoi hänen jälkeensä.
Rinnasta kohosi nyyhkytys ja hän purskahti itkuun.
XIX.

— Tänä yönä minä valvon lasten luona, sanoi Antti vakavalla ja

varmalla äänellä. — Te turmelette terveytenne, neiti, ja sitä minä en
voi sallia.

— Älkää huoliko minusta. Kyllä minä vielä kestän. Mutta Hertan

uupunut ääni puhui aivan hänen omia sanojaan vastaan.

Lasten tila turvakodissa oli taaskin huonontunut. Uusia sairaita oli

tullut entisten lisäksi ja muutamien tauti oli saanut vaarallisen
käänteen. Hertta oli uskollisesti öisin valvonut heikompien luona ja
päivin hoitanut heitä. Aika-ajoin hän oli tuntenut suurta väsymystä ja
uupumusta, mutta hän ei tahtonut sitä myöntää, ei edes itsellensä.
Mutta hänen kalpeat poskensa ja väsyneet silmänsä olivat ilmaisseet
hänet.

— Nyt te tulette ainakin vähäksi aikaa ulos kävelemään, sanoi

Antti. — Lapset eivät tarvitse teitä tällä hetkellä ja te tulette itsekin
sairaaksi, jos ette suostu edes raitista ilmaa hengittämään.

Sairastumista oli Herttakin pelännyt. Hänen päätänsä huimasi, kun

hän astui huoneen lattian yli eikä ruoka maistunut. Hän nousi ylös.
Hän otti palttoon päällensä ja astui ulos. Ulkona lumi häikäisi hänen
silmiänsä, jotka päiväkausiin eivät olleet nähneet muuta kuin
sairashuoneen harmaita seiniä. Hän tunsi äkillistä pyörtymystä,
maailma musteni hänen silmissään ja hän tarttui käsikaiteesen kiinni.
Vaivoin hän sai pysytellyksi pystyssä.

— Voitteko huonosti? kysyi Antti, joka kiiruhti hänen jälkeensä.

— Hiukan pyörtymystä vain, kyllä se pian menee ohi, sanoi Hertta.

—
Viime päivinä olen tuntenut sitä usean kerran.

Hän koetti astua portaita alas, mutta horjahti uudelleen.

Antti tarttui häntä käsivarteen kiinni ja talutti hänet sisään. Hertta

vaipui tuolille istumaan.

— Te olette täydessä kuumeessa, sanoi Antti koetellen hänen

valtasuontansa. — Parasta on että panette maata. Te olette
rasittanut itseänne liiaksi.

Hertta laskeutui vuoteelleen. Hän oli niin uupunut ja voimaton, että

tuskin jaksoi kättänsä liikuttaa. Päätä särki ja korvat humisivat. Hän
ummisti silmänsä ja vaipui puolihorrokseen. Hänestä tuntui ikäänkuin
hän äkkiä olisi joutunut pyörteesen, joka kuljetti häntä yhä
kauemmaksi alas pohjattomaan syvyyteen.

Äkkiä hän havahtui. Antti seisoi hänen vuoteensa ääressä. Hänen

kasvoissaan oli huolestunut ilme. Hän ojensi hänelle kupin.

— Juokaa tämä, hän sanoi — jos te olette vain vilustunut, niin se

menee piankin ohitse.
 Hertta nousi puoleksi istualleen vuoteessaan ja maisteli kuumaa
juomaa.

— Minun on niin vaikea saada sitä alas, sanoi hän hetken kuluttua
ja rykäisi. — Minun kurkkuni tuntuu niin karhealta.

Antti säpsähti.

— Onko se jo kauan tuntunut kipeältä?

— Ei, nyt vast'ikään.

Antti tutki hänen kurkkuansa.

— Se punoittaa hiukan toisella puolella, mutta ehkä se on vain

jotain satunnaista.

Hertta vaipui takaisin vuoteelle. Hän ojensi kätensä Antille.

— Hyvää yötä, antakaa minun nyt nukkua. Minä olen niin väsynyt.

— Jos te tarvitsette yöllä jotain, niin soittakaa kelloa.

Antti seisoi vielä hetken aikaa Hertan vuoteen ääressä. Hän ei

voinut irroittaa katsettansa hänestä. Siitä saakka kuin hän oli
luvannut jäädä hänen luoksensa ja ystävänä auttaa häntä hänen
työssänsä, oli Antin käytös kokonaan muuttunut. Hän ei koskaan
pienimmälläkään sanalla tai katseella viitannut siihen kohtaukseen,
mikä heidän välillään oli ollut, hän hillitsi itsensä siihen määrään,
ettei kukaan olisi voinut aavistaakaan hänen todellisia tunteitaan.
Hänen käytöksensä oli vakava ja hänen puheensa liikkui aina
asiallisilla ja välttämättömillä aloilla. Mutta nyt, kun Antti seisoi yksin
Hertan vuoteen ääressä ja näki hänet edessänsä kalpeana ja
voimattomana, silmät kiinni painuneina, niin hänen
itsehillitsemisensä loppui. Hänen rinnassaan pääsi voimakas tunne
valloillensa, joka rikkoi kaikki sulut ja esteet. Ja hän heittäytyi
polvilleen vuoteen ääreen ja painoi polttavat silmänsä sen reunaa
vasten.

Mutta äkkiä kohosi Antin eteen kuva selväpiirteisenä ja varmana.

Hän näki pojan kaukana metsätorpassa makaavan kuumeissaan
kovalla penkillänsä. Hän kuuli korisevan äänen kohoavan hänen
rinnastaan ja näki hänen taistelevan tukehtumista vastaan. Ja hän
näki Hertan kannattavan häntä käsivarsillansa ja kumartuvan hänen
ylitsensä.

— Hyvä Jumala, sanoi hän puoliääneen — voisiko se olla

mahdollista?

Hän nousi ääneti ylös polvistuneesta asennostaan ja astui hiljaa

ikkunan luo. Hän peitti kasvonsa käteensä ja koko hänen ruumiinsa
vapisi valtavan liikutuksen vallassa. Syvä nyyhkytys kohosi rinnasta
ja hän puri hampaansa yhteen hillitäkseen itkun purskahdusta.

Olisiko mahdollista, että Hertta olisi saanut tartunnan

metsätorpasta, että hän itse olisi joutunut sen taudin uhriksi, jota
vastaan hän niin rohkeasti oli taistellut? Ei, se ei voinut olla
mahdollista, kohtalo ei saanut olla niin kova. Se oli vain Antin
kiihoittuneen mielikuvituksen harhakuva, kaikki esiintyi hänelle vain
niin mustana ja synkkänä.

Hertta makasi hiljaa ja liikkumatta vuoteellansa. Antti hiipi

varpaillansa ulos. Ilma huoneessa oli tukehduttaa hänet.
XX.

Hertta havahtui unestansa. Hänen ympärillään vallitsi täydellinen

pimeys. Pää oli niin painava, ettei hän jaksanut sitä kohottaa
tyynyltä, Kurkku oli kuiva ja hänestä tuntui ikäänkuin jotain paksua ja
karheaa olisi siihen tarttunut. Hän rykäisi, hän koetti niellä alas tuon
palan, joka vaikeutti hänen hengitystänsä, mutta se ei poistunut ja
hän tunsi vain kipua. Tuska hänen ruumiissaan yhä yltyi ja kuume
poltti hänen jäseniänsä.

Pimeys hänen ympärillään vaivasi häntä. Hän ponnisti

näköhermojansa, nähdäkseen pimeyden läpi, eroittaakseen esineitä
hänen ympärillään. Mutta hänen ponnistuksensa oli turha. Ja
voimattomana, tuskasta läähättäen hän ummisti taas silmänsä.

Hertta säpsähti ja kohotti päänsä ylös. Hän oli kuulevinaan hiljaista

huminaa ympärillään, hän oli tuntevinaan että jokin häntä lähestyi
yhä likemmäksi ja likemmäksi. Se painoi häntä vasten rintaa, se yritti
peittää hänet kokonaan ja tukehduttaa hänet painonsa alle. Hertta
kohotti torjuvasti kätensä ylös, ne koskettivat vain tyhjää ilmaa, ja
laskeutuivat takaisin peitteelle.
 Hertta painoi kätensä ristiin. Hän koetti rukoilla, mielessään
muistella lapsuuden aikuisia rukouksiansa. Mutta hän ei löytänyt
sanoja. Hän ponnisti muistiansa epätoivoisesti, mutta kaikki oli
kadonnut.

— Herra Jumala, toisti hän vain kerran toisensa perästä.

Jäätävä tyhjyys sai vallan hänen sydämessänsä. Kuinka yksin ja

hyljätty hän oli. Yksin, keskellä kammottavaa pimeyttä. Ilman
ystävää, ilman ainoatakaan lämmittävää tunnetta. Jos nyt kuolema
tulisi — Herttaa värisytti, hänen hampaansa kalisivat ja tuskan hiki
valui otsalle.

Voisiko kuolema tulla ja temmata hänet pois elämästä, ennenkuin

hän oli saanut elämää tunteakkaan? Voisiko se olla niin armoton ja
riistää hänet keskeltä nuoruuden kevättä? Ei, hän ei tahtonut kuolla,
hän tahtoi vielä nauttia elämästä, ja tuntea vaikka yhden ainoan
kerran sen hurmaavaa syleilyä.

Aamuhämärä laskeutui hiljaa huoneesen. Harmaana ja

salaperäisenä se kietoutui jokaisen esineen ympäri, laajensi niiden
rajapiirteitä ja himmensi niiden muotoja. Liikahtamatta tuijotti Hertta
eteensä. Hän tunsi vuoroin kylmänväreitä ruumiissansa, vuoroin
kuumotus kohosi hänelle päähän.

Yksinäisyyden tunne sai hänessä yhä suuremman vallan.

Mutta oliko hän sittenkään niin yksin? Olihan hänellä isä, joskin
kaukana ja äiti vieläkin kauempana. Mutta hän tunsi hänen
läheisyytensä, tunsi sen siinä ilmassa, joka häntä ympäröi ja siinä
huminassa, joka hänen korviinsa kuulosti. Hertta hymyili. Hänen
kasvonpiirteensä rauhoittuivat ja hän katsoa tuijotti eteensä ja teroitti
kuulohermojansa. Hänen mielikuvansa yhä kasvoi ja sen muodot
selvenivät.

Hän näki edessään silmät, jotka hellästi häneen katsoivat ja

hymyilevät huulet; hän kuuli äänen häntä kutsuvan. Hertan
sydämeen virtasi lämmin tunne, hän ojensi kätensä ja hänen
huuliltaan tunkeutui heikko kuiskaus. Kuinka tutut nuo silmät hänelle
olivat, tuo vakava, hellä katse. Mutta voisivatko nuo olla äidin, ei,
sellaiseksi hän ei ollut häntä kuvitellut, ne olivat vieläkin tutummat ja
läheisemmät.

Hertta painoi kätensä silmiänsä vasten. Mikä voimakas tunne se

äkkiä hänen sydämensä valtasi, kuinka kiihkeästi veri hänen
suonissaan virtasi. Niin, hän se oli, Antti, hän tunsi nuo silmät, hän
tunsi tuon korkean otsan. Kuinka sokea hän oli ollut, kuinka vähän
hän oli ymmärtänyt omaa itseänsä.

Hän rakasti Anttia. Tuhatäänisenä sävelenä tuo tunne kajahteli

häntä vastaan, ja täytti ilman hänen ympärillään. Hurmaava onni
tunkeutui hänen sydämeensä, hän ei ollut yksin, hänen ei tarvinnut
kuolla yksin, kaukana kotoansa ja hyljättynä. Kuollako? Ei, elää hän
nyt tahtoi, elää ja olla onnekas.

Hertta hypähti istualleen. Hänen kurkkunsa puristautui kokoon,

ikäänkuin joku olisi tahtonut kuristaa häntä, hän koetti tuskissansa
hengittää ja kädet puristautuivat nyrkkiin. Voimattomana hän vaipui
takaisin tyynylle. Hän makasi hetken aikaa läähättäen.

Ovi raoittautui varovasti. Antin kalpeat kasvot näkyivät ovessa.

Hän kiiruhti nopeasti Hertan vuoteen luo ja kohotti hänet pystyyn.
 — Minä tunnen sen tulevan, sen suuren ja kammottavan — —
pelasta minut,
Antti, älä anna sen riistää minua.

Ääni oli käheä ja tuskallinen.

Antti tarkasteli Hertan kurkkua. Se oli paisunut ja limainen ja

valkoiset täplät kohosivat veripunaiselta pinnalta. Ei epäilystäkään
enää taudin laadusta. Tartunta oli metsätorpasta tullut ja tauti
puhjennut täyteen voimaansa.

Antti haki lääkettä ja siveli kurkun sisäpuolta. Hertta päästi

valittavan äänen ja nojautui Anttia vasten.

Vähitellen hengitys rauhoittui ja silmät painuivat umpeen. Antti

hyväili hellästi hänen suortuviaan. Hän katseli lakkaamatta noita
kalpeita kasvoja, joissa tuska vielä väreili. Suu oli puoleksi auki,
huulet aivan verettömät.

Sanaton tuska valtasi Antin sydämen. Pitäisikö hänen

voimattomana taipua kohtalon tahdon alle, pitäisikö hänen antaa
kuoleman riistää saaliinsa? Ei, tuhat kertaa ei! Mutta missä oli hänen
taitonsa, missä ne keinot, joilla hän karkoittaisi uhkaavan vihollisen?
Hänen päätänsä pyörrytti, hän ei voinut ainoatakaan selvää ajatusta
ajatella, hän ei voinut tuntea muuta kuin huumaavaa tuskaansa.

Hertta avasi silmänsä. Hän loi kirkkaan, syvän katseensa Anttiin ja

kuiskasi hiljaa:

— Antti!

Äänen värähdys oli hempeän arka.

 Äkillinen riemun tunne tärisytti Antin ruumista. Hänen silmänsä
säihkyivät. Molemmin käsivarsin hän tarttui Hertan hentoon
vartaloon ja sulki hänet voimakkaasen syleilyynsä. Ja hänen
huulensa painuivat Hertan huulia vasten.

Hän päästi hänet irti vasta sitten, kun Hertta kalpeana ja

voimattomana antoi kätensä vaipua alas Antin kaulasta.

Kauan aikaa he olivat sanattomina. Antti laski Hertan tyynyjen

varaan.

Hänen rintansa kohosi ja laski rauhattomasti ja hengitys oli raskas

ja tuskallinen. Mutta kasvoja kirkasti rauhallinen, tyyni ilme. Hellästi
hän siveli kädellään Antin tukkaa ja korkeata otsaa. Antti oli
polvillaan vuoteen ääressä.

— Armaani, oma armaani!

— Se selvisi minulle aivan äkkiä, sanoi Hertta melkein kuiskaten.

— Minä taistelin kauan sitä vastaan, tietämättäni mitä vastaan minä
taistelin. Minä uhmailin rakkautta, sillä minä tahdoin olla voimakas, ja
luottaa vain omaan itseeni. Mutta yöllä, kun minä heräsin, ja äkkiä
tunsin kuoleman tuskan lähestyvän, niin minun oma voimani tuntui
niin heikolta ja mitättömältä. Minä olin niin yksin, niin kammottavan
yksin.

Hertta vaikeni. Puhuminen rasitti häntä.

— Älä puhu, Hertta. Minä ymmärrän sinua. Minä tiesin sen

tulevan, minä tunsin sen niin voimakkaasti. Ja nyt sinä olet minun,
yksin minun omani.
 — Niin, Antti, minä näin sinut edessäni ja sinun lempesi, se
syöksyi minun sydämeeni voimakkaana ja täysiäänisenä. Se riisti
minut mukanansa ja minä tunsin silloin että rakastin sinua. Minä olen
kauan sinua rakastanut, vaikka en ole sitä itse tietänyt…

Antti suuteli Hertan kättä. Se oli valkoinen ja läpikuultava.

Hervottomana se lepäsi hänen kädessänsä.

— Antti, — hänen korvaansa hiveli melkein kuulumaton henkäys,

— sano ettei minun tarvitse kuolla, sano että minä saan elää sinulle
ja sinun kanssasi. Katsos, minä olen vielä nuori ja minä halajan
rakkautta — —

— Älä pelkää, kultani, Antti hyväili häntä, — ei sinun tarvitse

kuolla, meidän rakkautemme on voimakkaampi kuin kuolema.

— Ei, minä näen sen tulevan, minä tunnen jo sen kylmän

henkäyksen.
Lämmitä sinä minua, älä päästä sitä luokseni.

Hertta heittelihen vuoteellaan tuskissansa. Läähättäen hengitys

kulki hänen kurkussansa.

— Älä anna sen tukehduttaa minua!

Antti kohotti päänalusta, niin että Hertta joutui melkein istuvaan

asentoon.

— Onko sinun nyt helpompi olla, armaani? Hetkeksi tuska näytti

laimenneen ja Hertta makasi hiljaa tyynyjen nojassa.

Antti istui ääneti kumartuneena vuoteen yli. Tuskanhiki valui hänen

otsallansa. Hän koetti keskittää kaikki ajatuksensa yhteen kohtaan,
hän tahtoi lujalla tahdon voimallaan sotia tautia vastaan. Hänen
täytyi se voittaa, hänen täytyi pelastaa armaansa.

Mutta kesken hänen varmuuttansa hiipi epäilys hänen rintaansa.

Se kasvoi ja kasvoi yhä valtavammaksi ja kammottavana aaveena
se astui hänen eteensä. Jos kuolema todellakin tulisi ja vaatisi
häneltä hänen onnensa, jonka hän vasta oli saavuttanut. Jos se
riistäisi hänen sylistään morsiamen, ennen kuin se oli hänen
omansakaan ollut. Ei, se ei saanut tapahtua, hän kilvoittelisi
kuoleman kanssa, hän puolustaisi omaansa viimeiseen asti.

Nyyhkyttäen vaipui Antti polvilleen vuoteen ääreen.

XXI.

Päivä oli jo kulunut iltapuoleen. Pimeän varjot peittivät maata ja

kalpeana kuu kohosi taivaan laelle. Sen hopeasäteet tunkeutuivat
hienojen ikkunauudinten läpi huoneesen ja laskeutuivat Hertan
vuoteelle. Hänen kalpeat kasvonsa olivat vieläkin kalvakkaammat ja
silmissä loisti kirkastunut ilme. Kasvonpiirteet olivat rauhalliset ja
tyynet.

Hertta liikahti vuoteellansa.

— Antti, minä näin ihmeellisen unen, — Hertta puhui katkonaisesti

ja ääni oli aivan kuiskaava. — Olin mielestäni pieni lapsi ja lepäsin
äitini sylissä.

Hänen sylinsä oli niin lämmin ja pehmeä. — —

Mutta minun ympärilläni seisoivat kaikki pienet lapset — — he

ojensivat minulle kätensä — — ja he värisivät vilusta — — ja
kyyneleet vierivät heidän poskillansa — — Älä jätä heitä, Antti — —
—

Hertta vaipui läähättäen alas tyynylle. Kasvon piirteet vääntyivät ja

hän kouristi käsiänsä. Antti kohotti hänet pystyyn, koko hänen
ruumiinsa vapisi pelosta ja tuskasta.

— Armaani, armaani — —

Hertan huulet liikkuivat tuskallisesti ja hän tarttui Anttiin kiinni.

— Minä menen sitä suurta muutosta kohti, Antti — — elämää kohti

— — me tapaamme toisemme — — rakkaudessa — —

Rinta kohosi raskaasti, suonet pullistuivat kaulassa ja kurkku

korisi. Kauhu kuvastui hänen silmissänsä ja kasvot mustuivat.
Hetken aikaa väin ponnisteli ruumis kuolemata vastaan, sitten painui
pää hervottomana tyynylle ja kädet vaipuivat alas.

— Hertta, Hertta! Antti tarttui häneen kiinni. Hän suuteli häntä, hän
hyväili häntä, hän kutsui häntä hellimmillä sanoilla.

Hertan silmät katsoivat jäykästi häneen, suu oli puoleksi auki ja

pää taaksepäin koholla.

Antti laski hänet vuoteelle. Hän painoi silmäluomet kiinni ja asetti

kädet ristiin rinnalle. Kuu valaisi hänen mustia suortuviaan, jotka
valuivat alas hänen olkapäilleen ja paljaalle kaulallensa.
Yliluonnollinen rauha oli karkoittanut tuskan jäljet hänen
kasvonpiirteistänsä. Hän uinui kuin lapsi unen helmassa, viattomana
ja puhtaana.

Antti seisoi vuoteen ääressä ja katseli lakkaamatta häntä. Hänestä

tuntui kuin elämä äkkiä olisi pysähtynyt kulussansa, kuin kaikki olisi
hiljennyt ja vaiennut. Hän ei tuntenut muuta kuin pohjatonta tyhjyyttä
ympärillänsä. Hänen polvensa hervottuivat, koko hänen ruumiinsa
vapisi. Hän lyyhistyi kokoon vuoteen jalkapuolelle ja hänen päänsä
vaipui alas hänen käsiinsä. Epätoivon tuska kohosi hänen