China’s Diplomacy and Economic

Activities in Africa: Relations on the

Move 1st Edition Anja Lahtinen (Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/chinas-diplomacy-and-economic-activities-in-africa-rel
ations-on-the-move-1st-edition-anja-lahtinen-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Spirit on the Move Black Women and Pentecostalism in

Africa and the Diaspora Judith Casselberry

https://textbookfull.com/product/spirit-on-the-move-black-women-
and-pentecostalism-in-africa-and-the-diaspora-judith-casselberry/

Mathematics Administrative and Economic Activities in

Ancient Worlds Cécile Michel

https://textbookfull.com/product/mathematics-administrative-and-
economic-activities-in-ancient-worlds-cecile-michel/

Africa and the World: Bilateral and Multilateral

International Diplomacy 1st Edition Dawn Nagar

https://textbookfull.com/product/africa-and-the-world-bilateral-
and-multilateral-international-diplomacy-1st-edition-dawn-nagar/

Preventive Diplomacy, Security, and Human Rights in

West Africa Okon Akiba

https://textbookfull.com/product/preventive-diplomacy-security-
and-human-rights-in-west-africa-okon-akiba/
China and Africa: Building Peace and Security
Cooperation on the Continent 1st Edition Chris Alden

https://textbookfull.com/product/china-and-africa-building-peace-
and-security-cooperation-on-the-continent-1st-edition-chris-
alden/

Economic Diplomacy and Foreign Policy-making Charles

Chatterjee

https://textbookfull.com/product/economic-diplomacy-and-foreign-
policy-making-charles-chatterjee/

International Public Relations and Public Diplomacy

Communication and Engagement 1st Edition Guy J. Golan

https://textbookfull.com/product/international-public-relations-
and-public-diplomacy-communication-and-engagement-1st-edition-
guy-j-golan/

China-India Relations: Geo-political Competition,

Economic Cooperation, Cultural Exchange and Business
Ties Young-Chan Kim

https://textbookfull.com/product/china-india-relations-geo-
political-competition-economic-cooperation-cultural-exchange-and-
business-ties-young-chan-kim/

The Turning Point in US-Japan Relations: Hanihara’s

Cherry Blossom Diplomacy in 1920-1930 1st Edition
Misuzu Hanihara Chow

https://textbookfull.com/product/the-turning-point-in-us-japan-
relations-haniharas-cherry-blossom-diplomacy-in-1920-1930-1st-
edition-misuzu-hanihara-chow/
CHINA’S DIPLOMACY
AND ECONOMIC
ACTIVITIES
IN AFRICA
Relations on the Move

Anja Lahtinen
China’s Diplomacy and Economic
Activities in Africa
 Anja Lahtinen

China’s Diplomacy
and Economic
Activities in Africa
Relations on the Move
Anja Lahtinen
University of Helsinki
Helsinki, Finland

ISBN 978-3-319-69352-1    ISBN 978-3-319-69353-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-69353-8

Library of Congress Control Number: 2017961869

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: Pattern adapted from an Indian cotton print produced in the 19th century

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Karine and Mikko
 Acknowledgments

When I took my first trip to China in the mid-1980s, it was like arriving
on another planet. After a long and tiresome flight, I stepped into the
transit hall. Young officers in green uniform stood in front of the round
table in the middle of the room. Loud Chinese music was playing. It took
a long time to get my suitcases. The bicycles on the road from the airport
were reluctant to give way to our bus. Beijing was grey, damp and monot-
onous, with a lot of concrete administration buildings. The air was pol-
luted, smelling of charcoal. Mountains of Chinese cabbage were piled on
the kerbsides. The principal vehicle in use was the bicycle, and there
seemed to be millions of cyclists. All Chinese people appeared to be young.
They laughed at us in a kindly way while showing curiosity. China was
opening up, and it had invited us, a group of Finnish small and medium-­
sized enterprises, to learn about its economic and social plan to modernize
the country, and to invest in the country. Since my first visit, China has
experienced a remarkable transformation. In the space of 30 years it has
become an economic world power. In turn, I have become more familiar
with Chinese culture and people, politics, and society. My journey to
Africa, ten years later, followed a similar pattern, starting with an initial
visit to South Africa. The country was filled with hope as Mandela Nelson
had become president just a few months earlier.
China’s entrance into Africa began to pop up in international news
from mid-2000, at the same time as research on the latter country began
to evolve. At that point, although I was working on my dissertation,
“Governance Matters: China’s Developing with a Focus on Qinghai
Province,” this topic attracted my interest greatly. The idea of combining

vii
viii ACKNOWLEDGMENTS

my previous ­knowledge of and encounters with Africa and China, and

learning more about both, became the plan for my next research topic.
Many books have been published about China in Africa. Most of them
deal with economic relations. This text, despite having a limited pagina-
tion, tries to paint a fairly relatively comprehensive picture that explores
the past, present, and future of the China–Africa collaboration. The book
would not have come into being without my seeing China as a world pow-
erhouse, including both good and bad aspects, and also acknowledging
Africa’s importance to the world, not least in its unlocked potential.
I am indebted to many Chinese and African scholars, officials, China-­
watchers, and all who have taken the time to discuss and debate ideas, and
to share their knowledge and views with me. I wish to thank the Chinese
Academy of Social Sciences, Peking University, Renmin University, Fudan
University, and the University of Hong Kong for welcoming me on my
trips to China as a visiting scholar and as a director of the Confucius
Institute. I warmly thank He Wenping, Director of African Studies at the
Chinese Academy of Social Sciences, and Professor Li Anshan at the Centre
for African Studies at Peking University, for fruitful discussions that pro-
vided the Chinese perspective for China’s presence in Africa. I am particu-
larly grateful to my friends at the China Centre at Stellenbosch University,
to Sven Grimm and Anthony Ross for hosting my visits and sharing their
knowledge. And my special thanks are reserved for Bronwyn Steyn Grobler
and Lydia du Plessis at Stellenbosch for their kind help with the practicali-
ties during my stays. I am most thankful to Professor Eric Mitema for
hosting my visits at the University of Nairobi, and to Professor Adam Oloo
for sharing his views and for his visit to the University of Helsinki to talk
about China–Africa relations at the Transforming China: New Leadership
and Foreign Relations conference on November 7, 2013. I also express my
sincere thanks to Dr Jenny Fatou Mbaye at the University of Cape Town,
and the Chinese directors and teachers at the Confucius institutes at the
universities of Nairobi, Kenyatta, Cape Town, and Stellenbosch.
Writing this book, China’s Diplomacy and Economic Activities in Africa:
Relations on the Move, has been influenced by my admiration and concern
for both China and Africa. The text has been written with the support of
friends and family in ways they may not even be aware of. I am most grateful
to the Jenny and Antti Wihuri Foundation’s grant for this book, as well to
the University of Helsinki for the research exchange visits which allowed me
also to work in situ. It has been a remarkable exercise of new learning that
has taken me down unforeseen paths and continued my academic journey.
 Contents

1 China–Africa Relations   1

2 China in Africa  17

3 Soft Power  33

4 Culture  53

5 Relations on the Move  67

6 Conclusion  83

Bibliography  89

Index 101

ix
 About the Author

Anja Lahtinen is an independent researcher. She has a PhD in East Asian

studies from the University of Helsinki, Finland, and an MBA from Henley
Business School, UK. She has experience of China spanning more than 30
years, first within business operations and then in academic research. Her
recent job as director of the Confucius Institute at the University of Helsinki
has offered valuable insights into the Chinese government. Her wide expe-
rience and in-depth knowledge of China provides a broad perspective from
which to understand its cultural, economic, and social life better. Witnessing
the country’s transformation and its opening up has allowed her to recog-
nize the links and consequences of tremendous change and thus to attain a
big-picture view of China’s aspirations in both Africa and the wider world.
Moving the research focus to Africa has been an energizing process, intel-
lectually and emotionally. It has given her a chance to see the world in dif-
ferent settings and different environments. It has also been a motivation to
write a book about China in Africa, to seek an understanding of the essence
and trajectories of development in the China–Africa relationship.

xi
 Introduction

Africa was long portrayed as “The Hopeless Continent,” as, for example,
on the front page of The Economist in an issue in 2000. For years, global-
ization had bypassed the continent because of its poor infrastructure, low
income, and political instability. Then came China, which needed resources
and oil for its expanding manufacturing capacity and to secure its growth
as a global manufacturing powerhouse. Chinese leaders headed business
delegations to every major African capital, landing infrastructure projects
and trade deals. The country’s state-owned enterprises, private corpora-
tions, and entrepreneurs all ventured to Africa.
In the decade since 2007, it seemed as China was building everything in
Africa. It constructed roads, schools, hotels, and conference centers. It
built a huge shopping mall in Zimbabwe’s capital, Harare, in Mozambique
it constructed a ring road around Maputo, and it invested billions in
Nigeria’s newly refurbished Lagos–Kano rail line. African leaders welcomed
China. Their country needed to improve its infrastructure deficit to accel-
erate growth. African governments were attracted by China’s pragmatic
approach and its “no strings attached” conditions to do business. This was
in stark contrast to the conditions imposed by Western countries, the
International Monetary Fund, and the World Bank, which demanded good
governance. China’s engagement helped African countries to accelerate
economic growth while Africa turned into China’s “second continent.”
McKinsey’s (2010) report predicted a growth trajectory for Africa’s econo-
mies, and by 2011 (within ten years of the aforementioned article), “Africa
is rising” was how the continent was depicted on the front page of The
Economist.

xiii
xiv Introduction

China and its rapidly growing presence in Africa soon raised concerns.
Its role and impact on the continent have continuously been questioned
and often criticized in the international arena as a result of the country’s
resources for infrastructure model and controversial trade practices. Since
the global financial crisis in 2008, China’s economic growth rate has
cooled off. And, when China devalued its currency, the renminbi, by 2%
in August 2015, this sent shockwaves through global markets. Now, China
seeks to rebalance its economy by shifting its activity from investment and
manufacturing toward consumption and services. The slowdown of the
world’s largest economy has affected markets across the world. It also hit
Africa hard. African states have already seen a faster than expected reduc-
tion in imports and exports. China’s economic growth has declined.
Because Africa has exposed its economic dependence on China, its gov-
ernments are challenged to find a path to more diversified economy pat-
terns. The key is to achieve sustainable development, with a focus on
inclusive growth and human development. In the meantime, the current
international environment is changing rapidly through globalization,
environmental change, migration, digitalization, and populism. The
effects of the UK’s decision to leave the European Union and Donald
Trump’s victory in presidential elections in the USA are far-reaching. The
relationships between global political forces and environmental concerns
change the economic and political landscape. These trajectories force
African governments to re-evaluate their economic and societal goals and
to decide how to unlock the potential of their countries for growth and
development to benefit their people. New economic and political activities
are on the horizon that will reshape and deepen the China–Africa coopera-
tion, but on what terms? It is high time that Africa decides.
This book is about China in Africa, with a focus on Sub-Saharan Africa.
It offers a comprehensive approach to China–Africa relations and is a
review of those relations on the move. It reveals the history of the relation-
ship to gain a better understanding of the present and to try to foresee the
future. The aim is to provide a deeper understanding of China in Africa,
China’s role and impact there, and how the relations have developed. It
examines how China’s soft power, comprising economic ties, aid, diplo-
macy, and culture, has served the goals of its government, and how
Africans have perceived its approach. Obviously, it has helped China’s
entrance into Africa, but whether it has won the “minds and hearts” is a
more nuanced issue. The book exposes the new reality for Africa that fol-
 Introduction 
   xv

lowed China’s economic slowdown. Undoubtedly, China remains in

Africa, but the central question is to what extent China’s soft power con-
tinues to play a part in Africa, and how the nature of the relationship may
be changing? Needless to say, China–Africa relations are on the move.
China has developed ambitious geopolitical goals, and its power is shifting
from soft to hard. This book also addresses the following questions. What
are lessons learned from the China–Africa partnership? What are the chal-
lenges and opportunities in changing the economic landscape, for Africa
and for China? How can the African developmental trajectory be redi-
rected to the benefit of Africans? What are the obstacles? And, finally, what
is the best way to unlock Africa’s potential? The central theme in this book
is soft power. This is driven by international relations theories concerning
power, national interests, security, strategy, hegemony, economic interde-
pendence, conflict, and cooperation. Writing this book in our fast-­
changing world, it can be a challenge to react and respond. New
information is increasingly made available via networks and interaction.
The role of the researcher is to organize and structure information in the
interplay between theory and observation, and to discern the most mean-
ingful and significant issues. The research data in this book comprises the
literature, reports, articles, blogs, interviews, discussions, and observa-
tions. There is plenty of scattered information available, so it requires a
critical lens to sort through it and refine it to the “knowledge” one needs.
This study was carried out using as a critical realist approach (Hammersley
1990; Silverman 2001), and practicing critical theory (Habermas 1978)
to interpret and explain the existing knowledge. The empirical data in this
study were gathered during fieldwork in Africa and China between 2011
and 2016. My visits to the Chinese and African universities were part of a
research exchange program and within my capacity as director of the
Confucius Institute. They allowed profound dialogue around my research
topic with some 100 researchers and academics at the following institu-
tions: Peking University, Renmin University, and the Chinese Academy of
Social Sciences in China; Hong Kong Chinese University, the University
of Hong Kong, and the City University of Hong Kong in Hong Kong; the
University of Cape Town and the University of Stellenbosch in South
Africa; the University of Nairobi and Kenyatta University in Kenya; the
University of Dar es Salaam in Tanzania; Cheikh Anta Diop University and
Gaston Berger University in Senegal; and the Centre for Chinese Studies
at Stellenbosch University in South Africa. I visited the latter three times
xvi Introduction

as a short-term visiting fellow. Methods of sampling, non-probability and

accidental, were adopted because of their relative ease of use in interviews
and discussions with people from academia, business, and government. All
these meetings within the context my topic China in Africa were manda-
tory, giving me the necessary opportunity to reflect and evaluate all prior
knowledge I had gathered and test my assumptions in situ. Encounters
with ordinary people from all walks of life in South Africa, Tanzania,
Kenya, Senegal, Namibia, Zimbabwe, and Botswana offered further per-
spectives on the complex reality. Free discussions and observations about
everyday engagements and non-engagements between Chinese and
Africans greatly helped to broaden my outlook and to reach a better
understanding of China–Africa relations.
This book offers a general picture, identifying the elements necessary to
provide a comprehensive appreciation of China–Africa relations, with
insights into and awareness of the issues that affect the relations and coop-
eration between the two. The chosen approach gives respect to the prin-
ciple for examining every African country in detail. In contrast, this book
was written to paint a more comprehensive picture. Thus this book
also allows newcomers to ease themselves into the subject of China in
Africa. It can also serve as a starting point for those interested in geopoli-
tics and how recent developments in international relations have mani-
fested themselves in Africa.
The rational of thinking and politics of China and Africa are worthy of
study, as are the relations between the two regions, with each being hugely
diversified and not homogenous. The chapters tackle issues such as ideol-
ogy, Confucianism, the Chinese Dream, soft power, culture, democracy,
human rights, and geopolitics. This introduction provides a perspective on
China’s entrance to Africa while also making clear the aims, questions, and
the nature of the study. Chapter 1 reviews China–Africa relations from
ancient times to the current period. To understand the present, one must
know something of the past. It highlights the historical trajectories to serve
as an introduction to contemporary period China–Africa relations. It also
describes the outlook of both regions. Chapter 2 addresses China’s search
for world power. It highlights the drivers of the Harmonious Society, the
Chinese Dream, and the New Silk Road. It also presents the framework of
China’s foreign policy, and African policy as part of it, to steer and super-
vise China–Africa relations. The Forum on China–Africa Cooperation is
also introduced, which is being used as a platform for dialogue and a show-
case for China–Africa ties. Chapter 3 examines the role and impact of
 Introduction 
   xvii

China’s soft power, comprising diplomacy, aid, economic relations, and

culture. Although this soft power has helped Africa to generate economic
growth, not everyone is comfortable with China’s involvement. Chapter 4
discusses the Chinese culture that has augmented the country’s soft power
to improve China’s image. It examines the role of Confucianism and
Confucian institutes in Africa, and it argues that Chinese culture with
politicized goals is not in competition with African values. Also, my find-
ings about China’s soft power are presented, together with how it has
been perceived in Africa. Chapter 5 is an account of China–Africa relations
on the move. It explores China’s economic downturn and the conse-
quences of this for Africa. It discusses African dependency on China and
what measures are to be taken to change Africa’s course. It examines
China’s New Silk Road initiative and its economic and political role in
building land and sea links connecting Asia, Europe, the Middle East, and
Africa. As already seen in the South China Sea, China seeks to increase its
role in geopolitics. Its military base in Djibouti shows that China’s soft
power is shifting from soft to hard and that the relations are changing.
Chapter 6 draws some conclusions. China has devoted substantial
resources to its soft power, which serves the political goals of “winning
friends and influencing people” in Africa. Its contributions to Africa are
made clear, and lessons from the China–Africa relationship are drawn.
China’s search for global leadership and pushing its initiatives in Africa
doesn’t mean that it could achieve this on its terms. For China to compete
globally it must rise to the challenges of corporate governance and
accountability, as practiced in the international economy, and not institu-
tionalized in Chinese state-owned companies operating in Africa or else-
where. This chapter also argues that the African developmental trajectory
can change to benefit the African people. Unlocking the opportunities of
African countries requires diversification of their economies, empowering
women, and providing wider access to education, and the choices to be
made are up to the African states and their governments.

References
Habermas, J. (1978/1968). Knowledge and Human Interest. London:
Heinemann.
Hammersley, M. (1990). Reading Ethnographic Research. New York:
Longman.
xviii Introduction

McKinsey. (2010). Lions on the Move: The Progress and Potential of

African Economies. Retrieved from http://www.mckinsey.com/
insights/africa/lions_on_the_move
Silverman, D. (2001). Interpreting Qualitative Data: Methods for
Analyzing Talk, Text, and Interaction (2nd ed.). Thousand Oaks: Sage
Publications.
 CHAPTER 1

China–Africa Relations

Abstract In ancient times, China regarded Africa as being the end of the
Western Zone, as from China to the rest of the world. After the founding
of the People’s Republic of China in 1949, the new ideology shaped its rela-
tions with the continent. China supported the liberation movements of
Africa as a part of the united international front against the superpowers and
the former Soviet Union. It established diplomatic relations with African
countries, seeking their political support. In the 1990s, this relationship
entered a new phase, which involved economic activities. China-Africa trade
increased rapidly. And in 2012, China surpassed the United and Europe, it
had become Africa’s largest trading partner. It received much international
attention in media, Policymakers and scholars were concerned. What are
China’s goals in Africa? Is China good or bad for Africa’s development?

Keywords Development of relations • Outlooks on China and Africa

China’s multifaceted relations with Africa are not new. In ancient times,
China regarded Africa as being the end of the Western Zone. From the
beginning of the Han Dynasty (207–220 CE), the Silk Road with its web
of roads connected the East and the West. It was a corridor to trade and
cultural exchange, vital to create interactions between the people of differ-
ent civilizations, reaching the height of its importance during the Tang
Dynasty (618–907 CE). The robe of Cleopatra VII (69 BCE–30 CE), the

© The Author(s) 2018 1

A. Lahtinen, China’s Diplomacy and Economic Activities in Africa,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-69353-8_1
2 A. LAHTINEN

Egyptian queen, is said to be made from Chinese silk. China’s celadon

chinaware and coins have been found in Egypt, Kenya, and Zanzibar. Du
Huan, an officer of the Tang Dynasty army, recorded his visit to Molin-­
guo, an African country located in desert lowland in the Sudan and Eritrea.
He wrote in Western Trip (jing xing ji): “Residents are black and tough,
have little rice or wheat, and grass or trees are almost unknown to them.
Their horses are fed on dried fish, and people use Persian dates as food. It
is a place with frequent cases of pestilence” (Smidt 2001, p. 18). During
the Song (960–1279) and Yuan (1279–1368) dynasties, the exchange
between goods and people increased and Chinese goods found their way
far inland, in Zimbabwe and South Africa. Wang Dayuan, a Chinese trav-
eler, made a trip to Zanzibar (c. 1311–1350) and met the Moroccan Ibn
Battuta (1303–1377), and visited Hangzhou and Guangzhou in southern
China. Zhu Siben (1273–1333) was the first to illustrate Africa on a map,
as a triangle extending southward (Wu 2006, p. 23).
During the early years of the Ming Dynasty (1368–1644), Chinese
emperors launched a series of maritime expeditions led by Admiral Zheng
He (1371–1434). In those days, China was a frontrunner in naval tech-
nology using magnetic compasses for navigation, two centuries before
Europe. Zheng was the son of a Muslim from Yunnan province who began
his career at the age of 12 as a court eunuch. Emperor Yongle (1403–24)
selected him to unite the countries of the south and southeast under
Chinese hegemony. Zheng headed seven different voyages between 1405
and 1433. They were truly huge in both scale and reach. The first expedi-
tion involved more than 60 ships, the largest 130 m long and carrying
27,000 men. His fourth expedition, from 1413 to 1415, was a round trip
of 12,000 km, stopping at Hormuz on the Persian Gulf. Part of the fleet
then sailed down the Arabian coast as far as Aden, going on to explore the
eastern shores of Africa, almost as far as Mozambique, some 80 years
ahead of the Portuguese.
When the fleet returned to China in 1415, it brought envoys from
more than 30 countries to pay homage to China’s rich cargo, which
included a giraffe. Zheng’s final expeditions all revisited the Persian Gulf
and the East African coastline, including ports in today’s Somalia and
Kenya. His voyages undoubtedly advanced China’s commercial interests.
His ships carried cargoes that included silks, porcelain, pearls, musk, gold,
rice, millet, and beans. He returned to China with ivory, rhinoceros horn,
amber, pigments, and exotic animals. Zheng died in 1434. The Ming
Dynasty fell as a result of internal rebellions and the attack of the Manchus.
 CHINA–AFRICA RELATIONS 3

China closed its door and it lost its status as a great sea power, but it con-
tinued to trade without official approval. Then Portuguese stepped into
Africa, travelling down the coast of West Africa and to Sierra Leone in
1460. Portugal dominated world trade for nearly 200 years (Tucker 2003,
pp. 365–367).

Contemporary Relations
The People’s Republic of China (PRC) was established on October 1,
1949. The foreign policy of New China as “Leaning to One Side” was
implemented by the formation of an alliance with the Soviet Union (Zhang
2013, p. 14). Newly established China connected with African countries
advocated shared historical experiences, both victims of “colonization by
the capitalists and imperialists.” This paved the way to seeking the political
support of African nations. Ideology was the central issue in Chinese for-
eign policy until the end of the Cultural Revolution in the 1970s. Mao
Zedong frequently received friends and organizations from Africa, pro-
claiming China’s “sincere sympathy and entire support for African peo-
ple’s fight against imperialism and colonialism.” China supported the
liberation movements of African countries as a part of the united interna-
tional front against the superpowers: the USA, and the former Soviet
Union. China saw similarities with Africa, seeing itself as standing “side by
side” with African countries under the banner of “South-South
solidarity.”
In 1955, with representatives from 29 newly independent nations, the
Afro-Asia Conference was held in Bandung, Indonesia. There, the Chinese
premier, Zhou Enlai, actively engaged with the leaders of African coun-
tries (Egypt, Ethiopia, Ghana, Liberia, Libya, and Sudan) to discuss colo-
nialism, economic and cultural cooperation, and their role in a world that
was dominated by the superpowers. A year later, China established the first
diplomatic ties in the continent, with Egypt, which was also the first
African recipient of Chinese aid. Zhou Enlai made his first African tour in
1963–1964 in the context of the Cold War. He visited ten African coun-
tries to gain continent’s support in competition with the “imperialists”
(the USA) and the “revisionists” (the former Soviet Union).
Throughout the 1960s, China was “striking with both fists” toward
both the USA and the former Soviet Union. While its relations with the
latter deteriorated, China was lobbying to win the seat in the United
Nations (UN), and in 1966 Chinese scientists and scholars were able to
4 A. LAHTINEN

visit the USA. (Spence 1999, p. 596). By the early 1960s, China had
established diplomatic relations with ten African countries, and by the end
of 1970 with 44 of the 50 independent African states. It sent thousands of
engineers, technicians, and doctors to Africa to build stadiums, hospitals,
railroads, and other infrastructure. The TAZARA Railway cemented
China–Africa relations for decades to come. This 1860 km-long railway in
East Africa links the port of Dar es Salaam in Tanzania with the town of
Kapiri Moshi in Zambia’s central province. It was built between 1970 and
1975 as a turnkey project, financed and supported by China. Tanzania,
Zambia, and China built the railway in the spirit of pan-African socialism
as the “Great Uhuru Railway (Uhuru is the Swahili word for freedom).
The purpose was to eliminate the economic dependence of landlocked
Zambia on Rhodesia (now Zimbabwe) and South Africa, both ruled by
white-minority governments at that time. Even today, TAZARA remains
an enduring symbol of Chinese support for African independence and
development, as repeated in China’s official rhetoric and historical
narrative.

Taiwan and One-China Policy

The declaration of the PRC by Mao Zedong, the Chinese communist
leader, ended the full-scale civil war between the Communist Party of
China (CPC) and the Nationalist Party, or Kuomintang (KMT). Chiang
Kai-shek’s KMT and the army retreated to the island of Taiwan, just
90 miles off the coast of mainland China. The Republic of China (ROC),
as Taiwan formally calls itself, remains politically separate from the
PRC. Whereas, the latter regards Taiwan as a part of China and has refused
to renounce the use of force if Taiwan moves toward formal separation.
China remains firm in conducting its One China policy, resisting the rec-
ognition of Taiwan. Nevertheless, China and Taiwan have developed
extensive economic relations for doing business and visiting relatives. The
USA has committed to a “peaceful solution” regarding Taiwan and con-
tinues to sell military technology to the region so that it can defend itself.
Meanwhile China criticizes US policy toward Taiwan as being interference
in China’s internal affairs. The “fall” of mainland China to communism in
1949 led the USA to suspend diplomatic ties with the PRC until the
USA’s President Nixon visited in February 1972, ending two decades of
Cold War hostility. The political support of African countries for China
was crucial when the PRC was joining the UN in 1971 and thus taking
 CHINA–AFRICA RELATIONS 5

over the seat of the ROC. Since then, Taiwan has witnessed a sharp decline
in the number of African countries that recognize it. After Malawi switched
its allegiance from Taipei to Beijing in 2007, only four countries—Swazi-
land, Burkina Faso, Gambia, and São Tomé and Príncipe—recognize
Taiwan. Ten years later, Burkina Faso and Swasiland, are last two African
allies. They say that they have no plans to break ties with Taiwan. However,
it is hard to predict how long these two countries can resist China's eco-
nomic sphere of influence.
Deng Xiaoping initiated reforms in 1978 with a focus on domestic eco-
nomic development, shifting from a command economy to a market econ-
omy. His pragmatic “Socialism with Chinese Characteristics” opened
China up to foreign investment and the global market, developing China
into one of the fastest-growing economies in the world. Fundamentally,
his dilemma was the relationship between economic progress and political
freedom to secure power for the CPC. This same challenge for China
remains following the Tiananmen Square tragedy in 1989. It ended
China’s honeymoon relationship with Western countries for a couple of
years, with China being censured and isolated by the West. Thus it turned
to Africa to strengthen its old relations and initiate new projects. In the
1990s the China–Africa relationship finally shifted from ideology- to
economy-driven affairs. China–Africa trade increased rapidly, from $10.5
billion in 2000 to $40 billion in 2005 and $166 billion in 2011. In 2012,
China surpassed the USA and Europe to become Africa’s largest trading
partner (Africa Renewal 2013).
China’s entrance into Africa has received much attention from scholars,
policymakers, and the media. Its rapid engagement with economic activi-
ties in Africa has roused concerns. What are China’s goals in Africa and,
moreover, what is its impact on Africa’s development—is it good or bad?
The fairly extensive literature on the subject has described, examined and
commented on China’s multidimensional and multilayered interests in
Africa. In general there is agreement that the African economies have prof-
ited from China–Africa cooperation, but increasingly it is being ques-
tioned whether this relationship is as good for Africa as it has been for
China. Notable scholars have been critical. Chris Alden, in his China in
Africa (2005), pointed out how quickly China moved into Africa. He was
concerned about China’s unconditional trade, and the enthusiastic
response that African governments had to it. In his article “The Paradox
of China’s Policy in Africa” (2010), Seifudein Adem claimed that Africa’s
engagement with China would block its efforts to overcome dependency
6 A. LAHTINEN

and underdevelopment. China’s trade practices, and its infrastructure for

resources model, were largely criticized. Many criticized it for damaging
the continent’s natural resources and accused China of the “neocolonial-
ist” behavior. Taylor’s China’s Oil Diplomacy in Africa (2006) confirmed
that China was primarily seeking Africa’s oil and other natural resources.
Later, in his The International Relations of Sub-Saharan Africa (2010),
Taylor linked Africa to the global stage, as in the “new” scramble where
the new and old players are competing for Africa’s resources. Carmody
asserted that China’s involvement in Africa is like colonialism in The New
Scramble for Africa (2011). In contrast, Deborah Brautigam argued that
Africa gains from the partnership because China’s growth path is more
efficient than the paternalistic aid of the West. Her Dragon’s Gift (2009)
became a success and reference for those with a more moderate view of
China’s intentions in Africa. Spanish journalists Juan Pablo Cardenal and
Heriberto Araújo have rather opposing views on China and its goals, both
in Africa and globally. Their China’s Silent Army (2014) claims that China
is seeking leadership of the world. They expose the poor labor conditions
and mistreatment of workers, both local and Chinese, in Chinese compa-
nies operating in Africa. However, David Shambaugh attempts to calm
fears about China ruling the world. In his China Goes Global (2014), he
asserts that this notion is overstated and incorrect. In his view, China has
a long way to go to become a real global power, if it ever becomes one.
However, today, in light of the most recent incidents and unforeseen
events in world politics, a periodic reassessment is necessary.
Many Africans have expressed worries about China in Africa. Manji and
Marks have raised their voices as independent analysts and activists in
Perspectives on China in Africa (2007), a collection of articles. The con-
tributors to that volume have concerns for African people, but there is no
single “African view” about China in Africa. Rocha appraises African civil
society organizations as being crucial to ensure Africa’s economic develop-
ment toward being sustainable, and raises concerns about its natural
resources being exploited. Ndubisi Obiorah considers human rights and
democracy essential to Africa’s development. Kwesi Kwaa Prah brings up
the colonial past of the West in Africa while criticizing Western concerns
about China. In his view the West is simply “being jealous about Chinese
inroads to Africa.” In contrast, Anabela Lemos and Daniel Ribeiro charac-
terize Mozambique as “the Chinese takeaway,” worrying that the country
is at risk of being recolonized. Ali Askouri criticizes China’s non-­interference
policy and claims that economic ties between China and African govern-
 CHINA–AFRICA RELATIONS 7

ments are too close. The title of Muzi Kuzwayo’s (2012) book, Black
Man’s Medicine, comes from the African adage Setlhare sa Mosotho ke lek-
gowa (Black Man’s Medicine is the White Man). He emphasizes the ben-
efits of self-economic empowerment of Africans. Muzi is not alone in
arguing that blaming colonialism for Africa’s failings belongs to the past. In
his view, apartheid is an unfortunate history that must never be forgotten,
but now it is time to move on. Elley Twineyo-Kamugisha agrees. In her
Why Africa Fails (2012), she claims that Africa’s malaise is in large part the
result of its mistakes: greed, poor policies, and a lack of leadership.

China
China is a vast country with an enormous variety of land cover and diverse
climates. It has a population of more than 1.3 billion people, unevenly
distributed across its provinces. The country has the world’s longest con-
tinuously recorded history. The earliest Chinese writing, founded on so-
called oracle bones more than 4000 years ago, provides information about
the development of Chinese script. The oldest works of literature are from
the late Zhou Dynasty (1046–256 BCE), which was the longest lasting of
the Chinese dynasties. The most influential minds in the Chinese intel-
lectual tradition flourished under the Zhou Dynasty, particularly during
the Easter Zhou period (770–256 BCE). Many of the ideas developed by
Laozi, Confucius, Mencius, and Mozi inform Chinese civilization today.

Governance
China is a one-party state, with great power lying with the CPC. The party
refers to Marxism-Leninism, Mao Zedong’s Thought, Deng Xiaoping’s
Theory, Jiang Zemin’s Three Represents, Hu Jintao’s Harmonious
Society, and Xi Jinping’s Thought, which after the weeklong Communist
Party congress in October 2017 was incorporated into the Communis
Party’s constitution. Restoring China to greatness is a central message.
The authoritarian regime that tolerates a significant range of economic
freedoms is practiced within the governing system that includes
the Communist Party of China (CPC), The National People’s Congress
(NPC) and the Central People’s Government (also known as the State
Council). The CPC is the party in power.
The CPC has both central and local organizations. At the top is the
Central Committee. When it is not in session, the Political Bureau and its
8 A. LAHTINEN

Standing Committee exercise the power of the Central Committee. Both

the Political Bureau and its Standing Committee are elected by the plenary
session of the Central Committee. Party members nationwide hold almost
all of the top posts in the government, military, and internal security ser-
vices, and also in many financial and commercial entities, universities, aca-
demia, and social organizations. The CPC does not tolerate any form of
organized opposition or independent political parties. Despite relative
freedom in private discussion, China’s media remains extremely restrictive.
All Chinese television, radio, and print outlets are party mouthpieces.
Chinese laws formally guarantee equal treatment for all segments of soci-
ety but do not always achieve this in practice. Freedom House (2017)
reports a downward trend in freedom as a result of the chilling effect on
private and public discussion, particularly online, generated by cybersecu-
rity and foreign non-governmental organization (NGO) laws, increased
internet surveillance, and heavy sentences handed down to human rights
lawyers, microbloggers, grassroots activists, and religious believers.
The NPC of the PRC is the highest organ of state power. The term of
office of the NPC and its standing committee is five years. Its 3000 mem-
bers meet once a year. The NPC is effectively a symbolic body under the
leadership of the CPC. The only competitive elections are for village com-
mittees and urban residency councils, which have limited authority and are
subordinate to the local CPC committees. The nomination of candidates
remains tightly controlled, and many of the elections have been marred by
fraud, corruption, and attacks on independent candidates.
The central administrative organ is the Central People’s Government/State
Council. Local government agencies of the people’s governments are at
four levels: the provinces (autonomous regions and centrally administered
municipalities); cities and prefectures; counties; and townships. The gov-
ernment and military are subordinate to the CPC, which sets the national
policy agenda.
The presidency of the PRC, as the head of the state, is an independent
organ that as an office of state power does not itself decide on national affairs
but exercises its power according to decisions of the NPC and its standing
committee. At the 18th Party Congress in November 2012, the new Politburo
Standing Committee of seven members was announced. It is headed by Xi
Jinping, general secretary of the CPC’s Central Committee, Chinese presi-
dent and chairman of the Central Military Commission. He was named state
president in March 2013. Xi was re-elected to post of Secretary General of the
Central Committee of the CPC during the 19th Party Congress held in
October 2017. He was also elected head of the Military Council.
 CHINA–AFRICA RELATIONS 9

Economic Reforms
Deng Xiaoping inherited from Mao Zedong a stagnant economy and a
wounded state.1 China was still underdeveloped. Its gross domestic prod-
uct (GDP) per capita level was like that of Zambia, being less than half of
the Asian average and less than two-thirds of the African average. The
country’s industrial production and trade was controlled following cen-
trally planned output targets. Collectivized agriculture was the norm.
Following the reforms in 1978 and under Deng’s leadership, China shifted
from a centrally planned to a market-based economy. Major components
of the reform included agriculture with price and ownership incentives for
farmers. Trade and foreign direct investment (FDI) were at the core of
economic reform as part of the open-door policy. This encouraged the
opening up of China to foreign imports and the promotion of exports. In
the 1980s, foreign investors were invited to set up factories in special eco-
nomic zones along the coast, in the Shenzhen and Shanghai areas, inde-
pendently of or jointly with Chinese enterprises, to process imported or
locally produced materials for export. No import duties were levied on
materials prepared for export. A primary purpose of this was to absorb
Chinese labor while using the capital and technical knowledge of the for-
eign investors. Deng was instrumental in the development of the coastal
area, asserting that “some areas must get rich before others” and that the
wealth from coastal regions would eventually be transferred to aid eco-
nomic construction inland. Deng’s catchphrase “To get rich is glorious”
during his famous southern tour of China in 1992 encouraged entrepre-
neurship to drive China’s economy. In 1999, China launched the “Go
Out” or “Going Global Strategy” to encourage Chinese enterprises to
invest overseas. Then its entry into the World Trade Organization in 2001
integrated China into the global economy. Consequently, China has
grown, and this unforeseen growth was remarkable. China needed oil and
resources from Africa to keep its industries and construction companies
going, as well as new markets for its products. China had become the
manufacturing center of the world.
Indeed, China has benefited from these market reforms. In only a few
decades it has become the second-largest economy in the world, and a
manufacturing hub specialized in labor-intensive and export-led produc-
tion. China’s remarkable annual two-digit GDP lifted more than 800 hun-
dred million people out of poverty (World Bank, China 2017). Its Human
Development Index has risen steadily, and life expectancy, primary school
10 A. LAHTINEN

enrollment, and literacy are comparable to those of other middle-income

countries. Today, most Chinese citizens are better off than ever before.
Becoming rich is the reality for many.

Economic Growth
China has emerged as a major global economic power. It is now the
world’s second-largest economy.
Before the reforms in 1979, the average annual real GDP growth rate
in China was estimated at 5.3% (from 1960–1978) according to the
Congressional Research Service. China’s annual growth in 1990 was
3.9%. According to the World Bank, in 2000 annual growth was 8.5%,
and in 2007 it peaked at 14.2%. Since then, with the effects of the global
recession, there have been some steep inclines and drops in China’s GDP
growth rate. In August in 2008, when China hosted the Summer
Olympics, the skies were cleared of pollution, and the talks of political
reform haven’t disappeared. The country’s economy was in robust
growth. In September of that year, the fourth-largest US investment
bank, Lehman Brothers, collapsed. The global economy went into reces-
sion and the world economic crisis affected China’s economy. China’s
exports, imports, and FDI inflows declined, GDP growth slowed, and
millions of Chinese workers reportedly lost their jobs. The Chinese gov-
ernment responded by implementing a $586 billion economic stimulus
package and loosening monetary policies to increase bank lending. In
2008 the country’s annual GDP growth rate dropped by 4.6%, to 9.6%
compared with the previous year. In 2009, 2010, and 2011, China
reached its longstanding growth target of 8%. However, in 2012, its GDP
growth was 7.9%, so the government adopted a “new normal” with a
7.5% growth target. In 2015, China’s GDP reached its lowest figure for
25 years as growth was just 6.9%. This was a shock to the world’s markets.
The International Monetary Fund (IMF 2016a, b) forecast predicted the
country’s growth to slow to 6.3% in 2016 and 6.0% in 2017. However,
according to official data, China’s economy expanded to 6.7% in 2016,
although helped by a hefty dose of government stimulus. This was a slow-
down from the 6.9% in 2015, but stronger than predicted. Economists
say that such growth can’t continue indefinitely. They expect it to slow
further to 6.5% in 2017.
 CHINA–AFRICA RELATIONS 11

China’s problems in industry and real-estate markets have resulted

from manufacturing overcapacity and overlending to local governments.
This has led to an oversupply of houses, which has resulted in falling prices,
especially outside of the larger cities. Although China’s debt level is close
to some other indebted countries, the speed of growing debt is alarming.
Debt has quadrupled since 2007, and around 50% of loans are linked to
real-estate purchases, according to a report by McKinsey (2015). Global
markets fear a collapse in Chinese growth. The credibility of the data has
been problematic for a long time. Longstanding doubts about the accu-
racy of China’s economic data hit the news when the governor of Liaoning,
a major industrial region in northeast China, said that false statistics
boosted the province’s economic data from 2011 to 2014, according to
China’s official state news agency, Xinhua. The province admits falsifying
economic data for years (CNN 2017).
China’s economic development has also brought many problems.
These challenge the legitimacy of the government, which is largely depen-
dent on maintaining economic growth and how it succeeds in dealing
with emerging societal issues. Demonstrations by citizens have become
common all over the country. In truth, economic growth has been at the
expense of the environment. The environmental degradation is severe.
China’s mounting environmental crisis is one of the country’s most press-
ing challenges. The country is the world’s largest source of carbon emis-
sions, and in consequence the air quality of many of cities fails to meet
international health standards. For good reason, citizens are worried about
the consequent health threats. The fruits of growth have been distributed
unevenly. The income gap is increasing among the people while the dis-
parities are widening between the regions, and cities. At the same time,
China is facing demographic pressures related to gender imbalance, the
aging population, and the internal migration of labor. The rapidly aging
population means that the proportion making up the workforce is shrink-
ing and the number of dependents is rising. In response, China has recently
eased its one-child policy restrictions to allow all couples to have two chil-
dren. However, it may not alleviate the demographic strains on the econ-
omy because many couples say that they cannot afford another child. Also,
China is undergoing a rapid rural–urban transition and transformation.
The World Bank (2014) estimates that by 2030 up to 70% of the Chinese
population—around a billion—will be living in cities. Fast urbanization
increases the demand for the employment, urban infrastructure, and social
services. The government has relaxed its Urban Registration System
12 A. LAHTINEN

(hukou) to make rural–urban transition easier. Peasant migrants can move

to work in cities in low-end jobs, but they are not eligible for basic urban
social services. Their children are too often left in the countryside to be
taken care of by grandparents or relatives, and sometimes even by
themselves.
To change its economic course, China is now in the process of trans-
forming from a manufacturing-based economy to a service and high-­
technology economy, with a global reach that also has an impact on Africa
and its economies.

Africa
Africa is the world’s second-largest continent with 54 separate countries
and a rapidly growing population of roughly a billion. The regions are
North Africa, West Africa, East Africa, Central Africa, and Southern Africa.
Africa is a land of diversity with abundant natural resources; extraordinary
wildlife, landscapes and fascinating cultures; and the complexity of ethnic
divisions. It is a continent of contrasts, not only from the geographical,
historical, and cultural points of view but also sociopolitically and eco-
nomically. It is a site of spatial and cultural change, Janus-like, emulating
an African mask with opposite faces, looking both to the past and to the
future.
Africa stands at the very beginning of the origin of humanity, as proven
by many findings around the Great Rift Valley area. Its ancestor traditions
go back to the earliest times. African history comprises tradition and two
major invasions. Overlays of European Christian tradition and Arab-­
Islamic traditions have given Africa a complex array of ideas. Christian and
Islamic influences changed the structure of African behavior and created
new institutions, competing with or replacing ancient traditions. Africa’s
weak internal integration and underdevelopment have been linked to its
history, characterized by the slave trade and colonial rule. From the late
fifteenth century, Europeans and Arabs took slaves from West, Central,
and Southeast Africa. Beginning in the seventeenth century, the Dutch
began exploring and colonizing the continent. Britain as the master of the
seas became the largest slave-running country in the world. Between 1492
and 1885, Europe’s continental power was unchallenged. Millions of
Africans were sent across the ocean to the Americas and the Caribbean,
making Europeans who held plantations and businesses in those places
rich and powerful (Asante 2007, p. 216).
 CHINA–AFRICA RELATIONS 13

Colonial conquest leading to direct colonization began around 1870.

In 1878, at the Congress of Berlin hosted by German’s first chancellor,
Otto von Bismarck, Africa was divided by the European powers. It was
sliced up like a cake, straight geographical lines of latitude and longitude,
based on the principle of “effective occupation” (Carmody 2011, p. 2).
Africa, “un Magnifique gâteau African,” was swallowed by five rival
nations: Germany, Italy, Portugal, France and Britain (with Spain taking
some scraps) (Pakenham 2011, p. xxi). The continent was exploited and
controlled in the name of commerce, Christianity, “civilization,” and con-
quest. The most extreme exploitation occurred in the Belgian Congo
under Leopold II, the Belgian king. The presence of European powers in
Africa culminated in the Scramble for Africa, with a process of coloniza-
tion and annexation of African territory between 1881 and 1914. All these
events have had broad implications for the development of Africa.
Engagement between Africa and Europe for 150 years, from 1807 when
Britain banned the slave trade, to 1957, when the Gold Coast named
Ghana and became independent, was a bitter continental war. When it was
over, Africa had gained its political independence from the colonizing
powers, but it was still struggling in the mental and physical grip of its
former colonial masters (Asante 2007, p. 216).
Modern Africa emerged nevertheless. Decolonization took place, fol-
lowing independence and conflicts in many parts of the continent over the
next half-century. All the countries, which were formerly controlled by
Germany, England, Italy, and France, gained independence from their
colonial rulers, except for Liberia and Ethiopia, which were never colo-
nized. During the Cold War, from 1945 to 1980, between the USA and
the Soviet Union, Western powers did not impose democracy or free mar-
ket reforms on African states receiving aid. They supported “friendly”
anti-communist dictators such as Mobutu Sese Seko in Zaire, who came
to power in a coup backed by Belgium and the American Central
Intelligence Agency. After the Cold War, from the 1980s, economic and
political conditions from the Western-dominated financial institutions and
donors became the norm. The World Bank and the IMF launched struc-
tural adjustment policies encouraging the developing countries to l­ iberalize
their economies in exchange for loans. The fulfillment of these conditions
was a prerequisite to accessing these funds. Then in the 1990s the states
were urged to adopt multiparty democracy. Since 1994, when South
Africa, through democratic elections, replaced the internationally con-
demned apartheid system, there have been moves toward multiparty
14 A. LAHTINEN

democracy across the continent. In 2015 the elections in politically polar-

ized countries such as Nigeria, Tanzania, Guinea, and the Ivory Coast
concluded relatively peacefully. Whereas in Mauritius, Cape Verde,
Botswana, the Central African Republic, South Sudan, and Somalia, all
were broken by conflict.
Africa, the continent most exploited, was for a long time left in isolation
and economic marginalization. Then economic growth and development
took off, and China came to Africa. China invested in infrastructure, it
imported oil and raw materials, and it exported affordable goods to Africa.
In 2012, China was the single most dominant national trading partner for
sub-Saharan Africa (SSA). When the world markets fell into recession in
2008, China’s growth declined, and this had a severe impact on many African
economies. Africa needs economic growth to tackle poverty, climate change,
human development, and social inclusion, and to invest in health and educa-
tion. The progress and growth paths among Africa’s economies are complex,
but the World Bank (2016a, b) predicts a recovery in 2017–2018 for SSA
and gradual improvement in the region’s largest economies.

Notes
1. China was bruised and economically weak after the Cultural Revolution
(1966–76).

Bibliography
Adem, S. (2010). The Paradox of China’s Policy in Africa. African and Asian
Studies, 9, 334–355. Leiden: Brill.
Africa Renewal. (2013, January). Retrieved from http://www.un.org/africare-
newal/magazine/january-2013/china-heart-africa
Alden, C. (2005). China in Africa. Survival: Global Politics and Strategy, 47(3),
147–164. https://doi.org/10.1080/00396330500248086.
Asante, M. (2007). The History of Africa. The Quest for Eternal Harmony. London:
Routledge.
Brautigam, D. (2009). Dragon’s Gift, The Real Story of China in Africa. New York:
Oxford University Press.
Cardenal, J. P., & Heriberto, A. (2014). China’s Silent Army: The Pioneers,
Traders, Fixers and Workers Who Are Remaking the World in Beijing’s Image.
London: Penguin.
Carmody, P. (2011). The New Scramble for Africa. Cambridge: Polity Press.
CNN. (2017). Chinese Province Admits Falsifying Economic Data for Years.
http://money.cnn.com/2017/01/18/news/economy/china-province-falsi-
fied-economic-data/index.html
Another random document with
no related content on Scribd:
ylleen ottanut; ryhdissä ja eleissä ilmeni sama varmuus kuin
kasvoissakin. Samaa soi äänikin, vaikka kyllä naisen sointisävyllä.

Hänen ensi silmäyksensä, pikainen ja tutkiva, tarkotti Margitia.

Mahdotonta arvata, mihin päätökseen tutkimus tuli. Sen jälkeen
ojensi hän Fabbelle kättä ja puhutteli häntä nimeltä. Kääntyessään
sitten Gudmund mestarin puoleen, paljasti hän päänsä, kumarsihe
kunnioittavasti hänelle ja sanoi:

— Mestari Gudmund Gudmundinpoika aseseppä! Isäni, Joulf

Slatte, olisi ollut teitä vastassa, jos olisi ollut kotona; mutta minä,
Dagny Joulfintytär, olen saanut käskyn lausua teille hänen
tervehdyksensä. Hän on pahoillaan, että teillä ja hänellä on
välillänne ratkaisematta jäänyt juttu, vaan ehkä vielä ehditte siitä
suullisesti sopia; hänen asiansa lievenee kumminkin varmaan siitä,
että hänen väkensä tarvitsee paljon aseita, ja että ne aseet, jotka
hän vei teiltä väkikaupoilla, muuten olisivat joutuneet petturin Bernt
von Mählen'in käsiin. Yömajanne on teille kuntoon-laadittuna
Skyttetorpin talossa; ja isäni, saatuaan kirjeen talon omistajalta,
ilmottaa että tämä mitä sydämmellisimmin ja pareilla
onnentoivotuksilla lausuu teitä tervetulleiksi majansa suojiin. Minua
on käsketty antamaan teille apua, mitä sattunette tarvitsemaan, ja
huomenaamulla esiytymään eteenne. Lopuksi täytyy minun mainita,
että näinä päivinä on Smoolannissa ilmaantunut levottomuutta, että
ulompana isäni valvottavissa olevaa aluetta maanteillä on
vaarallisempi liikkua kuin muuten, ja että te olette Joulf Slatten
vankeina niinkauvan kuin tätä tilaa kestää. Teillä on Skyttetorpissa
mies- ja naispalvelijoita varallenne hankittuina. Talo on tuolla
lehdikön takana. Jumalan haltuun!
 Hän heitti hyvästit ja heilahtihe polulle kankaan harjua ajelemaan.
Matkustajat pääsivät muutaman minuutin päästä Skyttetorpiin. — Me
ollaan Joulf Slatten vankeja — huomatkaa se, mestari! sanoi Fabbe.
— Niin, sitähän minä aavistin, huokaili vanhus. Mutta lohdullista ja
turvallista on tietää, että talonomistaja on tohtori Svante.

Margit oli, niin pitkälle kuin voi, silmin seurannut Dagny

Joulfintytärtä. Margit tunsi itsensä melkein loukatuksi. Dagnyn silmä
oli pikimmältään vilaissut häneen… siinä kaikki! Oliko Dagny kaunis?
Toisen kaunis, toisen ruma, kuinka kunkin aisti vaatii; mutta
kieltämättä hän viettelee silmän puoleensa. Minnäköinen hänellä oli
nenä? Sitä ei Margit ollut havainnut, vaikka siirolla silmin katseli
tyttöä kaiken aikaa. Hänen nenänsä lienee ollut sitä laatua, joka ei
tee melua kasvoissa. Mimmoiset silmät? Margit ei tiennyt, olivatko
ne ruskeat vai siniset, mutta hänestä ne näyttivät semmoisilta, että
äkäinen koira heti paikalla olisi niiden edessä nöyränä köyristynyt.
XIX.

KAPINA JÖNKÖPINGISSÄ.

— Mitä kummia?… Haloo! Vahti ulos!

Näin huusi sotamies, joka ohjesäännönmukaisesti kävi vartioiden

Jönköpingin linnan vallikehällä, milloin hän ei, yhtä
ohjesäännönmukaisesti, poikennut tyhjään vankityrmään. Huuto oli
karjahdus, joka kerrassaan ajoi unen vartiopäällikön ja noiden
kolmen muun vallisankarin silmistä. He karkasivat ylös vallille
jousipyssyt ja miekat käsissään ja näkivät aamunkoitteessa
aseellisen joukon samoovan kangasta eteenpäin. Mitä joukkoa tuo
olikaan? Eipä suotta surtavia! Näkyyhän siellä joukossa monta tuiki
tuttua naamaa. Jönköpingiläisiähän ne ovat ja etupäässä käy Aadam
Klase, vaikkei häntä ennen ole nähty näin ylellisissä asetamineissa.
Seppiähän ne ovat kaupungista. Ja siinä astelee tynnyrinvannehtija
sälleineen. Mutta tuommoinen liuta talonpoikia keihäineen,
kirveineen! Kai tässä sentään piru on irralla. Nostosilta ylös! — Ei se
olekaan tänä yönä ollut laskettuna. — Onko portti lukossa? — On,
mutta lukko on huono. — Jousipyssy vireille, vasama varalle! Tähtää
Aadam Klasea, mutta älä ammu ennenkuin minä annan merkin!
 Vartiopäällikkö juoksi vallipyssylle, joka lataamatta ulkoni portin
päältä. Hän karjaisi jyrisevällä äänellä:

Ystävät tai viholliset, kumpia lienettekään, tutut ja oudot, mitä te

tahdotte?

Aadam Klase vastaa hänkin jyryäänellä: Avaja portti!

— Vai vielä! ärjäisi vartiopäällikkö; onko kuninkaan portti sun

käskyvaltasi alla? Sano selvään, mitä tahdotte, sinä ja te muut, tai
lähtekää tiehenne täältä!

Jonni Torstinpoika, sepänsälli, levitti liehumaan lipun, jonka

valkopohjalla oli sinikirjaimissa luettavana sana „Sion“. Tämä oli
rynnäkön merkkinä uudestikastajain, pikkuparvelle, joka kulki
kapinajoukon etuväkenä. Aadam Klase, perässään muut, riensi
esiin, hyppäsi alas valliojaan, kiipesi ylös toiselta puolen ja nosti juuri
päätänsä ja rintaansa maapenkereen takaa, kun vasama singahti
hänen kaulansa läpi, ja mies kuolemaisillaan vierähti ojaan. Sinne
myös valkoinen lippu pysähtyi, kun sen kantaja vaipui polvilleen
kaatuneen ystävänsä viereen ja huudahti: Aadam, Aadam, Jumalan
pyhä marttiira! — Aadamin kuolemaan sammui se hurja toivo, että
seitsenkunta anabaptistia jumalallisen ihmeen kautta saisi aseman
haltuunsa.

Mutta eipä aikaakaan, kun jo muita kapinamiehiä ilmaantui

paikalle paljo, ja niiden tieltä sulut särkyi, esteet murtui. Gudmundin
ja muiden seppien pajoista saatiin, moukareita porttia jyskyttämään.
Se lentää särähti auki. Linnanpihalle ja vallille ja ylös linnantorniin
syöksähti tulvanaan pari satakuntaa käsityöläisiä ja talonpoikia.

*****
 Jönköpingin tori täyteen ahdettuna ihmisiä. Lähinnä raatihuoneen
portaita viisi kuusi haarniskoitua ratsumiestä, kypäreillään
sulkatöyhdöt tai muita merkkejä. Ne ovat vapaasukuisia
Länsigöötanmaalta, valtiohovimestarin Tuure Jönsinpojan ystäviä. Ja
heidän seurassaan on nuori herra Arvi Niilonpoika, joka
aamunkoitossa oli ratsain ajanut kaupunkiin niiden talonpoikain
etupäässä, jotka olivat linnaa rynnäköimässä.

Raatihuoneen seinäparvelle astuu samoin haarniskoitu mies,

läänitetty herra pormestari Niilo Arvinpoika, iso paperikääry kädessä.
Tuota tuttua, iloista, ovelaa naamaa tervehdittiin suosiohuudoilla.
Hän lausuu muutaman sanan ja lukee sitte selvällä äänellä. Mitä hän
luki, sen voipi uudestaan lukea sen ajan historiasta. Se oli kirje,
hänen oma kirjottamansa, mutta Smoolannin rahvaan nimessä.
Tämä valitti niitä raskaita veroja, joita ehtimiseen oli täytynyt
suorittaa kuninkaan voudeille sillä tekosyyllä että muka valtion velka
oli maksettava; mutta velka jäi kun jäikin maksamatta. Edelleen valitti
rahvas että väärää oppia oli maahan tuotu ja levitetty, pyhiä tapoja
oli lakkautettu, luostareita autioksi heitetty, kirkkoja ryöstetty, piispoja
ja esipappeja, joiden piti jumalanpalvelusta ylläpitää, maasta
karkotettu. Annapa tätä menoa kestää, pian kansa nääntyy nälkään
ja surkeuteen ja, mikä pahempi, joutuu pakanuuteen, kirouksen alle
ja kadotukseen. Ja kun ei muu ole näyttänyt tehoovan, on yhteinen
kansa Smoolannissa päättänyt tehdä samaa mitä Ruotsin kansa
ennenkin on tehnyt: vastata väkivaltaan väkivallalla. Gösta kuningas
on häijynilkeän Kristian kuninkaan vertainen ja kohdeltakoon häntä
samoin tuin tuotakin. Ja kehottipa siis Smoolannin talonpoikaiskansa
Jönköpingin oivia asukkaita, sekä Länsi- ja Itägöötanmaan aatelia ja
rahvasta yhtymään sen puolelle samaa asiaa ajamaan. Epäilemättä
ylämaidenkin kihlakunnat sen tekisivät, joten hyvällä toivolla voisi
odottaa sortovaltiaan karkotusta. Luettuaan kirjotuksensa loppuun
lisäsi pormestari, että kehotuskirjeet jo oli pantu menemään
molempiin Göötanmaihin, joissa aateli ja talollisväestö jo oli valmiina
kapinantekoon. Hän kiitti Jönköpingin hyvää porvaristoa siitä että se
oli kuultaviinsa ottanut sorrettujen maanmiestensä valitushuudot ja
sanoi varmaan uskovansa että päättäväisyys ja sopumieli toisi
turvallisen ja joutuisan voiton.

*****

Jönköpingissä kävikin kapinan-nosto helpommin kuin mitä Niilo

Arvinpoika itsekään oli arvannut. Hän oli odottanut Laurilta ja hänen
puolueeltaan vastarintaa sekä siltävaraa ryhtynyt toimiin sen
kukistamiseksi. Mutta Lauri maisteri olikin seisonut torilla kuulijain
joukossa ja näyttänyt sangen tyytyväiseltä. Ja kun pormestari
päivemmällä pyysi päästä keskusteluun hänen kanssaan, lausui hän
ei aikovansa nostaa sormeakaan Gösta kuninkaan hyväksi, joka
hänenkin mielestään oli sortovaltias ihan yhtä paha kuin Kristian
kuningas, ellei pahempi. Mutta hän, Lauri, ei myöskään tahtonut olla
missään tekemisissä vasta alkaneen kapinan kanssa, koska hän ei
aikonut vetää iestä yhdessä paavilaisten kanssa eikä istua niillä
lavitsoilla, joilla pilkkaajat istuvat.

Tämän lausui Lauri vilpittömässä mielessä, niinkuin hän

muutenkin harvoin povitaskuun piilotti todellista mieltänsä. Hän tiesi
tunnossaan että hän tahtoessaan kykeni pontevasti esiintymään,
sillä hänellä oli kaunopuheisuus sitä laatua, joka on omansa suureen
joukkoon tepsimään, ja kova ääni, joka saattoi puheen samalla
tuhansien kuultaviin, eikä hän voinut olla mielihyvällä näkemättä sitä
ihailevaa ihmetystä, jonka pitkä roteva vartalonsa, varma ryhtinsä ja
tavaton ruumiinvoimansa oli hänelle suurelta joukolta tuottanut.
Mutta Gösta kuningas ja tämän hallitustoimet alkoivat päivä päivältä
häntä yhä enemmin suututtaa. Laurin silmissä kuningas oli salainen
jumalankieltäjä ja materialisti, joka ryösti pyhältä kirkolta sen tavarat
ja oikeastaan tähän tarkotukseen käytti uskonpuhdistuksen liikettä.

Lauri Gudmundinpoika oli vuosien kuluessa suunnitellut itselleen

valmiiksi valtiollisen ja kirkollisen rakennelman, joka, vaikka hänen
mielestään lutherilainen, ainakin perusteeltaan, oli kokonaan
uskonpuhdistuksen johtajain aatteista eriävä. Tuota hän ei tehnyt
ainoastaan tyydyttääkseen mieltänsä, vaan hänen aikeensa oli
todella panna se toimeen. Minkä kerran oikeana pitää, onhan se
pelkäämättä ja omaa tai muiden mukavuutta katsomatta toteen
pantava, ja jos nyt siksi kävisi, että paavin ystävät ja Gösta
kuninkaan puoluelaiset keskenään sotisivat ja toisiaan raatelisivat,
pitäisihän erään kolmannen miehen sitä helpommin voida tuumansa
toteuttaa. Lauri ei suinkaan tahtonut, että kirkko mitään menettäisi
aineellisesta voimastaan. Päinvastoin tahtoi hän että sen hallussa
olisi kultaa ja tavaraa enemmän kuin kaikilla kuninkailla,
aatelismiehillä ja kaupungeilla yhteensä. Sellaiseksi kuin
Gregoriukset ja Innocentiukset olivat käsittäneet roomalais-katolista
kirkkoa, valta-asemaan nähden, sellaista kirkkoa hänkin tahtoi,
vaikka enemmän kansanvaltaiseen suuntaan kallistuvaa. Kirkko oli
Laurin mielestä itse pyhä kristikunta, jäsenneltynä kansaksi ja
papistoksi: papiston tehtävänä olisi asiain hoito ja kansan opetus,
kansan tulisi noudattaa papiston johtoa, mutta valveillaan ja
tarkistellen, voidakseen — sillä siihen sillä pitäisi oleman oikeus —
moittia paimenten elämää ja osottaa julki kelvottomat. Yleisen kirkon
pitäisi oleman eri kansankirkoista yhdistynyt ruumis ja jokaisella
kansankirkolla pitäisi hallitsijanaan oleman, ei kuningas tai ruhtinas,
vaan ylimmäinen pappi, jonka palvelijana kuninkaan tulisi olla
kaikissa uskonnollisissa ja siveydellisissä asioissa, ja koska nämä
usein likeltä liittyvät valtiollisiin asioihin, jopa usein niin läheltä, että
ovat niistä erottamattomat, niin älköön kuningas, mitä valtio-
oloihinkaan tulee, mitään päätöstä toimeen panko, neuvoston ja
valtiosäätyjen sitä ennen siihen suostumatta; ja neuvostoon
kuulukoon papiston paraimmat, säätyjen kokouksiin lähettäköön
kristillinen kansa edustajiansa. Opin tulisi olla lutherilaisella pohjalla
pienimpiin eriseikkoihin asti mitä tarkimmin kaavailtu ja säännöstelty
dogmatiikka, ankara uskonopinohjelma, josta jokainen poikkeus olisi
samalla rangaistava harhaoppina ja isänmaan petoksena. Gösta
kuningas mahtoi jättää kirkon omaisuuden rauhaan ja sen sijaan
kruunun haltuun korjata aateliston maatilukset. Aateli oli menettänyt
olemisensa oikeuden. Tämä oikeus perustui ratsupalvelukseen,
mutta tämän suorittamisessa oli sekä herra Tuure Jönsinpoika Roos
että aatelisto yleensä velvollisuutensa rikkonut. Jos ratsuväkeä
tarvitaan, ei olisi ensinkään vaikea saada jalkeille semmoista, jopa
kurinollistakin, joka saaden palkkansa kruunulta aina olisi valmiina
kruunua palvelemaan. Mutta Ruotsin sotavoima on aina ollut
talonpoikain tarmossa ja käsissä, ja jos talonpoikainen jalkaväki
joskus väistyy hevosten ja peitsien edestä, todistaa se vain
jalkaväeltä vielä puuttuvan tarpeellista hajautumista. Miksei Ruotsin
talonpoikaisjoukot kelpaisi siinä kuin sveitsiläisetkin, jotka kaasivat
Euroopan uljaimmat ritariparvikunnat?

Semmoisia tuumia Lauri maisteri itsekseen hauteli, ja hän toivoi

päivän tuloa jolloin ne julistettaisiin kaikelle kansalle sillä
hengenvoimalla, jota hän oli näyttänyt oppi-istuimilla ja
saarnastuoleissa, ja sillä ruumiinvoimalla, jolla hänen kaltaisensa
koura sotanuijaa heiluttaa. Lauria miellytti jollain myötätunnon
viehäkkeellä se mellastusraivo, jonka valtoihin hänen ystävänsä
Drysius toisinaan joutui. Haluttipa häntäkin huimia ympärilleen ja
murskata eteensä sattuvia esteitä, eipä sentään pöytiä ja lavitsoita,
olutsarkkoja ja akkunoita, vaan muita, hänen arvonsa mukaisempia
esineitä. Hän iloitsi ajatellessaan, että hän jonakin päivänä, puettuna
vankimpiin varusteihin, mitä vanhoissa Gudmundinpojan pajoissa oli
taottu, karkaisi paavilaisten tai kustavilaisten vihollisjoukkojen
kimppuun, perässään talonpoikia, joiden parvivaajat kahden sylen
pituisilla keihäillään, jommoisia hän oli Sveitsissä nähnyt, kaataisivat
kaikki allensa.

Hänen ei tarvinnut käydä jouten tuota päivää odotellessaan.

Hänellä oli kädet täynnä tehtäviä. Enimmin kuitenkin häntä
huolestutti ja ajattelutti Gudmund mestarin käännytys. Hän oli kovin
pahoillaan ukon itsepäisyydestä. Häntä vaivasi se ajatus, että hän,
joka tahtoi käännyttää koko maailman, ei vielä ollut saanut omaa
isäänsä kääntymykseen. Pitäisihän ensin lakaista oman
kynnyksensä alusta puhtaaksi, ennenkuin lähtee muiden laattioita
luutimaan. Hän kirjotteli nyt paraikaa erästä uskontunnustusta,
Confessio Innecopensis, jossa oli viisikymmentä eri pykälää, ja hän
oli vahvasti päättänyt, ottakoon jos kuinka kovalle, pakottaa
Gudmund mestarin koulunsa penkille istumaan, siellä kuulemaan,
perästä hokemaan, kertomaan ja tunnustamaan näitä. Läksyjen luku
oli alettava heti mestarin palattua Veksjöstä, ja Lauri sanoi sen
takaavansa, ettei isä ja sisar saisi siellä monta aikaa viipyä, eikä
mitään tuhrustuksia saataisi sinne tuomiokirkkoon hommata.

*****

Ensi päivinä siitä kun Jönköpingissä kapina syntyi, näytti

pormestari huolettomalta ja voiton toivossa iloitsevalta. Tuli kirje
hänen Arvi pojaltaan, että tälle oli onnistunut eräs kapinallisten
virittämä juoni: Gösta kuninkaan sisaren, Hoyan kreivinnan, joka oli
paluumatkalla Lauenburgista Tukholmaan, oli hän siepannut
vangiksi seurueineen sekä kuninkaan sihteerin Wolf Gylerin.
Vartioväen saatteissa oli tuo nyt matkalla Tuure Jönsinpojan taloon
Lindholmiin. Olipa siis saatu arvokas panttivanki, jos vasta sellaista
tarvittaisiin, vaikkei se ensinkään luultavalta näyttänyt. Kirje kertoi
edelleen, että talonpojat tahtoivat surmata tuon vihatun vallasnaisen
ja että Arvi hädin tuskin sai hänet heidän raivoltaan suojatuksi. Hän
oli kaikittain koettanut ritarillisesti kohdella ylhäistä vankiansa, oli
koettanut häntä rauhottaa, vieläpä huvitellakin, ja hän tunsi
mielestään siinä joinkin määrin onnistuneensakin. Erottaissa oli
kreivinna kiittänyt ja vakuuttanut hänelle suosiollisuuttansa.

Kahdentenatoista päivänä kapinan alusta lukien tuli Arvi itse

Jönköpingiin. Hän toi hämmästyttäviä ja masentavia tietoja. Hänen
olisi pitänyt tulla parintuhannen talonpojan etupäässä, samotakseen,
herra Tuure Jönsinpojan sotatuuman mukaan, näiden kanssa
Itägöötanmaahan kapinan lieskaa laajemmalle lietsomaan. Miehiä
olikin jo lähtenyt liikkeelle Tvetan, Vistan, Östbon, Sunnerbon,
Vestbon, Vestran sekä pohjois- ja etelä-Vedbon kihlakunnista
yhtyäkseen sovitulla paikalla; mutta useimmat olivat palanneet
puolitiestä ja hajonneet kotipuolilleen. Syynä tähän käänteeseen oli
Slatte — Slatte, josta herra Tuure Jönsinpoika vakuutti, että hän oli
saatu kapinan puolelle ja että hän tulisi kaikella voimallaan sitä
tukemaan! Slatte ja hänen alipäälliköltään oli nähty liikkuvan
kihlakunnissa, mukanaan vahvasti asestettuja metsänkävijäjoukkoja,
ja selvin sanoin oli hän ilmottanut aikovansa sammuttaa kapinan,
ellei se itsestään sammuisi. Taikauskoinen kunnioitus tai kammo
Slattea kohtaan ja järjettömät luulot hänen mahtavuudestaan olivat
yleisesti juurtuneet Smoolannin rahvaan mieliin.

Saamatta oli vain enää sanoma Länsigöötanmaalta. Siellä olivat

raatiherrat ja muut etevimmät aateliston miehet olleet koolla
Skarassa, silloin kun tuo Niilo Arvinpojan laatima kirje
smoolantilaisilta sinne saapui. He olivat heti vastanneet, että kirjeen
sisältö otettaisiin punnittavaksi Larvin nummella 20 p. huhtikuuta
pidettävässä kokouksessa, jonne saapuisi Länsigöötanmaan koko
aatelisto sekä kaupunkilaisia ja yhteistä kansaa sieltä. Kuinka
vastaus tulisi kuulumaan, siitä ei pormestari vähääkään ollut
epäilyksissään, kun miehet semmoiset kuin piispa Harald
Maunonpoika, valtioneuvokset ja läänitysmiehet Mauno
Bryntenpoika Liljehöök, Tuure Erkinpoika Bjelke, Tord Bonde ja
Aksel Posse, puhumattakaan herra Tuure Jönsinpojasta, olivat
hänelle varmaksi väittäneet että tie oli valmiiksi tasotettuna.
Länsigöötan vapaasukuiset, kaupungit ja talolliset vastaisivat
yksimielisesti myöntämällä.

Mutta jo kokouksen edellisenä päivänä toi pikalähetti pormestarille

lentokirjeen, jossa hän kummeksien näki allekirjotuksen: "Svante von
Reichenbach, harpunsoittaja". Siinä oli muun muassa luettavana:
"Minä tiedän, mitä Länsigöötan maakansa on vastaava: jyrkästi ei!"

— Kuinka se on mahdollista! huudahti pormestari kelmeten.

— Ehkä Svante tietääkin asiat tarkemmin, kuin korkeat

aatelisherrat, sanoi Arvi; onhan hän jo kuukausittain vaeltanut
Länsigöötan tiet ja polut ristin rastin, keskustellen talonpoikain
kanssa. Jos nyt käy kuten hän ennustaa, on hän itse enemmän kuin
kukaan muu ollut siihen syypäänä. Hän on Gösta kuninkaan miehiä
ja kiihottelee mieliä tämän eduksi. Olisinpa minä hänet kohdannut,
olisi mies, paraiten käyden, saanut lähteä Hoyan kreivinään
matkassa Lindholmiin. Mutta mitäs hän muuta kirjottaa?

— Sanoo lähettäneensä Gösta kuninkaalle supliikin, anoen siinä

armoa minulle, sinulle ja Jönköpingin asujaimille yhteisesti. Onko
minun lukeminen tätä hävyttömyydeksi vai… vai ansaitsemattomaksi
armeliaisuudeksi?

Eipä mennyt montakaan päivää, niin Svante tohtorin ennustus kävi

toteen, ja tiedon siitä todisti juuri se mies, jota herra Tuure
Jönsinpoika oli kuninkaaksi ehdottanut, herra Mauno Bryntenpoika
Liljehöök. Yötä päivää yhtäpäätä oli hän ratsastanut tuomaan
hirmusanomaa Jönköpingiin. Hän tiesi lisää että herra Tuure
Jönsinpoika ja Mauno piispa jo olivat matkalla Tanskaan, siellä
saadakseen turvaa.

— Entäs te itse? kysyi pormestari, seisoen salissaan pesävalkean

ääressä.

— Kohtaloni on teidän vallassanne, Niilo Arvinpoika. Minun teille

kirjottamani kirjeet todistavat osallisuuttani tässä asiassa, mutta ne
ovatkin ainoat todisteet. Parasta olisi sekä minulle että teille; jos
polttaisitte ne. Kas tässä teidän kirjeenne minulle; jätän ne takaisin
vastikkeen verosta. Syöttäkää ne samoille liekeille! Kun se on tehty,
ei ole minulla enää paon syytä. Vaadin herrainpäivät kutsuttaviksi ja
vetoan niiden päätökseen. Tehkää te samoin!

— Kiitos neuvosta, sanoi Niilo Arvinpoika kuivasti. En aio minä sitä

noudattaa. Ja pitäkää te nuo kirjeet! Olkoot kirjeet olemassa tai
olematta, rikollisuuteni — jos se sana sopii — on sittekin täydelleen
todistettu. Herra Tuure Jönsinpoika ja te olette siitä kyllä huolta
pitäneet. Olette lykänneet minut eteenne. Olette valheilla ja
olemattomia uskotellen viekotelleet minut asettumaan hurjan
hankkeen etupäähän. No niin. Aikeeni ei suinkaan ole purkaa
parjauksia teidän silmiinne ja syytää syy kokonaan teidän päällenne.
Minä olen mies itse puolestani ja vastaan teoistani.
 — Sanoin kohtaloni olevan teidän kädessänne. En voi teiltä vaatia
ystäväpalveluksia, muita kysyn kuitenkin toistamiseen, tahdotteko
polttaa kirjeeni ja pelastaa minut! Ette tekisi sitä turhaan.

— En arvatenkaan, vastasi Niilo Arvinpoika ivallisesti. Te olette

rehellisyydessä herra Tuure Jönsinpojan vertainen. Joka teihin
kahteen luottaa, se ei petteeseen joudu. Mutta tahdon kuulla
rukouksenne niinkuin semmoista sopinee kuulla.

Pormestari meni viereis-huoneeseen ja tuli hetkisen perästä,

kantaen kopallista papereita. Hän tyhjensi kopan takkavalkeaan.

— Teidän kirjotuksenne samoin kuin Niilo Olavinpojan [Vingen] ja

Tuure
Erkinpojan [Bjelken] ovat nyt hyvässä tallessa.

— Ikuinen kiitos!

— Ei kannata kiittää.

Niin, eipä todella kannattanutkaan. Pormestari polttikin vain

vanhoja raastuvan-asiakirjoja ja kirjeitä, jotka eivät rahtuakaan
koskeneet puheenalaista juttua. Mutta mainittujen herrain kirjeet
säilytti hän tarkassa tallessa ja lähetti ne Gösta kuninkaalle sekä
samassa kirjotuksen, jossa hän tunnusti itsensä täysin syylliseksi,
anoi armoa ja lupasi omasta sekä Jönköpingin raatimiesten ja
väestön puolesta uutta, vilpitöntä uskollisuutta. Vastaukseksi hän ja
he saivat kuninkaalta suosiollisuuden ja suojeluksen lupauksen.
Mutta Mauno Bryntenpoika sai kuten tiedetään, päällänsä sovittaa
syyllisyytensä ja yrityksensä valhettelemalla päästä syyttömäksi.
XX.

HARPUNSOITTAJAN VIIMEINEN RETKI.

Oli kaunis ilta lopulla huhtikuuta. Harpunsoittaja Svante vaelsi,

niinkuin alussa kertomustamme, tietä Laga-laakson läpi, mutta nyt
eteläänpäin. Hän oli viipynyt muutamia päiviä Talavidissa, jossa
tapasi Fabben, sattumalta tulleena, tai liekö tuo tahallaan tulonsa
siihen aikaan sovittanut. Fabbella oli hänelle paljo salaista kertomista
Gudmund mestarista ja Margitista. Pormestari Niilo Arvinpoika oli
käynyt terveisillä Svante tohtorin luona, sydämellisesti kiittänyt häntä
oivain palvelusten teosta ja saanut häneltä Arvia varten
matkasuunnitelman, sillä päätetty asia oli että Arvi oli lähtevä
pitemmälle ulkomaan matkalle. Gunnarin hoitajan ja opettajan, Sven
kirkkoherran seurassa oli tohtori viettänyt hauskan, rauhallisen
päivän, puhellen kaikkea muuta, paitsi valtioseikoista. He olivat
jutelleet klassillisista kirjailijoista ja niiden selittelijöistä, olivat kilvan
kiitäneet ihailemaan kauniita kohtia Rooman runouden alalla;
luostarin kirkkotarhassa, joka, vaikka Laurin toimesta
hautapatsaistaan paljaaksi riistettynä, kuitenkin suloisella
salavoimalla viehätti sydäntä, olivat he ääneti istuneet esiveli
Mathiaksen haudalla, jonka ystävät olivat keväänkukkasilla
somistaneet.

Heidän sieltä lähtiessään, sanoi tohtori: Jos, veli Sven, kohdakkoin

saanet kuulla, että neljäs jäsenemme "Suoraan sydämestä" seurasta
ja hänen tyttärensä eivät enää ole Veksjössä, niin ole aivan huoleti ja
luota minun sanoihini, että he ovat hyvässä turvassa, jossa saavat
kylläkseen levätä. Jos tahdot ilahuttaa heitä kirjeellä, niin jätä se
osotetta vailla Talavidin Birgitille. Kyllä se sitte saapuu määränsä
perille.

— Hyvä! Kylläpä Gudmund veli tosiaan lepopaikkaa kaipasikin.

Svante oli tavannut poikansa terveenä ja iloisena. Gunnar oli nyt

kahdentoista vuotinen, mutta näytti neljäätoista lähenevältä.
Vaaleanverevä, sorja, solakka, tiedonhaluinen poika. Hän mieli
seurata isäänsä matkalle joka oli edessä, ja hän pääsi mukaan sitä
kernaammin, koska harpunsoittaja itse halusi hänen seuraansa.

Mikä ihana päivä! Kuukausia oli kulunut Svantelta ankaran,

hellittämättömän, vaarallisen työn puuhissa teillä ja poluilla,
kirkkomäillä, taloissa ja tuvissa Länsigöötan ja Smoolannin
maakunnissa. Mutta niinpä olikin mitä sukkelimmin suunniteltu
kapinanjuoni saatu alkuunsa tapetuksi, juoni jota tuki moni
valtakunnan mahtavin aatelismies, jota piispain valta julki tai salaa
suosi, joka vetosi uskonnollisiin tapoihin ja kiihkoihin. Vaikka
harpunsoittaja omaksi ansiokseen tuskin luki muuta kuin hyvän
tahtonsa osaltaan toimia kapinan ehkäisemiseksi ja kiitti yksistään
Gösta kuninkaan urhoutta ja älyä asian hyvästä päätöksestä, oli hän
kuitenkin onnellinen tietäessään velvollisuutensa täyttäneensä. Hän
kulki reippaasti, pontevin askelin, ja saattoi, mitä ei ollut aikoihin
voinut, taaskin koko sydämellään antautua näköjen viehätyksille,
joita silmänsä kohtasi. Hänestä oli toisinaan, ikäänkuin koko sielunsa
olisi niihin sulanut: se kevätelämä, joka pyrki, ponnisti, nautti ja iloitsi
yläilmoissa, salossa, nurmella, oli ikäänkuin uhkuvinaan hänen
povensa pohjasta, ja entäs kun hänellä oli armas, kelpo Gunnarinsa
vieressään!

Gunnarilla oli paljo havaittavaa ja kyseltävää. Siinä lensi varis

oljenkorsia nokassa. Taisipa pesää laatia. Tuolta ylhäältä kuului
mäkätystä, ja samassa nuolen nopsana laskea sujahti jotain vinoon
vetiselle luhdalle. Mikä se oli? Taivaanvuohi, liukas lintu, jolle
ainoastaan nimeltään oli sukua se vilkas nelijalkainen,
takkukarvainen elukka, joka iloisena ja rajunakin hyppelee köyhän
mökin ympärillä kivikosta ruokaansa etsien — maa-vuohi. Vuohien
ääntä, mäkättäköön yläilmoissa tai määkyköön kivimäellä,
sointuisampi oli käen kukunta, joka juuri kuului kuusen latvasta.
Nurmella vilkkuu visertäviä keltapallosia: ne ovat keltavästäräkkejä.
Leivonen lennähtää ylös ruispellosta ja livertelee ihan matkamiesten
päiden kohdalla. Kuinka se iloinneekaan elämästä! Tätyruoho tuikkii
tummansinisillä silmillään nuoren nurmi-oraikon keskeltä, joka on
nähdä kuin viheriää utua. Lieneekö kukilla vaistoa olemisestaan?
Kaukaa ylhäältä torvien ääntä. Monisiipinen lumiaura viiltelee
valkoharmaiden utupilvien halki. Siellä tulee parvi muuttolintuja
Egyptin maalta — kurkia. Poika laskee niitä kaksiviidettä. "Vilu! vilu!"
kuuluu kirkuvan kukkivasta haavasta. Gunnar hiipii puun alle ja
näkee kirjavapilkkuisen pikkulinnun vääntelevän kaulaansa joka
suunnalle. Se on käenpiika, joka muistuttaa paljo vilua, nälkää ja
puutetta kärsittävän, muistuttaa meitä huojentamaan köyhyyden
kärsimyksiä, vaatettamaan kerjäläisiä, lohduttamaan murheellisia.
Tietäneekö lintu itse tätä sanovansa? Siinä kyllä, että me tiedämme
hänen sitä sanovan. Luonto lausuu templistään salaviisauden
sanoja, jotka hän jättää pappinsa, ihmisen selitettäviksi.
 Gunnar tuntee, ettei pidä alituisilla kysymyksillä isää vaivata. Hän
antaa hänen väliin olla itsekseen. Harpunsoittaja käy silloin uneksien
valveillaan; tuntee vajonneensa maailmansielun sisään tai
itsetajuisena hiukeena heiluvansa auringonvalon tuoksussa, joka
asuilee pilvien edustalla, joiden harsossa tuo suuri tähti nyt
verkalleen vaipuu näköpiirin taa. Tai hän oleskelee muistelmissaan.
Tänään niitä tulee virtanaan ja, ihme! ne tulevat järjestetyin sarjoin
puolimuistelon ja unheen salaperäisiltä seuduilta, olottomuuden
äärimailta. Ne tulevat juhlakulkueessa, useat säteilevä kirkkaus
kehänään, toiset verhottuina harsoon, joka ohenee ja haihtuu.
Nuoruuden muistot tulevat, poika-ijän muistot, ja mitä hän vähimmin
vartoikaan, saapuu muisto, hahmoltaan lapsi, joka osottaa kehtoa
äsken jättämäänsä, ja tuonnempana jotain, joka ei ole valoa eikä
pimeää, vaan on näköjään kuin sokean pilkun valaisematon, väritön,
eikä siltä tumma pinta.

Auringon laskiessa istuivat levähtämään isä ja poika kalliolle

maantien vierelle. Harpunsoittaja kiertää käsivartensa Gunnarin
kaulalle, poika panee kätensä isän vyötäisille. Molemmat katselevat
kauvas eteensä sitä kulta- ja purppurakaistaa, josta metsä laskee
osan loistamaan näkyviin, tuolta missä tie katoo kuusikon
rinteeseen. Kultarinta-kerttu visertelee surumielistä virttään,
lehtokurpan omituisen miellyttävä ääni kajahtelee puiden väliin
kuulumattomiin. Mutta mitäs tuo on? Se soipi syvää säveltä,
kajahtelee kaukaa kuin hopeakellon helinä henkimaailman
kupukaarrelmista. Se virtaa hiljaa helisten lännen auterista, vilkkaista
valonväreistä joita niissä kimaltelee. Onko tuo kuulonharhaa vai
tapahtuuko, mitä satu kertoilee, että aurinko joskus laskiessaan
soinnahtelee, että sen viime säteet jousina juoksevat edestakaisin
näkymättömäin sädekielten poikki, maan päivän ja yön rajaviivalla?
Harpunsoittaja sen kuulee; Gunnar kuulee myös, sillä toisen tunne-
vaistoilla on sointipohjansa toisen sielussa.

Harpunsoittaja näkee valonheijastusten elelevän poikansa

kasvoilla, sillä välin kuin tämän silmä etsii taruja iltaruskosta. Ilmiö
ihana nähdä, mutta ihanuuteen sekaantuu murhemieltä. Tämä,
kuten kaikki hänen syvällisemmät tunteensa, elävämmät hengen
näkönsä, sääntyy säveliksi, huokuu virtenä povesta:

Oi luonto, kärsivällisyytes on, kuin aalto, josta luot sa,

pohjaton. Mut eikö kätes vihdoin väsy vain mukailemaan tääll'
ajan saarella, mit' ihaillen näit aatteen maailmassa, kun kuolla
täytyy luomais kauneimpain? Mitenkä kätes empimättä vois
kuvuille kukkain, lapsen kasvoille valella taivaan hohtoa, kun
se pois, nopeemmin illan ruskoa, hälvenee? Nuo hennot
kaunistit sa enkeliks' — vaan tuoni vei ne, äiti, saalihiks'! Oi
näitkö alla kuolon seppeleen otsalla kuihtuneella säilyneen,
miehen tai naisen, loistos armaan? Ei! Nuo taivaan taimet
tuonen halla vei. Luot taimen taimen viereen yhtenään, ne
kuihtuu ehtimättä hedelmään. Sä kudot; yhä pärköö
kankahas, vaan juoksemast' ei taukoo sukkulas. Kas, ettei
aikaa mieles muuttunut ja julmaan, turhaan leikkiin suuttunut,
et toivotonna luomisistas' laannut — ja kuolon tyhjyys vaan
ois vallan saanut!

Pian tulevat ne vaaralliset vuodet. Ylevin ja suloisin ihmiskauneus

— se jonka vienoissa suonikudelmissa veri soluu puhtaana kuin
taivaan mesi, levitellen lämpöä, joka ei ole eläimellisen himon
hehkua — se on riutuva pois. Ja sen mukana riutuu sydämen
itseään tajuamaton viaton puhtaus. Ne ovat kuihtuvia kevätkukkia.
Missä hahmossa on naisenlempi ensinnä kohtaava Gunnaria? Siitä
paljo riippuu. Harpunsoittaja muisteli iltaa, jolloin hän, tähtien
säkenöivä valo korkealla yllänsä, kanniskeli poikasta käsivarrellaan,
ja hän muisti miten laulu silloin itsestään valahti hänen huulilleen:

Kohtalo yökuilustaan monen lähteen luopi': murheen karvas

lähde vaan terveyttä tuopi. Siitä siekin, poloinen, juomaan
joudut — tiedän sen. Herra, synnin soista varjele pojoista!

He alkoivat astella eteenpäin. Oli vain puolen tunnin matka jätettä

majapaikkaan. Kuu, joka auringon laskiessa nosti tuhankarvaisen
muotonsa kukkulain takaa idässä, kumotti jo valjusti yli seutujen.
Kuusen latvasta vähän matkaa korven sisältä viritti laulurastas
virttänsä, siksi sulavaa että täytyi seisahtua kuuntelemaan. — Voiko
kukaan noin laulaa, ellei hänellä ole sielu — sielu, jota Jumala
rakastaa? — Minä uskon, poikani, että sillä on sielu ja Jumala
rakastaa sitä. — Kuolematon sielu? — Kaikki sielut ovat
kuolemattomat; kaikki, mikä on, on katoamatonta. Kuolema on
muutos, muotojen hajotus, ei olinosien häviö, joista muodot
syntyivät. Elementit ovat sieluja.

He jatkoivat kulkuaan. Takaa kuului hevosten nelistystä. Illan valot

olivat himmenneet tai harmahtivat hopealle. Esineiden ulkohaamu ei
enää näyttänyt pyöreältä, vaan ne seisoivat varjokuvan kaltaisina,
milloin reunat revittyinä teräviin särmiin, milloin hiljakseen
himmenevin viivoin, ikäänkuin varjonäytelmässä. Tie häämötti
paikoin viluisessa valossa, josta se äkkiä hukkui ammottavaan
pimeään kuiluun. Kavionkapse läheni lähenemistään; Gunnar
kääntyi taaksensa ja nähdessään kuun kuultavan mustan
monikärkisen metsänreunan kohdalta, oli tämä hänestä
livahtavinaan likemmä ja kuiskivinaan hänelle jotain, saamatta sitä
sentään kuuluviin.
 Yötuuli viuhui heikosti metsässä, sen huokaus kuului kuin
tuskaisen valittavalta. Hevosjuoksu läheni. — Isä, mitähän nuo
ratsumiehet lienevät, jotka perässämme ajavat? — Markkinaväkeä,
jotka tapansa mukaan kulkevat useampia yhdessä, tai ehkä
muutamia Slatten miehiä kiertoajollansa.

Usmasta, joka sankkana uhui rämeestä, kurottelihe pojan mielestä

ruumiskääreliinoja, tyhjin hihoin varotellen tai uhaten. Nyt ilmestyivät
etummaiset ratsumiehet tienpolvessa heti heidän takanaan. Toisia
tuli jälestä. Kuutamo välähteli asepuvuille, miekantupille,
keihäänkärjille. Satulat ja aseet kalahtelivat. Harpunsoittaja, pitäen
poikaa kädestä, pysähtyi nähdäkseen ratsumiesten ohiajoa.

Jalkamiesten kohdalla pidätti ensimmäinen miehistä, nykäisemällä

suitsesta hevostaan ja käännähtihe satulassa: Totta jumaliste! Herra
Tuure Jönsinpoika, tässä se mies on!

— Kuka? kysyi toinen ääni.

— Se jonka soisitte syvimpään helvettiin. Harpunsoittaja… Ettekö

häntä tunne?

— No taivahan isä! ärjähti roteva, rautapukuinen miehen olio

harvinaisen korkean hevosen selästä. Se on hän. Sainhan nyt
kumminkin vähäisen virvotusta matkallani.

Herra Tuure Jönsinpoika ajoi ihan Svanteen kiinni, kallistihe

satulasta alaspäin ja lausui melkein kuiskien: Tässä olen nyt —
maankarkulaisena sinun toimistasi ja oman sääliväisyyteni tähden,
sillä montakin kertaa on henkesi ollut minun käsissäni. Etkö luule,
että tiedän kuka olet? Etkö luule, että tiedän mitä tahdot? Hiljakseen
hiivit kansan suosioon ja leveältä, vankalta pohjalta pyrit halutun