Complexity Economics: Building a New

Approach to Ancient Economic History

Koenraad Verboven
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/complexity-economics-building-a-new-approach-to-an
cient-economic-history-koenraad-verboven/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Work Labour and Professions in the Roman World Impact

of Empire English and Latin Edition Koenraad Verboven

https://textbookfull.com/product/work-labour-and-professions-in-
the-roman-world-impact-of-empire-english-and-latin-edition-
koenraad-verboven/

Ancient Greece A New History 1st Edition Jeremy

Mcinerney

https://textbookfull.com/product/ancient-greece-a-new-
history-1st-edition-jeremy-mcinerney/

Ancient Greek music a new technical history First

Paperback Edition Hagel

https://textbookfull.com/product/ancient-greek-music-a-new-
technical-history-first-paperback-edition-hagel/

Economics and the virtues : building a new moral

foundation 1st Edition Baker

https://textbookfull.com/product/economics-and-the-virtues-
building-a-new-moral-foundation-1st-edition-baker/
The Republic of Beliefs A New Approach to Law and
Economics 1st Edition Kaushik Basu

https://textbookfull.com/product/the-republic-of-beliefs-a-new-
approach-to-law-and-economics-1st-edition-kaushik-basu/

Megaproject Management A Multidisciplinary Approach to

Embrace Complexity and Sustainability Edoardo Favari

https://textbookfull.com/product/megaproject-management-a-
multidisciplinary-approach-to-embrace-complexity-and-
sustainability-edoardo-favari/

Sport Entrepreneurship and Public Policy: Building a

New Approach to Policy-making for Sport Vanessa Ratten

https://textbookfull.com/product/sport-entrepreneurship-and-
public-policy-building-a-new-approach-to-policy-making-for-sport-
vanessa-ratten/

Physical Limits to Economic Growth Perspectives of

Economic Social and Complexity Science 1st Edition
Roberto Burlando

https://textbookfull.com/product/physical-limits-to-economic-
growth-perspectives-of-economic-social-and-complexity-
science-1st-edition-roberto-burlando/

The Unity of Science and Economics A New Foundation of

Economic Theory 1st Edition Jing Chen (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-unity-of-science-and-
economics-a-new-foundation-of-economic-theory-1st-edition-jing-
chen-auth/
PALGRAVE STUDIES IN ANCIENT ECONOMIES

Complexity
Economics
Building a New Approach to
Ancient Economic History

Edited by
Koenraad Verboven
Palgrave Studies in Ancient Economies

Series Editors
Paul Erdkamp
Vrije Universiteit Brussel
Brussels, Belgium

Ken Hirth
Pennsylvania State University
University Park, PA, USA

Claire Holleran
University of Exeter
Exeter, Devon, UK

Michael Jursa
University of Vienna
Vienna, Austria

J. G. Manning
Yale University
New Haven, CT, USA

Osmund Bopearachchi
Institute of East Asian Studies
University of California, Berkeley
Berkeley, CA, USA
This series provides a unique dedicated forum for ancient economic histo-
rians to publish studies that make use of current theories, models, con-
cepts, and approaches drawn from the social sciences and the discipline of
economics, as well as studies that use an explicitly comparative methodol-
ogy. Such theoretical and comparative approaches to the ancient economy
promotes the incorporation of the ancient world into studies of economic
history more broadly, ending the tradition of viewing antiquity as some-
thing separate or ‘other’.
The series not only focuses on the ancient Mediterranean world, but
also includes studies of ancient China, India, and the Americas pre-1500.
This encourages scholars working in different regions and cultures to
explore connections and comparisons between economic systems and pro-
cesses, opening up dialogue and encouraging new approaches to ancient
economies.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15723
 Koenraad Verboven
Editor

Complexity
Economics
Building a New Approach to Ancient
Economic History
Editor
Koenraad Verboven
Department of History
Ghent University
Ghent, Belgium

Palgrave Studies in Ancient Economies

ISBN 978-3-030-47897-1    ISBN 978-3-030-47898-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-47898-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
­publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
­institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Introduction: Finding a New Approach to Ancient Proxy

Data  1
Koenraad Verboven

Part I Theoretical Frameworks and Methodologies  19

2 Playing by Whose Rules? Institutional Resilience, Conflict

and Change in the Roman Economy 21
Koenraad Verboven

3 Networks as Proxies: A Relational Approach Towards

Economic Complexity in the Roman Period 53
Johannes Preiser-Kapeller

4 Evaluating the Potential of Computational Modelling for

Informing Debates on Roman Economic Integration105
Tom Brughmans

5 Visualising Roman Institutional Environments for

Exchange as a Complex System125
Merav Haklai

v
vi Contents

Part II Urban Systems 161

6 Social Complexity and Complexity Economics: Studying

Socio-economic Systems at Düzen Tepe and Sagalassos
(SW Turkey)163
Dries Daems

7 A Method for Estimating Roman Population Sizes from

Urban Survey Contexts: An Application in Central
Adriatic Italy203
Dimitri Van Limbergen and Frank Vermeulen

8 Complexity and Urban Hierarchy of Ancient Urbanism:

The Cities of Roman Asia Minor251
Rinse Willet

Part III Epidemics 295

9 Disease Proxies and the Diagnosis of the Late Antonine

Economy297
Colin P. Elliott

10 Measuring and Comparing Economic Interaction Based

on the Paths and Speed of Infections: The Case Study of
the Spread of the Justinianic Plague and Black Death327
Lars Börner and Battista Severgnini

Index357
 Notes on Contributors

Lars Börner is Professor of Economics at Martin-Luther-University of

Halle-Wittenberg, Germany, and a senior research fellow at Data Analytics
for Finance and Macro (DAFM), King’s Business School, King’s College
London, UK.
Tom Brughmans is an associate professor at the Centre for Urban
Network Evolutions (UrbNet) and Classical Archaeology, School of
Culture and Society, Aarhus University, Denmark.
Dries Daems is a post-doctoral researcher of the Sagalassos Archaeological
Research Project at the University of Leuven, Belgium.
Colin P. Elliott is an assistant professor of History at Indiana University.
Merav Haklai is a lecturer in the Department of General History at the
Ben-Gurion University of the Negev, Israel.
Johannes Preiser-Kapeller is a senior research associate at the Institute
for Medieval Research, Division of Byzantine Research, of the Austrian
Academy of Sciences, and lecturer at the Institute for Byzantine and
Modern Greek Studies, University of Vienna, Austria.
Battista Severgnini is an associate professor in the Department of
Economics at the Copenhagen Business School, Denmark.
Dimitri Van Limbergen is a senior post-doctoral fellow at the Flanders
Research Foundation, Ghent University, Belgium.

vii
viii NOTES ON CONTRIBUTORS

Koenraad Verboven is Professor of Ancient History in the Department

of History at Ghent University, Belgium.
Frank Vermeulen is Professor of Classical Archaeology in the Department
of Archaeology at Ghent University, Belgium.
Rinse Willet is a post-doctoral researcher and intensive survey coordina-
tor at the Sagalassos Archaeological Research Project, University of Leuven,
Belgium.
 List of Figures

Fig. 3.1 Nodes in the network model of riverine transport in period I

(first to fifth century CE) in the Po plain sized according to
their betweenness centrality (data: L. Werther, map: J. Preiser-
Kapeller, 2015) 79
Fig. 3.2 Nodes in the network model of riverine transport in period II
(sixth to ninth century CE) in the Po plain sized according to
their betweenness centrality (data: L. Werther, map: J. Preiser-
Kapeller, 2015) 80
Fig. 3.3 Nodes in the network model of riverine transport in period I
(first to fifth century CE) in the Po plain sized according to
their closeness centrality (data: L. Werther, map: J. Preiser-
Kapeller, 2015) 81
Fig. 3.4 Nodes in the network model of riverine transport in period II
(sixth to ninth century CE) in the Po plain sized according to
their closeness centrality (data: L. Werther, map: J. Preiser-
Kapeller, 2015) 82
Fig. 3.5 The matrices for the network model of riverine transport in
period I (first to fifth century CE, left) and period II (sixth to
ninth century CE, right) (data. L. Werther, graphs: J. Preiser-
Kapeller, 2015) 82
Fig. 3.6 User interface of the “ORBIS Stanford Geospatial Network
Model of the Roman World” (screen shot from: http://orbis.
stanford.edu/)83
Fig. 3.7 ORBIS Stanford Geospatial Network Model of the Roman
World—visualisation of the nodes (= places) sized according
to their degree-centrality (analysis and map J. Preiser-Kapeller,
2015)83

ix
x List of Figures

Fig. 3.8 ORBIS Stanford Geospatial Network Model of the Roman

World—visualisation of the nodes (= places) sized according to
their betweenness-­centrality (analysis and map J. Preiser-
Kapeller, 2015) 84
Fig. 3.9 ORBIS Stanford Geospatial Network Model of the Roman
World—visualisation of the nodes (= places) coloured
according to their closeness-­centrality (colour scale from red/
low centrality to green/high centrality; analysis and map
J. Preiser-Kapeller, 2015) (color online) 85
Fig. 3.10 ORBIS Stanford Geospatial Network Model of the Roman
World—identification of clusters (red) and sub-clusters (green)
with the help of the Newman-algorithm (analysis and map
J. Preiser Kapeller, 2015) (color online) 86
Fig. 3.11 ORBIS Stanford Geospatial Network Model of the Roman
World—visualisation of routes with a “cost” of maximum one
day’s journey between two places (analysis and map J. Preiser-
Kapeller, 2015) 87
Fig. 3.12 Two-mode network of places (red nodes) and commodities
(green nodes) exported from or imported to them as narrated
in the “Periplus of the Erythraean Sea” (data: E. H. Seland,
http://bora.uib.no/handle/1956/11470; visualisation:
J. Preiser-Kapeller, 2015) (color online) 88
Fig. 3.13 One-mode network of commodities due to their common
export from or import to places as narrated in the “Periplus of
the Erythraean Sea”; nodes sized according to their degree-
centrality (data, visualisation and analysis as above) 89
Fig. 3.14 One-mode network of places due to their common export
from or import of commodities as narrated in the “Periplus of
the Erythraean Sea”; nodes sized according to their degree-
centrality (data, visualisation and analysis as above) 90
Fig. 3.15 One-mode network of places due to their common export
from or import of commodities as narrated in the “Periplus of
the Erythraean Sea” visualised on a geographical map (the
links indicate ties of similarity due to the exchange of the same
goods, not direct ties of interaction); nodes sized according to
their betweenness-centrality (data, visualisation and analysis as
above)91
Fig. 3.16 One-mode network of places due to their common export
from or import of commodities as narrated in the “Periplus of
the Erythraean Sea” visualised on a geographical map;
identification of seven clusters of nodes (of different size) with
the help of the Newman-algorithm (data, visualisation and
analysis as above) 92
 List of Figures  xi

Fig. 3.17 Frequency distribution of degree values of nodes in the

network model of potters from Roman potter shops (of terra
sigillata) of Rheinzabern (Tabernae, ca. 150–270 CE) due to
the co-occurrence of commonly used hallmarks (data: MEES
(2002); graph and analysis: J. Preiser-Kapeller, 2015) 93
Fig. 3.18 The network model of potters from Roman potter shops (of
terra sigillata) of Rheinzabern (Tabernae, ca. 150–270 CE)
due to the co-occurrence of commonly used hallmarks; nodes
are arranged in the eight groups of potters identified by Mees
(data: MEES (2002); network modelling and graph: J. Preiser-­
Kapeller, 2015) 94
Fig. 4.1 Relationship between distance from Rome and distance
discount of six documented grain prices (author’s own
reconstruction of figure 2.2 in Temin, The Roman Market
Economy, 43) 110
Fig. 4.2 Abstract example of network distance. Nodes represent traders,
lines represent social network edges, and large circles represent
sites/settlements. When trader A successfully buys an item
from trader B, the “distance from trader” to the production
site is five whilst the “distance from site” to the production site
is two 117
Fig. 4.3 Example results from one experiment with the following
variable settings (variables in brackets): integration
(proportion-inter-site-links) = 0.002; reliability information
(local-knowledge) = 1; inter-market transport cost (transport-
cost) = 0.01. Results for “distance from trader” shown on the
left, results for “distance from site” shown on the right. These
results illustrate some of the general trends across all
simulation results: high variability of prices overall, generally
lower price in production site, generally a correlation of price
with distance although mean prices are hiding interesting
variability119
Fig. 5.1 The Planar Maximally Filtered Graph for stocks traded in the
US equity markets (1995–1998), Tumminello et al., “A Tool
for Filtering Information in Complex Systems,” 10,423,
Fig. 2. (Copyright (2005) National Academy of Sciences,
U.S.A.)134
Fig. 5.2a A systemic structure of obesity, foresight. (Vandenbroeck,
Goossens, and Clemens, Tackling Obesities, 76, Fig. 12) (for an
interactive map, with separate view of the nine groups see
http://www.shiftn.com/obesity/Full-Map.html)135
xii List of Figures

Fig. 5.2b A systemic structure of obesity, linkages between psychology

and food environment (Vandenbroeck, Goossens, and
Clemens. Tackling obesities: “Map 15—Full generic map:
linkages between the psychology and food environment
areas—Linkages between these two areas are predictably dense,
with 14 arrows going from psychology to the food
environment and nine arrows in the other direction: (*) Key
tail variables in the psychology area are education, media
availability, socio-cultural valuation of food, perceived lack of
time, stress and food literacy. They link into demand-side
factors such as demand for health and the social pressure to
consume. But supply-side variables are also triggered: the food
industry’s business model is grafted onto what people want.
(*) Tail variables in the food environment area are dispersed,
with one arrow only leaving each of the variables. They include
food exposure, food abundance, social pressure to consume,
and industry’s desire to maximise volume. They drive three
variables in the psychology area: exposure to food advertising,
perceived lack of time, and psychological ambivalence” 136
Fig. 5.3 Systems Biology of Human Aging. (Furber, Systems Biology of
Human Aging, available at http://www.LegendaryPharma.
com/chartbg.html; appearing also in Lima, Visual Complexity,
online electronic database: http://www.visualcomplexity.com/
vc/project_details.cfm?id=521&index=40&domain=Biology)138
Fig. 5.4 Taxation flow in the Roman empire inspired by Hopkins’
“Taxes and Trade” model. A revised version of Davies, “Linear
and Nonlinear Flow Models,” 140, Fig. 6.6. The (here added)
cursive lines represent how money “trickles-­down” from the
frontiers back to the middle-zone via economic transactions 140
Fig. 5.5 Flow chart of resource movement; inspired by Davies, “Linear
and Nonlinear Flow Models,” 150, Fig. 6.14: Flow chart of
resource movement, model 6: Modified to incorporate
bandwidths, motors, gates, and reservoirs 142
Fig. 5.6 Roman legal institutions for using money in private exchange 146
Fig. 5.7 Causal loop diagram for legal institutions from three legal
systems operating in the Roman empire 153
Fig. 7.1 Map of the study area with the indication of all town sites
mentioned in the text. (Map by D. Van Limbergen) 207
Fig. 7.2 First phase of the town of Potentia, with indication of the
initial forum square (F) and the temple for Jupiter (T). (Map
by PVS team) 215
 List of Figures  xiii

Fig. 7.3 Map of Potentia, based on the integration of survey and

excavation data. (Map by PVS team) 216
Fig. 7.4 Detailed plan of the monumental central area of Potentia,
based mainly on the survey results by the PVS. (Map by PVS
team)219
Fig. 7.5 Map of the town site of Trea, based on the survey results by
the PVS. (Map by PVS team) 223
Fig. 7.6 Detailed plan of the monumental central area of Trea, based
on the survey results by the PVS. (Map by PVS team) 224
Fig. 7.7 Reconstruction of the eastern residential quarter of Tifernum
Mataurense, based on aerial photography. (Catani and
Monacchi, Tifernum Mataurense, 245, fig. 63) 230
Fig. 7.8 Map of Sentinum based on the integration of excavation and
geophysical survey data. (After Medri, “Materiali”, 213, fig.
3.1.12)231
Fig. 7.9 Map of the town site of Ostra, with the indication of a
residential quarter individuated through aerial photography
(B). (After Boschi and Silani, “Aerofotografia e geofisica”, 79,
fig. 7) 232
Fig. 7.10 Plan of the domus in the area “La Fenice” at Senigallia. (After
Salvini, Area archeologica, 22) 233
Fig. 7.11 Reconstruction of the Republican domus under the Imperial
temple complex of Urbs Salvia. (After Montali, “Considerazioni”,
132, fig. 16) 234
Fig. 7.12 The Imperial Domus dei Coiedii at Suasa, with indications of
the earlier Casa ad atrio and the Casa del primo stile. (After
Campagnoli, “Fasi edilizie”, 320, fig. 1) 235
Fig. 7.13 Plan of the Imperial domus at Tifernum Mataurense.
(Tornatore, “Domus con mosaici”, 883, fig. 2) 237
Fig. 8.1 Map displaying the towns and cities with official self-
government (n = 446 and 13 possible; note that only 428 are
located and plotted on the map) 278
Fig. 8.2 Heat map of the self-governing cities and communities in the
late second to early third centuries CE; the radius used for this
heat map was 15 km 279
Fig. 8.3 The official self-governing cities with a 15 km radius buffer
drawn around them 279
Fig. 8.4 Number of cities as listed by Broughton, Roman Asia Minor
in Hellenistic/late republican Anatolia 280
Fig. 8.5 Number of cities as listed by Broughton, Roman Asia Minor
in Flavian-­Severan times and the third century CE in Anatolia 280
xiv List of Figures

Fig. 8.6 Map of all theatres located in Asia Minor (n = 143 + 11

possible theatres) 281
Fig. 8.7 Map of the datable theatres up to c. 30 BCE (n = 59 + 1 place
with multiple theatres) 281
Fig. 8.8 Map of the datable theatres up to c. 300 CE (n = 95 + 6 places
with multiple theatres + 9 places with expanded seating areas) 282
Fig. 8.9 Map of all baths in Asia Minor (n = 84 + 2 possible) 282
Fig. 8.10 Map of all the datable baths until c. 100 CE (n = 23 plus 7
places with multiple bath-houses) 283
Fig. 8.11 Map of all the datable baths until c. 300 CE (n = 44 plus 24
places with multiple bath-houses) 283
Fig. 8.12 Map displaying the sizes of all measurable cities and
settlements in Roman Asia Minor (n = 224)284
Fig. 8.13 Kolossai from the air; note the semi-circular recess of the
theatre on the east of the central hill. The city probably
extended north towards the river, where the necropolis was
located284
Fig. 8.14 Rank-size plot for the settlements of Asia Minor (n = 168)
using area in hectares 285
Fig. 8.15 Rank-size plot on logarithmic scales for the settlements of Asia
Minor (n = 168) using area in hectare. The dashed grey line
represents the curve the set of sizes would have if it matched
Zipf’s law. The black dotted line represents the best fit 285
Fig. 8.16 Rank-size plot on logarithmic scales for the settlements of Asia
Minor (n = 168) together with modelled sizes of the
unmeasured official cities (n = 300), both using area in
hectare. The dashed grey line represents the curve the set of
sizes would have if it matched Zipf’s law. The black dotted line
represents the best fitting trend line following a power-law 286
Fig. 8.17 Rank-size plot on logarithmic scales for the self-governing
settlements of the Roman province of Asia (n = 55) using area
in hectare. The grey line represents the curve the set of sizes
would have if it matched Zipf’s law. The black dotted line
represents the best fitting trend line following a power law 286
Fig. 8.18 Rank-size plot on logarithmic scales for the self-governing
settlements of the Roman province of Lycia et Pamphylia,
Pisidia (n = 46), using area in hectare. The grey dashed line
represents the curve the set of sizes would have if it matched
Zipf’s law. The black dotted line represents the best fitting
trend line following a power law. This province incorporated
large parts of the region of Pisidia in the second century CE 287
 List of Figures  xv

Fig. 8.19 Rank-size plot on logarithmic scales for the self-governing

settlements of the Roman province of Cilicia (n = 18) using
area in hectare. The grey dashed line represents the curve the
set of sizes would have if it matched Zipf’s law. The black
dotted line represents the best fitting trend line following a
power law 287
Fig. 8.20 Rank-size plot on logarithmic scales for the self-governing
settlements of Maiandros River valley (n = 11) using area in
hectare. The grey dashed line represents the curve the set of
sizes would have if it matched Zipf’s law. The black dotted line
represents the best fitting trend line following a power law 288
Fig. 9.1 Private wheat prices (exclusive of uncertain dates/prices/
commodities) from Roman Egypt, 100–270 CE. (Sources:
Rathbone, “Prices and Price Formation in Roman Egypt,”
217–233; Rathbone and Von Reden, “Mediterranean Grain
Prices,” Table A8.12. I have only used prices in which both
the year and the price was confirmed with absolute certainty.
An odd state price of 6 denarii per artaba in 246 CE was
ultimately left out because it is unclear whether the nominal
parity between denarii and tetradrachmai held at this time—
hence, the price is uncertain) 304
Fig. 9.2 Nominal wheat prices (drachmai/artaba) to 275 CE (Harper,
“People, Plagues, and Prices” 816) 305
Fig. 9.3 State prices of wheat in Roman Egypt, 100–270 CE. (Sources:
Rathbone, “Prices and Price Formation,” 217–233; Rathbone
and Von Reden, “Mediterranean Grain Prices,” Table A8.12 I
have chosen to use a third-order polynomial as, with such a
limited amount of data, I wanted to use as few constants as
possible)307
Fig. 9.4 Two measures of Roman legionary pay (160–211 CE).
(Sources: Fineness figures through 192/3 CE come from
Butcher and Ponting, “The Beginning of the End”; Elliott,
“The Acceptance and Value of Roman Silver Coinage”.
Figures from 193/4 through 211 are from Gitler and Ponting,
The Silver Coinage of Septimius Severus and His Family, 55–57.
Weights are those of Duncan-Jones, Money and Government,
227; Walker, The Metrology of the Roman Silver Coinage, 3–18) 317
Fig. 10.1 The spread of the Black Death 333
Fig. 10.2 The spread of the Justinianic Plague (Red = 541; Green = 542;
Blue = 543; Orange = 544–547) 339
 List of Graphs

Graph 7.1 Diagram of shares public and private architecture at Potentia 221
Graph 7.2 Diagram of shares public and private architecture at Trea 226

xvii
 List of Tables

Table 3.1 Newman-cluster numbers and regions included in these clusters 66

Table 3.2 Comparison of network measures for the network model of
riverine transport in period I (first to fifth century CE) and
period II (sixth to ninth century CE) 81
Table 3.3 The network model of potters from Roman potter shops (of
terra sigillata) of Rheinzabern (Tabernae, ca. 150–270 CE)
due to the co-occurrence of commonly used hallmarks;
structural quantitative measure for the network models of the
eight groups of potters identified by Mees 93
Table 6.1 Coding of intensity measures of development 172
Table 6.2 Summary of the number of types per functional group, in the
two different periods 183
Table 6.3 Parameters of socio-economic complexity 187
Table 6.4 Causal factors and mechanisms of complexity development at
Düzen Tepe and Sagalassos with indication of relative intensity
of each process 193
Table 7.1 Estimated number of residents per house size 239
Table 7.2 House sizes in central Adriatic Italy ranked according to
consecutive 200 m2 bands, with the exception of the
>1000 m2 category 240
Table 7.3 House sizes in central Adriatic Italy ranked according to
adjusted 200 m2 bands 241
Table 8.1 Number of located official cities and communities (n = 446
and 13 possible) using the provincial division of 117 CE and
the geographic regional division 261

xix
 CHAPTER 1

Introduction: Finding a New Approach

to Ancient Proxy Data

Koenraad Verboven

1   What This Book Is About

This book is about a big problem in economic history research: how to
study economic development in societies that lack archival records or
other written sources suitable for the familiar cliometric analyses used by
economic historians. Ancient economic historians have been acutely aware
of this challenge for many decades. Since the 1980s it led them to look for
theoretical models to bridge the gap between their shaky empirical data
and macro-level realities. In the early 2000s New Institutional Economics
combined with neo-Malthusian models was hailed as the new paradigm
that allowed tying together the data into a meaningful explanatory narra-
tive of growth and development. Despite growing criticism1 and the rising
popularity of climate historians,2 NIE remains the dominant framework
used by ancient economic historians today.

1
For example, Verboven, “The Knights Who Say NIE”.
2
See for instance Harper, The Fate of Rome.

K. Verboven (*)
Department of History, Ghent University, Ghent, Belgium
e-mail: koen.verboven@ugent.be

© The Author(s) 2021 1

K. Verboven (ed.), Complexity Economics, Palgrave Studies in
Ancient Economies,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-47898-8_1
2 K. VERBOVEN

Over the same past decades, however, economic archaeology also

boomed. The close collaboration between archaeologists and physical
anthropologists, climate scientists, and natural scientists in general led to
huge advances in abilities to identify, collect, and interpret material remains
as proxies for economic interactions and performance. Ancient economic
historians enthusiastically embraced the sets of proxy data produced by
archaeologists but interpreting them proved excessively hard. The datasets
derive from the material record but the patterns they display are heavily
determined by archaeological classifications and methodologies unfamiliar
to historians. Archaeologists in turn struggle to factor in human gover-
nance, structured by institutions that are rooted in shared cultural beliefs
and transmitted verbally and symbolically in ways that are invisible in the
material record.
The aim of this book is to stimulate the necessary collaboration between
economic archaeologists and historians to overcome these difficulties by
offering a theoretical and methodological framework to evaluate and inte-
grate archaeological proxy data and data modelling in economic history
research. For reasons I explain below, this is not possible by relying only
on the now familiar frameworks of mainstream economics—whether neo-
classical, Keynesian, neo-Malthusian, or neo-institutional—even though
they continue to provide useful insights in other respects. Instead we
explore and advocate the paradigm of complexity economics, developed in
the 1980s and 1990s as a complement and an alternative to mainstream
equilibrium economics. I will provide a more elaborate account of com-
plexity economics below. Suffice now to say that it studies societies and
economies as “complex adaptive systems” consisting of components and
agents (human and non-human) that act upon and respond to real and (in
the case of humans) anticipated events. These actions produce emergent
patterns that in turn feedback into the agents’ behaviour. This paradigm,
we argue, provides an appealing theoretical framework to interpret archae-
ological proxy data because it does not interpret these a priori as a reflec-
tion of the outcomes of linear processes of supply, demand, and distribution,
determined by production factors, institutions and so on. Instead the data
are treated as reflecting the outcomes of non-linear network dynamics.
The advantage for historians and archaeologists is that methodologically
the framework calls for network analyses and agent-based modelling and
thereby opens up for analyses source data that provide only anecdotal evi-
dence or intuitive impressions when interpreted in the light of mainstream
equilibrium economics.
 1 INTRODUCTION: FINDING A NEW APPROACH TO ANCIENT PROXY DATA 3

The rest of this introduction discusses more in detail the problems

involved in the interpretation of proxy data and the importance of models
and theories to address them. After briefly situating the role of models in
ancient history and archaeology, I discuss the current limitations of proxy
data, survey previously advocated theoretical models, and discuss the
advantages of “complexity economics”.
This book is situated in the tradition of reflective works on the use of
theories and models in ancient economic history.3 Classicists, historians as
well as archaeologists, are often wary of theories and models. To reject
them in the case of economic history, however, implies accepting the
assumption that all the information we need to build a reliable image of
ancient economies and to explain economic developments is locked in the
scanty empirical data that are available to us, and that common sense suf-
fices to unlock this information and to bridge any gaps that might be left.
This is highly improbable given the state of our sources and the imperfec-
tions of human intellect. One may not always like them but models are a
necessary evil and theories are what tie them together. That being said,
however, we need to resist the temptation to cherry-pick the models we
like and pretend to make sense of the data we have. The social scientists
who usually make these models rarely have historical questions in mind
and are generally unfamiliar with the messiness of historical or archaeo-
logical sources and the technical difficulties involved in interpreting them.
It is important, therefore, that we reflect on the models and theories we
use. They all have limitations and pitfalls that we need to avoid.
That, however, is equally true for archaeological proxy data, on which
historians have much less reflected. Interdisciplinary approaches in archae-
ology the past decades have massively produced new proxy data on ancient
economies. Soil and climate data reveal productivity levels. Ice-core sam-
ples show air pollution caused by mining. Skeletal remains reveal differ-
ences in diets and health status. Isotopes in dental enamel show mobility
of human populations and livestock. Newly identified parts and remains
document the wide spread of advanced technical devices and hydraulic
technology. Sedimentary budgets of rivers reveal changing agricultural
methods. The list continues to grow. New digital tools make it possible to

3
See for instance Verboven and Erdkamp, Structure and Performance in the Roman
Economy; Manning and Morris, The Ancient Economy; Scheidel and Von Reden, The Ancient
Economy; Remesal Rodríguez, Revilla Calvo, and Bermúdez Lorenzo, Cuantificar las
economías antiguas; for an earlier example see Finley, Ancient History.
4 K. VERBOVEN

store these data in (big) digital data collections suitable for rapid informa-
tion retrieval or for feeding into visualisation or modelling software.
Integrating the results in economic history research has profoundly
changed the way we look at and think about ancient economies.
But the process of collecting, classifying, processing, and visualising
data is not in itself revealing the dynamics underneath that caused the pat-
terns we find in the data. It is not telling us how economic processes and
outcomes are connected to broader societal structures and dynamics—
social, political, or cultural. Millions of sherds recorded in a database, pro-
cessed through graphs, plotted on maps, will not tell what was in the
minds of their makers, the obstacles they faced, and how they overcame
them. What does it mean if a dataset shows a diachronic shift from wheat
to barley? Does the increased mining activity documented in the ice-core
samples signal high economic performance, or does it merely show that
the Roman state devoted massive resources to exploit silver and gold
deposits in much the same predatory way as the Spanish crown did in
South America more than a millennium later?4 Are the disease burdened
bones from Pompeii showing us how unhealthy urban populations were,
or are they indicating efficient coping strategies for diseases that would
otherwise have killed their victims? What is the outcome of all this in terms
of living standards and well-being? And whose living standards and well-­
being are we talking of? It is hard to establish how patterns in disparate
and discontinuous datasets are related to each other. What is the connec-
tion, for instance, between patterns in amphorae finds and output of wine
in production areas, given that barrels and wineskins have left little or no
traces in the archaeological record? It is even harder to establish how they
relate to patterns in non-material historical reality. Can we link urbanisa-
tion patterns to institutional changes? How many micro-level studies do
we need to make statements about trends at meso- and macro-levels?
Uncertainty increases every time we posit connections between datasets
or we generalise from sample sets. Nevertheless, these questions need to
be addressed. Economic history is not just about documenting change. It
is about understanding and explaining it. Why was the Roman Empire so
good at producing and distributing not just the basic necessities of life,
but so much more that constitutes “a good life” or “civilisation”: high-­
quality tools, materials, and know-how to build comfortable houses, high-­
calorie, protein-rich food, good shoes, basic health-care, art, and

4
Scheidel, “In Search of Roman Economic Growth”, 50.
 1 INTRODUCTION: FINDING A NEW APPROACH TO ANCIENT PROXY DATA 5

entertainment? Was it markets? Administered trade? Efficient institutions?

Who benefitted from Rome’s economic success? Only elites and city dwell-
ers or rural populations as well? And why did it stop? If Roman levels of
technology and logistics were so high, why did they fall back instead of
break through? Roman economic performance seems to have reached six-
teenth- or maybe early seventeenth-century European levels, but these
were still primitively low when compared to modern economies. The
Great Divergence at that time was only visible yet with hindsight.
Quantification and digital data processing become meaningful only
when the data provide reliable proxies to measure or express levels of pro-
duction, distribution, changes in supply and demand, and all the rest we
believe determines peoples’ welfare and well-being. There is no reliable
method to convert ancient proxy data into the economic indicators used
in economics and economic history.5 Attempts to guestimate economic
indicators so far have used theoretical models and comparative evidence to
create “matrices of possibilities” (in the words of Keith Hopkins6) that
would accommodate the sparse textual evidence we have. Given the kind
and quality of data available in the material record, it is unlikely that it will
ever be possible wholly to dispense with this “controlled conjecture”
approach. Nevertheless, the impressive amount of new empirical data doc-
umenting economic phenomena and the analytical firepower provided by
new software tools cannot be ignored. The potential they offer for data
modelling is huge. One of the greatest challenges today, therefore, is to
find ways to bridge the gap between the theoretical/comparative approach,
and the new processing capabilities we now have for a greatly increased
body of empirical data. We need a methodology that connects processed
empirical data to the assumptions derived from theoretical models and
comparisons, allowing us to corroborate or reject these assumptions.
But where shall find our assumptions? The Finleyan model of the
socially embedded status-driven economy, inspired by Max Weber and
Karl Polanyi, was intellectually stimulating and elegant in its logic but
failed to explain the growth in material output and energy consumption,
the increasing diversification of cash crops, industry and services, the
growing levels of skilled labour, and capacities to co-ordinate these in
larger units, as witnessed by the quality and quantity of output. In the

5
Verboven, “Ancient Cliometrics”.
6
Hopkins, Conquerors and Slaves, 19–20; Hopkins, “Taxes and Trade”, 43; see the discus-
sion in Verboven, “Ancient Cliometrics”, 347–50.
6 K. VERBOVEN

1980s Keith Hopkins advocated a Keynesian “taxes and trade” model. In

this model the different locations where taxes were levied and where they
were spent (primarily Rome and the frontier provinces) fuelled trade
because “tax-payers had to sell goods in those distant parts in order to
earn the money with which to pay next year’s taxes”. This need gave rise
to “a complex network of trade. … Local trade fed into medium-range
and long-range trade and vice versa.”7 Hopkins was the first to use quanti-
fied archaeological (shipwrecks) and numismatic data (hoards and die-­
estimates) to substantiate his models. At that time only a fraction was
available of what we have today and numerous pitfalls were not yet cor-
rected. Patterson’s dating method for shipwrecks was not ideal and the
distribution he established was heavily distorted by the change from
amphorae to barrels as preferred containers for wine.8
Scholars since the 1990s have taken up Hopkins’ preference for main-
stream economics. Neo-institutional and neo-Malthusian models seem
well suited to explain both the quantitative growth that the Roman econ-
omy experienced (thanks to its favourable institutional framework and
relative peace), and its limitations and subsequent contraction (due to
Malthusian checks). Both, however, stay close to the basic neoclassical
tenet that economic systems tend towards a state of general equilibrium in
which supply and demand are overall matched. This equilibrium depends
on exogenous factors, such as particular climates favouring specific crops,
particular property regimes supporting private or public investment, par-
ticular demographic regimes or cultural preferences shaping demand, and
so on. Real life economies, of course, never achieve equilibrium; supply
and demand change continuously under the influence of external forces—
drastic ones such as wars or harvest failures, but also common ones as
changing consumer tastes or erroneous decisions by producers.
Nevertheless, the assumption that the drive towards equilibrium deter-
mines how an economic system plays out in real life (if left alone) has been
at the heart of mainstream economics since Léon Walras published his
Elements of Pure Economics (1874). From that perspective, the perfect
“Walrasian” market serves as a yardstick to analyse real economies: what
forces prevent equilibrium from emerging; what forces disturb equilibria

7
Hopkins, “Models, Ships and Staples”, 85; see also Hopkins, “Taxes and Trade”;
Hopkins, “Rome, Taxes, Rents and Trade”; Hopkins, “Rents, Taxes, Trade and the City
of Rome”.
8
Wilson, “Approaches to Quantifying Roman Trade”.
 1 INTRODUCTION: FINDING A NEW APPROACH TO ANCIENT PROXY DATA 7

that may have emerged?9 The paradigm has achieved a lot and proved use-
ful to explain short-term economic developments in stable situations,
when exogenous shocks are absent or mild enough to be absorbed. The
evident downside of the approach, however, is that it starts from the ques-
tion “why doesn’t reality conform to the model?” There is a clear tension
between the equilibrium-drive inherent in the logic of walrassian markets,
and the imperfections, contingencies, and uncertainties of life; the acci-
dents, misunderstandings, ignorance, lack of information, miscalculations,
and change of minds and hearts of real people.10 As Douglass North put
it: “The rationality assumption of neoclassical economics assumes that the
players know what is in their self-interest and act accordingly. Ten millen-
nia of human economic history says that is a wildly erroneous assumption.”11
Not surprisingly, using Walrasian logic to explain economic history—to
retrodict rather than to predict—has rarely been successful. Comparative
advantage, to give only one example, may be a useful concept to explain
why it made sense that Egypt exported grain and Italy wine. It is not very
useful to explain why this eventuality materialised only from the first cen-
tury BCE onwards and remained heavily state-regulated throughout the
rest of Roman history.
Part of the difficulty is that from the viewpoint of general equilibrium
theory history is always a succession of exogenous shocks. This makes it
hard for any economy to “discover” its equilibrium in the real world.12
Equilibrium economics deals with this by identifying the shocks and
changing externalities, and establishing how these prevent or change the
equilibrium predicted by economic theory. For instance, text-book
­wisdom predicts that pandemics increase the price of labour (now scarce)
and decrease the price of land (now abundant). We assume that long-term
strong and stable polities (such as the Roman Empire) support and are
supported by resilient economic systems, capable of absorbing minor local

9
Cf. Arthur, Complexity and the Economy, 3: “[E]conomics early in its history took a sim-
pler approach, one more amenable to mathematical analysis. It asked not how agents’ behav-
iors would react to the aggregate patterns these created, but what behaviors (actions,
strategies, expectations) would be upheld by—would be consistent with—the aggregate pat-
terns these caused. It asked in other words what patterns would call for no changes in micro-
behavior, and would therefore be in stasis, or equilibrium” (emphasis by the author).
10
On the advantages of equilibrium economics and its limits see Arthur, 3–4.
11
North, “Some Fundamental Puzzles in Economic History/Development”, 237.
12
The terminology is revealing. It suggests that equilibrium is really “out there”. It is
merely hard to find because life keeps getting in the way.
8 K. VERBOVEN

shocks (such as crop failures) and returning to a viable equilibrium after

major shocks (such as the Antonine Plague or the third-century political
crisis). But why would text-book economics be a reliable guide? Claiming
that real economic systems tend towards theoretical states of equilibrium
is an assumption derived from nineteenth-century mathematical theory, it
is not based on empirical observation. Mathematical elegance is not
enough to support the assumption that reality conforms to theory. As in
physics, theoretical predictions that logically follow from mathematical
models need confirmation from reliable observations before they can be
accepted as proof that the model is correct. The logic of Walrasian eco-
nomics may be undeniable, but its predictions have time and again been
proven wrong because “it is stuck with an unworkable paradigm—apply-
ing to an unstable world concepts derived from the assumption of
stability”.13 While equilibrium models are by definition static, social reality
is dynamic. Empirical data from real-life economic systems show that, like
all other social systems, they are dynamic and, therefore, inherently unsta-
ble. Change is not an externality, but a prevalent characteristic of eco-
nomic and social systems. Equilibrium is not the natural (end) state of an
economic system. It is a short-lived exception; a passing phase.
As New Institutional Economics began its shift away from the neoclas-
sical model (inspired by one of its founding fathers, Douglass North) and
Behavioural Economics pinpointed flaws in neoclassical assumptions,
another economic model was developed in the 1980s and 1990s.
Complexity Economics embraces the view that disequilibrium is an inher-
ent feature of economic systems and aims to study the dynamics of real
economic systems.14 Physicists and mathematicians were involved from
the start in developing its theory and methodology, trying to address the
gap they perceived between the neoclassical model premised on mathe-
matical logic and a reality that begged for a different kind of maths.
Complexity Economics assumes that economic systems exist in reality
as dynamic networks and can be studied as such. According to Complexity
Economics, economic systems are inherently dynamic and unstable but
not chaotic. They are “complex adaptive systems”, non-linear in their
development, unpredictable in their behaviour, yet self-organised in the
sense that they contain nested (complex adaptive) subsystems that co-­
evolve within the larger system. They consist of independent agents that

13
Freeman and Carchedi, Marx and Non-Equilibrium Economics, viii.
14
Beinhocker, The Origin of Wealth.
 1 INTRODUCTION: FINDING A NEW APPROACH TO ANCIENT PROXY DATA 9

interact with each other and adjust their actions and strategies to the per-
ceived outcome of previous actions. Economic systems are themselves
subsystems of larger social and ecological complex adaptive systems.
Complex societies can be defined as complex adaptive social systems char-
acterised by the interaction of many diverse interacting components (indi-
viduals, groups, organisations, etc.) and by elaborate diversified rule sets,
some of which support societal subsystems, such as the economic system.15
A variety of techniques can be used to study the emergent patterns of
complex adaptive systems. One of these, familiar to historians, is Network
Analysis to visualise both the structure and behaviour of systems. Another,
more familiar to archaeologists, is using the framework of thermodynam-
ics to identify the controlling variables and thresholds of a society’s Socio-­
ecological system (SES). Yet another familiar to archaeologists, is
agent-based modelling, whereby the results derived from computer simu-
lations are compared to observed real-world patterns to verify or falsify
assumptions regarding the cause of these patterns.
Contrary to neoclassical economics, complexity economics analyses
data as the outcome of network dynamics and the logic of change, rather
than as deviations or confirmations of theoretical supply and demand
curves. The questions then relate to the structure of these networks, the
regularities in their behaviour and their degree of inter-connectedness.
The advantage for ancient economic historians (and more generally eco-
nomic historians working on preindustrial economies with poorly quanti-
fiable data) is that it opens up for analyses source-data that are relevant to
study economic development but are poorly suited for neoclassical analy-
ses. Thus, for economic historians, complexity economics complements
the more established (or familiar) neoclassical approaches.

2   A Brief Survey of the Chapters

While some of the contributions in this volume are more empirical than
others the emphasis is not on the concrete historical cases they discuss or
the conclusions they reach but on theories and methodological questions.
How can we improve the use of theories and models in ancient economic
history rather than reflect on the intrinsic merits of this or that theory?
Chronologically we cover broadly all of classical and late antiquity,
although clearly some chapters have a more limited scope than others.

15
For a more elaborate discussion see the chapters by Verboven.
10 K. VERBOVEN

The first part focuses on theoretical frameworks and methodologies.

The second and third offer case studies, respectively, on urbanisation and
epidemics. The first chapter, by Verboven, explores ways to connect the
new-institutional framework (popular among ancient historians) to that of
system theory (popular among archaeologists).16 It addresses the major
problem of non-designed institutions—social norms and conventions—in
New Institutional Economics. While scholars agree they are extremely
important, they are very hard to model. A common approach, therefore,
is to take them as unchanging externalities. I argue that this is not a valid
approach when dealing with economic development in multi-cultural
empires because incongruence between social norms and legal norms
greatly increases the costs of enforcement and maintaining social order.
Social systems theory offers a way to conceptualise institutional change at
this level.
Social system theory and complexity economics provide a theoretical
framework to think about ancient realities. They offer models—simplified
versions of reality that lay bare the essence of things and the relations
between them. For theories to be useful, however, we need to confront
them with reality. In historical research that means reliable empirical infor-
mation about past realities. We need ways to transform raw historical
source data into concepts that the models understand. But how can we
control this process? And how can we avoid the well-known pitfalls of
theoretical approaches: you only find what you are looking for, and you
always find what you are looking for? Without a clear methodology the
framework of complexity economics is powerless. Johannes Preiser-­
Kapeller and Tom Brughmans in Chaps. 3 and 4 respectively discuss two
such methodologies: network analysis and agent-based modelling.
Network analysis is the core methodology “par excellence” to study
real-life complex adaptive systems, including social and economic systems.
It aims to capture patterns that emerge from the interaction between the
“nodes” (individuals, households, families, groups, sites, etc.). Such emer-
gence is the key characteristic of a complex system, the properties of which
cannot be reduced to the characteristics of the component parts. Preiser-­
Kapeller argues that “[n]etwork models can serve as proxies to estimate
the range, density and complexity of past economic life”. An additional
advantage is that the level of abstraction achieved through network

16
The chapter is useful also to links this book to a previous book in the same research
programme: Verboven and Erdkamp, Structure and Performance in the Roman Economy.
 1 INTRODUCTION: FINDING A NEW APPROACH TO ANCIENT PROXY DATA 11

analysis is conducive to cross-cultural and -temporal comparisons, allow-

ing us to capture trajectories of economic development. He illustrates his
point with a study of the riverine transport network from Roman antiquity
to the Early Middle Ages showing the reduction of organisational, eco-
nomic, and infrastructural complexity from the Roman to the post-Roman
period. Network analysis can be useful also to test hypotheses regarding
the Roman Empire’s macro-economic “nature”. Preiser-Kapeller next
uses the data from the ORBIS Stanford Geospatial Network Model to
show how the empire was structured in twenty-five regional and supra-
regional clusters of higher internal connectivity, mostly thanks to their
maritime or riverine connections. The cohesion of the empire depended
on the links between these clusters. A network analysis of the Indian
Ocean trade based on the Periplus, in turn, reveals that while the Egyptian
harbours were important, the integration of the system as a whole
depended on other intermediary nodes and circuits in the Arabian
Peninsula, India, the Persian Gulf and Bay of Bengal. Network analysis
allows us to see through the evident Roman bias of the author. The last
case study presented by Preiser-Kapeller uses the Rheinzabern pottery
stamps collected by Allard Mees. It shows different forms of internal
organisation or cooperation, and the diffusion of technical skills.
Network analysis is data driven. It is built from the ground up using
available raw data. Gaps can be filled in to some extent; patterns may
become visible even when pieces are missing. But there are limits to what
is possible. Sometimes, network analysis is not an option. Computational
(agent-based) modelling attempts to work around this problem. It is the
second major research methodology of complexity economics.
Computational modelling creates simulations of reality. Virtual agents are
created with predefined preferences, and made to interact in environments
affecting the agents’ predefined choice sets, for instance by the distribu-
tion of material and/or immaterial resources, and events impacting the
outcome of choices. The simulation is then run and the outcomes are
observed. By changing variables modellers can study the effects different
variables have on outcomes. The closer the match between computer-­
generated outcomes and real data, the higher the statistical likelihood that
the set of chosen variables and their values also conforms to reality. Agent-
based modelling has become popular in archaeology the past decades.
Tom Brughmans in Chap. 4 here argues how this methodology is useful
also to analyse problems in Roman economic history. He illustrates this
with a simulation of the correlation of tableware prices and distance from
Another random document with
no related content on Scribd:
XIX

KANSAN POIKA.

András oli hermostunut ja levoton, kun hän ratsastettuaan laukkaa

koko matkan Arokszállaksesta näki Bideskuty’n keltaiset seinät
edessään. Ensimmäisen kerran elämässään oli hän sekautunut,
vaikkakaan ei omasta syystään, asiaan, jossa valehteleminen toisen
tahi toisen asiallisen, tahi molempien, puolelta muodosti
päävaikutteen. Hän ei mitenkään käsittänyt, miten hän siitä
suoriutuisi. Jos hän sai jonkun mustalaisen tahi paimenen kiinni
valeesta, oli hänen ratsuruoskansa hänen mielestään tehokkain
ratkaisu, mutta mitä voi hän tehdä, jos Bideskuty’n herra poikkesi
totuuden polulta, tahi jos juutalainen oli valehdellut tahi todellakin
keksinyt tuon huomattavasti toisenlaisen selityksen liikeasioistaan
jalon kreivin kanssa? Ajatukset pyörivät Andráksen aivoissa. Kun
hän muisteli molempien asiallisten puheita, tuntui hänestä, että
kummatkin olivat puhuneet totta, pääasiallisesti senvuoksi, ettei hän
itse milloinkaan valehdellut, ja myöskin siksi, että hän luuli
valehtelemisen lyövän jonkunlaisen leiman puhujan kasvoihin.
Kreivin selvästi huomattava levottomuus ja huolet olivat surettaneet
häntä, ja ajatellessaan Bideskuty’n surua asian johdosta, tuntui
sellainen Andráksesta mahdottomalta, mutta sitten juolahtivat hänen
mieleensä jälleen nuo paperit, joista Rosenstein vannoi kaikkien
patriarkkainsa nimessä, että kreivi oli ne allekirjoittanut otettuaan
täydellisesti selville niiden sisällön.

Bideskuty oli levottomasti katsellut ikkunastaan talonpojan tuloa, ja

määrännyt, että András oli opastettava heti hänen huoneeseensa.
Hänen oli koko aamun ollut mahdoton istua hiljaa paikoillaan, ja
kreivitär Irma oli turhaan pyytänyt häntä selittämään levottomuutensa
syyn. Bideskuty, aito miesmäisin tavoin, ei sallinut vaimonsa eikä
tyttärensä sekautua huoliinsa. Unkarilainen nainen on harvoin
miehensä uskottu, vaikka mies häntä niin suuresti kunnioittaakin,
että vaimo saa jakaa kaikki ilot ja kunnian hänen kanssaan, mutta ei
hänen surujaan.

András epäröi huomattavasti, kun kreivi innoissaan ja kiihkeästi

ojensi kätensä hänelle. Nuori talonpoika, joka oli siinä varmassa
luulossa, että kreivi petti häntä, viivytteli hetkisen, ennenkuin hän
laski rehellisen kätensä kreivin vapisevaan kouraan. Mutta Bideskuty
näytti niin riutuneelta, ahdistetulta ja levottomalta, että tuo
myötämielinen nuorukainen tunsi jälleen ääretöntä myötätuntoa
tuota herkkäuskoista ja surujen murtamaa miestä kohtaan, erittäinkin
kreivin sinisissä silmissä olevan ilmeen vuoksi, joka sulatti
Andráksen vihan samoin kuin huhtikuun auringon ensimmäinen
suukkonen sulattaa tasankojen lumen.

»Tuotteko hyviä uutisia, ystäväni»? kysyi Bideskuty.

Hän ei voinut istua, vaan käveli edestakaisin huoneessa ja

katsahti silloin tällöin levottomasti velkojansa kasvoihin.
 »En voi sanoa, ovatko uutiseni mielestänne hyviä, vaiko huonoja»,
sanoi
András tyynesti.

»Ilmoittakaa ne heti, sillä näette kai miten levoton olen. Sanokaa,

olenko kerjäläinen».

»Ei niin kiireesti, herra kreivi», sanoi András. »Sallikaa minun

ensin ilmoittaa teille, etteivät asiat ole vielä niin huonolla kannalla, ja
omassa vallassanne on korjata ne jälleen täydellisesti. Suremisen
syytä ei ole ollenkaan olemassa, ei ainakaan vielä».

»Entä Rosenstein»?

»Onnettomuudeksi, herra kreivi», sanoi András hieman

hermostuneesti, mutta koettaen kumminkin puhua hyvin
ystävällisesti, »selosti juutalainen asian aivan eri tavalla kuin teidän
korkeutenne».

Bideskuty katsoi velkojaansa kuin raivostunut härkä.

»Uskallatteko vihjata, että…?»

»Uskallan vain nöyrästi», keskeytti András hyvin tyynesti, »koettaa

noudattaa oikeudenmukaisuutta ja auttaa teidän korkeuttanne tässä
suuressa vaikeudessa. En ole jalosukuinen enkä oppinut, sillä
ainoan sivistykseni olen saanut ystävälliseltä ja vilpittömältä
papiltamme sellaisten väliaikojen kuluessa, jolloin en ole viljellyt
maata, enkä senvuoksi kykene lukemaan muiden ajatuksia. Teidän
korkeutenne selitti minulle asian toisella ja Rosenstein toisella tapaa.
Onnettomuudeksi voi juutalainen todistaa väitteensä papereilla,
mutta teidän korkeudellanne ei ole muuta varmuutta kuin sananne».
 »Ja te uskallatte seisoa siinä edessäni, mies, ja sanoa, ettei
unkarilaisen aatelismiehen sana ole tuhansien kirjallisten todistusten
arvoinen».

»Tunnen hyvin vähän aatelisia, teidän korkeutenne, ja pelkään

että Gyöngyösin lakituvassa nuo allekirjottamanne paperit painavat
kovasti sanojanne vastaan».

»Sanoinhan teille, etten katsahtanutkaan noihin kirottuihin

papereihin», väitti Bideskuty itsepäisesti.

»On turha aloittaa tuolta samalta pohjalta, herra kreivi, ja

mielestäni on parasta teidän oman etunnekin kannalta, että
kuuntelette Rosensteinin kertomusta, voidaksenne sitten päättää,
hyväksyttekö tarjoukseni, vaiko ette».

»Miksi pitäisi minun ruveta kuuntelemaan hänen valeitaan? Miksi

ei hän tullut tänne toistamaan niitä, että voisin pieksää hänen
valheellisen sielunsa pois hänen kirotusta ruumiistaan?»

»Senvuoksi, että teidän korkeutenne on onnettomuudeksi ja mitä

huolettomimmasti luovuttanut itsensä ja hyvän nimensä ehdottomasti
hänen käsiinsä».

»Hyvän nimenikö»?

»Lain edessä olemme kaikki samanarvoisia, herra kreivi. Isä

Ambrosius voi sanoa teille, että jumalallisen oikeuden istuimen
edessä ovat kreivit ja talonpojat, juutalaiset ja kristityt samanarvoiset.
Laki on samanlainen heille kummallekin, ja kauniin maamme
lainlaatijat ja tuomarit koettavat olla niin oikeudenmukaiset kuin
Jumala on opettanut heitä olemaan. Tahtooko teidän korkeutenne
nyt kuunnella? Minulla on täällä taskussani kolmesta eri lainasta
saamani velkakirjat, joissa olette luovuttanut minulle varmuudeksi
Kisfalun, Zárdan ja Bideskuty’n, tämän viimeisen ilman
päärakennusta, tonttia ja ulkohuoneita. Nämä lainat on teidän
korkeutenne hyväksynyt ja suostunut maksamaan niistä sovitun
koron. Pyydän, ettette keskeytä minua, sillä tämä asia on hyvin
vakava liikeyritys, jossa tunteet saavat väistyä tosiseikkojen tieltä.
Teidän korkeutenne ei voi nykyisten olosuhteitten vallitessa maksaa
ollenkaan näitä korkoja, jotka ovat vielä viime vuodeltakin
suorittamatta, puhumattakaan pääomasta, jota teidän korkeutenne ei
kykene nyt eikä tulevaisuudessakaan milloinkaan maksamaan,
koska ette voi säästää floriiniakaan Rosensteinille menevien
suunnattomien maksujen vuoksi. Ymmärtääkö teidän korkeutenne
minua»?

Bideskuty nyökäytti alakuloisesti päätään.

»Senvuoksi, kuten laki ja oikeus määräävät», jatkoi András

tiukasti, »ovat Kisfalun, Zárdan ja Bideskuty’n maat nyt laillista
omaisuuttani. Olen maksanut niistä
kahdeksansataaviisikymmentätuhatta floriinia, tahi enemmän kuin
mikään muu samansuuruinen kartano tasangoilla maksaa».

András keskeytti hetkeksi, sillä köyhtyneen aatelismiehen kasvot

näyttivät niin surullisilta, että niiden ilme painui iäksi rehellisen
nuoren talonpojan mieleen. Hän oli pahoillaan, että hänen vieläkin oli
pakko kiertää veistä tuon onnettoman miehen haavassa.

»Olisin hyvin mielelläni odottanut ja suostunut lykkäykseen,

kunnes teidän korkeutenne olosuhteet olisivat näyttäneet hieman
paremmilta», jatkoi hän hyvin ystävällisesti, »mutta asiain ollessa
tällä kannalla, en auttaisi siten teitä ollenkaan, vaan samalla myöskin
panisin oman omaisuuteni vaaranalaiseksi, johon en voi mitenkään
suostua. Rosenstein selittää ja minun on pakko myöntää hänen
voivan täydellisesti todistaa väitteensä, että sitten kuin teidän
korkeutenne oli lopettanut lainaamisen minulta, lainasitte vähitellen
toiset yhdeksänsataaviisikymmentätuhatta häneltä, antamatta niistä
muuta varmuutta kuin nämä rakennukset. Tuo mainitsemanne suuri
korko johtuu juuri tästä syystä».

»En ole milloinkaan saanut noita rahoja. Olen valmis vannomaan

todistaakseni väitteeni, koska ei sanani riitä», vastusti Bideskuty
toivottomasti. »Tuo mies on hävytön valehtelija».

»Onnettomuudeksi on teidän korkeutenne hyväksynyt nuo velat

nimikirjoituksillaan».

»En lukenut noita papereita ollenkaan».

»Rosenstein vannoo päinvastaista. Ja hänellä on nuo velkakirjat

hallussaan. Kieltääkö teidän korkeutenne noissa papereissa olevan
nimikirjoituksensakin»?

»En! Olen luullakseni allekirjoittanut kaikkiaan seitsemän paperia.

En kiellä sitä. Kaksi silloin kun luovutin Kisfalun varmuudeksi, kaksi
taasen, kun kiinnitin Bideskuty’n maat, kaksi Zárdasta ja viimeisen
noin kahdeksan kuukautta sitten, jolloin kiinnitin tämän rakennuksen,
tontin ja ulkohuoneet sadastatuhannesta floriinista».

»Hallussani on ainoastaan kolme noista papereista, herra kreivi,

enkä tiedä mitään tuosta viimeisestä lainasta».

Asia näytti todellakin auttamattomalta. Bideskuty alkoi lopultakin

hämärästi käsittää, miten sanomattoman sokea ja herkkäuskoinen
hän oli ollut. Lahjomaton nemesis oli yllättänyt hänet keskellä hänen
ylpeyttään ja huoletonta ylellisyyttään, ja hän oli joutunut
auttamattomasti sellaisen ensimmäisen häikäilemättömän miehen
saaliiksi, joka oli virittänyt ansan hänen tielleen. Seurasi lyhyt
vaitiolo, jonka kuluessa tuo uhattu mies tuijotti alakuloisesti eteensä
koettaen turhaan etsiä keinoja välttämättömän ja uhkaavan vararikon
estämiseksi. András, ollen täynnä myötätuntoa ja valmiutta
auttamiseen, jota varten hän oli saapunut, haki sanoja esittääkseen
tarjouksensa.

»Minusta tuntuu», sanoi Bideskuty vihdoin, »etteivät tuomanne

uutiset olisi voineet ollakaan enää pahemmat».

»Suokaa anteeksi, herra kreivi. Olen kertonut teille pahimman

tilanteen sellaisena kuin se nyt on, ja nyt on jo aika esittää teille
apukeino, jollaista aion nöyrästi teille ehdottaa».

»Apukeinoko? On siis olemassa sellainenkin.»

Unkarilaisen luonne on sangen häilyväinen ja toivorikas. Bideskuty

kohotti heti päätään ja toivon välähdys valaisi hänen surullisia
kasvojaan.

»Miksi sitten istutte siinä ja raautte kuin joku pahanilman lintu? Jos
teillä on hyviä uutisia, niin miksi kujeilette kanssani pilkkaamalla
onnettomuuttani?»

»Jokaiseen onnettomuuteen on aina joku apu, herra kreivi, mutta

emme ole aina valmiit suostumaan sellaiseen».

»Aiotteko lopultakin puhua saarnaamisen asemasta»? tiuskaisi

Bideskuty kärsimättömästi.
 »Rosenstein, herra kreivi, tietää, että hänen rahansa ovat
vaarassa, koska hänellä ei ole niistä muuta varmuutta kuin nämä
rakennukset, ja suostuu senvuoksi luovuttamaan kaikki nuo hänen
hallussaan olevat paperit, joissa on herra kreivin nimikirjoitus,
lainattujen rahojen kolmannesta osasta».

»Kolmannesta osastako? Mutta äskenhän juuri sanoitte, että olen

antanut hänelle velkakirjoja
yhdeksästäsadastaviidestäkymmenestätuhannesta floriinista, ja
kolmasosa siitä olisi siis…»?

»Kolmesataatuhatta floriinia käypää rahaa, herra kreivi», sanoi

András.

»Mutta mies, olen sanonut teille jo ennenkin, että olette tehty

rahasta, eikä siis tuollainen rahamäärä ole teistä mainitsemisen
arvoinenkaan. En kumminkaan voi saada tuollaista rahamäärää
kokoon niinkään helposti kuin hyppäämällä tuosta ikkunasta taittaa
niskani. Minulla ei ole enää jalan leveyttäkään maata, jota voin
sanoa omakseni, eikä vilja-aumaakaan, jonka voin myydä. Teistä voi
tuo keino tuntua hyvältä, mutta minun viimeisille toivoilleni antoi se
kuolettavan iskun.»

»Tiedän kyllä hyvinkin hyvin, ettei teidän korkeudellanne ole

rahaa, enkä minä tarkoittanutkaan, että teidän olisi maksettava nuo
kolmesataatuhatta, vaan…»

»Vaan?»

»Vaan minun», sanoi András hyvin tyynesti.

 Koska hänen esiintymisensä koko tämän keskustelun kuluessa oli
ollut hyvin tyyntä, katsoi Bideskuty, joka ei ollenkaan ymmärtänyt
nuoren talonpojan itseensäsulkeutuvaa luonnetta, hämmästyneenä
tuohon mieheen, joka puhui noin suuresta rahamäärästä yhtä
tyynesti kuin kourallisesta maissia.

»En ymmärrä teitä», sanoi Bideskuty vihdoin. »Ette luultavasti

täydellisesti tiedä asioitani. Mitä hyötyä siitä olisi, että olisin teille
velkaa kolmesataatuhatta floriinia sen sijaan, että nyt olen velkaa
Rosensteinille yhdeksänsataaviisikymmentätuhatta? En voi maksaa
sen paremmin toista kuin toistakaan ja alintakin mahdollista korkoa
olisi minun tulvan tällä korkeudella pysyessä mahdoton suorittaa.

»En ehdottanutkaan, että lainaisin nuo rahat teidän

korkeudellenne», sanoi András niin hiljaa, että Bideskuty tuskin kuuli
hänen sanojaan, »vaan aioin lahjoittaa ne teille».

Selvästi koetteli tilanne hänen itsensähillitsemiskykyään suuresti.

Kun hän puhui, vapisivat hänen huulensa, ja hänen kuiskaavassa
äänessään oli omituinen läähättävä sointu. Hän hengitti niin kovasti
ja nopeasti kuin hänen voimakas rintansa olisi ollut räjähtämäisillään,
kädet olivat puristautuneet lujasti nyrkkiin ja otsan suonet olivat
pullistuneet kuin köydet. Kumminkaan ei mitään aavistamaton
Bideskuty voinut vielä ymmärtää.

»Aiotteko lahjoittaa nuo rahat minulle»? sanoi hän surullisen

arvokkaasti. »Näette unta, mies. Olen kyllä joutunut viime aikoina
suuriin vaikeuksiin, mutta en ole vielä, Jumalalle kiitos, vajonnut niin
alas, että otan vastaan almuja vieraalta».

»Ei, ei vieraalta, herra kreivi», lisäsi András vaikeasti, »vaan

sukulaiselta, läheiseltä sukulaiseltanne».
 »En ymmärrä, mitä tarkoitatte. En voi odottaa saavani rahoja
keltään, ettekä suinkaan tekään luule sellaista mahdolliseksi. Mitä
tarkoitatte?» toisti hän jälleen.

»Herra kreivi», sanoi András vihdoin kartoittaen

hermostuneisuutensa voimakkain ponnistuksin ja suoristautuen
täyteen pituuteensa niin, että hän seisoi Bideskuty’n edessä Unkarin
tasankojen talonpojan ylpein ryhdin, »puutarhassani Kisfalussa on
kaunis ruusupuu, joka kasvaa erillään muista tuoksuen suloisesti.
Äitini ei ole milloinkaan istuttanut sen läheisyyteen mitään, sillä sekä
hänestä että minusta on tuntunut, ettei mikään muu kukka ole niin
arvokas, että se saa kasvaa tuon puun läheisyydessä, sillä niin
verrattoman kaunis se on. Niin se seisoi erillään monta vuotta,
kasvaen joka kesä yhä ihanammaksi ja täyttäen ilman ympärillään
suloisella tuoksullaan. Lopulta kehittyi se todelliseksi kuningattareksi
vaatimattomampien hyvätuoksuisten sisariensa keskellä, joita se
kasvaessaan siinä erillään näytti kuin halveksivan. Tänä vuonna,
herra kreivi, on tuon suloisen puun juurelle ilmestynyt vaatimaton
sammalmätäs kenenkään voimatta sanoa, miten. Kantoivatko linnut
vallattomasti nuo mitättömät siemenet kukkien kuningattaren hoviin,
vai määräsikö tuo jumalallinen käsi, joka pitää huolta jokaisesta
ruohonkorresta ja lehdestäkin, että tuo vaatimaton sammal saa
juurtua tuon komean ruusun vierelle? Niin, kukapa sen tietää, mutta
noin vuoden ovat nuo pienet viheriät lehdet uskaltaneet katsella niin
läheltä puutarhan kuningatarta, toisten tuoksuvien ja kauniiden
kukkien saadessa pysyä kauniisti syrjässä».

Nuori talonpoika keskeytti hetkeksi. Hänen äänensä ei värissyt

enää ollenkaan, ja vaikka se vielä olikin matala ja äärettömän hellä,
oli se kumminkin selvä. Kaunis kukkaiskieli — syvän liikutuksen
valtaaman unkarilaisen luonteenomainen ilmaus — kaikui omituisen
suloiselta tuon kauniin nuoren talonpojan suusta, ja Bideskuty
kuunteli vaistomaisesti, tuntien samalla epämääräisesti, että tuon
ylpeän ja tyynen ryhdin alla oli niin voimakas tunteitten virta, että sitä
oli kunnioitettava.

»Ensin, teidän korkeutenne», jatkoi András, »tahtoi äitini rangaista

sammalta sen julkeuden vuoksi aikoen repiä sen siitä juurineen ja
heittää sen muun roskan joukkoon pihalle, jossa se olisi saanut
mädätä, koska se oli uskaltanut mennä niin lähelle kuningatarta.
Mutta tuo mitätön pehmeä mätäs näytti niin viheriältä ja viileältä, ja
taivaalta paistava aurinko niin paahtavalta ja kuumalta, että äitini salli
sen jäädä siihen hetkiseksi suojelemaan kuningattaren jalkoja
kuumimmilta säteiltä. Siitä asti, herra kreivi, on se saanut olla siinä
paikoillaan, vaatimattomana ja suojelevana, viileänä ja viheriänä
kesän kuumuudessa, ja lämpimänä ja varjelevana talvisin
suojelemassa tuon komean kukan juuria kaikilta onnettomuuksilta,
joita vaihtelevat vuodenajat voivat tuoda mukanaan. Se ei kyllä lisää
ruusun kauneuteen eikä tuoksuun mitään, vaan kasvaessaan sen
juurella huomaamatta ja hoitamatta yhä suuremmaksi täyttää se
kumminkin pieniltä linnuilta tahi Kaikkivaltiaalta saamansa tehtävän».

Aikoivatko totuuden ensimmäiset aavistukset sarastaa hänen

kuulijansa mielessä, vai vetikö tuon äreän äänen hellä vetoava
sointu Bideskuty’n tarkkaavaisuuden yhä puoleensa, koska hän ei
keskeyttänyt Andrásta?

»Kuten tuo vaatimaton sammal on uskaltanut ryömiä kukkien

kuningattaren jalkojen juureen, niin olen minäkin, Keményn András,
vähäpätöinen talonpoika, uskaltanut kohottaa katseeni tähtiin, ja
noiden miljoonien loistavien jalokivien, jotka muuttavat tasankomme
taivaan niin kuvaamattoman suloiseksi, joukosta olen valinnut yhden,
joka kauniitten sisariensa joukossa on kauniimpi kuin muut
yhteensä».

Jälleen hän keskeytti ja voi Bideskuty’n kasvoista nähdä, että

aatelismies oli ymmärtänyt. Ylpeä kreivi nousi nopeasti seisoalleen
vihasta leimuavin silmin ja kohotti uhkaavasti kätensä kuin
rangaistaakseen julkeata talonpoikaa. András ei kumminkaan
liikahtanutkaan, vaan taivutti ainoastaan päänsä ollakseen valmis
ottamaan vastaan tuon nöyryyttävän lyönnin, jonka hän
julkeudellaan oli ansainnut. Mutta Bideskuty’n käsi vaipui alas ja
vihan ilme haihtui hänen silmistään. Hänen kasvoihinsa ilmestyi
kerran vielä tuo toivottoman ahdistuksen ja surun ilme, ja sanomatta
sanaakaan kätki hän kasvonsa käsiinsä.

»Herra kreivi», sanoi András vihdoin pitkän vaitiolon jälkeen

nöyrästi ja hiljaa, »ette voi halveksia enemmän hulluuttani kuin itse jo
olen halveksinut, ettekä pilkata ylpeyttäni enemmän kuin minäkään,
mutta Kaikkivaltias ei ole sokaissut minua julkeuteni vuoksi, ettekä
tekään äsken vihoissanne senvuoksi lyönyt minua kuoliaaksi tähän
paikoilleni. Kuunnelkaa siis minua, teidän korkeutenne, ja muistakaa,
että niinkuin tuo sammal suojelee ruusua, niin haluan minäkin
suojella ja rakastaa tuota aarrettanne, jos uskotte sen minun
haltuuni. Milloinkaan ei surun henkäyskään ole uskaltava koskea
ainoaankaan kuningattareni kultaiseen kiharaan eikä tasangon tomu
ole milloinkaan likastava hänen pukunsa lievettä. Omaisuuteni ja
maani, jotka kerran ovat olleet teidän, muuttuvat silloin hänen
omaisuudekseen, ja suurin onneni on katsella, miten hänen pienet
kätösensä niitä mielin määrin hoitavat Ja sitten saatuani sellaiset
oikeudet, että saan poistaa kaikki kivet hänen tieltään, hankin myös
itselleni oikeuden auttaa teitä nyt ja aina kaikissa vaikeuksissa.
Kerran tulevaisuudessa», lisäsi hän ensimmäisen kerran värisevin
äänin, samalla kun hänen leveästä rinnastaan tunkeutui
nyyhkytyksen tapainen ikävöivä huokaus, »jos Kaikkivaltias siunaa
vähäpätöisen talonpojan ja kuningattaren liiton, ja heikko ääni
kuiskaa korvaanne 'Isoisä!', tunnette jälleen elävänne omaa
elämäänne lapsenlapsessanne, koska tiedätte, että Kisfalun,
Bideskuty’n ja Zárdan kauniit maat ovat jälleen omanne».

Näiden Andráksen viimeisten sanojen jälkeen vallitsi huoneessa

kuolettava hiljaisuus. Pitkän yhtämittaisen itsensähillitsemisen
väsyttämä nuori talonpoika käveli ikkunan luo, ja nojattuaan päänsä
kylmään lasiin katseli hän kyynelien sumentamin silmin puutarhaan,
jossa auringon ensimmäiset lämpimät säteet alkoivat avata kauniita
varhainkukkivia kevätkukkia. Kauempaa siintivät rauhallinen ja autio
tasanko ja nuo viljavat maat, joita hän niin suuresti rakasti ja jotka
nyt lopultakin olivat hänen omansa. Mutta tämä hänen elämänsä
unelma ja miehuutensa päämäärä ei nyt kumminkaan tyydyttänyt
häntä ollenkaan, kun toinen ikävä oli hiipinyt hänen sydämeensä,
tuollainen toivova kaipaus, joka muutti hänet lapseksi pakottaen
hänet vuodattamaan katkeria kyyneliä niin, että hänen suuri
ruumiinsa vapisi.

Äkkiä hän hätkähti, sillä muudan käsi laskeutui hänen olalleen

raskaasti, mutta ei vihaisesti. Hän kääntyi ja näki huolien taivuttaman
vanhuksen, jonka surullisissa silmissä oli sellainen nöyryytetyn
ylpeyden ilme, että se painui ikuisiksi ajoiksi nuoren rehellisen
talonpojan mieleen.

»Ystäväni, kun ensin huomasin», sanoi Bideskuty,

»tarkoituksenne, suutuin voimatta hillitä itseäni. Teidän on annettava
minulle anteeksi, sillä olen jo vanha mies, enkä ole vielä täydellisesti
oppinut tämän maakunnan tapoja. Ajatus, että antaisin tyttäreni
talonpojalle, tuntui minusta niin mahdottomalta, että unhotin
hetkiseksi elämäni olevan kirjaimellisesti teidän käsissänne, sillä jos
minut ja perheeni karkoitettaisiin kodistamme, en voisi milloinkaan
kantaa sellaista surua ja Jumala ainoastaan tietää, miten silloin
vaimolleni ja llonkalle tulisi käymään».

András olisi halunnut sanoa jotakin, mutta Bideskuty jatkoi heti:

»Tiedän teidän aikovan sanoa, ettette halua ahdistaa minua. Hei,

ystäväni, tuo asia voi kyllä olla niin, mutta me olemme kaikki
syntyneet vapaina tähän maailmaan, ja jokainen, joka voi vastustaa
kohtaloaan, taistelkoon niin hyvin kuin hän vain voi. Maa, joka ennen
oli minun, on liukunut käsistäni teidän haltuunne muutamien
huolettomien kynänvetojen ja kirottujen paperipalasten avulla.
Muutamien päivien kuluttua, ellei tapahdu ihmettä, jollaisia ei
nykyään usein satu, on minun perheineni lähdettävä täältä
maantielle kuin kodittomien ja ystävättömien mustalaisten, ja kaikki
ne, jotka ovat nauttineet vieraanvaraisuudestani, ovat ensimmäiset
heittämään minua kivillä hulluuteni vuoksi. Tämän toivottoman
tilanteen ollessa pahimmillaan tulette te luokseni, ette ainoastaan
pelastamaan minua ja omaisiani, vaan myöskin takaamaan, että
kaikesta huolimatta tulevat nämä maat kuulumaan lapselleni ja
vihdoin lapsenlapsilleni. Mitä voinkaan tehdä? Kun ihmisen kurkku
uhataan katkaista puukolla, on pieni asia kysyä, haluaako hän
luopua omaisuudestaan».

»Herra kreivi!»

»Älkää sanoko mitään, sillä olette jo sanonut sanottavanne. Kaikki

lisäyksenne eivät voi nyt enää muuttaa asiaa. Puhuessanne
lapsenlapsistani löitte vahvimman valttinne pöytään ja
takavarikoimalla maani tiesitte saavanne suostumukseni. Voitteko
lisätä siihen, että rakastatte tytärtäni, jotakin vielä? Tietysti te
rakastatte häntä, sillä hän on hyvin kaunis ja äärettömästi teitä
korkeammalla. Rakastammehan kaikki Jumalaa ja neitsyt Mariaa.
Haluatte ruveta hänen orjakseen. Sitä en epäile, sillä polveuduttehan
orjista. Aiotteko sanoa tekevänne hänet onnelliseksi? Luullakseni
vaivaudutte kumminkin turhaan, sillä tyttäreni, Ilonka, ei voi tulla
onnelliseksi talonpojan majassa. Jos minä ja vaimoni annamme
suostumuksemme tähän omituiseen liittoon — muistakaa, että
sanoin 'jos', siunaamme lastamme lapsenlapsiemme ja heidän
lapsiensa vuoksi, ja sentähden, etteivät Bideskuty’n maat joudu
silloin milloinkaan pois perheemme hallusta, vaikka ne
tahrautuvatkin ollessaan hetkisen talonpojan käsissä».

»Herra kreivi», sanoi András väsyneesti, »kun tulin

keskustelemaan kanssanne näistä asioista, koetin ajatella teitä vain
tuon olennon isäksi, jota melkein jumaloin. Eiköhän olisi parasta
oman arvonne ja minun vuokseni, ettette suututa ja loukkaa minua
unhottamalla sen»?

»Suokaa minulle anteeksi, ystäväni, kiihkeyteni. Onnettomuudet

ovat niin lannistaneet minut, etten osaa enää selvästi ajatellakaan.
Minulla on paljon huolia, ja te olette niin nuori, ettette vielä ymmärrä
vanhuksen suruja. Ehkä ei ylpeytenne ole kärsinyt sellaista
nöyryytystä kuin minun nyt. Ettekö halua nyt poistua luotani, sillä
minun on ajateltava tätä asiaa rauhassa yksikseni, ennenkuin puhun
siitä kreivittärelle»?

András otti vaitiollen lakkinsa ja poistui koneellisesti huoneesta.

Hän kulki lämpiön poikki ja leveitä portaita alas kuin unissaan.
Bideskuty ei ollut sanonut mitään hyvästiäkään eikä ilmoittanut
hänelle mitään ratkaisevaa, vaan heittänyt arvoituksellisen »jos»
Andrákselle vasten naamaa tyynesti lausuttujen loukkauksien
välissä, jolloin nuoren talonpojan ylpeys oli kiemurrellut noiden
kylmien, sydämettömien ja julmien sanojen vaikutuksesta.

Miten voikaan rakkaus tehdä meistä sellaisia toivottomia hulluja,

että me tuon ainoan suloisen asian vuoksi olemme valmiit kärsimään
sellaisia kidutuksia, joita pahempia eivät helvetin hengetkään voi
keksiä Luojan rankaisemille sieluille? Kuinka omituista se onkaan,
että me tuollaisen maallisen olennon jalkojen juuressa olemme
valmiit uhraamaan miehuutemme ja itsekunnioituksemme, jolloin
kumminkin tuo sama uhraus, tuo sama alentuminen on kumminkin
meistä jalompi työ kuin kaikki muut kunniakkaat teot, koska se
muuttaa meidät enkelien kaltaisiksi?

Miten András kulutti lopun päivästä, ei hän olisi voinut sanoa. Tiet
olivat niin ravalla, että Csillag voi vain vaikeasti löytää tien mudasta.
Kumminkin ymmärsi se isäntänsä surun, sillä se harhaili hänen
kanssaan pustalla kauan vielä senkin jälkeen kuin illan varjot olivat
kietoneet tasangon vaippaansa. Kaukaa kuuluva Tarnan kohina
lisäsi seudun luonteenomaista surullisuutta ja autiutta. Oli jo
myöhäinen, kun András vihdoin saapui rauhalliseen kotiinsa, missä
Etelka kehruuksiensa ääressä odotti levottomasti poikaansa. Kun
hän kuuli Csillagin kavioiden kapseen kartanolta, meni hän ovelle ja
katsoi pimeässä, miten András hoiti lemmikkiään ja vei sen sitten
mukavaan pilttuuseen yöksi. András ei nähtävästi ollut huomannut
äitiään, sillä silloin olisi hän ensimmäiseksi tervehtinyt häntä. Kun
Etelka huomasi, miten raskaasti ja hitaasti András lähestyi
rakennusta, tunsi hän kuvaamatonta surua. András pysähtyi
puutarhaan tuon ihanan ruusupuun juurelle, jossa oli paljon pieniä,
ihanaa kesäkuuta ennustavia nuppuja, ja Etelka ihmetteli, miksi
hänen poikansa ensin koski kädellään jokaiseen nuppuun ja
kumartui sitten suutelemaan niitä.
XX

VASTAUS.

Neljä päivää myöhemmin tuli vastaus. Epäilys oli kestänyt neljä

kokonaista päivää, joiden kuluessa Andráksen rautainen terveys
huomattavasti heikkeni väsyttävän epävarmuuden jännittäessä
hänen mieltään. Kukaan ei kuullut hänen puhuvan tuon ajan
kuluessa. Vaitiollen hän työskenteli tuon rakastamansa maan
hyödyksi, joka nyt vihdoinkin oli hänen omansa. Melkein villin raivoin
koetti hän väsyttää voimakasta ruumistaan päivisin saadakseen
nukkua muutamia tunteja raskaasti ja unettomasti öisin. Toivoistaan,
pelostaan ja rakkaudestaan ei hän halunnut eikä uskaltanutkaan
puhella, ja kun illan hämärä alkoi laskeutua maalle, nousi hän
Csillagin selkään ja harhaili rauhattomasti pustalla. Tuolla hiljaisessa
rauhallisessa autiudessa sai hänen väsynyt mielensä rauhan, ja
hänen pakottavat hermonsa löysivät sieltä lievennystä ja lohdutusta.
Joen kaukainen kohina tuuditti häntä unhottamaan, ja ajattelevasti
voi hän katsella tuntikausia taivaalla liiteleviä haikaroita ja kiitäviä
pääskysiä. Hän oli kertonut kaikki Etelkalle, sillä olisi ollut hyödytöntä
pettää häntä. Hänen rakastavat ja levottomat äidin silmänsä
tunkeutuivat syvälle rakastamansa pojan sieluun, ja jo kauan aikaa
sitten oli hän arvannut poikansa salaisuuden, oli nähnyt hurjan ilon
muuttuvan mielettömäksi suruksi ja virinneen toivon väistyvän
synkän toivottomuuden tieltä. Ja vaitiollen oli hän itkenyt ja rukoillut
Jumalaa ja neitsyt Mariaa torjumaan onnettomuuden, joka uhkasi
hänen Andráksensa onnea. Hänen viisas järkensä, jonka rakkaus
poikaan oli muuttanut vielä monta kertaa terävämmäksi, näytti
hänelle sen kauhistuttavan tilanteen, jonka niin mahdoton ja
epäsäätyinen avioliitto varmasti aiheuttaisi vaatimattoman talonpojan
kodissa. Tuo ylpeä aatelisnainen, joka oli kasvatettu kehdosta
alkaen halveksimaan talonpoikia, suostui vasten tahtoaan,
pelastaakseen vanhempansa vararikosta, erään tuon halveksitun
rodun jäsenen puolisoksi. Voi kuinka säälittävää ja häpeällistä se oli,
puhumattakaan katumuksesta! Etelka näki erehtymättömän varmasti
sen halveksimisen, jolla tuo kaunis tyttö laski pehmeän valkoisen
kätensä Andráksen karkeaan päivettyneeseen kouraan, ja aavisti
sen punastumisen, vihan ja pelon, jolla hän suhtautuisi miehensä
tavattoman vakaavaan kiihkoon, tuon oppimattoman ja puoleksi
sivistyneen talonpojan intohimoon, joka oli syntynyt ja kasvanut
tasangon vapaudessa, jossa lämmin elähdyttävä luonto oli opettanut
hänelle elämän velvollisuudet ja monia vuosia kestäneen
hirmuhallituksen aikana nähnyt, miten hänen kaikki tunteensa ja
mielenilmauksensa tukahdutettiin säälimättä. Nyt, kun hän oli rikas,
vapaa ja miehuutensa parhaimmassa kukoistuksessa, oli hän valmis
katkaisemaan jokaisen kahleen ja vaatimaan vastarakkautta
olennolta, joka vastaisi kiihkolla kiihkoon, intohimolla intohimoon ja
suuteloilla suuteloihin.

Etelka itki ja rukoili ajatellessaan poikaansa, jonka sydän kuihtui

ikävästä saada nähdä hymy noilla ylimyksellisillä huulilla ja jonka
miehuus väsyi poistaessaan halveksimisen juovia tuon kauniin suun
ympäriltä.
 Voi, millainen murskaava lyönti se olisikaan, jos tuo huoleton,
mutta kumminkin rakastava isä, joka aikoi uhrata lapsensa omien
tyhmyyksiensä sovittamiseksi, ja tuo ylpeä kreivitär, joka salli
tyttärensä alentua niin paljon kullan ja muun maallisen tavaran
vuoksi, kumminkin kieltäytyisivät antamasta suostumustaan! Tuo
lyönti olisi peloittava sattuessaan, ja Etelkan sydämeen koski
rukoillessakin, kun hän ajatteli poikansa surua ja toivottomuutta, jos
nuo hänen kauniit unelmansa nopeasti ja peruuttamattomasti
kuihtuisivat. Mutta vaikka tuo lyönti koskisikin julmasti, haihtuisi sen
aiheuttama kipu kumminkin nopeasti, ja Etelka luotti, että kaikki muut
asiat syrjäyttävä huoli maasta opettaisi hänet pian unhottamaan tuon
toisen rakkauden, tuon kangastuksen tapaisen näyn, joka oli
syntynyt vain haihtuakseen.

Kuinka äärettömästi paljon parempi se olisikaan kuin epäsäätyisen

avioliiton aiheuttama päivittäinen ja tuntinen kidutus, menetetty
elämä, kauhea häpeä, muutamien tuntien mieletön ilo ja elämän
pituinen katumus. Ja nyt oli tuo vastaus saapunut. Bideskuty’n
jalosukuinen kreivi oli lähettänyt sanan Keményn Andrákselle, että
tämä tulisi kartanoon osoittamaan kunnioitustaan jalosukuiselle
kreivittärelle ja nuorelle neidille. Talonpoikaa oli pyydetty tulemaan
kunniatervehdykselle jalosukuisen kreivittären luo; tähdet olivat
laskeutumaisillaan taivaasta kävelläkseen tasangolla.

Kun sana tuotiin, ei András ollut kotona. Jánko oli ratsastanut

Bideskuty’sta palaen uteliaisuudesta, mitä kreivin erikoinen
armollisuus oikein tarkoittikaan. Hän olisi halunnut viipyä kysyäkseen
satoja eri asioita, sillä Bideskuty’n keittiössä oli kukin laulanut eri
säveltä arvaillessaan asiaa, mutta Etelka näytti niin surulliselta ja
vaiteliaalta, ettei hän uskaltanut sanoa mitään. Hänestä tuntui kuin
hän tietämättään olisi tuonut huonoja uutisia, ja kun hän ratsasti