First Raise a Flag: How South Sudan

Won the Longest War But Lost the

Peace Peter Martell
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/first-raise-a-flag-how-south-sudan-won-the-longest-w
ar-but-lost-the-peace-peter-martell/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The causes of war and the spread of peace : but will

war rebound? First Edition Gat

https://textbookfull.com/product/the-causes-of-war-and-the-
spread-of-peace-but-will-war-rebound-first-edition-gat/

Australian War Graves Workers and World War One Devoted

Labour for the Lost the Unknown but not Forgotten Dead
Fred Cahir

https://textbookfull.com/product/australian-war-graves-workers-
and-world-war-one-devoted-labour-for-the-lost-the-unknown-but-
not-forgotten-dead-fred-cahir/

The allure of battle: a history of how wars have been

won and lost 1st Edition Cathal J. Nolan

https://textbookfull.com/product/the-allure-of-battle-a-history-
of-how-wars-have-been-won-and-lost-1st-edition-cathal-j-nolan/

How the Right Lost Its Mind First Edition Sykes

https://textbookfull.com/product/how-the-right-lost-its-mind-
first-edition-sykes/
The Corporate Rich and the Power Elite in the Twentieth
Century How They Won Why Liberals and Labor Lost G
William Domhoff

https://textbookfull.com/product/the-corporate-rich-and-the-
power-elite-in-the-twentieth-century-how-they-won-why-liberals-
and-labor-lost-g-william-domhoff/

The Washington War FDR s Inner Circle and the Politics

of Power that Won World War II First Edition James
Lacey

https://textbookfull.com/product/the-washington-war-fdr-s-inner-
circle-and-the-politics-of-power-that-won-world-war-ii-first-
edition-james-lacey/

The War on Kids How American Juvenile Justice Lost Its

Way Cara H. Drinan

https://textbookfull.com/product/the-war-on-kids-how-american-
juvenile-justice-lost-its-way-cara-h-drinan/

Grow Raise Catch how we get our food First Edition

Rotner

https://textbookfull.com/product/grow-raise-catch-how-we-get-our-
food-first-edition-rotner/

The Politics Of Peace: A Global Cold War History Petra

Goedde

https://textbookfull.com/product/the-politics-of-peace-a-global-
cold-war-history-petra-goedde/
FIRST RAISE A FLAG
 PETER MARTELL

First Raise A Flag

How South SudanWon the LongestWar
but Lost the Peace

3
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education by
publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and in certain other countries.
Published in the United States of America by Oxford University Press 198 Madison
Avenue, New York, NY 10016, United States of America

© Peter Martell, 2018

First published in the United Kingdom in 2018 by
C. Hurst & Co. (Publishers) Ltd.,
All rights reserved. No part of Publication may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted, in any form or by any means, without the prior permission in
writing of Oxford University Press, or as expressly permitted by law, by license, or
under terms agreed with the appropriate reproduction rights organization. Inquiries
concerning reproduction outside the scope of the above should be sent to the Rights
Department, Oxford University Press, at the address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer
A copy of this book’s Cataloging-in-Publication Data
is on file with the Library of Congress.
ISBN 9780190052706
 To the new mothers of South Sudan, in whose arms the future must lie.
And to my mother, whose love meant I could travel far, because there was a
happy home to come back to.
 CONTENTS

Map viii
Chronology ix
A Note on Names xi
Author’s Note xiii
Preface xv
1. Just Divorced 1
2. The Cattle Pen Commanders 17
3. The Bog Barons 37
4. A Postman and an Arrow 53
5. The Venom Rebellion 69
6. Tarzan and the Zebra Bus 79
7. The Men Too Tall for Tanks 99
8. The War of the Educated 119
9. The Man Who Fell to Earth 139
10. The Land of Kush 161
11. A Looter Continuer 181
12. The Brown Caterpillars 207
13. The Other City 231
14. The War Within Ourselves 245
15. Freedom Next Time 269
Notes 277
Acknowledgements 309
Index 311

vii
 CHRONOLOGY

2500 BCE Kingdom of Kush expands in modern-day North

Sudan.
61 AD Roman expedition up the Nile.
6th century Kushite kingdoms in Nubia convert to Christianity.
8th century Islam arrives, and Christian kingdoms of Nubia slowly
convert.
15th century Migration of Dinka and Nuer into the South, until 17th
century.
16th century Shilluk Kingdom founded. Azande Empire later
develops.
1820 Slave raids. Ottoman ‘Turkiya’ forces start the South’s
‘191-year struggle’.
1841 The Sudd is breached, and slavery escalates.
1870s Britain expands control of Egypt, then Sudan.
1881 The Mahdi’s war begins. In 1885, British-held Khartoum
falls.
1898 Britain defeats Mahdists at Omdurman. France retreats
from Fashoda.
1899 Anglo-Egyptian Sudan rules for the next 57 years.
1930 Closed Door. The Southern Policy blocks Northerners
from travelling into the South, until 1946.
1947 Juba Conference. Talks on the South’s future, as Britain
pushes unity.
1955 Torit Mutiny. Southern soldiers rebel on 18 August.
1956 Independence of Sudan from Britain and Egypt on
1 January.

ix
 CHRONOLOGY
1963 The First War. Anya-Nya rebellion.
1972 Peace. Addis Ababa agreement ends seventeen years of
war.
1979 Oil. Major finds announced around Bentiu. Jonglei
Canal begins.
1983 The Second War. Fighting breaks out in Bor on 16 May.
Rebels form the Sudan People’s Liberation Army,
SPLA.
1989 President Omar al-Bashir seizes power in military
coup.
1991 South–South War. Mengistu falls and SPLA flee
Ethiopia; the rebels splinter after Riek Machar launches
a coup. Khartoum advances.
2002 Talks. Khartoum and SPLA meet in Kenya. Riek
Machar rejoins SPLA. Meanwhile, war in Darfur
escalates.
2005 Peace. The 9 January deal ends 21 years of war.
2011 Referendum. 98.83 percent choose a separate nation.
2011 Independence of South Sudan declared on 9 July.
2012 Oil War. Juba stops production in January, fighting
erupts in March, with a deal signed in September.
2013 Civil War. Fighting breaks out in Juba on 15 December.
2014 War. Major towns swap hands multiple times.
2015 Peace ignored. An August peace deal is celebrated, and
broken.
2016 Collapse. Machar returns in April, but flees fighting in
July.
2017 Famine declared in February. Warnings of genocide.
2018 War continues. Peace efforts stall, again.

x
 A NOTE ON NAMES

North and South

The history of Sudan—or The Sudan, or the two Sudans—is one of con-
tested identities. Geographical descriptions are always political.
Academics argue any concept of ‘South Sudan’ before the mid-20th cen-
tury, or even for many decades later, is inaccurate. Before independence
in 2011, the bottom half of Sudan was referred to as southern Sudan. As
the days towards separation narrowed, that became Southern Sudan, and
then finally, South Sudan. After independence, the rump state in the
north was known simply as Sudan. I have used the terms North and
South even before they became separate states, for sake of clarity.

People,Tribes and Clans

The terms are not interchangeable and have been intensely debated,
not least because ‘tribe’ has pejorative connotations of colonial classi-
fication. It is, however, what many call themselves. In swift summary,
‘people’ refers to a wider ethnic group with shared language and cul-
ture, as well as potentially referring to all member citizens of a formal
sovereign state. ‘Tribe’, and the smaller subset of clan within that, is a
political grouping—but one rooted in geography and ethnicity.

xi
 AUTHOR’S NOTE

This is the history of how a country was made, but I did not set out to
write that story. I came to South Sudan as a reporter, a bystander cov-
ering the end of one long war who became caught up in a new one.
Writing such a narrative history brings with it many challenges.
There is the obligation to record; I have seen how factual reports I
made just a few years ago have subsequently become twisted into new
and dangerous narratives. Memories are not fixed, but can change in
time as a consequence of the suffering people have endured.
But the story is also a personal one; I wanted to share what I saw and
heard. The stories told are selective and subjective. I recorded eye wit-
ness testimonies of key events—often for the first time—but there are
still so many voices missing. This is the story of what I witnessed and
the people I was privileged to meet.
Recording such stories meant including graphic violence of the most
brutal kind. Retelling them risks reliving the trauma for those who
have suffered. Yet to gloss over the details would be a betrayal of the
courage of those who came forward to entrust a stranger with the
darkest moments of their lives. To understand what has happened is the
only way there can be hope of solutions. Reconciliation requires for-
giveness, forgiveness an acknowledgement of what happened.
For South Sudan, the legacy of the last few years will echo far into
the future. The understanding of those years will define what the very
nature of the country means to its people.

xiii
 PREFACE

In the dry season, when the grass grew yellow and thin and crackled
underfoot, the bones bleached under the sun poked through the under-
growth. Twisted creepers curled up between the eye sockets of the
skulls, some so small they must have been children.
It was July 2011, days before South Sudan would declare indepen-
dence as the world’s newest nation. I had come to the army barracks in
Juba, the capital-to-be, to see the place that for so many symbolised
why they voted overwhelmingly to split from Khartoum in the North,
to divide Sudan and form their own country.
People called the barracks the White House, and there were few
places in South Sudan that evoked as much terror. For over two
decades, this was the government in Khartoum’s main torture and
execution site in the South. It was where it dealt with those it believed
supported rebel forces: activists and aid workers, priests and nuns,
doctors and nurses, academics, students, civilians and soldiers. Security
officers would march them out of their work, homes, or off the streets.
They were removed without question, trial, or need to account for
them. Thousands vanished.
The bones were left where the bodies had been dragged and dumped.
You could see them from the edge of the dirt track that wound its way
along the gentle sloping hillside. Soldiers said there were more piles
deeper into the field, but you couldn’t go further, even if you wanted to.
Red skull and crossbones signs tied onto thin poles were pushed into the
hard earth. They warned of landmines once laid to defend the base, or
artillery and mortar shells which had failed to explode.

xv
 PREFACE
‘That was the place of our nightmares,’ college student Mabil
William had told me before I visited the barracks, as we drank tea on
a roadside stall. ‘If you heard someone was taken there, you had said
goodbye to them already. They were not coming back.’ William’s father,
a teacher, had been accused of backing the rebels and was taken at night
by soldiers. He was bundled into a pickup truck that was last seen
heading towards the White House. He was never heard of again.
‘When I voted for separation, to say bye-bye to Khartoum, it was
places like that we were waving an end to,’ William added, a quiet and
shy young man. He wanted to be a teacher like his father had been.
Northern soldiers had left the White House only weeks before, the
last units to depart before the division of Africa’s biggest nation. For
the first time, Southern soldiers—and a journalist—accessed the com-
plex; I had spent several hot days persuading the men in black suits
from national security to allow me in.
The barracks are a scattered collection of low brick buildings with
tin roofs on a wide hillside a short walk from the University of Juba,
just south of the city centre. The official title of the barracks is Giada—
derived from the Arabic for ‘the commanders’—but the entirety of the
feared complex gained its popular name from the feature most visible
from the vantage point of the road, a couple of two-storey white-
painted hospital buildings. I was taken to a low, grass-covered bunker.
Our shoulders pushed the heavy metal door open, and I used my phone
to light the steep concrete steps down into the darkness. The air was
chokingly hot. It took time to see into the gloom, before someone
found the switch to turn on a bare hanging bulb, pulsing with the
erratic surge of electricity from a generator.
The soldiers and security men who supervised me were as grimly
interested in seeing these rooms as I was. As Southerners, they had not
been here during the torture, but had heard the stories. The air was
thick and intense, heavy with fuel fumes. The burly national security
minder rested his hand on my shoulder and peered over my head.
Large sacks of rubble lay in the corner. ‘These ones they used when you
were brought here,’ he said, prodding one of the bags with his shiny
long-pointed shoes. ‘They would lie you down, and then put this one
on your back, maybe two of them, maybe even three,’ he added, trying
to heave one up in his hand, but finding it too heavy.

xvi
 PREFACE
‘The only time the door opened was when somebody was being
taken out to be killed,’ he said, turning to me with a strange grin. Then
he pointed upwards. A pair of handcuffs still dangled from the metal
girder in the roof, and he moved them open and closed like a jaw, with
a grating squeak. ‘They would hang you here for days,’ he said. ‘I doubt
if any other journalist has ever been down here before.’
His companion, silent until then, chipped in. ‘If they did, they didn’t
come out alive,’ he said.
We left minutes later, glad for the fresh air outside. Eyes adjusting
to the bright sunlight, we walked the short distance through the bar-
racks to another building, a whitewashed series of fetid storerooms,
now used as basic dormitories for soldiers, where grey mosquito nets
were draped over simple metal cots. The paint was peeling and smeared
with dark stains. When the North was in charge, prisoners dragged out
of the dungeon would be taken here and executed. For the soon-to-be
independent South Sudan, the torture chambers offered the starkest of
warnings that the future must not be like the past.
Major-General Marial Chanuong Yol Mangok was the new com-
mander of the barracks, a towering man with a shaved head, dressed
smartly in a scarlet beret and broad epaulettes with loops of gold wire
on his uniform. His fleshy hand gripped mine in welcome, and he con-
tinued to hold onto it as he guided my tour around the buildings. ‘In
the past, this place was a place of torture, of pain,’ Mangok said. ‘They
killed a lot of our people here.’
He looked straight at me, staring uncomfortably and holding my
gaze, saying the barracks should be set up as a memorial to remember
the crimes of the past. Hundreds if not thousands of bodies lay here,
too many for anyone to know, he said. ‘This is a graveyard—a mass
graveyard. We need it to be kept as a historical place in the future,’ he
said. ‘No more White Houses in the South, so that it will be a free
country, where justice and freedom is everywhere.’
I believed him. At the time, there was hope.You heard optimism at
every corner, a sense that change had come at last. The dead lying in the
grass around the White House might have had their names forgotten
and their deaths unmarked, but perhaps they had not suffered in vain.
* * *

xvii
 PREFACE
Two and a half years later, I tried to visit the White House again.
Soldiers at a roadblock pointed guns at my motorbike long before I
could even reach the gates of the barracks. A stench of rotting flesh
drifted on the wind. Smoke rose above the buildings.
On 15 December 2013, after simmering arguments within the rul-
ing party erupted into fury, fighting broke out in the same barracks
between Dinka and Nuer members of the presidential guard. The
White House, where the torture that had blighted South Sudan was
meant to end, would be where the next round of war would start—
and this time it was a battle of Southerner against Southerner.
The battles kicked off a civil war of horrific proportions. Revenge
and retribution forced people to divide along ethnic lines. Scores were
shot in the streets, bodies lay scattered on the roads. Hundreds were
rounded up and forced into a room in a police station. The officers
opened fire with AK-47 assault rifles.
I’d also hear Mangok’s name again. Now head of the Presidential
Guard, a 4,000-man strong Special Forces unit known as the Tiger
Division with distinctive striped camouflage uniforms, he led Dinka
troops in massacres against Nuer comrades. ‘He executed orders to
disarm Nuer soldiers and then ordered the use of tanks to target politi-
cal figures in Juba,’ the United Nations Security Council wrote as they
ordered sanctions against him, including freezing his bank accounts and
a travel ban. ‘In the initial operations in Juba, by numerous and credible
accounts, Mangok’s Presidential Guard led the slaughter of Nuer civil-
ians in and around Juba, many who were buried in mass graves. One
such grave was purported to contain 200–300 civilians.’1
That was just the start. The people fled massacres, ethnic killings and
deliberate starvation. A man-made famine was declared. The UN
warned of the risk of genocide. It has become one of the most dramatic
failures of the international community’s efforts at state-building. Just
three years after independence, South Sudan was ranked worst in the
world in the list of failed states.2 The war would descend to levels of
depravity few could ever have imagined.
Independence was won but freedom was lost, for the new leaders
repeated the crimes of those they had ousted. The unity of purpose to
achieve separation broke down, and divisions and hatreds were
unleashed. Hope turned to disaster. Euphoric ideals collapsed with the
bloody, bitter reality of their implementation.

xviii
 PREFACE
This is the history of a dream. Many have fought. South Sudan did
the impossible and won.
It is also the story of a nightmare. For countries are forged not born,
and making a nation takes more than unfurling a flag.
* * *
‘Khawaja!’ shouted Joseph Bading, calling out the Sudanese name for
foreigner as he beckoned me over, waving a carved ebony stick. An
elderly gentleman with thin white hair, the primary school teacher was
dressed in a ragged yet neatly pressed shirt.
The civil war that had begun in 2013 was raging, and I was lost. It
was three years after South Sudan had declared independence and the
world had celebrated. The memories of joining the crowds on the
streets dancing in delight at their new nation seemed so far away. Now
I stood filthy and knee-deep in the stinking sewage that washed down
a side street of the UN base in Bentiu, a camp city of thatch and plastic
shacks housing over 125,000 South Sudanese civilians. They were
crammed together, sheltering from the violence outside, protected by
high earth walls topped with razor wire. UN peacekeepers in watch-
towers stood guard with machine guns. It felt like a prison.
‘Khawaja,’ he called again. ‘Why do you write? You make the reports,
and then you go, but nothing changes,’ he said wearily. ‘We need more
food, more medicine. We need all this to end, so tell them that.’
I mumbled the foreign correspondent’s awkward mantra: that I had
no power to make change, but those who read the story would under-
stand the situation better, and that might help. He had already been in
the camp for more than a year, and he sighed with a deep seen-it-all-
before tiredness. ‘It is okay,’ he said, softening his speech. ‘The khawaja
are always writing, it is what they do. We need someone to write all
this down, so that what has happened is not forgotten.’
Sometimes the stories of suffering you are told can merge into one,
and past pains bleed into the present. The horrors done are recounted
with a sickening, resigned shrug of exhaustion: this has been done
before; now it has happened to me; it will happen again. Tales are told
as though in a cave crowded with echoes. Old histories reverberate in
the politics, psyche and power struggles of today.
Khawaja, as Joseph Bading dubbed me, is a word taken from the 19th
century Ottoman slave raiders for ‘master’.

xix
 PREFACE
So much of the story of South Sudan has been one of violence. Far
into the past, great leaders rose and fell, as people migrated into new
lands and built communities, jostling against each other for control.
Then came waves of outsiders.
In the 19th century, foreign forces led large-scale slave raids, treating
the people of the South as a raw resource to exploit. The slave raiders
set up fortress camps from which to attack, and then to control. They
laid the groundwork for rule by a repressive minority whose power
was based on using the human capital of people, swapping slaves to
purchase loyalty and expand their personal empires of blood.
Next came British officers. They too used military force to break those
who opposed them. In speeches they spoke of offering protection, but
they subjugated the people to do their will for London’s imperial dreams,
and expand hardnosed geo-political ambitions to yoke Africa under their
control. The paternalistic colonial policies treated the South like a land
unchanged since time began, as though it were a living museum—or
more darkly, a human zoo—to be preserved.
The British handed power to an elite in Khartoum. In turn, they
built on that repressive state with staggering cruelty, developing a lead-
ership whose survival depended on using the people and land for their
narrow pursuit of power. Such dark history cannot simply be buried
and forgotten.
Yet at independence, international experts came bearing proposals
and plans to fix a land as though it was a blank slate to write upon,
swept up in the euphoria of hope for the future. A new round of for-
eign forces arrived, once again looking at the land either as a wilder-
ness to be explored and exploited, or the canvas upon which to paint
themselves as the heroes who saved it.
For while South Sudan was a new nation in name, the past cast a
long shadow. It struggled to make a fresh start, and the new leaders
followed in old footsteps. Generals who had led the long fight on slo-
gans of freedom bartered the future of the people for themselves. They
used them as pawns for their own goals.
Beneath the rhetoric of democracy, freedom, equality and justice,
there was no social contract between the government and the people.
Instead, there was a simple system where the military men in charge
bought the loyalties and services they needed from cash taken from oil.

xx
 PREFACE
That money should have developed the nation for all. Instead, it funded
a brutal capitalist dictatorship of greed where the people’s dreams
were squandered for power. It was less of a government, more of a
business conglomerate.3
For a while, the system seemed to work. Yet appetites expanded as
the men gorged at the feast. The numbers of people to be paid off grew,
as did their expectations and demands. The system that once made
South Sudan’s leaders strong would also be their undoing. The
resources were finite, and when the cash ran out and people grew
angry, the house of cards collapsed. Those left outside the luxuries of
power rose up to take what they needed by force.
Today, leaders and rebels alike look to see what they can sell or loot
to fund their constituency and keep their power afloat.
* * *
For three years, in the run-up to separation in 2011, my sign-off went
out across the fledgling nation-to-be on crackly shortwave radios: ‘For
the BBC, this is Peter Martell in Juba, South Sudan.’ Technically, the
script sent to London was ‘south Sudan’—without a capital letter—to
ensure the BBC remained impartial in the independence referendum.
Yet such nuances are lost on radio, and Southerners who tuned in
heard it very differently. The BBC, they said, backed their dream of a
separate nation. In the newspaper debates on what the new nation
might be called—Azania, Juwama, Kush, Nile Republic and New
Sudan were all suggested—editorials said that if a BBC correspondent
called it South Sudan, then that name seemed a sound choice too.
In Juba, I first lived in an oven-like canvas tent that leaked in the
rain. Then I moved to a crumbling tin-roof bungalow without electric-
ity or running water, shared with a dozen others. In the day, it served
to amplify the hot sun beating down. In the sweats of the night, I’d
wake to the thump of plump mangoes hurtling onto the roof, thinking
it was gunfire.
I stayed in some of the dustier corners: decaying hotels, army tents,
hospitals, aid agency offices and thatch huts. I was sheltered from the
sun in mosques and churches. At times, I slept simply on the ground
beneath the moon, the curling smoke from cattle dung fires keeping
the mosquitoes away. I travelled by motorbike, truck and foot, by bat-

xxi
 PREFACE
tered boat and canoe, barely-there airplanes and terrifying helicopters.
I met leaders and guerrillas, ate with rich and poor, stayed with fighters
and farmers. I heard how they saw this land, and how they dreamed it
could be.
Today, the foreigners who come to South Sudan stay for ever shorter
periods. Institutional knowledge and experience shrink. Even the aid
workers with their branded utility vest uniforms and flags have adopted
the language of the military and speak of being ‘on mission in the field’.
They cross days off the calendar until they jet back out on leave or the
next R&R (‘Rest and Recuperation’) holiday cycle. A rare few say they
actually live in South Sudan.
For outsiders, it can be hard to see where one round of violence
ends and another one starts. The seemingly endless cycle of violence
can make it appear that the problems of the South are unsolvable.
People call it a ‘tribal’ battle as a lazy shorthand explanation, as though
it were a primordial conflict from time immemorial. Yet the reliance
that people have on their community is not the cause of violence but,
rather, because of it. It is the only security network that is durable
enough to survive. Without a government who offer support, people
have to care for themselves.
Increasingly, security fears mean that many foreigners rarely venture
far beyond the bubble of guarded compounds, except for the briefest
of trips. When the UN peacekeepers emerge from their base in their
blue helmets and flak jackets, they peer out from the slits of armoured
combat vehicles. The visiting diplomatic envoys stepping out from air-
conditioned Land Cruisers come with analyses written by foreigners,
based on security reports of the previous few months. The technocrats
who make the decisions on policy and aid sit in Nairobi, Washington or
New York. The businessmen who buy the oil, the politicians who
pocket the money, or those who sell the guns drink the profits in far-
away luxury homes.
I am an outsider too, of course. Strict word limits or two minutes
on air meant my stories often provided simplistic summaries: a war
between tribes; a rivalry between two men; a conflict between an Arab
Muslim north and African south of traditional belief and Christianity,
fought over race, religion, land and oil.
Yet as a foreign reporter, I was also privileged with access many did
not have. I was able to cross front lines to interview those in power and

xxii
 PREFACE
their victims, to travel both to war zones and the extravagant hotels of
peace talks. I could open the door to other foreigners, whose aid,
money, weapons and diplomacy—deliberately or not—helped sustain
the conflict. I gathered the stories of those who have not spoken of
them before.
Most of all I met ordinary people, the kind men and women who
shared their food, offered me shelter, and looked after an outsider in
their land. For the grim lists of statistics fail to mention that in the
midst of gloomy broad brushstroke assessments there are children who
grow up happy and live life with a smile, men who don’t kill, women
who die in peace. There is suffering, yes, but people also live. Parents
raise families, go to work, make love, drink and laugh.
The story of South Sudan is not only one of war. I have wanted to
show, through laying out the long history, that peace is possible. These are
horrifying times today, but there have been horrifying times in the past.
They too were overcome. This is not a definitive history; that must be
told by the South Sudanese themselves. It does, however, tell the story of
how a nation emerged, and of how, for a moment, there was hope.

xxiii
 1

JUST DIVORCED

‘A long journey of more than 5,000 years.’

John Garang, 2005 peace agreement.

Freedom came at midnight and the people went wild. Tens of thou-
sands of people crammed the streets. Cars careered down potholed
tracks of the new capital Juba hooting horns, and arcs of flames spewed
out from aerosol cans. Gunfire rattled the hot night with shot after shot
aimed at the moon. ‘We are free! We are free!’ screamed mother-of-
four Mary Okach, waving a flag around her head, the material swirling.
She gave a high-pitched ululating cry of joy. It was 8 July 2011, and
rule imposed from Sudan’s faraway capital was coming to an end. ‘Bye-
bye Khartoum, hello happiness!’ she wailed. She danced holding hands
with her sister, spinning in the centre of the main road.
Next to them was soldier Daniel Bol, dressed in green army fatigues
and thumping a makeshift drum of an empty cooking oil can, leaping
from one foot to another. ‘Fifty years fighting for independence and if
this is freedom, then this is great,’ Bol said, a barrel-chested 30-year-
old captain who grew up fighting in war. He bent down to me, offering
a beer-soaked bear hug. Down the road came men carrying a giant flag
stitched out of bed-sheets in front of a convoy of buses blaring raucous
rumba music, the green, red and black rippling as they danced. ‘Junub
Sudan, oyee!’ they shouted. ‘South Sudan, oh yes!’

1
 FIRST RAISE A FLAG
An electronic countdown sign mounted on a metal telegraph pole
on a roundabout in the city centre flashed out succinct but misspelled
messages in red lights: ‘CONGRATULATION. FREE AT LAST.
SOUTH SUDAN.’ One car dragged tin cans on strings, carrying a sign
on its back bumper that read: ‘Just divorced.’
Dancing at the base of the countdown clock, 67-year-old mechanic
Andrew Amum was breathless in the sweltering night, panting his
words out in euphoria, as cars hooted around him and people sang. ‘We
have struggled for so many years and this is our day,’ Anum said. ‘You
cannot imagine how good it feels.’ Like tens of thousands of the mil-
lions who had fled war, Amum had come back after decades abroad to
celebrate independence and rebuild his long destroyed home. He’d
returned from a Kenyan refugee camp in time to vote in the referen-
dum for independence, which saw a landslide 98.83 percent choose to
separate from Sudan. More and more joined the party on the street,
shouting in the darkness at the spreading trees above. ‘THANK YOU
FOR FREEDOM,’ the flickering screen now read, with a computer-
generated flag flapping alongside.
As the people danced, the faraway voice on the faint phone line I’d
hooked up via satellite dish to the BBC’s World Service radio could
hardly make out a word I said. The final minutes crept towards the first
strokes of 9 July when after the longest of wars, Africa’s biggest nation
would become two. Not since the age of empires had a new African
nation been so created—and none with such international goodwill.
‘What is the mood? Have celebrations begun?’ asked the calm BBC
presenter in London. There was only one possible answer; broadcasting
the screams of joy live to the world. I held my microphone up to the
crowd. The seconds edged towards the pips at midnight, and the count-
down clocked ticked to zero. The street exploded in cries.
‘Freedom!’ shouted a man in a military smock festooned with
ammunition pouches, clutching one-handed the back of a packed
pickup truck speeding past, a beer in his other fist. ‘South Sudan! South
Sudan!’ Midnight had come, and a new nation was made.
* * *
A few hours later, my motorbike’s weak headlights picked the way
home carefully through the capital’s Hai Malakal district, a series of

2
 JUST DIVORCED
decrepit bungalows and occasional mud and thatch hut compounds.
Only the curious fox-like street dogs seemed awake, the road theirs for
now, padding quietly along, scavenging for scraps. I followed them on
my bike, bouncing down the bumpy, sandy backstreets to avoid the
worst of the drunken soldiers on the checkpoints posted on the main
roads. The night air was cooler, though it was still some time off dawn.
Formal independence would be later in the day, when the flag of Sudan
was lowered at a ceremony with heads of states, marching bands and
military parades.
Softly, in the darkness, the candle stubs flickered. Away from the
parties, each candle was lit in a spontaneous, unorganised memorial for
the millions who had died, placed outside homes on the edge of the
track. They offered a more sombre memory of the war’s cost. They
were a remembrance of the past, and prayers for the future.
South Sudan had been at war for as long as most people could
remember. With each round of conflict, the weaponry and devastation
it caused became more intense, from spears to rifles, to artillery, then
tanks, fighter jets and helicopter gunships. As I pushed my motorbike
into the sandy courtyard of my tin-roof home, the deserted street out-
side was marked by a line of glittering flames.
* * *
President Salva Kiir pushed his black cowboy hat up and rubbed his
forehead wearily when I asked about the challenges ahead. There was a
deep sigh, then a long pause. South Sudan’s first independent leader, an
ex-rebel general who had fought two civil wars to reach this point,
looked exhausted before the task of forging a nation had even begun.
Decades of war had left everything broken. He stared back at me from
the head of the enormous table of the Council of Ministers, deflecting
questions as to whether the land was ready to break free. ‘We are not
rebuilding this country,’ Kiir said, through his thick beard. ‘We are
building it from the beginning.’
The UN creates long lists of indicators of a country: health, eco-
nomic, education and development rankings. At freedom, South Sudan
shot straight to the bottom rung of almost all, with some of the worst
development indicators of any nation on earth. The wars had forced
millions of people into exile and left those who stayed destitute.

3
Another random document with
no related content on Scribd:
Berliinissä, oli ystävyys valmis. Tämä hilpeä seura miellytti häntä
tavattomasti: tuskin oli hänet ja pieni kähertäjä kutsuttu istumaan
suureen pöytään, kun hän jo tilasi kaksi uutta pulloa sampanjaa ja
puoleksi sopertaen lisäsi suurkaupunkilaisella äänellä: "Hedwig —
laseja koko seuralle".

Marat toinen, joka juomainnoissaan näytti kasvoiltaan punaiselta

kuin punajuurikas ja huitoi nyrkillään eräälle vieraista, ikäänkuin
seisoisi hän konventin tribuunilla ja puhuisi jakobiineille, unhotti yhä
enemmän aseman ja vinkui piipittävällä äänellään laulun,
tupakansavun ja yleisen melun lävitse tytön jälkeen:

"Kansatar Hedwig, kahdeksan lasia tarvitaan, kansalainen isäntä,

kahdeksan lasia!"

Pikku herran omituisille sanoille naurettiin makeasti, tuntematta

hänen vakinaisia puheenparsiaan.

Harpunsoittajattarista tuli tuon tuostakin joku rahoja kokoomaan.

Nyt oli vuoro suurella, vaalealla tytöllä, joka kieltämättä oli heistä
kaikista kaunein. Hänen vartalonsa oli hoikka, mutta kuitenkin
täyteläs. Vaikkakin hän näytti hieman elähtäneeltä, oli hänen
kasvoillaan omituinen sulonsa. Suun ympärillä oli vain puoleksi
piilottanut irstauden ilme, kuten konsanaan suurten kaupunkien
hienojen tingeltangelien ilolaulajattarilla, jotka ovat tavallisten
ilotyttöjen kanssa samalla asteella. Tämän tytön liikkeet olivat
vapaammat ja varmemmat kuin muiden; laulut, jotta hän lauloi, olivat
renkutuksia rivointa lajia, omiaan kiihdyttämään aistillisuutta ja
herättämään kyynillisyyttä. Puoleksi paljaat käsivarret, syvältä
avoimeksi leikattu rinta ja koko hänen pukunsa osoitti, että häntä esti
vain toveriensa yksinkertaisuus, muuten olisi hän mieluummin
esiintynyt miltei alastonna ja niin vapaasti kuin mahdollista. Sen
saattoi nähdä jo hänen katseestaankin, joka taisteluun vaativana
kääntyi vieraasta toiseen, ja hänen hymyilystään, joka hänellä oli
jokaiselle valmiina. Tarkkaavaisen katsojan olisi täytynyt tulla siihen
johtopäätökseen, ettei tämä tyttö oikein sopinut toisten, hieman
jäykkien ja kulmikkaiden neitosten seuraan, että hän vain sattumalta
oli joutunut heidän joukkoonsa. Se kävi esiin myös siitä, että muut
kolme nuorempaa, joista kaksi soittivat viulua, ja vanhempi, joka
näytti rouvalta ja kolmannen kera näppäili harppua, keskustelivat
vain vähän hänen kanssaan, vaan väliaikoina enimmäkseen
juttelivat keskenään. Samoin olisi tarkastaja huomannut, kuinka tyttö
katseli Rassmanniin, ikäänkuin olisi hänet tuntenut. Soittokunnan
johtajatar oli kieltänyt kiemailun vieraiden kera, ja niin ei tyttö voinut
hänen näkyvissään tyydyttää uteliaisuuttaan. Rassmannin silmät
kyllä tuontuostakin vilkasivat tyttöön, näkemättä hänessä kuitenkaan
mitään muuta kuin vieraan.

Nyt seisoi tyttö Rassmannin edessä ja ojensi hänellä molemmat

päällekkäin asetetut lautaset; hän ei huomannut tyttöä heti.

Mutta herra Antonius Pätzoldt, joka kaivoi taskujaan kuin tahtoisi

yht'äkkiä tehdä tytön ikirikkaaksi, mutta todellisuudessa tavoitteli vain
kiinni ainoaa vastahakoista groscheniaan, nykäsi agitaattoria ja
piipitti viinin autuuttamana:

"Porvari Rassmann, nostakaa silmänne ja antakaa kuninkaallisille

heidän palkkansa."

Rassmann tuskin kuuli enää ylen kiihtyneen kähertäjän

hullunkurista lörpöttelyä, mutta nyt katsoi hän tyttöä kasvoihin. Kun
tämä nauroi hänelle ja heti kohta laski kätensä tuttavallisesti hänen
olalleen, oli kuin jotakin johtuisi hänen mieleensä.
 Ensin sai hän kummissaan tuskin soperretuksi:

"Rosa —" (kaikilla tällaisilla laulajattarilla on nimenä Rosa, Vanda

tai Antoinette.)

Sitte tuli yhtäperään kokonainen sanatulva hänen huuliltaan,

puolen tusinaa kysymyksiä, jotka esiin syöksähtäessään tekivät
hänen äänensä vielä painavammaksi ja saivat hänen
kummastuksensa tämän mieleisen yhteensattuman johdosta
näyttämään vielä suuremmalta. Samalla tuli näkyviin koko
tuttavallisuus, joka edellytti aikaisempaa läheistä seurustelua.

"… Tyttö, kuinka tulet tänne, tähän moraaliseen poroporvarien

pesään?… Kuinka kannatkaan nyt tukkaasi? Sinuahan tuskin enää
tunteekaan noine mustalaiskiharoinesi ja tässä porvaritytön puvussa
ilman leikkauksia… No, se on hyvä… Ajatelkaas vain, hyvät herrat
— Moorin kahvilassa, Berliinin suurimmassa tingeltangelissa, olen
nähnyt tämän tytön sinisissä atlaslaahuksissa. Ja nyt tämä
jälleennäkeminen — mutta kerrohan toki tyttö, tule tänne —"

Ja Berliinin elämän muistojen kokonaan hurmaamana laski hän

käsivartensa Rosan vyötärölle ja veti tämän syliinsä.

Böömiläiset taitelijattaret lavalla heittelivät heihin merkitseviä

katseita.

Rosa näytti vanhan tuttavan syleilyssä kokonaan sulaneen.

Samoin kuin Rassmann alkoi päästää valloilleen vanhan

nautinnonhaluisen luonteensa, jota tämän uhkuvan ruumiin kosketus
kiihotti kaksin kerroin, samoin alkoi Rosakin, kuullessaan
tuttavallisen "sinuttelun" tuntea olevansa vanhassa osassaan.
 Hänestä tuntui äkkiä niin hyvältä tämän Rassmannin edessä, joka
tunsi sen "hyvän" tavan, jolla pääkaupungissa sellaisia tyttöjä
tavallisesti kohdellaan. Hänestä oli kuin esiintyisi hän jälleen paljain
rinnoin ja kyynärän pituisissa laahuksissa, seisoisi Moorin kahvilan
näyttämöllä ja laulaisi, säestäen lauluaan hekumallisin jalkain
liikkein, laulaisi jotakin mielikuplettiaan, joka aina oli saanut kaikuvat
suosionosotukset herkullisuuteen tottuneelta kuulijakunnalta.

"Antakaas minunkin kerran maistaa", sanoi hän, tarttui

hyväksymistä odottamatta lasiin, jonka Rassmann juuri oli täyttänyt
ja syöksi sisällön yhdellä siemauksella alas.

Ja Schornin liiketoveri huusi uudelleen:

"Hedwig, vielä uusi pullo soittokunnan naisille —"

Sampanjaa ei ollut enää saatavilla. Isäntä tuli sitä ilmoittamaan,

kyherrellen alttiisti käsiään ja huulillaan suloinen hymy, kuten ainakin
kapakoitsijalla, jolla on oivallinen vieras edessään.

"Punaviiniä siis —"

Böömiläiset laulajattaret katsoivat äkkiä olevansa velvolliset

vähemmän koukuttelemaan. Kun he veivät punottavan nesteen
huulilleen, olivat he taipuvaiset katselemaan toverinsa eleitä aivan
toisin silmin.

Rosa käytti tilaisuutta hyväkseen, kuiskatakseen Rassmannille

puoleksi narisevalla, puoleksi palavalta helähtävällä äänellä:

"… Sinä, kuules vain — minä olen tehnyt laulumatkan. Berliinissä

ei enää paljo kostunut… joku asiamies toimitti minut tähän
soittokuntaan, mutta mieluimmin tahtoisin jälleen tieheni… on niin
ikävää, kun ei saa elää, kuten tahtoisi. Nuo tuolla pitävät tietysti aina
siveydestään kiinni kynsin hampain."

Sitte teki hän yhteen hengenvetoon erilaisia kysymyksiä:

"Sanos, pienoiseni, kuinka sinä olet tänne tullut?… Mitä sinä

puuhailet?… Muistatko vielä viimeisen iltapäivän — —?" Ja niin
jatkui, kunnes hän äkkiä siirtyen toiseen aineesen sanoi: "Tiedätkös,
minun on nälkä."

Samalla likistäytyi hän vielä lähemmäksi Rassmannia, joka tämän

hyväilyn tuntiessaan ei voinut muuta kuin viitata tarjoilijattarelle ja
Rosalle tilauttaa illallista, jota kuitenkaan ei tilaaja itse maksanut.

Sitte kysäsi hän "vierailevan" laulajattaren asuntoa ja tiesi

toistaiseksi mitä tahtoikin.

Rosa kuului nyt kokonaan seuraan. Pöytään tuotiin uusi pullo

punaviiniä ja tyttö otti urhoollisesti viinistä rohkaisua.

Oli jo myöhä. Isäntä sulki ikkunaluukut ja neljä böömiläistä naista

läksivät asuntoonsa, läheiseen majataloon.

Rosa jäi. Seura suuren pyöreän pöydän ympärillä oli nyt aivan
yksikseen.

Nyt vasta annettiin "mennä". Törkeitä sukkeluuksia sinkoili naurun

räjähdysten sekaan. Kapakkalaulajatar, joka jo oli puolijuopunut,
painautui yhä lujemmin Rassmanniin, jotta herra Antonius Pätzoldt
tätä katsellessaan tunsi eräänlaista mustasukkaisuutta. Hän meni
siinä niin pitkälle, että siirrähti hieman lähemmäksi, ja eräänä
hetkenä laski salavihkaa hänkin käsivartensa tytön vyötärölle.
 "Vapaa rakkaus täytyy olla, kansalainen Rassmann. Täytyy julistaa
vapaa rakkaus", lallatti hän agitaattorille. Samalla tarttui hän Rosan
käteen ja painoi tulisen suudelman valkoiseen ihoon, jotta toiset
puhkesivat äänekkääseen nauruun, laulajatar läppäsi häntä keveästi
ja sanoi sormellaan uhaten:

"Te, pikku mies, kyllä minä teille —! Mutta tulkaas tänne, saatte
toisenkin käden", lisäsi hän viihdyttävästi.

Pikku kähertäjä unhotti tervetulijaiset, jotka häntä odottivat kotona,

unhotti asemansa isänä ja puristi känsäisellä kädellään tytön
täyteläistä käsivartta, ikäänkuin täytyisi hänen tänä yhtenä ainoana
minuuttina saada hyvitys Xantippansa monivuotisista hyväilyistä.

Rassmann sai äkkiä aatteen. Rosan oli laulettava kupletti.

"Tiedätkös, tuo tuttu laulu: Mies sellainen kuin markiisi ‒"

Ehdotus saavutti yleisen hyväksymisen. Ainoastaan Marat toinen,

joka yhä enemmän lähestyi juoppohulluuttaan, sai päihdyksissään
esiin parisen sanaa, joista hänen mielipiteitään yleensä tunteva
saattoi töintuskin käsittää, että hän tahtoi laulettavaksi
"Marseljeesin".

Rosa seisoi jo lavalla, ja asettuen eräänlaiseen asentoon, lauloi

hän:

‒ ‒ ‒ Mies sellainen kuin markiisi, hän ymmärtää sen

paremmin — —

Laulu miellytti ja oli oivallinen loppu hurjille juomingeille.

Loppunumeroon oltiin hyvin tyytyväiset ja taputettiin käsiä kuin olisi
kysymys ylevästäkin teoksesta.
 Hämärsi jo aamu, kun erottiin.

Kun Rassmann oli maksanut laskunsa, olivat hänen rahansa

melkein lopussa.

Kunnon Schornin kauniit kirjarahat!

Mutta Rosa sai häntä lohduttaa seuraavina päivinä. Hän

suunnitteli jo sitä kulkiessaan kotiin ja herra Antonius Pätzoldtin
jupistessa jotakin käsittämätöntä. Vasta kun hän näki parturinkilven
lähellä, mykistyi pikku kähertäjä ikäänkuin olisi äkkiä noussut hänen
eteensä uhkaava kummitus, jossa hän tunsi lastensa äidin.
VI

"Wilhelm, mikähän Amilla mahtoi olla yöllä", sanoi rouva Schorn

seuraavana aamuna miehelleen. "Se haukkui miltei rajummin kuin
jos olisi varas talossa. Sitte ulvahti se surkeasti kuin olisi joku sitä
potkaissut tai lyönyt. Talossa on täytynyt olla jonkun vieraan. Minä
koetin sinua herättää, mutta sinä nukuit niin sikeästi. Sitte nousin
minä ja katsoin puutarhaan, mutta en voinut nähdä mitään, vaikkakin
päivä alkoi jo valeta."

Schorn vaikeni. Istuttiin kahvilla. Rassmann nukkui vielä. Schornin

ajatukset olivat hänen luonansa.

Rassmannin oli täytynyt olla ulkona yli puolen yön, sillä Schorn oli
seissyt sorvauspenkkinsä ääressä yhteen saakka valmistaen
muuatta kiireellistä työtä; ja Rassmann, joka oli "Kultaisesta
Leijonasta" tullessaan joka ilta poikennut hänen työhuoneeseensa,
jos sieltä näkyi tulta, ei ollut tällä kertaa tullut. Ei ollut tullut kello
yhteen mennessä.

Missähän mies oli mahtanut olla? Sitä Schorn ajatteli, aavistellen,

että rauhanhäiritsijä oli kai ollut Rassmann, ja pelkäsi, että hänen
vaimonsa olisi sittekin kuullut kotiystävän tulevan ja saattaisi antaa
hänelle, miehelleen, nuhteita siitä, että hän suosi jäämistä ulos
pitkään.

Mutta Schorn oli erehtynyt. Hänen vaimonsa ei aavistanutkaan,

että toveri tuli niin myöhään kotiin; ja vaikkapa niinkin, ei hän olisi
miestään nuhdellut. Tottuneena kaikissa asioissa alistumaan, piti hän
kaiken hyvänä, mitä mies piti tarpeellisena tehdä. Kenties olisi ollut
parempi, jos Schornin arvelut olisivat toteutuneet, kentiesi olisi
hänelle riittänyt vaimonsa hiljainen varotus huomauttamaan siitä
turmiosta, johon vei hänen tapansa suosia agitaattorin
tyhjäntoimitusta — mutta merkillistä — rouva Schornilla oli kaikesta
tästä huolimatta aina vain hyvää Rassmannista puhuttavaa; sillä
rouvasta hän oli kuin olikin miellyttävä ihminen.

Rassmann oli yhä edelleen jatkanut pikku kohteliaisuuksiaan

ystävänsä rouvaa kohtaan.

Jokaista naista ilahduttaa, kun häntä imarrellaan, ja vaikkakin hän

ulkonaisesti tämän imartelun torjuu, painaa hän sen tarkimmittain
sydämelleen. Ei ole ainoaakaan naista, jolla tarjoutuvassa
tilaisuudessa olisi niin paljo miellytyshalua, ettei asettaisi
viehätystään mahdollisimman parhaaseen valoon — vaikkei hänellä
useimmassa tapauksessa olekaan muuta vetovoimaa kuin
turhamaisuus eikä hän ajattele mitään pahaa.

Rouva Hanna Schorn oli kelpo rouva, josta tällaiset kehnot

ajatukset olivat loitolla, vaikkakin hän Rassmannin mielistelyt otti
mielellään vastaan ja sanoi avomielisesti miehelleen, että tämän
ystävä oli miellyttävä mies. Ja varmaankin se oli vain viatonta
miellytyshalua, turhamaisuuteen vivahtavaa, kun hän Rassmannin
tulosta lähtien ajatteli huolellisemmin sitä, miten saisi personansa
esiintymään edullisimmassa valossaan.
 Jos Schornilla olisi ollut enemmän silmää vaimolleen kuin työlleen,
olisi hän huomannut, kuinka Hanna viime aikoina koetti pukeutua
huolellisuudella, jollaista ei ennen ollut ajatellutkaan. Ainakin oli hän
tosin ymmärtänyt pukeutua sievästi ja siististi, mutta nyt hän sentään
yhdessä ja toisessa suhteessa poikkesi vanhoista tottumuksistaan.
Jo aikaisin aamulla pukeutui hän ja laittoi tukkansa päivää varten.
Kun hän ennen kantoi koko viikon samaa pukua, vaihtoi hän nyt
värejä tiheämpään. Milloin koristi hän itseään erittäin kauniilla
nauharuusukkeella, milloin tukkaan kiinnitetyllä kirjavalla nauhalla,
joka sopi hänen pukuunsa.

Kerran iltapäivällä oli hänellä kahvipöydässä aivan uusi

heleävärinen puku, joka häntä puki erittäin hyvin ja kohotti hänen
vartalonsa kauneutta. Hän oli pukeutunut tähän pukuun mennäkseen
vierailulle sukulaisten luo.

Kun Rassmann kotiystävän oikeudella ilmaisi ihastuksensa puvun

kuosiin ja väreihin, kysäsi Hanna nopeasti, silmäillen avoimesti
häneen:

"Niinkö — miellyttääkö se teitä?" Ja Rassmann vastasi heti:

"Minusta pukunne sopii teille erittäin hyvin".

Mutta Schorn, joka vielä nakersi voisämpylän puolikastaan, sanoi

sydämellisesti nauraen:

"Näetkös, Hannaseni, siihen ei miehesi kelpaa, hän ei ymmärrä

siitä mitään, silloin saat kysyä Gustavilta, hän ymmärtää pukuasiat
paremmin."

Samassa oli hän tehnyt sen havainnon, ettei Rassmannilla ollut

enää kupissaan; heti huomautti hän siitä vaimolleen. Sellaiset seikat
eivät hyvältä Schornilta jääneet huomaamatta milloinkaan, kun ne
koskivat hänen kuuluisan aatetoverinsa ruumiillista hyvää, mutta
hänen vaimonsa puku — hm —

Mutta Hanna oli huomannut, että puku "sopi erittäin hyvin".

Tästä hetkestä lähtien kantoi hän tätä niin usein kuin vain
taloustoimensa sen sallivat.

Nämä olivat pikkuseikkoja, jotka eivät Schornin silmään pistäneet,

mutta kyllä Rassmannin, ihmiselämän terävän tarkastajan ja
naisellisen turhamaisuuden tuntijan silmään. Eikä mikään ollut
luonnollisempaa kuin että hänessä täten yhä vahvistui luulo, että
Hanna yllytti häntä mielistelyssään, ja ajan oloon alkoi hän tulla niin
tuttavalliseksi, että se usein meni luvallisten rajojen ylitse. Mutta
rouva Schorn ei sellaisessa tuttavallisuudessa huomannut mitään
sopimatonta; olihan agitaattori hänen miehensä paras ystävä!

Olisipa hän tiennyt, kuinka ja missä Rassmann vietti tuntejaan

päivisin ja kuinka tämä tuhlasi hänen miehensä rahoja, olisipa hän
nähnyt tämän vain muutamia minuutteja eilisellä tuulellaan,
juopuneiden toveriensa keskellä; sylissään vanha "tuttava"
berliiniläinen ilotyttö, joka niitti suosiota rivoilla ja kaksimielisillä
kupleteillaan — hänet olisi varmaan vallannut inho miehensä
ystävää kohtaan.

Mutta rouva Schorn ei tiennyt kaikesta tästä mitään.

Kun hän kysyi mieheltään: "Mitä hommailee sitte Rassmann kaiket

päivät?" sai hän aina saman vastauksen: "Kyllä hän hommaa,
Hannaseni, olen häneen aivan tyytyväinen, vaikka muuten en ole
vaatinut häneltä mitään. Hän on minulle todellinen tuki ja vapauttaa
minut niin monesta käynnistä. Hän on jo hankkinut parisen hyvää
tilausta; hän ymmärtää puhua."

Schorn petti itseään ja vaimoaan rakkaan, hyvän ystävän

hyvinvoinnin tähden; mutta talon rauha jäi siten ennalleen —
vakuutukselleen uskollisen käsityöläismestarin mielestä!

Hanna sai siten yhä paremman käsityksen Rassmannin hyvistä

ominaisuuksista, ja hänen miehensä iloitsi, hän aina tuollaisissa
tilaisuuksissa sanoi: "Hän näyttää tosiaankin olevan hyvä ihminen,
joka on vilpitön kaikissa asioissa."

Nuori mestari uskoi tämän lopulta itsekin ja antoi siinä

harhaluulossa asiain mennä menojaan.

Oi, olisipa rouva Schorn vain tiennyt, kuka hänen lemmikilleen oli
yöllä antanut potkun!

Vihollisuus Amin ja Rassmannin välillä oli jäänyt ennalleen.

Varmaa on, että eläimilläkin on sielunelämänsä, tunteensa, vihansa
ja rakkautensa. Oi, voisivatpa ne puhua, mitä kaikkea ne meille
kertoisivatkaan. Kuinka saisivatkaan mielemme heltymään monet
hikeenajetut, lamaantuneet vetojuhdat, jotka auttavat raakoja
ajomiehiä leipään, saaden verisiä ruoskaniskuja palkakseen!

Koira, joka on saanut ruoskaa ja kyyristyy herransa katseen

edessä, se ryömii kuitenkin liehitellen takaisin herransa luo ja nuolee
hänen kättään — se rakastaa herraansa ja tietää rangaistuksen
ansainneensa. Mutta älkää, rääkätkö sitä vain rääkätäksenne —
elukka pysyy ijäti mykkänä, ja siihen sijaan, että nuolisi kättänne ja
rukoillen katsoisi ylös teihin, ryömii hän vinkuen pimeään nurkkaan.
Se vihaa teitä.
 Ja mitä kaikkea kuvastuukaan koiran katseesta, kun se pää
painuksissa hiipii verkkaan luo ja käpälänsä kohottaen katsoo teitä
kohden! Mitä kaikkea se sanoisikaan, jos voisi tunteensa pukea
sanoihin!

Ja mitä olisikaan Amilla, jos oli voinut ymmärrettävästi haastaa,

ollut kerrottavaa kurituksen jälkeen, jonka se oli saanut Rassmannin
tähden!

Niin, Rassmannin tähden kuritettiin pientä mäyräkoiraa joka päivä.

Oli merkillistä, ettei elukkaa millään saatu lakkaamaan hampaitaan

näyttelemästä. Itse kiharapää Willykin, joka ensin kovasti pelkäsi
vierasta ja tämän jokaisesta kosketuksesta puhkesi äänekkääseen
huutoon, hänkin vähitellen lakkasi pelkäämästä, salli huoletta
Rassmannin tarttua käteensä ja häntä suudella.

Mutta koira, koira — "Se käyttäytyy aivan kuin sinä olisit meidän
pahin vihamiehemme etkä kotimme tervetullein vieras", oli Schorn
silloin sanonut enempää ajattelematta.

Oli kuin Ami tahtoisi uudistuneilla hyökkäyksillään Rassmannin

kimppuun avata herransa näkemään vihollisen vaarallisuuden.

Milloin Rassmann tuli alas kahville, milloin istui aamiaisella tai

päivällisellä — joka kerta syöksähti Ami raivoisasti hänen
kimppuunsa ja koetti päästä kiinni johonkin paikkaan. Aamuisin ja
iltasin, milloin Rassmann vain näyttäytyi talossa — oli koira hänen
kintereillään ja tavoitteli purrakseen.

Kerran onnistui Ami aivan mainiosti hyökätessään kehystävän

kimppuun. Se repäsi Rassmannin housunlahkeen kahtia ja purasi
syvälle lihaan, jotta suuri agitaattori tunsi viikkokauden haavassa
kipua.

Siitä sai se tuomionsa.

Schorn, hyvä Schorn, joka muuten ei voinut tehdä pahaa

kärpäsellekään, hankki suuren patukan vartavasten opettaakseen
äreälle elukalle kohtuutta.

Mutta mitä enemmän iskuja koira sai, mitä nöyrempänä nuoli se

herransa kättä, sitä raivoisammin kävi se Rassmannin kimppuun.

Se sulettiin koppiin ja kytkettiin kahleihin. Koiraparka ei koskenut

mitään ruokaa, ei pikku Willyn pyynnöstäkään, vaikka lapsi kopin
ovella kietoi pienen käsivartensa sen kaulaan ja puhutteli sitä
lapselliseen tapaansa.

"En tiedä mikä koiraa vaivaa", sanoi Schorn usein, tapansa

mukaan sen enempää ajattelematta.

Ja aivan salavihkaan teki hän samoin kuin lapsensakin ja mairitteli

koiraa, jotta se leikitellen kiemurtautui kokoon — hän, joka niin usein
heilutti ruoskaa koiran selässä ystäväänsä suojellakseen!

Vihdoin päästettiin koira jälleen vapaaksi. Se söi taas iloissaan,

telmi lasten kanssa sydämensä halusta, mutta puri ensi
tilaisuudessa Rassmannia toiseen sääreen. Ja jälleen pani Schorn
verta vuotavin sydämin patukkansa läiskymään. Mutta mitään
muutosta ei tapahtunut.

"Meidän täytyy panna koira pois päiviltä", tuumittiin sitte.

 Mutta pikku Liisu ja Willy alkoivat itkeä, elukan liittyessä heihin ja
alkaessa vikistä.

Tämä hellytti jälleen Schornin; vielä enemmän hänen vaimonsa.

Ja päätöksestä luovuttiin. Ami jäi kotiin ja Rassmann voi hyvin

tähdätyllä potkulla kostaa pikku pedon äreyden.

Tästä yöstä lähtien juoksenteli Ami kolmella jalalla. Kukaan ei

tiennyt, kuka sen oli tehnyt nyt liikkaavaksi. —

Päivä kallistui jo puoleen, kun Rassmann astui alas huoneestaan

tuon sekavan yön jälkeen, jonka hän oli viettänyt
konserttihuoneustossa, maistaen hieman berliiniläistä elämää.

Hän tunsi jotakin häpeän tapaista astellessaan alas portaita. Kuten

tavallisesti ajatteli hän ensin ystävänsä vaimoa. Pääasia oli, ettei
turmellut suhdettaan häneen.

Schorn tuli juuri puodista. Kun hän ojensi Rassmannille kätensä

sanoen hyvänsuopeasti: "No, unikeko —", ja Hanna rouva ilman
mitään sivuajatuksia puuttui heti puheeseen: "Ajattelimme jo, että
teille olisi jotakin tapahtunut tai että olisitte livahtanut käsistämme —"
(rouva hymyili samalla niin veitikkamaisesti), niin oli siinä kylliksi;
agitaattori oli jälleen päässyt aseman herraksi.

"Ajatteles vain, Wilhelm", alotti hän, "istuin eilen torin reunalla

eräässä huoneustossa ja luin sanomalehtiä — tiedäthän, että minulla
oli sielläpäin asioita — jouduin sattumalta tuttavuuteen parin kelpo
miehen kera ja he osottautuvat olevansa salaisia tovereita. Ja nyt
voit kyllä arvata, etteivät he enää päästäneet. Minusta ei se ollut
lainkaan mieliin, ja sellainen alttius ja ihailu —"
 Schorn ei antanut hänen puhua edes loppuun, vaan sekaantui
kohta:

"Mutta, hyvä mies, sehän on selvää itsestään — tunnen sen."

Ja Rassmann, joka oli parhaalla puhetuulellaan, puhui pitkään ja

siinä valossa kuin hänen pitkästä viipymisestään olisi riippunut koko
puolueen menestys.

"… Olemme luvanneet kokoontua useammin puhumaan puolueen

asioista…
Aiomme muodostaa klubin ja katsoa emmekö täällä voisi saada
minkäänlaista agitatsionia aikaan, tietysti kaikessa salaisuudessa.
Mutta ken ei mitään uskalla, hän ei mitään voita."

Rassmann tiesi liiankin hyvin miten hän sai Schornin mielen

puolelleen. Sen näki hän siitä harrastuksesta, jota nuori mestari
osotti "uutta" aatetta kohtaan.

Mutta rouva oli huolissaan. Merkillistä — hän ajatteli etupäässä

kotiystävän parasta.

"Älkää tehkö sitä, jättäkää mieluummin puuttumatta asiaan, se

voisi tulla teille vaaralliseksi. Ette tunne ihmisten mielialaa täällä."

Rouva näytti aivan kiihtyneeltä, niin että hän oli Rassmannista

kauniimpi kuin konsaan, kun tämä katseli häntä omituisella
katseellaan.

Schorn nauroi ääneensä ja sanoi vaimolleen:

"Pidähän vain huolta itsestäsi. Etkö ole ylpeä tästä uudesta

aatteesta?"
 Hän puhui kuten aina avomielisesti ja vilpittömästi, ilman
pientäkään pahaa ajatusta. Mutta Schornin täytyi ehdottomasti
laskea silmänsä alas ja punastua. Rassmann huomasi sen ja
kohottaakseen rouvan silmissä ansioitaan sanoi hän:

"Rouvasi tietää, että hänen huolensa koskee enemmän sinua kuin

minua. Mutta kaikki pelko on tarpeeton. Sinulla ei tule olemaan asian
kanssa mitään tekemistä. Vieläpä pyydän sinua rouvasi läsnäollessa
lupaamaan, että pysyt koko jutusta erilläsi ja esiinnyt niin kuin asia ei
koskisi sinua lainkaan."

"Loruja — siitä ei tule mitään, rakas ystävä", sanoi Schorn

huiskuttaen kättään. "Olisi paljo kauniimpaa, jos saisin olla mukana
työssä, mikäli kykenen —"

Mutta Rassmann riensi selittämään syitään:

"… Liikkeesi… perheesi… sinun täytyy niiden tähden olla

varovainen", olivat hänen pääasialliset tekosanansa. Hän oli
saavuttanut tarkotuksensa, saanut nimittäin tilaisuuden viipyä ulkona
useampina iltoina viikossa niin kauvan kuin halutti, herättämättä
pahennusta myöhäisellä kotiintulollaan.

Schorn ei kuitenkaan tahtonut jättää tässä asiassa tekemättä mikä

oli mahdollista.

Kun he jäivät taas kahden kesken, alkoi hän: "On itsestään selvää,
että rahani ovat käytettävissänne mikäli riittävät. Tuleehan teillä
olemaan menoja yhteen ja toiseen — kentiesi tarvitset vielä
kirjoihinkin, muista silloin minua, mutta tee minulle mieliksi ja ole
varovainen. Minuun koskisi kovasti, jos joudut ikävyyksiin. Tiedäthän,
että teen puolueen hyväksi mitä voin. Kaikki aatteen puolesta!"
 Rassmann oli taasen voittopuolella; hänen arvonsa ystävänsä
silmissä oli suurempi kuin koskaan.
VII

Olipa se kaunis klubi, josta Rassmann oli puhunut. Tunnemme jo

seuran, jossa Rassmann teki propagandaa — omien intohimojensa
hyväksi.

Nyt vasta alkoi hurja elämä, mikäli tässä pikkukaupungissa oli

siihen tilaisuutta tarjolla. Nyt hän itse järjestelmällisesti harjotti
"ylemmän kymmenen tuhannen mässäämistä", johon viittaamalla
hän niin usein oli päästänyt työväen joukkojen mielenmyrskyn
valloilleen ja kylvännyt vihaa ja tyytymättömyyttä niin monen rauhaa
rakastavan raatajan sydämeen.

Rassmann oli pian uudessa huvittelupaikassaan yhtä tunnettu kuin

"kultaisessa leijonassakin". Herra Antonius Pätzoldt oli myös
mukana.

Parisen päivää juoksenteli pieni kähertäjä kääre päänsä ympärillä.

Hirmuinen mies vannoi lujasti ja pyhästi, että hän pimeässä oli
juossut kaapin nurkkaan. Asiantuntijat kuitenkin olivat tietävinään,
että suuret kuhmut olivat kolhineet "kuningasmieliset", joita ei enää
miellyttänyt se, että pöytien ja tuolien kumous tuli yhä pahemmaksi.
 Rassman ei voinut ilman parturiherraa enää tulla toimeen. Oli
melkein kuin hänellä täytyisi olla aina luonaan joku, joka myöntäisi
hänen kaikessa olevan oikeassa ja jakaisi hänen kanssansa
vihankaunansa.

Ja siihen oli ylen kiihtynyt kähertäjä aivan omiaan.

Herra Antonius Pätzoldt ei voinut, kuten ainakin ihminen, jota

kalvaa salainen katkeruus ja joka tuntee voimattomuutensa,
vieläkään unhottaa, että Schorn oli käyttänyt hänestä sanaa "huono
seura". Sentähden käytti hän jokaista tilaisuutta puhuakseen
"porvareista", joilla on talot ja tavarat, jotka elävät kuten paratiisissa,
samalla kuin "suuret henget", "ylevän ihmisyysaatteen uhrit" jäivät
ainaiseksi köyhälistöön.

Rassmann kulautti sellaisia puheenparsia kuullessaan sisäänsä

kokonaisia olutlaseja kerrallaan, ikäänkuin tahtoisi valella
sammuksiin sen helvetin, joka alkoi kiehua hänen sisällään. Mutta
todellisuudessa nousi veri yhä enemmän hänen päähänsä ja pani
hänet puolipäihdyksissään käyttämään Schornia vastaan sanoja,
jotka Pätzoldtista aina näyttivät kehotuksilta lisäämään kaksinkerroin
syytöksiään.

Agitaattori pääsi siten viimeisistäkin häpeän ja omantunnon

nuhteiden jätteistä ja mässäsi vierailla rahoilla sellaisella
kevytmielisyydellä kuin olisivat ne siihen määrätytkin.

Konserttikapakassa oli isännän liitu vähitellen alkanut merkitä

hänen velkojaan samoin kuin "kultaisessa leijonassakin ".

Rassmann muisti oikeaan aikaan toverinsa uhrautuvaisuuden.