Holocaust Memory in the Digital Age

Survivorsa Stories and New Media

Practices Jeffrey Shandler
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/holocaust-memory-in-the-digital-age-survivorsa-storie
s-and-new-media-practices-jeffrey-shandler/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Digital Memory Studies Media Pasts in Transition Andrew

Hoskins

https://textbookfull.com/product/digital-memory-studies-media-
pasts-in-transition-andrew-hoskins/

The Digital Age on the Couch Psychoanalytic Practice

and New Media 1st Edition Alessandra Lemma

https://textbookfull.com/product/the-digital-age-on-the-couch-
psychoanalytic-practice-and-new-media-1st-edition-alessandra-
lemma/

Media Culture Mass Communication in a Digital Age

Richard Campbell

https://textbookfull.com/product/media-culture-mass-
communication-in-a-digital-age-richard-campbell/

What Remains: The Post-Holocaust Archive In German

Memory Culture Dora Osborne

https://textbookfull.com/product/what-remains-the-post-holocaust-
archive-in-german-memory-culture-dora-osborne/
Architecture Media and Memory Facing Complexity in Post
9 11 New York Joel Mckim

https://textbookfull.com/product/architecture-media-and-memory-
facing-complexity-in-post-9-11-new-york-joel-mckim/

Digital Hermeneutics Philosophical Investigations In

New Media And Technologies Alberto Romele

https://textbookfull.com/product/digital-hermeneutics-
philosophical-investigations-in-new-media-and-technologies-
alberto-romele/

Digital Arts An Introduction to New Media Bloomsbury

New Media Series Cat Hope

https://textbookfull.com/product/digital-arts-an-introduction-to-
new-media-bloomsbury-new-media-series-cat-hope/

Holocaust Angst : The Federal Republic of Germany and

American Holocaust Memory Since the 1970s 1st Edition
Jacob S. Eder

https://textbookfull.com/product/holocaust-angst-the-federal-
republic-of-germany-and-american-holocaust-memory-since-
the-1970s-1st-edition-jacob-s-eder/

Make Your Own Rules: Stories and Hard-Earned Advice

From a Creator in the Digital Age 1st Edition Andrew
Huang

https://textbookfull.com/product/make-your-own-rules-stories-and-
hard-earned-advice-from-a-creator-in-the-digital-age-1st-edition-
andrew-huang/
HOLOCAUST MEMORY IN THE DIGITAL AGE
STANFORD STUDIES IN JEWISH HISTORY AND CULTURE
Edited by David Biale and Sarah Abrevaya Stein
HOLOCAUST
MEMORY
IN T HE
DIGITA L AGE
Survivors’ Stories and New Media Practices
JEFFREY SHANDLER

Stanford University Press ❙ Stanford, California

Stanford University Press
Stanford, California
©2017 by Jeffrey Shandler. All rights reserved.
No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying and recording, or in any information storage or retrieval
system without the prior written permission of Stanford University Press.
Printed in the United States of America on acid-free, archival-quality paper
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Shandler, Jeffrey, author.
Title: Holocaust memory in the digital age : survivors’ stories and new media
practices / Jeffrey Shandler.
Other titles: Stanford studies in Jewish history and culture.
Description: Stanford, California : Stanford University Press, 2017. |
Series: Stanford studies in Jewish history and culture | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2016052823 (print) | LCCN 2016053579 (ebook) |
ISBN 9781503601956 (cloth : alk. paper) | ISBN 9781503602892 (pbk. : alk. paper) |
ISBN 9781503602960 (e-book)
Subjects: LCSH: USC Shoah Foundation Institute for Visual History and
Education—Archives. | Holocaust, Jewish (1939–1945)—Historiography. |
Holocaust survivors—Interviews. | Collective memory. | Digital media.
Classification: LCC D804.348 .S45 2017 (print) | LCC D804.348 (ebook) |
DDC 940.53/18072—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2016052823
Typeset by Bruce Lundquist in 10/15 Minion
 CONTENTS

Acknowledgments vii

Author’s Note ix

Introduction 1
1 An Archive in Contexts 9
2 Narrative: Tales Retold 43
3 Language: In Other Words 87
4 Spectacle: Seeing as Believing 125
Conclusion 167

Appendix: Interviews Referenced 175

Notes 183

Index 205
This page intentionally left blank
 ACKNOWLEDGMENTS

I began exploring the Visual History Archive (VHA) at Rutgers in 2010, when,
thanks to the initiative of Douglas Greenberg, the university first gained online
access to the Archive. I am indebted to Doug not only for his sparking of my
interest in the VHA but also for his continued encouragement of my work.
Conversations with Rutgers colleagues Ethel Brooks, Michael Levine, Karen
Small, and Yael Zerubavel have also stimulated my thinking about the VHA,
and I am particularly grateful to Yael for prompting me to write my first paper
on the topic for a conference at Rutgers in 2011. In addition, I thank the School
of Arts and Sciences at Rutgers for providing me with a sabbatical and a fel-
lowship leave, which were essential to the research and writing of this book,
and Department of Jewish Studies staff members Sherry Endick and Arlene
Goldstein for their help in bringing this book to fruition. During the final year
of work on the manuscript, I benefited greatly from the assistance of Valerie
Mayzelshteyn, my Aresty Research Assistant at Rutgers, who diligently and
thoughtfully examined dozens of segments of VHA interviews and compiled
the information in the appendix.
The USC Shoah Foundation provided invaluable assistance to my research,
including the opportunity to spend several months in 2013 at the University of
Southern California as a visiting fellow. This visit enabled me to learn about the
workings of the VHA from its dedicated staff and to discuss my work in prog-
ress with them. I am deeply grateful for the generosity with which the Foun-
dation’s staff—especially Douglas Ballman, Crispin Brooks, Renée Firestone,
Georgiana Gomez, Ita Gordon, Kia Hayes, Karen Jungblut, Dan Leshem, Kim
Simon, Stephen Smith, Anne-Marie Stein, Kori Street, and Ari Zev—shared
their advice and expertise. During my stay at USC, I also benefited from the
counsel of faculty members Wolf Gruner, Tara McPherson, and Michael Renov,
viii ACKNOWLEDGMENTS

and I am particularly grateful to Tara for inviting me to write an essay on some

of this research for a special issue of American Literature, which she edited, on
new media. Part of this essay, “Holocaust Survivors on Schindler’s List; or, Read-
ing a Digital Archive against the Grain,” originally published in the journal’s
December 2013 issue (vol. 85, no. 4), appears in chapter 2 of this book and is
reproduced with permission of Duke University Press.
For their kind assistance during the writing and research of this book, I
also thank Rachel Baum, Sarah Bunin Benor, Esther Brumberg, Hinde Burstin,
Elizabeth Castelli, Alexandra Garbarini, Bonnie Gurewitsch, Louis Kaplan,
Marjorie Kaplan, Judith Keilbach, Todd Presner, Alasdair Richardson, and
­Melissa Shiff, as well as all the participants in the seminar on Video Interviews
of Holocaust Survivors: Intersecting Approaches, convened at the annual
Association for Jewish Studies conference in 2013. I am especially indebted
to Ayala Fader and Diane Wolf for their insightful comments on drafts of the
manuscript. Opportunities to present lectures on aspects of my research at
Vassar College, the YIVO Institute for Jewish Research, Humboldt-Universität,
the American University of Paris, and Universität Wien afforded me invalu-
able occasions to learn from audience comments and questions. At Stanford
University Press, David Biale, Margo Irvin, Nora Spiegel, Sarah Abrevaya Stein,
and Kate Wahl provided vital support and guidance for the development of this
publication.
Last, but foremost, I thank Stuart Schear, my partner in life, who has been
this book’s first reader, sharpest editor, and greatest enthusiast.
 AUTHOR’S NOTE

All transcriptions from VHA interviews are mine, except where indicated.
Transcriptions of English-language interviews preserve speakers’ grammatical
irregularities. Ellipses indicate abridgements made by me. Translations from
interviews in languages other than English, except where indicated, are mine
as well. Names of people are spelled per the listing in the VHA, except where
indicated.

❙ ❙ ❙

Bracketed additions to transcriptions include the following.

Definitions and translations: goyim [Yiddish: “gentiles”]. The name of the
language is omitted when it is clear. In interview transcriptions, Yiddish is ro-
manized according to the speaker’s dialect: a yid a seykher [a Jew (who was)
a merchant].
Referents, added to disambiguate pronouns and other references: he [i.e.,
Spielberg].
Insertions and clarifications, added when the meaning of the cited text is
not readily apparent: he came . . . to us [in the factory in 19]44, [he was there
for] just a few months.
Descriptions of interviewee’s gestures and camera movements: I start to
run, and I feel the first bullet here. (He points to his left wrist.) See? The
marks are still here. (The camera pushes in on his forearm, then pulls out
again.)
This page intentionally left blank
HOLOCAUST MEMORY IN THE DIGITAL AGE
This page intentionally left blank
 INTRODUCTION

On any given day, individuals around the world sit before computer screens
to watch and listen to videotaped interviews with Holocaust survivors. More
than seven decades after the end of World War II, many people approach this
resource with some expectation of what they will encounter, reflecting their
various intents: Descendants of deceased Holocaust survivors view these re-
cordings to learn about their ancestors’ prewar lives and wartime experiences
as well as about relatives killed during the war. High school students are ex-
horted to listen to survivors’ narratives as morally galvanizing exemplars. His-
torians screen these videos to research instances of Nazi persecution that are
otherwise undocumented. Psychologists scrutinize survivors’ storytelling for
insights into how people cope with trauma. Victims of more recent genocides
listen to these recordings to discover how, decades after the Holocaust, its sur-
vivors articulate their memories.
At the same time that screening these videos addresses an array of estab-
lished objectives, the accounts survivors offer are full of surprises. For as much
as these interviews are shaped by the protocols of the projects that produced
them and by decades of accumulating tropes of Holocaust remembrance, each
video documents a singular encounter with an individual who takes a distinct
approach to the task of recalling the past. What, then, are viewers of these v­ ideos
to make of moments when, in the course of describing his or her experience of
the genocide, a survivor bursts into song, starts speaking in another language,
2 INTRODUCTION

or exposes bodily scars of wartime injuries? What is the significance of survi-

vors’ comparing their own experiences during the war to how the Holocaust is
portrayed in a novel or feature film? What might be the value of videos in which
interviewers prompt survivors’ answers or argue with interviewees? How should
one understand those moments when survivors can’t recall the past or resist
doing so? Moreover, what do these moments reveal about the potential signifi-
cance of the videos generally, above and beyond the value invested in them by
their creators and advocates? And how do these moments elucidate the efforts
to record, preserve, and share these memories with this choice of medium?

❙ ❙ ❙

Video recordings of Holocaust survivors recounting their wartime experiences

have become a mainstay of how the most notorious genocide of the modern
age is documented, studied, and memorialized. There are now tens of thou-
sands of these recordings in archives and libraries around the world. Museum
exhibitions dedicated to commemorating the Holocaust show excerpts of these
interviews, filmmakers include them in documentaries, and, thanks to the
availability of these recordings on videotapes, then on DVDs, and, most re-
cently, through online streaming, students around the world examine them in
classrooms or access them on laptops and tablets.
The practice of videotaping survivors arose at a strategic convergence of the
dynamics of Holocaust memory practices and innovations in communications
technology. During the 1970s, the Holocaust became an increasingly promi-
nent fixture of public culture in the Western world. Holocaust survivors were
elevated to a new stature, hailed both as witnesses of unrivaled authenticity
to a defining event of modern times and as models of tenacity in the wake of
unspeakable persecution. This rise in survivors’ prestige correlated with their
aging. A growing attention to their mortality heightened the sense of survivors’
importance and prompted concerns to preserve survivors’ memories in the
face of their imminent passing. Though Holocaust survivors had been relating
their personal histories since the war’s end, the increased sense of urgency to
document these recollections prompted the search for new means to do so.
Concurrently, video cameras and videotape players, previously an expen-
sive technology used mostly by professionals in the broadcasting industry,
became readily available to middle-class consumers. Video quickly replaced
 INTRODUCTION3

Super 8 mm film as the preference for making home movies, given the newer
medium’s increased flexibility for recording and facility of viewing. The ease
with which videos could be taped and watched greatly expanded amateur film-
making, especially in the “home mode” of recording family life 1—only to be
surpassed in the early twenty-first century by the advent of digital video cam-
eras and smart phones, which have made recording, viewing, and especially
disseminating moving pictures even easier. In addition to individual recordings
of survivors’ memories, typically made by their family members for private use,
a number of organized efforts were undertaken to record collections of video-
taped interviews with Holocaust survivors. From the mid-1970s to the mid-
1990s, more than a score of these archives were established in the Americas,
Europe, Israel, and Australia; some recording continues to this day.2
In 1994 the project that would come to be known as the USC Shoah Founda-
tion’s Visual History Archive (VHA) was initiated. Within a few years, it became
the largest and most widely available collection of video recordings of Holocaust
survivors’ life stories. The beginning of the VHA coincided with an unprec-
edented level of attention to Holocaust remembrance in the American public
sphere, in the form of official days of remembrance, widely seen feature and doc-
umentary films, the inauguration of high-profile museums and memorials, a pro-
liferation of education programs, and increased scholarly attention to memory
practices centered on the Holocaust. At the same time, the Holocaust loomed
large as a paradigm for other genocides as well as an array of large-scale atrocities,
even as some works of Holocaust remembrance provoked public controversy.
Though the VHA set out to use state-of-the-art technology to preserve the
memories of survivors as this cohort’s passing approached, the Archive is itself
evidence of how mutable memory practices are and how quickly the media
they employ have changed. The VHA was initiated shortly before analog video­
tape yielded to digital media as the choice for recording moving pictures. The
Archive’s goal of preserving memories was also challenged by the growing re-
alization that newer media are less stable than older ones. At the same time,
the advent of the Internet marked the start of a new era in media practices,
transforming the ways in which information could be stored, inventoried, dis-
seminated, and engaged. Digital and online technologies soon became central
to the Archive’s agenda, facilitating the preservation, indexing, and access of its
collection of videos. Thus, as it straddles the temporal boundary marked by the
4 INTRODUCTION

loss of living witnesses to the Holocaust, the VHA also bestrides the transition
from the “video age” to the “digital age.”
The VHA’s conjoining of new media and Holocaust memory practices at
this convergence of threshold moments exemplifies the new possibilities and
challenges now being addressed in the digital humanities, even as the issues at
hand are often specific to the concerns of Holocaust remembrance. Examining
the Archive as a subject of interest in its own right engages multiple, intercon-
nected issues: What are the implications of using video to document someone’s
life history? What impact does using digital media to catalog, index, and dis-
seminate these videos have on the ways they can be engaged? From watching
and listening to Holocaust survivors tell their life stories, what can be learned
about memory practices, both old (telling stories) and new (screening videos,
searching digital databases), as well as their interrelation? How is each video
simultaneously a singular account of an individual’s personal history and part
of a large-scale effort to preserve Holocaust memory? What are the implica-
tions of recording these life histories at the turn of the millennium, centered
on an event that took place a half century earlier and that has been extensively
documented in a variety of media for decades?

❙ ❙ ❙

Holocaust Memory in the Digital Age addresses these and other questions by
exploring the VHA’s holdings and scrutinizing the Archive as itself a work of
Holocaust remembrance. The first chapter, “An Archive in Contexts,” provides
an overview of the VHA’s conceptualization and situates the Archive within a
set of historical trajectories and contemporary contexts that inform its content,
form, and agenda: Jewish ethnographic projects, dating from the late nine-
teenth century; the efflorescence in the final years of the twentieth century of
public memory projects and new thinking about memory practices, especially
those concerning the Holocaust; and the interrelation of media and memory, as
shaped by the cascade of new communications technologies of the post–World
War II era.
The subsequent chapters present a series of case studies that read the Archive
“against the grain”—that is, they use the VHA’s rubrics for searching its holdings
to examine issues of Holocaust remembrance other than those that are central
to the Shoah Foundation’s mission. Doing so reveals the Archive’s potential as a
16 AN ARCHIVE IN CONTEXTS

a compact disc, a hard drive, or the remote server of a computer “cloud”—that

can easily be corrupted. Preservation of the VHA’s holdings became “another
race against time,” echoing the initial urgency with which these interviews
had been recorded. Given that one of the VHA’s primary goals is sustaining
Holocaust memories “in perpetuity,” the task of maintaining the Archive’s re-
cordings is doubly onerous, as it ties the upholding of remembrance to the con-
serving of media.18
The VHA’s duplication of its interviews in different media and formats is
central to the Archive’s preservation efforts and demonstrates the rapid changes
in technologies that have taken place since its initiation. Videographers re-
corded the interviews on Betacam SP format videotapes, the broadcast indus-
try standard in the mid-1990s. Once delivered to the Shoah Foundation, these
analog tapes were duplicated and coded for entry into the Archive’s master
data­base. One copy of the interview was digitized for storage in a 150-terabyte
robotic retrieval system, which enables users to access and navigate the en-
tire collection. In 2009, the Shoah Foundation began saving its original master
tapes as Motion JPEG 2000 files, the format that “the Library of Congress has
decided to use . . . to archive its video collections.” To do this, the Foundation
“utilizes advanced dual robot technology to digitize, preserve, and access the
testimony in the archive. One robot digitizes the Institute’s original testimonies
into various file formats for preservation and access. Once digitized, the nearly
52,000 testimonies are transferred to a second robot, which serves as an online
storage system for the Institute’s archive.”19
Disseminating the VHA’s holdings has followed a similar dynamic of shifting
media and formats, reflecting technological developments as well as the Shoah
Foundation’s evolving mission. The Foundation first presented excerpts of its in-
terviews to the public in compilation documentaries, beginning with Survivors
of the Holocaust (1996), and eventually produced eleven documentary films. In
1999 the Foundation issued Survivors: Testimonies of the Holocaust, the first of its
educational CD-ROMs, which use the medium’s capacity to hyperlink materials
in multiple formats (video, audio, still images, text) to enable users to explore
connections between survivor interviews and a selection of supporting materi-
als, such as time lines, archival photographs, maps, and reference materials.20
These CD-ROMs all pursue specific pedagogical goals that determine which in-
terviews or parts of interviews are presented and how they should be studied.21
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän meni keittiöön. Pentti istuutui pöydän ääreen, otti hatun
päästään ja katsoi Karlssoniin.

Nuoressa miehessä ilmeni jonkinlaista raivokkuutta. Kovat piirteet,

villit silmät, suu, joka näytti olevan herkkä vihasanoihin.

— Mistä Te puhuitte? — kysyi hän. — Se oli tietysti tuo vanha

tavallinen asia.

Ukko oli vaiti.

— Ettekö sittenkään salli minun häntä saada?

Vaitiolo.

— Te tiedätte, että minä nyt ansaitsen rahoja. Kivenhakkuu ja

louhinta antaa nyt hyviä ansioita.

— Niin, te syrjäläiset tulette tänne vuorillemme ja hakkaatte ne

rikki ja ansaitsette rahoja, ja täällä istumme me kalastajat ja
kärsimme köyhyyttä ja kurjuutta, siksi että sillinpyynti ei lyö leiville.

— Oh. onhan teistäkin muutamia kivitöissä.

— Me olemme, ikävä kyllä, pakoitetut. Nälkään ei tee mieli kuolla.

— Ei, ei, täytyy ryhtyä yhteen ja toiseen, kun ahdistaa. Jos te ette
nyt anna tyttöä minulle, niin —

Ukko katsoi kysyvänä häneen.

Samassa palasi Kerttu.

— Tässä on maitoa.
 Hän asetti suuren tuopin pöydälle.

— Kiitos, sepä tekee hyvää.

Hän joi aimo siemauksin ja puhkui jälestä.

— Sinä olet siunattu tyttönen, Kerttu. Tahdotko antaa minulle nyt

myöskin suukkosen?

Pentti pyyhki hihalla suutaan.

— Oletko hullu, Pentti? Isän nähden?

Hän hymyili, mutta kun hän katsoi isäänsä, tuli hän pelokkaaksi.

— Juuri niin, että isäsi näkee.

— Pentti!

— Mutta tule nyt sitten, hitto soi!

Hän otti Kertun syliinsä ja suudella moiskautti.

Ukko vapisi kovasti, hänen huulensa vapisivat, mutta hän ei

saanut sanaakaan suustaan.

Pentti katseli häntä riemuiten.

— Siinä näette, kuinka me teemme, vaikka Te ette anna

suostumustanne.
Ja totta totisesti tämä ei ole ensi kerta. Eikä se vielä, luulen ma,
tähän kertaan lopukaan. Me teemme, mitä tahdomme, ymmärrättekö
Te?
Hyvästi!
 Hän otti hattunsa ja meni ovelle.

Isä sai vihdoinkin ääneen ja haukkui tytärtään…

— Letku! Niin, se sinä olet. Ja käyttäydy kunnollisesti, muutoin niin

—!

Tyttö alkoi nyyhkiä. Sitä ei voinut Pentti kestää, vaan kääntyi

ovelta, näytti nyrkkiään ja ärjäsi:

— Olkaa vaiti, laivuri, tai muutoin paukahtaa.

Samassa hän meni.

*****

Pahat ajatukset kasvoivat hänen mielessään: Totta totisesti minä

paukautan ukkoa kalloon. Eihän se ole kovempaa kuin graniittikaan.

Ja niin piti hänen luikata uusi reikä. He ampuivat poralaukauksia

usein niin lähellä taloja, että akkunat helisivät. Asukkaat olivat
valittaneet »hänelle, joka omisti saaren ja kivihakkiomon», että
poramiehet olivat liian lähenteleviä. »Hän, joka omisti saaren»,
vastasi, että jos he eivät ole tyytyväisiä, korottaa hän vuokrahintoja…

Pentti istui kalliolla ja piteli molemmin käsin poraa, jota toveri

lekalla löi yhä syvemmälle. Siihen piti valmistaa porareikä
dynamiitille. He laulelivat muutamaa jätkälaulua, joka karkeasti ja
lujatahtisesti kaikui yli kallioiden.

Pentti piti poraa vinommassa kuin tavallisesti…

Hän oli juottanut paljo viinaa toverillaan ja itsekin juonut. Ei hän

aina maitoa juonut. Ainoastaan seuraavana aamuna.
 Ennenkuin latinki laukaistiin, pistäytyi hän Karlssonin tupaan. Kun
hän näki, ettei tyttö ollut siellä, palasi hän takaisin.

Nyt oli latinki valmis. He juoksentelivat punaisine lippuineen ja

huusivat. Sytytyslanka savusi…

Karlsson istui akkunan ääressä verkkolaitteineen. Kerttu, joka juuri

oli tullut ranta-aitasta, seisoi sisempänä huoneessa.

— Nyt ne taas ampuvat — sanoi hän ja puuhaili ruokalaitosten

kanssa.
Sitten hyräili hän jotakin laulunpätkää — hän ajatteli Penttiä.

— Sellainen silmukka! — sanoi isä. Hän ei saanut rihmaa selville.

Tyttö tuli lähemmä akkunaa. Hän katsoi ulos. Sytytyslanka

savusi…

— Kuinka lähellä ne ampuvat!

Hän näki Pentin kasvojen nousevan erään kalliomöhkäleen takaa.

Kuinka hän näytti kamalalta!

Outo ajatus välähti hänen päähänsä. Yht'äkkiä hän pelosta

kalpeni.

— Älkää istuko niin lähellä akkunaa, isä!

— Sellainen silmukka!

— Ettekö Te kuule!

Hän repi ukkoa saadakseen hänet siirtymään.

 Hän repi niin, että ukko putosi lattialle.

Silloin räjähti…

Kivi lensi akkunaan, särki sen — sattui nuoren tyttösen päähän.

Tämä kaatui rihmoille.

Pentin huuto kuului ulkoa, hän huusi kuin hullu. Hän hyökkäsi
tupaan ja viskasi oven jälkeensä.

Hän näki Karlssonin tuijottavan lattialle ja katselevan tytärtään,

joka siinä makasi. Nähtyään Pentin hyökkäsi Karlsson hänen
päälleen.

— Sen teit sinä tahallasi!

— Luuletteko minun tahtoneen, että hän —? Oletteko pois

järiltänne?
Kerttu — tyttöseni!

Hän riensi ottamaan kiveä pois Kertun päältä.

Hän kääntyi pois — hän ei voinut katsoa Kerttua.

Pentti itki.

— Sinä olet tappanut hänet! — huusi kalastaja.

— Ei, Te sen olette kaiken tehneet!

Ukko vaipui kokoon tuolille. Hän ei voinut mitään vastata. Mutta

nyt kertyi kansaa ovelle. Koko oven täydeltä kuului monipäinen:
Herra avita!»
 Kun pappi kuoli.

Maija, taloudenhoitajatar, oli tavallisuuden mukaan tuonut

aamukahvin sisään. Mutta ketään juojaa ei enään ollutkaan. Vanha
pastori ei enään liikkunut, vaan makasi hiljaa sängyssään.

Maija tunnusteli häntä…

Porhalsi sitten pappilasta kalastajakylän kallioille ja pelokkain sekä

kasvoin että äänin puhui tapauksesta, löi yhteen käsiään ja kirkui.

Uutinen lensi kuin kajava.

Asujamisto ei uskonut, että se oli totta. Heidän herransa kuollut…

— Sydänhalvaukseen — vakuutti Maija.

— Hän on näyttänyt niin raihnaiselta pitkät ajat — arveli eräs

vanha kalastaja. — Mutta ankara hän oli yhtähyvin saarnaamaan.

— Nyt ei hän lähetä meitä enään koskaan hiivattiin — lausui

muudan.

— Tuleekohan hän taivaasen tai siihen toiseen paikkaan?

— Eiköhän hän joutune siihen toiseen paikkaan näkemään, onko

siellä sellaista, millaiseksi hän sen on maalannut.

— Ei mitään pahoja sanoja ruumiin ääressä — kielteli Maija.

— Kuinka ankara hän oli! Kun hän pauhasi, piti pää painaa kirkon
penkkiin. Kuinka ihminen silloin tunsi kutistuvansa!
 — Niin, kyllä hän oli ankara. Että kieltää tanssin ja viulunsoiton! Ja
jos me kuitenkin hiivimme hiukan keskikesän kunniaksi pyörimään —
eikö hän heti seisonut seassamme huutamassa: Ettekö te näe,
kuinka pienet pirut tanssivat edestakaisin keskellänne!

— Emme me niitä nähneet. Mutta hänet me näimme.

— Koskaan ei saanut ottaa viinaryyppyä. Täällä on kaikki käynyt

niin saakelin siistiksi ja raittiiksi. Mutta nyt hyvät ihmiset, totta
totisesti viinat esiin!

— Pahinta kaikesta oli kuitenkin se, ettei kukin saanut mennä

naimisiin sen kanssa kuin halusi. Hän tahtoi määrätä, kenehen
kunkin piti köyttyä. Tuleeko papin sotkeutua sellaisiin?

— Hän työnsi nenänsä joka paikkaan.

— Vaiti — varoitteli taloudenhoitajatar. — Hän kuulee sen.

— Tyhjääpä kuulee.

— Ajatteleppas, jos hän on herännyt!

— Herra meitä varjelkoon!

— Pelkäättekö te, mitä?

— Vielä tahtoo vanhalta muistilta pelottaa. Mutta kunhan hän vaan

on saatu maahan, niin —

— Minun täytyy mennä sisään. Ehkä tahtoo hän vaatteitaan.

— Niitä hän ei enään koskaan tarvitse.

 — Ajatteles, jos olisin katsonut väärin.

Maija tahtoi mennä.

— Mennään kaikki.

— Kaikkiko?

— Me tahdomme tietää, onko hän kuollut vai ei.

Maija ei voinut joukkoa pidättää. Se tahtoi mennä sisään

tullakseen vakuutetuksi asian oikeasta laidasta.

No, mutta menkää hiljaa!

Joukko miehiä ja naisia läksi liikkeelle ja nousi auringon

valaiseman pappilan portaita.

He hiipivät varpaillaan — Maija etunenässä. Hän avasi

varovaisesti etehisen oven, meni salin läpi sänkykamarin ovelle,
seisoi siinä hetken sykkivin sydämin, kurkisti avaimen reiästä — ja
avasi vihdoin päättävästi oven.

Kaikki seurasivat sisään.

Siinä makasi pastori sängyssään, valkohapsisena, jäykkänä ja

suletuin silmin.

Väki katseli häntä uskaltamatta liikahtaa. Nyyhkittiin ja seistiin

noloina. Pari vanhempaa vaimoa näyttivät liikutetuilta — he olivat
leskiä. Miesten silmistä ei voinut mitään päättää. He seisoivat
jäykkinä. Nuori väki näytti iloiselta: oli hyvä, ettei hän enään ollut
heitä estelemässä.
 — Jos pastorska olisi elänyt! — keskeytti Maija vaitiolon. — Siinä
oli harvinainen rouva.

— Liian hyvä hänelle.

— Älä sano niin!

— Eikö hän laihtunut sentähden, ettei saanut kylliksi ruokaa!

Hänen piti kurittaa lihaansa, tietysti.

— Eikö hän vielä sulkenut rouvan piaanoa! Oli syntistä soitella.

— Jumalan kiitos, hän ei saanut lapsia.

— Se kyllä ei ollut pastorin vika.

Niin he siinä seisoivat ja tuomitsivat. Silloin muuan nuori kalastaja

otti erästä tyttöä vyötäisiltä ja huusi:

— Minä en saanut sinua hänen tähdensä. Mutta nyt siitä tulee tosi.
Sinun pitää antaa mulle muisku tässä ruumiin ääressä.

— Oh, Jumala varjele!

— Etkö sinä pidä minusta?

— Tietysti minä pidän. Mutta pastori näkee sen.

— Eikä näe.

Arastelematta suuteli poika tyttöä suoraan suulle.

— Oh, herranen aika!…

Tyttö vetäytyi kauhistuneena takaisin.

 — Mitä se oli?

— Hän liikkui…

— Ha ha, kuinka arka sinä olet! Eikö mitä, hän makaa hiljaa kuin
turska. Kerta vielä!

— Ei, ei ruumishuoneessa.

Maija pyyteli sävyisyyden tähden.

Mutta se oli myöhäistä. Poika oli vielä painanut suukon tytön

punaisille huulille.

Ja joukko hymyili ja luuli olevansa häissä.

Samassa rallatteli viulu akkunan alla.

— Hei — huusi pelari ulkoa — vihdoinkin saa tarttua soittimien.

Me soitamme pastorin hautaan.

Ja kalliot kaiuttelivat polkan säveleitä.

— Se ei ole virttä, tuo! — pui joku nyrkkiä vainajan nenän edessä.

— Älä näytä nyrkkiä kuolleelle!

Se oli taaskin Maija.

— Hän pui meille saarnastuolista.

Joukko oli yhtä mieltä. Nurina kasvoi.

— Menkää! kehoitti Maija. — Antakaa hänen olla rauhassa.

 — Me emme koska saaneet olla häneltä rauhassa.

— Hän on kuollut, ymmärrättehän.

— Se on hänen onnensa.

— Ja meidän.

— No, mennään sitten. Meidän tulee hankkia arkku ja haudata

hänet. Me kiitämme Jumalaa.

Joukko vetäytyi ovelle. Meluten noustiin kallioille…

Vähitellen erottiin, sillä jokapäiväiset askareet odottelivat

itsekutakin.

Eräs venhe purjehti kauppalaan hakemaan lääkäriä, joka todistaisi

kuoleman, ja ruumisarkkua.

Aurinko paistoi akkunan läpi kuolleen kasvoille.

Kovan työn oli hän tehnyt, taivuttanut kansan jumalanpelkoon,

herättänyt järjestyksen henkeä tuossa raa'assa yhteiskunnassa,
sekä saanut aikaan säästäväisyyttä ja raittiutta. Kansa voi hyvin.

Mutta ei ollut ketään, joka olisi ollut kiitollinen.

Hän oli unohtanut ilon.

Vanha laivuri.
 Kalastajatuvan ovi on auki. Siellä istuu sisällä kesäillan hämyssä
joukko saaristolaisia, ukkoja ja eukkoja, joiden kasvot on karkeat
kuin kalliot, ja nuorisoa molempaa sukupuolta, ruskein heloittavin
kasvoin.

Johan Eerik, harmaa kuin meren vaahto, istuu keskimäisenä

pöydän ääressä. Hän puhuu ja muut kuuntelevat sillä aikaa kuin lasit
heidän edessään odottelevat. Lasit ovat monesti täytetyt
hautajaisseurassa päivän kuluessa.

Johan Eerik nostaa suuren päänsä pystyyn, suurin, välkkyvin

silmin katselee hän ovesta merelle, joka siellä saariston takana
lepää hiljaisena laskeutuvan kesäillan ruskoissa, hän tuntee
kaislikon tuoksua ja näkee kajavien nuolennopean paon…

Ja hän puhuu muistojen hänen karkeaa ääntään vapisuttaessa:

— Niin, Lassi Juhana ja minä, me olemme pysyneet yhdessä koko

pitkän elämän. Hän on seitsemänkymmenen kahdeksan ja minä
kahdeksankymmentä. Me olemme purjehtineet Kattegatilla niin
kauvan kuin minä muistan. Emmekä me ole koskaan riidelleet. Hän
oli siivo mies, sillä kun minä suutuin, vaikeni hän. Ja siksi me emme
koskaan riidelleet.

Nuori väki ei voi enään olla nauramatta, ja hymy kiertää koko

pöytäkunnan.

— Kuten sanon — jatkaa Johan Eerik, ikäänkuin puhuisi itselleen,

ja katsoo avaruuteen — sinä olet aina ollut peijakkaan mukava mies,
Lassi Juhana. Ja siitä sinulle kiitos. Muistatko kun olimme
rakastuneet samaan tyttöön, Anna Matleenaan, joka sittemmin joutui
naimisiin pohjoisempaan? Kulimme ja pidimme toisiamme silmällä,
emmekä puhuneet mitään ja kulimme kumpikin oman
savupiippumme osoittamaan suuntaan, tavattuamme toisemme
kallioilla päivää paistattamassa. Mutta kun hän sitten joutui naimisiin
pohjolaisen kanssa, lepyimme taas, sillä eihän ollut enään mitään
syitä ilkeinä olemiseen. Saarella oli toisiakin tyttöjä, ja totisesti
tiesimmekin ottaa kumpikin omamme.

Kaksi eukkoa pöydän ääressä nyökäyttivät ymmärtäväisinä päätä

toisilleen, ja nuoret heiluttelivat päitään ja hymyilivät lempeästi — he
olivat matkalla tekemään kuten vanhukset olivat tehneet.

— Niin, Lassi Juhana, meillä oli riitaa, mutta me emme ole

koskaan pimittäneet silliäkään toiselta. Ei toki, täällä on rahvas
rehellistä. Eikä ollut sepitettyä se, minkä kaikki sanoivat, että siellä
missä Lassi Juhana ja Johan Eerik olivat, siellä olivat kyllä sillit
kalliita, mutta mitään tarkkuuttakaan siellä ei ollut. Eikä ollut paras
silli päällimäisenä kopassa, vaan oli se yhtä hyvää päältä kuin
pohjaltakin. Totisesti oli!

Silloin nuoriso nauroi taas. He tarttuivat laseihinsa ja kilistivät.

Mutta Johan Eerik katseli merelle ja puhui kuin ennen:

— Me sanoimme aina toisillemme, muistathan Lassi Juhana, että

kun toinen kuolee, kuolee toinenkin. Saammepahan nähdä — sinä
olet seitsemänkymmentä kahdeksan ja minä kahdeksankymmentä.
Ja elämä on kuin Kattegatt — ankaroita ilmoja on ollut pitkät ajat,
mutta nyt on niin hiljaista. Eikö sinustakin, Lassi Juhana, ole niin
hiljaista?…

Näitä sanoja kuullessaan muuttuvat pöydän ympärillä istujat

hartaiksi.
 — Ja nyt, Lassi Juhana, — sanoi Johan Eerik ja nousi raskaasti,
vapisevin käsin penkiltä — nyt tahdon minä vain kiittää sinua tästä
kerrasta, sillä minun pitää, ymmärräthän, lähteä kotiini Tule, Lassi
Juhana, että suan puistaa kättäsi, ennenkuin menen.

Oli aivan hiljaista huoneessa ja kaikki katselivat toisiinsa. Ulkoa

kuului kajavan kirkunaa…

— Kuten sanottu, nyt voin minä sanoa sinulle hyvää yötä, Lassi
Juhana!

Hän katsoi ihmetellen ympäri huonetta, mutta kun hän ei nähnyt

Lassi Juhanaa — sillä se oli hän, joka oli haudattu tänä päivänä —
silloin kuvastui syvä toivottomuus ja suru vanhuksen ryppyisillä
kasvoilla, kyynelet tunkeutuivat hänen punertaviin silmiinsä, hän sai
sanotuksi puoleksi tukahtuneella äänellä:

— Oh, Herra avita!

Ja hän vajosi taas alas penkille ja nojasi pään käsiinsä pöytää

vasten.
Siinä hän istui ja itki vavisten vanhuksen itkuaan.

— Minä unhotin sen, minä unhotin sen. Siitä on tullut loppu, Lassi
Juhana.

Silloin nousi hänen eukkonsa, laski kätensä hänen karkean

takkinsa kaulukselle ja sanoi hiljaa:

— Tule, Johan Eerik, niin menemme kotiin.

— Niin niin, sitä on jo niin huono. Saa hävetä nuorison edessä.

Toista oli ennen maailmassa, Lassi Juhana!
 Eukko auttaa häntä jaloilleen ja he menevät yhdessä lattian yli
ovelle.

— Hyvää yötä, kaikki tyynni!

Joukko seisoo ja nyökyttelee hyvästiä hänelle.

Kynnyksellä seisahtuu hän, nostaa käden otsalleen ja katselee

kauvas merelle.

— Kohta käy hiljaiseksi minullekin.

Sitten hoippuu hän vaimonsa käsivarresta pitäen kallioiden yli

kotituvalleen. Joukko seisoo ovella ja seuraa heitä katseillaan. Ja
auringon pyörä putoaa merentakaista taivaanrantaa alas…

Kajavia.

Muudan kajava kohosi rannalta ja leijui vuonon yli. Aurinko paistoi

sen vaaleanharmaisiin siipiin. Hitaasti hän lensi, vanha kun oli. Hän
oli kauvan rakastanut tätä vuonon, aina siitä asti kuin oli lentämään
oppinut ja äiti oli häntä opettanut silliä sukeltamaan. Kauvan oli hän
pitänyt itseään tämän vuonon isäntänä. Mutta nyt oli hän käynyt niin
vanhaksi ja harmaaksi, kaikkein vanhimmaksi kajavaksi, ja tuntui
hänestä siltä kuin olisi hänen pitänyt kuolla. Hänen siipensä eivät
olleet enään nopealiikkeiset, hänen nokkansa ei nopsa, silmänsä
eivät terävät. Yli, oli huntu, ei auringon, vaan vanhuuden
sumentama.

— Ka-ka-ka-
 Ääni kuului käheältä ja suruvoittoiselta. Hänen huudollaan ei ollut
enään entistä sointua. Kaiku, joka sitä matki, peloitti häntä.

— Kakaa-kakaa-kakaa-

Siellä oli toinen kajava, joka huuti, nuori ja valkorintainen kajava.

Sen huuto oli riemuitseva kuten hänenkin ennen maailmassa. Ja
kaiku toisteli sen ääntä, niin että se koreasti kaikui vuoristossa.

Mutta siellä oli myös koko joukko nuoria kajavia, jotka voimakkailla
siivillään soutelivat sinne tänne ilmassa. Siinä oli uusi kajavapolvi.

Vanhus lensi vuonon pohjukkaan päin.

Hän pysähtyi yht’äkkiä. Alhaalla hänen kohdallaan hilasteli

silliparvi. Silloin ajatteli hän koettaa, olisiko hänellä vielä voimaa
saavuttaa jokin silli. Hän heittäytyi, suoraan alas — se ei käynyt yhtä
nopeasti kuin ennen — niin syöksyi hän veteen nokka ojolla…

Hei, samassa saapuivat lentäen nuoret kajavat. Niitä oli neljä ja

syöksyivät ne kuin nuolet alas veteen ja iskivät kukin silliinsä. Syntyi
sellainen siipien räpytys, että jälelle jäänyt parvi pelokkaana
pohjavesiin painautui.

Vanha kajava oli saanut sillin ja vaivoin piteli hän sitä nokassaan.
Nuoret kajavat katselivat, olisiko vielä saatavissa useampia, ja
huomatessa… kirkkaan esineen vanhan kajavan suussa,
hyökkäsivät ne yhtaikaa hänen päälleen anastaakseen sen pois.
Suurta sotaa siinä ei tarvinnut syntyä, ennenkuin hän oli luopunut
saaliistaan. Ryövääjä kiiti saaliineen matkoihinsa. Mutta ennenkuin
se kerkesi niellä sillin, olivat toiset kolme myös sen kimpussa, ja
siinä syntyi tavaton hakkailu ja huudon paljous, joka päättyi sillin
paloittamisella neljän kesken, jonka jälkeen kukin poistui uutta
parvea tähystelemään…

Vanha kajava kääntyi ja lensi vuonon suuhun päin. Ennen

asettumistaan tahtoi hän sameilla silmillään nähdä meren. Hitain ja
vapisevin ottein läheni hän vuononsuuta. Lento kävi yhä
hitaaammaksi, sillä alkoi tuulla vasten. Alapuoleltaan eroitti hän
vaahdon maininkien harjoilta, hän kuuli aaltojen pauhun ulompaa,
jossa hän ei enään nähnyt mitään vuoria, jossa vedenselkä aukeni
suureksi ja vapaaksi…

Hänen rintansa laajeni, kun hän tunsi meren tuoksun, hän oli
saavuttavinaan taas sen joustavuuden, joka hänet ennen oli
saattanut pitämään itseään näiden vesien hallitsijana. Mutta pian
väsyi hän taas. Hän ei jaksanut enään lentää, hänen piti kotiin.

Hän pysähtyi silmänräpäykseksi ja katsoi alas suuria avaruuksia

— viimeisen kerran. Rinnasta kohosi huokaus, ja silmät samenivat
äskeistä enemmän.

Sitten käänsihe hän raskaasti ja purjehti kotiin. Tuuli häntä auttoi

siksi kunis hän saapui syvemmälle vuonoon, jossa taas tyyntyi, ja
niin laskeutui hän asemilleen.

Hän lepäsi pienessä vuorenluolassa kostealle tuoksuvilla kaisloilla.

Hän oli lopen väsynyt, höyhenkoristeensa vallan vapisi. Hän ojensi
kaulaansa ja levätessään siinä asetti päänsä niin, että hän voi nähdä
vuonon. Silmissä oli kaipauksen ja tuskan ilme. Yhä sameammiksi
ne kävivät, ja hänestä tuntui kuin olisi aurinko laskeutunut. Mutta se
teistikin keskikesän täydessä loistossaan. Sydän löi niin heikosti
rintahöyhenten alla, ja sieltä pääsi vaikertava:
 — Kaa-

Hän makasi siinä kauvan aikaa väristen kuin keskitalvella, vaikka

aurinko paahtoi hänen selkäänsä. Silmistä katosi kiilto. Hän ei voinut
enään nähdä vuonoa — mutta hän tiesi, että se oli siinä.

Sitten kävi väristys kautta ruumiin, kulkusta kohosi käheä ääni,

sorkat oikenivat kaisloja potkaisten, hän lepäsi siinä hiljaa ja
kuolleena.

Aurinko paahtoi ruumiisen.

Muudan nuori kajava, joka liipoitteli läheisyydessä, ihmetteli miksi

hän oli niin hiljaa, ja laskeutui alas. Kun vanhus yhäti pysyi
liikkumattomana, kirkui nuori kajava, ja pian tuli koko joukko nuoria
kajavia paikalle.

Ne huutelivat korvia vihlovasti ja hurjasti siipiään räpyttelivät. Ne

eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut, mutta ihmettelivät.

Ja sill’aikaa kuin ne istuivat ja kirkuivat autiolla rannalla, vaipui

aurinko mereen. Vielä sen viimeisiä vaalenevia säteitä heittäessä
kuletteli kaiku vuonon kalliolta toiselle ääniä:

— Kaa-kaa-kaa-kaa'aa!

Vanhat neidit.

He asuivat samassa tuvassa salmen rannalla. Ja joka sunnuntai

piti heidän mennä kirkkoon salmen toisella puolella. Tosin oli kirkko
silläkin puolella, jossa he asuivat. Mutta siitä he eivät välittäneet —
vaikka pappi, joka saarnasi siellä, oli kylläkin hyvä.

Mutta kas, poika, joka sousi heitä salmen yli, oli niin kaunis ja
iloinen. Hän oli äskettäin alkanut siinä soutaa — sittenkuin entinen
soutaja, liikkaava ja ruma, oli sairauden pakoittamana joutunut
sängyn omaksi.

Juhlallista oli nähdä molempien noitien menevän venheesen. He

olivat pyntänneet itsensä niin koreiksi ja huljanneet hajuvettä
nenäliinoihinsa ja päivänvarjot oli heillä käsissään. Ja he hymyilivät
ja nyökyttivät pojalle, joka venheessä seisten tervehti. Ja he
pyörittelivät takapuoliaan ja heittelehtivät ja liehittelivät, sekä kaikin
tavoin ja niin halulla tahtoivat, että poika olisi ottanut heitä kädestä
kiinni, kun he hyppäsivät vaaralliseen venheesen.

Ja poika otti heitä tyynesti kädestä kiinni, ja silloin olivat he ylen

onnellisia sekä kasvoiltaan että sydämeltään, ja heittäytyivät
venheesen niin, että putosivat melkein pojan syliin.

Niin tanssivat he tuhtojen yli ja istuivat peräpuolelle.

Ponnistuksistaan he aivan puhkuivat ja näyttivät niin yksinkertaisilta
ja sanoivat, että nyt he voivat hyvin eikä heillä ole mitään hätää, kun
heillä oli niin luotettava soutaja — ei mitään.

Poika laski ulos ja sousi voimakkain vedoin. Mutta silloin sanoi

toinen:

— Elä rasita itseäsi, rakas ystävä, me kyllä kerkiämme.

— Niin, meillä ei ole mitään kiirettä, ei toki — oli toisenkin ajatus.

— Jos emme ehdi alttaripalvelukseen, joudumme kuitenkin
saarnaan. Ja sehän se onkin tärkeintä.

He tahtoivat niin kauvan kuin suinkin mahdollista istua vastapäätä

poikaa ja katsella häntä.

Tämä olisi niin mielellään nauranut heille, mutta hän siirsi mälliä
hiukan syrjemmäksi suupieleen ja vannoi pysyvänsä vakavana.

— Kuinka vanha hän on? — kysyi toinen.

— Kaksikymmentä vuotta — vastasi poika.

— Ooh, sellainen ikä, rakas ystävä.

— Kohta hän varmaankin alkaa ajatella jotakin tyttöä? —

— Kyllä, jotakin tyttöä.

Poika katsoi tuimasti puhujaan. Jos tämä olisi osannut punastua,

olisi hän tehnyt sen nyt.

— Hänellä on varmaankin äiti? — kysyi toinen neiti.

— Tietysti.

— Ah, kuinka onnellinen äiti!

— Äh, äiti minulle aina riitelee. Minä en tee — sanoo hän —

mitään muuta kuin soudan vanhoja mampselleja.

— Ha, ha, niin hauskaa! — nauroivat he ja hyppivät. — Kuinka

hän on hauska ja sukkela!