A prehistory of cognitive poetics :

neoclassicism and the novel 1st Edition

Kukkonen
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/a-prehistory-of-cognitive-poetics-neoclassicism-and-t
he-novel-1st-edition-kukkonen/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Art of Being Poetics of the Novel and

Existentialist Philosophy Yi-Ping Ong

https://textbookfull.com/product/the-art-of-being-poetics-of-the-
novel-and-existentialist-philosophy-yi-ping-ong/

The Poetics of Chinese Cinema 1st Edition Gary

Bettinson

https://textbookfull.com/product/the-poetics-of-chinese-
cinema-1st-edition-gary-bettinson/

The poetics of late Latin literature 1st Edition Elsner

https://textbookfull.com/product/the-poetics-of-late-latin-
literature-1st-edition-elsner/

Homer and the poetics of Hades First Edition Gazis

https://textbookfull.com/product/homer-and-the-poetics-of-hades-
first-edition-gazis/
The poetics of transgenerational trauma Atkinson

https://textbookfull.com/product/the-poetics-of-
transgenerational-trauma-atkinson/

The Living: Novel, A 1st Edition Dillard

https://textbookfull.com/product/the-living-novel-a-1st-edition-
dillard/

Homer and the Poetics of Gesture Alex C Purves

https://textbookfull.com/product/homer-and-the-poetics-of-
gesture-alex-c-purves/

The Poetics of Natural History Christoph Irmscher

https://textbookfull.com/product/the-poetics-of-natural-history-
christoph-irmscher/

Repetition and Creation Poetics of Autotextuality 1st

Edition Radosvet Kolarov

https://textbookfull.com/product/repetition-and-creation-poetics-
of-autotextuality-1st-edition-radosvet-kolarov/
i

A Prehistory of Cognitive Poetics

ii

COGNITION AND POETICS

Cognition and Poetics (CAP) fosters high quality interdisciplinary research at
the intersection of cognitive science, literature, the arts, and linguistics. The
series seeks to expand the development of theories and methodologies that
integrate research in the relevant disciplines to further our understanding of
the production and reception of the arts as one of the most central and com-
plex operations of the human mind. CAP welcomes submissions of edited vol-
umes and monographs in English that focus on literatures and cultures from
around the world.

Series Editors:
Alexander Bergs, University of Osnabrück
Margaret H. Freeman, Myrifield Institute for Cognition and the Arts
Peter Schneck, University of Osnabrück
Achim Stephan, University of Osnabrück

Advisory Board:
Mark Bruhn, Regis University, Denver, CO, USA
Peer Bundgard, Aarhus University, Denmark
Michael Burke, University College Roosevelt, Middelburg, The Netherlands
Wallace Chafe, University of California, Santa Barbara, USA
Barbara Dancygier, University of British Columbia, Vancouver, Canada
Frank Jäkel, Universität Osnabrück, Germany
Winfried Menninghaus, Freie Universität Berlin, Germany
Keith Oatley, University of Toronto, Canada
Jan Slaby, Freie Universität Berlin, Germany
Reuven Tsur, Tel Aviv University, Israel
Mark Turner, Case Western Reserve University, Cleveland, OH, USA
Simone Winko, Georg-​August-​Universität Göttingen, Germany
Dahlia Zaidel, University of California, Los Angles, USA
Cognitive Approaches to Early Modern Spanish Literature
Edited by Isabel Jaén and Julien Jacques Simon
Cognitive Literary Science: Dialogues between Literature and Cognition
Edited by Michael Burke and Emily T. Troscianko
A Prehistory of Cognitive Poetics: Neoclassicism and the Novel
Karin Kukkonen
iii

A Prehistory
of Cognitive Poetics
Neoclassicism and the Novel

Karin Kukkonen

1
A Prehistory of Cognitive Poetics. Karin Kukkonen. © Oxford University Press 2017.
Published 2017 by Oxford University Press.
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2017

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Kukkonen, Karin, 1980–​author.
Title: A Prehistory of Cognitive Poetics : neoclassicism and the novel /​Karin Kukkonen.
Description: New York : Oxford University Press, 2017. | Series: Cognition
and poetics | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2016023442| ISBN 9780190634766 (hardback) |
ISBN 9780190634780 (online content)
Subjects: LCSH: Fiction—​18th century—​History and criticism. | Neoclassicism
(Literature) | Poetics. | Cognition in literature. | Literature and
society—​Europe—​History—​18th century. | BISAC: LITERARY CRITICISM /​
European /​English, Irish, Scottish, Welsh.
Classification: LCC PN3495 .K85 2017 | DDC 809.3/​033—​dc23 LC record available
at https://​lccn.loc.gov/​2016023442

9 8 7 6 5 4 3 2 1

Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America

v

CONTENTS

Preface  vii
Acknowledgments  xvii
A Note on Translations   xix

1. Neoclassical Poetics and the Rise of the Novel   1

1.1. Beating the Bounds of the Rules in Incognita  2
1.2. “Manners, Passions, Unities”   8
1.3. Neoclassicism and the Sciences   14
2. The Situational Logic of Vraisemblance   20
2.1. Cognitive Moves   20
2.2. “Successful Solutions”   25
2.3. Vraisemblance Now   31

PART I: Poetic Justice

3. Samuel Richardson and the Project of Poetic Justice   43
3.1. Virtue Rewarded   44
3.2. Altruistic Punishers in B—​Hall   51
3.3. Pamela–​Shamela–​Anti-​Pamela  54
4. The Trials of Clarissa  60
4.1. Editing the Social Contract   61
4.2. Lovelace’s Happy Endings   67
4.3. Poetic Justice at the Limits   73
5. Ann Radcliffe and the Abdication of the Superpunisher   79
5.1. Comeuppance Clockworks   80
5.2. Enter the Uncanny   84
5.3. The Supernatural and Superpunishers   89

PART II: The Unities

6. Johnson’s Rasselas and the Best Possible Storyworld   103
6.1. Rasselas, the Imagination, and the Unities   104
vi

6.2. Event Cognition, Spatialization, and the Conceptual Shape of

the Storyworldâ•…â•… 111
6.3. Closure in Abissiniaâ•…â•… 116
7. Utopian Reasoning in Mercier’s L’An 2440 and Madden’s Memoirs of
the Twentieth Centuryâ•…â•…121
7.1. Poetics and Politicsâ•…â•… 122
7.2. The Cognitive Estrangements of Utopiaâ•…â•… 125
7.3. The Idea of Progress and Intertemporal Bargaining
in Utopian Fictionâ•…â•… 130
7.4. A Unified Utopiaâ•…â•… 136
8. The Dramatic Passages of The Castle of Otrantoâ•…â•…139
8.1. Where the Bodies Areâ•…â•… 140
8.2. The Return of Racineâ•…â•… 147
8.3. Embodied Experience in the Novelâ•…â•… 151

PART III: Decorum

9. Henry Fielding’s Probability Designâ•…â•… 165
9.1. “Sagacious Readers”â•…â•… 166
9.2. Decorum and Surpriseâ•…â•… 170
9.3. A Hero “Certainly Born to Be Hanged”â•…â•… 175
10. The Female Quixote and the Probability of Romanceâ•…â•… 182
10.1. The Querelle de Miss Grovesâ•…â•…183
10.2. Educating Readersâ•…â•… 188
10.3. Arabella’s Wagerâ•…â•… 195
11. John Cleland versus the Novelâ•…â•… 201
11.1. Building a Social World in Mrs. Mercier’s Academyâ•…â•… 202
11.2. The Predictable Novelâ•…â•… 206
11.3. Love, Duty, and the End of Curiosityâ•…â•… 211
Conclusion: Explorations in the Prehistory of Cognitive Poeticsâ•…â•… 218

Bibliographyâ•…â•…225
Indexâ•…â•…251

[â•›viâ•›]â•…Contents
vii

P R E FA C E

As I wrote this study, two voices started materializing on the backbench.

One of them urged me to consider the richness of the eighteenth-​century
literary scene, with its crisscrossing influences among French neoclassical
criticism, its responses and continuations in Britain, and the genre of the
novel. The other voice called my attention to insights from across the spec-
trum of the cognitive sciences that promise a new perspective on literature
and the ways in which it engages the human mind. In my very personal
psychomachia, the researcher working on the eighteenth century and the
researcher working on cognitive approaches to literature were in constant
debate, both of them taking turns playing the angel and the devil and nei-
ther of them establishing dominion over the entire study.
On the one hand, the present study makes an argument for the sus-
tained influence of the neoclassical rules of poetics on the developing
narrative form of the novel. By “neoclassicism,” I refer here not to the
artistic style popular at the end of the eighteenth century, but to an earlier
recourse to the classical heritage in seventeenth and eighteenth century
literary criticism that also goes by this name. Neoclassicism, the key critical
discourse at the time, approached literature through devising and debat-
ing “rules” for writing good fiction, partly from classical authors such as
Aristotle and Horace and partly from arguments about readers’ and audi-
ences’ responses to specific narrative and stylistic features. Its thinking
and terminology live on in the eighteenth-​century novel. The rules of neo-
classicism, derived from Aristotle and Horace, shaped the ways in which
novelists thought about plot, storyworlds, and probabilities and the ways
in which they discussed and defended their choices. Numerous references
in authors’ asides, prefaces, footnotes, and other paratextual materials bear
testimony to the rules’ continuing influence on the eighteenth-​century
novel. I argue that the reason why novelists maintained the principles of
the neoclassical rules in their narratives might have to do not only with the
rules’ claims to authority (which had long since been challenged, especially
viii

in Britain) but also with the ways in which they address the interaction
between literature and the mind. Considering the rules as templates for
engaging readers’ cognition (in the introductory sections to the parts of
this study) then allows me to trace how the neoclassical debates made
their way into the plots and storyworlds of the eighteenth-​century novel
(in the case studies of the individual chapters).
On the other hand, the present study also makes the argument that cur-
rent cognitive approaches to literature should not forget the neoclassical
rules. Emerging at the time of the scientific revolution, neoclassical poet-
ics takes a methodical approach to literary criticism, and drawing on the
Aristotelian tradition, it always considers literature through the ways in
which it engages the human mind. Science, of course, has changed time
and again since the seventeenth century, but the neoclassical perspective
seems to be akin to the outlook and ambitions of current cognitive poet-
ics in terms of its interest in the connection between mind and literature.
This study hence does not aim to reconstruct the scientific understanding
of the seventeenth and eighteenth centuries, even though that would be a
legitimate and timely undertaking in the field of study that calls itself “lit-
erature and science.” Instead, it proposes that the neoclassical rules offer
precise templates for the study of the cognitive engagements of literature
from which current cognitive poetics might profit.
These arguments are mutually supportive, and they find their place here
in a framework of the “situational logic” of a literary text. Karl Popper’s
“logic of situations” ([1957] 2002, 138), from which I take the term, con-
siders how the parts and the whole of a particular historical, social situ-
ation interact. From this situational logic (in other words, the interplay
between world, characters, and actions), then, arises the designed mime-
sis of vraisemblance. The neoclassical rules outline different dimensions
along which the parts of a literary narrative create a whole in this textual
ecology of situational logic. Poetic justice connects readers’ emotional
engagements to the outcome of the plot. The dramatic unities negotiate
how coherence in a fictional world might be established. Decorum invites
the discernment of readers as to whether a fitting match between the
characters and their likely way of acting has been achieved. Situational
logic, then, is not the same as what cognitive theory calls “situated cogni-
tion” (see Robbins and Aydede 2009). The textual environment shaped by
vraisemblance stands one step removed from reality, even though texts of
course draw on the rich texture of situated, embodied cognition (we will
see an example in ­chapter 8). Vraisemblance indicates a designed mimesis
within which situated cognition becomes meaningful for the reader.

[ viii ] Preface
ix

It seems quite likely that eighteenth-​century novelists took up the

neoclassical rules because these were the most readily available dis-
course for talking about literary and narrative strategies of composition.
Neoclassicism forms a context for the exchange between the rival forms
of the theater (for which the rules were first developed) and the novel.
Novelists might even have fallen back on the rules because these princi-
ples provided successful solutions to the challenges of writing a fictional
narrative. Bringing the cognitive predilections of readers to the fore, the
neoclassical rules offered a framework within which novelists developed
their form.
As we shall see, neoclassical debates usually argued from assumptions
of how audiences and readers would respond, cognitively and emotionally,
to the narratives they encounter. They remind cognitive literary scholars
that the literary criticism of earlier periods shared their interest in how the
human mind engages with literary texts and urge them to take seriously
the long prehistory of cognitive poetics. I consider the neoclassical critics
as important precursors in the theory-​building of cognitive poetics, con-
structing intersections of different mental and literary phenomena, such
as emotions, characterization, and plot; defining their joint workings; and
finding names for them (such as poetic justice). The neoclassical project
offered a holistic account of cognitive engagements, driven by an interest
in literature, while paying attention to individual aspects of the text. Such
a perspective on literature is one that cognitive approaches are only slowly
reconstructing, and it seems to me that a reconsideration of neoclassical
poetics as precursors of the current cognitive approaches would be very
helpful in this endeavor.
Indeed, this study is most easily classified as “cognitive poetics,” that is,
a critical attempt at relating how the cognitive processes in mind and body
and the biases of human thinking come to the fore in literary texts and how
insights into those processes and biases from the cognitive sciences can
contribute to the analysis of literary texts. It understands itself as a con-
tribution to the field and its prehistory. A history of cognitive poetics, to
take the familiar view, would take its readers back to the 1980s, when some
quarters in cognitive linguistics arrived at the insight that the human mind
is “literary”—​that its thinking is profoundly shaped by forms such as meta-
phor and metonymy, which have traditionally been considered the domain
of literature (see Lakoff and Johnson [1980] 2003; Turner 1996)—​and
when stylisticians began to draw on cognitive linguistics to analyze liter-
ary texts (see Tsur 1992; D. Freeman 1970). By the turn of the twenty-​first
century, cognitive poetics had consolidated enough as a field to see three
introductory volumes outlining the purview of its inquiries (Stockwell

Preface [ ix ]
x

2002; Gavins and Steen 2003; Semino and Culpeper 2002; for more recent
overviews of the field, see Brône and Vandaele 2009; M. H. Freeman 2010).
Cognitive poetics forms part of the larger family of cognitive approaches
to literature, which also includes cognitive narratology, cognitive cultural
studies, neuroaesthetics, and evolutionary approaches. The sense in which
I have used the term “cognitive poetics” here includes all features of literary
texts (narrative, stylistic, and aesthetic) and therefore draws on all these
approaches which feed separately into the enterprise of understanding lit-
erature cognitively. Neoclassical poetics similarly seeks to cover all aspects
of literary narrative through distinguishable rules aimed at creating the
vraisemblable. The range of cognitive issues in the case studies underlines
further that literary texts engage the human mind in a variety of fashions
and that cognitive poetics therefore needs to be developed as an inclusive
endeavor drawing on the entire wealth of the cognitive sciences to do jus-
tice to these multiple engagements (see Cave 2014 for a similar argument).
If cognitive poetics “suggest[s]‌that readings may be explained with ref-
erence to general human principles of linguistic and cognitive processing,
which ties the study of literature in with linguistics, psychology and cog-
nitive science in general” (Gavins and Steen 2003, 2), then the question
arises whether explanation through the “general human principles of lin-
guistic and cognitive processing” is tied to the insights of today’s sciences
exclusively. Aristotle’s Poetics already draws on these “general human prin-
ciples” in its treatment of literary features from plot to prosody. We enter
the realm of the prehistory of cognitive poetics as soon as we start consid-
ering how different epochs of poetics have conceptualized the workings of
the human mind in literature. In the time before poetics draws explicitly
on the cognitive sciences, its interest in the human mind in conversation
with literature takes different psychological and philosophical inflections.
Alan Richardson’s (2001, 2010) work on Romantic aesthetics and science
and Margaret H. Freeman’s (2011) discussion of emotions and iconicity
through Croce’s poetics are notable contributions that bring this prehis-
tory of cognitive poetics to light, but much of the story still remains to
be told.
The neoclassical debates, with their direct reference to Aristotle and
their explicitly cognitive interests, are the chapter from the prehistory of
cognitive poetics which this book intends to cover. In the two introduc-
tory chapters, I outline the overarching neoclassical principle of vraisem-
blance and reconceptualize it for cognitive poetics. Within my suggested
framework of situational logic, the neoclassical rules become elements
of a cognitive poetics that are relevant beyond the early modern period.

[x] Preface
xi

They are conceived as patterns that novelists can use and modify in their
narratives to achieve different effects, and my case studies demonstrate in
particular how eighteenth-​century novelists have explored and expanded
poetic justice, the dramatic unities, and decorum. Indeed, the case studies
consider not only the novels themselves but also alternative versions of
their narratives that we can find in different editions, the authors’ corre-
spondence, paratextual statements, and continuations by other writers. If
the neoclassical rules of poetics provided a set of principles and guidelines
for how literature engages the human mind, then the holistic conception
of their parameters also allowed for experimentation as the alternative
versions around these narratives began to proliferate (for example, around
Richardson’s Pamela and around Johnson’s Rasselas). As successful solu-
tions, they give writers indications of how to solve storytelling problems.
They also provide—​and this is just as important for the argument of this
study—​an invitation to explore their very constitution and limit cases.
To tell a prehistory of cognitive poetics is to parse the constellation of
science, literary theory, and literary history in a particular way. Previous
discussions of interdisciplinarity in cognitive approaches to literature have
moved between importing scientific methods and insights into literary
theory and proposing that, in turn, literary theory should inform scientific
questions. They have also taken positions of either “strong” interdiscipli-
narity or “weak” interdiscursivity, the latter exchanging concepts rather
than methods (see Bruhn 2011 for this distinction and a comprehensive
overview of recent developments). The historical situatedness of cogni-
tive processes and literary texts is often relegated to the background in
this interdisciplinarity debate or moved into the distant evolutionary past
(see Collins 2013), but a growing body of work in cognitive cultural stud-
ies (see Zunshine 2010 and the work of Mary Crane, Alan Richardson, and
Ellen Spolsky) and second-​generation cognitive approaches to narrative
(see the collection edited by Caracciolo and Kukkonen 2014), among other
approaches, is attending to the interface between culture and cognition.
A prehistory of cognitive approaches to literature, as I attempt in this
study, considers how the cognitive engagement with literary texts was con-
ceptualized at the time, how this relates to insights and ideas of today’s
cognitive sciences (which form the common reference point of cognitive
poetics), and, finally, what this comparison contributes to our understand-
ing of these texts more generally.
The neoclassical critics could not go beyond the concepts of cognition
available in their day, but they worked toward a principled, multifaceted
account of how literature entangles and delights the mind. The discussions

Preface [ xi ]
xii

around the dramatic unities, for example, demonstrate that the spatial
and temporal coordinates of a literary narrative are closely related to its
imaginative potency and the vicarious experience of fiction. The accounts
of poetic justice show that plot and emotional assessment of narratives are
closely entwined, and the statements on probability and decorum detail
how readers’ expectations can be managed through curiosity, suspense,
and surprise. In the exchange with today’s cognitive sciences, the cognitive
poetics of the neoclassical era can guide our analysis and indicate which
cognitive processes might be important for particular effects in literary
narrative, and how those processes can be related to their corresponding
effects. In other words, the historical model can provide cognitive poetics
more generally with templates for conceptualizing the literary implications
of particular cognitive processes. In turn, this study will argue, the cog-
nitive approach offers a new perspective on the neoclassical project and
its importance for the eighteenth-​century novel. Taking cognitive poetics
back into history, I propose, not only sheds light on the cognitive interests
of an earlier poetics but also contributes to the further development of
cognitive poetics.
Out of the debate between the eighteenth-​century and the cognitive
voices, then, comes a study that, on the one hand, participates in the
discussion about the rise of the novel and, on the other hand, outlines a
prehistory of cognitive poetics. My focus on the cognitive implications of
neoclassical poetics lets me trace a new genealogical line of influence that
contributed to the shaping of the novel form and consider cognitive and
historical concerns of literary study together.
Two introductory chapters conceptualize vraisemblance and its relation
to situational logic in the eighteenth-​century, neoclassical and the contem-
porary, cognitive critical landscapes. The case studies then revolve around
three rules of neoclassical poetics: poetic justice, the dramatic unities, and
decorum. In each part of the book, I shall outline key features of these rules
as described by French critics and their reception in Britain and relate them
to the cognitive phenomena which they describe. For each of the three
rules, I take three sets of texts as my case studies. Poetic justice is explored
through Richardson’s Pamela (1740) and Clarissa (1748) and Radcliffe’s
Gothic novels; the dramatic unities lead to discussions of Johnson’s Rasselas
(1759), Mercier’s L’An 2440 (1770), and Madden’s Memoirs of the Twentieth
Century (1733), as well as Walpole’s Castle of Otranto (1764); the impor-
tance of decorum will be brought to the fore with the help of Fielding’s Tom
Jones (1749), Lennox’s The Female Quixote (1752), and Cleland’s The Woman
of Honor (1768). The case studies thus stretch from the middle to the end

[ xii ] Preface
xiii

of the eighteenth century, demonstrating the continuing relevance of neo-

classical poetics across a rather varied set of writers. I have chosen these
novels for the different aspects of the situational logic of narrative which
they illustrate rather than to achieve complete coverage of novel-​writing in
Britain in the second half of the eighteenth century.1
As far as “rise of the novel” studies go, two names are strikingly missing
from the case studies. The first name is Laurence Sterne, whose Tristram
Shandy stresses that “I care not what Aristotle, or Pacuvius, or Bossu or
Ricaboni say” ([1759–​67] 2009, 165).2 Sterne ridicules any critical author-
ity, and, unlike some novelists we discuss here, he meant it. The second
name is that of Daniel Defoe, who seems to be in this, as in so many other
respects, exceptional. What separates Defoe from the authors studied here
is his lack of engagement with the critical discourse of neoclassicism. Defoe
in particular is a salutary reminder that by no means does neoclassical
poetics explain everything about the rise of the novel. Neoclassical poet-
ics constitutes one line of genealogy, concerning in particular the develop-
ment of narrative and formal features of the novel, which I intend to place
next to earlier arguments about changes in morals and episteme (McKeon
1987; I. Watt [1957] 1974), the public sphere and the “news/​novel” dis-
course (Habermas 1989; Davis 1983), and publication formats at the time
(L. Price 2000; Barchas 2003), among other debates (see Seager 2012 and
London 2012 for recent overviews).
The three key rules of neoclassical poetics give us a fairly comprehensive
survey of the various cognitive engagements of literature, from emotional
responses, characterization, and happy endings (poetic justice) to the for-
mation and coherence of fictional worlds (dramatic unities) to the develop-
ment of plot through curiosity, surprise, and suspense (decorum). In the
final chapter, we shall see how historicizing cognitive poetics through the
neoclassical tradition not only offers ways for talking about these differ-
ent aspects of literary texts cognitively but also leads to a more general
view of the cognitive function of literature through vraisemblance. Such
neoclassical “verisimilitude” does not involve itself much with realism and
reality effects (which would concern the nineteenth century). The neoclas-
sical framework, as we shall see, is by far not as coherent as its detractors

1. Mercier’s L’An 2440 has been included for the instructive difference with Madden
and because it saw some success in Britain as well. The English Short Title Catalogue
lists two translations (1772, 1797) and several editions in French and in English.
2. Apart from Aristotle, Tristram refers to the ancient Roman tragedian Pacuvius, the
modern French playwright Luigi Riccoboni, and René Le Bossu, whose treatise on the
epic will play a central role in ­chapter 9, on Fielding.

Preface [ xiii ]
xiv

would have it. However, most neoclassical critics tend to argue that writ-
ers achieve vraisemblance through a modeling of the fictional world which
highlights particular aspects (and makes its readers think about them). If
a text is vraisemblable, it can delight and instruct its readers (as Horace
demanded), and it achieves this feat through constructing a fiction which
is not exactly truthful but which reconfigures the truth.
The neoclassical rules and their cognitive correlates are not faithful repre-
sentations of everyday cognition. Vraisemblance is rather a construct made
to fit our cognitive needs and leverage observations about them. Of course,
when the neoclassical critic Nicolas Boileau-​Despréaux writes that “le vrai
peut quelquefois n’être pas vraisemblable” (in L’art poétique III, l.48; [1674]
1972, 72),3 he does not pursue a Brechtian agenda of Verfremdungseffekte.
On the contrary, the neoclassical critics require authors to shape mimesis
itself in line with the rules. However, this shaping of mimesis also offers
the potential for social debate, thought experiments, and limit cases, all
the while acknowledging the need to keep readers cognitively engaged.
In Reflections on Aristotle’s “Treatise of Poesie,” published the same year as
Boileau’s Art poétique and almost as influential, the Jesuit critic René Rapin
notes that literature employs impressive language, stirs the passions, and
takes readers on an adventure “to heighten Truth by Fiction” ([1674] 1979,
10; my emphasis).4 When considered from a cognitive perspective, as I pro-
pose to do in the conclusion to this study, neoclassical vraisemblance leads
cognitive poetics to the larger questions of literary anthropology, because
vraisemblance not only forms the target of the rules but also supplies a
theory of the place of literature in the world.
The basic tenet that I hope has kept this study on the middle of the road,
despite the debating voices on the backbench, is that ever since Aristotle,
poetics has been cognitive. By cognitive, I mean here profoundly interested
in the literary engagements of the human mind rather than beholden to a
particular strand of cognitive science. Clearly, this study would not have
been written without the new perspectives on the workings of the human
mind in embodied cognition, social cognition, and the probability-​based
approach of predictive processing, and it uses these perspectives to shed
new light on neoclassical criticism. In many instances, the current sci-
ences bear out the neoclassical critics’ shrewd understanding of literature’s

3. Soames and Dryden translate this line as “Som Truths may be too strong to be
believ’d” (Boileau-​Despréaux [1674] 1683, 32).
4. In the original French, Rapin writes, “à relever la vérité par la fiction “ [1674]
1970, 21.

[ xiv ] Preface
xv

cognitive appeals. Even more frequently, I found, the critical conceptions

and templates of neoclassical criticism help in understanding what the
results of the cognitive sciences could mean for the study of literature. As
I hope to substantiate through this study, my psychomachia between cog-
nitive and eighteenth-​century voices leads to discussions of more general
interest in the prehistory of cognitive poetics, the rise of the novel, and the
cognitive engagements of literature.

Preface [ xv ]
8

Congreve’s narrator seems to engage with this notion of vraisemblance as a

revealing structuration of reality when he creates a perfect “unity of contriv-
ance,” conducts “drawing room theodicees” and negotiates the reliability of
decorum’s “probable conjectures.” As he is beating the bounds of the rules
in Incognita, Congreve affirms the importance of the neoclassical rules for
grasping the workings of literature.

1.2 “MANNERS, PASSIONS, UNITIES”

It seems to me that one of the reasons why neoclassicism and the rules
are so easily ridiculed is that they take literary fiction very seriously
indeed. Neoclassical critics will discuss the issue of Chimène’s affections
in Corneille’s Le Cid with the same degree of importance that one would
expect of social, political, and religious debates about the real world. Of
course, such an approach would make Don Quixote the perfect critic. In
Alexander Pope’s consummate statement of English neoclassicism “An
Essay on Criticism” ([1711] 2008), the knight of La Mancha indeed gets to
try his hand at literary criticism. A playwright presents his latest creation
to Quixote and

Made him observe the subject, and the plot,

The manners, passions, unities, what not? (lines 275–​76)

Going through the main rules of neoclassical criticism—​decorum (“man-

ners”), poetic justice (as the management of the “passions”), and the
unities—​Don Quixote is expected to arrive at a reasoned assessment of the
play. However, he is not capable of considering vraisemblance as an artful
structuration and insists on a one-​to-​one representation of events on the
stage instead, including a “combat in the lists.” The writer objects, “So vast
a throng the stage can ne’er contain,” but Don Quixote remains unfazed by
practical considerations and responds, “Then build a new or act it in a plain”
(lines 283–​84).
This encounter between Don Quixote and the poet does not occur in
Cervantes’s famous novel. It is taken from A Continuation of the Comical
History of the Most Ingenious Knight, Don Quixote de La Mancha (Lesage
1705). A Continuation is not the second part of Cervantes’s novel but an

rules from their Aristotelian roots by stressing neoclassicism’s idealistic aspects. My

account here lays emphasis on the Aristotelian aspects of vraisemblance in connection
with the neoclassical rules.

[8] A Prehistory of Cognitive Poetics

Another random document with
no related content on Scribd:
 Ja hän otti kaksi palloa hienonnettua lihaa ja viskasi ne maahan
niin tuimasti, että koko puoti lihasiruilla pirskottui.

Nyt kiivastui lihakauppias Tshing niin ankarasti, että joka kohta

hänen ruumiistaan aina kiireestä kantapäähän hehkui hillittömän
raivon tummaa tulta. Hän sieppasi jyrsityn luun ja temmelsi ympäri
puodissansa.

Mutta Lo Ta oli jo ulkopuolella puotia.

Naapurien ja ostajain joukko, joka ei uskaltanut hänelle sanaakaan

sanoa, kasvoi hetki hetkeltä ohikulkijoista, jotka uteliaina pysähtyivät
katsomaan. Mutta majatalon vartia seisoi kauhistuneena samalla
paikalla räystään alla.

Nyt syöksyi Tshing puodista ulos lihakirves oikeassa kädessä ja

vasen kohotettuna aikomuksessa tarttua Lo Tan. Mutta tämä painoi
käden alas, pyöräytti lihakauppiaan melkein ympäri ja kaatoi hänet
yhdellä ainoalla potkauksella selälleen maahan. Astui sitten askelen
lähemmäs, nosti toisen jalkansa Tshingin rinnalle, tarttui toisella
kädellä hänen kumpaankin käteensä ja tuijottaen tuimasti Tshingia
kasvoihin sanoi:

— Minä olen uskollisena soturina paIvellut vanhaa

kaupunginpäällikköä Jen Ngam'issa ja saanut palkinnoksi häneltä
arvonimen "läntisen rajan suojelija". Mutta mikä oikeus on sinulla
sellaiseen arvonimeen sinä vaivainen mato ja naisten kiusaaja?
Kuinka olet sinä uskaltanut niin raa'asti sortaa Tsui Lien parkaa?

Ja Lo Ta löi häntä nenään, niin että se vääntyi vinoksi, turposi ja

alkoi vuotaa verta. Kun lihakauppiaasta oli mahdotonta nousta
pystyyn ja kun kirveskin oli pudonnut hänen kädestään, hän
huudahti:

— Piru vieköön, se oli oivasti osattu.

— Konna! — huusi Lo Ta, — vai uskallat sinä vielä puhutella

minua noin ylimielisesti?

Ja hän löi lihakauppiasta toistamiseen, tällä kertaa yläpuolelle

silmää.

Muut pelkäsivät Lo Taa niin suuresti, etteivät uskaltaneet

sekaantua asiaan, vaikka säälivätkin poloista lihakauppiasta.

Tämän täytyi pyytää armoa.

— Suus kiinni! — ärjyi kapteeni — Jos olisit viimeiseen saakka

pysynyt lujana, niin voisin antaa sinulle anteeksi, mutta koska vikiset,
et ole armoa saava.

Ja hän löi kolmannen kerran häntä ohimoon. Mutta kun hän näki
vastustajansa hievahtamatta ja hengittämättä makaavan maassa,
hän luuli tämän teeskentelevän ja huusi:

— Jos sinä, lurjus, tahdot tekeytyä kuolleeksi, annan minä sinulle

vielä yhden sivalluksen!

Mutta lihakauppiaan kasvojen väri alkoi kalveta ja Lo Ta ajatteli

itsekseen: »Hitto vieköön, minä kun luulin antavani tuolle pakanalle
terveellisen opetuksen enkä saattanut aavistaakaan, että hän
kolmesta kolauksesta kuolla kupsahtaisi. Saattavatpa ottaa minut
kiinni ja viskata tyrmään. Paras lienee siis kiireimmän kautta korjata
luunsa.
 Hän kääntyi vielä kerran lihakauppiaan ruumiiseen päin ja sanoi:

— Sinä tekeydyt hengettömäksi, jotta minä jättäisin sinut rauhaan,

mutta kyllä minä vielä näytän sinulle…

Näin itsekseen toista morkaten hän lähti tiehensä eikä yksikään

Tshingin naapureista tai palvelijoista uskaltanut häntä pidättää. Lo Ta
riensi suoraa päätä kotiin, kokosi välttämättömimmät vaatteensa,
varasi vähän rahaa kukkaroonsa, otti nuijan käteensä ja katosi
eteläisen portin kautta kaupungista kuin savu liedestä.

Tshingin ystävät koettivat sill'aikaa saada tätä henkiin, mutta kaikki

osottautui turhaksi. Ei ollut mahdollista, että tuo poloinen enää
tekeytyisi kuolleeksi; hän oli todella kuollut, murhattu. Sitten he
riensivät viranomaisten luo ilmottamaan tapahtumasta.

He tapasivat pormestarin raatihuoneessa, jossa tämä otti heidän

ilmotuksensa vastaan voimatta omalla vastuullaan antaa käskyä
vangita Lo Ta, koska tämä kuului kaupunginpäällikön vartiaväestöön.
Pormestari astui kuitenkin heti kantotuoliinsa ja riensi
kaupunginpäällikön virastoon. Tavallisten puheillepääsytoimitusten
jälkeen hän pääsi sisään ja esitti asian kaupunginpäällikölle, joka
kauhistuneena sanoi:

— Vaikka Lo Ta on vartioväestöni kunnollisimpia kapteeneja, en

voi kieltää vetämästä asiaa oikeuden käsiteltäväksi. Hän palveli jo
isääni, joka sitten siirsi hänet minun käytettäväkseni. Mutta koska
hän näyttää olevan syypää murhaan, niin voitte vangita hänet, vetää
oikeuteen, ja jos hänet todistusten perusteella tuomitaan syylliseksi,
jätän isäni ratkaistavaksi, minkä rangaistuksen hän on saava. Isäni
voisi muuten lähettää ajamaan häntä takaa siinä tapauksessa, jollei
häntä kiinni saada.
 Pormestari lupasi seurata näitä neuvoja ja poistui. Saavuttuaan
takaisin virkahuoneeseensa hän ryhtyi heti kaikkiin toimenpiteisiin
kapteenin kiinniottamiseksi. Poliisipäällikkö sai vangitsemiskäskyn ja
läksi liikkeelle mukanaan kaksikymmentä miestä. Nämä etsivät joka
loukon La Tan käskynalaisessa kaupunginosassa, mutta eivät
löytäneet häntä, eivätpä edes jälkeäkään hänestä. Sitten he sulkivat
hänen isännöitsijänsä vankityrmään ja etsivät pakolaista kaupungin
ympäristöstä aina penikulman taajuudelta. Sekin turhaan. He
palasivat kaupunkiin ja vangitsivat vielä pari Lo Tan naapuria, jotka
he yhdessä Lo Tan isännöitsijän kanssa veivät pormestarin
tutkittaviksi. Tämä määräsi pitämään heitä vielä vangittuina,
tuomaan Tshing vainajan ystävät ja naapureja kuulusteltavaksi ja
kutsumaan oikeuden viranomaiset kokoon, jotta asian käsittely
voitaisiin lopullisesti alkaa.

Näin kului päivä eikä murhaajaa saatu käsiin. Sitä seuraavana

päivänä käskettiin lähettämään kaikkialle kuulutuksia, joissa kuvattiin
hänen muotonsa ja luvattiin tuhat kashi-rihmaa sille, joka voisi jättää
Lo Tan oikeuden käsiin tai antaa edes sellaisia tietoja, että hänet
niitten avulla saataisiin vangituksi.

Lo Ta rupee munkiksi.

Sillä välin oli Lo Ta paennut yli mäkien ja halki laaksojen kauaksi

Wei Tshoun kaupungista eikä hän hiljentänyt vauhtiaan ennenkuin
tiesi pari kolme »kreivikuntaa» jättäneensä taakseen.

Nälkäinen ei valikoi ruokia, ei paleltuva vaatteita eikä köyhä

vaimoa naimisiin mennessään. Yhtä vähän harkitsee pakolainen,
mitä tietä olisi riennettävä eteenpäin. Eikä Lo Ta, kiihottunut kun oli,
välittänyt vähääkään siitä, missä oli ja minne kulki. Siitä päivästä,
kun oli lähtenyt pakoon, hän harhaili lähes kuukauden koditonna
pitkin maakuntia.

Eräänä päivänä hän saapui Jen Mun nimiseen kaupunkiin, joka ei

ole kaukana Kiinan suuresta muurista, viivähtääkseen siellä jonkun
aikaa seutua katsellen. Kaupunki oli jotakuinkin suuri; oli hevosia,
vaunuja, kauppapuoteja ja tavaroita yllin kyllin, ja vaikka se oli vain
hien-kaupunki, näytti se komeammalta useita fu- tai tshou-
kaupunkeja. [Hien on piirikunnan pääkaupunki, fu ja tshou ovat
suurempia kaupunkeja, joiden vallan alle kuuluu useampia
piirikuntia.]

Kun kapteeni Lo Ta nyt verkalleen asteli kaupungin katuja pitkin,

hän huomasi erään kadun kulmauksessa suuren joukon ihmisiä
lukemassa seinään naulattua julistusta. Hän tunkeutui väkijoukon
läpi lähemmäksi julistusta kuullakseen, mitä siinä seisoi, sillä hän ei
osannut itse lukea.

— Tämän kaupungin päämies, — luki eräs joukosta, — on saanut

Wei Tshousta seuraavan käskyn: »Kuulutettakoon paikkakunnalla
heti, että Wei Tshoun kaupunginpäällikön vartioväestön kapteeni
nimeltä Lo Ta, joka on murhannut lihakauppias Tshingin mainitusta
kaupungista, on vangittava. Se, joka rikoksentekijän salassa
pysymistä avustaa tai antaa hänelle yösijaa, katsotaan rikokseen
osalliseksi ja kanssarikolliseksi, mutta se, joka hänet kiinni ottaa ja
jättää oikeuden käsiin tai antaa hänen olinpaikastaan ensimäiseksi
tiedon viranomaisille, saa tuhat kashi-rihmaa palkinnoksi» j.n.e.

Lo Ta oli kuunnellut juuri tähän saakka, kun joku hänen takanaan

kuiskasi: — »Hyvä veli, vai olette tekin täällä!?», tarttui häneen ja vei
hänet väkijoukosta pois.

Kun Lo Ta kääntyi ympäri katsomaan, kuka häneen kävi käsiksi,

hän hämmästyi aika lailla nähdessään edessänsä Kin-vanhuksen,
jonka oli tavannut siellä Wei Tshoun juomalassa.

Vanhus johti hänet ensin syrjäiseen paikkaan ja sanoi sitten:

— Hyväntekijäni, te olette kovin rohkea! Ettekö kuullut, että sille,

joka teidät ottaa kiinni tai antaa ilmi, luvataan tuhat kashi-rihmaa?
Miksi piti teidän mennä niin lähelle julistusta? Jollen minä kaikeksi
onneksi olisi teitä huomannut, niin olisitte voinut joutua poliisin käsiin.
Teidän ikänne, muotonne ja pukunne on selitetty tarkoin
julistuksessa.

— En tahdo kieltää teiltä, — vastasi Lo Ta, — että minä teidän

asianne johdosta menin sinä päivänä jolloin Wei Tshousta lähditte,
lihakauppias Tshingin luo' Me jouduimme riitaan ja minä lähetin
hänet kolmella iskulla tästä maailmasta. Sen tehtyäni minä tietysti
karistin Wei Tshoun tomut jaloistani. Ja noin kolme, neljäkymmentä
päivää vaelsin senjälkeen maita ja mantereita, kunnes vihdoin osuin
tänne. Entä te? Kuinka olette joutunut tänne! Tehän läksitte silloin
Hai Fungiin?

— Hyväntekijäni, — vastasi Kin, — kun olitte minut ja minun

tyttäreni vapauttanut, nousimme ajopeleihin matkustaaksemme
tosiaankin Hai Fungiin. Mutta silloin juolahti mieleemme, että se
roisto voisi lähettää ajamaan meitä takaa ja ottamaan kiinni ja meitä
alkoi sentähden pelottaa, kun meillä ei enää ollut turvaa
hyväntekijästämme. Siitä syystä läksimmekin toiseen suuntaan,
pohjoiseen. Jonkun matkaa ajettuamme me sattumalta tapasimme
erään vanhan tuttavan, joka palasi asioiltaan kaupungista, ja tämä
toi meidät tänne. Eikä siinä kaikki. Hän ei antanut itselleen rauhaa
ennenkuin oli naittanut tyttäreni ensimäiseksi vaimoksi erään rikkaan
miehen, sihteeri Tshau'n pojalle. Nyt on meidän varsin hyvä
ollaksemme, mistä meidän on kiittäminen teidän oikeaan aikaan
suomaanne apua, jalomielinen hyväntekijämme. Tyttäreni on usein
kertonut vanhalle sihteerille teidän hyväsydämisestä
osanottavaisuudestanne. Tämä on suuri miekkailun ystävä ja hän on
useasti maininnut tahtovansa kernaasti kerran mitellä voimiansa
teidän kanssanne. Mutta siihen meillä on ollut kovin vähän toiveita.
Tulkaa, hyväntekijämme, pariksi tai kolmeksi päiväksi
vieraaksemme, niin saamme neuvotella, miten olisi teidän
asemaanne nähden meneteltävä.

Lo Ta lähti Kin-vanhuksen mukana sihteerin taloon. Kun he olivat

saapuneet perille, nosti vanhus sisäkäytävän oviverhon ja huusi:

— Tyttäreni! Meidän hyväntekijämme on täällä!

Kun tyttö tämän kuuli, niin tuli hän esille yllään korea puku ja
runsaasti koristeita ja pyysi Lo Taa käymään sisälle. Sitten hän
kumarsi kuusi kertaa tulijan edessä, ikäänkuin olisi jotakin jumalaa
rukoillut, ja virkkoi:

— Ilman teidän hyväntahtoista apuanne en minä nyt olisi täällä.

Ja hän pyysi tulijaa vielä kerta käymään sisään, nousemaan

ylikerrokseen ja istuutumaan.

— Miksi nämä muodollisuudet… — väitti Lo Ta vastaan. —

Lähdenpä mieluummin eteenpäin.

Mutta vanha Kin ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa.

 — Koska nyt kerran olette vieraanamme, ette saa niin pian lähteä.
— Ja hän otti Lo Tan matkamyssyn ja nuijan ja korjasi ne talteen.
Sitten hän sai kapteenin nousemaan ylikertaan ja käski tytärtään
pitämään seuraa vieraalle, sillä aikaa kun hän keittää riisiä.

— Se on toki liikaa!… — huudahti Lo Ta. — Kai on sittenkin paras,

että minä sanon teille hyvästi.

— Herra kapteeni, — vastasi vanha Kin — me emme saattaisi

elämällämme maksaa sitä palvelusta, jonka te meille osoititte! Miksi
puhuttekaan mitättömästä vaivasta valmistaa teille vähän syötävää?

Ja tytär piti seuraa kapteenille ylikerroksessa, sillä välin kun isä

kutsui palvelusväen kokoon ja jakeli sille määräyksiään. Toiset saivat
toimekseen tehdä tulen lieteen, toiset seurasivat vanhaa Kiniä
kaupungille ostamaan tuoretta kalaa, lintua, hedelmiä y.m. Sitten
valmistettiin tulojuoma ja ateria. Pöytä katettiin kolmelle hengelle,
kullekin kupponen ja syömäpuikot, sitten toi tyttö hopeisen maljakon
ja kaasi juomaa kupposiin, minkä jälkeen isä ja tytär heti tarttuivat
kupposiin osottaakseen vieraalle jumalallista kunnioitustaan.

— Mitä tämä polvistuminen merkitsee? — huusi Lo Ta. — Te

tapatte minut sillä!

— Hyväntekijämme, — vastasi vanhus, — minä kirjotin nimenne

punaiselle taululle, me olemme aamuisin ja iltasin suitsuttaneet
pyhää savua sen edessä ja osottaneet sille jumalallista kunnioitusta.
Mutta tänään on hyväntekijämme omassa personassaan meidän
keskuudessamme. Miksi emme siis saisi hänelle tehdä samoin?

— Kautta kunniani, — virkkoi Lo Ta, — teidän nöyryytenne ja

kiitollisuutenne menee yli kaikkien rajojen!
 Kaikki kolme ryhtyivät nyt syömään ja hörppivät vähänväliä
kupposistaan.

Tuli ilta.

Yhtäkkiä kuului ulkoa portailta melua, ja kun Lo Ta avasi akkunan

katsoakseen ulos, näki hän pari-, kolmekymmentä nuijalla asestettua
miestä, jotka huusivat:

— Luovuttakaa se mies meille! Luovuttakaa se mies meille!

Räyhääjäin joukossa oli vanhanpuoleinen mies hevosen selässä

ja tämä komensi heitä vaikenemaan:

— Älkää rähiskö! Älkää rähiskö! Varas saattaa pujahtaa

käsistänne!

Kun Lo Ta huomasi uhatun asemansa, sieppasi hän käteensä

huonekalun ja riensi portaita alas. Mutta vanha Kin seurasi häntä ja
viittilöiden käsillään huusi hänelle:

— Näitten miesten tähden ei teidän tarvitse kättänne nostaa!

Sitten Kin kiiruhti hevosen selässä istuvan miehen luo ja kuiskasi

hänelle jotakin. Tämä alkoi nauraa ja antoi miehille käskyn poistua,
jota nämä heti seurasivatkin. Mutta itse hän astui alas hevosen
selästä ja tuli sisään.

Vanha Kin pyysi taas Lo Taa nousemaan ylikertaan. Mutta kun tuo
uusi tulokas kapteenia katseli, lankesi hän heti polvilleen ja lausui:

— Suokaa anteeksi, herra kapteeni, ja ottakaa vastaan minun

erinomainen kunnioitukseni teitä kohtaan.
 — Kuka tämä herra on? — kysyi Lo Ta isä Kiniltä. — Minulla ei ole
ollut kunniaa aikaisemmin tavata häntä. Miksi hän polvistuu
edessäni?

— Tämä herra, — vastasi Kin, — on tyttäreni appi, herra sihteeri

Tshau. Hän erehtyi ja luuli teitä toiseksi henkilöksi ja toi varalta
muutamia työmiehiä mukanaan. Mutta kun minä hänelle kerroin,
kuka te olette, niin hän lähetti miehet matkoihinsa.

He nousivat ylikertaan ja Kin käski tuoda juotavaa ja ruokaa lisää.

Sihteeri osotti Lo Tan kunniasijalle, koska piti häntä sen arvoisena.

Mutta Lo Ta epäsi:

— Minä en rohkene suostua esitykseenne.

Sihteeri pakotti kaikesta huolimatta Lo Tan istumaan

kunniapaikalle, koska he muuten eivät voisi osottaa hänelle
kunnioitustaan, ja jatkoi:

— Minä olen usein kuullut puhuttavan teidän urhoollisuudestanne

ja nyt suo taivas minulle armon nähdä teidät omassa
personassanne. Pidän tätä elämäni suotuisimpana sattumana.

— Minä olen vain sivistymätön mies, — sanoi Lo Ta, ja sitä paitsi

syypää murhaan. Mutta hyvä on, herra sihteeri, jollette karkota
minua talostanne, vaan ehkäpä tiedätte neuvoakin, mitä minun
pitäisi tehdä.

Sihteeri iloitsi ja tiedusteli lihakauppiaan murhaa. Sitten kääntyi

keskustelu toisiin asioihin ja vähitellen he tietysti joutuivat
miekkailuun, koska tämä oli kummankin mieliharrastus.
 Aika oli kulunut sydänyöhön, kun vihdoin käytiin levolle.

Seuraavana aamuna sanoi sihteeri Tshau kapteenille:

— Minä pelkään, ettei teillä tässä paikassa ole riittävää turvaa.

Ehkä herra kapteeni sentähden tahtoisi jonkun aikaa asua minun
maatalossani?

— Onko se kaukanakin? — kysyi Lo Ta.

— Kolmen (Kiinan) penikulman päässä, — vastasi toinen, —

seudulla, jota nimitetään »seitsemäksi jalokiveksi».

— Enhän minä sen parempaa voi toivoakaan, — arveli Lo Ta.

Sihteeri Tshau lähetti miehen noutamaan maatilaltaan parin

hevosia, joilla he ajaisivat sinne, ja vielä ennen päivällistä sanoi Lo
Ta hyvästi Kinille ja hänen tyttärelleen.

Kun he olivat saapuneet perille, vei sihteeri vieraansa taloon ja

pyysi häntä istumaan vierassijalle ulkokatoksen alle. Sitten isäntä
käski tuoda juotavaa, teurastaa lampaan, ja valmistaa
vierashuoneen illaksi. Kestitystä jatkui seuraavanakin päivänä
entiseen tapaan.

— Herra sihteeri, — sanoi Lo Ta, — te olette liian vieraanvarainen

ja ystävällinen minua kohtaan. Minä en voi hyvyyttänne milloinkaan
palkita.

— Me olemme veljiä kaikki, — vastasi sihteeri, — kaikki, jotka

asumme neljän meren välissä. [Vanhan kansantiedon mukaan oli
Kiinan asema sellainen.] Miksi puhuttekaan sellaisen joutavan teon
palkitsemisesta?
 Näin kului viikko. Kun he eräänä päivänä istuivat lukuhuoneessa
keskustellen kaikenlaisista asioista, saapui vanha Kin suurella
kiireellä maataloon ja riennettyään suoraa päätä sihteerin ja
kapteenin luo sanoi:

— Olen hyvin pahoillani, että minun täytyy ilmottaa hyväntekijälleni

ikävä tieto. Kuten muistatte, erehtyi herra sihteeri silloin teidän
suhteenne ja otti varovaisuuden vuoksi työmiehiä mukaansa. Vaikka
nämä heti poistuivatkin, kiihtyivät naapurimme ja ihmisten mieliin jäi
sittenkin epäluuloa. Nyt on viime yönä meidän läheisyydessämme
nähty poliiseja, jotka ovat hyvin tarkasti tutkineet kaikki paikat.
Pelkäänpä, että he saattavat vielä tulla tännekin ja vangita meidän
hyväntekijämme, jos saavat vihiä asiasta.

— Koska asian laita on sellainen, — arveli Lo Ta, — pitänee tästä

taas tarttua matkasauvaan.

Mutta sihteeri Tshau tuumi:

— Jos minä pidätän kapteeni Lo Tan täällä näitten olosuhteitten

vallitessa, niin pelkäänpä, että tästä voi syntyä yhteentörmäys, joka
voi raivostuttaa kapteenin. Toiselta puolen, jos minä annan vieraani
lähteä talosta, niin täytyy minun hävetä sitä itsenikin edessä.

Ja hän jatkoi ääneen:

— Minulla olisi ehdotus sijottaa teidät toiseen paikkaan, herra

kapteeni, ja sen kautta tulisitte vaikka koko ikänne turvatuksi
pienimmältäkin vaaralta. Mutta en tiedä, liekö se mieleenne.

— Koska minä, — vastasi Lo Ta, — olen kuoleman ansainnut, niin

miksi vastustelisin, jos kerran voin löytää sellaisen paikan, missä
saan rauhassa kallistaa pääni lepoon!

— Siinä tapauksessa on ehdotukseni mitä soveliain teille, — selitti

Tshau. — Noin kymmenen penikulman päässä täältä on vuori
nimeltä »Viiden taulun vuori» ja sen huipulla on Wan Shu Jen-
luostari, jossa asuu noin kuusi-, seitsemänsataa munkkia. Tämän
luostarin johtaja Tshi Tshin on minun paraimpia ystäviäni. Jo isoisäni
teki lahjotuksia luostarille ja minä olen sen suojelijoita. Joku aika
sitten sain luvan hankkia sinne oppilaan, mutta tähän päivään
saakka en ole tavannut luotettavaa henkilöä, jonka hyödyksi voisin
täyttää aikomukseni. Jos te, herra kapteeni, olette valmis lähtemään,
suostun maksamaan kustannukset. Sanokaa siis minulle suoraan,
tahdotteko ruveta munkiksi?

Lo Ta harkitsi itsekseen:

— Koska minun nyt täytyy lähteä täältä, niin kenen luo voisin
paeta?
Enpä todellakaan tiedä muuta mahdollisuutta.

Ja hän vastasi Tshaun kysymykseen:

— Koska te, herra sihteeri, olette niin ystävällinen, että teette

minulle tällaisen tarjouksen, niin tahdon mielelläni ruveta munkiksi.
Mutta joka tapauksessa minun täytyy turvautua teidän johtoonne ja
opastukseenne, sillä minä olen hyvin heikko sellaisissa asioissa.

Tällä tavoin se asia siis ratkaistiin ja seuraavana yönä varustettiin

matkaa varten kaikki tarpeelliset tavarat, kuten vaatteita ja rahaa
sekä lahjoja luostarille.
 Varhain seuraavan päivän aamulla tuotiin kantotuolit esiin, joissa
sihteeri Tshau ja kapteeni Lo Ta kannettiin Viidentaulunvuoren
luostariin.

Kun he kello yhdeksän tienoissa saapuivat luostarivuoren juurelle,

lähetettiin mies edeltäpäin ilmottamaan heidän tulostaan ja he
seurasivat sitten verkalleen kantotuoleissaan hänen jälkeensä.
Luostarin kyökkimestari ja lukkari olivat jo vastaanottamassa, kun he
astuivat kantotuoleistaan, ja johtivat tulijat luostarin edustalla
sijaitsevaan kesämajaan.

Kun luostarin johtaja, Tshi Tshin, oli saanut kuulla, keitä vieraat
olivat, hän tuli apulaisensa ja palvelijainsa seuraamana lausumaan
sihteeri Tshaun ja Lo Tan tervetulleiksi. Nämä molemmat kumarsivat
hyvin syvään johtajalle, joka kysyi:

— Meidän arvoisa suojelijamme ei varmaankaan saapune

missään vähäpätöisessä asiassa niin kaukaa tänne luostariimme?

Sihteeri vastasi:

— Ei suinkaan. Minulla olisi vain pienoinen asia, jolla pyytäisin

saada vaivata teitä.

— Olkaa hyvät ja käykää minun huoneeseeni, — pyysi johtaja Tshi

Tshin, — niin saamme puhua asiasta ja juoda teetä.

Sihteeri Tshau astui ensimäisenä sisään ja Lo Ta seurasi häntä.

He saapuivat johtajan huoneeseen. Kun tämä pyysi sihteeriä
istuutumaan kanssaan kunniapaikalle, etsi Lo Ta itselleen paikan,
johon voisi istahtaa levähtämään, ja paneutui johtajan
mietiskelypaikalle. Mutta sihteeri kutsui hänet heti luokseen ja
kuiskasi hänen korvaansa:

— Muistakaa, että tulette palvelemaan täällä munkkina. Te ette siis

saa luostarin johtajan läsnäollessa istuutua.

— Sitä minä en tiennyt, — vastasi Lo Ta anteeksipyytävästi ja

asettui sihteerin viereen seisomaan. Ja hän antoi katseensa
harhailla samaan suuntaan kuin luostarin johtaja ja sihteeri
apulaisen, lukkarin, kyökkimestarin, sairaanhoitajan,
taloudenhoitajan ynnä muitten seistessä kahdessa rivissä luostarin
johtajan ja hänen vieraansa edessä ja vaihtaessa silmäyksiä
keskenään.

Sillä välin oli sihteerin palvelija tuonut lahjoja sisältävän laatikon

sisään, ja levitteli niitä nyt luostarin johtajan eteen, joka huudahti:

— Mistä syystä näin paljon lahjoja? Olen vakuutettu, että me

taaskin olemme aiheuttaneet teille hyvin paljon vaivaa.

— Ne ovat vain vähäpätöisyyksiä, joista ei ansaitse kiittää, —

sanoi sihteeri.

Munkit ja palvelijat korjasivat nyt lahjat syrjään. Senjälkeen nousi

sihteeri ja lausui:

— Minä tahtoisin esittää luostarin johtajalle asian. Olen jo pitkän

aikaa aikonut hankkia tänne kustannuksellani alottelijan, jota varten
jo kaikki on ollut tähän saakka valmiina, mutta tätä ennen en ole
onnistunut pääsemään tarkotukseni perille. Nyt tapasin sattumalta
tämän sukulaiseni nimeltä Lo, joka sotilaana on alkanut
elämänuransa. Mutta tultuaan tuntemaan julkisen elämän raa'at
tavat heräsi hänessä halu vetäytyä siitä pois. Minä pyydän
sentähden armollista johtajaa kirjottamaan hänet vähäpätöisen
suojelukseni alaisena luostarin kirjoihin, jotta hän voisi ruveta
munkiksi ja astua tämän pyhän temppelin palvelukseen. Kaiken
edesvastuun ja kaikki kustannukset otan osalleni. Pyydän
toimittamaan asian mitä pikimmin.

Kun luostarinjohtaja oli kuullut tämän pyynnön, vastasi hän:

— Minä pidän meidän talollemme kunniana vastaanottaa teidän

ehdotuksenne. Se tulee käymään helposti. Mutta täällä olisi teetä!
Olkaa hyvä!

Kun tee oli juotu, kutsui johtaja apulaisensa neuvottelemaan Lo

Tan munkiksi rupeamisesta ja käski kyökkimestarin pitää huolta
kasvisateriasta. Sen jälkeen neuvottelivat luostarin ylimmät
virkamiehet salaisesti keskenään ja tulivat siihen tulokseen, ettei Lo
Ta lainkaan näytä maailmaan kyllästyneeltä. Päinvastoin, hänen
silmissään oli uhmaa ja ylpeyttä. Ja he sanoivat sairaanhoitajalle:

— Mene pitämään seuraa vieraille, jotta me saisimme vielä harkita

asiaa.

Hoitaja nousi paikaltaan ja pyysi sihteeriä ja Lo Taa astumaan

vierashuoneeseen. Mutta luostarin johtajan apulainen esitti sillä välin
omasta ja toistenkin puolesta johtajalle, että tämä mies, joka nyt
tahtoi ruveta munkiksi, näytti kovin väkivaltaiselta ihmiseltä. Hän oli
kopea ja katsannoltaan villin näköinen, ja he neuvoivat sentähden
kaikissa tapauksissa kieltämään häneltä pääsyn, jottei luostari
myöhemmin joutuisi kärsimään hänen tähtensä.
 — Mutta hän on meidän suojelijamme, sihteeri Tshaun sukulainen,
— virkkoi johtaja, — emmekä me voi suvaita, että hänen harras
aikomuksensa tulisi näin kevytmielisen arvelun tähden kumotuksi.
Minä sanon teille kaikille, että voitte pelotta luopua epäilyksestänne.
Mutta odottakaa hetkinen, kunnes olen vielä harkinnut asiaa.

Näin sanoen johtaja sytytti suitsutusastian, nousi

mietiskelypaikalleen, nosti jalkansa ilmaan, luki rukouksen ja vaipui
sitten jonkunmoiseen tiedottomuuteen, kunnes suitsuaminen oli
sammunut. Senjälkeen hän tuli taas tajuihinsa ja sanoi munkeille:

— Antakaa hänen ruveta munkiksi! Tämä mies on kuin tähti

taivaalla. Hänellä on rehellinen sydän, mutta vaikka hän nykyään
onkin vaikeasti johdettavissa ja hänen mielenlaatunsa on itselleen
epäsuotuisa, muuttuu hän vähitellen hartaaksi, ja hän on tekevä
hyviä töitä. Kukaan teistä ei tule saavuttamaan hänen suuruuttaan.
Muistakaa minun sanani älkääkä missään tapauksessa vastustako
hänen pääsyään.

— No niin, — sanoi apulainen, — jos kerran johtajamme ottaa

hänet suojelukseensa, niin emme me saata tehdä mitään muuta kuin
noudattaa johtajamme mieltä. Me voisimme vain esittää
vastaväitteitä, mutta koska hän ei ottaisi niitä kuuleviin korviinsa, olisi
se turhaa.

Nyt kutsutti luostarin johtaja sihteerin ja muut läsnäolijat luokseen

aterialle. Senjälkeen kirjotti lukkari luettelon, ja kun sihteeri Tshau oli
suorittanut maksut, annettiin taloudenhoitajalle toimeksi
munkkipuvun hankkiminen. Seitsemässä päivässä piti kaiken olla
suoritettu. Vitkastelematta johtaja valitsi onnellisen päivän ja
suotuisan hetken juhlamenoja varten.
 Kun oli juhlamenojen määrä tapahtua, soitettiin kelloja ja
päristeltiin rumpuja, ja koko luostarin väestö kokoontui johtajansa
käskystä lakihuoneeseen. Munkit, joita oli runsaasti puolisen tuhatta
ja jotka olivat puetut juhlakasukkoihinsa, asettuivat kahteen riviin
totuudenistuimen eteen. Sihteeri Tshau kantoi hopeaisen lahjansa
esiin, asettui istuimen eteen osottaen sille jumalallista kunnioitusta ja
ilmotti pyyntönsä.

Sitten opasti eräs palvelija Lo Tan istuimen eteen. Apulainen käski

tämän riisumaan päähineensä ja jakoi vihittävän tukan yhdeksään
osaan, jotka oli määrä leikata. Tuossa tuokiossa ajoi hiustenleikkaaja
pään putipuhtaaksi ja kävi viiksiin ja poskipartaan käsiksi. Lo Ta
siihen tyytymättömänä virkkoi:

— Jättäkää toki edes vähäsen jälelle!

Töin tuskin saattoivat munkit pidättää nauruaan. Luostarinjohtaja

lausui istuimeltaan:

— Olkoon suuri tai pieni, lyhyt tai pitkä, keritse kaikki, jottei kukaan
saattaisi komeilla eikä kerskata.

Kun johtaja oli näin ilmaissut ajatuksensa, hän lisäsi vielä:

— Aja kaikki puhtaaksi!

Partaveitsi upposi Lo Tan partaan ja hetkessä muuttui hänen

päänsä sileäksi kuin lanttu.

Sitten astui apulainen munkkikirje kädessä istuimen luo pyytäen

uudelle alottelijalle munkkinimeä. Johtaja vastasi kahdella säkeellä:
 "Pilven peittämä tähti on kuin jalokivi kaivannossa;
Kautta Fo'n ikuisen lain olkoon Syvähenki hänen nimensä."

Niin sai alottelija uuden nimensä, jonka luostarin kirjuri merkitsi

munkkikirjeeseen jättäen tämän sitten Lo Tan omiin käsiin. Kun
kaikki tämä oli tapahtunut, puettiin Lo Tan ylle hänen uusi
munkkipukunsa, lukkari talutti hänet lain istuimen eteen ja
luostarinjohtaja laski kätensä hänen päälaelleen antaen Lo Tan
tehdä seuraavan pyhän lupauksen:

Ensiksi: Sinun täytyy olla Buddhalle kuuliainen.

Toiseksi: Sinun täytyy kunnioittaa johtajaasi ja veljiäsi.

Kolmanneksi: Sinun täytyy noudattaa veljeskunnan säädöksiä.

Nämä ovat ne kolme velvollisuutta ja sitoumusta, joiden lisäksi tuli

seuraavat viisi kieltoa:

Ensiksi: Sinä et saa tappaa.

Toiseksi: Sinä et saa varastaa.

Kolmanneksi: Sinä et saa tehdä alhaisia tekoja.

Neljänneksi: Sinä et saa nauttia väkijuomia.

Viidenneksi: Sinä et saa valehdella.

Lo Talla eli — kuten hänen nimensä nyt kuului — Syvähengellä ei

ollut aavistustakaan näistä käskyistä, joita hän nyt sitoutui
noudattamaan, ja kun häneltä kysyttiin, voisiko hän pitää kaiken
tämän pyhänä, hän vastasi hätäisesti:
 — Kyllä… tietysti… minun pitää vielä tuumia…

Lo Tan vastaus huvitti munkkeja taas aika lailla.

Juhlamenojen päätyttyä kutsui sihteeri Tshau munkit luostarin

ruokasaliin ja antoi heille juhlapäivällisen — tietysti kasvisaterian —
ja kullekin pienen arvon mukaisen muistolahjan. Kyökkimestari
kuljetti Lo Taa ympäri, jotta tämä voisi osottaa veljilleen kunnioitusta,
ja vei hänet sitten makuusuojaan, jossa oli alttarin ja Buddhan kuvan
edessä rivittäin mietiskelytuoleja munkkeja varten. Eräälle näistä piti
Lo Tan istua.

Yö kului rauhallisesti ja seuraavana aamuna sihteeri Tshau kääntyi

vielä kerta ennen lähtöään luostarinjohtajan ja veljien puoleen
sanoen:

— Herra johtaja ja te veljet! Minä pyydän teitä pitämään silmällä

Syvähenkeä, minun sukulaistani, joka on luonteeltaan jonkun verran
uskalias ja äkkipikainen. Jos hän jossakin kohden rikkoo luostarin
hyviä tapoja vastaan, tapahtukoon se sitten puheessa tai teossa, niin
pyydän vielä teitä, huomioon ottaen minun mitättömän
suojelijaoikeuteni, suomaan hänelle anteeksi ja olemaan häntä
kohtaan niin kärsivällinen kuin suinkin.

— Herra sihteeri Tshau, — vastasi tähän luostarinjohtaja, — te

voitte tämän asian tähden olla aivan rauhassa. Mitä opetukseen ja
käytökseen tulee, olen minä itse opastava häntä, enkä minä epäile
lainkaan, ettei hän vähitellen oppisi lukemaan pyhiä kirjoja,
laulamaan hymnejä ja harrastamaan hengen viljelemistä.

— Minä toivon, — lupasi Tshau, — että minulla vastedes tulee

olemaan tilaisuus palkita teidän hyväntahtoisuutenne arvokkaalla