Analysis with an introduction to proof.

Fifth Edition, Pearson New International

Edition Steven R. Lay
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/analysis-with-an-introduction-to-proof-fifth-edition-pea
rson-new-international-edition-steven-r-lay/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Introduction to Biotechnology: Pearson New

International Edition William J Thieman

https://textbookfull.com/product/introduction-to-biotechnology-
pearson-new-international-edition-william-j-thieman/

The Good Society Pearson New International Edition An

Introduction toComparative Politics Alan Draper

https://textbookfull.com/product/the-good-society-pearson-new-
international-edition-an-introduction-tocomparative-politics-
alan-draper/

Exploring the Infinite An Introduction to Proof and

Analysis 1st Edition Jennifer Brooks (Author)

https://textbookfull.com/product/exploring-the-infinite-an-
introduction-to-proof-and-analysis-1st-edition-jennifer-brooks-
author/

Biostatistical Analysis: Pearson New International

Edition Jerrold H Zar

https://textbookfull.com/product/biostatistical-analysis-pearson-
new-international-edition-jerrold-h-zar/
Transition to Analysis with Proof 1st Edition Krantz

https://textbookfull.com/product/transition-to-analysis-with-
proof-1st-edition-krantz/

A Transition to Proof An Introduction to Advanced

Mathematics Textbooks in Mathematics 1st Edition Neil
R. Nicholson

https://textbookfull.com/product/a-transition-to-proof-an-
introduction-to-advanced-mathematics-textbooks-in-
mathematics-1st-edition-neil-r-nicholson/

An Introduction to Classical Real Analysis Karl R.

Stromberg

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-classical-
real-analysis-karl-r-stromberg/

Basic Pathology Fifth Edition An introduction to the

mechanisms of disease Sunil R. Lakhani

https://textbookfull.com/product/basic-pathology-fifth-edition-
an-introduction-to-the-mechanisms-of-disease-sunil-r-lakhani/

The Analysis of Time Series: An Introduction with R 7th

Edition Chris Chatfield

https://textbookfull.com/product/the-analysis-of-time-series-an-
introduction-with-r-7th-edition-chris-chatfield/
 Pearson New International Edition

Analysis with an Introduction to Proof

Steven R. Lay
Fifth Edition

International_PCL_TP.indd 1 7/29/13 11:23 AM

 Pearson Education Limited
Edinburgh Gate
Harlow
Essex CM20 2JE
England and Associated Companies throughout the world

Visit us on the World Wide Web at: www.pearsoned.co.uk

© Pearson Education Limited 2014

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted
in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without either the
prior written permission of the publisher or a licence permitting restricted copying in the United Kingdom
issued by the Copyright Licensing Agency Ltd, Saffron House, 6–10 Kirby Street, London EC1N 8TS.

All trademarks used herein are the property of their respective owners. The use of any trademark
in this text does not vest in the author or publisher any trademark ownership rights in such
trademarks, nor does the use of such trademarks imply any affiliation with or endorsement of this
book by such owners.

ISBN 10: 1-292-04024-6

ISBN 10: 1-269-37450-8
ISBN 13: 978-1-292-04024-0
ISBN 13: 978-1-269-37450-7

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Printed in the United States of America

Copyright_Pg_7_24.indd 1 7/29/13 11:28 AM

 P E A R S O N C U S T O M L I B R A R Y

Table of Contents

1. Logic and Proof

Steven R. Lay 1
2. Sets and Functions
Steven R. Lay 41
3. The Real Numbers
Steven R. Lay 111
4. Sequences
Steven R. Lay 171
5. Limits and Continuity
Steven R. Lay 207
6. Differentiation
Steven R. Lay 251
7. Integration
Steven R. Lay 291
8. Infinite Series
Steven R. Lay 319
Glossary of Key Terms
Steven R. Lay 345
Index 359

I
 Logic and Proof

To understand mathematics and mathematical arguments, it is necessary to

have a solid understanding of logic and the way in which known facts can be
combined to prove new facts. Although many people consider themselves to
be logical thinkers, the thought patterns developed in everyday living are
only suggestive of and not totally adequate for the precision required in
mathematics. In this chapter we take a careful look at the rules of logic and
the way in which mathematical arguments are constructed. Section 1
presents the logical connectives that enable us to build compound statements
from simpler ones. Section 2 discusses the role of quantifiers. Sections 3
and 4 analyze the structure of mathematical proofs and illustrate the various
proof techniques by means of examples.

Section 1 LOGICAL CONNECTIVES

The language of mathematics consists primarily of declarative sentences. If a
sentence can be classified as true or false, it is called a statement. The truth
or falsity of a statement is known as its truth value. For a sentence to be a
statement, it is not necessary that we actually know whether it is true or false,
but it must clearly be the case that it is one or the other.

From Chapter 1 of Analysis with an Introduction to Proof, Fifth Edition. Steven R. Lay. Copyright © 2014 by
Pearson Education, Inc. All rights reserved.

1
 Logic and Proof

1.1 EXAMPLE Consider the following sentences.

(a) Two plus two equals four.
(b) Every continuous function is differentiable.
(c) x2 – 5x + 6 = 0.
(d) A circle is the only convex set in the plane that has the same width in
each direction.
(e) Every even number greater than 2 is the sum of two primes.

Sentences (a) and (b) are statements since (a) is true and (b) is false.
Sentence (c), on the other hand, is true for some x and false for others. If we
have a particular context in mind, then (c) will be a statement. In Section 2
we shall see how to remove this ambiguity. Sentences (d) and (e) are more
difficult. You may or may not know whether they are true or false, but it is
certain that each sentence must be one or the other. Thus (d) and (e) are both
statements. [It turns out that (d) can be shown to be false, and the truth value
of (e) has not yet been established.†]

1.2 PRACTICE Which of the sentences are statements?

(a) If x is a real number, then x2 ≥ 0.
(b) Seven is a prime number.
(c) Seven is an even number.
(d) This sentence is false.

In studying mathematical logic we shall not be concerned with the truth

value of any particular simple statement. To be a statement, it must be either
true or false (and not both), but it is immaterial which condition applies.
What will be important is how the truth value of a compound statement is
determined by the truth values of its simpler parts.
In everyday English conversation we have a variety of ways to change or
combine statements. A simple statement‡ like
It is windy.
can be negated to form the statement
It is not windy.

†
Sentence (e) is known as the Goldbach conjecture after the Prussian mathematician
Christian Goldbach, who made this conjecture in a letter to Leonhard Euler in 1742.
Using computers it has been verified for all even numbers up to 1014 but has not yet been
proved for every even number. For a good discussion of the history of this problem, see
Hofstadter (1979). Recent results are reported in Deshouillers et al. (1998).
‡
It may be questioned whether or not the sentence “It is windy” is a statement, since
the term “windy” is so vague. If we assume that “windy” is given a precise definition,
then in a particular place at a particular time, “It is windy” will be a statement. It is
customary to assume precise definitions when we use descriptive language in an example.
This problem does not arise in a mathematical context because the definitions are precise.

2
 Logic and Proof

The compound statement

It is windy and the waves are high.
is made up of two parts: “It is windy” and “The waves are high.” These two
parts can also be combined in other ways. For example,
It is windy or the waves are high.
If it is windy, then the waves are high.
It is windy if and only if the waves are high.
The italicized words above (not, and, or, if . . . then, if and only if ) are
called sentential connectives. Their use in mathematical writing is similar to
(but not identical with) their everyday usage. To remove any possible ambi-
guity, we shall look carefully at each and specify its precise mathematical
meaning.
Let p stand for a given statement. Then ~ p (read not p) represents the
logical opposite (negation) of p. When p is true, ~ p is false; when p is false,
~ p is true. This can be summarized in a truth table:

p ~p
T F
F T

where T stands for true and F stands for false.

1.3 EXAMPLE Let p, q, and r be given as follows:

p : Today is Monday.
q : Five is an even number.
r : The set of integers is countable.
Then their negations can be written as
~ p : Today is not Monday.
~ q : Five is not an even number.
or
Five is an odd number.
~ r : The set of integers is not countable.
or
The set of integers is uncountable.

The connective and is used in logic in the same way as it is in ordinary

language. If p and q are statements, then the statement p and q (called the
conjunction of p and q and denoted by p ∧ q) is true only when both p and q
are true, and it is false otherwise.

3
 Logic and Proof

1.4 PRACTICE Complete the truth table for p ∧ q. Note that we have to use four lines in this
table to include all possible combinations of truth values of p and q.

p q p∧q
T T
T F
F T
F F

The connective or is used to form a compound statement known as a

disjunction. In common English the word or can have two meanings. In the
sentence
We are going to paint our house yellow or green.
the intended meaning is yellow or green, but not both. This is known as the
exclusive meaning of or. On the other hand, in the sentence
Do you want cake or ice cream for dessert?
the intended meaning may include the possibility of having both. This
inclusive meaning is the only way the word or is used in logic. Thus, if we
denote the disjunction p or q by p ∨ q, we have the following truth table:

p q p∨q
T T T
T F T
F T T
F F F

A statement of the form

If p, then q.
is called an implication or a conditional statement. The if-statement p in the
implication is called the antecedent and the then-statement q is called the
consequent. To decide on an appropriate truth table for implication, let us
consider the following sentence:
If it stops raining by Saturday, then I will go to the football game.
If a friend made a statement like this, under what circumstances could you
call him a liar? Certainly, if the rain stops and he doesn’t go, then he did not
tell the truth. But what if the rain doesn’t stop? He hasn't said what he will
do then, so whether he goes or not, either is all right.

4
 Logic and Proof

Although it might be argued that other interpretations make equally good

sense, mathematicians have agreed that an implication will be called false
only when the antecedent is true and the consequent is false. If we denote the
implication “if p, then q” by p ⇒ q, we obtain the following table:

p q p⇒q

T T T
T F F
F T T
F F T

It is important to recognize that in mathematical writing the conditional

statement can be disguised in several equivalent forms. Thus the following
expressions all mean exactly the same thing:
if p, then q q provided that p
p implies q q whenever p
p only if q p is a sufficient condition for q
q if p q is a necessary condition for p

1.5 PRACTICE Identify the antecedent and the consequent in each of the following statements.
(a) If n is an integer, then 2n is an even number.
(b) You can work here only if you have a college degree.
(c) The car will not run whenever you are out of gas.
(d) Continuity is a necessary condition for differentiability.

One way to visualize an implication R ⇒ S is to picture two sets R and S,

with R inside S. Figure 1 shows several objects of different shapes. Some
are round and some are not round. Some are solid and some are not solid.
Objects that are round are in set R and objects that are solid are in set S.

S
□ ▲
♦
R
•
• ▼
■ •
♦

Figure 1 R ⇒ S

5
 Logic and Proof

We see that the relationship between R and S in Figure 1 can be stated in

several equivalent ways:
• If an object is round (R), then it is solid (S).
• An object is solid (S) whenever it is round (R).
• An object is solid (S) provided that it is round (R).
• Being round (R) is a sufficient condition for an object to be solid (S).
(It is sufficient to know that an object is round to conclude that it is
solid.)
• Being solid (S) is a necessary condition for an object to be round (R).
(It is necessary for an item to be solid in order for it to be round.)

1.6 PRACTICE In Figure 1, which of the following is correct?

(a) An object is solid (S) only if it is round (R).
(b) An object is round (R) only if it is solid (S).

The statement “p if and only if q” is the conjunction of the two con-

ditional statements p ⇒ q and q ⇒ p. A statement in this form is called a
biconditional and is denoted by p ⇔ q. In written form the abbreviation
“iff ” is sometimes used instead of “if and only if.” The truth table for the
biconditional can be obtained by analyzing the compound statement ( p ⇒ q)
∧ ( q ⇒ p) a step at a time.

p q p⇒q q⇒p ( p ⇒ q) ∧ ( q ⇒ p)

T T T T T
T F F T F
F T T F F
F F T T T

Thus we see that p ⇔ q is true precisely when p and q have the same truth
values.

1.7 PRACTICE Construct a truth table for each of the following compound statements.
(a) ~ ( p ∧ q) ⇔ [(~ p) ∨ (~ q)]
(b) ~ ( p ∨ q) ⇔ [(~ p) ∧ (~ q)]
(c) ~ ( p ⇒ q) ⇔ [ p ∧ (~ q)]

In Practice 1.7 we find that each of the compound statements is true in all
cases. Such a statement is called a tautology. When a biconditional
statement is a tautology, it shows that the two parts of the biconditional are

6
 Logic and Proof

logically equivalent. That is, the two component statements have the same
truth tables.
We shall encounter many more tautologies in the next few sections.
They are very useful in changing a statement from one form into an
equivalent statement in a different (one hopes simpler) form. In 1.7(a) we see
that the negation of a conjunction is logically equivalent to the disjunction of
the negations. Similarly, in 1.7(b) we learn that the negation of a disjunction
is the conjunction of the negations. In 1.7(c) we find that the negation of an
implication is not another implication, but rather it is the conjunction of the
antecedent and the negation of the consequent.

1.8 EXAMPLE Using Practice 1.7(a), we see that the negation of

The set S is compact and convex.

can be written as

The set S is not compact or it is not convex.

This example also illustrates that using equivalent forms in logic does not
depend on knowing the meaning of the terms involved. It is the form of the
statement that is important. Whether or not we happen to know the definition
of “compact” and “convex” is of no consequence in forming the negation
above.

1.9 PRACTICE Use the tautologies in Practice 1.7 to write out a negation of each of the
following statements.
(a) Seven is prime or 2 + 2 = 4.
(b) If M is bounded, then M is compact.
(c) If roses are red and violets are blue, then I love you.

Review of Key Terms in Section 1

Statement Implication Biconditional
Negation Conditional Tautology
Conjunction Antecedent
Disjunction Consequent

ANSWERS TO PRACTICE PROBLEMS

1.2 (a), (b), and (c)

7
 Logic and Proof

1.4 p q p∧q
T T T
T F F
F T F
F F F

1.5 (a) Antecedent: n is an integer

Consequent: 2n is an even number
(b) Antecedent: you can work here
Consequent: you have a college degree
(c) Antecedent: you are out of gas
Consequent: the car will not run
(d) Antecedent: differentiability
Consequent: continuity

1.6 Statement (b) is correct. If one of the objects is not solid, then it cannot
possibly be round.
1.7 Sometimes we condense a truth table by writing the truth values under the
part of a compound expression to which they apply.
(a) p q ~ ( p ∧ q) ⇔ [(~ p) ∨ (~ q)]
T T F T T F F F
T F T F T F T T
F T T F T T T F
F F T F T T T T

(b) p q ~ ( p ∨ q) ⇔ [(~ p) ∧ (~ q)]

T T F T T F F F
T F F T T F F T
F T F T T T F F
F F T F T T T T

(c) p q ~ ( p ⇒ q) ⇔ [ p ∧ (~ q)]
T T F T T T F F
T F T F T T T T
F T F T T F F F
F F F T T F F T

8
 Logic and Proof

1.9 (a) Seven is not prime and 2 + 2 ≠ 4.

(b) M is bounded and M is not compact.
(c) Roses are red and violets are blue, but I do not love you.

1 EXERCISES

Exercises marked with * are used in later sections, and exercises marked with œ
have hints or solutions in the back of the chapter.

1. Mark each statement True or False. Justify each answer.

(a) In order to be classified as a statement, a sentence must be true.
(b) Some statements are both true and false.
(c) When statement p is true, its negation ~p is false.
(d) A statement and its negation may both be false.
(e) In mathematical logic, the word “or” has an inclusive meaning.

2. Mark each statement True or False. Justify each answer.

(a) In an implication p ⇒ q, statement p is referred to as the proposition.
(b) The only case where p ⇒ q is false is when p is true and q is false.
(c) “If p, then q” is equivalent to “p whenever q.”
(d) The negation of a conjunction is the disjunction of the negations of the
individual parts.
(e) The negation of p ⇒ q is q ⇒ p.

3. Write the negation of each statement. œ

(a) The 3 × 3 identity matrix is singular.
(b) The function f (x) = sin x is bounded on R.
(c) The functions f and g are linear.
(d) Six is prime or seven is odd.
(e) If x is in D, then f (x) < 5.
(f ) If (an) is monotone and bounded, then (an) is convergent.
(g) If f is injective, then S is finite or denumerable.
4. Write the negation of each statement.
(a) The function f (x) = x2 – 9 is continuous at x = 3.
(b) The relation R is reflexive or symmetric.
(c) Four and nine are relatively prime.
(d) x is in A or x is not in B.
(e) If x < 7, then f (x) is not in C.
(f ) If (an) is convergent, then (an) is monotone and bounded.
(g) If f is continuous and A is open, then f – 1(A) is open.

9
 Logic and Proof

5. Identify the antecedent and the consequent in each statement. œ

(a) M has a zero eigenvalue whenever M is singular.
(b) Linearity is a sufficient condition for continuity.
(c) A sequence is Cauchy only if it is bounded.
(d) x < 3 provided that y > 5.
6. Identify the antecedent and the consequent in each statement.
(a) A sequence is convergent if it is Cauchy.
(b) Convergence is a necessary condition for boundedness.
(c) Orthogonality implies invertability.
(d) K is closed and bounded only if K is compact.
7. Construct a truth table for each statement.
(a) p ⇒ ~ q œ
(b) [ p ∧ ( p ⇒ q)] ⇒ q
(c) [ p ⇒ ( q ∧ ~ q)] ⇔ ~ p œ
8. Construct a truth table for each statement.
(a) p ∨ ~ q
(b) p ∧ ~ p
(c) [(~ q) ∧ ( p ⇒ q)] ⇒ ~ p
9. Indicate whether each statement is True or False. œ
(a) 3 ≤ 5 and 11 is odd.
(b) 32 = 8 or 2 + 3 = 5.
(c) 5 > 8 or 3 is even.
(d) If 6 is even, then 9 is odd.
(e) If 8 < 3, then 22 = 5.
(f ) If 7 is odd, then 10 is prime.
(g) If 8 is even and 5 is not prime, then 4 < 7.
(h) If 3 is odd or 4 > 6, then 9 ≤ 5.
( i ) If both 5 – 3 = 2 and 5 + 3 = 2, then 9 = 4.
( j ) It is not the case that 5 is even or 7 is prime.
10. Indicate whether each statement is True or False.
(a) 2 + 3 = 5 and 5 is even.
(b) 3 + 4 = 5 or 4 + 5 = 6.
(c) 7 is even or 6 is not prime.
(d) If 4 + 4 = 8, then 9 is prime.
(e) If 6 is prime, then 8 < 6.
(f) If 6 < 2, then 4 + 4 = 8.
(g) If 8 is prime or 7 is odd, then 9 is even.
(h) If 2 + 5 = 7 only if 3 + 4 = 8, then 32 = 9.
( i ) If both 5 – 3 = 2 and 5 + 3 = 8, then 8 – 3 = 4.
( j) It is not the case that 5 is not prime and 3 is odd.

10
 Logic and Proof

11. Let p be the statement “The figure is a polygon,” and let q be the statement
“The figure is a circle.” Express each of the following statements in
symbols. œ
(a) The figure is a polygon, but it is not a circle.
(b) The figure is a polygon or a circle, but not both.
(c) If the figure is not a circle, then it is a polygon.
(d) The figure is a circle whenever it is not a polygon.
(e) The figure is a polygon iff it is not a circle.
12. Let m be the statement “x is perpendicular to M,” and let n be the statement
“x is perpendicular to N.” Express each of the following statements in
symbols.
(a) x is perpendicular to N but not perpendicular to M.
(b) x is not perpendicular to M, nor is it perpendicular to N.
(c) x is perpendicular to N only if x is perpendicular to M.
(d) x is not perpendicular to N provided it is perpendicular to M.
(e) It is not the case that x is perpendicular to M and perpendicular to N.
13. Define a new sentential connective ∇, called nor, by the following truth
table.
p q p∇q

T T F

T F F

F T F

F F T

(a) Use a truth table to show that p ∇ p is logically equivalent to ~ p.

(b) Complete a truth table for ( p ∇ p) ∇ ( q ∇ q).
(c) Which of our basic connectives ( p ∧ q, p ∨ q, p ⇒ q, p ⇔ q) is logically
equivalent to ( p ∇ p) ∇ ( q ∇ q) ?
14. Use truth tables to verify that each of the following is a tautology. Parts (a)
and (b) are called commutative laws, parts (c) and (d) are associative laws,
and parts (e) and (f) are distributive laws.
(a) ( p ∧ q) ⇔ ( q ∧ p)
(b) ( p ∨ q) ⇔ ( q ∨ p)
(c) [ p ∧ ( q ∧ r)] ⇔ [( p ∧ q) ∧ r]
(d) [ p ∨ ( q ∨ r)] ⇔ [( p ∨ q) ∨ r]
(e) [ p ∧ ( q ∨ r)] ⇔ [( p ∧ q) ∨ ( p ∧ r)]
(f ) [ p ∨ ( q ∧ r)] ⇔ [( p ∨ q) ∧ ( p ∨ r)]

11
 Logic and Proof

Section 2 QUANTIFIERS
In Section 1 we found that the sentence

x2 − 5x + 6 = 0
needed to be considered within a particular context in order to become a
statement. When a sentence involves a variable such as x, it is customary to
use functional notation when referring to it. Thus we write

p (x) : x2 – 5x + 6 = 0
to indicate that p (x) is the sentence “x2 − 5x + 6 = 0.” For a specific value
of x, p (x) becomes a statement that is either true or false. For example, p (2)
is true and p (4) is false.
When a variable is used in an equation or an inequality, we assume that
the general context for the variable is the set of real numbers, unless we are
told otherwise. Within this context we may remove the ambiguity of p (x) by
using a quantifier. The sentence

For every x, x2 − 5x + 6 = 0.
is a statement since it is false. In symbols we write

∀ x, p (x),
where the universal quantifier ∀ is read, “For every…,” “For all…,” “For
each…,” or a similar equivalent phrase. The sentence

There exists an x such that x2 − 5x + 6 = 0.

is also a statement, and it is true. In symbols we write

∃x p (x),

where the existential quantifier ∃ is read, “There exists…,” “There is at

least one...,” or something equivalent. The symbol is just a shorthand
notation for the phrase “such that.”

2.1 EXAMPLE The statement

There exists a number less than 7.
can be written
∃x x<7

12
 Logic and Proof

or in the abbreviated form

∃ x < 7,
where it is understood that x is to represent a real number. Sometimes the
quantifier is not explicitly written down, as in the statement

If x is greater than 1, then x2 is greater than 1.

The intended meaning is

∀ x, if x > 1, then x2 > 1.

In general, if a variable is used in the antecedent of an implication without

being quantified, then the universal quantifier is assumed to apply.

2.2 PRACTICE Rewrite each statement using ∃, ∀, and , as appropriate.

(a) There exists a positive number x such that x2 = 5.
(b) For every positive number M, there is a positive number N such that
N < 1/M.
(c) If n ≥ N, then | fn (x) − f (x) | ≤ 3 for all x in A.
(d) No positive number x satisfies the equation f (x) = 5.

Having seen several examples of how existential and universal

quantifiers are used, let us now consider how quantified statements are
negated. Consider the statement

Everyone in the room is awake.

What condition must apply to the people in the room in order for the
statement to be false? Must everyone be asleep? No, it is sufficient that at
least one person be asleep. On the other hand, in order for the statement

Someone in the room is asleep.

to be false, it must be the case that everyone is awake. Symbolically, if

p (x): x is awake,
then

~ [ ∀ x, p (x)] ⇔ [∃ x ~ p (x)],

where the symbol “ ~ ” represents negation. Similarly,

~ [∃ x p (x)] ⇔ [∀ x, ~ p (x)].

13
 Logic and Proof

3.12 EXAMPLE The following tautologies are useful in constructing proofs. The first two
indicate, for example, that an “if and only if” theorem p ⇔ q can be proved
by establishing p ⇒ q and its converse q ⇒ p or by showing p ⇒ q and
its inverse ~ p ⇒ ~ q. The letter c is used to represent a statement that is
always false. Such a statement is called a contradiction. While this list of
tautologies need not be memorized, it will be helpful if each one is studied
carefully to see just what it is saying. In the next section we illustrate the use
of several of these tautologies.
(a) ( p ⇔ q) ⇔ [( p ⇒ q) ∧ ( q ⇒ p)]
(b) ( p ⇔ q) ⇔ [( p ⇒ q) ∧ (~ p ⇒ ~ q)]
(c) ( p ⇒ q) ⇔ (~ q ⇒ ~ p)
(d) p ∨ ~ p
(e) ( p ∧ ~ p) ⇔ c
(f ) (~ p ⇒ c) ⇔ p
(g) ( p ⇒ q) ⇔ [( p ∧ ~ q) ⇒ c]
(h) [ p ∧ ( p ⇒ q)] ⇒ q
(i) [( p ⇒ q) ∧ ~ q] ⇒ ~ p
(j) [( p ∨ q) ∧ ~ p] ⇒ q
(k) ( p ∧ q) ⇒ p
(l) [( p ⇒ q) ∧ ( q ⇒ r)] ⇒ ( p ⇒ r)
(m) [( p1 ⇒ p2) ∧ ( p2 ⇒ p3) ∧ " ∧ ( pn −1 ⇒ pn)] ⇒ ( p1 ⇒ pn)
(n) [( p ∧ q) ⇒ r] ⇔ [ p ⇒ ( q ⇒ r)]
(o) [( p ⇒ q) ∧ ( r ⇒ s) ∧ ( p ∨ r)] ⇒ ( q ∨ s)
(p) [ p ⇒ ( q ∨ r)] ⇔ [( p ∧ ~ q) ⇒ r]
(q) [( p ∨ q) ⇒ r] ⇔ [( p ⇒ r) ∧ ( q ⇒ r)]

Review of Key Terms in Section 3

Inductive reasoning Hypothesis Converse
Counterexample Conclusion Inverse
Deductive reasoning Contrapositive Contradiction

ANSWERS TO PRACTICE PROBLEMS

3.2 (a) Any flightless bird, such as an ostrich. (b) The absolute value function is
continuous for all real numbers, but it is not differentiable at the origin.
3.4 The general rules about factoring polynomials were applied to the specific
polynomial n2 + n + (n + 1).

25
Another random document with
no related content on Scribd:
VALLANKUMOUKSELLINEN

Mitä?

Sashka vavahti kuin näkymättömän ruoskan iskusta, kohoutui

käsiensä varaan ja alkoi jännittyneenä, hengitystään pidättäen
kuunnella. Hänestä tuntui niinkuin kopissa olisi joku huokaissut…

— Ei mitään… olen vain hermostunut — kuiskasi hän

äänettömästi. Mutta siitä huolimatta alkoi hän taas levottomasti
kuunnella ja tuijotti eteenpäin näkemättä mitään. Sillä koppi oli pimeä
kuin hauta ja hänen sydämensä kiihkeä sykintä oli ainoa mikä häiritsi
haudansyvää hiljaisuutta… Koneellisesti kosketti hän otsaansa — se
oli kostea kylmästä hiestä…

— Minä olen vain hermostunut — toisteli hän ajatuksissaan

rauhoittaakseen itseänsä.

— Jospa vain voisi nukkua, — kuiskasi hän taas äänettömin

huulin. Mutta hän ei voinut; sillä ajatukset, nuo vankilan
hirmuisimmat kiusanhenget, joita on mahdoton paeta, ahdistivat ja
kalvoivat taukoamatta — kuin suuret nälkäiset rotat…
 Taas hän hätkähti, alkaen tuijottaa pimeyteen. Ja muistaessaan
viimeisten öitten hirmunäyt, alkoi hän vavista — jospa ne nyt eivät
tulisi…

Sashka muisti taas täällä kuluneet kauheat viikot ja hänen

ruumiinsa alkoi vavista yhä ankarammin. — Yhtämittaa oli
kuulusteltu. Pakotettiin tunnustamaan — eikä hän tiennyt mitään.
Vuorotellen oli tehty lupauksia ja uhattu kidutuksilla, kiusattu nälällä
ja janolla, niin että hän monasti oli luullut kuolevansa…

Näinä viikkoina oli Sashka laihtunut miltei luurangoksi, hänen

kasvonsa muuttuneet tuntemattomiksi, teräviksi… Hän ei enää
voinut nukkua, vavahti heti hereille jostakin hirmunäystä… Ja nyt
hän ensikerran hämärästi käsitti, että nuo harhanäyt johtuivat
vankilan kärsimyksistä… Hän alkoi taas vavista muistaessaan
edellisen yön kauhut. Muisti niin kamalan selvästi sen salaperäisen
kahinan, joka ensin kuului — ja miten hän äkkiä tiesi, että lattialla
mateli häntä kohden suuri käärme…

— Ei — ei! Minä en tahdo ajatella sellaisia — en! Tulevat

uudestaan…
Jotain muuta, muuta…

Ja onneksi hän unohtikin viimeöisen: hänen ajatuksensa lennähti

kotiin…

Sashka muisti katuen, miten hän monasti oli ollut tyytymätön, kun
kotona oli puutteellista, ahdasta ja ikävää; kun pikkusiskot sairastivat
ja itkivät — ja isä vielä joi. Kaksi kertaa oli isä ajanut kaikki ulos
kapakasta tullessaan — ja Sashka oli pitkän aikaa tuntenut
katkeruutta ja vihaa isää kohtaan…
 Kyllä hän nyt oli katunut, oppinut ymmärtämään kodin arvoa! Nyt
hän muisti senkin, miten katkerasti isä oli itkenyt äitiä lyötyään: miten
hän päihtyneenäkin oli usein ollut synkkä ja surullinen. Hän alkoi
ymmärtää, ettei isäkään tahallaan juonut…

Entäs äiti. Tuo hyvä, aina lempeä ja kärsivällinen äiti… Kuinka

paljon oli äitiparka kärsinytkään taistellessaan pienokaisten puolesta,
köyhyyttä ja sairautta vastaan…

Mutta toisinaan oli hauskaakin. Sashka muisti viime pääsiäisjuhlan

vähän ennen kuin hänet vangittiin — he olivat silloin niin onnellisia ja
iloisia… Isä oli hiukan humalassa, mutta hän oli niin lempeä ja
iloinen — leikki heidän kanssaan, lauloikin… Ja myöhemmin kun isä
oli ulkona, kutsui äiti hänet kamariin, puhui kyyneleet silmissä jotain
kaunista, jota Sashka ei enää tarkkaan muistanut. Sitten kietoi
kätensä Sashkan kaulaan, suuteli häntä ja he itkivät molemmat…

Tuo ilta tuntui ihanalta unelta, niin kaukaiselta kuin ei sitä olisi
ollutkaan… Ja kun Sashka taas muisti, että siitä on vain viisi viikkoa,
tunsi hän oudon epätoivon sielussaan; se onkin epätodellinen
unelma tulevaisuuteen nähden: hän ei koskaan pääse kotiin, ei enää
milloinkaan näe äitiä — hän katoaa kuin lakastunut lehti
syysmyrskyyn…

Ja äitiparka — hän tulee itkemään niin katkerasti… kauan,

kauan…

Sashka tunsi niin polttavan kaipuun, ettei koskaan ennen; niinkuin

jokin terävä raatelisi rintaa ja täytyisi huutaa tuskasta… Hän olisi
tahtonut pyytää äidiltä anteeksi, ettei ole ymmärtänyt, ei rakastanut
tarpeeksi… Jospa saisi sanoa edes yhden sanan, näkisi hänen
katseensa…
 Hänen kaipauksensa muuttui kummallisen haikeaksi, surulliseksi
— sillä hän oli vielä niin nuori… Hän koetti taistella kyyneleitä
vastaan, mutta lopulta ne kuitenkin täyttivät hänen silmänsä… Ja
aivan kuin syleilläkseen tuota kaivattua, ojensi hän huomaamattaan
kätensä kopin pimeyteen ja kuiskasi hiljaa:

— Äiti…

Tuossa särkyneessä äänessä särähti sellainen suru, kaipaus ja

epätoivo, jota eivät sanat saata ilmaista — niinkuin raa'an käden
pirstoma soitin olisi viimeisen kerran särkyessään särähtänyt…
Sashka käänsi kasvonsa kovaan, likaiseen tyynyyn ja alkoi
katkerasti itkeä. Hän tunsi olevansa niin avuton ja hyljätty kuin pieni
puolikuollut koe-eläin, joka raadeltuna värisee vivikseettorin
kynsissä… Ja hänen itkunsa oli niin haikeata ja toivotonta kuin olisi
jossakin kauheassa, mustassa syvyydessä valittanut yksinäinen,
ijäksi unhotettu olento…

Sashka ei ollut monena yönä nukkunut kuin jonkun hetken ja nyt

kun itku tuntui jotenkin helpoittaneen, vaipui hän heti jonkunlaiseen
unenhorrokseen.

Sashka heräsi hätkähtäen. Hän tunsi jonkun uhkaavan vaaran, ja

kylmä hiki peitti silmänräpäyksessä hänen ruumiinsa…

Hän alkaa kuunnella henkeä pidättäen ja on kuulevinaan

voimakasta, hillittyä hengitystä — ja muutamia raskaita, varovaisia
askeleita, sitten välkähtää jokin… Mikä se on? Hänen kauhunsa
kasvaa kymmenkertaiseksi epätietoisuudesta… Onko pyöveli jo
tullut häntä hakemaan — olikohan se pyövelin lyhty…

Taas kuuluu omituista ääntä. Sashka käsittää mikä se on: Tiikeri.

 Äsken se hiipi, nyt se istuu nurkassa ja odottaa kunnes Sashka
nukkuisi… Se alkaa jo pitkästyä, koska hännällään pieksää
kärsimättömästi kylkiään.

Sashka luulee sydämensä pysähtyvän: tiikeri lähenee hiljaa,

hiljaa… pysähtyy; ehkä huomaa, ettei Sashka vielä nuku…

Mutta se jää siihen lähelle — siitä on vuoteelle vain lyhyt hyppy…

Sashkasta tuntuu siltä, kuin täytyisi hänen heti kuolla: hänen
ruumiinsa on jähmettynyt kauhusta kankeaksi…

Käytävältä kuului lähenevien askelten kolketta, ne pysähtyivät ja

avain työnnettiin lukkoon. Sashkan rinnasta tunkeutui huokaus,
voihkaus, aivankuin hänen päältään olisi vieritetty musertava
kivilohkare. Avain kirskui lukossa ja hän näki eellimäisenä
jättiläiskokoisen vartijan astuvan sisään. Sashka hypähti vuoteelta,
kaikki musteni silmissä, mutta horjuvana ja vapisevana juoksi hän
ovelle ja aivankuin ilosta mieletönnä syleili hän jättiläiskokoista
vartijaa ja sopersi nyyhkyttäen:

— Minä kiitän teitä rakas ystäväni — pelastajani… Kiitän teitä

kaikkia — se olisi aivan heti syönyt minut…

— Syönyt? Mikä? Kuka? — kajahtivat kylmät kysymykset ja vartija

sysäsi
Sashkan luotaan.

— Tiikeri…

— Tiikeri! — toisti eräs katsahtaen tovereitaan hölmistyneesti ja

sitten päävartija ärähti, röyhkeästi ja pilkallisesti:
 — Poika on yhtäkkiä innostunut näytelmätaiteeseen! Mutia ei
täällä semmoiset konstit auta! Pue heti päällesi.

Sashka hätkähti katsahtaen tuskallisen hämmästyneenä

ympärilleen ja sammalsi tolkuttomasti:

— Mitä — se on totta… Minä näin… niinkuin se olisi… odottanut…

Päävartija astui askeleen lähemmäksi ja ärjäsi pahanenteisesti:

— No, etkö kuullut mitä sanoin? Vai tiikereitä… Kyllä minä ajan
tiikerit nahastasi…

Miehet naurahtivat ivallisesti ja Sashkan ruumis alkoi vavista: hän

aavisti, että jotain kauheata on tulossa… Mutta hän käsitti myös,
ettei sitä voi välttää ja alkoi pukeutua niin tyynesti kuin suinkin voi.

Sashka napitti vapisevin sormin takkiaan, kun päävartija rykäsi

äänekkäästi, ja sanoi miltei ilakoiden:

— Nyt lähdetään!

Kuin sekavassa unessa asteli Sashka vartijoiden keskellä jotain

pitkää käytävää, jossa askelten kolke kajahteli pelottavan räikeänä;
sitten kiviportaita alas syvälle kellarikerrokseen, josta leyhähti
vastaan ummehtunut, haudankylmä ilma — ikäänkuin itse kuoleman
hengähdys. Sitten kuului lukon kirskahdus, raskas rautaovi aukeni
valittavasti kitisten ja Sashka työnnettiin sisään.

Sashka huomasi olevansa haudantapaisessa huoneessa, jota

savuinen öljylamppu niukasti valaisi; peräseinä peittyi pimeään mutta
sivuseinällä häämötti outoja esineitä: pihtejä, ruoskia ja hänen
edessään matalalla lavitsalla näkyi tumma hyytynyt veriläiskä.
Sashka katsahti sivulleen ja vavahti kauhusta.

Pöydän ääressä istui vankilanpäällikkö ja tuossa himmeässä

valossa näytti hänen leveä, laskoksien reunustama naamansa
entistä harmaammalta, kammottavalta; leveä suu ulkonevine
huulineen liikkui hiljaa ja hän tuijotti Sashkaa himmein, ilmeettömin
silmin, ikäänkuin jokin tuntematon petokala… Sashka katsahtaa
ympärilleen kuin piiritetty eläin, hän oli vähällä huutaa apua, mutta
takana seisovat vartijat — ja yhä tuijottaa tuo kaamea katse. Vihdoin
alkoi hän kolealla, katkonaisella äänellä:

— Sinä et ole vieläkään tunnustanut rikostasi — etkä ilmoittanut

ketkä toverisi ovat terroristeja, ketkä toivat tehtaalle pommeja…
murhatakseen santarmipäällikön… Nyt sinun täytyy.

Kauhu ja hätä kuvastui Sashkan kuolemankalpeilla kasvoilla ja

hän änkytti värisevin huulin: Mutta enhän minä tiedä. Minä en ole
ollut koskaan…

Hän vaikeni kuin tukehtuneena ja hänen hätääntynyt katseensa

liiteli läsnäolijasta toiseen kuin apua rukoillen. Mutta joka puolelta
tuijottivat tunnottomina ja kylminä vihamieliset silmät kuin
ojennettujen pistoolien suut…

— Vai niin, vai niin, käykää toimeen — kuului taas tuo tunteeton
ääni, ja päävartija astui jo muutaman askeleen seinällä riippuvia
ruoskia kohden. Mutta samassa päällikkö viittasi odottamaan, lisäsi
entistä hitaammin.

— Vai tahdotko tunnustaa — saat vielä…

 Sashka tunsi kaiken pyörivän päässään ja tuo kamala katse
kidutti, ahdisti hänen rintaansa, kuristi kurkkua kuni näkymätön,
armoton koura. Hän tahtoi puhua, selittää vielä kerran, mutta ei
voinut — hänen kurkustaan kuului vaan käheätä änkytystä:

— Minä en tiedä… en tiedä… Olen viaton… viaton…

— Riisukaa hänet, — keskeytti päällikkö kylmästi.

Kuin sekavan painajaisen vallassa tunsi Sashka kun vaatteet

revittiin hänen yltään niin että napit sinkoilivat. Hänellä oli vain paita
jälellä kun hän havahtui, käsitti mitä hänelle aiotaan tehdä. Se
syöksyi hänen kidutettuun sieluunsa kauhistuttavalla voimalla.
Tietämättä mitä teki, vaipui hän vavisten polvilleen päällikön eteen ja
rukoili hätäisesti ja tuskallisesti itkien:

— Teidän ylhäisyytenne… Odottakaa… Uskokaa… Säälikää

minua — olen viaton, viaton… äitini kuolisi… Teidän ylhäisyytenne…
armoa, armahtakaa… en tiedä… Kristuksen tähden…

Ilkeältä ivalta kuului Kristuksen nimi, sillä sitä säesti rätisevä ääni
kun Sashkan paita takaapäin repäistiin yltä kahtena kappaleena.

— No etkö sinä vieläkään tiedä? — ilkkui päällikkö pilkallisesti. —

Vai oletko vieläkin viaton?

Nuo julmat sanat ja viiltävän kylmä ääni tuntui aivankuin pitkänä

jääpuikkona tunkeutuvan Sashkan sydämeen, hän ymmärsi, ettei
hänellä ole pienintäkään toivoa, hänet tapetaan armotta… Niin,
täällä serkkukin rääkättiin kuoliaaksi — ja hän oli kuollut ääntä
päästämättä. Äkkiä Sashkan mieleen lennähti Mucius, josta
koulussa oli luettu. Oo — hän miltei näki nuoren roomalaisen, joka
pelottomana ja sorjana seisoo vihollistensa edessä. Häntä uhataan
kidutuksella ellei puhuisi, mutta silloin hän itse laskee kätensä
tuleen, antaa sen hiiltyä muodottomaksi… Sashka oli pitänyt häntä
korkeimpana mies-ihanteenaan — ja nyt hän rukoilee…
pyöveleitään! Hän nousi niinkuin lattia olisi tulisena polttanut polvia…

— Niin, minä olen viaton.

Päällikön paksu kaula ojentui, suunnaton suu leveni niinkuin olisi

aikonut nielaista rikollisen, mutta sieltä kuuluikin kähisevä naurahdus
ja sitten ilkkuva huomautus:

— Vai viaton sinä oletkin? Vai niin…

Sashkan ruumis vapisi kuin vilutaudissa ja hänet valtasi mieletön

halu huutaa, huutaa apua, apua — tuossa himmeän kalseassa
kalankatseessa kuvastui jotain puistattavan pahanenteistä… Mutta
silloin päällikön apulainen naurahti pilkallisesti. Se sytytti Sashkan
mielessä uhman ja vihan, hänen päänsä kohosi ja hän toisti
päättävästi:

— Minä olen viaton.

— Käykää toimeen, — kuului päällikön komennus. — Sashka

seisoi raskaasti huohottaen kivilattialla ja hänen alaston ruumiinsa oli
niin kalpea kuin jokin hirveä jättiläisvampyyri olisi imenyt hänestä
viimeisenkin veritipan. Sen vampyyrin nimi oli vankila, ja se oli
kalunnut ruumiista lihankin viime hiveneen. Luut vain törröttivät
korkeina ja terävinä; hän näytti niin surkean avuttomalta ja hennolta
kuin lapsi joka on maannut kauan kuolemansairaana… Ainoa joka
hänessä kuvasti voimaa, oli profiili: kaareva nenä ja lujapiirteinen
leuka puristettuine huulineen…
 Hänet paiskattiin rajusti veriselle lavitsalle, kädet ja jalat sidottiin
ruuvilaitteeseen — ja hänen laihaa ruumistaan venytettiin niin että
hän voihkasi tuskasta…

Kun ruoskijat ottivat käteensä hirveät, lyijynuppiset kidutusaseet

ummisti Sashka silmänsä, niinkuin korkeudesta putoava ihminen
odottaessaan murskaantumistaan, loppua… Ja sitten viuhahti…

Hänen ruumiinsa vavahti kuin sähköiskusta, yrittäen koukistua

suonenvedontapaisella voimalla, kauhistuneet silmät avautuivat ja
kurkusta tunki tuskanhuuto… Mutta sitten hän kiristi hampaansa
yhteen, sulki silmänsä ja hänen verettömien huuliensa välistä kuului
vain raskas huohotus, jota säesti ruoskien vinkuna…

Ruoskan jäljet kohoavat heti korkeina, sinertävinä Sashkan

laihaan lapsenselkään. Mutta pian repeytyy nahka ja suuret
veriläiskät purskahtavat esiin, loistaen valkealla iholla kuin
tuntemattomat, tulipunaiset kukat…

Sashkan heikontunut ruumis värisee ja vavahtelee, rinta kohoilee

rajusti ja koristen.

Hän tuntee hämärästi, että selkään kaadetaan kylmää vettä ja

samassa alkaa puistattaa kauheasti. Mutta uudestaan aletaan…
Selkää polttaa yhä ankarammin. Ooh, ne iskevätkin teräsruoskilla —
jotka on kuumennettu tulipunaisiksi… Ei, nyt ne alkavat pistellä
tulisilla rautapiikeillä… terävät kärjet työntyvät syvälle selkään…

Sashkasta tuntuu kuin kidutus olisi kestänyt jo tuntikausia, hän

rukoilee apua, kuolemaa — mutta ei mitään… Kaikki on niin
hirmuista, hän kärsii niin kovin — eikä se lopu milloinkaan…
 Vihdoin on Sashka tuntevinaan, että Petrovitsh tarttuu hänen
kurkkuunsa, raahaa meren rannalle ja sitten alkaa hitaasti painaa
päätä veden alle… Hän tahtoisi huutaa, mutta huomaa: siten loppuu
vihdoinkin. Mutta yhtäkkiä hänen selkäänsä kaadetaan kiehuvaa
vettä; taas hän virkoaa ja jostakin korkealta kuuluu matala ääni:

— Sata!

Senjälkeen tuntee Sashka päällikön kammottavan äänen:

— Oletko vieläkin viaton?

Aivankuin kloroformiunessa kuulee Sashka kaikki, mutta ei voi

vastata… Taas valellaan hänen selkäänsä, hän muistaa kaikki ja on
menehtymäisillään tuskasta. Ja taas kuuluu päällikön
voitonriemuinen ääni:

— Ahaa — Siis vaikenet — tunnustat, ettet ole viaton. Minähän

sanoin! —

Sashka muisti sen taukoamattoman kidutuksen, jonka oli täällä

viattomasti kärsinyt, tunsi, että nyt hänet murhataan näin hirmuisella
tavalla ja jokin ennen tuntematon kuohahti hänessä, täytti sielun ja
ruumiin polttavana, pakahduttavan suurena, karkoittaen
uupumuksen, tuskan ja pelon. Hän riuhtasi kahleitaan
uskomattomalla voimalla, hänen silmistään näytti pursuavan tulinen
viha, uhka ja uhma ja hänen äänensä kajahti läpitunkevan terävänä
kuin pistoolinlaukaus:

— Minä olen viaton! Viaton!

Pyövelit hätkähtivät kuin nyrkiniskusta ja päällikkö vetäytyi

taaksepäin, niinkuin tuon sidotun uhriraukan katse olisi todella
polttanut. Mutta sitten kuului matala, petomainen murahdus, jota
toiset säestivät kuin sopimuksesta — ja Petrovitsch sieppasi kiireesti
ruoskan käteensä.

Kahta raivokkaammin alkavat siimat vinkua, Sashkan selkä oli

riekaleina ja veri… valuu punaisina viiruina alas kylkiä. Mutta yhä
paukahtelevat lyijynupit hentoja, teräviä kylkiluita vastaan joissa ei
näy lihan hiventä.

Mutta Sashka ei enää tiedä että häntä ruoskitaan… Hän luulee

makaavansa taas vsnkikopissa ja nyt se tiikeri on syöksynyt hänen
päälleen raadellen hänen selkäänsä terävillä kynsillään. Mutta hän ei
voi huutaakaan, se on niin painava, että hän on tukehtumaisillaan
sen alle…

Mutta lopulta Sashka huomaa, ettei olekaan kopissa, vaan

vihreällä kedolla ja ympärillä on paljon katsojia. Äiti, Ljuba ja Mitjakin
ovat siinä, mutta he eivät tunne, he vaan nauravat… Tiikeri alkaa
syödä häntä, pureskelee, pureskelee… kaivaa kuononsa syvälle
hänen selkäänsä ja imee verta… Eikä kukaan auta. Mitjakin osoittaa
häntä pienellä, valkealla sormellaan - ja taas rähähtää nauru…
Epätoivoisena ja kauhuissaan koettaa hän huutaa, ilmoittaa itsensä,
rukoilla äidiltä apua, pelastusta — mutta hänen kurkustaan ei tule
enää ääntä… Hän tahtoisi kuolla, hän rukoilee kuolemaa, mutta
kuolemakaan ei tule… Ja yhä raatelevat tiikerin hirvittävät hampaat,
sen tulikuuma hengitys polttaa hänen niskaansa — välillä se
verenhimoisesti muristen maiskuttelee hirmuista kitaansa…

Petrovitsh koetti toinnuttaa Sashkaa, mutta tämä pysyi velttona ja

elottomana kuin kuollut.
 Silloin oli hän huomaavinaan että Sashka raotti silmiään — ja hän
miltei jähmettyi raivosta. Se uskalsi!

— Aukaise silmäsi! — sähisi hän läpitunkevasti. — Koira!

Kuuletko!

Mutta Sashka ei liikahtanut. Petrovitsh alkoi vavista, hänen

hampaansa narskuivat kuin epätasaiset hammasrattaat, kun hän
kiiluvin silmin tuijotti tuota surkeata olentoa. Sitten hän yktäkkiä
mörähti kuin peto ja potkasi kaikin voimin Sashkan veristä kylkeä,
kuului vaan omituinen rouskahdus kun raudoitettu saappaan kärki
upposi syvälle, katkaisten kylkiluut.

Päällikkö rypisti ääneti kulmiaan, mutta kun Petrovitsh aikoi

potkaista uudestaan, komensi hän kolealla äänellä:

— Seis — pöllö! Ettekö ymmärrä, että hän voi kuolla — ennen…

Vettä.

Petrovitsh näytti säpsähtävän tuollaisen vahingon

mahdollisuudesta ja alkoi hermostuneella kiireellä valella vedellä
Sashkan päätä ja päällikkö kysyi hitaasti:

— Vieläkö olet viaton?

Sashkan raadeltu ruumis kouristautui ja suu aukeni niinkuin hän

olisi alkanut oksentamaan. Sillä hän on olevinaan Intiassa —
tiikerijahdissa, niinkuin oli monasti kuvitellut. Mutta suuri tiikeri oli
saanut hänet kynsiinsä jo aamulla ja kiduttanut koko päivän… Se imi
ensin vähitellen veren, sitten se alkoi syödä pala palalta — mutta ei
tapa, ei tapa…! Ooh, hän kuulee huutoja, toverit tulevat apuun,
mutta tiikeri murahtaa, sieppaa Sashkan suuhunsa — ja taas hurjaa
vauhtia läpi tiheän viidakon… Pitkät piikit repelevät hänen ruumiinsa
riekaleiksi… Ooh — vihdoinkin! Ehkä hän jo kuolee: kaikki
sekaantuu niin kummallisesti, viidakko pimenee. Vai tuleeko yö…?

Sashkan ruumis alkoi taas suonenvedontapaisesti vavahdella,

Petrovitsh ravisti häntä olkapäästä ja kähisi katkonaisesti:

— Kuuletko! Uskallatko sinä teeskennellä! Sinä…

Hän vaikeni — Sashkan suusta purskahti punanen verivirta,

ikäänkuin vastaukseksi…

Päällikön himmeät kalansilmät tuijottivat uhria yhtä kylmästi kuin

ennenkin; mutta Petrovitshin kasvoissa kuvastuu voimaton viha,
epätoivo ja epämääräinen kauhu kun hän hiljaa, tolkuttomasti
toistelee: — Mitä… mitä… mitä…? Mutta Sashka on vaiti.. — Tiikeri
on laskenut hänet maahan, tarttunut kurkkuun… hän tukehtuu… Se
on hyvä että vihdoinkin loppuu kaikki… Nyt se puree yhteen
hirmuiset hampaansa… pimenee…
HÄVITTÄJÄ

I.

Syvällä suuren kivirakennuksen alapuolella olevassa maanalaisessa

huoneessa istui kaksikymmentä terroristia pitkän pöydän ympärillä
kokousta pitäen. Huoneessa oli kylmänkosteaa ja ummehtunutta
kuin haudassa ja suurta hautaholvia se kahden vahakynttilän
keltaisenhimmeässä valossa muistuttikin — ja istujain muodottomiksi
suurentuneet mustat varjot värähtelivät ja hyppivät harmailla,
kosteankiiltävillä sementtiseinillä, kuin riitelevien jättiläisten haamut.

Eräs nuori hienopiirteinen mies puhui parhaillaan jostakin

käskykirjeestä, jonka byrokraattihallitus oli eilen julaissut. Puhuja oli
liikutuksesta kalpea ja hänen äänensä värisi katkeruudesta,
lopettaessaan seuraavasti:

— Tehän tiedätte jokainen, miten mielivalta ja sorto on nykyisen

sotatilan aikana painanut kansaa niinkuin raskaat kahleet, tehnyt
elämän sietämättömäksi. Mutta tuon uuden ukaasin nojalla voidaan
koko maa muuttaa helvetiksi. Me olemme kaiken kärsineet, kaiken
kestäneet, mutta tämä on liikaa! Nyt emme enää kärsi — emme voi
kärsiä! Nyt täytyy tehdä jotakin! Parempi on heti kuolla kuin elää
sellaista elämää.

— Niin, meidän täytyy tehdä jotakin! — huusi käsiään huitoen eräs

toinen, miltei nuorukainen, jolla oli pitkä, vaalea tukka ja suuret
siniset silmät. Minä en tahdo puhua paljon, ilmoitan vaan olevani sitä
mieltä, että ministeri M., viimeisen hirmujulistuksen isä, on
poistettava. Ja minä tarjoudun panemaan sen toimeen…

— Mitä se hyödyttäisi, huomautti eräs rauhallisella äänellä.

— Hyödyttäisi, — hyödyttäisi - kiivastui nuorukainen. — Ainakin

olisi yksi kaikkein pahimpia sortajia poissa, se pelottaisi toisia ja
lamauttaisi niiden sortohalua… Toiseksi se olisi vastalause meidän
puoleltamme. Tahi pitääkö meidän hyväksyä se äänettömyydellä…?

Ei, ei, ei! — huusivat monet kiihkeästi.

— Kyllä minun täytyy toistaa vieläkin kysymykseni, — kuului

äskeisen kysyjän rauhallinen ääni. — Minusta pitäisi meidän joka
asiassa ensimäiseksi kysyä: Mitä se hyödyttäisi — olisiko siitä
hyötyä sorretulle kansalle? Me emme saa tehdä mitään hyödytöntä.
Ja yksityismurhat ovat sellaisia. Tai voitteko mainita, missä jokin
korkea virkapaikka on jäänyt täyttämättä kun edellinen on tapettu?
Tai onko joku sortoherra jättänyt virkaansa edes murhayrityksen
tähden? Mitä se silloin toisiin vaikuttaisi?

— Hyvä! hyvä!

— Oikein puhuttu?

— Kyllä se vaikuttaa toisiin! — lisäsi toinen ja nousi seisomaan. —

Se ärsyttää — ei muuta! Mutta minulla on tehokkaampi keino.
 — Anna kuulua!

— Selitä!

— Kuten tiedätte, on meillä noin 20 miljoonaa varoja toveri

Karjagin'in testamentin johdosta. Jos nyt ostaisimme ministeri M:n
palatsin läheisyydestä talon, kaivaisimme sieltä uusimpien koneiden
avulla pienen tunnelin ministerin palatsiin asti ja juoksuttaisimme sen
alle putkea myöten esimerkiksi 500 kiloa pyroniiltia… Kun sitten
palatsissa parhaillaan on joku loistava juhla, kun koko
taantumusvalta on koolla — silloin me sähkönappulan avulla
sytytämme… Ja kaikki lentää atoomeiksi.

Eräs lihava lempeännäköinen mies keskeytti tämänkin puheen.

— Mutta sinä et ehdi pitkälle tunnelinesi, ennenkuin sinut

siepataan sieltä kuin myyrä kolostaan ja viedään kidutuspenkin
kautta hirsipuuhun! Ei niin suuria valmistuksia voi keskellä kaupunkia
suorittaa… Sitäpaitsi hukkuisi tuollaisessa paljon naisia, ehkä
lapsiakin — emmekä me saa surmata viattomia. Sitäpaitsi…

Silloin kuului äkkiä matala, katkera ivanauru.

Kaikki katseet suuntautuivat nurkkaa kohden, ja sitten kuului

suuttuneita, kysyviä ääniä:

— Mitä sinä naurat?

— Mitä tämä on?

— Mitä, Maksim? Pilkkaatko sinä meitä?

— Selitä…
 Pitkä, kalpeakasvoinen mies, jonka sysimusta tukka oli ohimoilla
muuttunut sinisen harmaaksi, koputti pitkällä sormellaan pöytää.
Hänen mustat, kuopalla olevat silmänsä hehkuivat ja kolean
hillityssä äänessä kuvastui katkeruus ja harmi:

— Voiko teitä pilkata enempää kuin itse pilkkaatte itseänne?

— Minä en salli! — huudahti joku syöksähtäen seisaalleen. Ja

sinisilmäisen nuorukaisen kasvot kalpenivat, hän sieppasi pistoolin
taskustaan sammaltaen käheästi:

— Mitä tämä on…? Hän taitaa olla provokaattori…

Tuo sana iski joukkoon salaman tavoin. Useat hypähtivät

neuvottomina istumiltaan ja katsahtivat toisiinsa kalpeina,
kauhistuneina, mutta Maksim hymyili yhä, kylmästi ja ylimielisesti.

— Pistooli pois!

Maksim sanoi sen hiljaa, tuskin kuuluvasti, multa kun hän samalla
kohdisti pistävän katseensa nuorukaiseen, totteli tämä aivankuin
hypnotisoituna.

— Mitä sinä nauroit…? Mitä sinä tarkoitat..? — kysyi tukehtuneella

äänellä lihava mies.

— Te tiedätte, etten ole paljon puhunut enkä myöskään moittinut

ketään. Olen vain kuunnellut kun Aleksei on esitellyt pieniä
murhayritys-suunnitelmiaan ja kun toiset ovat säälin ja oikeuden
nimessä rukoilleet häntä luopumaan moisista julmuuksista — mutta
nyt on liian vakava aika tuollaiseen. — Sitten hän lyhyesti osoitti
esitettyjen suunnitelmien kehnouden ja kysyi lopuksi, miksi he olivat
ehdotuksensa tehneet.
 — Miksi? Tietysti siksi, että siten voittaisimme. Kun tapahtuisi yhä
useammin tuollaisia uljaita tekoja, lamauttaisi se lopulta
vallassaolijat, diktaattorit joutuisivat sellaisen kauhun valtaan,
etteivät enää uskaltaisi jatkaa sortotoimiaan. Esimerkit vaikuttaisivat
yhä useampiin ja…

Hän vaikeni hämmentyneenä huomatessaan Maksimin tutkivan

katseen.
Hetken äänettömyyden jälkeen lausui tämä harvakseen karmivalla
ivalla:

— On väitetty, ettei enää olisi uskovaisia, mutta näyttää

maailmassa olevan yksi! Ken vielä nykyaikana uskoo yksityisillä
murhilla ja pikkuräjähdyksillä lamauttavansa diktaattorit, hän on
uskovaisiakin uskovaisempi — marttyyrinkin usko kukistuu
näkymättömäksi varjoksi tuon suurenmoisen, tunturinlujan uskon
rinnalla.

Kuului hermostunutta, pilkallista naurua: se näytti koskevan

ehdotuksen tekijään kuin sarja vinkuvia piiskaniskuja, herättäen
hänessä uudelleen uhman ja hänen katseessaan välähti voimaton
viha ja pilkka.

— Eipä taida olla sinullakaan.

— Ei Maksim ole koskaan kerskunutkaan — rohkeista teoista», —

huomautti eräs ivallisesti. — Kyllä se on eräs toinen, joka on niistä
aina puhunut!

— No, ei siis ole kenelläkään mitään varmaa…

 — Kyllä minulla on, — lausui Maksim tyynesti ja katsoi omituisella,
tutkivalla katseellaan viimeiseen puhujaan.

Tämä näytti aivankuin pökertyneeltä, mutta nähdessään ivallisia

silmäyksiä, tunsi hän taas epämääräistä, voimatonta raivoa ja lausui
purevasti:

— Sepä hauskaa… että edes yhdellä on! Kai se keino ainakin

varma on — et kai sinä suunnitelmissakaan tyydy jonkun palatsin
hajoittamiseen…?

— En!

Tuo yksinäinen sana singahti sydämiin terävänä nuolena. Ja kun

hän kalveten nousi koko pituuteensa ja katsahti säihkyvin silmin
tovereitaan, näytti hän ikäänkuin yliluonnolliselta; sitten hän lisäsi:

— En! Sillä jos tahdon, voin kymmenen toverin avulla tunnin

kuluessa hävittää tämän kaupungin maan tasalle.

Kukaan ei lausunut sanaakaan. Hänen äänessään ja mustissa

silmissään oli jotakin salaperäistä, kauhistuttavaa, joka lumosi
heidät, niinkuin leijonan katseen sanotaan lumoavan…

— Miten, onko se totta, mahdollista? — kysyi vihdoin joku

kuiskaten.

— On — minulla on siihen keino… Toistakymmentä vuotta olen

sentähden taukoamatta tehnyt työtä, mutta nyt se on vihdoinkin
valmis…

Hän otti povitaskustaan mustan kotelon, aukaisi — ja siinä

samettitäytteen syvennyksessä näkyi pitkulainen, kellertävä pallo.