13

SUOMALAISILLE LUKIJOILLE
Luennoin jokin aika sitten vaihtoehtoisista talousnäkemyksistä
Yliopiston Kansantaloustieteen laitoksella Helsingissä. Yksi
professoreista väitti kapitalismin olevan hyvä järjestelmä. Tietenkin
hän on jossain määrin oikeassa. Suomi on varmastikin hyötynyt tästä
järjestelmästä. Kehitys on johtanut valtion maa- ja
metsätalousvaltaisuudesta nykyaikaiseksi teolliseksi taloudeksi.
Tulot asukasta kohti ovat yhtäläiset muiden Euroopan Unionin
valtioiden kanssa.
Mieleeni muistuu nuori intialainen taiteilija, joka maalasi seinään
tekstin: ”Herään joka aamu kapitalismin väärällä puolella!”
Kapitalismi hyödyttää joitakin ihmisiä, mutta ei kaikkia.
Pitkäaikaistyöttömyyden olemassaolo todistaa, että näin on myös
Suomessa.
Valtiontutkimuskeskuksen selvitysten mukaan huipputuloisten
joukkio, 10 % koko väestöstä, omistaa lähes 40 % kaikesta
omaisuudesta ja osakepääomasta Suomessa. Eriarvoisuus tulee
näkyviin, kun laskee muutaman tuhannen miljonäärin ja miljardöörin
varakkuuden. Heidän omaisuutensa on siroteltu hämäriin
rahoitusverkostoihin. Lisääntyvät verohelpotukset rikkaille
merkitsevät hyvinvointivaltion heikkenemistä.
Kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana suuri osa Suomen
taloutta on joutunut kansainvälisten sijoitusrahastojen armoille.
Niillä on hallussaan Nokian ja muiden Suomen suurimpien yhtiöiden
osake-enemmistöt. Miksi niin monilla Helsingin liikkeistä näyttää
olevan amerikkalainen nimi? Voittoja, jotka ne hankkivat, ei
sijoiteta paikallisiin yhteisöihin. Ne menevät kansainvälisiin
pankkeihin merten taa.
Valitettavasti kapitalismi ei myöskään ole hyväksi Suomen
kauniille luonnonympäristölle. Teollisuuden ilmansaasteet
aiheuttavat happosateita ja vesi pilaantuu teollisuuden
jätevesipäästöistä ja maanviljelykemikaaleista. Luonnon villieläimet
ja kasvit ovat uhattuina, kun ikimetsät häviävät.
Suomalaiset kärsivät globaalin kapitalismin fysiologisista
sivuvaikutuksista. Materialistinen kuluttajakeskeinen elämä, jossa
14
kaikella näyttää olevan hintalappu, tukee vallitsevaa ulkoista ilmettä:
”Ostan, olen siis olemassa.” Silti uskon suomalaisten, kuten
useimpien ihmisten maailmassa, kaipaavan todellista rauhaa,
onnellisuutta ja pyyteetöntä rakkautta, joille ei löydy tyydytystä
kuluttamisesta. Sen sijaan ihmiset työskentelevät kovemmin kuin
koskaan ennen – lisätäkseen tulojaan tai vain hankkiakseen elantonsa
lisääntyvän stressin alaisena. Tämän seurauksena he kokevat
syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja masennusta. Traagisesti Suomen
itsemurhatilastot ovat WHO:n mukaan kehittyneiden maiden
korkeimpia. Miesten keskuudessa ikäluokassa 45–54 n. 50 ihmistä
100 000:sta tekee itsemurhan vuosittain.
Tarvitsemme jotain parempaa: kokonaisvaltaisen lähestymistavan,
joka täyttää kaikkien ihmisten fyysiset, älylliset ja henkiset tarpeet.
Tarvitsemme maailman, jossa kukaan ei kärsi nälästä ja puutteesta, ja
missä resurssit jaetaan kaikkien hyväksi. Jokaista ihmistä
kannustetaan kehittämään luovuuttaan, osaamistaan ja korkeampaa
olemustaan. Miten tämä saavutetaan, esitetään Proutin näkemyksessä
uudenlaisesta yhteiskunnasta.

Dada Maheshvarananda

Kirjailija ja yhteiskunta-aktivisti, sekä munkki ja meditaation ja

joogan opettaja. Hänen täydellinen sanskriitinkielinen nimensä on
Acarya Maheshvarananda Avadhuta.
Acarya on ammatti, joka tarkoittaa henkistä opettajaa, nimi
Maheshvarananda merkitsee ”hän, joka kokee korkeimman
autuuden” ja avadhuta tarkoittaa munkkia. Hänet tunnetaan yleisesti
nimellä Dada, joka tarkoittaa yksinkertaisesti veljeä
 15

ESIPUHE

DEMOKRATIAN MURENEMINEN JA VISIO

UUDENLAISESTA MAAILMASTA

Tri. Noam Chomsky

Rikkaiden maiden talousjohtajat, jotka tapaavat vuosittain Maailman

Talousfoorumissa Davosissa, Sveitsissä ja viimeksi New Yorkissa,
ovat maailman johtavan talouslehden The London Financial Timesin
mukaan ”maailmankaikkeuden valtiaita”. Termiä käytettiin
luultavasti hieman ironisesti, mutta se on melko paikkansapitävä.
Tätä ryhmää ei ole valittu vaaleilla. Silti he edustavat suunnatonta
rahavaltaa, joka suurimmalta osaltaan ei hyödytä tavallista ihmistä.
Esimerkiksi vuonna 1970 noin 90 % kansainvälisestä pääomasta
käytettiin kaupankäyntiin ja pitkäaikaiseen sijoittamiseen –
jokseenkin tuottaviin asioihin – ja 10 % keinotteluun. Vuoteen 1990
mennessä nämä luvut olivat muuttuneet päinvastaisiksi.
Heidän ”uudessa maailmanjärjestyksessään” rikkaat hallitsevat
maailmaa rikkaiden hyväksi. Järjestelmä ei ole mikään klassinen
kauppatori; termi ”yritysjohtoinen merkantilismi” sopii paremmin..
Valta on yhä enemmän valtavien yksityisten instituutioiden ja niiden
edustajien käsissä. Nämä instituutiot ovat luonteeltaan totalitaarisia:
valta virtaa ylhäältä alaspäin, ja ulkopuoliset on suljettu pois.
Diktatuurisessa järjestelmässä, joka tunnetaan ”vapaana
yrittämisenä”, valta päättää investoinneista, tuotannosta ja
kaupankäynnistä on keskitetty ja ’pyhä’. Se on vapaa niin työläisten
kuin yhteisönkin vaikutusvallasta ja hallinnasta, sekä
periaatteellisesti että lainmukaisesti.
Laaja työttömyys on pysyvä ilmiö samanaikaisen työvoimapulan
kanssa. Minne vain katsookin, yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti
arvokasta työtä on tarjolla. On myös paljon ihmisiä, jotka olisivat
valmiita työtä tekemään. Mutta taloudellinen järjestelmä ei pysty
saattamaan yhteen työntarjontaa ja työttömänä kärsiviä ihmisiä. Sen
16
”taloudellisen hyvinvoinnin” käsite on mukautettu tuottavuuden
vaatimukselle, ei ihmisten tarpeita palvelemaan. Lyhyesti
sanottuna, taloudellinen järjestelmä on täydellinen katastrofi.
Tietenkin sitä ketaan suureksi menestykseksi, kuten se todella onkin
pienelle ryhmälle etuoikeutettuja ihmisiä, jotka sen hyvyyttä ja
riemuvoittoja ylistävät.
Maailman talousfoorumi uhkaa lajimme eloonjäämistä. Yksi syy
on, että sen perustana olevat aatteet vievät vakavasti otettuina siihen
johtopäätökseen, että on jopa järjenmukaista tuhota lastemme elin
ympäristö toimiessamme ”järkevinä vaurauden maksimoijina”
ylistetyn nykyideologian mukaisesti. Siten ei ole yllättävää, että The
Wall Street Journal kiittelee presidentti Bushia Kioton
kasvihuonepäästöjen rajoitussopimuksen vesittämisestä.
Mielipidemittaukset paljastavat, että ihmiset ovat yleisesti melko
kiinnostuneita vapaakauppasopimuksiin liittyvistä asioista ja ovat
enimmäkseen isokenkäisten toimintatapoja vastaan. Yrityssektori,
hallitukset ja aatteelliset järjestelmät taas tukevat niitä lähes
yksimielisesti.
Itse asiassa olisi väärin sanoa, että näiden vallitsevan
yleisnäkemysten mukaisia ”vaaleilla valittuja hallituksia” on edes
olemassa. Tämä johtuu siitä, että jopa kaikkein vapaimmissa ja
demokraattisimmissa yhteiskunnissa valtaapitävät tekevät parhaansa
pitääkseen tällaiset asiat salassa tavallisilta ihmisiltä.
Tiedotusvälineet ovat hyvin tietoisia kansalaisten vastustuksesta.
The Wall Street Journal esimerkiksi huomioi pahoitellen, että
harhauttavien vapaakauppasopimusten vastustajilla on ”ratkaiseva
ase”: kansa, joka täytyy sen vuoksi pitää tietämättömänä.
Samanaikaisesti kun maailmankaikkeuden mahtavat kokoontuvat
vuosittaiseen talousfoorumiinsa Davosissa, Maailman sosiaalifoorumi
(WSF) kokoontuu Porto Alegressa, Brasiliassa. Se tuo yhteen
kansalaisjärjestöjen edustajia ympäri maailmaa. Heidän
näkemyksensä siitä, mitä maailma tarvitsee, on jokseenkin erilainen
kuin mahtimiesten. Toiveet kunnollisesta tulevaisuudesta ovat
mielestäni hyvin suurelta osin noiden Porto Alegressa kokoontuvien
ihmisten, ja muiden heidän kaltaistensa käsissä.
Nykyisen vasemmiston perinteinen päämäärä on ollut jonkinlainen
osallistuvan kansalaisenemmistön globalisaatio, joka sitten huomioi
heidän toiveensa ja huolensa. Maailman sosiaalifoorumilla, WSF:llä
on mahdollisuus tulla ensimmäiseksi todella merkittäväksi ja
 17
lupaavaksi ruohonjuuritason globalisaatioilmiöksi, jota on hartaasti
odotettu.
Tällaiset vastakkainasettelut ovat olleet usein historian
pääteemana. Onneksi kansan joukot ovatkin saavuttaneet monia
voittoja vuosisatojen kuluessa, kukistaen sellaisia laittomia ja
selittämättömiä vallankeskittymiä kuten Maailman talousfoorumikin
on.
Kehitysmaiden ns. ”velka” on suurelta osaltaan
uskomusrakennelma, eikä selkeä taloudellinen tosiasia. Velkoja
voitaisiin keventää huomattavasti tai usein jopa täysin poistaa. Tämä
on rinnastettavissa kapitalistiseen periaatteeseen, jonka mukaan
lainanantaja kantaa riskin ja on siten vastuullinen maksuista – ei
suurin osa lainanottajamaan kansasta, eikä etenkään slummiväki tai
maattomat työläiset. Tietysti rikkaat ja vaikutusvaltaiset kieltävät
oman kapitalistisen periaatteensa kauhistuneina.
Yhtenä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimenpiteenä on
antaa ns. ”riskitöntä vakuutta” hyvin tuottaville lainoille ja
sijoituksille. Lainansaajamaassa itse lainanottajat – eli johtajat –
suosivat mm. rahanpesua, veroparatiiseja ja ylellisyystavaroiden
tuontia, heidän omaa ylellisyyttään lisääviä projekteja. Velan tullessa
tuottamattomaksi he suosivat kulujen sosialisointia; he siirtävät kulut
kansalaisten enemmistön maksettavaksi rakennemuutosohjelmien ja
viennin edistämiskeinojen kautta hyödyttäen täten lainanantajia ja
musertaen tavalliset ihmiset. Tämä on ollut IMF:n toinen täydentävä
toimenpide.
Toinen kysymys kuuluu: Onko mitään velkaa itse asiassa edes
olemassakaan? Yhdysvaltojen itselleen sopivaksi muokkaaman ja
tarvittaessa soveltaman kansainvälisen lain periaatteiden mukaan
velka voi kuulua ns. odious debt luokkaan, jolloin sitä ei tarvitsisi
maksaa ollenkaan.
Tämän otti esille vuosia sitten IMF:n Yhdysvaltain
toimenpidejohtaja Karen Lissakers. Hän kirjoitti, että jos tätä
periaatetta sovellettaisiin nykyään, se poistaisi huomattavan osan
kehitysmaiden velkataakasta.
Joissakin tapauksissa on olemassa jopa vielä vanhoillisempia
koneistoja: esimerkiksi Kansainvälisen oikeuden päätöksestä kiinni
pitäminen. Tämä yksinkertainen keino vapauttaisi Nicaraguan
veloistaan.
Argentiina seurasi IMF:n sanelemia toimenpideuudistuksia. Maa
18
on nykyisin malliesimerkki rakennemuutosohjelman
epäonnistumisesta. ”Mihin rahat katosivat?” on kysymys, joka on
varmasti tutkimisen arvoinen. Vuosikausia jatkunut pääomapako
Latinalaisesta Amerikasta on ollut useimmiten niin sanottua
velkajärjestelyä. Suurin osa argentiinalaisten rahoista meni velan
takaisinmaksuun ja on siten lainanantajien hallussa: pankeissa,
rahalaitoksissa jne. Kongressin äskettäin tekemässä tutkimuksessa
ilmeni, että useimmat Yhdysvaltojen monikansallisista pankeista
tarjoavat ”portin” valtavalle laittoman rahan virralle. Monet
Latinalaisessa Amerikassa toimivat pankit ovat mukana toiminnassa
ja epäily kohdistuu myös koko kansainväliseen pankkijärjestelmään.
Kysymys siitä, olisiko maiden noudatettava konservatiivisia ja
laillisia keinoja selvitäkseen veloistaan, on eri asia. Se liittyy valtaan,
ei lakiin ja moraalisuuteen. Valinnat täytyy tehdä tässä ja nyt, eikä
jossakin oppifantasioiden maailmassa, ja nykymaailmaa hallitsee
voima. Ainoastaan lastenkirjoissa ja älyllisissä lehtiartikkeleissa
oikeus ja laki ovat maailmanjärjestystä ohjaavat periaatteet.
Ennen Neuvostoliiton romahtamista oli olemassa kaksi maailman
mahtia: voimakkaampi Yhdysvallat ja maailmanvallan nuorempi
toveri Neuvostoliitto. Aikakauden sotia ei käyty supervaltojen
välillä. Pikemminkin ne käyttivät toistensa muodostamaa uhkaa
verukkeena terroriin ja väkivaltaan turvautumisessa omia
hallintoalueita kontrolloidessaan. Tämä paljastuu erittäin selvästi
historiallisista asiakirjoista. Länsimaille kylmä sota oli jatkoa ns.
pohjois-etelä -konfliktille, jota ennen kutsuttiin eurooppalaiseksi
maailmanherruuspolitiikaksi ja kieltämättä niissä onkin samanlaisia
piirteitä.
Menettelytavat ovat pysyneet lähes muuttumattomina kylmän
sodan jälkeenkin. Kukaan ei varmastikaan haluaisi sellaista
järjestelmää uudelleen, ja onneksi sen uhasta ei ole merkkiäkään. Itse
asiassa vuosikymmenien saatossa maailma on selvästi kehittynyt
taloudellisesti kolminapaiseksi ja sotilaallisesti yksinapaiseksi.
Eurooppa, Aasia ja Yhdysvallat ovat karkeasti ottaen samalla tasolla
taloudellisesti ja muilta osin, mutta Yhdysvallat on lisääntyvässä
määrin ainoa sotilasmahti.
Demokratia ei ole yksinkertainen käsite. Tavallisella tasolla
yhteiskunta on demokraattinen, jos kansalaiset voivat tehdä
merkityksellisiä päätöksiä heitä koskevissa asioissa.
Demokratiamuotojen rajallisuus on tiedostettu jo kauan. Elämän
 19
perusasioita koskevat päätökset ovat käsittämättömien yksityisvallan
keskittymien hallussa, ja yhteiskuntaa hallitsee ”yksityisvoitollinen
liiketoiminta pankki-, teollisuus-, ja maanhallinnon kautta, lehdistön
ja muun julkisen propagandavälineistön määräysvallan tukemana”.
En siteeraa työväenpuolueen oppeja, vaan viime vuosisadan
ehkäpä etevintä ja arvostetuinta länsimaista yhteiskuntafilosofia
John Deveytä, joka oli ”yhtä amerikkalainen kuin omenapiirakka”.
Hänen suurin kiinnostuksen aiheensa oli demokratian teoria.
Demokratiakäsitykseni on perin samanlainen kuin Yhdysvalloissa
ja Latinalaisessa Amerikassa yleensäkin. Äänestysten lukuisuus
osoittaa halua demokratiaan, mutta samalla on nähtävissä jatkuvaa
uskon vähenemistä siihen, mitä kutsutaan demokratiaksi. Kuten
argentiinalainen valtiotieteen tutkija Atilio Boron huomautti vuosia
sitten: Samaan aikaan demokratisoinnin kanssa esiin tulleena
uusliberalismi heikentää demokratiaa. Tämä tilanne on ollut vallalla
parin viime vuosikymmenen ajan myös Yhdysvalloissa, maan ollessa
uusliberalismin vallassa. Presidentti Reaganin valtakaudella niiden
ihmisten määrä, jotka uskovat hallituksen palvelevan ”harvojen
erityisintressejä” eikä ”kansalaisten”, lisääntyi 50 %:n vakiosta noin 80
%:iin.
Orjuus, naisten ja työläisten sorto sekä muut ihmisoikeuksien
vakavat loukkaukset ovat voineet säilyä uhrien sisäistäessä
sortajiensa arvoja. Siksi ”tietoisuuden kohottaminen” on usein
ensimmäinen askel vapautumiseen.
Vapaus ilman mahdollisuutta on huono lahja, ja kieltäytyminen
mahdollisuuksien tarjoamisesta on rikollista. Turvattomimpien
kohtalo toimii mittarina ”sivilisaation” tasosta. Yksinkertaisten
lääkkeiden ja hoidon puutteessa kuolee muutaman tunnin välein
1000 lasta, ja lähes kaksinkertainen määrä naisia kärsii tai kuolee
raskauden ja synnyttämisen aiheuttamiin vakaviin vammoihin.
Unicef arvioi tarvittavan noin neljäsosa ”kehittyvien maiden” tai
n.10 % Yhdysvaltain, vuosittaisista sotilasmenoista tällaisten
murhenäytelmien estämiseen sekä perussosiaalipalvelujen
saatavuuden varmistamiseen kaikille maailmanlaajuisesti.
Keskustelua vapaudesta ei voi ottaa vakavasti tällaisten tosiasioiden
edessä.
Globalisaatio, jota Maailman sosiaalifoorumi rakentaa, voi olla
tärkeä tekijä pienten maiden ja ehkäpä kaikkien kansojenkin väestön
suojelemisessa. Tämän merkittävän tekijän lisäksi etelä-etelä -yhteis-
20
työ voi olla tekijä sinänsä, tarjoten puolustuskeinoja ”pienille maille”
– siis pienille vaurauden ja voimakeinojen hallinnan suhteen, ei
väestöltään.
Kehittyvien maiden tulevaisuus riippuu siitä, voivatko ihmiset ottaa
kohtalonsa omiin käsiinsä yhteistyössä muiden samoja ongelmia
kohtaavien kanssa. Tulevaisuus määräytyy sen mukaan, voivatko
maailman ihmiset saada aikaan heidän etujensa mukaisen
globalisaation.
Mielestäni järkevien ihmisten pitäisi toivoa hyvin erilaista
maailmanjärjestystä. Vaihtoehtoiset visiot ovat tällä hetkellä
elintärkeitä. Proutin osuustoiminnallinen malli taloudellisesta
demokratiasta, joka pohjautuu perusihmisarvoihin ja maapallon
luonnonvarojen jakamiseen kaikkien ihmisten hyvinvoinnin
mahdollistamiseksi, on otettava vakavasti.

Tri Noam Chomsky on nimekäs kielitieteen professori Massachusettsin

teknillisessä korkeakoulussa (MIT), jossa hän on opettanut
yhtäjaksoisesti vuodesta 1955. Hän on kirjoittanut yli 70 kirjaa ja
enemmän kuin tuhat artikkelia kielitieteen, filosofian, politiikan,
kognitiotieteen ja psykologian aloilta. Hänelle myönnettyjen
lukemattomien huomionosoitusten joukossa on vuoden 1988 Kyoto
Prize (Kioton palkinto), jota on sanottu Nobelin palkinnon
japanilaiseksi vastineeksi – hänen perustieteisiin sijoittamastaan
työpanoksesta. Chomsky on myös yksi Yhdysvaltojen
huomattavimmista poliittisista toisinajattelijoista. Hän on säilyttänyt
radikaalin linjansa yli viidenkymmenen vuoden ajan, mikä on
sekoittanut hänet jatkuvaan polemiikkiin. Hän luennoi ympäri
maailmaa analysoiden sellaisia kysymyksiä kuin Yhdysvaltain
herruus kehittyvässä maailmassa, ihmisoikeuksien talouspolitiikka ja
yritysmedian propagandarooli.
 21
ESITTELY

PRABHAT RANJAN SARKAR JA PROUT

Prabhat Ranjan Sarkar syntyi vuonna 1921 Jamalpurissa, Biharin
osavaltiossa Intiassa, arvostettuun perheeseen, jonka asema perustui
aluejohtajuuteen ja ikivanhaan henkiseen perinteeseen.
Elättääkseen perheensä isänsä kuoleman jälkeen Sarkar päätti
keskeyttää korkeakouluopintonsa Kalkutassa, ja hän palasi
Jamalpuriin työskennelläkseen kirjanpitäjänä rautateillä. Noihin
aikoihin hän alkoi opettaa perinteistä tantra-joogan tiedettä vaatien,
että jokaisen harjoittajan oli pyrittävä noudattamaan tiukasti
moraalisia käytöstapoja. Vuonna 1955 hän perusti seuraajiensa
ehdotuksesta sosiaalis-henkisen järjestön nimeltä Ananda Marga
(Autuuden tie). Vuonna 1959 hän esitteli Edistyksellisen
hyödyntämisen teorian PROUTin (Progressive Utilisation Theory)
talouden uudelleenjärjestämiseksi ja kaikkien hyvinvoinnin takaavan
yhteiskunnan muodostamiseksi.
Ananda Marga ja Prout-liike levisivät nopeasti Intiassa 1960-
luvulla. Monet Sarkarin seuraajista, jotka työskentelivät
avainasemassa Intian valtionhallinnossa, kritisoivat avoimesti sekä
valtion sisäistä korruptiota että hindulaista kastijärjestelmää. Sen
johdosta nationalistiset hinduryhmät aloittivat vastustuksensa ja
saivat viimein hallituksen julistamaan Ananda Margan poliittisesti
vaaralliseksi vallankumoukselliseksi järjestöksi. Valtion
palveluksessa olevilta kiellettiin jäsenyys Ananda Margassa. Ehkäpä
yllättäen, Intian kommunistinen marxistipuolue CPI-M, joka hallitsi
Länsi-Bengalin osavaltiota, asettui myös vastustamaan Ananda
Margaa ja Proutia, koska Sarkarin henkisten ja yhteiskunnallisten
aatteiden ainutlaatuinen yhdistelmä houkutteli puoleensa sen jäseniä.
Vaino ja sorto lisääntyivät, ja vuonna 1971 Sarkar pidätettiin
tekaistujen syytteiden nojalla murhan suunnittelusta. Hänet
vangittiin, ja vankilassa hallitus yritti tappaa hänet myrkyttämällä.
Protestina hän aloitti pitkän paaston nauttien päivittäin vain kaksi
kupillista veteen sekoitettua jogurttia. Vuonna 1975 pääministeri
Indira Gandhi julisti poikkeustilan, jonka aikana hän asetti
lehdistösensuurin ja julisti kaikki oppositioryhmittymät laittomiksi.
Pannaan julistetettujen 26 järjestön joukossa ensimmäiset neljätoista
olivat Ananda Margan ja Proutin jäsenjärjestöjä.
22

Järjestöjen tunnetut aktivistit ja jäsenet vangittiin ilman

oikeudenkäyntiä. Tänä demokratian väliaikaisen kumoamisen aikana
Sarkar todettiin syylliseksi ja tuomittiin elinkautiseen
vankeusrangaistukseen. Poikkeustila päättyi vuonna 1977, kun Indira
Gandhi menetti yllättäen pääministerin asemansa äänestyksen
jälkeen. Seuraavana vuonna tuomiosta valitettaessa Sarkar
vapautettiin kaikista syytteistä. Vankilasta vapauduttuaan hän lopetti
yli viisi vuotta kestäneen paastonsa.

Kokemuksiani Sarkarista

Vuonna 1974 opiskelin mietiskelyä Yhdysvalloissa ja ryhdyin

lukemaan Sarkarin kirjoja. Henkiset harjoitukset muuttivat minua ja
löysin suuremman onnen ja sisäisen täyttymyksen kuin olisin
koskaan osannut kuvitella. Sarkarin kirjat tarjosivat rajattoman
ideoiden rikkauden niin yhteiskunnallisesta kuin henkisestä
muutoksestakin.
Tapasin Sarkarin ensimmäisen kerran hänen vankisellissään
tammikuussa 1978. En ollut koskaan aikaisemmin kohdannut niin
puhdasta, ehdotonta rakkautta kuin mitä hänestä huokui. Hänen
innostamanaan ryhdyin munkiksi, ja olen viettänyt sitä seuranneet
vuosikymmenet työskentelemällä ensin Kaakkois-Aasiassa ja sitten
Brasiliassa organisoiden palveluprojekteja, toiminut joogan ja
meditaation opettajana (myös vankiloissa), luennoiden ja ajoittain
kirjoittaen.
Ensikohtaamisemme jälkeen minulla oli ilo tavata Sarkar useasti
seuraavien kahdentoista vuoden aikana aina hänen kuolemaansa asti
v.1990. Tämän ajan hän toimi Kalkutassa, työskennellen
hellittämättömällä tarmolla – puhuen hyvin yksityiskohtaisesti
henkisyydestä, Proutista, filosofiasta ja tieteistä. Samalla hän johti
luomaansa järjestöä, sävelsi ja sanoitti 5018 laulua sisältävän Prabhat
Samgiita -laulukokoelman ja esitti tutkielmia kymmenien eri kielten
rakenteesta ja kieliopista. Koko ajan hän opetti myös meditaatiota
yhä kasvavalle joukolle oppilaitaan, joihin kuuluivat myös avadhutat
ja avadhutikat eli vanhemmat nunnat ja munkit, joista minäkin olen
yksi. Nykyisin meitä on tuhansia.
23
24
Proutin kokonaisvaltainen makrotalousmalli

Sarkarin on kirjoittanut Proutista lähes 1500 sivua, sisältäen myös

mittavia yksityiskohtia siitä, miten Intian eri osavaltiot – erityisesti
köyhimmät – voisivat tulla omavaraisiksi. Prout on syvällisesti ja
pitkälle kehitelty makrotalousmalli. Se on suunniteltu kehittämään ja
hyödyttämään yhteiskunnallis-taloudellisia alueita ja niissä asuvia
ihmisiä huomioiden myös ekologisen tasapainon. Tämän kirjan
puitteissa on mahdollista tarjota vain yleiskatsaus Proutin
peruskäsitteisiin ja -rakenteisiin.
On tärkeätä ymmärtää, että Prout ei ole jäykkä muotti, jota pitäisi
toteuttaa samanlaisena kaikissa yhteiskunnissa. Pikemminkin se
koostuu kokonaisvaltaisesta dynaamisten periaatteiden
yhdistelmästä, jota voidaan soveltaa eri alueiden kehittämiseksi
tarkoituksenmukaisella tavalla samalla suojellen ja edistäen
luonnonmukaista elinympäristöä. Kun jokin seutu tai valtio päättää
ottaa tämän mallin käyttöönsä, on kansalaisten ja maan johdon vielä
tehtävä itsenäisesti monia vastuullisia päätöksiä – miten parhaiten
soveltaa käytäntöön periaatteet, jotta voitaisiin savuttaa menestystä.
Kysytyin asia Proutista kuuluu: ”Missä sitä on toteutettu
käytännössä?” Vaikka esimerkkejä Prout-osuuskunnista ja
-yhteisöistä löytyy monista maista kaikista maanosista, ei maailma
pääse näkemään kokonaiskuvaa ennen kuin yksi osavaltio tai valtio
päättää toteuttaa täysin Proutin kokonaisvaltaisen mallin. Tätä
kirjoittaessani proutistit Australiassa, Argentiinassa ja Brasiliassa
valmistelevat yksityiskohtaisia tutkimuksia siitä, miten Proutiin
perustuva jälkikapitalistinen yhteiskunta voitaisiin käytännössä
toteuttaa kunkin omassa maassa.
Uskon, että Sarkarin, suuren henkisen johtajan, malli
yhteiskunnallisesta muutoksesta tulee muuttamaan maailman. Eräänä
iltana kävellessäni hänen kanssaan puistossa Bangkokissa,
Thaimaassa hän selitti, miksi häntä oli vastustettu ja hänen
viisumihakemuksensa evätty monissa maissa: ”He sanovat, että olen
vaarallinen ihminen. Ei! En minä ole vaarallinen ihminen. Minun
rakkauteni on universaalia – rakkautta – jota riittää jokaiselle. Minä
en ole vaarallinen ihminen – olen voimakas ihminen.”
Sitten hänen äänensä muuttui. Puhuen painokkaan hitaasti
matalalla äänellä hän sanoi: ”Vain ne, jotka pitävät itsekkyydestä,
pelkäävät minua, koska itsekkyys on sellainen mielen sairaus, jolle
 25
Prout ei anna sijaa.”
26

1 GLOBAALIN KAPITALISMIN KRIISI JA

TALOUSLAMAT
Emme saa hetkeksikään unohtaa, että koko elollinen maailma on
valtava, yhtenäinen perhe. Luonto ei ole tarkoittanut mitään osaa
tästä rikkaudesta kuulumaan kenellekään erityiselle yksilölle… Kun
tämän universumin koko rikkaus on kaikkien elävien olentojen
yhteistä perintöä, miten muka voitaisiin oikeuttaa järjestelmä, jossa
toiset kieriskelevät ylellisyydessä samanaikaisesti, kun toiset
kuihtuvat ja kuolevat ruoan puutteessa nälkään? – P. R. Sarkar 1
Globaali kapitalistinen järjestelmä on muuttunut suuresti niiden
vuosisatojen aikana, jotka se on ollut olemassa, mutta edelleenkin se
perustuu voiton, itsekkyyden ja ahneuden periaatteille. Sen
ulkopuolelle jääviä on enemmän kuin siitä hyötyviä. Nykyään lähes
puolet maapallon väestöstä elää, kärsii ja kuolee köyhyydessä.
Maailman talousjärjestelmälle ominaisista ristiriitaisuuksista
johtuen kapitalismi on tuomittu romahtamaan, minkä seurauksena
tulee syntymään suuri lama. Miksi? Löytääkseen vastauksen on
tärkeää tutkia, miten kapitalismi on kehittynyt, ja mikä on sen
ratkaisevien puutteiden luonne. Tämä tieto tulee auttamaan meitä
ymmärtämään, miten voimme paremmin valmistautua tulevaisuuteen
– tulevaisuuteen kapitalismin jälkeen.

Kolonialismista poliittiseen riippumattomuuteen

Kun Kristoffer Kolumbus astui ensimmäisen kerran maihin

Bahamasaarilla vuonna 1492, hän tapasi harvinaisen
vieraanvaraisen ja anteliaan arawak-kansan, joka eli
kyläyhteisöissä. Heillä oli hyvin kehittynyt maissin, jamssin ja
maniokin viljelyjärjestelmä. Yhdessä miestensä kanssa Kolumbus
otti satoja arawakeja orjikseen kuljettaen heidät mukanaan. Monet
arawakit kuolivat matkalla, kun ilma kylmeni ja loput kuolivat
vankeudessa.
Myöhemmillä tutkimusmatkoilla hänen miehensä tappoivat raa´as-
 27
ti intiaaneja etsiessään epätoivoisesti kultaa, jota he himoitsivat sekä
itselleen että maksaakseen tutkimusmatkansa rahoittaneille Espanjan
kuninkaalle ja kuningattarelle. Haitilla eli arviolta 250 000 arawak-
intiaania Kolumbuksen saapuessa. Heidät orjuutettiin raatamaan
itsensä kuoliaiksi kaivoksissa ja valtavilla plantaaseilla. Kahdessa
vuosikymmenessä heidän lukumääränsä oli pudonnut 50 000:een.
Vuonna 1550 vain 500 arawakia oli jäljellä, ja vuoden 1650 raportti
vahvistaa, että yhtään alkuperäistä arawakia tai heidän jälkeläistään
ei enää asunut saarella. 2
Kyltymätön kullan, hopean, maan ja muiden rikkauksien himo
kannusti espanjalaisia ja portugalilaisia valloittamaan
käytännöllisesti katsoen Etelä- ja Keski-Amerikan joka kolkan,
samalla orjuuttaen ja tappaen joukoittain alkuperäisväestöä.
Englantilaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset seurasivat esimerkkiä
toisilla mantereilla. Nämä siirtomaat tuottivat valtavasti rikkauksia
raaka-aineiden muodossa. 3
Adam Smith, kapitalismin ensimmäinen teoreetikko kiinnitti
huomiota siirtomaiden rikastumiseen pääteoksessaan An Enquiry
into the Wealth of Nations (Miten kansat hankkivat rikkautensa).
Hän vakuutti, että ihmiset, joilla on kyky luoda rikkauksia tekevät
sen aina koko kansan hyödyksi, jos vain hallitus ei heitä estä. Tämä
on sittemmin tullut tunnetuksi ’Laissez faire’ -teoriana, jonka
mukaan hallitusten tulisi pidättäytyä estämästä kapitalisteja
keräämästä niin paljon rikkauksia kuin mahdollista.
Teollisen vallankumouksen myötä siirtomaista tuli emämaiden
markkina-alueita. Siirtomaiden oli pakko ostaa hallitsijamaissa
valmistettuja teollisuustuotteita, joiden raaka-aineina usein oli
käytetty heidän omia luonnonvarojaan. Esimerkiksi Intiaa kutsuttiin
brittiläisen imperiumin ”kruununjalokiveksi” sen hallitsijalleen
tuottamien valtavien rikkauksien vuoksi. 1900-luvun alkuun saakka
Intiassa oli kukoistavaa kutomateollisuutta ja puuvillatuotteiden
valmistusta vientiin. Nämä perinteiset kauppa- ja käsityöammatit
tuhoutuivat englantilaisten säätäessä Intialle vientiä estäviä lakeja
pakottaen intialaiset ostamaan tuontikankaita, jotka oli valmistettu
Manchesterin tekstiilitehtaissa.4 Tällä tavalla niin kutsutut
”kehittyneet” maat saavuttivat taloudellisen menestyksensä – eivät
ainoastaan omia resurssejaan hyödyntämällä.
Ihmisten tietoisuus kuitenkin muuttui vähitellen. Orjuus julistettiin
laittomaksi kaikissa kehittyneissä maissa. Kun Saksan, Japanin ja
28
Italian fasistiset joukot aloittivat 20. vuosisadalla toisen
maailmansodan, maailman kansat saivat siitä nopeasti tietoa
kehittyneen median – sanomalehtien, elokuvien ja radion –
välityksellä. Tämä verinen miljoonia kuolonuhreja vaatinut
sotanäytelmä muutti maailman mielipiteen niin, että sanoista
”herruus” ja ”kolonialismi” tuli kirosanoja.
Vapautusliikkeitä syntyi lähes joka siirtomaahan, ja vain
vuosikymmen voittonsa jälkeen liittoutuneiden maiden Britannian,
Ranskan, Yhdysvaltojen, Belgian sekä Alankomaiden oli pakko
vetäytyä lähes kaikista siirtomaistaan. Espanja ja Portugali olivat jo
aikaisemmin menettäneet siirtomaansa Amerikassa.
Suoranaista vieraiden maiden ryöstämistä sotilaalliseen voimaan
turvautumalla pidettiin huonon maun osoituksena. Aikaisemmille
siirtomaille myönnettiin poliittinen vapaus samalla, kun rikkaissa
maissa etsittiin hienovaraisempia keinoja näiden valtioiden talouden
kontrolloimiseksi.

Kylmän sodan talous

Toisen maailmansodan lopun lähestyessä vuonna 1944

liittoutuneiden maiden taloudelliset asiantuntijat tapasivat Bretton
Woodsissa, New Hampshiressa, Yhdysvalloissa keskustellakseen
siitä, miten heidän harjoittamansa liiketaloudellinen toiminta voisi
kasvaa ja kukoistaa jälkikolonialistisessa maailmassa. Jokainen
hallitus suostui valuuttansa säännöstelyyn, joka pohjautui
Yhdysvaltain dollarin vaihdettavuuteen kultaan. Tämä yhdessä
muiden sovittujen säädösten kanssa teki Yhdysvalloista itse asiassa
maailmanpankkiirin. Järjestelmä oli hyvin edullinen maalle 1950- ja
1960-luvuilla – se mahdollisti amerikkalaisten yhtiöiden valtavat
merentakaiset investoinnit ja voitot! 5
Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kylmää sotaa kommunistisia
maita vastaan käytiin suuressa määrin juuri sen vuoksi, että voitiin
säilyttää valta-asema köyhimpiin maihin ja estää näin sosialisteja
ottamasta haltuunsa köyhien maiden raaka-ainevaroja. Esimerkiksi v.
1973 demokraattisesti valittu Chilen presidentti Salvador Allende
kansallisti valtavat, amerikkalaisomistuksessa olevan Anaconda
Copper Mining Companyn kuparikaivokset. Pian sen jälkeen Chilen
armeija kenraali August Pinochetin komentamana murhasi Allenden
 29
ja tuhansia muita väkivaltaisessa sotilasiskussa syrjäyttäen Allenden
kansansuosiota nauttineen hallituksen. New York Times paljasti
myöhemmin, että iskun järjestelyt ja rahoitus tulivat CIA:lta (U.S.
Central Intelligence Agency). 6
Kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa on
kaadettu kansan valitsemia hallituksia ja tuettu sotilasdiktaattoreja
perusteluna heidän kykynsä ylläpitää ”tasapainoa” eli suosiollisia
olosuhteita kansainväliselle liike-elämälle. Toisinajattelijat,
aktivistit, lehtimiehet, opettajat ja papit, jotka olivat eri mieltä,
leimattiin ”kommunisteiksi”. Kidutusta, tappamista ja terroria
käytettiin systemaattisesti niitä vastaan, jotka vaativat
ihmisoikeuksia, taistelivat epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja
tavoittelivat taloudellista itsemääräämisoikeutta.

Monikansallisten yhtiöiden kasvava ylivalta

Viimeisten 150 vuoden aikana kapitalistit ovat käyttäneet erilaisia

lähestymistapoja ja strategioita muuttaakseen omat yhtiönsä
planeettamme rikkaimmiksi ja voimakkaimmiksi toimijoiksi.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen perustuslain 14. artiklan muutos orjuuden
päätyttyä takasi afroamerikkalaisille tasavertaiset oikeudet
julistuksellaan: ”…eikä yksikään valtio saa riistää keneltäkään
henkilöltä vapautta, omaisuutta tai henkeä joutumatta
asiaankuuluvan lain tuomitsemaksi…” Amerikkalaiset lakimiehet
ovat luovasti väittäneet, että oikeusistuinten tulee tunnustaa myös
yhtiöt ”henkilöiksi”.
Tämä erikoinen tulkinta on erittäin hyödyllinen yhtiöille. Se
suojelee niitä sulkemiselta ja julkiselta väliintulolta. Lisäksi se
vapauttaa omistajat kaikesta taloudellisesta ja moraalisesta vastuusta
liiketoiminnan epäonnistuessa, samoin kuin tuomiolta ympäristön
tuhoamisesta. Jos yhtiö esimerkiksi julistetaan konkurssiin, ja kaikki
työntekijät menettävät yhtäkkiä työnsä ja toimeentulonsa,
pääjohtajalla, joka on saattanut ansaita miljoonia dollareita
toiminnan lopettamiseen saakka, ei ole minkäänlaista velvollisuutta
maksaa heille penniäkään.
Mahdollisuus toteuttaa suuren mittakaavan
myynninedistämiskampanjoita takaa suuryhtiöille voimakkaan
etulyöntiaseman verrattuna pienyrityksiin. Monikansalliset
30
yritykset käyttivät v. 1999 mainontaan yli 200 miljardia dollaria.
Myös tieteellisiä tutkimuksia käytetään manipulatiivisten
menetelmien kehittämiseen, jotta pystyttäisiin luomaan ihmisille
keinotekoisia tarpeita.
Coca-Cola, maailman suurin virvoitusjuomien tuottaja, on ollut
erityisen tehokas mainostaja. Yhtiön alkuajoista eli vuodesta 1886
alkaen sen päätuote on ollut selvästi epäterveellinen,
sokeripohjainen, kofeiinia ja fosforihappoa sisältävä virvoitusjuoma.
Massiivisten tuotteen nimen ja logon promootioiden avulla yhtiö on
onnistunut vakuuttamaan valtaosan ihmisistä siitä, että juoma
sammuttaa janon paremmin kuin vesi ja tekee samalla
onnellisemmaksi. Sen lisäksi, että Coca-Cola sponsoroi
urheilujoukkueita sekä Olympialaisissa että
maailmanmestaruuskisoissa, yhtiö on myös onnistunut sopimaan
multimiljoonasopimukset Colombia Pictures ja Universal Studios
-yhtiöiden kanssa, joiden filmeissä näyttelijät juovat Coca-Colaa.

Yhtiöt keskittävät valtaa ja rahaa

Yhtiöt käyttävät myös ”luovaa kirjanpitoa” kohottaakseen
osakkeidensa arvoa ja alentaakseen veroja. Esimerkiksi Rupert
Murdoch's Newscorp Investmentin kirjanpitäjät olivat niin taitavia,
että yhtiö ei maksanut Britanniaan yhtiöveroa (nettovero) lainkaan
vuodesta 1987 lähtien vuoteen 1998 – huolimatta siitä, että yhtiö
saattoi julkistaa 1.4 miljardin punnan voitot tuona aikana. 7
Joulukuussa 2001 ylikansallinen energia- ja rahoitusyhtiö Enron
kirjasi historian suurimman konkurssin, konkurssipesän velattoman
varallisuuden ollessa 62.8 miljardia dollaria. Osakkeenomistajien
asianajaja William Lerach, joka haastoi Enronin oikeuteen, kertoi 29
huippuvirkailijan ja johtajan myyneen n. 1.1 miljardin dollarin
arvosta osakkeita aikana, jolloin kyseiset johtajat, kuten he
nyttemmin ovat myöntäneet, ilmoittivat Enronin kirjatut voitot 600
miljoonaa dollaria liian korkeiksi. He olivat liioitelleet myös yhtiön
varallisuutta peitellen lukemattomiin osakkuusyhtiöihin
piilottamiaan velkoja.
Kritisoidessaan tämäntapaista kirjanpitomenettelyä mainittu
asianajaja sanoi: ”Tämän yhtiön tilinpito oli keitetty kokoon
sellaisten huippujohtajien toimesta, jotka laittoivat omiin
taskuihinsa satoja miljardeja dollareita samaan aikaan, kun Enronin
 31
työntekijät joutuivat kärsimään, ja sadat ja tuhannet yhtiöön
sijoittaneet menettivät miljardeja dollareita.” 8
Jopa USA:n liittovaltion pääsyyttäjä John Ashcroft kertoi
lehdistötilaisuudessa Worldcom-yhtiön toimittua vastaavanlaisesti:
”Korruptoituneet yritysjohtajat eivät ole parempia kuin tavalliset
varkaat silloin, kun he pettävät työntekijöitä ja investoijia.” 9
Taipumus monopolisoida, ostaa ulos kilpailevia yrityksiä tai tehdä
salaisia ja epävirallisia hintasopimuksia muiden liikeyritysten kanssa
on johtanut siihen, että yhtiöitä on haastettu oikeuteen
antikartellilainsäädännön perusteella. Yhtiöiden vastareaktio on ollut
viivyttää jokaista oikeustapausta toivoen heille suosiollisemman
hallituksen valintaa – ja varmistaa tämä sympatia lahjoittamalla
etukäteen suuria summia molempien pääpuolueiden
vaalikampanjoihin. Kuten eräs IBM:n lakimies myönsi, hän oppi jo
uransa alussa: ”Voin ottaa hoitaakseni mitä yksinkertaisimman
kilpailunvastaisen kanteen... ja viivyttää sitä puolustuksen eduksi
melkein loputtomiin.”10 Vaikka Microsoft oli hävinnyt oikeudessa
tällaisen kanteen, se onnistui silti neuvottelemaan itselleen edullisen
sopimuksen USA:n oikeushallinnon kanssa.
Parin viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut säännöstelyn
purkaminen USA:ssa on johtanut siihen, että entistä useammat
yritykset ovat ulosostaneet tai vallanneet kilpailevan yhtiön.
Nykyään maailma on täynnä yritysten yhdistämiseen käytettävää
ylimääräistä keinottelupääomaa – osittain siksi, että niin paljon
eläkesäästöjä on talletettu sijoitusrahastoihin – ja osittain siksi, että
kierrossa olevan rahan määrä on kasvanut huolestuttavassa määrin
lisääntyneen luottorahoituksen vuoksi. Vuonna 1998
yritysfuusioiden ja -ostojen arvo USA:ssa oli noin 2.4 miljardia
dollaria.11 Uskomattoman kova kilpailu voitollisen taseen
esittämiseksi joka vuosineljänneksellä on tehnyt yhtiöistä
kasvottomia korporaatioita, jotka eivät ole kiinnostuneita
työntekijöiden oikeuksista tai ympäristön tilasta. Useimpien
yritysvaltauksien yhteydessä suuri joukko työntekijöitä irtisanotaan,
jotta yhtiöistä tulisi entistä tuottavampia.
Nämä esimerkit monien muiden joukossa tuovat selkeästi esiin sen
tosiasian, että valta ja varallisuus keskittyvät aina vain harvempien ja
harvempien käsiin. Kapitalistien väite, että vapaiksi päästettynä
markkinavoimat hyödyttävät kaikkia, on selkeä valhe.
Niin voimakkaita ja rikkaita kun monikansalliset yritykset tänä
32
päivänä ovatkin, ne ovat silti hyvin riippuvaisia kansakunnan
sotilaallisesta ja taloudellisesta mahdista tulevaisuuden intressiensä
turvaamiseksi. Hallituksille, jotka rohkaisevat kansainvälistä
investointia, annetaan helpommin taloudellista ja sotilaallista apua.
Yhtiöt painostavat nykyisin hallituksiaan luomaan lisää
kauppasopimuksia Maailman Kauppajärjestön kautta. Käyttämällä
tekosyynä ”tasaisen pelikentän” luomista, näiden sopimusten
tarkoituksena on pyrkiä poistamaan kaikki sellaiset kansalliset
kaupan esteet, jotka ovat suojanneet eri maiden teollisuus- ja
maataloussektoreita.
Edward Goldsmith, eräs arvostetun englantilaisen aikakauslehden
The Ecologistin perustaneista toimittajista osoittaa, miten järjettömiä
nämä globalisaatiota edistävät taloussopimukset ovat. ”Ne tappavat
paikallisen talouden johtaen uudenlaiseen kolonialismiin. Jos minun
pitäisi asettua Mike Tysonia, raskaansarjan nyrkkeilyn
maailmanmestaria vastaan, en haluaisi kohdata häntä ”tasaisella
pelikentällä” – tarvitsisin hitonmoisesti henkivartijoita.” 12
Edistääkseen tämänlaatuisia sopimuksia Yhdysvaltojen hallitus
lähetti v. 1994 yli 800 osanottajaa viimeisimpään Uruguayssa
järjestettyyn GATT:in (Nykyisin WTO) kokoukseen.13 Tietenkään
näitä lobbareita ei oltu valittu demokraattisesti edustamaan erilaisia
katsantokantoja. Kaikki 800 olivat yritysjohtajia ja konsultteja, jotka
pyrkivät lobbaamaan myös ympäristön kustannuksella sellaisia
sopimuksia, jotka tekevät yritysten voittojen rajoittamisen ja
protektionismin laittomaksi.

Wal-Martin esimerkki

Äskettäisellä kansainvälisellä lennolla minut sijoitettiin istumaan

erään pohjoisamerikkalaisen liikemiehen viereen. Hän kertoi minulle
ilmiöstä nimeltä Wal-Mart -tavaratalot:

Heidän strategiansa on salakavala. He etsivät kartasta paikkoja,

jossa kaksi maantietä risteää, ja jossa 5–8 pikkukaupunkia sijaitsee
n. 45 minuutin ajomatkan päässä. Tällaisessa risteyspaikassa
keskellä maaseutua maan hinta on hyvin halpa. Ja koska maa
sijaitsee kaupunkikeskusten ulkopuolella, yhtiön ei tarvitse maksaa
veroa kouluja ja muita sosiaalisia palveluja varten.
 33
Yhtiö rakentaa paikkaan valtavan tavaratalon ja pysäköintialueen.
McDonald'sin tavoin he palkkaavat tusinoittain paikallisia nuoria
minimipalkalla. Koska heidän tavaratalonsa koko on valtava, he
pystyvät varastoimaan kaikentyyppisiä tuotteita halvalla. Ja kun he
avaavat ovensa, he saattavat hyvin tehokkaasti konkurssiin lähes
kaikki vaatealan perheyritykset, apteekit, käsityöliikkeet,
maatalouskaupat – kaikki lähikaupunkien liikeyritykset, jotka ovat
palvelleet asiakkaitaan ja maksaneet veronsa vuosikymmenien ajan.
Kaupunkien hallitukset menettävät verotulonsa, koulutuksen taso
laskee ja monet kokeneet työläiset menettävät työnsä.
Sam Walton, joka perusti ketjun, sai presidentti Ronald Reaganilta
mitalin ansioistaan työpaikkojen luojana. Mutta kuka laskee kaikki
ne työpaikat, jotka Wal-Martin tavaratalot ovat hävittäneet?
Kaikkiaan 4000 USA:ssa sijaitsevan tavaratalon lisäksi he ovat
nyttemmin avanneet yli 1000 tavarataloa muissa maissa. Waltonin
lesken ja neljän lapsen yhteinen netto-omaisuus on 103 miljardia
dollaria, kaksi kertaa enemmän kuin Bill Gatesin! Olen liikemies.
Uskon vapaaseen yrittäjyyteen. Mutta tämä tuhoaa yhteiskuntamme.
Jotenkin heidät on pysäytettävä!

Vapaa yrittäjyys on hyvin tuottavaa pienessä mittakaavassa silloin,

kun se rohkaisee uusiin keksintöihin, luovuuteen ja erikoistumiseen.
Valitettavasti vain, kuten Wal-Martin esimerkki osoittaa,
kapitalismilla ei ole samaa vaikutusta suuren mittakaavan yrityksiin
sovellettuna. Paikalliseen kunnallistalouteen investoimisen sijaan
voitot maksetaan osakkeenomistajille, jotka elävät usein kaukana
yrityksen vaikutusalueelta ja jotka usein käyttävät rahat edelleen
finanssikeinotteluihin. Tilinpäätökset eivät näytä, miten nämä
monikansalliset yritykset vahingoittavat yksilöitä ja tuhoavat
paikallisen talouden.

Kehitysmaiden lainat ja lainojen takaisinmaksu

Vuoteen 1971 asti jokainen Yhdysvaltain dollari edusti arvonsa

verran kultaa hallituksen tallelokeroissa. Kyseisenä vuonna
presidentti Richard Nixon päätti lopettaa tämän käytännön, ja hallitus
alkoi painaa enemmän rahaa kuin kullan arvo edellytti. Yhdysvaltain
dollareita alkoi virrata maailmalle juuri silloin, kun öljyn hinta nousi
34
dramaattisesti. Valtavia öljyteollisuuden voittoja kirjattiin
Yhdysvaltain pankkeihin. Näin rahalaitokset ajautuivat epätoivoisen
tehtävän eteen mihin investoida nämä valtavat rahasummat voittoa
tuottamaan. Niin ryhdyttiin lainaamaan miljardeja dollareita
kehitysmaille, joista useimmissa vallankahvassa olivat paikalliset
eliitit.
Koska kotoperäinen korruptio vallitsi monissa näistä velkaa
tekevissä maissa, eliittipoliitikot ja liikemiehet veivät osansa näistä
lainarahoista, jotka oli tarkoitettu julkisiin töihin. Esimerkiksi
Brasilian sotilasjuntta lainasi miljardeja valtateiden ja valtavien
sähköisten vesipatojen rakentamista varten, vieläpä ylimitoitetuin
kustannuksin. Läntinen lehdistö hehkutti ”Brasilian talousihmettä”,
mutta tämä ohjelma sälytti maan harteille valtavan velkataakan.
Korot Yhdysvalloissa nousivat 1980-luvulla juuri, kun Brasiliassa
ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa valmistauduttiin
demokraattisiin vaaleihin. Korkoa korolle alkoi karttua.
Satojatuhansia miljardeja dollareita alkoi virrata etelästä
pohjoiseen. Osalla niistä oli tarkoitus kattaa velkoja, jotka 1980-
luvun loppua kohden jo ylittivät uudet avustukset. Loppu oli
”pääomapakoa”, kun varakas luokka lähetti omaisuuttaan merten
taakse investoiden Yhdysvaltain talouteen. Latinalaisen Amerikan
talous alkoi romahtaa.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) perustettiin vuonna 1994
Bretton Woodsin konferenssissa rahoittamaan sen jäsenvaltioiden
lyhyen tähtäimen maksutasevaikeuksia. Se on ainoa rahoituslähde,
jos maalla on suuret ulkoiset velat, kuten on useimmissa Eteläisen
pallonpuoliskon köyhissä maissa. Kuitenkin tätä lainarahaa
myönnetään vasta sen jälkeen, kun vastaanottajamaa on hyväksynyt
IMF:n taloudelliset uudistustoimenpiteet, niin kutsutun
rakenteellisen sopeuttamisohjelman.

IMF:n rakenteelliset sopeuttamisohjelmat

IMF:n vaatimia ”kurituskeinoja ” inflaation torjumiseksi ja valuutan
tasapainottamiseksi ovat:

• Maan budjetin leikkaaminen palkka- ja sosiaalimenoja

vähentämällä, mikä aiheuttaa massiivisia irtisanomisia.
Koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmän muuttaminen
 35
maksulliseksi, mikä aiheuttaa lukutaidottomuutta, kärsimystä
ja kuolemaa suuressa määrin.
• Korkotason nostaminen inflaation taltuttamiseksi, mikä
vahingoittaa lainojensa kanssa kamppailevia pientilallisia ja
-liikkeitä. Tämän seurauksena maasta tulee tuottoisampi kohde
ulkomaisille investoijille, jotka voivat kuitenkin vetää rahansa
pois maasta milloin tahansa.
• Tullimaksujen poistaminen tuontitavaroilta, minkä seurauksena
monikansalliset yhtiöt pystyvät kilpailemaan samalta
lähtöviivalta paikallisten yritysten kanssa ajaen näin kansallisen
teollisuuden konkurssiin.
• Niiden lakien kumoaminen, jotka estävät maan, luonnonvarojen
ja yritysten ulkomaalaisomistuksen. Tämä antaa
monikansallisille yhtiöille mahdollisuuden perustaa tehtaita
köyhiin maihin, missä niille tavallisesti tarjotaan
verohelpotuksia. Palkkataso on alhainen ja markkina-alueet
vapaat. Tästä on seurauksena paikallinen nälkäpalkkajärjestelmä.
• Perushyödykkeiden tukien leikkaaminen, jotta enemmän rahaa
vapautuisi velanmaksuun, vaikka köyhät joutuvat maksamaan
enemmän peruselintarvikkeista pysyäkseen hengissä.
• Talouden uudelleenjärjestely viennin painottaminen
toimeentulon kustannuksella. Viljelijöitä kannustetaan
tuottamaan rahanarvoisia lajikkeita sen sijaan, että tuottaisivat
ruokaa paikalliseen kulutukseen. Sen lisäksi rohkaistaan raaka-
aineiden maastavientiä.

Nämä ovat uusliberalistisen vapaan markkinatalouden tunnusmerkit.

Maan varakas eliitti hyötyy tällaisista menettelytavoista. Kun
valuuttaa ei niin tarkasti valvota, eliitti pystyy investoimaan
voittonsa merten taakse ja ulkomaisiin valuuttoihin.
Rakenteelliset sopeuttamisohjelmat ovat usein tuhoisia tavallisille
ihmisille. Rikkaat maat kuten USA eivät ikimaailmassa itse voisi
hyväksyä IMF:n sääntöjä. Itä-Eurooppa, Venäjä, Afrikka ja
Latinalainen Amerikka kärsivät raskaasti IMF:n
rakennetoimenpiteiden alaisuudessa. Maailmanpankki arvioi
äskettäin, että protektionistiset rikkaiden maiden määräämät
toimenpiteet maksavat alikehittyneille maille enemmän kuin kaksi
kertaa sen, mikä on kokonaisapu pohjoiselta etelälle.
36
Oxfam International raportoi Filippiinien pakollisen
”finanssikurin” käsittäneen terveydenhoidon maksuista vapaan
osuuden vähentämisen kolmanneksella. Varat ennaltaehkäisevän
terveydenhuollon budjetista malariaa ja tuberkuloosia vastaan ovat
pudonneet 27 ja 37 prosenttia, ja rokotusohjelman 26 prosenttia.
Filippiinien Terveysviraston antamien tietojen mukaan Oxfam arvioi,
että ennaltaehkäisevien terveydenhoito-ohjelmien rahoituksen
supistaminen tulee aiheuttamaan malariakuolemien lisääntymisen 29
000:lla sekä lisäämään hoitamattomien tuberkuloositapausten määrää
vuosittain 90 000:lla.14
Tämä toistuu monissa muissakin maissa. Juan de Dias Parra,
Latinalaisen Amerikan Ihmisoikeusjärjestön johtaja sanoi
kokouksessa Quitossa Ecuadorissa: ”Latinalaisessa Amerikassa
nälkäiset ovat lisääntyneet 70 miljoonalla, lukutaidottomat 30
miljoonalla, kodittomat perheet 10 miljoonalla ja työttömät 40
miljoonalla verrattuna tilanteeseen kaksikymmentä vuotta sitten.
Siellä elää nykyään 240 miljoonaa ihmisolentoa ilman elämän
perusedellytyksiä. Tämä siitä huolimatta, että seutu on rikkaampi ja
vakaampi kuin koskaan aikaisemmin maailman silmissä.” 15

Moraalinen vetoomus velkojen peruuttamiseksi

Vuonna 1998 Paavi Johannes Paavali II julisti yhdessä tusinan

NGO:n kanssa maailmanlaajuisen kampanjan nimeltä Jubilee 2000
tavoitteenaan saada rikkaat maat antamaan anteeksi köyhimpien
maiden velat uuden vuosituhannen alkuun mennessä.
Brasilialainen ekonomisti Marcos Arruda selvittää syitä
maailmanlaajuisen kampanjan takana: ”Yksi argumentti on, että
kaikki velkojat ovat luoneet velkasuhteet tietoisina riskeistä.
Jokainen markkinatoimenpide sisältää riskin. Yleensä ihmisten,
jotka ottavat riskin ja häviävät, täytyy maksaa seuraukset. Miksi
kansainväliset velkojat eivät tee niin suhteessa köyhiin maihin?
Toinen argumentti on, että velkaantuneiden maiden tulisi saada
maksaa velkojaan omilla ehdoillaan maksukykynsä mukaan. Näin
sovittiin Saksan ja Liittoutuneiden välillä toisen maailmansodan
loputtua.” 16
Yhdysvallat ja Maailmanpankki ovat johdonmukaisesti hylänneet
tämän lähestymistavan, sillä vaikkei kukaan enää usko, että kaikkein
 37
köyhimmät maat kuten Mosambik ikinä pystyvät maksamaan
velkansa, rikkaat maat voivat näin ylläpitää köyhien maiden
taloudellista valvontaa IMF:n sopeuttamisohjelmien kautta.
Tähän päivään mennessä mikään maa maailmassa ei ole kiistänyt
velkaansa, koska taloudellinen saarto uhkaa jokaista maata, joka
kieltäytyy maksamasta. Yhdysvaltain valtionvarainministeriö
julkaisee listaa tuontitavaroista, jotka velkojen laiminlyöjämailta
voidaan evätä – listalla on myös insuliini diabeetikoille! Nämä
julmat uhkat ovat todellisia.
Kuitenkin jopa Yhdysvalloissa tunnetaan laillinen oikeutus
velkojen peruutukselle. Yhdysvaltain hallitus perui oman
kansallisen velkansa 1840-luvulla. Sittemmin v. 1898 Espanja
menetettyään siirtomaansa Kuuban espanjalaisamerikkalaisessa
sodassa vaati, että juuri itsenäistyneen saarivaltion tulee maksaa
takaisin kaikki rahat, jotka se oli sinne sijoittanut. Vastauksena
Yhdysvaltain hallitus julisti velan ’moitittavaksi’, jolloin sitä ei
milloinkaan tarvitse maksaa takaisin.

Talouslamat

Kaupalliset pankit omistavat nykyään yli 75 prosenttia

ylivelkaantuneiden maiden veloista. Tästä johtuen on olemassa
todellinen uhka, että jokin suuri maa kuten Brasilia, tai joukko maita
yhteen liittyneinä julistaa, että ne eivät enää jatka velkojensa
maksamista. Pankit jäävät ilman saataviaan, ja sitä seuraava
sijoittajien luottamuksen menetys kansainvälisessä
pankkitoiminnassa saattaisi laukaista talouslaman.
Tällainen näytelmä lähestulkoon nähtiin aivan äskettäin.
Yhdysvaltain pankeilla oli 32 miljardia Brasilian velkoja uhattuna
31.3.2002 ja Euroopan pankeilla 82 miljardia. Lisäksi Brasilian
Keskuspankki arvioi yhdysvaltalaisten yhtiöiden varojen olevan
Brasiliassa 55 miljardia dollaria. 17
Heinäkuun loppupuolella kävi nimittäin ilmi, että Brasilia oli tullut
lähes maksukyvyttömäksi, koska ulkomaiset velkojat olivat alkaneet
kieltäytyä myöntämästä enää ulkomaisia luottoja velanmaksuun.
Brasilian valuutta menetti yli 20 % arvostaan vähemmässä kuin
kahdessa viikossa. Elokuun 5. päivänä The New York Times varoitti,
että Brasiliaa uhkaa ”massoittainen yhtiöiden vetäytyminen”. Kaksi
38
päivää myöhemmin Washington Postin päätoimittaja vaati, että
suurimman mahdollisen vakuuden maksaminen oli välttämätöntä
”estämään Brasilian reaktorin ydin sulamiselta”. IMF sitoutui tuona
päivänä antamaan 30 miljardia dollaria, mikä on sen suurin
yksittäinen koskaan myöntämä vakuus. Takaus annettiin oikeastaan
Brasilian päävelkojille: Citibankille, J. P. Morgan Chaselle ja muille.
Ennen uudenaikaisen teollisen talouden kehittymistä talouslamoja
ei juuri ollut olemassa. Paikallistaloudet perustuivat ”toimeentulon
tuottamiseen” ja olivat vähemmän markkinakeskeisiä. Taloudellisia
katastrofeja sattui, mutta ne johtuivat luonnonmullistuksista,
köyhyydestä, nälänhädistä tai sodista. Viimeisen 150 vuoden aikana
kapitalistinen taloudenpito on kuitenkin kulkenut kohti yhä
jyrkkeneviä nousu- ja laskusuhdanteiden syklejä. Vuosia jatkunutta
teollisuuden kasvua on seurannut vuosien lama, hintojen nousulla ja
laskulla keinottelun aika. Eivätkä nämä lamat ole johtuneet
köyhyydestä. Pikemminkin niitä voisi luonnehtia ylituotannon
kausiksi, kun ihmisillä ei ole ollut varaa ostaa.
Taloudelliset lamat juontuvat kapitalismin perimmäisestä
ristiriitaisuudesta. Yhtiöt yrittävät maksimoida voittoja ja riisua
kustannuksia pyrkiessään säilyttämään ja kasvattamaan
markkinaosuuttaan. Tästä syystä on olemassa jatkuva paine
tehokkuuden lisäämisen ja työvoimakustannusten leikkaamisen
välillä. Kun kaupankäynti hiljenee, yhtiöt irtisanovat
työntekijöitään. Kun työttömyys kasvaa ja reaalipalkat laskevat,
ihmisten ostovoima vähenee, ja he ostavat vähemmän saattaen
kaikkien teollisuustuotteiden myynnin laskusuuntaan.
Tällä tavalla globaali kapitalismi sahaa alati poikki oksaa jolla se
istuu. Se on osoittautunut epävakaaksi järjestelmäksi, jossa suureksi
paisunut keinottelupääoman ”kupla” silloin tällöin poksahtaa
aiheuttaen taloudellisia lamoja suurtyöttömyyksineen ja
ihmiskärsimyksineen.
Taloustieteiden professori Jaroslav Vanek Cornellin yliopistosta
New Yorkista ehdottaa, että koska kapitalismin välttämättömin
edellytys on voiton maksimoiminen, sitä voidaan kuvata yhtälöllä:

Voitto = tulot – työ ja muut kustannukset

Koska voitto on ylin tavoite kapitalistisissa yrityksissä, kapitalistit

etsivät jatkuvasti keinoja pienentää ihmisille maksettavan rahan
 39
määrää maksimoidakseen voittonsa. Tämä johtaa luonnollisesti
työvoiman riistoon. 18
Itä-Aasian ”tiikerin” talouden romahdettua vuoden 1997 lopussa
Oxfam International raportoi: ”Kriisiä, joka nyt on iskenyt Itä-Aasian
pörssikeinottelijoihin, voidaan sen tuhoisuuden osalta verrata
suureen lamaan v. 1929. Sen, mikä alkoi rahoituskriisinä, on sallittu
kehittyä täysimääräiseksi sosiaaliseksi ja taloudelliseksi kriisiksi,
jolla on tuhoisat seuraukset humaanille kehitykselle. Aikaisempi
tulotason kohoaminen on kääntynyt päinvastaiseksi, ja työttömyys ja
alityöllisyys ovat saavuttaneet hälyttävän tason. Ruoan hinnan nousu
ja sosiaaliturvan heikentäminen on edelleen kurjistanut kaikkein
köyhimpien sosiaalisia oloja.” 19

P. R. Sarkar paheksuu taloudellisia lamoja ja kapitalistista riistoa:

Talouselämän lamoja ei voida välttää kapitalistisissa eikä myöskään

kommunistisissa maissa johtuen molemmille järjestelmille
ominaisesta synnynnäisestä staattisuudesta. Talouslamat ovat itse
asiassa seurausta tukahduttamisesta, ehkäisemisestä ja
painostuksesta – siis riistosta. Riiston yltyessä huippuunsa liikkuvuus
yhteiskunnassa pysähtyy. Sellaisessa tilanteessa, tässä ääripisteessä,
tapahtuu luonnollinen räjähdys…Tuo räjähdyspiste on miltei
saavutettu…Tämä lama tulee syntymään kaupallisin periaattein
toimivan teollisuuden piirissä. Sillä tulee olemaan kauaskantoiset ja
tuhoisat seuraukset ihmiskunnalle. 20

Voimme ymmärtää, miksi globaalia suuruusluokkaa oleva lama

saattaisi syntyä, kun otetaan huomioon, mikä motivoi suursijoittajia.
Uuden yrityksen pystyttäminen vaatii pääomaa, ja on palkattava
monia ihmisiä. Työntekijöiden johtaminen ja päivittäin syntyvien
ongelmien kohtaaminen on hyvin vastuullista. Monet uudet yritykset
epäonnistuvat, ja onnistuneetkaan yritykset eivät yleensä tee
toimintansa ensimmäisten vuosien aikana enempää voittoa kuin
kaksikymmentä prosenttia.
Rikkailla ihmisillä on pääomaa sijoitettavaksi uusiin yrityksiin,
mutta hyvin harva rikas on halukas tekemään työtä, joka tuottaa näin
pienen voiton. Sen sijaan he mieluummin keinottelevat sijoituksilla,
jotka tarjoavat mahdollisuuden saada suuria voittoja hetkessä futuuri-
40
ja osakemarkkinoilla, kiinteistöalalla, sekä valuuttakaupoissa.
Ongelma on siinä, että tällaiset keinottelusijoitukset luovat vain
niukasti uusia työpaikkoja ja lisäävät varallisuuden keskittymistä
yhteiskunnassa aina vain harvempien ja harvempien käsiin.

Neljä syytä talouslamoihin

Sarkarin mukaan on olemassa neljä perussyytä talouslamoihin.

Ensimmäinen on varallisuuden laaja keskittyminen. 1960-luvulta
lähtien maailman varallisuus on kahdeksankertaistunut, mutta
maailman rikkaimmat ihmiset ovat hamstranneet itselleen
lähestulkoon koko tämän osuuden. Esimerkiksi monikansallisten
yhtiöiden pääjohtajille maksetaan nykyään palkkoja optioilla
kruunattuina, jota Fortune-lehti kuvaa ”rikokseksi ihmisyyttä
vastaan”. Vuonna 2000 Citibankin johtajalle maksettiin 151
miljoonaa dollaria. Disney maksoi pääjohtajalleen 575 miljoonaa.
Oraclen pääjohtaja sai 707 miljoonaa. Apple Computers taas maksoi
pääjohtajalleen Steve Jobsille 872 miljoonaa, mikä on yli 30 000
kertaa Applen keskipalkkaisen työntekijän vuoden palkka. 21
Maailman 200 rikkaimman ihmisen omaisuus enemmän kuin
kaksinkertaistui neljän viime vuoden aikana, yli triljoonaan dollariin.
Tämä on enemmän kuin yhteenlaskettu puolen maailman väestön
vuositulot – kolmen miljardin ihmisen.
Toinen globaalin talouslaman syy on rahan kierrättämisessä.
Suurinta osaa valtavasta rikkaiden varallisuudesta ei sijoiteta
tuottavalla tavalla. Rahaa ei laiteta palkkojen maksuun useammille
ihmisille, alkaviin uusiin yrityksiin tai tuottamaan lisää tavaroita.
Sen sijaan n. 1.5 triljoonaa dollaria siirrellään päivittäin suuressa
sijoittajien keinottelukasinossa maailman osakemarkkinoilla, jotta
jotkut voisivat rikastua nopeasti.22 Osakemarkkinahinnat edustavat
spekulatiivista järjettömien mittasuhteiden kuplaa, joka perustuu
täysin sijoittajien luottamuksen varaan – väärin kohdistetun
luottamuksen.
Surullista kyllä, enemmän kuin puolet Yhdysvaltojen
kotitalouksista on sijoittanut säästönsä osakemarkkinoille, toisinaan
tietämättään eläkesäätiöidensä kautta. Tavallisilla ihmisillä ei olisi
varaa menettää kaikkia eläkesäästöjään alati epävakaiden
osakemarkkinoiden kääntyessä laskuun.
 41
Mikä merkitys superrikkaiden sijoituksilla on muulle maailmalle?
Suuri. Tämän päivän kapitalistinen talous on lisääntyvässä määrin
sidoksissa ja riippuvainen kansainvälisesti. Jos New Yorkin
osakepörssi lähtee laskuun tai jos dollarin arvo putoaa, muutamassa
minuutissa maailman muut osakepörssit lähtevät myöskin laskuun.
Kolmas syy talouslamoihin on ihmisten ostovoiman väheneminen.
Pohjois-Amerikan talous on nykyään maailman vahvin, ja silti
lokakuussa 2001 vain yhden kuukauden aikana 415 000
amerikkalaista menetti työnsä. Yli puolitoista miljoonaa yksilöä ja
yritystä meni konkurssiin vuonna 2001.23 Sao Paulon hallitus
Brasiliassa raportoi, että lähes 70 prosenttia pienyrityksistä kaatuu
ensimmäisen kahden toimintavuotensa aikana. Lisäksi siellä tapahtuu
vieläkin enemmän konkursseja, joita ei edes virallisesti rekisteröidä.
Köyhyys ja kärsimys planeetallamme kasvavat. Latinalaisessa
Amerikassa on 442 miljoonaa ihmistä, joista yli puolet – 250
miljoonaa – elää köyhyysrajan alapuolella. UNICEF raportoi, että
joka toinen maapallon asukas elää vähemmällä kuin 2 dollarilla
päivässä. Joka kolmannella asukkaalla ei ole mahdollisuutta käyttää
sähköä. Joka neljäs elää vähemmällä kuin dollarilla päivässä. Joka
viidennellä ei ole puhdasta juomavettä. Joka kuudennesta aikuisesta
yksi näkee nälkää.
Tämän kammottavan kärsimysnäytelmän lisäksi kapitalistien
kyltymätön ahneus on tuhoamassa ympäristömme. Viimeisten
viidenkymmenen vuoden aikana planeettamme on menettänyt
kolmasosan metsistään, neljäsosan ruokamultakerroksestaan ja
viidesosan viljelysmaastaan. Sarkar ennusti, että metsänhakkuu
aiheuttaa globaalin vesikriisin kuluvalla vuosisadalla.
Neljäs syy lamoihin on rahan devalvoituminen, ja siitä seuraa
rahayksikön kyvyttömyys olla taloudellisen tasapainon yksikkö.
Tämä on ilmeinen riski tämän päivän taloudessa, kun dollari ja
muutkaan valuutat eivät enää ole sidottuja kultakantoihin tai
mihinkään muuhun todelliseen varantoon. Hallitukset ja yritykset
painavat yhä enemmän ja enemmän ”näennäisrahaa”, nimittäin
hallitusten arvopapereita ja obligaatioita ja erityisesti luottokortteja,
mikä rohkaisee kuluttajia ja yrityksiä velkaantumaan. Kansainvälisen
velan määräksi arvioidaan 100 triljoonaa dollaria. 24

Talouden ja ihmisten kriisi Argentiinassa

42

Argentiina oli ennen yksi Etelä-Amerikan korkeimmalle

kehittyneistä kansakunnista, jolla oli maanosan suurilukuisin ja
koulutetuin keskiluokka, tuottoisa maatalous ja rikkaat
mineraaliluonnonvarat ja kaivosteollisuus. Kyetäkseen jatkamaan
musertavan 132 miljardin dollarin ulkomaanvelkansa korkojen
maksamista – joka paljolti on kasaantunut maan sotilasdiktatuurin
aikana 70- ja 80- luvuilla – maa on seurannut tiukasti IMF:n sanelua.
Myymällä kaikki hallituksen omistamat julkiset laitokset ja
avainteollisuuden, romahduttamalla palkat ja sosiaaliohjelmat
Argentiina putosi taloudelliseen taantumaan, joka on kestänyt jo
neljä vuotta.
Lopputuloksena on ollut rahoituksen ja ihmisten kriisi. Lähes 15
miljoonaa ihmistä – melkein puolet väestöstä – elää nykyään
köyhyysrajan alapuolella. Opettajien ja muidenkin
hallintovirkamiestenpalkat viivästyivät kuukausia. Turhautuneet,
nälkäiset joukot ryhtyivät ryöstelemään supermarketteja saadakseen
ruokaa. Kun presidentti Fernando de la Rua julisti poikkeustilan 19.
joulukuuta 2001, sadat aktivistit protestoivat kaduilla, myöhemmin
heihin liittyi tuhansia ja lopulta miljoonia köyhiä sekä myös
keskiluokan ihmisiä. Poliisi vastasi väkivaltaisesti – 35 ihmistä
tapettiin ja 4500 pidätettiin – mutta de la Ruan oli pakko luopua
asemastaan ja paeta presidentin palatsistaan helikopterilla.
Lääkkeiden hinnat nousivat pilviin, ja kun terveysvirasto menetti
rahoituksensa, 300 000 insuliinia tarvitsevaa diabeetikkoa oli äkkiä
kuolemanvaarassa. Elinsiirtopotilaat eivät kyenneet maksamaan
immuunosuppressiivista hoitoaan, joka voi maksaa jopa 2000
dollaria kuussa.25 Tällainen on humaaninen ja sosiaalinen hinta
IMF:n taloudellisen sanelupolitiikan seuraamisesta: talouslama.
Nykyajan monikansalliset yhtiöt ovat niin suuria ja voimakkaita,
että ne ovat karanneet kaiken kontrollin ulottumattomiin. Ahneus on
psyykkinen sairaus ja tyypillinen globaalille kapitalismille.
Nämä neljä talouslamaan johtavaa syytä eivät väistämättä
kuitenkaan koidu kaiken teollisuuden kohtaloksi.
Osuustoiminnallinen talous, joka on luotu kohtaamaan ihmisten
tarpeet ja toiveet, pystyy välttämään talouslamat. Aika ajoin se kokee
vähäisen taloudellisen kasvun kausia tai nollakasvun kausia, koska
tauko on luonnollinen ilmiö, mutta osuuskuntatalous pystyy kuitenkin
sopeutumaan pysähtyneisyyteen eri tavalla. Jos tuotanto ylittää tarpeet,
 43
täystyöllisyyttä voidaan ylläpitää vähentämällä kaikkien
työntekijöiden työtuntien määrää, ei irtisanomisilla.
Maailma tarvitsee selvästikin talousjärjestelmän, joka on
demokraattinen, ekologisesti kestävä ja joka tarjoaa korkeamman
elämänlaadun kaikille.

TALOUSLAMAN YMMÄRTÄMINEN JA SIIHEN

VALMISTAUTUMINEN
Mark A. Friedman, El Cerriton pormestari, Kalifornia, USA

Pidempään kuin vuosikymmenen kestäneestä Yhdysvaltojen

taloudellisesta kasvusta huolimatta kaikki eivät ole saaneet nauttia
tässä maassa menestyksen hedelmistä – kaukana siitä. Olen
työskennellyt 10 vuotta perheiden parissa, joiden toimeentulo on
matala Alamedan County Children ja Families Commission
-järjestöjen pääjohtajana.
Olen nähnyt köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten kärsimyksiä,
sekä fyysisiä että emotionaalisia. Hyvin monet ihmiset kärsivät
huonosta ravitsemuksesta ja riittämättömästä yleisestä koulutuksesta,
sekä terveyspalveluiden puutteesta, vaikkakin yleiset uskomukset ja
mediaraportit kertovat toista. Amerikan talouskasvu ei hyödytä
varattomia eikä kouluttamattomia. Usein värilliset ihmiset ja uudet
maahanmuuttajat jäävät osattomiksi Amerikkalaisen yhteiskunnan
hedelmistä.
Lisääntyvä taloudellinen epävakaisuus synnyttää tarpeen
valmistautua pahimpien mahdollisten skenaarioiden varalle
erityisesti siltä varalta, että globaali talous joutuu pitkittyneeseen
taantumaan ja lamaan. Talouslama aiheuttaa irtisanottujen määrän
sekä työttömyyden huomattavaa kasvua, vähittäiskaupan
44
kutistumista, osakkeiden ja kiinteistöjen arvon laskua sekä
verotuspohjan kapenemista. Itse asiassa useimmat taloudellisesti
alikehittyneet maat jo nyt kärsivät monista näistä asioista.
Muutokset yksilön elämäntavoissa ja taloudenpidossa,
jotka auttavat valmistautumaan taloudelliseen
laskukauteen hyödyttävät sekä sinua itseäsi, perhettäsi
että asuinyhteisöäsi. Nämä muutokset ovat seuraavia:

Yksinkertaista elämäsi

• Osta vain se, mitä itse ja perheesi tarvitsee. Liiallinen

tavarapaljous on taakka, johon vain kulutat rahasi. Saatat tarvita
säästöjäsi myöhemmin johonkin tärkeämpään.
• Hankkiudu eroon turhista tavaroista, joita et halua etkä tarvitse.
Tarpeettoman tavaran poismyynnistä saat rahaa siltä varalta, että
menetät työsi tai tulosi.
• Arvosta ei-materiaalista onnellisuutta ja perheen yhdessäoloa
tässä ja nyt. Tämä on hyvää valmentautumista pula-aikaa
vastaan. Kestävä onni ei tule ulkoisten objektien kautta.
Hakeudu taantuman kestäviin ammatteihin

Taloudellisen taantuman tullessa on tiettyjä aloja, joilla työt

lisääntyvät ja jotka ovat taloudellisesti turvattuja. Vakaampi työ
voidaan kategorisoida seuraavasti:

Hallinnon työntekijät :
Vaikka vähenevät verotulot johtavat irtisanomisiin, hallinnon alan
työntekijöistä tulee olemaan suuri tarve terveydenhoidon ja
sosiaalipalveluiden aloilla auttamaan lisääntyneiden työttömien ja
köyhtyneiden ihmisten palvelemisessa.
Korjaamot :
Harvat ihmiset kykenevät ostamaan uusia autoja, tietokoneita,
stereolaitteita, huonekaluja, vaatteita ja kotitalouskoneita. Myymälät,
jotka korjaavat näitä tavaroita kukoistavat laman seurauksena.
Vanhaintavarainliikkeet ja kirpputorit :
Käytettyä tavaraa myyvät liikkeet menestyvät, kun aina vaan
harvemmalla ihmisellä on varaa ostaa uutta. Kirpputorit, jonne
ihmiset voivat jättää tavaroitaan myytäväksi, vaativat vähemmän
alkupääomaa, koska varastoon ei tarvitse investoida. Tavaran
 45
omistajalle maksetaan vasta sitten, kun tavara on myyty.
Koulutus :
Monet irtisanotut ihmiset tulevat hakeutumaan takaisin kouluihin
saavuttaakseen kilpailukykyisempiä taitoja. Opettajista ja
kouluttajista, jotka voivat auttaa uusiin ammatteihin opiskelevia,
tulee olemaan tarvetta.
Osuuskunnat ja yhdyskuntapalvelu:
Sekä ruoantuottaja- että kuluttajaosuuskunnat kukoistavat.
Viljelijät saavat järkevän hintatason tuotteilleen samalla, kun
kaupunkien ihmiset etsivät keinoja alentaa korkeita
ruokakustannuksiaan. Kun suuret yhtiöt epäonnistuvat, tullaan
tarvitsemaan osuustoiminnan asiantuntijoita, jotka opastavat
työntekijöitä, miten yritys voidaan pelastaa työntekijäjohtoisilla
strategioilla. Tarvitaan yhdyskuntasuunnittelijoita, vieroitus- ja
kriisikeskuksia sekä muita ohjelmia, joiden avulla lähialueiden
sosiaalista verkostoa parannetaan ja tukiverkostoja luodaan.

Monipuolista mahdolliset tulonlähteesi

Jos pääasiallisin tulonlähteesi ehtyy taloudellisen taantuman aikana,

olet kykenevämpi selviämään menetyksestä, mikäli olet kehittänyt
muita tulonlähteitä. Harkitse esimerkiksi jotakin seuraavista:

Mene takaisin kouluun – Kehitä hyvin myyviä taitoja, kuten

kykyä korjata elektroniikkaa tai autoja.
Harkitse osa-aikaisen työn hankkimista – Jos menetät päätyösi
taloudellisen taantuman seurauksena, osa-aikatyösi saattaa
muodostua päätulonlähteeksesi.
Ole luova – Harrastukset on mahdollista muuttaa tuloa tuottaviksi
aktiviteeteiksi.

Kehitä ja vahvista yhteisöäsi ja laita asiasi oikeaan

tärkeysjärjestykseen

Taloudelliset vaikeudet voivat osoittautua valtavaksi

mahdollisuudeksi perheellesi ja yhteisöllesi, koska ne voivat
46
yhdistää ihmisiä vastaamaan kohdattuihin haasteisiin. Myös
päinvastoin; jos yhdistyminen ei onnistu, voivat taloudelliset paineet
luoda harmonian puutetta ja konflikteja.
Sekä perheessäsi että yhteisössäsi lama on sisäisen vahvuuden
koetinkivi, se vaatii teitä ottamaan käyttöön kaikki sisäiset
voimavaranne. Rakkaus, myötätunto, mielenterveys, jalous ja
ystävällisyys ovat voimavaroja, jotka kasvavat käytössä.
Jotkut ihmiset reagoivat taloudellisesti koetteleviin aikoihin
pelkäämällä ja ahnehtimalla entistä enemmän. Tällainen
reagointitapa ei palvele sinua itseäsi, ei myöskään perhettäsi tai
yhteisöäsi.
Yhteenvetona: Prout on vaihtoehtoinen taloudellinen malli, jonka
tavoitteena on etsiä parannuskeinoja talouslamojen perimmäisiin
syihin. Tutkimalla taloudellisen demokratian periaatteita ja
suunnittelemalla, miten tätä mallia voisi soveltaa käytäntöön omassa
yhteisössäsi, osavaltiossasi tai maassasi autat löytämään ratkaisun,
joka hyödyttää kaikkia.

2 UUSI YHTEISKUNNALLINEN HENKISIIN

ARVOIHIN POHJAUTUVA MALLI
Talous elämänsisältönä on tappava tauti, koska ääretön kasvu ei
sovi rajalliseen maailmaan. Talous ei saisi olla elämän pääsisältönä
– sen ovat sanoneet ihmiskunnalle kaikki opettajat. Eikä se voi edes
ollakaan, kuten nykyaikana on käynyt ilmi. Jos ihmisen henkisyyden
arvoa väheksytään, silloin itsekkyys kapitalismin lailla, täyttää
ajatusmaailmamme sen sijaan, että rakastaisimme pyyteettömästi
kanssakulkijoita. – F. F. Schumacher 1

Kapitalistinen markkinatalous esittää olevansa arvovapaa,

ideologioista ja kulttuurinormeista riippumaton ja ajattomia totuuksia
julkituova objektiivinen tiede. Kuitenkin tutkijat ovat
kykenemättömiä ennakoimaan johdonmukaisesti ja täsmällisesti
maan hinnan ja valuuttakurssien kehityssuuntaa, taloudellista kasvua,
työttömyyttä jne. Tämä johtuu osaksi maailmantalouden
suhdanneherkkyydestä, ja toisaalta vapaan markkinatalouden luomasta
 47
erittäin kovasta kilpailusta, jossa voiton tavoittelu on hyväksytty
korkeimmaksi päämääräksi.
Uusliberalistiset ekonomistit saarnaavat evankeliumia
taloudellisesta tehokkuudesta ja menestyksestä, jonka he uskovat
olevan saavutettavissa vapaakaupan myötä kaikkialla. He esittävät
talouden objektiivisena totuutena, perustavaa laatua olevana lakina.
He väittävät, että varakkuuden maksimoinnin oikeuden kieltäminen –
kaikenlainen omistusoikeuden rajoittaminen – on ristiriidassa
taloudellisen tehokkuusajattelun kanssa.
Miten Prout-malli voi muuttaa yhteiskuntaamme? Käsittääkseen
tämän tulee ymmärtää, miten perusteellisesti se eroaa kapitalistisesta
omistusoikeuden käsityksestä. Kapitalismi pohjautuu 17. vuosisadan
englantilaisen filosofin John Locken näkemyksiin. Hän väitti, että
ihmisellä on oikeus hyödyntää omalla työllään luonnon antimia,
panna ne tuottamaan. Locke väitti, että hakkaamalla paljaaksi palan
metsää, viljelemällä maaperän ja korjaamalla sadon ihminen saattoi
maan tuottavaksi, ja sai näin omistusoikeuden maapalaansa ja luvan
käyttää sitä haluamallaan tavalla. Tämä kyseenalaistamaton
yksityisomistuksen yliarvostus on kapitalismissa keskeistä.
Yksilöllisyyttä korostava ja materialistinen asenne hallitsi
aikoinaan myös Yhdysvaltojen rakentajien ajatuksia. Tämä yhdistyi
syvään ja kiihkeään yksilönvapauden rakkauteen sekä uskoon siitä,
että ihmisellä on oikeus kerätä itselleen niin paljon omaisuutta kuin
mahdollista. Kapitalistiset johtajat esittivät, ettei hallituksilla saisi
olla minkäänlaista laillista oikeutta rajoittaa henkilökohtaista
varallisuutta edes verotuksellisin keinoin.
Tämä modernia maailmaa hallitseva katsantokanta on täysin
vastakkainen Pohjois- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen sekä
afrikkalaisten, aasialaisten ja australialaisten luonnonkansojen
näkemyksille ja arvoille. He eivät uskoneet maan kuuluvan heille,
vaan pikemminkin he uskoivat olevansa osa luontoa.
Alkuperäiskansat olivat luonteeltaan yhteistyöhaluisempia ja
pitivät maata yhteisenä luonnonvarana. Sittemmin he joutuivat
vakaviin yhteenottoihin länsimaisin asein varustautuneiden
siirtokuntalaisten kanssa, jotka ryöstivät maan ja luonnonvarat
itselleen.

Proutisti Roar Bjonnes kirjoittaa:

48
Niin kauan, kuin rajoittamaton omistusoikeus on keskeistä
taloudessamme, niin eriarvoisuus kuin ympäristön pilaantuminenkin
jatkuvat. Hyväksymme yhä oikeuden ja välttämättömyyden nimissä,
että samalla kun talouskasvu luo varallisuuden keskittymistä, se luo
myös työttömyyttä, tyytymättömyyttä ja köyhyyttä yhteiskuntaan.
Ilman perusteellista etuoikeutetun yksityisomistuksen dogman ja
ihmisen kehityksen mittarina pidetyn materialistisen kulutuksen
uudelleenarviointia, emme voi luoda ympäristöystävällistä ja
köyhyydestä vapaata yhteiskuntaa. 2

Proutin filosofinen perusta

Vaikka Prout on sosiaalis-taloudellinen teoria, joka tarjoaa

käytännöllisiä ratkaisuja olemassa oleviin sosiaalisiin ongelmiin, se
ei ole materialistinen filosofia. Ymmärtääkseen Proutin
kokonaisvaltaisen mallin, on hyödyllistä tutkia hieman sen
perustajan filosofiaa. Sen lisäksi, että hän oli yhteiskuntafilosofi ja
vallankumouksellinen ajattelija, Sarkar oli ennen kaikkea tantra-
joogan mestari.
Tantra tarkoittaa ”se, mikä vapauttaa mielen pimeyden kahleista”
eli taistelua maailman illuusioiden vaikutusta vastaan. Tantra on sekä
henkinen elämänasenne että käytännöllinen harjoitusmenetelmä.
Tantra on joogan vanhin muoto ja kiistatta yksi maailman
vanhimmista henkisistä filosofioista. Sen juuret ulottuvat 15 000
vuoden taakse. Sillä on ollut syvällinen vaikutus hinduismiin,
taolaisuuteen, buddhalaisuuteen ja zeniläisyyteen – joidenkin
uskontohistorioitsijoiden mukaan jopa kelttiläiseen druidismiin,
juutalaisuuteen, kristillisyyteen ja islamiin.3
Tantra on henkinen elämäntapa. Sitä ei tule sekoittaa
uskonnollisiin järjestelmiin, eikä vallitsevaan väärinkäsitykseen, että
se liittyy tajunnan laajentamiseen seksuaalisuuden kautta. Sarkar
vastusti kiivaasti kaikenlaisia dogmeja ja otti rajusti etäisyyttä
hinduoppeihin, erityisesti kastilaitokseen, niin henkilökohtaisella
tasolla kuin myös filosofiassaan.
Joogan käsitykseen henkisyydestä ja todellisuudesta kuuluu, että
on olemassa universaali Ykseys, josta kaikki mieli ja materia on
muodostunut. Joogit kutsuvat tätä Brahmaksi ja kuvailevat sitä niin,
että me kaikki olemme äärettömän kosmisen mielen ilmentymiä.
 49
Brahman tietoisuus täyttää koko todellisuuden. Tämä kaikentäyttävä
tietoisuus antaa meille itsetietoisuuden eli tunteen omasta
olemassaolostamme; tietoisuutemme on kuin miniatyyri kosmisesta
olemassaolon tunteesta.
On mielenkiintoista huomata, että 1920-luvulta lähtien, kun Albert
Einstein ja hänen kannattajansa mullistivat tieteellisen maailman
keksinnöillään, on ollut olemassa jonkinasteista katsontakantojen
lähentymistä toisaalta suhteellisuutta tutkivien fyysikoiden ja
kvanttimekaniikan ja toisaalta muinaisen mystisen tantra-jooga
-filosofian, buddhismin ja taolaisuuden välillä. Näkemykset
mystisestä yhteydestä kaikkien universumin osien välillä, kosminen
ykseys ja fyysisten universumin lakien ohjautuminen jonkin älyllisen
prosessin tuloksena, ovat yhteisiä molemmille. Yhdessä ne antavat
aavistuksen suuremmasta totuudesta.4

Universaali henkisyys
Mystinen käsitys korkeimmasta olennosta tai kosmisesta mielestä on
yhteinen kaikille mystisyyden muodoille, myös tantra-joogalle,
kaikenlaisissa suuntauksissa ja uskonnoissa alkuperäiskansojen
uskomukset mukaan lukien. 5
Tantra-joogan mukaan mystisyys ei ole vain uskomuksia ja
älyllistä ajattelua. Joogit väittävät, että emme voi oppia tuntemaan
tätä korkeinta tietoisuutta pelkästään älyllisesti pohtimalla, emmekä
ulkoisen palvonnan tai rituaalien keinoin. Tietoisuus on jo meissä, ja
voimme löytää sen syventymällä omaan mieleemme.
Päivittäinen meditaatio ja muut kokonaisvaltaiset tantrisen
elämäntavan harjoitukset ovat hyvin käytännöllisiä, ja kuka tahansa
voi suorittaa niitä missä tahansa. Niitä voidaan pitää
henkilökohtaisen muutoksen avaimina, koska ne ovat voimallisia
työkaluja negatiivisten taipumusten ja kompleksien voittamiseksi,
sekä kehittävät yksilössä myötätuntoa, pyyteetöntä rakkautta ja
auttamishalua toisia kohtaan. Henkisen totuuden etsiminen muuttuu
matkaksi todelliseen itseemme, sillä sisäinen minuus ei ole mitään
muuta kuin Korkeimman Tietoisuuden heijastus omassa
mielessämme.
Tämä näkemys erottaa totuuden etsimisen ja ulkoisen
jumalanpalvonnan – uskonnollisen dogmaattisuuden – toisistaan.
Lopulliset totuudet eivät ole löydettävissä mistään kirjoista, sanoista
50
tai edes mistään käsityksistä äärettömästä, joka on älyn
ulottumattomissa. Ääretön voidaan kokea vain intuition kautta. Tästä
syystä Sarkar kutsuu tantra-joogaa ”intuitiiviseksi tieteeksi” ja
vakuuttaa, että ihmisen olemassaolon, evoluution ja elämän
tarkoituksena on oivaltaa ääretön tietoisuus sisimmässämme.
Sarkarin henkinen näkökulma tunnustaa syvemmän todellisuuden
olemassaolon. Aivan kuten syvyyden merivirrat hallitsevat aaltojen
tanssia merenpinnalla, samoin virtaa taustalla näkymätön, kaiken
läpäisevä tietoisuus ohjaten elämämme olosuhteita.

Kosminen perintö
Alkuperäiskansojen henkisen näkemyksen mukaisesti Sarkar
sisällyttää meidät kaikki luontoon kuuluviksi. Hänen mukaansa
puhdas tietoisuus ja luonnon energia, meidän kollektiivinen isämme
ja äitimme, ovat Korkeimman Ilmentymän kaksi erottamatonta
aspektia. ”Planeetta Maa luonnonvaroineen ja koko
maailmankaikkeus ovat ihmiskunnan yhteistä perintöä”, Sarkar
julistaa ja jatkaa: ”Universumi on aineellistunut Brahman ajatuksen
tuloksena, joten maailmankaikkeuden omistaja on korkein tietoisuus
eikä mikään Hänen tajuntansa luomuksista. Kaikilla elävillä
olennoilla on oikeus nauttia omalta osaltaan tästä perinnöstä…
Saman perheen jäseninä ihmisolentojen olisi turvattava
asianmukaisella tavalla tämä yhteisomistus ja jaettava ja käytettävä
sitä huolella. Heidän olisi luotava kunnollinen järjestelmä takaamaan
kaikille elämän perusedellytykset ja mahdollistamaan heidän
elämänsä terveessä ruumiissa, terveellä mielellä.”6
Proutin näkemys omistamisesta pohjautuu henkiseen käsitteeseen,
josta Sarkar käyttää nimitystä ”Kosminen perintö”. Hän selittää, että
Luoja ei ole erillinen luoduistaan, vaan täyttää ja värähtelee sen
kaikissa osasissa. Jopa ns. elottomia kappaleita on pidettävä
elollisina, niiden tietoisuus on piilevä. Hyötyarvon lisäksi kaikilla
elävillä olennoilla on olemassaolon arvo. Ihmisellä ei ole oikeutta
riistää vahingoittamistarkoituksessa planeettaa, sen kasveja tai
eläimiä ja jättää huolehtimatta niiden hyvinvoinnista. Luoja sallii
meidän käyttävän niitä kunnioituksella, ei väärinkäyttämään. Tämä
ajatus poikkeaa suuresti nykymaailman todellisuudesta.
Prout kuvailee tätä kosmista maailmankuvaa luonteeltaan
henkiseksi tai universaaliksi, koko ihmiskuntaa syleileväksi
 51
veljeydeksi ja sisarellisuudeksi. Proutin mukaan me muodostamme
yhden suuren, jakamattoman ihmisperheen. Rotu, ihonväri,
vakaumus, sukupuoli tai mikään muu tekijä ei voi erottaa meitä
toisistamme. Yhteisen perheen jäseninä velvollisuutemme ja
vastuumme on hyödyntää ja jakaa oikeudenmukaisesti maailman
luonnonvarat varmistaen kaikkien hyvinvoinnin. Tästä henkisestä
näkökulmasta johtuen Prout ei anna yksityisomistukseen
pohjautuvalle talousajattelulle yhtä suurta arvoa kuin kapitalismi.
Yksityinen omistusoikeus ja varallisuuden rajoittamaton
keskittyminen ovat nykyään johtavat taloudelliset arvot.
Yhdysvalloissa esimerkiksi rikkain 3 % väestöstä omistaa
yksityisomistuksessa olevasta maa-alueesta 95 %.7 Iso-Britanniassa
rikkain 2 % omistaa 74 % maasta.8 Yhdistyneiden Kansakuntien
tekemä 83 maata käsittävä tutkimus osoittaa, että alle 5 %
maanomistajista hallitsee kolmea neljäsosaa maa-alueesta.
Ajatellaanpa Brasilian valtavia maaomaisuuksia. Bradesco Bank
Group omistaa 900 000 hehtaaria maata ja Antunes-Caemi -finanssi-
ryhmittymä 2 250 000 hehtaaria, ja ulkomaalaisomistuksessa oleva
Manasa/Cifec -ryhmittymä omistaa 4 miljoonaa hehtaaria.9 Suurin
osa tästä maaomaisuudesta on hakattu paljaaksi laidunmaaksi
pihvilihateollisuuden tuotannon tarpeisiin, joka ei juuri tarvitse
työntekijöitä. Samanaikaisesti miljoonilla työttömillä
maataloustyöläisillä ei ole maata viljeltäväksi peruselantonsa
hankkimiseksi.
Sarkarin mukaan ”Käyttämättömänä lojuva viljelymaa on häpeäksi
ihmisrodulle.” Hän jatkaa: ”Proutilaisessa maanviljelyjärjestelmässä
ei ole sijaa välikäsille. Niitä sijoittajia, jotka palkkaavat toisia
tuottamaan työllään voittoa sijoittajien pääomalle kutsutaan
kapitalisteiksi. Kapitalistit imevät loiseläinten tavoin teollisuus- ja
maataloustyöläisten verta.” 10
Seuraavissa kappaleissa tuodaan esiin Proutin ratkaisumalli
maatalousosuuskuntien perustamiseen, maan käytön
tehostamiseen sekä työttömien työllistämiseen.
Kosmisen perinnön käsite sisältää vaatimuksen, että ihmisten
hyvinvoinnin varmistaminen on yhteiskunnassamme aina
tärkeimmällä sijalla. Se ohittaa kaikki taloudelliset intressit. Prout-
talous lähtee siitä, että perustoimeentulo taataan jokaiselle,
kaikkialla. Näin saadaan vähitellen ihmisten elintasoa kohotettua.
52

Tunnetilat ja neohumanismi

Tunnetila koostuu emotionaalisesta taipumuksesta samaistua asioihin

joista pidämme – mihin tahansa mielihyvää tuottavaan.
”Neohumanismi” on Sarkarin kehittämä käsite, jota hän selitti laajalti
kirjassaan Älyn vapautuminen: neohumanismi. Neohumanismi on
prosessi, joka laajentaa ihmistunteiden suuntautumisen
itsekeskeisyydestä kohti myötätuntoisuutta – ihmisen samaistumista
kasvavassa määrin humaanisuuteen eli koko ihmiskuntaan.
Tavallisesti ihmiset ovat uskollisia ja tuntevat kiintymystä
perhettään ja läheistä ystäväpiiriään kohtaan. Monin paikoin maailmaa
klaanin, heimon tai yhteisön merkitys on hyvin tärkeä. Ihmisten
enemmistö kokee myös itsensä tietyn seudun tai valtion asukkaaksi
uskoen, että heidän oma maansa on jollakin tavalla tärkeämpi kuin
muut valtiot. Sarkar kutsuu tällaista isänmaallisuutta tai
kansallismielisyyttä geotunteeksi. Oman kansan nostaminen muiden
kansojen yläpuolelle on yleistä kaikissa kulttuureissa. Se ilmenee
ennakkoluuloina luoden ulkomaalaisvastaisia tunnetiloja. Nämä
tunnetilat vauhdittivat aikoinaan myös kolonialismin ja
imperialismin valloituspyrkimyksiä.
Voimakas samaistuminen omaan rotuun, uskontoon,
yhteiskuntaluokkaan tai sukupuoleen toisten sosiaalisten ryhmien
kustannuksella tunnetaan sosiotunteena. Sekä geotunne että
sosiotunne ovat johtaneet lukemattomiin traagisiin konflikteihin ja
sotiin. Nämä juurtuvat vihan tunteesta, joka Sarkarin mukaan on
”ihmisluonteen musta tahra”.11 Poliitikot, jotka käyttävät näitä
tunteita hyväkseen saavuttaakseen suosiota, voivat tulla hyvin
vaikutusvaltaisiksi, mutta saattavat samalla johtaa koko yhteisönsä
tai kansansa turmioon.
Valistunut koulutus, joka kehittää mielen rationaalisuutta ja
kyseenalaistamiskykyä, on osaltaan näiden rajoittavien tunnetilojen
vastalääke. Kun koulutus laajentaa näkökulmaamme sisällyttämään
koko ihmiskunnan, kykenemme tuntemaan tuskaa toisten kärsiessä
planeetallamme, mikä kannustaa meitä sitoutumaan välittämiseen
oikeudenmukaisuuden, palvelun ja ekologian hengessä.
Euroopassa renessanssin aikakaudella syntynyt humanismi oli
reaktio epäloogista dogmaattisuutta sekä katolisen kirkon
voimakkaan, sokeaa uskoa ja täydellistä tottelevaisuutta vaativan
 53
papiston ylivaltaa vastaan. Aatteen innoittamana monet läntiset
humanistit hylkäsivät ajatuksen ylimaallisesta, ulkopuolisesta ja
tavanomaisen kokemisen ulottumattomissa olevasta Jumalasta. Sen
sijaan he luottivat logiikkaan ja tieteelliseen tutkimukseen eli vain
siihen, mitä voitiin havainnoida ja mitata.
Jumalan hylkääminen pakotti humanistit etsimään yhä
syvällisemmin ja kehittämään sellaisille käsitteille kuten vapaus ja
tasa-arvoisuus sekä persoonallisen että poliittisen merkityksen. He
ponnistelivat löytääkseen luonnollisen, järkiperäisen
moraalisuuden. Hyvin pian he kuitenkin törmäsivät suhteellisuuden
problematiikkaan. ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo” olivat humanistien
iskulause Ranskan Vallankumouksen aikana. Vallankumousta
kuitenkin seurasi sellainen terrorin kausi, että koko iskulause
osoittautui pelkäksi tyhjäksi sanahelinäksi. Vapaus mistä? Tasa-arvo
suhteessa mihin?
Humanismin menestyksen puute saattaa johtua paljolti siitä, että
elämän tarkoitus ei ole useinkaan selvä. Tämä jättää humanistin
henkiseen tyhjiöön ajelehtimaan ristiriitaisten aatteiden valtamerellä
ilman ylimaallisia arvoja ja johdatusta.
Humanismilla on myös muita rajoituksia. Kun se yhdistetään
kansainvälisyyteen, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien tapauksessa
on tehty, asianosaisia saattavat vaivata poliittiset erimielisyydet ja
kateus, jotka tämänkin organisaation toimintaa ovat häirinneet.12 Jos
perustana on käsitys, ettei jumaluutta ole, eikä mitään korkeampaa
tietoisuutta sisimmässämme, koko elämällä on taipumus muuttua
kyyniseksi ja materialistiseksi.
Humanistinen filosofia saattaa syyllistyä myös toisten eliölajien
aliarvostukseen ja riistämään niitä hyötymistarkoituksessa. Tätä
asennetta kutsutaan laji- tai ihmiskeskeisyydeksi. Sarkarin
neohumanismi kehottaa meitä voittamaan tällaisen rajoittuneisuuden;
meidän tulisi sisällyttää kaikenlainen elämä määritelmäämme siitä,
mikä on aitoa ja arvokasta. Koska me ihmisolennot selvästi olemme
kaikkein kehittyneimpiä olentoja tällä planeetalla, meidän tulisi
laajentaa rakkautemme ja kunnioituksemme koskemaan kaikkia
eläviä olentoja ja elottomia kohteita tässä maailmankaikkeudessa.
Elämäntapa, joka pohjaa universalismin ja neohumanismin
henkeen muodostaa kaikki kansallisuusrajat ylittävän, henkiseen
ekologiaan juurtuneen perheen. Laaja-alaisen neohumanismin
tavoitteena on edistää fyysistä hyvinvointia ja turvallisuutta, älyllistä
54
vireyttä ja vahvistumista sekä henkistä kasvua. Se auttaa älyämme
vapautumaan ahtaista tunnetiloista ja pinttyneistä oppirakennelmista,
sekä luomaan solidaarisuutta. Nähdessään kaikki ihmiset ja muun
luomakunnan saman korkeimman tietoisuuden lapsina, ihminen
kokee maailman ilot ja surut myös omina iloinaan ja suruinaan.

Yhteiskunnallisen kehityksen uusi määritelmä

Tieteellisen näkemyksen mukaan jokainen osanen

universumissamme on liikkeessä. Liikkeellä on kuitenkin
merkitystä vain, kun se suuntautuu jotakin päämäärää kohti. Proutin
mukaan yhteiskunnallinen kehitys on liikettä, jonka päämääränä ja
tavoitteena on kaikkien hyvinvointi eettisen tietoisuuden ensi-
ilmauksesta alkaen ja päätyen universaalin humanismin luomiseen.
Käsite on samankaltainen Abraham Maslow’n kehittämän ihmisten
tarpeiden hierarkian kanssa hänen humanistisessa psykologisessa
mallissaan. Tarpeiden vaihtuminen tapahtuu ylenevässä
järjestyksessä fysiologisista tarpeista turvallisuuteen, hyväksyttynä
olemisen ja rakkauden tunteisiin, itsekunnioitukseen ja lopulta
itsensä toteuttamiseen. Perustarpeet on voitava tyydyttää ensin, jotta
ihminen voisi keksittyä korkeampien tasojen tarpeisiin. Itsensä
toteuttamisen tasolla yksilöt, joiden fyysiset ja psyykkiset tarpeet on
tyydytetty, vapautuvat epäitsekkääseen toimintaan ja kehittämään
korkeampia voimavarojaan.
Maslow nimesi itsensä toteuttamisen ylittävän tilan
ylipersoonalliseksi tasoksi. Tällä tasolla ihmisen aktiviteetti on
pelkästään henkistä. Sitä voisi luonnehtia meditatiiviseksi
itsetutkiskeluksi, täydelliseksi tyytyväisyydeksi, epäitsekkyydeksi,
harmonian tunteeksi, ykseydeksi universumin kanssa tai
korkeamman tietoisuuden tason kokemiseksi. Maslow’n mukaan
tämä malli antaa mahdollisuuden määritellä ”paremmat” ja
”huonommat” yhteiskunnat; paremmat kykenevät tyydyttämään
kaikki väestön perustarpeet ja tarjoamaan mahdollisuuden itsensä
toteuttamiseen. 13
Tästä näkökulmasta katsottuna oikeanlainen yhteisö tarkoittaa
joukkoa ihmisiä, jotka kulkevat yhdessä universaalia humanismia
kohti. Sarkar käytti ihmiskunnasta puhuessaan usein vertausta
perheestä tai ihmisryhmästä pyhiinvaellusmatkalla. Kulkue
 55
pysähtyy heti, kun yksikin ryhmän jäsenistä loukkaantuu tai
sairastuu. Hän lainasi amerikkalaista runoilijaa Carl Sandburgia:

On vain yksi mies, ja hänen nimensä on miehet.

On vain yksi nainen, ja hänen nimensä on naiset.
On vain yksi lapsi, ja hänen nimensä on lapset. 14

Yhteiskunnan pitäisi helpottaa kollektiivista liikettä ja edistää sen

kaikkien yksilöiden kasvua. Tämä pätee yhteisen tietoisuuden tason,
sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden suhteen.
Yleensä ihmiset ajattelevat kehityksen olevan aineellisten
mukavuuksien tai yhä monimutkaistuvan tekniikan lisääntymistä.
Sarkar sen sijaan esitti, että fyysisellä alueella ei voi tapahtua mitään
todellista kehitystä. Kaikki fyysinen hajoaa vääjäämättä; mitä
tahansa fyysisiä voimia ihminen saavuttaakin, hän voi myös hetkessä
menettää sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden myötä. Kaikki
fyysiset keksinnöt, jotka tekevät elämämme helpommaksi ja
mukavammaksi luovat vastaavasti ongelmia, vaaroja ja
sivuvaikutuksia. Muinoin, kun ihmiset kävelivät tai ajelivat
hevoskärryillä, juuri kukaan ei loukkaantunut onnettomuuksissa
vakavasti – nykyään kymmenet tuhannet kuolevat autoihinsa joka
vuosi.
Paul Hawken raportoi, että Yhdysvaltojen taloudessa National
Academy of Engineeringin laskelmien mukaan 94 % kaikista raaka-
aineista muuttuu jo valmistusasteella jätteiksi ja lopullisista tuotteista
80 % kuuden kuukauden sisällä.15 Toisin sanoen,
ympäristönäkökulmasta katsottuna, järjestelmän tehokkuus ei yllä
edes vaivaiseen prosenttiin. Jos saastuminen ja jätteenkäsittely
lasketaan mukaan, luku muuttuu ehkäpä peräti negatiiviseksi.
On myöskin ilmeistä että tiedon, kommunikaation ja älyllisten
aktiviteetin kasvu ei aina merkitse todellista edistymistä ihmisen
syvällisemmän hyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna. Se, mitä
opimme, unohtuu helposti. Stressi, hermostuneisuus, masennus ja
mielisairaudet ovat paljon yleisempiä sivistyneen
kaupunkilaisväestön keskuudessa teollistuneissa yhteiskunnissa kuin
vähemmän koulutettujen kyläläisten joukossa.
Nykyaikana, enemmän kuin koskaan ennen, pelkkä yrityskin oppia
hallitsemaan tämän muuttuvan ja suhteellisen maailman arkitietoutta
on stressaavaa. Arvioidaan, että julkaistujen kirjojen kokonaismäärä
56
kaksinkertaistuu maailmassa noin joka seitsemäs vuosi. Näin on ollut
siitä lähtien, kun ensimmäisen kirja eli Gutenbergin Raamattu
painettiin 1600-luvulla Euroopassa. Myös maailman tieteellinen ja
tekninen kirjallisuus lisääntyvät tällä tavalla vielä nykyisinkin, 21.
vuosisadan alkupuolella. Kukaan ihminen ei pysty hallitsemaan edes
murto-osaa maailman tietoudesta miltään alalta, joten tietoudellaan
on turha ylpeillä.
Henkinen oivaltaminen on todellista viisautta. Elämän syvimmät
totuudet ja pyyteetön rakkaus ovat ikuisia inspiraation lähteitä.
Henkinen kehitys merkitsee ihmisen tietoisuuden laajenemista
äärettömän yhteyteen; täydellisen rauhan ja ehdottoman onnen tilaan.
Tietäen tai tietämättään kaikki ihmiset etsivät tätä tietoisuuden tilaa
tuskan ja mielihyvän alta. Ihmisten ponnistelu tämän siunatun tilan
saavuttamiseksi on henkistä etsintää.
Henkisyys eroaa uskonnollisista menoista ja rituaaleista. Prout
väittää, että henkisen kaipuun olemassaolo on luontaista kaikille
ihmisille, vaikkakin yksilöt kokevat sen eri aikaan elämässään. Vain
henkisellä tasolla on mahdollista saavuttaa täydellinen
vapautuminen, fyysisellä ja mentaalisella tasolla ei absoluuttista
vapautta voi olla.
Prout esittää, että vain sellainen fyysinen ja älyllinen toiminta, joka
edesauttaa kasvua kohti ehtymätöntä hyvinvointia on edistyksellistä.
Toisaalta myöskin vain sellaista taloutta, joka suo ihmisille
mahdollisuuden ansaita omalla työllään toimeentulonsa, voidaan
pitää edistyksellisenä ja kollektiivisen mielenrauhan takaavana. Kun
ihmisten ei tarvitse murehtia, miten he kykenevät maksavat
vuokransa, koulutuksensa tai perheidensä terveydenhoidon, suo tämä
varmuus heille resursseja korkeamman älyllisen ja henkisen luonteen
kehittämiseen.
 57
Dynaaminen elämänverkosto: ”Pramá”

Elämä Maapallolla ilmenee dynaamisen tasapainon tilana – elävien

organismien verkostojen välisinä kytkentöinä. Kaikki liikkuu ja
muuttuu, mikään luonnossa ei ole staattista. Olemassaolon taistelu,
eläin- ja kasvilajien keskinäinen riippuvuus, nopea sopeutuminen
yhtäkkisesti muuttuviin elinolosuhteisiin, joita vuodenaikojen
vaihtuminen, myrskyt, metsäpalot, tulvat ja muut luonnonilmiöt
aiheuttavat, heijastavat luonnon pysyvää dynaamisuutta.
Sarkar käytti sanskritinkielistä sanaa pramá, dynaaminen
tasapaino, kuvaamaan tätä liikkuvien ja värähtelevien voimien
suhdetta. Se kuvaa osuvasti luonnon ympäristöä, jossa kaikkien
elämänmuotojen yhteistoiminta ja riippuvuus on hämmästyttävää.
Yksisoluisesta bakteerista monimutkaisimpiin eläimiin kaikki
ekosysteemin osaset esittävät ainutlaatuista rooliaan. Syntymän,
elämän, kuoleman ja hajoamisen kierto jatkuu alati tasapainoisena
vaihtelevuuden tilana. Itse asiassa luonto on kuin tehdas, joka ei
tuota lainkaan jätettä – kaikki kierrätetään.
Tällä hetkellä planeettaamme asuttaa n. 40 000 selkärankaista
eläinlajia, 250 000 kasvilajia ja useita miljoonia hyönteis- ja
pieneliölajeja. Jopa kymmenen lajin elossa säilyminen tai
sukupuuttoon kuoleminen voi olla riippuvainen yhden lajin
olemassaolosta.

Ekologisen tasapainon järkkyminen

Lähes neljäsosaa maailman nisäkkäistä uhkaa sukupuuttoon

kuoleminen 30 vuoden sisällä, raportoi Yhdistyneiden Kansakuntien
Ympäristöohjelma (UNEP) toukokuussa 2002. Tiedemiehet, jotka
tutkimuksen tekivät, määrittivät 1130 nisäkkään, 1183 lintulajin ja
5611 kasvilajin olevan sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Raportti
osoittaa, että viimeksi mainittu lukumäärä on todennäköisesti vielä
paljon korkeampi, sillä vain 4 % tunnetuista kasvilajeista on arvioitu
läpikotaisin. 16
Pääasiallinen syy biodiversiteetin järkkymiseen sekä planeetan
ekosysteemien saastumiseen ja tuhoutumiseen on ihmisen oma
toiminta, joka on johtanut ilmakehän ja ilmaston muutoksiin,
hakkuuaukkoihin, aavikoitumiseen ja valtamerien tyhjenemiseen.
58
Lisäksi kasvava myrkkyjätekuormitus ja radioaktiivisten keräymien
aiheuttamat riskit sekä pohjavesivarojen saastuminen ja
hupeneminen ovat kaikki vakavia ongelmia, joiden vaikutukset
ulottuvat kauas kansallisten rajojen ulkopuolelle. Ne uhkaavat
vakavasti planeettaamme kykyä ylläpitää elämää.
Luonto on menettänyt pramánsa eli dynaamisen tasapainonsa sen
vuoksi, että ihmiskunta itse on menettänyt tasapainonsa. Tämä
pramán puute on ilmeistä fyysisellä, mentaalisella ja henkisellä
olemassaolon tasolla ja ilmenee sekä yksilötasolla että
yhteiselämässä.
Joulukuun 6. päivänä vuonna 2001 Nobelin Rauhanpalkinnon
Satavuotissymposiumissa Oslossa sata Nobel-palkinnon saajaa antoi
lyhyen mutta kovasanaisen julkilausuman, jossa he varoittivat
maailmaa uhkaavasta vakavasta vaarasta. Heidän mukaansa
turvallisuutemme riippuu välittömästä toiminnasta erityisesti
ympäristön suojeluun sekä sosiaalisiin uudistuksiin liittyen.

Vakavin vaara, joka uhkaa maailmanrauhaa tulevina vuosina,

kumpuaa… maailman kodittomien oikeutetuista vaatimuksista.
Suurin osa näistä köyhistä ja hyljeksityistä elää päiväntasaajan
ilmastossa. Globaali lämpeneminen, jota he eivät itse ole
aiheuttaneet vaan muutamat etuoikeutetut, tulee vaikuttamaan
eniten heidän haavoittuvaan ympäristöönsä. Heidän asemansa tulee
olemaan epätoivoinen ja ilmiselvästi epäoikeudenmukainen…
Tulevaisuuden ainoa toivo on demokraattisesti laillistettu
kansainvälinen yhteistoiminta, jonka keinoin voimme vastustaa sekä
globaalia lämpenemistä että aseistautunutta maailmaa. Näille
yhteen liittyville päämäärille perustuvat elintärkeät tasapainon osa-
alueet edetessämme kohti laajempiasteista yhteiskunnallista
oikeudenmukaisuutta, joka yksin tuo toiveita rauhasta....
Meidän on opittava ajattelemaan uudella tavalla pysyäksemme
elossa globalisoimassamme maailmassa. Enemmän kuin koskaan
ennen, maapallon tulevaisuus riippuu yhteisestä hyvinvoinnista.17

Sarkarin mukaan pramáa menettäessään järjestelmä käy läpi kolme

tasoa: ensin sekaannus, sitten pysähtyneisyys ja lopulta
rappeutuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että tasapainon järkkyessä
sosiaalinen tai luonnon järjestys häiriintyy, jolloin sen normaali
 59
toiminta on pakotettu rajuun muutokseen. Lopulta sen koko
olemassaolo vaarantuu. Sarkarin sanoin: ”Tämän päivän
ihmisyhteisö on saavuttanut rappeutumistason, jonka seurauksena se
on hukassa taloudellisen vararikon, sosiaalisen levottomuuden,
kulttuurisen taantumisen ja uskonnollisen taikauskon viidakossa.” 18
Pohjois-Amerikan Hopi-intiaaneilla on sana Koyaanisqatsi, joka
tarkoittaa ”tasapainotonta elämää”. Nykyinen läntinen yhteiskunta on
tulvillaan esimerkkejä tästä tasapainottomuudesta ja pramán
katoamisesta: suvaitsemattomuus, perheyhteisön mureneminen,
riisto, uskonnollinen fanatismi, laajalle levinnyt pornografia ja
naisten hyväksikäyttö, huume- ja alkoholiriippuvuus, kasvava
rikollisuus, lasten keskinäinen väkivalta sekä ympäristön
tuhoutuminen.
Samanlaista tasapainottomuutta voidaan havaita monien ihmisten
henkilökohtaisessa elämässä: hermostuneisuutta, hämmennystä sekä
epäterveellisten tapojen omaksumista, jotka syvenevät
epäluottamukseksi, itsekkyydeksi, itsetuhoiseksi käyttäytymiseksi,
tarkoituksettomuuden tunteeksi, hillittömyydeksi ja
kontrolloimattomaksi vihaksi, lopulta päätyen syvään
toivottomuuteen, masennukseen ja itsemurha-ajatuksiin.
Kolme miljoonaa amerikkalaista 14–17 -vuotiasta harkitsi
itsemurhaa vuonna 2000 ja kolmasosa heistä yritti sitä, raportoi
Yhdysvaltain hallituksen katsaus. SAMHSA:n (Aineiden
haittakäyttö- ja mielenterveyspalveluhallinto) raportin mukaan
pääasiallinen syy yrityksiin oli masennus.19 Teinimurhat ovat
kolminkertaistuneet kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Ikä,
jossa tehdään eniten väkivaltarikollisuuksia, on Yhdysvalloissa
laskenut vähän alle kolmestakymmenestä seitsemääntoista.20
Tilastollisesti maailman rikkaimman maan nuoriso on myös
vihaisinta, masentuneinta ja väkivaltaisinta.

Miten pramá voidaan palauttaa

Praman palauttamiseksi yksilötasolla ihmisen tulee noudattaa

terveitä elämäntapoja, kuten syödä ravitsevaa ja tasapainoista ruokaa,
liikkua säännöllisesti, välttää tupakointia ja päihteitä, osallistua
yhteiskunnallisten sekä tukiryhmien toimintaan, palvella
vapaaehtoisesti puutteenalaisia ja harjoittaa sisäistä hiljentymistä
60
päivittäin. Nämä kaikki ovat tärkeitä terveyden, mielen tasapainon
sekä sisäisen tyytyväisyyden tunteen mahdollistamiseksi.
Praman palauttamiseksi yhteisötasolla on edettävä askel askeleelta.
Ensin tasapaino tulisi palauttaa materiaalisella tasolla. Tämä
edellyttää jokaisen yksilön perustarpeet takaavan
talousjärjestelmän luomista.
Oikea tasapaino tulisi rakentaa uudelleen yhteiskunnan jokaisella
osa-alueella. Esimerkiksi maatalousjärjestelmä pitäisi uudistaa
kestävälle pohjalle tuottamaan riittävästi peruselintarvikkeita
nykyiselle väestölle, sekä ottamaan huomioon tulevaisuuden
väestönkasvun. Ruoan vienti tulisi sallia vasta, kun oma väestö on
ruokittu.
Teollisuus pitäisi suunnitella tuottamaan paikallisen väestön
tarpeisiin sopivaa teknologiaa. Tämä voidaan aikaansaada
muuttamalla pääsääntöisesti voitontavoitteluun keskittyvät yritykset
paikallisesti hallituiksi osuuskunniksi. Kaikkien teollisuusyritysten
tulisi olla myös ympäristön kannalta turvallisia. Näitä järjestelmiä
esitellään yksityiskohtaisemmin seuraavissa kappaleissa.
Praman uudistamiseksi mentaalisella tasolla olisi paikallisia ja
alkuperäiskansojen kulttuureja, kieliä ja viisautta tuettava ja
arvostettava. Tästä seuraava vahvan kulttuuri-identiteetin
omaksuminen suojaisi nykyisen valtakulttuurin aiheuttamalta
alemmuudentunteelta. Poliittisesti riippumaton korkeamman tason
koulutusjärjestelmä, joka on vapaa kaikesta dogmaattisuudesta, on
myös uudistuvan yhteiskunnan olennainen elementti.
Henkisellä tasolla yhteiskunnan tulisi kannustaa suvaitsevaisuutta
sekä eri vakaumusten ja uskonnollisten perinteiden hyväksymistä.
Universaalien, henkisten harjoitusten vapaa opiskelu tulisi
mahdollistaa kaikille.
Lopulta näistä tasapainotetuista fyysisistä, mentaalisista ja
henkisistä osa-alueista olisi muodostettava terve
yhteiskuntakokonaisuus. Nämä askeleet voisivat muuttaa vallitsevan
materialistisen yhteiskunnan henkisesti suuntautuneeksi, koko
maapallon kattavaksi, ihmisperheeksi.
 61
Meditaatio

Kamppaillessamme maailmanrauhan ja oikeudenmukaisuuden

puolesta meidän ei tulisi laiminlyödä omaa sisäistä rauhaamme.
Ihmisolennoilla on luontainen rauhan ja onnellisuuden jano. Ulkoiset
kohteet eivät voi tyydyttää tätä sisäistä kaipuuta, sillä niiden
tarjoama mielihyvä on vain väliaikaista; meidän tuleekin matkata
omaan sisimpäämme löytääksemme todellisen rauhan ja
onnellisuuden.
Meditaatio on syvällinen tuhansia vuosia vanha mielen
harjoitusmuoto. Mystikot kehittivät sen avuksi niille, jotka haluavat
löytää sisäisen rauhan. Menetelmä on yksinkertainen: sulkemalla
silmät, istumalla suorassa ja hiljaa, hengittämällä syvään ja
keskittämällä mieli tietyn tekniikan mukaisesti, ihminen voi
saavuttaa vähitellen syvän rauhan ja täyttymyksen.
Meditaatio on eräänlaista syvällistä mietiskelyä siitä, keitä me
todellisuudessa olemme. Menetelmä paljastaa minuutemme
tiedostamattoman puolen ja laajentaa tajuntaamme. Siitä käytetään
nimitystä intuitiivinen tiede, koska se kehittää tietoisuutemme
korkeampia tasoja. Tunkeutumalla päivittäisen sosiaalisen
(ehdollistavan) ajattelun tuolle puolen, meditaatio vapauttaa mielen
rajoittavista opeista. Se voi auttaa meitä näkemään sen
”laillisuusverhon” läpi, jota riistäjät ja opportunistit käyttävät
peittääkseen tuhoavat ja itsekkäät tekonsa.
Meditaatio hyödyttää ihmistä myös henkilökohtaisella tasolla: se
auttaa voittamaan vihan ja syyllisyyden tunteita, erilaisia
komplekseja, unettomuutta, pelkotiloja, masennusta sekä
yksinäisyyttä. Se kehittää tahdonvoimaa, itsekuria ja
persoonallisuutta sekä parantaa omanarvontuntoa, mielenterveyttä,
muistia ja keskittymiskykyä. Ymmärrys, viisaus, sietokyky
ja etenkin sisäinen mielenrauha, myötätunto ja
rakastamisen kyky lisääntyvät meditaation
harjoittamisen myötä.
Prabhat Ranjan Sarkar, Proutin perustaja, oli henkinen mestari,
jonka päämääränä oli luoda henkisyyteen pohjautuva yhteiskunta.
Hän perusti sosiaalis-henkisen järjestön Ananda Margan, jonka
sanskritinkielinen nimi merkitsee ”Autuuden tie”. Ananda Margan
munkit ja nunnat, jotka pukeutuvat ihmiskunnan palveluun
62
omistautumista symbolisoivaan oranssiin väriin, tarjoavat
henkilökohtaista meditaation opetusta maksutta. 21
 63

Ns.Transpersoonallinen psykologia tunnistaa kuusi kriteeriä,

jotka ovat ominaisia aidolle henkiselle harjoitukselle:

Eettisyys: moraalisen luonteen omaksuminen niin, ettemme

vahingoittaisi muita

Emotionaalinen muodonmuutos: kielteisen tunteellisen

suhtautumistavan muuttaminen myönteiseksi

Tarkkaavaisuuden harjoittaminen: mielen rauhoittamisen,

keskittämisen sekä kohdistamisen harjoittelu sen hallinnan ja
muokkaamisen mahdollistamiseksi

Motivaation uudelleensuuntaaminen: tarkoitusperien

uudistaminen, itsekkäiden halujen vähittäinen hylkääminen
pyyteettömän palvelemisen hyväksi.

Havaintokyvyn jalostaminen: kehittää kykyä tajuta mielen

alitajuiset kerrostumat.

Viisauden kehittäminen: universaalien totuuksien

ymmärtäminen, rajattoman rakkauden kehittäminen kaikkia kohtaan.

Nämä kuusi tekijää kuvaavat hyvin yhteyttä henkilökohtaisen

henkisen kehittymisen ja sosiaalisen muutoksen välillä.
Maailma ei tarvitse ainoastaan uusia oikeudenmukaisia,
demokraattisia sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita, vaan se
tarvitsee myös parempia, vahvempia ja epäitsekkäämpiä ihmisiä.
Tästä syystä meidän tulee tehdä järjestelmällisiä, vapauttavia
muutoksia itsessämme. Vallankumous alkaa sisältäpäin.
64

PROUTIN MERKITTÄVYYS JA PRAMA-KÄSITE

Tri Leonardo Boff 22 on teologi ja professori, joka on kirjoittanut yli

50 kirjaa. Hän on yksi perustajista Liberation Theology eli
Vapautuksen teologia-liikkeessä, joka pyrkii lisäämään katolisen
kirkon oppiin sosialistisen perspektiivin ja taistelemaan
oikeudenmukaisuuden puolesta radikaalilla kristillisyydellään.
Hänet on palkittu työstään ihmisoikeuksien edistämisen puolesta
Right Livelihood Award -palkinnolla, jota monet pitävät
vaihtoehto-Nobelina.

Prout-järjestelmän poikkeuksellinen merkitys tulee esille kahdessa

perusajatuksessa; sen kokonaisvaltaisuudessa ja käytännöllisyydessä.
Koko järjestelmä pohjautuu ihmisen aitoon kehittämiseen, sekä
hyvin oivallettuun näkemykseen ihmisestä yksilö- ja yhteisötasolla…
Jokaisessa ihmisessä on kolme ulottuvuutta: fyysinen, mentaalinen
ja henkinen. Näitä kaikkia tulee kehittää yhdessä. Ellei niin tehdä,
kehitystä ei joko tapahdu ollenkaan, tai se on epäoikeudenmukaista
monine uhreineen. Prout on kehitetty huolella luomaan tasapainoa
(pramá) ja harmoniaa. Tulos on oleva kaikkien hyvinvointi ja
onnellisuus.

Fyysinen kattaa kaikki aineelliset ulottuvuudet kuten kehon,

mitattavien ilmiöiden maailman, luonnonvarat, maan
hedelmällisyyden, kemialliset alkuaineet sekä kosmisen energian.
Prout opettaa, miten maailman luonnonvaroja voidaan käyttää
maksimaalisesti ja silti turvata riittävä kestävä kehitys kaikille
nykyisin eläville ja myös tuleville. Eikä vain ihmisille, vaan
muillekin luoduille olennoille: kiville, kasveille ja eläimille.

Mentaalinen koostuu ihmismielen universaalisuudesta, älystä,

tahdosta, mielikuvituksesta ja tunteiden muovaamasta psyykkisestä
elämästä, sekä sisäisestä herkkyydestämme. Ihmisolennon tulisi
kehittää mentaalisia kykyjään itsensä ja toisten hyväksi:
oikeudenmukaista käytöstä, riistomekanismien kitkemistä sekä
luovaa ongelmien ratkaisukykyä.
 65
Henkinen on ihmisolennon kykyä yhdistää mikrokosmos
makrokosmokseen, oivaltaa kokonaisvaltaisesti ja ymmärtää
asioiden toinen puoli – viesti, joka tulee universumin suuruudesta. Se
on kykyä mietiskellä, osoittaa kunnioitusta ja harjoittaa
vuoropuhelua sen mysteerin kanssa, jota uskonnot kutsuvat
Jumalaksi tai universumia ohjaavaksi voimaksi. Tämän ulottuvuuden
vaikutuksesta ihmisolento muuttuu kosmiseksi olennoksi. Tämä on
ikuista harjoittelua. Meidän tulisi ponnistella näiden kaikkien
ulottuvuuksien sisällyttämiseksi kestävän kehityksen prosessiin.
Toinen Prout-järjestelmälle luonteenomainen piirre on sen
käytännöllisyys. P. R. Sarkarin seuraajat kaikkialla maailmassa eivät
pysähdy vain teoreettiseen ihmistuntemukseen, vaan he syventyvät
asioiden toteuttamiseen tehokkaasti käytännön tasolla. Tässä on
järjestelmän viehätys…
Tuloksena tästä käytännön loogisuudesta on tasapainotettu talous,
jossa tarpeet ja mukavuudet palvelevat näitä kolmea ihmisen
ulottuvuutta: fyysistä, mentaalista ja henkistä. Järjestelmä esittelee
humaanin tavan lähestyä taloutta.
Prout toimii kriittisesti vallitsevaa kapitalistista talousjärjestelmää
ja uusliberalistista lähestymistapaa kohtaan, jotka aiheuttavat
massiivista epäoikeudenmukaisuutta ja syrjäytymistä. Niinpä Prout
hylkää kapitalistisen talouden kyltymättömine tavaran ja
palveluiden kasaamisineen, sen sijaan se pyrkii vastaamaan ihmisten
tarpeiden vaatimukseen – mukaan lukien kaipaukseen yhteydestä
Korkeimpaan…
Suosittelen painokkaasti tähän järjestelmään tutustumista ja sen
soveltamista kaikkialla. Se tulee olemaan erityisen hyödyllinen
katolisen kirkon perustason yhteisöille ja myös muille
ruohonjuuritason ryhmille, jotka suunnittelevat ja toimivat
pyrkiäkseen lisäämään köyhien ihmisten ostovoimaa.
Prout kritisoi myös olemassa olevaa sosialistista järjestelmää sen
keskusjohtoisuuden ja jäykkyyden vuoksi. Mutta ennen kaikkea
Prout tarjoaa mahdollisuuden inhimilliseen talouselämään, joka
hyvin toimiessaan tulee tuottamaan ihmisille elämää ja onnellisuutta.
66

3 OIKEUS ELÄÄ!
Näinä päivinä henkilöä jolla on rikkautta kunnioitetaan ja
arvostetaan, kun taas varatonta ei kunnioita kukaan…Ihmisparat
raatavat kellon ympäri, lähes olemattomilla ansioilla...Asemat ja
torit ovat täynnä raajarikkoisia ja rääsyisiä kerjäläisiä
ojentelemassa kerjuukulhojaan epätoivoisina...Köyhät asuvat
slummeissa, hädin tuskin luonnonvoimilta suojautuneina
...Kyläläiset kuolevat riittävän lääkinnän puutteessa
...Jalkakäytävistä on tullut monien ihmisten koti. – P. R. Sarkar 1

Maa-planeetan luonnonvarat riittävät kaikille – jos vain jaamme ne.

Kuten edellisessä kappaleessa on kerrottu, Kosmisen perinnön
periaatteen mukaisesti rikkauksien ja luonnonvarojen hamstraus ei
ole hyväksyttävää. Proutin päämääränä on jakaa ja käyttää
perintöosuutemme järkevällä tavalla kaikkien hyväksi.
Kuitenkin kohtuullisten aineellisten kannustimien suominen
taitavimmille, ahkerimmille ja eniten yhteisöään hyödyttäville
työntekijöille on tärkeä osa Prout-taloutta. Päämääränä on kohottaa
kaikkien elintasoa ja elämän laatua vähitellen aiheuttamatta vahinkoa
luonnolle ja toisille olennoille.

Elämän perustarpeet

Jokaisen valtion pitäisi aivan ensimmäiseksi taata kaikille oikeus

elämään. Brasilialainen dominikaanimunkki Frei Betto kiinnitti
huomiota tähän todetessaan: ”Yhteiskunnan
oikeudenmukaisuusaste voidaan määrittää sen perusteella, miten
ruoka jaetaan kansalaisten kesken.”2 Sarkar toteaa Proutin
ensimmäiseksi vaatimukseksi: ”Jokaisen perustarpeet tulee tyydyttää
kaikkina aikoina.”3 Perushyödykkeiden tuottamisen tulee olla kaiken
elinkeinotoiminnan tärkein tehtävä ja velvollisuus. Ihmiset
kykenevät oivaltamaan yksilölliset voimavaransa, kehittymään
kulttuurisesti, saavuttamaan sisäisen täyttymyksensä ja voiman
toteuttaa itseään vain, jos heidän perustarpeensa ovat tyydytetyt.
 67
Prout tunnistaa viisi elämän perustarvetta: ruoka (sisältäen
puhtaan juomaveden), vaatteet, asunto (sisältäen riittävän hygienian
ja energian), terveydenhoito ja koulutus. Lisäksi näihin kuuluvat
paikallisten kulkuyhteyksien sekä kasteluveden saatavuus.
Neohumanistisen periaatteen mukaisesti nämä synnynnäiset oikeudet
ylittävät kansallisuuden rajat. Jokaisen ihmisen perustarpeet, oli
sitten kyseessä syntyperäinen maan kansalainen tai tilapäinen
vierailija, tulee taata. Jokaisella on oltava myös oikeus asettua
asumaan mihin maahan tahansa.
Oikeus mielekkääseen työhön oikeudenmukaisella palkalla on
myös perustavaa laatua oleva ihmisoikeus. Näitä vähimmäistarpeita
tyydyttäviä palveluja ei tulisi järjestää julkisyhteisöjen
hyvinvointijärjestelmien taholta, kuten vapaissa demokraattisissa
maissa nykyisin tapahtuu. Parempi olisi, että ihmiset maksaisivat
niistä rehellisen työn tekemisestä ansaitsemallaan rahalla. Valtion eri
hallinnon alojen velvollisuutena on pyrkiä täystyöllisyyttä
ylläpitäviin toimiin. Työn tulee olla mielekästä ja sen tulee tarjota
jokaiselle mahdollisuus hyödyntää taitojaan ja osaamistaan.
Minimipalkka on asetettava riittävän korkeaksi, jotta ihmiset voivat
hankkia vähimmäistarpeensa työllään.
Nykyisillä hyvinvointijärjestelmillä on taipumus edesauttaa
palveluiden käyttäjien haluttomuutta työntekoon. Esimerkiksi
Yhdysvalloissa erilaisten tukien saajien on välittömästi ilmoitettava
jokainen ansaitsemansa dollari, joka sitten yleensä vähennetään
heidän seuraavasta tukierästään. He eivät voi ottaa lainaa
pienyrityksen perustamista varten uhraamatta heti kuukausittaista
tukeaan. Näin tuensaajat tulevat riippuvaisiksi järjestelmästä, heistä
tulee köyhyyden ja hyvinvointipalvelujen orjia. Prout sen sijaan suo
avustuksia vain erityistapauksissa fyysisesti tai psyykkisesti
työkyvyttömille.
Päätökset vähimmäistarpeista tulisi toteuttaa edistyksellisellä
tavalla; ne täytyy sopeuttaa sen hetkisten resurssien sekä paikallisen
tutkitun standardin mukaisesti. Kuten kaikki Proutin periaatteet,
vähimmäistarpeiden standardi muuttuu ajan ja paikan mukaan.
Peruselintarvikkeet ovat erilaisia eri kulttuureissa, ja silti niiden on
turvattava riittävä ravintotaso. Sääolosuhteet ja kulttuuri vaikuttavat
niin vaatetukseen kuin vähimmäisasumistasoonkin. Tietenkin
niille, jotka työskentelevät ahkerammin, tulee sallia mahdollisuus
ansaita enemmän esimerkiksi isomman ja paremman asunnon
68
ostamiseen. Järjestelmään sisällytetään tällaisia kannustimia toisin
kuin kommunistisessa taloudessa. Kaikille kuitenkin taataan asunto,
poikkeuksetta.
Prout-järjestelmässä ostovoima otetaan taloudellisen kehityksen
mittariksi. Ostovoiman jatkuvaa kohoamista edesauttamaan
vaaditaan joukko toimenpiteitä. Näihin kuuluvat
perushyödykkeiden ja
-palvelujen taattu saatavuus, vakaat hinnat, ansiotason
progressiivinen kehitys sekä yhteisön kasvava varallisuus ja
tuottavuus.
Miten loistava paikka maailmasta tuleekaan, kun kenenkään koko
planeetalla ei tarvitse olla huolissaan omasta tai perheensä puolesta
rahojen riittämisestä ruokaan, vaatteisiin, asumiseen, koulutukseen ja
terveydenhoitoon!

Monikansalliset lääkeyhtiöt

Köyhyys synnyttää sairautta ja edistää infektioiden leviämistä.

Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan köyhissä maissa 11
miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi infektiosairauksiin – yli 30 000
joka päivä. Puolet heistä on alle viisivuotiaita lapsia. Heistä yli
neljännes – 2,6 miljoonaa – kuolee AIDS:iin. Ihmisillä ole varaa
lääkkeisiin, joilla näitä sairauksia hoidetaan – eikä valtioillakaan.
Suuremmat kehittyvät maat tuottavat itse länsimaisten lääkkeiden
halpoja kopioita. Esimerkiksi Intia tuottaa 70 % käyttämistään
lääkkeistä ja Egypti, Thaimaa, Argentiina sekä Brasilia ovat
kasvattamassa omavaraisuusastettaan. Muutkin kehitysmaat
hyötyvät ostaessaan näitä halvempia lääkkeitä, koska näin niiden
terveydenhoitobudjetit riittävät useamman potilaan hoitoon.
Enemmän kuin 50 kehitysmaata – ja lisäksi jopa muutama kehittynyt
maa – onkin jättänyt patentoimatta lääkkeitä, jotta halvemmilla
versioilla voitaisiin pelastaa ihmishenkiä.
Brasilia tuottaa menetyksellisesti HIV/AIDS -lääkkeitä,
kolmiterapiahoito niillä maksaa vain 4000 USA:n dollaria. Sama
hoito Yhdysvalloissa maksaa 15 000 dollaria. Lähes 90 000
brasilialaista HIV-positiivista saa ilmaista hoitoa – neljä kertaa
enemmän kuin olisi mahdollista, jos maa joutuisi maksamaan
patentoiduista lääkkeistä.
 69
Muutama monikansallinen suuryhtiö hallitsee koko
lääketeollisuutta: Pfizer (Yhdysvallat) 32,3 miljardin,
GlaxoSmithKline (Englanti) 29,5 miljardin, Eli Lilly (Yhdysvallat)
11,5 miljardin ja Merck (Saksa) 6,7 miljardin dollarin liikevaihdolla.
Nämä Neljä Suurta muodostavat ikään kuin kartellin, ja käyttävät
taloudellista vaikutusvaltaansa estämään halpalääkkeiden tuotannon.
Ne pitävät valtavia voittojaan täysin oikeutettuina, käyttäväthän ne
varoja uusien lääkkeiden tuotekehittelyyn – vaikkakin summa on
vain murto-osa verrattuna yhtiöiden miljardien dollarien
mainoskampanjoihin. Edelleen; ainoastaan 10 % näiden yhtiöiden
tutkimus- ja tuotekehittelybudjeteista käytetään sellaisten lääkkeiden
kehittämiseen, jotka nujertaisivat 90 % maailman sairauksista – loput
90 % kulutetaan kehittämään lääkkeitä rikkaiden maiden tarpeisiin,
kuten liikalihavuuden hoitoon.
Lääkeyritysten painostuksesta Maailman kauppajärjestö (WTO) loi
tiukat säädökset; Trade Related Intrernational Property Rights,
TRIPS. Ne säädettiin kuitenkin sillä tavalla varauksellisiksi, että jos
jossakin maassa vallitsee ”kansallinen hätätila”, maa voi sivuuttaa
TRIPS-sopimuksen. Varmasti AIDS-pandemia tai 30 000
infektiotautiin kuollutta päivässä täyttää jonkinlaisen hätätilan
vaatimukset, mutta nämä Neljä Suurta ovat painostaneet
Yhdysvaltain hallitusta palkkaamaan lakimiesten armeijan
valvomaan etujaan, jotta tämä TRIPS-sopimuksen ”porsaanreikä”
saataisiin tukittua. Sopimusrikkomukset on tuotu WTO:n
tuomioistuimen käsiteltäväksi, jossa – toisin kuin rikosoikeudessa –
todistamisen taakka on sälytetty puolustautuvan maan harteille.
Mikä vielä pahempaa, Yhdysvaltojen hallitus käyttää uhkia Neljän
Suuren puolesta. Esimerkiksi Yhdysvallat uhkaa perua
Dominikaanisen Tasavallan erityisoikeuden myydä tekstiilejään
Yhdysvalloissa, ellei maa hylkää suunnitelmaansa halpalääkkeiden
tuonnista. Brasiliaa ja Intiaa on varoitettu sanktioista Amerikan
Bilateral Super 301 -lain mukaisesti. 4

Lääkeomavaraisuutta Brasiliaan

P. R. Sarkar kirjoittaa: ”Luonnolla on tapana tuottaa runsain määrin

yrttejä, joilla parannetaan kaikki paikallisten ihmisten yleiset
sairaudet.”5 Silti Brasilia tuo joka vuosi 1,3 miljardin dollarin arvosta
70
monikansallisten lääkeyhtiöiden lääkkeitä, ja ne myydään ihmisille
hyvin kalliilla hinnalla. Teresópolisissa (Rio de Janeiro) kaksi
proutistia todistaa, että Brasilian maaperä pystyy tuottamaan
paikallisten ihmisten tarvitsemat lääkkeet hinnalla, johon heillä on
varaa.
Ary Moraes erikoistui lääkekasveihin yliopistossa ja vietti sen
jälkeen neljä vuotta Amazonilla opiskellen alkuperäiskansojen
parissa. Hän palasi kotimaahansa v. 1988 ja osti 10 hehtaaria
metsämaata. Nyt hänen pienellä maatilallaan kasvaa yli 150
lääkekasvia. Hän on muotoillut puutarhansa erityisen ympyräkuvion
(mandala) muotoiseksi edistämään kasvua. Kasveille soitetaan
universaaleista mantroista koostuvia lauluja, minkä hän uskoo
lisäävän kasvien parantavaa voimaa. Pienessä työpajassaan Moraes
tuottaa valtavia määriä yli 120:tä erilaista yrttilääkettä myytäväksi
maan terveyskauppoihin ja toreille.
Yhdysvaltain vaatimuksesta Brasiliassa on saatettu voimaan hyvin
tiukkoja luonnonlääkkeiksi nimeämisen tai lääkkeinä myymisen
kieltäviä lakeja. Valtio langettaa myös lakisääteisiä rajoituksia
pientuottajille estääkseen heitä kilpailemasta monikansallisen
lääketeollisuuden kanssa. Näin Brasilia kuten monet muutkin
taloudellisesti alikehittyneet maat ovat pakotettuja riippuvaisuuteen
ulkomaisista lääkkeistä ja terveystuotteista. Tämä vaikeuttaa suuresti
niiden ihmisten elämää, jotka tarvitsisivat edullisia lääkkeitä.
Tällä hetkellä vain 3 hehtaaria Moraesin maasta on viljeltynä. Hän
on intiaanien tavoin ryhtynyt keräämään suurimman osan
lääkekasveista metsämaaltaan. Kahdeksankymmentä köyhää perhettä
asuu hänen maillaan, ja yhdessä vaimonsa Rosa Helenan kanssa hän
perusti ilmaisen lääke- ja hammasklinikan sekä koulun aikuisille
lukutaidon opetusta varten. He perustivat myös naisten osuuskunnan
ja opettivat naiset viljelemään yleisimpiä lääkekasveja. Naiset
valmistavat kasveista yskänsiirappia, jota Moraesit auttavat heitä
myymään. Asukasyhdistys on järjestänyt yhteisön tuotteiden
myynnin, jossa käytetään paikallisrahaa kaupankäynnin välineenä.
Näin on syntynyt kotiteollisuutta valmistamaan ja myymään
käsitöitä, leipää, perinneruokaa, käytettyjä kirjoja ja vaatteita.
Toinen proutisti Porto Alegren lähettyvillä yhteistyössä Viamãon
kunnanhallituksen kanssa on perustanut osuuskunnan tarjoten työtä
yli 50 työttömälle paikalliselle ihmiselle. He viljelevät myös
lääkekasveja tuottaen useita lääkkeitä paikalliselle yhteisölle.
 71
Moraes sanoo: ”Haasteenamme on hävittää riippuvuuden asenne
yhteisöstämme. Jokaisen meistä tulee aloittaa järjestäytynyt
vallankumouksellinen kansalaistoimintaprojekti turvataksemme
ihmisten perustarpeiden tyydyttämisen osuustoiminnallisen
yhteistyön keinoin.” 6

Erot kommunismiin verrattuna

Kun Prout-yhteisö ensin on turvannut kaikkien perustarpeet, tulee

sen sitten päättää, miten ylijäämä jaetaan. Sarkar väittää, että tasan
jakaminen ei ole käytännöllistä: ”Erilaisuus, ei samanlaisuus, on
luonnon laki... Ne, jotka haluavat tehdä kaiken yhtäläiseksi,
epäonnistuvat varmasti, koska he toimivat vastoin luonnon
perusolemusta.” 7
Sarkar ei hyväksynyt kommunismin aatetta. Vaikka Carl Marx oli
humanisti, joka innoitti vallankumouksellisia huolehtimaan siitä, että
kaikkien perustarpeet tulisivat tyydytetyiksi, Sarkar näkee
kommunistisen aatemaailman ihmispsykologian vastaiseksi. ”Palvele
kykysi mukaan ja omista tarpeittesi mukaan ”kuulostaa hyvältä,
muttei riitä motivoimaan valtaosaa ihmisistä.
Sekä poliittisen että taloudellisen vallan keskittäminen valtion
käsiin sai monet kommunistijohtajat uskomaan, että ainoastaan he
olivat oikeassa. Tämä ylimielisyys yhdistyneenä materialistiseen
oppiin, jonka mukaan tarkoitus pyhittää keinot, on johtanut
kommunistipuolueiden tyranniaan.
Kommunistihallitukset kautta maailman ovat synnyttäneet syvää
tyytymättömyyttä omien kansalaistensa keskuudessa.
Yksipuoluediktatuurit määräsivät sotilaat vangitsemaan ja jopa
tappamaan omia kansalaisiaan, jos nämä yrittivät protestoida tai
paeta. Nämä itsevaltaiset hallitukset sensuroivat taideteoksia,
kielsivät yksityisyrittäjyyden, nujersivat ihmisten aloitekyvyn sekä
kielsivät uskonnollisen ja henkisen vapauden. Kapinalliset
kansanliikkeet ovat sittemmin syrjäyttäneet nämä diktatuurit Itä-
Euroopassa ja Venäjällä.
Kommunistinen tukahduttaminen jatkuu vieläkin muutamassa
maassa. Amnesty Internationalin mukaan Kiinassa tapahtui v. 2001
ainakin 4000 teloitusta, mahdollisesti jopa 10 000. Pidätykset,
72
kidutukset sekä erilaisten henkisten ja uskonnollisten ryhmien ja
ihmisoikeusaktivistien vangitsemiset ovat jatkuneet. Arviolta 200
pidätettyä Falun Gongin harjoittajaa kuoli kidutuksen seurauksena, ja
uutiset Tiibetistä kertovat nunnien ja munkkien vangitsemisista.8
 73
Järkiperäinen resurssien jakaminen

Prout esittää: ”Ylitsejäävä vauraus tulee jakaa ihmisten kesken

heidän ansioituneisuutensa mukaisesti.”9 Prout-taloudessa tätä
ylijäämää nimitetään sanskritinkielisellä sanalla atiriktam.
Sen tarkoituksena on rohkaista ihmisiä kehittämään omia taitojaan
ja kykyjään, ja motivoida kansalaisia palvelemaan paremmin
yhteiskuntaa. Se voidaan antaa esimerkiksi lisäansiona tai muuna
hyvityksenä, tai toteuttaa erityisten toimeen liittyvien etujen kautta.
Esimerkiksi lahjakkaalle tutkijalle voidaan antaa mahdollisuus
käyttää kalliita laboratoriovälineitä, kun taas tehokas ja epäitsekäs
sosiaalityöntekijä voisi saada enemmän työntekijöitä alaisuuteensa.
Artikkelissaan ”Vähimmäistarpeet ja enimmäismukavuudet”,
Sarkar kuvasi laaja-alaisemmin minimipalkan ja atiriktamin
suhdetta. Hän painotti, että ihmisiä ei saisi jättää puutteeseen pelkän
minimipalkan varaan, vaan tarvitaan myös jatkuvaa pyrkimystä
tavallisten ihmisten talouden kohottamiseen ajan ja paikan
mukaiselle tasolle – suuren enemmistön tulisi saada tuntea elävänsä
arvokkaasti. 10

Viisi Proutin pääperiaatetta

Seuraavat, ns. Proutin viisi perusväittämää osoittavat, miten resurssit

tulisi jakaa. Yhdessä ne muodostavat viisi Proutin pääperiaatetta.11
Prout-mallin ainutlaatuisuus on siinä, että se tunnistaa ihmisen
fyysisen, psyykkisen ja henkisen luonteenlaadun ja näkee ne
luonnonvaroina.

1. Kenenkään yksilön ei tule sallia koota mitään aineellista

varallisuutta ilman yhteiselimen selvää lupaa tai
hyväksyntää

Tämä kohta tunnustaa, että planeettamme aineelliset resurssit ovat

rajalliset, ja että varallisuuden kokoaminen tai sillä keinottelu sen
sijaan että se käytettäisiin tuottaviin investointeihin, vähentää
suoraan muiden ihmisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Sen
vuoksi palkoille, samoin kuin maa- ja perintöomaisuudelle, täytyy
asettaa katto.
74
Tämä periaate pohjautuu edellisessä kappaleessa mainittuun
kosmisen perinnön käsitteeseen. Sen mukaan ihmisillä on oikeus
käyttää ja jakaa, mutta ei hamstrata, tuhlata tai väärinkäyttää Luojalta
lahjaksi saamiaan resursseja.
Palkat pitäisi jäädyttää järkevälle maksimitasolle. Maksimipalkka
lasketaan siten, että siihen sisältyvät kaikki palkan eri osatekijät
kuten osakkeet ja optiot, kannustimet, bonukset, henkilökohtaiset
kulukorvaukset jne. Minimi- ja maksimipalkkojen välistä erotusta
tulisi kaventaa asteittain, muttei kuitenkaan poistaa kokonaan.
Yrityksissä hyväksytäänkin nykyään minimi- ja maksimipalkkojen
välisen eron kontrollointi enenevässä määrin. Maineikas ekonomisti
John Kenneth Galbraith kirjoitti: ”Suorin ja tehokkain tapa tasa-
arvon parantamiseksi yhtiöissä olisi määritellä keskimääräisen- ja
maksimikorvauksen suurin vaihteluväli.”12 Joissakin japanilaisissa ja
eurooppalaisissa yhtiöissä on jo tällainen käytäntö.
Sarkar käytti ”yhteiselin”-sanaa puhuessaan yhteiskunnasta. Hän
sanoi, että hallituksen velvollisuus on asettaa rajoituksia omaisuuden
kasaantumiselle muodostamalla taloudellisia hallintoelimiä. Hän
vaati, että näiden hallintoelinten jäsenten tulisi olla ”niitä, jotka ovat
rehellisiä ja jotka todella haluavat edistää ihmisten hyvinvointia...
yhteiskunnallisen palvelun keinoin...”13 Prout-hallinto laatisi
poliittiset ja taloudelliset menettelytavat ja normit sekä kuulisi
yksittäisten kansalaisten esityksiä koskien palkkojensa
poikkeamistarvetta. Esimerkiksi halvaantuneelle henkilölle voitaisiin
antaa uudenaikainen, tietokoneistettu pyörätuoli.
Tämä koskee luonnollisesti vain aineellista vaurautta, koska
älyllinen tieto ja henkinen viisaus ovat rajattomat.

2. Kaikkia maailmankaikkeuden aineellisia, yliaineellisia ja

henkisiä voimavaroja tulee hyödyntää maksimaalisesti ja
jakaa järkevästi

Maksimaalinen hyödyntäminen tarkoittaa planeetan resurssien

käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla – suurinta mahdollista
taloudellista ja mekaanista tehokkuutta käyttäen suojellen samalla
ympäristöä. Prout takaa korkean elämänlaadun mahdollisuuden
kaikille, jos vain resursseja käytetään viisaasti. Amerikkalaisen
tiedemiehen ja näkijän R. Buckminster Fullerin sanoin: ”Meillä on
käytössämme tarpeeksi teknologista tietotaitoa antaaksemme
jokaiselle kunnollisen elämän ja vapauttaaksemme ihmiskunnan
 75
tekemään sitä, mitä se on tarkoitettu tekemään: käyttämään
ihmismieltä keksimään epätavallisuuksia, eikä vain taistelemaan
hengissä pysymisestään.” 14
Liiallinen varallisuuden keskittyminen johtaa maapallon resurssien
köyhään hyödyntämiseen. Esimerkiksi pienen eliitin omistaessa
laajoja maa-alueita, osa maasta jää helposti käyttämättä tai siinä
viljellään rahakasveja vientiin. Köyhän maaseudun
viljelijäväestön on pakko selviytyä pienillä maatilkuillaan, raivaten
ja viljellen niitä ikävin ekologisin seurauksin.
Yliaineelliset voimavarat sisältävät henkevän, aistein
havaitsemattoman tiedon ja voiman ominaisuuksia – esimerkiksi
telepatia, selvänäköisyys ja intuitio. Henkiset voimavarat viittaavat
maailmankaikkeuden voimiin, joiden vetovoima lähentää meitä
korkeimman tietoisuuden kanssa.

3. Sekä yksilöllisiä että yhteiskunnan fyysisiä, metafyysisiä ja

henkisiä voimavaroja tulee hyödyntää mahdollisimman
laaja-alaisesti

Tämä periaate koskee kaikkien inhimillisten resurssien

hyödyntämistä korostaen niin yksilön kuin yhteisönkin hyvinvointia.
Terveet yksilöt muodostavat terveen yhteisön ja päinvastoin. Proutin
näkemyksen mukaan todellista ristiriitaa yksilön edun ja yhteisen
edun välillä ei ole olemassa, vaan pikemminkin niiden edut ovat
yhteneväisiä.
Liiallisen yksilöllisyyden seuraukset nähdään nykyään perheiden
hajoamisena ja itsekkäänä ”minä ensin” -asenteena, joka surullista
kyllä on liian vallitsevaa kautta koko läntisen maailman.
Materialistinen kuluttajayhteiskunta painostaa ihmisiä kasvattamaan
omia nautintojaan ja mukavuuksiaan vähät välittäen muiden
tarpeista.
Periaate ei kuitenkaan merkitse kaiken yksilöllisen hylkäämistä
yhteisen edun vuoksi. Yhteiskunnan tulee kunnioittaa ihmisten
erilaisuutta sekä sallia ihmisten ajatella omaa parastaan, ilmaista
luovuuttaan ja muodostaa erilaisia suhteita. Proutin tärkeä päämäärä
on rohkaista yksilöitä oivaltamaan potentiaalinsa, jotta he voivat
toteuttaa unelmansa ja saavuttaa päämääränsä.
Kommunismi on tuonut esille liiallisen kollektiivisuuden vaarat.
Useimmat kommunistiset hallitukset ovat olleet pelottavan
76
tehottomia tehden elämän tylsäksi ja mekaaniseksi.
Metafyysisten ja älyllisten voimien tuhlausta tapahtuu, kun
ihmisiltä puuttuu koulutusta, heiltä kielletään mahdollisuus kehittää
erilaisia kykyjään, tai tuoda julki näkemyksiään rodullisen tai
sukupuolisen sorron vuoksi. Miten ihanaa tuleekaan olemaan, kun
ihmisten kaikkinaista luovuutta rohkaistaan ja kanavoidaan
maailman parantamiseen sen sijaan, että sitä tuhlataan ja
väärinkäytetään esimerkiksi mainontaan, jonka tavoitteena on saada
meidät ostamaan tavaroita joita emme tarvitse.
Henkinen potentiaali, joka sallii ihmisten kehittää sisäistä rauhaa,
harmoniaa, viisautta ja kestävää onnellisuutta jää löytymättä
materialistisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin kautta historian
muutamat mystikot eri kulttuureissa ovat omistautuneet
henkisyyden harjoittamiseen oivaltaakseen sisäisen aarteensa ja
jakaakseen sen toisten kanssa.

4. Fyysisten, metafyysisten, aineellisten, yliaineellisten ja

henkisten hyödyntämiskeinojen välillä tulee vallita sopiva
tasapaino.

Suhteellisen edun talousperiaate esittää, että jokaisen valtion ja

yksilön pitäisi tehdä sitä mitä parhaiten osaa. Valitettavasti tähän
näkemykseen perusteella on väitetty, että Keski-Amerikka kykenisi
parhaiten tuottamaan banaaneja Pohjois-Amerikalle ja, että
Yhdysvallat on etevin tuottamaan kaiken muun! Food First
-instituutti on osoittanut, että jokaisella valtiolla on mahdollisuus
tuottaa maataloutensa turvin ruoka omalle väestölleen. 15
Proutin mukaan alueellinen omavaraisuus on tehokkain tapa
kohottaa kaikkien ihmisten elintasoa. Viljelysmaa tulisi kaikkialla
käyttää ensisijaisesti tuottamaan ruokaa omille asukkaille, ja vasta
kun oma väestö on ruokittu, voitaisiin ylijäämän vienti sallia.
Tämän periaatteen mukaan keskeistä on ihmisten ja yhteisön
kokonaisvaltainen kehitys. Jos jonkin luonnonvaran
hyödyntämistavan suhteen syntyy kilpailua, tulee luonnonvara
hyödyntää sen arvokkaamman laadun mukaisesti.
Esimerkiksi Kiinan Kulttuurivallankumouksen ja Kambodzan
Punaisten Khmerien vallan aikana kaikki lääkärit, hoitajat ja
korkeasti koulutetut henkilöt pakotettiin epäoikeudenmukaisesti
työskentelemään maaseutukommuuneissa. Kehittyneitä älyllisiä
 77
kykyjä omaavia ei saisi palkata vain fyysiseen työhön, sillä jokaisen
arvonsa ansainneen rehellistä työtä tekevän tulisi saada kokea
hänelle kuuluvaa kunnioitusta.
Henkisesti kehittyneet yksilöt, jotka ilmentävät syvää viisautta ja
myötätuntoa, ovat nykyään vielä harvinaisia. Heidän tulisi sallia
viettää valtaosa ajastaan jakaen viisauttaan toisille.
Sama periaate pätee myös fyysiseen ympäristöön luonnonvarana.
Villin inspiroivaa maisemallista kauneutta tulviva erämaa tulee
rauhoittaa luonnonpuistoksi sen sijaan, että paikalle perustetaan
rautamalmikaivos.
Fossiilisten polttoaineiden käyttö tuhoaa ilmastomme ja
ympäristömme. Pramán – dynaamisen tasapainon – palauttamiseksi
tulisi tehdä kaikki voitava kehittämällä ja käyttämällä vaihtoehtoisia
energialähteitä: aurinkovoimaa, aalto- ja tuulivoimaa,
vuorovesivoimaa, sekä maan magneettista vetovoimaa.

5. Hyödyntämismenetelmien tulisi vaihdella ajan, paikan ja

henkilön mukaan ja hyödyntämisen pitäisi olla luonteeltaan
edistyksellistä.

Tämä periaate huomioi, että muutos on jatkuvaa. Prout ei ole kiveen

veistetty malli, vaan kattava yhdistelmä dynaamisia periaatteita, joita
käytäntöön sovellettaessa pitäisi ottaa huomioon monia paikallisia ja
kulttuurisia tekijöitä.
Teknologinen kehitys mahdollistaa sekä luomisen että tuhoamisen.
Nykyajan rikkaat laitokset ja yksilöt määräävät tieteen tutkimuksen
suunnasta ja käyttävät tutkimustuloksia omaksi hyödykseen.
Prout-yhteisön haasteena on tehdä viisaita valintoja ja suunnata
tutkimus ja kehitys ihmiskunnan ja planeetan pitkäntähtäimen
hyvinvointiin. Voimme toivottaa uuden teknologian tervetulleeksi
silloin, kun se vapauttaa ihmisen mielen ja kädet korkeampien
päämäärien toteuttamiseen. Kaikki mahdollinen tulisi tehdä
teknologian vaikutusten arvioimiseksi ja minimoida niiden
negatiiviset vaikutukset.

Työntekoon motivoivia tekijöitä

Usein väitetään, että suuret tuloerot ovat tarpeen rohkaisemaan

78
kyvykkäimpiä yhä suurempaan tuottavuuteen ja ottamaan vastaan
yhä haasteellisemman työn. Prout myöntääkin, että jonkinlainen
tulojen eroavuus on hyödyksi yhteisölle. Täytyy kuitenkin ottaa
huomioon, että ihmisten motivoituminen on monimutkaista – on
monia syitä siihen, miksi ihminen valitsee olla tuottava ja vain yksi
niistä on raha.
Abraham Maslow tutki aihetta yksityiskohtaisesti. Hän huomasi,
että terveet itseään toteuttavat ihmiset omistautuivat työlleen
kiinnostuksesta työtä itseään kohtaan eivätkä ulkoisten palkkioiden
vuoksi. Hän totesi, että yhtä hyvin lapsessa kuin aikuisessakin löytyy
motivaatio luomiseen ja työn tekemiseen, että useimmat ihmiset
”ovat hyvää työvoimaa; vastustavat ajan tuhlaamista, tehottomuutta
ja haluavat tehdä työnsä hyvin”. 16
Ristiriidat ihmissuhteissa, pelokas ilmapiiri, ikävystyneisyys,
liukuhihnatyö ja epärationaaliset ohjeet luovat negatiivisuutta
työpaikoilla, kun taas hyvin johdettu positiivinen työympäristö voi
suuresti edesauttaa ihmisen luonnollista halua tehdä hyvää työtä.
Työnjohdolliset taidot, jotka vaalivat positiivisen työasenteen ja
-ympäristön luomista, voivat hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Maslow kritisoi voimakkaasti perinteistä talousajattelua, joka
pohjautuu pelkästään vanhentuneeseen motivaatioteoriaan, jonka
mukaan ihmiset työskentelevät kovemmin ansaitakseen enemmän
rahaa tyydyttämään perustarpeitaan. Kuitenkin hän tunnusti terveen
kilpailun ja rahallisten kannustimien olevan paikallaan
kirjoittaessaan: ”Nyrkkeilijä tarvitsee kunnon kehäkumppanin,
jottei kunto pääse rapistumaan. Jos halutaan tuottaa huippulaatua,
paras työntekijä palkittakoon.” 17
Proutisti Mark L. Friedman toimii taloustieteen
apulaisprofessorina Minnesotan valtionyliopistossa Yhdysvalloissa.
Hän on kirjoittanut kokonaisvaltaisen tutkielman P. R. Sarkarin
taloudellisesta kannustusjärjestelmästä otsikolla: ”Kohti tuloerojen
ihannetasoa.”18 Aloittaen Maslowista ja sisällyttäen ekonomistien
Harvey Leibensteinin ja John Tomerin analyysit Friedman esittelee
talousmallinsa osoittaen kahdeksan tekijää, jotka motivoivat
työntekijöitä tuottoisuuteen. Hän tuo ne esiin kaavassaan, missä Pr
(productivity) tarkoittaa tuottavuutta, joka on toimintaa f
(function) seuraavien tekijöiden vuorovaikutuksen seurauksena:

Pr = f (A, P, Ed, Ex, WE, FG, SC, MI )

 79
A kuvaa yksilöllistä kyvykkyyttä (ability). Friedman olettaa
ihmisten välillä olevan joitakin eroavaisuuksia, joihin kuuluvat
synnynnäiset lahjakkuudet ja hankitut kyvyt.
P kuvaa luonnetta (personality), sisältäen yksilöllisen
tarmokkuuden, kypsyyden, työmoraalin ja fyysisen terveyden.
Ed kuvaa koulutusta (education).
Ex tarkoittaa työkokemusta (experience).
WE merkitsee työympäristöä (working environment), joka koostuu
useista eri tekijöistä. Esimerkiksi miten työ ja työpaikka sopii
yksilölle? Onko työ yksinäistä, jota jotkut pitävät parempana, vai
kuuluuko siihen sosiaalista vuorovaikutusta? Tarvitaanko siinä
kirjallisia vai motorisia taitoja? Kuuluuko työhön merkityksellisiin
päämääriin tähtäämistä? Ovatko työnjohtajat ja työtoverit reiluja ja
työssä tukevia?
FG tarkoittaa kasvua tulevaisuudessa (future growth) – työntekijän
mahdollisuutta oppia ja kasvaa nykyisessä työssään. Tämä lisää
itsetuntoa ja työtyytyväisyyttä sekä kasvattaa motivaatiota.
SC kuvaa palvelukulttuuria (service culture), tasoa, jolle
palvelualttiuden arvo asetetaan. Jos työpaikan tavoitteet ovat jalot,
palveluhengen innoittama henkilö ponnistelee enemmän tavoitteiden
saavuttamiseksi odottamatta henkilökohtaista palkitsemista.
MI kuvaa materiallista kannustusta (material incentive).

Kaikki muuttujat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Esimerkiksi

henkilökohtaisesti kyvykkäämmät usein jatkavat opiskeluaan, joka
puolestaan saattaa lisätä heidän resurssejaan. Kokemuksen kasvaessa
koulutuksella hankitut kyvyt kasvavat ja lisäävät kyvykkyyttä
entisestään.
Tämä malli näyttää, että aineellinen kannustin palkan muodossa on
vain yksi tekijä niistä kahdeksasta tekijästä, jotka motivoivat
työntekijää tuottavuuteen, eikä sitä tulisi ylikorostaa.

Taloudelliset mittarit minimi- ja maksimipalkan

määrittämiseksi
Ekonomistit ovat jo kauan painineet sen kysymyksen kanssa, miten
tehokkain mahdollinen tuotanto ja jakelu saavutetaan
mahdollisimman tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Onhan niin,
että tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta yleensä pidetään aivan eri
80
asioina. Monet ovat jopa sitä mieltä, että ekonomistien ei tule ottaa
tasa-arvoa huomioon ollenkaan.
Proutin periaatteiden mukaan atiriktam (perustarpeiden jakamisen
jälkeen yhteisön saama ylijäämä) ratkaisee tämän vaikean pulman
sekä loogisesti että moraalisesti. Prout esittää, että ainoa oikeutus
myöntää henkilölle suuremmat tulot on hänen motivoimisensa
hyödyttämään yhteisöään vielä enemmän.
Vaikka korkeampi palkka voi saada yksilön työskentelemään
kovemmin tai kehittämään osaamistaan, on yksilön tuottavuudella
kuitenkin rajansa. Materialististen kannustimien avulla kohotettu
tuotantokäyrä vakautuu lopulta vääjäämättä. Tämä on keskeinen
periaate taloustieteessä, joka tunnetaan vähenevän tuoton lakina (law
of diminishing marginal returns). Satakertainen palkankorotus ei voi
saada yksilöä työskentelemään sata kertaa kovemmin, muuttumaan
sata kertaa tehokkaammaksi. Kuten ensimmäisessä kappaleessa
yksityiskohtaisesti esitettiin, jotkut yksilöt – kuten CEO-yhtiössä –
ansaitsevat tänä päivänä kolmekymmentätuhatkertaisia palkkoja
toisiin työntekijöihin verrattuna.
Prout-ekonomisti Ravi Batra on laatinut kaavan atiriktamin
periaatteeseen pohjautuvasta tulonjakojärjestelmästä. Seuraavassa
kaaviossa A on atiriktam, NNP nettokansantuote (net national
product), L työvoima (labor force) ja w todellinen
vähimmäiselintason vaatima reaalipalkka (real wage).

A = NNP- wL

Siis, kun valtion kokonaistuotannon arvosta (nettokansantuote)

vähennetään työntekijöiden (työvoima) yhteenlaskettu
standardinmukainen minimipalkka (reaalipalkka), silloin jäljelle
jäävä määrä on ylijäämä (atiriktam), joka tulee olla käytettävissä
palkankorotuksina tai kannustimina. 19
Jatkamalla tämän kaavan kehittelyä Friedman on luonut
taloudellisen mallin, joka esittelee ihanteellisen kannustintason
maksimaalisen tuotannon saavuttamiseksi. Kaikki mikä maksetaan
siitä yli, olisi tuhlausta, mistä johtuen yhteisön tulisi käyttää nämä
resurssit muihin tarkoituksiin. Malli antaa teoreettisen kehyksen
tilastotutkimukselle; se mukaisesti myöskin yksittäisellä yrityksellä
on mahdollisuus tarkentaa ihanteellinen yksilön palkkataso. 20
Eri talousalueilla Prout-johtokuntien on laskettava lailliset
 81
vähimmäispalkat yksilöille ja heidän perheilleen paikallisen
vähimmäistarpeiden hintatason pohjalta. Minimipalkka tulisi
olemaan huomattavasti korkeampi kuin nykyinen palkkataso
käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa. Tietysti
elinkustannukset ovat alhaisemmat taloudellisesti vähemmän
kehittyneissä maissa, joten aluksi minimipalkat voitaneen asettaa
niillä alueilla alhaisemmiksi kuin kehittyneemmissä maissa.

Johtokuntien tulee sitten laskea bruttokansantuotetta ja muita

indikaattoreita hyväksikäyttäen ylijäämän arvo, jonka talous juuri
sillä hetkellä tuottaa – erotus valtion tai alueen kokonaistulojen ja
tarvittavan minimipalkkojen määrän välillä. Tämä tieto
mahdollistaisi paikallisen lakisääteisen maksimipalkan laskemisen.
Todennäköisesti se olisi ainakin kymmenkertainen minimipalkkaan
verrattuna. Tämän vaihtelun minimi- ja maksimipalkan välillä
voitaisiin odottaa olevan alussa korkeampi vähemmän kehittyneillä
alueilla eron kaventuessa asteittain, kun elintaso ja kaikkinainen
elämänlaatu kohenevat.
Vaatimus toimeentulon tuottavasta minimipalkasta poistaisi eräitä
alipalkattuja huonotuottoisia töitä. Esimerkiksi kotiapulaisille
alikehittyneissä maissa maksetaan niin vähän, että useimmissa
keskiluokan talouksissa on varaa ainakin yhteen apulaiseen, kun taas
kehittyneissä maissa vain rikkaat ovat valmiit maksamaan tästä
palvelutyöstä vaadittua kunnon palkkaa. Prout-talous ei hyväksy
alipalkattua ruumiillista työtä tekevien ihmisten riistoa.
Ihmiset, jotka ovat fyysisesti tai psyykkisesti vammaisia tai
muuten kykenemättömiä tekemään korkeatuottoista työtä, saisivat
tukipalkkaa, tai heidät työllistettäisiin julkisiin työprojekteihin tai
jonkinlaisiin palveluosuuskuntiin. Tämä täystyöllisyysjärjestelmä
syrjäyttäisi tämän hetkisen valtion toimeentuloturvan, poikkeuksena
vanhusten toimeentulon varmistaminen.
Keynesilaiset talousmiehet tulisivat arvostamaan sitä, että
minimipalkkojen korottaminen kiihdyttäisi kokonaiskysyntää
kasvattaen täten tuotantoa ja luoden lisää työpaikkoja. Useat
tutkimukset ovat osoittaneet, että minimipalkkojen korottaminen
kapitalistisessa taloudessa auttaa köyhiä ihmisiä aiheuttamatta sen
suurempaa jos minkäänlaista työttömyyden kasvua. Proutistisen
yhteiskunnan haaste tulee olemaan jatkuva ihmisen kykyjen,
osaamisen ja pätevyyden kohottaminen erilaatuisen koulutuksen
82
keinoin. On myös välttämätöntä vahvistaa tuottavuutta
pääomasijoituksin järjestämällä osuuskunnille ja itsensä työllistäville
matalakorkoisia yrityslainoja.
 83

TURBOKAPITALISMIN LEGITIMAATIOKRIISI –
SITTENKIN?

Juha Siltala, Helsingin yliopiston Suomen historian professori ja

psykohistorioitsija on kirjoittanut teokset ”Lapuan liike ja
kyyditykset ” v. 1985, ”Suomalainen ahdistus” v. 1992, ”Miehen
kunnia ” v. 1994, ”Valkoisen äidin pojat ” v. 1999, sekä ”Työelämän
huonontumisen lyhyt historia” v. 2004. Oheiset tekstit ovat otteita
hänen viimeisimmästä kirjastaan. 21

Kapitalismi oikeutti toisen maailmansodan jälkeen

tuotantovälineiden yksityisomistuksen antamalla vapausoikeuksille
aineellista katetta. Kansalaisten enemmistö resursoitiin
keskiluokaksi, joka saattoi perusturvan saatuaan haaveilla jo itsensä
toteuttamisesta. Omistamattomien omistajuus perustui työn
poliittisen niputtamisen elinikäisiksi työpaikoiksi, mikä ei
tarkoittanut vain maksettua työtä vaan myös työsuhdeturvaa ja
sosiaalivakuutusta. Kyse oli massatuotannon nousun ja
vasemmistopaineen aikaisesta kompromissista eikä yhteiskunnan
ohjailun ideaalimallin löytämisestä: hyvinvointivaltio ja
kolmikantainen sopiminen vakiintuivat monin paikoin vasta
säädeltyjen pääomaliikkeiden järjestelmän jo romahtaessa, eikä
Keynesin oppeja koskaan sovellettu kokonaisuudessaan.
Kun omistamattomat saivat oikeuden nauttia yhteiskunnallisesta
varallisuudesta, kapitalismin alkuaikojen aitauslait ikään kuin
kumottiin: pakko myydä itseään nälkäpalkalla mihin työhön tahansa
milloin tahansa lieveni. Joukkoirtisanomiset, määräaikaistamiset,
tehostamiset ja sosiaaliturvan huononnukset 1900-luvun
loppupuolella voidaan vastaavasti nähdä uusina aitauslakeina, joilla
vaihtoehtoiset toimeentulon lähteet suljettiin ja
palkkatyöriippuvuutta lisättiin.
Palkkatyö alkoi sijoituskilpailun vapautuessa palata kohti
alkuperäistä tavaramuotoaan, erillisiksi markkinahintaisiksi tehtäviksi.
Bruttokansantuote jaettiin uudestaan sijoittajien eduksi eivätkä he
enää palauttaneet sitä kansantalouksien kiertokulkuun työllistävinä
investointeina. Palkkataso alkoi polkea paikallaan tai jopa laskea.
Työaika työssä olevilla piteni ja työ voimaperäistyi samaan aikaan
kun syntyi rakenteellinen työttömyys ja alityöllisyys.
84
Polarisoituminen horjutti turvallisuutta, sillä toimeentulo ja
identiteetti olivat olleet sidottuina vakinaiseen palkkatyöhön.
Laaja keskiluokka oli poliittisesti synnytetty ja valtiosta
riippuvainen. Kun talouskasvua ruvettiin 1900-luvun lopulla
vauhdittamaan suosimalla voittojen kertymistä omistajille, karsittiin
tuotantokoneistosta kaikki ”rasva” eli palkkatyöntekijöiden
mahdollisuudet saada poliittisesti enemmän kuin mitä markkinat
heille maksaisivat. Kun organisaatiot läpivalaistiin sijoitetun
pääoman saaman reaalikoron kannalta, poistettiin vähitellen ne
katvealueet, joiden turvin tavallisten ihmisten enemmistö välillä oli
onnistunut luomaan itselleen hyvän tai ainakin kohtuullisen
siedettävän elämän huolimatta palkkatyöhön aina liittyvästä
riippuvuudesta. Tukiaisten ja yrittäjyyden välissä tasapainotellut
tilallinen, markkinoiden ja poliittisten valtalähteiden välillä
tasapainotellut työläinen, julkisen päätyön ja yksityisen sektorin
ylitöiden välillä pendelöinut lääkäri saavat nyt valita joko kasvuun
pakotetun suuromistajan tai proletarisoituvan palkkatyöläisen
aseman. Menettäessään markkinoista riippumattomat valtalähteensä
– pääomasijoitusten tehokkuuden esteet – oman työnsä myynnillä
eläneet putoavat keskiluokasta joko tulojen tai työn jälkeen
käyttöön jäävän energian osalta...
...Tämän kaiken olisi odottanut johtavan vakavaan
legitimaatiokriisiin, ainakin mikäli Immanuel Wallersteinia on
uskominen. Nyt näytti kuitenkin siltä, että talousjärjestelmän
oikeuttaminen sen tuottamalla keskimääräisellä hyvinvoinnilla oli
ollut tarpeen vain sellaisessa järjestysraamissa, jossa valta käsiteltiin
kansalaisilla olevaksi ja elinehdot olivat politisoitavissa. Kansallisen
järjestysraamin menetettyä merkitystään ja kansalaisten menetettyä
pääomaliikkeiden myötä joukkovoimansa kapitalismi lopetti
suostuttelun ja siirtyi vaatimaan: ellette luovu vasta saavutetusta
pikkuporvarillisesta elämäntyylistänne, menetätte työnne. Jos taas
suostutte töihin millä ehdoilla hyvänsä, niin fyysinen
olemassaolonne on toistaiseksi turvattu, vaikka mitäänhän ei voi
pysyvämmin taata...
...Työpaikkojen näennäisyhteisöllisyys heikentää työtekijöiden
markkinaintressien muotoilemista ja edustamista ja panee sen sijaan
työntekijät kyttäämään toistensa läsnä- ja poissaoloja. Väkeä on liian
vähän ja töiden valmistuminen toisista riippuvaista. Yhteisen
kapinan korvaa sisarkateellinen huoli siitä, ettei kukaan pääse
 85
vähemmällä. Työ-, asuin- ja hoitopaikkojen tasoa poljetaan
demokratia-argumenttia vääntelemällä: koska niin monella ei ole
niinkään paljon, sinunkin pitää luopua saavuttamistasi eduista!
Työntekijä ei kehtaa pyytää lainmukaista ylityötunnin korvausta
puolellatoista tunnilla, sillä niin moni olisi onnellinen, jos hänellä
ylipäänsä olisi töitä. Väljä tontti, joka vasta mahdollistaisi
yksityisyyden, saa väistyä ”kaupunkimaisen” tiivistämisen tieltä.
Pitkäaikaiset terapiasuhteet täytyy lopettaa, samoin kaikki kalliit
hoidot, koska niin monet jäävät joka tapauksessa niitä paitsi.
Hyvinvointivaltio pyrki aikanaan järjestämään kaikille ne oikeudet,
jotka ennen olivat harvojen herkkua; nyt tasan jaetaan pahoinvointia.
Työn rajojen mureneminen nostaa pintaan keskinäiseen vertailuun
liittyvän vihan, jonka sitomiseksi hyvinvointivaltiot oikeastaan
rakennettiin. Hyvinvointivaltioiden tilinpäätöstä pitäisikin
arvioida myös tunnetalouden eikä vain kansantalouden kannalta,
jolloin kaunaisen tai itsetuhoisen vertailun lientyminen näyttäytyy
saavutuksena sinänsä.
Enemmistö saattoi samaistua keskiluokkaan niin kauan kuin pystyi
saavuttamaan tietyt edut, jotka saivat nauttijansa pitämään itseään
etuoikeutettuina: hommansa oppinut duunari pystyi säästelemään
voimiaan töiden jälkeen käytettäväksi, urakoitsija tekemään voittoa
kohtuullisin ponnistuksin niukasti kilpailluilla markkinoillaan,
diakonissa hoitamaan hoidettavansa vapaaehtoisesti niin hyvin kuin
taisi rahaa ajattelemattakaan ja itsensä toteuttajat tieteessä ja
taiteessa keskittymään sisällölliseen elämäntyöhönsä vailla
tulosvastuuta muista töistä. Luokkaviha hellitti sitä mukaa, mitä
vähemmän omakohtaisesti merkityksellistä elämää joutui
haaskaamaan itselle vieraiden tarkoitusten palvelemiseen. Omaa
arvoaan ei tarvinnut alati puolustaa, eivätkä itseensä tyytyväiset
ihmiset liioin hyökkäilleet kärkkäästi toisten omaa arvoa vastaan.
Hyperkilpailu on ehkä ratkaissut tuottamattoman pääoman ongelman
mutta karahtaa tunnetalouden salakareille. Jos työntekijät joutuvat
tekemään kaksin verroin enemmän kuin ennen voimatta saavuttaa
lisäponnistuksillaan lisää palkkaa tai edes kohtuullista
työsuhdeturvaa, palkkatyö palaa paljaaksi hyväksikäytöksi ja lakkaa
olemasta missään merkityksessä työntekijöidensä omakohtainen
projekti. Palkkatyön paradoksaalinen mielekkyys työntekijän
kannalta piili löysyydessä, joka mahdollisti joko voimien
säästämisen tai niiden vapaaehtoisen käyttämisen sisällöllisesti
86
palkitsevalla tavalla ja siten myös subjektiksi pääsyn olosuhteiden
armoilta...
...Yhteistyön tuottaman hyödyn pakkoluovutus toiselle osapuolelle
ruokkii ihmisen ”itsekkyyttä” eli taipumusta pelata piittaamatonta
nollasummapeliä win-win -asetelmaa hakevan yhteispelin sijasta.
Epäsuotuisa vaihtosuhde ja ulkoinen kontrolli koetaan lisäksi paitsi
rappiona rationaalisessa pelissä myös henkilökohtaisina
loukkauksina,, jotka jonkun täytyy hyvittää, olipa häpeään haettu
hyvitys rationaalisesti perusteltua taikka ei. Alistamisen nostattama
viha läikehtii laatustandardin mukaisen pinnan alla sijaiskohteesta
toiseen, kun kapinaan ei voida nousta: itseen, asiakkaisiin ja
työtovereihin....
...Turbokapitalismin dilemma on se, että työntekijöitä vaaditaan
antamaan kaikkensa jo normaalitilanteessa: normin alittajia
soimataan ja normin ylittäjien katsotaan yhä jäävän jälkeen siitä,
mihin ensi vuonna olisi yllettävä. Arkielämä vakiinnutetaan
poikkeustilaksi, jotta homma jotenkin toimisi.
 87

4 TALOUDELLINEN DEMOKRATIA
Taloudellinen vapautuminen on jokaisen yksilön syntymäoikeus. Sen
saavuttamiseksi taloudellisen vallan käytön on oltava paikallisten
ihmisten käsissä. Taloudellisessa demokratiassa paikallisilla
ihmisillä on valta tehdä kaikki sitä koskevat päätökset, tuottaa
hyödykkeitä yleisen tarpeen pohjalta ja jakaa kaikki maatalous- ja
teollisuushyödykkeet – P. R. Sarkar 1

Prout esittää dynaamista ”ihmisten, ihmisiltä, ihmisille” -taloutta.

Hylkäämällä voiton tavoittelun talouden päämääränä, Prout pohjaa
taloustoimenpiteet kulutukseen, eli koskettamaan ihmisten todellisia
tarpeita.
Poliittinen demokratia kapitalistisessa järjestelmässä – suodessaan
kaikille oikeuden osallistua hallinnon edustajien valintaan – on
vakavasti puutteellinen, koska suuri raha vaikuttaa vaaleihin.
Taloudellinen demokratia sen sijaan mahdollistaa ihmisten
osallistumisen osuustoiminnan kautta. Se hajauttaa päätöksenteon
ja antaa kansalaisille oikeuden valita, miten heidän
paikallistalouttaan pitäisi toteuttaa.
Sarkar toi esille neljä taloudellisen demokratian menestymisen
edellytystä ja muotoili Proutin talousrakenteen täyttämään ne.
Järjestelmä tulee kohottamaan jokaisen elintasoa, varmistamaan
täystyöllisyyden luoden samalla hyödykkeiden ja pääoman
hajautetun virtauksen.
Kuten kappaleessa kolme esitettiin, ensimmäinen edellytys on
perustarpeiden saatavuuden takaaminen kaikille, jotta jokainen
ihminen voisi vapautua puutteesta ja köyhyyden pelosta.
Toiseksi ihmisillä pitäisi olla vähitellen kasvava tavaroiden ja
palvelujen ostokykyisyys. Tämä on elintärkeää, koska ihmisten
pitäisi saada tuntea elämän laatunsa paranevan. Ostovoiman käyttö
elintason mittarina on oikea tapa arvioida talouden todellista tilaa.
Ihmisten tulojen pitäisi kasvaa. Tämän saavuttamiseksi alueella
olevat raaka-aineet, maataloustuotteet ja muut resurssit olisi
valmistettava ja jalostettava lähellä alkuperäistä sijaintipaikkaansa.
Näin teknologian ja tuotannon tehostaminen tulee hyödyttämään
88
paikallista väestöä.
Kolmas edellytys on, että paikallisilla ihmisillä pitäisi olla oikeus
kaikkien heidän elämäänsä vaikuttavien taloudellisten päätösten
tekoon. Tästä hajautetusta talousmallista kerrotaan myöhemmin.
Neljäs ja viimeinen edellytys on, että ulkopuolisten haitallinen
puuttuminen paikallistalouksien liiketoimintaan olisi estettävä. Maan
tai luonnonvarojen ulkopuolista omistusta ei hyväksytä, eikä alueella
ansaittuja voittoja saa lähettää muualle tai kasata yksityistileille,
mieluumminkin ne on sijoitettava paikallisiin tuottaviin yrityksiin.

Kolmen tason teollisuus, kauppa ja palvelu

Proutiin pohjautuvalla taloudellisella demokratialla on

kolmipyöräinen rakenne:

Pienimuotoiset yksityisyritykset:

Henkilökohtaisen aloitteellisuuden ja luovuuden rohkaisemiseksi

pienten yhteisöjen, perheiden ja yksilöiden olisi sallittava perustaa
yksityisomistuspohjaista liiketoimintaa. Sarkar täsmensi että
”osuuskunniksi liian pienten tai yhtäaikaa pienten ja monimutkaisten
yritysten tulisi olla yksityisyrityksiä”.2 Esimerkiksi kotona toimivat
yritykset, perheravintolat, pienet vähittäiskaupat, käsityöpajat,
taiteelliset ryhmät ja yksityiset keksijät saattavat pitää itsenäistä
toimintaa parempana. Kaikkia omatoimisesti työllistyneitä ja
pienyrityksiä rohkaistaan rekisteröitymään laillisesti ilman
tarpeetonta byrokratiaa tai maksuja.
Tämän lähestymistavan viisautta osoittaa bangladeshilaisen Grameen-
pankin uskomaton menestys. Vastoin pankki- ja
hallintovirkailijoiden neuvoa taloustieteen professori Muhammad
Yunus aloitti pankkitoiminnan v. 1983 myöntämällä lainoja maansa
köyhimmille kansalaisille, niille jotka eivät omistaneet mitään.
Pankki keskittyy lainojen myöntämiseen naisille, joista useat ovat
lukutaidottomia. Grameen ei vaadi vakuuksia, vaan lainojen
saamisen ehtona on, että yksilöiden on muodostettava viiden hengen
ryhmiä. Koska tulevaisuuden lainat muille ryhmän jäsenille
riippuvat olemassa olevien lainojen takaisinmaksusta, ryhmän
jäsenillä on suuri tarve kannustaa, rohkaista ja auttaa toisiaan.
 89
Lainansaajat maksavat joka viikko pienen osan lainastaan takaisin.
Pankin lainojen takaisinmaksuprosentti on yli 97, mikä on
erinomainen maksuvarmuus verrattuna niin paikallisiin kuin
kansainvälisiinkin pankkeihin. Grameen-pankki on myöntänyt jo yli
2,5 miljardin dollarin edestä pienlainoja yli kahdelle miljoonalle
perheelle Bangladeshin maaseudulla. Nykyään myös muita
Grameenin muotoilemia pienluotto-ohjelmia on aluillaan kaikkialla
maailmassa. 3
Toisin kuin useimmissa kehitysohjelmissa, pankki ei vaadi
ammattikoulutusta ennen lainan myöntämistä. Sen sijaan se osoittaa
maaseudun köyhimpien kyläläisten, joilla ei ole muodollista
koulutusta tai kykyjä, voivan käydä kauppaa taitavasti saadessaan
siihen tilaisuuden. Omatoiminen työllistyminen osuustoiminnallisten
pankkien mikrolainojen turvin pienimuotoisissa yrityksissä on
tehokas keino köyhyyden vähentämiseksi ja täystyöllisyyden
saavuttamiseksi.
Prout-talouden mukaisissa yksityisyrityksissä asetetaan katto niin
työntekijöiden kuin myös myynnin määrälle. Jos yritys saavuttaa
toisen näistä rajoituksista sen on valittava seuraavista; joko
laajeneminen pysäytetään, tai yrityksestä muodostetaan
osuuskuntajohtoinen. Tämä muutos on välttämätön, koska näin
estetään varallisuuden liiallinen kasaantuminen.

Osuuskunnat:

Osuuskuntarakenne on keskeinen Prout-talouden toiminto.

Taloudellisessa demokratiassa työntekijöiden perusoikeus on
omistaa ja johtaa yrityksiään yhteishallinnollisesti. Teollisuus,
kauppa, maatalous ja pankkitoiminta tulisi hoitaa tuottaja- tai
kuluttajaosuuskuntien kautta. Ne huolehtivat perushyödykkeiden ja
monien muidenkin tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta.
Pienemmät satelliittiosuuskunnat voivat palvella suurempia
esimerkiksi tuottamalla auton osia, jotka sitten laivataan autotehtaille
lopullista asentamista varten.

Prout tunnistaa kolme edellytystä menestyvälle osuuskunnalle.

Ensimmäisenä on rehellinen, luotettava johto. Toinen on tarkka
hallinto, jonka avoin kirjanpito vahvistaa jäsenten ja yleisön
luottamusta. Kolmantena on osuustoiminnan saavuttama
90
hyväksyntä yhteisön taholta. Se tapahtuu yleisen
osuustoimintakoulutuksen keinoin, jonka pyrkimyksenä on
yhtenäisen osuuskuntaverkoston luominen alueelle.

Globaali kapitalismi, joka hävittää paikallisia yrityksiä ympäri

maailmaa, aiheuttaa epäoikeutettua painetta osuuskunnille.
Hajautetussa taloudellisessa demokratiassa sen sijaan kyetään
varmistamaan, että jokaisella yhteisön jäsenellä on työpaikka ja
äänivalta yhteisön päätöksenteossa.
Osuustoiminnallisella markkinataloudella on monia etuja: se pitää
kuluttajahinnat alhaalla, kontrolloi inflaatiota, takaa raaka-aineiden
alhaiset hinnat, varmistaa omaisuuden tasapuolisen jakamisen,
lähentää ihmistenvälisiä siteitä sekä rakentaa yhteisöhenkeä.
Suuren mittakaavan avainteollisuus:

”Yritykset, jotka joko ovat joko liian suuria, tai samalla sekä suuria
että osuuskunniksi liian monimutkaisia, tulisi kuulua suuren
mittakaavan yrityksiin.”4 Kuljetus, energiahuolto,
tietoliikenneyhteydet, maanpuolustus, kaivostoiminta, sekä öljy-,
petrokemian- ja terästeollisuus ovat välttämätön osa taloutta. Ne
vaativat suuria investointeja ja ovat vaikeasti hajasijoitettavissa.
Prout suosittaa, että tällaisen avainteollisuuden hoitavat valtion
julkishallinnon valvomat autonomiset laitokset.
Riippumattomien autonomisten elinten tulisi myös johtaa sellaisia
erikoisaloja kuten tutkimus ja kehitys, sairaalat ja vanhainkodit sekä
valvoa suuria perusrakenneprojekteja, kuten satamia ja lentokenttiä,
eli yleistä infrastruktuuria.
Kaikki luonnonvarat, julkiset laitokset ja strategisesti tärkeät
yritykset kuuluvat yhteisesti alueen ihmisille. Paikallishallituksen
olisi valvottava, että niitä johdetaan ekologisesti, kestävän
kehityksen menetelmin. Prout vastustaa jyrkästi IMF:n painostusta
julkisten palvelujen yksityistämisestä.
Avainteollisuuden pitäisi toimia ”ei voittoa, ei tappiota” -periaat-
teella. Tämä tarkoittaa, että tuotto investoidaan tai maksetaan
bonuksina työntekijöille tehokkuuden, laadun ja työtyytyväisyyden
maksimoimiseksi. Osa tästä ylijäämästä voidaan säilyttää rahastoissa
mahdollisen alijäämän varalta. Koska nämä yritykset eivät ole
yksityisomistuksessa, ylijäämää ei makseta osinkoina
osakkeenomistajille tai yksityisille sijoittajille. Sen sijaan
 91
avainteollisuuden pitäisi huolehtia talouskasvun ylläpitämisestä
tarjoamalla perusmateriaaleja ja palveluja kuluttajille ja
osuuskunnille kohtuuhinnoilla.

Tavaroiden ja palvelujen tuottaminen kuluttajille

Sarkar piti hyvin tärkeänä talouden osa-aluetta, jota hän kutsui

kansalaistaloudeksi. Se analysoi yksilöiden elämää suhteessa
talouteen kokonaisuudessaan ottaen huomioon elintason, ostovoiman
ja myös talousvaikeudet. Kansalaistalouden tärkein näkökohta on
perustarpeiden varmistaminen jokaiselle. Tämä velvollisuus sisältää
kulutustavaroiden tuotannon, jakelun, varastoinnin, myynnin ja
hinnoittelun valvonnan.
Tähän pyrkiessään osavaltion hallituksen on luokiteltava
kaikentyyppiset hyödykkeet kolmeen peruskategoriaan:
välttämättömät, tarpeelliset ja ei-välttämättömät. Välttämättömiin
lasketaan ne, joita tarvitaan riittävän elintason ylläpitämiseen:
puhdas vesi, ruoka, vaatteet, lääkkeet, talous- ja koulutarvikkeet
sekä energia. Tarpeellisiin hyödykkeisiin kuuluvat jotkut ruoka-
aineet ja vaatteet, muut kirjat kuin oppikirjat, suurin osa
sähkölaitteista, erilaiset kodinhoitotarvikkeet jne. Ei-välttämättömiin
tarvikkeisiin kuuluvat ylellisyystavarat.
Vain osuuskunnat tuottaisivat ja myisivät
välttämättömyystarvikkeita, sekä niin pitkälle kuin mahdollista,
myös tarpeellisia hyödykkeitä. Pienet yksityisyritykset tuottaisivat
pääasiassa ei-välttämättömiä ylellisyystavaroita tai palveluja ja ehkä
joitakin tarpeellisia hyödykkeitä.
Alueen taloudellisen kehityksen myötä kaikkien kolmen eri
kategorian hyödykkeiden määrä tulee kasvamaan. Kun jokainen on
kykenevä ostamaan välttämättömät perushyödykkeensä, voidaan
tarpeellisten hyödykkeiden kategoriasta vähitellen luokitella
esimerkiksi kodinkoneita ja sähkölaitteita välttämättömiin kuuluviksi.
Jokin ylellisyydeksi luokiteltu tuote voidaan myöhemmin luokitella
tarpeellisiksi tai jopa välttämättömäksi.
Sama koskee palveluita. Välttämättömiin peruspalveluihin
sisällytetään koulut lastentarhasta yliopistoon, sairaalat, vesilaitokset
ja jätehuoltopalvelut, paikallinen julkinen liikenne, rautatiet ja
kansalliset lehtoyhtiöt, energian tuotanto, tietoliikenne jne.
92
Paikallinen, valtion ja liittovaltion hallinto olisi vastuullinen
turvaamaan nämä palvelut autonomisten, tätä tarkoitusta varten
perustettujen julkisten laitosten kautta. Eräiden elintärkeiden alojen,
kuten lääkäri- ja terveyskeskuspalveluyritysten, jotka työllistäisivät
enemmän kuin kolme terveydenhoitoalan ammattilaista, tulisi toimia
henkilökunnan omistamina ja johtamina palveluosuuskuntina.
Prout-hallitus ylläpitäisi ja valvoisi myös terveysrahastojärjestelmää,
johon kaikki työntekijät maksavat kuukausittain osuutensa. Näillä
keinoin rahoitettaisiin riittävä terveydenhoito kaikille.
Kaikki muut palvelut luokiteltaisiin ei-välttämättömiksi tai
tarpeellisiksi ja voitaisiin perustaa pienten yksityisyritysten toimesta,
vaikka Prout-talous suosiikin aina osuustoiminnan kehittämistä.
On vielä korostettava, että Prout-hallinnon roolina olisi
koordinoida − ei suoraan osallistua − palvelujen ja tavaroiden
tuottamiseen ja jakamiseen.
Kansalaistalouden toisena vastuualueena on varmistaa, että kaikki
ovat työllistettyjä. Vaikka tämä on globaalin kapitalistisen kilpailun
hallitsemassa maailmassa utopistinen uni, osuustoimintaan
pohjautuva taloudellinen demokratia pystyy siihen. Valtion tehtävänä
olisikin osuuskuntien kehityksen tukeminen ja edistäminen.

Proutin asutustoiminta

Erityismaininta asutustoiminnasta on paikallaan. Jokaisen alueen

asutustoimikunnan on päätettävä yksittäisen perheen asunnon
vähimmäistasosta, koosta ja varustetasosta. Toimikunnan olisi
varmistettava, että asunto täyttää sään ja kulttuuriolosuhteiden
asettamat vaatimukset, että sopivia rakennusmateriaaleja on
saatavilla, ja että tekniikka on tarkoitukseen sopiva ja niin ekologinen
kuin mahdollista.
Laskettaessa aluekohtaista minimipalkkaa tulee kuukausittainen
erä, jolla maksetaan standardin mukaiset talonrakennus- tai
korjauskustannukset huomioida. Koditon tai ala-arvoisessa
asunnossa asuva perhe tai yksilö olisi oikeutettu saamaan oman
asunnon, jonka uudelle omistajalle osuuskuntapankki myöntäisi
pitkäaikaisen halpakorkoisen lainan.
Yhdysvalloissa edullisia asuntoja tuottavien asunto-ohjelmien
menestymisen avaintekijänä on ollut omistajien osallistuminen
 93
suunnitteluun, lainajärjestelyihin, ja jos mahdollista, myös itse
rakentamiseen.
Olemassa olevien talojen ja rakennusten korjaamisen tulisi aina
olla etusijalla uusien rakentamisen sijaan. Ihmisiä motivoitaisiin
tekemään enemmän työtä suuremman ja paremman talon
saadakseen, mutta minimiasumistaso taattaisiin kaikille.
94
Ihmisten ostovoiman lisääminen

Yhdysvaltain talous kasvoi tasaisesti kaksi viimeistä vuosikymmentä

lähes keskeytyksettä. Maksettujen reaalipalkkojen ja kansallisen
ostovoiman analyysi paljastaa kuitenkin toisenlaisen kuvan.
Yhdysvaltain hallituksen vuosijulkaisussa, presidentin julkaiseman
talousraportin mukaan, tehdastyöläisten viikkoansiot mitattuina
vuoden 1982 hinnoilla putosivat 1972 vuoden 315 dollarista 1997
vuoden 260 dollariin – alentuen 17 %. Saman jakson aikana
huippujohtajien reaalipalkat nousivat 175 %!5 Prosentuaalisesti
ainoastaan hyvin pieni määrä ihmisiä Yhdysvalloissa on
todellisuudessa hyötynyt ns. talousbuumista. Keskivertotyöntekijä
Amerikassa työskentelee nyt useampia työtunteja ja kovemmin
pienemmällä palkalla. Buumin tukemiseen on tarvittu valtavaa
työväestön riistoa. Prout mittaa talouden terveyttä ja elinvoimaa
hyvin eri tavalla: arvioimalla ihmisten todellista ostovoimaa ja
elintasoa. Talousmiehet määrittävät ostovoimaindeksin, eli PCI:n
(Purchasing Capacity Index), joka alkaa välttämättömyystarvikkeet
ja -palvelut turvaavasta minimitasosta. Minimipalkka on asetettava
tämän tason mukaisesti.
Tietysti perustarpeiden kustannukset ovat erilaiset perheen koosta
riippuen. Tämän teoksen tekijän ehdotus olisi asettaa PCI ja vastaava
minimipalkka sisältämään ruoan, vaatetuksen, matkakustannukset,
terveydenhoidon ja kuukausittaiset asumis- ja talouskustannukset
nelihenkiselle perheelle. Minimipalkka työntekijälle, jolla on yli
kolme huollettavaa lasta, olisi asetettava korkeammaksi.
Osuustoimintapohjainen talous pystyisi soveltamaan eritasoisia
palkkoja.
PCI tulee tarkistaa säännöllisesti tavaroiden ja palveluiden
todellisia hintoja vastaavaksi sekä varmistamaan riittävän
reaalipalkan. Kapitalistisessa taloudessa inflaatioaste vaihtelee usein
lyhyinäkin ajanjaksoina merkittävästi, mutta
osuustoimintapohjaisessa taloudessa inflaatio jää todennäköisesti
hyvin alhaiseksi pitkiksikin ajoiksi. Näin on, koska jokaiselle
taataan perustoimeentulo. Pääoman hinta jää alhaiseksi, se
investoidaan jatkuvasti uudelleen tuottaviin yrityksiin ja
osuuskuntien tuottama varallisuus jaetaan oikeudenmukaisesti
kautta koko yhteiskunnan.
Toinen tapa vaikuttaa hintojen vakauteen lyhyellä tähtäimellä on
 95
avain- ja välttämättömyyshyödykkeiden varastointi. Kun tuotteen
kysyntä ylittää tarjonnan asettaen paineita hinnannousulle, valtio voi
pienentää varastojaan lisäämään tarjontaa. Samoin, jos on tavaran
ylitarjontaa, valtio voi lisätä tavaran varastoja. Pitkällä tähtäimellä
taloussuunnittelijoiden tulee ennakoida kysynnän taso ja suunnitella
tuotanto vastaamaan sitä (katso seuraava luku).
Prout-talous tulee varmistamaan ihmisten ostokykyisyyden kasvun.
Tämä merkitsee sitä, että kaikkien työntekijöiden palkkoja, myös
minimipalkkoja, pitää saada korotettua inflaatiovauhtia nopeammin.
Toinen tapa korottaa ansiotasoa on palkanluonteisten etuisuuksien
lisääminen tai palkkaehtojen parantaminen. Esimerkiksi
minimipalkkaa maksetaan useissa maissa 40 viikkotunnin mukaisesti
ja ylityöstä maksetaan korkeampaa palkkaa. Työtunteja voidaan
kuitenkin asteittain vähentää ottamalla käyttöön edistynyttä
tekniikkaa ja tehostamalla osuuskuntien toimintaa. Samaa
tuottavuuden tasoa ylläpitäen kaikille työntekijöille voidaan maksaa
nyt yhtä paljon 38 tunnin työstä. Tämä asteittainen työajan
lyhentäminen jättää ihmisille enemmän aikaa kulttuuritapahtumiin,
lisäkoulutukseen, urheiluun ja muihin harrastuksiin.
Osuuskuntia rohkaistaan myös tarjoamaan jäsenilleen
”joustoaikaa”, joka sallisi heidän sopeuttaa työaikansa perheensä ja
muiden menojensa mukaisesti tiettyjen rajojen puitteissa.
Alle 14-vuotiaiden lasten käyttö työvoimana olisi laitonta.
Nuorten, 14–16 -vuotiaiden työaika pitäisi rajoittaa 20 tuntiin
viikossa, ja heille tulisi maksaa minimipalkan mukaista tuntipalkkaa,
elleivät he ole työharjoittelua suorittavia opiskelijoita.

Taloudellinen hajautus ja talousalueet

Prout esittää taloudellisesti omavaraisten alueiden muodostamista,

pohjautuen yleisiin talous- ja sosiaaliongelmiin, maantieteellisiin
mahdollisuuksiin sekä kulttuuriperintöön ja kieleen. Ensiarvoisen
tärkeää olisi, että ihmiset kehittäisivät yhteishenkeä saattamaan
seutunsa niin yhtenäiseksi ja omavaraiseksi kuin mahdollista. Sanaa
alue on tässä käytetty yleisessä merkityksessä. Nykyiset poliittiset
valtiot saattavat kattaa useitakin talousalueita.
Suunnittelutarkoituksessa jokainen yhteiskunnallis-taloudellinen
yksikkö tulee jakaa edelleen pienempiin alueellisiin kokonaisuuksiin,
96
piirikuntiin ja seutukuntiin, taloudelliset, maantieteelliset ja
asukasmäärän mukaiset tekijät huomioiden.
Jokaisessa seutukunnassa tulisi olla n.100 000 asukasta − harvaan
asutuilla alueilla vähemmän. Eli korkeamman asukasluvun alueella
seutukunnat olisivat pienempiä ja harvaan asutulla alueella
suurempia. Proutin mukaisessa taloussuunnittelussa seutukunta on
tärkein yksikkö, koska se edustaa ”ruohonjuuritasoa”.
Hajautetussa taloudessa jokainen valtio pyrkii omavaraisuuteen.
Samoin jokainen alue, piirikunta ja seutukuntakin pyrkivät niin
omavaraiseksi kuin mahdollista. Tämä ei ole mekaaninen,
keskitetty suunnitelma, vaan elävä yhteisöprosessi.
Kapitalismin suurimpia puutteita ovat mm. voimavarojen
keskittyminen vain harvojen käsiin ja paikallisten raaka-aineiden ja
pääoman ryöstäminen. Alikehittyneiltä alueilta halvalla saadut
resurssit käytetään hyödyttämään muualla asuvia omistajia.
Keskitetty talous johtaa myös korkeaan teolliseen ja
kaupunkikeskeisyyteen.
Talouden hajauttaminen vaikuttaa päinvastaisesti. Se houkuttelee
suurkaupungin asukkaita maaseudun pikkukaupunkeihin
työmahdollisuuksia, korkeampaa elintasoa ja parempaa elämänlaatua
etsimään. Se estää sadonkorjuun aikaan tilalta tilalle liikkuvan
maatyöläisten joukon tarpeen. Paikallisten resurssien ja pääoman
valvonta maksimoidaan. Näin varmistetaan jokaisen seudun omien
sosioekonomisten potentiaalien kehittäminen, ottaen samalla
huomioon ympäristön suojelutarpeen sekä omavaraisuuden.
Rasismiin, rotuerotteluun ja -vihaan nojaava rikollisuus on
historian kuluessa johtanut liikehdintään paikallista itsenäistymistä
kohti. Työttömät tai alipalkatut ihmiset eivät useinkaan hyväksy
vierasmaalaista, eri kulttuuri- ja uskontotaustoista tullutta työvoimaa.
Suurin taustalla oleva syy jopa väkivaltaan johtavaan
suvaitsemattomuuteen on aina ollut taloudellinen riisto. Poliittiset
johtajat käyttävät hyväkseen turhautumisen, synkkyyden,
katkeruuden ja vastustuksen ilmapiiriä valtaa ja suosiota
tavoitellessaan.
Prout välttää tämän pitämällä kiinni siitä, että kaikilla on oikeus
asettua mille alueelle tahansa, kunhan vain on valmis yhdistämään
omat taloudelliset etunsa alueellisiin pyrkimyksiin. Voittoja ei saisi
viedä alueen ulkopuolelle. Kun minimitarpeiden tyydyttäminen
taataan täystyöllisyyden keinoin, ja kun palkoille ja varallisuudelle
 97
asetetaan katto, ulkopuolisiin kohdistunut vihamielisyys ja
suvaitsemattomuus vähenevät luonnollisesti.
Koulujen, kaiken opetustoiminnan ja median tulee työskennellä
yhdessä universalismin hengen vahvistamiseksi.
98
Vaihtokauppa

Periaatteessa Prout kannattaa vapaata kauppaa, mutta se pitäisi

toteuttaa vasta, kun maiden kesken vallitsee taloudellinen
yhtäläisyys. Muuten rikkaimmilla ja voimakkaammilla mailla on
taipumus riistää köyhempiä. Tarvitaan ohjeistuksia varmistamaan,
että kauppa hyödyttää kaikkia osapuolia ja taloutta
kokonaisuudessaan.
Vasta silloin, kun paikallistalous kykenee kohtaamaan ihmisten
perustarpeet, valmiita ja puolivalmiita hyödykkeitä voidaan tuoda,
ellei niitä ole saatavilla tai helposti valmistettavissa. Tuontia voidaan
harjoittaa, niin kauan kuin se ei heikennä paikallisten ihmisten
tavaramarkkinoita.
Parhaita kauppamuotoja alueiden ja maiden välillä ovat
vaihtokauppa ja kahdenkeskinen eli bilateraalinen kauppa, koska
näin vältytään ulkomaanvaluutan käytöltä maksuvälineenä.
Molemmat valtiot hyötyvät vaihtamalla ylimääräiset hyödykkeet
sellaisiin, joita niillä itsellä ei ole. Venezuelan presidentti Hugo
Chavez tekee pioneerityötä vaihtokaupan edistämiseksi: hän on
allekirjoittanut kauppasopimuksia kolmentoista eri maan kanssa.
Näin Venezuelan öljy vaihtuu muihin maan tarvitsemiin
hyödykkeisiin, esimerkiksi kuubalaisiin lääkäreihin, jotka parhaillaan
perustavat klinikoitaan Venezuelan maalaiskyliin.
Kaupan laajentuessa tavaravalikoima lisääntyy, mikä edistää
hyvinvointia sekä yhteneväisyyttä ja vastavuoroisuutta eri
yhteiskunnallis-taloudellisten alueiden välillä. Luonnollisena
prosessina tapahtuu vierekkäisten alueiden asteittaista yhdistymistä,
joka mahdollistaa taloudelliseen demokratiaan pohjautuvan,
oikeudenmukaisen globaalin vapaakauppavyöhykkeen synnyn.

Proutin rahajärjestelmä
Raha kehitettiin edistämään vaihtokauppaa. Se on sosiaalinen
työkalu, jonka ainoana tehtävänä tulisi olla yhteisön taloudellisen
toiminnan helpottaminen. Sen merkitystä lisää sen liikkuvuus, sillä
mitä useammin se vaihtaa omistajaa, sitä enemmän ihmiset siitä
hyötyvät.
Mielenkiintoinen esimerkki paikallisvaluutasta on vuodelta 1931
 99
Worglista Itävallasta. Samoin kuin koko Eurooppa ja Pohjois-
Amerikka, Worglin kaupunki kärsi lama-ajasta. Työttömyys oli
huipussaan, tiet ja sillat vaativat korjausta, ja valtion kassa oli tyhjä,
koska ihmiset eivät kyenneet maksamaan verojaan. Kun paikallinen
pormestari ymmärsi, että ainoa ongelma oli rahan puute, hän päätti
laskea liikkeelle numeroituja ”työsertifikaatteja”, joiden vakuutena
oli Itävallan valuuttavaranto paikallisessa pankissa. Melkein heti
Worglin talous koheni, ja kahdessa vuodessa siitä tuli vaurain
kaupunki koko Itävallassa. Ohjelma oli niin menestyksekäs, että yli
300 muuta kaupunkia laski liikkeelle omat valuuttansa. Tässä
vaiheessa Itävallan keskuspankki pakotti valtion kieltämään kaikki
paikallisvaluutat − sen monopoliasema oli vaarantunut. 6
Lukuisia erilaisia paikallisrahajärjestelmiä on kokeiltu sen jälkeen
vaihtelevalla menestyksellä. Kanadassa kehitettiin vuonna 1986
Local Enterprice Trading System (LETS) paikallisyritysten väliseen
kaupankäyntiin kirjanpitomenetelmänä, joka kirjaa kaikki
tilitapahtumat mukana olevien jäsenten välillä. Muitakin erinimisiä
rahattoman kaupan järjestelmiä on syntynyt ympäri maailmaa
elvyttämään yhteisöjen taloustoimintaa.
Nykyisistä laajimpia lienee Argentiinan vaihtokauppaklubi. Sen
perustivat vuonna 1995 kolmisenkymmentä tuottaja-kuluttajaa, jotka
harjoittivat katukauppaa Buenos Airesin alemman keskiluokan
esikaupunkialueella. Kun maan talous vaipui taantumaan,
vaihtokaupan suosio lisääntyi, se sai uusia muotoja ja näin syntyi
”credito”-vaihtokauppaverkosto. Yli 10 miljoonaa ihmistä osallistuu
siihen nykyään n. 8000 paikassa eri puolilla maata. 7
Paikallisten vaihtomenetelmien pääasiallisena heikkoutena on
käytettävän valuutan rajoittuneisuus: missä sitä voidaan käyttää
(tavallisesti vain lähiyhteisössä) ja mitä tuotteita tai palveluita sillä
voidaan ostaa. Prout puoltaa vakaan, vaihdettavan kansallisen
valuutan tarvetta inflaation välttämiseksi. Tämä voidaan toteuttaa
pitämällä kultavarantoja tai muita arvonsa säilyttäviä hyödykkeitä
painetun rahamäärän vakuutena.

Progressiivinen verotusjärjestelmä
Useimmissa kapitalistisissa maissa veronmaksun taakka kaatuu
kohtuuttomasti vähävaraisten ja keskituloisten perheiden harteille.
Yhdysvalloissa huipputuloisten 1 % maksaa nyt vain
100
kolmanneksen veroja verrattuna vuoteen 1960, kun taas keskiluokka
maksaa lähes kaksinkertaisesti.8 Myyntiverot ovat useimmiten myös
regressiivisiä, mikä merkitsee sitä, että köyhät ja keskiluokka
joutuvat käyttämään prosentuaalisesti suuremman osan tuloistaan
kuin varakkaammat samanhintaisten ostosten maksamiseen.
Tulisi esitellä uusi tuotantoon pohjautuva verotuskäytäntö. Toisin
sanoen, hyödykkeiden verot pitäisi kantaa mieluummin
tuotantoasteella kuin siirtää kuluttajan maksettavaksi tavaran
ostohintaan sisältyvänä. Samoin palvelusta kannettavan veron
joutuisi maksamaan palvelun tuottaja sen tuottamishetkellä.
Tuotantoon perustuva verotusjärjestelmä takaa laajimman
mahdollisen veropohjan. Kaikkia maassa tuotettuja hyödykkeitä
verotettaisiin niiden talouteen tulovaiheessa. Maahantuoja taas
maksaisi tuontitavaroiden veron. Tällainen järjestelmä takaisi
valtiolle mahdollisuuden koota suurimman mahdollisen määrän
verotuloja.
Tuotantovaiheeseen perustuva veronkantomenettely olisi kaikkein
oikeudenmukaisin järjestelmä kuluttajan kannalta. Välttämättömiä,
tarpeellisia ja ei-välttämättömiä tavaroita ja palveluita verotettaisiin
eri tavoin. Välttämättömyystarvikkeita ja -palveluita verotettaisiin
vähiten, tarpeellisia vähän enemmän ja ei-välttämättömien
tavaroiden ja palveluiden verotusaste olisi kaikkein korkein.
Jokaisella kuluttajalla olisi mahdollisuus valita, mitä tuotteita ja
palveluja he haluaisivat tietäen maksavansa enemmän
ylellisyystavaroista.
Ihmisten terveydelle vahingollisia hyödykkeitä, kuten tupakkaa ja
alkoholia pitäisi verottaa merkittävästi enemmän kuin muita
tuotteita. Niiden tuottajien ja myyjien ei tule sallia mainostaa
tuotteitaan eikä saada voittoa myynnistä. Kaikkien vahingollisten
tuotteiden verotulot pitäisi ohjata rahoittamaan terveydenhuoltoa.
Prout-hallinto käyttää verotusta keinona luonnonvarojen
hyödyntämisen säätelemiseen. Sen avulla voidaan rohkaista tiettyjen
luonnonvarojen käyttöä, saada luopumaan joidenkin raaka-aineiden
käytöstä ja saada samalla rahoitusta vaihtoehtoiseen teknologiaan.
Kaikkien luonnonvarojen verotusaste pitäisi mukauttaa heijastumaan
sen varantoihin, kuten myös sen sosiaalisiin ja
ympäristövaikutuksiin.
Esimerkkinä Heikki Patomäen ja Teivo Teivaisen ehdottamia
 101
maailmanlaajuisia veroja globaalin yhteishyvän (common good)
tarkoituksiin kirjasta "Globaali demokratia" 9
1. valuutanvaihtovero − pieni vero jokaisesta valuutanvaihdosta
2. erilaiset saasteverot − erityisesti globaali hiilidioksidivero
fossiilipolttoaineiden myyntituloista
3. asekauppavero −vero tiettyjen aseiden kansainvälisestä kaupasta
4. matkavero − vero kaikista matkustajalennoista
5. telekommunikaatiovero − pieni vero jokaisesta kansainvälisten
telekommunikaatioverkostojen käyttömaksusta
6. vero merenpohjan mineraalien louhintatuloista. YK:n
merioikeussopimus UNCLOS III esitti perustettavaksi erityisen
elimen, joka olisi vastuussa tällaisesta taloudellisesta
toiminnasta, ja vero voisi kohdistua esimerkiksi sen tuottoihin.

Proutin näkemyksiä verouudistuksesta

Periaatteessa myynti- ja tulovero pitäisi poistaa. Ei ole järkevää
verottaa ihmisten ansioita samalla, kun heidän tulojensa pitäisi taata
kasvava ostovoima. Kuitenkin ennen kuin Proutin tulo- ja
varallisuuskatto on saatu pysyväksi käytännöksi, ei tuloveroa pitäisi
poistaa kaikilta osin, koska näin valtio jäisi ilman tuloja.
Tällainenhan hyödyttäisi eniten korkeampien tuloluokkien ihmisiä,
joilla jo nytkin on tarpeeksi varallisuutta.
Ensimmäisenä askeleena verouudistuksessa olisi kaikkien
minimipalkkaa saavien vapauttaminen tuloveron maksamisesta.
Seuraavaksi verottomana ansaitun tulon määrää nostettaisiin, ja
seuraavan palkkaluokan verotusta kevennettäisiin. Näin askel
askeleelta on mahdollista poistaa tulovero vähitellen kokonaan ja
ottaa käyttöön toisiinsa suhteutettu oikeudenmukainen minimi- ja
järkevä maksimipalkkajärjestelmä.
Korkeammat tuloveroluokat pitää sitoa järkevään varallisuuden
kattoon. Australian proutistit ovat ehdottaneet, että
nettovarallisuuden katto tulisi aluksi asettaa alle tuhatkertaiseksi
vuotuiseen minimipalkkakurssiin verrattuna. Kaikki ne, joiden
nettovarallisuus ylittää tämän katon, olisi pakotettava vähentämään
varojensa määrää asetettujen rajojen puitteisiin. Näin tuloverotus
muutetaan vähitellen mekanismiksi, joka rajoittaa yksityisomistusta
etukäteen sovitun katon mukaisesti.
102
Toinen Proutisti Alanna Hartzok, Earth Rights -instituutin johtaja
Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa johtaa yhdessä useiden muiden
kanssa progressiivisen verouudistuksen liikettä, joka perustuu maan
käyttöön. Klassisen ekonomistin Henry Georgen (1839–1897) kirjan
Progress and Poverty (Edistys ja köyhyys) innoittamana he
osoittavat, että keinottelu ja yksityisten vuokratulot maa-alueista
ovat ansaitsemattomien voittojen päälähteitä kapitalismissa − ja yksi
pääasiallisista syistä köyhyyteen.
Tavanomainen omaisuusvero lisääntyy heti, kun tontille
rakennetaan rakennus tai taloa korjataan, joten se toimii uudistuksia
rajoittavana, ei kannustavana. Proutistien verouudistusmalli sen
sijaan poistaa veroja taloilta ja rakennuksilta, ja siirtää verotuksen
painopisteen maaomaisuuteen.
Kun Harrisburgin, Pennsylvanian pääkaupungin hallitus kokeili
tätä mallia rajoitetusti, tulokset olivat dramaattiset. Vuonna 1980
kaupungissa oli yli 5000 tyhjää rakennusta laudoitettuine
ikkunoineen ja osavaltion hallitus oli luokitellut sen toiseksi
kurjimmaksi kaupungiksi koko Yhdysvalloissa. Verotusrakennetta
muuttamalla tyhjien talojen vuokraisäntiä, maanomistajia ja niiden
avulla keinottelevia rohkaistiin joko ottamaan talot ja maat jälleen
käyttöön tai myymään ne. Lopputuloksena vanhat rakennukset
peruskorjattiin, maa halpeni, ja monilla yksityisillä ihmisillä oli
varaa ostaa talo. Nykyään vähemmän kuin 200 rakennuksen ikkunat
on laudoitettu, eikä edullisista taloista ole puutetta. Harrisburgin
kaupunki luokitellaan korkealle elämän laadun mittauksissa.
Kahdeksantoista muuta kaupunkia Pennsylvaniassa on nyt
siirtymässä tähän verotusjärjestelmään. 10
Hartzok kirjoittaa:

Näemme samanlaisen tilanteen kaikkialla maailmassa: ihmiset

työskentelevät pitempään ja kovemmin, eikä heillä kuitenkaan ole
varaa ostaa asuntoa, elämän perusvälttämättömyyttä. Perinteiset
omaisuusverot estävät pienten kotien omistajia kunnostamasta
talojaan. Korkeat vuokrat ja korkeakorkoiset lainat sekä vaatimukset
vakuuksista syrjäyttävät ihmisiä yhä enemmän.
Meidän on lopetettava työtulojen verottaminen kasvattaaksemme
keski- ja matalatuloisten ihmisten ostovoimaa. Maan arvon
verottaminen tai vuokran maksu luonnonvaroista olisi
ymmärrettävää, jos verotettaisiin niitä ansaitsemattomia
 103
miljardeja dollareita, joita muutamat kapitalistit ovat käärineet
Luonnon lahjoista: maa, öljy, mineraalit, sähkömagneettinen spektri,
satelliittien kiertoradat, kalat meressä. Tämä systeemi on
samanlainen kuin ns. saastuttaja maksaa -verotus, joka on
vähentänyt jyrkästi ilman ja veden saastepäästöjä maissa, jotka ovat
toteuttaneet kyseistä verotusta. Tällainen ansaitsematon tulo pitää
jakaa tasaisesti hyödyttämään yhteisöä kokonaisuudessaan. 11
Amartya Senin ja Sarkarin näkemykset talouden eettisestä
ulottuvuudesta

Kalkuttalaiselle Amartya Senille ojennettiin vuonna 1998 Nobelin

talouspalkinto. Hän on entinen Harvardin yliopiston professori,
nykyisin hän on Trinity Collegen (Cambridge, UK) tohtori.
Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia mainitsi hänen ”palauttaneen
eettisen ulottuvuuden keskusteluun elintärkeistä taloudellisista
ongelmista”. Hän on pääpioneeri nykyisen ns. hyvinvointitalouden
analysoijana. Hänen laaja-alainen työnsä keskittyy epätasa-
arvoisuuskysymyksiin köyhyyden mittareista ja siitä, miten
yhteiskunnat tekevät valintoja jotka ovat sekä oikeudenmukaisia että
tehokkaita.
Lapsena, vuonna 1943 Bengalin suuren nälänhädän aikana, jolloin
viisi miljoonaa ihmistä kuoli nälkään, Amartya Sen jakoi
sikarirasioissa riisiä nälkäänäkeville pakolaisille heidän kulkiessaan
hänen isoisänsä talon ohi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin,
näiden näkyjen yhä vainotessa Seniä, hänen tutkimuksensa osoitti,
että ruoan tarjonta Intiassa ei ollut erityisen alhainen siihen aikaan.
Nälänhätä oli pikemminkin seuraus ruoan hintojen noususta sota-
ajan paniikin ja keinottelun vuoksi. Brittiläisen imperiumin johtajat
yksinkertaisesti vain katsoivat sivusta välittämättä demokratian
paineista.
Käänteentekevässä tutkimuksessaan nälänhädän syistä kirjassaan
”Köyhyys ja nälänhätä” (Poverty and Famine) Sen osoittaa, että
nälänhätä ei ole pelkkä luonnonvoimien, kuten sitä usein edeltävän
tulvan tai kuivuuden, seuraus. Pikemminkin se on vältettävissä
oleva taloudellinen ja poliittinen katastrofi, jossa kaikkein
köyhimmät ihmiset eivät pysty enää ostamaan ruokaa menetettyään
työnsä tai ruoan hintojen jostakin syystä noustua.
New York Times -lehti antaa tunnustusta hänen ihmisten elämiä
pelastavalle tutkimukselleen, jonka seurauksena valtiot ja
104
avustusjärjestöt panevat nykyisin vähemmän painoa pelkkään ruoan
jakeluun köyhille, keskittyen sen sijaan enemmän yksilöiden
tulonhankintakeinojen palauttamiseen julkisten työprojektien yms.
ohjelmien kautta. 12
Sarkar, joka myös oli todistamassa samaista hirveää nälänhätää
viittasi yhteen sen samoista syistä kirjoituksessaan 1959: ”Kautta
historian miljoonat ihmiset ovat kuolleet keinotekoisiin, toisten
ihmisten aiheuttamiin nälänhätiin... Hamstraamalla viljaa he luovat
keinotekoisia nälänhätiä.” 13
Muissa teoksissaan Sen korostaa, että hyvinvointi ei itse asiassa
riipu aineellisesta hyvästä, vaan enemmänkin toimenpiteistä sen
saavuttamiseksi. Hänen näkemyksensä mukaan tulojen merkitys on
suhteessa kykyihin tai mahdollisuuksiin, joita tuloilla saa. Terveys,
hän väittää, yhtä hyvin kuin muutkin tekijät, pitäisi myös ottaa
huomioon hyvinvointia mitattaessa.
Sarkar menee pidemmälle kuin Sen väittäessään, että varallisuuden
kokoaminen ja sen kierrätyksen puute tuottaviin investointeihin
vähentää tavallisten ihmisten toimintamahdollisuuksia ja kykyä
hankintoihin, ja siksi heidän ostovoimansa on vähentynyt. Prout
sisällyttää myös lääkehuollon yhtä hyvin kuin ruoan, vaatteet,
asunnon ja koulutuksen perustarpeisiin, joiden on oltava kaikkien
saatavilla täystyöllisyyden ja riittävän ostovoiman keinoin.
Toinen Senin pääajatuksista on, että kaikki yhteiskuntaan hyvin
pohjautuneet eettiset periaatteet edellyttävät toteutuakseen jossain
määrin ihmisten välistä tasa-arvoisuutta. Hän huomioi, että eri
yksilöillä on erilaiset taidot käyttää samoja mahdollisuuksia
hyväkseen. Hänen johtopäätöksensä on, että jakamisongelmaa ei
saada koskaan täysin ratkaistua; tasa-arvoisuus yhdessä
ulottuvuudessa merkitsee epätasa-arvoisuutta toisessa. Sen ei vastaa
kysymykseen, missä määrin epätasa-arvoisuutta täytyisi hyväksyä.
Sarkar tarjoaa filosofisen näkökulman tähän pulmaan käsitteellään
itsekkäiden nautintojen periaate − kapitalismin perustana − jonka
hän väittää vahingoittavan yhteistä etua ja lopulta johtavan
yksilötietoisuuden alennustilaan. Välttääkseen tämän hän painottaa
yhteisöä hyväksymään sosiaalisen tasa-arvon periaatteen. Prout
saavuttaa tämän tekemällä minimitarpeiden saatavuudesta
taloudellisen tasa-arvon perustan. Keneltäkään ei voida kieltää
sosiaalisia mahdollisuuksia. Sosiaalisen tasa-arvon periaate
hyödyttää ihmisiä sekä yksilöinä että yhteisönä. 14
 105
Lisäksi Prout ratkaisee epätasa-arvokysymyksen myöntämällä
ansioituneille, yhteisöä eteenpäin vieville ihmisille etuisuuksia tai
erityisiä mukavuuksia. Kaventamalla juopaa vähimmäistarpeiden
ja enimmäismukavuuksien välillä poistamatta sitä kuitenkaan
kokonaan, proutilainen yhteiskunta pystyy jatkuvasti parantamaan
kaikkien elintasoa ja elämän laatua.

RIITTÄVÄN PALKAN JA LAADUKKAAN

TYÖYMPÄRISTÖN VAATIMUS

Prakash Laufer on proutisti ja osakas Motherwear Inc.15 posti- ja

internet-myyntiyhtiössä, joka valmistaa vaatteita imettäville äideille.
Sen 65 työntekijää omistavat 17 % yhtiöstä työntekijöiden
osakeomistussuunnitelman mukaisesti. Huhtikuulla 2001 Laufer
otti osaa Massachusettsin osavaltion talous- ja työvoimakomitean
istuntoon. Seuraava teksti on osa hänen Senaatin presidentti
Thomas Birgminghamin lakiesitystä tukevaa lausuntoaan
minimipalkan arvon ylläpitämiseksi kuluttajahintaindeksiin
kiinnittämällä.

Tukemaan ajatusta ”elämää ylläpitävästä palkasta” suhteessa

nykyiseen Massachusettsin minimipalkkaan esitän tässä joitakin
mielenkiintoisia laskelmia: Huippujohtajien ja teollisuustyöläisten
ansioiden ero kasvoi vuoden 1980 suhdeluvuista 42:1 vuoden 2000
suhteeseen 531:1 (laskematta mukaan osakeoptioiden arvoja). Jos
tyypillinen työntekijän palkka olisi kohonnut samaa tahtia
huippujohtajan palkan mukaisesti, tavallinen tehdastyöläinen
ansaitsisi nyt 110 000 dollaria vuodessa minimipalkan ollessa 22.08
dollaria tunnilta.
Jos minimipalkkataso olisi noussut kaikki nämä vuodet tätä tahtia
myös meidän liiketoimintamme kustannukset olisivat kasvaneet.
Tämä olisi kuitenkin enemmänkin etu, koska miljoonien perheiden
ostovoima olisi kasvanut, joten heillä olisi enemmän varaa ostaa
tuotteitamme.
106
Minimipalkkojen korottamisen ohella on tärkeätä lisätä myös
muita etuisuuksia edistääksemme työympäristön laatua. Motherwear-
yhtiössä tarjoamme työntekijöille ja heidän perheilleen esimerkiksi
sairausvakuutuksen ja vakuutuksen hammashoitoa varten, sekä
lyhyt- että pitkäkestoisen työkyvyttömyysvakuutuksen, ja
tarvittaessa lastenhoidon sekä tietysti palkallisen vuosi- ja
sairasloman. Avustuksemme hinta aloitteleville työntekijöille voi
vaihdella 35–50 prosenttia yli peruskorvauksen. Vaikka tämä on
kallista, pidämme sitä välttämättömänä sijoituksena
henkilökuntaamme.
Robert Reichiltä, entiseltä työntekijäliiton sihteeriltä, lainaamani
vertausta käyttääkseni: Yritysten kannattaisi ajatella työntekijästään
kuten leipuri, eikä kuten teurastaja. Meidän tavoitteemme, kuten
leipurinkin, on saada aikaan paras mahdollinen tuote parhaista
mahdollisista aineksista. Tämä on jotakin aivan muuta, kuin nähdä
työntekijät teurastajan silmin: haitallisena rasvana, jota on kaavittava
pois, jotta yhtiö voisi olla ”solakka”. Tuemme myös ajatusta
kansalaispalkan takaamisesta Massachusettsin työläisille, kuten
tusinassa kaupunkeja ja maakuntia ympäri Yhdysvaltoja on tehty
viime vuosien aikana. Yhdessä me kaikki, niin liikeyritysten
omistajat kuin työläisetkin, hyötyisimme tästä.
 107

5 OSUUSKUNNAT HENKISYYDEN JA
DYNAAMISUUDEN VALJASTAJINA
”Prout tukee osuustoiminnallisen järjestelmän toteuttamista, koska
sen sisin henki on tasavertainen yhteistyö. Vain osuustoimintaan
pohjautuva järjestelmä voi varmistaa ihmiskunnan terveen,
yhtenäisen kehityksen ja vakiinnuttaa ihmisrodun täydellisen ja
ikuisen ykseyden.”– P. R. Sarkar 1

Menestyksellisiä osuuskuntia

Entinen YK:n pääsihteeri Boutros Boutros Ghali sanoi v. 1994

raportissaan YK:n Yleiskokoukselle: ”Osuuskuntaperiaatteella
toimivat yritykset tuottavat organisaatioihin toimintatapoja, joiden
kautta niihin saadaan annos humanismia toteuttamaan luovaa ja
edistyksellistä työvoimapolitiikkaa, joka vähentää köyhyyttä ja jonka
kautta saavutetaan sosiaalista yhdentymistä.”
Ehkäpä kaikki eivät ole tietoisia joukosta menestyksellisiä
osuuskuntia nykymaailmassa – yli 760 miljoonaa ihmistä on jonkin
osuuskunnan jäsen. Yhdessä ne muodostavat maailman suurimman
yleishyödyllisen (NGO) organisaation ICA:n (The International
Cooperative Alliance), joka edustaa yli 250 kansallista ja
kansainvälistä järjestöä.2 National Cooperative Business Association,
kansallinen osuustoimintaliitto Yhdysvalloissa, käsittää 47 000
osuuskuntaa, palvellen 100 miljoonaa ihmistä, eli 37 % väestöstä. 3
Osuuskunnat hoitavat 99 % Ruotsin meijerituotannosta, 99 %
Japanin kalastusteollisuudesta ja 95 % sen riisinviljelystä, 75 %
läntisen Kanadan viljan- ja öljyntuotannosta, sekä 60 % Italian
viinintuotannosta. Osa Euroopan suurimmista kaupallisista pankeista on
osuuskuntien omistuksessa, mukaan lukien Saksan DG Bank, Hollannin
Rabobank ja Ranskan Credit Agricole.4 Kanadan Quebecissä toimii
ehkäpä kaikkein onnistunein kulutusluotto-osuuskunta Désjardins
Movement.
Mondragónin osuuskuntaryhmän Pohjois-Espanjan Baskialueella
arvellaan olevan maailman kehittynein osuuskuntamalli. José María
108
Arizmendiarrieta, katolinen työläispappi, saapui alueelle 1940-luvul-
la ja löysi Espanjan sisällissodan ja sitä seuranneen laaja-alaisen
työttömyyden nujertamat ihmiset. Etsiessään käytännön keinoja
helpottaa heidän elämäänsä, hän tutustui Iso-Britannian ja Italian
osuustoimintaliikkeisiin ja näki niissä yhteistoiminnallisen keinon
yhdistää työntekijöitä ja omistajia
Johtamassaan Katolisessa koulussa Arizmendiarrieta kehotti
innoissaan oppilaitaan paneutumaan osuustoiminnan opiskeluun.
Vuonna 1956 muutamat vastavalmistuneet opiskelijat aloittivat
ensimmäisen teollisen osuuskunnan tuottamaan korkealuokkaisia
kodinkoneita ja -laitteita. Pelottavan kansallismieliset Baskit, joilla
oli syvä sosiaalinen tietoisuus, tukivat aloitetta alusta lähtien. Yhtiö
kasvoi tasaisesti haarautuen yli sadaksi erilliseksi osuuskunnaksi.
Tultaessa 70-luvulle Mondragón oli laskettavissa Espanjan kymmenen
suurimman yrityksen joukkoon ja menestyksellisimmäksi
osuuskuntatarinaksi maailmassa.
Mondragón suurimmaksi haasteeksi osoittautui Espanjan
liittyminen Euroopan Talousyhteisöön. Ulkomaisten tuotteiden
18–35 % suuruiset tullimaksut, jotka olivat suojanneet kotimaista
tuotantoa, katosivat yhtäkkiä. Monikansallisten yritysten tuotteet
tulvivat Espanjan markkinoille ajaen monet pienyritykset ja
osuuskunnat vararikkoon. Vastauksena kilpailuun Mondragón
Corporacion Cooperativa keskitti toimintansa ja hallintonsa ja aloitti
aggressiivisen kilpailun maailmanmarkkinoilla. Yhtiö avasi tehtaita
ulkomaille ja työllistää nykyään yli 60 000 ihmistä, vuosittaisen
myynnin yltäessä kahdeksaan miljardiin USA:n dollariin.
Surullista kyllä Mondragónin laajentuminen ulkomaille tapahtui
päätöksellä hylätä joitakin sen osuustoimintaperiaatteista. Mitkään
sen ulkomaisista tehtaista Egyptissä, Marokossa, Meksikossa,
Argentiinassa, Thaimaassa ja Kiinassa eivät ole osuustoiminnallisia,
osakeyhtiö toimii oikeastaan kapitalistisena työnantajana.
Nykyisistä työntekijöistä yli kolmannes ei ole edes osuuskunnan
jäseniä. 5
Monet ongelmat ovat kiusanneet osuuskuntia Aasiassa, Afrikassa
ja Tyynenmeren saarilla, missä vasta itsenäistyneet kehitysmaat
yrittivät aloittaa osuuskuntia valtion ohjelmien tukemana. Useat
osuuskunnat epäonnistuivat, koska niitä ei oltu pystytetty
ruohonjuuritason yhdyskuntien taholta. Valtiot myönsivät kyllä
tukiaisia niiden pelastamiseksi, mutta aliarvioivat edelleen
 109
osuuskuntien itsenäisyyttä vaativaa luonnetta. Aivan liian usein
myös monet epärehelliset johtajat katosivat tukiaisten kanssa.
Epäonnistumistensa vuoksi osuustoiminta on saanut valitettavasti
huonon maineen useissa maissa.
Prout-osuuskunnat

Verrattaessa toisiinsa kolmea Prout-talouden muotoa – pienen

mittakaavan yksityisyrityksiä, osuustoimintaa ja suuren mittakaavan
teollisia yrityksiä – osuuskunnat työllistävät suurimman osan
väestöstä. Osuustoiminnalliset yritykset, kuten teollisuus-,
maatalous-, palvelu-, kulutus- ja luotto-osuuskunnat muodostavat
Proutistisen yhteiskunnan ytimen ja etuoikeutetuimman sektorin,
koska ne rohkaisevat ihmisiä työskentelemään yhdessä. Tämä on
Proutin pyrkimysten avaintekijä.
Kansainvälinen Osuustoimintaliitto määrittelee osuuskunnan näin:
”Osuuskunta on autonominen yhteisö, joka täyttää sen yhteen
liittyneiden jäsenten taloudelliset, kulttuuriset sekä sosiaaliset
pyrkimykset ja tarpeet yhteisesti omistetun ja demokraattisesti
johdetun yrityksen kautta.” 6
Menestyäkseen osuuskunta vaatii moraalista johtamista ja korkea-
asteista oikeudenmukaisuutta täyttääkseen tehokkuuden
vaatimukset. Rehellisten johtajien tarkka kirjanpito ja
yhteisönormien soveltamispyrkimys synnyttää luottamusta
osuuskunnan jäsenten ja yhteisön taholta.
Sarkar vakuuttaa: ”Ihmiskunta on yksi ja jakamaton. Ihminen ei
voi elää yksin. Ihmisten on työskenneltävä toisten kanssa yhteistyössä
voidakseen edetä yhteisvoimin…Yksilökeskeisyyden hallitessa
ihmiselämää sillä voi olla haitallinen vaikutus ympäristöön, eri
ryhmien hyvinvointiin ja jopa ihmisen olemassaolon jatkuvuuteen.” 7
Menestykselliset osuuskunnat kasvavat paikallisten ihmisten
energian ja omistautumisen voimin. Osuuskunnan perustana on
tasavertainen yhteistyö, jonka mukaisesti vapaat ihmiset
työskentelevät yhtäläisin oikeuksin ja keskinäisellä kunnioituksella
hyötyen yhteisestä tarpeidensa tyydyttämisestä.
Osuuskunnat poikkeavat perinteisistä kapitalistisista
liikeyrityksistä, mutta myös sosialisoinnin keinoin muodostetuista
kolhooseista. Näitä molempia hallitsee eriarvoinen yhteistyö, jossa
johtajat hallitsevat ja määräävät työntekijöitä. Prout-osuuskunnat sen
sijaan yhdistävät taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet jakaen
110
voimavarat kaikkien jäsenten kesken tasapuolisesti.
Jäsenillä on myös henkilökohtaista kiinnostusta osuuskuntansa
menestymiseen, mikä on kilpailuetu yksityisesti johdettuihin ja
julkisiin yrityksiin verrattuna. Osuuskuntien jäsenet ja samalla
niiden omistajat ostavat ja käyttävät mieluummin omin käsin
tuotettuja hyödykkeitä ja palveluja. Osakkuudet eivätkä ole julkisesti
kaupan, joten jäsenet päättävät itsenäisesti myös voitoista.
Monet osuuskunnat kapitalistisissa maissa käyttävät nykyisin
yhteissijoitusrahastoja ja jakavat niillä tuotettuja voittoja. Prout-
järjestelmässä vain pankkiosuuskunta toimii
yhteissijoitusrahastona. Kaikissa muissa osuuskunnissa työntekijät
lainaavat pääoman ja työskentelevät omaisuutensa eteen, mikä johtaa
parempaan työviihtyvyyteen ja tuottavuuteen. Tällaisessa
osuuskunnassa työvoima antaa pääomaa lainaan, eikä päinvastoin
kuten kapitalistisessa taloudessa. Työväki on itse vastuullinen
osuuskunnastaan, eikä kapitalistisen sanelun kohde. Tämä lisää
itsearvostuksen tunnetta.
Myös toisin kuin kapitalistisessa järjestelmässä, osuuskunnan
tulosta ei arvioida pelkästään näkyvän tuoton ja rahatulon mittareilla,
vaan myös turvatun työpaikan ja onnellisuuden perusteella.

Miten Prout-osuuskunnat toimivat

Osuuskunnan jäsenyys on mahdollista vain yrityksessä

työskenteleville. Uudet työntekijät tulevat osuuskuntaan ensin
koeajaksi, ennen kuin heistä tulee täysjäseniä. Hallinto toteutetaan
yksi ihminen, yksi ääni -periaatteella. Ylijäämävarojen ja voittojen
jakamisen perustana on pikemminkin työpanos kuin sijoitetun
pääoman tai omaisuuden arvo. Jos ulkopuolisten osakkuudet
sallittaisiin, merkitsisi se eturistiriitoja, jotka voisivat vesittää
työntekijöiden kannustusjärjestelmän. Vain sellaisen pääoman
sijoitustoiminta on sallittua, joka ei vaikuta päätöksentekoon.
Palkkauksen ja voitonjaon kannustusjärjestelmien täytyy olla sekä
kohtuullisia että houkuttelevia, jotta osakkaiksi saadaan päteviä
ihmisiä. Prout suosittaa työntekijöiden suoritusten palkitsemista
heidän ansioidensa mukaan minimi- ja maksimitulorajojen puitteissa.
Prout-taloudessa matala- ja korkeapalkkaisen tulon vaihteluväli
päätetään ajan ja paikan mukaan, mutta luonnollisesti ero pienenee
 111
elintason kohoamisen myötä. Palkkiot voidaan antaa myös
muunlaisina työtyytyväisyyttä ja tuotannon tehostamista lisäävinä
keinoina, kuten aputyövälineinä ja -työväkenä, lisäkoulutuksena ja
valmennuksena, sekä työmatka-avustuksina.

Tavanomaisesti rahoitetut yksityisyritykset vaativat korkeatasoista

osaamista ja jatkuvaa henkilöstön koulutusta. Osuuskunnissa
työskenteleviltä vaaditaan kuitenkin vielä laajempitasoista
tietämystä, viestintätaitoa ja henkilökohtaista kuria.
Panostamista henkilökohtaiseen ammattiosaamiseen, alan
teknologisen kehityksen seuraamiseen, kuten myös keskinäisen
tiedon jakamiseen sekä johtajuustaidon hankkimiseen ei voi kyllin
korostaa. Näin työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet yrityksessä
lisääntyvät ja sen mukana itsetunto, mikä parantaa myös kaikkien
yhteistyökykyä ja työviihtyisyyttä.
Pyrkimys osuuskunta-arvojen kunnioittamiseen ja niiden
käytännön toteutukseen antaa ihmisille mahdollisuuden yhdistää
heidän sosiaalinen ja taloudellinen maailmansa heidän uskomustensa
kanssa. Tämä voi kehittää syvempää tyytyväisyyden, lojaalisuuden
ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Yhteispäätöksien tekemisen aste riippuu osuuskunnan koosta.
Pienissä, alle 12 hengen yhteisöissä, kaikki tekevät yhteisesti
useimmat avainpäätökset, kun taas suuremmissa osuuskunnissa
valitaan johtokunta menettelytapojen päättämistä varten.
Johtokunnat valitsevat keskuudestaan johtajan, joka vastaa
päivittäisistä toiminnoista. Osuuskunnan liiketoiminnan luonne
ratkaisee, mitä päätöksiä johtaja, hallitus ja koko jäsenkunta tekevät.
Muiden osuuskuntien kokemuksia voidaan käyttää ohjeistuksena.
Tasavertainen yhteistyö edellyttää jäsenten ja johtajien keskinäistä
kunnioitusta ja luottamusta. Vain osallistumalla yrityksen kasvun tai
tappiollisuuden jakamiseen heille muodostuu riittävä motivaatio
sijoittaa pitkällä tähtäimellä yritykseensä. Jäsenet eivät kuitenkaan
välttämättä tarvitse osuuksiensa täyttä omistusta tai hallintaa.
Menestyksekkäissä osuuskunnissa johtajat toimivat myös
osuustoimintaperiaatteiden käytännön opettajina.
Prout-osuuskunnat rakennetaan Mondragón yhteisomistusmallin
mukaisesti. Siellä käyttöön otettu sisäinen pääomatilijärjestelmä
jakaa osuuskunnan arvon mukaiset voitot ja tappiot työntekijöiden
tileille. Osuuskunta kuitenkin rajoittaa työntekijöiltään osuuksien
112
ulosnostoja, koska niitä tarvitaan uudelleensijoittamiseen. Jokaiselle
tillille maksetaan vuotuista korkoa, ja osuudet maksetaan ulos
sovitun ajan jälkeen tai jos työntekijä siirtyy työskentelemään
muualle.
Ilman pätevää johtoa ja viisasta osuuskuntarakennetta työntekijät
tekevät joskus huonoja valintoja, kuten Vakhrushevan
hiilikaivoksessa Venäjällä tapahtui. Työntekijät vaativat korkeita
palkkoja ja tuontitavaroita ostettavakseen, sekä osuuksien välitöntä
jakamista vastustaen voittojensa uudelleensijoittamista
osuuskunnan pitkän tähtäyksen kehitykseen.
Prout-osuuskunnat turvaavat pysyvämmän työpaikan kuin
yksityisyritykset. Työntekijäkunta on luokiteltu mieluumminkin
kiinteäksi menoeräksi, kuin lyhyen tähtäimen muuttuvaksi kuluksi.
Tämä tarkoittaa, että työntekijöitä ei heti irtisanota jos tuotanto
laskee. Käyttökelpoisiin vaihtoehtoihin irtisanomisille kuuluvat mm.
jäsenten lyhennetty työaika, uusien tuotanto- tai palvelulinjojen
avaaminen, työntekijöiden uudelleenkoulutus ja siirto muihin
osuuskuntiin.

Osuuskuntia tukeva infrastruktuuri

Osuuskuntien on vaikea menestyä yksittäisinä yrityksinä

kapitalistisessa talousjärjestelmässä. Kuten Sarkar on huomauttanut,
osuuskunnan menestyminen on riippuvainen yhteisön vilpittömästä
hyväksynnästä. Osuuskuntien on oltava suhteellisen pieniä
voidakseen toimia demokraattisesti. Riittävät palvelut on
mahdollista varmistaa vain osuuskuntien keskinäisten
tukijärjestelmien avulla, kuten tekniset ja hallinnolliset palvelut
tutkimus ja tuotekehittely, osuustoiminnallinen ohjaus ja valmennus,
edunvalvonta, markkinointi, palvelujen ja tavaroiden yhteisostot sekä
rahoitus- ja suhdetoiminta. Itse asiassa, kun osuuskunnilla on nämä
palvelut käytettävissään, ne suoriutuvat usein tavanomaisia
yksityisyrityksiä paremmin.
Mondragón-osuuskuntaryhmässä, The Caja Laboral -pankkiosuus-
kunta huolehtii ryhmän pääomarahoituksesta kasvun
vauhdittamiseksi ja eriasteisten ongelmien hoitamiseksi. Pankin
menestyksestä kertoo sen luokitus sadan tehokkaimman
rahoitusyhtiön joukkoon maailmassa laskettuna voittojen suhteesta
 113
yrityksen kokonaisarvoon.
114
Esimerkkejä pienistä osuuskunnista Malenyssä 8

Maleny on 4000 asukkaan kaupunki Brisbanesta pohjoiseen,

Australian Sunshine Coast -rannikolla. Siellä toimii 17
menestyksellistä osuuskuntaa kattaen yhteiskuntaelämän eri osa-
alueita: työläis-, vaihtokauppa- ja yhteisöasumusosuuskunnat,
kuluttajien ruoka-, pankki-, radioasema-, filmiyhteisö- ja
klubiosuuskunnat sekä neljä ympäristöosuuskuntaa.
Malenyn Credit Union Australiassa perustettiin v. 1984.
Tavoitteena oli luoda eettisyyteen pohjautuva rahoituslaitos
edistämään alueen taloudellista itsehallintoa – lainoja myönnettiin
ainoastaan paikallisille ihmisille ja heidän projekteihinsa.
Alkuvaiheessa se toimi vapaaehtoisvoimin. Jäsenet työskentelivät
vuokratiloissa ja merkitsivät tilillepanot käsin. Heti ensimmäisenä
päivänä paikalliset ihmiset tallensivat tileille yli 25 000 USA:n
dollaria.
Tänään Credit Unionin kirjoilla on yli 6000 jäsentä ja 14 palkattua
työntekijää. Yhtiöllä on oma toimitalo ja se omistaa kahdeksan
miljoonan dollarin arvosta osuuksia. Sijoituksia yhtiöön tehdään eri
puolilta Australiaa ja noin puolet tilillepanoista tulee yhteisön
ulkopuolelta.
Se tarjoaa jäsenilleen säästötili-, laina-, luottokortti- ja
pitkäaikaistalletuspalveluja, sekä erilaisia vakuutuksia. Tähän
mennessä Credit Unionin rahoituksella on syntynyt 180 uutta
työpaikkaa 78 uudessa yrityksessä, ja se on sijoittanut yli 25
miljoonaa dollaria takaisin paikalliseen yhteisöön.
Toimintansa aikana Credit Union on keskittynyt pienlainojen
myöntämiseen paikallisille ihmisille, joita ei ole kelpuutettu
suurpankkien asiakkaiksi. Lainoja on käytetty maan ostoon, kotien
rakentamiseen ja yritysten perustamiseen. Kahdeksankymmentä
prosenttia Credit Unionin lainoituksesta menee asuntotuotantoon.
Alkuvaikeuksista huolimatta Credit Union on nykyisin erittäin
menestynyt yritys pääasiassa rahoitusasiantuntemuksensa ja
onnistuneen osuuskuntahenkensä myötä. 9

Kuluttajien ruokaosuuskunta

Vuonna 1980 pieni joukko ihmisiä muodosti Maple Street -ruoka-

 115
osuuskunnan, koska he halusivat ostaa ruokatarvikkeensa suoraan
paikallisilta viljelijöiltä tai tukusta. Nykyisin osuuskunta toimii
luomuruoan vähittäiskauppana Malenyn pääkadulla. Vaikkakin se
toimii pääasiallisesti 450 aktiivisen jäsenen kuluttajaosuuskuntana,
se on auki myös yleisölle viikon jokaisena päivänä.
Osuuskunta myy lähiruoan lisäksi myös Australiassa kasvatettua
ruokaa, jos vastaavia paikallisia tuotteita ei ole saatavilla. Se
kieltäytyy myymästä geenimuunneltuja, sekä ympäristöä tai ihmisiä
riistävien yritysten tuotteita. Yhtiön 22 toimintavuoden aikana,
jolloin myös vapaaehtoistyöntekijät ovat vaihtuneet palkallisiksi, se
on kamppaillut monien puutteiden ja ongelmien kanssa.
Esimerkkinä ovat toiminnan tappiollisuus, huonot sijoituspäätökset,
suunnitelmattomuus ja kokemattomuus talousjohtamisessa sekä
jäsenistön keskinäiset ristiriidat.
Yhteispäätäntävallan periaattein ja jäsenten saavuttaman
kokemuksen myötä menestys on parantunut vähitellen. Kuuden
viimeisen vuoden ajan se on tuottanut voittoa, mutta koska se on
suunniteltu voittoa tuottamattomaksi yhteisöyritykseksi, voitot
sijoitetaan yrityksen palvelujen ja toiminnan laajentamiseen ja
kehittämiseen tai rahoittamaan yhteiskunnallista toimintaa.

Muita osuuskuntia Malenyssa

Malenyssa on yksi Australian menestyksekkäimmistä tavaroiden ja

palvelujen vaihtojärjestelmistä (Local Energy Transfer Scheme)
LETS. Sen jäsenet myyvät tuotteitaan ja tuottavat palveluja toisilleen
käyttämättä rahaa maksuvälineenä. Sen sijaan he käyttävät paikallista
vastiketta Bunyaa, joka on nimetty kansallisen männynkävyn
mukaan. Bunyan käyttö mahdollistaa rahattomien tai vähävaraisten
ihmisten osallistumisen paikallistalouteen. 10
Up Front -klubi on lämmin ja ystävällishenkinen paikka, johon
ihmiset tulevat syömään, kahville, rentoutumaan ja seurustelemaan.
Ruoka on terveellistä ja halpaa. Paikalliset muusikot ja
viihdetaiteilijat saavat siellä tilaisuuden esiintyä julkisesti. Se toimii
kuin kulttuurikeskus Malenyn yhteisölle.
Paikallisella talous- ja yrityskehitysosuuskunnalla LEED:llä on
kuusi työntekijää ja se on ottanut tehtäväkseen kehittää uusia
yrityksiä ja työpaikkoja Sunshine Coastin takamaille. Yhteistyössä
116
Malenyn Credit Unionin kanssa LEED järjestää aloitteleville
yrityksille vakuudettomia pienlainoja ja tukee niitä neuvoin
ensimmäisen toimintavuoden ajan.
Malenyssa on neljä ympäristöosuuskuntaa, joista
yhdyskuntapohjainen Maleny Wastebusters, 20 työntekijän
kierrätysosuuskunta kannustaa ihmisiä vähentämään, käyttämään
uudelleen ja kierrättämään jätteensä.
Barung Landcare on yksi useista sadoista paikallisista
maanhuoltoryhmistä Australiassa: sillä on menestyksekäs taimitarha,
se tarjoaa ympäristökoulutusta ja edistää kotimaisen puutavaran
kestävän kehityksen mukaista käyttöä. Booroobin Bush Magic
-osuuskunta ylläpitää sademetsätaimistoa, kun taas Green Hills
Fundin tavoitteena on Malenyn takametsien uudelleenmetsitys.
Malenyn neljästä yhteisöosuuskunnasta mainittakoon 85 asukkaan
Chrystal Waters Premaculture Village sekä kolmen perheen ja 25
hehtaarin osuuskuntamaa-alueen muodostama Prout Community
Settlement Co-op, joka tarjoaa kodin myös River Primary School
-peruskoululle, jossa on yli sata oppilasta. 11

Ohjeita osuuskuntien menestymiseksi

Malenyn osuuskuntien menestys on kahden viime vuosikymmenen

kovien ponnistusten tulosta. Malenyn proutistit ovat luoneet
ohjeiston yhdessä seudun muiden hallintoelinten kanssa
osuuskuntien menestymisen edellytyksistä:

1. Pyri täyttämään tarve. Ihmisten täytyy yhdistää voimansa

täyttääkseen jonkin tarpeen yhdyskunnassa. Hyväkään idea ei
auta, jos yhteisö ei sitä tarvitse – yritys ei tule menestymään.
2. Muodosta perustajaryhmä. Tarvitaan yksi johtaja ja
muutaman asialle omistautunut ihminen vastaamaan idean
alkutoteutuksesta.
3. Sitoudu visioon. Sitoudu osuustoiminnan aatteisiin ja
arvoihin ja yritä varmistaa, että sekä johto että jäsenet ovat
rehellisiä, asialleen omistautuneita ja päteviä.
4. Suorita toteutettavuustutkimus. Arvioi objektiivisesti asian
omaista tarvetta. Päättele ja tutki, voiko suunnitelman toteutta
minen täyttää tämän tarpeen käytännössä.
 117

5. Aseta selkeät päämäärät ja tavoitteet. Jäsenten tekemillä

yhteispäätöksillä yrityksen on luotava selkeät päämäärät ja
tavoitteet ohjaamaan tulevien vuosien toimintaa perustajaryhmän
alkutähtäimestä alkaen myynninedistämis- ja
budjetointimenetelmiin.
6. Luo vakaa liiketoimintasuunnitelma. Yritys vaatii
pääomaa, tehokasta taloudenhoitoa ja ajan myötä tehokkaita
päätöksiä lainojen takaisinmaksuista ja voitonjaosta.
7. Varmista jäsenten tuki ja sitoutuminen. Jäsenet omistavat
yrityksen; heidän tukensa ja osallistumisensa on välttämätöntä
joka askeleella.
8. Vahvista sijainti. Varmista yritykselle riittävät toimitilat ja
paras mahdollinen sijainti yhteisössä.
9. Hanki kyvykäs johtohenkilöstö. Valitse yritykseen
riittävän johtamis-, taloudenhoito-, lakimies- ja kirjanpitotaidon
omaavia ihmisiä yhteisöstä.
10. Tue koulutusta ja valmennusta. Ihannetapauksessa
jäsenillä on tarvittavia kykyjä – etenkin viestintä- ja
ihmissuhdetaitoja – yrityksen menestymisen varmistamiseksi.
Ellei, heidän on joko kehitettävä niitä tai on valittava uusia
taitavimpia ihmisiä.
Yhteisötalousstrategiset kultaiset säännöt
• Aloita pienessä mittakaavassa hyödyntämällä yhteisön jäsenten
tarjoamia taitoja ja mahdollisuuksia.
• Hyödynnä kokeneempien jäsenten malleja yhteisöjen
kehityksessä aina kun se on mahdollista.
• Varmista, että yrityksen toiminnassa on osallisena
mahdollisimman paljon ihmisiä.

Yhteiskunnan hyöty

Osuustoiminnalliset yritykset hyödyttävät yhteiskuntaa monella

tavalla. Ne parantavat yhteishenkeä ja luovat tunteen johonkin
kuulumisesta sekä mahdollistavat eri ihmistyyppien väliset läheiset
suhteet. Yhteistyössä jäsenistö voi toteuttaa paljon enemmän, kuin
jos kukin yksilö kulkee omaa tietään. Osuuskunnat kannustavat myös
118
kehittämään, käyttämään ja hankkimaan erilaisia kykyjä ja taitoja ja
vahvistavat ihmisiä kykeneviksi tekemään yhteisöä koskevia
kehittäviä päätöksiä.
Osuuskunnat edistävät paikallisten ihmisten taloudellista
omavaraisuutta ja itsenäisyyttä ulkopuolisesta hallinnasta. Ne luovat
työpaikkoja, kierrättävät rahaa yhteisön sisällä ja tarjoavat laajan
valikoiman palveluja ja tuotteita. Koska osuustoiminnalliset
yritykset ovat jäsenten itsensä omistamia, voitot jäävät kotiseudulle
lisäten hyvinvointia ja vahvistaen yhteiskuntaa.
Menestyvät osuuskuntayritykset muuttavat yhteisöä toteuttamalla
taloudellista demokratiaa, mikä taas lisää tietämystä demokratiasta
niin työntekijöiden keskuudessa kuin laajemminkin yhteiskunnassa.
Osuustoiminta on tulevaisuuden yhteiskunnallis-taloudellinen
järjestelmä. Epäilyksen kasvaessa globaalia, kapitalistista järjestelmää
kohtaan paikallisena, riippumattomana vaihtoehtona kehittyvät
osuuskunnat ovat järkevä vaihtoehto. Mondragónissa, Malenyssa ja
muuallakin tämä tulevaisuus on jo nyt hahmottumassa.

SOLIDAARINEN SOSIOEKONOMIA

Marcos Arruda vangittiin 1970 Brasilian sotilasdiktatuurin aikana.

Amnesty Internationalin painostuksesta hänet vapautettiin, mutta
hän vietti seuraavat 11 vuotta maanpaossa. Sinä aikana hän suoritti
taloustieteen tutkinnon Washingtonissa. Sen jälkeen hän työskenteli
yhteistyössä Paolo Freiren kanssa Genevessä Cultural Action
Institutessa, sekä neuvonantajana Guinea-Bissaun, Cape Verden ja
Nigaraguan opetusministeriöissä. Hän valmistui Brasiliassa
kasvatustieteen tohtoriksi ja hän on kirjoittanut yli tusinan kirjoja.
Nykyisin hän toimii johtajana Policy Alternatives for Southern Cone
of South America Institutessa (PACS), joka kouluttaa pienyrittäjiä. 12

Yksi Proutin keskeisimmistä osa-alueista, niin kauniisti esitettynä

tässä kirjassa, on sen kokonaisvaltainen lähestymistapa elämään,
uudistaa yksilön ja yhteisöllinen tuotanto ja koko olemassaolomme...
...Talous on vain yksi elämän osa-alue poliittisen, kulttuurillisen ja
ympäristöllisen ulottuvuuden ohella – haasteena, joka on mutkikas ja
moniulotteinen, kuten ihminenkin on. Tämä Prout-mallin osa-alue on
tasapainoista yhteiskuntataloutta, ns. solidaarista sosioekonomiaa.
 119
Kapitalismin kritisoinnin vastapainoksi on otettu esille
ihmisarvojen korostaminen, epäitsekkyys, osuustoiminta- ja
yhteishenki, sekä
keskinäinen kunnioitus kulttuuria ja muita arvoja kohtaan.
Olemassaolomme lajina riippuu siitä, kehitämmekö näitä
luonteenpiirteitä ja toteutammeko käytännössä – ei vain
yksilötasolla, vaan myös koko planeetan ja universumin tasolla...
...On useita henkisiä liikkeitä, jotka esittävät ratkaisuja ihmisten
ongelmiin pelkästään subjektiivisella tasolla. Prout-liike yhdistää
toiminnan ja henkiset harjoitukset, materialistisen edistymisen myötä
voimavarat vapautuvat henkiseen kehitykseen...
...Globaali, yksipuolisesti kulutukseen keskittyvä kapitalismi, ei
pystyy täyttämään yksilön ja ihmisten syvempiä toiveita
kokonaisuudessaan. Prout-liikkeellä on voimaa rakentaa arvoja
kunnioittava jälkikapitalistinen ihmisyhteiskunta.
Prout-mallia on toteutettu käytännössä eri muodoissa ympäri
maailmaa. Uskon, että ennen kaikkea tällä tasolla, proutistien
verkosto laajenee. Tapahtuu myös lähenemistä toisten
ruohonjuuritason ryhmien ja aktivistien kanssa, joilla on samat
periaatteet, arvot ja näkemykset ja jotka myös kehittävät solidaarista
sosioekonomiaa, kansalaistaloutta ja maatalousuudistuksia. Lopulta
Prout-mallia tullaan toteuttamaan konkreettisesti yhden tai
useamman valtion tasolla. Se tulee johtamaan kohti
osuustoiminnallista globalisaatiota, joka pohjaa solidaarisuuteen.
120

6 KESTÄVÄN KEHITYKSEN MAATALOUS

JA YMPÄRISTÖNSUOJELU
Osuuskuntajärjestelmä on paras järjestelmä maatalous- ja
teollisuustuotantoa ajatellen... Se auttaa maata saavuttamaan
omavaraisuuden ruoan tuotannossa ja maataloustuotteiden
jatkojalostuksessa, se vapauttaa elintarvikepulasta. – P. R. Sarkar 1

Maanviljelyksen syvenevä kriisi

Noin 10 000 vuoden ajan ihmisyhteisöt ovat harjoittaneet

erityyppistä maanviljelystä ja muovanneet ekosysteemejä
pystyäkseen hankkimaan ruokansa, kuidut vaatteisiin, lääkkeet ja
teollisuuden raaka-aineet. Maatalous on avainasemassa, koska se
hankkii energiansa ja resurssinsa ympäristöstä. Mitä
arvostetummassa asemassa maatalous, luonnonvarat ja
energiatuotanto eri alueilla on, sitä paremmat ovat alueen
taloudelliset mahdollisuudet.
Planeetta Maalla on jo nyt joukko hukkamaita, jotka ovat
lyhytnäköisen maataloustuotannon harjoittamisen muistomerkkejä.
Timgadin roomalaiskaupungin asukkaat Tunisiassa hylkäsivät
alueen, kun maa kului loppuun eikä pystynyt enää tuottamaan lisää
ruokaa. Magzalial Pohjois-Irakissa oli aikaisemmin jalopuumetsää.
Sieltä löytyvät tähän asti vanhimmat merkit maanviljelystä
planeetallamme. Nykyään seutu on täysin erämaata.
Sumerien sivilisaatio Eufrat-virran alajuoksulla sai alkunsa ainakin
9000 vuotta sitten, mutta yhteiskunta romahti maan suolaantumisen
vuoksi. Kun maata on niukasti, jatkuva kastelu aiheuttaa
maansisäisten suolojen nousemisen pintamultaan, ne kerrostuvat ja
kasaantuvat siihen. Sama prosessi on parhaillaan käynnissä Indus-
laaksossa Pakistanissa ja alkamassa myös Kaliforniassa.
Hämmästyttävä totuus on, että sumerit tiesivät kyllä tästä vaarasta ja
tiesivät jopa miten se olisi ollut vältettävissä.2 Maanviljelijöiden
lyhytnäköisyys ja ahneus kuitenkin aiheutti sen, että he eivät tehneet
mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Silloin, kuten nytkin, jos
 121
maanviljelijän on mahdollista saada hyvä tuotto kymmenen tai
kahdenkymmenen vuoden ajan viljelemällä tietyllä tavalla, monet
tekevät niin vaikka heidän toimenpiteensä vähitellen kuluttavat maan
loppuun, ja hinnan maksavat tulevat sukupolvet. 3
Viime vuosisadan aikana lyhytkestoinen maatalouden tuotantotapa
on otettu käyttöön kaikkialla. Valitettava tosiasia on, että
yksipuolinen maanviljelys on luonnon ekosysteemien
yksinkertaistamista. Suuret yhteen viljelykasviin keskittyvät
plantaasit ovat luonteeltaan haavoittuvaisempia vitsausten ja
sairauksien vaikutuksille kuin sellaiset, joissa viljellään eri kasveja
sekaisin. Nykyaikainen tehomaanviljely perustuu kemiallisten
lannoitteiden, torjunta-aineiden ja tuholaismyrkkyjen suureen
käyttömäärään. Näin saadaan lyhyellä tähtäimellä korkea
tuottavuus, mutta näin huononnetaan vähitellen maaperän humusta ja
rakennetta.
Suurimmat saastepäästöt aiheutuvat fossiilisten polttoaineiden
käytöstä sekä maataloudessa syntyvien valtavien
metaanikaasumäärien johdosta kasvatettaessa eläimiä teuraaksi
suurissa kasvatusyksiköissä. Ne ovat tekijöitä kemikaali- ja
typpivalumien ohella, joita tiedemiesten näkemysten mukaan
voidaan pitää planeettamme globaalin lämpenemisen aiheuttajina ja
pohjavesien myrkyttäjinä.
Jatkuva kemiallisten typpilannoitteiden käyttö pilaa pohjavedet ja
saastuttaa laajalti ekosysteemiä. Esimerkiksi Iso Valliriutta
Australiassa on vähitellen tuhoutumassa sokeriruokoviljelmien
typpivalumien johdosta. Tuhansia kilometrejä merellistä elinaluetta
tuhoutuu vuosittain myös Meksikonlahdella Yhdysvaltojen
keskilännessä käyttämän typpilannoituksen seurauksena.
Tietyt tieteelliset periaatteet, jotka ovat teknologisesti tehokkaita
aiheuttavat vakavia ongelmia, kun niitä sovelletaan
maanviljelykseen. Epäorgaanisen ja synteettisen tuotannon ollessa
kyseessä mitattavuuden, kuormitettavuuden, tasapainon, voiman ja
vastavoiman lait toimivat hyvin. On mahdollista tuottaa
yksityiskohtaisten rakennemääräysten mukaisesti korkealaatuisia ja
luotettavia standardisoituja tuotteita rakenneteräksestä ja
esijännitetystä betonista aina tiiliskiviin ja vaneriin saakka.
Maanviljelyksessä tämänkaltainen laskelmallisuus, panos-tuotos
-lähestymistapa ja komponenttien erottelu tuottaa ongelmia ajan
kuluessa. Viljelysmaan määrä, hedelmällisyys ja elinvoima
122
riippuvat maan biologisesta monimuotoisuudesta. Yritykset
standardisoida yksipuolista viljelyä vaarantavat hedelmällisyyden.
Tehoviljelyyn perustuva maatalous uhkaa myös biodiversiteettiä.
GATT-kauppasopimus myönsi kasvinjalostusyhtiöille oikeuden
patentoida siemeniä. Pioneer Hi-Breed -yhtiöllä esimerkiksi on
patentein suojatut oikeudet siementen massatuotantoon. Mutta
paikallisten maanviljelijöiden, jotka ovat valinneet aina parhaat
siemenlajit kasvatettavaksi muokaten näin kasvilajeja tuhansien
vuosien aikana, oikeuksia ei suojele kukaan, eivätkä he saa mitään
korvausta työstään missään maailman kolkassa. Nykyään
bioteknologia ja geneettinen muuntelu ovat tunkeutumassa
maanviljelyjärjestelmiin, ja tiedemiehet ovat epävarmoja niiden
pitkän tähtäyksen vaikutuksista.
Tehoviljelyn vallatessa alaa pientilat muuttuvat
kannattamattomiksi, viljelijät myyvät maansa ja muuttavat
kaupunkeihin, maaseutu muuttuu aavekyliksi. Vuodesta 1945
perheviljelmien määrä Yhdysvalloissa on vähentynyt kaksi
kolmasosaa ja tänään vähemmän kuin yksi prosentti USA:n väestöstä
työskentelee maanviljelyn parissa. Tämä malli on toteutumassa
kaikkialla maailmassa. Yhdysvalloissa ja Euroopassa hallitukset
tukevat maataloutta estääkseen sitä romahtamasta kokonaan valtaisan
ruoan hintakilpailun seurauksena.

Maatalousuudistus Proutin mukaan

Yhtenä Proutin uuden maailman luomisen tavoitteena on palauttaa

dynaaminen tasapaino Pramá (selitetty kappaleessa 2) ympäristössä.
Tämä käsite on samanlainen kuin David Suzukin ”pyhä tasapaino”. 4
Prout puhuu sen puolesta, että hyödyntäisimme Luonnon antimia
tasapainoisessa, uudistavassa mielessä suojellaksemme
planeettamme metsiä ja muita luonnonvaraisia alueita ja
vähentääksemme maan kulumista. Eroa ympäristön
”hyödyntämisen” ja ”riiston” välillä voidaan verrata jonkin
”käyttöön” ja ”väärinkäyttöön”. Sarkar peräänkuulutti
”maatalousuudistusta” ja piti maataloutta talouden tärkeimpänä
sektorina. Hän esitti, että kaikilla seuduilla pyrittäisiin tuottamaan
omavaraisesti se ruoka, jonka väestö tarvitsee. Tämä yksinkertainen
ajatus alueellisesta ruokatuotannosta poikkeaa radikaalisti nykyisestä
 123
tehomaanviljelystä. Yhdysvalloissa ruoka matkustaa keskimäärin
3000 kilometriä (2000 mailia) ennen saapumistaan lautaselle.5 Joka
vuosi Brasiliaan tuodaan 5 miljardin US-dollarin arvosta ruokaa,
josta on seurauksena valtion talouden ylikuormitus maan ollessa
vielä kehitysvaiheessa.
Jotta planeetan tulevaisuus kyetään suojelemaan, tulee
viljelykäytäntöjen Proutin mukaan olla kestävällä pohjalla. Tällaisiin
tekniikoihin sisältyy luonnonmukainen ja biodynaaminen viljely,
suunnitelmallisuus, kokonaisvaltaisuus, luonnollinen siementuotanto,
kompostointi, vuoroviljelysuunnitelmat, tuholaisten torjuntaohjelma
jne.
Proutin mukainen talous käy käsiksi myös maanjakoon. Ottaen
huomioon maatyypin, maaperän hedelmällisyyden ja veden
saatavuuden, päätetään minimikoko taloudelliselle viljelmälle
huomioiden myös paikallisen tekniikan ja viljelykäytännöt. Viljelmä
on taloudellisesti elinkelpoinen, kun tuotannon markkinahinta ylittää
kaikki tuotanto- ja pääomakustannukset. Nykyaikaisia tuottavuuden
laskentastandardeja, joita normaalisti käytetään modernissa
teollisuudessa, tulisi soveltaa myös maatalouteen. Usein kaikki
viljelijäperheen jäsenet myös työskentelevät viljelmällä, mutta
heidän työtään ei sisällytetä tuotannon hinnoitteluun. Maan arvon
aleneminen on toinen kriittinen tekijä, joka laskelmissa harvoin
otetaan huomioon.
Asianmukainen kustannuslaskenta maataloustuotteita
hinnoiteltaessa takaa vakauden viljelijöiden ja
maatalousyhdyskuntien elämään. Vaikka alussa joidenkin tuotteiden
hinta saattaa nousta, se kuitenkin vakiintuu myöhemmin. Tämä ei
tuota vaikeuksia, koska takuuminimipalkka pitää tämän sisällään.
Monilla maailman pienviljelijöillä on aivan riittämättömästi maata
tuottamaan kohtuullisen elintason tai ylipäätään minkäänlaista
toimeentuloa. Toisaalta suurten tilojen sato eekkeriltä usein on
alhainen ja paljon maata jää hyödyntämättä. Siksi taloudellinen
tilakoko ei saisi olla liian suuri eikä liian pieni.

Maanviljelyosuuskunnat
Proutin mukaan maatalousosuuskunta on ihanteellinen maatilan
hallintajärjestelmä monista syistä. Osuuskunnat takaavat viljelijöille
mahdollisuuden yhdistää resurssinsa, hankintansa ja tuotteidensa
124
varastoinnin ja markkinoinnin. Ja mikä vielä tärkeämpää, ne
eliminoivat ”välikäsiä” – kauppiaita, jotka ostavat tuotannon hyvin
halvalla viljelijöiltä ja myyvät sen sitten kalliiseen hintaan
kaupunkien vähittäiskauppiaille. Sen sijaan Proutin taloudessa
viljelijöiden osuuskunnat myisivät suoraan kuluttajaosuuskunnille,
jolloin molemmat hyötyisivät.
Proutin näkemys osuuskunnista on radikaalisti erilainen kuin
valtiojohtoiset maatalouskolhoosit entisen Neuvostoliiton, Kiinan ja
muiden kommunististen maiden alueella, jossa ne suurimmaksi
osaksi ovatkin epäonnistuneet. Näissä kolhooseissa yllettiin usein
vain hyvin matalalle tuotantotasolle, mikä aiheutti huutavan
elintarvikepulan. Kieltämällä yksityisomaisuuden ja
tuotantopalkkiot, ne epäonnistuivat luomaan työläisissä tunteen siitä,
että nämä pystyisivät itse vaikuttamaan omiin asioihinsa.
Keskusjohdon auktoriteetit laativat suunnitelmat ja kiintiöt, eikä
paikallisilla ihmisillä ollut mitään sanomista työnsä suhteen.
Pakkokeinoja, joskus jopa murhia, käytettiin kolhoosijärjestelmän
työkaluina.
Prout ei kannata tasakokoisia maatiloja eikä viljelijöiden
pakottamista osuuskunniksi. Perintötilojaan viljelevät
maanviljelijät ovat vahvasti kiintyneitä maahan, jota jo heidän esi-
isänsä ovat viljelleet. Monet jopa kuolevat mieluummin kuin
menettävät sen.
Sen jälkeen, kun on huolellisesti tutkittu tilan minimikoko
taloudellisen maankäytön kannalta, rohkaistaisiin pienviljelytiloja,
joilla maa on köyhää tai riittämätöntä (epätaloudelliset maatilat),
liittymään osuuskunnaksi kuitenkin säilyttäen yhä omistussuhteen
maahansa. Osuuskunta maksaisi viljelijälle korvausta karkeasti
ottaen hänen prosentuaalisen työpanoksensa ja maaomaisuutensa
mukaisesti, verrattuna koko osuuskunnan maa-alueeseen ja tehtyyn
työhön. Käytössä olisi myös tuottoon pohjaava bonusjärjestelmä.
Täten ihmisten luontaista tarvetta maansa omistamiseen ja omaan
itsemääräämisoikeuteen ei loukattaisi. Osuuskunnissa olisi vaaleilla
valittu johto, jolle maksettaisiin kannustuspalkkioita hyvän
hallintokyvyn tai kekseliäisyyden perusteella.
Tämän järjestelmän suurimpana etuna on mahdollisuus sellaisten
maanviljelysvälineiden yhteishankintoihin, joihin yksittäisillä
viljelijöillä ei ole varaa. Sen lisäksi maissa, joissa viljelysmaata on
vain rajoitetusti ja väestöntiheys on suuri, suuri osa maa-alueista
 125
tuhlaantuu rajojen ja viljelmien aitausten alle. Tämän maa-alue olisi
osuuskunnissa välittömästi hyödynnettävissä.
Hyvin suuret yksityisten omistamat maat, jotka nyt seisovat
tuottamattomina, jaettaisiin osuuskunnille. Sen jälkeen kun
maatalousosuuskuntien menestystarinat ja niiden hyödyllisyys on
asianmukaisesti esitelty julkisesti, kaikki viljelymaata omistavat
haastettaisiin liittymään osuuskuntiin vapaaehtoiselta pohjalta.
Prout-yhteisöissä, joissa edistetään kaikenlaista humaania
kehitystä, maanomistajuus menettää merkitystään sitä mukaa kun
todellinen yhteishenki kehittyy.
Ihanteellinen viljely

Maan maksimaalinen hyväksikäyttö on yksi Proutin päämääristä.

Auttaakseen Tämän päämäärän saavuttamisessa Sarkar puhuu
kolmen vaihtoehtoisen kasvintuotantojärjestelmän puolesta:
sekaviljely, täydentävä viljely sekä viljelykierto. Sekaviljelmällä
istutetaan toisiaan täydentäviä kasvilajeja samaan peltoon esim.
vuororivein. Tämä tekniikka tehostaa maa-alueesta saatavaa hyötyä,
vähentää eroosiota ja säästää vettä. Näin saadaan hyöty kasvien
luonnollisista toisiaan täydentävistä ominaisuuksista: esimerkiksi
silloin, kun yksi kasvi tarvitsee typpeä, istutetaan toinen typpeä
tuottava vierelle täydentämään.
Täydentävässä viljelyssä toissijainen kasvi voidaan istuttaa
käyttämään hyväksi ylimääräinen tila pääkasvin ympärillä.
Esimerkiksi munakoisoa voidaan istuttaa persikkapuiden alle
hedelmätarhaan.
Lämpimissä ja leudoissa maissa kasvikierto mahdollistaa eri
kasvilajien kasvattamisen eri kasvukausina niin, että maa voi olla
tuottava milteipä vuoden ympäri.
Yhdistelmämaatila pitää sisällään kaikenlaisen kestävän
maataloustuotannon mukaan lukien mehiläistenhoito,
puutarhanhoito (hedelmä- ja vihannesviljely), kukkienkasvatus,
silkintuotanto, maidontuotanto, kotieläintuotanto ja kalankasvatus.
Prout esittää, että monien eri kasvilajikkeiden siemenet tulisi kerätä
ja kylvää planeettamme biodiversiteetin ylläpitämiseksi.
Uusiutuvia energianlähteitä voidaan myös kehittää
maatalousosuuskunnissa, kuten biokaasun käyttöä (jota syntyy
orgaanisen aineen kompostointisäiliön sivutuotteena),
aurinkoenergiaa, tuulienergiaa jne.
126
Vesiensuojelu on kestävän kehityksen ydinkysymys. Maanalaisten
vesivarastojen riittävyys on ratkaisevaa seudun ekologisen
tasapainon kannalta; täten pintavesien käyttöä tulisi suosia
kaivoveden sijaan kastelussa ja muulloinkin, kun se on mahdollista.
Tärkeitä asioita ovat myös metsitys lisäämään sateita ja pienien
järvien ja lampien rakentaminen kokoamaan sadevettä. Tiettyjen
puiden, jotka varastoivat vettä juuristoihinsa, istuttaminen jokien,
järvien ja lampien ympärille auttaa estämään haihtumista ja
ylläpitää vesimäärän tietyllä tasolla. 6
Kun neohumanismin henki saadaan maatalouteen, muuttuu
kotieläintuotanto. Kotieläimet ovat kuuluneet maanviljelykseen
tuhansien vuosien ajan – esimerkiksi lannoittamalla maata ja
muuttamalla ruohon maidoksi, mutta nykyinen nauta-, lammas- ja
kanateollisuus aiheuttaa suurta ekologista tuhoa. Vuodesta 1950
tuotantoeläinten lukumäärä planeetallamme on kasvanut 500 %,
nykyisin niitä on kolme yhtä ihmistä kohti ja ne syövät puolet
maailman viljasta.
Eläinten kasvatus teuraaksi on julmaa, eikä se ole edes tehokasta
ruoantuotantoa. Valtavat maa-alueet ja vesimäärät, joita käytetään
karjan kasvattamiseen, voisivat ruokkia paljon enemmän ihmisiä, jos
niillä tuotettaisiin viljaa, papuja ja muita kasveja ihmisravinnoksi.
Tietoisuus korkean lihankulutuksen haittavaikutuksista terveyteen
lisääntyy jatkuvasti. Prout tukee nykyistä suuntausta kohti
alhaisempaa lihankulutusta sekä terveydellisistä että ekologisista
syistä. Tätä käytäntöä tulisi edistää säännöllisin tiedotuskampanjoin.

Maaseudun kehittäminen: agro- ja agrikoteollisuus

Maaseudun köyhyys on hyvin vakava ongelma, joka koskettaa

melkein kaikkia maailman maita. Kapitalistinen vapaakauppa ei ole
juurikaan ollut kiinnostunut maaseudun talouskehityksestä. Jos
ajaa vaikkapa vain parin tunnin matkan päähän rikkaan maan
suurkaupungista, törmää usein köyhyyteen. Teollistuminen on
yleensä suosinut sellaisia urbaaneja keskuksia, joiden infrastruktuuri
ja kuljetusjärjestelmät ovat hyvät, ja joissa on halpaa työvoimaa.
Tämä aiheuttaa maaseudun tyhjenemisen väestöstä ja luo jatkuvasti
kasvavia megakaupunkeja – erityisesti taloudellisesti alikehittyneissä
”globaalin etelän” maissa.
 127
Pääasiallisia tulonlähteitä köyhtyneessä taloudessa maaseudulla
ovat maanviljely sekä raakojen materiaalien, kuten puun ja
mineraalien tuotanto. Prout ehdottaa teollisuuden sijoittamista
maaseudulle tuottamaan niitä tuotteita, joita maataloustyöläiset
tarvitsevat viljelyssä sekä kaikkea sitä, mitä sadonkorjuutyössä
tarvitaan. Nämä maaseututeollisuuslaitokset olisivat tärkeä osa
taloudellista demokratiaa luodessaan työpaikkoja ja kohottaessaan
maalaisten elintasoa.
Sana agrikoteollisuus viittaa ”sadonkorjuuta edeltävään”
teollisuuteen, jossa tuotetaan sitä mitä viljelijät tarvitsevat:
käsityökaluja, eläin- ja traktorivetoisia työkoneita, siemeniä,
lannoitteita, kasvihuoneita ja tuholaistorjuntavalmisteita. agro- eli
”sadonkorjuun jälkeinen” teollisuus jalostaa sadon valmiiksi
tuotteiksi. Tähän teollisuudenhaaraan kuuluvat jauho-, öljy-, tekstiili-
ja paperiteollisuus, hedelmä- ja vihannessäilyketeollisuus sekä meijerit
ja lääkeyrttilaboratoriot.
Maatalousosuuskuntien ohella kohonnut koulutus, edistynyt
tietoliikenne sekä kotitalousteollisuuden edistäminen
monipuolistavat ja uudistavat hiipuneen maaseututalouden. Kehitys
on samoilla linjoilla Proutin tavoitteen kanssa luoda vastapainoa
houkuttelemaan urbaanit joukot pois ylikansoittuneista kaupungeista
pienemmille, kestävämmille ja humaanimmille asuinsijoille.

Tasapainoinen talous

Taloudellinen ylikuumeneminen ja alikehittyminen luovat sekä

taloudellista että poliittista tasapainottomuutta. Tämä ristipaine
jarruttaa ihmisten edistyksellisiä hankkeita, ja sillä on usein
katastrofaaliset vaikutukset ympäristöön.
Monin paikoin kehitysmaissa kuten Intiassa, Afrikassa ja Kiinassa
maatalouden piirissä työskentelevien ihmisten osuus väestöstä on
hyvin korkea. Kun enemmän kuin 40 % väestöstä toimeentulo on
riippuvainen suoraan maataloudesta, maaperään kohdistuva paine ja
rasitus nousevat kohtuuttomaksi. Toisaalta teollistuneet maat
yrittävät saada maanviljelyksellä pääasiallisesti elävät valtiot
vaikutusvaltansa alaisiksi ja käyttävät niitä sitten halvan
maataloustuotannon lähteenä sekä markkina-alueina
kulutustavaroilleen.
128
Prout esittää, että kaupankäynnin aiheuttamien eturistiriitojen
vähentämiseksi ja tasapainon luomiseksi maaseutu tarvitsee vakaan
ja luotettavan ravintoarvoltaan korkeatasoisen
elintarvikevalikoiman siinä kuin kehittynyt teollisuusaluekin. Jotta
tämä voidaan saavuttaa, seudun väestön ammattijakauma tulee
ihanteellisesti olla seuraavanlainen: 20–40 % väestöstä tulisi
työskennellä maatalouden ammateissa (tähän lukuun sisältyy
luonnonsuojelu ja luonnonvarojen hyödyntäminen); 10–20 %
väestöstä tulisi työskennellä agroteollisuudessa; 10–20 %
agrikoteollisuuden ammateissa; 10 % kaupan ammateissa yleensä; 10
% palvelualoilla, hallinnossa ja johtotehtävissä sekä julkisella
sektorilla ja 20–30 % muissa teollisuuden ammateissa.
Nämä prosenttiluvut poikkeavat jyrkästi useimpien maiden
nykyisistä luvuista. Yhdysvalloissa vähemmän kuin 1 % väestöstä
työskentelee maatalouden ammateissa, 26 % teollisuudessa ja 72 %
kaupan ja palvelun ammateissa. Brasiliassa 26 % työskentelee
maatalousammateissa, 23 % teollisuudessa, 13 % kaupan ja 36 %
palveluammateissa. 7
Sarkar varoittaa, että jos niiden ihmisten lukumäärä, jotka
työskentelevät maataloudessa putoaa alle 20 %:n, laiminlyödään
tämä talouden kannalta merkittävä sektori. Näin on käymässä tämän
päivän Japanissa: vain 4 % väestöstä työskentelee maatalouden
piirissä ja kansallinen ruoan omavaraisuusaste on arvioiden mukaan
noin 30 %, ja se vähenee koko ajan.
Sen lisäksi, että seudun turvallisuus ruoansaannin suhteen olisi
uhattuna, ihmisten tarpeisiin kuuluu myös säilyttää yhteys Luontoon.
Kun paljon ihmisiä siirtyy pois maalta elämästä ja työskentelemästä
yhdessä Luonnon kanssa, tapahtuu juurettomuutta ja vieraantumista.
Alkuperäiskansat ja ekopsykologitkin esittävät, että monet
Yhdysvaltojen yhteiskunnassa vallitsevista sairauksista johtuvat tästä
vieraantumisesta. Sarkar varoitti: ”Vakavat yliteollistumisen
haittavaikutukset eivät tule esille pelkästään kansan fyysisessä
terveydentilassa. Jos niihin ei puututa, ne johtavat myös vähittäiseen
yksilötasoiseen ja kollektiiviseen psyykkiseen rappeutumiseen.” 8
Maailman kehittyneissä maissa on alati kasvava kysyntä
luomuruoasta, jota paikallinen viljelijäväestö ei pysty tuottamaan
riittävästi. Yllättävän monissa alikehittyneissä trooppisissa maissa
ihmiset valittavat usein jopa maaseudulla, että hedelmät ja
vihannekset ovat liian kalliita, koska tuoretuotteita ei kasvateta
 129
tarpeeksi paikallisesti. Maanviljelyosuuskunnat yhtä hyvin
kehittyneissä kuin alikehittyneissäkin maissa voivat ratkaista nämä
ongelmat tarjoamalla koulutusta, tukea ja tehokkaat
työskentelyolosuhteet sekä avustuksia työttömille.
Japanissa on tästä historiallinen ennakkotapaus; toisen
maailmansodan loputtua Japanin hallitus toteutti suuren maatalouden
kehittämishankkeen. Tehtävässä onnistuttiinkin tuhansien työttömien
sotilaiden ja maahan merten takaa palaavien emigranttien työpanosta
hyödyntämällä.
Pienimuotoinen maanviljely on raskasta työtä, josta lähestulkoon
kukaan ei pidä. Tämä on toinen syy siihen, miksi nuoret ihmiset ovat
jättäneet maaseudun. Houkutellakseen ihmisiä takaisin
maaseutuelämän pariin pitäisi samalla innolla, jolla
teollisuustuotanto saatiin tehokkaaksi, nyt käydä maatalouden
kimppuun. Yhdistettynä maaseututeollisuuden
uudelleenelvyttämiseen, työajan lyhentämiseen sekä elintärkeään
tutkimukseen ja kehittämiseen, maatalousosuuskunnat voivat
hyödyntää kaikkia tekniikan, johtamistaidon ja älyn taitoja siinä
kuin muukin teollisuus.
Japanissa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa voimistuvat
hankkeet, joita kutsutaan nimellä Community Supported
Agriculture (yhdyskunnan tukema maatalous). Yhdysvalloissa tiloja
kutsutaan nimellä CSA-tilat ja Japanissa ”Viljelyksi, jolla on
kasvot”. Kuluttajat liittoutuvat tuottajien kanssa, jotka viljelevät
paikallista torjunta-aineetonta kausiruokaa. Joka kevät kuluttajat
maksavat osuuden, jolla tuottaja kattaa toimintakulunsa, eikä hänen
näin tarvitse turvautua korkeakorkoisiin pankkilainoihin. Palkaksi
sijoituksistaan kuluttajat saavat viikoittain toimitettavan
tuoretuotelähetyksen koko kasvukauden ajan. CSA-tila tukee
paikallisti kestäviä viljelykäytäntöjä ja samalla rohkaisee kaupunkien
kuluttajia vierailemaan maalla auttamassa sadonkorjuussa. Satoja
tämäntyyppisiä maatiloja on jo olemassa loistavana esimerkkinä
taloudellisesta hyödystä, jonka saavat samanaikaisesti sekä
osuuskunnan tuottaja myydessään tuotteitaan kuluttajaosuuskunnalle
että kaupunkilaiset, joita tämä rohkaisee viettämään enemmän aikaa
maatiloilla. 9

Edut siirryttäessä kohti tasapainoista taloutta 10

130

On joukko etuisuuksia, jotka valtio saavuttaa Proutiin perustuvan

agraarivallankumouksen toteutuksella.

1. Kauppataseen vaihtelevuuden vähentyminen – pienempi

riippuvuus tuonnista ja viennistä.
2. Uusien, vakaampien työpaikkojen syntyminen paikallisen
kysynnän pohjalta.
3. Kansallisen turvallisuuden varmistuminen ruoan
omavaraisuuden lisääntyessä.
4. Valtion vapautuminen kansainvälisten taloudellisten
rahoituslaitosten vallasta, joka mahdollistaa paikallisten ihmisten
päätöksenteon heidän tarpeisiinsa pohjaten.
5. Vähentynyt haavoittuvaisuus taloudellisille suhdanteille ja
muille ennakoimattomille tapahtumille tukeuduttaessa enemmän
kotimaiseen kulutukseen.
6. Suurkaupunkien ylikansoittumisen väheneminen ihmisten
muuttaessa maaseudulle työskentelemään
maatalousosuuskunnissa ja agro- ja agrikoteollisuudessa.
7. Maaseudun taloudellinen ja kulttuurinen elpyminen sekä
maanläheisen elämäntyylin mahdollistuminen.
8. Rakennus-, huonekalu- sekä kodintarviketeollisuuden
virkistyminen lisääntyneen maallemuuton seurauksena, jolloin
tarvitaan enemmän sekä suurempia koteja.
9. Ympäristön tilan parantuminen siirryttäessä luonnonmukaiseen
viljelyyn, pois teollisesta viljelystä, sekä teollisuuden ja
kaupunkien saasteiden vähentyminen.

Uhanalaiset sademetsät

Globaali kapitalismi aiheuttaa paineita kaikkia luonnonvaroja

kohtaan, mutta ehkä kaikkein salakavalimmat vaikutukset on
jatkuvalla maailman sademetsien tuhoamisella, joka vaarantaa koko
planeettamme.
Amazonin sademetsät ovat maailman suurin metsäalue. Ne
ulottuvat Brasiliasta kahdeksaan maahan kattaen alueen, joka on
lähestulkoon yhtä suuri kuin Pohjois-Amerikan manner. Amazonian
 131
uskomatonta eläin- ja kasvielämän kirjoa on mahdoton käsittää.
Yhdessä Amazonian joessa elää enemmän kalalajeja kuin koko
Euroopan joissa yhteensä. Pelkästään yhden reservaatin alueella –
Manun kansallispuistossa Perussa – on enemmän lintulajeja kuin
koko Yhdysvalloissa.
Tiedemiehet arvioivat Amazonin sademetsien tuottavan 40
prosenttia maailman hapesta. Metsät ovat myös Luonnon tärkein
keino puhdistaa ilmakehää hiilidioksidista. Sarkar kutsui Amazonin
aluetta ”planeetan keuhkoiksi” ja rohkaisi proutisteja taistelemaan
sen säilyttämisen puolesta.
Brasilian sotilasdiktatuurin aikana (1964–1986) hallitus pani alulle
suuria hankkeita kehittää ja asuttaa Amazoniaa. Siitä alkaen sinne on
muuttanut lukemattomia joukkoja sekä ihmisiä että yhtiöitä
hankkiakseen maata ja rahaa, monet materialismin ja korruption
innoittamina.
Suurin osa alueen maaperästä on kuitenkin vain keskitasoisen tai
niukan hedelmällistä. Niin kutsutun ”maareformin” nimissä hallitus
jakaa siellä maapaloja pienviljelijöille. Raivattuaan ja kaskettuaan
metsät viljelijät istuttavat kahvipensaita tai joitakin muita kasveja.
Muutamassa vuodessa laiha, hauras maaperä on käytetty täysin
loppuun, ja viljelijöiden on pakko muuttaa etsimään uutta maata
elääkseen. Tämän jälkeen karjatilalliset ostavat maapalan ja
yhdistävät useita autioituneita maapaloja valtaviksi laidunalueiksi.
Rondônian paikallisvaltiossa on 8 miljoonaa päätä karjaa mutta vain
1.3 miljoonaa ihmistä.
Puu on Amazonian halutuin raaka-aine. Jatkuva virta raskaita
rekkoja kuljettamassa valtavia tukkeja on sydäntä raastava näky
Edemilson Santokselle, curitibalaiselle metsänsuojeluinsinöörille ja
proutistille, joka muutti perheineen Rondôniaan v. 1999 Rolim de
Mouran alueelle. Satelliittikuvat näyttävät, että 90 prosenttia alueesta
– 1,300 neliökilometriä – on hakattu, ja suurin osa siitä on korvattu
laidunmaalla. Puutavarayhtiöt hakkaavat sekä laillisesti sallituilla
alueilla, jotka ovat miltei ehtyneet, että laittomasti
suojelureservaateissa. Kymmenen vuotta Rio de Janeiron
Huippukokouksen jälkeen Amazonian ympäristön tuhoaminen jatkuu
entiseen tahtiin.

Metsänsuojelustrategiat
132
Brasiliassa on tänä päivänä eritasoisesti suojeltuja metsäalueita.
Täydellisesti suojellut alueet ovat sellaisia, että niissä ei tulisi
koskaan suorittaa hakkuita niiden herkän ekosysteemin ja
sosiaalisen tärkeyden vuoksi. Tällaisiin kuuluvat biologiset
tutkimusreservaatit ja liittovaltion kansallispuistot, jotka edistävät
ekoturismia. Sademetsien rikkautena ovat lukuisat lähteet, purot,
virrat, joet ja saaret. Brasilian metsälaki määrää suojeltavaksi 100
metrin alueen metsää kaikenlaisten vesistöjen ympäriltä, ne kun ovat
herkkiä ekosysteemejä ja alueina hyvin tärkeitä.
Intiaaniheimojen reservaatit ovat myös suojeltuja. Valitettavasti
Brasiliassa – kansainvälisten lakien vastaisesti – intiaaneja pidetään
vähempiarvoisina, eikä heidän yhteisöillään ole oikeutta omistaa
maata jolla asuvat. Hallitus omistaa kaikki reservaatit, ja se voi
halutessaan pienentää tai lakkauttaa reservaatteja koska tahansa.
Toisentyyppisiä suojelualueita ovat keräilyreservaatit, joiden
alueella on luvallista elää ja kerätä kumipuun mahlaa, pähkinöitä,
hedelmiä, lääkekasveja jne. sekä kalastaa ja metsästää, kunhan puita
ei kaadeta. Ihmisiä on yritetty kuitenkin ajaa pois
keräilyreservaateilta niitä hyödyntämästä. Vuonna 1988 ekologisti
Chico Mendes salamurhattiin, koska hän puolusti reservaatteja.
Tukemalla metsissä elävien ihmisten osuuskuntia hallitus on
huomannut, että heistä tulee taitavia maan suojelijoita. Valitettavasti
monet metsäyhteisöt elävät puutteessa saadessaan tuotteistaan hyvin
alhaisia hintoja. Ne, jotka ovat järjestäytyneet osuuskunniksi
tuotteitaan markkinoidakseen, selviytyvät paremmin.
Häikäilemättömät kapitalistit synnyttävät kovaa stressiä
kaikentyyppisissä metsäreservaateissa. Laiton puunkeräys ja
kaivostoiminta loukkaavat aluille asetettuja rajoituksia jatkuvasti.
Hallituksen harvojen metsänvartijoiden täytyy kantaa
automaattiaseita suojellakseen itseään.
Toisenlaiset hyödyntavoittelijat kutovat monimutkaisia laillisia
strategioita tyhjentääkseen maan. Brasilian kongressissa on nyt
keskusteltu lainsäädännöstä, joka sallisi pienentää vesistöjä
ympäröivää suojeltavaa metsäaluetta nykyisestä 100 metristä vain
30 metriin. Tämä mahdollistaisi suurempia metsäalueita
hakattavan paljaaksi ekosysteemin heikentyessä suuresti.
Korruptoituneet hallitusvirkailijat ja epärehelliset metsäasiantuntijat
laativat monimutkaisia projektiehdotuksia, jotka näyttävät
lainmukaisilta, mutta jotka itse asiassa valtuuttavat metsäyhtiöt
 133
hakkaamaan suojelualueilla. Jotkut poliitikot omistavat itsekin
valtavia laidunmaa-alueita, ja heillä on niin paljon valtaa, että he
voivat rikkoa ympäristönsuojelulakeja rangaistuksetta. Kaikki tämä
on tehty ”kehityksen” nimissä.
Tietoisena siitä, että puu on metsän luonnonvaroista se, jolla on
korkein taattu markkinahinta, jotkut keräily-yhteisöt ja intiaaniheimot
ovat ryhtyneet kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen tukemina
investoimaan vaihtoehtoiseen Sustainable Forestry Management
(kestävä metsähallinto) -järjestelmään. Tämän lähestymistavan
mukaisesti sovellettu metsänkorjuutekniikka on valikoivaa – metsää
ei turmella. Menetelmä toteuttaa metsäluonnonvarojen
maksimaalista hyödyntämistä kestävällä tavalla välttäen
haittavaikutuksia. Tämän kehityksen myötä myös laittomat hakkuut
vähenevät.
Brasilian laki vaatii, että jokaisen Amazonian maanomistajan on
pidettävä 80 % omistamastaan alueesta metsänä. Santos ja muut
metsäkonsultit neuvovat pieniä viljelijöitä yhdistämään
metsäalueensa ja ottamaan käyttöön Sustainable Forestry
Management -järjestelmän. Saadut tulot sijoitetaan sitten
osuustoiminnallisesti omistettuihin koneisiin, työkaluihin ja
agroteollisuuteen. Santos myös näyttää pienmaanomistajille, miten
metsää uudelleen istutetaan ja miten elvytetään turmeltuneita maa-
alueita, jotta ne saadaan taloudellisesti tuottaviksi.11

Heimojen tietämys kasvilääkinnästä

Amazoniassa kasvaa noin 60 000 kasvilajia. Yrityksen ja erehdyksen

keinoin vuosituhanten saatossa metsien alkuperäisväestö on
kehittänyt näyttävän tietämyksen tuhansista kasveista, joilla on
lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kuitenkin metsäkansat ovat
tuhoutumassa ja heimokulttuuri on nopeasti katoamassa.
On olemassa täsmällistä tietoa havainnoista, miten eräät
amerikkalaiset lähetyssaarnaajat toiminnallaan edesauttavat heimojen
kulkeutumista sukupuuttoa kohti. Ennustamalla pikaista Kristuksen
uudelleentulemista ja planeetan tuhoutumista he yrittävät kastaa ja
pelastaa sielut ennen kuin tuo kohtalokas päivä koittaa – kiinnostusta
auttaa yhteisöä modernin maailman yhteyteen ei ole. Kolmen
viimeisen vuosikymmenen aikana tusinoittain syrjäisiä heimoja
134
Keski- ja Etelä-Amerikassa on kadonnut New Tribes Missionin ja
Summer Institute on Linguisticsin vuoksi. Näiden ryhmien edustajat
antavat ensin intiaaneille lahjoja ja opettavat sitten, että heimon tavat
ovat synnillisiä. Ne toimivat päättäväisesti yhteisössä heikentääkseen
heimon vanhimpien vaikutusvaltaa. Tuloksena ihmiset kärsivät
masennuksesta, huonosta ravitsemuksesta, sairauksista ja itsemurha-
ajatuksista.12
Lähetyssaarnaajien työn ja länsimaisen materialismin houkutusten
seurauksena monien heimojen nuoret jäsenet eivät ole enää
kiinnostuneita opettelemaan metsätietoutta. On sanottu, että aina kun
shamaani kuolee niin, ettei ole ollut ketään koulutettavissa tilalle,
ihmiskunta menettää ikuisiksi ajoiksi kokonaisen tietosanakirjan.
Farmaseuttiset yhtiöt ansaitsevat satoja miljoonia dollareita
myymällä erilaisia ihmelääkkeitä, jotka ovat peräisin
metsäkasveista – eivätkä kuitenkaan maksa penniäkään
alkuperäisväestölle, joka alun perin nämä kasvit heille näytti.
Tämä biopiratismi alkaa muuttua hitaasti. Etnokasvitieteilijä Mark
J. Plotkin vietti vuosia eri Amazon-heimojen parissa, esimerkiksi
Tiriós-heimon kanssa Etelä-Surinamissa, opiskellen heimojen
kasvilääkintää. Hän oli mukana perustamassa Shaman
Pharmaceuticals -apteekkia,13 joka lahjoittaa prosentuaalisen
osuuden kaikesta tuotostaan Healing Forest Conservancy
-järjestölle.14 Tämä on voittoa tuottamaton organisaatio, joka on
perustettu auttamaan intiaaneja. Plotkin käänsi löydöksensä Tirió-
kielelle ja julkaisi sen nimellä: Tirió Plant Medicine Handbook
(Tirión yrttilääkintäkäsikirja). Aikaisemmin tällä kansalla ei ollut
kuin yksi kirja julkaistuna heidän omalla kielellään: Raamattu.
Hänen työnsä innosti myös joitakin heimon nuorista jäsenistä
ryhtymään oppipojaksi heimon viimeiselle elossa olevalle
shamaanille. 15
Tällainen yhteistyö, joka jakaa heimotietämyksen tuottaman
hyödyn läntisen ja alkuperäiskansojen kulttuurien välillä, on
osoittanut heimon jäsenille heidän kulttuurinsa suuren arvon ja
globaalin potentiaalin. Jotkut suuret lääkeyhtiöt käyvät parhaillaan
neuvotteluja Shaman Pharmaculticals ja Conservation Internationals
-yritysten16 kanssa heimotietoudesta maksamisesta.
Tällaiset aloitteet tukevat Proutin ekologisia näkemyksiä: suojella
sademetsiä, metsittää tuhoutuneita alueita, kunnioittaa kaikkia
kulttuureja ja kieliä, jakaa tietoa metsäkansojen kanssa sekä perustaa
 135
osuuskuntia hyödyttämään heidän yhteisöjään. Ennen kuin globaali
kapitalismi päättyy, tuhoaminen kuitenkin jatkuu.

Ekologiapuisto ”Future Vision”

Future Vision Ecological Park, Ekologiapuisto Tafuissa Brasiliassa,

perustettiin v. 1992. Se on malliyhteisö, joka pohjaa arvonsa Proutin
maksimaaliseen hyödyntämiseen sekä entropian minimoimiseen. Se
sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Sao Paulon kaupungista.
Sen 25 hehtaarin maa-alue tuottaa perushyödykkeet 22
kokopäivätyötä tekevälle yhteisön jäsenelle, jotka turvautuvat
mahdollisimman vähän ulkopuoliseen apuun ja tuottavat niin vähän
jätettä kuin mahdollista. Siellä turvaudutaan luonnonmukaisiin
kierrätysjärjestelmiin ja tarjotaan palveluksia myös ympäröivän
köyhtyneen maaseudun asukkaille.
Valosähkökennot tuottavat energiaa valaistusta varten, ja
suihkuvesi lämpenee aurinkoenergialla toimivien lämmittimien
avulla. Tuuli- ja aurinkovoimalla toimivat vesipumput nostavat
kastelu- ja kotitalousveden. Neljä lampea, joihin sadevesi ohjataan
hyötykäyttöä varten, pitävät yllä luonnollista hydrologista kiertoa.
Puita on istutettu lampien ympärille estämään eroosiota ja
vähentämään veden haihtumista. ”Ohjatut kosteikot” – biologiset
vedenkäsittelyjärjestelmät vesikasveja varten – ottavat ravinteita
jätevedestä ja palauttavat ne maaperään. Tällä tavoin puhdistetaan
jopa käymäläjätevesi uusiokäyttöön kastelussa niin, että yhtään
vesitippaa ei mene hukkaan. Orgaaninen jäte kierrätetään
kompostoimalla. Näin saadaan lannoitetta biodynaamisiin
puutarhoihin, jotka tuottavat suurimman osan yhteisön
ruokatarvikkeista: riisiä, papuja, maissia, vihanneksia, hedelmiä,
mausteita ja teetä.
Lääkekasvipuutarha ja yrttilaboratorio varmistavat yhteisön
omavaraisuuden lääkkeiden suhteen. Leipomo tuottaa ruokaleivät,
piiraat ja kakut yhteisölle ja myyntiinkin. Ompelimo, jossa on 12
ompelukonetta, tukee koulutusosuuskuntaa, joka opettaa paikallisia
naisia itse tuottamaan perheidensä vaatteet. Esikoulua käy 25
lähistön lasta kulttuurisesti ja taiteellisesti korkeatasoisessa
oppimiskeskuksessa, joka pohjaa neohumanistiselle opetukselle.
136
Vanhemmille lapsille järjestetään viikoittain ohjausta urheilussa,
teatterissa ja tietotekniikassa.
Terveyskeskus tuottaa edullista hammashoitoa sekä monia
luonnonmukaisia terapiapalveluita kuten Ayurvedaa,
luonnonlääkintää, yrttihoitoja sekä joogaterapiaa. Minuutta
kehittäviä seminaareja sekä koulutusohjelmia järjestetään
ympärivuotisesti – siellä on asuntola ja teatteri sekä avaria kokous- ja
ruokasalitiloja jne.
Tämän integroidun ekologisen puistoprojektin tarkoitus on toimia
kokonaisvaltaisena mallina maaseudun kehittämiseksi tuottamaan
kaikille perusvälttämättömyydet – ruoan, vaatetuksen, koulutuksen,
lääkintähuollon sekä turvaamaan kaikille osuustoimintaperiaatteella
ohjatun mielekkään työpaikan. Samanaikaisesti Future Vision
Ecological Park pyrkii varmistamaan kaikkien yhteisön jäsenten
fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä mahdollisuuden kehittyä
psyykkisesti ja henkisesti. Se on malli, joka on toteutettavissa ympäri
maailman.17
 137

7 PROUTIN YHTEISKUNTALUOKKIEN
MÄÄRITTELY JA LUOKKATAISTELU
Maailman alkuajoista lähtien valta on ollut yhden luokan käsissä
kerrallaan. Kauan aikaa sitten... ryhmän kyky hallita määräytyi
pelkän raa'an voiman mukaan. Sivilisaatiomme aamunkoitossa
kuninkaiden ja hallitsijoiden valta riippui heidän fyysisestä
voimastaan... Ajan kuluessa ihmisen psyykkiset kyvyt (mm. kyky
suunnitella ja ajatella etukäteen) vahvistuivat ja syrjäyttivät fyysisen
voiman toisten hallintaa määräävänä tekijänä – ja myös
välttämättömänä edellytyksenä sille. Taloudellisen kehityksen myötä
rahan merkitys korostui. Näin varakas eliitti pääsi valvomaan sekä
oppineiden tietoa että rohkeiden yksilöiden voimaa. Hallitsemisen
auktoriteetti siirtyi omistajaluokalle – kapitalisteille. – P. R. Sarkar 1

Sosiaalipsykologiaan perustuva historia

P. R. Sarkarin yhteiskuntaluokkia koskeva näkemys eroaa

radikaalisti sekä aikaisemmista, että vallalla olevista sosiologioista ja
marxismista. Perustaen mallinsa huomioihin ihmisten tavasta
suhtautua yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön, hän tunnisti neljä
ihmisluonteen peruskategoriaa. Sanskritiksi nämä luokat tunnetaan
varnoina, ”luonteen väreinä”.
Varna toimii arvokkaana mallina analysoitaessa luokka- ja
yhteiskuntadynamiikkaa sekä historiaa. Arkkityyppien tavoin nämä
luokitukset ovat hyödyllisempiä yhteiskuntiin vaikuttavia voimia
tunnistettaessa kuin yksilöllisten psykologisten seikkojen
ymmärtämisessä, joissa taas vaikuttavat erityyppiset tekijät.
Sarkarin teorian mukaan yhteiskuntaa hallitsee jokaisena
aikakautena tietty varna-mentaliteetti ja johtamistapa.
Yhteiskunnallista muutosta hallitsevat perusvoimat ja arvot siirtyvät
kiertoliikkeen tavoin yhdestä varnasta toiseen. Tätä
yhteiskunnallista, kiertoliikkeenä tapahtuvaa muutosta nimitetään
Yhteiskunnan kiertokulku -teoriaksi.
138
On olemassa neljä varnaa: shudrat eli työläiset, ksattriyat eli
soturit, viprat eli oppineet sekä vaeshyat, kartuttajat.
Proutin luokkateoria on täysin erilainen kuin Intian kastijärjestelmä,
joka käyttää kylläkin samoja nimityksiä, mutta jossa ihmiset ovat
kastiensa vankeja syntyperänsä mukaan. Sarkarin mukaan varna on
psykologinen taipumus, joka ilmentyy tietynlaisena olemassaolon ja
kehityksen tyylinä yhteiskunnassa. Varnat eroavat myös tulojen ja
omaisuuden tason mukaisesti luokitelluista yhteiskuntaryhmistä.
Yksilötasolla jokaisella henkilöllä on edellytys kaikkien neljän
varnan omaksumiseen. Yleensä vain yksi varna on hallitseva, mutta jos
ihminen kehittää mieltään, hän voi omaksua minkä tahansa varnan
ominaisuuksia – tai vaikka kaikkien neljän taipumuksia yhtaikaa.
Ihmisjoukot tarvitsevat johtamista, ohjausta ja innoitusta niiltä,
jotka voivat herättää ja suunnata heidän valtavat voimavaransa
toimintaan. Yhteiskunnan johtajat voivat nousta mistä tahansa
sosiaaliluokasta tai kulttuurista.

Shudra (työläiset)

Ensimmäinen luokka tuo esille muita luokkia yksinkertaisemman

mielenlaadun, joka toimii perusvaistojen, sekä materiaalisen ja
sosiaalisen ympäristön ohjaamana. Maallisen mielihyvän tavoittelu
ja elossapysyminen vallitsevat tämän luokan ajatuksia. Shudra-
luonteelta puuttuvat korkeammat pyrkimykset ja dynaamisuus,
vaikka tietenkin nykyinen shudra-mieli on kehittyneempi kuin
menneisyydessä. Shudrat elävät vallitsevan psykologisen
suuntauksen mukaisesti ja luokkana kuvastavat joukkomentaliteettia.
Yleisesti voidaan huomioida, että näitä luonteenpiirteitä esiintyy
aivan tavallisilla ihmisillä, jotka eivät ole poliittisesti aktiivisia tai
liittyneet taisteluun sosiaalisten oikeuksiensa puolesta.
Kuitenkin työläisten luonne muuttuu, kun heidän tietoisuuttaan
kohotetaan. He alkavat taistella omien ja toisten oikeuksien puolesta.
Heidän mielensä laajenee, he hankkivat uusia kykyjä ja näkemyksiä
ja näin heidän varnansa alkaa muuttua. Heistä tulee sotureita tai
heistä saattaa kehittyä oppineiden edustajia.
 139
Ksattriya (soturit)

Toinen varna muodostuu soturimentaliteetin omaavista ihmisistä,

jotka kohtaavat ympäristönsä fyysisen voiman keinoin,
taisteluhengellä ja rohkeudella. Heitä, jotka tarttuvat haasteisiin ja
pyrkivät vastuksien voittamiseen sanotaan ksattriyoiksi.
Soturijohtoisessa yhteiskunnassa kunnia, tottelevaisuus ja itsensä
uhraaminen ovat kunnioitettuja sosiaalisia arvoja. Soturit saattavat
kuitenkin osoittaa sokeaa uskollisuutta vallanpitäjiä kohtaan, olla
julmia ja kilpailla säälimättömästi. Muinaiset yhteiskunnat sekä
erilaiset sotilas- ja kommunistidiktatuurit uudella ajalla ovat
esimerkkejä soturijohtoisista yhteiskunnista. Nykyajan ihmiset, joilla
on soturiluonne tuntevat vetoa urheilua, itsepuolustusta ja
sotilastaitoja kohtaan sekä armeija-, poliisi-, palontorjunta- ja
pelastustyöhön.

Vipra (oppineet, älymystö)

Kehittyneen älyn omaavat ihmiset, jotka pyrkivät vaikuttamaan

yhteiskuntaan mentaalisten kykyjensä keinoin muodostavat tämän
kolmannen luokan. Vipra-johtoisella aikakaudella nähdään
tieteiden, uskonnon sekä kulttuurin edistyksellisyyttä. Oppineiden
valtakautta luonnehtii politiikka ja yhteiskunnallinen säätely.
Riippuen siitä, onko maa kuningaskunta, demokratia tai teokratia
(uskonnollisesti johdettu), valtionhallinnon vaikutusvaltaisimpia
ihmisiä ovat ministerit, neuvonantajat ja papisto. Aasian hindu- ja
buddhalaisyhteiskunnat ennen siirtomaa-aikaa, keskiaikainen
katolisen kirkon hallitsema Eurooppa sekä jotkut nykyajan
fundamentalistisista islamilaisista valtioista ovat luonteeltaan vipra-
yhteiskuntia.

Vaeshya (kartuttajat, kauppiaat)

Neljättä varnaa edustaa kauppias-, omistaja- ja yrittäjäluokka, joka

on mestari varallisuuden kartuttamisessa ja hallinnon alueilla. Kuten
soturit hallitsivat muinaishistoriallista aikakautta ja älymystö
keskiaikaa, kartuttajaluokan arvot hallitsevat nykyaikaa.
Liikemiehet ja monikansallisten yritysten varakkaat johtajat ovat
140
kapitalistisen aikakauden sankareita. Rikkautta ja valtaa ihannoidaan
ja pidetään merkkeinä ihmisen suuruudesta.
Yhteiskunnan kiertokulku (Social Cycle)
Minkä tahansa aikakauden alkuvaiheelle on tyypillistä voimakas
poliittinen, kulttuurinen ja taloudellinen dynaamisuus. Tämä tulee
esille uusien johtajien noustessa valtaan, heidän vapauttaessaan
kansaa tukahduttavista vanhan järjestelmän instituutioista. Tämä
toiveikas kehityssuunta huipentuu uuden luokan lujittaessa otettaan
yhteiskunnassa. Ajan myötä alkaa kuitenkin tapahtua sosiaalista
rappeutumista, kun hallitseva luokka pyrkii laajentamaan valtaansa
ihmisten perustoimeentulon kustannuksella. Yhteiskunnallinen
levottomuus lisääntyy.
Yhteiskunnan kiertokulku etenee luonnollisena peräkkäisten
historiallisten aikakausien sarjana työläisten yhteiskunnasta
soturijohtoiseen ja siitä edelleen oppineitten ja lopulta kartuttajien
aikakauteen, jonka jälkeen alkaa uusi kierros. Teoria ei kuitenkaan
esitä, että historian kulku kiertäisi jatkuvasti samaa kehää.
Yhteiskunnan kiertoliikettä verrataankin spiraaliin; Kierto on
syklinen, mutta liikkuu samalla vääjäämättä edistykselliseen
suuntaan. Tämä kehitys on liikettä kohti tietoisuuden laajenemista.
Ensimmäisten ihmisolentojen syntyajoista lähtien työläiset, shudrat
taistelivat olemassaolostaan luonnon vihamielisten voimien armoilla.
Yhteentörmäykset ympäristön kanssa, sekä ryhmittymien väliset
konfliktit ruoasta ja muista luonnonvaroista kasvattivat
ihmisluonnetta voimakkaammaksi ja moninaisemmaksi. Näin osa
yksilöistä saavutti itsevarmuutta ja rohkeutta sekä voimaa hallita
toisia ihmisiä ja ympäristöä. Syntyi soturiluonne, ksattriyat.
Nämä kivikauden soturit johtivat muodostamiaan klaaneja tai
heimoja, jotka olivat todellinen alku alkeellisille ihmisyhteisöille.
Yhtenäisyys, kuri ja sosiaalinen vastuuntunne kehittyivät vähitellen.
Varhainen soturikausi oli matriarkaalinen, naiset johtivat heimoja
klaaniäitien roolissa. Koska avioliittojärjestelmää ei ollut vielä
olemassa, naiset nauttivat äiteinä klaanissa suurinta arvonantoa ja
tekivät merkittävimmät olemassaoloa koskevat päätökset. Näin
naiset muovasivat oleellisesti ihmiskunnan historiaa johtaessaan
yhteiskuntaa tuhansien vuosien ajan kivikaudesta patriarkaalisen
kauden alkuun.
Soturiyhdyskuntien taistellessa luonnon voimia ja toisiaan vastaan
 141
ihmisen älykkyys alkoi kehittyä. Älyn ja kekseliäisyyden
kehittyminen mahdollisti varhaisimmat tieteen saavutukset: tulen
käyttö, auran ja keramiikan keksiminen, nuoli ja jousi, neula ja lanka,
sekä eläinten hyötykäyttö ja maanviljely.
Tämän pitkän prosessin seurauksena älymystö, oppineet viprat
alkoivat nauttia yhä korkeammasta asemasta yhteiskunnassa ja heistä
tuli arvostettuja neuvonantajia soturijohtajille. Myös sodankäynti
muuttui monimutkaisemmaksi. Asetekniikasta sekä
taistelustrategioista tuli sodassa yhtä tärkeitä tekijöitä kuin vahvuus
ja taistelutaito. Voitto sodankäynnissä tuli mahdottomaksi ilman
älyllistä taktiikkaa.
Soturihenkisten kulta-aika oli laajenemis- ja valloituspyrkimysten
aikakautta esihistoriallisesta ajasta alkaen suurten
muinaishistoriallisten keisarikuntien kautta aina Rooman
imperiumin, Jin-Dynastian ja indoeurooppalaisen laajenemiskauden
loppuun. Soturiyhteiskunnat olivat hyvin järjestäytyneitä ja yhtenäisiä.
Ensimmäisen soturiaikakauden jälkipuoliskolla miehet syrjäyttivät
vähitellen matriarkaalisen järjestyksen ja loivat tilalle miesten
ylivaltaan pohjautuvan järjestelmän. Tämä uusi järjestelmä toteutettiin
avioliiton vahvistamisen ja yksityisomistuksen keinoin.
Ajan kuluessa oppineistoa edustavat ministerit saavuttivat
enemmän valtaa ja arvonantoa kuin soturikuninkaat. Samoin
järjestäytyneiden uskontojen papit omaksuivat entisten
heimoshamaanien ylläpitämän roolin. Katolinen kirkko kasvoi ja
saavutti suuremman vallan kuin Euroopan kuninkaalliset. Tiibetissä
munkit ja laamat ottivat sekä poliittisen että uskonnollisen vallan
käsiinsä. Oppineiston aikakauden alkuvaiheessa soturikuninkaiden
henkilökohtainen vaikutusvalta menetti merkitystään kun
kirjoituksiin ja lakeihin pohjautuva yhteiskunnallinen hallinto
kehittyi. Kirjoitusten ja uskonnollisten säännösten muodostamisen
avulla oppineet alkoivat määrätä yhteiskunnassa sekä muovata sen
kehitystä ministerien, papiston, lakimiesten ja neuvonantajien
rooleissa.
Yhteiskunnan kiertoliikkeen oppineiston kausi oli sivistyksen ja
kulttuurin vaalimisen kulta-aikaa. Ihmiset saavuttivat älyllisyydessä
ja tietoisuuden kehityksessä uusia tasoja. Kulttuuristen,
uskonnollisten ja hallinnollisten instituutioiden asema vahvistui ja
niiden suojeluksissa kukoistivat niin tiede ja taide kuin muukin
sivistyskulttuuri. Intian, Kiinan ja Etelä-Aasian varhaisbuddhalaiset
142
kaudet ovat kuvauksia tästä suuntauksesta, kuten keksiaikaisen
Euroopan luostarikoulutkin.
Ajan kuluessa tietenkin koulutetusta älymystöstä tuli myöskin
sortajaluokka keskittyessään enimmäkseen omien aineellisten ja
sosiaalisten etuoikeuksiensa ikuistamiseen. Ylläpitääkseen valtaansa he
turvautuivat kaikkein vahvimpaan aseeseensa; taikauskoisuuden,
dogmien ja psyykkisten kompleksien kylvämiseen toisten luokkien
mieliin. Tämän tuloksena kaikki saatiin uskomaan mm. dogmaan
naisten alempiarvoisuudesta miesten rinnalla. Sen seurauksena naisia
syrjittiin ja heitä estettiin saamasta koulutusta yhtä hyvin idän kuin
lännenkin yhteiskunnissa.
Vähitellen oppineiden uppoutuminen omiin mukavuuksiinsa ja
etuoikeuksiinsa aiheutti heidän luisumisensa kauppiaiden ja
kartuttajien, vaeshyoiden rahavallan alaiseksi. He alkoivat
vuorostaan kehittää mahdollisuuksiaan ostaen oppineiden ja
älymystön edustajilta näiden maat ja palkaten heidät palvelukseensa.
Kartuttajien luokka laajeni ja lisäsi vaikutusvaltaansa tuoden uutta
dynaamisuutta oppineiden riistämään yhteiskuntaan.
Taitavat ja käytännölliset kartuttajat, jotka johtivat suuria
löytöretkikuntia ympäri maailman meriä tuohon aikaan, saavuttivat
vähitellen hallitsevan aseman taikauskoisen ja turmeltuneen
oppineiston kauden loppupuolella He loivat uuden taloudellisen,
poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän.
Demokraattinen liikehdintä johti alahuoneen perustamiseen Isossa-
Britanniassa, Amerikan ja Ranskan vallankumouksiin, sekä
vähittäiseen sukupuolten välisen tasa-arvon lisääntymiseen. Tieteissä
ja taiteissa nähtiin myös suuria edistysaskelia liikemiesluokan
kannustamana ja suojeluksessa.
Eurooppalainen, islamilainen sekä Amerikan ja myöhemmin myös
Japanin imperialismi kehittyivät kartuttajien aikakaudella.
Kapitalismilla on taipumus pitää kaikkia asioita, jopa ihmisyksilöitä,
mahdollisina voitonlähteinä. Kartuttajat palkkasivat soturiluokan
alistamaan ja orjuuttamaan koko maailman heidän siirtomaakseen
yrittäessään vallata maailman luonnonvarojen lähteet. Etenkin
Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa eurooppalaiset
kapitalistivalloittajat rohkaisivat ministereitään ja pappejaan
käännyttämään alkuperäisväestön kristityiksi – kun siinä onnistuttiin,
oli tuloksena kuuliaisempi kansa. Tällä tavoin kartuttajien luokka
rakensi teollistuvia valtioitaan riistämällä työn ja luonnonvarat
 143
muulta maailmalta.
Poliittiset päätökset syntyvät ”kulissien takana” todellista valtaa
käsissään pitävien kapitalistien toimesta. Kaikki kapitalistiset
yhteiskunnat ovat nykyään tässä tilassa. Tätä kuvaa useimpien
maiden poliittisten johtajien riippuvuus ”suuresta rahasta” heidän
vaalikampanjoidensa rahoittamiseen. Kartuttajien aikakauden
toteuttama perustuslaillinen demokratia edustaa positiivista
kehitystä. Tosin taloudellista valtaa omaavat rikkaat hyödyntävät
nykyään demokratiaa lähinnä kansantalouksien valvomiskeinona.
Nykyään kapitalismin aikakausi on laskussa. Kapitalistisen
talouden kilpailukyvyn vaatimus on pakottanut yhtiöt esittämään
jatkuvaa kasvua ja lisääntyviä voittoja. Seurauksena on
työttömyyden kasvu ja työtätekevien ostovoiman hupeneminen.
Armoton voittojen vaatimus ja ahneus ovat tuhonneet luonnollisen
ympäristömme. Rahaa on vähemmän kierrossa, kun kartuttajat ovat
kasanneet ja hamstranneet sen. Koulutettujen ja soturihenkisten
varakkuus on pudonnut työläisten tasolle.
Yhteiskunnan kiertokulkuteorian mukaan kasvavan riiston myötä
ja markkinoiden lopulta romahtaessa kansa astuu esiin
tyytymättömien, joskin tiedostavien oppineiden ja sotureiden
johtamana ja ottaa taloudellisen ja sosiaalisen vallan omiin
käsiinsä. Tämä merkitsee kartuttajakauden loppua ja uuden
työläisaikakauden alkua.
Vaikka teknisesti ottaen työläisyhteiskunta nousee valtaan
kartuttajayhteiskunnan kukistumisen myötä, tämä työläisaikakausi
(pohjimmiltaan anarkia) kestää vain niin kauan, kunnes soturiluokan
vallankumousjohto saa lujitettua voimansa. Kommunististen
maiden työläisvallankumoukset, jotka alkoivat Venäjältä, edustavat
seuraavaa vaihetta yhteiskunnan kiertokulussa: kartuttajajohtoisuus
päättyi työläisvallankumouksen kautta, josta muodostui uusi
soturijohtoinen yhteiskunta. Tämä prosessi tullaan toistamaan
kaikkialla maailmassa – näin yhteiskunnan kiertokulku aloittaa
spiraalin toisen kierroksen.

Suomen historia ja tulevaisuus Sarkarin yhteiskunnan

kiertokulkuteorian mukaan

Suomen Etelä-Pohjanmaalla löydettiin äskettäin Susiluola,

144
kivikautinen asujaimisto. Käsintehtyjen kiviesineiden perusteella on
muodostettu olettamus, että siellä asui ihmisiä jo yli 100 000 vuotta
sitten, tulen keksimisen jälkeen. Noiden varhaisten neandertalin
ihmisten mielen väri oli shudra; heidän elämänsä oli selviytymistä;
olemassaolo keskittyi fyysisen mielihyvän etsintään ja aineellisiin
tarpeisiin.
Viimeisen jääkausi päättyi yli 10 000 vuotta sitten ja Suomen maa-
alue kohosi merestä. Ihmisiä alkoi tulla lisää heimoittain Keski-
Venäjältä Karjalan kannasta pitkin. He toivat mukanaan pitkälle
kehittyneitä kalastus- ja metsästysvälineitä. Heidän turvallisuutensa
ja menestymisensä varmistivat soturiluonteiset Ksattriya-heimojohta-
jat.
Maanviljelyä ja eläintenhoitoa kehittäen asujaimisto levittäytyi
vähitellen muodostaen uusia kyliä. Pohjois-Suomen uudisasukkaat
kehittivät porotaloutta. Shamaanit, viisaat ja kunnioitetut
heimojohtajat, joilla oli parantajan kykyjä ja yhteyksiä
henkimaailmaan, voidaan nähdä Vipra-evoluution aloittajina, joskin
ksattriyat hallitsivat yhä pääasiallisesti yhteiskuntaa.
Jääkauden jälkeisellä ajalla noin 1000 jKr, väkiluvun uskotaan
olleen n. 50 000. Ksattriya-johtoisuus vaihtui vipra-yhteiskunnan
valtakauteen kristinuskon saapuessa Ruotsista ja Venäjältä.
Ruotsinvallan aikana Suomea hallitsivat kuninkaalliset, oikeuden
ministerit ja katolinen kirkko.
Kirkkoherra Anders Chydeniuksen (”Pohjolan Adam Smith'iksikin”
kutsutun) kirja Kansallinen voitto esitteli vapaata kauppaa jo vuonna
1765, mitä voidaan pitää kapitalistisen vallanpidon (vaeshyat)
ensiaskeleina Suomessa. Sen myötä saapui myös teollinen
vallankumous; paperi- ja laivanrakennusteollisuus alkoi kukoistaa
1860-luvulla. Vuonna 1918 puhkesi luokkataisteluja punaisten ja
valkoisten välillä. Tyytymättömät ksattriyat ja viprat yrittivät
huonolla menestyksellä johtaa shudra-työläiset kommunismin
ikeeseen voidakseen syrjäyttää vaeshya-kapitalistit. Huolimatta
Neuvostoliiton vakaasta pyrkimyksestä eri tavoin puuttua itsenäisen
Suomen asioihin aina Neuvostoliiton omaan romahdukseen saakka
(1991), suomalainen yhteiskunta jatkoi kapitalismin rattaissa, kansan
enemmistön vastustaessa jyrkästi (piilevä ksattriya-henkisyys,
suomalainen sisu!) kommunistista painostusta ja suomettumista.
Sarkarin yhteiskunnan kiertokulkuteorian mukaan Suomi elää nyt
kartuttajavaltaisen kauden loppupäiviä, kuten koko muukin
 145
kapitalistinen maailma. Suomen talous on yhä enenevässä määrin
Euroopan ja Yhdysvaltojen monikansallisten yhtiöiden sanelemaa.
Hyvinvointivaltiosta on vain kauniit muistot jäljellä. Rikkaiden ja
köyhien välinen kuilu kasvaa ja materialistinen kulutus aivopesee
suomalaiset. Tarvitaan perusteellista tietoisuuden muutosta.
Rohkeiden taistelijoiden ja oppineiden pitäisi ottaa johto käsiinsä –
”suomalaisella ksattriya-sisulla ja kalevalaisessa vipra-hengessä”.
Olisi aika muodostaa radikaali ruohonjuuritason kansalaisliike
toteuttamaan järjestelmällisempää ja eettisempää
yhteiskuntarakennetta pohjautuen taloudelliseen solidaarisuuteen ja
oikeudenmukaisuuteen.
146
Naisten hyväksikäyttö ja naisten tietoisuuden herättäminen

Sarkar tarkastelee naisten asemaa historiallisena prosessina, joka

yhdistyy imperialismin laajempaan ongelmaan. Matriarkaalisen
kauden lopussa perherakenteen kehityttyä naisista tuli miehistä
riippuvaisia. Soturiyhteiskunnat kielsivät yleensä naisten tappamisen
ja muutenkin kunnioittivat sekä miesten että naisten oikeuksia.
Kuitenkin, kun oppineisto otti vastuun yhteiskunnissa, he loivat
valtaansa ylläpitääkseen uskonnollisia niin kutsuttuja ”jumalallisia”
käskyjä, jotka heikensivät naisten asemaa ja tekivät heistä
palkattomia orjia.
Taloudellinen naisten riisto on voimistunut kartuttajien
aikakaudella. Prostituutiosta ja pornografiasta on tullut tuottavaa
liiketoimintaa joillekin kapitalisteille. Eri maiden tutkimukset
osoittavat myös, että miehet ansaitsevat yhä edelleen enemmän kuin
naiset riippumatta koulutustasosta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa
jokaista miehen ansaitsemaa dollaria kohti valkoinen nainen tienaa
73 senttiä ja musta nainen 52 senttiä samasta työstä tehdystä
tuntipalkasta. Brasiliassa naiset ansaitsevat vain 65 senttiä ja
Japanissa alle 50 senttiä miesten ansaitsemaan dollariin verrattuna.²
Nobel-palkinnon saaja Amartya Sen on tehnyt laskelmia naisten
syrjinnän aiheuttamista seurauksista eräissä köyhissä maissa.
Tutkimalla tilastollisia suhdelukuja sukupuolten välillä eri
väestönosien kesken hän kykeni näyttämään toteen että
naispuolisten sikiöiden abortointi, tyttövauvojen murhat sekä
naispuolisten huonompi ravinto ja lääkehoito perheissä on johtanut
100 miljoonaan ”kadonneen” naisen määrään, useimmin Intiassa ja
Kiinassa tapettuina syrjinnän vuoksi.³
Naiset ja lapset päätyvät usein perheväkivallan ja hyväksikäytön
uhreiksi. Tällainen väkivalta on tilastojen mukaan kasvussa sekä
kehittyneissä että alikehittyneissä maissa. Ei-toivotut raskaudet –
noin 80 miljoonaa vuodessa koko maailmassa – aiheuttavat
toisenlaista väkivaltaa naisia kohtaan. Maailman Terveysjärjestö
(WHO) arvioi, että 20 miljoonaa naista vuodessa käy läpi laittoman
abortin. Monet näistä operaatioista aiheuttavat komplikaatioita,
joskus jopa kuoleman. 4
Taloudelliset tilastot eivät ota huomioon naisten kotona tekemän
työn arvoa, se lasketaan vain epäviralliseen talouteen kuuluvaksi.
 147
Teollisuuden globalisoituessa kansainvälinen liike-elämä etsii
kehitysmaissa halpaa työvoimaa jota se voisi kontrolloida. Usein
naiset joutuvat tämänkin riistomuodon kohteeksi, nälkäpalkalla.
Koulutusmahdollisuuksia ja terveydenhoitoa heikentävät
rakenteelliset sopeuttamisohjelmat vaikuttavat samanaikaisesti
naisiin kohtuuttoman paljon.
Joskus naisia jopa viedään maasta kotiapulaisiksi tai, mikä vielä
pahempaa, myydään seksipalveluverkostoihin. YK arvioi, että 400
miljoonaa naista ja lasta myydään vuosittain 7 miljardin USA:n
dollarin arvosta.
Pääasiassa miesten luomat ja hallitsemat mallitoimistot ovat hyvin
tuottavia. Ne samalla sekä ylistävät että häpäisevät naista antamalla
arvoa pelkästään hänen ulkomuodolleen ja seksuaalisuudelleen,
jättäen huomioimatta hänen sisäisen kauneutensa ja persoonallisen
kehitystasonsa. Kosmetiikan myyntituotot kohoavat miljardeihin
dollareihin, ja kosmeettisten leikkausten kysyntä kasvaa kaiken
aikaa. TV, filmit ja aikakausilehdet käyttävät naisten kasvoja ja
vartaloita mainostamaan kaikkea tupakasta auton osiin ja tekevät
naisesta pelkän kauppatavaran ja seksiobjektin.
Sarkar kirjoittaa: ”Historia on kollektiivisen ihmispsykologian
ilmaus. Nykyaikana miehet ovat alkaneet oivaltaa, ettei naisia enää
voi kohdella hyödykkeinä. Ne päivät ovat takanapäin. Naiset
ajattelevat myös: ”Emme halua enää kärsiä passiivisina
kokiessamme epäoikeudenmukaisuutta, kidutusta, riistoa, loukkauksia
ja väkivaltaa miehisten sortajien käsissä. ”Naisten vapautusliikkeet
niin idässä kuin lännessäkin ovat saaneet alkunsa tästä muuttuneesta
kollektiivisesta psykologiasta.” 5
Prout esittää naisia vastaan suunnattujen patriarkaalisten dogmien ja
riiston lopettamista seuraavin keinoin:

1 Ilmainen koulutus kaikille: Koulutuksen puute johtaa

dogmaattiseen elämänkatsomukseen, joka on pääsyy siihen, että
jotkut naiset hyväksyvät oman riistonsa tai ovat jopa osallisia siihen.
Jokaisen lapsen pitää oppia arvostamaan moninaisuutta ja nähdä
sukupuoliset, rodulliset ja kulttuuriset erot ihmisperheemme
erityislaatuisuuksina.
2 Ei sosiaalista eikä uskonnollista syrjintää: Henkisellä tasolla
miesten ja naisten välillä ei ole mitään eroa. Silti uskonnollisten
johtajien enemmistö maailmassa on miehiä, kun taas suurin osa
148
seuraajista on naisia, joita johtajat kutsuvat ”uskon vaalijoiksi”.

3 Naisten taloudellinen itsemääräämisoikeus: Voidakseen

saavuttaa sosiaalisen vapauden naisten on oltava taloudellisesti
riippumattomia miehistä. Prout rohkaisee kotiäidin roolin valinneita
harjoittamaan kotiteollisuutta: kotipalvelutoimintaa, käsitöitä,
puutarhatuotantoa, ompelimoita, tietokonealan yrityksiä tai
konsultointia.
4 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Terve yhteiskunta vaatii
oikeudenmukaista naisten kohtelua. Yhteiskunnan täytyy suojella
naisia sekä fyysiseltä että psyykkiseltä hyväksikäytöltä.

Miehet ja naiset omaavat kullekin ominaisia fyysisiä, älyllisiä sekä

emotionaalisia luonteenpiirteitä. Sarkar kannustaa ”tasavertaiseen
yhteistyöhön” sukupuolten välillä. Hän tunnustaa sekä miesten että
naisten panoksen tärkeyden ja visiot pyrittäessä luomaan
hyvinvointiin tähtäävä tasa-arvoinen universaali yhteiskunta. Hän
kirjoittaa: ”Naiset toimikoot etujoukkoina uudessa
vallankumouksessa, joka ihmiskunnan on toteutettava luodakseen
valoisan tulevaisuuden – kaikille.” 6

MARXIN JA SARKARIN LUOKKA-ANALYYSIN

VERTAILUA 7

Intiassa syntynyt tohtori Ravi Batra on maailmanlaajuisesti

tunnustettu taloustieteilijä ja yli tusinan kirjan, esimerkiksi "Suuri
Amerikkalainen Harha” ja ”Vapaakaupan Myytti" kirjoittaja. Hän
on ollut Sarkarin oppilas ja Prout-aatteen tutkija aina 1960-luvulta
lähtien.

Marxin filosofian analysoijat ovat harjoittaneet huolellista ja

yksityiskohtaista kritiikkiä. Jos marxismin kaikki heikkoudet ja
epäjohdonmukaisuudet karsitaan pois, sen perusajatus on kuitenkin
kiistämätön tosiasia: kapitalismi kärsii vakavista ristiriidoista.
Rikkaiden voiton tavoittelua ja varallisuuden
kartuttamistaipumusta voidaan pitää syyllisenä nousu- ja
 149
laskukausien vaihteluun. Nämä taloussyklit ovat viimeisten
kahdensadan vuoden aikana ravistelleet koko läntisen sivilisaation
perusteita. Vielä nykyäänkin lamakausien uhka häämöttää
Damokleen miekan lailla järkkymisalttiiden kapitalististen talouksien
yllä. Sekä Marx että Sarkar käyttävät historiallista analyysimetodia.
Molemmat uskovat historiallisen toistuvuuden välttämättömyyteen
yhteiskunnallisessa evoluutiossa vaikkakaan eivät tapahtumien
toistumiseen sellaisinaan.
Molemmat myöntävät, että kapitalismin aikakausi tulee
päättymään jonkinlaiseen vallankumoukseen. Sarkarin mukaan tämä
vallankumous saattaa olla joko väkivaltainen tai rauhanomainen, kun
taas Marx uskoi sen olevan aina väkivaltainen. Marx kutsuu tällaista
vallankumousta proletariaatin (köyhälistön) vallankumoukseksi, kun
taas Sarkar näkee sen kaikkien työtätekevien yhteiskunnallisena
vallankumouksena. Molemmat ovat sitä mieltä, että työntekijät ovat
kapitalistien hillittömän ahneuden ja rahan himon uhreja. Sarkarin
mukaan työtätekevät ovat erilaisissa sivilisaatiomuodoissa alttiita
riistolle. Voitaisiin sanoa, että niin kauan kuin on kyse itse
kapitalismin kuvauksesta, Sarkarin näkemykset muistuttavat Marxin
filosofiaa monin tavoin.

Harvinaisessa sitaatissaan Sarkar tarkastelee Marxia

epätavanomaisessa valossa:

Riistäjien joukkio vastustaa äänekkäästi suuren Karl Marxin

näkemystä koskien uskontoa: "uskonto on kansan oopiumia”. On
kuitenkin muistettava, että Marx ei koskaan vastustanut henkisyyttä,
moraalia tai soveliasta käytöstä. Se mitä hän sanoi uskonnosta, oli
suunnattu vain hänen oman aikansa vallitsevaa uskontoa vastaan,
koska Marx havaitsi ja ymmärsi, että uskonto oli lamaannuttanut
ihmiset ja tehnyt heidät voimattomiksi taivuttaen antautumaan
joukolle synnintekijöitä. 8

Sarkar erottaa tarkkaan todellisen henkisyyden sokeasta

uskonnollisesta dogmaattisuudesta. Hän on myös vakuuttunut, että
uskontojen lähettiläät ovat hyväksikäyttäneet ihmiskuntaa
menneisyydessä kaikissa sivilisaatioissa ja jatkavat sitä vielä
nykyaikanakin.
150
 151

8 VALLANKUMOUKSET JA
VALLANKUMOUKSELLISET

Tulee päivä, jolloin joukko älykkäitä ihmisiä astuu esiin sorrettujen

joukosta oivallettuaan, miten ihmisiä riistetään ja manipuloidaan,
vaikka riistäjät kontrolloivat mediaakin. Tässä vaiheessa sortajat
ryhtyvät laatimaan suunnitelmiaan estääkseen vapauden siemeniä
itämästä. He ottavat valvontaansa opetusjärjestelmän ja painetun
sanan propagandansa viimeisenä epätoivoisena välineenä
pystyttävät patoja estääkseen julkisen tyytymättömyyden tulvat.
Mutta pian koittaa muutoksen päivä, kun viksubdha shudrat
(tyytymättömät joukot) nousevat vastarintaan ja patojen korkeat
hiekkavallit huuhtoutuvat vallankumouksen virtoihin. – P. R. Sarkar 1

Yhteiskunnan kiertokulun dialektiikka

Yhteiskunnan kiertokulku jatkaa lakkaamatonta kiertoliikettään. Eri

luokkien (varnojen) psyykkisten ominaisuuksien pohjalta voidaan
erilaisten yhteiskuntien historiasta etsiä selkeitä toisistaan poikkeavia
aikakausia. Luonteenomaista jokaiselle kaudelle kaikissa
yhteiskunnissa ja kautta historian on yhden ainoan luokan
sosiaalinen ja hallinnollinen ylivalta kerrallaan. Tämä dominanssi
määrää yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja sosiaalisen psykologian.
Tähänastinen ihmiskuntamme on käynyt läpi kaikkien neljän luokan
(shudran, ksattriyan, vipran ja vaeshyan) hallintokauden. Yhteisesti
ne muodostavat yhden täyden kierron yhteiskunnan spiraalimaisessa
kiertokulussa.
Jokaisen kierron sisällä on myös vastavoimainen liike. Tämä liike
johtaa yhden kauden syntymisen, kypsyyden ja kuoleman jälkeen
seuraavan kauden syntymään, kypsyyteen ja kuolemaan. Itse asiassa
yhteiskunnan kiertoliike ei etene suoraviivaisesti vaan liikkuu
laajeten, tauoten ja lopulta kutistuen. Kiihkeää sosiaalista
liikehdintää seuraa suhteellisen pysähtyneisyyden kausia.
Kun syntynyt aate innostaa muuttamaan yhteiskuntaa, sitä
152
kutsutaan antiteesiksi (vastavoiman liike). Kehittäessään
dynaamisuuttaan ja voimaansa, se luo näkyvän liikkeen
(manifestative motion). Menestyessään siinä se muuttaa
perusteellisesti olemassa olevan yhteiskuntarakenteen ja luo uuden
synteesin (aateyhdistelmän). Tätä voidaan kutsua vaikkapa liikkeen
luovaksi tauoksi (manifestative pause), joka on yhteiskunnan
kiertokulun elinvoimaisuuden kohokohta. Tämän synteesin voima on
riippuvainen niiden aatteiden voimaperäisyydestä, joille se on
perustettu.
Lopulta uusi järjestelmä alkaa taas rappeutua ja kuihtua hallitsevan
luokan sortaessa ja riistäessä muita luokkia. Kun yhteiskunta lopulta
taantuu menettäessään elinvoimaisuutensa, sitä kutsutaan
pysähtyneisyyden tilaksi (systolic pause). Tässä tilassa ihmisten
lisääntyvien kärsimysten seurauksena uusi innoitus ja uudet aatteet
ilmaantuvat – syntyy uusi antiteesi entisen järjestelmän
pysähtyneisyyden tilalle.
Jokainen kiertoliikkeen kausi yhteiskunnassa alkaa luovalla
dynaamisella vaiheella, jossa uutta elinvoimaa virtaa
yhteiskuntajärjestelmään. Tämän jälkeen yhteiskunta saavuttaa
pitkäkestoisen kohokohtansa, joka johtaa myöhemmin taantumaan ja
pysähtyneisyyden tilaan useimmiten hillittömän riiston
myötävaikutuksesta. Pysähtyneisyyden tilan antiteesin luo seuraava
varna, joka on nousemassa hallitsemaan yhteiskuntaa.

Yhteiskunnallisen liikehdinnän muodot

Yleismalli sisältää useammanlaisia liikkeitä. Normaali liike sisältää

muutoksia ja ristiriitaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan muuta
olennaisesti yhteiskunnan voimatasapainoa.

Evoluutio merkitsee edistyksellisen yhteiskunnallisen muutoksen

dynaamisia jaksoja yhteiskunnan kiertokulun virrassa.
Kommunismin kuolema entisessä Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa
valaisee yhteiskunnallista evoluutiota.

Vastaevoluutio on taantumuksellinen vastareaktio, joka palauttaa

yhteiskunnan kiertokulun taaksepäin. Esimerkkinä vastaevoluutiosta
on Kiinan kulttuurivallankumous v. 1966–1976, jossa hallitsevat
 153
ksattriyat estivät maata siirtymästä seuraavaan vipra-kauteen
kukistamalla valtaan pyrkivän oppineiden luokan.
154
Vallankumous on dramaattisen muutoksen jakso, joka sille
ominaisen valtavan voiman vaikutuksesta työntää yhteiskunnan
kiertoliikettä eteenpäin. Kommunistiset työläisvallankumoukset
Neuvostoliitossa 1917, Kiinassa 1947 ja Kuubassa 1959 ovat
esimerkkejä shudra-vallankumouksista, jotka kukistivat varakkaan
vaeshya-luokan.

Vastavallankumous on erittäin intensiivinen muutos, jossa

entinen varna palaa takaisin valtaan suuren voimankäytön avulla.

Vastaevoluutio ja vastavallankumous voivat olla vain lyhytaikaisia;

luonnollista yhteiskunnan kierron liikettä ei voi pysäyttää
loputtomasti. Vastaliikkeet ovat aina taantumuksellisia, koska ne
peruuttavat yhteiskunnan kiertokulun jo aiemmin saavutettuun
pysähtyneisyyden tilaan tai taantuman tasolle.
Vuonna 1964 Brasiliassa vasemmistolaiset ruohonjuuritason
liikkeet kasvattivat suosiotaan ja olivat viemässä maata kohti shudra-
vallankumousta. Ksattriyat tukahduttivat tämän kehityksen
kaappaamalla vallan määräten samalla voimaan sotatilalait.
Yhteiskunnan kiertokulkuteorian mukaisesti: jos tämä oli
vastaevoluutio tai vastavallankumous, kenraalien diktatuurin olisi
pitänyt kestää vain lyhyen ajan, ennen kuin edelliset liikkeet olisivat
voittaneet valtansa takaisin. Kuitenkin sotilaiden hallitusvalta päättyi
vasta 22 vuoden kuluttua, jolloin kapitalistien johtama demokratia
palasi valtaan. Itse asiassa kaikissa tämän ajan Latinalaisen
Amerikan diktatuurivaltioissa hallitseva kapitalistinen eliitti
(vaeshyat) pitkitti omaa valtakauttaan rahoittamalla ja
kontrolloimalla kenraaleja näyttämön takana.

Sivilisaatioiden keskinäinen vaikutus: Eri maat, osavaltiot ja

yhteisöt ovat kehityksen eri vaiheissa ja niiden keskinäisillä suhteilla
on vaikutusta yhteiskunnan kierron liikkeeseen. Esimerkiksi
monet ksattriya- ja vipra- yhteiskunnat siirtyivät nopeasti
siirtomaavallan vaikutuksesta vaeshya-aikakaudelle.
Maailmanlaajuinen kapitalismi on sittemmin pakottanut
käytännöllisesti katsoen jokaisen nykyvaltion jopa entiset
kommunistimaat – vaeshya-kauteen.
155
156
Veretön vallankumous ja sotilaallinen taistelu

Kapitalistinen globalisaatio aiheuttaa päivittäin tarpeetonta

kärsimystä, nälkää ja kuolemaa – rakenteellista väkivaltaa.
Kirjassaan Älyn vapautuminen: neohumanismi Sarkar selittää
taantumuksellisten voimien tukevan riistoa, koska he hyötyvät myös
henkilökohtaisesti epäoikeudenmukaisuudesta. Uudistusmieliset
haluavat muutosta mutta he uskovat, että sen pitäisi tapahtua
vähitellen, joten he tukevat joitakin yksittäisiä paikkaustoimenpiteitä.
Sarkar kritisoi uudistajia, jotka pelkäävät perusteellista muutosta
sen saattaessa merkitä heille itselleen henkilökohtaisten
mukavuuksien menettämistä, koska heidän viivyttelynsä hidastaa
vallankumousta, joka hyödyttäisi kaikkia.
Sarkarin mukaan yhteiskuntajärjestelmän rakenteiden
nujertaminen ei välttämättä vaadi sotilaallista taistelua. Veretön
vallankumous, jossa täysin uusi järjestelmä nousee vanhan
raunioista, on mahdollinen. Tämä voi tapahtua, jos on olemassa
riittävästi asialle omistautuneita älykkäitä ihmisiä, jotka eivät pelkää
vallankumouksen mahtavaa voimaa. He voivat innoittaa ja ohjata
ihmisiä käyttämään murskaavaa joukkovoimaansa heittääkseen ulos
korruptoituneen kapitalistiluokan. Älykkäiden vallankumouksellisten
osallisuus ja johtamistaito minimoi verenvuodatuksen ja voi saattaa
valtaan uuden yhteiskuntajärjestyksen.
Tulee muistaa, että väkivallattomien keinojen kuten
kansalaisvoiman (people power), jossa tuhansia ihmisiä
mobilisoidaan kaduille vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta,
käyttö ei takaa väkivallattomuutta. Onhan totta, että kun
kansalaisliikkeet alkavat vastustaa riistoa, hallitus määrää silloin
poliisinsa ja sotilaansa tukahduttamaan nämä väkivalloin.
Valtaapitävät määräävät siten omilla päätöksillään, onko
vallankumouksellisen liikkeen turvauduttava aseisiin vai ei.
Etelä-Afrikan rotuerottelua vastustavan vapautusliikkeen
alkuvuosina Nelson Mandela myötävaikutti tapahtumiin lakimiehenä
ja Afrikan kansalliskongressin (African National Congress)
johtajana. Kun maan väkivaltainen, rasistinen hallitus julisti kaiken
protestoimisen laittomaksi vangiten tai karkottaen maasta jokaisen
vapautusliikkeen jäsenet, hän hyväksyi lopulta aseman aseellisen
liikkeen johtajana.
Brasilialaisen aktivistin Frei Betton sanojen mukaan: ”On
 157
ihmeteltävä, että ne jotka päättävät käyttämistämme
taistelumenetelmistä emme ole me, vaan mieluumminkin Brasilian
valtaapitävä eliitti. Me voimme, tai meidän ainakin pitäisi voida,
taistella laillisesti ja oikeutetusti ilman väkivaltaa. Mutta kuka tai
mikä määrää, jos tiettynä ajankohtana nämä väkivallattomat
taistelumuodot eivät enää ole mahdollisia? Hallitus ja eliitti, ne
määräävät tässä maassa.” 2

Uusi näkemys historiaan

Vaikka Yhteiskunnan kiertokulkuteoria näyttää hyvin lupaavalta
keinolta ihmiskunnan muutoksen kuvailemiseen, se vaatii vielä
paljon tutkimista. Yhteiskunnalliset ilmiöt ja historialliset
suuntaukset ilmenevät kirjavina ja monimutkaisina.
Vallitsevien sosiaalispsykologisten ilmaisujen – taiteen, politiikan,
taloustieteen, uskonnon, filosofian, tieteen, teknologian, musiikin,
muodin ja tapakulttuurin tulisi olla yhdistettävissä
kokonaisvaltaiseksi näkemykseksi.
Historioitsijat saattavat olla eri mieltä tästä prosessista osittain
siksi, että näiden ihmiselämän eri ilmaisukeinojen välillä ei aina
vallitse yhdenmukaisuus ja sopusointu. Tavallisesti uusi
sosiaalipsykologia ilmenee ensin herkemmillä taiteen, kulttuurin ja
tieteen alueilla, kun taas talouden ja politiikan saroilla vanhempi
psykologia voi hallita pitkäänkin yhteiskuntarakennetta.
Siirtymävaiheiden aikana ei ole helppoa tunnistaa, onko tietty
aikakausi entisen vai uuden sosiaalipsykologian hallitsema. Tietyn
sosiaaliluokan varnan ilmaisukeinot voivat myös olla hyvin erilaisia
aikakauden alkuvaiheen, nuoruuden, kypsyyden sekä rappeutumisen
aikana.
Historialliset aikakirjamme ovat myös vinoutuneet ylistäen
hallitsevia kuninkaita, ministereitä ja poliittisia johtajia, jättäen
suurelta osin huomioimatta tavallisten ihmisten elämän kulkua.
Hallitsevan luokan sisäisen dynamiikan ymmärtäminen saattaa myös
olla puutteellista.
Yhteiskunnan kiertokulku -teorian suuri arvo on se, että sen avulla
voidaan ymmärtää konflikteja aiheuttavia voimia nyky-yhteiskunnas-
sa sekä ennakoida niiden pohjalta tulevia tapahtumia.
Vuonna 1989 puna-armeijan tankit ja sotilaat tukahduttivat
opiskelijoiden demokraattisen liikkeen Kiinassa väkivaltaisesti, mutta
158
Proutin näkemyksen mukaisesti oppineet tulisivat lyömään eräänä
päivänä Kiinan hallitsevat soturit. Saman logiikan mukaisesti
kommunismi kaatuisi pian myös Pohjois-Koreassa älymystön ja
opiskelijoiden painostuksen tuloksena.
Vuonna 1996 Talibanit kaappasivat Afganistanin pääkaupungin
valtaansa. Nyt he ovat jo menettäneet valtansa ja Proutin mukaan
uuden hallinnon oletettaisiin yrittävän palauttaa kapitalistisen
talousjärjestelmän osittain USA:n hallituksen ja sotavoimien painostuksella.
Läntisissä maissa esiintyy lisääntyvää joukkoliikehdintää globaalia
kapitalismia vastaan, minkä pitäisi lopulta johtaa vallankumouksen
asteelle. Zapatisti-kapina Chiapasissa Meksikossa oli soturijohtoinen
talonpoikaisvallankumous. Tilapäisesti se on vallitsevan kartuttaja
-luokan hillitsemä, mutta sen suosio on kasvamassa. Kartuttaja-
vallan vastustus toteutuu tavallisesti ensin vähemmän kehittyneissä
maissa johtuen suuremmasta riistosta ja varallisuuseroista.
Yhdysvallat ja myöhemmin NATO käyttivät 70 vuotta sotilaallista,
taloudellista ja poliittista voimaansa murskatakseen kommunistisen
Neuvostoliiton onnistumatta. Kuitenkin maan toisinajattelijat ja
opiskelijat kukistivat kommunistisen puolueen sotilasdiktatuurin
kolmessa päivässä. Sama oli tapahtunut joitakin kuukausia aiemmin
myös kaikissa muissa kommunistisissa Itä-Euroopan valtioissa.
Vuonna 1979 Iranissa Ayatollah Khomeini johti islamilaista
fundamentalistista oppineiden vasta-vallankumousta. Nykyään
Iranin talouselämä ja valtiovalta ovat sekoitus keskusjohtoisuutta,
kansallisia öljy- ja muita suuryhtiöitä, kylien pienviljelyä sekä pieniä
kaupan ja palvelun yksityisyrityksiä. Korkea öljyn hintataso
maailmassa pitää talouselämän liikkeessä samalla kun valtion johdon
on päätettävä, miten paljon kansainvälisiä sijoituksia ja lännen
vaikutusta voidaan hyväksyä. Sisäistä valtataistelua käydään
demokraattisia uudistuksia suosivien kapitalististen
talousneuvonantajien (vaeshya) ja vanhoillisen muslimipapiston
välillä (vipra).

Henkiset vallankumoukselliset: Sadviprat

Eri aikakausina eri luokat johtivat yhteiskuntaa ja siirtyivät
edistyksellisestä, dynaamisesta vaiheesta riiston ja rappeutumisen
kauteen johtuen heidän itsekkäästä luokkaetuisuuksien
tavoittelustaan. Tästä rajoittuneisuudesta johtuen yhteiskunnan
 159
kiertoliike ei ole ollut tasaista. Luokkaristiriidat synnyttävät
vallankumouksia ja vastavallankumouksia edistyksellisten ja
taantumuksellisten voimien välillä. Tämä epävakainen, myrskyinen
liikehdintä aiheuttaa suurta kärsimystä ja hämmennystä ja johtaa
yhteiskunnan usein tuhon partaalle. Onko ihmiskunta tuomittu jatkuviin
valtataisteluihin eri varnojen välillä?
Proutin näkemys luokkataistelusta on kokonaisvaltainen, mutta se
hyväksyy myös vahvojen yksilöiden vaikutusmahdollisuuden, ja että
he voivat tuoda toivoa yhteiskuntaan. Prout odottaa älyllisesti
korkealle kehittyneiden, henkisten johtajien eli sadviprojen
esiinmarssia. Sadviprat ovat niitä, jotka fyysisten, psyykkisten ja
henkisten pyrkimyksiensä avulla ovat kehittäneet itsessään kaikkien
varnojen positiivisia ominaisuuksia. Heillä on myös moraalista
voimaa ja rohkeutta taistella epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa
vastaan sekä vaimentaa luokkataisteluja.
Sadvipran luonteenominaisuuksiin kuuluvat rehellisyys ja rohkeus,
sekä ihmiskunnan puolesta omistautumisen ja uhrautumisen henki.
He ovat asettaneet elämänsä lujaksi perustaksi universaalit eettiset
periaatteet, jotka esitellään seuraavassa kappaleessa. Elämänsä
aikana Sarkar puhui aina mitä korkeimmalla kunnioituksella
sadvipra-käsitteestä, sanoen sen edustavan suurinta ihannetta johon
ihminen voi pyrkiä. Sadviprat ovat yhteiskunnan hyvinvoinnille
omistautuneita johtajia. Henkilökohtaisella esimerkillään he voivat
innostaa ja ohjata yhteisöään kokonaisvaltaisella ja
edistyksellisellä tavalla. Proutin mukaan jokainen ihminen voi
kehittyä sadvipraksi. Sarkar kirjoittaa:

Emme halua kutsua yhtäkään näistä luokista huonoiksi… [vaan

mieluumminkin rohkaista jokaista] harjoittamaan ja kehittämään
niiden kaikkien hyviä puolia. Esimerkiksi oppineen ihmisen
kehittynyt mieli on tarpeen kaikille muillekin… Kuuluipa ihminen
mihin tahansa luokkaan jokaisen on pyrittävä mielensä kehittämiseen
ja vahvistamiseen. Jokaisen on huolehdittava kehonsa
vahvistamisesta ja terveyden ylläpitämisestä. Jokaisen on
työskenneltävä toimeentulonsa eteen... vaikkapa kadunlakaisijana,
mikä on kaikkein aliarvostetuin tehtävä, mutta paljon
kunnioitettavampaa kuin toisten varassa eläminen. Ei pelkkä rahan
hankkiminen ja taloudellisesti tasapainoinen ja turvattu elämä ole
tärkeää. Matalinkin sosiaalinen luokka, jota ihmiset halveksivat, on
160
arvonsa ansainnut. Jokaisen... on palveltava fyysisesti toisia. Tämä
nähdään tavallisesti ns. shudrien työnä, mutta sadviprat eivät voi
kehittyä täysipainoisesti, elleivät he myös osallistu palvelemiseen.
Lyhyesti sanottuna, jokaisen yksilön on oltava mestari kaikkien
neljän luokan ominaisuuksien hallinnassa...
Näiden ominaisuuksien mestaruus ei yksin riitä, vaan niiden
säännöllinen harjoittaminen on tärkeä velvollisuus... Näin jokainen
yksilö kehittyy universalistiksi. Jokaisesta tulee hyvä vipra siinä
missä shudrakin. Siten kenellekään ei ole tilaisuutta jättää toisia
jälkeensä muodostaakseen etuoikeutettua ryhmää. Tämä luokaton
yhteiskunta ei ole ainoastaan teoreettinen pyrkimys… vaan se on
tarkoitettu toteutettavaksi käytännössä. Tällaista tapaa muuttaa
moniluokkaista yhteiskuntaa ei ole koskaan ennen ajateltu.
Tämänkaltainen loogisen kehityksen ja evoluution myötä
muodostunut luokkajärjestelmä voidaan näin syrjäyttää vieläkin
loogisemmalla metodilla – muodostamalla yksiluokkainen
yhteiskunta...
[Prout] ei ole muodostunut jatkuvien muutosten seurauksena
maailmantalouden piirissä, kuten kommunismin evoluutio tapahtui,
vaan se on radikaali muutos kaikkiin tähän asti keksittyihin
talouskäytäntöihin ja teorioihin verrattuna. Se on vallankumous
maailman talouselämässä. 3

Sarkar näkee yhteiskuntien kierron välttämättömyytenä. Hän uskoo,

että sosiaalis-henkiset näkijät, jotka ovat ponnistelleet noustakseen
luokkaintressien yläpuolelle, voivat tasoittaa yhteisön kehitystä. Hän
kuvaa heidän rooliaan yhteiskunnan kiertoliikkeen ytimessä
auttamassa jokaista ryhmää yhteisön kehittämisessä ja johtamisessa
vuorollaan. Niin pian kuin merkkejä riistosta tai yhteiskunnallisesta
rappeutumisesta ilmenee, sadviprat käyttävät tarpeellista voimaa
mobilisoimalla ihmisiä nopeuttaakseen seuraavaan varnaan
siirtymistä, vähentäen näin sekasorron kausia.
Sadviprat palvelevat yhteisöhallituksissa ja eri elimissä
neuvonantajina voidakseen ohjata yhteiskunnan kehitystä. Heidän
ainoa roolinsa on palvella, ja he ovat vastuussa siitä, että he todella
työskentelevät ihmisten hyväksi. Proutin sadvipra-johtoinen malli
pyrkii valjastamaan ihmiskunnan dynaamiset voimat positiivisella
tavalla. Prout hyödyntää yksilölliset ja yhteisölliset voimavarat
kaikilla tasoilla – fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja henkisellä
 161
– ja yhdistää ne pyrkimykseen luoda yhä edistyksellisempi,
toimivampi yhteiskunta.
162
Ihannejohtajuus

Johtamistaidon luonteen ymmärtäminen on suuresti kasvanut

viimeisten vuosikymmenien aikana sekä aktivistipiireissä että
erityisesti yritysmaailmassa.4 Johtava asema tuo mukanaan paljon
vaikutusvaltaa muihin nähden, mutta vaikutus voi olla joko
negatiivista tai positiivista. Kapitalistisissa yrityksissä tehdyt
tutkimukset osoittavat, että johtajan toimenpiteillä on 70-
prosenttinen osuus työntekijöiden aistimassa työpaikkailmastossa.
Suuret johtajat ovat usein edenneet kovien ponnistelujen kautta.
Painostus ja vankeus ovat muovanneet nykyajan suurien johtajien
luonteenlaatua, kuten Malcolm X ja Martin Luther King USA:ssa,
Andrei Sakharov Neuvostoliitossa, Anwar Sadat Egyptissä, Vaclav
Havel Tsekkoslovakiassa, Aung San Suu Kyi Burmassa, Rigoberta
Menchú Guatemalassa, Xanana Gusman Timorissa, Luiz Inácio Lula
da Silva Brasiliassa ja Nelson Mandela Etelä-Afrikassa.
Vaikein tie on vallankumouksen tie. Kaikki, jotka päättävät sitä
kulkea, tulevat kohtaamaan yhä suurempia riskejä ja haasteita.
Kuitenkin pahimpia kohdattavia haasteita ovat omat sisäiset
vihollisemme ja kahleemme: kompleksimme, heikkoutemme ja
pelkomme. Monet pelkäävät epäonnistumista ja näyttävänsä
huonolta toisten silmissä. Ihminen löytää itsensä vääjäämättä
kasvokkain pelkäämiensä asioiden kanssa. Avaimena on katsoa
pelkoja rohkeasti silmiin ja päästä niiden ylitse.
Johtajien sisäinen työskentely on hyvin tärkeää. Itseanalyysin
prosessi on välttämätön sisäiselle kehitykselle: omien virheiden
päivittäinen arviointi – todellakin, jokaisena hetkenä. Tarvitaan myös
jatkuvaa pyrkimystä esiin tulevien virheiden välittömäksi
korjaamiseksi.
Monien vallankumouksellisten epäonnistumisen syy on ollut
pienten mukavuuksien ja turvallisuuden halu. Perinteisen Tantra-
joogatieteen opettama henkinen harjoittelu (esitetty kappaleessa 2)
auttaa pääsemään sellaisten halujen yli. Ennemminkin kuin pyrkiä
välttämään fyysisiä ja psyykkisiä ristiriitoja, ihmisen tulee kohdata ja
hyväksyä ne henkilökohtaisen muuttumisen ja kehityksen askelmina.
Jokaisessa ihmisessä on samanlainen kokoelma mentaalisia
taipumuksia eri suhteissa; ilmennämme niitä yksilöllisten
taipumustemme mukaisesti. Ominaisuudet, joita halveksumme
toisissa, ovat itse asiassa meissä itsessämme! Ihmiselle on
 163
tyypillistä heijastaa toisiin omia vikojaan, kokea toista mieltä olevat
vihollisina ja joutua näin myrskyisiin riitoihin ja katkeriin
selkkauksiin. Projektio on mielen keino välttää omien sisäisten
vihollisten kohtaamista.
On olemassa keino tunnistaa tämä taipumus itsessään. Ajattele
jotakuta, jonka kanssa sinulla on suurin mielipide-eroavaisuus.
Ehkäpä tämä ihminen on tehnyt jotain väärin. Sinä tai joku muu on
saattanut loukkaantua hänen toimistaan. Jos koet vihan tunnetta,
suuttumusta tai ylemmyyttä suhteessasi tähän henkilöön, silloin
kyseessä on myös sinun ongelmasi, joka sinun tulee kohdata ja josta
sinun täytyy päästä yli. Voi olla, että olet eri mieltä jonkun ihmisen
tekemisten suhteen, tai saatat joutua taistelemaan moraalittomuutta ja
epäoikeudenmukaisuutta vastaan, mutta sinun ei kuitenkaan tule
sekoittaa keskenään ihmisen käyttäytymistä ja henkilöä itseään.
Sarkar neuvoi: ”Vaikka olisimmekin tekemisissä vihamielisten
ihmisten kanssa, meidän tulee pidättäytyä vihan, suuttumuksen ja
turhamaisuuden tunteista.” Mustasukkaisuuden tunne tulee voittaa
suuntaamalla ystävällisiä ajatuksia henkilöä kohti. Viha on
voitettavissa myötätunnolla ja anteeksiannolla, kateus toisen
arvostuksella ja rohkaisemisella. Tämä ei ole helppoa, mutta jatkuvalla
pyrkimyksellä nämä ominaisuudet voidaan lopulta saada hallintaan.
Tämä on koko elämän kestävää itsekasvatuksen harjoittamista.
Tällainen lähestymistapa on elintärkeä luomaan yhteiskunnallisen
vastuun eettisen perustan.
Todelliset johtajat vahvistavat toisia olemaan suuria. He
rohkaisevat ja arvostavat toisten saavutuksia. Sellaiset johtajat
tietävät, että ”kuka olen” ei riipu arvonimestä tai asemasta. Samoin
kuin rakastavat vanhemmat ovat ylpeitä lastensa saavutuksista,
nämä johtajat iloitsevat toisten kasvusta.
Paras esimerkki omassa elämässäni hyvästä johtajuudesta oli oma
ohjaajanani, kun opiskelin tullakseni munkiksi. Hän rohkaisi ja
innosti minua, valoi minuun itseluottamusta ja vahvisti minua
kehittämään omaa identiteettiäni.

Tunneälyjohtaja
Tehokkaiden johtajien on kehitettävä tunneälyä, kuten Daniel
Goleman sitä kutsuu. Jotkut ihmiset saattavat olla tiedollisesti ja
taidollisesti loistavan älyllisiä, mutta heikko tunneäly vaikeuttaa
164
kykyä olla tietoinen toisten tuntemuksista. Ihannejohtajat ovat
tiedostavia, ohjaavia ja demokratisoijia eivätkä syyllisty
tehottoman ”marssitus”-tyylin käyttöön. 5
Useimpien ihmisten on helpompi kommunikoida saman
kulttuuritaustan omaavien kanssa. Kuitenkin taistelussa maailman
muuttamiseksi aktivistien on elettävä ja työskenneltävä erirotuisten
ja eri kulttuureista ja kansoista peräisin olevien ihmisten kanssa.
Kulttuuriristiriidat, kielivaikeudet, väärinkäsitykset, arvomaailmojen
erilaisuudet ja erilaiset maailmankatsomukset ovat hyvin
konkreettisia johtajien päivittäin kohtaamia ilmiöitä. Neohumanismi
opettaa, että on päästävä eroon geo- ja sosiotunteen mukaisista
ryhmittymistaipumuksista ja ylemmyyden tunteista. Ihannejohtajat
kohtelevat kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti kuten veljinään ja
siskoinaan, universaalien periaatteiden ja yksilöllisten saavutusten
mukaisesti. Toinen tärkeä periaate kaikille johtajille on oleminen
esimerkkinä omalla käytöksellään ennen kuin pyytää toisia tekemään
samoin.
Jotkut johtajat valitettavasti tulevat tärkeileviksi. He uskovat, että
koska heidän asemansa on suuri, he ovat myös itse suuria. Asia ei
välttämättä ole näin. Tärkeileviltä johtajilta puuttuu herkkyyttä
välittää toisten tunteista ja arvoista. Todelliset johtajat, sen sijaan
että kehittäisivät egoa, kehittävät nöyryyttä. Kunnioitusta osoittava,
nöyrä johtaja tuottaa iloa ja innoitusta muille.
Jotkut miesjohtajat tuntevat naisten saavutukset uhkana ja saattavat
luoda esteitä heidän menestyksensä tielle. Epävarmat johtajat
yleensäkin tuntevat olonsa uhatuiksi toisten menestyessä; heistä tulee
raivoisan kilpailuhenkisiä kokien toisten projektien menestymisen
omana tappionaan. Vaikkakin terve sisäinen kilpailu innostaa ihmisiä
työskentelemään kovemmin, tasavertaista yhteistyötä ja kannustusta
tarvitaan myös.
Epävarmat johtajat pelkäävät kontrollin menetystä. He pelkäävät
kuulla valituksia ja kritiikkiä sekä vastustavat asioiden tekemistä
haastavalla ja uudistavalla tavalla. He pelkäävät epäonnistumista
oivaltamatta, että joka virheestä voi oppia, ja että jokainen
epäonnistunut yritys suo mahdollisuuden henkilökohtaiseen ja
yhteisön kasvuun. He pelkäävät, että virheen myöntäminen ja
anteeksi pyytäminen merkitsee kasvojen menetystä. Päinvastoin
rehellinen anteeksipyyntö ja halu korjata tahallinen tai tiedostamaton
virhe parantaa loukatut tunteet kasvattaen samalla työtoverien ja
 165
yleisön arvonantoa.
166
Miten innostaa muita ja itseään

Ainoa polttoaine, jota aktivistit saavat muiden palvelemisesta ja

uhrautumisesta jalolle työlleen, on innoitus. Se on heille
elintärkeää, koska he eivät saa materiaalista korvausta työstään.
Ilman sitä he saattaisivat antaa periksi. Innoitukseen on useita
reseptejä:

Henkiset harjoitukset: Päivittäinen meditaatio vahvistaa mieltä

avaten mielen kaiken innoituksen ja viisauden lähteelle. Mitä
enemmän aikaa sille omistetaan, sitä enemmän voidaan kokea rauhaa
ja iloa. Toisten henkisten ihmisten seura auttaa myös kehittymään ja
pitämään mielen innoittuneena.

Positiivinen elämänasenne: Henkisestä näkökulmasta katsottuna

kaikki esteet ja vaikeudet auttavat yksilöä kehittymään. Sekä yksilö-
että organisaatiotasolla ihminen voi oppia paljon virheistä.
Menetyksiä kokiessaan ei pidä lannistua, vaan lisätä ponnisteluitaan
ja selvitä niistä! Kaikkiin kriiseihin kätkeytyy mahdollisuus.

Into: Pystyäkseen innostamaan toisia ihmisen on oltava

dynaaminen, hyväntuulinen ja täynnä energiaa. Puhumalla toisille
innostuneessa ja dramaattisessa hengessä voi välittää jotain
toisenlaisen maailman luomiseen tähtäävän globaalin liikkeen
sykähdyttävästä, ilahduttavasta hengestä. Vanha ranskalainen
sananparsi kuuluu: ”Ihmeitä tapahtuu niille, jotka uskovat ihmeisiin.”
Meidän kaikkien tulisi avata silmämme kaikkialla ympärillämme
joka päivä tapahtuvalle ihmeelliselle seikkailulle.

Kerää ja välitä hyviä uutisia aktiivisesti ympäri maailmaa:

Lajimme aamunkoitosta alkaen ihmiset ovat halunneet kuulua
suuriin ryhmiin. Suuren kansalaisliikkeen osana oleminen antaa
menestymisen ja turvallisuuden tunteen. Yksilöiden nöyrät yritykset
eivät näytä aina merkitsevän paljoakaan paikallisen yhteisön tai
laajemman maailman tapahtumiin, mutta laajentamalla
maailmankatsomusta nähdäkseen kaikki pyrkimykset ja projektit eri
puolilla maailmaa voi oivaltaa, kuinka vahvaksi globaali tahto
paremman maailman luomiseksi on kasvamassa. Toisten
kuunteleminen ja liikkeen menestyksestä kertominen innostaa
 167
kaikkia.
168
Kutsu luovaan ilmaisuun: Yhteisessä ponnistelussa kaikkien tuki
on tarpeen. Huomioimalla ihmisten erilaiset kokemukset ja taidot
johtajien olisi kannustettava heitä ilmaisemaan kykyjään rakentavalla
tavalla. Vapautuneesti ja avoimesti keskustellen, ja sallien ihmisten
kysyä heidän sisintään askarruttavista asioista, suodaan ihmisille
mahdollisuus oppia ja kehittyä neohumanismin hengessä. Uudet
ideat ja huolellisesti suunnitellut työskentelymenetelmät puhaltavat
uutta henkeä väsyneisiin aktivisteihin ja synnyttävät intoa, jonka
tuloksena syntyvät uudistavat kokemukset vahvistavat ihmisiä
ottamaan tarvittavia riskejä ja voittamaan pelkojaan.

Yhdessä nauraminen: On olemassa vanha sananparsi: ”Jos otat

itsesi liian vakavasti, kukaan muu ei ota.” Hyvä huumorintaju on
yksi parhaimmista johtajan ominaisuuksista.

Ne jotka viettivät aikaa Sarkarin kanssa muistavat hyvin, kuinka

hän kevensi usein tunnelmaa hauskalla tarinalla tai vitsillä. Joskus
hän nauratti kaikkia niin makeasti, että kyyneleet valuivat silmistä.
Hänen hupailunsa sai kaikki rentoutumaan ja nauramaan yhdessä
kuin perhe.
Positiivisena esimerkkinä ja jatkuvan innoituksen lähteenä toisille
oleminen tulisi olla jokaisen aktivistin pyrkimyksenä.

PROUT JA YHTEISKUNNAN KIERTOLIIKE 6

Tohtori Johan Galtung, Right Livelyhood Award -palkinnon
voittaja toimii rauhantieteiden professorina Euroopan rauhan
yliopistossa (The European Peace University) ja myös monissa
muissa yliopistoissa. Hän on rauhan ja kehityksen verkoston
TRANSCEND, johtaja ja on kirjoittanut yli 70 kirjaa ja satoja
artikkeleita.

P. R. Sarkar oli suuri ajattelija ja käytäntöön toteuttaja. Kunnioittaen

häntä suurena makrohistorioitsijana olen valinnut tarkasteluni
kohteeksi hänen teoriansa yhteiskunnan kiertoliikkeestä ja sen
seurauksista maailman yhtenäisyyden ja rauhan kannalta… Johtuen
USA:n ja Euroopan etnosentrismistä, Sarkarin ajatuksia ei hyväksytä
sivilisaation kehitystä koskeviin oppikirjoihin tai kursseille.
Ensiksikin: Länsi on kiinnostunut vain läntisistä näkemyksistä;
 169
Sarkar astuu suoraan historiamme ytimeen, ei läntisellä vaan Intian
yhteiskuntamallin ja historian innoittamalla yksinkertaisella ja
suorasukaisen universaalilla teoriallaan. Hän kääntää maailman
ylösalaisin: Intiahan on oletettu valloitettavan, tutkittavan ja
ymmärrettävän meidän toimintamallimme mukaisesti, hän sen sijaan
ymmärtää meitä hänen omasta intialaisesta näkökulmastaan
katsottuna. Sarkarin näkemyksissä länsi ei enää ole älyllisesti
johdossa.
Toiseksi: Sarkar tuo esiin hyvin konkreettista sisältöä
makrohistoriassaan ja filosofiassaan; Proutin Edistyksellisessä
Hyödyntämisen Teoriassa. (The Progressive Utilization Theory). Tämä
on teoria omavaraisesta taloudellisesta ja poliittisesta järjestelmästä,
jota innoittaa enemmän henkisyys kuin materialismi. Tässä
järjestelmässä raha ei ole enää hallitsevassa asemassa, eivätkä
ekonomistit. Päämääränä ei ole ”taloudellinen kasvu”, rikkauksien
haaliminen, vaan todellinen inhimillinen kasvu, joka tyydyttää
perustarpeet sekä rajaton henkisyyden kasvu sen lisäksi. Yksin tämä
tekee Sarkarista utopistiksi kelpaamattoman. Ja vielä lisäksi…
Historiaa tarkastellaan spiraalina. Historian itsensä kertoessa
vallanpitäjille ”aikasi on päättynyt” ja seuraavalle: ”on vuorosi
astua esiin”. Kun jokin ryhmä palaa valtaan omalla vuorollaan,
yhteiskunta ei enää ole sama kuin ryhmän aiemmalla kierroksella;
tästä syystä spiraali eikä ympyrä.
Tietysti tämä on heijastusta jälleensyntymisen kierrosta. Itäisillä
näkemyksillä on taipumus olla kierrollisia, vain länsi rakentaa
projektinsa viivasuoraan luvaten vaikka aivan läheisenkin
loppupisteen. Tämä tekee lännestä myös niin vaarallisen, koska
ihmiset ajattelevat helposti lopun ajan olevan nurkan takana ja näin
on utopian perinne syntynyt. Lopputuloksena oli Stalin ja Hitler ja
heidän taistelunsa tämän vuosisadan herruudesta. Tämän taistelun
voitti joku muu, joka myöskin vaati ”historian päättymistä”;
globaalia markkinoiden vapauttamista, sekä vapaita ja reiluja vaaleja.
Myös tämän tahon näkemys tulee pian osoittautumaan harhaksi...
Maailman lähihistoria on tuottanut ilmiöitä, joilla on suuri
synkronointitaipumus tiedon vaihdon lisäksi. Yksi niistä oli
kolonialismi.
…Siirtomaiden oletettiin hyväksyvän riiston, aivopesun sekä
painostuksen niin emämaan kuin sen kanssa yhteistyössä toimivan
eliitin toimesta. Itse asiassa ihmiset reagoivat kostonhaluisesti ja
170
useimmissa siirtomaissa (kuten Sarkar ennusti) sotilaat ottivat vallan
ja kesyttivät myös omat kansalliset voimansa…
Kartuttajaluokalle ”vapaa kauppa” on vapautta – kuten
amerikkalaiset ikuisella kartuttajamentaliteetin yli/alijäämällään
sanovat – vapautta ”käyttää yksityisomaisuutta tekemään lisää
yksityisomaisuutta”. He vaativat oman viipaleensa kierrosta, sekä
muut länsimaat heidän joukossaan, kärsien tavanomaisesta realismin
puutteesta, aina ja ikuisesti. On olemassa vain kaksi
talousjärjestelmää, he julistivat: kapitalismi ja sosialismi, ja kun
sosialismi romahti, kapitalismi tulee säilymään ikuisesti.
Sarkarin teoria osoittaa toisin: kansallista kapinaa, kun sorto on
edennyt riittävän pitkälle. Lisäksi ottaen huomioon globaalin
tahdistusvaikutuksen, kapina – väkivaltainen tai ei – saattaa myös
muodostua lähes maailmanlaajuiseksi. Ken elää hän näkee, mutta
Sarkarin teoriassa eittämättä on selittävää voimaa. Sarkarin viesti
on hyvin selkeä: eliitit eivät voi loputtomasti painaa ihmisiä maahan
ilman, että ihmiset ennemmin tai myöhemmin reagoivat
demokraattisten vaalien ollessa pelkkää eliitin kierrätystä.
Onko Sarkarin kiertoliikkeessä ulospääsyä? Tietenkin on.
Sarkarilla on yksi malli: yhdistää sotureiden rohkeus, oppineiden
luovuus, kartuttajien ahkeruus ja ruohonjuuritason talonpoikaisjärki
yhteen ja samaan yksilöön. Sadviprat huolehtivat, että kaikkia
hallitsevia varnoja käytetään tähän prosessiin positiivisessa
hengessä… ja he luovat pohjan seuraajilleen, kun luokan
negatiivinen aspekti tulee vallitsevaksi: tukahdutus (soturit),
ritualismi (oppineet”), riisto (kartuttajat), ja kaikkien eliittiryhmien
[tuhoisa taipumus]: ylimielisyys. Sadviprat, Bodhisattvojen tavoin
[henkiset ihmiset, jotka luopuvat vapahduksestaan jälleensyntymällä
palvellakseen ihmiskuntaa] joissakin Buddhalaisuuden haaroissa
palvelevat tätä tarkoitusta.

P. R. Sarkar kannustaa jokaista hyväksymään tämän haasteen:

Kunakin aikana vallassa oleva sosiaalinen luokka hallitsee ensin,

alkaa sitten riistää. Tämän jälkeen tapahtuu evoluutio tai
vallankumous. Sadviprojen ja heidän apunsa puuttuessa
ihmisyhteisön perusta ei voi vahvistua. Pyydän nyt vakavasti kaikkia
järkeviä, henkisiä, moraalisia ja taistelutahtoisia ihmisiä
rakentamaan viipymättä sadvipra-yhteiskunnan. 7
171
172

9 ETIIKAN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN
UUSI KÄSITE
Kaikki väkivalta, riidat ja epäluulot, jotka horjuttavat ihmisyhteisöä
ovat seurausta yhdestä virheestä: harhaan johdetusta älystä. Tämä
tarkoittaa älyä, joka Korkeimmasta Hyväntahtoisuudesta
eriytyneenä ei kulje hyveen polkua…
Ellei ihmismieli muutu, pysyviä ratkaisuja ongelmiin ei voi löytyä.
Käyttämällä olosuhteiden pakottavaa painetta voimme saada
moraalittomat, riistäjät ja epäsosiaaliset ainekset kuriin, mutta tämä
ei ole lopullinen ratkaisu. Yhteiset ponnistelut tässä suhteessa ovat
aina paikallaan, mutta samanaikaisesti meidän tulee herättää
ihmismielessä hyväntahtoisia ajatuksia niin, että ihmiset uskaltavat
lähteä rohkeasti kulkemaan oikeaa polkua yhdistäen älynsä
hyväntahtoisuuden henkeen. Yksi lähestymistapa ei riitä – molempia
tarvitaan. Yksi on tilapäinen, toinen on pysyvä. – P. R. Sarkar 1

Vuoden 2000 alussa ihmiskunta toteaa elävänsä moraalittomuuden

erämaassa. Nopeat teknologiset muutokset, massamedia ja
törmäykset erilaisia arvomaailmoja omaavien kulttuurien välillä
luovat monimutkaisia eettisiä kysymyksiä: armokuolema,
geenimuuntelu, kloonaus, biopiratismi, kuolemanrangaistus, sota,
pätkätyöt, huumeiden käyttö, ydinsaasteet, eläinten oikeudet,
sisäpiirikaupat jne.
Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllisesti
televisiosta ja filmeistä nähty jännittävä ja voimakas väkivalta- ja
seksiviihde turruttaa väkivallalle.2 Väkivaltarikoksia (murha,
raiskaus ja päällekarkaus) tehneitä nuoria vankeja koskevissa
kahdessa kartoituksessa 22–30 % vastaajista ilmoitti matkineensa
tietoisesti televisio-ohjelmista opittuja rikostekniikoita.3
Hollywoodin viihdeteollisuus taas on epätoivoisen riippuvainen
voitoista, jotka se käärii seksi- ja väkivaltaohjelmien tuottamisella.
Toinen teema, joka tänä päivänä tunkeutuu televisioon ja filmeihin
on puolison pettäminen. Aviorikoksen popularisointi saa
uskottomuuden, luottamuksen pettämiseen ja lupausten rikkomisen
näyttämään hyväksyttäviltä. Perhe ja etenkin lapset kärsivät sen
 173
seuraukset.
Vuonna 1995 Amerikan Psykiatriliitto (American Psychiatric
Association) julkaisi kriminaalipsykologisen tutkimuksen.
Tutkimustulokset kertovat, että taparikollisten yleisin yhteinen tekijä
on taipumus valehteluun.4 Tämän ominaisuuden he jakavat
planeettamme rikkaimpien ja mahtavimpien henkilöiden kanssa!
Poliittiset päättäjät valehtelevat kansalaisille, yritysjohtajat
petkuttavat kirjanpidossa ja veroilmoituksissaan, lakimiehet
valehtelevat asiakkaidensa puolesta (ja asiakkailleen), mainostajat
liioittelevat tuotteidensa etuja ja maailman edistyksellisimmän
sotakoneiston tunnuslause on: ”Sodassa totuus on ensimmäinen
kuolonuhri.”
Lännen yli kaksituhatvuotiset juutalais-kristilliset arvot ovat
murenemassa osoittauduttuaan kyvyttömiksi vastaamaan uudenajan
moraalisiin haasteisiin. Globaali kapitalismi tarjoaa sen tilalle uuden
ahneuteen, yksilöllisyyteen ja välinpitämättömyyteen perustuvan
mallin ihmisperheen jäsenten köyhyyden ja kärsimyksen edessä.
Hintalappu määrää kaikkien arvon ottamatta huomioon henkilön
moraalista luonnetta.
Tämä materialistinen maailmankatsomus synnyttää korruptiota ja
epärehellisyyttä yhteiskunnan joka tasolla ammentaen tyhjiin
julkisen talouden voimavaroja ja hajottaen yhteisöjä.
Vastausten löytäminen lisääntyviin ja yhä monimutkaisemmiksi
muuttuviin moraalisiin kysymyksiin vaatii pohdiskelevaa mieltä ja
luonteenlujuutta. Surullista kyllä, nämä luonteenpiirteet ovat
harvinaisempia kuin koskaan ennen kiihkeärytmisessä
maailmassamme.

Eettisyys henkilökohtaisessa ja sosiaalisessa muutoksessa

Sarkar uskoi, että moraali on se perusta, jolle Prout-yhteiskunta tulee

rakentaa. Hän osoitti, että perinteinen absoluuttisin kielloin ilmaistut
moraalisäännöstöt ovat riittämättömiä useimpien moraalisten
kysymysten ratkaisemiseksi tässä suhteellisuuksien maailmassa. Jos
mieleltään järkkynyt henkilö ampuu syyttömiä ihmisiä, Raamatun
käsky ”älä tapa” ei riitä, kun on tarve pysäyttää hänet keinolla millä
tahansa toisten elämän säästämiseksi.
Sarkar esitti ”käytännölliseen viisauteen” pohjautuvan moraalisen
174
rungon rakentamista. Hän veti hienoisen rajan tavanomaisen ja
henkisen moraalisuuden välille. Hän osoitti, että kautta koko
historian suurin osa moraalisista arvoista on ollut rikkaiden ja
voimakkaiden etujen mukaisia. Tämän avulla jokainen hallitseva
luokka on vuorollaan harjoittanut riistoa voimalla ja viekkaudella.
Ihmiskunnan historia on voimankäytön ja vieroksunnan aikakirja.
Yksinkertaisten älä tee ja tee -käskyjen sijaan Sarkar esitti, että
oikeaa toimintatapaa harkittaessa aikomus tekojen takana on tärkein
valintaperuste. Henkinen moraali pohjautuu neohumanismiin ja
perusihmisarvoihin, jotka sisältävät rehellisyyden, rohkeuden,
armeliaisuuden, nöyryyden ja itsekurin, sekä myötätunnon. Näitä
arvoja pidetään hyveinä jokaisessa yhteiskunnassa ja uskonnollisessa
perinteessä, koska ne ilmentävät elämän kauneutta ja antavat sille
tarkoituksen, sekä muuttavat ihmistä ja yhteiskuntaa. Perusihmisarvot
haastavat meidät suojelemaan heikkoja, välttämään toisten
vahingoittamista, voittamaan itsekkyytemme ja tuomitsemaan valtaa
väärinkäyttävien valheet.
Prout tunnustaa kaikkien olentojen olemassaolon oikeutuksen ja
arvon, joka on tärkeämpi kuin sosiaalinen tai käyttöarvo. Jokaisen
elämä on nähtävä myös henkisenä potentiaalina, jota pitäisi suojella
ja rohkaista niin paljon kuin on mahdollista.
Kautta historian on ilmennyt suuntauksia pysyvämpien
moraalisluonteisten arvosäännöstöjen toteuttamiseen pohjautuen
ihmiselämän arvostukseen. Taistelu orjuutta, hirmuvaltaa,
epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä vastaan kuvastaa tätä.
Loppujen lopuksi kaikki ihmisten omaksumat perusarvot nousevat
esiin tietoisuuden evoluutiosta ja henkisestä kaipuusta itsensä
oivaltamiseen.
Yksi tärkeä edistysaskel, jonka Sarkar on tuonut tämän alueen
eettiseen keskusteluun, on hänen tapansa korostaa yksilöllisten ja
yhteisten etujen välistä tasapainoista suhdetta. Hän esitti eettisyyden
ja oikeudenmukaisuuden tunteen ottamista henkisen elämän
idealismin ja innoituksen pohjaksi, ja että ne ovat välttämättömiä
edellytyksiä paremman yhteiskunnan luomiseksi. Sarkar korosti, että
vaikka moraali on sekä yksilön että yhteisön liikkeellepaneva voima,
ei se sinänsä ole tarpeeksi arvokas ollakseen elämän päämäärä:

Moralistin moraali voi kadota koska tahansa. Ei voida sanoa

varmuudella, että moralisti, joka on vastustanut kiusausta ottaa
 175
vastaan kahden rupian [Intian rahayksikkö] lahjuksen, olisi
kykenevä vastustamaan 200 000 rupian lahjuksen ottamista…Ei
voida sanoa, että ihmiselämän lopullinen päämäärä olisi, ettei
varasta, mutta on toivottavaa, että varastelutaipumus kyettäisiin
poistamaan. 5
176
Uudistaaksemme pramáa (dynaaminen tasapaino)
yhteiskunnassamme ja henkilökohtaisessa elämässämme
tarvitsemme selkeän, moraalisen käyttäytymissäännöstön. Meidän
tulee laajentaa oikean ja väärän tiedostamisen tunnettamme
sisältämään ”oikean elämäntavan” toimia maailmassa.

Yama & Niyama – Kymmenen universaalia periaatetta

Sarkar otti käyttöön kymmenen muinaista eettistä joogan periaatetta.

Ensimmäistä viittä kutsutaan nimellä Yama, mikä tarkoittaa ”hallittu
käytös muita kohtaan”. Periaatteet ohjaavat meitä elämään sovussa
toistemme kanssa. Toista viittä periaatetta kutsutaan nimellä
Niyama, joka tarkoittaa ”henkilökohtainen itsekuri”, eli ohjaa
elämään sovussa itsensä kanssa. Koska Sarkar näki eettisyyden
keinona vapautumiseen – ei itsensä tukahduttamisen välineenä – hän
tulkitsi nämä periaatteet uudelleen hyljäten vanhat dogmaattiset
näkemykset. Luonteeltaan universaalit Yama ja Niyama ovat tehokas
toimintaopas missä tahansa, koska tahansa ja kenelle tahansa.

Ensimmäiset viisi Yaman periaatetta ovat:

Ahimsá: Olla vahingoittamatta tai tuottamatta tuskaa tahallisesti

muille ajatuksin, teoin tai sanoin.

Jokapäiväiseen elämään sisältyy ponnistelua ja voiman käyttöä – jo

pelkkä hengitystoiminta ja käveleminen aiheuttaa tuhansien mikro-
organismien kuoleman. Sarkarin näkemys eroaa joidenkin
uskonnollisten fundamentalistien ahimsán tulkinnasta – hän
opettaa, että ahimsá ei sulje pois voimankäyttöä hengissä
selviämiseksi, itsepuolustukseksi tai toisten ihmisten
puolustamiseksi.
Proutin mukaan ahimsá sisältää oikeuden vastustaa myös
maahantunkeutujia ja rakenteellista tai institutionaalista väkivaltaa.
Se ei siis aina tarkoita kirjaimellisesta väkivallattomuutta (kuten
monet, Mahatma Gandhi mukaan lukien, ovat sen tulkinneet),
koska sellainen olisi epäkäytännöllistä ja jopa mahdotonta. 6
Tärkeintä on ihmisen aikomus. Yksilötasolla tämä tarkoittaa
 177
pyrkimystä vahingoittavien sanojen, tekojen ja ajatusten
välttämiseen. Aiemmin mainitussa esimerkissä, jossa
mielenvikainen henkilö yrittää tappaa syyttömiä ihmisiä, tappaja
on saatava pysäytetyksi niin nopeasti kuin mahdollista
ihmishenkien säästämiseksi. Tappaminenkaan ei ole poissuljettu,
jos tämä on ainoa keino säästää muiden henki.
Valtio tarvitsee aseelliset poliisivoimat ja armeijan
turvallisuussyistä. Sopivat harjoitukset ja kuri ovat tärkeitä
sovellettaessa ahimsán periaatetta rauhan puolustajiin. Heidän
täytyy pystyä vastustamaan kiusausta käyttää aseitaan kosto- tai
rangaistusmielessä tai vallanhalusta. Heidän aikomuksenaan pitäisi
olla pikemminkin alistettujen suojeleminen ja aseman
kohentaminen.

Satya: Hyväntahtoinen totuudellisuus, mielen toiminnan ja sanojen

käyttö hyvää tarkoittavassa mielessä lähimmäisiä kohtaan

Tämä hyväntahtoisuus on Proutin henki rohkaisten jokaisen fyysistä,

psyykkistä ja henkistä kehitystä. Yleinen pyrkimys satyaan on
katsottu kaikkein tärkeimmäksi näistä kymmenestä periaatteesta,
koska se suuntaa ihmisen toiminnan toisten päämäärän hyväksi.
Satya vastustaa jyrkästi vallassa olevien joko mukavuussyistä tai
tekopyhyydestä harjoittamaa valheellisuutta.
Elämässä tulee aina vastaan tilanteita, jolloin totuus voi
vahingoittaa muita. Esimerkiksi, kun väkivaltaista rosvojoukkoa
pakeneva pyytää apuasi, totuuden kertomisen sijaan hyväntahtoinen
totuudellisuus voisi merkitä uhrin kätkemistä ja valehtelemista
rosvojoukolle, kun se tulee etsiskelemään pakenijaa. Yksinkertaisen
totuuden asemasta satyan periaate pyrkii korkeampaan hyvyyteen
pohjautuvaan moraalisuuteen. Ihmisten keskinäisissä suhteissa totuus
tulisi ilmaista ystävällisin ja rakastavin sanoin.
Ihminen, joka ottaa jatkuvasti huomioon toisten hyvinvoinnin,
kehittää suuren sisäisen voiman ja mielen selkeyden. Tämä
mahdollistaa hänelle olla muiden inspiraation lähteenä ja oivaltaa
heidän toiveensa ja unelmansa.

Asteya: Pidättäytyminen ottamasta mitään toiselle kuuluvaa tai

estämästä toisia saamasta mitä heille kuuluu
178
Kaikissa yhteiskunnissa on luotu omistusoikeudellisia järjestelmiä ja
lakeja konfliktien välttämiseksi. Prout näkee tarpeelliseksi
ponnistella yhteisesti joidenkin epäoikeudenmukaisten lakien
muuttamiseksi kaikille oikeudenmukaisiksi. Kun joku rikkoo lakia tai
varastaa omaksi hyödykseen, hänen mielensä muuttuu alhaiseksi –
ahneus, himo ja valehtelemistaipumus suistavat ihmisen alamäkeen.
Tämän periaatteen noudattaminen torjuu korruptiota, riistoa ja
petkuttamista, jotka ovat erityisen tuhoisia taloudellisesti
kehittymättömissä maissa. Aivan alusta alkaen Ananda Margan ja
Prout-liikkeen jäsenet Intiassa ovat ylläpitäneet tiukkaa
henkilökohtaista rehellisyyttä. Surullista kyllä, tämä on usein
johtanut heidän vainoamiseensa. Esimerkiksi kun poliisi-, tulli- tai
vero-osaston työntekijä, joka oli järjestön jäsen, ilmoitti, ettei hän
hyväksy lahjuksia, muut osastolla kokivat tämän moraalisen asenteen
uhkana ja turvautuivat rankaisutoimenpiteisiin.
Henkilökohtainen lahjomattomuus ja luotettavuus ovat aktivistien
välttämättömiä luonteenpiirteitä. Ihmisen täytyy voittaa taipumukset,
kuten varastamisen halu, sekä halu estää toisia saamasta mitä heille
kuuluisi, voidakseen kehittää itselleen kunnioitettavan ja
ihanteellisen luonteen.

Brahmacarya: Kaiken ja kaikkien ymmärtäminen ja

kunnioittaminen Korkeimman Tietoisuuden ilmentymänä

Hyvinvointi kuuluu kaikille yhteisesti. Tämä sekä henkinen että

taloudellinen näkökanta tunnustaa jokaisella olevan syvällisiä
fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä voimavaroja. Olemme kaikki
tietoisuuksia ja osa suurempaa kokonaisuutta. Siksi meillä ei ole
oikeutta vihata ketään, vaikkakin meillä on oikeus vastustaa jonkun
toimia.

Aparigraha: Pyrkimys välttää ylellisiä mukavuuksia, jotka ovat

tarpeettomia elämän ylläpitämiseksi – vaatimaton elämäntapa

Tämä periaate on ekologinen. Meidän tulisi elää pelkästään sillä

määrällä aineellista varallisuutta, kuin elämän ylläpitämiseksi
tarvitaan. Maallisten kohteiden perässä juokseminen onnellisuutta
etsimässä ei hyödytä. Materialistinen elämäntapa rajoittaa ihmisen
rakkauden ja huolenpidon kohdistumaan vain pieneen ystävä- ja
 179
perhepiiriin. Se luo myös kateuden ja turhamaisuuden tunteita.
Kaikki kaipaavat sisäistä rauhaa ja rakkautta, mikään fyysinen
kohde ei voi sitä tuottaa.
Brittiläinen taloustieteilijä, kirjailija E. F. Schumacher on tuonut sen
esiin kirjassaan Small is Beautiful: Economics as if People Mattered:
”Elämänasenne, joka etsii täyttymystään yksioikoisesti varallisuuden
tavoittelusta – materialismista – ei mahdu tähän maailmaan, koska
siihen ei sisälly mitään rajoittavaa periaatetta, kun taas sen
toimintaympäristö on tiukasti rajallinen.” 7
Aparigraha pohjautuu ajatukseen kosmisesta perinnöstä, jonka
mukaan me emme omista tämän planeetan rikkauksia. Olemme vain
luonnonvarojen ylläpitäjiä, hyödyntäjiä ja jakajia kaikkien hyväksi.
Maapallo ei voi kestää nykyistä amerikkalaista elämäntapaa, jonka
mukaan yksi henkilö kuluttaa 1000 % enemmän energiaa kuin koko
ihmiskunta keskimäärin. Ekologistit suosittavatkin kierrätystä,
energiansäästöä, autoilun vähentämistä sekä ruokaketjun alhaisemman
tason käyttöä. Nämä askeleet vaativat jossakin määrin
henkilökohtaista uhrautumista, epämukavuutta ja aikaa.
Vapaaehtoinen yksinkertaisen elämäntavan valinta ja pyrkimys
ekologisen tasapainon palauttamiseen on tämän periaatteen henki.

Viisi Niyman periaatetta ovat luonteeltaan henkilökohtaisempia:

Shaoca: Kehon, ympäristön sekä mielen puhtauden ylläpitäminen

Kehon ja ympäristön puhtaus ovat erityisen tärkeitä fyysisen ja

psyykkisen terveytemme kannalta. Samoin sosiaalinen
ympäristömme – perhe ja yhteiskunta – vaikuttaa joko positiivisesti
tai negatiivisesti. Moderni yhteiskunta kuitenkin suorastaan
pommittaa meitä väkivalta- ja seksiviihteellä, joiden vaikutus
mieleemme on häiritsevä.
Shaocan periaate koskee myös sisäistä puhtautta. Esimerkiksi
ylensyönti johtaa ruoansulatushäiriöihin, henkiseen tylsistymiseen,
lihavuuteen ja useimmiten onnen tunteen puuttumiseen. Itsekuri on
tärkeää mielen puhtauden ja rauhan vuoksi.

Santosa: Tyytyväisyyden ja rauhan tunteen ylläpitäminen

Vallitseva moderni elämäntapa kehittyneissä maissa on ylenmäärin

180
kiihkeä, stressaava ja pinnallinen. Tutkiva journalisti Duncan
Campbell huomauttaa: ”Amerikkalaisilla on enemmän aikaa
säästäviä laitteita ja vähemmän aikaa kuin millään muulla
ihmisryhmällä koko maailmassa.”8
Meidän tulisi kokea tyytyväisyyttä elämästämme, eikä olla
mielihalujemme vankeja. Mieli on usein rauhaton, ja hakee elämään
sisältöä ulkoisista kohteista. Mielenrauha kumpuaa syvällisestä
ymmärtämisestä, jonka mukaan kaikella on tarkoituksensa. Meidän
ei tarvitse jatkuvasti janota jotakin, vaan voimme hyväksyä asiat
sellaisina kuin ne ovat kiitollisuutta kokien. Rukouksen sanoin:
”Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Tapah: Henkilökohtaisen palvelun antaminen ja uhrautuminen

toisten eteen

Oman ajan uhraaminen huonompiosaisten auttamiseen ja heidän

huomioimisensa ihmisperheemme jäseninä rikastuttaa syvällisesti
omaakin elämäämme. Vapaaehtoistyö on tapahia vain, jos se tehdään
ilman julkisen huomion tai vastapalvelun odotusta. Tällainen aito
palvelu kehittää kunnioituksen tunnetta ja luo nöyrän mielen.

Svádhyáya: Henkisten kirjoitusten lukeminen, viisaiden opetusten

kuuntelu sekä niiden selkeä ymmärtäminen

Saavuttaaksemme selkeän ymmärryksen on välttämätöntä, että

käytämme järkevää, kyselevää mieltämme. Tämä harjoitus suo
lukijalle yhteyden suuriin persoonallisuuksiin ja päivittäisen
innoituksen lähteille ja kannustaa jatkamaan itsensä oivaltamisen
polkua.
Samoin, kuten on tärkeätä kunnioittaa toisten ihmisten henkisiä
perinteitä ja vakaumuksia, on myöskin tärkeää vastustaa järjettömiä,
taikauskoisia tai vahingollisia harjoituksia. Uskonkappaleiden sokea
totteleminen päättyy fanatismiin, sosiotunteeseen. Tästä esimerkkinä
yleinen näkemys: ”Vain omaan uskontooni kuuluvat ovat Jumalan
valittuja lapsia. Vain me pääsemme kuoltuamme taivaaseen, kaikki
muut ovat tuomitut ikuiseen helvettiin.” Tällainen
suvaitsemattomuus on johtanut lukemattomiin uskonsotiin ja
vainoihin kautta koko historian. Svádhyáyan periaate kehottaa meitä
 181
kyselemään sisäisesti lukemaamme ja kuulemaamme etsiessämme
totuutta ja viisautta.
182
Iishvara Pranidhána: Kosmisen Tietoisuuden hyväksyminen
suojana ja elämän päämääränä

Tämä asenne merkitsee antautumista korkeimpia tarkoituksia varten.

Pyhän Franciscuksen rukous kuvaa tätä henkistä pyrkimystä: ”Oi
Herra, tee minusta rauhasi välikappale.”
Edesmennyt Jennifer Fitzgerald kirjoitti laaja-alaisessa
analyysissään Sarkarin etiikasta: ”Sarkar kattaa sekä absoluuttiset
että suhteelliset asiat voimakkaalla rakkauden ja viisauden
yhdistelmällä. Hän rakentaa eettisen pohdiskelunsa yksinkertaisen ja
kestävän viisauden pohjalle. Hänellä on syvä ymmärrys kaiken
keskinäisestä yhteydestä, asioita ohjaavista voimista,
välttämättömistä tarpeista, luonnosta ja kaiken tarkoituksesta.” 9

Perusihmisarvot pohjana lailliselle oikeudelle

Rikollisuus ja väkivalta ovat lisääntymässä tasaisesti niin teollisuus-

kuin kehitysmaissakin huolimatta poliisitoimen määrärahojen
kasvusta, kiristyneestä lainsäädännöstä ja pidentyneistä tuomioista
sekä vankiloiden määrän kasvusta. Vankien määrä USA:ssa on
lisääntynyt 25 viime vuoden aikana 187 000:sta 1,4 miljoonaan.
Yhdellä joka viidestäkymmenestä lapsesta toinen vanhemmista on
vankilassa. Useampi musta mies on nyt vankilassa kuin lukiossa.10
Rikollisuus ja väkivalta kasvavat yhä edelleen.
Toteutettaessa etiikkaa käytännön toiminnassa lainsäädäntöä tulee
uudistaa perusihmisarvoja kunnioittaviksi. Esimerkiksi brahmacaryan
periaate – kaikkien näkeminen Kosmisen Tietoisuuden ilmentymänä
– johtaa oivallukseen, että ihminen on kykenevä muuttumaan.
Muutoksen sanoma on perustavanlaatuinen tosiasia kaikille
uskonnoille ja henkisille ryhmittymille. Raamattu sisältää lukuisia
kertomuksia vakavia virheitä ja jopa rikoksia tehneistä ihmisistä,
jotka tekivät parannuksen: Nooa, Aabraham, Eesau, Jaakob, Rebekka,
Mooses, Daavid, Salomon, Maria Magdaleena, Pietari ja Paavali.
Muinaisessa Intiassa oli pahamaineinen tappaja Angula Mala, jonka
Buddha sai muuttumaan. Ensimmäinen ihminen, jolle Sarkar antoi
initiaation meditaatioon, oli kuuluisa varas Kalicharan, josta tuli
myöhemmin henkisyyden opettaja. Tämä varmuus muutoksen
mahdollisuudesta on hyvin vastakkainen USA:n nykypolitiikalle,
joka uskoo elinkautiseen tai jopa kuolemanrangaistukseen.
 183
Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa yksilön kuntouttamiseksi, ellei
yhteiskunta pysty sitä tekemään, sillä ei ole oikeutta tappaa häntä.
Nyky-yhteiskunta on kuin lääkäri, joka määrää kuoleman
lopulliseksi hoidoksi, kun hän ei pysty parantamaan potilasta.
USA:ssa toimeenpannut kuolemanrangaistukset samoin kuin
poliisien tai salaisten palkkamurhaajien pääasiassa kehitysmaissa
suorittamat epäviralliset teloitukset pitää tuomita barbaarisina ja on
lopetettava. Sarkar kirjoitti: ”Salamurhaajat ja murhaajat pitää saada
neohumanismiin pohjautuvan rikosmenettelyn piiriin, että heidän
verenjanonsa saadaan pysyvästi poistettua.” 11
Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna melkein jokainen teloitettu
rikollinen jättää jälkeensä surevan vaimon tai aviomiehen, pojan tai
tyttären, vanhemmat tai ystäviä, jotka vieraantuvat ja katkeroituvat.
Heidän kaunansa ja tuskansa vaikuttaa yhteiskuntaan. Tästä syystä
sekä laillisen että laittoman kuolemanrangaistuksen poistaminen
on tarpeen yhteiskunnan yhtenäisyyden ja solidaarisuuden
rakentamiseksi.
Sarkarin mukaan lainkäytön on oltava oikaisevaa, ei rankaisevaa ja
tuomitsevaa. ”Syyn ja seurauksen laki, joka ohjaa jokaista elämän
sykäystä voi yksin rangaista ihmisiä, ei kukaan muu.” 12 Koska
yhteiskunnan velvollisuus on suojella itseään epäsosiaalisilta
aineksilta, sen oikeusjärjestelmän täytyy pyrkiä uudistamaan ihmisiä,
ei rankaisemaan heitä.
Tuomarien valintaan pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Heidän
tulisi olla oppineita, tarkkanäköisiä ja älykkäitä. Heidän luonteensa
pitäisi olla moitteeton ja viisautensa syvällinen.

Parantava oikeus

Muutos on prosessi, joka alkaa virheen täydellisellä myöntämisellä.

Virhe pyritään korjaamaan tunnustamalla uhreille aiheutettu
psyykkinen ja fyysinen kärsimys ja jos mahdollista, hyvittämällä se.
Parantavan oikeuden liike, jolla on menestyksekkäitä
malliohjelmia eri maissa, on edistysaskel tiedostamisen
muuttamiseksi rankaisevasta korjaavaan. Lähestymistapa tähtää
tasapainon palauttamiseen ja yhteisön tervehdyttämiseen sen sijaan,
että rikosta käsiteltäisiin yleisenä järjestyshäiriönä. Kun rikollinen
tunnustaa syyllisyytensä, seuraa eri osapuolten – syyllisen, uhrin,
184
heidän perheensä, ystäviensä ja työtoveriensa – välinen sovittelu.
Sovitteluistunnon merkitys on suuri, sillä se osoittaa rikolliselle
hänen tekojensa uhreille aiheuttamat niin fyysiset kuin psyykkisetkin
seuraukset. Se suo myös uhreille mahdollisuuden nähdä ja kokea
rikoksentekijä ihmisenä.
Parantavan oikeuden yhteisistunnoilla on usein syvällinen vaikutus
rikollisiin. Se herättää heissä voimakkaan katumuksen tunteen
heidän ajattelemattomien tekojensa aiheuttamien kärsimysten vuoksi.
Perinteisissä oikeudenkäynneissä ja tuomioita langetettaessa
useimmat rikolliset eivät joudu lainkaan kohtaamaan uhriensa
kärsimyksiä, jolloin he kieltävät henkilökohtaisen vastuunsa
tapahtuneesta kärsien tuomionsa vihamielisinä ja yhteiskuntaa
kohtaan kaunaa kantaen. Tilastot osoittavat, että suurin osa
syyllisiksi tuomituista palaa vapauduttuaan takaisin rikollisuuden
pariin.
Parantavan oikeuden yhteisistunnoissa sovittelijat pyrkivät
luomaan kaikkien osapuolten välillä yhteisymmärryksen siitä,
minkälainen korvaus esitetään oikeudelle. Päämäärä on
kaksisuuntainen: pyrkiä muuttamaan rikollista ja auttaa uhria
tervehtymään. Ottamalla mukaan perheet, ystävät ja työtoverit
yhteisö pyrkii löytämään eri osapuolia tyydyttävän ratkaisun, johon
tavallisesti kuuluu palvelua ja korvauksia.
Jopa vankilanjohtajatkin uskovat, että monille vangeille olisi
parempi, jos rangaistustoimenpiteet toteutettaisiin heidän omalla
kotiseudullaan: USA:n senaattori Paul Simon teki tutkimuksen
vanginvartijoiden keskuudessa kautta koko maan ja totesi, että 85 %
heistä kannatti ennaltaehkäisevien ja vaihtoehtoisten menetelmien
lisäämistä vankiloiden sijaan. 13
Arkkipiispa Desmond Tutu, Nobelin Rauhanpalkinnon saaja, pyrki
huomioimaan nämä korjaavat ja parantavat päämäärät johtaessaan
Etelä-Afrikan Totuus- ja Rauhankomissiota (Truth and Reconciliation
Commission of South Africa) sen jälkeen, kun rasistinen apartheid-
hallitus kaatui. Uusi-Seelanti on toteuttanut yli vuosikymmenen ajan
parantavan oikeuden ohjelmaa, joka ratkaisee menestyksellisesti 90
% nuorten rikostapauksista. 14
 185
Uudelleenkoulutuskeskuksia henkilökohtaiseen
muutokseen

Oikeusjärjestelmän toinen tehtävä on suojella yhteiskuntaa

väkivaltaisilta rikollisilta. Lääkäritkin ehkäisevät tarttuvien tautien
leviämisen karanteenilla. Samoin on välttämätöntä eristää ne,
joiden teot ovat muille vaaraksi, mutta valitettavasti useimmat
vankilajärjestelmät eivät kuitenkaan valvo riittävästi väkivaltaa
omien seiniensä sisäpuolella. Bo Losoff kirjoittaa:

Yli 70 % vangeista kärsii väkivallattomien rikkomusten vuoksi.

Rakentamatta yhtään uutta vankilaa meillä on riittävästi tilaa
todella vaarallisille rikollisille. Mutta laittamalla 70 väkivallatonta
rikollista – useimpien heistä joutuessa pelkäämään henkensä edestä
– 30 väkivaltaisen rikollisen joukkoon, kuinka suuren määrän heistä
oletat olevan väkivallattomia vapautuessaan? Tiedän monia nuoria
miehiä ja naisia, joita vanhemmat vangit ovat rohkaisseet
tappamaan jonkin vankilatoverinsa ensimmäisellä viikolla
saapumisensa jälkeen vain ansaitakseen maineen, joka pitää heidät
jokseenkin turvassa. 15

Väkivaltarikollisia varten tarvitaan korkeita muureja, mutta niiden

sisällä on otettava käyttöön perinteisestä täysin poikkeava
lähestymistapa. Sarkar yllytti proutisteja: ”Hävittäkää vankilat ja
rakentakaa tilalle uudistamiskouluja ja parantavia leirejä. Niille,
jotka ovat syntyneet rikollisiksi puutostilojen tai jonkinlaisen
psyykkisen vajaakykyisyyden vuoksi pitää järjestää erilaisia
terapioita, jotta heistä voi tulla inhimillisiä. Myös puutteen vuoksi
rikoksia tekevien köyhyys on poistettava.” 16
Uudelleenkouluttamista ajatellen tulee ymmärtää rikollisen
käyttäytymisen syitä. Sarkar korosti sitä, että rikolliset eroavat
toisistaan: rikoksien taustalla on vaihteleva joukko syitä kuten
äkillinen intohimo, köyhyys, huono seura, huumeiden tai alkoholin
vaikutuksen alaisuus, psyykkiset häiriöt jne.
Sarkar pahoitteli sitä, ettei tiede ole vielä kehittänyt kunnon
menetelmiä korjata rikollista käyttäytymistä psykologisesti,
sosiologisesti tai joissakin tapauksissa neurologisesti. Hän määräsi,
että uudelleenkoulutuskeskusten pitäisi olla ”puhtaita ja inhimillisiä”
ja niiden olisi luotava ”ihanteellinen ympäristö” muuttumiseen. 17
186
Laitoksen henkilökunnan tulee koostua ammattilaisista, joilla on
myötäelämisen kykyä ja korkea moraalinen luonne. Psykologien,
psykiatrien, sosiologien ja opettajien olisi työskennellä yhtenä
ryhmänä auttaen vankeja muuttumaan. Kautta maailman vangit
ovat kokeneet, että jopa kaikkein nykyaikaisimmin ja
edistyksellisimmin suunnitellut vankilat ovat vain niin hyviä kuin
niiden vanginvartijat. Jos vartijat ovat pikkumaisia, herjaavia, luovat
tarpeettomia sääntöjä ja rankaisevat pienistäkin rikkomuksista etujen
menettämisellä, he tekevät vankien elämästä sietämätöntä.
Monissa maissa eri vankien saamat tuomiot poikkeavat suuresti
toisistaan. Prout ehdottaa kaikkien tuomioiden uudelleenarviointia.
Vangit pitäisi vapauttaa heidän parannuttuaan epäsosiaalisista
taipumuksistaan silloin, kun asiantuntijaryhmä päätyy
yhteisymmärrykseen siitä, että rikollinen ei enää muodosta uhkaa
yhteiskunnalle.
Koulutus on avain henkilökohtaiseen muutokseen, ja laitoksen olisi
rohkaistava jokaista vankia etenemään opinnoissaan kurssien ja
itseopiskelun avulla. Omaelämänkerrassaan Nelson Mandela kuvaa,
miten he poliittisten vankitoveriensa kanssa huonomaineisessa
Robbin Island -vankilassa Etelä-Afrikassa hankkivat laitokselle
lempinimen Yliopisto. He saivat sen aikaan jatkuvalla taistelullaan
opiskeluoikeuksien ja kirjekurssien puolesta; he jopa antoivat
pienimuotoista luokkaopetusta ja ohjasivat ryhmiä raskaan työnsä
ohella kalkkikivilouhoksessa.18 Sivistys on loputon prosessi itsensä
kehittämiseksi, jonka tuloksena syntyy itsekunnioitus.
Luonnon vaikutus mieleen on hyvin terapeuttinen, joten laitosten
muurien sisäpuolelle olisi luotava suuria puutarhoja, joissa olisi
myös hyöty- ja lemmikkieläintiloja, kasvattamaan vankien
myötätuntoa. Puutarhanhoidon tulisi kuulua vankien päivärutiiniin,
sillä aktiivinen ja merkityksellinen työ luonnon parissa on
terapeuttista niille, joilla on jokin psyykkinen sairaus. Urheilua ja
pelejä olisi järjestettävä fyysistä kuntoa ja terveyttä ylläpitämään.
Ruoan olisi oltava ravitsevaa ja tasapainoista. Amerikan
psykiatriliiton julkaisun (American Psychiatric Journal) mukaan
joidenkin vitamiinien ja mineraalien puutos johtaa lisääntyneeseen
aggressiivisuuteen ja rikolliseen käyttäytymiseen.19 Eräs syy Intian
ylikansoitettujen vankiloiden hämmästyttävän alhaiselle
väkivaltaisuustasolle on, että vangit eivät juurikaan syö lihaa, kalaa
tai munia. Se johtuu heikosta rahoitustilanteesta sekä
 187
kulttuuriperinteestä; kasvisruoan tiedetään yleisesti vähentävän
taipumusta väkivaltaisuuteen. Tupakointi olisi myös kiellettävä,
kuten Korean vankiloissa on tehty.
Musiikilla on kyky kohottaa ihmisen tietoisuutta. Laitoksen
kaiuttimista voitaisiin soittaa säännöllisesti mieltä ylentävää klassista
tai henkistä musiikkia.
Valvomalla ympäristöä, pitämällä yllä kurinalaista rutiinia sekä
estämällä kielteiset ja häiritsevät vaikutukset elämä uudistavan
laitoksen sisällä voi muuttua ihanteelliseksi syvälliselle ajattelulle ja
meditaatiolle. Jotkut ihmiskunnan suurimmista ajattelijoista ja
kirjailijoista, mukaan lukien Sarkar itse, ovat kehittäneet
filosofiaansa epäoikeudenmukaisen vankeuden aikana.
Sarkarin viimeinen vaatimus koskien korjaavia laitoksia on
kaikkein vaikeimmin toteutettavissa. Ympäristön pitää olla niin
miellyttävä, puhdas ja inhimillinen, että ”vaikka henkilö olisi syytön,
hän hyötyy yhtä paljon uudistavista toimenpiteistä, kuin todellinen
syyllinen… Vaikka tämä puolueeton oikeusjärjestelmä olisi
virheellinenkin, se ei saisi vahingoittaa ketään.” 20
Oikeudellisten järjestelmien luonne eroaisi perusteellisesti
tämänhetkisistä oikeuskäytännöistä. Tuomarit joutuvat nykyisin
tekemään päätöksiä teknillisistä kysymyksistä tai hyvin
monimutkaisten lakitekstien pohjalta. Rikoslakia voidaan
yksinkertaistaa hyvin paljon ja kirjoittaa uudelleen
perusihmisarvojen mukaisesti. Tulevaisuudessa olisi kehitettävä uusi
universaali oikeusjärjestelmä, joka velvoittaa yhtäläisesti kaikkia
maailman ihmisiä.

Vankien muuttaminen joogan ja meditaation avulla

Korostaessaan vankien kohtelussa ”inhimillisyyden ja
hyväntahtoisuuden” merkitystä Sarkar painotti seuraavaa: ”On totta,
että [Rikolliset] voidaan parantaa tehokkaasti henkisten harjoitusten
ja joogamenetelmin avulla, mutta tämän toteuttamiseksi tarvitaan
kuitenkin sopiva ympäristö.” 21
Vaikka Brasilian vankilat ovat kaukana sopivuudesta, olen –
yhdessä muiden proutistien kanssa – ollut innostunut luennoimaan
vankiloissa joogasta ja meditaatiosta ja järjestänyt viikoittaista
opetusta auttaakseni vankeja muuttamaan elämänsä. Tämänlaista
hiljaista uudistamista tapahtuu niin Belo Horizonten, Curitiban ja
188
Porto Alegren vankiloissa kuin myös huonomaineisessa Carandirun
vankilassa Sao Paolossa.
Olemme saaneet innoitusta, tukea ja ohjausta Bo ja Sita Lozoffilta
USA:sta, jotka aloittivat ”vankila-ashram -projektinsa” vuonna 1973.
He opettavat vankeja asennoitumaan selleihinsä kuten jooga-ashra-
miin ja tekemään fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä ominaisuuksia
kehittäviä harjoituksiaan.22 Englannissa yli puolissa ”Prison Foenix
Trustin” vankiloissa pidetään nykyisin jooga- ja
meditaatiokursseja.23Kaksi kohtaamaamme pääongelmaa ovat
vankilan johto, joka toisinaan kieltää meiltä sisäänpääsyn vankilaan
sekä vankien motivaation puute, joka johtuu raskaan, kovan
ympäristön aiheuttamasta masennuksesta ja epätoivosta.
Opetustuokiomme koostuvat tavallisesti yhdessä tehdyistä
joogaliikkeistä, mantrojen toistamisesta sekä hiljaisuudessa
suoritetusta meditaatiosta. Sen jälkeen otamme esiin jonkin
viisausperinnettä käsittelevän kertomuksen ja esitämme ajatuksia
herättäviä kysymyksiä osallistujille. Kunnioittavasti ja tarkkaan
kuuntelemalla vastauksia osoitamme, että heidän ajatuksensa ja
ideansa ovat tärkeitä. Korostamme aina heidän merkitystään
ihmisinä, joilla on kaikki mahdollisuudet tulla positiivisiksi
esimerkeiksi vankilassa, yhteiskunnassa ja maailmassa. Osallistujien
läpikäymä muodonmuutos tekee tästä nöyryyttä vaativasta tehtävästä
palkitsevaa.
Osa vankilan henkilökunnastakin on innostunut tästä työstä. Belo
Horizontessa, Jose Maria Alkmim Penitentiarin vankilassa, jossa
opetan joogaa ja meditaatiota, vartija Carlos Roberto de Paula kertoi
Jornal de Brasil -lehden toimittajalle: ”Meditoivissa vangeissa on
havaittu tapahtuneen suuria muutoksia – tärkeimpänä
aggressiivisuuden väheneminen.”24 Carandirun naisten vankilan vartija
Carmen Lucia dos Santos kirjoitti suosituskirjeeksi. ”Vangit, jotka
osallistuvat, hyötyvät suuresti. He ovat nyt onnellisempia ja
rauhallisempia, vähemmän kiihtyneitä, aggressiivisia ja
stressaantuneita. Uskomme, että tämä auttaa heitä muuttamaan
elämänsä ja tekemään tämän ympäristön vähän paremmaksi kaikille.
Toivomme, että jatkatte tätä työtä myös muiden vankien
keskuudessa laitoksessamme.” 25

Huumeiden käyttö on terveysasia

 189
Laiton huumekauppa johtaa sekä pienimuotoiseen että
järjestäytyneeseen rikollisuuteen, aiheuttaa väkivaltaa ja tuhoaa
elämää sekä vaatii kammottavaa veroa yhteiskunnalta.
Yhdysvaltalaiset tilastot osoittavat kuitenkin että huume, joka
aiheuttaa eniten väkivaltaa on itse asiassa alkoholi. 26

Viskimainos mustien slummissa Harlemissa New Yorkissa: Nuori

musta mies kalliissa, säihkyvissä vaatteissa loikoilee sohvalla
kolmen kauniin mustan naisen ympäröimänä. Viesti on selvä kadun
lapsille: mustat nuoret miehet, jotka voivat kustantaa naisilleen
tuollaiset vaatteet ja asunnon voivat olla vain huumekauppiaita ja
parittajia, ja nuo kolme kaunista, hyvin pukeutunutta hänen sylissään
lepäilevää tyttöystävää eivät voi olla muuta kuin prostituoituja.
Alkoholiyhtiö suunnitteli tämän mainoksen erityisesti mustille
amerikkalaisille välittämättä siitä, että se edistää perheen ja
yhteiskunnan arvojen tuhoa.
Tämän noidankehän katkaisemiseksi sekä alkoholi- että
huumeriippuvuus pitäisi nähdä terveysongelmana, ei
rikosoikeudellisena. Kaikki huumeet pitäisi laillistaa, ja pelkän
huumerikollisuuden takia vankiloissa istuvien syytökset tulisi
arvioida uudelleen. Tämän laillistamisen tarkoituksena ei ole
kuitenkaan rohkaista huumeiden käyttöä – kaukana siitä. Päämäärät
ovat:

1. Estää laittoman huumekaupan tuottamat voitot

2. Eliminoida huumeidenkäyttäjien tarve turvautua rikollisiin
keinoihin aineita saadakseen
3. Varoittaa huumeiden väärinkäytöstä

Hallituksen olisi järjestettävä riippumaton elin tuottamaan ja

myymään huumeita kuten marihuanaa, alkoholia, tupakkaa ja muita
nikotiinituotteita. Myynnin tuotto olisi käytettävä
sivistyskampanjoihin ja kuntoutusohjelmiin. Kaikki alkoholin ja
tupakan mainonta tulisi kieltää – sen sijaan jokaiseen pakkaukseen ja
rasiaan pitäisi kiinnittää niiden haitoista varoittava teksti.
Kanadalainen syöpäyhdistyksen äskettäin julkaisemassa
tutkimuksessa 58 % haastatelluista tupakoijista myöntää, että
värilliset kuvat syövän vaikutuksesta suuhun, keuhkoihin, sydämeen
ja aivoihin ovat saaneet heidät ajattelemaan enemmän tupakan
190
terveysvaikutuksia.
Ahneus, onnen kaipuu, syrjäytyneisyys ja masennus ovat
osatekijöitä, jotka vaikuttavat tähän riippuvuusongelmaan ja tuhoon,
joten sitä ei voida ratkaista pelkästään rikosoikeudellisin
toimenpitein. Koko yhteiskunnan täytyy toimia voitokkaasti,
rohkeasti ja myötätuntoisesti yhdessä sen voittamiseksi.
 191

10 ”KULTTUURIMME ON VAHVUUTEMME!”
KULTTUURI-IDENTITEETTI JA KOULUTUS
Proutin yhteiskunnallis-taloudellisten yksiköiden ei tule huomioida
pelkästään ihmisten sosiaalisia ja taloudellisia tarpeita, vaan myös
heidän kaipuunsa kulttuuriin. Kulttuuri sisältää mitä moninaisempia
ilmaisumuotoja. Kulttuuri on yhteinen koko ihmiskunnalle, vaikka
kulttuurin ilmaisutavoissa onkin eroja. Luonnollisestikin ihmiset
kommunikoivat keskenään mieluummin oman äidinkielensä
välityksellä. Jos ilmaisu äidinkielellä tukahdutetaan, ihminen alkaa
kokea alemmuudentuntoa, joka johtaa hänet lopulta
psyykkistaloudellisen riiston uhriksi. Siksi mitään äidinkieltä ei saa
syrjiä tai tukahduttaa.
Herättääkseen kansalaisissa kulttuuriperimän tunnetta ja
kohottaakseen heidän sosiaalis-taloudellista tietoisuuttaan,
ihmiset on saatava havaitsemaan keitä riistäjät ovat ja minkä
luonteista psyykkistaloudellinen riisto on, jotta heidän
taisteluhenkensä kasvaisi.
– P. R. Sarkar 1

Psyykkinen riisto

Fyysisellä tasolla tapahtuvan kapitalistisen riiston (esitetty

kappaleessa 1) ohella, Sarkar totesi moninaista riistoa esiintyvän
myös älyllisellä alueella. Ensinnäkin sekä teollisuus- että
kehitysmaissa koulutusta on laiminlyöty. Julkishallinnon
ylläpitämille kouluille myönnetään riittämättömästi varoja. Suurin
osa varakkaista lähettää lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin.
Kunnollisen rahoituksen puutteessa julkisilla kouluilla on vaikeuksia
houkutella päteviä ihmisiä opettajiksi ja tarjota oppilaille motivoivia
ja innostavia koulutus- ja erityisopinto-ohjelmia. Tämä laiminlyönti
näkyy akateemisten tutkintojen tason alenemisena, opettajien ja
opiskelijoiden motivaation laskuna ja koulunsa keskeyttävien määrän
kasvuna.
Toisaalta sosiaalisen ja taloudellisen tiedostamisen puutteellinen
192
kehitys ylläpitää riiston kierrettä. Suuri brasilialainen
kasvatustieteilijä ja pedagogi Paulo Freire tuomitsi tämän
yhteiskuntakritiikin puutteen: ”Syvällä sisimmässäni olen sitä
mieltä, että niin opettajien kuin oppilaidenkin oppimiskokemuksesta
puuttuu tämän hetken kohtaaminen. Yleensä suurimmassa osassa
tavanomaista koulutusta keskitytään biologian, maantieteen,
historian, matematiikan yms. oppimisinformaation siirtoon, mikä
minimoi yksilöllä jo olemassa olevan tiedon merkityksen
maailmassa.”2 Freire mullisti kirjallisuuden opetuksen kehittämänsä
keskustelumenetelmän keinoin, jossa huomioidaan ja kunnioitetaan
sitä tietoa, jota köyhillä ihmisillä jo on. Heitä autetaan
kyseenalaistamaan köyhyytensä syitä jatkuvan ”tiedostamis-
prosessin” kautta.
Toisenlaista psyykkistä riistoa on pelon ja alemmuudentunteen
herättäminen keinona pitää ihmiset passiivisina. Esimerkiksi
kapitalistinen media korostaa jatkuvasti ajatusta siitä, että jokainen
voi rikastua. Siitä taas voi vetää loogisen johtopäätöksen, että on
ihmisen oma syy, jos ei ole rikas. Työttömät ihmiset kärsivät usein
huonosta itsetunnosta sekä kaunaisuudesta ja vihamielisyydestä
yhteiskuntaa kohtaan, mikä voi johtaa rikollisuuteen.
Koulutusjärjestelmien, massamedian ja mainonnan tärkein sanoma
nykyajalle on yksilökeskeinen ja kilpailuhenkinen: ”Kouluttaudu,
hanki hyvä ammatti ja tee niin paljon rahaa kuin mahdollista.” Nämä
instituutiot viestittävät harvemmin vastuuntunnosta ihmiskunnan
muita jäseniä kohtaan. Monet hallitukset ja yritykset mainostavat
kilvan lotto- ja kasinopelejä köyhille rohkaisten heitä uneksimaan
rikastumisesta. Tämä itsekäs, materialistinen asenne näkyy sanoissa:
”Minun voittoni on sinun tappiosi” tai oikeammin: ”Kunhan itse
voitan, minua ei liikuta miten sinulle käy.” Tämä yksilöllisyyden
korostaminen hajottaa yhteisöjä ja vahingoittaa ihmissuhteita.

Sivistys, kulttuuri ja pseudokulttuuri

Kansankulttuuri ja sivistys luonnehtivat ihmiskunnan yhteiselämää.

Sarkar määrittelee kulttuurin erilaisiksi ilmaisukeinoiksi: perinteet,
tavat, taide, kieli, pukeutuminen, ruokakulttuuri jne. Kaikissa
maailman yhteisöissä kulttuuri on kehittynyt luonnollista tietä
ihmisälyn kehityksen myötä.
 193
Sivistys puolestaan liittyy kulttuurin humaaniseen ja älylliseen
puoleen. Osa perinteisistä kulttuureista on ollut väkivallan
taikauskon ja suvaitsemattomuuden hallitsemia. Jotkut yhteisöt taas
edustavat korkeanasteista kulttuuria, mutta jos niitä leimaa sorto ja
riisto – kuten rasismi tai sukupuolinen epätasa-arvo – on tämä
kulttuuri Proutin mukaan sivistymätön.
Proutin universaali maailmankatsomus tunnistaa ykseyden
ihmisten moninaisuudesta huolimatta. Pohjimmiltaan ihmiskulttuuri
on yksi, ihmiskuntaa kaunistavine paikallisine muunnelmineen.
Ihmismielen perimmäiset taipumukset ovat kaikkialla samat,
vaikkakin niitä ilmaistaan eri tavoin eri suhteissa ja eri paikoissa.
Jotta todellinen ykseys voisi kehittyä, meidän tulee kunnioittaa tätä
moninaisuutta samalla tunnustaen perintöosamme ihmisyyteen.
Kautta historian jotkut kulttuurit ovat pyrkineet tuhoamaan toisia.
Menneisyydessä imperialistit käyttivät ylivoimaisia aseitaan
miehittääkseen ja valloittaakseen toisia valtioita. He julistivat
voittamalleen kansalle: ”Kulttuurinne on alkeellinen, uskontonne
vajavainen ja kielenne yksinkertainen.” Kolonialistit käyttivät
sekä väkivaltaa että alemmuudentunteen lietsomista murskatakseen
ihmisten vastustustahdon.
Toisen maailmansodan jälkeen itsenäisyys- ja vapautusliikkeet
alkoivat nousta esille monissa maissa. Kapitalistit kehittelivät
uudenlaisia tekniikoita jatkaakseen vastaitsenäistyneiden valtioiden
riistoa. Eräs tehokkaimmista keinoista on ollut pseudokulttuurin
luominen.
Pseudokulttuuri tarkoittaa jotain harhauttavaa, epäaitoa,
tungettelevaa ja joka ei kohenna ketään. Se nojaa aatteisiin ja
tuotteisiin, jotka lamaannuttavat yleisen ajattelutavan altistaen
ihmisiä taloudellisen riiston kohteiksi. Ne tarjoavat mielikuvia
elämästä, joka on miellyttävämpää kuin ihmisten oman kulttuurin
mukainen elämäntapa. Ne murentavat pohjaa ihmisten
päätöksentekokyvyltä. Laajalle levinnyt mielihyvään vetoava,
materialistinen kulutuskulttuuri on sekä psyykkisesti että henkisesti
rappeuttavaa, ja se murentaa myös oman kulttuuriperintönsä
säilyttämisen puolesta kamppailevien vastustuskykyä.
Monien maailmanlaajuisten televisio-ohjelmien esittäminen
edistää USA-keskeisen materialistisen pseudokulttuurin leviämistä.
Sen valtava vaikutus ilmeni Filippiinien yliopiston tutkijan,
professori Maria Doronillan tekemässä tutkimuksessa. Hän
194
haastatteli useita satoja filippiiniläisiä peruskoulun oppilaita. Yksi
kysymyksistä kuului: Mistä kansallisuudesta haluaisit olla? Suurin
osa koululaisista vastasi amerikkalainen, toiset taas halusivat olla
japanilaisia tai eurooppalaisia. Alle 15 % halusi olla filippiiniläisiä. 3
Psyykkisesti tällä on tuhoisa vaikutus ihmisen persoonallisuuteen.
Mainokset saavat ihmisen haluamaan toisenlaista elämää: olla rikas
ja valkoinen ja nauttia hienoista vaatteista, autoista ja taloista, joita
näyttää olevan kaikilla Hollywoodin televisio-ohjelmissa ja
filmeissä. Kun filippiiniläislapset näkevät vanhempiensa
kamppailevan paljon vähäisemmillä tuloilla, he tuntevat elävänsä
primitiivisesti ja heissä herää alemmuudentunne. Jos lapsi haluaa
olla joku toinen, se tarkoittaa, ettei hän halua olla oma itsensä.
Lapselle kehittyy pienestä pitäen huono minäkuva ja alhainen
itsetunto pseudokulttuurin seurauksena.
Yksityisessä omistuksessa olevat massamediayritykset edistävät
äkkirikastumisen halua; ne eivät juuri anna lähetysaikaa rakentavalle
tai kumoukselliselle musiikille, teatterille tai uutisille.
Näennäiskulttuuri lamaannuttaa ihmiset ja murtaa heidän tahtonsa
vastustaa riistoa.
Vuonna 1981 Yhdysvalloissa luotiin popmusiikin
kaapelitelevisioverkko nimeltään MTV. Sen ohjelmia lähetetään
nykyään 71 maassa 250 miljoonaan talouteen. Sen omistaja on
Sumner Redstone, yksi maailman kymmenestä rikkaimmasta
miehestä. Hänen omaisuutensa arvo on yli 10 miljardia USA:n
dollaria.4 Hän on myös maailman vaikutusvaltaisin ”kouluttaja”.
Kuitenkin hänen ainoa viestinsä sadoille miljoonille nuorille
ihmisille kuuluu: Kuluttakaa. Maailmanlaajuinen viihdeteollisuus luo
supertähtiä, joiden pääasiallinen sanoma faneilleen on: Nauttikaa ja
ostakaa. Vanhemmilla ja opettajilla on kova työ yrittäessään kilpailla
lastensa huomiosta mainos- ja viihdeteollisuuden kanssa.
Haastattelin Paulo Freireä vähän ennen hänen kuolemaansa vuonna
1997. Kysyin häneltä kulttuuri-invaasiosta (vieraan kulttuurin
maahantunkeutumisesta), josta hän on kirjoittanut kuuluisassa
kirjassaan Pedagogy of the Opressed (Sorrettujen pedagogiikka).
Tähdensin sitä, että Filippiineillä, Intiassa, Indonesiassa ja monissa
muissa Lounais-Aasian maissa, joissa olen työskennellyt, Amerikan
kapitalistinen pseudokulttuuri on soluttautunut muinaisiin
kansankulttuureihin. Näissä maissa edistysmieliset ja radikaalit
opiskelijat ymmärsivät kerätä joukkoja sitä vastustamaan.
 195
Brasiliassa asiat ovat kuitenkin toisin. TV-verkko ”Globo”, jonka
omistaa miljonääri Roberto Marinho, tuottaa Brasiliassa tehtyä
pseudokulttuuria, jota keskivertobrasilialainen ei tiedosta
hienomuotoiseksi kapitalistiseksi vallankäytöksi. Freire vastasi:
”Nykyajan poliittisen ja taloudellisen vallan on käytettävä hyvin
hienostunutta vaikuttamisen tai kulttuuri-invaasion muotoa.
Valloitetut eivät tajua ajoissa edes olevansa riistettyjä. Kriittisen
tiedostamiskykymme kehittäminen on hyvin tärkeää ennen kaikkea
juuri nyt, mahdollisuutemme tiedostaa käydessä päivä päivältä yhä
vaikeammaksi.” 5
Pseudokulttuurin vaikutus on hyvin negatiivista ja hajottavaa. Se
hämmentää ihmisiä näkemästä, kuka todellinen vihollinen on. Se
heikentää ihmisten tahtoa yhdistää voimansa ja käydä vastarintaan.

Opetustoiminnan uudistus

Sarkarin mielestä opetustoimi on yksi kaikkein tärkeimmistä

ammateista. ”Opettajien palkan tulisi olla yhtä korkea, ellei
korkeampikin, kuin yleisten oikeuslaitosten ja tuomioistuinten
virkamiehistön.” 6 Kaikille avoimen maksuttoman, muodollisen tai
epämuodollisen koulutuksen järjestäminen pitäisi olla yhteiskunnan
tärkein velvollisuus. Vaikka valtion hallinnon tulisi toimia
koulutuksen rahoittajana, koulujen ja yliopistojen hallinnon on oltava
opettajakunnan käsissä vapaana poliittisesta kontrollista.
Proutin mukaan myös tiedonvälityksen päämääränä tulisi olla
kaikenikäisten kansalaisten yleinen sivistäminen ja kouluttaminen,
perusihmisarvojen ja kulttuurin tason nostaminen, sekä
universalismin hengen opettaminen. Tiedonvälitys olisi saatava pois
kapitalistien valvonnasta osuuskuntajohtoiseksi toiminnaksi.
Koulutuksen tavoitteena tulee olla ihmisten vapauttaminen
mentaalisista kahleista ja rajoituksista sekä edistää
yhteenkuuluvuuden tunnetta, solidaarisuutta.
Perusihmisarvojen opettaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä se
herättää opiskelijoissa vastuuntunnetta toisten hyvinvointia kohtaan.
Paulo Freire sanoi: ”Ei ole olemassa yhtään tyhmää kysymystä eikä
yhtään täysin oikeaa vastausta.”7 Koulutuksen tulisi alkaa erilaisten
maailmankatsomusten ja aatteiden yhtäläisestä kunnioituksesta, ja
sen tulisi pyrkiä sekä yhteiskunnallisen tiedostamisen että henkisen
196
tietoisuuden herättämiseen.
Koen henkilökohtaisesti innoittavana opettavien yhteisöpelien
vetämisen ryhmissä. Tällainen toiminta edistää ystävyyttä,
rehellisyyttä, luottamusta ja yhteistyötä. Täynnä yllätyksiä, sekä
haasteellisuutta aloitteellisuuteen ja kekseliäisyyteen, yhteisöpelit
vaativat luovaa ongelmanratkaisutaitoa. Osallistuminen auttaa
voittamaan sosiaalisia pelkoja, keventää ilmapiiriä, viihdyttää
ihmisiä sekä auttaa ymmärtämään, että parhaat asiat elämässä eivät
ole ostettavissa. Tällaiset kokemukset auttavat ihmisiä oivaltamaan
eron yhteistoiminnan ja perinteisen kyynärpäätaktiikan välillä, kuten
myös osuustoiminnan ja kilpailuyhteiskunnan välillä. 8

Neohumanistiset koulut

P R Sarkarin opetusten innoittamana vuonna 1982 AMURT:in

(Ananda Margan Kansainvälinen Avustusjärjestö) jäsenet Porto
Alegressa Brasiliassa avasivat päiväkodin köyhässä lähiössä.
Ihmisläheisen yleishyödyllisen järjestön AMURT:in tavoitteena on
”yksilön, lasten, perheen ja koko yhteiskunnallisen elämän
kaikentasoinen edistäminen neohumanismin universaalien
periaatteiden mukaisesti”.
Nykyisin tämä Porto Alegren neohumanistinen projekti käsittää
viisi päiväkotia, joissa on 240 iältään 2–6 -vuotiasta lasta, 220
oppilaan peruskoulun, perhetukiverkoston sekä sosiaalisia
koulutusryhmiä teini-ikäisille. Kaupungin koulutus- ja
terveyslautakunnat tukevat kouluja taloudellisesti ja lahjoittavat
niiden opetusmateriaalit. Lisäksi kaupunginhallitus sekä myös muut
julkiset ja yksityiset laitokset kutsuvat koulun opettajia
luennoimaan ja järjestämään työpajoja neohumanismista opettajille,
yliopiston opiskelijoille ja vanhemmille.
Neohumanismi pyrkii kehittämään lapsissa itsekunnioitusta ja
omanarvontuntoa vapauttaakseen heidät alemmuuskomplekseistaan
ja luomaan heissä tietoisuutta vaikutusmahdollisuudestaan
yhteiskuntaan. Koulut tarjoavat kokonaisvaltaisen opetusohjelman ja
ekologisia näkökohtia huomioivaa tietoutta. Neohumanistisen
ohjelman joka elementti pyrkii kehittämään lapsen olemusta kaikilla
eri tasoilla: fyysisellä, psyykkisellä, henkisellä ja sosiaalisella.
Opetusohjelma tähtää tavallista opetusta syvemmälle. Se sisältää
 197
ryhmädynamiikkaa, kulttuurin moninaisuuden vaalimista,
moraalisuutta, meditaatiota, rentoutumista, visualisointia,
mielikuvitusharjoituksia ja yhteisöpelejä.
Toinen laaja neohumanistinen järjestelmä on vuonna 1998 avattu
Tukiverkosto- ja Perheturva -ohjelma (Program Support Net and
Family Protection). Se auttaa 50 perhettä, joiden lapset kärsivät
sellaisista ongelmista kuten hyväksikäyttö, hylkääminen, työhön tai
kerjäämään pakotus, teiniraskaus, koulusta erotus jne. AMURT:in
sosiaalityöntekijät, erityisterveydenhoitajat ja muut vapaaehtoiset
tekevät säännöllisiä kotikäyntejä. He auttavat kutakin lasta
yksilöllisten tarpeiden mukaan varmistaen, että he todellakin käyvät
koulua, saavat lisäopetusta tarvittaessa ja että kaikki perheenjäsenet
saavat tasapainoista ravintoa, terveydenhoitoa ja työvalmennusta.
Sosiaalinen työvalmennuskoulutusprojekti (The Social Educational
Work Project) tukee 24 koulun ulkopuolelle jäänyttä 14–18 -vuotias-
ta. Se antaa heille ryhmätukea, opettaa biodynaamisen
puutarhaviljelyn harjoitusta ja muuta työvalmennusta, sekä järjestää
arvopohjaisia keskusteluita heidän jokapäiväiseen elämäänsä
liittyen. Toiset kaksitoista nuorta osallistu ekologiseen
työvalmennukseen (Human Ecology Workshop), joka tuo esille
ekologisia arvoja lääkekasvien viljelyn ja rohdosten valmistuksen
myötä. Se ylläpitää myös vaihtoehtoista yhteisöapteekkia, jossa
vapaaehtoiset luontaishoitajat palvelevat paikallisia ihmisiä. 9
Maailmanlaajuisesti Ananda Margalla on yli 850 kouluprojektia.
Kehitteillä on myös yliopistoverkosto Ananda Marga Gurukula, joka
on pystyttämässä kansainvälisiä neohumanistisia laitoksia ja opistoja
edistämään rauhan, rakkauden, ymmärryksen, inspiraation,
oikeudenmukaisuuden ja terveen yhteiskunnan kehittämistä kaikkien
luotujen hyvinvoinnin takaamisen hengessä. Gurukulan
kokonaisvaltainen opetusohjelma kehittää ihmisen persoonallisuuden
kaikkia aspekteja auttaen oppilasta lisäämään itsetuntemustaan ja
käyttämään tätä viisautta hyväkseen palvellakseen yhteiskuntaa.
Opetusohjelma tähtää älylliseen kyvykkyyteen, mutta laajentaa
tämän käsittämään myös intuition, luovuuden ja ekologisen
perspektiivin. Gurukulan pääkampus on Ananda Nagar Länsi-
Bengalissa Intiassa, jonka 525 neliökilometrin suuruiselle alueelle
on rakennettu yliopisto- ja koulutuskeskus. Siellä sijaitsevat
lääketieteen, akupunktuurin, tantran, taideopetuksen,
eläinlääketieteen ja teknologian laitokset. Lisäksi Gurukula tarjoaa
198
sähköpostitse neohumanistista etäisopetusta varhaiskasvattajille. 10

Paikalliset ja maailman kielet

Useimmat ihmiset ilmaisevat ajatuksiaan ja tunteitaan selkeämmin

käyttäessään äidinkieltään, verrattuna johonkin myöhemmin
elämänsä aikana oppimaansa kieleen. Henkilö, joka aikoinaan muutti
siirtomaahan ja nykyinen maahanmuuttajaväestö, jonka on pakko
puhua vierasta kieltä, arkailee helposti ja tuntee
alemmuudentunnetta.
Maailmassa puhutaan nykyään 6800 kieltä, joskin puolet tai jopa
90 % niistä on vaarassa kadota 21. vuosisadan loppuun mennessä.
Syynä kielten katoamiseen on useampaa kieltä hallitsevien vähäinen
määrä, hallitsevan kielen käyttöpakko, sekä hallitusten harjoittama
kielten boikotti.
Sarkar toi esiin yleisen kielen, linqua francan, tarpeellisuuden
maailmanlaajuisen kommunikaation mahdollistamiseksi.
Historiallisista syistä englannin kieli on parhaiten sopiva siihen,
koska sitä puhutaan kaikkein yleisimmin. Sarkar selitti, että englantia
on helppo ymmärtää, se on kykenevä voimakkaaseen ilmaisuun ja
voi omaksua helposti sanoja muista kielistä. Joku toinen kieli saattaa
ottaa sen paikan tulevaisuudessa, aivan kuten ranska oli aikaisemmin
laajimmin puhuttu kieli. Suurissa maissa, missä puhutaan monia
murteita, kansallinen kieli palvelee kansaa yhdistävänä tekijänä,
kuten swahili kautta koko itäisen Afrikan.
Kahdeksassa valtiossa puhutaan yli 50 % kaikista maailman
kielistä. Kielten määrän mukaan lueteltuina ne ovat: Papua Uusi-
Guinea, Indonesia, Nigeria, Intia, Mexico, Kamerun, Australia ja
Brasilia. Vaikka kieliä on hävinnyt menneisyydessäkin, on
järkyttävää että ne häviävät nyt niin hälyttävää vauhtia.
Prout vaatii, että kaikki kielet pitäisi tunnustaa, ja antaa niille
samat oikeudet. Prout vaatii, että kouluissa tulee opettaa paikallista
kieltä, sekä käyttää sitä työpaikoilla ja virastoissa. Tämä parantaa
osaltaan paikallisten ihmisten työllistymistä ja itsetuntoa. Kaikissa
 199
kouluissa tulee opettaa linqua francaa sekä roomalaista kirjoitusta
(jota englannin kieli käyttää) niin, että oppilaat kehittävät itsessään
tunteen maailmankansalaisuudesta ja ovat kykeneviä
kommunikoimaan minkä maan kansalaisten kanssa tahansa.

Kansanliike: Samaj

Sarkarin strategia kapitalistisen taloudellisen riiston lopettamiseksi

keskittyy vallankumouksellisten kansalaisliikkeiden luomiseen. Hän
kutsuu tällaista liikettä nimellä Samaj, joka on sanskritin kieltä ja
tarkoittaa ”yhteisöä”, tai joukkoa ihmisiä työskentelemässä
kokonaisvaltaisen kehityksen keinoin yhteisen päämäärän
saavuttamiseksi. Proutistit käyttävät tätä sanaa merkitsemään
omavaraista taloudellista aluetta, joka on muodostettu yhteisiä
taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia silmälläpitäen maantieteellisten
olojen, kulttuuriperinnön ja kielen pohjalle.
Samaj on sosioekonominen yhteisö, jossa vallitsevat luonnolliset
kulttuurivirtaukset ja voimat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin
edistämiseksi. Samaj-liikkeet, joita johtavat moraaliset johtajat,
taistelevat taloudellisen demokratian puolesta.
Prout panee suurta painoa alkuperäiskansojen kulttuuri-ilmaisulle
ja edistämään omanarvontunnon kohottamista omaa perimää ja
elämäntapaa kohtaan. Itse asiassa jokaisella vallankumouksellisella
liikkeellä on ollut kulttuurihistoriallinen tausta. Musiikki, teatteri,
taide ja kirjallisuus voivat panna liikkeelle ihmisten taisteluhengen ja
saada heidät uhrautumaan kotiseutunsa tai maansa hyväksi.
Maailmassa on nykyään monia alueellisia taloudellisen ja
kulttuurisen itsenäisyyden kansanliikkeitä: Tasavaltalaisarmeija
Irlannissa, Itä-Timorissa, separatistinen French Quebec -liike,
Zapatistit ja Guatemalan kansannousu, sekä Turkin ja Irakin kurdit
ja monia muita. Nämä liikkeet voisivat hyödyttää kansalaisia, jos ne
kunnioittaisivat perusihmisarvoja kaikissa tilanteissa. Brittiläisen
imperiumin valtakaudella Intiassa britit käyttivät ”hajota ja hallitse”
-strategiaa. Bengal oli yksi Intian suurimmista alueista. Sillä oli
muinainen henkinen kulttuuri ja sanskritiin pohjautuva kieli bengal,
joka on tänäkin päivänä yli 207 miljoonan ihmisen äidinkieli. Britit
200
jakoivat Bengalin osavaltioihin. Kun vuonna 1947 Intialle
myönnettiin itsenäisyys, lohkaisivat britit osan Bengalista
muodostaen Itä-Pakistanin, josta tuli myöhemmin Bangladesh.
Nykyään maa on yksi maailman riistetyimmistä. Länsi-Bengalin
osavaltiossa Intiassa on kolme pääteollisuushaaraa: tee, hiili ja juutti.
Ne ovat ei-bengalilaisten monopolisoimia ja tuovat 60 %
työvoimasta muista osavaltioista. 11
Vuonna 1968 Proutistit muodostivat Amra Bengali samaj-liik-
keen, jonka nimi tarkoittaa: ”Me olemme bengalilaisia.” Siitä on
sittemmin kehittynyt huomattava poliittinen puolue alueellaan.
Puolueohjelma pyrkii bengalia puhuvien osavaltioiden ja alueiden
yhdistämiseen Suur-Bengalin muodostamiseksi, estämään
ulkopuolisten talouden hallinnan, sekä antamaan etusijan
paikalliselle työllistämiselle ja bengalin kielen käyttämiselle
virastotyössä. Intian itäisimmässä osavaltiossa Tripurassa Amra
Bengali on johtanut protestiliikettä bengalilaisiin kohdistuvaa
poliittista väkivaltaa vastaan. Yli 100 000 ihmistä on osallistunut
liikehdintään pääkaupungissa Agartalassa. BBC ja Amerikan
Bengali -radio lähettävät säännöllisesti uutisia kasvavasta
liikehdinnästä.
Prout esittää, että Intiaan voitaisiin muodostaa 46 samajin
liittovaltio. Tämä liittovaltio on oikeastaan jo olemassa, mutta sillä ei
vielä ole taloudellista tai poliittista statusta. Osa proutistien samaj-
kansanliikkeistä vahvistuu, ne julkaisevat samaj-lehteä, asettavat
ehdokkaita paikallisvaaleihin ja järjestävät joukkomarsseja riistoa
vastaan. Chatisgarhi ja Nagpuri samaj -liikkeet ovat kasvaneet
poliittisesti niin vahvoiksi, että ne pystyivät pakottamaan Intian
valtion luomaan alueelle kaksi uutta itsehallintoaluetta.
Myös monissa Afrikan ja Keski-idän valtioissa siirtomaiden
valloittajat ovat asettaneet rajoja hajottaen etniset ryhmät eri
valtioihin. Näiden alueiden yhdistäminen ja auttaminen
taloudelliseen omavaraisuuteen edesauttaisi niitä poliittisen ja
sosiaalisen tasapainon saavuttamisessa.
Filippiineillä toimii aktiivisesti yhdeksän huomattavaa samaj-lii-
kettä, joilla kaikilla on erilainen kieli. Yhdessä ne ovat muodostaneet
proutistisen koalition nimeltään Ang Kasama, joka merkitsee
takalogin kielellä ”yhdistyneet toverit”. He ovat ottaneet käyttöönsä
iskulauseen: ”Kulttuurimme on voimamme!” Yhdessä muiden
järjestöjen kanssa ne kampanjoivat saadakseen muutettua maansa
 201
siirtomaanimen (joka tarkoittaa Espanjan kuningas Philipin maata)
takaisin alkuperäiseksi sanskritinkieliseksi nimeksi Maharlika. Tämä
tarkoittaa ”pieni kooltaan, mutta suuri hengeltään”.
Ang Kasaman toiminta tähtää paikallisten kielten ja kulttuurien
aseman parantamiseen, osuuskuntien perustamiseen, filippiiniläisten
keskinäisen yhteishengen tukemiseen ja pseudokulttuurin ja
psyykkis-taloudellisen riiston vastustamiseen. He järjestävät
edistyksellisten taiteilijoiden konsertteja ja paikalliskielillä
esitettyjen ohjelmien tallentamista, tietoisuuden
kohottamisseminaareja, sekä avustustyötä luonnonkatastrofialueilla.
Heidän sukupuoliriistoa, pornografiaa ja seksikauppaa vastustavat
työpajansa ja protestinsa ovat auttaneet herättämään yleistä huomiota
naisten alistamista kohtaan. 12
Sarkar ei koskaan kannattanut kansallisuustunteen vaalimista. Hän
näki samaj-liikkeen pikemminkin keinona koota tunteellisesti
samoista lähtökohdista tulevat ihmiset yhteen kuitenkin säilyttäen
samanaikaisesti universaalin avarakatseisuuden. Kautta elämänsä
Sarkar edisti eri kulttuurien ja rotujen välisiä avioliittoja sekä
erilaisten kielten opiskelua kulttuuristen rajojen ylittämiseksi ja
ihmisten yhdistämiseksi

MCDONALDS´N JA ANIMALIAN SANANVAPAUS

Pseudokulttuuriin liittyen kansanedustaja Heidi Hautalan kirje

kaupungin ulkomainostilasta vastaavalle JCDecauxille
asiakkuusjohtaja Lauri Tillaselle kertoo selkeästi siitä, millainen
valta mainostajilla on ihmisten elämään ja sananvapauteen tämän
päivän Suomessa. Kirje on kirjoitettu sen jälkeen, kun Animalian
eläinten epäinhimillistä kohtelua koskevat julisteet poistettiin
katukuvasta JCDecauxin toimesta. 13

5.7.2005

Suomalaiset kaupungit monen eurooppalaisen metropolin lailla –

ovat uskoneet tärkeän osan meidän kaikkien yhteistä tilaa Teidän
haltuunne.
Ulkomainostilan luovuttaminen JCDecauxille on ollut ihan kelpo
202
vaihtokauppa, kun on haluttu ilman lisäkustannuksia kohentaa
liikenteen palvelutasoa. Raitiovaunu- ja bussipysäkit ovat
hoidossanne todella paljon viihtyisämpiä.
Eläinsuojeluliitto Animalian kampanjan keskeyttäminen herättää
kuitenkin niin periaatteellisia kysymyksiä julkisen tilan hallinnassa ja
sananvapaudesta, että kirjoitan Teille tämän avoimen kirjeen.
Uutisen levittyä kerroitte, että olitte saanut Animalian kolmesta
julisteesta loukkaantuneilta ihmisiltä kymmeniä soittoja yhden
vuorokauden aikana. Runsas palaute sai Teidät vaihtamaan julisteet
Suomen punaisen ristin julisteisiin. Mutta enemmän kuin kymmenet
ihmiset ovat olleet tiedotusvälineiden keskustelupalstoilla yhtä
tuohtuneita julisteiden poistamisesta. On puhuttu sensuurista,
sananvapauteen puuttumisesta. Sananvapaus on perustuslaillinen
oikeus, jota ilman vapaa mielipiteen muodostus yhteiskunnallisen
keskustelun kautta ei ole mahdollista. Itse demokratia jää
toteutumatta. Sananvapautta saa länsimaissa rajoittaa vain lailla
perustellusta syystä.
Animalian julisteissa ei tietenkään kenenkään mielestä ollut mitään
rikollista tai muuten laissa kiellettyä. Annatte ymmärtää, että
kymmenien ihmisten mielestä ne olivat loukkaavia. Sen keskustelun
te yrititte tyrehdyttää, joskaan tuskin siinä onnistuitte.
Ja eikö ole vähintään epäeettisyyden rajoja hipovaa luovuttaa
yhteistä tilaa Hartwallille kampanjaan, joka kehottaa oluen aivan
estottomaan juomiseen? Samassa katutilassa lojuu nurmikolla
ihmisiä sellaisessa kunnossa, että eivät kykene itsestään
huolehtimaan. Ilmoitan täten henkilökohtaisen mielipiteenäni näistä
kalja- ja siiderimainoksistanne, koska kerran olette
osoittanut kuulevanne ihmisiä. Ehkäpä saman
mielipiteen ilmoittaa jopa muutama kymmenen muuta.
Suomeenkin on levinnyt Reclaim the City -liike. Se haluaa
kaupungit takaisin ihmisten haltuun muun muassa autoilta. Liike
myös varoittaa julkisen tilan yhä kiihtyvästä kaupallistamisesta.
Teidän yrityksenne tullaan tämän välikohtauksen jälkeen
mainitsemaan varoittavana esimerkkinä julkisen tilan
kaupallistamisesta.
Demokratiassa ei voida hyväksyä, että McDonalds'illa on suurempi
sananvapaus kuin Animalialla.
Heidi Hautala
203
204

11 YHTEISÖJEN VAHVISTAMINEN:
PROUTIN POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ
Suurimman mahdollisen sosiaalisen hyvinvoinnin varmistamiseksi
ihmiskunnalle on niiden, jotka pyrkivät rakentamaan
maailmanhallituksen, Ananda Parivaran (universaali perhe),
paneuduttava tarmokkaasti rakentaviin toimenpiteisiin ja
epäitsekkääseen palveluun… Heidän tulee omistautua yhteiskunnan
palvelemiseen ilman mitään taka-ajatuksia – P. R. Sarkar 1
Vallitseva poliittinen demokratia sisältää merkittäviä
virheellisyyksiä: rahalla, puoluepolitiikalla ja medialla on suurempi
vaikutus ehdokkaan menestykseen tai häviöön vaaleissa, kuin hänen
moraalillaan, luonteellaan tai ajankohtaisia aiheita koskevilla
asenteillaan.
Monissa köyhemmissä maissa ääniä ostetaan ja myydään ja
korruptio rehottaa. Myös Yhdysvalloissa raha voittaa vaalit.
Lehdistöanalyysi – pohjautuen Liittovaltion Vaalilautakunnan
rekisteriin koskien marraskuun 2000 kongressivaaleja – osoitti,
että yhdeksän kymmenestä eniten vaalirahoitusta saaneista
ehdokkaista voitti vaalit. ”Masentavinta amerikkalaisessa
demokratiassa on, että tarkistamalla rahankeräyksen tuoton
Liitovaltion Vaalilautakunnasta voin kertoa äänestyksen tuloksen jo
ennen vaaleja”, sanoi johtaja Larry Makinson Vastaavan Politiikan
Keskuksesta (Center for Responsive Politics), puolueettomasta
kampanjoita ja niiden rahoitusta tutkivasta ryhmästä.2
Tultuaan kerran valituiksi useimmat edustajat jatkavat
varakkaiden, hyviä suhteita omaavien kannattajiensa tukemista.
Puoluepolitiikka tuo mukanaan sopimuskaupan mahdollisuuksia
vaikuttamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että johtajien tekemät päätökset
demokraattisissa maissa eivät välttämättä heijasta koko yhteiskunnan
etua.

Prout-hallitus
Edellisissä kappaleissa selitetty taloudellinen demokratia, joka
 205
rakentuu osuuskuntapohjalle, on ensiarvoisen tärkeä elintason
kohottamisen ja paikallistalouksien vahvistamisen kannalta. Prout-
yhteiskunnassa hallituksen tehtävä tulisi olemaan tasapainoisen
talouskasvun tukeminen, eikä niinkään suora osallistuminen talouden
johtamiseen. Hallituksen tärkeimpiä velvollisuuksia olisivat mm:
valtion puolustuksen ja turvallisuuden varmistaminen,
maailmanlaajuisten ihmisoikeuksien takaaminen, menetelmien
kehittäminen kaikkien ostovoiman ja samalla talouden kasvun
takaamiseksi, julkisen koulutuksen kustantaminen kaikilla tasoilla,
välttämättömien peruspalvelujen varmistus,
terveydenhoitojärjestelmän ylläpitäminen, osuustoiminnan
edistäminen, riippumattomien elinten perustaminen johtamaan
perushyödykkeitä tuottavia avainteollisuuden aloja,
ympäristönsuojelu, tutkimustoiminnan ja kehitysohjelmien
aloittaminen, poliittisten vaalikampanjoiden rahoittaminen, sekä
infrastruktuurin rakentaminen ja kehittäminen.
Lakiasäätävä-, toimeenpano- ja tuomiovalta on määriteltävä
selkeästi ja erotettava toisistaan. Lisäksi Prout ehdottaa neljännen
osa-alueen – tilintarkastusosaston – luomista. Sillä olisi valta
tarkkailla valtion varojen käyttöä päätilintarkastajan ohjauksessa, ja
tarkastaa kolmen muun sektorin tilit mukaan lukien kaikki valtion
laitokset ja riippumattomat elimet. Jos tilintarkastusosasto löytää
todisteita taloudellisesta väärinkäytöksistä, sen tulee käynnistää
rikostutkinta.
Kaikin tavoin tulisi pyrkiä varmistamaan, että julkisia virastoja
johtavat henkilöt ovat eettisiä niin yksityiselämässään kuin
toimessaankin. Toimiin valittavien tulee läpäistä tutkinto, jossa
arvioidaan heidän asiantuntemuksensa sekä sosiaalipoliittisen ja
taloudellisen tietoisuutensa riittävyys. Heidän tulisi myös osallistua
aktiivisesti sosiaaliseen palveluun ja omata erityisalansa kokemusta
sekä hallinnollisia taitoja.
Vaalijulistuksia koskevan ohjeiston luomisesta vastaisi
vaalitoimikunta. Kaikkia ehdokkaita vaadittaisiin julkistamaan ja
allekirjoitettava vaalilupauksensa laillisen asiakirjan muodossa.
Kuka tahansa valittu viranhaltija, joka pettäisi allekirjoittamansa
vaalilupaukset ilman pätevää syytä, voitaisiin asettaa vastaamaan
toimistaan oikeudessa ja todettaessa syylliseksi, hänet voitaisiin
erottaa toimestaan.
Samansuuruinen vaalimateriaalin painatus ja vaalirahoitus valtion
206
toimesta varmistaisi kaikkien ehdokkaiden tasapuolisen kohtelun.
Mediaosuuskuntaa vaadittaisiin tuomaan julki yhtä paljon jokaisen
ehdokkaan näkemyksiä yhteisten väittelyiden muodossa. Näin
äänestäjillä olisi mahdollisuus verrata objektiivisesti jokaisen
ehdokkaan kantaa. Ehdokkaiden ei olisi lupa käyttää
henkilökohtaisia tai lahjoitettuja varoja kampanjoihinsa.
Prout tukee myös jatkuvaa poliittisen koulutuksen prosessia
nostaakseen kaikkien äänestäjien tietoisuuden tasoa. Tässä
kansalaisten koulutusprosessissa jokainen äänestysikäinen
valmistautuisi koulutusmateriaalien ja kurssien avulla saavuttaakseen
yhteiskuntatietoisuuden perustason. Samaan tyyliin vaaditaan
autoilijaltakin ajokokeen suorittamista osana ajoluvan
saantiprosessia, mikä puolestaan tuo yhteiskuntaan tietyn
turvallisuuden.
On totta, että äänestäjätutkintoja on menneisyydessä käytetty
väärin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen etelävaltioissa niitä käytettiin
vähentämään mustien henkilöiden mahdollisuuksia äänestää.
Useimmissa maissa naiset ja vähemmistöt ovat joutuneet
taistelemaan äänioikeudestaan vuosisatoja. Huolimatta näistä
historiallisista epäoikeudenmukaisuuksista äänestäjätutkinnolla on
etunsa, kunhan äänestäjien koulutus on tasapuolista. Koulutettuja
äänestäjiä ei voida helposti johtaa harhaan ylenmääräisellä
julkisuudella, eikä poliitikkojen perättömillä väitteillä.
Ja lopuksi, kun palkoille ja omaisuuden määrälle asetetaan katto,
raha ei enää ole vaalituloksia määräävä päätekijä eikä se myöskään
vaikuta kohtuuttomasti valittujen edustajien käyttäytymiseen.

Perustoimeentulon ja tietoisuuden kohottaminen

Länsi-Afrikassa
Muutamien vuosikymmenien ajan proutistit ovat työskennelleet
paikallisten yhteisöjen kehittämiseksi eri puolilla maailmaa.
Filippiiniläinen Proutist Universalin Dada Vishvodbhasananda
työskenteli useita vuosia kyläläisten keskuudessa Pohjois-Tongon
alueella Ghanassa. Jopa 80 % väestöstä kärsi siellä veden välityksellä
leviävästä heikentävästä ns. Guinea-matotaudista. Kyläläisten
opettaminen keittämään ja suodattamaan juomavetensä ei tuonut
ratkaisua ongelmaan, koska polttopuuta oli vähän ja se oli vaikeasti
saatavissa
 207
Dada sai idean Dekpoen vanhan tekoaltaan veden puhdistamiseksi;
suodattamismenetelmän, jossa vesi johdetaan hitaasti hiekan lävitse.
Sen jälkeen hän rakensi 20 kilometrin pituisen putkiston
pumpatakseen veden 5000 asukkaalle kymmeneen eri kylään.
Kaikki nämä ihmiset juovat nyt puhdasta vettä, eikä heillä ole
Guinea-matotautia. Myöhemmin tähän projektiin on yhdistetty
seitsemän uutta kylää yhteistyössä katolisen lähetysjärjestön ja
Ghanan valtion vesi- ja puhtaanapitolaitoksen kanssa.
Dada ei lopettanut siihen. Noin kolmenkymmenen kilometrin
päähän Mafi Zongoon hän rakensi toisen tekoaltaan ja
hiekkasuodatusjärjestelmän. Hän sai tanskalaisen Danidan ja
muitakin kansainvälisiä avustusjärjestöjä vakuuttuneeksi siitä, että
pintaveden kerääminen on halvempaa ja tehokkaampaa kuin syvien
kaivojen ja nykyaikaisten vedenpuhdistuslaitosten rakentaminen.
Menetelmä on vähäistä ylläpitämistä vaativana sopiva teknologian
muoto, jota ihmiset pystyvät käyttämään omatoimisesti. Se on
myöskin ekologinen järjestelmä, koska se ei tyhjennä maanalaisia
vesivarastoja. Avustusjärjestöjen tuella on rakenteilla 35 km pituinen
putkisto, joka turvaa juomaveden 15 000 ihmiselle alueen 30
syrjäisimmässä kylässä.
Dada perusti Mafi Zongoon myös taimitarhaprojektin ja värväsi
paikallisia opiskelijoita huolehtimaan puuntaimien kasvatuksesta,
joita kyläläiset saivat ilmaiseksi. Dada ryhtyi istuttamaan laajoja
metsiköitä kestävistä puulajeista, joiden oksia voi karsia polttopuuksi
kaatamatta koko puuta, mikä taas vapauttaa ihmiset pitkistä
puunhankintaretkistä. Puiden istutus tekoaltaan ympärille ja kyliin
uudistaa vähitellen alueen ekologiaa.
Dada eli useita vuosia kyläläisten keskuudessa työskennellen
kärsivällisesti projektiensa parissa ja joutuen välillä selvittelemään
myös paikallisia konflikteja. Eräänä yönä nukkuessaan
savimajassaan P. R. Sarkar sanoi hänelle unessa: ”Haluatko todella
palvella ihmiskuntaa? Pyri sitten kohottamaan heidän tietoisuuden
tasoaan.” Tämä vahvisti Dadan pyrkimyksiä ja vastasi hänen omia
havaintojaan – kyläläiset olivat jo alkaneet tiedostaa
ympäristönsuojeluun ja hygieniaan liittyviä tekijöitä ja ymmärtää
yhteistyön merkityksen köyhyyden poistamiseksi. 3
Viereisessä valtiossa Burkina Fasossa, ranskalainen Dada
Rudreshvarananda työskenteli 14 vuotta Oudalan provinssin
kyläläisten keskuudessa. Hän rakensi provinssiin maaseutusairaalan
208
ja pysyvän tieyhteyden, sekä perusti kyläläisten ja naisten
yhdistyksiä. Hän perusti myös 14 osuustoiminnallista
viljavarastoprojektia ja järjesti viljan myynnin suoraan
vähittäiskauppoihin välttääkseen rikkaiden välikäsien riiston. Hän
järjesti myös onnistuneita metsän uudelleenistutusprojekteja,
aikuisten lukutaitokursseja sekä koulutti, valmensi ja ohjasi
terveydenhoitohenkilöstöä kyliin. Projektin kuluessa kyliin luotiin
yli 140 työpaikkaa.

Dada tekemiä johtopäätöksiä tietoisuuden kohottamisesta Afrikassa:

Tavallisilla kyläläisillä Länsi-Afrikassa ei ole juuri poliittista tai

sosiaalis-taloudellista tietoisuutta. Silti kyläkokouksissamme
ihmiset osoittivat kiinnostusta yhteiseen hyvinvointiin. Tässä
projektissa moralistit – rehelliset ihmiset – luonnollisestikin olivat
valmiimpia auttamaan.
Mielestäni Prout-työn tulisi pohjautua sosiaaliseen palveluun.
Ensin olisi nähtävä ihmisten tarpeet. Tämä on kehitystä alhaalta
ylöspäin, joka vahvistaa ihmisiä tekemään itsenäisiä
ruohonjuuritason päätöksiä. Mielestäni nykyinen maailma tarvitsee
yhteistä päätöksentekoa, ei diktatuurivaltaa. Henkisten johtajien –
sadviprojen – täytyy tehdä laaja-alaista tutkimustyötä ja kuunnella
huolellisesti kaikkien tahojen ehdotuksia ja mielipiteitä. Tämän
prosessin kautta sadviprat ovat kykeneviä tekemään parhaimmat
päätökset yhteiseksi hyväksi.
Hallituksista riippumattomien järjestöjen (NGO) merkitys on
kasvamassa maailmassa, ja monilla näiden johtajista on yhtäläisiä
näkemyksiä ja arvoja Proutin kanssa. Meidän tulisi pyrkiä
kohottamaan kansalaisten ihmisarvoa yhdessä.
Edistykselliset sosiaaliset toimenpiteet kehittävät yhteisöjä, mutta
ne myös polarisoivat yhteiskuntaa aiheuttaen vastustusta, kuten
tapahtui usein myös Burkina Fasossa. Itsekkäät poliittiset johtajat
kääntyivät väistämättä meitä vastaan. Proutistien tulee jatkuvasti
etsiä ja pyrkiä luomaan moraalisia poliittisia johtajia tukemaan
työtämme ihmisten hyväksi. Kokemuksemme oli arvokas
oppimisprosessi omavaraisen sosiaalis-taloudellisen alueen
luomisesta, ja haasteet jatkuvat nyt toisen henkilön johdolla. Sama
prosessi voidaan tehdä kaikkialla maailmassa osuuskuntien avulla. 4
 209

Proutin pohjalta laaditut perustuslakiehdotukset

Sarkar oivalsi, että perustuslaillinen rakenne on tarpeellinen ennen

kaikkea kansalaisten poliittisten ja taloudellisten oikeuksien
vahvistamiseen. Tästä syystä hänen työnsä sisälsi Intian perustuslain
analysointia ja useita uudistusehdotuksia. Maailmassa on jo joukko
hyvin edistyksellisiä perustuslakeja, erityisesti Latinalaisessa
Amerikassa. Sarkar meni kuitenkin vielä pitemmälle puoltaessaan
kansalaisten oikeutta haastaa hallitus oikeuteen pakottaakseen sen
huolehtimaan kansalaisten perustoimeentulosta.
Syyskuussa 1999 Venezuelan luonnostellessa uutta perustuslakiaan
ryhmä proutisteja teki oman luonnoksensa uudistusehdotuksista ja
esitti ne lakia laativan kansallisen perustuslakivaliokunnan
talousosaston johtajalle Wilmer Castrolle.

Universaali ihmisoikeusjulistus:

1. Kaikille ihmisille on taattava viisi elämän

perusvälttämättömyyttä: ruoka, vaatteet, asunto, koulutus ja
terveydenhuolto.
2. Jokaisella aikuisella on oikeus riittävän ostovoiman takaavaan
työhön.
3. Alkuperäiskansojen kulttuuriarvoja ja kieliä on suojeltava.
4. Kaikkien maiden on suojeltava biodiversiteettiään sekä
uhanalaisia lajeja alueellaan. Saastuttamista on valvottava
tiukasti, ja on tehtävä tarmokkaasti työtä saasteiden ja jätteiden
vähentämisteknologian käyttöönottamiseksi.
5. Henkisiä ja uskonnollisia harjoituksia itsensä oivaltamiseen on
suojeltava.
6. Näistä yllämainituista oikeuksista minkään ei sallita
vahingoittavan perusihmisarvoja. 5
7. Kolme sosiaalipoliittista periaatetta on taattava: 1) Ihmisen ei
voida sallia menettävän työpaikkaansa ellei hänelle järjestetä
vastaavaa työtä, 2) Ihmistä ei saa koskaan pakottaa kääntymään
uskonnosta toiseen, 3) Kenenkään äidinkieltä ei tule asettaa
alistettuun asemaan alueen muihin kieliin nähden.
8. Rikoslakien tulee perustua universaaleihin perusihmisarvoihin,
210
kuten oikeuteen elää moitteetonta elämää. Kuolemanrangaistus
on kiellettävä.
9. Korkealaatuinen koulutus on taattava kaikille ja sen on oltava
vapaa poliittisesta sekaantumisesta. Koulutukseen pitää sisältyä
muutakin kuin pelkkää objektiivisen tiedon hankkimista, kuten
etiikkaa, luonteen jalostamista ja luovuuden kehittämistä.
Koulutuksen tulee kasvattaa yhteistyö- ja palveluhenkeä sekä
itsetuntemusta.
10. Ihmiskunta on yhtä jakamatonta ihmisperhettä. Ketään ei voida
syrjiä rodun, uskonnon, värin, kielen, vakaumuksen, seksuaalisen
suuntautumisen, alkuperän tai terveydentilan vuoksi.

Talous
Taloudellinen demokratia on välttämättömyys köyhyyden
vähentämiseksi ja elintason kohottamiseksi. Sen toteuttamiseksi
suositellaan seuraavia toimenpiteitä:
1. Yksityisyritykset tulee sallia ja niitä rohkaistaan pienimuotoiseen
ei-välttämättömyystarvikkeiden ja palvelujen tuotantoon.
2. Valtaosan yrityksistä tulee toimia osuustoimintaperiaatteella.
Teollisuus-, maatalous-, tuottaja- ja kuluttajaosuuskunnat
huolehtivat välttämättömyystarvikkeista.
3. Avainteollisuutta johtavat hallitusten asettamat riippumattomat
johtokunnat.
4. Ansioille ja varallisuudelle on asetettava katto estämään
taloudellista riistoa ja omaisuuden suuren mittakaavan
kartuttamista.
5. Raaka-aineiden vienti ei ole pääasiallisesti sallittua, vaan raaka-
aineet on jalostettava paikallisesti ja myytävä omaan tarpeeseen.
Ainoastaan ylijäämä voidaan myydä ulkomaille.
6. Pankkitoimintaa tulee johtaa osuustoiminnallisesti, kun taas
keskuspankki on hallituksen valvonnassa. Valtion painattama
ja liikkeelle laskema valuutta takautuu arvoiseensa määrään
valtion varastoihin talletettuja kultaharkkoja.
7. Valtion lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovallan lisäksi on
perustettava itsenäinen tilintarkastus- ja talousosasto. Se tutkisi
hallituksen rahankäyttöä ja julkistaisi hallitusohjelmien
 211
heikkoudet ja vahvuudet. Tämä osasto tarkastaa korruption
estämiseksi ko. kolmen muun itsenäisesti toimivan osaston tilit.
8. Hallituksen toiminnassa ensisijaisena päämääränä tulee olla
viiden ns. elämän perusedellytyksen varmistaminen kaikille.
Niin pitkälle kuin mahdollista maan kaikkien alueiden tulee olla
omavaraisia näiden perustarpeiden suhteen.
9. Köyhtyneitä alueita on pyrittävä kehittämään erityisesti
maanviljelysosuuskuntien sekä agro- ja agrikoteollisuuden
keinoin.6 Talouden hajauttaminen synnyttää taloudellisen
demokratian, jossa ihmiset tekevät paikallisesti kaikki talouden
suunnittelupäätökset. Ko. valtion kansalaisuutta vailla olevat
eivät saa sekaantua taloudelliseen päätöksentekoon. Voittoa ei
saa viedä ulkomaille, vaan se pyritään investoimaan uudelleen
maan kehittämiseksi.
10. Tuloverotus on poistettava; verot kohdistetaan sen sijaan
tuotantovaiheeseen.
Kansallismielisyydestä maailmanhallitukseen 7

Selvittääkseen sotiin liittyvät perusongelmat sekä kyetäkseen

varmistamaan ihmisoikeudet ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden,
Prout tuo esille maailmanhallituksen perustamisen tarpeen.
Ihmiskunnan tietoisuus on varmasti menossa tähän suuntaan.
Verkottuminen, kansalaisjärjestöt ja yleismaailmallisuus ovat
avaamassa ihmisen mielen globaaliin tiedostamiseen ja universaaliin
tietoisuuteen. Valtiot, media ja erilaiset järjestöt vaativat YK:ta vuosi
vuodelta lisääntyvässä määrin ratkaisemaan
epäoikeudenmukaisuuksia ja ristiriitoja sekä löytämään
yleisratkaisuja maailman ongelmiin.
Maailmanhallituksen tulisi koostua kahdesta lakia säätävästä
kamarista: alahuoneesta ja ylähuoneesta. Alahuoneen edustajat
valittaisiin väestömäärän mukaisesti, kun taas ylähuoneessa istuisi
yksi edustaja joka maasta. Lakialoitteet tehtäisiin alahuoneessa.
Mentyään läpi, niistä käytäisiin keskustelua ja lopullinen
hyväksyminen tai hylkääminen tapahtuisi ylähuoneessa. Tämä
järjestelmä mahdollistaisi pienten maiden, jotka eivät voi lähettää
yhtään edustajaa alahuoneeseen, osallistumisen keskusteluun
ehdotettujen toimenpiteiden eduista ja haitoista muiden maiden
kanssa ylähuoneessa.
Maailmanhallituksen olisi laadittava maailman perustuslaki
212
takaamaan ihmisoikeudet, elämän perusedellytykset ja yleiset
oikeudet. Venezuelan hallitukselle ehdotettu perustuslakiluonnos
(kts. yllä) voisi toimia pohjana tulevan maailmanhallituksen
perustuslaille.
Aluksi maailmanhallituksen roolin pitäisi olla erimielisyyksien
ratkominen sekä koko maailmaa koskevien lakien luonnosteleminen.
Sillä tulisi myös olla oikeus ratkaista, ovatko eri maiden olemassa
olevat lait vahingollisia joillekin vähemmistöryhmille. Maailman
armeijaa tarvitaan myös valmiina lähtemään mihin
maailmankolkkaan tahansa puolustamaan ihmisoikeuksia. Sen
määrällistä vahvuutta voidaan kuitenkin vähentää sitä mukaa, kun
kasvava taloudellinen hyvinvointi ja turvallisuus johtavat
konfliktien maailmanlaajuisen vähenemiseen.
Maailmanhallituksen valtaa lisättäisiin vähitellen, kunnes se ottaisi
haltuunsa kokonaisuudessaan lainsäädäntö-, tuomio- ja
toimeenpanovallan.
Pääasiallisin este maailmanhallituksen luomiselle näyttäisi olevan
kansallisten johtajien vallan menettämisen pelko. Kun päästään
tämän esteen yli, maailmanhallituksella olisi monenlaisia etuja
tarjottavanaan mm. julmat sodat ja konfliktit vähenisivät, jolloin
ihmiset tuntisivat vähemmän pelkoa ja voisivat kohdistaa energiansa
tuottavammalla tavalla. Asevarusteluun käytetty valtava
voimavarojen määrä olisi käytettävissä sosiaaliseen kehittämiseen.
Sarkar on valinnut päämääräkseen ihmiskunnan yhdistämisen,
kuten moni muukin maailman liittovaltiota ehdottanut huomattava
ajattelija. Mielenkiintoista on, että hän suositteli epäitsekästä
sosiaalista palvelua tietoisuuden tason kohottamiseksi. Kuten
proutistit Länsi-Afrikassa ja monissa muissa maissa osoittavat,
palvelutoiminta saa ihmiset liikkeelle, vahvistaa heitä ja toimii
sosiaalisen muutoksen katalysaattorina.

PROUT-LIIKKEEN TULEVAISUUS 8

Pakistanilais-yhdysvaltalais-australialainen poliittinen tiedemies

Sohail Inayatullah on kirjoittanut P. R.. Sarkarista ja Proutista yli
25 vuotta. Tulevaisuuden tutkimuksen pioneerina hän on Maailman
Tulevaisuuden Tutkimusyhdistyksen (World Future Studies Federation)
ja Maailman Taiteen ja Tieteen Akatemian (World Academy of Art
 213
and Science) jäsen. Hän on hyvin kysytty puhuja kansainvälisissä
konferensseissa. Hän on kirjoittanut tusinan verran kirjoja, sekä
kirjoittanut/toimittanut yli 250 artikkelia tieteellisiin julkaisuihin ja
viikkolehtiin. Hän toimii professorina Taiwanin Tamkangin ja
Australian Sunshine Coastin yliopistoissa. Hänen viimeisimmät
kirjansa vuosilta 2001 ja 2002 ovat: Sarkarin ymmärtäminen,
Tiedonvälityksen muuttaminen, Tulevaisuuden kyseenalaistaminen,
ja Nuorison tulevaisuus.

Eri liikkeiden tulevaisuuden ennustaminen on ongelmallista, sillä

tulevaisuus ei ole vielä edes olemassa (paitsi ehkäpä täysin
henkisestä näkökulmasta katsottuna, jossa menneisyys, tulevaisuus ja
tämä hetki ovat olemassa samanaikaisesti). On silti mahdollista
tunnistaa joitakin malleja eri liikkeiden sisällä. Charles Paprocki on
analysoinut sosiaalisten liikkeiden nousua ja häviämistä Sarkarin
yhteiskunnan kiertokulkuteorian pohjalta. Hän väittää, että uusi liike
ilmestyy, kun vanha maailmansyntyteoria, ideologia tai niitä tukeva
instituutio ei pysty enää pitämään yllä legitimiteettiään (teoriansa
oikeutusta) ihmisten silmissä. Vanha liike kuolee omiin sisäisiin
ristiriitoihinsa; kyvyttömyyteen pitää kiinni sopimuksistaan,
näkemyksistään ja uskomuksistaan. Tuottamalla hyvin suunnitellun,
johdonmukaisemman analyysin ja todellisuutta kuvaavan
selityksen, uusi liike haastaa menneen ja menestyessään tulee
uudeksi teesiksi. 9
Richard Slaughter kutsuu ilmiötä ”muuttuvaksi kierroksi”
(Transformative cycle). Kiertoliikkeen ensimmäisessä vaiheessa
aiemmin tulkitut perinteiset merkitykset hajoavat ja ne osoittautuvat
ongelmiksi. Toisessa vaiheessa uudet näkemykset ilmestyvät
muuttaen käsitteitä ja luoden niille uusia merkityksiä. Kolmannessa
vaiheessa uusien ja vanhojen merkityksien välillä on ristiriitaa. Tästä
erimielisyydestä syntyy joitakin ehdotuksia, uusia aatteita. Näin uusi
liike saavuttaa oikeutuksensa. Tämä on neljäs vaihe. Tämä uusi aate
tulee sitten linssiksi, jonka läpi katselemme maailmaa. 10
Proutin mukaan olemme tällä hetkellä muutosvaiheessa vanhasta
ideologian muodosta uuteen. Viimeaikainen älyllinen historian
näkemys on yrittänyt selittää maailman Newtonin mekaanisen
fysiikan teorian ja materialistisen kapitalismin lähtökohdista käsin.
Monet maailman lukemattomista erityisongelmista ovat selitettävissä
vain laajemmilla ideologisilla ja tieteellisillä näkemyksillä.
214
Esimerkiksi perheiden hajoaminen, rikollisuus ja syrjäytyminen
näyttävät olevan erillisiä ongelmia, mutta tosiasiassa ne ovat
materialistisen maailmankatsomuksen seurausta, joka asettaa yksilön
yhteiskunnan edelle. Lisäksi yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta
syytetään yksilöitä ja perheitä epäoikeudenmukaisen talouden
rakenteen sijaan. Nykyinen maailmankuva on myös lyhytnäköinen –
uhrataan tulevaisuus tämän hetken lyhyen tähtäimen edun vuoksi.
Prout-liike etenee eri puolella maailmaa samalla tavoin kuin
ekologinen liike sukupolvi sitten. Se on kasvava älyllinen voima,
joka ekologisen liikkeen tavoin tulee pian yleisesti hyväksytyksi.
Siitä tulee tunnettu suuntaus ja lopulta liike joka on otettava
huomioon yritysten, hallitusten ja yhteiskunnan valtaapitävien sekä
akateemisten tiedemiespiirien taholta.
Nykyään kaikissa ihmiskunnan tulevaisuutta koskevissa
keskusteluissa tuodaan aina vihreä vaihtoehto esille.
Lähitulevaisuudessa julkaisutoimintansa, kansalaisliikkeidensä ja
sosiaalisen palvelunsa ansiosta Prout voi myös saavuttaa tällaisen
aseman. Kun Sarkarin malli nousee esille valtalehdistössä, se tulee
haastamaan kaikki vanhat liikkeet. Syntyy taistelu sen oikeutuksesta.
Proutistit tulevat vihreiden tai entisten aikojen sosialistien tavoin
väittämään, että heidän maailman- ja tulevaisuudenkuvansa on
voimallisempi, vaikuttavampi ja realistisempi tässä työttömyyden,
nälänhädän ja kärsimyksen maailmassa. Tässä vaiheessa Proutin
vahvuus joutuu koetukselle: Voiko se nousta uudeksi hallitsevaksi
malliksi syrjäyttämään liberaalisen kapitalismin ja totalitaarisen
sosialismin? Voiko sen maailmankuva antaa yksilön elämälle uutta
tarkoitusta?
Intiassa Prout-liike on eri vaiheessa. Slaughterin sanoin siellä
ollaan ristiriitavaiheen loppumetreillä. Intiasta ei löydy montaa
sivistynyttä, joka ei tiedä Sarkarista tai Proutista. Akateemisena
liikkeenä se on kuitenkin yhä melko tuntematon ja vain harvat
tuntevat perusteellisemmin Sarkarin kokonaisvaltaisen vaihtoehdon.
Sarkaria pidetään kiistanalaisena henkilönä, mutta tällä hetkellä
Proutin näkemyksiä on kuitenkin saatu esille Intian taloudessa ja
politiikassa.
Vaikka Proutilla onkin tietty asema akateemisessa ja julkisessa
keskustelussa, sen oikeutuksesta saatetaan kiistellä vielä pitkäänkin.
Analogia liljalammesta on selkeyttävä. Kysymys kuuluu: Jos 30.
päivänä allas on täynnä liljan nuppuja, joiden määrä kaksinkertaistuu
 215
päivittäin, niin milloin lampi oli puoliksi täynnä? Yllättäen vastaus
kuuluu: 29. päivänä.
Sarkar sanoi: ”Edes puoli tuntia ennen onnistumistasi et tiedä sitä.
”Vaikka kirjoitat artikkeleita Proutista sinne ja tänne, perustat lehtiä,
aloittelet osuustoimintaa jne. saattaa se näyttää merkityksettömältä
liikkeen yhden työntekijän perspektiivistä katsottuna tai
kasvukäyrällä ilmaistuna. Kuitenkin nuo artikkelit saattavat yhtäkkiä
saada aikaan sellaisen liikkeen, että hyvinkin lyhyessä ajassa Prout-
malli saavuttaa oikeutetun aseman sekä akateemisissa, julkisissa että
virallisissa keskusteluissa. Tässä vaiheessa se pystyy
kyseenalaistamaan olemassa olevat lait ja muuttamaan
ajattelutapamme talouden ja politiikan harjoittamisen suhteen.
Näin erityisesti, koska kaikkialla maailmassa on jo olemassa Prout-
uutislehtiä, kokoontumisia ja meditaatiokursseja. Yksittäisten
projektien ei voida nähdä olevan suoraan yhteydessä toisiinsa, paitsi
Sarkarin teorioiden mukaan ja niiden toteuttajien keskuudessa.
Niiden tullessa paremmin tunnetuiksi, voimme helposti kuvitella
Prout-aktiviteettien verkoston, kuten ekologiaprojektien ja
meditaatiokeskusten kehittymisen ympäri maailmaa. Monien sen
kaltaisten yritysten tavoin, joissa voidaan osoittaa menestystarinoita,
(esimerkiksi osuuskuntaliike Mondragonissa Espanjassa, Akhtar
Hameed Khanin kaupunkikehitysprojekti Karachissa tai Grameen
kehityspankki Bangladeshissa) maailmalla tullaan näkemään
tuhansia menestyksekkäitä Prout-projekteja: Intiassa, Filippiineillä,
Afrikan maissa, Venäjällä, Brasiliassa ja USA:ssa, muutamia
mainitakseni. Projektien helppo jäljennettävyys – ollen
samanaikaisesti sekä paikallisia että globaaleja – tekee mahdolliseksi
niiden nopean kasvun.
216

12 KUTSU TOIMINTAAN PROUTIN

TOTEUTTAMISEKSI
Huolimatta kuluneista olemassaolonsa vuosituhansista ihmiskunta ei
ole vieläkään kykenevä rakentamaan maapallonlaajuista yhtenäistä
universaalia ihmisyhteiskuntaa. Tämä ei ole kunniaksi ihmisen
älyllisyydelle eikä sivistykselle. Sinä, joka olet oivaltanut
ongelmatilanteen ja asian kiireellisyyden, nähnyt vihollisen
sotatanssin ja kuullut hajottavien voimien tekopyhän ja ylimielisen
naurun, juuri sinun tulisi heittäytyä tähän jaloon työhön viipymättä.
Kun tarkoitus on hyvä ja oikeudenmukainen, menestys on taattu. – P.
R. Sarkar 1

Prout-liikkeen tarkoitus on rakentaa yhteiskunta ”kaikkien

parhaaksi” – myös niiden, jotka ovat nykyisen järjestelmän riiston
uhreja: naiset, syrjäytyneet, vähemmistöt, työttömät, maattomat,
kouluttamattomat, kodittomat, vangit, pakolaiset, pätkätyöläiset ja
laittomat siirtolaiset.
Yhteiskunnan muuttaminen on vaikeaa, ja koko planeetan
täydellinen muodonmuutos hyödyttämään ihmiskuntaa
kokonaisuutena vaikuttaa valtavalta tehtävältä.

”Toisenlainen maailma on mahdollinen”

Vuonna 2001 järjestettiin ensimmäinen Maailman sosiaalifoorumi

Porto Alegressa Brasiliassa vastapainoksi samaan aikaan Sveitsissä
Davosissa pidetylle rikkaiden maiden Maailman talousfoorumille.
Viimeisin Maailman sosiaalifoorumi kattoi jo yli 100 000
osallistujaa 6 000 eri järjestöstä, 150 eri maasta. Näitä tapahtumia
kantava voima syntyy yhteisestä unelmasta, jonka mukaan
toisenlaisen, oikeudenmukaisemman maailman rakentaminen on
mahdollista.
Tiedostaminen on avain yhteiskunnalliseen muutokseen. Kun
riistoa esiintyy, on kaikkien hyvään pyrkivien ihmisten moraalinen
velvollisuus herättää kaikki ihmiset tiedostamaan vääryys. Samalla
 217
on tuotava esiin vaihtoehtoisia malleja, sellaisia kuin Prout. Monet
ekonomistit uskovat, että maailman kapitalistinen järjestelmä kärsii
periaatteellista laatua olevista virheistä, että se on vaarallisella tavalla
epävakainen ja ailahteleva johtuen rahamarkkinoiden globaalista
riippuvuussuhteesta. Kapitalismin romahtaessa jokainen maa tulee
etsimään epätoivoisesti vaihtoehtoisia selviämiskeinoja.
Proutin periaatteita testataan ja kehitetään eri maissa koko ajan.
Merkittäviä toimintatapoja on kehitetty monille yhteiskunnan eri
alueille kuten terveydenhoito, opetus, alueellinen kehitys, taiteet,
media, ympäristö, sosiaalinen oikeus, maatalous, juridiikka, sekä
politiikka ja talous. Yhdistelmänä ne tarjoavat maapallolle
vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän perustan.

Yhteistoimintaa ajattelijoiden, kansalaisaktivistien ja

moralistien kanssa

Ensimmäisenä päämääränä on tiedottaa kansalaisille, että on

olemassa kapitalismille vaihtoehtoinen yhteiskunnallinen
talousteoria Prout. Nimen ja sen merkityksen pitäisi tulla tutuksi
kaikelle kansalle. Toisena tavoitteena on saada älykkäät ihmiset,
opiskelijat ja muut vakuuttumaan Proutin elinvoimaisuudesta.
Tämä prosessi vie aikaa, koska se vaatii pääperiaatteiden
selittämistä ja epäilyihin ja kysymyksiin vastaamista.
P. R. Sarkar neuvoi, että proutistien tulee ”yhdistää moralistit”.
Moralisteilla ymmärrämme hänen tarkoittaneen, ei vain rehellisiä
ihmisiä, vaan myös niitä, jotka taistelevat epäoikeudenmukaisuutta
vastaan. Tällaiset moralistit ovat usein johtajia ja aktivisteja
erilaisissa hallituksista riippumattomissa järjestöissä (NGO) ja
yhteiskunnallisissa liikkeissä. He tekevät pitkiä päiviä vapaaehtoisina
tai pientä korvausta vastaan taistellen ihmisoikeuksien puolesta,
ruokkien köyhiä, vastustaen korruptiota, suojellen alkuperäiskansoja,
auttaen katulapsia ja kehittäen osuuskuntia, sekä
ympäristönsuojelutehtävissä. Monet kansalaisjärjestöjen jäsenet
osallistuvat aktiivisesti keskustelufoorumeihin ja useimmat niiden
johtajista jakavat mielipiteen siitä, että moraalista keskustelua
tarvitaan valoisamman tulevaisuuden luomiseksi.
Vuoropuhelun avaaminen kansalaisaktivistien kanssa on jaettu
oppimistapahtuma. Osallistumalla edistyksellisiin tapahtumiin,
218
kuten sosiaalifoorumeihin, voimme yhdistää voimavaramme yleisten
asioiden hyväksi. Jokaisen proutistin pitäisi osallistua aktiivisesti
tähän globaaliin ideoiden vaihtamiseen. Myös Prout-luentoja,
väittelyjä ja symposiumeja voisi järjestää kaikissa kaupungeissa ja
kylissä.
Internetin mahdollisuudet vaihtaa ajatuksia globaalisti on
jatkuvasti kasvussa. Proutisti Bruce Dyer Uudessa Seelannissa
perusti ystävien postituslistan, joille hän lähettää edistyksellisiä
ideoita, vaihtoehtoisia tekstejä ja uutisia. Nykyisin yli tuhat ihmistä
lukee hänen postejaan ja jakaa ajatuksiaan hänen kanssaan. 2 Myös
Prout-sivut (www.Prout.org ja www.proutworld.org), joissa on
linkkejä toisiin verkostoihin ovat hyödyllisiä molemmanpuolisen
yhteistyön kannalta.

Aktivismihenkisyys

Nuorten ihmisten elämän energia, innostus ja idealismi pitäisi ohjata

työhön maailman muuttamiseksi. Useimmat sosiaalifoorumien
osanottajista ovat nuoria, siksi on syytä uskoa, että toisenlainen
maailma ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan myös väistämätön.
Samanaikaisesti suuri enemmistö nuorisoa on saatu uskomaan, että
he ovat voimattomia globaalin kapitalistisen höyryjunan rattaissa.
Pettyneinä, kyynisinä ja vähin toivein löytää palkitsevaa työtä he
pakenevat todellisuutta itsetunnon puutteessa huumeisiin, irtoseksiin
ja huvituksiin.
Nuorison toivo ja luottamus on palautettava. Heille tulee näyttää,
miten taistella oikeudenmukaisuuden puolesta. Tämän vuoksi
proutistien pitäisi järjestää tahdonvoimaa lisäävää järjestökoulutusta.
Prout-intensiiviseminaareja, viikoittaisia opiskeluryhmiä, työpajoja
ja klubeja voidaan järjestää kaikille halukkaille. Opetusmateriaaleja
näihin yleisiin koulutusohjelmiin on saatavissa Prout-kotisivuilta – ja
lisää on kehitteillä!
Proutin henkinen perusta on hiljaisessa meditaatiossa, joka on
voimallinen keino luoda toivoa niin yksilöissä kuin yhteisöissäkin.
Meditaatio muuttaa ihmisiä asteittain tehden heistä rohkeita ja
taisteluhenkisiä. Se antaa ymmärryksen elämän
tarkoituksellisuudesta ja käytettävissämme olevista henkisistä
voimavaroista sekä mystisestä yhteydestä korkeimpiin arvoihin.
Proutist Universal, maailmanlaajuinen koulutus- ja
 219
yhteisöpalvelujärjestö, opettaa ilmaiseksi meditaatiota ja rohkaisee
aktivisteja harjoittamaan sitä oman henkisen kasvunsa edistämiseksi.
Päivittäin suoritettu itsemme arviointi on myös hyödyksi omien
heikkouksien tiedostamisessa ja voittamisessa.
Proutist Universal rohkaisee nuorisoa omistautumaan
kokopäiväisiksi aktivisteiksi ja taistelijoiksi ja tarjoaa siihen laajan
valikoiman mahdollisuuksia. Monissa maissa on tarjolla
mahdollisuuksia osallistua henkisiä harjoituksia opettaville
valmiuskursseille, joissa opetetaan Proutin käytännöllisen
vaihtoehtoisuuden omaksumisen lisäksi luonteen kehittämistä mm.
meditaation keinoin, sekä sosiaalisen tietoisuuden kohottamista
itsessään ja toisissa.
Järjestön vahvuus ei ole riippuvainen taloudellisista seikoista vaan
omistautumisesta, valmennuksesta, monipuolisuudesta ja sen
jäsenten sopeutumiskyvystä. Säännöllinen yhteydenpito aktivistien
kesken on hyväksi koulutuksen, innoituksen ja rakentavan palautteen
vuoksi. Yksi tärkeimmistä aineksista aktivistien motivoimisessa on
rohkaista heidän luovuuttaan ja itseilmaisuaan heidän työssään ja
taistelussaan.
Johtajia ei voi määrätä tehtävään. Todellisten johtajien on
omattava antaumusta, tunnollisuutta, taisteluntahtoa, ideologista
tunteenpaloa sekä yleistä kyvykkyyttä. He eivät ole yleensä
syntyneet tällaisilla ominaisuuksilla varustettuina, vaan hankkivat
niitä vähitellen – askel askeleelta. On tärkeää, että he kehittävät
yhteistyökykyään ja luovat yhteishenkeä riistettyjen kesken.

Prout-tutkimuslaitos

Vuonna 1988 Sarkar perusti tutkimuslaitoksen edistääkseen Proutin

opiskelua ja suunnittelutyötä eri alueille. Laaja-alaisia tutkimuksia
tehtiin mm. länsiafrikkalaisen Togon valtion ja Venäjän Kaukoidän
Khabarovsk Krai -alueen kehittämiseksi. Alueelliset
tutkimuskeskukset tarkastelivat taloudellista tilannetta ja analysoivat
senhetkisten ongelmien syitä ja seurauksia. Tutkimuskeskus ehdotti
erityisiä proutistisia ratkaisuja ongelmiin, suositteli taloudellisia
toimenpiteitä ja poliittisia uudistuksia.
Joulukuussa 2003 Venezuelan valtio teki sopimuksen Proutist
Universalin kanssa kolmipäiväisestä koulutusjaksosta kahdelle
220
valtiollisen öljy-yhtiön (PDVSA) johtoportaan ryhmälle. Koulutus
oli nimeltään: ”Proutistinen talouden kehitysmalli uudenlaisen
tulevaisuuden luomiseksi Venezuelalle.” Se sisälsi Proutin
pääperiaatteet, Venezuelalle soveltuvia toteutussuunnitelmia sekä
esimerkkejä proutistien ja eri järjestöjen toteuttamista projekteista
maailmalla. Koulutus toteutettiin australialaisen
yliopistoluennoitsijan, tohtori Michael Towseyn ja kirjailijan
toimesta. Towsey on opiskellut Proutia 30 vuotta, julkaissut kaksi
kirjaa ja lukuisia artikkeleja. Hän on myös Australian Prout-
instituutin perustaja.
Maailman laajuiset Proutist Universalin neuvontapalvelut ja
tukijärjestelmät ovat valmiita jatkamaan Venezuelan, kuten myös
muiden maiden ja yhteisöjen, avustamista heidän pyrkimyksissään
luoda kestävää kehitystä kansansa hyväksi.
Australiassa proutistit ovat tehneet 50-sivuisen tutkielman
otsikolla: ”Periaatelinjauksia kapitalismin jälkeiselle yhteiskunnalle.”
Se antaa ohjeistusta siitä, miten Proutia voitaisiin soveltaa
lähitulevaisuudessa heidän maassaan.
Tämänkaltainen laaja alueellinen tutkimus ja suunnittelu, joka
pohjautuu Proutin universaaleille periaatteille, on välttämätöntä
toteutettaessa nopeaa kehitysprosessia, ettei taloutta
vahingoitettaisi, eikä ihmisille aiheutettaisi tarpeettomia vaikeuksia.
Prout-tutkimuskeskuksien henkilöstölle tarkoitettu 72-sivuinen
käsikirja: ”Johdatus seutukunnan suunnitteluun” on erinomainen
lähdeteos. Se selittää, miksi Proutin taloussuunnittelu alkaa aina
paikalliselta ruohonjuuritasolta ylöspäin. Koska alueet ovat hyvin
erilaisia riippuen säästä, maantieteellisestä sijainnista,
infrastruktuurista, luonnonvaroista, kuntarakenteesta jne. ei ole
mahdollista rakentaa vain yhtä yhtenäistä suunnitelmaa koko valtion
alueelle. Käsikirja esittää selkeästi, kuinka paneudutaan ongelmiin,
joista tietty yhteisö kärsii. Seuraavaksi selitetään, miten kootaan
tietoa alueen taloudesta ja yhteiskunnan tilasta sekä eri lähteistä että
suorin haastatteluin. Sen jälkeen kerrotaan, miten tietoa analysoidaan
ja lopuksi miten tehdään toimiva kehityssuunnitelma.
Tämän menettelyn avulla on mahdollista tarjota käytännöllisiä,
realistisia ehdotuksia, jotka tulevat hyödyttämään ihmisten elämää ja
vahvistamaan yhteisöä kokonaisuutena. Käsikirjan lukeminen on
hyödyllistä jokaiselle, joka on kiinnostunut paikallistalouden
kehittämisestä ja suunnittelusta.
 221
Se on saatavissa vapaasti osoitteesta
http://www.proutworld.org/ideology/ecdem/BLP.pdf. Jos tarvitset
apua toimintasuunnitelman laatimisessa, voit ottaa yhteyttä
kokeneihin proutisteihin pri@prout.org. Tämän kirjan liitteenä
oleva kirjaluettelo sisältää useita muita merkittäviä kirjoja ja
artikkeleita Proutista.
222
Malliosuuskunnat ja palveluprojektit

Osuuskunnat myötävaikuttavat yhteiskunnalliseen muutokseen sekä

jäsentensä että koko yhteisön lisääntyneen tiedostamisen kautta.
Jokainen osuuskunta auttaa omat jäsenensä ja ympäröivän yhteisön
tutustumaan osuuskuntien periaatteisiin.
Osuuskuntien menestymiseen vaaditaan mm. ympäröivän yhteisön
osoittamaa hyväksyntää. Neohumanistiset koulut, lastenkodit,
osuuskunnat ja ruokaohjelmat ovat ratkaiseva ja
korvaamaton askel yhdessä etenemiseen. Tällaisilla
yhteistyöhankkeilla tulee olemaan tärkeä rooli, kun
globaali talous järkkyy. Siinä vaiheessa ihmisten
huomio kohdistuu etsimään käytännöllistä vaihtoehtoa
entiselle järjestelmälle.
Kaikkien proutistien on osallistuttava sosiaaliseen
palvelutoimintaan. Ihmisten vaikeuksien kohtaaminen ja osattomien
auttaminen on unohtumaton kokemus, joka muuttaa ihmisen perin
pohjin. P. R. Sarkar kuvailee kirjoittamassaan lastenkirjassa:
”Sinisen meren kultainen lootus” tätä tapahtumaa kertomalla, kuinka
sankaria kosketti syvästi hänen näkemänsä hätä: ”Prinssin silmät
eivät saaneet unta. Hän pohti lakkaamatta: Mitä hyötyä on
koulutuksestani ja älykkyydestäni, jos en voi vapauttaa ihmiskuntaa
kurjuudesta? Syntymälläni ihmisenä tälle planeetalle ei tällöin ole
merkitystä.” 3

Joukkoliikkeet

Kaikki kansanliikkeet perustuvat tunteisiin, koska tunteisiin

vetoaminen on aina tehokkaampaa kuin logiikkaan. Negatiiviset
toista rotua, kansaa tai luokkaa vastaan suunnatut tunteet jakavat
ihmiskunnan ja aiheuttavat lopulta suurta kärsimystä. Johtajien
tulisikin herättää positiivisia tunnelatauksia, jotka kumpuavat
ihmisten kulttuuri-identiteetistä, sekä koota heidän henkinen
kapasiteettinsa riistoa ja moraalittomuutta vastaan. Näillä keinoin
positiivinen vallankumous lähtee kasvamaan. Ja vaikka lähtökohta
on paikallinen, nämä vahvat positiiviset tunteet voivat yhdistää
yhteiskuntaa sosiaalisesti ja ylevöittää ihmiskuntaa
maailmanlaajuisestikin.
 223
Proutistien tulee yhteistyössä muiden liikkeiden kanssa vastustaa
voimakkaasti tunteita hyväksikäyttäviä riiston muotoja. Järjestämällä
mielenosoituksia, marsseja ja protesteja yleisö saadaan liittymään
mukaan. João Pedro Stedile, dynaaminen Brasilian maattomien
liikkeen (MST) johtaja, sanoo: ”Kansankokoukset ovat osa
ihmisten elämää… Marssimisen henki on aina ollut olemassa koko
ihmiskunnan olemassaolon ajan.”4 Pyrkimykset Samajin eli
alueellisen joukkoliikkeen luomiseen perustuvat näille
näkökannoille.
Kansanliikkeet ovat avainasemassa vaihtokauppaan perustuvissa
klubeissa ja kansalaisneuvostoissa, jotka parhaillaan levittäytyvät
mm. Argentiinassa. Maailman sosiaalifoorumilla ja sen suojiin
syntyvillä alueellisilla foorumeilla on potentiaalia kehittyä
maailmanlaajuiseksi liikkeeksi, joka muuttaa maailmaa.
Miten vallankumouksellinen liike voi toivoa menestyvänsä
vastustaessaan ylivoimaiselta näyttävää vihollista, jonka
käytettävissä on valtava sotilaallinen ja taloudellinen mahti?
Filippiinien diktaattoripresidentin Ferdinand Marcosin kaudella
ihmiset sanoivat, että hänellä ”on kaikki kolme G:tä: kaikki aseet
(guns), kulta (gold) ja salamurhaajat (goons)”. Siltikin vuonna 1986
kansalaiset kokoontuivat kaduille vastustamaan häntä ja taktiikka,
jota he kutsuivat ”ihmisvoima”-taktiikaksi oli lisättävä poliittisen
tieteen oppikirjoihin menestyksekkäänä sosiaaliseen muutokseen
strategiana. Kansalaisliikkeet ovat kaataneet diktaattoreja:
Haiti (Duval 1988), Itä-Euroopan kommunistimaat,
Thaimaa (Suchinda 1992) ja Indonesia (Suharto 1998).
Sarkar kertoi näistä voimista kirjoittaessaan: ”Kansannousua
vastustavilla voimilla on käytettävissään suunnaton sotakoneisto.
Siitä huolimatta vallankumoukselliset voittavat… koska moraalinen
ja henkinen voima on pohjiltaan aina suurempi kuin fyysinen
voima.” 5

Protestit globaalia kapitalismia vastaan

Prout asettaa kaiken taloudellisen ja poliittisen toiminnan

yksiselitteisesti tärkeimmäksi asiaksi kaikkien hyvinvoinnin
takaamisen. Jokaisen yhteisön, joka sallii ihmisten kärsivän
perustoimeentulon puutteesta, täytyy muuttua. Sarkar sanoi sen
224
täysin kaunistelematta lausuessaan: ”Toteutettaessa kaikkien
ihmisten yhteistä hyvää on välttämätöntä hävittää kapitalismi
perinpohjaisesti.” 6
Proutistit ovat osallistuneet aktiivisesti kasvavaan protestiaaltoon
kapitalismia vastaan Seattlessa (1999), Washingtonissa, Prahassa,
Melbournessa, Belo Horisontessa (2000), Quebecissa, Genevessä
(2001) ja Buenos Airesissa. Näissä protesteissa sovelletaan kolmea
erilaista taktiikkaa, joista ensimmäisenä on koulutus ja tiedostamisen
tason nostaminen. Viikkoja ennen tapahtumaa kaupungin asukkaille
tiedotetaan protesteista jakamalla esitteitä, kiinnittämällä julisteita ja
antamalla paikallisradioille haastatteluja. Yliopistoissa,
korkeakouluissa, kirkoissa ja asukasyhdistystiloissa järjestetään
luentoja ja seminaareja, joissa asiantuntijat selittävät, miksi
kapitalistiset instituutiot ovat niin ongelmallisia. Tulevaisuudessa
keskustelua vaihtoehdoista kapitalismille tarvitaan kipeästi.
Aktivisteja ja protestiin osallistujia rohkaistaan opiskelemaan
globaalia kapitalismia ollakseen kykeneviä kertomaan muille sen
virheistä.
Toinen taktiikka ovat lailliset marssit ja väkijoukoille järjestetyt
kokoontumiset, joissa kerrotaan suurelle yleisölle tiedotusvälineiden
kautta, miten laajaa pahoinvointi on. Kolmas taktiikka on
osallistuminen poliittisiin, taloudellisiin ja tieteellisiin tilaisuuksiin ja
vaikuttaminen niiden kautta.
Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on myös oma
taktiikkalajinsa, se luo paineita olemassa olevia voimia vastaan.
Brent Blackwelder Maan Ystävien (Friends of the Earth), yhden
USA:n suurimman ympäristöjärjestön presidentti kertoo, miksi tämä
taktiikka on niin vaikuttava: ”Kahdenkymmenen vuoden ajan
olemme tuoneet eri puolilta maailmaa tusinoittain tiedemiehiä
todistamaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston
IMF:n johtajille ekologisesta tuhosta, sosiaalisesta alennustilasta ja
köyhyydestä, jotka ovat syntyneet heidän sponsoroimiensa
patorakennelmien ja muiden projektien vuoksi. Kahdenkymmenen
vuoden ajan molemmat tahot, sekä media, ovat olleet piittaamatta
meistä. Vasta nyt, kun kymmenet tuhannet nuoret ihmiset
protestoivat televisiokameroiden edessä, alkavat pankkiirit
kuunnella.” 7
Kansalaistottelemattomuus saa Maailmanpankin, Valuuttarahaston,
Maailmankauppajärjestö WTO:n ja muut ei-demokraattiset
 225
taloudelliset laitokset puolustuskannalle, eivätkä delegaatiot
rohkene yhtä herkästi kuin ennen osallistua kansainvälisiin
kokouksiin. Prahan protestin aikana Maailmanpankki ilmoitti, että
heidän kolmipäiväinen kokouksensa lyhentyy yhtäkkiä
kaksipäiväiseksi, ja niin kaikki poistuivat paikalta suunniteltua
aikaisemmin. Paine sai myös pankin johtavan virkamiehistön
puolustamaan toimiaan lehdistölle ja vakuuttelemaan halukkuuttaan
neuvotteluihin vastustajansa kanssa.
Seattlen protestien jälkeinen WTO:n kokous marraskuussa 2001
pidettiin Qatarissa, koska tämä pieni sotilasvaltio Persianlahdella oli
ainoa maa maailmassa, joka tarjoutui isännöimään
heidän kokouksensa.
Protestien oppitunnit

Näitä protesteja eivät johda supertähdet, eivätkä aktivistijärjestöt

yleensä toimi yksin. Sen sijaan järjestäjät toimivat yhteistyössä
demokraattisten periaatteiden mukaan ja päätökset tehdään
yhteisesti.
Washingtonissa aktivistijärjestöt toimivat tehokkaasti. Mukana oli
kymmenien vuosien kokemuksen omaavia väkivallattoman
toiminnan johtajia Vietnamin sodan ja Ihmisoikeusliikkeen ajoilta
saakka. Siellä oli myös 17–18 -vuotiaita nuoria, jotka johtivat
yhdessä kokouksia ja pitivät erinomaisia workshopeja: Miten
yhteispäätöksiä tehdään, miten kokouksia vedetään, väkivallattoman
protestin taktiikat, katuensiapu ja lailliset oikeudet. Nuoria ihmisiä
liittyy mukaan liikkeeseen, jos heille annetaan myös mahdollisuuksia
johtaa kykyjensä ja halujensa mukaan.
Tietysti joskus joutuu vastakkain määräilevien macho tyyppien
kanssa, jotka yrittävät saada järjestyskomitean tekemään mitä he
haluavat. Uskon että paras tapa toimia on jättää tällaiset kapea-alaiset
reaktiot omaan arvoonsa ja meidän jatkuva läsnäolomme ja työmme.
Mellakkavarusteet, joita poliisi käyttää mielenosoittajien silmien
edessä tuntuvat ensi kertaa nähtyinä loukkaavilta, ja heidän
käyttämänsä kyynelkaasu, vesisuihkut ja kumiluodit ovat erittäin
kivuliaita. Michael Meacher, Englannin ympäristöministeri sanoi
WTO:n kokouksen jälkeen: ”Mitä emme osanneet odottaa, oli
Seattlen poliisiosasto, joka onnistui kääntämään rauhallisen marssin
mellakaksi.” 8
Järjestelykomiteat tarjoavat koulutusta väkivallattomuudesta
226
auttaakseen uusia osallistujia valmistautumaan konfliktien
seurauksiin. On tärkeätä muistaa, että poliisit eivät ole vihollisia:
taistelemme muuttaaksemme kapitalistisen järjestelmän. Kaikissa
protesteissa tulee pidättäytyä joutumasta sanalliseen tai fyysiseen
kontaktiin poliisien kanssa.
Washingtonissa alueellisen komitean jäsenet kysyivät, olisinko
halukas pitämään jooga- ja meditaatiotuokioita lähistöllä
sijaitsevassa kokoontumispaikassa. Aloitimme sekä aamulla että
illalla 90 minuutin jaksot aktivisteille. Niistä tuli hyvin suosittuja,
osallistujia oli jopa 50 henkilöä kerrallaan. Aktivistit tunsivat olonsa
hyväksi joogaharjoitusten jälkeen, ja he istuivat myös mielellään
hiljaa meditoimassa. Jokaisen tuokion jälkeen kerroimme
vuorotellen, miksi olimme tulleet – yhteisestä unelmasta paremman
maailman luomiseksi. Myöhemmin katuprotestien aikana monet
tulivat kertomaan, miten kiitollisia he olivat näistä rauhoittavista
kokemuksista ja miten heistä tuntui, että se oli auttanut heitä
pysymään tyynenä uhkaavan väkivallan edessä.
Väkivallattomaan suoraan toimintaan osallistuminen uudistaa ja
muuttaa ihmistä pysyvästi, se on unohtumaton kokemus. Eläminen
radikaalia, terveellistä joogin elämää on henkilökohtaisesti
kehittävää, ja osallistuminen suoraan toimintaan tekee ihmisistä
vallankumouksellisia sosiaalisesti

Brasilian väkivallaton kansanliike uusliberalismia vastaan

Brasilian valtion uusliberalistisen yksityistämisprojektin myötä

useita liittovaltion julkisen rahoituksen turvin rakennettuja valtateitä
siirtyi yksityisomistukseen. Yksi suuryritys sai ilmaiseksi
haltuunsa Brasilian kansallisen valtatien nro 40, joka yhdistää Rio
De Janeiron Teresopólikseen. Valtio lainasi heille Kansallisen
sosiaalisen kehityspankin (BNDES) kautta 15 miljoonaa USA:n
dollaria tietulliasemien rakentamista varten viiteen eri paikkaan 146
kilometriä pitkän valtatien varrelle.
Yksi asema rakennettiin 1999 Teresopólisin kaupungin rajalle, ja
se jätti kaupungin peruspalveluiden ulkopuolelle 20 000 asukasta,
joiden valtaosan keskimääräinen kuukausiansio jää alle 225 USA:n
dollaria. Töihin, pankkiin, postiin, kouluun tai jopa leipomoon
ajettaessa tätä ainoaa kaupunkiin johtavaa tietä pitkin on maksettava
 227
1.80 USD tietullia sekä mennessä että tullessa. Tämä saa pienen 5
senttiä maksavan leivän Teresopólissa muuttumaan maailman
kalleimmaksi leiväksi! Työmatkojen tullimaksuista kertyy 86 USD
kuukaudessa, mikä on enemmän kuin keskimääräinen minimipalkka
(65 USD).
Tästä epäoikeudenmukaisuudesta suuttuneena joukko asukkaita
Proutisti Ary Moralesin johdolla aloitti julkiset mielenosoitukset
tietulliasemien rakentamista vastaan. Useiden protestien jälkeen,
joihin kaupunginhallitus tai suuryritys ei vastannut, aktivistit
yhteistoiminnassa alueen proutistien ja asukkaiden kanssa perustivat
kansanliikkeen nimeltä: ”Pedagio Não” (Ei tietulliasemia). He
päättivät yksimielisesti avata uuden, vaihtoehtoisen 4 kilometrin
pituisen tien kiertämään tietulliaseman. Kansanliike osti
maata, joka maksoi 3 500 USA:n dollaria tulevan tien
pohjaksi, ja he rakensivat tien yhteistyössä kahdessa
kuukaudessa. Vuoden säännöllisen käytön jälkeen tie
onnistuttiin päällystämään. Tietä käytti yli 2 300
ajoneuvoa päivässä.
Liike nähtiin selvänä uhkana – useat sen johtajat saivat nimettömiä
tappouhkauksia. Suuryritys ryhtyi oikeustoimiin sulkeakseen
vaihtoehtoisen tien. Sulkemispäätös tuli voimaan 12.5.2000. Liike oli
kuitenkin monien taistelujen ja voittojen tiimellyksessä onnistunut
luomaan ihmisissä vastustamistietoisuutta. Kymmenen päivän ajan
järjestettiin useita mielenosoituksia alkuperäisen tien sulkemiseksi.
Toisinaan ihmiset makasivat valtatiellä, tai he sulkivat tien palavien
autonrenkaiden avulla. Aktivistiryhmät yksi kerrallaan vastustivat
poliisia ja 15 henkilöä joutui pidätetyiksi protestin aikana. Lopulta
oikeuden päätös kumottiin, ja tuomari avasi vaihtoehtoisen tien
ymmärrettyään, että kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi oli
suuryrityksen taloudellista hyötyä tärkeämpää. Se oli voitto ihmisten
yhdistyneille ponnistuksille.

Tulevaisuuden toivoa
Suurin osa hallituksista riippumattomista kansalaisjärjestöistä ja
sosiaalisista liikkeistä on yhden asian liikkeitä. Ne keskittyvät
ajamaan selkeitä, lyhyen tähtäimen päämääriä. Prout-liike eroaa
niistä tässä suhteessa, koska se on laaja-alainen ja toimii
kokonaisvaltaisen muutoksen aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Kun
228
sen painopiste lisäksi on johtajakoulutuksessa, kokonaisvaltaisen
elämäntavan omaksumisessa ja aktivistien rohkaisemisessa
päivittäiseen meditaatioon, ne voidaan nähdä pitkän tähtäimen
panostuksena tulevaisuuteen.
Me elämme suuren muutoksen aikaa. Globaali kapitalistinen
riistojärjestelmä tulee pian päättymään. Sarkar sanoi tälle ajalle:
”Tekosi ovat nyt yhtäläiset, kuin sadan vuoden aikana tehdyt.”9
Monet tiedemiehet ovat samaa mieltä, sillä teollinen taloutemme
vaarantaa planeettaa ylläpitävät systeemit ennennäkemättömällä
vauhdilla. Kiireellisyyttä vaaditaan, jotta voitaisiin tarjota
käytännöllinen ekologinen vaihtoehto itsetuhoisen kurssin
kääntämiseksi. Tulevaisuuden sukupolvien turvallisuus ja
olemassaolo on vaakalaudalla.
Valitettavasti monet ihmiset masentuvat ja turhautuvat. Heidän
välittämisensä on koko maailman kattavaa, mutta
vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Itse asiassa ainoat asiat,
joita kykenemme kontrolloimaan, ovat omat tunteemme,
ajatuksemme ja tekomme.
 229

Kuitenkin ympäristöiskulauseella: ”Ajattele globaalisti, toimi

paikallisesti” on suuri merkitys. Ylläpitämällä universaalia
näkökulmaa yhteisömme ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnista ja
tehdessämme jotakin positiivista olimmepa missä tahansa, toimimme
aktiivisesti maapallon eheyttämiseksi. Näin meidän vaikutuksemme
voi myös laajentua, koska positiivinen esimerkki voi innostaa myös
muita auttamaan. Kun monien pieni panos yhdistetään, luodaan
synergiaa ja siten päästään myös käytännöllisiin tuloksiin.
Ranskalainen kirjailija Viktor Hugo kirjoitti: ”On olemassa jotain,
joka on vahvempi kuin maapallon kaikki armeijat – aate, jonka aika
on tullut.” Uskon, että taloudellinen demokratia, osuuskuntatoiminta
ja Prout ovat aatteita, joiden aika on tullut.
Voimmeko muuttaa maailman? Tietenkin voimme. Antropologi
Margaret Mead sanoi: ”Älä koskaan epäile, etteivät ajattelemaan
sitoutuneet kansalaiset voisi muuttaa maailmaa, todellakin se on
ainoa asia, joka on koskaan onnistunut.” 10

Nyt ihmiskunta vuotaa verta. Tulevaisuus on synkkä. Niinpä me

olemme tulleet tänne tehdäksemme jotain. Minä olen tullut tänne
tehdäkseni jotain, ja sinä olet myös tullut tänne tehdäksesi jotain.
Minun tuloni on merkityksellinen, ja sinun tulosi on yhtä
merkityksellinen. Me olemme tulleet kutsumustyöhön, ja meidän
elämämme yksilöinä ja yhteisöllisesti ovat kutsumustyötä. Ei
kutsumustöitä – meillä on yksi yhteinen kutsumustyö. Täällä me
kaikki olemme yhtä. Me olemme tulleet tehdäksemme jotain. Ja
tämä on syy.
Ja mikä on tulos? Maailma tajuaa, että ihmiskunta on yksi ja
erottamaton eikä mikään voima taivaassa tai maassa voi tuhota
tätä kunniakasta ihmiskuntaa. Me olemme tulleet tänne
pelastaaksemme ihmiskunnan.
Prabhat Ranjan Sarkar 11
230

LOPPUSANAT

MAHDOLLISUUS TOISENLAISEN
MAAILMAN LUOMISEEN ON KÄSISSÄMME
Frei Betto on Latinalaisen Amerikan kantavia ääniä sosiaalisen
oikeudenmukaisuuden puolesta. Brasilialainen dominikaanimunkki,
joka oli neljä vuotta poliittisena vankina sotilaallisen diktatuurin
aikana ja on elänyt aktivistina kaikkein köyhimpien kanssa. Hän on
kirjoittanut enemmän kuin neljäkymmentä kirjaa, kuten: Fidel and
Religion, Castro Talks on Revolution and Religion with Frei Betto
(Simon and Schuster, 1987), joita on myyty enemmän kuin kaksi
miljoonaa kopiota maailmanlaajuisesti.

Edistyksellisen hyödyntämisen teorian malli (Prout) täydennettynä

muiden tekstien kanssa ja esitettynä tässä Dada Maheshvaranandan
tiivistämänä yhdistää monia aloitteita ja vaihtoehtoja ihmiskunnan
auttamiseksi, jotta voitaisiin saavuttaa voitto uusliberalistisesta
kapitalismista. Parhaillaan käynnissä oleva globalisaatioprosessi on
itse asiassa rikollinen maailmanlaajuinen siirtomaavallan prosessi.
On tarpeen sanoa, että nykyään kaksi kolmasosaa (n. 4 miljoonaa
ihmistä) ihmiskunnasta elää köyhyysrajan alapuolella...
...Malliyhteisössä jokaiselle henkilölle annetaan hänen tarpeidensa
mukaan ja jokaista pyydetään osallistumaan kykyjensä mukaan.
Jokaisen yhteisön jäsenen tulisi nauttia samoista oikeuksista ja
mahdollisuuksista.
Tulevaisuuden kieli on kokonaisvaltainen henkisyyden kieli –
poliittinen henkisyys, joka ei erota kehoa hengestä. Meditaation on
perusta tämän kokemiseen. Se on elämän eheyttämisen alkulähde.
Kun meditoin hiljaisuudessa, tunnen itseni herkäksi ja haavoittuvaksi
Jumalan tahdolle. Meditoin joka aamu ja ilta 40 minuutista tuntiin.
Minusta se tuntuu vähältä – kun olin vankilassa, meditoin
enimmillään neljä tuntia päivässä...
...Maailman sosiaalifoorumin teema ”Toisenlainen maailma on
mahdollinen” viittaa meidän jaettuun unelmaamme toisenlaisesta
maailmasta, jota voitaisiin kutsua jälkikapitalistiseksi, globaaliksi,
neohumanistiseksi jne. Tulisi korostaa, että ihmiskunnalla on
 231
tulevaisuus ainoastaan, jos jaamme maapallon varat ja ihmistyön
hedelmät.
Proutin perustuslakiehdotukset sisältävät eettisen yhteenvedon
kaikesta, mitä ihmiskunta tarvitsee toteuttaakseen tämän
maailmanlaajuisen veljeyden ohjelman pohjautuneena planeetan
resurssien jakamiseen ja maiden hyvinvointiin. Proutin suuri
merkitys on, että sen uudenlaisen maailman näkemys ei ole
koostunut vain poliittisista, sosiaalisista ja taloudellisista suhteista,
vaan myöskin koulutuksellisesta, ihmisten välisistä suhteista ja
henkisyydestä.
Ottakaamme nyt tämän teoksen sisältö käsiteltäväksi uskolla ja
rohkeudella. Koska unelmiemme aihe tulevaisuus tulee todelliseksi
vain, jos me kylvämme sen siemenet tänään, tässä hetkessä.