2/2010

Maailma ilman
maataloustukia?
s.6
Rauhalan kuvissa
vallitsee luonto
s.14
Kyytiä fosforille
s.17
Genomi kertoo
yhä enemmän
s.4
Pääkirjoitus
kuva: VEIKKO SOMERPURO
Sananvapauden suojassa
Mediassa ja tutkimuslaitoksissa on tänä syksynä keskusteltu
kiivaasti tutkijoiden sananvapaudesta ja tutkimuslaitosten vies-
tintäpolitiikasta. Saako tutkija puhua tutkimustuloksistaan jul-
kisuudessa? Milloin puhutaan yksityishenkilönä, milloin orga-
nisaation työntekijänä?
Tutkijoiden sananvapautta rajoitettaessa liikutaan tulenaral-
la alueella, sillä tieteen vapaus ja riippumattomuus on yksi län-
simaisen yhteiskunnan keskeisimpiä arvoja. Intressiristiriidat li-
sääntyvät sitä mukaa kun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen ja
tilaustutkimusten määrä kasvaa. Toisaalta tutkimuslaitoksen on
tänä päivänä saatava rahoittajia mukaan, koska julkisen rahoi-
tuksen määrä vähenee koko ajan.
Joskus julkistettava tutkimus saattaa puhua toista kuin ai-
kaisempi tulos tai olla punainen vaate rahoittajalle. Silloin käy-
dään keskustelu, jossa periaatteet selvitetään. Loppupelissä
2 MTT ELO asiakaslehti
avoin viestintä kuitenkin kannattaa kaikkia osapuolia – niitäkin,
jotka ovat pelänneet, että sahaavat altaan omaa oksaa.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa sektoritutkimuslaitoksen viestin-
nässä, jonka kautta suurin osa tutkimustuloksista julkistetaan
tiedotteina ja lehtijuttuina? Onko edes mahdollista olla astumat-
ta aina jonkun varpaille?
Esimerkiksi tässä MTT ELO:ssa puhutaan luomutuotannos-
ta, jota tukevia tutkimuksia on tehty useita. Emme väitä, että se
olisi ainoa oikea tapa viljellä maata.
Yhtenä juttuaiheenamme on, mitä tapahtuisi, jos maatalou-
den tukeminen loppuisi. Ehkäpä rasvaveron kannattajat harmis-
tuvat lehden sivuilta löytyvästä tuloksesta, jonka mukaan kym-
menen prosentin veronkorotus rasvaa sisältäville elintarvikkeille
vähentäisi rasvan kulutusta vain puolisen prosenttia. Herättää
varmasti keskustelua puolesta ja vastaan, mutta tutkimus näyt-
tää suuntaa tässäkin.
Viestintätyötä olisi mahdoton tehdä, jos emme luottaisi tutki-
joihimme ja heidän tuloksiinsa. Tutkimuslaitos ei ole kone, joka
luo virallisen ja yksituumaisen kantansa, vaan se koostuu ihmi-
sistä, joilla on mielipiteitä. Syntyy mielenkiintoisia ja ajassa muut-
tuvia tutkimustuloksia – ihan kuten vapaassa tieteessä pitääkin.
Ulla Jauhiainen
päätoimittaja
2/2010
MTT ELO 2/2010 MTT ELO netissä:
Maa- ja elintarviketalouden www.mtt.fi/elo
tutkimuskeskuksen asiakaslehti Julkaisija:
3. vuosikerta MTT, puh. (03) 41 881,
ISSN 1797-7312 (painettu) etunimi.sukunimi@mtt.fi, www.mtt.fi
ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu) Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT
Toimitussihteeri: Minna Nurro, MTT
Tilaukset: Kannen kuva: Veikko Somerpuro
Tarja Lintula, MTT, Layout ja taitto: ID BBN
puh. (03) 4188 2219 tai Paino: Forssa Print Oy
viestinta@mtt.fi

Valmistettu Novatech Satin 135 ja Gloss 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Sisältö:
Pääkirjoitus Inspiraation lähteellä
Avoin viestintä kannattaa, Oma maatila on osa taiteilija s.10
tuumii Ulla Jauhiainen. Osmo Rauhalan identiteettiä.
Sivu 2 Sivu 14

Genomit avautuvat Ravinteet kiinni

Teknologian kehitys on vauhdittanut MTT kehittää tehomenetelmiä
eläinten perimän tutkimusta. fosforipäästöjen vähentämiseen.
Sivu 4 Sivu 17

Markkinahintaan Ilmastopäästöt alas

Mitä tapahtuisi maataloudelle ja Tutkimus pureutuu maatalouden
ruuan hinnalle ilman tukia? kasvihuonekaasupäästöjen lähteisiin.
Sivu 6 Sivu 18

Maailma muuttuu Hoivaa ja työtä maalla

Globaalit megatrendit vaikuttavat Saksalainen luomutila työllistää
myös suomalaisten ruokapöytään. ja kouluttaa kehitysvammaisia.
Sivu 8 Sivu 20
kuva: TOMI LEPORINNE
Rikkaat aromit Kolumni
Lyhyt mutta valoisa kesä saa Matti Mäkelä arvostaa
suomalaisomenan maistumaan. kulttuurista monimuotoisuutta.
Sivu 9 Sivu 22

Lypsyn aika Väitöstutkimuksia

Keittiömestari Heikki Ahopellon Sivu 23
kyytönmaitojuustoilla on kysyntää.
Sivu 10 Maitotaitoa Keniaan
MTT on mukana kehittämässä
Ruista kautta aikojen Kenian rehu-maitoketjun turvallisuutta.
Suomessa on syöty ruista Sivu 24
jo tuhansien vuosien ajan.
Sivu 13
Lyhyesti s.14
Sivu 26
kuva: VEIKKO SOMERPURO

MTT ELO asiakaslehti 3

Genomit avautuvat
teksti: MINNA NURRO kuva: VEIKKO SOMERPURO
Pintaa syvemmälle
Genomiikka etsii ratkaisuja kotieläin-
ten terveys- ja tuotanto-ongelmiin nii-
den omasta perimästä. MTT aloitti
eläinten geenikartoituksen pari vuo-
sikymmentä sitten, jolloin tutkimuk-
sen tavoitteena oli nopeuttaa eläinja-
lostusta. Nyt tutkijat pureutuvat yhä
syvemmälle geenien ja ympäristön
monitahoiseen vuorovaikutukseen.
4 MTT ELO asiakaslehti
Teknologian kehitys on vienyt geno-
miikkatutkimusta nopeasti eteen-
päin. Professori Kevin Shingfield ja
tutkija Anu Sironen etsivät ratkaisu-
ja kotieläinten terveys- ja tuotanto-
ongelmiin DNA-molekyylien tasolta.
G
enomiikka eli eliöiden perimän
rakenteen selvittäminen on tie-
teenalana nuori. Se alkoi ke-
hittyä 1980-luvun lopulla DNA:n monista-
miseen soveltuvien menetelmien ja lait-
teiden kehittymisen myötä.
MTT lähti tuolloin nopeasti mukaan
eläinten genomin tutkimukseen. Alan uran-
uurtaja MTT:ssä, professori Johanna
Vilkki kertoo, että työ alkoi 1990-luvun
alussa geenikartoituksella ja alkiotutki-
muksella. Kansainvälisessä yhteistyössä
MTT on osallistunut mm. naudan, kanan
ja sian perimän kartoitukseen.
– Tutkimuksen tuloksena on tuotet-

tu valintamerkkejä, joiden avulla jalosta-
ja voi poistaa haitallisia ominaisuuksia tai
parantaa tuotteen laatua. Tulevaisuudes-
sa eläinten jalostusarvo voidaan ennustaa
aiempaa paljon nopeammin, Vilkki sanoo.
Jättiharppauksia eteenpäin
Viime vuosina genomiikka on edennyt
jättiharppauksin teknologisen kehityk-
sen siivittämänä. Kun vielä 1990-luvulla
geenejä jäljitettiin kromosomeista melko
epätarkkojen karttojen avulla, nyt käytös-
sä on yhden emäsparin eroja tunnistavia
SNP-merkkejä (single nucleotide poly-
morphism). Tärkeimpien kotieläinlajien
perimän koko emäsjärjestys tunnetaan.
– Satojen tuhansien tiheiden SNP-
merkkien avulla pystytään laatimaan ai-
empaa tarkempia geenikarttoja. Uudet
tehokkaat sekvensointityökalut mahdol-
listavat myös sen, että geenien erilaiset il-
menemismuodot kudoksissa voidaan sel-
vittää samalla kertaa, Vilkki toteaa.
Parempaa laatua ja terveyttä
Perimän hienokartoituksen lisäksi MTT:ssä
on ryhdytty tarkastelemaan geenien ja ym-
päristön monimutkaista vuorovaikutusta.
Vilkin mukaan perimän tutkimus lähestyy
nyt systeemibiologista näkemystä.
Genomitutkijoita kiinnostavat sekä ko-
tieläintuotteiden laadun että eläinten ter-
veyden taustalla toimivat perimän meka-
nismit. MTT:n tutkimuskohteita ovat muun
muassa nautojen hedelmällisyysongelmat
ja utaretulehdus sekä kananmunan kuo-
ren kestävyys.
– Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat
eläinten tuotannolliseen kilpailukykyyn.
Samat ongelmat esiintyvät kaikkialla Eu-
roopassa, ja tutkimusta tehdään tiiviis-
sä kansainvälisessä yhteistyössä, Vilk-
ki huomauttaa.
MTT on osallistunut esimerkiksi EU:n
tutkimuksen 6. puiteohjelman SABRE-tut-
Genomit avautuvat
Hyppivä geeni
johdatti uusien
arvoitusten
jäljille
kimusohjelmaan, joka päättyy tänä syksy- Suomalaisilla yorkshire-karjuilla yleistyi
nä. Jättimäisessä hankkeessa on yhteen- 1990-luvulla nopeasti perinnöllinen siittiö-
sä 33 eurooppalaista tutkimuslaitosta ja vika, joka aiheutti sioille hedelmättömyyt-
se koostuu kymmenestä tutkimuskoko- tä. Tutkija Anu Sironen MTT:stä jäl-
naisuudesta. jitti siittiövian syyksi hyppivän geenin eli
MTT:n tutkijat ovat olleet mukana SAB- retroposonin ja kehitti testin, jonka avul-
RE:n kolmessa kokonaisuudessa: selvit- la geenivirheen kantajat on karsittu sika-
tämässä naudan tiinehtymiseen vaikut- populaatiosta.
tavaa geenitoimintaa, utaretulehduksen Tutkimus kuitenkin jatkuu. Hyppivä
patogeenialtistuksen vaikutusta geeni- geeni oli tarrannut kiinni isoon ja moni-
tasolla sekä tuottamassa kananmunan mutkaiseen spef2-geeniin, joka esiintyy
kuoren kestävyyden parantamiseen tar- kaikilla nisäkkäillä, myös ihmisellä. Spef2
koitettuja valintamerkkejä. säätelee siittiön hännän lisäksi elimistön
monien muiden värekarvojen ja kudos-
Molekyylien tasolla ten kehitystä.
Sironen selvittää nyt spef2-geenin
Geenitutkimuksen uusinta aluetta edus- tuottamia proteiineja ja niiden toimintaa.
taa nutrigenomiikka: se selvittää solu- ja Hiirimallilla on tarkoitus tutkia, mitä gee-
molekyylitasolla, miten ravitsemus muok- nin hiljentäminen vaikuttaa hedelmällisyy-
kaa geenien toimintaa soluissa. Profes- teen ja esimerkiksi hengitysteihin.
sori Kevin Shingfield MTT:stä – Spef2-geeni on tärkeä tekijä lisään-
huomauttaa, että näköpiirissä olevien so- tymisessä, ja se voi auttaa myös muiden
vellusten kirjo on laaja. sairauksien synnyn jäljille. Geenin toimin-
– Nutrigenomiikan avulla voidaan te- nasta on vedettävissä vahvoja johtopää-
hostaa tuotantoa ja vähentää sen ympä- töksiä myös ihmispuolelle, Sironen toteaa.
ristövaikutuksia sekä kohentaa eläinten
terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi voidaan
nostaa tuotteiden laatua, hän kuvailee.
Shingfield kollegoineen tutkii nauto-
jen ruokinnan muutosten vaikutusta nii-
den maitorasvasynteesiin. Tutkimuksen
tavoitteena on parantaa maitorasvan laa-
tua ja selvittää korkeatuottoisten lehmien
hedelmällisyysongelmien taustalla toimi-
via mekanismeja.
– Olemme tähän mennessä tehneet
yhden kokeen eräällä mikroravinteella, ja
analysoineet sen vaikutuksia lehmien mai-
torasvasynteesiin ja rasvan koostumuk-
seen. Tutkimus voi auttaa ymmärtämään
myös ihmisten rasva-aineenvaihduntaa,
ja se on tarkoitus ulottaa myöhemmin
muihinkin eläinlajeihin, Shingfield toteaa.
Teknologian kehittymisestä huolimat-
ta genomitutkimus on yhä hidasta työtä,
ja valmiita tuloksia on odotettavissa vas-
ta vuosien uurastuksen jälkeen.
Kuva: YRJÖ TUUNANEN/MTT:n arkisto
MTT ELO asiakaslehti 5
Markkinahintaan
teksti: HANNU KASKINEN
kuva: VEIKKO SOMERPURO/MTT:n arkisto
Jos maataloutta
EI TUETTAISI?
Loppuisiko Suomesta maataloustuotanto, jos sitä ei tuettaisi? Mitkä maat voit-
taisivat, jos maailmankaupasta poistettaisiin suojatullit? Ajatusleikkiin ryh-
tyy kaksi maatalouspolitiikan professoria.
S
uomen maatalouden 4,3 miljar-
din euron liikevaihdosta tuli vii-
me vuonna markkinoilta 57 pro-
senttia sekä kansallisina ja EU-tukina 43
prosenttia. Tukien summa oli 1,9 miljardia
euroa.
Liikevaihdosta 3,5 miljardia meni tuo-
tantopanoksiin. Maataloustuloa eli korva-
usta omalle työlle ja pääomalle viljelijät
hankkivat 0,845 miljardia euroa.
– Jos maataloustuet lopetettaisiin koko
maailmassa – ja teollisuus ja kauppa pi-
täisivät katteensa nykyisellään – maata-
loustuotteiden maailmanmarkkinahinnat
nousisivat. Tämä nostaisi elintarvikete-
ollisuuden kustannuksia, mikä näkyisi
kuluttajan ruokakorissa nopeasti, arvioi
maatalouspolitiikan professori Jyrki
Niemi MTT:stä.
Kollega Helsingin yliopistosta eli pro-
fessori Jukka Kola on samaa mieltä.
Ruokateollisuus kärsisi
Niemi ei usko, että maataloustukien pois-
to lopettaisi Suomessa maataloustuotan-
non, mutta etenkin viljanviljely romahtai-
si. Rehuviljaa viljeltäisiin vain sen verran,
mitä ympäristölait vaatisivat lannanlevi-
tyksen takia.
Kotieläintuotanto säilyisi osittain hal-
van tuontiviljan varassa. Sian- ja siipikar-
janlihaa tuotettaisiin lähinnä Länsi- ja Ete-
lä-Suomessa, lähellä satamia.
Naudanlihantuotanto riittäisi noin puo-
leen kotimaan kulutuksesta. Pula kotimai-
sesta raaka-aineesta likimain lopettaisi ja-
lostavan elintarviketeollisuuden.
– Jotkut yritykset säilyisivät brän-
däämällä tuotteensa, sillä osa kuluttajis-
ta maksaisi enemmän kotimaisista elin-
tarvikkeista, Niemi täsmentää.
6 MTT ELO asiakaslehti
Maitoa heruisi yhä
Maidontuotanto leikkautuisi Niemen mu-
kaan yli neljänneksellä. Juustosta ja jää-
telöstä tulisi lähes täysin tuontituotteita.
Leipomot eivät kärsisi, koska leipä leivot-
taisiin yhä lähellä kuluttajia. Myllyt olisi-
vat kuitenkin vaikeuksissa, ja jauhot tuo-
taisiin muualta.
Kola tiivistää, että pohjoisissa luon-
nonoloissa kasvinviljely on heikoilla. Ti-
lannetta voisi tosin muuttaa esimerkiksi
vahva satsaus kotimaisen valkuaisraa-
ka-aineen tuotantoon, huoltokyvyn pa-
rantamiseksi.
– Suomessa maito on suhteellises-
ti kilpailukykyisin maataloustuote, ja lyp-
sykarjatuotokset ovat maailman huippua.
Enenevästi korostuu elintarviketuotan-
non kyky tuottaa lisäarvoa muun muassa
terveysvaikutteisin tuottein, Kola miettii.
Harva viljelijä pärjäisi
Jyrki Niemi arvelee, että kovan markki-
natalouden varaan joutuneista Suomen
maataloustuottajista valtaosa menettäi-
si kaikki tulonsa.
– Vaikka pellon hinta noin puolittui-
si ja muut tuotantokustannukset alenisi-
vat, silti tuotot jäisivät selvästi kustannuk-
sia pienemmiksi. Konkurssit yleistyisivät.
Myös Jukka Kola uskoo, että maan
hinta alenisi suuresti, jos tuet poistuisi-
vat. Viljelyä jatkaville olisi peltoa parem-
min saatavilla, vaikka niiden sijainti hait-
taisi viljelyä.
– Suomessa on tulevaisuudessa ny-
kyistä harvempia maatiloja ja tuotanto-
suuntia, mutta keskittyneemmin, Kola
povaa.
Tullit suojaavat Eurooppaa
Maatalouskaupan vapauttaminen lisäisi
merkittävästi tuontia EU-maihin muual-
ta maailmasta. Varsinkin täkäläinen so-
kerin- ja lihantuotanto kärsisivät, koska
tullit vaikuttavat niihin suuresti. EU näet
suojelee jäsenmaidensa tuotantoa kor-
keilla tullimaksuilla.
Niemi arvelee, että ainakin Brasilia,
Argentiina ja Meksiko lisäisivät vientiään
maailmanmarkkinoille. Kola näkee, että
tullittomuudessa muut voittavat, mut-
ta Eurooppa menettää. Kilpailukyvyltään
heikko Suomi menettää erityisen paljon
jo parissa vuodessa.
– Suhteellinen kilpailukyky on tosin hi-
taasti muuttumassa, kun sään ääri-ilmiöt
ovat lisääntymässä. Ilmastonmuutos voi
kääntää asetelmat. Esimerkiksi Australi-
an kaltainen nykyinen vahva tuotantoalue
ei ole yhtä vahva jatkossa, Kola aprikoi.
Hän päättelee, että ruuan maailman-
markkinahintojen nousu pistää monet ku-
luttajat valitsemaan entistä edullisempia
elintarvikkeita. Maailmanmitassa tämä tar-
koittaisi esimerkiksi sitä, että talouskas-
vusta nauttineessa Kiinassa kasvisruo-
kavalio ei monellakaan vaihtuisi lännen
malliin liharuuaksi. Tässä ratkaisee toki
tulojen ja hintojen suhteellinen kehitys.
Lisäksi Kola on havainnut joko pro-
tektionistisen tai huoltokykyä painotta-
van ajattelun paluuta. Ruoka on perushyö-
dyke, jonka saatavuus halutaan turvata.
Tukien uusi logiikka
Jyrki Niemi sanoo, että EU:ssa maatalous-
kaupan vapauttamista ajavat vain Iso-Bri-
tannia, Tanska, Ruotsi ja Viro.
 Markkinahintaan

– EU:ssa maatalouden suojelua on vä-

hennetty asteittain, ja maatalouspolitiikan
merkitys ruokamarkkinoilla pienenee. Tu-
levina vuosina ympäristö-, energia- ja il-
mastonmuutospolitiikoilla ohjataan maa-
taloustuotantoa, Niemi pohtii.
Jukka Kola jatkaa, että EU-budjetista
jo yli kymmenen prosenttia, eli lähes 16
miljardia euroa, on suunnattu maaseudun
kehittämiseen. Puhdas maataloustuki on
tänä vuonna noin 30 prosenttia eli lähes
44 miljardia euroa.
Kuluttaja maksaa aina. Maa-
– Perinteisiä maataloustukia on muo- taloustuista luopuminen koko
kattu ja muokataan esimerkiksi maisema-, maailmassa nostaisi ruuan hin-
ympäristö- ja eläinten hyvinvointituiksi. taa, koska ruuan raaka-aineiden
kallistuminen nostaisi elintar-
Silti ne yhä kohdentuvat maatiloille, ja ne viketeollisuuden tuotantokus-
vaikuttavat myös maataloustuotantoon, tannuksia.
Kola muistuttaa.

MTT ELO asiakaslehti 7

Maailma muuttuu
teksti: SARI TIIRO kuva: VEIKKO SOMERPURO
Ratkaiseeko
raha?
Professori Xavier Irz kollegoineen tutkii MTT:ssä, mikä oh-
jaa suomalaisten ruokatottumuksia ja miten käy ruokavali-
on terveellisyydelle. Voidaanko syömistä ohjata verotuksella?
K
arkkivero meillä jo on, mutta
jos rasva ja suola pannaan ve-
rolle, mikä muuttuu suomalais-
ten ruokapöydässä? Ja tuleeko meistä
terveempiä ja solakampia?
Entä mitä koko elintarvikeketjussa ta-
pahtuu, kun energian hinta nousee tai yhä
useampi valitseekin lautaselleen luomua
ja lähiruokaa?
Tällaisiin kysymyksiin pureutuu par-
haillaan professori Xavier Irz MTT:stä. Hän
koordinoi tutkimushanketta, jossa analy-
soidaan globaalien megatrendien vaiku-
tusta suomalaisten ruokavalioon ja koko
elintarvikeketjuun. Hanke on osa MTT:n
Hyvinvointia ruuasta -tutkimusohjelmaa.
Näkökulma leveäksi
Irz kollegoineen kehittää malleja, jotka ku-
vaisivat, miten tuotannontekijöiden hin-
nanmuutokset vaikuttavat elintarvikkei-
den kuluttajahintoihin ja miten muutokset
8 MTT ELO asiakaslehti
kuluttajahinnoissa puolestaan vaikuttavat
elintarvikkeiden kysyntään.
– MTT:ssä on aiemmin tutkittu näitä
samoja kysymyksiä funktionaalisten elin-
tarvikkeiden näkökulmasta. Nyt tarkaste-
lemme suomalaisten ruokavaliota ja elin-
tarvikkeiden kulutusta laajasti, Irz kertoo.
Näkökulman laajentaminen palvelee
hänen mukaansa paitsi elintarvikeketjun
toimijoita myös kansanterveydestä käy-
tävää keskustelua.
– Vaikka suomalaisten ruokavalio on-
kin muuttunut muutamassa vuosikymme-
nessä huomattavasti ja terveyden kannal-
ta parempaan suuntaan, meille on tullut
uusia huolenaiheita kuten lihavuus ja kak-
kostyypin diabetes. Tutkimuksemme tuot-
taa luotettavaa tietoa siitä, miten hinta oh-
jaa suomalaisten ruokavalintoja.
Sivuvaikutuksia
Tähän mennessä Irz on havainnut, että
rasvaveron kannattajat pettyisivät.
– Kymmenen prosentin veronkorotus
rasvaisille ja rasvaa sisältäville sokerisil-
le elintarvikkeille vähentäisi rasvan koko-
naiskulutusta vain puolisen prosenttia.
Korotuksen pitäisi olla todella merkittävä.
Elintarvikkeiden arvonlisäveromuutok-
silla näyttäisi muutoinkin olevan vain vä-
häinen vaikutus suomalaisten ruokava-
lion terveellisyyteen. Paljon käytettyjen
elintarvikkeiden hinnanmuutokset nimit-
täin aiheuttaisivat ”sivuvaikutuksia”, jot-
ka puolestaan heikentäisivät ruokavalion
ravitsemuksellista laatua.
– Jos rasvavero nostaisi rasvaisten ruo-
kien hintaa, myös vihannesten ja hedelmi-
en kysyntä saattaisi laskea. Tämä taas ei
olisi terveyden kannalta tavoiteltava tulos.
– Kaikki kulutusmuutokset eivät kui-
tenkaan ole sidoksissa hintaan, ja sik-
si aiommekin analysoida myös joidenkin
terveellisiksi miellettyjen tuoteryhmien ky-
synnän kehitystä, Irz lisää.
 Rikkaat aromit

teksti: MARJATTA SIHVONEN kuva: YRJÖ TUUNANEN/MTT:n arkisto

Xavier Irz
tausta:
Maailman
• Kotoisin Ranskan maaseudulta
• Kiinnostunut biologiasta ja
maatalouteen liittyvistä
pohjoisimmat omenat
taloudellisista kysymyksistä
• Tohtoriksi Minnesotan
yliopistossa 2000 aiheenaan MTT:n hedelmätarhoilla Piikkiössä
maatalouden merkitys erityisesti on jalostettu maailman pohjoisimpia
kehittyvien maiden talous-
kehityksessä
omenia jo 50 vuotta.
ura:
Ammattimaista omenanviljelyä ei harjoite- Talvenkestävyys haaste
• Tutkijaksi MTT:hen 2008
• Sitä ennen työskenteli ta muualla näin pohjoisilla leveysasteilla.
neuvonantajana Britannian Maukkaat hedelmät ja vähäinen kasvin- Toisen maailmansodan aikana Suomen
elintarvikevirastossa Lontoossa
suojeluaineiden käyttö tekevät pohjoisis- hedelmänviljely koki ankaran takaiskun,
sekä opettajana ja tutkijana
mm. Britanniassa ja Tunisiassa ta omenista ainutlaatuisia. sillä suuri osa omenapuista kuoli sotatal-
perhe:
Suomalainen omena kypsyy lyhyen vien kovissa pakkasissa. Tahvonen ker-
Suomenruotsalainen vaimo, kesän aikana. Säteilysummana mitattu- too, että omenapuiden talvenkestävyys
johon tutustui Minnesotassa, na se saa kuitenkin auringon valoa yhtä on yhä jalostustyön suurin haaste.
ja kaksi lasta
paljon kuin keskieurooppalaiset toverinsa. – Lisäksi parannamme hedelmien laa-
erityistä: – Lisäksi meillä tuotteiden jälkikypsy- tua, kuten kokoa, makua ja kauppakes-
Hämmästelee suomalaisessa
ruoka-kaupassa
tys tehdään normaalivarastossa, jossa aro- tävyyttä sekä puun viljelyominaisuuksia.
valmiiksi marinoitua lihaa, mit edelleen rikastuvat, kertoo professori Viime vuosikymmenen jalostuksessa on
terveysväittämien paljoutta ja Risto Tahvonen MTT:stä. haettu lisäksi ruvenkestäviä jalosteita ke-
kevyttuotteiden määrää.
miallisen torjunnan vähentämiseksi.
”Alkaa olla vaikea löytää Lyhyen kesän aromi Tulevaisuuden omenanjalostuksen ja
elintarvikkeita, varsinkin lajikevalinnan on Tahvosen mukaan kes-
maitotuotteita, jotka olisivat
ei-kevyttuotteita.”
Kasvuolot ja tuontiomeniin verrattuna eri- kityttävä ilmastonmuutokseen. Kasvukau-
lainen varastointi antavat suomalaiselle si pitenee alkupäästä ja pimeät, lämpimät
omenalle oman makunsa. Samoista syistä syksyt antavat aikaa talveentumiseen.
niihin kehittyy runsaasti C-vitamiinia. Pro- Myös satunnaisia kovia pakkastalvia tul-
fessori Tahvonen kehottaakin nauttimaan lee Suomeen jatkossakin.
suomalaista omenaa paljon ja kuorineen. – Ilmastonmuutoksen haasteisiin on
– Tuontiomenia en mielelläni tällä ta- vastattava seuraavan 20–30 vuoden ai-
voin syö, mutta meillä tämä on mahdollis- kana, jolloin nykyisestä poikkeavat kas-
Melkoisen mutkikasta tuo ruokakau- ta siksi, että suomalaisilla omenatarhoil- vuolot ovat arkipäivää,
pan kuluttajakoreografia... Ymmärrämme la kasvinsuojelun tarve on vähäistä etelän Tahvonen arvioi.
siitä enemmän vuoden 2012 lopussa, kun hedelmiin verrattuna.
tutkimushankkeen tulokset valmistuvat.

Globaaleja megatrendejä ovat mm:

Energian ja raaka-aineiden hinnannousu,
teknologinen kehitys, ilmaston lämpenemi-
nen ja kuluttajien terveys- ja ympäristötie-
toisuus.

Megatrendit ruokalautasella:
Sisältö samankaltaistuu ja kansalliset erot
vähenevät. Suomalaisten aiemmin ravitse-
muksellisesti heikkolaatuiseksi arvioitu ruo-
kavalio on parantunut selvästi kun taas ete-
läeurooppalaiset ovat siirtyneet terveel-
lisenä pidetystä välimerellisestä ruokava-
liosta ravitsemuksellisesti huonompaan
suuntaan.

MTT ELO asiakaslehti 9

10 MTT ELO asiakaslehti

– Kyytönmaito sopii erityisen hyvin juuston-
tekoon, sillä se juustoutuu helposti. Alkupe-
räiskarjan tuotteissa on lisäksi vahva kulttuuri-
historiallinen arvo, Heikki Ahopelto toteaa.
Kyytönmaito jalostuu
herkkujuustoiksi
Keittiömestari Heikki Ahopelto to-
teutti tänä syksynä pitkäaikaisen
haaveensa ja avasi oman juustolan
Orivedelle, lähelle Tamperetta. Hänen
kehittämässään Armas-tuoteperheessä
yhdistyvät ihanteellinen raaka-aine,
paikallisten pientuottajien yhteistyö
sekä maatiaisrodun suojelu.
Ahopellon kehittämän Armas-tuoteper-
heen juustot on valmistettu itäsuomen-
karjan eli kyyttöjen maidosta. Perheeseen
kuuluvat kittikuorinen Armas, Savu-Armas,
brie-tyyppinen valkohomejuusto Juha-
na ja cheddar-tyyppinen Eemeli. Valko-
homejuusto Kalevaa tehdään toisen al-
kuperäisrodun eli lapinlehmän maidosta.
Oman juustolan avaaminen oli huip-
pukokille askel juuston tekijöiden rinkiin
valmistuttajan ja tuoteperheen kokoajan
roolista.
Ahopelto puhuu mielellään taitajista
Armas-juustojen taustalla: kyytönmaito
tulee pääosin Pentti Ukkosen tilalta Ruo-
vedeltä, ja juustoja ovat valmistaneet Pe-
ter Dörig Mouhijärven Herkkujuustolasta
ja Pirkko Heikkilä Pälkäneeltä. Kaikki ovat
Tampereen ympäristöstä. Vain lapinleh-
mänmaito tulee hieman kauempaa, Har-
ri Toikalta Haminasta.
– Pirkko on vähentämässä työntekoa,
joten siirryn tavallaan hänen tilalleen. Hän
myös tukee tässä alkuvaiheessa asiantun-
temuksellaan, kertoo tunnettujen tampe-
relaisravintoloiden Näsinneulan ja Masuu-
nin entinen keittiömestari.
teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: TOMI LEPORINNE
Kuin kuumille kiville
Armas-juustoja on valmistettu jo yli viisi
vuotta. Erikoistuotteiden menekki on ollut
hyvä, ja Ahopelto arvioi, että viisinkertai-
nenkaan määrä ei riittäisi kattamaan ky-
syntää. Armas-juustoja saa Pirkanmaan
lisäksi vain Helsingistä ja Raumalta.
– Ehkä parin vuoden päästä ostan jo
kaiken Pentin tilan maidon eli 100 000 lit-
raa vuodessa. Se olisi noin kaksi kertaa
nykyinen määrä. Kolmanneksen tuotteis-
ta tekisin itse, kolmanneksen valmistaisi
Peter ja kolmanneksen joku muu, Aho-
pelto miettii.
– Siitä ei ole enää tarkoitus laajentaa.
Lypsyn aika
Tässä on kyse optimoinnista, ei maksi-
moinnista. Ajatuksena on tehdä kyytön-
maidosta juuri sitä, mihin se parhaiten
soveltuu. Oriveden juustolamyymäläs-
tä saa tulevaisuudessa juustojen lisäksi
ehkä jäätelöä sekä jogurttia ja muita ha-
panmaitotuotteita.
Kokemuksen kautta tullutta tietoutta
Ahopelto levittää eteenpäin. Hän esimer-
kiksi avustaa yhdessä MTT:n erikoistutki-
jan Juha Kantasen kanssa vas-
taavanlaisen tuottajaryppään syntymistä
Kainuuseen.
Hyvin juustoutuvaa
Kyytönmaidossa on ainutlaatuisia ominai-
suuksia, jotka vanha kansa hyvin tunsi.
– Kyytönmaito on erityisen sopivaa
juustontekoon, koska se juustoutuu hel-
posti. Myös saanti on hyvä, sillä jos nor-
maalisti kymmenestä litrasta maitoa saa
kilon juustoa, kyytönmaidosta saa kilon ja
sata grammaa, Heikki Ahopelto kuvailee.
MTT:n tuoreessa vertailussa havait-
tiin, että kyyttöjen raakamaidossa on lie-
västi korkeammat rasva-, proteiini- ja lak-
toosipitoisuudet kuin ayrshire-lehmien
raakamaidossa. Juustonkeitossa kyytön
maidon juoksettuma oli kiinteämpi, hera
kirkkaampi ja juoksettumisaika puolta ly-
hyempi. Kaikki ovat juustonteossa halut-
tuja ominaisuuksia.
Vertailututkimuksen mukaan kyytön-
maito soveltuu erittäin hyvin myös viilin
ja jogurttien valmistukseen, sillä tuotteet
MTT ELO asiakaslehti 11
Lypsyn aika
ovat kiinteitä ja rakenne
näyttää hyvältä.
– Alkuperäiskarjan tuot-
teissa on lisäksi vahva kult-
tuurihistoriallinen arvo mu-
kana. Kyytöt ovat olleet
suomalaisten kanssa vaikei-
na aikoina. Ukkosen Pen-
tin sanoin: kyytönmaidolla
on sotakorvausten aikakin
jaksettu, juttelee Ahopelto.
Maun puolesta hän ei halua mollata
muitakaan rotuja. Kaikki tinkimaito on hy-
vää: lapsuudenkesinä naapuritilalta haettu
ayrshire-maito ja siitä tehty viili ovat iäk-
si tallentuneet mukaviin makumuistoihin.
Miksi niitä ei lypsetä…
Ahopellon kiinnostus kyyttöihin syttyi, kun
hän tapasi ihmisiä, jotka kasvattivat maa-
tiaiskarjaa. Hän oli kuullut maidon hyvistä
juustoutumisominaisuuksista ja ihmetteli,
miksi maisemanhoitotöissä olleita kyyttö-
jä ei lypsetä.
– Sitten kyselin ja etsin tilaa, jolla lyp-
settäisiin, ja sain Pentti Ukkosen nume-
ron. Otin yhteyttä, ja pari viikkoa soitosta
jo haimme hänelle suoramyyntikiintiötä.
Tällä hetkellä Ukkosen tilalla on lypsä-
viä kyyttöjä 17. Puolet niiden maitomää-
rästä ostetaan Armas-juustojen raaka-
aineeksi. Osa maidosta tulee Ahlmanin
ammattiopiston navetalta Tampereelta.
Ensimmäinen kyytönmaitojuusto Ju-
hana valmistui 2005.
– Kysyin Mouhijärven herkkujuustolan
Peter Dörigiltä, voisiko hän tehdä erityis-
juustoa. Vastaus oli kyllä, kunhan juusto
on valkohomejuustoa ja maidon vähim-
mäismäärä 300 litraa. Niinpä se 300 lit-
ran erä kulki Mouhijärvelle komeasti 15 000
litran meijeriautolla, joka oli vuokrattu
Osuuskunta Länsi-Maidolta.
Vähitellen syntyivät muutkin Armas-
perheen juustot. Maitoa niihin kuluu vuo-
sittain noin 50 000 litraa. Armas-tuote-
merkkiä hallitsee Ahopellon oma yritys,
jonka hän perusti vuonna 2007.
12 MTT ELO asiakaslehti
Lähiruoasta tunnustusta
Ahopelto tunnetaan lähiruoka-aatteen
pioneerina. Särkänniemessä sijaitsevan
Näsinneula-ravintolan keittiömestarina
hänellä oli mahdollisuus luoda omaa,
luontaista linjaansa heti ravintolakou-
lun jälkeen, 1990-luvun puolesta välis-
tä lähtien.
– Aloitin urani vähän poikkeuksellises-
ti latvasta puuhun -tyyliin. Noviisi keittiö-
mestarina taisi vähän kummeksuttaa ih-
misiä. Yhtä lailla lähiruoka-asia hymyilytti
vielä 1990-luvun loppupuolella. Mutta vah-
va paikallisuus nousi samalla kun kehi-
tyin ruuanlaittajana. Se oli hienoa aikaa!
Keittiömestari Ahopellon periaattee-
na on, että ruokalista tehdään sen mu-
kaan, missä ollaan ja mikä kausi vuodesta
on menossa. Toki hän muistaa intoilleen-
sa lähiruuasta jo ennen kuin tiesi mitään
ruuanlaitosta:
– Ihailin äärettömästi, jos ainekset
oli haettu omasta pihasta tai naapurista.
Lähiruuasta tuli vuosien mittaan oleel-
linen osa Näsinneulan toimintatapaa. Raa-
ka-aineet lisääntyivät ja niiden laatu para-
ni. Oli syntynyt luottamussuhde ostajan ja
tuottajien välille, jolloin toiveitakin saattoi
luontevasti esittää.
Vuonna 2005 Näsinneula sai Hyvää
Suomesta -ravintolatunnuksen ja eu-
rooppalaisten kokkien Euro-Toques -jär-
jestön kilven.
– Yhtäkkiä me olimme esillä kaikkial-
la. Meille sanottiin, että hienoa, kun teet-
te näin. Itse ihmettelimme, että mitä nyt,
tätähän me olemme tehneet koko ajan.
kuva: VEIKKO SOMERPURO/MTT:n arkisto
Sirkeä ja
terve rotu
Kyyttö eli itäsuomenkarjan lehmä kuu-
luu Suomen vanhoihin maatiaisrotuihin.
Tyypillisiltä ominaisuuksiltaan se on ket-
terä, terve ja sitkeä.
Rotu oli kuitenkin vähällä kuolla su-
kupuuttoon 1980-luvulla, kun runsaslyp-
syisemmät ayrshire- ja holstein-rodut syr-
jäyttivät alkuperäisrodut. Vähimmillään
kyyttöjä oli Suomessa vain 40.
Nykyisin itäsuomenlehmiä on run-
saat 500. Rotua elvytettiin Sukevan van-
kilan avo-osaston maatilalla Sonkajärvel-
lä. Avovankilaosaston toiminnan loputtua
säilytyskarja siirrettiin Ahlmanin ammatti-
opistolle Tampereelle ja Kainuun ammat-
tiopistolle Kajaaniin.
MTT on tärkeä toimija kyyttöjen suo-
jelussa. Se on esimerkiksi koonnut alku-
peräiskarjan ja erityisesti itäsuomenkar-
jan alkioita geenipankkiin. Uusimmassa,
Suomen kulttuurirahaston rahoittamas-
sa hankkeessa MTT etsii alkuperäiskar-
jalle hyötykäyttöä tuotteistamisen kautta.
Kyyttörotu on ainutlaatuinen myös al-
kuperäiskarjojen joukossa.
– 35 pohjoismaalaisen, baltialaisen ja
puolalaisen nautarodun vertailussa selvisi,
että itäsuomenkarjalla on suurin geneetti-
nen suojeluarvo. Sen sukupuutto kaven-
taisi pohjoiseurooppalaisen nautakarjan
geneettistä vaihtelua enemmän kuin min-
kään muun rodun katoaminen, sanoo eri-
koistutkija Juha Kantanen MTT:stä.

Juuriaan myöten
suomalainen
Tuskin mikään muu vilja maistuu
suomalaisen suussa yhtä kotoisalta
kuin ruis. Eikä ihme, yltäväthän en-
simmäiset merkit rukiista Suomessa
tuhansien vuosien taakse.
Kun seuraavan kerran haukkaat ruislei-
pää, tunnet suussasi saman maun, jon-
ka jo esi-esi-esi-esivanhempasi oppivat
tuntemaan vuosituhansia sitten. Kuulos-
taako uskomattomalta?
Totta se kuitenkin on, vakuuttaa eri-
koistutkija Hannu Ahokas MTT:stä.
Hänen mukaansa suomalaiset löysivät ru-
kiin jo 4 000 vuotta sitten.
Tehdään pieni aikamatka: 2 000 vuot-
ta ennen ajanlaskumme alkua elettiin
Suomessa asbestikeramiikan aikakaut-
ta. Astiat tehtiin puusta, tuohesta ja sa-
vesta, kuten oli tehty viimeiset pari tuhat-
ta vuotta. Esinekulttuurin huippua edusti
kivestä hiottu vasarakirves.
Maanviljelys otti ensi askeliaan pe-
rinteisten pyyntielinkeinojen, paimento-
laisuuden ja keräilyn rinnalla. Ja joillakin
Suomen harjuilla kaskeen kylvettiin en-
simmäiset rukiinjyvät. Ulkonäöltään kivi-
kautinen ruis muistutti nykyaikaista jälke-
läistään, mutta erojakin oli.
– Viljaruis kehittyi rikkarukiista, jonka
tähkä hajoaa ja varisee tuleennuttuaan,
Ahokas kertoo.
Pyyntimiehen eväs
Esihistorialliset viljelijät kaskesivat ja ky-
tösivät maitaan parantaakseen niiden
ravinteikkuutta. Paloviljely tuhosi vähän
kerrassaan rikkarukiin siemenet niin, että
1700-luvulle tultaessa rukiin rikkamuoto
oli jo lähestulkoon hävinnyt.
Pohjoisia olosuhteita kestävänä ruis
levisi Skandinaviaankin, mutta syystä tai
toisesta vain suomalaiset tuntuivat tykäs-
tyneen sen makuun. Pohjoisista kansoista
vain suomalaiset syövät ruisleipää, julkai-
si ruotsalainen historioitsija Olaus Mag-
nus jo vuonna 1555 ”Pohjoisten kanso-
jen historiassa”.
Ruista kautta aikojen
– Näkkileivän esikuva oli täysin suo- teksti: MARIA LATOKARTANO
kuva: JII ROIKONEN
malainen keksintö. Kuivat, ohuet ruislei-
vät leivottiin alun perin kontin pohjan ko-
koisiksi. Pitkään säilyvinä ja keveinä niitä
oli kätevä ottaa mukaan retkille, Ahokas
kuvailee
Lyhdeauma talvivarastona
Vielä 1700-luvulla palomaassa viljelty ja
riihetetty siemenruis oli Suomelle merkit-
tävä vientituote, jota hyvinä vuosina vie-
tiin miljoonia kiloja Venäjälle, Ruotsiin ja
muualle Eurooppaan.
– Ruotsalainen tiedemies Ulrik Ruden-
schöld mainitsi Päijät-Hämeessä matkail-
lessaan, että rahvas syö täällä puhdas-
ta ruista vain juhlapäivinä. Arkena syötiin
viljan jatkeena jauhettua olkea ja pettua,
jotta jyvää saataisiin mahdollisimman pal-
jon myyntiin, Ahokas sanoo.
Ahokkaan mukaan kaikkia lyhteitä
ei välttämättä puitu syksyllä. Sen sijaan
kuhilaissa kuivatut lyhteet säilytettiin tal-
ven yli peltoaukeille kootuissa aumoissa.
– Lyhteet aseteltiin viistoon niin, että
jyvät jäivät auman sisäpuolelle ja vesi valui
pois ulkopintaa pitkin. Jäniksiltä ja kotieläi-
miltä se suojattiin rakentamalla ympärille
aitaus. Aumassa rukiin kerrotaan enimmil-
lään säilyttäneen itävyyttään 15 vuotta.
Auma
Juureksista tai viljalyhteistä koottu kumpu
ulkosäilytystä varten
Kaskeaminen
Metsän muuttaminen pelloksi hakkaamalla ja
polttamalla puusto
Kontti
Koivun tuohesta valmistettu reppu
Kuhilas
Viljalyhteistä koottu holvimainen rakennelma
viljan ulkosäilytystä varten
Lyhde
Viljan korsista koottu nippu
Pettu
Ravinnoksi käytettyä männyn kuorikerrosta
Riihettäminen
Viljan kuivaaminen uunin lämmössä riihessä
MTT ELO asiakaslehti 13
Inspiraation lähteellä

teksti: MINNA NURRO kuvat: VEIKKO SOMERPURO

Taiteilija Osmo Rauhalan työt ovat

äärimmilleen kiteytettyjä ja analyyt-
tisiä huomioita maailmasta, mut-
ta samalla ne viestivät sanomaansa
suurella tunteella. Sama älyn ja in-

Halu ymmärtää
tohimon liitto kuuluu taiteilijan pu-
heesta, kun hän kertoo toisesta elä-
mäntyöstään, luomuviljelystä.

O
smo Rauhala on yksi Suomen
kansainvälisesti menestyneim-
piä kuvataiteilijoita. Hänen maa-
lauksissaan esiintyy usein eläimiä ja eri-
laisia luonnonilmiöitä, sen sijaan ihmis-
hahmoja niissä ei juuri näy.
Taiteilija käyttää materiaalinaan myös
mikroskooppi- ja satelliittikuvia sekä kie-
puttaa töissään niin DNA-molekyylejä kuin
avaruuden teoreettisia madonreikiä. Kat-
sojalle kuvista välittyy halu ymmärtää ja
kunnioittaa luontoa.
Sama aihepiiri näkyy myös Rauhalan
viime vuosien suururakassa, Sastamalas-
sa sijaitsevan Tyrvään Pyhän Olavin kir-
kon alttarimaalauksissa. Rauhala työsti
keskiaikaisen kivikirkon alttarimaalauksia
kesät 2006–2009. Alkuperäiset maalauk-
set sekä kirkon puinen sisustus tuhoutui-
vat tuhopoltossa vuonna 1997.
Luomiskertomuksesta ja syntiinlan-
keemuksesta kertovissa alttarimaalauk-
sissa jopa Aatami ja Eeva ovat eläimiä
– norsuja. Siksi, että luonnossa norsu-
naaras houkuttelee urosta parittelemaan
tarjoamalla tälle hedelmiä.

Kaaosteoria viitoitti tien

Rauhala on ilmaissut itseään kuvilla kou-

lupojasta lähtien – ensimmäiset maalauk-
sensa hän teki 12-vuotiaana ”isän van-

14 MTT ELO asiakaslehti

 Inspiraation lähteellä

Osmo Rauhala: Matter–Antimatter, 2004

hoilla miranoleilla” ja voitti 14-vuotiaana ja tarjonnan laki ohjasi luomun kehitystä

alueellisen piirustuskilpailun. Lukion jäl-
keen tie vei kuitenkin ensin Turun yliopis-
toon opiskelemaan historiaa ja taloustie-
dettä, ja vasta sieltä valmistuttuaan hän
lähti opiskelemaan kuvataiteita Helsinkiin.
– Halusin selvittää, miten muutoin to-
dellisuus toimii kuin positivististen tietei-
den selittämänä. Jo muutaman kuukau-
den kuluttua tajusin, että tämä on minun
työtäni, Rauhala muistelee.
Eläimet ovat esiintyneet Osmo Rau-
halan kuvissa jo kouluvuosista lähtien.
Oma tyyli ja kuvasto löytyivät lopullises-
ti hänen opiskellessaan New Yorkissa
1980-luvun lopulla.
– Selkeä muutos oli se, kun eräs opet-
taja määräsi ensimmäiseksi tenttikirjaksi
James Gleickin hiljattain ilmestyneen teok-
sen kaaosteoriasta. Se teki minuun suu-
ren vaikutuksen, Rauhala kertoo.
Herätys New Yorkissa
Toinen tärkeä osa Osmo Rauhalan elä-
mää ja identiteettiä on maanviljely. Hän
on viljellyt kotitilaansa Nokian Siurossa
17-vuotiaasta lähtien, jo ennen kuin hä-
nestä tuli taiteilija.
– Maanviljelyssä ja taiteessa on paljon
samaa: työ on syklistä ja itsenäistä, ja sen
tulokset ovat konkreettisesti nähtävissä.
Lisäksi kumpikin on jossain määrin riip-
puvaista valosta ja säästä, hän kuvailee.
Luomutuotannolle Rauhala syttyi kui-
tenkin vasta kaukana kotoa.
– New Yorkissa opiskellessani ko-
timme lähelle alkoi ilmestyä pieniä luo-
muruokakauppoja, joissa oli aina jonoa.
Nyt pikkukaupoista on kasvanut jo sato-
ja tavarataloja käsittävä ketju. Kysynnän
siellä, hän toteaa.
Rauhala siirsi omat peltonsa luomu-
tuotantoon pari vuosikymmentä sitten.
Sadan hehtaarin alalla kasvaa tätä ny-
kyä luomuviljaa ja -mustaherukkaa sekä
luomunurmea lammaskatraan evääksi.
Vuosituhannen vaihteessa tila oli muka-
na MTT:n tutkimuksessa, jossa selvitet-
tiin luomupeltojen typpitaseita ja ravin-
nepäästöjä.
Vaikutukset arveluttavat
Rauhalan luomuherätyksen taustalla vai-
kutti myös huoli ympäristön tilasta ja omas-
ta työterveydestä.
– Ihmisellä täytyy olla jonkinlainen vi-
sio siitä, että työ kestää tulevaisuudessa-
kin. Maata pitää viljellä niin, että se an-
taa satoa vielä satojen vuosienkin päästä,
hän tiivistää.
Maataloudessa käytettävät kemikaa-
lit ja niiden vaikutukset luontoon ja ihmi-
seen arveluttivat Rauhalaa jo nuorena. Hän
huomauttaa, että kemikaaleja on käytet-
ty ruuantuotannossa historiallisesti tar-
kasteltuna vasta vähän aikaa, eikä niiden
epigeneettisistä vaikutuksista ole tietoa.
Epigeneettisillä tekijöillä tarkoitetaan
solusukupolvesta toiseen periytyviä sääte-
lytekijöitä, jotka eivät varsinaisesti muuta
DNA:ta ja periydy ”perinteiseen” tapaan.
Silti ne vaikuttavat myös uuden sukupol-
ven geenien toimintaan.
– Sama epävarmuus pätee muuntogee-
nisiin organismeihin. En vastusta GMO-
teknologiaa sinänsä, mutta mielestäni ei
ole vielä osoitettu, että sen seuraamukset
hallitaan. GMO-tutkimus pitäisi siksi pitää
laboratorion sisäpuolella, Rauhala sanoo.
Osmo Rauhala
syntynyt:
1957
asuu:
Nokian Siurossa ja New Yorkissa
perhe:
vaimo Minttu Loukola sekä
lapset Onni ja Liisa
taideopinnot:
Vapaa taidekoulu, Helsinki 1981–82,
Kuvataideakatemia, Helsinki 1982–87,
School of Visual Arts, New York 1988–90,
New York University, School of Education
1998–
viimeisimpiä näyttelyitä:
”Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen:
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon luonnokset”,
Kansallismuseo, Helsinki 2010.
”The Origin of Understanding”,
Museum Arte Moderne, Rio de Janeiro,
Brasilia 2009.
“Nature Interrupted”,
Chelsea Art Museum, New York, USA ja
“The Birth of Consciousness”, Karsh
Masson Gallery, Ottawa, Kanada 2008.
“Before the Horizon was Broken”,
Groninger Museum, Hollanti 2007
seuraavat näyttelyt:
Kiasma, Helsinki 2012 ja MASS MoCA,
Massachusetts 2012

MTT ELO asiakaslehti 15

Inspiraation lähteellä
Asenteet muuttuneet
Suomen peltopinta-alasta noin seitsemän
prosenttia on luonnonmukaisessa tuotan-
nossa, ja luomutuotteiden markkinaosuus
vähittäiskaupassa on vähän yli prosentti.
Luomun kasvu Suomessa on ollut hidas-
ta, mutta kasvua kuitenkin. Suurin muutos
lienee tapahtunut tuottajien asenteissa.
– On ilahduttavaa, että viljelijät ovat
alkaneet nähdä luomun modernina työ-
kaluna eikä paluuna kivikauteen, Rauha-
la huomauttaa.
Hän arvelee, että syyt luomun hitaa-
seen kasvuun Suomessa ovat moninaiset.
– Viljelijät ovat tottuneet ottamaan yl-
häältä tulevat käskyt ja ohjeet nöyrästi vas-
taan, eivätkä näe omia mahdollisuuksiaan.
Kemian- ja koneteollisuudella on merkit-
tävät taloudelliset edut puolustettavinaan
maataloudessa. Lisäksi suomalainen elin-
tarviketeollisuus ja -kauppa ovat erittäin
keskittyneitä, minkä takia todellista kil-
pailua ei ole, hän analysoi.
Maanviljely ja taide muodostavat Rauhalan
identiteetin peruspilarit. – Niissä on paljon sa-
maa: työn syklisyys ja itsenäisyys sekä riippu-
vuus valosta, hän pohtii.
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon alttarimaalauksissa Rauhala on kuvannut Aatamin ja Eevan norsuiksi. Käärmeensilmäinen kasvi edustaa pahaa.
16 MTT ELO asiakaslehti
Lisää painoarvoa luomulle
Rauhala arvelee, että luomutuotannon avul-
la suomalaisella elintarvikesektorilla olisi
hyvät mahdollisuudet kasvattaa kansanta-
loudellista painoarvoaan. Hänen visionsa
perustuu näkemykseen, että luomutuot-
teille on maailmalla runsaasti kysyntää.
– Luomutuotannon kasvulla olisi po-
sitiivinen vaikutus kansantalouteen kah-
della tapaa: tuontikemikaalien ja -energian
käytön vähentäminen säästäisi tuontipa-
noksia ja pitkälle jalostettujen luomutuot-
teiden viennin lisääntyminen kasvattai-
si vientituloja. Luomuun keskittyminen
olisi teollisuudelle kannattavampaa kuin
viedä bulkkia Venäjälle, hän huomauttaa.
Rauhala näkee luomutuotannon li-
säämisellä myös muita mittavia höyty-
jä: muun muassa Itämeren ja sisävesien
tila kohenisi, maan huoltovarmuus nou-
sisi ja maatilojen työterveys ja kannatta-
vuus paranisivat.
– Luomutuotannon lisäämisellä oli-
si monta etua. Minun on vaikea nähdä,
miksi sitä ei voitaisi ottaa maatalouden
pääsuunnaksi, hän toteaa.
 Ravinteet kiinni

TEHOPESU

teksti: MARJATTA SIHVONEN kuva: TAPIO TUOMELA

Professori Eila Turtola kulkee MTT:n

koepelloilla suurin odotuksin. Tur-
tolan ryhmän laboratoriotutkimuk-
set aktiivisista vesienpuhdistusme-
netelmistä ovat antaneet lupaavia
tuloksia, ja käytännön sovelluksis-
ta odotetaan apua fosforista pahiten
kärsiville vesistöille.

– Nyt pääsemme kokeilemaan tehopuh-

distintamme pelloilla. Raemainen, rautaa
ja kalsiumia sisältävä materiaali sitoo ve-
teen liuennutta fosforia tehokkaasti labo-
ratoriossa, mutta sen on toimittava myös
luonnon vaihtelevissa oloissa, talvella ja
äkillisissä tulvissa, Turtola kertoo.
Tehopuhdistin parantaisi vesistöjen ti-
laa alueilla, joilla pintamaan fosforipitoisuus
on korkea, sekä pistemäisten kuormitta-
jien, kuten hevostarhojen läheisyydessä.
Liukoisen fosforin lisäksi MTT:ssä tut-
kitaan keinoja, joilla voidaan vähentää pel-
tojen eroosiossa vesistöihin kulkeutuvaa
fosforia. Eroosiota on saatu hillittyä mer-
kittävästi levittämällä pelloille mm. maa-
hiukkasia sitovaa kipsiä. Hankkeet kuulu-
vat MTT:n Vesistöystävällinen maatalous
-tutkimusohjelmaan.
Direktiivi velvoittaa
Suomessa pelloilta kulkeutuva fosfori re-
hevöittää erityisesti Saaristomerta ja Lou-
nais-Suomen viljelyalueiden jokia ja järviä.
Ravinnevalumia vähentäville tehomenetel-
mille on kysyntää myös muualla Euroopas-
sa, sillä EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää
jäsenvaltioilta vesistöjen hyvää ekologis-
ta tilaa vuoteen 2027 mennessä.
Eila Turtola on tyytyväinen teknologian
edistysaskeliin, mutta katsoo jo kauas tu-
levaisuuteen, jossa maatalous toimii pit-
kälti kierrätysravinteilla.
– Yhteiskuntaamme ei ole suunniteltu
ravinteiden kierron näkökulmasta. Ravin-
nekierrot on kuitenkin syytä saada nykyistä
paljon hallitummiksi, sillä hyvään satota-
Vaatimattoman näköinen tehopuhdistin kiinnosti kansainvälistä tutkijakuntaa, joka osallistui
kesällä 2010 Jokioisilla pidettyyn konferenssiin.
soon on jatkossa päästävä nykyistä pie-
nemmillä tuotantopanoksilla.
Liikalihava ravinnekierto
Maatalouden tehostuessa Suomen kasvi-
ja eläintuotantotilat ovat eriytyneet maan-
tieteellisesti. Lantaa kertyy liikaa eläinti-
lojen lähelle, kasvintuotantotiloilla taas
käytetään kemiallisia lannoitteita.
Lisäksi Suomen fosforilannoitussuo-
situkset ovat Turtolan mukaan olleet hie-
man ylimitoitettuja.
– Tämä vinoutunut, liikalihava ravinne-
kierto kertyy maaperään, josta fosforia pää-
see vesistöihin. Oikeastaan ongelmia voisi
olla nykyistäkin enemmän, mutta maaperä
pystyy pidättämään valtavat määrät ravin-
teita ja kestää myös muuta rasitusta yllät-
tävän hyvin, Turtola kuvailee.
Turtolan mukaan tulevaisuudessa maa-
taloudessa käytetään hyväksi myös ali-
hyödynnetty ihmisen käymäläjäte.
– Ihmisenkin tuottamat ravinteet kan-
nattaa viedä sinne, missä niistä on hyö-
tyä kasveille.
Hyvinvoiva maa antaa satoa
Turtola tähdentää, että vesistöjen tilan
parantamiseksi tarvitaan sekä uutta puh-
distusteknologiaa että viljelyn pitkän ai-
kavälin muutoksia. Viljelymaan raken-
ne heijastuu suoraan sekä ympäristöön
että satotasoon, joten sitä parantamalla
on mahdollista vähentää kuormitusta ja
turvata ruuantuotanto.
Matka ravinnehuuhtoutumista ja tiivis-
tyneistä maista kestäviin ravinnekiertoihin
ja hyvärakenteiseen maaperään on pit-
kä, mutta muutosta parempaan näkyy jo.
– Tutkimuksen tavoitteena on tuot-
taa tietoa ja uusia ratkaisuja. Ympäristö-
myönteiset muutokset tapahtuvat aika-
naan käytännössä, jos niin haluamme,
toteaa Turtola.

MTT ELO asiakaslehti 17

Ilmastopäästöt alas
teksti: Raila Aaltonen kuva: JAAKKO SUVALA/Rodeo
Päästönupit
lounaaseen, mutta
Maatalouden kasvihuonekaasujen
päästöjä on vähennettävä tuntuvas-
ti vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on
13 prosentin vähennys vuoden 2005
tasosta. Tutkijat etsivät säätönappu-
loita päästöjen rajoitukseen navetas-
ta, pellolta ja metsistä.
M
TT on mukana tutkimushank-
keessa, jossa laaditaan vaih-
toehtoisia päästöskenaari-
oita lähivuosikymmenille. Hankkeessa
arvioidaan, miten maataloustuotannon
ja metsien käytön muutokset vaikuttavat
kasvihuonekaasujen (khk) eli metaanin,
typpioksiduulin ja hiilidioksidin päästöihin.
– Laadimme maataloudesta neljä ske-
naariota. Jo perusskenaarioon, eli siihen,
miten päästöt kehittyvät ilman muutok-
sia tuotantomenetelmissä, liittyy paljon
epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi hinta-
kehitys ja tukipolitiikka ohjaavat tuotan-
non laajuutta ja vaikuttavat päästöihin,
kertoo erikoistutkija Kristiina Re-
gina MTT:stä.
Hanke alkoi tänä syksynä ja jatkuu vuo-
den 2012 loppuun. Sen muut osapuolet
ovat Metla, Suomen ympäristökeskus ja
Ilmatieteen laitos. Tutkimus kuuluu MTT:n
Muuttuva ilmasto ja maatalous -tutkimus-
ohjelmaan.
Katse kohti navettaa
Maatalouden kasvihuonekaasuista 30 pro-
senttia syntyy märehtijöiden aineenvaih-
dunnassa. Päästöjä voidaan jonkin ver-
ran vähentää ruokinnan keinoin.
18 MTT ELO asiakaslehti
Ensimmäiseen vähennysskenaarioon
lasketaan, miten ruokintaa muuttamalla
voitaisiin vähentää metaanin tuotantoa
ja lannassa erittyvän typen määrää. Sa-
malla selvitetään, miten lehmien keski-iän
nosto keventäisi maitokiloa kohti synty-
vää metaanikuormaa.
Laskelmassa hahmotellaan myös eri-
laisten lannankäsittelymenetelmien, ku-
ten biokaasuttamisen vaikutusta ilmas-
tolle haitallisten kaasujen vapautumiseen.
Pellon hidas hiilivaranto
Maatalouden khk-päästöistä 20 prosent-
tia aiheutuu turvemaiden viljelystä. Maa-
perän hiilivarantoihin ja turvemaiden käyt-
töön liittyvien toimien arviointi muodostavat
toisen vähennysskenaarion.
– Hiilivarannon muutokset maassa
ovat hitaita. Laskelmissa selvitetään, min-
kä verran suorakylvö voisi lisätä maape-
rän hiilivarastoja Suomessa. Tämä tutki-
mushanke on ensimmäinen, jossa voidaan
käyttää Suomen oloista tehtyjä mittauk-
sia, Regina kertoo.
Lisäksi tarkastellaan maan orgaanisen
aineksen lisäämisen vaikutuksia. Hiilita-
se paranee, jos maahan lisätään kasvin-
tähteitä, lantaa tai muita orgaanisia ainek-
sia tai viljellään esimerkiksi syväjuurista
ruokohelpiä.
Herkästi hiiltä ja typpeä päästäviä
turvemaita on Suomessa viljelyssä noin
330 000 hehtaaria.
Orgaanisten maiden päästöjä voi vä-
hentää metsityksellä tai viljelemällä niil-
lä nurmea. Nurmilla kynnön tarve on pie-
nempi ja kasvusto sitoo kesän mittaan
hiiltä pitempään kuin viljaa viljeltäessä.
Myös nurmen ojitussyvyys voisi olla ny-
kyistä pienempi, jolloin turpeen hajoami-
nen hidastuu.
Neljännessä skenaariossa yhdistetään
kaikkien tarkasteltujen toimien vaikutus ja
selvitetään, saadaanko eri keinoja yhdis-
tämällä khk-päästöjä pienennettyä tavoi-
tellut 13 prosenttia.
Metsät sitovat hiiltä
Suuri joukko muuttujia vaikuttaa myös
metsien muodostaman hiilinielun tehoon.
Metsätalouden neljä vaihtoehtoista ske-
naariota laatii Metla. Erikoistutkija Ris-
to Sieväsen mukaan kaikki tarvit-
tava pohjatieto on jo olemassa.
– Arvioimme erilaisten hakkuumää-
rien ja metsänkäsittelytapojen vaiku-
tuksen puuston kehitykseen Metsäta-
louden suunnitteluohjelmiston MELA:n
avulla. Puustotiedoista johdetaan arviot
khk-päästöistä. Laskelma kertoo myös,
miten puiden sisältämän hiilen määrä ja
maaperän hiilitase kehittyvät eri metsän-
käsittelymalleissa.
Puun kysyntä ratkaisee
Metsätalouden perusskenaariossa metsi-
en käyttö ja energiapuun tarve perustuvat
kansalliseen metsäohjelmaan. Metsäsek-
torille laaditun tasapainomallin ansios-
ta energiapuun ja sahatavaran kysyntää
pystytään arvioimaan melko tarkasti ylei-
sen taloudellisen kehityksen perusteella.
 Ilmastopäästöt alas

miten?
Ensimmäisessä muutosskenaariossa
tarkastellaan metsäenergian kysynnän kas-
vun vaikutuksia puustoon ja maaperään
sitoutuneeseen hiileen. Kysyntää lisää-
vät esimerkiksi syöttötariffit, energiapuun
tuotannolle maksettava tuki tai muut bio-
energian käyttöä edistävät toimenpiteet.
Toinen ennuste laaditaan tilanteelle,
jossa poliittisin päätöksin haluttaisiin edis-
tää metsien hiilensidontaa. Metsänomista-
jille saatettaisiin esimerkiksi maksaa pää-
tehakkuun viivästyttämisestä eräänlaista
hiilivuokraa, ja tämä vaikuttaisi hakkuisiin
ja sitä kautta metsien hiilensidontaan.
Kolmannessa muutosskenaariossa
tarkastellaan kahden edellisen muutos-
tekijän vaikutuksia yhdessä.

Lähtökohdat päätöksenteolle

Metsäteollisuuden ja energiapolitiikan ti-

lanne elää koko ajan, ja tutkijat ovat val-
miita muuttamaan myös ennusteiden
perusedellytyksiä, jos se nähdään tar-
peelliseksi. Risto Sievänen ei kuitenkaan
usko dramaattisiin muutoksiin.
– Energiaratkaisujen vaikutus ei muu-
ta tasetta niin paljoa, että metsistä tulisi
hiilinielun sijaan päästölähteitä.
Skenaariot eivät sisällä varsinaisia toi-
menpidesuosituksia. Tutkimuksen tehtävä
on kartoittaa vaihtoehdot mahdollisimman
hyvin ja tarjota monipuoliset lähtökohdat
päätöksenteon pohjaksi. Päättäjien vas-
tuulle jää valita toimenpiteet, joilla pääs-
tötavoitteet pyritään saavuttamaan.
Maatalouden kasvihuonekaasuista
30 prosenttia syntyy märehtijöiden
aineenvaihdunnassa.

MTT ELO asiakaslehti 19

Hoivaa ja työtä maalla

Kuhhorstin luomutilan myymälän työntekijä Inge

Karbe esittelee toiminnanjohtaja Helmut Schatt-
kalle syksyn vihannestarjontaa. Tilamyymälässä
pistäytyy usein bussilasteittain maaseudulla ret-
keileviä pääkaupunkilaisia.

Maatila tarjoaa
täysipainoista elämää
teksti ja kuvat: TUULA AINASOJA

Saksalainen Kuhhorstin luomutila
kouluttaa ja työllistää Berliinin ke-
hitysvammaisia. Sosiaalisen maati-
lan henkilöstö auttaa heitä löytämään
omat vahvuutensa. Pienistä versoista
kasvatetaan yhteisvoimin hyvinvoin-
tia ja elämänlaatua.
Luonnonmukaista tuotantoa harjoittava
Kuhhorst sijaitsee Saksan pääkaupunkia
ympäröivässä Brandenburgin osavaltios-
sa. Länsiberliiniläinen kehitysvammaisten
tukiyhdistys perusti sosiaalisen luomutilan
vaatimattomiin puitteisiin, kun itäsaksa-
laisten kolhoosien maita jaettiin 90-luvun
alussa Saksojen yhdistymisen jälkeen.
Nykyään maatilayritys Kuhhorst kou-
luttaa ja työllistää 75 kehitysvammaista.
– Periaatteessa haluamme tarjota asi-
akkaille sitä, mitä me kaikki elämältä ha-
luamme: mielekästä työtä ja mahdolli-
suuden viettää normaalia arkea, sanoo
maatilan toiminnanjohtaja Helmut
Schattka.
Vastaavanlainen green care -toiminta
on Saksassa yleistymässä, mutta hoiva-
alan ja maatalouden yhdistäminen on vie-
lä melko harvinaista. Kuhhorstin luomutila
on edelläkävijä, jonka palkitusta toimin-
tamallista ollaan laajalti kiinnostuneita.
Laaja kirjo työtehtäviä
Työtehtäviä on Kuhhorstissa tarjolla kun-
kin kykyjen mukaan, sillä luomutilalla tuo-
tetaan monialaisesti ja suurissa mitta-
suhteissa. Peltoalaa on 400 hehtaaria ja
navetassa tilaa yli 200 naudalle. Töitä riit-
tää myös sikalassa, jossa on toistasataa

20 MTT ELO asiakaslehti


possua. Ankkoja ja hanhia tilalla on yh-
teensä noin 1 400.
Teurastamon ohella tilalla toimii juus-
tola, jossa valmistetaan myös maitorah-
kaa ja jogurtteja. Liha- ja maitotuotteiden
lisäksi Kuhhorstin tilamyymälässä on tar-
jolla puutarhatuotteita sekä oman myllyn
spelttijauohoista tehtyjä nuudeleita.
Elämänlaatu etusijalle
– Maatilan ruumiillinen työ tekee monil-
le hyvää ja etenkin tunnetasolla tapahtuu
usein todella paljon, kun kehitysvammai-
nen henkilö pääsee suurkaupungin ahtau-
desta maalle, Schattka sanoo.
Yleensä Berliinin kehitysvammaiset
työskentelevät työpajoissa, joissa valmis-
tetaan pieniä teknisiä osasia teollisuuden
käyttöön. Maatilalla heidän on helppo hah-
mottaa tuotantoprosessit ja kokea oman
työnsä tarkoitus ja mielekkyys.
Eläinten ja maaseutuympäristön posi-
tiivinen vaikutus asiakkaitten hyvinvointiin
on Schattkan mukaan jokaisen nähtävillä,
Yhteisöön kuulumisen tunne
on tärkeää Kuhhorstin kehi-
tysvammaisille. Me-henki on
vahva myös harjoituskeitti-
ön ryhmässä, joka esittelee
ylpeänä tilalla valmistettuja
nuudeleita.
Kuhhorstissa on tarjolla pal-
jon erilaisia työtehtäviä asi-
akkaiden kykyjen mukaan.
mutta viranomaisia ei ole helppo vakuuttaa.
– Meillä on usein sellainen tunne, että
joudumme kerjäämään viranomaisilta avus-
tuksia ja rahoitusta. Tosiasiassahan me
tarjoamme palveluja, joiden myötä kau-
punki voi toteuttaa lakisääteisen velvol-
lisuutensa huolehtia kehitysvammaisten
sosiaali- ja terveyspalveluista.
Liiketalous taustalla
Kolmasosa Kuhhorstin asiakkaista asuu
tilan asuntolassa, muita kuljetetaan päi-
vittäin bussilla kaupungista maalle. Ber-
liinin keskustasta luomutilalle on matkaa
noin 50 kilometriä.
– Pitkä kuljetusmatka Berliinistä on mo-
nelle ongelma. Asiakkaita olisi lähempänä-
kin, mutta Brandenburgin osavaltio ei ole
valmis maksamaan riittävästi hoitokuluista.
Berliinin kaupungin asiakaskohtainen
maksusitoumus on lähtökohta toiminnal-
le. Schattka huomauttaa, että sosiaalisen
maatilankin on toimittava liiketaloudelli-
sella pohjalla.
Hoivaa ja työtä maalla
Suomessa
haetaan
yhtenäistä linjaa
Green care on monissa Euroopan mais-
sa yleistynyt toimintamalli, jonka perus-
ajatuksena on hyödyntää luontoa ja maa-
seutuympäristöä hyvinvoinnin lähteenä.
Suomessakin on jo monien vuosien ajan
tarjottu esimerkiksi ratsastus-, puutarha-
ja ekoterapiaa.
– Suomessa on paljon luontoavusteisia
hoivamenetelmiä, mutta ne pitää saada sa-
man nimen ja sateenvarjon alle. Olemme
lanseeranneet kansainvälistä green care
-käsitettä Suomeen, sanoo erikoistutkija
Katriina Soini MTT:stä.
Hän vetää hanketta, jossa tutkitaan
green care -toiminnan leviämisen edel-
lytyksiä ja mahdollisuuksia Suomessa.
Hanke kuuluu MTT:n Mahdollisuuksien
maaseutu -tutkimusohjelmaan. Maaseu-
dun toimijoiden kiinnostus näyttää herän-
neen viime vuosien aikana.
– Meille tulee paljon kyselyjä, tiedon
ja neuvonnan tarve näyttää olevan suuri.
Green care -toiminnan kehittämiseksi on
käynnistetty hankkeita ja kesällä 2010 pe-
rustettiin Green Care Finland ry.
Hyvinvointia maatiloilta
Hoivamaatalous on yksi green care -toi-
minnan osa-alue, joka on yleistynyt etenkin
Alankomaissa ja Belgiassa. Kansainvälis-
ten tutkimusten mukaan maatalousympä-
ristö tarjoaa erittäin monipuoliset mahdol-
lisuudet edistää erilaisten asiakasryhmien
henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
– Maatilalla voi ottaa luontevasti vas-
tuuta eläimistä ja kasveista ja oppia so-
siaalisia taitoja. Monille on myös tärkeää
nähdä omin käsin tehdyn työn tulokset ja
kokea kuuluvansa yhteisöön.
Soinin mukaan green care voi olla mo-
nialaisille maatilayrityksille hyvä lisäelin-
keino, mutta toiminnan laadusta ei ole
tinkimistä. Vuonna 2011 alkavassa hank-
keessa alalle kehitellään laatujärjestelmä.
– Green care -alalle ei kannata lähteä köy-
käisin perustein. Soveliaan koulutuksen ja
menetelmiin perehtymisen lisäksi on ol-
tava valmis sitoutumaan pitkäjänteiseen
asiakastyöhön.
MTT ELO asiakaslehti 21
Kolumni
Cultural diversity p e l a s t a a m a a s e u d u n
teksti: MATTI MÄKELÄ kuva: MICHAEL BROWN/Rodeo
Muistatteko vielä biodiversiteetin ja kes-
tävän kehityksen?
Totta kai muistatte, koska nämä UNES-
CO:n aikanaan lanseeraamat kattokä-
sitteet ovat nykyään kaiken keskuste-
lun, sopimuksenteon ja lainsäädännön
pyhiä käsitteitä. Niillä argumentoidaan
mitä vaan, koska kukaan ei aseta nii-
tä kyseenalaiseksi. En halua myöskään
minä asettaa.
Mutta viime vuosina UNESCO-kie-
leen on tullut kaksi uudempaa käsitet-
tä, joiden suhdetta edellisiin väännellään
ja käännellään nykyään kansainvälisissä
konferensseissa. Epäilemättä myös niis-
tä tulee aikanaan pyhiä käsitteitä. Ja se
on minusta riemullinen asia.
Nuo käsitteet ovat cultural diversity ja re-
silience. Edellisen käännös on selvä, kult-
tuurinen monimuotoisuus. Jälkimmäiselle
ei tietääkseni ole vielä vakiintunutta suo-
mennosta, mutta sen voisi kääntää sanal-
la sinnikkyys tai joustavuus. Tarkoittaa ly-
hyesti sanottuna: jos kaikki munat eivät
ole yhdessä korissa, yhteisö pystyy jatka-
maan elämäänsä, vaikka jokin sen osis-
ta romahtaisikin.
Resilience-käsitettä voi selventää myös
vastakohdan kautta. Euroopan suurin nä-
länhätä kohtasi Irlantia 1800-luvulla, kos-
ka koko englantilaisten lordien hallinnoima
maa oli käytännössä yksi suuri peruna-
maa ja perunanviljelyä kohtasi katas-
trofi. Ei ollut enempää biologista kuin kult-
tuurista monimuotoisuutta, resilienssistä
puhumattakaan.
Se, mikä näissä uudemmissa käsitteissä
myös on riemullista, on puhumisen koh-
22 MTT ELO asiakaslehti
de. Niissä puhutaan ihmisistä, ei pelkäs-
tään ns. luonnosta. Edelleen niissä on rie-
mullista se, että niiden kautta annetaan
lupa, ei lupa vaan suositus, etten sanoi-
si vaatimus, ihmisyhteisöjen monimuo-
toisuudesta.
UNESCO:n näkövinkkelistä se tieten-
kin tarkoittaa vähemmistökansoja, pieniä
kieliä, heimoja, jotka eivät halua muuttaa
kaupunkiin jne.
Mutta pohjoismaisessa käytännössä
se tarkoittaa muun muassa asumisen ja
elintapojen monimuotoisuutta. On siis glo-
baalisti hyödyllistä, että on suuria ja pie-
niä yhteisöjä, monenlaista maataloutta,
vaikkapa pieniä kouluja ja isoja kouluja.
Kylätoiminnan kannalta se tarkoittaa,
että on globaalisti hyödyllistä, että maa-
seutu ei katoa, vaan olemme olemassa.
Saamme siis YK:n nykyisten suositus-
ten mukaan olla olemassa. Jippii, sehän
on melkein kuin ihmisoikeuksien julistus
meille maaseudun asukkaille!
Tätä kaikkea olin opiskelemassa Bonnis-
sa, jossa oli vaihtoehto-Nobel-organisaa-
tion 30-vuotisjuhlaseminaari. Suomalainen
kylätoiminta sai palkinnon 1992.
Seminaari oli innostava, suomalai-
nen kylätoiminta oli kansainvälisesti hy-
vin arvostettua ja meidän ongelmamme
pieniä muiden asioihin verrattuna. Mutta
en voinut olla huomaamatta, että pienyh-
teisöissä on paljon universaaleja piirteitä.
Sellaisia ovat monet arvot, toimintatavat,
ihmisten väliset suhteet.
Kuvaavaa kehityseroille oli, että kun
muiden asioista olivat pääasiassa puhu-
massa ammattiauttajat, suomalaiset ky-
lätoimijat olivat itse paikalla puhumassa
omista asioistaan.

teksti: RAILA AALTONEN
kuva: ERIC ISSELEE/Rodeo
Kana voi
paremmin
virikehäkissä
Kanat voivat paremmin varustelluissa hä-
keissä kuin perinteisissä häkkikanaloissa
käytetyissä häkeissä. Tutkija Eija Val-
konen MTT:stä totesi väitöstutkimuk-
sessaan, että varustelluissa häkeissä pi-
dettyjen kanojen luusto oli paremmin
mineralisoitunut kuin perinteisessä häk-
kimallissa pidetyillä kanoilla.
– Tämä tukee oletusta kanojen paran-
tuneesta hyvinvoinnista, Valkonen toteaa.
Varustelluissa häkeissä on orret, munin-
tapesä ja pehkualue sekä tilaa kanaa kohti
enemmän kuin perinteisissä häkeissä. Tut-
kimuksessa todettu orsien ja munintape-
sän runsas käyttö kertoo kanojen pystyvän
toteuttamaan tiettyjä lajinmukaisia käyt-
täytymismalleja varustelluissa häkeissä.
Munivia kanoja ei saa pitää perintei-
sissä, varustelemattomissa häkeissä enää
vuoden 2012 alusta.
Sama tuotostaso saavutetaan
Valkonen selvitti myös virikehäkkien vai-
kutusta kanojen tuotantoon ja rehunkulu-
tukseen. Varusteltuja häkkejä on kehitetty
jo vuosikymmenten ajan, mutta kanojen
ruokintaa ja ravinnontarvetta tässä tuo-
tantomuodossa on tutkittu vain vähän.
Kolmessa, koko munintakauden kes-
tävässä tutkimuksessa tarkasteltiin rehun
valkuaispitoisuuden, energiasisällön ja kal-
siumlisän vaikutusta kanojen tuotantoon
ja kuntoon. Tutkittavina oli kolmen kanan
perinteisiä häkkejä ja kahdeksan kanan va-
rusteltuja häkkejä. Neljännessä tutkimuk-
sessa selvitettiin orren vaikutusta kano-
jen rehunkulutukseen ja käyttäytymiseen.
Tulosten mukaan kanojen nykyiset
ruokintasuositukset pätevät myös varus-
telluissa häkeissä, ja niissä voidaan saa-
vuttaa sama tuotostaso kuin perinteisis-
sä häkeissä.
– Tuotannon kannattavuuden kannal-
ta tärkeä rehunkulutus tuotettua munaki-
loa kohden oli tutkituissa häkkityypeissä
sama, Valkonen huomauttaa.
Eija Valkosen väitöskirja ”Egg produc-
tion in furnished cages” tarkastetaan mar-
raskuussa Helsingin yliopistossa.
teksti: MINNA NURRO
kuva: KAISA KUOPPALA
Puna-apila
saa lehmät
lypsämään
Puna-apilaa sisältävä säilörehu maittaa
hyvin lehmille ja nostaa niiden maitotuo-
tosta. Tutkija Kaisa Kuoppala
MTT:stä havaitsi väitöstutkimuksessaan
myös, että loppukesällä tehty timotei-nur-
minatasäilörehu ei vedä vertoja alkukesäl-
lä tehdylle vastaavalle rehulle.
Tutkija tarkasteli ensimmäisen sadon
puna-apilaa ja toisen sadon timotei-nur-
minataa, joita hän vertasi ensimmäisen
sadon timotei-nurminataan.
Apilan sulavuus säilyy
Arviolta vain viidennes maatilojen säilöre-
huista sisältää nykyään puna-apilaa. Tutki-
muksessa se osoittautui varsin suositelta-
Väitöstutkimuksia
vaksi säilörehun raaka-aineeksi. Kuoppala
huomasi, että lehmät saavat käytettyä hy-
vin hyödykseen apilan energian.
– Aikaista puna-apilaa lehmät söivät
vähemmän kuin muita säilörehuseoksia,
mutta maitotuotos säilyi silti samalla ta-
solla. Vähemmällä rehulla saatiin siten
enemmän tuotosta, hän kertoo.
Kuoppalan mukaan korjuuajan myötä
tapahtuva säilörehun sulavuuden heikke-
neminen ei vaikuttanut puna-apilan koh-
dalla yhtä systemaattisesti kuin timotei-
nurminataruokinnoilla.
Toinen sato ei maistu
Tutkimuksessa kävi ilmi, että toisesta sa-
dosta eri aikoina korjatut timotei-nurmina-
tasäilörehut maistuivat lehmille heikom-
min kuin ensimmäisestä sadosta korjatut,
vaikka rehujen sulavuus oli kokeissa yhtä
hyvä. Lehmät myös lypsivät tällöin vä-
hemmän maitoa.
Kuoppala arvioi syöntierojen johtuvan
siitä, että toisen sadon rehussa on enem-
män kasvitauteja, rikkakasveja ja kuollutta
kasvimassaa kuin ensimmäisessä sadossa.
– Toisen sadon timotei-nurminata-
säilörehu ilmeisesti maistuu lehmistä huo-
nommalta kuin ensimmäisen sadon rehu.
Ensimmäisestä sadosta tehty laature-
hu kannattaisi suunnata paljon lypsäville
lehmille ja käyttää toisen sadon rehua um-
messa olevien lehmien ja nuorkarjan ruo-
kintaan, hän tulkitsee.
Kaisa Kuoppalan väitöskirja ”Influence
of harvesting strategy on nutrient supply
and production of dairy cows consuming
diets based on grass and red clover si-
lage” tarkastettiin syyskuussa 2010 Hel-
singin yliopistossa.
MTT ELO asiakaslehti 23
Maitotaitoa Keniaan

Maidontuotantoa
turvataan
suomalaisopein
Keniassa
teksti: ANNA-MARIA MÄKI-KUUTTI kuvat: Eric Isselee/Rodeo ja Hannu Korhonen

Maidontuotantoketjun turvallisuuden
parantaminen Keniassa
• Koordinaattori: professori Hannu J. Korhonen, MTT
• Yhteistyökumppanit: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira,
Nairobin yliopisto, Egertonin yliopisto, Kenian Maataloustut-
kimuslaitos KARI, (Kenya Agricultural Research Institute)
• Hankkeen kesto: 2010–2013
• Tavoite: perustaa Nairobin yliopistoon nykyaikainen refe-
renssilaboratorio ja selvittää mykotoksiinien ja antibiootti-
jäämien esiintymistä Kenian maidontuotantoketjussa
• Budjetti: 590 000 eur
• Rahoittaja: Suomen ulkoministeriö

24 MTT ELO asiakaslehti


Nairobissa on ihan tavallista pitää
nautaeläintä kerrostalon takapihal-
la. Se on tuttu näky myös Hannu
Korhoselle, jonka haaveena on teh-
dä kenialaisten kaupunkilehmien-
kin lypsämästä maidosta valvotum-
paa ja turvallisempaa.
Mies voi lähteä Afrikasta mutta Afrikka ei
miehestä, tulee mieleen professori Han-
nu Korhosta kuunnellessa.
Kun MTT:ssä työskentelevä Korhonen
edellisen kerran oli Kenian-komennuksella
1980–90-lukujen taitteessa, hän ehti vuo-
sikymmenessä nähdä Kenian maatalou-
den kehitystyön pitkän kaaren. Mittava
projekti ajettiin alas 2000-luvun alussa,
kun Suomen ulkoministeriö yhdessä mui-
den Pohjoismaiden kanssa vetäytyi Ke-
niasta protestina maan epädemokraatti-
selle kehitykselle.
Nyt maassa on monipuoluejärjestel-
mä, mutta poliittisesti tilanne on yhä le-
voton. Korhonen on palannut Keniaan ja
uuden kehitysyhteistyöhankkeen peräsi-
meen kaksijakoisissa tunnelmissa.
Maito tärkeä tulonlähde
Uuden hankkeen tavoitteena on parantaa
rehu-maitoketjun turvallisuutta ja hygieniaa.
– Myönteistä on maidon vahva ase-
ma ja sen tuotannon vapautuminen sää-
telystä. Tuotantobuumin takia laatua on
kuitenkin vaikea valvoa, Korhonen sanoo.
Maito on merkittävä tulonlähde sekä
maaseudun pienviljelijöille että kaupun-
kilaisille: ei ole tavatonta nähdä city-leh-
mien laiduntavan kerrostalon takapihalla
keskellä Nairobia.
Jopa neljä miljoonaa kenialaista omis-
taa muutaman lypsylehmän, ja lähes 70
prosenttia tuotetusta maidosta myydään
pastöroimattomana epävirallisilla mark-
kinoilla suoraan tuottajalta kuluttajalle.
Tekniset valmiudet kuntoon
Maidontuotantoketjua ei valvota Kenias-
sa systemaattisesti, mikä näkyy biologis-
ten vierasaineiden määrissä. Arviolta joka
10. maitonäytteessä on antibioottijäämiä,
jotka ovat peräisin kontrolloimattomasta
eläinlääkinnästä. Suomessa vastaava luku
on tuhat kertaa pienempi. Homemyrkky-
jä eli mykotoksiineja on joka kolmannes-
sa kenialaisista maitonäytteistä ja yli puo-
lessa rehunäytteistä.
Hanke parantaa maitoketjun turvalli-
suuden seurantaa perustamalla Nairobin
yliopistoon nykyaikaisen tutkimus- ja val-
vontalaboratorion. Se varustetaan myko-
toksiinien ja antibioottijäämien määrityk-
sessä tarvittavin laittein ja menetelmin.
– Olemme jo toimittaneet paikan pääl-
le laitekantaa ja tarvikkeita laboratorion
rakentamiseksi. Syksyllä alkaa teknisen
henkilökunnan ja tutkijoiden koulutus,
Korhonen kertoo.
Viiden vuoden kuluessa laboratorion
on tarkoitus palvella asiakkaita koko itäi-
sessä Afrikassa ja toimia EU-standardien
mukaisena valvontalaboratoriona. Tavoit-
teena on, että laboratorio voi antaa kan-
sainvälisesti hyväksyttyjä sertifikaatteja
muun muassa maitovalmisteiden laadusta.
Tietoa riskinhallinnan tueksi
Kahdelta hankealueelta Itä- ja Länsi-Ke-
niassa kerätään myös taustatietoa myko-
toksiinien ja antibioottijäämien esiintymi-
sestä maidontuotantoketjussa. Satojen
maitonäytteiden ja tuhansien rehunäyttei-
Maitotaitoa Keniaan
den lisäksi analysoidaan mykotoksiinien
esiintymistä maaseudun asukkaiden ruo-
kavaliossa. Kartoituksen perusteella arvi-
oidaan vierasaineiden aiheuttamien ter-
veysriskien laajuutta koko ruokaketjussa.
– Saatava tieto antaa pohjaa lainsää-
däntö- ja valistustyöhön. Tuotamme in-
formaatiota ja pyrimme sen avulla vai-
kuttamaan viranomaisiin, farmareihin,
rehutehtaisiin, meijereihin ja kuluttajiin.
Maitoon joutuneet vierasaineet aihe-
uttavat vakavia terveysongelmia kuten
myrkytyksiä ja syöpää. Sylttytehtaisiin
törmäsivät myös suomalaistutkijat, jot-
ka vierailivat hankealueilla viime keväänä:
– Rehut pilaantuvat, koska niille ei ole
oikeanlaisia säilöjä. Kun lehmät syövät pi-
laantunutta rehua, myrkyt siirtyvät mai-
toon ja lopulta ihmiseen.
Laaja ohjelma suunitteilla
Etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoises-
sa Keniassa puolet kansasta elää köy-
hyysrajan alapuolella. Ilmastonmuutos
vaikeuttaa maatalouden harjoittamista
entisestään itäisessä Afrikassa, sillä se
aiheuttaa epäsäännöllisiä sateita, pahen-
taa kuivuutta ja lisää homesienten kasvun
mahdollisuuksia.
Maidontuotantoketjun turvallisuuden
parantaminen on elinolosuhteiden ko-
hentamisessa pieni askel. Toimenpiteitä
tarvitaan lisää.
– Emme kuvittele, että voisimme rat-
kaista kaikkia ongelmia kerralla. Tämä on
malli, jonka suuntaan asioita pitää viedä,
Korhonen sanoo.
Kenian hanke liittyykin laajempaan ruo-
katurvaohjelmaan Länsi- ja Itä-Afrikassa,
jota MTT parhaillaan valmistelee Suomen
ulkoministeriön toimeksiannosta.
MTT ELO asiakaslehti 25
Lyhyesti
kuva: OLLI HÄKÄMIES/MTT:n arkisto
Paljonko heität
ruokaa roskiin?
Suomessa arvioidaan päätyvän roskiin
jopa 25 prosenttia syömäkelpoisesta ruu-
asta. MTT:n FOODSPILL-tutkimus pa-
neutuu ruokahävikin seurantaan ja syihin.
– Useiden elintarvikkeiden ympäristö-
vaikutukset ovat hävikin vuoksi selvästi
suuremmat kuin esimerkiksi pakkausten
tai jätehuollon. Tästä huolimatta kulutta-
jat kokevat elintarvikepakkaukset suurem-
pana ympäristöongelmana kuin ruoka-
hävikin, selvittää tutkija Juha-Matti
Katajajuuri MTT:stä.
Katajajuuren mukaan Suomessa ei
ole koko elintarvikeketjua kattavia aiem-
pia tutkimuksia ja yksittäiset selvitykset
ovat rajoittuneet hyvin pieniin otoksiin.
Myös kansainväliset tutkimukset ovat hy-
vin vaihtelevia.
– Moniin maailmalla esitettyihin tulok-
siin sisältyy melko suuria epävarmuusteki-
jöitä, ja hävikin määriä on mielekästä tar-
kastella lähinnä suuntaa antavina arvioina.
Tutkimusten keskinäinen vertailu osoittau-
tui hyvin haastavaksi, Katajajuuri kertoo.
FOODSPILL-hankkeessa käytettäviä
menetelmiä onkin pohdittu paljon ennen
Taloustutkimus siirtyi Viikkiin
MTT:n taloustutkimus muutti kesällä Helsingin Viikkiin, samaan rakennukseen Hel-
singin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksen
kanssa. Uusi osoite on Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki
ja puhelinvaihde 020 772 004. Yksittäisten tutkijoiden tarkat yhteystiedot
löytyvät MTT:n nettisivuilta www.mtt.fi.
26 MTT ELO asiakaslehti
varsinaisen seurantatutkimuksen aloit-
tamista.
Kodit ja ravintolat syyniin
FOODSPILL-hanke keskittyy kotitalouk-
siin ja ravintoloihin ja siellä vähiten tun-
nettuun asiaan eli lautashävikkiin.
Tutkijat selvittävät yli 400 suomalaisen
kotitalouden ruokahävikkiä kuluttajakyse-
lyllä ja -seurannalla. Mukaan sitoutuneet
kotitaloudet pitävät kaksi viikkoa yksityis-
kohtaista päiväkirjaa, johon ne kirjaavat
kaiken pois heittämänsä ruoan painon,
tyypin ja poisheiton syyn.
Lisäksi seurataan ruoan hankinta-
määriä. Myös suomalainen elintarvikete-
ollisuus on lupautunut toimittamaan tut-
kijoille hävikkiä koskevaa tilastotietoaan.
– Määrän ja syiden lisäksi pohdim-
me myös keinoja, joilla hävikkiä saatai-
siin merkittävästi vähennettyä. Tavoittee-
namme on, että niin ketjun eri portaissa
kuin kotitalouksissa heitettäisiin ruokaa
nykyistä selvästi vähemmän roskiin, Ka-
tajajuuri summaa.
– Marjatta Sihvonen
BATMAN
luo lannasta
liiketoimintaa
Kotieläinten lannasta ryhdytään kehittä-
mään uusiutuvaa energiaa ja lannoittei-
ta. MTT:n koordinoiman BATMAN-tutki-
mushankkeen tavoitteena on synnyttää
uusia lannankäsittelymenetelmiä sekä lii-
ketoimintamahdollisuuksia lannan tuot-
teistamiseksi.
BATMAN-hankkeessa on mukana
18 tutkimus- ja teknologiansiirto-orga-
nisaatiota Itämeren alueen kahdeksas-
ta maasta. Hankkeessa levitetään tietoa
myös eri maissa jo olemassa olevista hy-
vistä lannankäsittelyteknologioista. Eri-
tyistä huomiota kiinnitetään fosforin kier-
rättämiseen.
Tutkimushankkeeseen osallistuvien
maiden maataloudessa sontii yhteensä
36 miljoonaa nautaa, 67 miljoonaa sikaa
sekä 190 miljoonaa lintua. Eläinten lanta
sisältää suuret määrät typpeä ja fosforia.
Ongelmasta hyödykkeeksi
Teknologiatutkimuksen johtaja Markku
Järvenpää MTT:stä toteaa, että lan-
ta on ainoa maataloustuote, jota ei vielä
hyödynnetä kaupallisesti. Lanta on tähän
asti nähty lähinnä ympäristöongelmana,
mutta BATMAN tarkastelee sitä hyödyk-
keenä muiden joukossa.
– BATMAN-hankkeen tavoitteena on
päästä eroon ”lilluvan lannan ongelmas-
ta”. Tarkoituksena on luoda foorumi, joka
tuo yhteen uuden lannankäsittelyteknolo-
gian tuottajat ja käyttäjät sekä tutkimuk-
sen ja hallinnon, Järvenpää hahmottelee.
Ison haasteen hankkeelle muodostaa
se, että eri osallistujamaissa on omanlai-
sensa maatalous, teknologia, vauraus ja
hallinto. Järvenpää huomauttaa, että rat-
kaisuja joudutaan siis hakemaan erilaisiin
rakenteisiin ja olosuhteisiin.
EU:n Interreg-rahoituksella toteutetta-
van BATMAN-hankkeen kokonaisbudjetti
on 3,74 miljoonaa euroa. Suomesta ovat
MTT:n lisäksi mukana Suomen ympäris-
tökeskus, Helsingin yliopisto sekä Turku
Science Park Oy.
– Minna Nurro

Nurmesta
polttoainetta
autoille?
Onko taloudellisesti kannattavaa jalostaa
nurmesta liikennepolttoaineena käytettä-
vää biometaania? MTT:n BIONURMI-han-
ke selvittää, voisiko Hämeeseen, Kaak-
kois-Suomeen ja Uudellemaalle syntyä
paikallisia nurmibiomassaa hyödyntäviä
biokaasulaitoksia.
– Laskemme biokaasulaitosten talou-
delliset vaikutukset sekä alueen maatilojen
että alue- ja kansantalouden näkökulmas-
ta. Arvioimme myös nurmibiokaasulii-
ketoiminnan kestävyyttä ja toteutuksen
reunaehtoja, kertoo hankkeesta vastaa-
va tutkija Teija Paavola MTT:stä.
Tutkijat visioivat, että biokaasulaitos
voisi luoda ympäristöönsä paikallisesti
hyvin toimivat nurmirehumarkkinat.
Kierrot kohdalleen
Hanke tutkii myös biokaasulaitoksien vai-
kutukset ympäristöön. On todennäköistä,
että nurmentuotannon laajentaminen vä-
hentäisi yksipuolisen viljanviljelyn haittoja.
Biokaasuprosessissa syntyy merkit-
täviä määriä ravinteikasta käsittelyjään-
nöstä, josta voidaan valmistaa lannoitetta
ja samalla vähentää riippuvuutta väkilan-
noitteista. Erityisesti nurmipalkokasvien
varastoima typpi siirtyisi alueen peltojen
lannoitukseen.
BIONURMI-hanke on saanut Euroo-
pan maaseudun kehittämisen maatalous-
rahastosta 350 000 euron rahoituksen.
Tutkimus kestää vuoteen 2013 saakka.
– Ulla Jauhiainen
Lisää omaa valkuaista
Valkuaisen tuotanto on Euroopassa vii-
meisten 30 vuoden aikana yli kaksinker-
taistunut, mutta samalla sen kysyntä on
kasvanut lähes yhtä paljon. Rehuvalku-
aista saadaan öljy- ja palkokasveista: soi-
jasta, rapsista, rypsistä, herneestä sekä
härkäpavusta.
EU:ssa käytettävästä kasviperäises-
tä rehuvalkuaisesta vain kolmannes tuo-
tetaan unionin alueella. Suomen oma-
varaisuus on parhaina vuosina samalla
tasolla. Ranska on EU:n omavaraisin val-
kuaisen tuottaja, kun taas esimerkiksi Es-
panja tuo neljä viidesosaa käyttämästään
rehuvalkuaisesta.
MTT:n tutkimushankkeessa etsitään kei-
noja rehuvalkuaisen omavaraisuuden paran-
tamiseksi Suomessa. Suuri osa tuloksista
on sovellettavissa muuallekin Eurooppaan.
– Määrittelemme tuotantomme pullon-
kaulat. Selvitämme, mikä voisi olla tuotan-
topotentiaali ja miksi emme saavuta sitä.
Talous- ja ilmastoennusteiden sekä pit-
käaikaisten kasvintuotannon tutkimusai-
neistojen perusteella arvioimme, millaista
Lyhyesti
kuva: JUHA HEIKKILÄ
tuotantomme voisi olla 2020-luvun maa-
ilmassa, sanoo professori Pirjo Pel-
tonen-Sainio MTT:stä.
Iso huoltovarmuuskysymys
Valkuaisomavaraisuus on merkittävä huol-
tovarmuuskysymys jo nyt, ja yhä vahvem-
min tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen
edetessä. Luonnonkatastrofit voivat vai-
kuttaa voimakkaasti valkuaisen saatavuu-
teen ja hintaan. Myös salmonella voi levi-
tä tuontivalkuaisen mukana.
– Toisaalta ilmastonmuutoksen ede-
tessä Suomessa voidaan mennä isolla
harppauksella eteenpäin rehuvalkuaisen
tuotannossa, sillä palkokasvien ja öljykas-
vien syysmuotojen viljely tulee meillä mah-
dolliseksi, huomauttaa Peltonen-Sainio.
Rehuvalkuaisen tarve kasvaa, kun elin-
taso nousee maailman runsasväkisimmil-
lä alueilla ja lihaa syödään enemmän. Sa-
maan aikaan ilmastonmuutos voi kurittaa
soijan merkittäviä tuotantoalueita Etelä-
Amerikassa.
– Juha Heikkilä
kuva: Rodeo/JUHA TUOMI
MTT ELO asiakaslehti 27
Tieteestä
elinvoimaa
MTT tekee tutkimusta
monitieteisissä
tutkimusohjelmissa:
• Fossiilisesta uusiutuvaan
• Geenivarojen kestävä käyttö
• Huomisen maatila
• Hyvinvointia ruuasta
• Mahdollisuuksien maaseutu
• Muuttuva ilmasto ja maatalous
• Vastuullinen elintarviketalous
• Vesistöystävällinen maatalous

www.mtt.fi