TOISINAJATTELIJAN KÄSIKIRJA

Asko Aurela

Asko Aurela Toisinajattelijan käsikirjassa esittää mielenkiintoisia ajatuksia

tieteen kehityksestä ja sitä estävistä tekijöistä. Hän mainitsee uusien
tieteenalojen tarvitsevan kannustusta, sillä tutkimalla vain tunnettuja,
muodissa olevia aiheita ei kehitys etene. Hän mainitsee esimerkiksi
radioanatomian ja molekyylibiologian kehityksen alkusysäyksen, nobelisti
Lawrence Braggin rohkean esityksen lähteä tutkimaan jotain aivan uutta
tutkijayhteisössään, Cavendishin laboratoriossa Englannissa. Tämä oli alku
valtavalle kehitykselle.

Kehityksen asteiksi hän mainitsee oman edun tavoittelun, sosiaaliset paineet,

rahoitusjärjestelmien epäoikeudenmukaisuuden, vallantavoittelun ja
prosfessorien vastustuksen. Epäonnistumisen pelko on myös keskeinen
tekijä. Hänen mukaansa uusien asioiden ja teorioiden kehittäjät pitäisi pilkan
sijaan palkita tiedeyhteisössä ja asettaa etusijalle mm. virkoja haettaessa.
(Aurela 1993:118-126)

Ihminen on myös erittäin altis sosiaaliselle painostukselle. Tutkimusten

mukaan ihmisen oma arvostelukyky hämärtyy sosiaalisen painostuksen
alaisena niin paljon, että jopa 8cm pitkää janaa voidaan painostuksen
alaisena väittää 25cm janaa pitemmäksi. (Askola 1993,110) Toisaalta
koehenkilöillä oli selviä vaikeuksia tunnistaa anomalioita (esim. punaisia
patakortteja) korttipakassa. 3opulta joku koehenkilöistä meni niin sekaisin,
ettei enää tiennyt, olivatko padat mustia vai punaisia ja miltä pata
ylipäätänsä näytti. Kohtalaisen älykkäät ja hyväntahtoiset nuoret ihmiset
saattoivat väittää valkoista mustaksi. Keisarin uudet vaatteet.

Vaikka toisinajattelija uskaltaisi esittää mielipiteensä, joukko yleensä hylkää

oikeankin käsityksen. Aurela tutki joukkoa sellaisissa tehtävissä, joissa
koehenkilöiden käsitykset totuudesta poikkesivat totuudesta johonkin
määräsuuntaan. Jos joka henkilö, koko joukosta poiketen, esitti lähellä
totuutta olevan mielipiteen, ei sillä ollut sattumanvaraista suurempia
mahdollisuuksia tulla yleisesti hyväksytyksi. Siis tieto ei ole valtaa silloin,
kun yleisesti vallitsevat harhakäsitykset saavat tiedon näyttämään oudolta ja
poikkeavalta. Demokraattinen ryhmäkeskustelu ei ole osoittautunut yhtä
tehokkaaksi, kuin luullaan. Jos joka ei yhdy samaan mielipiteeseen, hänet
leimataan kerettiläiseksi, häntä solvataan ja mahdollisuuksien mukaan hänen
arvonsa kielletään. Häneen kohdistuu ryhmäväkivallan erikoistunein reaktio,
sosiaalinen viha. Ryhmän epäsuosiolla on suuri valta yksilöön, koska
yksilöllä on yhteenkuulumisen tarve ja koska ryhmällä on hallussaan
arvokkaita resursseja. Samaan suuntaan vaikutta yksilön tarve saada
arvoilleen toisten henkilöiden vahvistus. Niinpä ihmiset ovat taipuvaisia
yhtymään enemmistön mielipiteeseen, vaikka se ei vastaisikaan heidän
alkuperäistä vakaumustaan. ”Kenties paljastavinta oli, että poikkeava yksilö
valittiin harvoin tärkeiin toimikuntiin, ja jos hänet nimitettiin hallinnolliseen
tehtävään, kyseessä oli useimmiten jokin vähemmän tärkeä komitea, jossa
tehtäviin liittyi työtä ilman –vaikutusvaltaa.” (Askola 1993:110-111)

Johtajan seuraaminen saattaa olla geneettinen ominaisuus ihmisessä. Ilman

johtajuutta ihmisyhteisö ei toimisi. Vaistomaisen alistumisen seuraukset
voivat kuitenkin olla tuhoisia ihmisellä, joka älynsä vuoksi osaa hyödyntää
johtajuutta yli biologisten perustarpeiden. On omituista, että älystään
huolimatta ihminen on säilyttänyt verrattoman suuren riippuvuuden
johtajasta. Äly ei ole tuonut ihmiselle suurempaa vapautta, kuin
laumaeläimillä on. Nuoriso seuraa johtajia, joiden valta perustuu musiikkiin
ja vaatteisiin. (Askola 1993,111)

Askolan mukaan ihminen ja eläin eroavat toisistaan siinä, että eläinlauman

johtajaksi valikoituu aina paras ja vahvin yksilö. Ihmisten johtajat pitävät
sitä vastoin keinotekoisesti valta-asemansa ja pyrkivät eliminoimaan
kilpailijansa. Näin vallalla olevat eivät edusta kehitystä, vaan oman edun
tavoittelu saa etusijan.

Askolan mukaan eläinjohtaja syrjäytyy, kun joku muu yksilö on kehittynyt

vahvemmaksi ja yleensä vahvempi on parempi myös lauman säilymisen
kannalta. Jos sitä vastoin ihmislaumassa joku korottaa äänensä laumalle
vahingollista johtajaa tai klikkiä vastaan, häntä syytetään oman edun
tavoittelusta. Tähän löytyy selkeä vastaus. Kärsimisen todistusvoima.
Arvostelijan täytyy kieltäytyä jopa hänelle kuuluvita eduista. Valtaa pitävien
seuraava hyökkäys on pahempi. Eduista kieltäytyminen selitetään
pelkuruudeksi, ja sen mukaiset huhut pannaan liikkeelle takanapäin. Kolmas
hyökkäys iskee oppilaisiin ja jos mahdollista myös perheenjäseniin. (Askola
1993 112)

Tiedepolitiikan kiistapuolina ovat Askolan vallantavoittelijat ja luovat.

Osapuolista on käytetty myös ilmaisua juonittelijat ja luovat. Luovuus on
uutta synnyttävää psyykkistä toimintaa, jossa tavanomaiset ajattelu- ja
toimintatavat ohitetaan. Vallankäyttö taas pyrkii tavoittelemaan
viettityydytystä. Tuntomerkkeinä Aurela mainitsee luovilla olevan
kunnollisia tieteellisiä ideoita, kun taas vallantavoittelijoilla on
vallantavoitteluideoita. (Askola 1993, 112)