Miten ohjaat työssäoppijoita Miten ohjaat työssäoppijoita

Terttu-projekteissa kehitetty koulutusmateriaali

työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille

Miten ohjaat työssäoppijoita

Terttu-projekteissa kehitetty koulutusmateriaali
työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille

Koulutusmateriaali auttaa työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajia

ohjaamaan työssäoppimaan tulevia opiskelijoita. Siinä käsitellään
ammatillisen koulutuksen, työssäoppimisen ja näyttöjen periaatteet.
Työpaikkaohjaaja saa tietoa ja vinkkejä opiskelijoiden ohjaukseen, oppimisen
tukemiseen ja työssäoppimisen ja näyttöjen arviointiin.

Pakarituvantie 4-5
PL 39, 00411 Helsinki
Puh (09) 530 41
Fax (09) 566 3038
www.kuntoutussaatio.fi Pirjo Lehtoranta
terttu@kuntoutussaatio.fi
Harri Leivo
Seija Haapasalo
Miten ohjaat työssäoppijoita

Terttu-projekteissa kehitetty koulutusmateriaali

työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille

Pirjo Lehtoranta
Harri Leivo
Seija Haapasalo
2
3. korjattu painos

Kuntoutussäätiö
Pakarituvantie 4-5
00410 Helsinki

Kansi Timo Pitkänen

Yliopistopaino 2006

ISBN 952-5017-58-3
Alkusanat

Tämä koulutuspaketti on kehitetty Terttu-projekteissa. Terttu-projektit ovat

Euroopan Sosiaalirahaston ja Opetushallituksen rahoittamia hankkeita. Pro-
jektit toteutettiin Kuntoutussäätiön, Keski-Uudenmaan ammattikoulutus-
yhtymän ja Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen yhteistyönä. Pro-
jektit toteutettiin vuosina 2000 - 2005.

Tämä on aikaisemman samannimisen julkaisun korjattu painos. Julkaisuun

on lisätty ammattiosaamisen näyttöjä koskeva luku 2.3 sekä uusittu arvi-
ointia käsittelevä luku 6. Muitakin tekstimuutoksia ja korjauksia on tehty
esimerkiksi työllistämistukiasioihin luku 7.10, julkaisussa mainittuun kirjal-
lisuuteen, viitteisiin sekä yhteystietoihin. Myös liitteitä on uusittu.

Terttu-projektien tavoitteena oli järjestää työpaikkaohjaajille koulutusta, jossa

huomioitiin erityistä tukea tarvitsevien työssäoppijoiden tarpeita. Koulu-
tuksesta vastasi Kuntoutussäätiön tiimi, johon kuuluivat projektisuunnittelija
Harri Leivo (2000-3/2003), erikoistutkija, neuropsykologi Seija Haapasalo,
tutkija, sosiaalipsykologi Jukka Valkonen (2000-2004), työyhteisökouluttaja,
psykologi Outi Reinola (2005 alkaen) ja projektipäällikkö, psykologi Pirjo
Lehtoranta.

Koulutuspakettia voi käyttää osana Opetushallituksen määrittelemää kah-

den opintoviikon työpaikkaohjaajakoulutusta tai työpaikkaohjaajien itse-
opiskelun tukena.

Kiitän koulutukseen osallistuneita työpaikkaohjaajia, oppilaitosten opetta-

jia, rehtoreita, oppilashuollon edustajia ja muuta henkilöstöä hyvin suju-
neesta yhteistyöstä. He mahdollistivat tämän koulutuspaketin laatimisen.
Esitän kiitokseni myös yhteistyöprojekteille, joiden kokemukset olivat meil- 3
le arvokkaita.

Kiitos kuuluu myös projektien ohjausryhmille ja kehittämistiimille, jotka tu-

kivat työtämme rakentavin ehdotuksin.

Helsingissä 15.1.2006

Pirjo Lehtoranta
4
Sisällys
1. Johdanto 7

2. Ammatillinen koulutus, työssäoppiminen, ammattiosaamisen

näytöt ja työsuojelu 9
2.1. Toisen asteen ammatillinen koulutus 9
2.2. Työssäoppiminen 12
2.3. Ammattiosaamisen näytöt 14
2.4. Työsuojelu 18

3. Työssäoppimisen ohjaus 21
3.1. Ohjauksen perusta: onnistuneen ohjauksen edellytykset 22
3.2. Ohjausprosessi 29
3.3. Ohjauksen menetelmät 33
3.4. Yhteenveto 38

4. Työssäoppiminen oppimismenetelmänä 41
4.1. Oppimisen perusideoita 42
4.2. Oppimisprosessi 45
4.3. Oppimista tukevat menetelmät 49
4.4. Yhteenveto 56

5. Oppimisvaikeudet työssäoppimisjaksoilla 57
5.1. Erityiset oppimisen vaikeudet 59
5.2. Yhteenveto 67

6. Arviointi 69
6.1. Mitä arvioidaan? 70
6.2. Kuka arvioi? 75
6.3. Miten arvioidaan? 76
6.4. Arviointiprosessi 79
6.5. Yhteenveto 87

7. Erityisryhmien huomioiminen työssäoppimisessa 89

7.1. Allergia ja astma 89 5
7.2. Diabetes 91
7.3. Epilepsia 92
7.4. Kehitysvammaisuus 93
7.5. Kuulovammaisuus 95
7.6. Liikuntavammat 97
7.7. Mielenterveys 98
7.8. Näköongelmat 99
7.9. Tarkkaavaisuushäiriöt 101
7.10. Taloudelliset tuet erityisryhmien työllistämiseen 103
 Liitteet
Liite 1 Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (L601/2005)
Liite 2 Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen
Liite 2 muuttamisesta (A605/2005)
Liite 3a ja b Sopimukset työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestet-
Liite 3 tävästä koulutuksesta
Liite 4 Luettelo nuorilta työntekijöiltä kokonaan kielletyistä töistä
Liite 5 Esimerkkiluettelo nuorille työntekijöille vaarallisista töistä
Liite 6 Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon
Liite 2 perusteet
Liite 7a ja b Esimerkkejä opiskelijan päiväkirjasta työssäoppimisjaksoilla
Liite 8 Lomake näytön arvioinnin tallentamiselle
Liite 9 Näyttötodistus

6
 1. Johdanto

Ammatillisessa koulutuksessa on tapah-

tunut useita muutoksia viime vuosina. Pe-
ruskoulun oppimäärälle rakentuva amma-
tillinen koulutus on pidentynyt kaikilla
aloilla kolmivuotiseksi. Työharjoittelun tilalle on tullut työssäoppiminen, joka
on entistä työharjoittelua pitempi, tavoitteellisempi ja ohjatumpi
oppimisjakso työelämässä. Opiskelijoiden ammattiosaamista on alettu ar-
vioida näyttöjen avulla.

Ammattioppilaitosten opiskelijat - työssäoppijat - ovat koulutuksensa aikana

vähintään puolisen vuotta työpaikoilla oppimassa ammattiinsa kuuluvia tie-
toja ja taitoja. Jotta työssäoppijat saisivat parhaan mahdollisen opastuksen ja
tuen, työpaikkojen tulisi nimetä henkilö – työpaikkaohjaaja – vastaamaan
opiskelijoiden ohjauksesta. Työpaikkaohjaajaksi valikoituu yleensä ammat-
tinsa taitava, nuorista tai yleensäkin uusien työntekijöiden perehdytyksestä
ja ohjauksesta kiinnostunut työntekijä tai toimihenkilö.

Koulutuspaketti auttaa työpaikkaohjaajaa ohjaamaan työssäoppimisjaksolle

tulevia opiskelijoita. Koulutuspaketti jakautuu kuuteen teemaan. Kukin tee-
ma muodostaa oman kokonaisuutensa. Asioihin voi tutustua haluamassaan
järjestyksessä. Mikäli työssäoppimista ei tunne entuudestaan, on suositel-
7
tavaa aloittaa perehtyminen ensimmäisestä teemasta.

Ammatillinen koulutus ja työssäoppiminen, ammattiosaamisen näy-

töt ja työsuojelu. Teema perehdyttää työpaikkaohjaajan toisen asteen
ammatilliseen koulutukseen, työssäoppimisen perusteisiin, ammatti-
osaamisen näyttöihin sekä työssäoppimisjaksojen aikana huomioitaviin
työsuojeluasioihin. Ammatillisen koulutuksen pääpiirteiden ja työssä-
oppimisen pelisääntöjen ymmärtäminen auttavat työpaikkaohjaajaa
orientoitumaan ohjaustehtävään. Ammattiosaamisen näytöt on uusi me-
 netelmä arvioida opiskelijan osaamista. Työssäoppijoiden työsuojelun ol-
lessa myös työpaikkaohjaajan vastuulla, työpaikkaohjaajan tulee olla tie-
toinen siihen liittyvistä määräyksistä.

Työssäoppimisen ohjaus. Luvussa pohditaan onnistuneen ohjauksen

edellytyksiä ja tutustutaan ohjausprosessin eri vaiheisiin. Jakso käsittelee
työssäoppimisjaksolle valmistautumista, ohjauksen aloitusta, ylläpitoa ja sen
päättämistä. Ohjausprosessin vaiheistaminen auttaa työpaikkaohjaajaa jä-
sentämään työssäoppimisjaksoa. Ohjausmenetelmiin tutustuminen auttaa
ohjaajaa valitsemaan kullekin työssäoppijalle soveltuvia ohjaustapoja.

Työssäoppiminen oppimismenetelmänä. Teema perehdyttää oppimisen

ja opastamisen perusteisiin. Työpaikkaohjaaja auttaa työssäoppijaa oppimaan
huomioimalla oppimisen lainalaisuuksia ja järjestämällä oppimistilanteet sel-
laisiksi, että ne edistävät oppimista. Työpaikkaohjaaja voi saada innostumaan
työn oppimisesta nekin opiskelijat, joita tavallinen kouluympäristö ei innosta.
Ohjaaja voi havaita, että opiskelijan työssä edistyminen ja innostuminen pal-
kitsee monin verroin ohjaustyöhön käytetyn ajan ja energian.

Oppimisvaikeudet työssäoppimisjaksoilla. Luvussa tarkastellaan oppi-

misessa toisinaan ilmeneviä vaikeuksia. Teema auttaa työpaikkaohjaajaa
ymmärtämään oppimisvaikeuksien moninaisuutta. Ohjaajalle esitellään vink-
kejä, miten voi toimia erilaisten oppijoiden kanssa.

Arviointi. Teema perehdyttää työpaikkaohjaajan opiskelijan oppimisen ja

osaamisen arviointiin. Luvussa tarkastellaan arvioinnin kohteita ja menetel-
miä. Arviointi voi olla ohjaavaa, jolloin sen tarkoitus on kannustaa opiskeli-
8
jaa työssäoppimisjaksolle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Näyttöön
perustuvasta arvioinnista on kyse kun arvioidaan opiskelijan osaamista tie-
tyssä näyttötilanteessa. Arviointitaitojen kehittyminen auttaa myös työpaik-
ka-ohjaajaa tutkimaan ja kehittämään omaa työtään.

Erityisryhmien huomioiminen työssäoppimisessa. Kirjan loppuun on

koottu tietoa erityisryhmien työssäoppimisesta ja siinä huomioitavista sei-
koista. Tiedot kerättiin vammaisjärjestöiltä kyselylomakkeen avulla. Tekijät
täydensivät luetteloa ja kokosivat tietoja erityisryhmien työllistämiseen liit-
tyvistä taloudellisista tukimuodoista.
 2. Ammatillinen
2. koulutus,
2. työssäoppiminen,
2. ammattiosaamisen
2. näytöt ja
2. työsuojelu

Työelämä vaatii ammatillista osaamista. Joidenkin ammattien taitajista on

jo nyt pulaa. Koulutuspoliittisena tavoitteena on, että kaikille suodaan mah-
dollisuus ammatilliseen kouluttautumiseen. Työssäoppiminen on eräs tapa
pyrkiä lähentämään koulutusta ja työelämää ja edistää niiden välistä yh-
teistyötä. Työssäoppimisen kautta opiskelija saa käytännön tuntumaa alan-
sa työtehtäviin. Ammattiosaamisen näyttöjen avulla opiskelija voi osoittaa
käytännön työtehtävissä, miten hyvin hän on saavuttanut työelämän edel-
lyttämän ammattitaidon

2.1. Toisen asteen ammatillinen koulutus 9

Peruskoulun jälkeen suurin osa nuorista hakeutuu ammatti- tai lukio-opintoi-

hin. On laskettu, että noin 60 % nuorista hakeutuu lukioon ja noin 30 %
ammattiopistoihin. Luvut vaihtelevat jonkin verran alueittain.

Ammatillisten opintojen vetovoimaisuutta on pyritty kohentamaan uudista-

malla koulutusta ja tiivistämällä yhteistyötä työelämän kanssa. Kolmevuotinen
ammatillinen koulutus antaa yleisen jatko-opiskelukelpoisuuden. Opiskelijat
voivat jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Uutta on
myös kaksoistutkinto, jolloin opiskelija voi suorittaa sekä ammatillisen
 perustutkinnon että ylioppilastutkinnon. Opiskelu kestää tuolloin yleensä kol-
me - neljä vuotta. Opiskelijoilla on muutoinkin mahdollisuus valita opintoja
muista ammattiopistoista tai lukioista. Kaksoistutkinnon ja opintovalintojen
myötä yhteistyö lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kanssa on entisestään
tiivistynyt.

Myös ylioppilaat voivat suorittaa samoja ammatillisia tutkintoja kuin peruskou-

lun suorittaneet. Heidän opiskeluaikansa on vain hieman lyhyempi vaihdellen
yleensä kahdesta vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen.

Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Näyttö-

tutkinto kehitettiin alun perin työssäkäyvän aikuisväestön tarpeisiin. Tätä var-
ten on järjestetty valmentavaa koulutusta ammattioppilaitoksissa ja
oppisopimuskoulutuksena.

Näyttötutkinto on eri asia kuin ammattiosaamisen näytöt. Näytöt liitetään kaik-

kiin ammatillisena peruskoulutuksena suoritettaviin tutkintoihin. Opiskelijat
osoittavat näyttöjen avulla, miten hyvin he ovat saavuttaneet opintojen tavoit-
teet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon. Ammattiosaamisen näytöt ajoit-
tuvat koko koulutuksen ajalle ja ne järjestetään yhdessä työpaikkojen ja oppi-
laitosten kanssa.

Ammatillinen koulutus perustuu lakiin ja asetukseen ammatillisesta koulutuk-

sesta. Näillä säädetään mm. koulutuksen tavoitteista, koulutuksen järjestäjistä,
opetussuunnitelmista, opetuksesta sekä opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuk-
sista. Uusi lainsäädäntö tuli voimaan tammikuun alusta 2006 (liitteet 1 ja 2).
10
Ammatilliset tutkinnot tuottavat laaja-alaiset perusvalmiudet alan eri tehtäviin
sekä erikoistuneemman osaamisen ja ammattitaidon johonkin tiettyyn tehtä-
vään. Uusi lainsäädäntö korostaa, että ammatillisessa koulutuksessa tulee ot-
taa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta järjestettäessä tulee
olla yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa.

Toisen asteen ammatillista koulutusta järjestetään yli 300 paikassa. Näitä oppi-
laitoksia ylläpitävät kunnat, kuntayhtymät, valtio ja yksityiset koulutuksen jär-
jestäjät. Opiskelijoille opetus ja ateriat ovat maksuttomia. Asuminen opiskelija-
asuntolassa on myös maksutonta. Muilta osin ammattiopiskelijoita koskevat
samat opintososiaaliset etuudet kuin muita opiskelijoita.
’Entisiä’ ammattikouluja kutsutaan nykyisin ammattiopistoiksi, ammattiop-
pilaitoksiksi, koulutuskeskuksiksi tai ammatti-instituuteiksi. Ammatillisesta kou-
lutuksesta voi valmistua kahdeksalta koulutusalalta yli sataan ammattiin.

Ammatillisen koulutuksen alat ovat seuraavat: humanistinen ja kasvatusala,

kulttuuriala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, tekniikan ja
liikenteen ala, luonnonvara- ja ympäristöala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala,
matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Esimerkiksi autoalan perustutkinto valmis-
taa automaalareita ja ajoneuvoasentajia, sähköalan perustutkinto elektroniik-
ka- ja sähköasentajia ja catering alan perustutkinto suurtalouskokkeja.

Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto muodostuu 120 opintoviikosta.

Niistä 90 opintoviikkoa on ammatillisia opintoja, 20 opintoviikkoa nk. kaikille
yhteisiä opintoja ja 10 opintoviikkoa vapaasti valittavia opintoja. Opinnot
sisältävät myös vähintään 20 opintoviikkoa työssäoppimista ja 2 opintoviik-
koa opinnäytetyötä. Yhteisiä opintoja ovat äidinkieli, toinen kotimainen kieli,
vieras kieli, matematiikka, fysiikka ja kemia, yhteiskunta-, yritys- ja työelämä-
tieto, liikunta ja terveystieto sekä taide ja kulttuuri.

Vapaasti valittavat
opinnot (10 ov)
11

Lähteinä käytetty mm.

• Opetusministeriön internetsivuja www.minedu.fi/opm/koulutus
• www.ammatillinenkoulutus.com (asiaa mm. ammateista, oppilaitoksista, koulu-
tuksen uudistumisesta)
• Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen 2002, Opetushallitus, Kirja-
paino OyWest Point, Rauma 2001. Opas on myös Internetissä http://www.oph.fi/
koulutusoppaat/kopas/peruskouluopas/. Opas uusitaan vuosittain.
• Koulutusta koskevat lait löytyvät FINLEX® - Valtion säädöstietopankista http://
www.finlex.fi/fi/laki/
 2.2. Työssäoppiminen

Ammattiin valmistuvat opiskelijat saavat käytännön tuntumaa alansa työ-

tehtäviin jo opiskeluaikana. Jokaiseen kolmevuotiseen ammatilliseen
perustutkintoon sisältyy vähintään 20 opintoviikkoa (noin puoli vuotta)
työssäoppimista eli opiskelua työpaikoilla. Opiskelijat oppivat työpaikoilla
osan tutkintoon kuuluvasta ammattitaidosta, joka on määritelty opetus-
suunnitelmassa.

Työssäoppimista säätelevät laki ja asetus ammatillisesta koulutuksesta. Sitä

ohjaavat myös työmarkkinoiden keskusjärjestöjen suositukset ja kannan-
otot sekä alakohtaiset työehtosopimukset.

Työssäoppimisen yleisinä tavoitteina on:

• lisätä työelämän vastuuta koulutuksesta
• helpottaa ammattitaitoisen työvoiman saantia yrityksiin
• edistää nuorten työllistymistä ja työmarkkinoille siirtymistä
• lisätä opiskelijoiden tietoa työmarkkinoista ja työelämän
pelisäännöistä
• lisätä koulun ja työelämän yhteistyötä

Työssäoppimisjaksoista on suurin hyöty kaikille osapuolille silloin, kun se on

etukäteen hyvin suunniteltua. Opiskelijoiden valmentaminen työssäop-
pimisjaksolle edesauttaa sen sujumista. Myös työpaikka voi valmistautua
opiskelijan vastaanottoon (kts. kohta Ohjausprosessi/ennakkovalmis-
tautuminen).
12
Työssäoppimisen yleisestä järjestämisestä sovitaan työpaikan ja oppilaitok-
sen kesken laadittavalla kirjallisella sopimuksella (liite 3 a). Sopimuksessa
sovitaan mm. työssäoppimisjakson tavoitteista, keskeisistä sisällöistä (oppi-
mistehtävistä), kestosta ja ajoituksesta ja määritellään osapuolten tehtävät.
Opiskelijan työssäoppimisjaksosta sovitaan yksilöidyllä sopimuksella (liite 3
b). Sopimuksessa määritellään tarkemmin opiskelijan työjärjestelyt, tavoit-
teet, tehtävät jne.
Työpaikalla, opettajalla ja opiskelijalla on omat tehtävänsä järjestettäessä
työssäoppimista. Seuraaviin kappaleisiin on koottu näistä tärkeimpiä.

Työpaikan tehtäviä työssäoppimisessa on:

• antaa oppilaitokselle tiedot työhön ja työympäristöön liittyvistä olois-
ta ja työvälineistä
• sopia kirjallisesti oppilaitoksen kanssa työssäoppimisen järjestämisestä
• nimetä vastuullinen työpaikkaohjaaja, joka ohjaa ja arvioi opiskeli-
jan oppimista työssä
• vastata opiskelijan työturvallisuudesta työssäoppimisen aikana
• antaa opiskelijalle kuva siitä, miten työyhteisö toimii ja kehittyy
• tiedottaa työpaikan henkilöstölle työssäoppimisesta

Opettajan tehtäviä työssäoppimisessa on:

• suunnitella yhdessä opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa työssä-
oppiminen
• välittää työpaikkaohjaajalle tieto opiskelijan opetussuunnitelmasta,
tavoitteista ja muusta tarpeellisesta
• selvittää työtehtävien tarkoituksenmukaisuus eri työssäoppimis-
jaksoilla, suunnitella oppimistehtävät sekä selvittää niiden tavoitteet
työpaikkaohjaajalle
• auttaa ja tukea opiskelijaa työssäoppimisprosessin eri vaiheissa
• osallistua konkreettisesti opiskelijan ohjaukseen ja arviointiin

Opiskelijan vastuulla on:

• noudattaa työpaikan järjestystä sekä työstä ja työturvallisuudesta
annettuja ohjeita ja määräyksiä
13
• tehdä työpaikkaohjaajan ja opettajan kanssa sovitut tehtävät ja
noudattaa työssäoppimissopimuksessa sovittuja asioita

Työpaikan nimeämä työpaikkaohjaaja ohjaa ja arvioi opiskelijan oppimista

työpaikalla. Työssäoppimisen arviointiin osallistuvat työpaikkaohjaaja, opis-
kelija ja opettaja. Opiskelija arvioi omaa oppimistaan pitämällä esim. oppimis-
päiväkirjaa.
 Työpaikkaohjaaja ja opettaja osallistuvat opiskelijan arviointiin kulloinkin
tarkemmin sovittavalla tavalla. Arvioitavia asioita ovat mm. opiskelijan tek-
niset taidot eli miten opiskelija selviytyy annetuista oppimistehtävistä sekä
sosiaaliset taidot (esimerkiksi kyky itsenäiseen työskentelyyn, ryhmätyöt-
aito, täsmällisyys, luotettavuus, työaikojen noudattaminen). Arviointia kä-
sitellään enemmän luvussa kuusi.

Työssäoppiminen tulisi työmarkkinajärjestöjen suosituksen mukaan järjes-

tää ilman työsuhdetta. Jos työsopimus kuitenkin solmitaan, palkkauksessa
noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Työssäoppijalla ei korvata
työpaikan henkilöstöä, eikä vaikuteta yrityksen palveluksessa olevan hen-
kilöstön työsuhteisiin.

Lähteinä käytetty ja muuta kirjallisuutta

• Opetusministeriön internetsivuja www.minedu.fi/opm/koulutus
• www.edu.fi/tonet (Opetushallituksen ylläpitämä työssäoppimisen tietopalvelu,
sisältää myös joukon lakeja)
• Pohjonen P (2005) Työssäoppiminen. Ammatillisen osaamisen perusta. PS-kustan-
nus, Keuruu.
• Työssäoppimisen opas työpaikoille. Useat yhteisöt tekijöinä. Internetistä pdf-
tiedostona http://www.edu.fi/tonet/fin/tat2004.pdf.
• Työssä on työn iloa. Johdatus työssäoppimiseen ja Tonet työssäoppimisen tieto-
palveluun, Opetushallituksen ja opetusministeriön tekemä lehtinen. Internetissä http:/
/www.edu.fi/tonet/fin/oppilaitos/tonetesite.pdf, painettua esitettä voi tiedustella
Opetushallituksesta.
• Työpaikkaohjaajan koulutus käynnistyy. Potkua työssäoppimiseen ja henkilöstön
kehittämiseen. Opetushallituksen tekemä lehtinen. Internetissä http://www.edu.fi/
tonet/fin/oppilaitos/tyopaikkaohjaaja.pdf, painettua esitettä voi tiedustella Opetus-
hallituksesta.
• http://www.tat.fi/ > Taloudellinen Tiedotustoimisto
14
2.3. Ammattiosaamisen näytöt

Ammattiosaamisen näytöissä opiskelija osoittaa aidoissa, käytännön työ-

tehtävissä, miten hyvin hän on saavuttanut työelämän edellyttämän am-
mattitaidon. Työelämän edellyttämä ammattitaito on määritelty tutkinto-
jen opetussuunnitelman perusteissa. Näytöt perustuvat uudistettuun lakiin
ja asetukseen ammatillisesta koulutuksesta sekä Opetushallituksen ohjei-
siin (liitteet 1, 2 ja 6).
Ammattiosaamisen näyttöjen yleisinä tavoitteina on:
● varmistaa koulutuksen laatua ja parantaa työelämäyhteyksiä

● yhtenäistää opiskelijan arviointia

● tehostaa opiskelijan siirtymistä työelämään

● antaa tietoa opetussuunnitelmien, opetusjärjestelyiden sekä ohjaus- ja

tukitoimien toimivuudesta
● tuottaa tietoa oppimistulosten kansalliseen arviointiin

Ammattiosaamisen näytöt pyritään antamaan työssäoppimisen yhteydessä

työpaikoilla. Ne suunnitellaan yhdessä työpaikkaohjaajien, opettajien ja
opiskelijoiden kanssa. Työssäoppimisen aikana voidaan antaa näyttöjä, mutta
on myös mahdollista, että työssäoppimiseen ei sisälly näyttöjä. Jos esimer-
kiksi näyttöjen toteutus on vaikeata työpaikalla, näytöt voidaan suorittaa
oppilaitoksessa. Vastaava tilanne voi syntyä, jos näyttöjä joudutaan täy-
dentämään tai uusimaan.

Ammattiosaamisen näytöt sijoittuvat koko koulutuksen ajalle ja ovat osa

koulutusta ja opiskelijan arviointia. Oppilaitos ja työelämä yhdessä suunnit-
televat, toteuttavat ja arvioivat työtilanteen tai työprosessin (= ammatti-
osaamisen näyttö). Ammattiosaamisen näytössä arvioidaan opiskelijan jonkin
opintokokonaisuuden osaamista. Kolmevuotisen tutkinnon aikana kertyy
keskimäärin 3-4 näyttöä eri ammatillisista opintokokonaisuuksista. Yhtei-
sistä opinnoista ja vapaasti valittavista opinnoista ei anneta erillisiä näyttö-
jä. (Vrt. luvun 2.1. kuvio opintojen muodostumisesta.)

Tarvittaessa ammattiosaamisen näyttö voi tapahtua osanäyttönä niin, että

osa opintokokonaisuudesta näytetään työpaikalla ja osa oppilaitoksessa.
15
Voi olla myös sellaisia näyttötilanteita, joissa osoitetaan useampien opinto-
kokonaisuuksien keskeinen osaaminen yhdellä kertaa. Arvioinnin kohteet
ja -kriteerit ovat opintokokonaisuuksittain samat kaikille opiskelijoille, mutta
työpaikan tarjoamat mahdollisuudet ratkaisevat, kuinka kattavasti niitä
voidaan työpaikalla näyttää ja arvioida.

Näyttöjen merkitystä voidaan tarkastella työpaikan, opiskelijan ja opetta-

jan näkökulmista.
 Työpaikan näkökulmasta näytöt
● luovat mahdollisuuden vaikuttaa alalle valmistuviin työntekijöihin

● varmistavat alalle valmistuvien osaamista ja koulutuksen työelämä-

vastaavuutta
● helpottavat rekrytointia ja perehdyttämistä

● varmistavat ammattikoulutuksen tasalaatuisuutta eri oppilaitoksissa

● haastavat työyhteisön oppimaan

Opiskelijan näkökulmasta näytöt

● tuovat opiskeluun tavoitteellisuutta

● yhdenmukaistavat arviointia

● lisäävät koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja käytännönläheisyyttä

● mahdollistavat ammatillisen osaamisen näytön käytännössä

● helpottavat työllistymistä

● lisäävät opiskelumotivaatiota

● yksilöllistävät opiskelua

Opettajan näkökulmasta näytöt

● ohjaavat opetusta ja arviointia opetussuunnitelman ja työelämän tarpei-

den suuntaiseksi
● tuovat tavoitteellisuutta ja käytännönläheisyyttä työssäoppimiseen

● pitävät yllä omaa ammattitaitoa

● monipuolistavat opiskelijan arviointia ja -menetelmiä

● antavat välineitä itsearviointiin ja tietoa koulutuksen kehittämiseksi

● haastavat opettajat ja työelämän sekä opettajat keskenänsä tiiviiseen yh-

teistyöhön
16
Näyttöaineistot. Näyttöjen suunnittelun ja toteutuksen helpottamiseksi
on laadittu näyttöaineistot kaikkiin perustutkintoihin 1. Niissä määritellään
kunkin tutkinnon vaatima keskeinen osaaminen ja arviointikriteerit.
Näyttöaineistot voivat toimia tukimateriaalina. Ne sisältävät:
● kaikille tutkinnoille yhteiset ohjeet näyttöaineiston käyttöön

● näytön kuvauksen opintokokonaisuuksittain

● näyttöympäristön määrittelyn opintokokonaisuuksittain

● arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit opintokokonaisuuksittain

1
Näyttöaineistot ovat nähtävissä opetushallituksen nettisivuilla www.oph.fi
Näytön kuvaus -kohdassa on määritelty se opintokokonaisuuden keskei-
nen osaaminen, joka näytöllä osoitetaan. Osaaminen kuvataan tekemisenä.

Näyttöympäristö -kohdassa on kerrottu millaisissa olosuhteissa, millaisilla

työpaikoilla tai työyhteistöissä näyttö on mahdollista toteuttaa. On määri-
telty myös millaisia koneita, laitteita ja tarvikkeita tarvitaan.

Näyttöjen arviointi -kohdassa on kuvattu arvioinnin kohteet ja kriteerit.

Opiskelijan suorittamat näytöt arvioidaan ja kirjataan arvosanoin
näyttötodistukseen (esimerkki liitteessä 9), joka päättötodistuksen kanssa
yhdessä muodostaa opiskelijan tutkintotodistuksen. Näyttöjen arviointi
poikkeaa tässä suhteessa työssäoppimisesta, josta ei anneta erillistä todis-
tusta. Työssäoppimisen aikana tapahtunut oppiminen huomioidaan opet-
tajan toimesta osana opiskelijan niiden ammatillisten opintojen arviointia,
joihin työssäoppiminen sisältyy. Näyttöjen arvioinnista kerrotaan enemmän
arviointiluvussa (luku 6) .

Toimielin. Näyttöjen suunnittelua, toteutusta ja arviointia varten koulu-

tuksen järjestäjän tulee perustaa yksi tai useampia toimielimiä. Toimielimessä
on jäseninä opettajia, opiskelijoita, työ- elinkeinoelämän edustajia (työnte-
kijöitä ja työnantajia tasapuolisesti) sekä koulutuksen järjestäjän edustajia.

Toimielimen tehtävänä on:

● hyväksyä näyttöjen toteuttamis- ja arviointisuunnitelma (osana koulutuk-
sen järjestäjän opetussuunnitelmaa)
● valvoa näyttötoimintaa

● päättää näyttöjen arvioijista

17
● allekirjoittaa (toimielimen puheenjohtaja) näyttötodistukset

● käsitellä opiskelijan arviointia koskevat oikaisuvaatimukset

Lähteenä käytetty
Ammattiosaamisen näytöt käyttöön. Opetushallitus 2006. Julkaisu löytyy myös
Internetistä http://www.edu.fi/julkaisut/nayttoopas.pdf(Footnotes)
 2.4. Työsuojelu

Työssäoppimisen tullessa kiinteäksi osaksi ammatillista koulutusta ja työ-

paikalla vietettävän ajan pidentyessä työsuojelulliset seikat korostuvat enti-
sestään. Vastuu opiskelijan työturvallisuudesta jakaantuu työpaikan ja op-
pilaitoksen kesken.

Työnantajan vastuu

Työnantajalle kuuluu vastuu opiskelijan työturvallisuudesta työssäoppimisen

ja näyttöjen aikana, vaikka opiskelija ei olisikaan työsuhteessa työnanta-
jaan. Opiskelijaan sovelletaan asianomaisen alan työturvallisuussäännöksiä
ja määräyksiä samalla tavalla kuin työsuhteiseen työntekijään.

Työnantajan vastuulla ovat työpaikan turvalliset olosuhteet, laitteet, koneet

sekä perehdyttämisen, opastuksen ja valvonnan järjestäminen. Esimiehen
tehtävänä on perehdyttää opiskelija työturvallisuusasioihin. Myös työpaikka-
ohjaajan tehtäviin kuuluu varmistaa opiskelijan työturvallisuus.

Oppilaitoksen vastuu

Oppilaitoksen on huolehdittava, että opiskelijalla on mahdollisuus turvalli-

seen fyysiseen ja psyykkiseen työympäristöön työssäoppimisen aikana. Tämä
on selvitettävä ennen työssäoppimissopimuksen solmimista. Ennen
työssäoppimisjaksoa oppilaitoksen on valmennettava opiskelijaa työ-
turvallisuusasioihin.
18
Opiskelijalla tulee olla riittävät perusvalmiudet turvalliseen työntekoon.
Työantajalle on tärkeätä tiedottaa opiskelijan valmiuksista. Yhteistyötä työn-
antajan kanssa selkiyttää, jos opiskelijan ammatillisiin valmiuksiin liittyvät
taidot ovat kirjallisessa muodossa. Oppilaitos vakuuttaa opiskelijat
tapaturmien varalta, mutta vastuu turvallisuudesta ja perehdytyksestä on
aina työnantajalla. Työnantajaa on tiedotettava sen työturvallisuusvastuusta.
Laki nuorista työntekijöistä

Työturvallisuuslain lisäksi opiskelijat ovat myös nuorista työntekijöistä laaditun

lain alaisia. Lakia nuorista työntekijöistä sovelletaan alle 18-vuotiaisiin työn-
tekijöihin ja opiskelijoihin, jotka tekevät työtä työnantajan johdon ja val-
vonnan alaisena.

Työssäoppimisjaksolla työtä ei tehdä opettajan johdolla ja valvonnassa. Työn-

antajan on huolehdittava siitä, ettei työ vahingoita nuoren fyysistä, psyyk-
kistä tai siveellistä kehitystä ja ettei työ vaadi kohtuuttomia ponnisteluja.

Vaarallisissa töissä ei saa käyttää alle 16-vuotiasta nuorta. Vaarallisia töitä

voi tehdä 16 vuotta täyttänyt, kun on huolehdittu ettei ole tapaturman
vaaraa. Töiden edellytyksenä on ilmoitus työsuojelupiirille. Nuorten työaika
on myös erikseen säännelty (liite 4).

Työturvallisuusasioita käsitellään Työturvallisuuslaissa (738/2002), laissa

nuorista työntekijöistä (998/1993) ja Sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksessa nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta
(128/2002) (liite 5).

Lähteinä käytetty mm.

• Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (601/2005) § 19 §
25 § 28, Työturvallisuuslaki (738/2002), Laki nuorista työntekijöistä (998/1993).
• Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen muutta-
misesta (603/2005) § 5 § 10, Asetus nuorten työntekijäin suojelusta (508/1986)
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden
esimerkkiluettelosta (128/2002)
Lait ja asetukset löytyvät esimerkiksi FINLEX® - Valtion säädöstietopankista http:// 19
www.finlex.fi/fi/laki/ hakemalla lain tai säädöksen numeron mukaan.
20
 3. Työssäoppimisen
ohjaus

Ohjauksella ymmärretään tässä työpaikkaohjaajan työssäoppijalle antamaa

aikaa ja huomiota sekä tilaisuutta oppia työssäoppimisen aikana sovittuja
työtehtäviä hyvässä vuorovaikutussuhteessa. Huomiota kiinnitetään niihin
perusasioihin, jotka tukevat ohjauksen onnistumista työssäoppimisjaksoilla.
Ohjaustapahtumaa käsitellään jatkumona, jolla on alku ja loppu.

Ohjauksen menetelmistä käydään läpi tavallisimmat. Tekstin lomaan on

otettu muutamia käytännön esimerkkejä ohjaustilanteista. Ohjaustilanteet
muodostuvat käytännössä jonkin verran erilaisiksi eri työaloilla (esimerkiksi
auto- ja sosiaali-terveysala). Myös opiskelijoiden ikä, erilaiset valmiudet ja
kokemukset vaikuttavat annettavaan ohjaukseen.

Työssäoppimisen ohjaukseen tarvitaan aikaa ja muitakin resursseja. Ohjaus

edellyttää pitkäjänteisyyttä. Työpaikkaohjaajalta edellytetään pereh- 21
tyneisyyttä työssäoppimisen ohjaukseen ja menetelmiin. Ohjatessaan opis-
kelijoita työpaikkaohjaaja joutuu läpikäymään työssäoppimisjaksolle ase-
tettuja tavoitteita ja miettimään millaisen ohjauksen avulla opiskelija par-
haiten oppii. Ohjaaja joutuu pohtimaan, millaista vuorovaikutusta tarvi-
taan, jotta tavoitteet toteutuvat.

Tavoitteet eivät toteudu, jos ohjaaja ja työssäoppija eivät tule ” keskenään

juttuun” . Toisaalta, jos opiskelijan ja työpaikkaohjaajan suhde on toimiva,
ohjaus auttaa työssäoppijaa pääsemään hyviin oppimissuorituksiin.
 Työpaikkaohjaaja joutuu ohjaustyössään pohtimaan
seuraavia asioita:
• miten työssäoppimiseen valmistaudutaan
• miten tarpeellinen informaatio opiskelijasta siirtyy työpaikalle
• miten ohjaussuhde käynnistetään eli miten tullaan tutuiksi
• miten ohjaussuhdetta ylläpidetään eli mitkä asiat auttavat tai
estävät suhteen ylläpitoa
• miten ohjaussuhde päätetään
• miten huomioidaan koulun opetussuunnitelma ja toisaalta
opiskelijan tarpeet

3.1. Ohjauksen perusta: onnistuneen ohjauksen

edellytykset

Onnistunut ohjaus edellyttää, että tietyt perusasiat ovat kunnossa. Ohjauk-

selle tulee asettaa tavoitteet. Sille tulee varata aikaa ja paikka. Työssäoppi-
misjakson tehtävä- ja kunkin osapuolen vastuukysymykset tulee käydä huo-
lella läpi. Sujuva vuorovaikutus on olennainen osa ohjausta.

Tavoitteet

Ohjauksen perustana on työpaikkaohjaajan, opiskelijan ja opettajan yh-

dessä sopimat tavoitteet työssäoppimisjaksolle. Opiskeltavan ammatillisen
tutkinnon opetussuunnitelma (OPS) luo puitteet näille tavoitteille. Työpaikka-
ohjaaja saa oppilaitoksen opettajalta yksityiskohtaista tietoa alalla nouda-
tettavasta opetussuunnitelmasta.
22
Työssäoppimisjakson tavoitteista keskustellaan ja sovitaan jo alustavasti en-
nen kuin opiskelija aloittaa työssäoppimisjaksonsa. Jakson alussa tavoitteet
kerrataan, ja niihin palataan aina tarpeen mukaan työssäoppimisjakson ai-
kana.

Esimerkki
Metallialalla tapahtuvan ensimmäisen vuoden työssäoppimisjakson
oppimistavoitteina oli, että opiskelija oppii akselien ja laakereiden
asennusta, ruuviliitoksia ja yksinkertaisia levytöitä. Vastaavasti ravinto-
 talousalan opiskelijan tavoitteina oli tutustua ravintolassa uusiin ruoka-
lajeihin ja raaka-aineisiin, uusiin työmenetelmiin ja työvälineiden hal-
lintaan sekä työpaikan liikeideaan.

Työpaikan pelisäännöt/tehtävät ja vastuut

Yrityskohtaiset työelämän pelisäännöt kannattaa käydä opiskelijan kanssa

huolellisesti läpi. Näitä ovat esimerkiksi
• milloin työpäivä alkaa, milloin pidetään kahvi- ja lounastunnit
• miten pitää toimia, jos sairastuu
• kenen puoleen tulee kääntyä missäkin asiassa, mistä puhelin-
numerosta ohjaajan tavoittaa jne.

Työssäoppimisjakson tehtävä- ja vastuukysymykset tulee sopia tarkkaan.

On sovittava, mitä asioita opiskelijalta odotetaan ja mitkä asiat ovat hänen
vastuullaan. Vastaavasti tulee sopia, mitkä asiat ovat ohjaajan ja muiden
työntekijöiden vastuulla. Omat tehtävät ja niistä sovittu vastuu (vaikka pie-
nikin) lisää opiskelijan motivaatiota ja kohottaa hänen itsetuntoaan.

Säännöt ja keskinäiset sopimiset tuovat työhön ja ohjaukseen ryhtiä ja myös

turvallisuuden tunnetta opiskelijalle. Opiskelijan työturvallisuudesta huo-
lehtiminen on työpaikan vastuulla, mutta edellyttää opiskelijalta ehdoton-
ta ohjeiden ja sääntöjen noudattamista.

Aika ja paikka

Ohjaukseen tulee varata riittävästi aikaa. Riittävä aika määräytyy tilanteen

23
sekä opiskelijan ja ohjaajan mukaan. Työssäoppimisjakson alussa tarvitaan
yleensä enemmän aikaa ja ohjausta, koska lähes kaikki on usein opiskelijal-
le uutta ja outoa.

Myös se, onko opiskelija ensimmäisen, toisen vai kolmannen vuoden opis-
kelija, saattaa vaikuttaa opiskelijan ohjaustarpeeseen. Opiskelijat ovat eri-
laisia: jotkut opiskelijat ” hoksaavat” nopeasti, jotkut tarvitsevat enemmän
aikaa asioiden sulatteluun ja mieleen painamiseen. Myös ohjaajan omat
taidot ja persoona vaikuttavat hänen tapaansa ohjata ja ohjaukseen tarvit-
tavan ajan määrään.
 Riittävän ajan varaaminen ohjaukselle kertoo opiskelijalle, että hänen asi-
ansa on tärkeä. Tämän lisäksi on olennaista, että ohjaus tulee oikeaan ai-
kaan eli silloin kun opiskelija sitä tarvitsee. Sekä opiskelijalta että ohjaajalta
vaaditaan kärsivällisyyttä. Kummankin tulee hyväksyä, että asioiden oppi-
minen vie aikansa ja oppiminen etenee pienin askelin.

Riittävän ajan lisäksi ohjauspaikkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Usein

ohjaus tapahtuu välittömästi työn ääressä siihen kuuluvine reunaehtoineen.
Toisinaan on kuitenkin mahdollista valita ohjaukselle oma rauhallinen paik-
kansa, jolloin kumpikin osapuoli voi keskittyä paremmin asioihin.

Esimerkki
Opiskelija oli työssäoppimisjaksolla raskaita ajoneuvoja huoltavassa
yrityksessä. Työpaikkaohjaaja havaitsi, ettei juuri mikään työtehtävä
onnistunut opiskelijalta itsenäisesti. Opiskelija hermostui helposti, kun
ei osannut huoltaa kalustoa sekä tarvikkeita.

Työpaikkaohjaaja pohti tilannetta ja päätti käyttää ohjaukseen aikaa

tavanomaisesta enemmän. Yhdessä opiskelijan kanssa he tutustui-
vat kaikessa rauhassa tavanomaisimpiin ajoneuvon osiin. Ohjaaja se-
litti osien toimintaperiaatteita ja korosti, että erimerkkisissä
ajoneuvoissa osat olivat erinäköisiä, mutta toimintaperiaate oli sama.

Opiskelija alkoi ymmärtää osien toimintaa ja vähitellen työt alkoivat

sujua paremmin. Ohjaukseen käytetty riittävä aika, toisto ja osuva
ohjaus edesauttoivat opiskelijan oppimista.
24
Vuorovaikutus

Työpaikan välitön ilmapiiri takaa hyvän pohjan vuorovaikutukselle ja oppi-

miselle. Turvallisen ilmapiirin vallitessa opiskelijan on helppo tehdä kysy-
myksiä ja todeta tekemänsä virheetkin. Työpaikan hyvän ilmapiirin taustal-
la on usein työntekijöiden keskinäistä luottamusta.

Jotta luottamusta pääsee syntymään opiskelijan ja työpaikkaohjaajan välil-

le, tulee asianosaisten tutustua toisiinsa riittävän hyvin. Tutustuminen voi
alkaa jo ennen työssäoppimisjaksoa (esimerkiksi työssäoppimispaikasta
neuvoteltaessa) tai heti jakson alkaessa.
Opiskelijaan tutustuminen voi tuntua jostakin työpaikkaohjaajasta helpol-
ta ja luontevalta, joku toinen voi kokea sen stressaavaksi ja omat taitonsa
puutteellisiksi. Kannattaa muistaa, että jokaisella on oma persoonallinen
tyylinsä olla muiden kanssa vuorovaikutuksessa. Usein se mikä tuntuu it-
sestä luontevalta, onkin hyvä tapa. Myös jokainen opiskelija on erilainen,
eikä kahta samanlaista vuorovaikutustilannetta ole olemassa.

Opiskelijan ja ohjaajan välinen sujuva vuorovaikutus helpottaa ohjausta ja

oppimista. Jokainen työpaikkaohjaaja joutuu kuitenkin joskus tilanteeseen,
jossa yhteistyö opiskelijan kanssa ei ole kitkatonta. Syyn ei tarvitse löytyä
ohjaajasta tai opiskelijasta.

Myös ohjaustilanne voi estää sujuvan vuorovaikutuksen tai jokin ulkopuo-

linen tekijä voi häiritä yhteistyötä. Esimerkiksi kaikenlaiset tunnejännitteet
ja kinat esimiesten tai muiden työntekijöiden kanssa heijastuvat usein her-
kästi työskentelyyn ja huonontavat työn laatua, myös ohjausta.

Esimerkki
Laitoskeittiöön oli tulossa työssäoppija, jota koulussa oli pidetty ” han-
kalana tapauksena” . Työpaikan emäntä kertoi henkilökunnan koko-
uksessa ennen työssäoppimisjakson alkamista tulevasta työssäop-
pijasta ja häneen liittyvät perusasiat. Eräs työntekijä tunsikin kyseisen
opiskelijan ja hänen taustansa.

Opiskelijan aloittaessa työpaikalla hänet otettiin vastaan kuin kuka

tahansa uusi työntekijä. Opiskelijalle annettiin työtehtävien suoritta-
misesta myönteistä palautetta ja hänelle pyrittiin osoittamaan myös
25
itsenäisiä, vastuullisia työtehtäviä. Jos opiskelijalle sattui virheitä, oh-
jaaja ja muu henkilökunta opasti häntä ja suhtautui virheisiin raken-
tavasti. Työpaikkaohjaaja saattoi todeta loppuarvioinnissa, että opis-
kelijan käytös oli ollut erittäin myönteistä ja että hän oli oppinut jak-
son tavoitteeksi asetettuja työtehtäviä.

Kyseinen työpaikka osoittautui hyvin sopivaksi tälle opiskelijalle. Työ-

paikan yhteishenki ja työskentelyilmapiiri tukivat opiskelijaa. Tietä-
mys opiskelijan taustasta auttoi työtovereita ymmärtämään opiskeli-
jan käytöstä.
 Lisäksi opiskelijalle osoitettiin luottamusta itsenäisten työtehtävien muo-
dossa. Kaikki tämä antoi opiskelijalle mahdollisuuden irrottautua kou-
lussa olevasta ” roolistaan” ja aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Vinkkejä vuorovaikutuksen edistämiseksi

Arvosta opiskelijaa. Meidän kaikkien on tärkeä kokea, että muut

arvostavat meitä. Arvostaminen tarkoittaa opiskelijan hyväksymistä
ja myönteistä suhtautumista häneen. Siihen kuuluu toisen työn kun-
nioitus, osaamisen arvostaminen, toisen mielipiteiden kuuntelu ja avun
tarjoaminen tarvittaessa. Opiskelijaa ei saa kohdella mielivaltaisesti,
ei loukata, ei nöyryyttä, eikä jättää huomioimatta.

Mitä hankalammaksi opiskelija on kokenut esimerkiksi koulutilanteet,

sitä tärkeämpää hänen on kokea hyväksyntää ja onnistumista työs-
sä. Arvostaminen edellyttää usein ohjaajalta itseltään riittävän hyvää
itsearvostusta sekä henkilönä että ammattilaisena.

Anna opiskelijalle huomiota ja kannusta häntä. Huomion anta-

minen tarkoittaa ennen kaikkea opiskelijan aktiivista kuuntelemista.
Kysele opiskelijan aiempia kokemuksia ja kuuntele häntä! Ohjaajana
sinun pitää oppia kuuntelemaan sitäkin, mitä opiskelija ei osaa sa-
noa tai mistä hänestä tuntuu vaikealta puhua. Opiskelija tarvitsee
usein toistuvaa rohkaisua asioiden esille tuontiin. Hyvä kuuntelemi-
nen edellyttää ohjaajalta rohkeutta kysyä opiskelijalta, milloin hän ei
ole ymmärtänyt.
26
Huomion antamiseen sisältyy myös empatia, eräänlainen myötä-
eläminen. Empatian osoittaminen on eri asia kuin opiskelijan
ylihoivaaminen. Opiskelijalle on voinut kertyä koulutyöhön liittyneitä
osaamattomuuden tai häpeäntunteen kokemuksia. Pelko, että sa-
manlaiset kokemukset toistuvat työpaikalla, voi tehdä opiskelijan
araksi ja epävarmaksi. Työpaikkaohjaajan opiskelijalle osoittama
rohkaisu ja kannustava palaute auttavat opiskelijaa onnistumisessa.

Anna opiskelijalle myönteistä palautetta. Kaikki myönteinen

palaute innostaa ja kannustaa opiskelijaa. Pienikin huomionosoitus
 onnistuneesta työtehtävästä tai vaikkapa hyvästä yrityksestä auttaa
opiskelijaa oppimaan. Palautteen antamisesta löydät enemmän koh-
dasta Ohjausmenetelmät/palautteen antaminen.

Huomioi opiskelijan erityistarpeet. Opiskelija ratkaisee, mitä tie-

toja itsestään ja elämäntilanteestaan hän tuo työssäoppimisjaksolla
esiin. Ohjaaja voi kuitenkin korostaa, että opiskelijan tarpeiden
huomiointi edellyttää, että työpaikkaohjaaja on niistä tietoinen (esi-
merkiksi diabeetikon tai luki-ongelmaisen tarpeet). Työpaikkaohjaajan
on syytä huomioida myös erilaiset oppijat ja erilaiset oppimistavat.
Näistä löydät enemmän asiaa oppimisvaikeuksien yhteydestä.

Työpaikkaohjaajan rooli ja vuorovaikutusverkosto

Onnistuneen ohjauksen edellytys on tehtävänsä hyvin taitava työpaikka-

ohjaaja ja hänen toimiva vuorovaikutusverkostonsa. Kokosimme seuraa-
vaan luetteloon työpaikkaohjaajakoulutukseen osallistuneiden näkemyk-
siä ja kokemuksia siitä, millainen on hyvä työpaikkaohjaaja.

Hyvän työpaikkaohjaajan ominaisuuksia:

• rohkaisee, innostaa, kannustaa
• on itse esimerkillinen
• on luova, keksii erilaisia tapoja selviytyä tilanteista
• on kärsivällinen, jaksaa toistaa ja opastaa uudelleen
• pitää työstään sekä ammattilaisena että ohjaajana
• antaa aikaa opiskelijalle
• löytää opiskelijan vahvuudet
27
• omaa tuntosarvet siihen, mikä otollista oppimiselle
• ohjaa, seuraa, varmistaa
• on huumorintajuinen
• tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa

Työpaikkaohjaajan ei tarvitse kantaa yksin ohjausvastuuta. Hän voi saada

tukea oman yrityksen ja koulun henkilöstöltä. Nämä sidosryhmät muodos-
tavat ohjaajan vuorovaikutusverkoston.
 Työpaikkaohjaajan vuorovaikutusverkosto

Työssäoppimisjakson vaihe määrittelee jonkin verran sitä, kenen kanssa ta-

pahtuva vuorovaikutussuhde muodostuu ohjauksessa keskeiseksi.
Työssäoppimisjaksoa valmisteltaessa työpaikkaohjaajan on hyvä neuvotella
asioista työpaikan esimiehen kanssa. Esimies usein antaakin luvan opiskeli-
jan ottamiseksi työssäoppimisjaksolle. Valmistelujen edetessä oppilaitok-
sen opettajan rooli yhteistyökumppanina korostuu. Työssäoppimisesta kan-
nattaa tiedottaa myös yrityksen muita sidosryhmiä: henkilöstöhallintoa,
luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja ja työkavereita.
28
Työssäoppimisjakson alettua ja sen edetessä oppilaitoksen opettajan lisäksi
kyseisen alan ammatillisen tutkinnon opetussuunnitelma (OPS) ja kenties
koulun opiskelijahuollon työntekijätkin tulevat keskeisiksi vuorovaikutus-
kumppaneiksi. Työssäoppimisjakson loppupuolella myös yrityksen asiakkaat
voivat olla tärkeä verkostotekijä mm. arvioimaan opiskelijan työssä selviyty-
mistä.
3.2. Ohjausprosessi

Ohjaustapahtuma on prosessi, johon kuuluu erilaisia vaiheita; ohjaukseen

valmistautumisesta ohjauksen aloitukseen, ylläpitoon ja päättämiseen. Jo-
kainen vaihe on tärkeä. Kokemuksemme osoitti, että huomion kiinnittämi-
nen ohjauksen alkuun on hyvin tärkeätä. Työssäoppimisen sujumiseen vai-
kuttaa olennaisesti se, miten hyvin jakso on ennakkoon valmisteltu ja mi-
ten alku lähtee liikkeelle.

Ennakkovalmistautuminen

Työpaikan esimies ja työpaikkaohjaaja neuvottelevat hyvissä ajoin ammatti-

oppilaitoksen kanssa työssäoppimisen yleisistä tavoitteista ja käytännön asiois-
ta. Sovitaan esimerkiksi, milloin työpaikka voi ottaa vastaan työssäoppijoita,
kuinka monta opiskelijaa kerrallaan, mihin tehtäviin, ketkä toimivat ohjaajina.

Ennen työssäoppimisjakson aloittamista kannattaa keskustella ja sopia yk-

sityiskohtaisesti kunkin opiskelijan työssäoppimisesta. Suositeltavaa on
kolmikantamalli: työpaikkaohjaaja, opiskelija ja opettaja yhdessä neuvot-
televat ja sopivat kunkin opiskelijan työssäoppimisjakson yksityiskohdista.
Seuraavaan luetteloon on listattu kysymyksiä, joista on hyvä keskustella ja
sopia ennakkoon sekä kerrata asioita vielä työssäoppimisen alettua.

Opiskelijaan liittyviä asioita

• Mitä opiskelija jo osaa, missä hänen tulisi kehittyä?
• Mitkä ovat opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja toiveet työssä-
oppimisjaksolle?
29
• Mitä asioita opiskelijan tulisi oppia työpaikalla (oppimistehtävät)?
• Mitä opiskelijalta odotetaan, mitkä ovat hänen vastuunsa?

Työpaikkaan ja ohjaajaan liittyviä asioita

• Millainen on työpaikan yrityskulttuuri, tavat, salassapidot (esim. asen-
noituminen työhön ja asiakkaisiin)?
• Mitkä ovat työpaikan noudattamat työajat, ruokailu, vaatetus?
• Miten työpaikkaohjaajan tavoittaa, kuka on hänen varahenkilönsä?
 Työssäoppimiseen liittyviä yleisiä asioita
• Miten työpaikan esimies ja muu työyhteisö voi tukea
työssäoppimisen sujumista?
• Milloin ja miten opettaja pitää yhteyttä työpaikkaohjaajaan?
• Miten työssäoppimisjaksoa arvioidaan?
• Miten toimitaan poissaolo- ja sairaustapauksissa?
• Miten menetellään, jos jaksolla ilmenee ongelmia?

Ennen kuin opiskelija aloittaa työssäoppimisjaksonsa asiasta tehdään kir-

jallinen sopimus. Esimies on usein se henkilö, joka työpaikan puolesta alle-
kirjoittaa sopimuksen. Sopimusta allekirjoitettaessa on kuitenkin hyvä, jos
kaikki asianomaiset eli työpaikan esimies, työpaikkaohjaaja, oppilaitoksen
opettaja ja opiskelija ovat yhtä aikaa paikalla. Näin kukaan ei jää paitsi
tarvittavia tietoja.

Ohjaussuhteen aloitus

Perehdytys. Ohjaussuhde alkaa opiskelijan perehdyttämisellä työpaikkaan

ja hänelle suunniteltuihin työtehtäviin. Vanha viisaus pätee: hyvin suunni-
teltu on puoleksi tehty. Mitä perusteellisemmin opiskelija perehdytetään
niihin asioihin, joita hän työssäoppimisjaksonsa aikana kohtaa, sitä enem-
män opiskelija ja työpaikka hyötyvät työssäoppimisesta.

Työyhteisölle kannattaa tiedottaa etukäteen opiskelijan saapumisesta. On

hyvä kertoa opiskelijan nimi, mistä opiskelija tulee, kuinka kauan hän vii-
pyy ja mihin hänen odotetaan työpaikalla osallistuvan. Kun opiskelija huo-
maa, että hänen tulostaan ollaan tietoisia, myönteinen yleisvaikutelma yri-
30
tyksestä kasvaa ja luo pohjan hyvälle vuorovaikutukselle. Alkutilannetta voi
keventää erilaisin keinoin, esimerkiksi yhteisillä kahvi- ja lounashetkillä.
Työssäoppijalle tulevien lähimpien työtovereiden esittelykin sujuu leppoi-
sammin saman kahvi- tai lounaspöydän ääressä.

Uusi asia sopivin annoksin. Alkuvaiheeseen kuuluu luonnostaan paljon

tutustumisia, esimerkiksi työpaikan tiloihin, tuleviin työtehtäviin ja työ-
välineisiin. Ensimmäisille päiville ei kannata kuitenkaan kerätä kaikkea mah-
dollista. Kukaan ei pysty kerralla omaksumaan monia uusia asioita. Moni
opiskelija saattaa myös jännittää työpaikalle tuloaan, jolloin monen uuden
asian sisäistäminen ei ehkä onnistu.

Palaute- ja arviointituokiot. Jo alkuvaiheessa opiskelija kannattaa totuttaa

palaute- ja arviointihetkiin, joiden avulla työssäoppimisen sujumista seura-
taan. Ne voivat tapahtua vaikkapa päivän päätteeksi ja perusteellisemmin
vaikkapa viikon lopussa.

Yhteinen kieli ja asioiden kertaus. Alasi kokeneena ammattilaisena saatat

työpaikkaohjaajana helposti käyttää ammattislangia, jota opiskelija ei ym-
märrä. Muutoinkin on vaarana, että käyt kerralla läpi liikaa asioita. Opiske-
lija on usein vasta alan aloittelija ja tarvitsee runsaasti aikaa uusien asioiden
oppimiseen. Asioiden kertaaminen on myös ensiarvoista.

Alkuvaiheen tärkeys. Alkuvaihe luo pohjan myöhemmälle ohjaussuhteen

onnistumiselle. Jos alku on tarpeeksi jämäkkää ja opiskelijalle tulee tunne,
että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänen tekemisensä koetaan tärkeäk-
si, hänen työintonsa kasvaa ja jatko sujuu entistä mukavammin.

Jakson edetessä. Jakson edetessä opiskelija tutustutetaan muuhun työ-

yhteisöön. Asioita, joista jo ennen varsinaisen työssäoppimisjakson alka-
mista on alustavasti keskusteltu, käydään uudelleen läpi ja tarkennetaan.
Työssäoppimisjaksolle asetetut tavoitteet on hyvä kerrata ja palata niihin
aina tarvittaessa. Myös opiskelijan työtehtävät voivat jakson aikana ” elää”
ja niistä voidaan tarpeen mukaan neuvotella. Alkuvaiheessa kannattaa myös
korostaa työturvallisuuskysymyksiä ja opiskelijan vastuuta niissä.
31
Ohjaussuhteen ylläpito

Ohjaussuhteen ylläpito rakentuu hyvälle vuorovaikutukselle. Vuorovaiku-

tus on aina molemminpuolista. Sinulta työpaikkaohjaajana edellytetään
työssäoppijan aktiivista kuuntelua, keskustelua ja neuvottelua työssäoppi-
misjaksolla esiin tulevista kysymyksistä. Vuorovaikutusta helpottaa, kun
kerrot selkeästi ajatuksesi. Sano selkeästi, mitä odotat ja tahdot työssä-
oppijalta, ja mihin itse pyrit ohjauksessasi. Puhu myös vain omasta puoles-
tasi. Silloin otat vastuun siitä, mitä puhut.
 Omien tunteiden ilmaisu elävöittää kanssakäymistä. Tunteita voidaan il-
maista ilmein, elein ja sanoin. Ilmeet, esimerkiksi hymy tai oven paiskominen
voi olla tehokasta, mutta asian merkitys voi kuitenkin jäädä epäselväksi.
Tarvitaan aina myös sanallista ilmaisua selkeyttämään kanssakäymistä.

Kokosimme seuraavaan listaan työpaikkaohjaajakoulutukseen osallistunei-

den kokemuksia ohjaussuhdetta ylläpitävistä tekijöistä työssäoppimisen ai-
kana:

Hyvää ohjaussuhdetta tukevat

• yhteinen käsitys työssäoppimisen tavoitteista
• jokin pysyvä rakenne, esim. yhteinen kahvihetki
• työpaikkaohjaajan saatavilla olo
• aika (kiireettömyys), jatkuvuus ja systemaattisuus

• monipuoliset työtehtävät
• työtehtävien vaikeusasteen kasvu opiskelijan taitojen karttuessa
• opiskelijan oma vastuu joistakin asioista

• motivointi, kannustus ja palkitseminen

• työpaikkaohjaajan oma esimerkki
• keskinäisten palautteiden antaminen

• luottamuksellisuus
• vastavuoroisuus
• työyhteisön tuki
32
Ohjaussuhteen päätös

Työpaikkaohjaaja arvioi jakson lopulla opiskelijan työssäoppimisjakson su-

juvuutta. Ohjaussuhteen päättyessä käydään arviointikeskustelu. Käydään
yhdessä läpi työssäoppimisjaksolle sovitut tavoitteet ja niiden toteutumi-
nen. Opiskelijalla on mahdollisuus tuoda esiin näkemyksensä ohjauksesta
ja oppimisesta työpaikalla. Ohjaaja tuo esiin oman näkemyksensä jakson
sujumisesta.
Työssäoppimisjakson päätöskeskusteluun osallistuvat yleensä opettaja, opis-
kelija ja työpaikkaohjaaja. Arvioinnista löydät enemmän sille kokonaan
omistetusta teemasta.

3.3. Ohjauksen menetelmät

Erilaisten ohjausmenetelmien hallinta auttaa työpaikkaohjaajaa valitsemaan

kullekin opiskelijalle sopivan ohjaustavan. Myös ohjaajan oma persoona
vaikuttaa tapaan, mikä tuntuu ohjaajasta luonteenomaiselta. Ohjauksen
eri vaiheissa tarvitaan ja voidaan soveltaa erilaisia menetelmiä. Alussa läh-
detään usein liikkeelle haastatellen ja keskustellen. Jakson edetessä voi-
daan jakaa tietoa ja neuvoja, peesata ja antaa palautetta.

Haastattelu ja keskustelu

Haastattelu on käytännöllinen ja nopea tapa hankkia tietoa. Haastattelu

on parhaimmillaan leppoisaa keskustelua, ei ristikuulustelua. Haastattelun
tavoitteena on, että opiskelija saa tilaisuuden tuoda esiin koulunkäyntiinsä
ja työntekoonsa liittyviä päämääriään ja kokemuksiaan.

Haastatteluun liittyy läheisesti keskustelu, joka on enemmän vuoro-

vaikutteista kuin haastattelu. Keskustelussa työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin
myös omia kokemuksiaan uransa eri taipaleilta.

Työpaikkaohjaajan omakohtaiset kokemukset oppimisesta ja eritoten työ-

elämän aloittamisvaiheista ovat usein kullanarvoisia opiskelijalle. Niiden
33
esiintuominen jo jakson alkuvaiheessa laukaisee usein opiskelijan alku-
jännitystä ja saa hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi. Tämän jälkeen
opiskelijankin on usein helppo kertoa toiveistaan ja kokemuksistaan. Niistä
keskustelu muokkaa samalla opiskelijan omaa ajattelua ja auttaa häntä
jäsentämään elämäntilannettaan.

Ohjaussuhteen onnistuminen edellyttää joidenkin välttämättömien tieto-

jen vaihtoa opiskelijan ja ohjaajan välillä. Työssäoppimisjakson alussa oh-
jaaja tarvitsee jonkin verran alkuinformaatiota opiskelijasta.
 Ohjaajan tulee tuntea myös opiskelijan erityistarpeet (esimerkiksi diabeeti-
kon säännölliset ruokailut ja luki-vaikeuksia omaavan ohjastaminen työ-
hön).

Olennaista on, että ohjauksen kannalta tärkeät asiat tulevat ohjaajan tie-
toon, jolloin ohjaaja voi opiskelijan kanssa yhdessä pohtia, miten ne ote-
taan huomioon. Myös opiskelijan tulee saada riittävästi tietoa esimerkiksi
työpaikan työaikajärjestelyistä ja työturvallisuuskysymyksistä.

Tiedon jako, neuvonta

Työssäoppimisen tultua osaksi ammatillista tutkintoa työpaikkaohjaajan

rooli tiedon jakajana ja ohjaajana on kasvanut aiemmasta. Työpaikka-
ohjaajalta odotetaan nyt, että hän opastaa opiskelijan joihinkin yhdessä
sovittuihin työtehtäviin tai laitteiden käyttöön.

Työpaikkaohjaaja kohtaa monia haasteita. Opiskelijoiden valmius ottaa vas-

taan tietoa, ohjeita ja neuvoja vaihtelee. Jotkut tarvitsevat hyvin selkeät
toimintaohjeet ja opastuksen, joillekin riittää, että varmistetaan menikö ohje
tai neuvo perille. Yksi tapa tämän pulman ratkaisuun voi olla, että ohjaaja
pyrkii ideoimaan ja ehdottamaan useampia toimintatapoja, jolloin opiske-
lija voi itse valita hänelle parhaiten sopivan toimintatavan.

Mitä vähemmän ohjeita työpaikkaohjaaja antaa, sitä tarkemmin hän jou-

tuu harkitsemaan, mitkä ovat ydinasioita, joista tulee tiedottaa. Tämä aut-
taa opiskelijan ohella ohjaajaakin hukkumasta tietotulvaan. Valtava tieto-
tulva voi lisätä avuttomuutta työelämäänsä aloittavassa nuoressa.
34
Peesaus

Peesaus voi auttaa sellaisissa tilanteissa, joissa kontaktin saanti ja yhteisen

ymmärryksen löytäminen opiskelijan kanssa tuntuu vaikealta. Peesauksen
avulla voit mukauttaa omaa sanallista ja sanatonta viestintääsi opiskelijan
maailmaa vastaavaksi. Siinä ikään kuin myötäillään opiskelijaa. Voit muo-
kata esimerkiksi omaa ohjaustyyliäsi opiskelijalle sopivaksi. Sinun ei tarvitse
kuitenkaan olla samaa mieltä asioista.
 Sanallisia peesaustapoja
• avainsanat: voit käyttää opiskelijan käyttämiä sanontoja
• samanmieliset ilmaisut: ” olen samaa mieltä...”
• toisen hyvään tarkoitukseen yhtyminen: ” olen periaatteessa samaa
mieltä, mutta..” , ” arvostan näkökulmaasi”
• toisen vaatimuksen tai kysymyksen toistaminen: ” haluatko sanoa
että..” , ” mikäli kuulin oikein..”
• tilanteen /tunnetilan kommentointi: ” näen että olet jännittynyt”…

Sanattomia peesaustapoja
• samantyyppiset eleet, ilmeet, asennot, liikkeet
• samantyyppinen äänensävy
• samantyyppinen puheen nopeus, rytmi, tauotus

Palautteen antaminen

Palautteen antaminen saattaa ensi alkuun tuntua vaikealta. Estäähän

kulttuurimmekin henkilökohtaisten tunteiden ilmaisun, kiitoksen ja myön-
teisen palautteen. Saatetaan myös pelätä, että korjaava palaute suututtaa
toisen tai että toinen hyökkää. Väärinymmärtämisen pelotkin ovat yleisiä.
Joskus ei tunneta oikeita keinoja palautteen antamiseksi.

Palautteen antaminen on lyhykäisyydessään työssäoppimistilanteen ja toi-

minnan tarkastelua. Tarkastellaan sitä, mikä työssäoppimisessa on toimi-
nut hyvin ja mikä puolestaan vaatii korjaamista tai kehittämistä. Palaute
antaa opiskelijalle tietoa ja ideoita.
35
Palautteesta on hyötyä vain silloin, kun se on totta. Hyvää palautetta voit
antaa esimerkiksi siten, että ohjaat kysymyksillä opiskelijaa ja maltat odot-
taa, kunnes hän itse oivaltaa, mitä tilanteen parantamiseksi voi tehdä.

Suorien neuvojen antamista kannattaa harkita tilannekohtaisesti. Joistakin

nuorista ne saattavat tuntua liian tunkeutuvilta, jotkut nuoret kaipaavat ja
tarvitsevat niitä.

Antaessasi palautetta, mieti kuinka paljon palautetta toinen voi ottaa ker-
ralla vastaan. Tarkista palautteesi kysymällä, onko palautteesi ymmärretty
 oikein. Huonoa palautetta on se, jos moitit toista virheistä ja väheksyt hä-
nen kykyjään, taitojaan tai persoonallisuuttaan.

Vaikka korjaavaa palautetta saattaakin olla vaikeata antaa, sitä ei pidä unoh-
taa, koska se auttaa oppimista. Tällöin on vain tärkeätä pohtia, miten
korjaava palaute esitetään. Muistivinkkinä voit pitää mielessäsi kolmiker-
roksista hampurilaista. Palaute annetaan hampurilaisen suhteessa eli ensin
annetaan myönteinen, spesifi palaute (mikä sinua miellytti opiskelijan suo-
rituksessa), sitten palaute missä havaitsit aihetta korjaamiseen ja lopuksi
myönteinen kokonaisarvio toiminnasta.

Kolmekerroksinen hampurilaispalaute

positiivisia yksityiskohtia

korjausehdotuksia

myönteinen kokonaisarvio

Vinkkejä palautteen antamiseksi

• Kerro ensin mikä kaikki on onnistunut. Sen jälkeen tarkastelkaa
yhdessä, mitä ja miten toimintaa voisi kehittää.

• Anna palaute tekemisestä, älä henkilöstä. Tekemistä voi muuttaa,

36
luonnetta ei.

• Anna palaute senhetkisestä tekemisestä, kuvaa mitä tapahtui, mitä

näit tai kuulit. Älä tulkitse äläkä muistele menneitä.

• Anna palaute heti toiminnan jälkeen. Jos olet kuitenkin vaikkapa

kiihtynyt, odota vähän.

• Anna palaute tulevaisuutta ja kehittymistä varten. Ihminen ei ole

taidoiltaan valmis vaan kehittyy jatkuvasti.
Ongelmatilanteen ratkaisu

Vaikka työssäoppimisjakso olisi kuinka hyvin suunniteltu, saattaa työpai-

kalla syntyä ongelmatilanteita. Ennakkoon voi sopia ja neuvotella opiskeli-
jan ja opettajan kanssa, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja
milloin niihin puututaan. Tavallisimpia pulmia, joihin kannattaa kiinnittää
huomiota:

Opiskelijan työstä poisjäänti. Monet työpaikkaohjaajat ovat reagoineet

opiskelijan poissaoloon heti ja soittaneet opettajalle. Tämä on yleensä joh-
tanut hyviin tuloksiin, eikä ongelma ole toistunut.

Sääntöjen noudattamattomuus. Opiskelijalle on voinut jäädä alkutohi-

nassa epäselväksi jotkin työpaikalla noudatettavat pelisäännöt. Keskustelu
ja perustelut, miksi niin toimitaan, auttaa yleensä korjaamaan tilanteen.

Vastuunjako. Opiskelija ei ole ehkä tottunut tai ei vielä omaa valmiuksia

vastuulliseen tehtävien hoitoon. Opiskelijaa ei tulisi jättää oman onnensa
nojaan. Ohjaajan tulee kantaa vastuuta. Toisaalta opiskelijallekin on hyvä
nimetä muutamia vastuutehtäviä taitojen mukaan.

Vaikeudet töiden sujumisessa. Jos töiden sujumisessa ilmenee vaikeuk-

sia, asian ratkaisu saattaa olla mutkallisempaa. Työpaikkaohjaajan kannat-
taa keskustella asiasta ensin opiskelijan kanssa ja miettiä yhdessä tilantee-
seen ratkaisuja.

Jos tämä ei onnistu, on hyvä ottaa yhteys opettajaan ja pyytää hänet pai-
37
kan päälle neuvottelemaan. Työtehtäviä voidaan tarvittaessa muuttaa tai
opiskelija voi saada lisää tukea ja ohjausta, jotta asiat sujuvat. (Katso esim.
kohta Oppimista tukevat menetelmät/sopivat oppimis- ja opastamistavat).

Tavoitteiden epäselvyys. Työssäoppimiselle asetetut tavoitteet ovat voi-

neet jäädä epäselviksi tai liian epämääräisiksi. Tavoitteita kannattaa tarkistaa
ja selkeyttää aika ajoin opiskelijan kanssa. Jos tavoitteita halutaan muuttaa,
sen tulee tapahtua yhteistyössä opiskelijan ja hänen opettajansa kanssa.
 Vuorovaikutuksen ongelmat. Opiskelijalla voi olla aikaisempia epäon-
nistumisen kokemuksia esimerkiksi koulusta, jotka ovat huonontaneet it-
setuntoa. Opiskelija voi olla arka ja jännittää kääntymistä ohjaajan puo-
leen. Ohjaajan ymmärtävä asennoituminen ja kannustus helpottavat tällai-
sessa tilanteessa.

Muistilista vinkeistä, miten voit toimia, jos työpaikalla

syntyy ongelmatilanteita
• puutu asioihin välittömästi, tuoreeltaan.
• aloita selvittely keskustelulla opiskelijan kanssa.
• jos ongelma ei ratkea, ota yhteys opettajaan,
• hyödynnä verkostoja (opettaja, oppilashuolto, oman yrityksen eri
henkilöstöryhmät).
• jos ongelma ei ratkea, muista että työssäoppiminen ei ole pakkoti-
lanne (sopimus voidaan purkaa)

Esimerkki
Työpaikkaohjaajalla oli työhön liittyvä koulutus perjantaina ja hän oli
pois työpaikaltaan. Maanantaina työpaikkaohjaaja kuuli muilta
työtovereilta, että myös opiskelija oli ollut poissa perjantaipäivän il-
moittamatta mitään syytä. Opiskelija ei ollut tätä kertonut hänelle.
Työpaikkaohjaaja mietti hetken, että miten tämän ottaisi esille. Hän
pyysi opiskelijan kanssaan kahvitauolle, jossa keskustelivat rauhassa
kahdestaan. Työpaikkaohjaaja kysyi poissaolon syytä suoraan. Opis-
kelija kertoi, että nukkui pommiin eikä kehdannut tulla myöhässä
töihin. Yhdessä sovittiin, että töihin tullaan myöhästyneenäkin. Li-
säksi sovittiin työpaikkaohjaajalle varahenkilö ja opiskelija otti hänen
38
yhteystietonsa ylös.

3.4. Yhteenveto

Työpaikkaohjaaja on tärkeässä roolissa vastaanottaessaan ja ohjatessaan

ammattioppilaitoksista tulevia nuoria työssäoppimisjaksoilla. Työpaikka-
ohjaaja ei ole kuitenkaan yksin. Koulun opettaja ja muu henkilöstö sekä
oman yrityksen muu henkilöstö muodostavat hänen tukiverkkonsa. Tukea
ja apua kannattaa pyytää muilta aina kun tuntee sitä tarvitsevansa.
Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tämä pätee myös ohjaustyöhön. Ohjaus-
ta voi oppia ja siihen harjaantuu. Tässä käsiteltyjen asioiden tavoitteena oli
auttaa sinua kiinnittämään huomiota ohjauksen kannalta tärkeisiin kysy-
myksiin ja saada vinkkejä opiskelijoiden ohjaukseen
työssäoppimisjaksojen aikana.

• auta työssäoppijaa löytämään asioita, jotka todella kiinnostavat

häntä
• rohkaise työssäoppijaa ottamaan järkevä kokonaisuus tiedollisia ja
taidollisia riskejä
• auta työssäoppijaa kokemaan sekä onnistumiset että epäonnistu-
miset hänen omina juttuinaan
• käytä ohjaus ja opiskelijaan tutustuminen myös omaksi hyödyksesi
kehittäessäsi työtäsi ja laajentaessasi omaa elämänpiiriäsi

Lähdekirjallisuutta mm.
• Onnismaa J., Pasanen H & Spangar T (toim.) (2000) Ohjaus ammattina ja tieteen-
alana 2. Ohjauksen toimintakentät. PS-kustannus, WE Bookvell Oy, Porvoo.
• Räikkönen M & Uusitalo I (toim.) (2001) Työssäoppiminen ja ohjaus ammatillisissa
oppilaitoksissa. Tammi, Tammer-Paino Oy, Tampere.

39
40
 4. Työssäoppiminen
oppimis-
menetelmänä

Usein ajatellaan, että vain koulussa ja kirjoista opitaan. Todellisuudessa opi-

mme koko ajan kaikista kokemuksista ja toiminnasta. Kiinnostunut mieli ja
oma aktiivisuus ovat parhaita oppimisen takuumiehiä.

Uuden oppiminen tapahtuu vähitellen ja vaiheittain. Myös ohjaajan rooli

muuttuu oppimisprosessin aikana yksityiskohtaisesta ohjauksesta konsul-
toivaan ohjaukseen.

Oppijan oman toiminnan lisäksi monet seikat oppimisympäristössä ja

oppimis- tai opettamistavoissa tukevat oppimista ja vaikuttavat sen loppu-
tulokseen. Työpaikkaohjaajan on hyvä ymmärtää, että kaikki eivät opi sa-
malla tavalla: yksi oppii parhaiten näkemällä ja hyötyy eniten kirjallisista
ohjeista; toinen kuulemalla ja kaipaa sekä tarvitsee siksi mahdollisimman
paljon suullista opastusta; joku taas oppii parhaiten uudenkin asian niin, 41
että pääsee saman tien kokeilemaan ja tekemään.

Myös oppijoiden lähestymistapa opittavaan asiakokonaisuuteen vaihtelee:

joku tarkastelee aluksi mieluummin yksityiskohtia ja oppii kokonaisuuden
niiden kautta; toinen taas tarvitsee ensin yleiskuvan koko asiasta ja mieltää
yksityiskohtia vasta kokonaiskuvan hahmottumisen jälkeen.

Sekä ohjaajana että oppijana onkin tärkeää muistaa, että mitä useammalla
tavalla ja useammissa yhteyksissä opittavaa asiaa käsitellään, sitä parem-
min sen oppii. Omien kokemustesi pohjalta saatat ehkä myös huomata,
 miten monet muut oppimistilanteeseen ja mielialoihin liittyvät tekijät voi-
vat vaikuttaa oppimistulokseen.

Virittäytymisharjoitus
Mieti omia oppimiskokemuksiasi. Joskus olet oppinut erinomaisesti
vaativiakin taitoja. Joskus taas kaikki meni pieleen ja jäi paha maku
suuhun. Miksi? Vertaile näitä erilaisia oppimistilanteita.

Myönteinen oppimistilanne:
• Miten itse toimit tilanteessa?
• Miten muut ihmiset/tekijät vaikuttivat tilanteessa?
• Millaisia tunteita sinussa heräsi?
• Oliko oma oppimistavoitteesi sopivan kokoinen?

Työläs oppimiskokemus:
• Miten itse toimit tilanteessa?
• Miten muut ihmiset/tekijät vaikuttivat tilanteessa?
• Millaisia tunteita sinussa heräsi?
• Oliko oma oppimistavoitteesi sopivan kokoinen?
• Mitä kaikkea muuta itse opit tilanteessa?

4.1. Oppimisen perusideoita

Oppiminen perustuu muutamiin keskeisiin lainalaisuuksiin. Oppiminen on

aktiivista toimintaa rakentuen aina vanhan pohjalle. Se on myös tilannesi-
donnaista ja vuorovaikutukseen perustuvaa. Näiden perusasioiden ymmär-
42
täminen auttaa työpaikkaohjaajaa rakentamaan työssäoppimistilanteen
oppimiselle otolliseksi.

Oppiminen on oppijan omaa toimintaa

Oppiminen on oppijan omaa aktiivista työskentelyä. Opimme sitä, mitä itse

teemme tai työstämme mielessämme. Vertauskuvana vanha sananlasku
” kannettu vesi ei kaivossa pysy” kuvaa hyvin sitä, että passiivisesti vastaan-
otettu tieto ei säily muistissa. Usein myös innostuminen ja kiinnostus asias-
ta edesauttaa oppimista.
Työpaikkaohjaajan tärkeä tehtävä onkin järjestää oppimistilanteet sellaisik-
si, että ne edistävät opiskelijan aktiivisuutta ja oppimista.

Vinkkejä
Kannusta opiskelijaa aktiiviseen omakohtaiseen tekemiseen!
Anna opiskelijan itse miettiä ja ratkoa pulmatilanteita!

Uusi rakentuu aina vanhalle pohjalle

Vertauskuva talon rakentamisesta kuvaa ihmisen oppimisprosessia. Siinä

kaikki oppiminen (tiedot, taidot, käsitykset, uskomukset) rakentuu aiem-
min opitulle perustalle. Vanhoja tietoja ja taitoja voidaan syventää, laajen-
taa tai niihin voidaan liittää uusia elementtejä.

Mieli ei voi kuitenkaan ” nollautua” eli tyhjentyä vanhoista tiedoista ja tai-

doista. Uutta tietoa ja kokemuksia arvioidaan ja tulkitaan myös aiempien
käsitysten pohjalta. Joskus vanhat mallit voivat olla puutteellisia, jopa
virheellisiäkin, jolloin ne voidaan oikaista. Tällöin oppiminen saattaa edel-
lyttää vanhan poisoppimista ja korvaamista uudella.

Vinkkejä
Lähde liikkeelle siitä, mitä opiskelija osaa!
Kysele, onko asia tuttu? Miten hän on toiminut aiemmin?
Hyödynnä opiskelijan vanhoja, jo opittuja tietoja ja taitoja!
Osoita mielekäs asiayhteys aiemmin opitun ja uuden asian välille!
Ohjaa mahdollisten virheellisten tapojen korvaamista paremmin toi-
mivilla tavoilla!
43
Ammattinsa taitajana ja asiantuntijana työpaikkaohjaajan voi olla joskus
vaikea muistaa, että aloitteleva opiskelija ei osaa vielä kaikkea. Ohjaajalle
itsestään selvät asiat eivät olekaan opiskelijalle itsestään selviä. Joskus opis-
kelija voi myös sanoa tai luulla osaavansa jonkun työtehtävän, vaikka ei
todellisuudessa sitä hallitsekaan.
 Oppiminen riippuu tilanteesta

Oppiminen tapahtuu aina jossain tilanteessa. Muistamme asian parhaiten

samassa asiayhteydessä ja tilanteessa, missä sen opimme. Tunnistamme
esimerkiksi henkilön paremmin siinä yhteydessä, missä olemme hänet ai-
emminkin tavanneet.

Ympäristön samat tilannetekijät (sama huone, samat työvälineet, työtove-

rit, yms.) helpottavat oppimista ja muistamista. Vastaavasti, kun opiskelija
siirtyy uuteen työpaikkaan, erilaiseen toimintaympäristöön tai käyttää eri
materiaaleja, jo opittukin työtehtävä voi tuntua vieraalta ja vaatia uuden
opastuksen.

Tiedon ja taidon käyttäminen erilaisissa tilanteissa, sen käsittely eri näkö-

kulmista ja eri tavoilla, edistää kykyä soveltaa tietoa uusissa tilanteissa (ns.
siirtovaikutus).

Vinkkejä
Pidä ainakin oppimisen alkuvaiheessa opiskelijan työtilanne,
työkalut, materiaalit yms. samankaltaisina!
Anna opiskelijalle taitojen karttuessa kokemusta myös erilaisista
tilanteista!
Auta opiskelijaa yhdistämään muistettava asia johonkin hänelle
tuttuun asiaan tai muistisääntöön, tai vaikkapa humoristisiin
yhteenliittymiin!
Suunnittele oppimistilanteita myös tiedon ja taidon tulevaa
käyttöä silmällä pitäen!
44
Oppiminen on sosiaalista toimintaa

Ohjaajan ja oppijan välinen vuorovaikutus on monella tavoin tärkeätä myös

oppimisen kannalta. Opiskelija saa työpaikkaohjaajalta ohjausta ja tukea,
vahvistusta tai oikaisua. Keskustelun kautta voidaan laajentaa opiskelijan
ymmärrystä opittavasta asiasta. Opiskelijan ei tarvitse kokeilla kaikkea yri-
tyksen ja erehdyksen kautta.
4.2. Oppimisprosessi

Työtaidon oppimista voidaan kuvata ajallisena prosessina. Se alkaa tehtä-

vään johdatuksella ja päättyy taitavaan automaattiseen työn hallintaan ja
soveltamiseen.

Yksinkertaisten tehtävien kohdalla prosessi voi edetä alusta loppuun nope-

asti ja selkeästi. Monimutkaisissa ja vaativissa tehtävissä voidaan vaiheita
käydä läpi moneen kertaan. Esimerkiksi virheiden korjaamista, oppimis-
menetelmän hiomista ja kertaamista tarvitaan paljon. Joskus työvaiheiden
opettelussa seuraavaa taitoa voidaan alkaa harjoitella vasta, kun edellinen
on omaksuttu riittävän hyvin.

Soveltaminen

Taitava työn hallinta

Arviointi

Työtaidon opettelu

Työtehtävän opastus

Työtehtävään johdattaminen

Työtehtävään johdattaminen
45
Työssäoppijan johdattaminen tehtävään on tärkeä vaihe aloitettaessa työs-
kentelyä. Siihen kuuluu kokonaiskuvan muodostaminen työtehtävästä, sen
merkityksestä ja käyttötarkoituksesta. Samalla voidaan tarkistaa työssä-
oppijan motivaatio ja tukea sitä, jos siihen on tarvetta.

Työtehtävän opastus

Työn opastuksen tavoitteena on luoda työssäoppijan mieleen selkeä käsitys

opittavasta työtehtävästä. Mitä tarkempi tämä käsitys – sisäinen malli – on,
 sitä paremmin se myös ohjaa jatkossa opiskelijan oppimista ja työsken-
telyä.

Työn opastaminen tapahtuu puhumisen, näyttämisen ja tekemisen avul-

la.Työnopastus edellyttää työtehtävän jäsentämistä ja kuvaamista. Huomi-
oi ainakin seuraavat seikat:
• työn kulku ja vaiheet, työn paloittelu
• työn kriittiset eli ydinkohdat
• työturvallisuus
• henkinen kuormittuminen

Työn kulku ja vaiheet, työn paloittelu. Monet työkokonaisuudet ovat

kokemattomalle opiskelijalle niin laajoja tai vaativia, ettei niitä voida oppia
yhdellä tai kahdella kertaa. Tehtävän osittaminen eli paloittelu sopiviin osa-
vaiheisiin on tärkeää monestakin syystä.
• Työn onnistumisen kannalta voi olla olennaista tehdä asiat tietyssä
järjestyksessä. Esimerkiksi hiiva laitetaan pullataikinan maitoon, sitä
ei voida lisätä taikinaan alustamisen jälkeen.
• Vaativien taitojen oppiminen tapahtuu vähitellen ja vaiheittain. Seu-
raavaan vaiheeseen siirrytään edellisen vaiheen oppimisen jälkeen.
• Voimme säilyttää mielessä yhdellä hetkellä vain muutaman erillisen
asian. Esimerkiksi 6-7 yksikön mittainen puhelinnumero voi parhaim-
millaan säilyä mielessä sen aikaa, että näppäilemme tai kirjoitamme
sen ylös nähtyämme tai kuultuamme sen yhden kerran. Usein kui-
tenkin muistettujen yksikköjen määrä on 4-5, erityisoppilailla ei aina
sitäkään.
• Samalla tavoin voimme käsitellä mielessämme vain muutamaa eril-
46
listä asiaa yhtä aikaa. Esimerkkinä päässälaskuina emme pysty suo-
rittamaan kovin laajoja ja pitkiä laskutoimituksia.

Vinkkejä
Mieti ja listaa paperille oman alasi työkokonaisuuksien työvaiheita!
Ohjatessasi opiskelijaa järjestä oppimistilanteet asteittain eteneväksi,
vaikeutuvaksi prosessiksi!
Osita tehtävät mielekkäisiin kokonaisuuksiin! Tehtävien opettelu pala
palalta helpottaa oppimisen muistikuormitusta.
Työn kriittiset eli ydinkohdat. Työn kriittisillä tai ydinkohdilla tarkoite-
taan sellaisia työn vaiheita, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä työn onnistumi-
sen kannalta. Työn kriittisten osavaiheiden huomioiminen on tärkeää työn
onnistumisen kannalta.

Esimerkiksi kakun valmistuksessa sokeri ja muna -seoksen kuohkeus täytyy

olla juuri sopiva, jotta kakku nousee hyvin paistamisen aikana eikä ” lät-
sähdä” . Maalausta edeltävä pintakäsittely täytyy tehdä riittävän hyvin, jot-
ta maalipinnasta tulee tasainen. Joskus pinnan tasaisuutta ei erota silmällä,
vaan se tulee kokeilla paljaalla kädellä.

Vinkki
Mieti oman alasi työtehtävien ydinkohtia ja kiinnitä opiskelijan huo-
miota niihin!

Työturvallisuus. Työtehtävään liittyvät työturvallisuusseikat täytyy opas-

taa perusteellisesti työssäoppijalle. Esimerkiksi epilepsiaa sairastava opiske-
lija ei saa työskennellä vaarallisen työkoneen äärellä, korkeilla telineillä, yms.,
jossa on onnettomuusriski kohtauksen sattuessa.

Vinkki
Tee kirjalliset selkeät työturvallisuusohjeet oman alasi työtehtävistä!
Käy ne opiskelijan kanssa huolellisesti läpi!

Henkinen kuormittuminen. Liian vaativa tai muuten sopimaton työ, no-

pea työtahti, oppimisvaikeudet, mielenterveyden ongelmat yms. asiat voi-
vat aiheuttaa opiskelijan henkistä kuormittumista. Seurauksena voi olla vir-
47
heiden lisääntyminen, hukkakappaleita, opiskelijan oman mielenterveyden
vaarantuminen yms. Opiskelija ei aina itse osaa tunnistaa tällaisia riskiteki-
jöitä tai ei uskalla ottaa asioita puheeksi, voipa jopa jäädä pois työstä syytä
kertomatta.

Vinkkejä
Keskustele opiskelijan kanssa hienovaraisesti henkisistä kuormitus-
tekijöistä!
Opasta opiskelijaa tunnistamaan näitä kuormitustekijöitä ja huoleh-
timaan tarvittavista lepotauoista tai tuen ja avun pyytämisestä!
 Työtaidon opettelu

Työtaidon opettelu tarkoittaa erilaisia tapoja harjoitella työtehtävää, sen eri

osavaiheita ja osavaiheiden yhteen liittämistä. (Katso seuraava luku 4.3./
Sopivat oppimis- ja opastamistavat)

Taitojen oppiminen vaatii toistoja ja kertausta. Motoriset taidot kypsyvät

erityisesti harjoittelun väliaikoina ja levon aikana. Lyhyet ja usein toistuvat
harjoittelujaksot tuottavat paremman tuloksen kuin pitkään yhtäjaksoisesti
suoritettu harjoittelu. Harjaantumista voi edesauttaa myös mielikuva-
harjoittelulla.

Vinkkejä
Mestariksi tullaan vain harjoittelemalla!
Pidä huoli, että oppimistilanteiden väliin jää lepotaukoja!

Arviointi

Kannustava kiitos onnistuneesta työstä vahvistaa opiskelijan itsetuntoa ja

motivaatiota. Sen lisäksi arviointi ja oikea palaute työstä on välttämätön
edellytys työtaidon kehittymiselle. Parannusta vaativien kohtien osoittami-
nen on tärkeätä taitavan suorituksen oppimiseksi. Saamansa palautteen
avulla opiskelija oppii itsekin arvioimaan itseään ja omia taitojaan. Pienellä
viiveellä annettu palaute on todettu tehokkaaksi motoristen taitojen oppi-
misessa. (Katso lisää palautteen annosta luvusta 3.3. Ohjauksen menetel-
mät/palautteen antaminen)
48
Taitava työn hallinta

Työn taitava hallinta (automatisoituminen) tarkoittaa sitä, ettei suorituk-

seen enää tarvitse kiinnittää tietoista huomiota. Näin mieli vapautuu mui-
hin tehtäviin. On kuitenkin tärkeätä, että myös automaattista toimintaa
voidaan ohjata tietoisesti tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi autolla ajaminen
tapahtuu paljolti automaattisesti ja voimme samalla vaikka keskustella kyy-
dissä olevien kanssa. Kuitenkin ” tiukan paikan” tullen ja liikennetilanteen
niin vaatiessa mielen täytyy olla valppaana ottamaan ohjakset käsiinsä.
Soveltaminen

Kun tietoja ja taitoja käytetään monenlaisissa yhteyksissä ja tilanteissa, op-

piminen vahvistuu. Kokemuksen myötä syntyy käsitys siitä, miten tietty
menetelmä sopii johonkin toiseen tilanteeseen.

4.3. Oppimista tukevat menetelmät

Työssäoppimistilanne tulisi rakentaa sellaiseksi, että se tukee opiskelijan op-

pimista. Työpaikkaohjaaja joutuu tässä yhteydessä pohtimaan useita kysy-
myksiä:
• miten luodaan hyvä vuorovaikutus
• miten opiskelijaa motivoidaan
• miten luodaan otollinen oppimistilanne
• miten opiskelijalle löydetään sopiva tavoitetaso
• miten ja millä menetelmillä ohjataan
• miten kiitetään ja annetaan rakentavaa palautetta

Hyvä vuorovaikutus

Ohjaajan ja oppijan välinen hyvä suhde luo perusedellytykset hyvälle oppi-

miselle. Siksi siihen kannattaa panostaa heti ensi tapaamisesta lähtien.
Vuorovaikutuksesta ja hyvän suhteen luomisesta on kerrottu enemmän lu-
vussa 3.1. Ohjauksen perusta/vuorovaikutus.

Motivaation luominen
49
Motivaatiolla tarkoitetaan syytä tai halua, miksi henkilö toimii niin kuin
toimii. Motiivi voi selittää esimerkiksi, miksi valitsin jonkin - esimerkiksi tä-
män -koulutuksen tai miksi en halua tehdä jotakin tehtävää?

Motiivit voivat syntyä sisäisestä halusta (kiinnostus, innostus, intohimo, ar-

vot) tai ulkoisista tekijöistä (hyöty, palkka, työedut). Ihmiset haluavat tehdä
asioita, jotka he kokevat tärkeiksi, arvokkaiksi, mukaviksi, hyödyllisiksi yms.
Opiskelussa joku on kiinnostunut aidosti itse alasta, jollekin on tärkeätä
 saada rahaa, toiselle ” siisti” työ, jollekin kivat työkaverit, jollekin itsenäinen
mahdollisuus toteuttaa itseään.

Motivaatio voi myös muuttua. Esimerkiksi sattumalta jonnekin työhön tai

opintoihin ajautunut nuori voi löytää todellisen motivaationsa myöhemmin
tutustuttuaan paremmin opiskelualaansa. Ohjaaja ei voi kuitenkaan
” tuputtaa” arvoja ja kiinnostuksia, mutta aina niistä voi keskustella ja ava-
ta erilaisia, uusiakin näkökulmia.

Olisi tärkeätä, että opiskelijalle selkeytyisi, mitä hän haluaa oppia ja kuinka
taitavasti. Itsestä lähtevä oppimisen tavoite innostaa ja auttaa jaksamaan
myös vaikeuksien hetkellä. Tavoite ohjaa toimintaa paremmin, kun se on
määritelty myönteisessä muodossa: siis muodossa, mitä haluaa oppia, eikä
muodossa, mitä ei halua oppia.

Omaan oppimiseen liittyvät käsitykset ja uskomukset vaikuttavat suuresti

motivaatioon ja oppimiseen. Nämä käsitykset muotoutuvat jo hyvin var-
hain omien koulu- tai muiden kokemusten pohjalta. Uskomukset voivat
auttaa ylittämään riman tai estää edes yrittämästä. ” Luja usko vie läpi har-
maan kiven” tai auttaa ” siirtämään vuoria” . Toisaalta moni tyttö ei opi
matematiikkaa, koska uskoo, ettei opi. Erityisesti niillä opiskelijoille, joilla
on oppimisvaikeuksia tai muuta vammaisuutta, on usein huono käsitys it-
sestään oppijoina.

Vinkkejä
Kuuntele opiskelijaa ja keskustele hänen kanssaan ymmärtääksesi,
mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä!
50
Auta opiskelijaa löytämään omakohtainen tavoite opiskeluun!
Käytä opiskelijan arvomaailmaa hyväksesi kannustaessasi häntä! Esi-
merkiksi, jos mukavuus ja helppous ovat opiskelijalle tärkeitä arvoja,
voit sanoa hänelle: ” Ajatteles, miten paljon mukavampaa ja helpom-
paa oikean työpaikan saaminen olisi, jos hallitsisit tämän taidon?”
Osoita opiskelijalle, että uskot häneen!
Anna myös oman innostuksesi näkyä! Innostus tarttuu molempiin
suuntiin.
Otollinen oppimistilanne

Myönteinen ja rento ilmapiiri sekä tunnetila ovat oppimisen kannalta tärkei-

tä. Vieras työympäristö voi aiheuttaa opiskelijalle alkujännitystä ja arkuutta.
On havaittu, että erityisesti niillä henkilöillä, joilla on oppimisvaikeuksia, mo-
net oppimistilanteet aiheuttavat stressiä ja jännitystä.

Kannustava ja turvallinen ilmapiiri rentouttaa sekä antaa tilaa myös

kokeilulle. Erehdyksiä ja virheitähän tekevät kaikki, ja niistä oppii eniten.

Huomion kiinnittäminen opittavaan asiaan on myös olennaista oppimisen

kannalta. Ohjaajan on tärkeätä selvittää heikon keskittymisen taustalla ole-
via tekijöitä ja tukea keskittymistä. Heikko tarkkaavaisuus voi johtua monen-
laisista tekijöistä, esimerkiksi:
• kiinnostuksen puutteesta
• väsymisestä ja ylikuormittumisesta
• erityisestä tarkkaavaisuuden häiriöstä
• siitä, ettei opiskelija tiedä, mikä on olennaista

Työpaikkaohjaajalla on oltava aikaa ja halua vuorovaikutukseen. Kynnyk-

sen on oltava niin matala, että opiskelija uskaltaa kysyä ” tyhmiäkin” kysy-
myksiä, pohtia omia ajatuksiaan ja peilata niitä ohjaajan kokemukseesi.

Vinkkejä
Kahvikupillinen yhdessä, mukava jutustelutuokio, huumori, vapaa liik-
kuminen ja tekeminen voivat laukaista opiskelijan alkujännitystä ja
luoda hyvän ilmapiirin.
51
Kaikenlainen rohkaisu, kiinnostus ja huomiointi auttaa opiskelijaa aset-
tumaan taloksi!
Pyri tukemaan opiskelijan tarkkaavaisuuden suuntaamista työn kan-
nalta keskeisiin asioihin!
Anna opiskelijalle aikaa!

Sopiva tavoitetaso

Onnistumisen kannalta on tärkeätä, että opiskelijalla on sopivasti aktiivista

tekemistä sekä vaikeusasteeltaan sopivia ongelmia ratkaistavaksi. Liian vaa-
 tivat tehtävät lannistavat, herättävät pelkoa ja epävarmuutta sekä voivat
johtaa epäonnistumisiin. Liian helpot tehtävät puolestaan eivät motivoi.

Sopivan haasteellinen tehtävä on paras. Silloin opiskelija voi kokea onnis-

tumisen iloa. Hän pääsee käyttämään ja näyttämään omia kykyjään ja voi
oppia lisää. Tehtävien vaikeustasoa tulisikin nostaa vähitellen yksinker-
taisemmista vaativampiin. Isot ja vaativat tehtäväkokonaisuudet ja tavoit-
teet täytyy paloitella sopiviin annospaloihin.

Sopivat oppimis- ja opastamistavat

Oppimisen kannalta on tärkeää, että asiaa työstetään monella tavalla: käy-

tetään esimerkiksi eri aisteja ja erilaisia työskentelytapoja. Tämä on tärkeää
myös siitä syystä, että ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, mitkä seikat ovat
tärkeitä oppimistilanteessa.

Uutta ja vaativaa asiaa opeteltaessa tulisi asia opetella ensiksi itselle luon-
taisella ja parhaalla oppimistavalla. Myöhemmin asiaa voi kerrata ja työstää
myös muita menetelmiä käyttäen.

Valmentaminen ja tukeminen. Kun opiskelija tekee tehtävää, ohjaaja

tarkkailee, antaa lisäohjeita, neuvoja, tukea ja palautetta. Joskus tukena
voivat toimia myös erilaiset työvälineet ja apuvälineet. Tuen määrää vähen-
netään asteittain opiskelijan taitojen kehittymisen myötä.

Mallioppiminen/mallittaminen. Mallioppimisella tarkoitetaan oppimis-

ta jäljittelyn tai mallin ottamisen kautta. Mallittamisessa voidaan hyödyn-
52
tää kaikkia aistikanavia. Ohjaaja näyttää ja selostaa tehtävän ja opiskelija
seuraa ja pyrkii tekemään mallin mukaisesti itse kokeilemalla.

Opiskelijaa voi myös muistuttaa, että omastakin taitavasta toiminnasta voi

ottaa mallia johonkin toiseen tilanteeseen: voi muistella, miten toimi, mitä
ajatteli, miten keskittyi, miten käytti eri aisteja, käsiä yms. silloin, kun on-
nistui hyvin jossain tehtävässä.

Mielikuvaharjoittelu. Mielikuvaharjoittelua voidaan käyttää myös taidon

harjoitteluun, kuten mäkihyppääjät ja muut urheilijat tekevät. Olennaista
on, että mielessä harjoitellaan oikean suuntaista suoritusta eikä vahvisteta
virheellistä mallia. Taitavaa suoritusta kannattaa harjoitella mielessä mah-
dollisimman käytännön läheisesti ja elävien mielikuvien kanssa, siis pyrkiä
aistimaan, miltä oikea toiminta näyttää, miltä kuulostaa, miltä tuntuu.

Yksilöllisten aistikanavien huomiointi. Eri aistien merkitys (näkö, kuu-

lo, tunto, maku, haju) tulee esille siinä, että yksi oppii parhaiten näkemällä,
toinen kuulemalla ja kolmas tekemällä.

Visuaalisten oppijoiden on hyvä saada asiasta yleiskuva näkemällä. Usein

he haluavat nähdä kuvan tai kaavion asiakokonaisuudesta sekä esim. lu-
kea kirjallisen ohjeen asiasta. He hahmottavat myös nopeasti ja luontevasti
suuria kokonaisuuksia ja monia asioita yhdellä kertaa. Tällaiset opiskelijat
oppivat uusia työtehtäviä mielellään mallioppimisen kautta, katsomalla,
miten toinen tekee työn.

Auditiivisille eli kuulemisen kautta oppiville on tärkeätä ohjaajan selostus

asiasta ja melko yksityiskohtaiset ohjeet. He etenevät tehtävissä mielellään
loogisessa järjestyksessä ja sääntöjä noudattaen. Taustamelu voi häiritä,
koska heidän tulisi ” kuulla” oleelliset asiat ohjaajalta tai kuunnella omaa
sisäistä puhettaan. Heille on erityisen tärkeää saada pohdiskella asioita mie-
lessään sekä ohjaajan kanssa. Puhuminen on hyvä tapa kiinnittää opiskeli-
jan huomio haluttuihin asioihin.

Kinesteettiset (liikkeen ja tuntoaistin kautta oppivat) henkilöt oppivat ko-

kemuksen, kokeilujen sekä ” näppituntuman” ja ” kädestä pitäen” näyttä-
misen kautta. Kehon liikkeet ja tuntemukset auttavat joitakin keskittymi-
53
sessä, minkä vuoksi heidän on vaikeaa istua hiljaa paikallaan. Jotkut käyt-
tävät mielellään käsiään ja sormiaan keskittyessään oppimiseen. He kirjoit-
tavat, piirtävät, raapustelevat tai hypistelevät esineitä käsillään. Jossain ti-
lanteessa, ollessaan syventyneenä omaan kokeiluunsa ja tekemiseensä,
heidän voi olla vaikeata kuulla tai nähdä mitään muuta.

Ammatin oppimisessa myös maku- ja hajuaisti ovat joillekin opiskelijoille

tärkeitä. Näiden aistien herkkyys voi olla joissakin ammateissa olennainen
ammattitaitotekijä. Eräs keittiön emäntä kertoi, että pystyy tunnistamaan
hajun perusteella ruuan sisältämät ravintoaineet ja mausteet.
 Vinkkejä
Ohjaaja voi tunnistaa opiskelijan vahvat aistikanavat, esimerkiksi siitä,
• millaisia ilmaisuja opiskelija käyttää: puhuuko opiskelija siitä, miltä
jokin asia ” näyttää” , ” kuulostaa” tai ” tuntuu”
• millaisia havaintoja opiskelija tekee ympäristöstä: esim. “ näyttää
siistiltä” , “ kuulostaa ihan tylsältä” vai “ tuntuuko makeelta”
• miten opiskelija haluaa opastettavan: toteaako hän: ” selitä vielä”
vai ” näytä uudestaan” vai ” anna, kun mä kokeilen”
• että näköaistia hyväksi käyttävä havaitsee yhdellä silmäyksellä mo-
nia asioita, ” yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”
• että kuuloaistia hyväksi käyttävä keskustelee, kyselee, kiinnittää
huomiota ääniin ja tekee asiat mielellään ” oikeassa” järjestyksessä
• että tuntoaistia hyväkseen käyttävä ryhtyy heti hypistelemään tava-
roita ja materiaaleja sekä kokeilemaan käytännössä

Muiden yksilöllisten mieltymysten huomioiminen. Opiskelijat voivat

erota esimerkiksi sen suhteen, tarvitsevatko he ensin kokonaiskuvan opit-
tavasta asiasta vai onko heidän helpompi lähteä työn yksityiskohdista. Jot-
kut innostuvat helposti ja ovat impulsiivisia, toiset taas ovat enemmän
harkitsevia ja asioita perusteellisesti pohtivia. On hyvä myös huomata, ha-
luaako opiskelija työskennellä itsenäisesti vai ohjauksen alaisena, yksin,
pareittain vai ryhmässä.

Vinkkejä
Selitä opiskelijalle työtehtävät suullisesti, näytä ne ja opasta kädestä
pitäen tekemään!
Tarkista, etteivät erilaiset opettamistapasi ole ristiriidassa keskenään!
54
Jos oppilaat eivät opi opettamallasi tavalla, kysy heiltä, miten he par-
haiten oppisivat!
Kannusta opiskelijaa mallittamaan taitavampaa työntekijää: katso-
maan miten toinen tekee, kyselemään mitä toinen tekee ja kokeile-
maan mallin mukaan itse!

Palaute ja kiitos

Myönteinen ja oikea palaute on olennainen osa hyvää oppimistilannetta

samoin kuin oman toiminnan arvioimisen oppiminen. Palautteen antamis-
ta on käsitelty enemmän luvussa 3.3. Ohjauksen menetelmät/palautteen
antaminen). Työpaikkaohjaajan tehtävät voidaan kiteyttää seuraavaan
huoneentauluun.

Työpaikkaohjaajan rooli pähkinänkuoressa

• tue opiskelijan motivaatiota ja auta häntä löytämään itseään kiin-

nostavia asioita
• vahvista opiskelijan uskoa itseensä ja tue opiskelijan pitkäjäntei-
syyttä ja sitkeyttä
• anna ohjauksen alkuvaiheessa opiskelijalle konkreettisia sääntöjä
toimintaan, kun opiskelija on epävarma ja hänen taitonsa vähäisiä.
• vähennä omaa ohjauspanostasi sitä mukaa, kun opiskelijan taidot
ja oma-aloitteisuus karttuvat
• lisää tehtävien vaikeusastetta opiskelijan taitojen karttumisen myö-
tä ja kannusta häntä ottamaan järkevänkokoisia haasteita
• varmista, että opiskelija on ymmärtänyt ohjeesi ja rohkaise häntä
kysymään
• anna rehellistä ja kannustavaa palautetta aina kun mahdollista
• muista, että ” virheet ovat paras tapa oppia”
• ota itsekin oppia opiskelijan virheistä: pohdi, oliko ohjauksesi riittä-
vän selkeää, yksiselitteistä, täsmällistä. Mieti, mitä Sinä voit tehdä
opiskelijan virheiden vähentämiseksi
• tue opiskelijan itsetuntoa tulkitsemalla onnistumiset hänen ansiok-
seen ja epäonnistumiset ulkoisista syistä johtuviksi
• auta opiskelijaa yhdistämään aiemmin opittu uuteen asiaan
• tarjoa selkeitä malleja ja opasta hyvien mallien omaksumiseen
55
(” katso, miltä näyttää, miltä kuulostaa, mikä tuntuma” )
• anna opiskelijan tehdä työkokonaisuuksia, jäsennä ja pilko niitä
hänen kanssaan sopiviin osakokonaisuuksiin ja opeta niiden avulla
• osatehtäviä tehtäessä muistuta välillä siitä kokonaisuudesta, johon
asia liittyy
 4.4. Yhteenveto

Työpaikkaohjaaja voi monin tavoin auttaa opiskelijan oppimista työssäop-

pimisjaksoilla. Ohjaaja voi ottaa huomioon oppimisen lainalaisuuksia ja jär-
jestää ohjaustilanteet sellaisiksi, että ne edistävät oppimista. Hän voi hou-
kutella käyttöön opiskelijan oman motivaation ja aktiivisuuden. Ohjaaja voi
rakentaa oppimisprosessin vähitellen eteneväksi ja aiemmin opitun varaan.

” Oikean” työpaikan edustajana työpaikkaohjaaja on usein kiitollisessa roo-

lissa innostamaan niitäkin opiskelijoita oppimaan, joita tavallinen koulu-
ympäristö ei innosta. Opiskelijan edistyminen ja innostus palkitsevat ohja-
ukseen käytetyn ajan ja energian monin verroin.

Lähteinä käytetty mm.

• Dryden G & Vos J (1996) Oppimisen vallankumous. Ohjelma elinikäistä oppimista
varten. Tietosanoma, Juva.
• Järvinen A, Koivisto T & Poikela E (2002) Oppiminen työssä ja työyhteisössä. WSOY,
Juva.
• Marckwort A & Marckwort R (1992) Kouluttajan uudet vaatteet. Kirjayhtymä,
Tampere.
• Prashnig B (2000) Erilaisuuden voima. Opetustyylit ja oppiminen. PS-kustannus,
Juva.
• Rauste-von Wright M & von Wright J (1997) Oppiminen ja koulutus. WSOY, Juva.
• Räsänen J (1994) Työvalmennus. Opetus ja oppiminen käännekohdassa. WSOY,
Juva.
• Suonperä M (1992) Opettamiskäsitys. Educons, Hämeenlinna.
• Tynjälä P (2002) Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktiivisen oppimis-
käsityksen perusteita. Tammi, Tampere.
• Vartiainen M, Teikari V & Pulkkis G (1993) Psykologinen työnopetus. 516 Otatieto.
Otakustantamo, Hämeenlinna.
56
 5. Oppimisvaikeudet
työssäoppimis-
jaksoilla

Noin 20 - 25 %:lla opiskelijoista arvellaan olevan jonkinasteisia hankaluuk-

sia oppimisessa. Vaikka usein puhutaan vain lukemisen ja kirjoittamisen
vaikeuksista, oppimisvaikeuksia on hyvin monenlaisia ja ne ilmenevät myös
monissa toiminnoissa.

Hyvin monien opiskelijoiden keskittymis- ja tarkkaavaisuuskyky vaihtelee.

Joillakin voi olla epätarkkuutta kuulemisen alueella. Toisilla on epätarkkuutta
näkötoiminnoissa, jolloin suuntien, piirrosten tai kaavioiden ymmärtämi-
nen tuottaa vaikeuksia. Osalla hitaus ja kömpelyys ilmenevät liiketoimin-
noissa ja käsien taidoissa.

Voi sanoa, että kahta samanlaista oppijaa ei ole. Kun ohjaaja ymmärtää,
minkä tyyppisiä vaikeuksia opiskelijalla on, hän voi tukea opiskelijaa oppi-
misessa ja auttaa häntä löytämään apukeinoja oppimisen tueksi. 57

Nk. erityisten oppimisen vaikeuksien (lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet,

tarkkaavaisuus, matematiikan oppimisen vaikeudet ym.) ohella oppimis-
vaikeudet voivat ilmetä monilla tavoilla. Ne voivat liittyä esimerkiksi:
• neurologisiin vammoihin tai sairauksiin (CP, epilepsia, kromoso-
mipoikkeavuudet, kasvaimet, traumat, perinnölliset sairaudet)
• lahjakkuustasoon eli älylliseen kehitykseen, esim. heikkolahjaisilla
ja kehitysvammaisilla
 • psykososiaaliseen sopeutumiseen mielenterveyden ja sosiaalisen
sopeutumisen ongelmiin kuten käytöshäiriöihin, pelkoihin, vetäy-
tymiseen; näissä tapauksissa kuitenkin on useimmiten kyse motivaa-
tion, keskittymisen tai jaksamisen ongelmista eikä varsinaisesti oppi-
misen vaikeudesta
• heikkoon suomen kielen taitoon, esimerkiksi maahanmuuttajilla

5.1. Erityiset oppimisen vaikeudet

Erityisistä oppimisen vaikeuksista puhutaan, kun opiskelijalla ilmenee ikään

ja lahjakkuuteen nähden odottamattomia vaikeuksia oppimisen alueella.
Vaikeudet eivät myöskään johdu muusta sairaudesta, aistivammoista tai
riittämättömästä opetuksesta.

Karkeasti jaotellen erityisten oppimisvaikeuksien kohdalla voidaan puhua

• lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeudesta eli lukivaikeudesta
(dysleksia)
• luetun ymmärtämisen vaikeudesta
• erilaisista tarkkaavaisuuden vaikeuksista, joihin voi liittyä myös
hahmottamisen ja motoriikan vaikeuksia
• matematiikan oppimisvaikeuksista tai
• lyhytaikaisen eli nk. työmuistin kapeudesta

Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus, ns. lukivaikeus

(dysleksia)
58
On arvioitu, että noin 10 % aikuisista kärsii jonkinasteisista lukemisen ja
kirjoittamisen hankaluuksista. Lukeminen on tuolloin hidasta ja virheitä syn-
tyy helposti. Opinnot tuntuvat työläiltä, jos niihin liittyy paljon luettavaa.
Lukivaikeudessa ei ole kuitenkaan kyse ymmärtämisen vaikeudesta.

Lukivaikeudelle tyypilliset kirjoittamisen virheet syntyvät usein kuulo-

hahmottamisen vaikeuden pohjalta. Lukivaikeuksia omaavan on vaikea erot-
taa kuulonvaraisesti samankaltaisia äänteitä (t-d, p-b yms.), lyhyitä ja pitkiä
vokaaleja (esim. aa, ee) tai kaksoiskonsonantteja (esim. kk, pp). Paitsi varsi-
nainen oikeinkirjoitus, myös kirjoitelmien laatiminen on monille vaikeaa.
Lukivaikeus ilmenee usein suvuittain. Lukivaikeuksien taustalla olevia ge-
neettisiä, rakenteellisia ja toiminnallisia tekijöitä tutkitaan laajasti. Uusin
tutkimus näyttää tukevan käsitystä ilmiön perinnöllisyydestä.

Lukivaikeus ilmenee harvoin pelkkänä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeu-

tena. Yleensä vaikeuksia ilmenee vielä enemmän kielten opiskelussa. Luki-
vaikeuteen liittyy myös usein vaikeuksia tarkkaavuuden ylläpitämisessä,
matematiikassa ja motoriikassa sekä lyhytaikaisen eli nk. työmuistin
kapeutta. Usein myös ajan hahmottaminen ja tarkat aikataulut tuottavat
hankaluuksia.

Esimerkkejä
Opiskelijan vaikea lukihäiriö ilmeni vaikeutena saada selvää luetusta
tekstistä, lukuisina oikeinkirjoitusvirheinä sekä vaikeuksina tuottaa
tekstiä, jossa olisi kunnollisia lauserakenteita. Hän halusi linja-auton-
kuljettajaksi, koska arveli, ettei siinä työssä tarvitsisi lukemis- ja kirjoit-
tamistaitoa.

Opiskelijalla oli kuitenkin myös vaikeuksia matematiikassa ja niinpä

rahastustehtävät tuottivat hänelle vaikeuksia. Myöskin tilausajo-
liikenteen työt olivat hänelle mahdottomia, koska hän ei lukivaikeuden
vuoksi pystynyt lukemaan katujen kylttejä ja löytämään oikeita katu-
osoitteita.

Valokuvauslaborantiksi opiskelevan nuoren suurimpia vaikeuksia oli-

vat vierasperäiset kemiallisten aineiden nimet ja kaavat, joiden ulkoa
oppiminen oli työlästä.
59
Lastenhoitoalalla työskentelevien lukivaikeudet ilmenevät esim. sa-
tujen lukemisessa lapsille.

Luetun ymmärtämisen vaikeus

Luetun ymmärtämisen vaikeudella tarkoitetaan sitä, että opiskelija ei saa

selvää lukemastaan. Joskus lukivaikeus ja luetun ymmärtämisen vaikeus
esiintyvät samanaikaisesti. Joskus luetun ymmärtäminen on vaikeaa siksi,
että opiskelija ei ymmärrä kieliopillisia rakenteita. Joskus taas vaikeus joh-
 tuu lyhytaikaisen eli työmuistin heikkoudesta. Tällöin opiskelijalla on vaike-
uksia pitää mielessään lukemaansa tekstiä, jolloin kokonaisuuden ymmär-
täminen on työlästä.

Esimerkki
Nuori nainen koki luetun ymmärtämisen vaikeutensa erittäin raskaa-
na. Hänen lukemisensa oli sujuvaa, mutta hän koki, ettei oikein ym-
märtänyt lukemaansa. Hän kertoi, että oli selviytynyt koulussa
opettelemalla ulkoa kaikki läksynsä.

Tarkkaavaisuuden vaikeudet

Tarkkaavaisuuden vaikeuksia on monenlaisia. Vanhastaan on puhuttu MBD-

oireyhtymästä, jolla on tarkoitettu lievää aivotoiminnan häiriötä. Siihen liit-
tyy aina:
• tarkkaavaisuusvaikeutta
• motorista kömpelyyttä
• hahmotusvaikeuksia/oppimisvaikeuksia

Nykyisin MBD-diagnoosi ei ole enää virallisesti käytössä Suomessa, vaan

puhutaan erikseen tarkkaavaisuushäiriöistä ja hahmottamisen tai motoriikan
vaikeuksista.

Tarkkaavaisuuden vaikeus (ADD, attention deficit disorder) ilmenee vaikeu-

tena keskittyä meneillä olevaan tehtävään. Monet ympäristötekijät, äänet,
häly, liikkeet ja muut häiriötekijät saattavat viedä opiskelijan huomion pois
tehtävästä.
60
Opiskelija voi yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa tai hyppiä tehtävästä
toiseen, koska ei jaksa keskittyä yhteen asiaan pitkäksi aikaa. Häneltä jää
myös usein huomaamatta tai kuulematta asioita ja hän unohtelee tavaroi-
taan. Hän voi esimerkiksi lukiessaan hypätä rivin yli huomaamatta tätä itse.
Hänellä voi olla myös vaikeuksia suunnitella ja organisoida omaa toimin-
taansa ja aikataulujaan. Ajoittain hän saattaa vajota omiin maailmoihinsa
ja päiväunelmiin.
Jos opiskelijan käytös on erityisen levotonta ja häiritsevää, puhutaan ADHD
-ongelmasta. Se tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä, johon liittyy ylivilkkautta
(attention deficit disorder with hyperactivity). Se näkyy mm. motorisena
liikkumisena, heilumisena tai tavaroiden hypistelynä.

Opiskelijan on vaikeata olla paikallaan tai odottaa omaa vuoroaan. Itseään

kiinnostavissa, vaihtelevissa ja liikkuvissa työtehtävissä monet voivat kui-
tenkin selviytyä hyvin ja olla ahkeria työntekijöitä.

Tarkkaavaisuuden vaikeuteen liittyvä kömpelyys voi ilmetä koko kehon

kömpelyytenä liikunnallisissa taidoissa tai pelkästään käsien taidoissa. Lait-
teiden ja työkalujen käyttämisessä voi ilmetä kömpelyyttä tai esim. tarjoili-
jan työssä tarjottimen tasapainon säätelyssä.

Monesti käsien kömpelyys liittyy näköhahmottamisen vaikeuksiin. Silloin

puhutaan silmän ja käden yhteistyön vaikeuksista. Hahmotusvaikeudet il-
menevät erityisesti suuntien hahmottamisessa, esim. geometrisissa piirrok-
sissa, rakennepiirustuksissa, kartoissa ja kaavioissa. Jopa mallista piirtämi-
nen voi olla vaikeata. Hahmottamisen vaikeus voi ulottua myös oman ke-
hon hahmottamiseen, jolloin oikea ja vasen menevät helposti sekaisin.

Kuulohahmottamisen ongelmat ilmenevät kieleen, puheeseen ja kirjoitta-

miseen liittyvinä vaikeuksina samoin kuin lukivaikeuden yhteydessä on ku-
vattu. Myös puheen ymmärtäminen voi vaikeutua tällöin.

Esimerkkejä
Ammattikoulun puutyölinjalla opiskelevalla nuorella oli silmän ja kä-
61
den yhteistyötaitojen vaikeuksia siinä määrin, että ne haittasivat huo-
mattavasti hänen opintojaan. Hän ei pystynyt lainkaan ymmärtämään
eikä piirtämään huonekalujen rakennuspiirustuksia. Silti hän pystyi
ohjauksen avulla tekemään puutöitä.

Siivousalalla opiskelevan nuoren naisen hahmotusvaikeudet haittasivat

siivoustyötä niin, että hän ei hahmottanut siivottavan huoneen tilaa
ja mittasuhteita eikä pystynyt etenemään siivoamisessa järjestelmäl-
lisesti. Ongelmaksi tuli, että hän ei hahmottanut, minkä kohdan oli
jo siivonnut ja mikä oli vielä siivoamatta.
 Matematiikan oppimisvaikeudet

Matematiikan oppimisvaikeuksia voi esiintyä erillisinä tai tarkkaavuuden

tai lukemisen vaikeuksien yhteydessä. Matematiikka vaatii onnistuakseen
monenlaisten perustaitojen hallintaa. Ongelmia voi syntyä hyvinkin erilais-
ten syiden ja perustaitojen puutteiden vuoksi.

Matematiikan vaikeuksien takana voi olla ns. ” huolimattomuusvirheiden”

lisäksi hahmottamisen vaikeuksia. Esimerkiksi laskumerkkien tai numeroi-
den havaitseminen, murtoluvut, tilasuhteiden tai mittasuhteiden hahmot-
taminen voivat tuottaa vaikeuksia. Voi esiintyä myös työmuistin heikkoutta
(esim. päässälaskut) tai lukemisen ymmärtämisen vaikeuksia (esim. sanalli-
set laskutehtävät).

Käytännön töissä vaikeudet matematiikassa voivat ilmetä esim.

• rahastustehtävissä
• lääkelaskuissa
• erilaisten kemikaalien ja aineiden %-osuuksien laskemisessa
• alennusten laskemisessa
• mittayksiköiden hahmottamisessa esim. keittiötöissä
• rakennustarvikkeiden menekin arvioimisessa

Lyhytaikaisen eli nk. työmuistin kapeus

Monelle erityisopiskelijalle ja oppimisvaikeuksia omaavalle on ominaista työ-

muistin kapeus. Muistiin ei mahdu kerralla kovin monta asiaa (normaalia
on esimerkiksi muistaa puhelinnumeron mittainen 7 +/- 2 yksikköä). Työ-
62
muistin kapeus voi vaikeuttaa tai hidastaa oppimista myös monissa käytän-
nön työtehtävissä. Se heikentää kykyä pitää mielessä suullisia ohjeita, mut-
kikkaita ajatuksia ja numerosarjoja. Se voi vaikeuttaa myös päässä laske-
mista.

Työmuistia tarvitaan esim. silloin, kun opetellaan uusia taitoja ja asioita.

Tällöin asian työstämiseen tarvitaan koko työmuistin kapasiteetti. Esimer-
kiksi lukivaikeuksia omaavalla luetun ymmärtäminen voi olla puutteellista
sen takia, että kaikki huomio menee mekaaniseen lukemiseen eikä työ-
muistia riitä asiakokonaisuuksien mielessä pitämiseen ja ymmärtämiseen.
Miten työpaikkaohjaaja voi huomioida erilaisia oppijoita?

Työpaikkaohjaajan tulee olla riittävässä määrin tietoinen opiskelijan vaike-

uksista, jotta hän voi huomioida eri tavoin oppivia opiskelijoita. Työpaikka-
ohjaaja voi itse tiedustella opiskelijalta, onko jotain, mitä hänen olisi hyvä
tietää ja ottaa huomioon työssäoppimisjaksolla.

Parasta olisi, jos työpaikkaohjaaja voisi puhua asiasta opiskelijan ja opetta-

jan kanssa yhteisessä neuvottelussa. Opettaja ei voi kertoa ohjaajalle opis-
kelijan oppimisvaikeuksista ilman tämän lupaa, koska ne kuuluvat opetta-
jan salassapitovelvollisuuden piiriin. Opettajan on saatava tähän opiskelijalta
lupa, mieluiten kirjallinen.

Vaikeudet oppimisessa voivat aiheuttaa opiskelijassa monenlaista epävar-

muutta ja ongelmia itsetunnossa. On havaittu, että oppimisvaikeuksia
omaavalla opiskelijalla on usein heikko itsetunto.

Opiskelijalla voi olla takanaan runsaasti epäonnistumisen kokemuksia ja

huonommuuden tunteita. Hän on saattanut joutua naurun ja pilkanteon
kohteeksi virheitä tehdessään. Niinpä monet oppimistilanteet ovat stressi-
tilanteita erilaiselle oppijalle. Hän alkaa pelätä tilanteita, joissa on aiemmin
epäonnistunut. Jos stressiä kasaantuu paljon, oppimiskyky heikkenee ja
opiskelija voi lamaantua ja lukkiutua täysin jossain tilanteessa.

Stressitilanteessa on tärkeätä se, miten ympäristö suhtautuu tilanteeseen.

Missä määrin työpaikkaohjaajana voit tukea ja kannustaa työssäoppijaa?
Miten tulkitset opiskelijan tekemiä virheitä? Tulkitsetko ne mahdollisuu-
63
deksi oppia vai osoitukseksi kyvyttömyydestä oppia? Ympäristö voi tukea
ja auttaa nuorta saavuttamaan tavoitteitaan ja löytämään omia vahvuuk-
siaan.

Toisaalta oppimisvaikeuksista kärsivillä on myös omat vahvuutensa. He

saattavat olla taitavia käytännön aloilla, taiteellisesti lahjakkaita tai erityi-
sen ahkeria ja tunnollisia. Monet ovat kehittäneet päättely- ja kuvitte-
lukykyään tai muistiaan korvatakseen sillä lukemista. Erilaisen oppijan
itsetunnolle on tärkeätä, että huomioit hänen vahvuutensa ja arvostat
niitä.
 Oppimisvaikeudet voidaan nähdä myös erilaisena tapana oppia. Se voi
tarkoittaa esimerkiksi normaalia hitaampaa tapaa ottaa vastaan ja käsi-
tellä tietoa. Jos opiskelijalla ilmenee esimerkiksi vaikeuksia ja hitautta kuulo-
tai näköhahmottamisen alueella, voidaan kokeilla tuntoaistiin perustuvaa
tekemällä oppimista. Se on usein sopiva ja luontainen oppimistapa
oppimisvaikeuksia omaavalle.

Miten tukea erilaista oppijaa?

Auta opiskelijaa asettamaan itselleen realistiset tavoitteet. Opis-

kelija ei itse aina tunnista tai halua myöntää sitä, missä kaikissa asioissa
omat vaikeudet ilmenevät. Tästä syystä opiskelijan tavoitteet voivat jos-
kus olla epärealistisia. Ne voivat olla joko liian korkeita tai liian alhaisia.

” Epäonnistuja” luovuttaa jo etukäteen. Hän kokee, ettei voi saavuttaa

tavoitteitaan, ei siis kannata yrittääkään.

Jos taas opiskelija havittelee itselleen täysin epärealistisia tavoitteita, voit

selkeästi sanoa, että ” tässä työssä vaaditaan sitä ja sitä, ja että niiden taito-
jen oppiminen tulee vaatimaan kovaa työtä” . Ketään ei silti saa lannistaa
eikä voi sanoa, että ” sinä et ikänä tule selviytymään tästä” . Tulisi pyrkiä
löytämään opiskelijan kyvyille sopivia vaihtoehtoja. Oikean suuntaisilla
tehtävävalinnoilla opiskelija oppii itsekin tunnistamaan omia rajojaan.

Kannusta opiskelijaa sitkeyteen. Kannusta opiskelijaa työskentelemään

sitkeästi omien vaikeuksiensa voittamiseksi. Vaikeuksistaan huolimatta elä-
mässä menestyneet kertovat, että heidän menestymisensä salaisuus on
64
sitkeä ja kova työnteko.

Oppimista ja taitojen harjaantumista tapahtuu niissäkin asioissa, jotka

tuntuvat vaikeilta. Kun motivaatio ja halu on kova ja ulkopuolelta saa
tukea, löytyy myös voimia ja sitkeyttä vaikeuksien voittamiseen.

Anna aikaa. Anna erilaiselle oppijalle riittävästi aikaa ohjeiden yms. lu-
kemiseen, asioiden suulliseen ja kirjalliseen ilmaisuun, laskutehtäviin, asi-
oiden hahmottamiseen ja pohtimiseen. Asioihin voi palata myöhemmin
tai toisena päivänä uudestaan.
Älä vaadi keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa. Oppimisvaikeuksis-
ta kärsiville on usein ominaista se, ettei heidän lukemisensa, kirjoittamisensa
tai hahmottamisensa taidot ole harjaantuneet automaattisiksi. Näin ollen niihin
tulee erikseen keskittyä, jolloin ei voi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Esimer-
kiksi muistiinpanojen tekemiseen tulee varata oma erillinen aikansa.

Auta opiskelijaa selviytymiskeinojen löytämisessä. Ohjaajana saa-

tat huomata, mitkä asiat opiskelijalta sujuvat hyvin ja missä hänellä on
vaikeuksia. Voitte myös yhdessä miettiä tai kokeilla, miten hän voisi hyö-
dyntää vahvuuksiaan myös vaikeiden asioiden oppimisessa tai millaisilla
muilla apukeinoilla jokin vaikeus voitetaan.

Jos esimerkiksi ohjekirjan lukeminen vie liikaa aikaa, kannattaa miettiä,

millä muulla tavoin ongelman voi ratkaista. Voiko olennaisen tiedon saa-
da vaikkapa toisilta kyselemällä. Esimerkiksi asiakastyössä lomakkeiden
täyttämistä voi joskus tehdä osittain etukäteen, paremmalla ajalla, ja jos-
kus pyytää asiakasta itse täyttämään omalta osaltaan.

Ohjaa työtaidon ydinkohtien tunnistamisessa. Harjaantunut ja taitava

työntekijä voi tunnistaa näppituntumalla, korvakuulolta tai silmämääräisesti
työtehtävien tärkeitä ydinkohtia: milloin on oikea aika aloittaa tai tehdä tai
lopettaa jokin työvaihe. Esimerkiksi on tärkeää huomata, milloin taikina tai
kermavaahto on sopivan kuohkeaa.

Jos opiskelijalla on erilaisia hahmottamisen vaikeuksia, tärkeiden työ-

vaiheiden huomaaminen ja itse oivaltaminen voi olla vaikeaa. Selkeät oh-
jeet auttavat työtaidon kriittisten kohtien tunnistamisessa ja siinä, miten
65
milloinkin toimitaan. Tunnistamisessa olisi hyvä käyttää itselle tärkeitä ja
vahvoja aistikanavia. (Katso myös luku 4.4. Oppimista tukevat menetel-
mät/sopivat oppimis- ja opastamistavat)

Osoita mielekäs asiayhteys opitun ja uuden asian välille. Asian liittä-

minen oikeaan yhteyteen ja viitekehykseen tai vanhoihin kokemuksiin aut-
taa uuden oppimisessa. Autat opiskelijaa aktivoimaan tehtävän kannalta
mielekkäät asiayhteydet, kun keskustelet, kyselet ja palautat mieleen ai-
empia kokemuksia opittavasta tai siihen läheisesti liittyvistä asioista. Voit
myös kertoa, miten olet itse oppinut muistamaan vaikeita asioita.
 Asioiden ulkoa oppiminen saattaa olla työlästä opiskelijalle, jolla on
oppimisvaikeuksia. Tällöin erilaiset muistikikat voivat helpottaa.

Kielellisten ja lukivaikeuksien yhteydessä on hyvä ottaa

huomioon
• milloin tarvitaan virheetöntä tekstiä, jolloin voi käyttää esim.
oikolukuohjelmia, milloin taas oikeinkirjoitusvirheet eivät haittaa
• sujuuko näyttäminen tai piirtäminen paremmin kuin asian ilmaisu
sanallisesti selittämällä
• sujuuko työ, vaikka opiskelijan käsitys asiasta olisikin kokonaisval-
tainen, tuntumaan ja intuitioon perustuva, eivätkä tarkat säännöt
tulisi mieleen

Jos työmuisti on kapea

• laajat asiakokonaisuudet kannattaa pilkkoa osiin ja harjoitella niitä
osa kerrallaan
• uutta asiaa kannattaa ottaa vasta, kun edellinen on opittu
• suullisia ohjeita on hyvä antaa riittävän vähän kerrallaan
• numerosarjojen rytmittäminen sopiviin osiin auttaa muistamaan

Ammattisanastoa voi harjoitella hauskoilla tavoilla:

• mieti ensin, missä ja miksi tarvitset sanaa
• tunnistele, miltä sana näyttää tai kuulostaa tai tuntuu
• ” valokuvaa” sana (miltä sana näyttää? entä takaperin?)
• yhdistä opittava sana samalla tavulla alkaviin tuttuihin sanoihin
• kuuntele, kuinka joku toinen sanoo sanan ääneen (miltä kuulostaa?)
• sano itse sana ääneen useita kertoja (erilaisilla äänensävyillä, hi-
66
taasti venyttäen, nuotilla, nopeasti)
• kirjoita sana useita kertoja
• liitä sanaan jokin hauska tai muuten mieleenpainuva esim. omaan
elämään läheisesti liittyvä asia, kuva, piirros, tapahtuma, kehon liike
tai kosketus yms.
• laajempien kokonaisuuksien muistamisessa käytä apuna keksittyjä
tarinoita, sarjakuvia, mielikuvia siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa
 Motoristen taitojen harjoittelussa on hyvä ottaa huomioon
• oikea etenemisjärjestys
• oma, aktiivinen harjoittelu
• palaute suorituksesta
• virheellisten mallien opettelun välttäminen
• opiskelutapa (milloin yritys ja erehdys, milloin ohjattu malli hyödyllisiä)
• toiminnan toistaminen ja ajoittaminen, tauot tärkeitä
• vaihtelevuus harjoituksessa
• mielikuvaharjoittelun hyödyllisyys

Luonnollinen oppimistapa edistää oppimista, esimerkiksi

• viittaukset onnistuneisiin toimintamalleihin (muistuta mieleen
onnistuneet tapaukset)
• oikeat työskentelyasennot työhön tarvittavan valmiustilan
virittämiseen
• vertauskuvat puheessa (” sujuu kuin tanssi” , ....)

Tarkista hyvän oppimistilanteen vinkit luvusta 4.3. Oppimista tukevat me-

netelmät. Siinä esitettyjä yleisiä ohjeita voi soveltaa yksilöllisesti myös sil-
loin, kun opiskelijalla on erityisiä oppimisen vaikeuksia.

5.2. Yhteenveto

Opiskelijoiden oppimisvaikeudet ovat haaste työpaikkaohjaajalle. Vaikka

työssäoppimistilanne on monelle erilaiselle oppijalle helpompi oppimistilanne
kuin koulussa opiskelu, monet opiskelijat salaavat ongelmansa. Niin häpe-
67
ällisenä vaikeudet voidaan kokea. Tällöin työpaikkaohjaajalta vaaditaan hie-
novaraista suhtautumista ja erityisen huomion kiinnittämistä kannustavan
ilmapiirin luomiseen.

Työpaikkaohjaajan tulee uskoa opiskelijan oppimiskykyyn ja antaa hänelle

aikaa. Myös yksilölliseen tavoitteen asetteluun, tehtävien oikeaan vaikeus-
tasoon ja sopivien ohjausmenetelmien valintaan kannattaa kiinnittää huo-
miota. Näin opiskelijalla on mahdollisuus hyviin oppimiskokemuksiin ja on-
nistumisen elämyksiin. Ne kantavat eteenpäin myös vaikeuksien hetkellä.
 Lähteinä käytetty mm.
• Asiakkaana erilainen oppija (1998) Työministeriö. Edita, Helsinki.
• Ahonen T & Aro T (toim.)(1999) Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus
yksilöllisen kehityksen tukena. ATENA Kustannus, Juva.
• Hintikka AM (toim.)(2000) Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi. Kokemuk-
sia erilaisesta opettamisesta ja erilaisesta oppimisesta. HERO, Jyväskylä.
• Lyytinen H, Ahonen T, Korhonen T, Korkman M & Riita T (toim.) (2002)
Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. WSOY, Juva.
• Michelsson, K (2001) MBD ja AD/HD. Suomen Lastenhoitoyhdistys, Helsinki.
• Ringom B (1995) Opi oppimaan. Innotiimi ym., Helsinki.
• Tanhua E (2002) Kekseliäisyys käyttöön oppimisvaikeuksissa. Työ, terveys,
turvallisuus 6, 36-39.

68
 6. Arviointi

Arviointi on keskeinen osa oppimista. Oppimisen tulokset tulevat näkyviin

arvioinnin myötävaikutuksella. Opiskelijan arviointiin ohjataan opetussuun-
nitelmissa (OPS). Niiden perusteissa kerrotaan konkreettisesti, mitä opiske-
lijan pitää osata suoritettuaan tietyn työ- tai opintokokonaisuuden.

Opetussuunnitelman lisäksi opiskelijan henkilökohtaisessa opiskelu-

suunnitelmassa (HOPS) määritellään kunkin opiskelijan yksilölliset työssä-
oppimisen tavoitteet ja millaisia ammattiosaamisen näyttöjä opiskelija suo-
rittaa.

Ammattiosaamisen näyttöihin valmentautuessaan opiskelija tarvitsee aikaa

oppia ne työtehtävät, joita hän näyttöjen avulla osoittaa. Työssäoppimis-
jakson aikana opiskelijalla on mahdollisuus oppia näitä asioita. Näyttö- 69
tilanteessa opiskelija konkreettisesti osoittaa osaamisensa. Seuraavassa
kuviossa 1. pyritään havainnollistamaan opiskelijan työtilanteissa osoitta-
man oppimisen ja osaamisen arviointia.
 Työssäoppimispaikassa
ä
opiskelija oppii opetussuunni- Opiskelija osoittaa osaa-
misensa työtä tekemällä
telman tavoitteiden mukaisia
(=ammatti-osaamisen
asioita ja harjaantuu jo
oppimassaan. näytöt).

Opiskelijan työtilanteissa osoittaman oppimisen ja osaamisen arviointi

arviointi
arviointi
Ohjaava

Arvioidaan sellaista oppimista, jota
ammattiosaamisen näytössä ei arvioida.
Arviointi vaikuttaa opintokokonaisuuden
arvosanaan.
Näytön
Arvioidaan keskeinen ammatillinen
osaaminen. Siitä tulee näytön
arvosana, joka puolestaan vaikuttaa
opintokokonaisuuden arvosanaan.

Kuvio 1. Oppiminen työtilanteissa ja sen arviointi Opetushallitusta (2006,

41) mukaillen.

Kun arvioidaan opiskelijan työssäoppimispaikassa tapahtuvaa oppimista (jota

ei arvioida näytöissä, eikä anneta erillistä todistusta), arviointia voidaan luon-
nehtia ohjaavaksi. Se on lähellä palautteen antamista ja opiskelijan kan-
nustamista. (Palautteen antamisesta löydät enemmän luvusta 3.3 Ohjauk-
sen menetelmät). Näytön arvioinnissa ohjaava piirre ei korostu samassa
määrin. Ero on myös siinä, että näytön arvioinnista annettava arvosana
70 kirjataan opiskelijan saamaan erilliseen näyttötodistukseen.

Näyttöjen arvioinnista on uudistetussa ammatillisen koulutuksen laissa ja

asetuksessa kirjattu tarkentavat määräykset. Lakiin on kirjattu myös arvi-
oinnin oikaisua ja opiskelijan osaamisen tunnustamista koskevat muutok-
set. (Liitteet 1 ja 2.)
6.1. Mitä arvioidaan?

Näyttöaineistoista saa hyviä vinkkejä arvioinnin kohteista ja arviointi-

kriteereistä. 2 Arvioinnin kohteet ja kriteerit määritellään opintokokonaisuuk-
sittain. Arvioinnin kohteissa määritellään konkreettisesti, mitä näytön ku-
vauksessa kerrottu asia tarkoittaa.

Arviointikohteet. Arvioitavia seikkoja ovat:

• työmenetelmien, työvälineiden ja erilaisten materiaalien hallinta
• työprosessin hallinta; kokonaisuudessaan suunnittelusta toteutta-
miseen ja arviointiin
• työturvallisuusasioiden hallinta
• työssä tarvittavien tietojen hallinta
• kaikille aloille yhteinen ydinosaaminen (oppimis- ja ongelman-
ratkaisutaidot, vuorovaikutus- ja viestintätaidot, yhteistyötaidot, eet-
tiset ja esteettiset taidot)
• kaikille aloille yhteiset painotukset (kansainvälisyyteen kasvu, kes-
tävän kehityksen edistäminen, teknologian ja tietotekniikan hyödyn-
täminen, yrittäjyys, laadukkaan ja asiakaslähtöisen toiminta, palvelu-
ja kuluttajaosaaminen, työsuojelusta ja -terveydestä huolehtiminen)

Kerralla ei ole tarkoitus arvioida kaikkia edellä esitettyjä kohteita. Arvioitavina

ovat ne kohteet, joista arvioija pystyy tekemään luotettavia havaintoja.

Arviointikriteerit. Myös arviointikriteerit pyritään näyttöaineistoissa ku-

vaamaan mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävällä kielellä. Kuvausten
tarkoituksena on helpottaa työpaikkaohjaajaa ja opiskelijaa arvioimaan
71
näyttöä. Arviointikriteerit määritellään tasoille tyydyttävä (T1), hyvä (H3) ja
kiitettävä (K5) osaaminen. Lisäksi määritellään T2 ja H4 poikkeamat, jos
tasoerot pystytään ilmaisemaan selkeästi.

Opettajan on etukäteen selvitettävä mahdollisimman konkreettisesti opis-

kelijalle ja työpaikkaohjaajalle, millaista osaamista eritasoiset arvosanat edel-
lyttävät. Opiskelijan edistymistä ja kehittymistä arvioitaessa on huomioita-
va opiskelijoiden erilaiset lähtötasot sekä se, missä vaiheessa opiskelijan
opinnot ovat.

2
Näyttöaineistot ovat nähtävissä opetushallituksen sivuilla ww.oph.fi
 Erityisopiskelijoiden arviointi. Erilaisia oppimistyylejä tai oppimisvaikeuk-
sia omaavien opiskelijoiden arvioinnissa noudatetaan yleensä samoja peri-
aatteita kuin muutoinkin. Jos on tarpeen opiskelijoiden yksilöllisiä eroja
voidaan huomioida:
• antamalla aikaa opiskelijan oppimiselle
• osittamalla näyttö
• valitsemalla näyttöpaikaksi tilanteen mukaan oppilaitos tai työpaikka
• tarjoamalla vaihtoehtoisia mahdollisuuksia näyttää osaaminen esim. täy-
dentää kirjallista osaa suullisesti
• antamalla näytön aikana ohjausta (vaikutus arviointiin tiedotettava opiske-
lijalle)
• mukauttamalla opetussuunnitelman tavoitteita (erityisopiskelijat)

Erityisopetuksessa ammattiosaamisen näytöt voidaan arvioida myös sanal-

lisesti. Tutkintotodistuksen voi saada, vaikka opetussuunnitelmaa on
mukautettu ja opiskelija on noudattanut henkilökohtaista suunnitelmaa.
Siinä tapauksessa tutkintotodistukseen tulee näkyviin alaviitemerkintä. Jos
tutkinto jää olennaisilta osiltaan saavuttamatta, opiskelija saa todistuksen
suoritetuista opinnoista. Liitteenä voidaan antaa selvitys opiskelijan
vahvuuksista.

Seuraava esimerkki havainnollistaa arvioinnin suorittamista näyttötilanteessa.

Esimerkki löytyy opetushallituksen internetsivuilla olevista näyttöaineistoista
(www.oph.fi/ammatillinenesr > näytöt > näyttöaineistot).

Esimerkki näyttöön perustuvasta arvioinnista

Logistiikan perustutkinnon kuljetuspalvelujen koulutusohjelman
72
yhden opintokokonaisuuden arviointi:

Ajoneuvon huoltaminen (5 ov)

Opintokokonaisuuden keskeiset sisällöt ovat:
• ajoonlähtötarkastus
• ajovalopolttimon vaihto ja valojen suuntaus
• dieselpolttonestesuodattimen vaihto, veden poisto ja järjestelmän
ilmaus
• pyörän vaihtaminen ajoneuvoon
• vian tason tunnistaminen
• päivittäinen huolto
 Jos opiskelijan taidot mahdollistavat esimerkiksi em. listan ensimmäi-
sen osa-alueen eli ajoonlähtötarkastuksen osaamisen, hän voi näy-
töllä osoittaa tuon osaamisen (osanäyttö). Tällöin hänen on osattava
arvioida ajoneuvon kunto tarkastamalla:
• valojen kunto ja toiminta
• pyörät: kunto, kuluneisuus, ilmanpaine ja kiinnitys sekä mahdolli-
set vieraat esineet
• ajoneuvon turvallisen käytön vaatimat nesteet
• muut turvallisen liikennöinnin edellyttämät laitteet, kuten esim. peilit,
lasien ja valojen puhtaudet
• ajoneuvon siisteys
• lainsäädännön vaatimien laitteiden toimintakunto

Arvioinnin tuloksena opiskelija voi saada ajoonlähtötarkastuksen osaa-

misesta esim. seuraavat arvosanat:

Työtehtävän hallinta: Hyvä 3. Opiskelija pystyy kertomaan

havaitsemistaan vioista ja arvioimaan, voiko ajoneuvolla ajaa. Hän
pystyy vaihtamaan pyörän tieoloissa, jotta ajaminen voi jatkua. Hän
osaa kytkeä mm. akun lataukseen ja pystyy suoriutumaan akun puh-
tauteen ja mittauksiin liittyvistä tehtävistä. Opiskelija suoriutuu vuo-
denaikojen vaihtelun vaatimista huoltotoimista.
Työprosessin hallinta: Hyvä 3. Opiskelija reagoi kojetaulun informaa-
tioon tai ajoneuvon poikkeukselliseen toimintaan.
Työturvallisuuden hallinta: Kiitettävä 5. Opiskelija noudattaa työturval-
lisuuden ja jätteiden käsittelyssä annettuja ohjeita ja määräyksiä.
Ydinosaaminen: Kiitettävä 5. Opiskelija selviytyy erilaisista
73
vuorovaikutustilanteista itsenäisesti ja pystyy toimimaan toisten ih-
misten kanssa tai tiimin jäsenenä ottaen toiset huomioon omassa
toiminnassaan.

Seuraavassa luvussa esitetään esimerkki työssäoppimisen aikaisesta arvi-

oinnista, jonka keskeinen tavoite on ollut arvioinnin jatkuvuus ja opiskeli-
jan oppimisen ohjaaminen oikeaan suuntaan.
 Esimerkki ohjaavasta arvioinnista
Maija on 26-vuotias nainen, joka suoritti peruskoulun mukautetun
oppimäärän lukiongelmien vuoksi. Lisäksi hänellä oli keittiöalan 2-
vuotinen ammattikoulutus. Hän oli tehnyt avustavia keittiöalan teh-
täviä ja toiminut perhepäivähoitajana. Nyt hän oli kaupan ja hallin-
non alan valmentavassa koulutuksessa 3, jonka tavoitteena oli pääs-
tä kauppaan tai toimistoon avustaviin työtehtäviin. Peruste uudel-
leen kouluttautumiseen oli hänen potema nivelreuma, jonka johdos-
ta jäsenet kipeytyivät pieniä lapsia hoitaessa.

Maijan vahvuuksia olivat käytännöllisyys, sosiaalisuus ja empaattisuus.

Hän oli myös menestynyt aikaisemmissa töissään. Maijalla oli
useammanlaisia ongelmia. Hänellä oli lukivaikeus, joka ilmeni luke-
misen prosessoinnin vaikeutena ja vaikeutena ymmärtää sekä kirjalli-
sesti että kuullen ohjeita. Hänen oli myös melko vaikea keskittyä.
Hän saattoi kokea ahdistuneisuutta ja oli itkuherkkä. Hankalissa teh-
tävissä hän pyrki tukeutumaan muihin.

Työssäoppimisjakso toteutettiin palvelutalon toimistossa, jossa Mai-

jan tehtäviin kuuluivat avustavat toimistotehtävät ja arkistointi. Opet-
taja oli sopinut paikan. Maijalla oli lupa soittaa työssäoppimisjakson
aikana opettajan kännykkään, jos hän tarvitsi tukea tai ohjausta.

Työssäoppimisen lopussa käytyyn keskusteluun osallistuivat työpaikalta

talousjohtaja ja lähin ohjaaja sekä Maija ja opettaja. Aikaa kului kak-
si tuntia. Maija sai keskustelussa kiitosta hyvästä tilannetajusta. Vaik-
ka hän tarvitsi paljon ohjausta ja tukea, hän esitti kysymyksensä sil-
74
loin kun oli sopivin aika kysyä.

Keskustelupalautteen ohella Maija sai kirjallisen palautteen. Maijan

saamassa kirjallisessa palautteessa todettiin seuraavaa:

Työtehtävien hallinta. Maija edistyi asiakokonaisuuksien hahmotta-

misessa ja yhteensovittamisessa. Hän pystyi keskittymään
tarkkuuttakin vaativiin tehtäviin ulkopuolisesta hälinästä huolimatta.
Työn laatu oli hyvä riittävän ja tarkahkon ohjauksen avulla. Tekstin-
käsittely ja oikeakielisyys vaatii vielä harjoittelua ja opastusta.
3
Valmentavaan koulutukseen ei kuulu näyttöjä.
 Työprosessin ja tietojen hallinta. Maija eteni työssään suun-
nitelmallisesti annettuja ohjeita noudattaen. Maija jaksoi huolehtia
siitä, että sai tarvittavat tiedot ja ohjeet pystyäkseen suoriutumaan
annetuista tehtävistä. Omien ratkaisujen ja kehittämisehdotusten
tekeminen ei vielä onnistunut. Kannustaisimme häntä jatkossa
rohkeuteen omien ratkaisujen ja näkemysten etsimisessä.

Vuorovaikutus ja yhteistyötaidot. Maija käyttäytyi erittäin kohteliaas-

ti ja huomioi muita työntekijöitä. Työote oli ahkera, reipas ja hän
suhtautui asioihin myönteisesti. Hän sai hyvän kontaktin asiakkaisiin.

Opettaja kommentoi loppuarviointitilannetta, että siinä tuli esille lu-

kemattomia hyviä asioita ja sen henki oli hyvin rakentava. Maijan oli
kuitenkin vaikea iloita näistä hyvistä asioista ja hän juuttui melko
paljon kehittämiseksi mainittuihin asioihin.

Jos opiskelija on opiskellut mukautettujen tavoitteiden mukaisesti, hänen

näyttönsä toteutetaan myös mukautetusti. Arvioinnissa käytetään silloin
mukautettuja kriteereitä. On hyvä, jos erityisopettaja tai erityisopetuksesta
vastaava on mukana mukautetuilla tavoitteilla suoritetun näytön suunnit-
telussa.

6.2. Kuka arvioi?

Ammattiosaamisen näytön arvioinnista päättävät toimielimen määräämät

opettajat ja työelämän edustajat yhdessä tai erikseen. Jos opettaja ei pääse
75
mukaan näyttötilanteeseen, hänen olisi hyvä osallistua arviointikeskusteluun
työelämän edustajan ja opiskelijan kanssa. Opiskelijan näkökulmasta työ-
paikan edustajan ja opettajan osallistuminen arviointikeskusteluun lisää usein
motivaatiota ja parantaa näyttösuoritusta. Opiskelijat arvostavat työelämän
edustajien antamaa arviota. Opettajan läsnäolo puolestaan lisää arvioinnin
yhdenmukaisuutta. Opiskelijan oma arviointi osaamisestaan on myös tär-
keätä.

Opiskelijan ohjaavaa arviointia (koko työssäoppimisen ajan) tekevät ope-

tuksesta vastaava opettaja yhdessä työnantajan nimeämän henkilön kans-
 sa. Yleensä työnantajan edustaja tässä tilanteessa on työpaikkaohjaaja,
toisinaan myös esimies. Myös opiskelija arvioi oppimistaan. Opiskelijan edis-
tymisestä voivat antaa palautetta myös työyhteisö, asiakkaat, opiskelija-
toverit jne.

Työelämän edustaja arvioi opiskelijan osaamisen suhteessa työelämän vaa-

timuksiin. Opettajalla on vastuu siitä, että opiskelijan osaaminen arvioidaan
suhteessa oppimisen tavoitteisiin ja kriteereihin.

6.3. Miten arvioidaan?

Työpaikkaohjaaja voi soveltaa samoja periaatteita arvioidessaan opiskelijan

työssäoppimista ja ammattiosaamisen näyttöjä. Arvioinnin tarkoituksena
on myös kehittää opiskelijan itsearviointitaitoja, vahvistaa opiskelijan minä-
kuvaa ja tukea hänen kasvuaan ammatti-ihmiseksi.

Arviointimenetelmiä valittaessa kannattaa pohtia, miten ne parhaiten tu-

kevat opiskelijan oppimista sekä kuvaavat tai mittaavat asetettujen tavoit-
teiden saavuttamista ja osaamista. On mietittävä, millainen menetelmä
kussakin tilanteessa parhaiten osoittaa juuri kyseisen opiskelijan oppimista
ja osaamista.

Opiskelijat oppivat ja ilmaisevat oppimansa eri tavoin, siksi heillä täytyy olla
mahdollisuus näyttää osaamisensa juuri heille ominaisella tavalla. Joku opis-
kelija haluaa osoittaa oppimansa tekemällä, toinen selittää mieluiten teke-
määnsä, joku kuvaa oppimaansa kirjoittamalla. Jos opiskelijalla on toimin-
76
nallisia ongelmia (esimerkiksi kuulo- tai näköongelma) tai oppimisvaikeuksia
(esimerkiksi luki-ongelma), on käytettävä kullekin opiskelijalle parhaiten
soveltuvaa arviointimenetelmää.

Työssäoppimisjakson aikana tehtäville oppimistehtäville, selvityksille,

raporteille jne. sovitaan ennalta arviointikriteerit. Opettaja neuvottelee näistä
asioista työpaikkaohjaajan kanssa. Samalla sovitaan, miten tehtävät vai-
kuttavat työssäoppimisjakson arviointiin. Samalla tapaa ammattiosaamisen
näyttöjen kohdalla sovitaan, mikä on näytössä tehtävä työ ja mitkä ovat
arvioinnin kohteet ja kriteerit.
Työkaluja ohjaavaan arviointiin

Keskustelu. Keskustelun puitteissa käydään läpi työssäoppimiselle asetet-

tuja tavoitteita ja niiden toteutumista, tehdään johtopäätöksiä sekä arvi-
ointia.

Haastattelu. Arvioija voi haastatella opiskelijaa työssäoppimisen aikana

tai päätyttyä ja tehdä esimerkiksi täydentäviä kysymyksiä.

Havainnointi. Opiskelijan osaamisesta kerätään tietoa työntekoa seuraa-

malla ja havainnoimalla ennalta sovittuja arvioinnin kohteita.

Muilta saatu palaute. Muut työntekijät ja asiakkaat voivat antaa arvo-

kasta tietoa opiskelijan oppimisesta ja taidoista.

Lomake. Työssäoppimisen sujumisesta voidaan tehdä merkintöjä ennalta

laadittuun lomakkeeseen.

Itsearviointi. Arvioinnissa on keskeistä, että myös opiskelija arvioi itseään.

Se voi tapahtua sitä varten laaditun arviointilomakkeen tai arviointi-
keskustelun avulla. Opiskelija vertaa silloin oppimistaan ja osaamistaan ase-
tettuihin tavoitteisiin ja arviointikriteereihin.

Oppimistehtävät. Tehtävän voi laatia opettaja, työpaikkaohjaaja tai opis-

kelija. Parhaimmillaan tehtävät voivat hyödyttää kaikkia osapuolia.
Työpaikkaohjaaja voi ideoida ennakkoon, millainen oppimistehtävä hyö-
dyttäisi opiskelijaa ja kenties samalla myös työpaikkaa.
77
Oppimispäiväkirja. Päiväkirja on kirja tai vihko, johon opiskelija kerää ja
kuvailee tekemiään työtehtäviä ja muita työhön liittyviä asioita. Opiskelija
voi ilmaista asioita kirjoittamalla tai vaikkapa kuvin tai piirroksin; aina sen
mukaan mikä hänelle on luontevaa ja mitä hän on oppinut. Yleensä opis-
kelija täyttää päiväkirjan päivittäin ja työpaikkaohjaaja kuittaa asiat
allekirjoituksellaan viikoittain. Kannattaa sopia, miten päiväkirjaa käytetään.
Liitteistä 7 a ja b löydät esimerkit opiskelijan työssäoppimispäiväkirjoista.
 Portfolio. Portfolio on työ- tai näytesalkku, johon opiskelija kerää aineis-
toa. Se voi sisältää aineistoa tietyn opintokokonaisuuden toteutumisesta
tai koko opiskelun ajalta.

Työselostus, selvitys, raportti. Opiskelija voi antaa kirjallisen tai suullisen

selostuksen, selvityksen tai raportin esimerkiksi tietystä työprosessista tai
valmistamastaan tuotteesta.

Video. Videokuvaaminen on monissa työtehtävissä perusteltua. Jos opis-

kelijan työtehtäviin tai opiskeluun sisältyy esimerkiksi opettamista, ohjaa-
mista tai asiakastilanteita, helpottaa videon katselu ja sen yhteinen käsitte-
ly työpaikkaohjaajan tai opettajan kanssa opiskelijan oppimista.
Videolta voi yhdessä analysoida mm. työasentoja, työvaiheiden järjestystä,
sijoittumista ohjattavaan ryhmään nähden, äänen käyttöä jne.

Sanelu. Opiskelija voi sanella kannettavaan nauhuriin esimerkiksi ennalta

sovitun tehtävän tai hän voi pitää nauhurilla oppimispäiväkirjaa. Nauhuriin
voi koota havaintoja työpaikan ilmapiiristä, asenteista tms. Sanelu voi aut-
taa opiskelijaa ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Menetelmä voi hyödyttää
myös työpaikkaa.

Opinnäytetyö. Opinnäytetyö voi olla opintoja kokoava tai jonkin osa-alu-

een erityisosaamista osoittava työ. Opinnäytetyö voidaan tehdä kirjallisena
selvityksenä, multimediana, projektityönä tai tuotteena. Työtä varten opis-
kelijan on osattava hyödyntää koko opiskelun aikaista oppimistaan ja etsiä
tietoja kriittisesti eri lähteistä.
78
Työkaluja näyttötilanteessa tapahtuvaan arviointiin

Kunkin arvioijan on tiedettävä etukäteen mitä näyttötilanteessa arvioidaan,

jotta opiskelijan työskentelyä seuratessa huomio kiinnitetään arvioinnin
kannalta oikeisiin asioihin. Tämän vuoksi arviointiin osallistuvat sopivat yh-
dessä ennen näyttöä, mikä näytössä tehtävä työ on ja mitkä ovat arvioinnin
kohteet ja arviointikriteerit.

Arvioija kerää tietoa opiskelijan osaamisesta työntekoa seuraamalla ja

havainnoimalla sovittuja arvioinnin kohteita. Työn päätyttyä arvioija voi
haastatella opiskelijaa ja tehdä tarvittaessa täydentäviä kysymyksiä. Asiak-
kailta ja muilta työntekijöiltä saatu palaute voi myös antaa arvokasta lisä-
tietoa.

Lomake. Näyttöä vastaanottava työpaikan edustaja voi tallentaa arvioin-

nin aikana tehtäviä havaintoja lomakkeelle (liite 8). Jos lomakkeen käyttö
on hankalaa, arvioija voi näytön jälkeen käytävässä arviointikeskustelussa
kuvata opiskelijan työskentelyä suullisesti tai kirjallisesti. Tuon kuvauksen
pohjalta yhdessä opettajan ja opiskelijan kanssa katsotaan kriteereistä, mil-
le osaamisen tasolle ammattiosaamisen näyttö asettuu.

Arviointikeskustelu. Ammattiosaamisen näytön jälkeen käytävään arviointi-

keskusteluun osallistuu opiskelija ja toimielimen määräämä opettaja sekä
työelämän edustaja yhdessä tai erikseen. Keskustelun aikana muotoutuvat
perusteet, joiden mukaan opiskelijan näytön arvosana määräytyy. Näyttö-
tilanteessa saatava arviointiaineisto tulee tallentaa asianmukaisesti.

6.4. Arviointiprosessi

Työssäoppimisen aikainen arviointiprosessi käsittää alkutilanteen, väli- ja

loppuvaiheen arvioinnin. Ammattiosaamisen näytössä arviointi kulminoi-
tuu yhteen tilanteeseen. Jos näyttö suoritetaan työssäoppimisen aikana
(yleensä sen lopussa), riittää yksi loppuarviointitilanne.

Alkuarviointi

Alkuarviointi tapahtuu ennen työssäoppimisjaksoa tai heti sen alussa. Opis-

79
kelijoiden aikaisemmista kokemuksista ja taidoista keskustelemalla
työpaikkaohjaaja voi osoittaa kiinnostuksensa opiskelijan tilanteeseen. Tämä
motivoi yleensä opiskelijaa. Ohjaaja saa myös tietoa opiskelijan tiedoista,
taidoista ja valmiuksista.

Opiskelijan lähtötasoa voidaan selvitellä keskusteluilla tai työpaikan suorit-

taman “ testityön” avulla. Lähtötason selvittäminen on tärkeää siksi, että
opiskelijoiden valmiudet työssäoppimiseen voivat vaihdella suuresti. Opis-
kelijan olisi myös hyvä tässä vaiheessa kertoa mahdollisista sairauksista (esi-
merkiksi diabetes, allergia) tai muista seikoista (luki-ongelma), jotka tulee
 huomioida työssäoppimisessa. Työpaikkaohjaaja voi vaikka suoraan tiedus-
tella näitä asioita opiskelijalta perustellen kysymystään sillä, että hän on
vastuussa opiskelijan työturvallisuudesta.

Työssäoppimista ohjaava opettaja on opiskelijoita koskevissa asioissa vaitiolo-

velvollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja ei ilman opiskelijan lupaa
saa kertoa opiskelijan henkilökohtaisista asioista. Opettajan tehtävänä on
kuitenkin huolehtia siitä, että työssäoppimispaikka saa opiskelijasta riittä-
vät tiedot työssäoppimisen sujumiseksi.

Jos työpaikan tiedossa ei ole jotakin työssäoppimisen ohjaamisessa olen-

naista opiskelijaa koskevaa asiaa, opettaja tuo sen esille pyydettyään siihen
opiskelijalta luvan. Yksi vaihtoehto on myös se, että opettaja pyytää opis-
kelijaa ottamaan asian esille hänen läsnä ollessaan. Näin opettaja varmis-
tuu siitä, että työpaikalla on riittävät tiedot opiskelijan ohjaamiseksi.

Väliarviointi

Väliarviointia voidaan tehdä koko työssäoppimisen ajan. Opiskelijaa ohja-

taan myös itsearviointiin, ts. opiskelija itse havainnoi osaamistaan ja
kehittämistarpeitaan. Väliarvioinnin tarkoituksena on pohtia sen hetkistä
oppimistilannetta ja ohjata opiskelijaa loppujaksolle. Arviointi on kehittävää
ja ohjaavaa kun työpaikkaohjaaja ja opiskelija yhdessä pohtivat, mitä on jo
opittu ja mitä pitäisi vielä oppia.

Loppuarvionti
80
Loppuarviointi pidetään työssäoppimisjakson loppupuolella. Tilaisuudessa
keskustellaan koko työssäoppimisjakson sujumisesta. Arvioinnin apuna
voidaan käyttää esim. lomaketta. On tärkeää, että loppuarviointiin osallis-
tuvat kaikki asianosaiset: työpaikkaohjaaja, opiskelija ja opettaja.

Näyttötilanteen arviointi

Opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), joka tehdään

yhdessä työelämän kanssa, määrittelee puitteet ammattiosaamisen näy-
töille ja niiden arvioinnille. Määritellään:
• millaisia näyttöjä opiskelija suorittaa (näyttötilanteet ja -ympäristöt)
• kuinka suuren osan näyttötilanteet kattavat näytettävästä opinto-
kokonaisuudesta
• mitkä ovat arvioinnin kohteet ja kriteerit
• milloin näyttö annetaan

Työpaikkojen olosuhteet määrittelevät, mitä osaamista työpaikalla on mah-

dollista näyttää. Työssä voidaan käyttää apuna kansallisia ammattiosaamisen
näyttöaineistoja. Se auttaa varmistamaan, että näytössä tulee näytettyä
opintokokonaisuuden keskeinen osaaminen.

Arviointikeskustelu on hyvä aloittaa opiskelijan itsearvioinnilla ja kuulla

sen jälkeen työelämän edustajan näkemys opiskelijan osaamisesta. Opet-
taja esittää oman näkemyksensä viimeisenä. Tällä tavoin varmistetaan, että
työelämän edustajan ja opettajan näkemykset eivät ohjaa opiskelijan itse-
arviointia tai opettajan näkemykset työelämän edustajan näkemyksiä.

Ammattiosaamisen näytön arvosanasta päättäminen. Näyttötilanteen

jälkeen tapahtuvassa arviointikeskustelussa arvioidaan opiskelijan näyttö ja
perustellaan arviointi. Perustelut voidaan tallentaa esimerkiksi lomakkeelle.
Arviointikeskustelun ja tallennetun arviointiaineistoon perusteella pääte-
tään sitten opiskelijan arvosanasta. Arvosanasta päättävät toimielimen
määräämät opettajat ja työelämän edustajat yhdessä tai erikseen. Arvioin-
nissa huomioidaan myös opiskelijan itsearviointi. Arvioinnissa on mahdol-
lista hyödyntää myös asiakkailta ja työpaikan muilta työntekijöiltä saatua
palautetta opiskelijan osaamisesta.
81
Ammattiosaamisen näytön arvosana annetaan opintokokonaisuuksittain.
Jos opiskelija on näyttänyt osaamisensa useissa näyttötilanteissa,
osanäyttöinä, jokaisen osanäytön arviointi vaikuttaa opintokokonaisuuden
arvosanaan. Arvosanaa ei saa kuitenkaan antaa laskemalla keskiarvoja eri
osien tuloksista. Opiskelijan näyttöjen arvosanat kirjataan näyttötodistukseen
(liite 9).

Opintokokonaisuuden arvosana. Lopullisesta opintokokonaisuuden

arvosanasta päättää arvioitavien opintojen opetuksesta vastaava opettaja
tai opettajat. Arvosana muodostuu ammattiosaamisen näytön ja muun ar-
 vioinnin perusteella. Koulutuksen järjestäjä päättää, mikä on ammatti-
osaamisen näytön ja muun arvioinnin suhde. Muu arviointi tarkoittaa työssä-
oppimisen aikana (yleensä jollakin työpaikalla) sekä opiskelijan oppi-
laitoksessa tapahtuvan oppimisen arviointia. Kuvio 2 havainnollistaa
ammattiosaamisen näyttöjen sijoittumista ammatillisiin opintoihin

AMMATILLISET OPINNOT 90 OV

Opintokokonaisuus 1 Opintokokonaisuus 2 Opintokokonaisuus 3 Opintokokonaisuus 4

näyttö
1
muu arviointi

muu arviointi
muu arviointi
OPISKELIJAN ARVIOINTI

näyttö 3 näyttö 4

näyttö
2

Kuvio 2. Näytön arviointi ja muu arviointi ammatillisissa opinnoissa (Opetus-

hallitus 2006, 31).

Arvioinnin oikaiseminen. Arviointiin tyytymätön opiskelija voi pyytää suul-

lisesti tai kirjallisesti oikaisua rehtorilta tai muulta arvioinnin päätöksen
82
tehneeltä henkilöltä. Jos opiskelija on tyytymätön tähänkin päätökseen, hän
voi hakea siihen kirjallisesti oikaisua toimielimeltä (kts. tarkemmin liite 1).

Seuraavassa esitetään kaksi esimerkkiä arviointiprosesseista. Ensimmäinen

kuvaa työssäoppimistilannetta, jonka yhteydessä ei ole suoritettu näyttöä.
Toiseen esimerkkiin liittyi näyttö.

Esimerkki ohjaavasta arviointiprosessista

Matti on 17-vuotias ravintotalouslinjan toisen vuosikurssin opiskeli-
ja. Työssäoppimispaikaksi hänelle valittiin päiväkodin keittiö, jossa
työskenteli kaksi työntekijää. Päiväkodissa valmistettiin ruoat
allergiapäiväkotiin. Matin työssäoppimisajaksi sovittiin kaksi kuukautta.

Matin vahvuudet koulussa olivat koulunkäynnin säännöllisyys, innok-

kuus oppia uutta ja helppous tulla toimeen kaikkien kanssa. Matti
piti kovasti lapsista ja heidän kanssaan olemisesta. Koulu sujui muu-
ten hyvin, mutta teoriaopinnot tuottivat hänelle vaikeuksia luki-
ongelman ja keskitty-misongelman vuoksi. Määrien ja suhteiden hal-
linnassa ja ymmärtämisessä ilmeni myös vaikeutta.

Opettaja ja Matti informoivat yhdessä ennakkoon Matin

työssäoppimis-paikkaa kertomalla, että Matti tarvitsee keskimääräistä
enemmän ohjeita töiden suorittamiseksi. Matin työssäoppimisjaksolle
ei sovittu ennakkoon selkeitä oppimistehtäviä. Sovittiin vain, että Matti
perehtyisi allergisen henkilön ruoanvalmistukseen, jota ei opetettaisi
kovin perusteellisesti koulussa.

Opettaja oli mukana työssäoppimisen alkutilanteessa, jossa käytiin

yhdessä läpi työssäoppimisen pelisäännöt. Toisen kerran opettaja kävi
työpaikalla kolmannen työssäoppimisviikon aikana ja osallistui jak-
son lopussa vielä loppuarviointikeskusteluun.

Loppuarviointikeskusteluun varattu yksi tunti vaikutti riittävältä, kos-

ka kaikki osapuolet olivat valmistautuneet hyvin tilanteeseen. Palau-
tetta oli annettu ja arviointia tehty myös koko työssäoppimisjakson
aikana.
83
Päätöskeskusteluun osallistuivat emäntä (ohjaaja), opiskelija ja opet-
taja. Opettajan mielestä keskustelu sujui mukavasti. Matti oli itsekin
tyytyväinen arviointiin. Keskustelupaikka oli rauhallinen: ei ollut yli-
määräistä hälinää, eikä puhelimen soimista.

Matti oli tehnyt kaikki työssäoppimiseen liittyvät kirjalliset tehtävät

sekä täyttänyt oppimispäiväkirjaa. Lisäksi ennen päätöskeskustelua
hän oli arvioinut itseään kysymyksillä:
• Mitä olen oppinut ja mitä osaan hyvin?
• Onnistumisen kokemukseni!
 • Mitkä työt ovat minulle vaikeita?
• Mihin panostin?
• Missä tarvitsin ohjausta?
• Sainko käyttää kykyjäni, taitoja ja kokemuksiani työssä?
• Miten itse vaikutin asioihin?

Työssäoppimisen tärkein anti Matille oli, että hän koki onnistuneen-

sa. Hän osasi tehdä, hänestä pidettiin, hän oli tärkeä ja hän oppi
uutta. Työssäoppimisjakson jälkeen hän oli erittäin motivoitunut opis-
keluun.

Työpaikkaohjaaja otti Matin vastaan työtoverina, ihmisenä. Hän jak-

soi neuvoa riittävästi ja aina uudestaan tarvittaessa. Hän vaati, mutta
ilmaisi asian kauniisti. Hän myös kuunteli ja välitti. Rauhallinen ym-
päristö helpotti Matin keskittymistä. Ohjausmenetelminä käytettiin
paljon näyttämisiä, eikä kovin paljon sanallista ohjausta. Ohjeiden
ymmärtäminen tarkistettiin ennen ruoanvalmistuksen aloittamista.

Esimerkki ammattiosaamisen näyttöön johtaneesta arviointi-

prosessista 4
Liisa on 17-vuotias vaatetusalan perustutkinnon toisen vuoden opis-
kelija. Liisalla oli keskivaikea lukivaikeus ja peruskouluaikana hän koki
pulmallisiksi varsinkin kielten, matematiikan ja reaaliaineiden opiske-
lun. Myös keskittyminen lukemiseen tai kuuntelemiseen sekä tilan,
etäisyyksien, ajan ja suuntien hahmottaminen oli Liisan kokemuksen
mukaan hyvin hankalaa. Vahvimpina alueinaan Liisa piti kuvataiteita
ja käsillä tekemistä ja koki voivansa hyödyntää vahvuuksiaan amma-
84
tillisissa opinnoissaan.

Asustealan koulutusohjelmaan sisältyvä, kangastyöhön (10 ov) liitty-

vä näyttö toteutettiin Liisalle jo tutuksi tulleessa modistialan kaksi-
henkisessä yrityksessä työssäoppimisjakson yhteydessä. Ammatti-
osaamisen näyttö oli Liisalle jo entuudestaan tuttu asia eikä tilanne
juurikaan häntä enää jännittänyt. Näytön antaminen sujui mutkatto-
masti työtä tehdessä.

4
Esimerkki on muokattu Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:n (HERO) näyttökoulutuksen
materiaalista
Opettaja ja opinto-ohjaaja olivat laatineet Liisan kanssa hänelle sekä
henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman että henkilökohtaisen näyttö-
suunnitelman. Henkilökohtaisessa näyttösuunnitelmassa määriteltiin:
• Mitä, missä, miten ja milloin Liisa antaa näytön
• Tuen ja ohjauksen tarve ja muodot
• Arvioinnin periaatteet
• Näytön tavoitteet ja toteutus Liisan tavoitteiden, tuen tarpeiden
sekä työpaikan edellytysten pohjalta

Liisan henkilökohtainen näyttösuunnitelma sai lopullisen muotonsa

Liisan, opettajan ja työpaikkaohjaajan yhteisen keskustelun tuloksena.

Näyttöön valmistautuminen. Ammattiosaamisen näyttöjä oli kä-

sitelty ja niihin oli tutustuttu konkreettisesti harjoitellen opiskelun alus-
ta lähtien. Liisa tiesi, että näytöt eivät ole itsetarkoitus vaan osa muu-
ta opiskelua ja oman oppimisen arviointia. Hän tunsi myös omat
vahvuutensa ja haasteensa ja oli opiskelun alusta lähtien saanut tu-
kea itselleen pulmallisissa asioissa.

Näyttöön valmistautumisessa keskeistä oli työn tekeminen ja aidossa

työtilanteessa oppiminen. Liisa oli ennen näyttöä tutustunut opetta-
jan ja työpaikkaohjaajan johdolla työvälineisiin, materiaaleihin, yri-
tyksen työtapoihin, erilaisiin työtehtäviin, työtovereihin ja asiakkai-
siin. Kangastyön näyttöön liittyvät työtehtävät tulivat Liisalle konk-
reettisesti ja tekemisen kautta tutuiksi ennen varsinaista näyttöä. Ai-
kataulu salli kunnollisen valmistautumisen, harjoittelun ja oppimisen
ennen näyttöä.
85
Näytön toteutus. Näyttö toteutettiin työssäoppimispaikassa,
modistialan yrityksessä, jossa Liisa yhdessä ohjaajansa kanssa työs-
kenteli asiakaspalvelussa ja osallistui päähineiden suunnitteluun, val-
mistamiseen, korjaamiseen ja muodistamiseen. Yhteistyön lomassa
Liisalla oli tarvittaessa mahdollisuus saada apua ja ohjausta kokeneelta
alan ammattilaiselta. Työssäoppimisjakson aikana yhteistyö oli itse
näyttöön tultaessa hioutunut ja ohjaajalla oli hyvä tuntuma Liisan
vahvuuksista ja tuen tarpeesta. Myös Liisan opettaja oli paikalla ja
valmis tarvittaessa ohjaamaan ja auttamaan.
 Näytön arvioinnin tulokset. Arviointikeskustelu oli avointa ja
kehittävää. Keskustelussa olivat mukana Liisa, opettaja ja työpaikka-
ohjaaja. Keskustelun lähtökohtana oli Liisan itsearviointi, jota hän oli
harjoitellut opiskelun alusta lähtien. Arviointikriteereistä oli keskus-
teltu etukäteen.

Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota erityisesti Liisan asiakaspalvelut-

aitoihin ts. hänen kykyynsä kuunnella, keskustella ja ottaa asiakkaan
toiveet huomioon. Liisa onnistui näytössä osoittamaan osaamistaan
niin asiakaspalvelun, suunnittelun kuin korjauksen ja
muodistamisenkin osalta Myös materiaalien tuntemus ja työvälinei-
den tuntemus ja käyttö sujuivat Liisalta erittäin hyvin. Suunnitteluun
liittyvissä tehtävissä kiiteltiin Liisan idearikkautta ja varmaa tyylitajua.

Hän kykeni toimimaan sekä itsenäisesti että yhteistyössä toisen työn-

tekijän kanssa ja pystyi arvioimaan omaa toimintaansa tottuneesti.
Liisa koki onnistuneensa hyvin, mutta löysi omasta työstään myös
edelleen hiomisen varaa. Lisää kokemusta ja hiomista Liisa itsekin
totesi tarvitsevansa kaavoitukseen liittyvistä työvaiheista. Myös kirjal-
lisen työsuunnitelman laatimisen Liisa koki edelleen hankalaksi ja
palautekeskustelussa pohdittiinkin kirjallisen suunnittelun helpotta-
misen keinoja ja vaihtoehtoisia suunnittelutapoja.

Näytön arvosanat. Liisa suoriutui kangastyön osaamisesta seuraa-

vin arvosanoin:
Työtehtävän hallinta. Hyvä 3. Liisa osasi käyttää päähineiden valmis-
tuksessa käytettäviä kangaslaatuja ja tukimateriaaleja ja tunsi niiden
86
käyttöominaisuudet. Myös tarkoituksenmukaisten työmenetelmien
ja koneiden käyttö sujui hyvin. Suunnittelutaidoissa Liisa osoitti idea-
rikkautta ja varmaa tyylitajua.
Työprosessien hallinta. Tyydyttävä 2. Kirjallisen työsuunnitelman laa-
timinen ja kaavoitukseen liittyvät työvaiheet tuottivat hankaluutta.
Niissä tarvitaan lisää kokemusta ja hiomista.
Ydinosaaminen; yhteistyötaidot. Hyvä 4. Liisa kykeni toimimaan yh-
teistyössä toisen työntekijän kanssa.
Yhteiset painotukset; laadukas ja asiakaslähtöinen toiminta. Kiitettä-
 vä 5. Liisa palveli ja neuvoi asiakkaita avuliaasti ja asiantuntevasti.
Huolehti asiakaspalvelutilojen järjestyksestä ja viihtyisyydestä.

Liisa itse koki näytön toimivaksi ja erilaiselle oppijalle sopivaksi arvi-

oinnin tavaksi. Kun tavoitteena oli käytännön osaaminen ja ammat-
titaito, oli työpaikka Liisan mielestä sopiva arvioinnin ympäristö ja
työn tekeminen paras arvioinnin kohde.

6.5. Yhteenveto

Arviointi kuuluu olennaisena osana kaikkeen oppimiseen. Alussa se saat-

taa tuntua työpaikkaohjaajasta vaikealta ja monimutkaiselta. Sitä sen ei
kuitenkaan tarvitse olla.

Työpaikkaohjaaja voi tarvitessaan aina pyytää apua ja tukea oppilaitoksen

opettajalta. Ohjaaja voi keskustella arvioinnista opettajan kanssa ennakkoon
eli jo työssäoppimisesta tai ammattiosaamisen näytöistä sovittaessa tai työssä-
oppimisen ollessa kyseessä viimeistään työssäoppimisjakson alkaessa. Kun
arviointi tapahtuu useassa vaiheessa, työpaikkaohjaaja saa siihen paremman
tuntuman. Loppuarviointi ei tuolloin yleensä tuotakaan ongelmia.

Ammattiosaamisen näyttöjen tultua osaksi ammatillista koulutusta, näyt-

töjen ja työssäoppimisen arviointi on tarpeen sovittaa osaksi opiskelijan
kokonaisarviointia. Päällekkäistä arviointia tulee karsia, jos työssäoppimisen
aikana opitut tiedot ja taidot voidaan arvioida ammattiosaamisen näytöissä.
Jos näyttöjä ei sisälly työssäoppimiseen, arvioinnissa keskitytään työssä-
87
oppimiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen tarkasteluun.

Arvioinnin kohteet ja kriteerit perustuvat opetussuunnitelmissa esitettyihin

perusteisiin. Opiskelijan yksilöllisiä työssäoppimisen ja näyttöjen valintoja
määritellään tarkemmin kunkin opiskelijan henkilökohtaisessa opiskelu-
suunnitelmassa. Olisi tärkeätä, että arviointiin osallistuvat oppilaitoksen ja
työpaikan edustaja tai edustajat sekä opiskelija. Näyttöjen osalta toimielin
määrittelee opettajien ja työpaikan edustajien osallistumisesta opiskelijan
ammattiosaamisen näytön arviointiin.
 Arviointimenetelmiä valittaessa kannattaa pohtia, miten ne parhaiten arvi-
oivat asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja opiskelijan oppimista ja osaa-
mista. Opiskelijan itsensä käyttämä arvioinnin työkalu, esimerkiksi
viikoittainen päiväkirja, jonka työpaikkaohjaaja yleensä kuittaa, voi auttaa
ohjaajaakin pitämään mielessä jatkuvan arvioinnin hyödyllisyys. Opiskelijan
arviointi on myös oiva tapa tarkastella aika ajoin omaa työtä. Yhteiset
arviointikeskustelut opiskelijan kanssa panevat kokeneenkin ammattilaisen
pohtimaan omaa työtään kriittisesti ja kehittävästi.

Lähteinä käytetty mm.

• Ammattiosaamisen näytöt käyttöön. Opetushallitus 2006. Dark Oy, Vantaa.
• Hätönen H (1999) Opiskelijan arviointi työssäoppimisessa. Kehittyvä koulutus 5/
1999. Opetushallitus, Helsinki.
• Kinnunen E & Halmevuo T (toim.) (2003) Opiskelijan arvioinnin opas ammatilli-
seen koulutukseen. Opetushallitus, Helsinki.
• Mykrä T (2002) Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä. Työssäoppimisen ohjaa-
minen ja arviointi työyhteisön arjessa. Educa-Instituutti Oy, Helsinki.
• Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (601/2005), 4. luku
25§ , 25a§ , 25b§ , 39§ , 44§ sekä Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuk-
sesta annetun asetuksen muuttamisesta (603/2005), 3§ , 5§ , 10§ , 11§ , 11a§ , 12§ ,
12a§ , 13§ ,
• Romppanen B & Pohjanheimo E (2004) Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana ja
ohjaajana. Näkökulmana kaikille aloille yhteinen ydinosaaminen. Educa-Instituutti
Oy, Helsinki.
• Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen näytöistä
2.11.2005; valtion, kuntien ja työelämän keskusjärjestöjen edustajien allekirjoitta-
ma suositus.
• www.oph.fi/ammatillinenesr > Näytöt·
• www.oaj.fi>Tapahtumat > Koulutuskalenteri

88
 .

7. Erityisryhmien
7. huomioiminen
7. työssäoppimisessa

Erilaisiin sairauksiin ja vammoihin liittyy piirteitä, jotka voivat vaikuttaa työn

tekemiseen tai sen oppimiseen työpaikalla. Työpaikkaohjaajan on hyvä olla
tietoinen työssäoppijan mahdollisista sairauksista tai erityisen tuen tarpeesta
voidakseen parhaalla mahdollisella tavalla tukea työssäoppijaa.

Tässä käsitellään muutamien sairauksien ja vammojen vaikutusta työntekoon

ja niiden huomiointia opiskelijoiden työssäoppimisjaksoilla. Kunkin jakson
aluksi on lyhyt määritelmä sairaudesta/vammasta. Sen jälkeen annetaan vink-
kejä, mihin seikkoihin työpaikalla kannattaa kyseisessä yhteydessä kiinnittää
huomiota. Lopuksi kerrotaan, mistä saa lisätietoja asiasta. Erikseen käsitel-
lään vielä yhteiskunnan tarjoamia taloudellisia tukimuotoja, joilla edistetään
vajaakuntoisten henkilöiden työllistymistä ja työssä pysymistä.

89
7.1. Allergia ja astma

Allergiassa elimistön immuunijärjestelmä toimii liian voimakkaasti ja epätar-

koituksenmukaisesti. Elimistö puolustautuu normaalisti vieraita aineita vas-
taan, mutta allergiassa myös harmittomia aineita vastaan kuten siitepölyä
tai ruoka-aineita. Arvion mukaan joka toinen ihminen kärsii jossain elämänsä
vaiheessa allergian aiheuttamista oireista. Oireet ilmenevät yleensä hengitys-
teissä, silmissä, iholla ja ruuansulatuskanavassa. Tavallisimpia allergisia sai-
rauksia ovat atooppiset allergiat, heinänuha, astma, silmän reaktiot, atoop-
 pinen ihottuma (maitorupi, taiveihottuma), nokkosihottuma sekä kosketus-
ihottumat (mm. nikkeliallergia).

Astmassa tulehtuneet keuhkoputket ahtautuvat ja supistelevat erilaisten

ärsykkeiden vaikutuksesta. Hengitys vaikeutuu ja keuhkoputkien limakalvo
on herkkä pölylle, kylmälle ilmalle, rasitukselle, tupakansavulle ja voimakkaille
tuoksuille. Tyypillisiä astmaoireita ovat yskä, hengenahdistus, hengityksen
vinkuminen ja limannousu. Astmassa keuhkoputket ovat enemmän
supistuneita varhain aamulla. Astma on vaihteleva sairaus, jossa vaikeusas-
te muuttuu hoidon onnistumisen ja ärsykkeiden vaikutuksesta.

Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

• Allergian ja astman vaikeusaste ja miten hyvin pysyy kurissa

lääkityksellä.
• Opiskelijaa pitää kannustaa selvittämään, miten allergiat ja astma
reagoivat kyseisessä työssä.
• Ei kosketuksiin sellaisten aineiden kanssa, jotka aiheuttavat
allergiaa tai astmaa.
• Työympäristön pitää olla mahdollisimman vapaa pölyistä ja
siitepölyistä.
• Miten opiskelija itse kokee asian: mihin vaikuttaa, mitä tulisi
huomioida jne?
• Mitä asioita olisi hyvä tiedottaa muille työyhteisön jäsenille?

Työtehtäviin ja työympäristöön liittyen:

90
• Onko allergiaa tai astmaa pahentavia ärsykkeitä, kuten voimak-
kaat tuoksut, pöly, voimakas rasitus, työssä käytettävät aineet ja tar-
vikkeet, kylmä ilma yms?
• Miten näitä ärsykkeitä voidaan välttää tai minimoida?

Allergia ja astmaliitto ry
Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki
(09) 4733 51
etunimi.sukunimi@allergia.com
www.allergia.com
 Hengitysliitto Heli ry
Oltermannintie 8, 00620 Helsinki
020 757 5000, faksi 757 5100
www.hengitysliitto.fi

Merikosken ammatillinen koulutuskeskus,

PL 389, 90101 Oulu
(08) 8848 000, faksi (08) 8848 529
opintotoimisto@merikoski.fi
www.merikoski.fi

Lisätietoa:
Allergia ja ammatinvalinta, Allergia ja Astmaliitto ry
Asiakkaina allergiset ja astmaattiset, Työministeriö, Helsinki 1996,
ISBN 951-735-071-6.
Hengitysliitto Heli ry:n esitteet ja oppaat (www.hengitysliitto.fi/terveysinfo)
Hengitysliitto Heli ry:n suunnittelijat (www.hengitysliitto.fi/yhteystiedot)

7.2. Diabetes

Diabetes on aineenvaihdunnan häiriö, jonka johdosta veren sokeripitoisuus

kasvaa liian suureksi. Tähän vaikuttaa insuliinihormonin erityksen loppumi-
nen, määrän riittämättömyys tai sen vaikutuksen heikkeneminen. Diabetes
jaetaan nuoruustyypin eli tyypin 1 diabetekseen ja aikuistyypin eli tyypin 2
diabetekseen. Tyypin 1 diabetekseen voivat sairastua myös vanhemmat hen-
kilöt. Tyypin 2 diabetes voi puhjeta nuorellekin. Diabeteksen hoitotulokset
perustuvat päivittäiseen omahoitoon, jolloin diabetes ei merkittävästi vai-
kuta elämänlaatuun eikä estä täysipainoista osallistumista normaaleihin toi-
mintoihin. 91

Aterian poisjäänti tai viivästyminen, liian suuri insuliiniannos tai alkoholin-

käyttö voi johtaa verensokerin vähenemiseen. Tästä voi seurauksena olla
tajuttomuus, insuliinisokki. Hälytysmerkkejä voivat olla mm. heikotus, hi-
koilu, vapina, kalpeus, ärtyisyys, levottomuus, epäselvä puhe, näön hämär-
tyminen ja horjuva liikkuminen. Tajuissaan olevalle diabeetikolle annetaan
sokeripitoista juotavaa tai syötävää. Tajuttomalle tai koomaan vajonneelle
diabeetikolle tilataan ambulanssi.
 Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa, tyypin 1 diabetes:

• Seuraako opiskelija itse verensokeria?

• Tunnistaako oireet, kun verensokeri laskee liian matalalle?
• Onko tarvinnut toisen apua, kun verensokeri on laskenut liian alas?
• Onko mennyt tajuttomaksi liian matalan verensokerin takia?
• Mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä?

Suomen Diabetesliitto
Diabeteskeskus, Kirjoniementie 15, 33680 Tampere
(03) 2860 111, faksi (03) 3600 462
maksuton neuvontapuhelin: 0800 9 5455
neuvontapuhelin@diabetes.fi

Lisätietoa:
www.diabetes.fi
diabetesliitto@diabetes.fi

7.3. Epilepsia

Epilepsia on aivoissa esiintyvä sähkötoiminnan häiriö, joka ilmenee

kohtauksina. Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajunnan häiriöt, kouristelu,
aistihäiriöt tai käyttäytymisen häiriöt. Tunnusomaista epilepsialle on sen
monimuotoisuus. Lääkityksen ansiosta yli kaksi kolmasosaa epilepsiaa
sairastavista elää aivan normaalia elämään ilman kohtauksia.

Valtaosa ammateista soveltuu henkilölle, jolla on epilepsia. Se estää pääsyn

92 vain muutamiin ammatteihin: ammattimaisen henkilöliikenteen kuljetta-
jaksi, kuorma- tai rekka-auton kuljettajaksi, lentäjäksi, veturinkuljettajaksi,
yksin työskenteleväksi prosessin- tai atomivoimalan valvojaksi.

Tapaturmavaarallisissa tehtävissä ja vuorotyössä työkykyisyys on harkittava

tapauskohtaisesti epilepsiatyypin ja kohtaustiheyden mukaan. Työtehtäviä
voidaan lääkärin lausunnon perusteella muokata henkilölle sopivaksi.
 Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

• Saako opiskelija nykyisin kohtauksia, minkälaisia?

• Edeltääkö kohtausta jokin ennakkotunne?
• Mikä laukaisee kohtauksen?
• Mitä pitää tehdä, jos kohtaus tulee - tarvitaanko ensiapua, millaista?
• Rajoittaako epilepsia työntekoa esim. vuorotyössä?
• Onko epilepsia este autolla ajamiseen (ammatit, joissa tarvitaan autoa)?
• Onko lääkäri määrännyt joitakin erityisohjeita tai rajoituksia?

Epilepsialiitto ry
Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki
(09) 350 8230, faksi (09) 350 82 322
epilepsialiitto@epilepsia.fi
www.epilepsia.fi

Lisätietoa:
Epilepsialiiton 28 paikallisyhdistystä ympäri maata antavat opastusta epilepsiasta.
Laaja esitevalikoima aiheesta on saatavissa myös edellisistä toimipaikoista sekä useim-
missa sairaaloissa ja työvoimatoimistoissa. Liiton internetsivuilla myös aineiston
tilauslomake.

7.4. Kehitysvammaisuus

Kehitysvammaisuus voidaan määritellä tämänhetkisen toimintakyvyn huo-

mattavaksi rajoitukseksi. Kehitysvammaisella henkilöllä on olennainen vai-
keus oppia ja ylläpitää päivittäiseen elämään liittyviä toimia.

Kehitysvammaiselle henkilölle on ominaista keskimääräistä heikompi älylli- 93

nen toimintakyky, johon liittyy rajoituksia kahdessa tai useammassa seu-
raavista osa-alueista: kommunikaatio, itsestä huolehtiminen, kotona asu-
minen, sosiaaliset taidot, yhteisössä toimiminen, itsehallinta, terveys ja tur-
vallisuus, toiminnallinen oppimiskyky, vapaa-aika ja työ. Rajoitukset tulevat
esiin henkilön ikäryhmälle tyypillisissä elinympäristöissä ja yhteisöissä.
Kehitysvammaisuus ilmenee ennen 18 vuoden ikää.

Tiettyjen rajoitusten rinnalla kehitysvammaisilla ihmisillä on usein samanai-

kaisesti muiden henkilökohtaisten kykyjen vahvuuksia. Oikein suunnattujen,
 yksilöllisten tukitoimien avulla kehitysvammaisen henkilön toimintakyky
jokapäiväisessä elämässä paranee.

Kehitysvammaisuus voi johtua perintötekijöistä, sikiöaikaisista tai synnytyk-

sen yhteydessä tapahtuneista häiriöistä tai syntymän jälkeisten infektioiden
tai tapaturmien aiheuttamista aivovaurioista. Kehitysvammaisia henkilöitä on
Suomessa yhteensä noin 30 000 eli 0,6 prosenttia väestöstä. Suurin osa heis-
tä on lievästi kehitysvammaisia. (Lähde: www.kehitysvammaliitto.fi)

Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

• Puhu työssäoppijalle selkeästi. Käytä lyhyitä lauseita. Ohjaa työssä-

oppijaa puheen lisäksi myös mallia näyttäen, fyysisesti (” kädestä pi-
täen” ) ohjaten, eleitä ja ilmeitä käyttäen sekä muistilappuja, piirrok-
sia, merkkejä tai ohjekansioita käyttäen.
• Anna opiskelijalle riittävästi aikaa uuden oppimiseen. Kehitys-
vammaiselle henkilölle oppiminen on normaalia hitaampaa.
Opeteltavaan asiaan uudelleen palaaminen eri yhteyksissä varmistaa
oppimisen.
• Osita työtehtäviä pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja etene uuden työ-
tehtävän opettamisessa portaittain. Opeta ensin välttämättömät pe-
rusasiat ja siirry sitten pienin askelin vaikeampiin asioihin.
• Opeta asioita pieni määrä kerrallaan. Lähde opettamisessa ja ohja-
uksessa liikkeelle tutuista ja konkreettisista asioista. Käytä malli-
oppimisen periaatetta.
• Anna opiskelijalle palautetta. Arvioi opiskelijan työtä. Kannusta ja
rohkaise opiskelijaa: hyvä-sanaa et käytä koskaan liikaa.
94
• Anna työssäoppijan yrittää selviytyä itsenäisesti. Kannusta työssä-
oppijaa kuitenkin tarvittaessa kysymään neuvoa ja pyytämään apua
työhönsä.

Kehitysvammaliitto ry
Viljatie 4 A, 00700 Helsinki
(09) 3480 90, faksi (09) 385 3398
etunimi.sukunimi@famr.fi
www.kehitysvammaliitto.fi
 Lisätietoa:
Sainio, A (toim.) Työelämän pelisäännöt. Kehitysvammaliitto ry 1999.
Selkokielinen opas työelämään liittyvistä asioista. Opasta voi käyttää apuna työnte-
koon liittyvistä asioista keskusteltaessa.
Kehitysvammainen työelämässä. Video. Kehitysvammaliitto ry 1998. Työnantajat
kertovat kokemuksiaan kehitysvammaisten henkilöiden työllistämisestä yrityksissään.

http://www.vates.fi/tyonantajaopas/1-1.htm
VATES-säätiön Työnantajaopas tarjoaa työnantajille tietoa vajaakuntoisten ja vam-
maisten henkilöiden mahdollisuuksista työskennellä.

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/amme/
Ammatilliseen erityisopetukseen suunniteltu kuvapankki, jossa on piirrettyjä kuvia
ja valokuvia erityisopiskelijan ohjaamiseksi kotitalouden, puhtaanapidon, tekstiili-
työn ja savityön aloille.

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Pinninkatu 51, 33100 Tampere
(03) 2403 111, faksi (03) 2227 994
kvtl@kvtl.fi
www.kvtl.fi

FDUV – Det riksomfattande handikappförbundet

Tölögatan 27 A 15, 00260 Helsingfors
(09) 407 070, fax (09) 407 748
fduv@fduv.fi
http://www.fduv.fi/

7.5. Kuulovammaisuus

Kuulovammaisen henkilön kuulon alenema voi olla lievä, keskivaikea tai

vaikea (kuuro). Huonokuuloisuus voi johtaa kuulemis- ja kommunikaatio- 95
vaikeuksiin sekä väärinkäsityksiin. Erilaiset puhevirheet voivat tehdä huono-
kuuloisen araksi vastaamaan ryhmässä sekä toimimaan passiivisesti.
Huonokuuloisuus voi johtua mm. erilaisista vammoista, sairauksista tai
melusta. Apuvälineenä huonokuuloiset käyttävät usein erilaisia kuulokojeita.

Kuuroutunut henkilö on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen.

Hän pystyy kommunikoimaan yleensä puhumalla ja käyttämällä apuna kir-
joittamista.
 Kuuro henkilö on ollut kuuro syntymästään tai menettänyt kuulonsa var-
haislapsuudessa. Hän kommunikoi pääasiassa viittomalla. Kuurot ja
kuuroutuneet henkilöt eivät saa puheesta selvää kuulokojeen avulla.

Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

Huonokuuloiset:
• Luodaan ympäristö mahdollisimman rauhalliseksi ja vältetään tausta-
melua sulkemalla ovet, ikkunat, radio.
• Pyritään välttämään melualtistumista ja tarvittaessa käytettävä
kuulosuojaimia.
• Varmistetaan mahdollisen kuulokojeen käyttö ja varaparistojen saa-
tavuus.

Huonokuuloiset ja kuurot:
• Kiinnitetään työssäoppijan huomio itseen esimerkiksi koskettamalla
kevyesti olkapäälle.
• Varataan riittävästi aikaa ja toistetaan asia tarvittaessa; osoita sor-
mella esineitä ja asioita, joista on kyse.
• Kasvojen ja suun liikkeiden on oltava näkyvissä.
• Selvennetään asiat tarvittaessa kirjoittamalla, piirtämällä.
• Tarvittaessa käytetään (kuurojen kanssa aina) viittomakielen tulk-
kia. Tuolloin puhe tulee kohdistaa suoraan työssäoppijalle eikä tulkille.
• Puhelinkontakti onnistuu tekstipuhelinpalvelulla; numero löytyy
puhelinluettelosta.

Kuulonhuoltoliitto ry
96 Ilkantie 4, 00400 Helsinki
(09) 58031 (myös tekstipuhelin), faksi 5803 331
info@kuulonhuoltoliitto.fi
www.kuulonhuoltoliitto.fi

Kuurojen liitto ry
Ilkantie 4, 00400 Helsinki
(09) 58031, faksi (09) 5803 770
www.kl-deaf.fi

Kuurojen palvelusäätiö ry
Ilkantie 4, 00400 Helsinki
(09) 58031
www.deaf-serv.fi
 Liite 1

Suomen Kuurosokeat ry
Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
(09) 549 5350, tekstipuhelin (09) 549 53526,
faksi (09) 549 53517, tekstiviestit 040 5733 383
kuurosokeat@kuurosokeat.fi
www.kuurosokeat.fi

Förbundet Finlands svenska hörselskadade r.f.

Kajsaniemigatan 3 B 13, 00100 Helsingfors
(09) 663 392
kansli@horsel.fi
http://www.horsel.fi/

7.6. Liikuntavammat

Liikuntavamma voi olla synnynnäinen tai tapaturman aiheuttama vamma,

sairaus tai sairauden jälkitila tai vaikean tapaturman tai sairauden aiheutta-
ma vioittuma. Liikuntavammoihin kuuluvat MS -tauti, CP -vamma, alaraaja-
amputaatio, selkäydinvamma, lyhytkasvuisuus, polio, lihassairaudet ja nivel-
sairaudet.

Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

• työympäristön esteettömyys (työpaikkarakennuksen saavutettavuus,

rakennuksen sisällä liikkumisen ja toimimisen esteettömyys, työym-
päristön hyvä ergonomia)
• sopivat työtehtävät ja mahdollisuus joustoihin työajoissa
• apu- ja työvälineiden tarpeen selvittäminen
• pelastautumismahdollisuudet hätätilanteissa 97

Vamman tyypistä johtuen siihen liittyy erilaisia fyysisiä tekijöitä, jotka pitää
huomioida työn ja työympäristön järjestelyissä. Liikuntavamma rajoittaa usein
mm. liikkumisnopeutta, voimantuottoa, ulottumista, tasapainoa, molem-
pien käsien käyttöä ja taakkojen käsittelyä. Yleisoireina voi olla lisäksi väsy-
mys, heikentynyt lämmönsietokyky tai lihaskrampit.

Työympäristön ergonomiassa on huomioitava yksilölliset ratkaisut yleisten

ergonomiasuositusten ohella. Esimerkiksi liikkumisapuvälineet vaikuttavat
 tilojen mitoitukseen, mm. pyörätuolin edellyttämä kääntymistila on 150
cm ja sähköpyörätuolilla 250 cm.

Invalidiliitto ry
Kumpulantie 1 A, 00520 Helsinki
(09) 613 191, faksi (09) 146 1443
etunimi.sukunimi@invalidiliitto.fi
fmd@invalidiliitto.fi
www.invalidiliitto.fi

Lisätietoa:
Esteetön työympäristö liikuntavammaiselle - Opas työterveyshuolto- ja työsuojelu-
henkilöstölle, Työterveyslaitos 2001
www.vates.fi/tyonantajaopas/1-1.htm
www.invalidiliitto.fi
www.cp-liitto.fi

7.7. Mielenterveys

Mielenterveys ja mielenterveyshäiriöt ovat monitahoinen asia, jota on vai-

kea määritellä yleispätevästi. Mielenterveys on kuitenkin olennainen osa
ihmisen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kokonaisuutta. Perinteisesti mielen-
terveys määriteltiin kyvyksi rakastaa ja tehdä työtä. Mielenterveyteen liittyy
kyky kehittyä henkisesti ja emotionaalisesti, kyky solmia ja ylläpitää ihmis-
suhteita sekä kyky tuntea empatiaa. Mielenterveys ei ole pysyvä olotila, se
voi vaihdella elämäntilanteen mukaan.

Mielenterveyden häiriöistä puhutaan silloin, kun oireet rajoittavat toimin-

98 ta- ja työkykyä tai osallistumis- ja selviytymismahdollisuuksia. Pahimmassa
tapauksessa mielenterveyden häiriöt voivat vammauttaa henkilön lähes
kokonaan ja sulkea yhteiskunnan toimintojen ja sosiaalisten suhteiden ul-
kopuolelle. Mielenterveyshäiriöitä ovat mm. ahdistuneisuushäiriöt,
syömishäiriöt, psykoosit ja mielialahäiriöt.

Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

• joustavuus jaksamisen ja työajan suhteen

• kannustava ja palautetta antava työilmapiiri
 • arvostava kuuntelu ja tuki
• ympäristön järjestäminen rauhalliseksi
• yhdyshenkilö/vastuuhenkilö, jonka puoleen voi kääntyä
• toimenpiteitä, joilla työssäoppija kokee olevansa tasavertainen mui-
den työntekijöiden kanssa: työssäoppijan ottaminen mukaan keskus-
teluihin ja kokouksiin
• työpaikkaohjaajan tulisi tietää mahdollisimman paljon sairaudesta,
sairautta ei tulisi kuitenkaan ylikorostaa, eikä mennä liikaa mukaan
• keskusteltava helposti stressiä aiheuttavista asioista
• vaivojen kartoitus: mitä on huomioitava työpaikalla

Mielenterveyden keskusliitto
Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki
(09) 3516 00, faksi (09) 3514 364
etunimi.sukunimi@mtkl.inet.fi
www.mtkl.fi

Lisätietoa:
www.apua.info
www.verkkoklinikka.fi
www.mielenterveyshelmi.fi
www.mielenterveysseura.fi

7.8. Näköongelmat

Näkövammaiseksi katsotaan henkilö, jonka näkökyky aiheuttaa huomatta-

vaa haittaa jokapäiväisessä elämässä. Määritelmän mukaan näkövammai-
sen korjattu näöntarkkuus paremmassa silmässä on huonompi kuin 0,3
(normaali 1,0 – 2,0). Jos toisessa silmässä on normaali näkökyky tai näkö 99
voidaan korjata normaaliksi silmälaseilla, ei henkilöä pidetä näkövammai-
sena. Näkökenttä voi olla myös supistunut tai pirstaloitunut.

Suurin osa näkövammaisista näkee jonkun verran, täysin sokeita on alle 5 %.

Näkemistä voidaan auttaa erilaisin optisin välinein, kuten lasit, linssit ja
kiikarit. Täysin sokeilla erityisesti tunto- ja kuuloaisti ovat tärkeitä.
 Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

• Millaisissa tilanteissa opiskelijalla ilmenee näkemisen vaikeuksia?

• Millaisia oireita tulee?
• Helpottaisiko tekstin suurentaminen tai kirjasintyypin
muuttaminen?
• Entä valaistus?
• Millaisia järjestelyjä voitaisiin tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Tulisi selvittää, onko kysymys näkemisen ongelmista. Moniin näkemisen

ongelmiin on löydettävissä ratkaisuja, jotka helpottavat työskentelyä. Mitä
varhaisemmin ongelmiin tartutaan, sitä paremmat mahdollisuudet työssä
ja koulutuksessa on onnistua. Tärkeää on neuvotella opiskelijan itsensä
kanssa, koska näkemisen ongelmat ja niiden ratkaisut ovat aina yksilöllisiä.

Selvitettävä myös

• työssäoppijan näkökyky
• näöntarkkuus (visukset, näkökenttä)
• toimintakyky olemassa olevalla näkökyvyllä
• onko apuvälinetarvetta; mikäli tarvetta on, omistaako ko. laitteet
itse vai tuleeko ne hankkia ennen työsuhteen aloittamista
• hallitseeko apuvälineiden käytön
• itsenäinen selviytyminen liikkumisessa, tarvitaanko liikkumistaidon
ohjausta
• työmatkojen kulkeminen
• valontarve, häikäistyminen
100
• onko muita huomioitavia rajoitteita (esim. diabetes)

Työtä haettaessa on huomioitava työn luonne. Näkövammaiselle ei käy yleen-

sä liikkuva työ (eli kiinteä työpiste on sopivampi). Meluisa työympäristö voi
tuottaa ongelmia, mikäli henkilön näkökyky erittäin heikko/sokea, koska
kuuloaisti on silloin ” enemmän käytössä” .
 Näkövammaisten Keskusliitto ry
Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris,
Marjaniementie 74, 00930 Helsinki
Vaihde (09) 3960 41, faksi (09) 3960 4345
etunimi.sukunimi@nkl.fi
www.nkl.fi

Förbundet Finlands svenska synskadade r.f.

www.kaapeli.fi/~finsvsyn.fi

Lisätietoa:
Esitteet: Työ ja näkeminen sekä Heikkonäköisen näköergonomia.
Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiris:
Puhelinpalvelu Linjaari arkisin klo 9-15, 9800 – 131 333, linjaari@nkl.fi
Näkökeskus Visio
Työllisyyspalvelut
Oikeuksien valvonta/koulutussihteerit

7.9. Tarkkaavaisuushäiriöt

MBD-/ADHD -oireistoon kuuluvia ominaisuuksia ovat mm. tarkkaavuuden

vaikeus, yli- tai alivilkkaus, keskittymiskyvyttömyys, impulsiivisuus, aloite-
kyvyttömyys, oppimisvaikeudet, luki-vaikeudet, hahmotushäiriö, motoriikan
vaikeudet, sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia, ajankäytön vaikeuksia,
organisointikyvyttömyyttä.

Työssäoppijan ohjauksessa huomioitavaa:

Jos opiskelijalla on motorista kömpelyyttä, tulee ottaa huomioon:

• kykeneekö opiskelija toimimaan yksin erilaisten koneitten kanssa 101
ilman vaaratilanteita
• mahdollinen kömpelyys myös muissa työtehtävissä niin, että opis-
kelijalle osoitetaan työtehtäviä, joita hän voi yksin suorittaa
• motoriseen kömpelyyteen liittyvä hitaus; olisi hyvä välttää kovin
nopeatempoisia työtehtäviä esim. siivoustyö, jossa on selvittävä tie-
tyssä ajassa tietystä työstä

Jos opiskelijalla esiintyy tarkkaavuuden vaikeutta, ylivilkkautta,

keskittymiskyvyttömyyttä sekä impulsiivisuutta on huomioitava, että
 • työskentely-ympäristön tulee olla mahdollisimman rauhallinen niin,
etteivät ulkopuoliset ärsykkeet (turha musiikki, muu taustamelu, ohi-
kulkevat muut työntekijät jne.) haittaa opiskelijan keskittymistä työ-
tehtäviinsä
• opiskelijalle kannattaa antaa yksi työtehtävä kerrallaan
• työtehtävä tulee selittää opiskelijalle hyvin seikkaperäisesti ja tarkas-
ti. Kannattaa varmistaa aina, että opiskelija on todella ymmärtänyt
tehtävän (hän saattaa sanoa, että on ymmärtänyt, vaikka ei olisikaan).
Parhaiten sen varmistaa niin, että opiskelija näyttää miten se tehdään

Jos opiskelijalla esiintyy oppimis- ja lukivaikeuksia sekä hahmotus-

häiriöitä, tulee ottaa huomioon:
• kannattaa välttää työtehtäviä, joissa tarvitaan nopeaa lukutaitoa
(esim. aakkostamista) tai tehtäviä, joissa luetun ymmärtäminen liit-
tyy tehtävän suorittamiseen
• että käden ja silmän yhteistyö voi olla vaikeata. Tulee varata aikaa
sen tyyppisten työtehtävien oppimiseen ja omaksumiseen

Jos opiskelijalla esiintyy ajankäytön vaikeuksia ja organisointikyvyttö-

myyttä, (opiskelija saattaa esim. myöhästellä), kannattaa huomioida
seuraavaa:
• ottaa myöhästely esille välittömästi ja keskustella opiskelijan kans-
sa, miten hän ehtii ajoissa töihin
• työpisteen perusasiat kuntoon eli tarpeeksi tilaa ja selkeät omat
paikat erilaisille työvälineille, esim. työkalut, mapit jne. Tällöin opis-
kelijan on helpompi pitää järjestystä yllä.
102 ADHD-liitto ry.
Sitratie 7, 00420 Helsinki
(09) 4541 1120, faksi (09) 4541 1123
adhd@adhd-liitto.fi
http://www.adhd-liitto.fi/

Lisätietoa:
Michelsson K, Saresma U, Valkama K ja Virtanen P: MBD ja AD/HD – diagnosointi,
kuntoutus ja sopeutuminen
http://www.adhd-center.com/
 Linkkejä muiden vammaisjärjestöjen kotisivuille
Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry
www.stroke.fi

Helsingin seudun erilaiset oppijat (HERO) ry

www.lukihero.fi

Kynnys ry - Itsenäisen elämän keskus

www.kynnys.fi

Lihastautiliitto ry
www.lihastautiliitto.fi

Suomen Parkinsonliitto ry
www.parkinson.fi

Suomen selkäliitto ry
www.selkaliitto.fi

7.10. Taloudelliset tuet erityisryhmien työllistämiseen

Erityisryhmät ovat usein hyvin koulutettuja ja motivoituneita työelämään. Kun

tavoitteena on työllistyminen soveltuvaan ja kohtuullisen toimeentulon turvaa-
vaan työhön, voidaan vajaakuntoista henkilöä ja hänen työnantajaansa tukea
eri tavoin. Tukimuodot ovat pitkälti samat kuin muutkin työttömien työllistä-
misen turvaamiseksi säädetyt taloudelliset tuet. Erityisryhmien palveluista ja
työhön sijoittumisen tukitoimenpiteistä on säädetty laissa (1295/2002) ja
asetuksessa (1344/2002) julkisesta työvoimapalvelusta sekä asetuksessa julki-
seen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista säätää erityisryhmien palveluis-
ta ja työhön sijoittumisen tukitoimenpiteistä (1346/2002). 103

Työnantajalle ei luonnollisesti myönnetä tukia, jos irtisanomisia tai lomautuksia

on tapahtunut yhdeksän kuukauden aikana, muiden työntekijöiden työs-
kentelyolosuhteet tai etuudet huononisivat, tai kilpailu vääristyisi.

Seuraavassa on käsitelty lyhyesti erilaisia taloudellisia tukia ja keinoja, joilla

pyritään edistämään erityisryhmien ja vajaakuntoisten työllistymistä ja työssä
pysymistä. Tiedot kannattaa tarkistaa aika ajoin työvoimatoimistosta tai
kansaneläkelaitoksen paikallistoimistosta.
 Työharjoittelu ja työelämävalmennus. Työtön työnhakija voi osallistua
työelämään perehtymiseksi sekä työhönsijoittumisen ja ammattitaidon edis-
tämiseksi työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen. Työharjoittelussa ja
työelämävalmennuksessa voi kokeilla esimerkiksi erilaisten ammattien ja
työpaikkojen kiinnostavuutta ja soveltuvuutta.

Työharjoittelu on tarkoitettu ammatillista koulutusta vailla oleville alle 25-

vuotiaille työmarkkinatuen saajille. Työelämävalmennukseen voivat osallis-
tua 25 vuotta täyttäneet tai henkilöt, jotka ovat hankkineet ammatillisen
koulutuksen tai saavat työttömyysturvaetuutena perus- tai ansiosidonnaista
päivärahaa.

Työharjoittelu ja työelämävalmennus eivät ole työsuhteita, eikä niihin liity

palkanmaksua. Työharjoittelua ja työelämävalmennusta haetaan työvoima-
toimiston kautta, josta tulevat myös ryhmävastuu- ja työtapaturma-
vakuutukset. Työvoimatoimisto tekee harjoittelupaikan tai työelämä-
valmennuksen järjestäjän kanssa sopimuksen ennen jakson alkamista.
Työvoimatoimisto voi myöntää harjoittelun ja valmennuksen ajalle työmark-
kina- tai työllistämistukea toimeentulon turvaamiseksi (www.mol.fi/
työnhakijapalvelut).

Työkokeilu työpaikalla. Työpaikalla tapahtuvan työkokeilun tavoitteena

voivat olla esimerkiksi asianomaisen soveltuvuuden varmistaminen ennen
työsuhdetta tai koulutusta sekä vamman tai sairauden vaikutuksen arvioi-
minen työtehtävissä suoriutumiseen. Työpaikalla tapahtuva työkokeilu on
joustava ja riskitön keino selvittää työnhakijan soveltuvuutta työtehtäviin,
koska työnhakija ei ole työ- tai muussa palvelussuhteessa työnantajaan.
104
Kokeilun kestoa ja sisältöä voidaan tarvittaessa muuttaa kesken sopimus-
kauden tai kokeilu voidaan keskeyttää osapuolten keskinäisellä sopimuk-
sella. Kokeilun kestoksi sovitaan yleensä aluksi 1-3 kuukautta ja sitä voi-
daan tarvittaessa jatkaa 6 kuukauteen.

Vajaakuntoisilla työkokeilua voidaan pidentää hakemuksen perusteella

harkinnanvaraisesti yhteensä 12 kuukauteen. Työkokeilua työpaikalla hae-
taan työvoimatoimistosta tai eläkelaitoksista, joiden kautta tulevat myös
ryhmätapaturma- ja vastuuvakuutukset. Työkokeilu voidaan liittää työvoi-
matoimiston palvelukokonaisuuteen, jolloin kokeilun jälkeiseen työsuhtee-
seen voidaan myöntää harkinnanvaraista palkkatukea määräajaksi.
Palkkatuki. Työnantajalle voidaan myöntää palkkatukea palkatessa ensisi-
jassa pitkäaikaistyöttömiä, vajaakuntoisia, alle 25-vuotiaita nuoria ja työt-
tömiä, joita uhkaa pitkäaikaistyöttömyys tai syrjäytyminen työmarkkinoilta.
Yrityksiltä edellytetään pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevaa työ-
sopimusta. Työsopimus voi kuitenkin olla määräaikainen kun yritys työllis-
tää vajaakuntoisen, pitkäaikaistyöttömän tai vaikeasti työllistyvän, oppi-
sopimukseen tai metsänparannustöiden suorittamiseen. Sopimus voi olla
myöskin määräaikainen kun työllistetään julkiselle sektorille tai voittoa
tuottamattomiin rekisteröityihin yhdistyksiin tai säätiöihin.

Tukea haetaan työvoimatoimistosta. Tuen kesto on kerrallaan enintään 10

kuukautta. Poikkeuksena. Poikkeuksena on oppisopimus, jossa työllistämis-
tuki voidaan myöntää koko sopimuskauden ajaksi. Myös vajaakuntoi-
sille tuki voidaan myöntää harkinnanvaraisesti 6 kuukauden jaksoissa
yhteensä 24 kuukauden ajaksi. Työllistämistuet ovat harkinnanvaraisia, jo-
ten niiden myöntämiseen vaikuttaa työvoimatoimistojen määrärahatilanne
(www.mol.fi/tuet ja avustukset).

Oppisopimuskoulutus. Oppisopimuskoulutus voi olla peruskoulutusta

johonkin ammattiin tai ammatillista lisäkoulutusta. Oikeudelliselta luonteel-
taan oppisopimus on määräaikainen työsopimus, joka astuu voimaan
koulutustarkastajan hyväksyttyä sopimuksen. Koulutus sisältää käytännön
työntekoa, tukea ja ohjausta työpaikalla sekä opetusta alan oppilaitoksessa.
Työnantaja maksaa palkkaa työntekijälle työssäolosta. Mikäli työntekijä ei
saa palkkaa kouluajalta, hän saa opintososiaalisia etuja. Oppisopimuskeskus
maksaa työnantajalle koulutuskorvausta. Jos koulutukseen hakeutuva on
ollut työttömänä, voi työvoimatoimisto hakemuksesta maksaa työnantajal-
105
le lisäksi palkkatukea. Jos kyseessä on vajaakuntoisen ammatillinen
kuntoutus, kansaneläkelaitos voi maksaa työnantajalle kuntoutusrahaa.
Koko prosessin toimeenpano tapahtuu yleensä oppisopimuskeskuksen kaut-
ta. (www.edu.fi/info/oppisopimuskoulutus)

Työolosuhteiden järjestelytuki. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan

myöntää vajaakuntoisen henkilön työhönsijoituksen tai työssä pysymisen
tukemiseksi. Tukea myönnetään työvoimatoimiston oman harkinnan mu-
kaan yleensä toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin, mutta sitä voi-
daan myöntää myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Tuella katetaan esimer-
 kiksi työkoneisiin ja työmenetelmiin tehtäviä muutoksia tai toisen työnte-
kijän antaman avun kustannuksia. Tuki käsittää työvoimatoimiston kautta
järjestettävän asiantuntija- avustuksen ja taloudellisen tuen muutosten suun-
nitteluun ja toteutukseen sekä taloudellisen tuen toisen työntekijän palk-
kaukseen määräajaksi. Tuen myöntäminen edellyttää lääkärinlausuntoa sekä
työvoimaviranomaisen arviota järjestelyjen tarpeellisuudesta (www.mol.fi/
ammatillinen kuntoutus/työhönsijoituksen tukeminen.

Jos työvoimahallinnon tuella ei pystytä järjestämään riittävää avustusta työ-

paikalle, kunnan sosiaalitoimi voi vammaispalvelulain perusteella korvata
henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset. Kansaneläkelaitoksen kaut-
ta on mahdollista saada työssä tarvittavia välttämättömiä apuvälineitä
(www.kela.fi/kuntoutukseen).

Eläkkeellä olevan työllistäminen. Eläkkeellä olevan työllistäminen on

edullista. Työnantajan etuna ovat pienemmät palkan sivukustannukset, jol-
loin eläkeläinen on edullista palkata osa-aikatyöhön. Erilaisissa eläke-
muodoissa on omat säännökset ansiotyön tekemiselle eläkkeellä ollessa ja
ansiotyö saattaa vaikuttaa eläkkeen jatkumiseen. Kun on kyseessä eläke-
läisen palkkaaminen, kannattaa aina olla yhteydessä eläkelaitokseen.

Työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella oleva henkilö voi ansaita tie-

tyn määrän palkkaa eläkettä menettämättä. Palkan määrä on yksilöllinen
ja riippuu eläkkeen perustana olevasta palkasta (eläkepalkka). Yleissääntönä
osa-aikatyössä on, että ansiotulot voivat olla 40 % eläkepalkasta.
Palkattaessa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva henkilö koko- tai osa-päivät-
yöhön, työnantajan ei tarvitse maksaa työeläkemaksuja eli noin 17 % pal-
106
kan sivukuluja jää pois.

Palkattaessa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva henkilö kokopäivätyöhön elä-

ke yleensä lakkautetaan. Työkyvyttömyyseläke myönnetään entisten pe-
rusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke, jos henkilö tulee uudelleen
työkyvyttömäksi kahden vuoden aikana tai uusi eläke myönnetään saman
sairauden perusteella kuin aikaisempi eläke. Laskettaessa entisin perustei-
den myönnettyä eläkettä otetaan huomioon ainoastaan samat palvelus-
suhteet kuin aikaisempaa eläkettä laskettaessa ts. nykyinen työnantaja ei
joudu eläkevastuuseen.
Kansaneläke on mahdollista jättää lepäämään vähintään puoleksi ja enin-
tään viideksi vuodeksi. Näin tapahtuu silloin, kun henkilö ryhtyy kokopäi-
väiseen työhön, josta ansaitsee kohtuullisen toimeentulon. Käytännössä
tästä hyötyvät nuoret kansaneläkeläiset, joille ei ole ehtinyt kertyä työelä-
kettä. Työnantajan kannattaa tiedustella etukäteen eläkelaitoksesta miten
toimia ja kenelle kuuluu eläkevastuu, jos vajaakuntoinen ei pärjääkään ja
hän joutuu eläkkeelle takaisin.

Lähteinä käytetty mm.

• Työhallinnon nettisivut www.mol.fi/ työvoimapalvelut sekä www.mol.fi/esitteet
• Kansaneläkelaitoksen nettisivut www.kela.fi
• Opetusministeriön nettisivut www.edu.fi/info/oppisopimuskoulutus
• Laki (1295/2002) ja asetus (1344/2002) julkisesta työvoimapalvelusta (lait löytyvät
esimerkiksi www.finlex.fi hakemalla lain numeron mukaan)
• Asetus julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista säätää erityisryhmien
palveluista ja työhön sijoittumisen tukitoimenpiteistä (1346/2002)

107
 Liite1

L 601/2005

Annettu Naantalissa 15 päivänä heinäkuuta 2005

Laki

ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan ammatillisesta koulutuksesta 21 päivänä elokuuta 1998 annetun lain (630/

1998) 44 a § , sellaisena kuin se on laissa 479/2003,

muutetaan 25 ja 30 § sekä 44 § :n 2 ja 5 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 44 § :n 2 ja 5 momentti laissa 479/2003, sekä

lisätään lakiin uusi 25 a¯25 c § seuraavasti:

4 luku

Arviointi

25 §
Opiskelijan arviointi

Opiskelijan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittä-

mään opiskelijan edellytyksiä itsearviointiin. Opiskelijoiden oppimista, työskentelyä ja
osaamista tulee arvioida monipuolisesti.

108 Ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelijan ammatillista osaa-

mista tulee muun arvioinnin ohella arvioida opiskelijan työpaikalla, oppilaitoksessa tai
muussa koulutuksen järjestäjän osoittamassa paikassa työtilanteissa tai -tehtävissä
antamien ammattiosaamisen näyttöjen perusteella.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään opintosuoritusten arviointiasteikosta, aikaisem-

min hankitun osaamisen tunnustamisesta, opinnoissa etenemisestä ja arvosanan ko-
rottamisesta, tutkintotodistuksista ja muista opiskelijalle annettavista todistuksista.
Opetushallitus voi antaa opinto-, näyttö- ja tutkintosuoritusten arvioinnista asetusta
tarkentavia määräyksiä. Todistuksiin merkittävistä tiedoista päättää asetusta täydentäen
Opetushallitus.
25 a §
Ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaava
toimielin

Ammattiosaamisen näyttöjen suunnittelua ja toteuttamista varten koulutuksen

järjestäjän tulee asettaa toimielin tai useampia toimielimiä, joihin kuuluu koulutuksen
järjestäjää, opettajia ja opiskelijoita sekä asianomaisen alan tai asianomaisten alojen
työ- ja elinkeinoelämää edustavia jäseniä. Toimielin voi olla myös kahden tai useam-
man koulutuksen järjestäjän yhteinen.

Toimielin hyväksyy koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman osana olevat suunni-

telmat ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista, valvoo näyttö-
toimintaa sekä päättää ammattiosaamisen näyttöjen arvioijista. Lisäksi toimielin käsit-
telee opiskelijan arviointia koskevat oikaisuvaatimukset.

Toimielimen puheenjohtaja ja muut jäsenet nimetään enintään kolmeksi vuodeksi ker-

rallaan. Toimielimen puheenjohtajaksi tulee nimetä muu kuin opiskelijoita edustava
jäsen. Opiskelijoita edustavan jäsenen tulee olla 15 vuotta täyttänyt. Opiskelijoita edus-
tavalla jäsenellä on oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa toimielimen käsitellessä
opiskelijan arviointia koskevia oikaisuvaatimuksia. Jäsenten esteellisyyteen sovelletaan,
mitä hallintolain (434/2003) 27¯29 § :ssä säädetään.

Koulutuksen järjestäjä päättää tarkemmin toimielimen muista tehtävistä, toiminta-

tavoista ja päätöksenteosta sekä toimielimen jäsenille maksettavista palkkioista.

25 b §
Arvioinnista päättäminen

Opiskelijan opintosuoritusten ja osaamisen arvioinnista päättää arvioitavien opintojen

opetuksesta vastaava opettaja tai, jos opettajia on useita, opettajat yhdessä. Tutkintoon
sisältyvästä työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävän koulutuksen 109
arvioinnista päättävät opetuksesta vastaava opettaja ja työnantajan nimeämä henkilö
yhdessä. Ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnista päättävät 25 a § :ssä tarkoitetun toimi-
elimen määräämät opettajat ja työelämän edustajat yhdessä tai erikseen.

Oppisopimuskoulutuksessa tietopuolisten opintojen arvioinnista päättää opettaja tai,

jos opettajia on useita, opettajat yhdessä ja työpaikalla tapahtuvassa koulutuksessa
työnantajan nimeämä henkilö. Koulutuksen järjestäjä päättää tietopuolisten opintojen
ja työpaikalla tapahtuvan koulutuksen arviointien yhdistelmästä.

Muulta 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta arvioinnin suorittajalta kuin opettajalta vaadit-

tavasta osaamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Heidän esteellisyyteensä
sovelletaan, mitä hallintolain 27¯29 § :ssä säädetään.
 25 c §
Arvioinnin oikaiseminen

Opiskelijalla on oikeus saada tieto arviointiperusteiden soveltamisesta opinto-, näyttö-

ja tutkintosuoritukseensa. Menettelytavasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Opinto-, näyttö- ja tutkintosuorituksensa arviointiin tyytymätön opiskelija voi pyytää sii-

hen suullisesti tai kirjallisesti oikaisua rehtorilta tai arvioinnin suorittaneelta opettajalta
taikka muulta arvioinnista päätöksen tehneeltä henkilöltä. Oikaisupyyntö on tehtävä 14
päivän kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin opiskelijalla on ollut tilaisuus saada arvioinnin
tulokset sekä arviointiperusteiden soveltaminen omalta kohdaltaan tietoonsa.

Oppisopimuskoulutuksessa pyyntö tehdään työpaikalla tapahtuvan koulutuksen arvi-

oinnista työnantajalle. Tietopuolisten opintojen arvioinnin sekä tässä momentissa tarkoi-
tettujen arviointien yhdistelmän osalta noudatetaan, mitä 2 momentissa säädetään.

Opiskelija, joka on tyytymätön 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen, voi hakea

siihen kirjallisesti oikaisua tämän lain 25 a § :ssä tarkoitetulta toimielimeltä 14 päivän
kuluessa siitä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon. Toimielin voi, jos päätös on
ilmeisesti virheellinen, velvoittaa toimittamaan uuden arvioinnin.

30 §
Osaamisen tunnustaminen

Opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman tavoitteita ja vaatimuksia keskeisiltä

osilta vastaavat aikaisemmin suorittamansa opinnot tai muutoin hankittu osaaminen
arvioiduksi ja tunnustetuksi. Osaamisen tunnustamisella voidaan opiskelijalle lukea
hyväksi ja korvata tutkinnon pakollisia, valinnaisia tai vapaasti valittavia opintoja. Opis-
kelijan osaamisen tunnustamisessa noudatetaan, mitä 25, 25 b ja 25 c § :ssä arvioinnis-
ta ja sen oikaisemisesta säädetään. Tarvittaessa osaamisen vastaavuus on osoitettava.
110
Päätös osaamisen tunnustamisesta tehdään ennen mainittujen opintojen tai hyväksi-
luettavaa osaamista koskevan opintokokonaisuuden alkamista. Valtioneuvoston ase-
tuksella säädetään tarvittaessa tarkemmin osaamisen tunnustamista koskevasta me-
nettelystä.

44 §
Muutoksenhaku

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, päätökseen haetaan muutosta

valittamalla lääninhallitukselta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jos päätös
koskee:
1) opiskelijaksi ottamista;

2) 20 § :ssä säädettyä henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitel-

maa;

3) 21 § :ssä säädettyjä erityisiä opetusjärjestelyjä;

4) 31 § :ssä säädettyä opiskeluaikaa tai opiskelijan katsomista eronneeksi; sekä

5) 32 § :ssä säädettyä opiskeluoikeuden menettämistä.

Edellä 25 § :ssä tarkoitettua opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen, nimettyä opis-

kelijaa koskevaan opintojen suoritusaikaa tai -paikkaa koskevaan päätökseen taikka
muuta opintojen yksilöllistä järjestämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutos-
ta valittamalla. Valittaa ei myöskään saa 35 § :n 2 ja 3 momentissa tarkoitetussa asias-
sa. Hallinto-oikeuden päätökseen, jolla on ratkaistu 2 ja 4 momentissa tarkoitettu asia,
ja arviointia koskevasta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen ei saa hakea muu-
tosta valittamalla.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lain 25 § :n 2 momentissa tarkoitetut ammattiosaamisen näytöt tulee ottaa käyttöön

viimeistään elokuussa 2006 alkavassa koulutuksessa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin

toimenpiteisiin.

HE 41/2005
SiVM 8/2005
EV 94/2005
111
Naantalissa 15 päivänä heinäkuuta 2005

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Opetusministeri
Tuula Haatainen
 Liite 2

A 605/2005

Annettu Helsingissä 21 päivänä heinäkuuta 2005

Valtioneuvoston asetus

ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetusministeriön esittelystä,

muutetaan ammatillisesta koulutuksesta 6 päivänä marraskuuta 1998 annetun ase-

tuksen (811/1998) 3 ja 5 § , 10¯13 § , sellaisina kuin niistä ovat 10 ja 13 § osaksi
asetuksessa 1139/1999, sekä

lisätään asetukseen uusi 11 a ja 12 a § seuraavasti:

3§
Opinnoista tiedottaminen

Koulutuksen järjestäjän tulee antaa opiskelijoille tieto suoritettavista tutkinnoista ja

niiden muodostumisen keskeisistä periaatteista ja sisällöistä, koulutuksen
järjestämismuodosta ja -paikoista, opetusjärjestelyistä, työajoista, koulutuksen järjestäjän
koulutustarjonnasta ja yhteistyöstä muiden koulutuksen järjestäjien sekä muiden yh-
teisöjen tai säätiöiden kanssa. Lisäksi opiskelijalle tulee antaa tieto aikaisemmin hanki-
tun osaamisen tunnustamisen toiminta- ja menettelytavoista. Opiskelijaksi pyrkiville
tulee antaa vastaavat tiedot soveltuvin osin.

5§
Sopimus työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä
koulutuksesta ja ammattiosaamisen näytöistä
112
Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 16 § :n mukaisesti tehtävässä
koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä sopimuksessa sovitaan osapuolten teh-
tävistä, opiskelijan ohjauksen ja osaamisen arvioinnin sekä siihen sisältyvien ammatti-
osaamisen näyttöjen järjestämisestä, työnantajalle mahdollisesti maksettavista
korvauksista ja muista tarpeellisista koulutuksen ja ammattiosaamisen näyttöjen jär-
jestämiseen liittyvistä seikoista. Lisäksi sovitaan työpaikalla tapahtuvan koulutuksen
osalta opintojen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä, kestosta ja ajoituksesta opetus-
suunnitelman tai näyttötutkinnon perusteiden määräykset huomioon ottaen, tarvitta-
essa kunkin opiskelijan osalta erikseen. Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös, kun
opiskelija erikseen niin sovittaessa on työsopimussuhteessa työnantajaan.
Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että koulutustyöpaikalla on käytettävissä
opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden mukaisen koulutuksen ja ammatti-
osaamisen näyttöjen järjestämisen kannalta riittävästi tuotanto- ja palvelutoimintaa,
tarpeellinen työvälineistö sekä ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja
työkokemukseltaan pätevää henkilökuntaa, joka voidaan määrätä opiskelijan vastuul-
liseksi kouluttajaksi.

Koulutuksen järjestäjän tulee ilmoittaa työnantajalle ammatillisesta koulutuksesta an-

netun lain 19 § :n mukaisesta työturvallisuusvastuusta.

10 §
Arvioinnin perusteet

Opiskelijan osaaminen ja sen kehittyminen on arvioitava riittävän usein koulutuksen

aikana ja koulutuksen päättyessä.

Opiskelijan hyväksytyt opintosuoritukset ja aikaisemmin hankittu osaaminen arvioidaan

käyttäen asteikkoa kiitettävä (5), hyvä (4¯3) ja tyydyttävä (2¯1). Vastaavaa asteikkoa käy-
tetään arvioitaessa ammattiosaamisen näyttöjä. Erityisopetuksessa ammattiosaamisen
näytöt voidaan arvioida myös sanallisesti. Vapaasti valittavat opinnot voidaan opiskelijan
suostumuksella hyväksyä suoritetuksi ilman arvosanaa.

Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijan suoritukset arvioidaan työpaikalla tapahtuvan

koulutuksen osalta ja tietopuolisissa opinnoissa käyttäen 2 momentissa säädettyä
asteikkoa ja arvosanoja.

Vammaisten opiskelijoiden valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauksessa

sekä maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavassa koulutuksessa
voidaan poiketa edellä olevista arvioinnin perusteista siten kuin opetushallituksen
vahvistamissa opetussuunnitelman perusteissa määrätään.
113
Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteiden yhteydessä tarkemmat määräyk-
set arvioinnin ja siihen sisältyvien ammattiosaamisen näyttöjen perusteista.

11 §
Ammattiosaamisen näyttöjen arviointiin osallistuvan henkilön pätevyys
Ammattiosaamisen näyttöjen arviointiin osallistuvalla muulla henkilöllä kuin opettajal-
la tulee olla sellainen koulutuksella, työkokemuksella tai muulla tavalla hankittu asian-
omaisen alan osaaminen ja ammattitaito, jota voidaan pitää riittävänä ammatti-
osaamisen näyttöjen arvioinnissa.
 11 a §
Arviointiaineiston säilyttäminen

Opiskelijalle on varattava tilaisuus tutustua kirjalliseen tai muuten tallennettuun opin-

toja, osaamista tai ammattiosaamisen näyttöjä koskevaan arvioinnin perusteena ole-
vaan aineistoon. Arvioinnin perusteena oleva aineisto on säilytettävä vähintään kuu-
den kuukauden ajan arvosanan antamisesta.

12 §
Opinnoissa eteneminen ja arvosanan korottaminen

Opetussuunnitelmassa määrätään opinnoista ja ammattiosaamisen näytöistä, joiden

suorittaminen hyväksytysti on edellytyksenä opinnoissa etenemiseen. Opiskelijalle, joka
ei ole suorittanut hyväksytysti edellä tarkoitettuja opintoja eikä ammattiosaamisen
näyttöjä, tulee varata mahdollisuus osoittaa saavuttaneensa sellainen osaaminen, joka
mahdollistaa opinnoissa etenemisen.

Opiskelijalle, joka ei ole suorittanut hyväksytysti tutkintoon kuuluvia opintoja eikä

ammattiosaamisen näyttöjä tai joka haluaa korottaa saamaansa arvosanaa, tulee jär-
jestää mahdollisuus uusintaan tai arvosanan korottamiseen.

Opetushallitus voi antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä säädetyistä

asioista.

12 a §
Osaamisen tunnustaminen

Opiskelijan tulee hakea muualla suorittamiensa opintojen tai muutoin hankkimansa osaa-
misen arvioimista ja tunnustamista. Hakemus tulee tehdä riittävän ajoissa ennen mainit-
tujen opintojen tai opintokokonaisuuden alkamista. Opiskelijan tulee esittää osaamisen
114 arvioinnin edellyttämä selvitys opinnoistaan tai osaamisestaan.

13 §
Tutkintotodistus, erotodistus ja todistus suoritetuista opinnoista

Kun opiskelija on suorittanut hyväksytysti tutkintoon kuuluvat opinnot ja ammatti-

osaamisen näytöt, hänelle annetaan tutkintotodistus suoritetusta tutkinnosta. Tutkinto-
todistus sisältää päättötodistuksen ja näyttötodistuksen. Tutkintotodistus voidaan an-
taa myös opiskelijalle, jonka opinnoissa on noudatettu ammatillisesta koulutuksesta
annetun lain 21 § :ssä tarkoitettuja erityisiä opetusjärjestelyjä. Opiskelijan muualla
suorittamien hyväksi luettujen opintojen tai muutoin hankitun osaamisen arvosanat
merkitään opiskelijalle annettavaan todistukseen. Tutkintotodistuksen antaa koulutuk-
sen järjestäjä. Näyttötodistuksen allekirjoittaa ammattiosaamisen näyttöjen suunnitte-
lusta ja toteuttamisesta vastaavan toimielimen puheenjohtaja.

Kesken ammatillisen tutkinnon suorittamista eroavalle opiskelijalle annetaan erotodistus,

johon merkitään suoritetut opinnot ja ammattiosaamisen näytöt arvosanoineen.

Opiskelijalle, joka on suorittanut ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 3 § :n 2 ja

3 momentissa tarkoitetun koulutuksen annetaan todistus suoritetuista opinnoista.

Opiskelijalle annetaan pyynnöstä todistus suoritetuista opinnoista ja ammattiosaamisen

näytöistä myös opiskelun kestäessä. Opiskelijalle annetaan pyynnöstä todistus myös
aikaisemmin hankitusta osaamisesta.

Todistuksesta tulee käydä ilmi noudatetut opetussuunnitelman perusteet, tutkinnon

laajuus sekä oppisopimuskoulutuksessa oppisopimuksen kestoaika. Oppisopimus-
koulutuksessa työnantajan ja tietopuolisen opetuksen järjestäjän suorittamat arvioin-
nit liitetään todistukseen.

Opiskelijalle, joka on suorittanut tutkinnon tai opintoja ja ammattiosaamisen näyttöjä,

annetaan pyynnöstä tutkintotodistukseen tai todistukseen erityisesti kansainväliseen
käyttöön tarkoitettu liite, jossa annetaan riittävät tiedot oppilaitoksesta samoin kuin
tutkintotodistuksessa tai todistuksessa tarkoitetuista opinnoista sekä niiden tasosta ja
asemasta koulutusjärjestelmässä.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toi-

menpiteisiin.

Helsingissä 21 päivänä heinäkuuta 2005

115
Ministeri
Tarja Filatov

Opetusneuvos
Tarja Riihimäki
 Liite 3a

116
117
118
Liite 3b

119
120
121
 Liite 4

122
Liite 5

123
124
125
 Liite 6

AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN JA

NÄYTTÖTUTKINNON PERUSTEET (hyväksytty Opetushallituksen
johtokunnassa 30.9.2005)

4 OPISKELIJAN ARVIOINTI

4.1 Arvioinnin tehtävät ja tavoitteet

Sen lisäksi, mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 § ) on säädetty,

arvioinnin tulee tukea opiskelijan myönteisen minäkuvan kehittymistä ja kasvua am-
matti-ihmisenä. Arvioinnin tulee opiskelijan ohjauksen lisäksi tuottaa tietoa opiskelijoi-
den osaamisesta opettajille, työnantajille ja jatko-opintoihin pyrkimistä varten.

4.2 Arvioinnin toteuttaminen

Opiskelijan osaamista on arvioitava muun arvioinnin ohella ammattiosaamisen näy-

töillä (L 601/2005, 25 § ). Koulutuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelmaansa
opiskelijan arvioinnin suunnitelma, johon sisältyy toimielimen hyväksymä suunnitelma
ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista (L 601/2005, 25 a § ).

Kaikki opetussuunnitelman perusteiden mukaiset opiskelijan opintoihin kuuluvat opinto-

kokonaisuudet tulee arvioida ja kaikkien ammatillisten opintojen opintokokonaisuuksien
keskeinen osaaminen tulee osoittaa ammattiosaamisen näytöillä työelämän toiminta-
kokonaisuuksina eli tekemällä käytännön työtehtäviä (ks. kohta 4.3)

Sen lisäksi, mitä laissa ja asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 § ,

A 603/2005, 10 § , 11 § ) on säädetty, opiskelijan arvioinnin tulee olla laadullista eli
opiskelijan osaamista on verrattava opintokokonaisuuksien tavoitteisiin ja niiden poh-
jalta laadittuihin arviointikriteereihin. Arvioinnin on perustuttava opiskelijan itsearviointiin
126 ja arviointikeskusteluun. Arviointikeskustelussa tulee olla mukana opiskelija ja amma-
tillisesta koulutuksesta annetussa laissa (L 601/2005, 25 b § ) määrätyt henkilöt. Opinto-
jaksojen arvioinnilla tulee tukea opiskelijaa opintokokonaisuuksien tavoitteiden saa-
vuttamiseksi.

Arviointimenetelmät tulee valita siten, että ne mittaavat asetettujen tavoitteiden saa-

vuttamista, soveltuvat käytettyihin opiskelumenetelmiin ja tukevat opiskelijan oppi-
mista. Koska opiskelijat osaavat ilmaista osaamisensa eri tavoin, heillä on oltava mah-
dollisuus näyttää osaamisensa muutenkin kuin kirjallisesti. Erityisesti vamman, sairau-
den ja niihin rinnastettavien oppimisvaikeuksien, kuten lukemis- ja kirjoittamishäiriön,
ollessa kyseessä on käytettävä kullekin opiskelijalle parhaiten soveltuvaa arviointi-
menetelmää.
Kaikille opiskelijoille ja kaikille arviointiin osallistuville on tiedotettava ennen opintojen
alkamista arvioinnin periaatteista ja niiden soveltamisesta, kuten arvioinnin tehtävistä,
arvioinnin kohteista ja arviointikriteereistä, arvosanan muodostumisesta, arvosana-
asteikosta ja vaatimustasoista, arvioinnin uusimisesta, arvosanojen korottamisesta ja
opintojen etenemisen edellyttävistä opinnoista, työssäoppimisen ja ammattiosaamisen
näyttöjen arvioinnista, arvioinnin oikaisemisesta, osaamisen tunnustamisesta, arvo-
sanojen tallentamisesta sekä opintokortin ja tutkintotodistuksen sisällöstä.

4.3 AMMATTIOSAAMISEN NÄYTÖT

Sen lisäksi, mitä laissa ja asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 § ,

25 a § , 25 b § , A 603/2005 5 § ) on säädetty ammattiosaamisen näytöistä, toimielimestä,
arvioinnista ja arvioijista, näyttöpaikkojen laadusta ja työturvallisuudesta, ammatti-
osaamisen näytöt on suunniteltava, toteutettava ja arvioitava oppilaitosten ja työpaik-
kojen yhteistyönä opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Ammattiosaamisen näyt-
töjen toteuttamisessa voi hyödyntää tutkintokohtaisia kansallisia ammattiosaamisen
näyttöaineistoja.

Ammattiosaamisen näyttö on annettava kaikista ammatillisten opintojen

opintokokonaisuuksista, myös ammatillisiin opintoihin sisältyvistä muista valinnaisista
opinnoista, jos ne ovat ammatillisia. Yhteisistä opinnoista ja vapaasti valittavista opin-
noista ei anneta erillisiä ammattiosaamisen näyttöjä. Koulutuksen järjestäjän päätök-
sellä ammattiosaamisen näyttö voidaan antaa myös vapaasti valittavista opinnoista,
mikäli ne ovat ammatillisia.
Ammattiosaamisen näyttö voidaan antaa yhdestä tai useammasta opinto-
kokonaisuudesta kerrallaan tai osasta opintokokonaisuutta.

Ammattiosaamisen näyttö on arvioitava arvioinnin kohteittain kohdan 4.4 Arvioinnin

kohteet ja arviointikriteerit mukaisesti.

Ammattiosaamisen näytöt on ajoitettava koko koulutuksen ajalle niin, että opiskelijalla 127
on ollut mahdollisuus oppia ammattiosaamisen näytössä arvioitava osaaminen ennen
osaamisen näyttämistä ja että opiskelijalla on mahdollisuus parantaa suoritustaan
ammattiosaamisen näytöistä saadun palautteen perusteella. Toimielimen hyväksymään
ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamis- ja arviointisuunnitelmaan tulee sisältyä pe-
riaatteet työssäopppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen yhteensovittamisesta.
Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus suorittaa ammattiosaamisen näyttöjä myös ulko-
mailla, ja siitä on sovittava etukäteen.

Sen lisäksi, mitä laissa ja asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 c § , A

603/2005, 3 § ) on opinnoista tiedottamisesta säädetty, koulutuksen järjestäjän on huo-
lehdittava siitä, että opiskelijan saa riittävästi tukea ja ohjausta ammattiosaamisen näyt-
 töjen suorittamiseen. Tukea ja ohjausta tulee saada ennen ammattiosaamisen näyttöjä,
niiden aikana sekä ohjaavana palautteena niiden jälkeen.

4.4 Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit

Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit on johdettava opetussuunnitelman ja näyttö-

tutkinnon perusteissa esitetyistä tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä ja arvioinnista.
Arvioinnin on kohdistuttava työprosessien, työmenetelmien, välineiden, materiaalin,
työn perustana olevan tiedon ja työturvallisuuden hallintaan sekä yhteisiin painotuk-
siin ja kaikille aloille yhteiseen ydinosaamiseen.

Oppilaitoksessa tulee määritellä opintokokonaisuuksien arviointikriteerit seuraavassa

määriteltyjen tyydyttävän, hyvän ja kiitettävän osaamisen tasojen pohjalta.

Tyydyttävä:
Opiskelijan on pystyttävä työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle ja koulu-
tusohjelman mukaisiin tehtäviin joistakin työtaitojen ja tiedollisen osaamisen puutteis-
ta huolimatta. Opiskelijan on osattava käyttää tavallisimpia työmenetelmiä, työväline-
itä ja materiaaleja sekä osattava alan perustehtävät. Opiskelijan on osattava toimia
tutussa ympäristössä ja tutuissa vuorovaikutustilanteissa. Hänen on osattava käyttää
omaksumiaan taitoja ja työn perustana olevaa tietoa harjoitelluissa, usein toistuvissa
tilanteissa. Hänen on osattava ohjattuna etsiä työhönsä liittyvää tietoa sekä esittää se
ymmärrettävästi suullisesti tai kirjallisesti. Hänen tulee tehdä annetut tehtävät ja osata
arvioida itseään ja työnsä onnistumista. Hänen tulee noudattaa työaikoja, työturvallisuus-
ohjeita, muita sopimuksia ja ohjeita sekä neuvotella poikkeamista.

Hyvä:
Opiskelijan on osattava käyttää alan työmenetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja. Hä-
nen on osattava alansa keskeiset työtehtävät. Opiskelijan on osattava toimia erilaisissa
tilanteissa ja ryhmässä sekä käyttää omaksumiaan taitoja ja työn perustana olevaa
128 tietoa uusissa tilanteissa. Hänen on osattava luokitella, vertailla ja jäsentää hankki-
maansa tietoa sekä muokata sitä käyttökelpoiseksi. Opiskelijan on osattava hahmot-
taa työnsä kokonaisuutena. Hänen on osattava ottaa huomioon työpaikkansa
erityistarpeita. Opiskelijan on osattava soveltaa sääntöjä ja ohjeita erilaisissa tilanteissa
ja noudattaa työturvallisuusohjeita. Opiskelijan on tehtävä annetut tehtävät omatoi-
misesti ja arvioitava itseään ja työtään monipuolisesti. Hänen on osattava arvioida tie-
don oikeellisuutta ja luotettavuutta.

Kiitettävä:
Opiskelijan on osattava tietoisesti valita työhönsä sopivimmat työmenetelmät, työväli-
neet ja materiaalit ja käyttää menetelmiä ja välineitä oikein. Hänen on osattava arvioi-
da ja kehittää työskentelytapojaan. Hänen on osattava toimia aktiivisesti ja kannustavasti
erilaisissa tilanteissa, ryhmissä ja sidosryhmien kanssa. Hänen on osattava löytää uusia
ratkaisuja ja osata ratkaista ristiriitatilanteita. Opiskelijan on osattava tehdä omatoimi-
sesti muitakin kuin annettuja tehtäviä. Hänen on osattava kehittää omaa työtään ja
työympäristöään, työturvallisuutta sekä kehittää ja arvioida itseään monipuolisesti voi-
dakseen toimia muuttuvissa oloissa. Opiskelijan on osattava arvioida hankkimansa tie-
don oikeellisuutta ja luotettavuutta. Hänen on osattava luokitella, vertailla ja jäsentää
hankkimaansa tietoa sekä muokata sitä käyttökelpoiseksi ja tehdä johtopäätöksiä. Hänen
on osattava asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, tehdä suunnitelmia ja pohtia erilais-
ten vaihtoehtojen vaikutuksia, niin että hän osaa valita niistä kulloinkin sopivimman.
Opiskelijan on osattava toiminnassaan ottaa huomioon työpaikan erityistarpeita. Hä-
nen on osattava hahmottaa työnsä osaksi työpaikkansa ja sen koko toimintaympäristön
toimintaa.

4.5 OSAAMISEN TUNNUSTAMINEN

Sen lisäksi, mitä laissa ja asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 30 § ,

A 603/ 2005, 12 a § ) on säädetty, tulee osaamisen tunnustamisella välttää opintojen
päällekkäisyyttä ja lyhentää opiskeluaikaa. Osaamisen tunnustamisen edistämiseksi on
kehitettävä erilaisia sitä helpottavia arviointimuotoja.

Siirryttäessä tutkinnosta toiseen tai lukiosta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen

on luettava hyväksi vähintään suoritetut yhteiset opinnot ja vapaasti valittavat opin-
not.

Oppilaitoksessa on verrattava, että tunnustettavat opinnot tai muutoin hankittu osaa-

minen vastaavat opetussuunnitelman perusteiden tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Tar-
vittaessa opiskelijan on osoitettava osaamisen vastaavuus. Jos muualla suoritetuista
opintokokonaisuuksista tai muutoin hankitusta koko opintokokonaisuuden kattavasta
osaamisesta ei ole arvosanaa, tulee järjestää arviointi.

Opintokokonaisuuden osa on voitava lukea hyväksi myös ilman arvosanaa. Opinto- 129
kokonaisuuden osasta suoritetut ammattiosaamisen näytöt tulee hyväksyä osaksi koko
opintokokonaisuudesta annettavaa ammattiosaamisen näyttöä, mikäli näin toteutet-
tujen ammattiosaamisen näyttöjen arviointitiedot on tallennettu kohdan 4.7 mukai-
sesti. Kun opiskelijan aikaisemmat opinnot, toisessa oppilaitoksessa samanaikaisesti
suoritetut opinnot tai muutoin hankittu osaaminen kattavat koko opintokokonaisuuden,
arvosana on merkittävä päättötodistukseen. Opiskelijan aiemmin suorittamat ammatti-
osaamisen näytöt, jotka kattavat koko opintokokonaisuuden keskeisen osaamisen,
tulee merkitä arvosanoineen näyttötodistukseen. Jos arvosana-asteikko eroaa, on käy-
tettävä kohdassa 4.6 olevaa arvosanojen muuntokaavaa. Todistukseen on lisättävä
viitteeksi arvioinnin antaneen oppilaitoksen nimi.
 4.6 Arvosana-asteikko ja arvosanojen muuntaminen

1. Arvosana-asteikko
Arvosana-asteikosta on voimassa, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (A
603/2005, 10 § ) on säädetty.

2. Arvosanojen muuntaminen
Opiskelijaa tulee arvioida sen oppilaitoksen arviointikäytännön mukaan, missä hän
kulloinkin suorittaa opintokokonaisuuksia tai sen osia. Jos eri oppilaitosten arvosana-
asteikot eroavat toisistaan, osaamisen tunnustavan oppilaitoksen on muunnettava ar-
vosanat ja määriteltävä vastaavuus opiskelijan eduksi. Arvosanat tulee muuntaa seu-
raavasti:

Lukion arvosana-asteikko Ammatillisen oppilaitoksen Asteikko

(5– 10) arvosana-asteikko (1– 5) (1– 3)
erinomainen 10 kiitettävä 5 3
kiitettävä 9 kiitettävä 5 3
hyvä 8 hyvä 4 2
tyydyttävä 7 hyvä 3 2
kohtalainen 6 tyydyttävä 2 1
välttävä 5 tyydyttävä 1 1

4.7 Arvosanan antaminen JA ARVIOINTIAINEISTON SÄILYTTÄMINEN

Sen lisäksi, mitä laissa ja asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (L 601/2005, 25 b

§ , A 603/2005, 10 § , 11 § , 13 § ) on säädetty, arvosanat tutkintotodistukseen on
annettava kaikista opetussuunnitelman perusteiden mukaisista opintokokonaisuuksista,
130 myös ammatillisiin opintoihin kuuluvista muista valinnaisista opinnoista. Opinto-
kokonaisuuden arvosanaa annettaessa on painotettava loppuvaiheen osaamista.
Opintojaksojen tai ammattiosaamisen näyttöjen arviointituloksia ei voida mekaanisesti
laskea yhteen eikä jakaa tai painottaa. Opintokokonaisuuden osa on voitava hyväksyä
suoritetuksi myös ilman arvosanaa. Tällöin on varmistettava, että opiskelijalle pysty-
tään antamaan opintokokonaisuudesta arvosana.

Tutkintotodistus on kokonaisuus, joka sisältää sekä päättö- että näyttötodistuksen.

Päättötodistukseen tulevan arvosanan tulee muodostua ammattiosaamisen näytön ja
muun arvioinnin perusteella. Ammattiosaamisen näytöillä on ratkaiseva merkitys si-
ten, että ne on suoritettava hyväksytysti, jotta opintokokonaisuudesta voidaan antaa
arvosana päättötodistukseen. Päättötodistukseen arvosanat tulee merkitä
opintokokonaisuuksittain.

Opintokokonaisuuden ammattiosaamisen näytön arvosanasta päättämisestä on voi-

massa, mitä laissa (L 601/2005, 25 b § ) on säädetty. Näyttötodistukseen annettavasta
ammattiosaamisen näytön arvosanasta tulee opettajien ja työelämän edustajien pää-
sääntöisesti päättää yhdessä.

Sen lisäksi, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (A 603/2005, 11 a § ) on

arviointiaineiston säilyttämisestä ja tallentamisesta säädetty, ammattiosaamisen näy-
tön arvosana tulee tallentaa opintokokonaisuuksittain ja arviointikohteittain kohdan
4.4 Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit mukaisesti. Ammattiosaamisen näytön ar-
vosana on perusteltava arviointiaineistossa. Jos opiskelijan suorittama ammattiosaamisen
näyttö kattaa vain osan opintokokonaisuutta, on kunkin osan arvioinnin perusteena
oleva aineisto tallennettava siten, että opintokokonaisuudesta on mahdollista antaa
ammattiosaamisen näytön arvosana. Ammattiosaamisen näyttöjen arvosanat tulee
merkitä opintokokonaisuuksittain näyttötodistukseen.

Jos 18 vuotta täyttänyt opiskelija on jättänyt pois opinnoistaan liikunnan ja terveys-

tiedon sekä taito- ja taideaineet lain 630/98 12 § :n mukaisesti, kyseisten opintojen
kohdalle merkitään päättötodistukseen viite ja alalaitaan merkintä: toteutettu lain 630/
98, 12 § :n mukaisesti.

Jos yhteisiä opintoja on lisäksi opiskeltu vapaasti valittavina opintoina, ne voidaan yh-
distää päättötodistuksessa yhteisten opintojen arviointiin. Tällöin yhteisten opintojen
laajuus ylittää 20 ov. Päättötodistukseen tulee vapaasti valittavien opintojen yhteyteen
maininta opinnoista ja alaviite: arvioitu yhteisten opintojen yhteydessä.

Valtioneuvoston päättämistä yhteisistä opinnoista (20 ov) on annettava erilliset arvosa-

nat, jotka on merkittävä päättötodistukseen. Ammatillisiin opintokokonaisuuksiin si-
sältyvät yhteiset opinnot on arvioitava ammatillisten opintokokonaisuuksien osana.
Opiskelijalle annettavassa opintokortissa nämä opinnot on eriteltävä osaamisen tun-
131
nustamista ja jatko-opintoja varten.

Työssäoppimisen aikana osoitettu osaaminen on arvioitava niiden ammatillisten opinto-

kokonaisuuksien osana, joihin työssäoppiminen sisältyy. Päättötodistukseen on mer-
kittävä erikseen näkyviin työssäoppimisen laajuus, mutta erillistä arvosanaa ei merkitä.

Opinnäytetyö on arvioitava niiden opintokokonaisuuksien osana, joihin se sisältyy.

Opinnäytetyöstä on annettava myös erillinen arvosana, ja se on merkittävä
päättötodistukseen.
 4.8 ARVIOINNIN uusiminen JA ARVOSANAN KOROTTAMINEN

Arvosanojen korottamisesta ja uusinnasta on voimassa, mitä asetuksessa ammatillises-

ta koulutuksesta (A 603/2005, 12 § ) on säädetty.

4.9 Arvioinnin oikaiseminen

Rehtorille, opettajalle tai muulle arvioinnista päätöksen tehneelle henkilölle esitetyn

oikaisupyynnön jälkeiseen arviointipäätökseen tyytymättömän opiskelijan on haettava
uutta oikaisua kirjallisesti toimielimeltä siten, kuin laissa ammatillisesta koulutuksesta
(L 601/2005, 25 c § ) on säädetty.

4.10 Todistukset

1. Tutkintotodistus

Tutkintotodistus on virallinen asiakirja, jonka sisällössä tulee noudattaa opetus-

suunnitelman tai näyttötutkinnon perusteita. Tutkintotodistuksen antamisesta on voi-
massa, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (A 603/2005, 13 § ) on säädetty.
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan järjestetyssä oppisopimuskoulutuksessa
tutkintotodistus on annettava samoin perustein.

Tutkintotodistuksesta tulee ilmetä, että se koostuu päättötodistuksesta ja näyttö-

todistuksesta. Lisäksi tutkintotodistuksessa tulee olla todistuksen myöntävän koulu-
tuksen järjestäjän tai oppilaitoksen tai kummankin nimi.

Päättötodistusosassa tulee olla seuraavat tiedot:

● opiskelijan nimi ja henkilötunnus

● suoritetun tutkinnon nimi ja laajuus 120 ov/3 vuotta

● suoritetun koulutusohjelman nimi

132 ● tutkintonimike

● suoritetut opinnot opintokokonaisuuksittain valtioneuvoston päätöksen 213/1999

ja valtioneuvoston asetuksen 616/2001 mukaisesti ryhmiteltyinä, niiden laajuudet ja

arvosanat
● opintoviikkoihin sisältynyt opinnäytetyö, sen laajuus, nimi ja arvosana

● opintoihin sisältynyt työssäoppiminen ja sen laajuus sekä työssäoppimisen toimialue

tai laajat tehtävät ilmaistuina enintään kahdella rivillä

● päiväys ja allekirjoitukset

● koulutuksen järjestäjän/oppilaitoksen leima.

Näyttötodistusosassa tulee olla seuraavat tiedot:

● opiskelijan nimi ja henkilötunnus
● suoritetun tutkinnon nimi ja laajuus 120 ov/3 vuotta
● suoritetun koulutusohjelman nimi
● tutkintonimike

● suoritetut ammattiosaamisen näytöt opintokokonaisuuksittain (opintokokonaisuuden

nimi ja laajuus, lyhyt kuvaus opiskelijan suorittamasta ammattiosaamisen näytöstä,

näyttöpaikan nimi, ammattiosaamisen näytön arvosana tai erityisopiskelijoilla lyhyt
sanallinen kuvaus opiskelijan ammattiosaamisen näytöillä todennetusta ammatillisesta
osaamisesta ja ammattitaidosta)
● päiväys ja allekirjoitus (toimielimen puheenjohtaja)

● koulutuksen järjestäjän/oppilaitoksen leima.

Tutkintotodistuksessa tulee olla myös seuraavat tiedot:

● todistuksen myöntävän koulutuksen järjestäjän tai oppilaitoksen yhteystiedot

● koulutuksen järjestäjän tai oppilaitoksen nimi, ellei edellä mainittu

● opetusministeriön myöntämä koulutuksen järjestämislupa

● lainsäädäntö, johon koulutus perustuu

● maininta, että koulutus on toteutettu Opetushallituksen päättämien opetus-

suunnitelman perusteiden mukaisesti (määräyksen hyväksymispäivämäärä ja

diaarinumero)
● maininta, että tutkinto on opetusministeriön hyväksymä (koulutuksen alkaessa voi-

massa olleen ministeriön päätöksen tai asetuksen päivämäärä ja diaari- tai asetus-
numero)
● pohjakoulutusvaatimus ja tutkinnon kansallinen taso

● tutkinnon EY:n luokituksen taso

● tutkinnon tuottama jatko-opintokelpoisuus

● tutkinnon laajuuden, opintovuoden ja opintoviikon määritelmä

● arvosana-asteikko

● ammattien harjoittamisesta johtuvat erityissäännökset.

2. Todistus suoritetuista opinnoista

Sen lisäksi, mitä todistuksen antamisesta on asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta

133
(A 603/2005, 13 § ) säädetty, opiskelijalle annetaan todistus suoritetuista opinnoista,
ammattiosaamisen näytöistä ja aikaisemmin hankitusta osaamisesta. Todistukseen
merkitään arvosanojen lisäksi myös sellaisiin opintokokonaisuuksiin osallistuminen, joista
opiskelija ei ole saanut vielä arvosanaa. Todistukseen kirjataan lisäksi, mitä suorituksia
tutkintotodistuksen saaminen opiskelijalta edellyttää.

3. Erotodistus

Erotodistuksen antamisesta on voimassa, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuk-

sesta (A 603/2005, 13 § ) on säädetty.
 4. KANSAINVÄLISEEN KÄYTTÖÖN TARKOITETTU TUTKINTOTODISTUKSEN/
TODISTUKSEN LIITE

Kansainväliseen käyttöön tarkoitetusta tutkintotodistuksen tai todistuksen liitteen an-

tamisesta on voimassa, mitä asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta (A 603/2005,
13 § ) on säädetty.

4.11 Arviointi erityisopetuksessa

Opiskelijan arvioinnissa tulee noudattaa samoja periaatteita kuin muutoinkin. Kun

opetussuunnitelman tavoitteita on mukautettu lain 630/98 20 § :n ja 21 § 2 ja 3 mom:n
perusteella, siitä on tehtävä merkintä todistukseen. Opiskelijan tulee saada tutkinto-
todistus, vaikka tutkinnon tavoitteita olisikin mukautettu. x) Mukautetuista tavoitteis-
ta on tehtävä alaviitemerkintä sekä päättötodistukseen että näyttötodistukseen. Arvi-
ointi on suoritettava mukautettuihin tavoitteisiin suhteutettuna, jolloin tavoitteille on
laadittava arviointikriteerit. Arvosana-asteikon on oltava sama kuin yleensä käytössä
oleva. Asetuksen 603/2005, 10 § :n mukaan erityisopetuksena järjestettävässä koulu-
tuksessa ammattiosaamisen näytöt voidaan arvioida myös sanallisesti. Opiskelijan on
tiedettävä, että mukautettujen tavoitteiden mukaan suoritettu koulutus saattaa vai-
kuttaa jatko-opintoihin pääsyyn ja niissä menestymiseen.

Jos opinnot jäävät olennaisilta osin puutteellisiksi, on tutkintotodistuksen sijasta an-

nettava todistus suoritetuista opinnoista. Sen liitteenä tulee antaa selvitys siitä, mitä
opiskelija parhaiten osaa.

x) Kaikissa tutkinnoissa ja opintokokonaisuuksissa tavoitteita ei voida mukauttaa.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa, lähihoitaja on otettava huomioon, että mikä-
li opiskelun tavoitteita on mukautettu merkittävästi, opiskelija ei voi saada tutkinto-
todistusta eikä terveydenhuollon ammatinharjoittamisoikeutta. Lääkehoitoa koskevaa
mukauttamista ei voida tehdä.
134
4.12 Maahanmuuttajaopiskelijoiden arviointi

Maahanmuuttajaopiskelijoiden ja muiden eri kieli- ja kulttuuriryhmien opiskelijoiden

oppimistulokset tulee arvioida samalla tavalla kuin muidenkin opiskelijoiden. Tietoja ja
taitoja tulee arvioida sellaisilla menetelmillä, että kielitaidon mahdollinen puutteelli-
suus ei vaikuta arvosanaa heikentävästi.

Jos suomi tai ruotsi ei ole opiskelijan äidinkieli, on hänen opintojaan arvioitava suomi/
ruotsi toisena kielenä -tavoitteiden mukaisesti myös siinä tapauksessa, ettei hänelle
ole erikseen järjestetty suomi/ruotsi toisena kielenä -opetusta. Mikäli opettaja ja opis-
kelija yhdessä arvioivat opiskelijan suomen/ruotsin kielen taidon äidinkielisen tasoisek-
si, osaaminen tulee arvioida äidinkieli, suomen/ruotsin kieli -tavoitteiden mukaan.
Päättötodistukseen on merkittävä, kumman tavoitteiden mukaisesti suorituksia on ar-
vioitu, kuitenkin asteikolla 1– 5.

Jos opiskelija ei ole opiskellut ruotsia/suomea toisena kotimaisena kielenä,

päättötodistukseen on merkittävä, mitä hän on sen tilalla opiskellut.

Oppilaitoksen opiskelijalla, jonka äidinkieli on muu kuin oppilaitoksen opetuskieli, on

oltava ennen ammattiosaamisen näyttöä sellainen kielitaito, että hän ymmärtää näyt-
töihin liittyvät ohjeet ja määräykset. Tuen tarve on tunnistettava ja sen perusteella
suunniteltava tukitoimet yhdessä oppilaitoksen, työelämän edustajan ja opiskelijan
kanssa. Ammattiosaamisen näytön arvioijat ja näytön toteutukseen osallistuvat tulee
tarvittaessa valmentaa siihen, miten kulttuuriset tekijät vaikuttavat yksilöiden väliseen
viestintään. Lisäksi näytön toteutukseen osallistuvat ja näytön arvioijat tulee valmen-
taa selkeän kielen käyttöön ohjeita annettaessa

6 OPETUSSUUNNITELMA

Opetussuunnitelman laadinta

Lain 630/98 14 § :n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä koulutusta varten

opetussuunnitelma, jonka tulee perustua tässä asiakirjassa oleviin opetussuunnitelman
perusteisiin. Se tulee hyväksyä erikseen suomen-, ruotsin- ja saamenkieliseen opetuk-
seen sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaan opetukseen. Opetussuunnitelma on
laadittava siten, että se mahdollistaa opiskelijoiden yksilölliset valinnat.

Oikeus saada riittävää opetusta ja ohjausta

Opetussuunnitelmassa on huolehdittava siitä, että opiskelijalla on oikeus saada riittä-

västi opetusta ja tarvitsemaansa ohjausta koulutuksen järjestämistavasta riippumatta
oppilaitoksen jokaisena työpäivänä. Opiskelijan on saatava riittävästi ohjausta ja tukea 135
myös työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen aikana.

Koulutuksen järjestäjän on vastattava myös opiskelijan itsenäisten opintojen etenemi-

sestä siten, että opiskelutehtävät suunnitellaan, opiskelijoiden työskentelyä ohjataan
ja tavoitteiden saavuttamista arvioidaan. Itsenäistä opiskelua tulee seurata ja tarvitta-
essa tulee antaa tukiopetusta. Lähiopetuksen ja opettajan ohjauksen tulee olla kes-
keistä opintojen alkuvaiheessa. Kun opiskelijan itseohjautuvuus kehittyy opintojen ede-
tessä, itsenäisen opiskelun määrää ja opiskelijan vastuuta työ- ja opiskelutehtävistä
tulee lisätä vähitellen, jolloin opettajan tehtävä painottuu suunnitteluun, seurantaan
ja arviointiin. Opintojen laajuus ja tavoitteet on määritelty siten, että ne edellyttävät
 opiskelijalta 40 tunnin työpanosta viikossa. Oppilaitoksen on huolehdittava siitä, että
tavoitteet saavutetaan.

Opetussuunnitelman sisältö

Opetussuunnitelmaan tulee sisällyttää kaikkia koulutusaloja ja tutkintoja varten yhtei-

nen osa ja tutkinnoittain eriytyvät osat. Yhteisessä osassa määritellään kaikille koulutus-
aloille yhteisten periaatteiden ja menettelytapojen ohella tarvittavin osin
koulutusalakohtaisesti eriytyvät osat.

Yhteisen osan tulee sisältää

● keskeiset arvot ja toiminnan kehittämisstrategiat ja suunnitelma opetukseen liitty-
västä
● yhteisöllisyyttä vahvistavasta toiminnasta, joka tarjoaa mahdollisuuden arvo-

pohdintaan jakulttuuriperintöön perehtymiseen

● koulutukselle asetetut tehtävät sekä tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttami-

seksi
● koulutuksen järjestämisen peruskoulutuksena ja näyttötutkintona

● opetuksen järjestämisen (lähi-, etä-, monimuoto-opetus, oppisopimuskoulutus)

● henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laadintaperiaatteet

● osaamisen tunnustamisen periaatteet

● opintojen tarjonnan yhteistyössä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa

● opinto-ohjaukseen liittyvien tukipalvelujen järjestämisen

● suunnitelman kodin ja oppilaitoksen yhteistyön toteutuksesta

● suunnitelman opiskelijahuollon järjestämisestä sekä opiskelijoiden ja oppilaitosyhteisön

hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisestä

● työssäoppimisen järjestämisen periaatteet ja menettelytavat

● erityisopetuksen ja siihen liittyvien tukipalvelujen järjestämisen periaatteet

● maahanmuuttajaopiskelijoiden opetuksen järjestämisen periaatteet

● opiskelijan arvioinnin ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisen periaatteet

136 ( L 601/2005, 25 a § ) henkilöstön ammattitaidon kehittämissuunnitelman: tavoitteet,

toteutuksen ja menetelmät, joilla kehitystä arvioidaan
● kaikille aloille yhteisen ydinosaamisen ja yhteisten painotusten toteuttamisen peri-

aatteet
● itsearvioinnin toteuttamissuunnitelman.

Tutkinnoittain tulee tehdä suunnitelma

● opintojen järjestämisestä

● yhteisten opintojen ja ammatillisten opintokokonaisuuksien tarkennetuista tavoit-

teista ja sisällöistä sekä opinnoissa etenemisestä

● opintokokonaisuuksien muodostumisesta: opintojaksoista, projekteista ja muista
● opiskeltavista kokonaisuuksista sekä työssäoppimisesta
● opiskelijan arvioinnin toteuttamisesta siten, että se sisältää toimielimen hyväksymän

● suunnitelman ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista

● opintokokonaisuuksien arvioinnista siten, että se sisältää opintokokonaisuuksien

varviointikriteerit ja – menetelmät sekä kaikki arvosanojen saamiseksi vaadittavat opinto-

suoritukset
● osaamisen tunnustamisesta.

Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma
● Jotta yksilöllinen valinnaisuus toteutuu, opetussuunnitelman pohjalta laaditaan hen-

kilökohtaiset opiskelusuunnitelmat, joissa on otettava huomioon opiskelijan valinnat,

osaamisen tunnustaminen, työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt.

137
 Liite 7 a

138
Liite 7 b

139
 Liite 8

LOMAKE NÄYTÖN ARVIOINNIN TALLENTAMISELLE

Opintokokonaisuus • näytettävänä opintokokonaisuuden osa

• näytettävänä koko opintokokonaisuus
Opiskelija Tutkinto / Koulutusohjelma / Ryhmä

Oppilaitos Näytön ajankohta

Näytön suorituspaikka

Lyhyt kuvaus näytöstä

ARVIOINTI
työelämän
Arviointikohteet opiskelija opettaja yht. arv.
edustaja
1. Työprosessin hallinta

2. Työtehtävän hallinta

3. Työn perustana olevan tiedon hallinta

4. Työturvallisuuden hallinta

5. Ydinosaaminen

6. Yhteiset painotukset

PERUSTELUJA

140 SUUNNITELMA NÄYTÖN TÄYDENTÄMISESTÄ / UUSIMISESTA

Paikka ja aika
_______________________________ ___ / ___ ________

Allekirjoitukset ja nimen selvennykset

Opiskelija Työelämän edustaja Opettaja

 Liite 9

NÄYTTÖTODISTUS

LOGISTIIKAN PERUSTUTKINTO, 120 ov/3 vuotta

Kuljetuspalvelujen koulutusohjelma, autonkuljettaja

Matti Muikku (101085- 5555)

Opinnot Opintojen laajuus Arvosana

Ammatilliset opinnot, 90 ov

Logistiikan perustaidot 20 ov kiitettävä 55

Tavarankäsittely trukilla ja muilla tavarankäsittely
-laitteilla sekä asiakirjojen laadinta. Tukkuvarasto Oy.

Ajoneuvon huoltaminen 5 ov hyvä 4

Määräaikaishuoltojen suorittaminen yhteistyöyritysten
kanssa. Uudenmaan ammattiopisto.

Kuljettaminen 24 ov hyvä 3
Jakeluliikenteen kuorma-auton kuljettajana
toimiminen. Korhosen kuljetus Oy.

Kuormankäsittely 16 ov hyvä 3
Kappaletavarakuorman suunnittelu ja tekeminen.
Kuormankäsittelylaitteiden käyttö. Korhosen kuljetus Oy.

Kuorma-autotekniikka 5 ov hyvä 4
Kuorma-auton määräaikaishuollon suorittaminen.
Korhosen kuljetus Oy:n huoltohalli.
141
Tavaraliikenteen suoritealakohtainen erikoistuminen 15 ov hyvä 3
Juomien jakeluauton kuljetustehtävät.
Oy Sinebrychoff Ab.

Yhdistelmäajoneuvon käsittely 5 ov hyvä 4

Varsinaisen ajoneuvoyhdistelmän kytkeminen ja
käsittely. Uudenmaan ammattiopisto Oy.

31.5.2006

________________________
toimielimen puheenjohtaja leima
 (Nimi) oppilaitos kuuluu (koulutuksen järjestäjän nimi), jolla on opetusministeriön myöntämä koulutuksen
järjestämislupa (pvm, dnro).
Oppilaitoksen yhteystiedot:
Osoite
puh.
e-mail:
internet:

Koulutus on opetusministeriön ja Opetushallituksen alaista ja sitä säätelee ammatillisesta koulutuksesta

annettu laki (630/98) ja asetus (811/98).

Koulutuksessa on noudatettu Opetushallituksen määräystä opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteista

(23.04.2001, Dnro 25/011/2001).

Tutkinto on perusopetuksen jälkeinen opetusministeriön hyväksymä (1.3.2002, A 216/2001) ammatillisen

peruskoulutuksen tutkinto.

Ammatillinen perustutkinto sijoittuu EY:n luokituksen tasolle 3 (85/368/ETY).

Tutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin.

Tutkinnossa 120 opintoviikkoa (ov) vastaa kolmen vuoden opintoja, 40 opintoviikkoa vastaa yhden vuoden
ja yksi opintoviikko 40 tunnin opintoja.

Arvosana-asteikko Kiitettävä 5
Hyvä 4 ja 3
Tyydyttävä 2 ja 1

Ammatinharjoittamisesta johtuvat erityissäännökset: --

142
Miten ohjaat työssäoppijoita Miten ohjaat työssäoppijoita
Terttu-projekteissa kehitetty koulutusmateriaali
työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille

Miten ohjaat työssäoppijoita

Terttu-projekteissa kehitetty koulutusmateriaali
työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille

Koulutusmateriaali auttaa työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajia

ohjaamaan työssäoppimaan tulevia opiskelijoita. Siinä käsitellään
ammatillisen koulutuksen, työssäoppimisen ja näyttöjen periaatteet.
Työpaikkaohjaaja saa tietoa ja vinkkejä opiskelijoiden ohjaukseen, oppimisen
tukemiseen ja työssäoppimisen ja näyttöjen arviointiin.

Pakarituvantie 4-5
PL 39, 00411 Helsinki
Puh (09) 530 41
Fax (09) 566 3038
www.kuntoutussaatio.fi Pirjo Lehtoranta
terttu@kuntoutussaatio.fi
Harri Leivo
Seija Haapasalo