Ralli

Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee moottoriurheilun lajia. Rallin muita merkityksiä on täsmennyssivulla ralli.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa
muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen
mukaan.

Jari-Matti Latvala, Suomen rallien 2010, 2014 ja 2015 voittaja, ajamassa Focustaan Muuramen
testierikoiskokeella.
Ralli on moottoriurheilulaji, jossa kilpailuvälineinä toimivat tavallisiin tuotantohenkilöautoihin
pohjautuvat, vaikkakin teknisesti varsin paljon tavallisista henkilöautoista eroavat autot.
Rallikilpailut käydään useimmiten etappikilpailuina yleisillä teillä, johon kuuluu sekä
siirtymätaipaleita että suljetuilla teillä käytäviä pikataipaleita eli erikoiskokeita, joiden ajat
ratkaisevat lopputulokset.
Rallia voidaan ajaa kaikilla alustoilla, kuten asvaltilla, soralla, lumella ja jäällä. Englannin kielen
sana rally merkitsi alun perin kokoontumisajoja.

Sisällys
• 1 Historiaa
• 2 Ralliautojen ryhmäjako
• 2.1 WRC / A-ryhmä
• 2.2 Super 2000
• 2.3 N-ryhmä
• 2.4 F-ryhmä
• 2.5 B-ryhmä
• 3 Kakkoskuljettaja ja nuotit
 • 4 Huolto
• 5 Kilpailuja
• 6 Lähteet
• 7 Aiheesta muualla
• 7.1 Kuvia ja videoita suomen ralleista ja rallisprinteistä

Historiaa
Nykyajan rallikilpailut ovat jatkoa autourheilun alkuaikoina järjestetyille maantiekilpailuille.
Ensimmäinen virallinen autokilpailu järjestettiin Ranskassa heinäkuussa 1894 ja tehtävänä oli 126
kilometrin ajo Pariisista Roueniin. Kilpailuun osallistui alkukarsinnan jälkeen 19 autoa, joista
yhdeksän oli bensiinikäyttöisiä ja loput höyryvoimalla liikkuvia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa
suoritettiin ensimmäinen autokilpailu vuonna 1896 Lontoosta Brightoniin. Ensimmäisenä suuren
luokan kansainvälisenä retkeilyajona syntyi – alun perin lähinnä rikkaiden turistien
houkuttelemiseksi tammikuussa hiljaiseen Monacoon – vuonna 1911 Monte Carlo -ralli, jossa
kilpailijat saapuivat Monte Carloon yhdestätoista etukäteen määrätystä lähtöpisteestä eri puolilta
Eurooppaa.[1]
Varhaisimmat merkit autourheilun leviämisestä Pohjoismaihin löytyvät Ruotsista, jossa ajettiin
kilpaa maantiellä ensimmäisen kerran vuonna 1904. Ensimmäinen maantieajo Göteborgista
Tukholmaan järjestettiin vuonna 1906. Suomen ensimmäinen virallinen autokilpailu järjestettiin
helmikuussa 1910 Viipurissa, jossa Papulanlahden jäälle aurattua 800 metrin rataa kierrettiin 12
kertaa. Vielä saman vuoden aikana kilpailtiin autoilla myös Hipposradalla Tampereella.
Suomalaisen autourheilun ensimmäinen pitkä kilpailu järjestettiin vuonna 1923 reitillä Helsinki–
Tornio–Tukholma Pohjanlahden ympäri ajaen. 1930-luvun aikana sai alkunsa myös autoilla
suoritettava suunnistus- ja tarkkuusajo. Ensimmäistä varsinaista kotimaista rallia saatiin odottaa
kuitenkin vuoteen 1951 saakka, jolloin Suomen Autoklubin Jyväskylän osasto järjesti ensimmäiset
Jyväskylän Suurajot – näin siitä huolimatta, että suomalaisia oli osallistunut jo vuosien 1934 ja
1935 Monte Carlo -ralleihin.[1]
Autojen tullessa nopeammiksi ja niiden lukumäärän kasvaessa alkoivat yleisillä teillä järjestetyt
autokilpailut muodostua vaarallisiksi. Alkuperäisten rallien luonnetta jouduttiin liikenteen
lisääntyessä muuttamaan, kunnes monien kehitysvaiheiden jälkeen – lähinnä vasta 1950-luvulla –
päädyttiin järjestelmään, jossa rallin ratkaisuvaiheet tapahtuvat muulta liikenteeltä suljetuilla
alueilla suoritettavissa erikoiskokeissa.[1] Rallien kehittyminen entistä urheilullisemmiksi ja niiden
mainonnallisen merkityksen voimistuminen johti siihen, että useat autovalmistajat perustivat omia
rallitallejaan 1950-luvulta lähtien. Rallitallien synty puolestaan merkitsi autourheilun nopeaa
muuttumista harrastelusta kohti täyttä ammattimaisuutta, ja yksityisyrittäjien mahdollisuudet
menestyä suurralleissa hupenivat käytännössä olemattomiksi.[2]
Ralliautoilun maailmankeskukseksi muodostui Eurooppa, jossa ralli-innostus vilkastui
huomattavasti toisen maailmansodan jälkeisen autoja ja liikennettä koskeneen pula- ja
säännöstelykauden loputtua. Rallin EM-sarja käynnistyi vuonna 1953, ja ensimmäinen rallin
Euroopan mestari oli länsisaksalainen Porschella ja Fiatilla ajanut Helmut Polensky. Ensimmäinen
pohjoismainen rallin Euroopan mestari oli Ruotsin Gunnar Andersson (Volvo) vuonna 1958 ja
ensimmäinen suomalainen Rauno Aaltonen (Mini) vuonna 1965.[3] Jyväskylän Suurajot suoritettiin
EM-sarjan osakilpailuna ensimmäisen kerran vuonna 1959.[4]
Huomattavia kilpailuja syntyi myös Euroopan ulkopuolella; näitä ovat olleet esimerkiksi Keniassa
vuodesta 1953 järjestetty Safari-ralli ja vuonna 1957 ensimmäisen kerran ajettu Argentiinan ralli.[5]
Suomessa virisi 1960-luvun alkuvuosina voimakas yleinen kiinnostus rallia kohtaan etenkin
suomalaisten kuljettajien menestyttyä kansainvälisissä ralleissa. Minillä lukuisia voittoja
saavuttaneet Timo Mäkinen ja Rauno Aaltonen loivat vuosina 1963–1964 käsitteen "The Mini
Finns", ja muita 1960-luvun suomalaisia rallitähtiä olivat Pauli Toivonen, Esko Keinänen, Simo
Lampinen, Leo Kinnunen, Jorma Lusenius ja Onni Vilkas.[6]
Rallin maailmanmestaruussarja perustettiin vuonna 1973, ja ensimmäisenä vuonna siihen kuului 13
osakilpailua. Osakilpailujen määrä on vuosittain hieman vaihdellut. Vuonna 2015 rallin MM-sarjaan
kuului samoin 13 osakilpailua, ja vuoden 2015 loppuun mennessä MM-sarjassa oli ajettu yhteensä
549 rallia.[7] Maailmanmestaruus oli aluksi automerkkikohtainen, vuodesta 1977
kuljettajakohtainen. Ensimmäinen henkilökohtainen rallin maailmanmestari oli Italian Sandro
Munari ja ensimmäinen suomalainen Markku Alén heti seuraavana vuonna, 1978.[8] Toistaiseksi
viimeinen suomalainen rallin maailmanmestari on vuoden 2002 mestaruuden saavuttanut Marcus
Grönholm.[9]

Ralliautojen ryhmäjako

Saab 96 V4 historiallisten autojen rallissa

Juuso Pykälistön Peugeot 206 Ruotsin rallissa 2003

Ford Escort yksi maailman menestyneimmistä ralliautoista. (Yllä Escort mk2)

WRC / A-ryhmä
Pääartikkeli: World Rally Car

WRC-autossa (World Rally Championship) lähtökohtana on sarjatuotantoauto, jota on vuoden

aikana valmistettu vähintään 25 000 kappaletta. Korin pitää säilyä alkuperäisen näköisenä, vaikka
esimerkiksi puskureiden ja siipien vaihtaminen on sallittua. Auton vähimmäispituus on 4 metriä, ja
vähimmäispaino 1230 kg. Autoon saa rakentaa nelivedon, vaikka siihen ei olisi sarjatuotantomallina
sellaista saatavilla. Moottorilohko pitää olla sarjatuotantomallista, mutta sen saa ahtaa.
Maksimitilavuus oli 2000 cm³, ja ahtoilman virtausta rajoitettiin 33 mm kuristimella, jolla
moottorien tehot jäävät jonkin verran yli 300 hevosvoiman. Vuonna 2011 siirryttiin 1600 cm³
turbomoottoreihin ja lisäksi autojen elektroniikkaa, esimerkiksi tasauspyörästöjen lukkojen
tietokoneohjausta, karsitaan kulujen vähentämiseksi. Vuonna 2017 uudet säännökset sallivat 1600
cm³ turboahdetun moottorin, jonka ahtoilman virtaus rajoitetaan 36 mm kuristimella. Tämä ja
kaikki muut muutokset sallivat noin 380 hevosvoiman tehot. Uudet säännökset myös kieltävät
kaikki ajamiseen vaikuttavat rajoittimet, jolloin ainoaksi tietokoneeksi jää moottorin toimintoja
ohjaava ECU (Engine Control Unit). Autoissa on nyt myös aktiiviset keskitasauspyörästöt.[10]

Super 2000
Pääartikkeli: Super 2000

Super 2000 -luokka sijoittuu virityssäännöiltään suurin piirtein A- ja N-ryhmän välimaastoon. Auto
on nelivetoinen, moottori on kaksilitrainen vapaasti hengittävä ja käyntinopeudeltaan enintään
8500 k/min. Autossa on tehoa noin 280 hevosvoimaa ja vääntöä noin 250 newtonmetriä.
Voimansiirto on mekaaninen.
Hinnaltaan Super 2000 -autot ovat huomattavasti WRC-autoja edullisempia. Vuonna 2007 Super
2000 -luokan autoilla ryhdytään kilpailemaan N-ryhmän rinnalla tuotantoautojen
maailmanmestaruudesta. Lisäksi SM-sarjassa ryhdytään käyttämään Super 2000 -kalustoa. Vuonna
2011 rallin MM-sarjassa siirrytään S2000-autoihin perustuviin 1600-kuutioisiin, turbomoottorisiin
kilpureihin.

N-ryhmä
Pääartikkeli: N-ryhmä

N-ryhmäluokituksessa täytyy olla vuoden aikana valmistettu vähintään 2 500 samanlaista

sarjatuotantohenkilöautoa. Muutoksia sallitaan vähemmän kuin A-ryhmässä. Ahtoilman rajoitin on
N-ryhmässä 32 mm. FIA esitteli N-ryhmän vuonna 1982 korvaamaan silloisen numeroluokituksen
ryhmä 1:n.

F-ryhmä
Pääartikkeli: F-ryhmä

F-ryhmä on Suomessa toimiva suosittu luokka kaksivetoisille ja ilman turboa toimiville 1- 2- N- ja

A-ryhmiin luokitelluille ralliautoille, joiden FIA:n kansainvälinen luokitus on päättynyt. Näin F-
ryhmään tulee koko ajan uutta kalustoa, kun autojen kansainvälinen luokitus on voimassa
ainoastaan seitsemän vuotta sen valmistuksen päättymisestä. Erityisessä suosiossa F-ryhmässä ovat
perinteisesti olleet Ford Escort MkI&II, Toyota Starlet, Toyota Corolla Coupe GT, Opel Manta,
Opel Ascona, Opel Kadett, Opel Astra, Volvo 240, VW Golf I-III sekä BMW E36

B-ryhmä