Test Bank for Sociology Pop Culture to Social Structure 3rd Edition

Brym Lie 1111833869 9781111833862

Full link download
Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-sociology-pop-culture-to-social-
structure-3rd-edition-brym-lie-1111833869-9781111833862/

Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-sociology-pop-culture-to-social-
structure-3rd-edition-brym-lie-1111833869-9781111833862/

CHAPTER 2 - CULTURE
Questions included in web quizzing are marked in bold
Student Learning Objectives
After reading Chapter 2, students should be able to:
1. Define culture and its main functions.
2. Explain how culture helps humans adapt and thrive in their environments.
3. Recognize how culture can make people freer.
4. Analyze the ways in which culture is becoming more diverse, multicultural, and globalized.
5. Recognize how culture can place limits on people’s freedom.

Multiple Choice Questions

1. Sociologists call all the ideas, practices, and material objects that people create to deal with
real-life problems .
a. abstractions
b. culture
c. norms
d. methods
e. sociology
ANS: b TYPE: factual PG: 29 SOURCE: pickup LO: 1
2. The sociological concept of culture
a. is limited to what is commonly called “popular culture.”
b. is limited to what is commonly called “high culture.”
c. has the same meaning as “mass culture.”
d. includes “high,” “popular,” and “mass” culture, as well as ordinary aspects of everyday
life.
e. cannot be applied to everyday experience.

ANS: d TYPE: conceptual PG: 29 SOURCE: new LO: 1

3. What is the difference between society and culture?

a. Society is a group of people who share territory and may share culture.
b. Cultures are generally more geographically defined than societies.
c. Societies refer to shared practices; cultures are shared boundaries.

31
Chapter Two Culture

d. Society is shared, culture is not.

e. There is no difference in meaning between society and culture.

ANS: a TYPE: conceptual PG: 29 SOURCE: new LO: 1

4. Which of these is not one of the reasons that humans have been better able to survive
than other animals over hundreds of thousands of years?

a. they were smarter than other animals

b. they created cultural survival kits
c. they had more sophisticated brains than other animals
d. their means of survival were flexible and complex
e. they had greater physical endowments than other animals

ANS: e TYPE: factual PG: 30 SOURCE: new LO: 1

5. The three main tools in the human cultural survival kit are .

a. symbols, production, language

b. abstraction, production, cooperation
c. norms, values, technology
d. cooperation, symbols, language
e. thinking, feeling, sensing

ANS: b TYPE: conceptual PG: 30-31 SOURCE: new LO: 2

6. Human survival was based on the capacity to create general ideas or ways of thinking
that are not linked to specific or particular instances. These ideas are called .

a. abstractions
b. culture
c. norms
d. methods
e. sociology

ANS: a TYPE: factual PG: 30 SOURCE: pickup LO: 2

7. When Kyle holds up two fingers in the peace sign, she is using .
a. values
b. a symbol
c. a norm
d. a method
e. sociology

ANS: b TYPE: applied PG: 30 SOURCE: modified LO: 2

32
Chapter Two Culture

8. Which of these is not a reason that symbols are considered an important part of culture?

a. Symbols communicate meaning.

b. Animals besides humans can learn to interpret symbols.
c. Symbols enable communication about abstract ideas.
d. Symbols enable us to create categories and classify experience.
e. Symbols allow humans to generalize from their experience.

ANS: b TYPE: conceptual PG: 30 SOURCE: new LO: 2

9. Saying “please” and “thank you” when asking for and receiving something is an example of
.

a. abstracting
b. creating
c. a norm
d. a method
e. sociology

ANS: c TYPE: applied PG: 30 SOURCE: new LO: 2

10. Norms and values are primarily the result of which essential human capability?

a. abstraction
b. production
c. cooperation
d. emotions
e. competition

ANS: c TYPE: conceptual PG: 30 SOURCE: new LO: 2

11. Ideas or standards for what is right or wrong, good or bad, and other types of judgments
are called .

a. abstractions
b. symbols
c. norms
d. values
e. cooperation

ANS: d TYPE: conceptual PG: 30 SOURCE: new LO: 2

12. Which of these is the best example of material culture?

a. waving to say hello

b. a computer

33
Chapter Two Culture

c. respect for authority

d. cooperation
e. standing for the national anthem

ANS: b TYPE: factual PG: 31 SOURCE: new LO: 2

13. Which of these is an example of nonmaterial culture?

a. housing
b. a computer
c. respect for authority
d. fashion
e. fast food

ANS: c TYPE: factual PG: 31 SOURCE: new LO: 2

14. Our houses, the tools we use, and the clothes we wear are all examples of culture.

a. material
b. nonmaterial
c. manifest
d. formal
e. abstract

ANS: a TYPE: applied PG: 31 SOURCE: pickup LO: 2

15. When humans make and use tools and techniques that improve their ability to take what
they want from nature, they are engaged in .

a. production
b. abstraction
c. cooperation
d. conflict
e. socialization

ANS: a TYPE: conceptual PG: 31 SOURCE: modified LO: 2

16. When symbols are strung together systematically in order to communicate particular
thoughts, this is termed .

a. gesturing
b. kinesics
c. language
d. signaling
e. production

34
Chapter Two Culture

ANS: c TYPE: conceptual PG: 31 SOURCE: pickup LO: 2

17. Sociologists think of language as

a. the least important component of the cultural tool kit.

b. a cultural invention that separates humans from other animals.
c. more important in advanced cultures than in less developed cultures.
d. material culture.
e. the part of culture that is least likely to change.

ANS: b TYPE: conceptual PG: 31 SOURCE: new LO: 2

18. Which of these is not an explanation for the importance of human language?

a. it enables us to pass knowledge from one generation to the next

b. it enables humans to share understandings
c. it enables us to make plans for the future
d. it permits the development of culture
e. it permits the use of even the simplest tools

ANS: e TYPE: conceptual PG: 31 SOURCE: modified LO: 2

19. The Sapir-Whorf thesis maintains that

a. there is a connection between language, thought, and experience.

b. only children are able to learn new languages.
c. language and thinking are not related.
d. language is a cultural invention that sets humans apart from other animals.
e. humans are capable of learning an infinite number of languages.

ANS: a TYPE: conceptual PG: 31 SOURCE: modified LO: 2

20. The controversial aspect of the Sapir-Whorf thesis is the suggestion that

a. speech patterns are the way we interpret experience.

b. we form speech patterns around what we experience.
c. language influences how we see the world.
d. people around the world see colors differently.
e. men and women speak differently in most languages.

ANS: c TYPE: conceptual PG: 31 SOURCE: modified LO: 2

21. Research on the connection between language and experience indicates that

a. there is no connection between language and experience.

b. language can affect perception, as in how sexist terms encourage women to be seen as

35
Another document from Scribd.com that is
random and unrelated content:
Augustin ja Alman salavihkaisista, mutta ilmeikkäistä katseista emmekä
ruukinparin yksimielisestä ihastuksesta nuoreen morsiameen. Emme
mainitse majuristakaan, sillä hän oli hyvin harkiten päättänyt jäädä
kotiinsa huomispäivään asti. Huomispäivä… siinä kiertelivätkin koko
seurueen ajatukset.
XXV.

Elokuun 15 päivä oli tullut.

Tuskin olivat ensimäiset päivänsäteet luoneet purppuraansa Ombergin

huipulle, kun ylijahtimestari oli täydessä puuhassa muutamien reippaiden
renkimiesten keralla vapaalla aukeamalla, jonkun matkan päässä vuoren
korkeimmalta kohdalta.

Etumaiseksi puoliympyrään oli asetettu naisten penkit ja niiden taakse

varattu jonkinmoinen permanto herrojen seisomapaikaksi. Kekseliäs
toimeenpanija ei ollut jättänyt käyttämättä ainoatakaan paikkaa, mistä oli
jotakin näköalaa: yksinpä puihinkin naulattiin istumalautoja alapuolelle
asetettuine tikapuineen niiden käytettäviksi, jotka olivat kyllin rohkeita
luottaakseen niin ilmaviin mukavuuksiin.

Puoliympyrää vastapäätä, kauimpana siellä, mistä tie vei Yhdelletoista

pyökille, olivat määrätyt pilkat, joiden järjestämiseksi ylijahtimestari
erittäin innostuneena työskenteli sekä ajatuksillaan että teoillaan. Ja
erään tällaisen pilkan ympärille, juuri sen, jonka piti ratkaista kaikissa
maanäärissä niin laajalti puhuttu kosintariita, pystytettiin vihdoin kevyt
lautavaja, joka oli valmistettu siten, että ylinnä latvassa olevan
rautahakasen irroittuessa kaikki laudat kerrallaan putosivat paljastaen
pilkan kaikkien nähtäväksi…

Alhaalla oleva ruokakello soitti jo ensimäisen kerran puolta yhdeksää,

ja vihdoinkin kaikki valmistukset olivat suoritetut. Silloin ylijahtimestari
kohotti silmänsä ja loi ylen tyytyväisen katseen kaikkiin töihinsä, jotka
hän huomasi erinomaisen hyviksi. Erittäin hyvillä mielin hän meni
kotiinsa kuiskutellakseen jotakin rakkaan, vanhan "lohikäärmeensä"
kanssa ja senjälkeen tervehtääkseen sekä saapuneita että odotettuja
vieraita, joiden piti pihalle rakennetussa suurenmoisessa teltassa nauttia
aamiainen ennen juhlaa.

Yhdeksän tienoissa nähtiin suurten ihmisjoukkojen virtaavan vuorelle

päin kaikilta Itägöötan lakeuksilta, ja ristiin rastiin viillätti Vetter veneitä
eri tahoilta. Ennen pitkää vilisi metsä juhlapukuisia renkejä, piikoja ja
neitsyitä, akkoja ja ukkoja, joiden joukossa, aivan kuin kukkana
kaalimaassa, sieltä täältä pilkisti esiin virkatakki tahi nauhoilla koristettu
naistenhattu. Pian kaikki tyhjät paikat, lukuunottamatta niitä, jotka
ylijahtimestari oli määrännyt vierailleen, olivat niin täynnä, että
puoliympyrään asetettujen vahtien kovakouraisuus usein joutui
jokseenkin kovalle koetukselle. Joka puussa kiikkui poikia, jotka
kovaäänisin hurraahuudoin liittyivät yleiseen naurunrämäkkään, kun
lahonnut oksa taipui odottamattoman taakan painosta ja nuoret viikarit
rypäleinä putosivat alempana seisovien päälle.

— Meinaatkos, — lausui syvän harkinnan jälkeen eräs länsigööttalais-

talonpoika naapurilleen viitaten kahden puun välissä olevaan naruun, —
meinaatkos, että tuo on tehty komelianteil'?

— Taitaavat meinata ampuu niit', jahka ne tulee nuoran kesel'!

— Mut vissiinkii ne saa hyvin hyvän palkan, voishaa sattuu, että joku
osuis oikiaa!

— Sellaistha ne kait ei tee! — tuumi edellinen. — Tuollaiset ne

oovvatten niin ketterii, että ne livahtaa kuin lohenpoikaset — ja ne viel'
osaa kääntää ihmisten silmii.

Köysi, joka antoi kunnon ukoille nämä huomauttamisen aiheet, oli,

kuten mainittu, pingoitettu kahden puun väliin, suunnilleen kymmenen
tahi kahdentoista kyynärän korkeudella maasta. Pieni puulintu, joka
riippui niin suuressa renkaassa, että se vapaasti saattoi kulkea puoleen ja
toiseen, oli kiinnitetty toiseen päähän, ja tarkoitus oli, että ampujan tuli
osata lintuun, samalla kun eräs nauhassa oleva paino nyhtäisi sen köyden
toiseen päähän, joka tapahtui salamannopeudella, ja siksipä tarvittiinkin
sekä sukkelaa silmää että harjaantunutta ja varmaa kättä, jos mieli osata
tuolla tavalla lentävään esineeseen.

Mikäli aika riensi, sikäli kasvoi myöskin tungos ja kärsimättömyys; ja

kun ylijahtimestari sen "evään" lisäksi, mitä kukin itse oli tuonut
mukanaan, avasi kahden oluttynnörin tapit, tuli hilpeys yhä
äänekkäämmäksi.

— Ei, katsokaapa vaan Lintulan Eerikkiä! — kuuli huudettavan

kaikilta tahoilta, kun muuan vanha talonpoika tulla köykkelehti tahdissa,
joka kylliksi todisti, että häntä jo saattoi sanoa autuaaksi. — Totta
tosiaankin, eikös vaan hänkin aio ampua, vaikkakin jo parisenkymmentä
vuotta on mies ollut niin humalassa, ettei ole nähnyt kärpästä seinällä!

— Eilen kuin tänään, ja tänään kuin huomenna! — lallatti Eerikki

kiinnittämättä huomiotaan pistosanoihin, joilla pojat kuusenkäpyjen
lisäksi pommittivat häntä. Ainoa toimenpide, mihin hän silloin ryhtyi, oli
se, että hän kuuron käydessä varsin kiivaaksi ravisti itseään ja ojensi
harkitsevaisesti pyssyn rauhanhäiritsijöitä kohti — keino joka heti sai
aikaan aselevon, koska Eerikki-vaari oli tilassa, jolloin ei voinut niin
tarkoin harkiten punnita liipaisinta hieman enemmän tai vähemmän.
Mutta niin pitkälle asia ei kuitenkaan mennyt, sillä ukko nähdessään
poikien kauhistuksen tyytyi siihen, että mielissään irvistäen toisti
lempilauseensa: — Eilen kuin tänään, ja tänään kuin huomenna!

Mutta yht'äkkiä jahtitorven iloinen kuoro keskeytti pilkan ja melun, ja

ylijahtimestarin virkatalon alapuolella olevalta tieltä vilahteli puitten
välitse herrojen ja naisten komea jono, joka vähitellen lähestyi
puoliympyrää, minkä etupenkit ja etenkin ensimäinen, joka oli jonkun
verran korkeampi, olivat runsaasti verhotut tuoksuvilla lehvillä ja
kukilla.

Joukon etunenässä heti soittajien jäljessä saapui ylijahtimestari

taluttaen tytärtään kädestä. Alman kauneus oli loistavampi ja
viehättävämpi kuin koskaan ennen. Levottomuus sen johdosta, että oli
kaikkien katseen esineenä, nosti hänen kasvoilleen leimuavan punan.
Katseen ujossa ilmeessä, kun se jonkun kerran luotiin ylös, huomattiin
suloista iloa, ja koko hänen olemuksensa todisti sitä kevyttä, kimmoista
ilmavuutta, joka antaa nuoruudelle ja kauneudelle niin viehättävän
tenhon.

Hänen pukunsa herätti huomiota yksinomaan sillä aistikkuudella, jolla

se oli valmistettu. Valkoinen harsohame, jonka ympärillä liihoitteli
violetinvärinen silkkinen pitkäsaali, kietoi hienon vartalon; muutoin ei
hänen puvussaan, lukuunottamatta kanervista ja hennoista valkoisista
ruusunumpuista kiedottua seppelettä, joka kevyenä somisti hänen
päätään, ollut minkäänlaisia koristuksia.

Ylijahtimestari, joka koko olemuksellaan ilmaisi silmäänpistävän

ylpeää arvokkuutta, osoitti Almalle miellyttävällä kädenliikkeellä, että
hänen piti asettautua etumaisen penkin keskelle; ja hänen molemmille
puolilleen asetettiin ruukinpatruunatar majurin saattamana ja muutamia
muita hänelle sukua olevia naisia sekä Alman seurapiiriin kuuluvia
vanhempia ja nuorempia naisystäviä. Kun muu seurue oli asettautunut
paikoilleen ja useita herraryhmiä, joiden joukossa huomattiin myöskin
molemmat kilpakosijat, oli sovittautunut puoliympyrään kahden puolen,
nousi ylijahtimestari pengermälle, jolloin väkijoukon äkkiä valtasi
yleinen hiljaisuus.

Oli määrätty, että ennen varsinaista juhlaesitystä oli pantava toimeen

kansanleikkejä ja kilpa-ammuntaa tauluun sekä myöskin pieneen
puulintuun; ja ensimäisenä palkintona useiden pienempien esineiden,
kuten ruutisarvien, haulipussien, jahtilaukkujen y.m.s. rinnalla oli
hopeapokaali, joka muistutti suuresti kukkoa ja jonka ylijahtimestari oli
tilannut tätä tilaisuutta varten. Mutta koko kutsutussa seurueessa ei ollut
ainoatakaan, joka ei olisi halunnut, että tuo pieni kilpailu pian loppuisi
antaakseen sitä pikemmin tilaa suurelle, jonka palkintona oli
Itägöötanmaan kaunein käsi ja puhtain neitseellinen sydän.

Naisten keskuudessa kuiskittiin melkein yksimielisesti parhaat

onnentoivotukset nuorelle, kauniille vieraalle, joka oli saavuttanut heidän
täydellisen suosionsa. Mutta herrat — kaikeksi onneksi kuuli ilosta
huumaantunut Agneta ainoastaan edellisiä — lukuunottamatta
kuitenkaan niitä, jotka olivat lähimpänä ruukinpatruunaa, jolla oli ylen
ylhäinen ja mahtava ulkomuoto, sanoivat keskenään: — Kirottu majuri,
jos hän antaa itägööttalaisen ottaa tuollaisen helmen!

Mutta katso — tammen nojassa, Päälaelle vievällä tiellä, seisoi

myöskin lämmin osanottaja: hän oli, joskin uudessa puvussa, vanha
luotsivanhin, joka "lujana uskossa" toivoi, että Herra kyllä auttaa
uskollista rakkautta.

Valtava jahtitorven puhallus sai nyt kaikki hajallaan olevat ajatukset

kokoontumaan.

Ylijahtimestari veti silloin esille paperin ja luki kovalla äänellä

seuraavat säännöt:

§ 1.

Nyt on kilpa-ammunnan hetki tullut. Olkoon silloin jokaisella

vapaasyntyisellä miehellä, joka ruotsalainen on, esteetön oikeus ottaa
kilpailuun osaa.

§ 2.

Taikuuden, vapaaluodin ja siunatun kiväärin käyttämisestä säädetään

rikoskaaressa.
 § 3.

Jos joku sanoilla tahi käytöksellä lyö rammaksi tahi raajarikoksi sen,
joka palkinnon voittanut on, menettäköön oikeutensa ottaa osaa
kaikkeen kilpa-ammuntaan. Jos hän tekee sen jollakin muulla aseella,
niin ryhtyköön nimismies asiaan.

§ 4.

Nyt liittykööt naiset yhteen, yksi tahi useampia — tällöin

ylijahtimestari kääntyi syvästi ja kohteliaasti kumartaen puoliympyrään
päin — ja erikoisin katsein, hyvin tahi pahoin, seuratkoot jotakuta
kilpailijaa erikseen; ja silloin se, joka rikkonut on, vedetään
omantunnon tuomioistuimen eteen ja pesköön siinä kätensä.

Ja samaan tapaan hän luki vielä muutamia n.s. pykäliä.

Heti kun merkki oli annettu ja kilpailut alkaneet, ilmaantui kokonaista

kaksitoista hopeakukon tavoittelijaa, joka nyt tuotiin nähtäväksi ja
saavutti ylen suuren suosion…

Ensimäinen mies, joka sai taistella puulintua vastaan, sitten kun

joukko vähäpätöisempiä kilpa-ampumisia oli tapahtunut — oli nuori
sotilas, itägööttalaisia krenatiereja.

Hän esiintyi ylpeästi käyden ja soturiryhdillä, pyssy kirkkaaksi

kiilloitettuna, niin että se kimalsi auringonpaisteessa, ja katse niin
varmana kuin hänellä jo olisi ollut pokaali kädessään.

Päästyään paikalleen kehän keskelle hän pysähtyi katsellen

ympärilleen, ikäänkuin olisi hyvillään kauniiden naisten näystä.
Senjälkeen hän kohotti, tehden oikean soturillisen tempun, kiväärin
silmälleen ja seisoi siten liikkumatonna odottaen ylijahtimestarin
merkinantoa, että lintu oli lähtevä lentoon.
 Merkki annettiin, ja laukaus pamahti — mutta lintu oli vapauttanut
itsensä ja riippui nuoran toisessa päässä kirjavana ja
vahingoittumattomana kuten ennenkin.

Ilmettäkään muuttamatta krenatieri nosti kiväärin olalleen, teki

käännöksen oikeaan ja marssi pois yhtä ylpeänä kuin oli tullutkin,
osoittamatta millään tavalla tunteneensa ainoatakaan pistosanaa, joita
pojat antoivat sataa hänen ympärilleen. Hänen katseessaan oli kuitenkin
jotakin, joka esti heitä lähettämästä pilkkansa seuralaiseksi suuresta
varastostaan muutamia käpyjä, joita heillä oli sekä kädet että taskut
täynnä.

Silloin joukosta astui esille nuori renki sirolla kumarruksella

tervehtäen istuvaa yleisöä. Hänelle ei käynyt paremmin kun
krenatierillekaan; hänen noloa lähtöään näyttämöltä päinvastoin
katkeroitti se vallaton tapa, millä ylhäältä katselijat tällä kertaa antelivat
pommiensa paukkua.

On ikävää kertoa, mitä sitten tapahtui, nimittäin että kaikilla muillakin

tavoittelijoilla oli sama kova onni, niin että kahdennentoista esiintyessä
pokaali vielä oli Alman kädessä, josta tämä viimeinenkään ei sitä
valloittanut.

Ylijahtimestari aikoi jo julistaa, että kilpailu saisi alkaa uudelleen,

mutta silloin eräs talonpoika verkalleen astui esille sananmukaisesti
pyssyynsä nojaten.

— Eilen kuin tänään ja tänään kuin huomenna! — matkivat pojat

ivallisesti vanhan Eerikin tunnussanaa. — Eläköön Eerikki!

— Niin, eilen kuin tänään ja tänään kuin huomenna! — toisti hän ja

pyysi, että hänenkin sallittaisiin koettaa onneansa, johon ylijahtimestari
nauraen suostui.
 Mutta silloin rupesi satamaan siinä määrin soimauksia ja ivaa, että
Eerikki, jollei hänen luonteessaan sitä ennen olisi ollut stooalaista
levollisuutta, olisi varmaankin ylen ällistynyt.

Ylijahtimestari antoi merkin, Eerikki laukaisi melkeinpä tähtäämättä

— ja pirstaleiksi musertuneena lintu putosi köydeltä.

Hämmästys ja ihmettely seurasi naurua ja ivantekoa. Mutta Eerikki

itse seisoi aivan tyytyväisenä ja välinpitämättömänä, ikäänkuin hän itse
ei olisi kyennyt käsittämään miksi tuollaisesta pikku asiasta nostettiin
moinen melu. Ja sitten hän olisi vieläkin pitemmäksi aikaa jäänyt
paikoilleen savua puhaltamaan, suu ruosteisen pyssynpiipun kohdalla,
jollei ylijahtimestari olisi tarttunut hänen käsivarteensa ja ohjannut häntä
Alman luo, jonka kädestä ukko mitä syvimpiä kumarruksia tehden otti
pokaalin.

— Mutta miten olikaan mahdollista? — sanoi ylijahtimestari, — että

sinä vanha veitikka kykenit saamaan niin pienen linnun?

— Linnun? — vastasi Eerikki katsellen hämmästyneenä

ylijahtimestariin.
— Näinhän niitä ainakin puolen tusinaa: ja ammuin keskelle parvea!

— Vai niin, vai niin, — nauroi ylijahtimestari luoden katseensa

ympärillään hymyileviin katsojiin, — se selittää asian, hyvä herrasväki!

Sillävälin Eerikki astui pois kadehdittu hopeakukko kädessään,

hyräillen vanhaa veisuaan: — Eilen kuin tänäänkin ja tänään kuin
huomenna!

Mutta ylijahtimestari kääntyi nyt kasvot muuttuneina juhlallisen

vakaasti jälleen seuran puoleen sanoen: — Leikki on lopussa — nyt
varsinaiseen kilpailuun, hyvät herrat! — ja hänen silmänsä lensivät
siihen paikkaan, missä majuri ja nuori Kemner olivat.
 Oli kuin sähkövirta olisi käynyt koko katselijakunnan läpi. Olipa
muutamia sellaisiakin, joissa se oli niin valtava, että tarvittiin hajuvettä,
vieläpä "Hoffmanin tippojakin". Näistä harvoista Agneta-rouva ei ollut
vähimmin tarvitsevia, ja herra ties miten ruukinpatruunankaan laita oli
— hän tyytyi kuitenkin siihen, että puhki ja hikosi suuren
silkkinenäliinansa suojassa ja silloin tällöin loi katseen Karl Augustiin,
ikäänkuin tahtoen sanoa: minä ja minun arvoni ovat mennyttä, jos nyt
annat minun seisoa tässä ja hävetä silmät päästäni, kun taas toinen puoli
riemuitsee ja ottaa morsiamen aivan nenämme edestä.

Karl Augustista saattaa ainoastaan sanoa, että hän näytti levolliselta.

Tämän ulkonäön luotettavaisuutta saattoi kuitenkin epäilemään hänen
kasvoillaan liikkuva värivaihtelu ja myöskin se vuorottain surullinen ja
luottavainen katse, minkä hän silloin tällöin lähetti Almalle, jonka
kasvoilla ruusut, aina sitä mukaa kuin hetket kuluivat, muuttuivat
liljoiksi.

Hetkeäkään ei Almaa ollut kiusannut epäily isänsä päätöksestä; hän oli

vakuutettu, että Karl August jäisi hänen sulhasekseen, mutta hän tunsi
myöskin, miten nöyryytetyksi hänen täytyisi tulla, jollei hän osaisi
pilkkaan, ja saisi sen vuoksi ottaa morsiamensa ikäänkuin jonkinlaisena
majurin antamana lahjana. Sentähden Alma pelkäsi ja vapisi. Sillä juhlan
ilo, päättyipä kilpailu miten hyvänsä, häiriytyisi joka tapauksessa, jollei
Karl August saavuttaisi täydellistä voittoa.

Majuri seisoi käsivarret ristissä ja näytti pikemmin päivän näytelmän

katsojalta kuin esittäjältä.

Ylijahtimestarin kasvoille oli levinnyt niin hämmästyttävä jäykkyys,

ettei kukaan kyennyt tulkitsemaan hänen ainoatakaan liikettään. Koko
hänen huomionsa näytti kiintyneen kauimpana olevaan, peitettyyn
pilkkaan.
 Väli mitattiin. Ja heti jahtitorveen valtavasti puhallettaessa lautavaja
romahti kerrallaan — ja katso, siinä nyt seisoi korkealla jalustalla hyvin
täytetty rakkaudenjumala liehuvin paperisiivin, niin, kaikkein
eriskummallisin rakkaudenjumala, mikä milloinkaan on lukeutunut itse
Amor-jumalan sukulaiseksi, Ja ylt'ympäriinsä kuului ylijahtimestarin
mahtava ilmoitus, että se kahdesta kosijasta, joka seitsemänkymmenen
askeleen päästä saa osumaan jumalan vasempaan silmään, työnsä
palkaksi voittaa hänen Alma-tyttärensä käden.

Tuli hetken hiljaisuus sekä istuvissa, seisovissa että riippuvissa

piireissä, niin ettei kuulunut ääntä, ei liikahdustakaan.

Isältään Alma vastaanotti kaksi arpaa, ja siinä määrin hänen pikku

kätensä vapisi hänen ojentaessaan ne molemmille, nyt lähestyville
kilpakosijoille, että hän tuskin kykeni pitämään paikoillaan pieniä
paperikaistaleita. Majuri ja Karl August ottivat kumpikin omansa — ja
majuri sai oikeuden ampua ensiksi.

— Kaikki reilassa! — sanoi ylijahtimestari.

Varmoin, vakavin askelin tuli majuri esille, tutki tarkoin pyssyn

sankkiruudin, ojensi hitaasti ja tähtäsi kauan. Kenties se juuri oli
vähemmän edullista, sillä hänen näennäisestä kylmyydestään huolimatta
tarkka katse olisi huomannut, että käsi vähitellen rupesi vapisemaan.
Pyssy laukesi, ja luoti osui Amoriin — silmään… mutta oikeaan.

Jäätävän kylmiltä, ilman mielenliikutuksen merkkiäkään, näyttivät

siinä hetkessä majurin kasvot. Hän puhalsi piipun suuhun, sulki pannun,
laski hanan alas ja palasi vaieten paikoilleen kasvoissaan ilme, joka ei
vastaanottanut lohdutusta enemmän kuin osanottoakaan.

Ylijahtimestarin poskiparta nytkähti pari kertaa. Tätä liikettä

lukuunottamatta ei hänessä huomannut mitään muutosta.
 Ja silloin Karl August vaihtoi Alman kanssa katseen, niin pitkän, niin
sydämellisen syvän kuin se olisi ollut viimeinen. Tytön kasvot olivat
kalpeat, Karl Augustin hehkuvan punaiset; nopein askelin hän riensi
määrätylle paikalle.

Jälleen syvä hiljaisuus… Alma kuuli oman sydämensä lyönnit.

Pitkälti tähtäämättä Karl August ojensi pyssyn, asetti sen jonkun

verran pilkkaa korkeammalle, laski sitten hiljaa alemmaksi ja laukaisi
juuri kun piippu oli määrätyn pisteen korkeudella.

Samassa kuului hiljainen huudahdus — se oli ilonhuudahdus, jota

Alma ei saattanut tukahduttaa; vasen silmä oli kadonnut… Nyt
rakkaudenjumala oli kokonaan sokea.

Kaikuva hurraahuuto, kolmasti toistettuna, soi halki Ombergin

metsäisten laaksojen. Voittajana Karl August polvistui morsiamen
jalkojen juureen.

Samassa hetkessä ruukinpatruuna antoi vilvoittavan nenäliinan vaipua

kasvoiltaan ja vastaanotti alentuvaisella kohteliaisuudella ympärillä
seisovien onnentoivotukset, samalla kun hänen kätensä hapuillen toista
taskua veti esiin hyvin täytetyn rahakukkaron, josta rikas mies, ylpeänä
kuin isänsä ja isoisänsä isä, kuninkaallisella tuhlaavaisuudella siroitti
hopearahoja kansan joukkoon…

Mutta katselkaammepa ylijahtimestaria, kun hän nyt koko

kokoontuneen yleisön läsnäollessa laskee Alman käden Karl Augustin
käteen — kuulkaamme miten hän murtuneella, mutta kirkkaalla äänellä
huudahtaa: — Tämä nuori mies on rehellisesti taistellut itselleen minun
tyttäreni käden tavalla, jonka olen itse määrännyt voidakseni ratkaista
hankalan vaalini näiden kahden oivallisen ja kunnioitettavan herran
välillä. Lahjoitan hänelle niinmuodoin hyvästä ja lämpimästä sydämestä
parhaan, kallisarvoisimman mitä minulla on. Eläkööt kihlatut!
 Ja jälleen kajahti kolminkertainen eläköönhuuto, johon torvien
mahtava kaiku ja samppanjapullojen paukkuvat korkit hauskasti
yhtyivät.

Jottei vaikutelma häiriintyisi, ylijahtimestari ei kertonut ollenkaan siitä

seikasta, että Karl August — aivan kuin Alma oli arvannutkin — joka
tapauksessa oli tuleva hänen sulhasekseen. Ylijahtimestari ja majuri
olivat keskenään sopineet ja päättäneet, että majuri, siinä tapauksessa
että voittaisi, jalomielisesti luopuisi oikeudestaan; ja juuri sen tapauksen
varalle ylijahtimestarilla — joka oli pitänyt asian ratkaistuna — oli
valmis luovutuspuhe saatavissa. Nyt, — kun Karl August oli
osoittautunut voittajaksi — lausui hän täydestä sydämestään sen vähän
mitä puhui, samalla kun hän oli varsin tyytyväinen siihen, että kansa —
kun Karl Augustista kuitenkin joka tapauksessa piti tulla hänen vävynsä
— näki että hän oli miestä puolestaan, kyllin hyvä voittamaan itselleen
taistelussa morsiamen.

— Me — kuiskasi ylijahtimestari majurin korvaan — jäämme

kuitenkin vanhoiksi ystävyksiksi, — johon majuri vastasi: — Ikuisiksi
ajoiksi, veli! Sokea rakkaudenjumala etunenässä — joka oli, kuten
Agneta-rouva sanoi, "onneatuottavin kaikista ampumakuvista" — läksi
seurue nyt liikkeelle ja alkoi marssia ylijahtimestarin virkataloa kohti.

Päivällinen, tanssi ja ilotulitus lopettivat juhlallisuudet.

Vasta sitten, kun Agneta-rouvaa oli pyydetty johtamaan toista suurta

kävelyä — Agneta-rouvaa, joka ei koskaan saattanut päästää silmistään
rakastettua, ilosta huumaantunutta poikaansa ja viehättävää morsianta —
ja kun ruukinpatruuna oli asettunut houkuttelevan pelipöydän ääreen, ja
iloisten vieraiden parvi hajaantunut puiston kaikkiin suuntiin, jossa nyt
illalla sadat sytytetyt risukasat loimusivat mitä kauneimpina kokkoina,
— vasta silloin rakastavaiset saivat tilaisuuden päästä omiin hoteisiinsa,
ja he hiipivät meluavasta hälinästä kukkulaa kohti. Siellä, Alman
pienessä luolassa, he pian istuivat käsikkäin, katsellen vuorotellen
toisiaan silmiin, vuorotellen Vetterin tummansinistä pintaa, jonka yli
taivas oli levittänyt tähtikattoisen häätelttansa…

— Saatammeko kylliksi siunata Alvastran raunioilla käynyttä

ukkosenilmaa, kallis, kaunis morsiameni! Emmekö vietä joka vuosi sitä
päivää? — kuiskasi voittaja.

— Siunaamme, niin kauan kuin sydämemme sykkivät yhtä tahtia

muiston kanssa, — vastasi Alma… — sitten, kun ne eivät enää syki —
vietämme suloisimpia muistojamme tuolla ylhäällä. Etkö usko sitä?

— Oi, rakastettuni, miten nämä ajatukset liikuttavatkaan sieluani;

maailma, taivas ja ikuinen rakkaus — mutta nyt ensiksi maallinen. Saat
pian tietää ja arvostella, mitä se jo on vaikuttanut minussa.

Heidän istuessaan onnellisina toistensa seurassa heidät yhtäkkiä sulki

lämmin, kiivaasti sykkivä povi: ylijahtimestari oli hakenut lapsensa
siunatakseen heidät kuohuvien tunteittensa syvyydestä, vieraiden silmien
näkemättä juuri samassa paikassa, missä kerran oli heidät eroittanut.

Ja yö levisi Ombergin lempeihin lehtoihin.

Vielä vieraat parveilivat puistossa. Kilpa-ammuntapaikalta, jossa

luotsivanhin, iloisena iloisten joukossa, oli ruvennut niiden monien
isännäksi, jotka eivät mahtuneet herrasväen puolelle, helähtelivät ripeät
laulut ja meluisat maljat, joita useimmiten seurasi Eerikki-taaton "eilen
kuin tänään ja tänään kuin huomenna". Siellä täällä loimusivat kokot
heittäen loistavia valojuoviaan lehtoholveihin ja savupatsaihin.

Sisällä tanssi näytti olevan parhaassa käynnissään, mutta aina

vähäväliä kajahtelivat eläköönhuudot halki avaruuden. Suuressa salissa
keikkui vilisevä piiri, ja sen sisällä oli jotakin kohotettuna:
ylijahtimestarin nostivat ilmaan vieraittensa ja vävynsä
yhteenpunoutuneet käsivarret.
 — Eläköön ylijahtimestari, ensimäinen, paras, iloisin isäntä —
eläköön, eläköön!

— Päästäkää minut alas, veitikat… tehän taitatte aivan käsivarteni ja

koipeni… kas niin, kas niin.

— Eläköön, eläköön, eläköön meidän isäntämme, eläköön Ombergin

ylijahtimestari!

Ja jälleen he pyörivät iloisina piirissä.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MORSIAN ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works, so
the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect
the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for an eBook, except by following the terms of the trademark license,
including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If
you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any
purpose such as creation of derivative works, reports, performances and
research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and
given away—you may do practically ANYTHING in the United States
with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing

Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic

work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept
all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the
terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all
copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If
you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™
electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this
agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom
you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used

on or associated in any way with an electronic work by people who agree
to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that
you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even
without complying with the full terms of this agreement. See paragraph
1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™
electronic works if you follow the terms of this agreement and help
preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See
paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the

Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works
in the collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is unprotected by copyright law in the United States and
you are located in the United States, we do not claim a right to prevent
you from copying, distributing, performing, displaying or creating
derivative works based on the work as long as all references to Project
Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the
Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic
works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with
the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached full
Project Gutenberg™ License when you share it without charge with
others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™
work. The Foundation makes no representations concerning the
copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which
the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase
“Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed,
viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States
without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing
access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or
appearing on the work, you must comply either with the requirements of
paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the
work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs
1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will
be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with
the permission of the copyright holder found at the beginning of this
work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™

License terms from this work, or any files containing a part of this work
or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other
than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form.
Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License
as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you
comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access
to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:
 • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be
paid within 60 days following each date on which you prepare (or
are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except

for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees.
YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN
PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS
AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL,
DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it,
you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending
a written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu
of a refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is
also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties

or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any
disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the
state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to
make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable
state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this
agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,

the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that
arise directly or indirectly from any of the following which you do or
cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work,
(b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project

Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals
and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely
available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation was created to provide a secure and
permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To
learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and
how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the
Foundation information page at www.gutenberg.org.
 Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state
of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue
Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is
64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal
laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date
contact information can be found at the Foundation’s website and official
page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project

Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without

widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United States.
Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable
effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these
requirements. We do not solicit donations in locations where we have not
received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or
determine the status of compliance for any particular state visit
www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any
statements concerning tax treatment of donations received from outside
the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project

Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™

concept of a library of electronic works that could be freely shared with
anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the
U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including

how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe
to our email newsletter to hear about new eBooks.