Precalculus 10th Edition Larson Solutions Manual

Precalculus 10th Edition Larson

Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document:
https://testbankmall.com/download/precalculus-10th-edition-larson-solutions-manual/

Visit TestBankMall.com to get complete for all chapters

C H A P T E R 2
Polynomial and Rational Functions
Section 2.1 Quadratic Functions and Models
1. polynomial 6. f ( x) = ( x + 1) − 2 opens upward and has vertex
2

2. nonnegative integer; real (−1, − 2). Matches graph (a).

3. quadratic; parabola
7. f ( x) = −( x − 4) opens downward and has vertex
2

4. negative; maximum
( 4, 0). Matches graph (c).

5. f ( x) = x 2 − 2 opens upward and has vertex (0, − 2 ).

8. f ( x) = 4 − ( x − 2) = −( x − 2) + 4 opens
2 2

Matches graph (b).

downward and has vertex ( 2, 4). Matches graph (d).

.
9. (a) y = 1 x2
2
(b) y = − 18 x 2 (c) y = 3 x2
2
(d) y = −3x 2
y y y y

5 6 5 6

4 4 4 4

3 2 3 2

2 x 2 x
−6 −4 4 6 −6 −4 −2 2 4 6
1 −2 1

x −4 x
−3 −2 −1 1 2 3 −3 −2 −1 1 2 3
−1 −6 −1

Vertical shrink Vertical shrink and a Vertical stretch Vertical stretch and a
reflection in the x-axis reflection in the x-axis

10. (a) y = x 2 + 1 (b) y = x2 − 1 (c) y = x2 + 3 (d) y = x2 − 3

y y y y

5 4 10 8

4 3 8 6

3 2 6 4

2 1

x x
−3 −2 2 3 −6 −4 4 6
x x
−3 −2 −1 1 2 3 −6 −4 −2 2 4 6
−1 −2 −2 −4

Vertical shift one unit Vertical shift one Vertical shift Vertical shift three
upward unit downward three units upward units downward

118 © 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 Sectio n 2.1 Quadratic Functio n s and Models 119

11. (a) y = ( x − 1)
2
(b) y = (3x ) + 1
2
(c) y = ( 13 x) 2 −3 (d) y = ( x + 3)
2

y y y y

5 5 8 10

4 4 6 8

3 3 4

2
x 2
−6 −2 2 6
x x −2 x
−2 −1 1 2 3 4 −3 −2 −1 1 2 3 −8 −6 −4 −2 2 4
−1 −1 −4 −2

Horizontal shift one unit Horizontal shrink Horizontal stretch and Horizontal shift three
to the right and a vertical shift a vertical shift three units to the left
12. (a) y = − 21 ( x − 2)2 + 1 one unit upward (c)units
y =downward
− 1 ( x + 2) − 1
2

y 2 y

8 6
6 4
4
2
x
x −8 −6 −4 2 4 6
−6 −4 −2 2 6 8 10

−4

−6
−8

Horizontal shift two units to the right, vertical shrink Horizontal shift two units to the left, vertical shrink

(each y-value is multiplied by )1 , reflection in (each y-value is multiplied by2 )1 , reflection in

the 2

x-axis, and vertical shift one unit upward x-axis, and vertical shift one unit downward

2 2
(b) y =  12 ( x − 1) − 3 (d) y = 2( x + 1) + 4
y y

10 7

8
6
4 4
3

x 2

−8 −6 −4 2 6 8 1
x
−4 − 4 − 3 − 2 −1 1 2 3 4

−1
−6

Horizontal shift one unit to the right, horizontal Horizontal shift one unit to the left, horizontal shrink
stretch (each x-value is multiplied by 2), and vertical (
each x-value is multiplied by2 1 , and vertical shift )
shift three units downward four units upward

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
120 Chapter 2 Polynomial and Rational Functions

13. f ( x) = x 2 − 6x 17. f ( x) = x 2 − 6x + 2
= ( x 2 − 6x + 9) − 9 (
= x 2 − 6x + 9 − 9 + 2 )
= ( x − 3) − 9 = ( x2 − 6x + 9) − 7
2

Vertex: (3, −9) = ( x − 3) − 7

2

y
Axis of symmetry: x = 3
10 Vertex: (3, − 7)
Find x-intercepts: 8
Axis of symmetry: x = 3
x 2 − 6x = 0
Find x-intercepts:
x( x − 6) = 0 x
−2 −2 2 4 8 x 2 − 6x + 2 = 0
x = 0 −4
−6 x 2 − 6x = − 2
x −6 = 0  x = 6 −8
x 2 − 6x + 9 = − 2 + 9
x-intercepts: (0, 0), (6, 0) − 10

(x − 3) = 7
2

14. g ( x) = x 2 − 8x x = 3± 7

(
= x − 8x + 16 − 16
2
) x-intercepts: (3 ± 7, 0)
y
= ( x − 4) − 16
2

Vertex: ( 4, −16)
4
2
y
Axis of symmetry: x = 4
x

−4 −2 2 4 6 8 10
x −2
Find x-intercepts: −2 2 4 6
−2 −4
−4
x 2 − 8x = 0 −6
−6
−8
x( x − 8) = 0 −8
− 10
− 10
x = 0 − 12

x−8 = 0  x = 8 18. h( x) = x + 16x + 61

2
− 14
− 16
x-intercepts: (0, 0), (8, 0) (
= x 2 + 16x + 64 − 64 + 61 )
2
= ( x + 8) − 3
15. h( x ) = x 2 − 8x + 16 = ( x − 4)
2

Vertex: ( −8, −3)

Vertex: ( 4, 0) y

Axis of symmetry: x = −8
Axis of symmetry: x = 4 20

Find x-intercepts: Find x-intercepts:

16
x 2 + 16x + 61 = 0
(x − 4) = 0
2
12
2

x − 4 = 0 8 x + 16x + 64 = −61 + 64

(x + 8) = 3
2
x = 4 4

x-intercept: ( 4, 0) −4 4 8 12 16 x +8 = ± 3

x = −8 ± 3
16. g ( x) = x 2 + 2x + 1 = ( x +
1)
2

Vertex: ( −1, 0) y
x-intercepts: −8 ± ( 3, 0 )
y

Axis of symmetry: x = −1 6
6
5
Find x-intercepts: 4
4

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
(x + 1) = 0
2 2
3
x
x +1 = 0 2 − 12 −8 −4 −2
−2
x = −1 1
−4
x
x-intercept: ( −1, 0) −4 −3 −2 −1 1 2 −6

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Samuel Stern loi tuon tuostakin ihmettelevän katseen Thora
Thammersiin. Hänestä tuntui että hän oli muuttunut varsin
huomattavasti. Tai kenties hän vasta nyt, oltuansa poissa, huomasi
tuon muutoksen — — —

Vihdoin sanoi hän siitä jotain Thoralle.

Tämä kääntyi hänen puoleensa.

— Joku on sanonut: »Sorrow has its reward. It never leaves us,

where it found us.»… [Kärsimyksellä on palkkansa mukanaan. Se ei
jätä meitä koskaan sille asteelle, missä kohtasi meidät.] Toivon niin
olevan. Olihan muutos kylläkin tarpeen — — —

Sitten hän lisäsi hiljaa: Luulen että opin hiukan joka päivä —
teidän äidistänne!

Hän kääntyi pois — hänen silmänsä kimmelsivät kuin kyynelissä.

*****

Päivät tulivat ja menivät hiljalleen — loistavan kirkkaina ja tyyninä.

Kullanhohtoisina ympäröivät lehtipuut pihaa. Saatiin nauttia

tuollaisesta jälkikesästä, jommoisen syyskuu väliin lahjoittaa
lopettajaisikseen.

Tänä vuonna sitä kesti harvinaisen kauan.

Lady Hammond ei tahtonut lähteä Metsolasta, kun siellä vielä oli

niin kaunista, ja hän oli saanut Marit Hennerudin lupaamaan että hän
viipyisi siellä vielä jonkun aikaa. Hän oli jo vuokrannut itselleen
yhden Metsolan huviloista seuraavaksi kesäksi, ja hän koetti
houkutella rouva Thammersia lupaamaan että hänkin tulisi sinne
silloin.

Mutta rouva Thammers oli pudistanut päätänsä, hymyillen

taipumatonna.

Oikeastaan sai Thora aina hetkisen kuluttua kyllänsä lady

Hammondin seurasta. Siksi käytti hän aina ensi tilaisuutta
päästäkseen pakoon, — hänestä oli melkein väärin istua sisällä
juttelemassa tuollaisen ihanan sään vallitessa kuin nyt viime päivinä.

Hän meni nummelle sille paikalle missä Samuel Stern oli istunut
äitinsä kanssa.

Hän meni sinne nykyisin usein — sillä näköala sieltä oli

ihmeellinen nyt kuulakassa syysvalaistuksessa — ja myöskin siksi
että tuo paikka muistoineen liittyi hänen hiljaiseen sielunelämäänsä.

Kuinka aurinko paistoikaan korkealla, kirkkaalla taivaalla! Oli kuin

koko nummi olisi ollut tulessa, kuin olisi kaikkialla sinkoillut säkeniä
ilmaan.

Thora kävi istumaan kivellensä, keskelle tulvivaa päivänpaistetta.

Ja auringonsäteet tulivat tuttavallisina ja lempeinä tuomaan säästöön
jäänyttä kesän suloutta.

Thora nautti suurten, tyynten tunturien katselemisesta. Hänestä ne

soivat hänelle sisäistä voimaa ja hivenen omaa ikuista rauhaansa.

Rauhan saavuttaminen oli nyt oleva hänen pyrkimyksenänsä. Aina

enemmän rauhaa! [Geerge Sand.] Se oli nyt oleva hänenkin
mielilauseensa.
 Puut näyttivät kulkevan häntä kohden noilta pitkiltä rinteiltä,
rauhallisina iloiten päivänpaisteesta… Ne olivat hänen ystäviänsä, —
hänen tuli kiittää niitä, sillä nekin olivat auttaneet häntä.

Punertavana seisoi pieni vaivaiskoivu hänen rinnallansa ja

vieressä muutamia vaalean kullanhohteen värittämää haapoja.
Vieno tuulenhenkäys pudotteli niiden lehtiä. Yksitellen ne liitelivät
maahan hänen ympärillään, synnyttäen hiljaista sipinää.

Äkkiä tuli tuulahdus, tuoden mukanaan kosken kohinaa, niin että

kuulosti kuin olisi se ollut aivan lähellä.

Tuo ei ollut hänelle mieleen. Tuo ääni ei soveltunut tänne, missä

tunsi olevansa niin valmis elämään nähden. Hänkin oli nyt alkanut
tuntea olevansa valmis — — —

Mieluummin hän kuunteli joen ääntä! Sillä oli luja tahtonsa, mutta
se ei ollut enää niin kiihkeä. Mitä se keväällä oli sanonut
hillittömyydessään, sen oli se jo unohtanut — — —

— Mitä sanot, joki, ohirientäessäsi? Onko kaikki lopuksi kääntyvä

hyväksi?

Ja joki suhisi hitaasti ja tyynesti: — Ei hätää! Päämääräänsä

saapuu kukin aikanansa!

— Niin, niin kyllä! vastasi Thora omiin ajatuksiinsa.

— Senhän tiedämme niin hyvin!

Mutta hän istui kumminkin paikallaan sitä kuunnellen. Hänestä se

lausui myönnyttelynsä niin varmasti ja vakuuttavasti, koko tuon
tyynen, tuntureita kohden kohoavan nummen kuultavaksi. — Niin,
niin kyllä! toisteli se vitkalleen ja varmasti.

21.

Thora ei tiennyt kuinka pitkälle iltapäivä oli kulunut. Hän otaksui

että oli myöhäistä ja aikoi juuri lähteä nummelta, kun näki Samuel
Sternin saapuvan sinne ja suuntaavan matkansa suoraan häntä
kohden.

Oli niin harvinaista, että he nykyisin kohtasivat toisensa nummella.

Siksi jäi Thora paikoilleen.

Samuel Stern kävi istumaan tavalliselle paikallensa.

— No, milläs mielellä te nykyisin olette? Olen huomannut teidän

käyttävän shakkipeliä ja minua tekosyinä, päästäksenne pakoon.

Hymyillen myönsi Thora hänen olevan oikeassa.

— Kuinka kauan te vielä viivytte Metsolassa?

— Ladymme on houkutellut minut lupaamaan että olen täällä vielä

jonkun aikaa, niin kauan kuin parantola on auki…

— Se on oikein, — te näytätte paljoa terveemmältä! — — — Ja

sittenhän teillä on täällä niin paljon tehtävää.

— Tarkoitatte että luen Sjurin kanssa… Niin, onhan siinäkin syytä

viipyä täällä, luulen että hänellä on siitä hyötyä.
 — Ja sittenhän hän käy hienona kuin sulhaspuvussa joka päivä…
Meidän on kiittäminen teitä paljosta, sekä Sjurin että minun… Mutta
minä olen mustasukkainen Sjurille… Paidat ja sukat saa hän pitää
kernaasti minun puolestani, mutta miksi te ette ole lukenut minunkin
kanssani?

— Te olette tänään hyvällä tuulella.

— Oikeastaan on asianlaita aivan päinvastoin! Minun täytyy lähteä

pois tänä iltana — jo ennen illallista. Olen jo lausunut kiitokset ja
hyvästit tuolla alhaalla — ja jättänyt tervehdyksen teille!… Mutta
olipa onni, että tapasin teidät täällä!

Thora hymyili hiukan väkinäisesti. — Sehän oli merkityksetön

sattuma, kun te kerran olitte jättänyt tervehdyksen!

— Kuten tahdotte! Mutta minulle se oli onnellinen sattuma… Saan

kiittää teitä kaikesta, mitä te olette ollut Sjurille ja minulle!

— Minusta te olette niin leikkisällä päällä, sanoi Thora lyhyesti.

— Niin, tavallisesti on ollut toisin… Mutta vakavasti puhuen, oli

hauskaa että vielä tapasimme toisemme — eikö niin?

Thora ei vastannut mitään. Häntä loukkasi että hyvästijättö oli ollut

vain sattuman varassa. Sitä ei hän katsonut ansainneensa.

Mutta hän hillitsi mielenliikutuksensa. Kääntyessään Samuel

Sternin puoleen oli hän jälleen aivan tyyni.

— Kyllä, olen iloinen että sain tavata teitä ennen lähtöänne…

kiitollinen siitä että saan sanoa teille hyvästit!
 — Mutta sallikaa minun nyt vielä sanoa muutama sana! Haluaisin
kernaasti tietää erään seikan… Meidän välillemme ei saa jäädä
mitään katkeruutta!

Hän oli käynyt hiukan kalpeammaksi kuin tavallisesti. Mutta hän

istui rauhallisena, kädet ristissä polven ympärillä. Hän vältti Samuel
Sternin katsetta.

Tämä oli käännähtänyt häntä kohden, ja hänen silmistänsä tuikahti

nopea katse Thoraan. Hän teki liikkeen kuin lähteäksensä — mutta
jäi sitten paikoilleen katsoen vaieten Thoraan.

Thora taisteli hetken, tyyntyäksensä täysin.

Sitten hän jatkoi: — Halusin sanoa teille jotain. Nyt luulen voivani
tehdä sen. Mehän olemme ystävät — eikö niin?

Samuel Stern nyökkäsi, ja Thora jatkoi hiukan epäröiden:

— Eräänä päivänä, kun puhuitte äidistänne ja mikä onni on

omistaa jonkun ihmisen rakkaus… sanoitte te, että on aina oikeutettu
saamaan tietää sen, jos on voittanut jonkun rakkauden… että
tietoisuus siitä voisi olla hyödyksi ja tukena elämässä — ja että
kenelläkään ei ollut oikeutta salata sellaista tunnetta. Teistä tuntui
raskaalta, ettette ollut koskaan saanut sanoa sitä äidillenne! — — —

— Silloin ajattelin: »Tuo on aivan totta!» Sentähden tahdon nyt

sanoa sanottavani: Aina, sekä silloin kun luulin rakastavani Arvidia
että myöhemmin… aina pidin ainoastaan teistä… teihin oli sydämeni
kiintynyt, te olitte haaveitteni esineenä! En sano tätä puolustuksena
itselleni… ja voihan tämä myöskin kuulua ihmeelliseltä. Mutta ehkä
tämä saattaa teidät käsittämään kaiken sen, mikä olennossani on
ollut katkeraa! —

— Nythän voin sanoa tämän kaiken, nyt, kun kaikki on

unohdettua! Mutta nyt teidänkin puolestanne täytyy sanoa, että olette
täysin antanut minulle anteeksi!

Samuel Stern teki torjuvan kädenliikkeen.

Thora jatkoi: — Ja näettehän te, etten minä ole enää onneton.

Olen oppinut paljon… edistynyt entisestäni… Olen tyytyväinen olooni
— kun te vain sanotte, että olette antanut minulle anteeksi!

Samuel Stern pudisti päätänsä.

— Teidänhän on annettava minulle anteeksi! Te tahdotte olla

ystäväni… Mutta se ei riitä minulle… Katsokaa, nyt olen jälleen
alkanut pitää teistä, mutta taaskin toisella tavalla kuin ennen…
Rauhoittukaa, ei teidän tarvitse pelästyä — en kiusaa teitä enää
koskaan! —

— Mutta tämä sinun täytyy saada tietää: noina pitkinä vuosina,

jolloin käyskentelin yksin, loin usein katseeni ovelle, kohotin päätäni
ja odotin etkö tulisi — käännähdin huoneessani katsomaan, etkö
hiipisi luokseni minua yllättämään — — —

— Pitkän taipaleen olen saanut kulkea elämäni tietä, ehtiäkseni

niin pitkälle, että nyt tyydyn siihen, että tiedän sinun olevan
olemassa… on ihanaa ajatella sitä — niin ei ainakaan ole yksin!

— Oli aika, jolloin olisin tahtonut vihata sinua. Nyt olen ehtinyt
edemmäksi — olen onnellinen siitä, että rakkauteni on niin suuri. En
sano: »Jää luokseni, sillä päivä ehtii ehtooseen, jää luokseni,
valokseni, kun suuri pimeys tulee.» Ei, minä sanon: »Mene! Mene
luotani! Tahdon rukoilla että jotain hyvää tulee osaksesi!»

— Tuo, että on nähnyt sydämensä tunteen kasvavan suureksi ja

ihanaksi… tietoisuus, että on ehtinyt siihen, ettei enää toivo mitään
itselleen, vaan ainoastaan toiselle, se saattaa aavistamaan sielujen
salaista yhteenkuuluvaisuutta, — saattaa uskomaan, että meissä on
jotain kunnioitusta ansaitsevaa, jotain siitä Jumalan kirkkaudesta,
joka on kuluttava tuli — — —

— Te tiedätte, että kansan piti pestä vaatteensa, ennenkuin Herra

tuli alas Sinain vuorelle. Ja asetettiin raja, ettei kukaan kävisi liian
lähelle pyhää — ja hukkuisi. Ja kansa vapisi ja seisoi loitompana —
——

— Monet meistä ihmisistä ovat hukkuneet — siksi että ovat

saastuttaen koskeneet pyhään! — — —

Hänen äänensä sointi oli käynyt lempeäksi. Thorasta oli, kuin olisi
vuolas virta hellyyttä tulvehtinut häntä vastaan.

— Sano ainoastaan, rakkaani, minne menet, niin että tiedän missä

elät ja hengität! Et aavistakaan mitä minulle merkitsee tieto, että sinä
olet olemassa!… Miksi kalpenet? Onhan kaikki, mitä välillämme on
ollut, vaihtunut rauhaan! — — Löytäköön jalkasi tien sinne, missä
sinun on hyvä olla!

Thora oli istunut pää alas painuneena. Nyt loi hän katseensa ylös,
ja se kuvasti tuskaa, hänen puhuessaan värähtelevin äänin:

— Suuntasin askeleeni tänne, siksi että arvelin että jos voisin

tehdä jotain sinun hyväksesi, niin olisi se parasta minulle! — — —
 — Nyt en minä lähde sinun luotasi, vaan sinä minun luotani! On
sittenkin niin, että aika kaikki parantaa! Ja kun kammiosi ei enää ole
tyhjä, vaan siinä asuu kaksi onnellista, nuorta ihmistä — silloin on
tapahtunut se, mikä minulle on parasta. Silloin tiedän, että sinä olet
antanut minulle anteeksi!

He istuivat molemmat hiljaa.

Sitten nousi Samuel Stern ja ojensi molemmat kätensä Thoralle.

— Sano, että nyt ainakin uskot minua! Etkö usko minua

vieläkään?
Tahdon, että teet sen!

Hän kävi kiivaaksi.

Thora sulki silmänsä ja nojautui tukea hakien tuohon suureen

kiveen.

— Miksi en uskoisi sinua! Sinä sanoit täällä kerran, että olet

unohtanut kaikki tyyni, ja minä uskon sen! Olenhan ehtinyt kesän
kuluessa tulla siitä vakuutetuksi, olen nähnyt ja oivaltanut sen
sydämelläni ja sielullani ja kaikilla aistimillani — niin että sen kyllä
uskon täydelleen! — — —

Hiljaa lisäsi hän:

— Sinun täytyy antaa anteeksi kaikki mitä minä silloin sanoin!…

Nyt en enää ajattele sillä tavoin. Nyt ajattelen ainoastaan, kuinka
onnellinen olisin, jos sinun olisi hyvä olla!

Mielenliikutus valtasi hänet, ja hän koetti turhaan sitä vastustaa.

 Samuel Stern istui hänen viereensä.

— Sano nyt minulle kautta tosimman totuuden, etkö uskonut

minua silloinkin, kun sanoit ettet voisi tehdä sitä koskaan… ja oliko
totta että olit unohtanut minut?

Thora kävi kuolonkalpeaksi.

— Se ei ollut totta! Mutta minä pelkäsin omaa itseäni. En luottanut

itseeni. Siksi täytyi minun pelastautua pakoon.

Samuel Stern nousi ja kulki muutaman askeleen. Mieli järkytettynä

katsoi Thora hänen jälkeensä.

Hän palasi, kumartui Thoraa kohden ja katsoi hänen

hermostuneesti vavahteleviin kasvoihinsa.

— Enkö minä voisi päästä Suden paikalle? Sehän ei ole täällä!

Ja hän anasti Suden paikan, laskien päänsä Thoran polvelle.

Saiko hän tehdä niin? Hän kysyi vielä kerran nöyrästi ja

kaihoisasti.

Thora ei voinut vastata. Hänen mieltänsä vavahdutti hiljainen

riemuntunne, joka purkaantui kyyneliin.

Samuel Stern ei puhunut enää mitään.

Silloin kumartui Thora häntä kohden. Hän halusi nähdä hänen

kasvonsa.

Samuel Stern itki.

 Thora laski poskensa hänen kutreillensa sulkien silmänsä.
Hiljainen onnen, autuaallisuuden hohde kirkasti koko hänen
olentonsa…

Oliko tämä totta? Vai uneksiko hän jälleen? —

*****

— Vai aioit sinä toimittaa minulle nuoren vaimon, kuiskasi hän.

Thora nauroi, mutta hänen naurussansa soinnahteli kiihkeä

hellyys.

— Sinähän olit lakannut ajattelemasta minua… et minua enää

nähnyt, et kuullut — senhän kyllä huomasin!

— Ja kumminkin keskittyi kaikki sinuun… olit käynyt muistoksi…

Enhän voinut käsittää muuta kuin että olit hylännyt minut ainiaaksi.
Silloin kun sinä sanoit, ettet voisi enää koskaan luottaa minuun,
silloin tunsin kadottaneeni sinut kokonaan. Tunsin mielessäni kuin
kalman kylmää.

— Anna minulle anteeksi! — Hän sulkeutui hänen syliinsä.

— Ja nyt minä tulen, kuiskasi Samuel Stern, — anomaan sinulta

lämpöä ja suojaa — suotko niitä minulle?

— Ei, minähän tulen sinun luoksesi, pyytäen että päästäisit minut

sisään, — sinne, missä äitisikin on. Tahdon istua hänen jalkojensa
juuressa ja oppia hänestä! Itse olen saanut kärsiä enin siitä etten
tullut ennen!
 — Tiedätkö, kuiskasi hän hetkisen kuluttua, — jos en olisi ollut niin
varmasti vakuutettu, että sinä olit unohtanut minut, niin en tiedä
olisinko voinut sanoa sinulle sen mitä sanoin.

— Sittenhän minulla on syytä iloita arvokkaasta käytöksestäni.

Mutta älkäämme enää ajatelko sitä asiaa. En nyt jälkeenpäin yhtään
käsitä, kuinka kaikki oikein tapahtui.

Mutta äkkiä tunsi Thora mielensä masentuvan. Hän irroittihe

Samuel
Sternin syleilystä.

— Mutta kaikki johtui siis ainoastaan pelkästä sattumasta?

— Mitä sinä tarkoitat? Älä puhu halveksivasti niinsanotuista

sattumista. Ne ne juuri muovailevat meidän kohtalomme! — —
Ethän toki aikone jälleen lähteä tiehesi?

Hän pusersi Thoran kiihkeästi povellensa ja painoi päänsä hänen

olallensa.

— Et voi uskoa kuinka köyhän, palelevan miehen on ihanaa saada

tulla sisään!

Mutta Thora ei voinut vapautua ajatuksistansa.

— Mutta muutoin sinä olisit matkustanut pois!… Olisit lähtenyt

minun luotani?

Samuel Stern katsoi häneen lempeän nuhtelevasti.

— Enhän tiennyt muutakaan neuvoa, rakkaani! Muista, että olit

itse saattanut asiat sille kannalle! Laupiaana enkelinä esiintymisesi
oli aivan eri asia. — Mutta kenties olisin sittenkin palannut
katsomaan, olitko sinä vielä täällä.

— Mutta minua pahoittaa tosiaankin, ettet sinä saanut nuorta,

hilpeätä ja raikasta pikku vaimoa…

Samuel Stern laski kätensä hänen suullensa. Hän tarttui siihen ja

suuteli sitä.

— Niin, nähnethän sinä, että minä olen tullut vanhaksi, niin

vanhaksi, että minun pitäisi olla aivan harmaa.

— Pikku lapsi, sinä et käsitä ollenkaan mitä rakkaus on!… Jos

sinä olisit niin vanha, ettei sinulla olisi enää elettävänä kuin yksi
ainoa päivä, niin iloitsisin, jos ehtisin luoksesi, niin että saisimme
elää sen päivän yhdessä. Ja jos meillä ei olisi muuta kuin tämä lyhyt
hetkinen, niin en vaihtaisi sitä pitkään elämään nuoren vaimon
seurassa!

Hän nauroi, sulki Thoran molemmat kädet omiinsa ja suuteli niitä.

— Arvaan että haluaisit olla seitsentoistavuotias kuten muinoin.

Mutta onneksi ei ole niin!… Tahdon uskoa sinulle muutaman seikan:
sitä onnea, jonka tänään olen voittanut, en vaihda, en
seitsemääntoista vuoteen, en mihinkään vähempiarvoiseen… Etkö
tunne kuinka paljon arvokkaammaksi se on muuttunut, — se on
kallisarvoisen viinin kaltainen, joka säästössä yhä paranee, se tulee
pysymään muuttumatonna kuin raskas, punainen kulta. — — —

— Sanot että on myöhäistä! Siunaus ei tule koskaan liian

myöhään. Mihin aikaan elämästä se tulleekin, on se parasta mitä voi
tulla osaksemme. Mutta mitä nyt?
 Thoran katse oli käynyt surulliseksi. Siinä oli jäljellä jotain hänen
kärsimyksistänsä, hänen kyynelistään, — kuin vienoa kaihoa.

— Mitä ajattelet? kysyi Samuel Stern hiljaa.

— Minua vaivaa omatuntoni. Oletko antanut anteeksi, että

elämämme on mennyt hukkaan?

Samuel Stern sulki hänet lempeästi syliinsä. — Oletko sinä

antanut anteeksi minulle? »Vuosikausia olen ihmetellyt, kuinka voin
tehdä sillä tavoin… Ja elämämme ei ole mennyt hukkaan, se
hymyilee meille sinun hymyilyssäsi. Kun suljen sinut syliini, on elämä
luonamme.

Thora katsoi häneen, peläten antautuvansa ennen aikojaan onnen

valtaan.

— Ah, Samuel, tahtoisin että näkisit kaikki oikeassa

valaistuksessa.
Sitä et sinä tee.

Samuel Stern katsoi syvälle hänen silmiinsä.

— Sano vain että tunnet olevasi turvassa minun tykönäni! pyysi

hän. —
Sano se!…

— Katsos, nyt on nuoruutemme palannut jälleen. Mutta totta on,

että olen odottanut sinua. Miksi viivyit niin kauan? — — Ja
muistatko, kuinka puro lirisi ja kohisi kuusten alla… Täällä suhisee
vielä tuo vanha kuusi ja puro lirisee ja kohisee ja kuiskii… Muistatko
vielä?
 — Niin, me toivoimme että ajan kulku pysähtyisi!

— Niin, nyt on tuo aika palannut!

— Niin kyllä! kuiskasi Thora, mutta hänen silmänsä kyyneltyivät.

Hän kääntyi poispäin, ettei Samuel Stern huomaisi sitä.

Voiko olla totta, että he vihdoinkin olivat löytäneet toisensa? Että

Samuel Stern oli hänen luonansa ja etteivät he eroaisi enää
koskaan?

Kuinka onnellinen Thora olikaan kuullessaan hänen äänensä ja

hänen hiljaisen hengityksensä! Hän oli saanut takaisin hymyilynsä ja
tuon lempeän suunilmeen.

— Thora! Tiedätkö millainen nimi sinulla on? Se on

tummansininen ja salaperäinen kuin tuo kaukainen tunturi… ja siitä
säteilee salattua päivänpaistetta — kuten sinusta itsestäsi.

Hän kumartui Thoraa kohden. — Thora, mitä sinä mietit?

— Ajatukseni ovat pysähtyneet, en mieti mitään.

— Se johtuu siitä että kesä yhä jatkuu!… Täällä sataa ruusuja ja

päivä paistaa… ja sinä olet täällä! Et ole sittenkään seitsemäätoista
vanhempi. Minä kiitän Jumalaa sinusta!

— Ah, Samuel, näet väärin!

— Ei, minä näen että sinä olet palannut luokseni — — ja siitä

tahdon kiittää polvillani joka päivä… et aavastakaan kuinka usein
olen kaihonnut saada edes koskea käteesi! Miksi suljet silmäsi?
 — Niitä häikäisee… Minua häikäisee valovirran tavoin se että olen
luonasi!… Jos olet onnellinen, on kaikki autuaallista! Sinun tykönäsi
on lämpöä ja kaikkea hyvää. Minä olen palelluksissani, olen vihdoin
löytänyt kotiin! Sano vielä kerran, Samuel, että pidät minusta, vielä
kerran! Janoan niitä sanoja, tiedän että puhut totta! — — —

Hiljaisuus ympäröi heitä. Ainoastaan järveltä kuului airojen

loisketta yksinäiseltä veneeltä.

Oli kuin korkea kirkko olisi kaartunut heidän ylitsensä pyhässä

hiljaisuudessa…

Thora istui hymyhuulin. Riemu valtasi hänen mielensä — syvä,

vavahteleva riemu.

Heistä oli molemmista niin ihanaa vain istua yhdessä, tietäen

etteivät he enää eroaisi.

Vain silloin tällöin täytyi Samuel Sternin sanoa joku sana. Sitten
vallitsi jälleen hiljaisuus.

Sitten täytyi taas Thoran sanoa jotain, tullaksensa vakuutetuksi

ettei tuo kaikki ollut unta vain.

Hänen siinä istuessansa olivat hänen kasvonsa muuttuneet.

Synkät piirteet olivat kirkastuneet. Niihin oli tullut uusi, onnellinen
ilme. —

— Samuel, minun täytyy uudelleen kysyä sinulta jotakin. Pidätkö

sinä todellakin minusta?… Minusta se on niin ihmeellistä, — minun
täytyy kysyä sitä yhä uudelleen! —
 Samuel Stern ei vastannut. Hän teki vain puolestansa myöskin
muutamia typeriä pikku kysymyksiä, joissa ei ollut rahtuakaan järkeä,
vaan jotka syvästi liikuttivat Thoraa.

— Sinä unohdat kaikki nuo vuodet, jotka ovat menneet menojaan,

Samuel!

— Minun nimeni kuuluu niin toisenlaiselta, kun sinä lausut sen!

Siitä tulee uusi nimi. Se kajahtaa niin vienolta ja syvälliseltä, niin
pehmoiselta ja onnekkaalta! Sano se vielä uudelleen! Ennen et
lausunut sitä sillä tavoin — et sellaisella äänensävyllä! — — —

— Ja entä valkoinen puku, joka sinulla oli ylläsi, kun läksit luotani
— minne se on joutunut? Juuri sellainen puku pitää sinulla olla, kun
tulet omakseni — niin että minä tiedän sinun palanneen!

— Mutta Samuel, silloinhan kaikki ihmiset nauravat minulle!

— Mitä se meitä haittaa, jos he nauravatkin! Voitko sanoa?

Sitä ei Thora voinut.

— Mutta sanopa sinä vuorostasi muuan seikka, jota olen aivan

unohtanut kysyä: voitko sinä rakastaa minua? Voitko ainaiseksi
sulkea minut sydämeesi? Muistatko satuja, joita täällä kerroimme
toisillemme? Tämä on paras niistä kaikista!

— Ja tässä on meillä kukkasia yltympäri! Tässä on akanhammas

ja päivännouto ja silmäruoho. Katsos, kuinka ne ovat hienosti puetut.
Oletko kutsunut ne tänään juhlaan?

— Ja täällähän sinikellosikin ovat. Kuuletko niiden äänen?

 Thora nauroi: — Aioin juuri kysyä, kuulitko sinä sen!

— Kuinka sinun naurusi on vienoa ja kaunista! Et tiedä itse, kuinka

kaunista se on ja kuinka se nuorentaa pikku kasvojasi! Mitä sinä
sanot?

— En yhtään mitään. En saa esiin mitään — minulla on niin paljon

sanottavaa!

— Kuuletko, kuinka hongat suhisevat tuolla kankaalla? En

koskaan ole kuullut metsän suhisevan sillä tavoin kuin tänään!… Ja
tässä tulee veljemme tuulonen. Yhtykäämme ylistyslauluun tuulen ja
pauhun, myrskyn ja tyvenen, siskomme kuun ja kaikkein valkoisten
pikku tähtösten kunniaksi! — Ylistäkäämme elämää!

Samuel Stern kävi rauhattomaksi, sillä Thora oli niin kalpea. Hän
veti varovasti pienen vaipan hänen ympärilleen.

— Olet väsynyt. Sinun pitää istua aivan hiljaa.

Thora hymyili. — Tahdon ajatella sinua!

Hän painautui Samuel Sternin povelle.

— Sano jotain! On niin ihanaa kuulla sinun puhuvan!

Samuel Stern istui kuiskaillen hänen kanssaan, mutta hiukan vain,

että hän lepäisi paremmin.

Thora vastasi joka kerran hymyilyllä.

Äkkiä hän kohottautui suoremmaksi.

— Samuel, minun pitää vielä kysyä sinulta jotakin.

 Samuel Stern veti hänet povellensa.

— Olethan Sanpriel! kuiskasi hän.

Thora ei kysellyt enää.

Nyt tuli Susi heidän luoksensa. Se heristi korviansa ja katsoi heitä

tarkkaavasti kesyttömillä ruskeilla silmillänsä. Sitten se paneutui
maahan häntäänsä liehutellen, vakuutettuna että kaikki oli juuri
kohdallaan.

— Nyt lankeaa kaste maahan. Nyt soivat iltakellot, kehottaen

kaikkia yhtymään iltaruskon kiitoslauluun!

— Kuulen sen! sanoi Thora, sulkien kätensä hänen käteensä.

Hopeansininen sumu laskeutui harjanteille. Se leveni yli järven ja

tunturien. Metsät painuivat pimeään.

He katsoivat, kuinka aurinko vaipui nummen hämärään.

Hiljaa ja huomaamatta oli kuu ilmaantunut taivaalle. Se oli alhaalla

taivaanrannassa ja loi vaaleata hopeanhohdetta. Säteet väreilivät —
kuin soittimen kielet soittoniekan niitä käytellessä.

Tuuli oli viileän puhdas, kuin tulisi se iäisyyden mailta.

— Mitä kuiskivat kaikki nuo kukkaset?

Thora vastasi hymyillen:

— Enkeli käy yli kaiken maan ja tuo meille tervehdyksensä.

 Hänen katseeseensa tuli juhlallinen ilme. Autuaallisuus täytti
hänen mielensä.

Hänestä tuntui, kuin ei hänen sydämensä kestäisi — kuin täytyisi

hänen menehtyä onneen!…

Taivas oli hehkunut kultaisin liekein, jotka leijailivat ja sammuivat.

Ja sitten tulvahti esiin punertava valomeri säteillen tummimmasta

purppurasta hennoimpaan valkohohteeseen.

Ikuinen lumi hehkui tulessa, nummi peittyi veripunaan.

Mutta tunturien ja harjojen yläpuolella vallitsi häikäisevä kirkkaus.

Heistä oli kuin olisivat he saaneet ohi tähtien luoda katseen

loppumattomaan iäisyyteen.

Ja siellä liiteli ihmeellisiä, hienoja kukkasia, joiden väreille ei

kukaan ole keksinyt nimeä. Oli kuin näkisivät he valkosiipien
välkkeen… lähetin kirkkauden mailta!…

Vavahdus kävi läpi Thoran olennon. Ihanan haaveen vallassa hän

kuiskasi:

— Samuel! Äitisi on avannut meille tien luvattuun maahan!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUVATTU MAA
***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law in
the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of
this agreement by keeping this work in the same format with its
attached full Project Gutenberg™ License when you share it without
charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the terms
of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or
with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning of
this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who

notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that
s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
 License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and
discontinue all use of and all access to other copies of Project
Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend

considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except

for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph
1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner
of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party
distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this
agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and
expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO
REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF
WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE
FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY
DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE
TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL,
PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE
NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it,
you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by
sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must
return the medium with your written explanation. The person or entity
that provided you with the defective work may elect to provide a
replacement copy in lieu of a refund. If you received the work
electronically, the person or entity providing it to you may choose to
give you a second opportunity to receive the work electronically in
lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted
by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the

Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the
Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™
electronic works in accordance with this agreement, and any
volunteers associated with the production, promotion and distribution
of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability,
costs and expenses, including legal fees, that arise directly or
indirectly from any of the following which you do or cause to occur:
(a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b)
alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of

Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers.
It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and
donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a
secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help,
see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org.
 Section 3. Information about the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,

Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to

the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can
be freely distributed in machine-readable form accessible by the
widest array of equipment including outdated equipment. Many small
donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax
exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and
keep up with these requirements. We do not solicit donations in
locations where we have not received written confirmation of