Human Resource Management 14th

Edition Gary Dessler Solutions Manual

Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/human-resource-management-14th-edition-gary-dessler-solutions-manual/
 Part Two
Recruitment and Placement
Chapter 7
Interviewing Candidates

Lecture Outline:
Basic Types of Interviews
Structured versus Unstructured Interviews
Interview Content
How Should We Conduct the Interview?
Improving Performance though HRIS
Three Ways to Make the Interview Useful
Errors That Can Undermine an Interview’s Usefulness
First Impressions
Not Clarifying What the Job Requires
Candidate-Order (Contrast) Error and Pressure to Hire
Nonverbal Behavior and Impression Management
Effect of Personal Characteristics
Interviewer Behavior
Social Media and HR
How to Design and Conduct the Effective Interview
Designing the Structured Situational Interview
Talent Management: Profiles and Employees Interviews
Developing and Extending the Job Offer
Appendix
Interview Guide

In Brief:
This chapter gives an overview of types of interviews and their features. It discusses common
mistakes in interviewing, and outlines effective interviewing techniques from the views of both
interviewer and interviewee.

Interesting Issues:
While structured interviews have been shown to be more valid than non-structured ones, some
managers tend to resist structured interviews in favor of trusting their own skills as interviewers.

Learning Objectives:
1. List and give examples of the main types of selection interviews.
2. List and explain main errors that can undermine an interview’s usefulness.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-2

3. Define a structured situational interview and give examples of situational questions,

behavioral questions, and background questions that provide structure.
4. What are the main points to know about developing and extending the actual job offer?

Annotated Outline:
I. Basic Types of Interviews
A. Structured versus Unstructured Interviews - Unstructured or nondirective interviews
generally have no set format. Structured or directive interviews generally identify
questions and all applicants are asked the same questions. Sometimes acceptable
responses are specified in advance and the responses are rated for appropriateness of
content.
B. Interview Content - Interviews can be classified according to the nature or
content of their questions, such as situational interviews, job-related
interviews, behavioral interviews, and stress interviews. Puzzle questions are
also popular today, and they are used to see how candidates think under
pressure.
C. How Should We Conduct the Interview?
1. Panel interviews occur when a group (panel) of interviewers questions the
candidate together. A mass interview is where a panel interviews several
candidates simultaneously.
2. Phone interviews are often conducted entirely by phone. Technology has
also made interviewing by videoconferencing possible, saving time and
travel costs.
D. Improving Performance though HRIS
1. Computerized interviews involve computers administering the interview.
Typically the questions are presented in a multiple-choice format, one at a time,
and the applicant is expected to respond to the questions on the screen by pressing
a key.
E. Three Ways to Make the Interview Useful - Studies confirm that the validity
of interviews is greater than previously thought. Structured interviews are
more valid than unstructured interviews for predicting job performance.
Some traits, however, are not able to be accurately assessed in an interview.
1. Structure the Interview – Structured interviews are more valid than
unstructured interviews for predicting job performance.
2. Be careful what sorts of traits you try to assess – Interviews are better for
revealing some traits than others.
3. Beware of committing interviewing errors – Understand and avoid the
various errors that can undermine any interview’s usefulness.
II. Errors That Can Undermine an Interview’s Usefulness
A. First Impressions – One of the most consistent findings is that interviewers
tend to jump to conclusions about candidates during the first few minutes of
the interview.
B. Not Clarifying What the Job Requires – Interviewers who don’t know
precisely what the job entails and what sort of candidate is best suited for it
usually make their decisions based on incorrect or incomplete stereotypes of
what a good applicant is.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-3

C. Candidate-Order (Contrast) Error and Pressure to Hire –The order in which

you see applicants affects how you rate them. Pressure to hire can undermine
an interview’s usefulness.
D. Nonverbal Behavior and Impression Management – These factors can have a
surprisingly large impact on an applicant’s rating. Inexperienced interviewers
may try to infer the interviewee’s personality from vocal and visual cues such
as energy level, voice modulation, and level of extraversion. Impression
management includes ingratiation, agreeing with the interviewer’s opinions,
and self-promotion to create an impression of competence are used by clever
interviewees to manage the impression they present.
E. Effect of Personal Characteristics: Attractiveness, Gender, and Race –
Interviewers have to guard against letting an applicant’s attractiveness,
gender, and race play a role in candidate ratings.
F. Interviewer Behavior – Telegraphing refers to the interviewer inadvertently
evoking the expected answers.
G. Social Media and HR – Both employer and job candidates use social media tools as
part of the employment interview process.
III. How to Design and Conduct the Effective Interview
A. Designing the Structured Situational Interview
Step 1: Job Analysis;
Step 2: Rate the Job’s Duty;
Step 3: Create Interview Questions;
Step 4: Create Benchmark Answers; and
Step 5: Appoint the Interview Panel and Conduct Interviews.
1. Make Sure You Know the Job – do not conduct an interview unless you
know what KSAs you are looking for.
2. Structure your Interview – a) base questions on job duties; b) use specific
job-knowledge, situational, or behaviorally-oriented questions and
objective criteria to evaluate the interviewee’s responses; c) use the same
questions with all candidates; d) use rating scales to rate answers; and e)
use a structured interview form.
3. Get Organized – The interview should take place in a private room where
interruptions can be minimized. Prior to the interview, the interviewer
should review the candidate’s application and resume, as well as the job
duties and required skills and traits.
4. Establish Rapport – The interviewer should put the interviewee at ease so
he/she can find out the necessary information about the interviewee.
Studies show that people who feel more self-confident about their
interviewing skills perform better in interviews.
5. Ask Questions – The interviewer should follow the interview guide.
6. Take Brief, Unobtrusive Notes – Notes will help the interviewer avoid
snap judgments and remember more clearly what was discussed in the
interview.
7. Close the Interview – Leave time to answer any questions the candidate
may have and, if appropriate, advocate your firm to the candidate. Try to
end the interview on a positive note.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-4

8. Review the Interview – Once the candidate leaves, and while the interview
is fresh on the interviewer’s mind, he/she should review his/her notes and
fill in the structured interview guide.
B. Talent Management: Profiles and Employees Interviews - Talent
Management: Profiles and Employee Interviews – Profiles include
competencies, traits, knowledge, and experience. Using the same profile for
multiple jobs will ensure an integrated, goal-oriented process.
IV. Developing and Extending the Job Offer - After all the interviews, background checks,
and other tests, the employer decides who to offer the job to and will base his decision on
the information gathered throughout the selection process. The employer will also need to
decide if he will extend an offer of employment or a contract.
V. Appendix
A. Interview Guide for Interviewees
1. Preparation Is Essential
2. Uncover the Interviewers Real Needs
3. Relate Yourself to the Interviewers Needs
4. Think Before Answering
5. Remember That Appearance and Enthusiasm Are Important
6. Make a Good First Impression

Improving Performance Questions:

7-1: You have to hire dozens of wait staff every year for a new restaurant on Miami Beach.
Explain how you would use a computerized interview, including questions and tasks for
candidates

7-2: You are interviewing candidates in Bangladesh and you have a great candidate who
unfortunately is 25 years old, when the job calls for someone at least 40. List three questions
you would ask to see if the person is still qualified.

7-3: Write a one-paragraph (single-spaced) memo to the people who do your company’s
recruiting on the topic, “The five most important things an interviewer can do to have a
useful selection interview.”

Discussion Questions:
7-4: There are several ways to conduct a selection interview. Explain and illustrate the
basic ways in which you can classify selections interviews.

Interviews can be classified according to:

1. Degree of structure - This is the extent to which interviews are, or are not, structured with
previously designed questions so that each candidate must answer the same questions.
2. Purpose - Interviews may be designed to accomplish several purposes, including
selection, performance appraisal, and feedback.
3. The content of the questions may be situational, job-related, or psychological.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-5

4. The way the interview is administered - Interviews might be conducted by a panel of

interviewers, sequentially or all at once, computerized, or personally. Students should
also provide some illustrations of each.

7-5: Briefly describe each of the following possible types of interviews: unstructured panel
interviews; structured sequential interviews; job-related structured interviews.

In the unstructured panel interview, the panel of interviewers asks questions as they come to
mind. They do not have a list of questions or points that need to be covered but may follow
many different directions. The structured sequential interview consists of the candidate
being interviewed one by one with several different interviewers. Each interviewer conducts
a structured interview that consists of pre-determined questions and a structured evaluation
form to complete. The job-related structured interview consists of pre-determined questions,
all of which are designed to assess the applicant's past behaviors for job-related information.

7-6: For what sorts of jobs do you think computerized interviews are most appropriate?
Why?

The computerized interview can be used as a screening device for virtually any type of
position that may generate a large number of applicants. It is less likely to be used for
managerial positions. However, if there are large numbers of applicants, it could certainly be
just as useful there as in skilled, professional, and unskilled positions.

7-7: How would you explain the fact the structured interviews, regardless of content, are
generally more valid than unstructured interviews for predicting job performance?

The structured interview helps to keep the interviewer focused on the types of behaviors,
traits, or answers that are desired and that are good predictors of job performance.
Unstructured interviews allow interviewers to become sidetracked with things like common
interests and other items that are not good predictors of job success.

7-8: Briefly discuss what an interviewer can do to improve his or her performance.

The students should refer to the section in the chapter on designing and conducting the
effective interview to form his/her suggestions for how an interviewer can improve his/her
perfomance.

7-9: What items shoud a letter of offer definitely contain?

Things to keep in mind here include understanding the difference between a job offer letter
and a contract. A job offer letter lists the offer’s basic information, including details on salary
and pay, benefits information, paid leave information, and terms of employment. There
should be a strong statement specifying that the employment relationship is “at will.” In
contrast to a letter of offer, it is not unusual for an employment contract to have a duration
(such as 3 years).

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-6

Individual and Group Activities:

7-10: Prepare and give a short presentation titled, “How to Be Effective as a Selection
Interviewer.”

There are several things you can do to prepare to be an effective interviewer. Some of the
responses the students should give include: structure the interview; prepare for the interview;
establish rapport; ask questions; close the interview; and review the interview.

7-11: Use the Internet to find employers who now do preliminary selection interviews via
the Web. Do you think these interviews are useful? Why or why not? How would you
improve them?

The students should use the Internet to search the Web sites of various companies to find
examples of companies that use the Web for preliminary selection interviews. They should
provide the pros and cons of using the Web for preliminary selection interviews. Challenge
students to identify ways to improve the examples they have presented based on what has
been discussed in this chapter.

7-12: In groups, discuss and compile examples of “the worst interview I ever had.” What
was it about these interviews that made them so bad? If time permits, discuss as a
class.

Based on their experiences, the students should come up with various examples. They
should also discuss their suggestions for improving the interview.

7-13: In groups, prepare an interview (including a sequence of at least 20 questions) you’ll

use to interview candidates for the job teaching a course in Human Resources
Management. Each group should present their interview questions in class.

The students should use this opportunity to design their own interview questions using the
suggestions given in the chapter.

7-14: Some firms swear by unorthodox interview methods. For example, Tech Planet, of
Menlo Park, CA, uses weekly lunches and “wacky follow-up sessions” as substitutes for
first-round job interviews. During the informal meals, potential staffers are expected
to mingle, and they’re then reviewed by the Tech Planet employees they meet at the
luncheons. One Tech Planet employee asks candidates to ride a unicycle in her office
to see if “they’ll bond with the corporate culture or not.” Toward the end of the
screening process, the surviving group of interviewees has to solve brainteasers, and
then openly evaluate their fellow candidates’ strengths and weaknesses. What do you
think of a screening process like this? Specifically, what do you think are its pros and
cons? Would you recommend a procedure like this? If so, what changes, if any, would
you recommend?

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-7

The students should use the information they’ve learned in this chapter to make judgments
about this screening process.

7-15: Several years ago, Lockheed Martin Corp. sued the Boeing Corp. in Orlando,
Florida, accusing it of using Lockheed’s trade secrets to help win a multibillion-dollar
government contract. Among other things, Lockheed Martin claimed that Boeing had
obtained those trade secrets from a former Lockheed Martin employee who switched to
Boeing. But in describing methods companies use to commit corporate espionage, one
writer says that hiring away the competitor’s employees or hiring people to go through
its dumpster are just the most obvious methods companies use to commit corporate
espionage. As he says, “one of the more unusual scams – sometimes referred to as ‘help
wanted’ – uses a person posing as a corporate headhunter who approaches an employee
of the target company with a potentially lucrative job offer. During the interview, the
employee is quizzed about his responsibilities, accomplishments, and current projects.
The goal is to extract important details without the employee realizing there is no job.”

Assume that you are the owner of a small high-tech company that is worried about the
possibility that one or more of your employees may be approached by one of these
sinister “headhunters.” What would you do (in terms of employee training, or a letter
from you, for instance) to try to minimize the chance that one of your employees will
fall into that kind of trap? Also, compile a list of five or ten questions that you think
such a corporate spy might ask one of your employees.

Students may suggest that the employer educate employees that tactics such as the ones
described here are used by competitors, suggest an appropriate response, and encourage
employees to report any such contact to management. Building trust and loyalty is clearly
important in order for this strategy to be effective. Brainstorm with the class a list of
questions that may be asked, and perhaps conduct a role play to demonstrate how the
conversation may play out, and facilitate a discussion on how the employee and employer
could respond.

7-16: Appendix A, PHR and SPHR Knowledge Base at the end of this book lists the
knowledge someone studying for the HRCI certification exam needs to have in each
area of human resource management (such as in Strategic Management, Workforce
Planning, and Human Resource Development). In groups, do four things: (1) review
Appendix A; (2) identify the material in this chapter that relates to the required
knowledge Appendix A lists; (3) write four multiple-choice exam questions on this
material that you believe would be suitable for inclusion in the HRCI exam; and (4) if
time permits, have someone from your team post your team's questions in front of the
class, so that students in all teams can answer the exam questions created by the other
teams.

Material from this chapter that may be included in the HRCI certification exam includes
interviewing procedures, federal, state, and local employment-related laws, and interviewing
techniques.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-8

Experiential Exercise: The Most Important Person You’ll Ever Hire

Purpose: The purpose of this exercise is to give you practice using some of the interview
techniques you learn from this chapter.

Required Understanding: You should be familiar with the information presented in the chapter,
and to read this: “For parents, children are precious.” It's therefore interesting that parents who
hire “nannies” to take care of the children usually do little more than asked several interview
questions and conduct what is often, at best, a perfunctory reference check. Given the often
questionable validity of interviews, and the (often) relative inexperience of the father or mother
doing the interviewing, it's not surprising that many of these arrangements are disappointments.
You know from this chapter that it is difficult to conduct a valid interview unless you know
exactly what you are looking for. Most parents simply aren't trained to do this.

How to Set up the Exercise/Instructions:

Set up groups of five or six students. Two students will be the interviewees, while the other
students in the group will serve as panel interviewers. The interviewees will develop an
interviewer assessment form, and the panel interviewers will develop a structured situational
interview for a “nanny.”

7-17: Instructions for the interviews: The interviewees should leave the room for about 20 min.
While out of the room, the interviewees should develop an “interviewer assessment form”
based on the information presented in the chapter regarding factors that can undermine the
usefulness of an interview. During the panel interview, the interviewees should assess the
interviewers using the interviewer assessment form. After the panel interviewers have
conducted the interview, the interviewees should leave the room to discuss their notes. Did
the interviewers exhibit any of the factors that can undermine the usefulness of an
interview? If so, which ones? What suggestions would you (the interviewees) make to the
interviewers on how to improve the usefulness of the interview?

7-18: Instructions for interviewers: while the interviewees are out of the room, the panel
interviewers will have 20 min. to develop a short structured situational interview form for a
“nanny.” The panel interviews team will interview two candidates for the position. During
the panel interview, each interviewer should be taking notes on a copy of the structured
situational interview form. After the panel interview, the panel interviewers should discuss
their notes. What were your first impressions of each interviewee? Were your impressions
similar? What candidate would you all select for the position and why?

Video Case Appendix:

Video Title: Interviewing Candidates (Zipcar)

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-9

Synopsis:

Zipcar is a company that allows customers to share a car for a fee as small as a short cab ride.
Individuals who become Zipcar members are able to reserve a vehicle with as little advance
notice as one hour through any wireless device, unlock a car with a card that members carry with
them, and drive for the reserved period of time. The goal of Zipcar is to reduce the number of
cars being driven and thereby reduce environmental pollution.

Zipcar is a fast-growing innovative company that supports the environment and is socially
responsible. This makes it an attractive place to work for many who are looking for a company
that is doing something new. When selecting new employees, Zipcar aims to find people who
are passionate about the brand, professional, courteous, and presentable. It wants someone who
can understand the value of the organization and the culture within which the company operates.

Discussion Questions:

7-19: What makes Zipcar an attractive employer for which to work?

7-20: What do those doing the actual hiring at Zipcar feel are important characteristics to find in
potential employees?
7-21: List three behavioral and three situational questions that you would use to interview Zipcar
employment applicants.
7-22: According to the video, which practices should you avoid during an interview? How do
these compare with those discussed in this chapter?

Application Case: The Out-of-Control Interview

7-23: How would you explain the nature of the panel interview Maria had to endure?
Specifically, do you think it reflected a well-thought-out interviewing strategy on the
part of the firm, or carelessness on the part of the firm's management? If it was
carelessness, what would you do to improve the interview process at Apex
Environmental?

It is fairly clear that the panel interview was a stress interview designed to see how well
she could handle difficult situations. In this respect, it seems to have been a well-thought-
out interviewing strategy, but there was a very clear element of carelessness on the part of
the firm's management. The panel was obviously not well-trained and was careless in the
choice of questions that they used. Many of the questions were clearly discriminatory and
could be used against them in a gender-based discrimination suit.

7-24: Would you take the job offer if you were Maria? If you're not sure, what additional
information would help you make your decision?

Maria needs additional information. What she does know is the nature of the job and the
clear fit with her training and skills. The additional information that she should seek
involves the number of women who work at Apex, the levels of management which they
have attained, and the satisfaction of those women with their treatment by Apex

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-10

management. The fact that the entire interview panel was composed of men and their
choice of questions leaves us with reservations about how she would be treated once hired.

7-25: The job of applications engineer for which Maria was applying requires: (a) excellent
technical skills with respect to mechanical engineering; (b) a commitment to working
in the area of pollution control; (c) the ability to deal well and confidently with
customers who have engineering problems; (d) a willingness to travel worldwide; and
(e) a very intelligent and well-balanced personality. List 10 questions you would ask
when interviewing applicants for the job.

There are a wide variety of specific questions that could be posed to address these issues.
Questions need to be job-related, specifically to the requirements listed above. They also
need to clearly avoid any discriminatory areas.

Continuing Case: Carter Cleaning Company - The Better Interview

7-26: In general, what can Jennifer do to improve her employee interviewing practices?
Should she develop interview forms that list questions for management and non-
management jobs, and if so what form should these take and what questions should
be included? Should she initiate a computer-based interview approach? If so, why
and how?

Carter Cleaning Company has an inadequate, unstructured way of interviewing and

hiring. One solution students could suggest is to utilize a structured interview guide such
as the one provided in Figure 7-1 as an example of a tool that managers could use to
improve their interviewing practices. Have students brainstorm a list of questions to be
included in the structured interview guide. A computer-based approach is also a
possibility; students should explore the pros and cons of this given the nature of the
organization and weigh the cost/benefit of utilization of this technology.

7-27: Should she implement a training program for her managers, and if so, specifically
what should be the content of such an interview-training program? In other words, if
she did decide to start training her management people to be better interviewers,
what should she tell them and how should she tell it to them?

The obvious answer to this question is yes, a training program should be designed and
delivered. Students should include suggestions from the section on designing and
conducting effective interviews, including training in preparation, utilization of a
structured interview process, and interviewing techniques discussed in this chapter. She
should educate managers in the potential pitfalls that come up in the interviewing process
as outlined in the text. She should also provide an opportunity for practice with mock
interviews in the training session so that managers can use the skills they learn and become
comfortable with the process.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-11

Hotel Paris: Improving Performance at the Hotel Paris - The New Interviewing
Program
7-28: For the jobs of security guard or valet, develop 5 situational, 5 behavioral, and 5 job
knowledge questions, with descriptive good/average/poor answers.

Examples may be found in Figures 7-2 and 7-3. Student answers will vary. For the
security guard, questions might focus on ascertaining the level of dependability,
responsibility, initiative, and cool-headedness under pressure. The car hop position’s
desired behaviors may include detail orientation, friendliness, and ability to follow
directions.

7-29: Combine your questions into a complete interview process that you would give to
someone who must interview candidates for these jobs.

Students should follow the outline for interviewing in Figure 7-1 and in the Chapter
Appendix.

Key Terms:
Unstructured or Nondirective Interview - An unstructured conversational-style interview -
The interviewer pursues points of interest as they come up in response to questions.

Structured or Directive Interview - An interview following a set sequence of questions.

Situational Interview - A series of job-related questions which focus on how the candidate
would behave in a given situation.

Behavioral Interviews - A series of job-related questions that focus on how the candidate
reacted to actual situations in the past.

Job-Related Interview - A series of job-related questions which focuses on relevant past job-
related behaviors.

Unstructured Sequential Interview - An interview in which each interviewer forms an

independent opinion after asking different questions.

Stress Interview - An interview in which the applicant is made uncomfortable by a series of

often rude questions.

Structured Sequential Interview- An interview in which the applicant is interviewed

sequentially by several supervisors and each rates the applicant on a standard form.

Panel Interview - An interview in which a group of interviewers questions the applicant.

Mass Interview - A panel interviews several candidates simultaneously.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

 Chapter 7: Interviewing Candidates 7-12

Candidate Order Error - An error of judgment on the part of the interviewer due to
interviewing one or more very good or very bad candidates just before the interview in question.

Structured Situational Interview - A series of job-relevant questions with predetermined

answers that interviewers ask of all applicants for the job.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän katsoi avutonna rouva Sandersiin, joka vei lornetin silmilleen
ja katseli Omar Pashaa säälivästi hymyilen. — Haluaisin tietää, mitä
te oikeastaan tahdotte!… Ikäänkuin kaikki mitä miehet tekevät olisi
oivallista… Te arvelette, että te miehet tulisitte toimeen ilman meitä?
———

— Teidän ylhäisyytenne, me kaipaamme naisia sekä itsemme

tähden että kaiken suorittamattoman työn takia. Mutta heidän on
tultava — kuten eräs ruotsalainen kirjailija sanoo — pukeutuneina
sukupuolensa luontaiseen ihanuuteen. Sitä me kaipaamme ja
etsimme!… Minun suutarini on erittäin järkevä mies. Hän sanoo:
»Naisilla ei ole itsetuntoa! Heidän tehtävänsä olisi saattaa miehet
kunnioittamaan naista, mutta sitä he eivät tee!»… Nähdäkseni on
meille suotava anteeksi, jos me emme kylläksi pidä arvossa heidän
järkeänsä. Ihmeellistä on, kuinka ihminen voi hukata pois senkin
vähän, minkä alkuaan on saanut — ja erittäinkin tämä koskee naisia.
Ja aivan erikoisesti niitä, jotka ovat naimisissa! Tässä tuonnoin,
rouva Sandersin kutsuissa, tulin sattumoisin kiinnittäneeksi huomiota
siihen eri määrään kohteliaisuutta, mitä mainittu rouva osoitti
naimattomille ja naiduille naisille. — — — Tuollainen on meidän
miesten mielestä narrimaista! Niin, voihan käydä niinkin, että me
teemme samaten, mutta se tapahtuu käskystä, — olemme oppineet
sen teiltä! Mielestäni meillä on täysi syy epäillä etteivät naiset ole
järjellisiä olentoja, niin kauan kuin he eivät käsitä, että he tuolla
tavoin etupäässä loikkaavat itseänsä. — — Niin, suokaa anteeksi,
hyvä rouva, en minä alkanut tätä kiistaa, muistakaa toki etten minä
sitä alkanut!

Toiset rouvista näyttivät valmistautuvan panemaan Omar Pashan

pataluhaksi.
 Mutta nyt kohotti Thamar rouva pitkän, hienon kätensä, ja kaikki
muut vaikenivat.

— Minusta te saatte aikaan niin paljon turhaa touhua! Te olette

antautunut pahan palvelukseen, Omar Pasha. Nyt huomaan sen. Te
olette kauheampi kuin Nero ja kanssaveljenne Iivana Julma — —
sillä te ette helly koskaan, teillä ei ole mitään lempeämpiä hetkiä. Ja
onni suosii teitä. Mutta katsokaa, kuinka onnettomilta me näytämme.
Te riehutte meidän pienoismaailmassamme kuin tiikeri
erämaassaan. — Ja kumminkin te eilen pelastitte hyypän rehellisen
haahkan kynsistä; te ette voisi repiä kärpäseltä siipiä, — ja nyt te
istutte täällä ja huvittelette meidän kustannuksellamme!

Thamar rouva katsoi hymyillen ympärilleen.

— Tässä istuu rehtorinrouva Altor, nainen, joka on pitkän aikaa

elellyt hovissa ja nyt johtaa seuraelämää siinä kaupungissa, jolla on
kunnia lukea hänet asukkaisiinsa. Hän on nyt jo kymmenen kertaa
kysynyt teiltä, ettekö tiedä että ne tavat, joita te nimitätte
yhteiskunnallisiksi epäkohdiksi, ovat kotoisin ylhäältäpäin, hovista,
jonka kimppuun te kaiketi ette halunne käydä arvosteluinenne.
Suvaitsetteko ehkä vastata hänelle?

— Nöyrin palvelijanne, hyvä rouva, minulla ei ole siihen muuta

sanottavaa kuin että koko Euroopan hovitavat ovat itämaisen
orjuuden jätteitä. Ne kuvastavat säännösteltyä orjuutta. Ranskan
Henrik Kolmannelle tulee kunnia siitä että on ottanut ne käytäntöön
Euroopassa, muuttaen ympäristönsä ystävistä palvelijoiksi… Eikö
ole katsottava todisteeksi läheisestä sukulaisuudestamme apinoitten
kanssa, että me arvostelukyvyttömästi jäljittelemme pyrkimystä
pystyttää keinotekoisia rajoja, sensijaan että kunnioittaisimme
luonnon asettamia.
 Rehtorinrouva ei keksinyt heti vastausta. Hänen kasvonsa
värähtelivät. Hän tyytyi huomauttamaan, että maailma hänen
mielestänsä alkoi käydä ihmeelliseksi.

— Niin minunkin mielestäni, arvoisa rouva! Ja kaikkein

ihmeellisintä on varmaankin juuri se, että aikamme hienosto
empimättä hyväksyy sen, mikä on raakamaisen entisajan jäte. Eikö
se ole todiste siitä, kuinka pintapuolista kaikki sivistyksemme on?
Niinsanotun hyvän tavan turvissa voi tehdä aika arveluttavia tekoja
— — —.

Rouva Liss loi silmät levällään häneen katseen.

— No, jopa jotakin, herra Iivana Julma!… Nyt meidän tulee oikein
hauska. Olemme kaikki ihastuksissamme! Niin, on oikein hauskaa,
kun herrat ovat tuollaisella tuulella… minusta se on hauskaa, sillä on
niin kauheata kuulla heidän puhuvan semmoista. Minä ja joukko
ystävättäriäni olemme siitä samaa mieltä… Mutta hyvä, kiltti Omar
Pasha, tarkoitatteko siis täyttä totta, että kaikki tuollainen, jota me
katsomme hienoksi, on aivan yksinkertaisesti eläimellistä?

— En, sillä silloin tekisin vääryyttä toisille eläimille, sillä ne eivät

ole koskaan alentuneet siinä määrin!… Mutta lienee varmaankin
parasta että nyt luikin tieheni!

Nyt ryhtyi hänen vaimonsa, rouva von Asten, avustamaan toisia.

— Samuel, en voi käsittää mitä tarkoitat, Samuel!

Tukkukauppias Stern ei näyttänyt hämmästyneeltä. Noilla sanoin

tapasi rouva von Asten aina alkaa puhuessaan miehensä kanssa.
Se oli tullut hänelle tavaksi.
 Hän kohotti pientä, sievää päätänsä, ja nuo loistavat silmät, jotka
aluksi näyttivät aivan lempeiltä, välkähtivät äkkiä vihasta.

— — — Luulen että pidät itseäsi yli-ihmisenä! keksi hän sitten

sopivaksi loppulauseeksi.

— Anni hyvä, sellaista sinun ei pidä sanoa kenellekään, ellet halua

loukata. Se on nykyisin meidän muodikkain haukkumasanamme, —
— — niin kylläkin, hyvät naiset. Me pyrimme rehellisesti
muovailemaan yli-ihmistä, mutta tulos oli uusi laji alhaisoa — — —

Thamar rouva kohotti jälleen varoittavasti sormeansa.

— Emmekö julistaisi käräjärauhaa?

Hän katsoi hymyillen ympärilleen.

— Eiköhän liene helpompi hallita taivaan tuulia kuin saada mies

takaisin mahdollisuuksien rajoihin, kun hän on murtautunut niiden
ulkopuolelle? Luullakseni hänkin kuuluu niihin luonnonvoimiin, jotka
ovat taltutettavat. Ihminen ei ole vielä täysin saanut maata valtansa
alaiseksi, ennenkuin mies on saatu oikealle paikalleen, —
nykyisinhän hän lähinnä kuuluu petoeläimiin!

— Aivan oikein, rouvaseni, edellisten ajanjaksojen vaistot ovat

vielä veressä — — — mutta olen tehnyt havainnon, että sade on
lakannut. — Ya Allah, ya Allah, Jumala on suuri! Luulen melkein että
lähden ulos!

*****

Ulkona oli heleä, kirkas päivänpaiste. Thora Thammers nousi,

sulki albumin ja meni myös ulos.
 Hänen tyttärensä seurasi häntä portaille.

— Minne aiot, äiti? Minusta on niin ikävää, kun sinä et välitä

tutustua toisiin, vaan kuljeskelet aina niin yksin. Birgerin mielestä
olisi myös paljon hauskempaa meille, jos sinä istuisit enemmän
sisällä ja huvittelisit vanhojen kanssa. Olen vakuutettu että kaikki
täällä katsovat sitä kummalliseksi; luulen että sinä ihmisten mielestä
olet hyvin omituinen, ja se on niin ikävää Birgerille ja minulle. Niin,
tiedänhän että sinä katsot ettei meidän pidä välittää sellaisesta — se
on oikein päähänpisto sinussa — mutta Birgerin ja minun on pian
pakko sanoa toisille nuorille että me emme voi — — —

Rouva Thammers katsoi vaieten tyttäreensä.

— Tahtoisitteko te kieltää minua menemästä ulos? kysyi hän sitten

aivan tyynesti.

— Äiti, sinä olet niin vanhanaikaisen romantillinen ja

hempeämielinen, niin sanoo Birger myöskin. Vanhat eivät ymmärrä
nuorten tunteita… Me ymmärrämme kyllä että sinä katsot että me
seurustelemme liiaksi toisten nuorten kanssa — mutta emme
tosiaankaan ole ainoat, jotka tekevät niin, — kuuluu maailman
kehityskulkuun, että nuorten täytyy saada elää omaa elämäänsä.
Neiti Carn — hän oli paras tämänvuotisista ylioppilaista — sanoo
aina: »Minulla täytyy olla oikeus loma-aikana olla muista
välittämättä»… Hän on niin perin reipas, vapaa luonne. Nyt hänen
äitinsä on saanut luunsärkyä ja siitä on hän nyt iloissaan, — niin, ei
tietysti muun takia kuin siksi että äidin nyt täytyy istua hiljaa, ja
ennen hän aina tahtoi olla mukana kaikkialla, ja se oli niin ikävää!
Neiti Carn sanoo: »Äiti voi kernaasti tehdä uhrauksia lastensa takia,
mutta lapset eivät oikeastaan ole mitään velkaa vanhemmilleen.
Vanhemmille kuuluvat velvollisuudet! Kantakoot he seuraukset siitä
että ovat toimittaneet meidät maailmaan. Sitten tulee meidän
vuoromme, kun me saamme lapsia.» — — —

Hän vaikeni. Hän tuli katsahtaneeksi äitiinsä. Hän punehtui sen

johdosta mitä oli tullut sanoneeksi, ja hänen täytyi katsoa maahan.

Äiti seisoi nimittäin hänen edessään aivan suoraksi ojentuneena,

vastoin tapaansa.

Hän seisoi hetkisen hiljaa, katsoen tyttäreensä.

Ja Gertrudin täytyi jälleen luoda katseensa maahan, sillä kun äiti

alkoi puhua, ei hän puhunut tavalliseen tapaansa.

— Tiedän varsin hyvin, sanoi hän hitaasti — että sinä ja tätisi

luulette että minä alan käydä heikkomieliseksi — — — ei sanaakaan
enempää! Huvitelkaa te vain, Birger ja sinä, mielenne mukaan — —
— mutta suonette anteeksi etten minä pysyttele sisällä siksi että te
pidätte sitä suotavana.

— Äiti, sinä käsität meidät niin tykkänään väärin. Salli minun nyt
tulla mukaasi! —

Rouva Thammers hymyili surumielisesti. Juuri sitä hän ei voinut

saada tehdä.

Hänen äänessään oli jotain, joka huomautti tytärtä siitä, mikä heitä
erotti, ja jota tytär ei tätä ennen ollut huomannut.

Hän jäi katsomaan äitinsä jälkeen.

Todellakin olivat täti ja hän ja Birger ajatelleet… ja hän oli varma

että kaikki täällä salaa ajattelivat samaa… sillä eihän äiti ollut
samanlainen kuin muut. Olipa ikävää että hän oli sen huomannut!
Mutta eihän hänellä oikeastaan ollut oikeutta siitä loukkaantua…
Kuinka äiti sentään voi näyttää ylväältä kun tahtoi! Setä oli nähnyt
sen muutaman kerran, ja hän sanoikin aina, että hänessä oli
syntyperäistä hienoutta — — —

Neiti Carn tuli ulos muutamain herrojen seurassa. He halusivat

saada neiti Gertrudin mukaansa kävelyretkelle.

5.

Rouva Thammers meni sisään ja otti yllensä hiukan

päällysvaatteita.
Sitten hän jälleen tuli ulos ja läksi kulkemaan nummelle päin.

Hänestä tuntui helpotukselta päästä kuulemasta ihmisten

lörpöttelyä. Tuolla alhaalla oli koko ilma sillä kyllästytettyä ja täynnä
turhanpäiväisiä, tuskastuttavia ajatuksia ja mitätöntä lorua.

Vasta täällä ulkona hän voi hengittää vapaasti. Ja sitäpaitsi oli

muuan asia, josta hänen nyt piti tehdä selkoa omalle itsellensä.
Hänellä oli jo kauan ollut tunne, että tulisi päivä, jolloin hän sanoisi
itsellensä: »Nyt tahdon ottaa selkoa siitä, mitä oikein olen tehnyt», —
ja juuri tänään oli hänen mielessänsä herännyt jonkinmoinen veltto
halu saada hiukan selvyyttä noihin seikkoihin nähden.

Häntä melkein halutti kertoa kaikesta nummen eläimille ja kukille

— niin saisivat ne tuomita häntä.

Ihmisille ei hänellä ollut mitään sanottavaa.

 Hetkiseksi kiintyivät hänen ajatuksensa mieheen, joka oli puhellut
niin paljon tuolla sisällä — — — Jo ensi iltana oli hänen äänensä
jollakin erityisellä tavalla vaikuttanut häneen, hän ei tiennyt miksi, —
mutta se muistutti jostakin aikoja sitten olleesta ja menneestä,
jostakin, jonka hän oli kärsinyt loppuun ja joka nyt oli takanapäin —
— — jota hän ei enää halunnut kokea uudelleen — — —

Hän kulki hitaasti.

Tuolla istui jänis ja katsoi häneen tyynin, viattomin silmin, hänen

jalkansa melkein kosketti sitä, ennenkuin se loikkasi tiehensä.

— Ei sinun tarvitse pelätä minua, sanoi hän hiljaa, hieman

hymyillen. —
Mutta paikkasi minä anastan!

Hän kävi istumaan, — tässähän kaikki olivat koolla hänen

ympärillään: vaivaiskoivut ja katajat, kanerva ja hopeanvalkoiset
raidat. Kuinka ne kimmelsivätkään päivänpaisteessa!

Nyt kertoisi hän kaikki. Näille voi hän uskoa mitä tahansa —
ihmiset arvelisivat sen osoittavan että hän oli päästä sekaisin —
oikein hänen täytyi nauraa — sehän juuri osoitti että hän oli viisas!

Häntä halutti kiittää Jumalaa siitä, että noilla hienoilla ihmisillä ei

mielestänsä ollut mitään tekemistä täällä, vaan että hän sai olla
täällä rauhassa yksin eläinten kanssa.

Kuinka siellä tänään oli kuulakkaa ja hiljaista! Tuuli vain liiteli

eteenpäin pitkin, hiljaisin siivin, kuin olisi se aivan yksin taivaan
alla…
 Hän kuuli sen kuiskeen, — se tiesi kaikki mitä täällä tuhansien
mättäiden keskellä tapahtui… Se hiipii läpi kanervikon, piiloutuu ja
uinahtaa — herää jälleen, pujahtaa pikku kukkasten sydämeen ja
saa ne vapisemaan. — — —

— Sinulle voin sen sanoa, mumisi hän puoliääneen, — sillä sinä et

ole muiden kaltainen!

Hän paneutui alas kanervikkoon. Hän oli aivan kuoliaaksi

kiusaantunut.

Hän painoi kädet kasvoillensa. — — — Ei, ei sitä, joka hänestä nyt

tuntui kuin kaamealta sadulta, jonka joku oli hänelle joskus kertonut.
Nyt hän oli unohtanut sen, tai Jumala oli vapahtanut hänet siitä — —
—
Häntä vain halutti vähän ajatella entisiä, siinä kaikki.

Hän kohottautui puoleksi istualleen ja nojasi pään käteensä.

— — — Kuinka olikaan ollut mahdollista, että hänestä oli tullut

tuon miehen vaimo? Hän näki hänet edessään, — eversti Arvid
Thammersin: itsekylläisenä, lihavana, kaljupäisenä — — —

Hän silmäili häntä kylmästi, ihmetellen. Oliko tuo hän itse? Oliko
yhdyselämä hänen kanssaan tehnyt tuon miehen tuollaiseksi?

Häntä puistatti sitä ajatellessa — — —

Hän sulki silmänsä. Nyt seisoi tuo mies hänen edessänsä

sellaisena, jommoinen hän kerran oli ollut: kauneimpana miehenä,
minkä hän ikinä oli nähnyt. Pehmoisella trubaduurinäänellänsä
valtasi hän neitosen mielen, hänen tummat, rakastuneet silmänsä
tenhosivat tämän mielikuvituksen. Niihin näytti sisältyvän niin paljon.
 Ja täti sanoi, että aina kävi niin, että neidonunelmat jäivät
toteutumatta; ei hänen pitänyt luulla olevansa ainoa, joka oli sen
kokenut!… Aikaa myöten voittaisi hän pettymyksensä. Ja sitten piti
käydä käsiksi todellisuuteen, siinä löytäisi onnen.

Itse oli hän myöskin ajatellut että hänen onnensa olisi Arvid
Thammers — onni oli kai sitten sellaista!… Ja myöhemmin tulisi
kaikki se, mitä hän odotti, — olihan kaikki hyvin, kun oli vielä niin
paljon hyvää odotettavissa! Niin oli aina, niin sanoivat kaikki. Ja
muuthan tiesivät sen paremmin kuin hän. Itse oli hän ajatellut, että
oli parasta pyrkiä turvaan, — hän oli tuntenut itsensä niin
turvattomaksi. Hänestä oli kuin olisi hän pudonnut jyrkkää kalliota
alas, mutta pelastunut ihmeellisellä tavalla… Eikä hän tahtonut
kärsiä… Miksi olisi hän sitä tehnyt! Hän oli kahdeksantoistavuotias.
Hän tahtoi osalliseksi elämän ihanuudesta! — — —

Hän ei enää kestänyt noita ajatuksia. Hän paneutui jälleen

kanervikkoon.

Hän pelkäsi koskettavansa liian läheltä sielunsa arkoja kohtia!…

Hän tiesi että hänen sisimmässään asui syvälle piiloutuneena kalpea
kauhu — tuon oven takana, joka johti heikkomielisyyden synkkään
maahan… Hän oli seisonut ovella odottamassa, tulisiko kutsu
sinne… Oli ollut aikoja, jolloin hän ei koskaan löytänyt lepoa, jolloin
hänestä ei mikään hänen elämyksensä tuntunut todelliselta: ei tuo,
että Arvid Thammers oli hänen miehensä ja että hän oli noiden
kahden lapsen äiti, jotka eivät lainkaan olleet hänen lapsiansa…
jotka eivät nähneet mitään äitinsä silmillä, eivät kuulleet hänen
korvillansa — — —

Hän laski kädet kasvoillensa, ikäänkuin puolustautuaksensa

jotakin vastaan: vuosikausiin ei hän ollut muistanut, että hän
koskaan oli pitänyt miehestänsä, — mutta sen oli hän tehnyt, sitä ei
käynyt kieltäminen!…

Ja hän oli ensi aikoina odottanut jännitettynä. Hänen

sydämessään oli kätkettynä aarrelinna — ja se oli tarjona hänen
miehellensä! Mutta hänen piti itsensä hakea se esiin, piti voittaa se!

Mutta Arvid ei koskaan löytänyt tietä sinne. Hän luuli omistavansa

kaikki — luuli, ettei sen enempää ollutkaan.

Silloin telkittiin ovi kiinni.

Sitäkään ei Arvid huomannut.

— — — Silloin oli hänen vaimonsa luullut, että kerran tulisi

tilinteon päivä — ja sitten tulisi parempaa.

Mutta Arvid ei näkynyt haluavan kokea mitään myrskyisää

kohtausta. Hän ymmärsi kyllä, että hänen vaimonsa kernaasti olisi
tahtonut hänet toisenlaiseksi kuin hän oli, mutta hän ei ollut sitä
huomaavinansa. Ja hän oli aina hyvällä tuulella, nauroi melkein aina
ja näytteli kiiltäviä, vahvoja hampaitansa. Surulliset asiat eivät
koskaan tehonneet häneen.

— — — Mutta mitä hyödytti ajatella tuota kaikkea?

Thora tuijotti eteensä ilmaan. Hänen mieltänsä alkoi taas ahdistaa

niin tuikeasti. Hänen täytyi puhella jonkun kanssa — — —

— Kuules, kanervankukka, pieni kellonen, sanon sen teille, että

tietäisitte millainen minä olen… ettette ajattele minusta liian hyvää…
ja että olette hiukan ystävällisiä minulle, kun tulen tänne nummelle!
 Hän kävi niin omituisen hermostuneeksi, — täytyihän hänen sanoa
se, eihän hän voinut sitä salata — — —

Epäröiden, tuskallisesti hymyillen mumisi hän itsekseen:

— Sillä minä olin nuori — — — ja tunsin runtelevaa tuskaa, ettei

koskaan tulisi parempaa! Aloin haikeasti kaivata toisenlaista elämää
kuin mitä elin — — — Aloin haaveilla… minusta haaveilu tuntui
todellisemmalta kuin elämä. — — — Silloin menin eräänä iltana
Arvidin luo ja sanoin että olin alkanut unohtaa hänet… ja että se teki
minut levottomaksi — — —

— Mutta Arvid nauroi: »Minulle on yhdentekevää, mitä haaveilet.»

— »Entä jos se ei jäisi pelkäksi haaveeksi… jos kävisi totuudeksi,

etten enää välittäisi sinusta?»

— Arvid nauroi: »Olethan sinä minun — — — ja sitäpaitsi minä en

pidä kenestäkään niin paljoa, etten voisi tulla toimeen ilman häntä.»

— Silloin kävi sydämeni jääkylmäksi. Sellaisena se pysyikin. En

enää itkenyt niin paljoa. Aloin ihmetellä, mitä siitä lopuksi tulisi — —
—

Hän kohottautui jälleen. Hän ei voinut olla hiljaa. Valittaen hän

kuiskasi: — Ei, nyt ei minulla enää ole mitään sanottavaa; mitä se
hyödyttäisi, kun se niin kysyy voimiani…

Mutta hän ei voinut vapautua ajatuksistansa. Hänen täytyi ajatella

Arvidia, joka oli yhtä iloinen kuin ennenkin, — ja kuinka hän oli
alkanut katsoa häntä toisin silmin kuin ennen. Tuo
trubaduurimaisuus, joka oli niin pukenut häntä, ja jonka morsian oli
luullut viittaavan johonkin syvempään, se oli karissut pois kuin
repaleiksi kulunut puku. Ja ne harrastukset, jotka alkuaan olivat heitä
yhdistäneet, olivat hukkuneet aineellisuuteen, joka Arvidissa kehittyi
kehittymistään. Hän alkoi yhä enemmän rakastaa mukavuutta ja
hyvää ruokaa ja alkoi tehdä ostoksia taloutta varten — — — Ja
toiset sanoivat hänelle: »Kuinka onnellinen sinä olet, kun olet saanut
miehen, joka huolehtii talostansa niin väsymättömästi!» — — —

Mutta sitä ei Thora oivaltanut, hän oivalsi vain että he olivat

alkaneet käydä eri teitä. Ja hänestä tuntui kuin ei hän itse koskaan
vanhenisi, kuin olisi juurtunut kiinni nuoruuteen. Muut hänen
ympäristössänsä kävivät täysi-ikäisiksi ja kehittyneiksi ihmisiksi,
mutta hän ei koskaan päässyt sen pitemmälle.

Ja nuoret rouvat sanoivat hänelle: »Sinä et ollut luotu avioliittoa

varten… Ethän ollenkaan käsitä, kuinka hyvät päivät sinulla on!»

Heillä piti usein olla vieraita, musiikkia ja tanssia. Arvid kaipasi

sitä.— — —

Thora makasi kanervikossa, tuijottaen suoraan eteensä ilmaan.

— — — Sitten tulivat nuo molemmat pienet lapset.

— Ne vaikuttivat niin vierailta — melkein heti. — Kostiko luonto

täten hänelle?

Ne kasvoivat suuriksi ja täysi-ikäisiksi, ne tulivat isäänsä ja isänsä

sukuun… niillä oli samanlaiset suuret, vahvat hampaat, jotka
nauroivat kaikelle, ja sama rakkaus ruokaan!

Tänäkin hetkenä hän melkein hämmästeli ajatellessaan että tuo

nuori tyttö, jolla oli niin kirkkaat, häikäilemättömät silmät ja kylmähkö,
ivallinen ilme raikkailla huulillansa, todellakin oli hänen tyttärensä —
ja entä Birger, joka oli niin isänsä kaltainen, jolla oli sama runsas
varasto merkityksettömiä puhetapoja… sama rakkaus mukavuuteen,
sama tyyneys ja taipumus käydä varhain lihavaksi — — — Siinäkin
olivat lapset isänsä kaltaiset, että kun halusivat häneltä jotain, voivat
osoittaa samaa hillitöntä hellyyttä — se tuotti suorastaan kipua
sydämeen!

Hän hengitti syvään ja pyyhkäisi hiukset otsaltaan.

Mitä hyödyttikään maata täällä ja ajatella tuota kaikkea! Ehkä oli

aina sellaista! Olikohan kenenkään ihmisen koskaan hauskaa elää?

— — — Mutta tuo, että hänen täytyi kantaa sitä taakkaa ettei

koskaan muistanut että hänen tuli olla vanha ja ymmärtäväinen
ihminen — se tietysti juuri oli hänen mielisairautensa.

Hänen lapsensa, jotka molemmat olivat niin ymmärtäväisiä,

katsoivat että hän oli vanha nainen, jonka oli pysytteleminen sisällä!
———

Jospa tulisi laine, joka huuhtaisisi pois koko hänen elämänsä ja

hänet itsensä jäljettömiin… jos myrsky ottaisi hänet mukaansa ja
hävittäisi hänen muistonsakin!

*****

Hän nousi. Mitä hyödytti täällä loikominen — — — Nyt oli hän

voittanut kaikki, — oli käynyt tyyneksi!

Hän tunsi olevansa kuin valmis elämään nähden. Mikä voi murtua,
se oli murtunut… se mikä oli loistanut, se oli sammunut ja
menehtynyt!
 Hän muisti nuo ajat, jolloin elämä oli häntä koetellut, jolloin hänelle
oli karttunut kokemuksia — noita unohtumattomia, muistoon
syöpyneitä päiviä — päiviä, jotka eivät enää voineet palata, sillä
hänellä ei ollut voimaa kestää niitä kahdesti.

Tuossa ajatuksessa oli jotain lohdullista. Jumalan kiitos, että hän

oli päässyt niin pitkälle! Nyt hän vasta oli onnellinen…

Mutta väristys kävi hänen lävitsensä. Silmät olivat kyynelissä.

*****

Ilta lähestyi.

Hän loikoi yhä vielä, tuijottaen ylös ilmaan.

Taivaalla näkyi sateenkaari; se himmeni ja häipyi hajalle. Siitä tuli

kimppu taivaallisia kukkia, jotka satoivat alas häntä kohden,
vaalenivat ja katosivat. — — — Ja yhä jatkui suhina, joka tuli
tunturilaitumelta — — —

Aina tuo kaukainen metsä suhisi tuolla tavoin.

Vai tuuliko se oli tai joki? Vai ilman hengetkö sulattivat yhteen
kaikki nuo heikot äänet, jotka olivat kuin laineiden loppumatonta
loisketta!… kuin hänen oma ainainen, hiljainen kaipauksensa, joka ei
voinut tyyntyä! — — — Kaislikosta saapui hiljainen suhahdus.

Hän katsoi vedelle päin. Se kimmelsi punertavana. Kaksi kuikkaa

uiskenteli, jättäen veden kalvoon pitkät viirut jälkeensä. Niiden
valkoiset rinnat hohtivat päivänpaisteessa, kun ne kohottautuivat
ylös pinnasta, räpähdyttäen siipiänsä.
 Ja taivas — mitä kaikkea se keksikään! Kukat olivat nyt poissa,
mutta siellä näkyi nyt kaikenmoisia eläimiä, kaikki ruusuilla
kukitettuina! Äänettöminä ja hiljaa vaelsivat ne siellä tietänsä
edelleen — eikä missään näkynyt ihmisiä — vallitsi täydellinen
hiljaisuus. Se oli parasta kaikesta!

Hän lepäsi yhä kanervikossa, ilmaan tuijottaen.

Eläimet poistuivat vähitellen, vaalea iltarusko vain oli jäljellä.

Hänen katseensa kiintyi taivaanrantaan.

Tunturien mahtavat ääriviivat kuvastuivat taivaalle. Kaukana

näkyivät suuret, kiveenveistetyt kasvot, — sankari oli siinä käynyt
levolle, mahtava pää nojattuna vihreätä, sametinpehmoista tunturia
vasten. — Kuinka tästä hiljaisuudesta kävi nauttiminen — — —

Miksikä piti nyt tuon kulkijan tuolla saapua? Mitä oli ihmisillä täällä
tekemistä?

Rouva Harder se oli. Hän tuli sairaan miehen luota.

Hän kulki Thora Thammersin ohi, mutta käännähti sitten, katsoi

häneen ja hymyili.

Tuossa katseessa oli jotain, joka ikäänkuin kosketti häneen ja

sanoi:

»Nouse ja käy! Tule jälleen reippaaksi ja terveeksi!»

Thora Thammers painoi päänsä alas.

Sitten hän kohotti jälleen kasvonsa, seurasi poistuvaa katseillaan,

niin kauan kuin voi, ja kuunteli.
 Mutta tiesihän hän, että ohikulkija ei ollut sanonut mitään, oli vain
katsonut häneen.

— Niin, sanoi hän lopuksi, — teen sen! — — —

Nyt tuli jälleen joku. Koira syöksähti Thoran luo.

Hän katsahti ylös ja kohtasi sen vauhkon, synkän katseen.

— No, rauhoitu, sanoi hän hiljaa, — minähän olen ystäväsi!

Se nuuskiskeli, äyhkäisi, läksi jälleen juoksuun ja palasi

isäntinensä.

Thora Thammers näki että tulija oli parantolan vieraita, — tuo, jolla
oli niin ihmeellinen ääni ja niin sietämättömän iloinen seurustelutapa.
Hän tunsi ehdottomasti vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan, jotka
nauroivat paljon, ja häntä oli vaivannut keveä tapa, millä hän käsitteli
kaikkia asioita.

Tulija pysähtyi hänen eteensä tervehtien:

— Ken retkeilee täällä minun nummellani? Vai niin, vai täällä te

piileksitte! — — — Niin, täällä on päivänpaisteista ja ilmavaa!

Thora vastasi vienolla, hajamielisellä hymyllä ja odotti että tulija

jatkaisi matkaansa.

Mutta tämä jäi seisomaan.

— Susi, tule tänne! Saanko esitellä erään ystäväni. Hän on hienoa

sukua. Nimensä on hän perinyt isoisältään, joka oli susi. Voitteko
nähdä, kuinka hän ilmaisee sukuperänsä, — hän ei koskaan kulje
suorassa suunnassa eteenpäin. Ihmeellistä, että olette voittanut
hänen suosionsa; hän ei yleensä pidä naisista.

Hän kävi istumaan.

— Toivottavasti te sallitte!

Thora ei vastannut mitään. Hän aikoi nousta lähteäksensä. Mutta

tulija ei katsonut häneen.

Niin jäi hän istumaan.

— Se on oikein, hyvä rouva, että te tulette tänne, sillä täällä on niin

hauskaa. Tännehän ei juuri koskaan tule ketään. Ne menevät joko
vuorille laskemaan vuorenhuippuja ja kirkontorneja, taikka myöskin
koskelle. Kosken maalaaminen on täällä käynyt oikein kulkutaudiksi.
Siellä istuu kaksikymmentä naista, miehiä ja lapsia lukematta!

Hymyillen kääntyi puhuja Thoraan.

— Te ette puhu paljoa, hyvä rouva, mutta te teette havaintoja!

Olen väliin tarkannut teitä seurusteluhuoneessa. Ja te katsoitte
minuun tavalla sellaisella, että te voisitte varsin hyvin olla
vartijattarena eläintarhassa. Tiedänhän kyllä, että eläimiä ei saa
ärsyttää!

Thora ei vieläkään sanonut mitään, vaan ajatteli vain että läksisi

kernaimmin tiehensä.

Toinen jatkoi iloisesti: — Kenties te kaikessa hiljaisuudessa täällä

tutkitte eläinkuntaa?

— Minä en ole tuttava kenenkään kanssa.

 Thora Thammersin ääni oli tyly. Hän katui ettei ollut lähtenyt heti
alussa.

— Minulle tuottaa huvia tutustuttaa teitä heihin. Täällä on oivallisia

mallikappaleita!… Katsokaa nuorisoa! Oletteko tarkannut noita
nuoria, joilla nykyaika on meitä onnellistuttanut?… Noita ihmeellisiä
olentoja, jotka käydä hoilottelevat ja sanovat »nimittäin» ja »aivan
yksinkertaisesti» tavalla sellaisella, kuin riippuisi kaikki tyyni
maailmassa yksinomaan heistä. Ettekö ole huomannut, kuinka
huvittavia he ovat häikäilemättömyydessään ja parantumattomassa
puolinaisessa tai täydellisessä sivistymättömyydessään? Otsillaan
niillä on merkki että kuuluvat Jumalan armosta henkiseen alhaisoon,
ja siitä ne näyttävät ylvästelevän. Hän käännähti jälleen ja katsoi
Thoraan. — Ennen oli täälläkin ylhäällä asiat paremmin. Nythän
täällä on parvittain nuoria naisia, jotka tekevät vuoripolut
epävarmoiksi ja oleskelun parantoloissa rasittavaksi… Tulee
haaveilleeksi entisajoista, jolloin näki useammin hienoja nuoria
naisia kuin nykyisin. — — —

Thora loi häneen nopean katseen ja kävi tulipunaiseksi.

Olivatkohan Gertrud ja Birger tehneet jotain? Miksi tuo

muukalainen sanoi kaiken tämän hänelle?

— Minä… minä en tiedä mistään, mumisi hän. Tuon muukalaisen

esiintymisessä oli jotain, joka teki hänet levottomaksi.

— Suokaa anteeksi, hyvä rouva! Tehän ette voi tietää kuinka

kauhea minä olen puhumaan puita, heiniä.

Hän nousi paikaltaan ja meni lähemmäksi.

 — Te olette likinäköinen, rouva Thora Thammers, perin
likinäköinen! Ja te unhotatte myös helposti. Epäluuloton te myöskin
olette. Olette tyytynyt minun pashanimitykseeni. Ette ole välittänyt
edes tiedustella ken minä olen. Tunnetteko minut nyt!

Thora Thammers hypähti kiveltä, jolla oli istunut. Hän tuijotti

puhujaan.

Ja katsoessaan häneen hän kävi harmahtavan kalpeaksi. Hänen

huulensa värähtelivät valtavasta mielenliikutuksesta.

Tuo mies, jolla oli niin ihmeellinen ääni, — olisihan hänen pitänyt
tietää että se oli hän! Hän näki syvät uurteet hienopiirteisen suun
ympärillä… tuon valtavan katseen… nyt vasta tunsi hän hänet.

Alkaisiko se nyt jälleen alusta?

Hänen mielessään heräsi hehkuva, kiihkeä tuska.

Kaikki tuo, jonka hän oli taistelulla voittanut… ei, sitä hän ei antaisi
riistää itseltään!

Hänen kasvoillensa tuli kylmä, jäykkä ilme. Ja pehmoinen,

tummahko ääni muuttui.

— Ei, minä en tunne teitä!

— Oivallista! Ihailen aina ihmisiä, joilla on taito unohtaa. Sehän

onkin aivan luonnollista… johan siitä on hiukan aikaa… seitsemän-
tai kahdeksankolmatta vuotta! Tiedän että olen muuttunut suuresti —
——

Hänen äänensä kuului ystävälliseltä, luontevan iloiselta.