(eBook PDF) Music in Medieval Europe

Second Edition
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-music-in-medieval-europe-second-editi
on/
 C ON T E N T S

preface to the second edition xi

preface to the first edition xiii
list of musical examples xvii

Chapter 1 The Middle Ages 1

Life in Medieval Europe 2
The Medieval Heritage 7
The Years 400–1000 9
The Years 1000–1400 10
The Role of Music 13

Chapter 2 The Theoretical Tradition of Antiquity 15

The Ancient World 15
Music in Antiquity 17
Boethius 20
The Seven Liberal Arts 22
Augustine 23
Summary 24

Chapter 3 Chant and Liturgy 26

The Development of the Christian Church 26
Literature and Language of the Early Church 27
Development of the Liturgy 28
Charlemagne 30
Music in the Liturgy 32
Plainchant 34

vii

00-Yudkin-FM.indd 7 12/8/16 12:52 PM

 viii CONTENTS

Text and Music 34

Shape and Melodic Style 52
The Melodic Modes 55
Summary 63
Comments on Notation and Performance 63

Chapter 4 The Mass 68

Structure of the Mass 68
The Mass for Pentecost 71
Fore-Mass 71
Eucharist 100
Summary 114

Chapter 5 The Office 117

Monasticism in the Middle Ages 117
Structure of the Office 121
Matins for the Nativity 123
Introduction 123
The Nocturns 135
Conclusion 166
Summary 172

Chapter 6 900‒1200: The Latin Tradition 173

Chant after Charlemagne 173
Tropes 177
Prosulas 185
Sequences 188
Latin Songs 198
The Rhymed Office 208
Latin Drama 208
Summary 212

Chapter 7 The Vernacular Tradition: 1000‒1300 214

Southern France 214
Northern France 229
Italy 244
Iberia 247
England 253
Germany 254
Vernacular Drama 262
Summary 264
Comments on Notation and Performance 264

00-Yudkin-FM.indd 8 12/8/16 12:52 PM

 CONTENTS ix

Chapter 8 Early Polyphony 267

Sources to the Twelfth Century 267
Twelfth-Century Sources 276
Aquitainian Polyphony 277
Codex Calixtinus 280
Summary 284

Chapter 9 The New Music of Paris 285

Paris: Its University and Cathedral 285
Leoninus 288
The Musical Style of the Magnus Liber 292
Conductus 302
Perotinus and Further Developments in the Thirteenth
Century 305
Clausulae 306
Tripla and Quadrupla 309
From Clausula to Motet 314
The Motet to 1275 320
Hocket 321
The Conductus-Motet 323
The Motet Enté 323
The Late Thirteenth-Century Motet 333
English Motets 340
Summary 347
Comments on Notation and Performance 347

Chapter 10 Instrumental Music to 1300 351

Improvised Music 352
Instrumental Performance of Vocal Pieces 352
Dance Music 353
Instruments 358
Bowed Instrument 358
Plucked Instruments 360
Blown Instruments 362
Keyboard Instruments 365
Percussion 367
Summary 368

Chapter 11 The Fourteenth Century in France 369

The Roman de Fauvel 370
The Isorhythmic Motet 372

00-Yudkin-FM.indd 9 12/8/16 12:52 PM

 x CONTENTS

Guillaume de Machaut 384

The Motets 386
The Mass 392
The Secular Songs 397
Liturgical Polyphony 417
The Tournai Mass 418
Summary 424
Comments on Notation and Performance 425

Chapter 12 The Fourteenth Century in Italy 427

The Early Ballata 430
The Madrigal 432
The Caccia 435
The Canonic Madrigal 443
Francesco Landini 443
Instrumental Music 451
Liturgical Polyphony 459
Summary 463

Chapter 13 “Perfect Beauty” 465

The Avignon Style 466
English Music 481
Johannes Ciconia 483
Conclusion 504

index 506

00-Yudkin-FM.indd 10 12/8/16 12:52 PM

 PR E FAC E T O T H E S E C ON D E DI T ION

T his book was originally published in 1989 as a volume in the Prentice Hall
History of Music series. Its continued popularity over nearly thirty years
and demands for a new edition suggest that it has achieved its original aim, which
was to “introduce to a wider audience the rich treasures of music from medieval
Europe.” For this second edition I have thoroughly revised and updated the text,
re-edited the musical examples, slightly reduced the amount of printed music,
included a new selection of illustrations, and completely re-created the index. But
I have been persuaded to retain the careful organization, accessible tone, broad
scope, and detailed musical analyses of the original.
I begin with a picture of life in the Middle Ages, including both its lurid
challenges and its spectacular artistic and technological accomplishments. This
establishes the context for the historical review of the place of music in medieval
life that follows. But first I explain the legacy of music theory that the Middle
Ages inherited from antiquity. Chapter 3 sets out a simple and logical view of the
principal locus of medieval musical activity—the liturgy of the Christian
Church—and the ways that music functioned in church services over hundreds
of years. Chapters 4 and 5 discuss the principal services of the liturgy—the Mass
and the Office—not just in theory but by analyzing closely two specific services:
first the Mass for Pentecost and then the Matins service for Christmas. Chapter 6
shows how plainchant composition continued into the later Middle Ages and
how the appearance of logical systems of organization, such as the melodic modes
in music and versification in texts, transformed artistic style. Chapter 7 surveys
the repertory of secular songs that appeared in the early eleventh century in what
is now southern France and then spread to other parts of Europe. The beginnings
of another vastly influential innovation—polyphonic music—are revealed in
Chapter 8 and then followed into their first great flourishing in Paris, at the
­Cathedral of Notre Dame, in Chapter 9. Chapter 10 looks at some of the remain-
ing examples of instrumental music that we have from medieval times to show
that these colorful pieces must represent traces of a deep and flourishing

xi

00-Yudkin-FM.indd 11 12/8/16 12:52 PM

 xii P R E FAC E T O T H E S E C O N D E D I T I O N

tradition. Chapters 11 and 12 are parallel to each other. The first surveys the spec-
tacular history of music in fourteenth-century France, with a special focus on the
masterpieces of Guillaume de Machaut, while the second does the same for Italy
and Franceso Landini. The last chapter shows how the music of these two great
fourteenth-century traditions was gradually transformed into the seeds of a new
style: that of the early fifteenth century and the beginnings of the Renaissance.
The book contains a great deal of printed music in order to avoid the awk-
wardness of a separate anthology. All of it was transcribed from original manu-
scripts or newly edited from published editions. I have also edited many of the
texts, and all the translations are my own. Recordings of many of the musical
examples are available on the website www.oup.com/us/yudkin. These were orig-
inally produced specifically for the book by Thomas Binkley, one of my teachers
and one of the early imaginative geniuses in performing and recording medieval
music.
I am grateful to all the readers of this book over the years and to the large
number of people who have contacted me to say how much they enjoyed reading
it or using it in their classes. The original editor of this book was H. Wiley Hitch-
cock. His painstaking, sensitive, and insightful comments on everything from
the overall structure of this book to its tiniest details were invaluable. My editor
at Oxford University Press is Richard Carlin, with whom I have worked with
great pleasure on many projects. He is himself a record producer and the author
of several books on folk, country, and traditional music. I am most grateful to
him for his initiative in undertaking the publication of this new edition of Music
in Medieval Europe.

00-Yudkin-FM.indd 12 12/8/16 12:52 PM

 PR E FAC E T O T H E F I R S T E DI T ION

T his book is written with a single aim: to introduce to a wider audience the
rich treasures of music from medieval Europe. Although today a greater
­variety of music is available both in print and in recorded form than ever before,
our educational and performing institutions are still highly conservative in their
training and programming. Students and professional musicians are mostly in-
curious about the huge quantity of music that lies outside the narrow band of one
hundred and fifty years designated as the “common practice” era. As a result,
people are deprived of the largest part of their musical heritage. If music students
become more interested in compositions from the Middle Ages, if educated ama-
teurs occasionally enrich their leisure hours by listening to medieval music, the
aim of this book will have been achieved.
It becomes clear in studying a musical era from the distant past that much is
missing. Trends are established, and consequences are drawn, on the basis of
what has survived. Sometimes there are reasons for this survival: An important
group of works is widely disseminated and discussed at the time of its composi-
tion, or a piece becomes the basis for others that follow. But sometimes it is a
matter of chance: Works are copied onto the back of a manuscript, or are pasted
into the binding of a book, and their accidental discovery changes our entire view
of the period. One writes a history of music constantly aware of the many such
pieces that have not survived and of how different the overall picture might look
if they had. It has been estimated that between eighty and ninety percent of all
manuscripts produced during the medieval period are no longer extant.
A considerable amount of the musical legacy of medieval Europe has been
deliberately omitted as being beyond the scope of this book. No detailed exami-
nation has been made of the music of the Eastern liturgy, although Byzantine and
other Eastern chants certainly deserve serious study in their own right. Also the
so-called folk music of Northern and Eastern peoples—Russian polyphony in
parallel seconds, the winter epics of Romania, Slavic war-songs—some of which
may represent a living survival of the Middle Ages, has been left to other experts.

xiii

00-Yudkin-FM.indd 13 12/8/16 12:52 PM

 xiv P R E FAC E T O T H E F I R S T E D I T I O N

One day perhaps we shall be able to produce a fuller picture of music in medieval
Europe, taking into account both East and West, North and South, both written
and unwritten forms, both “folk” and art music. Perhaps then these distinctions
will seem less meaningful than they do today.
This book contains a considerable amount of notated music. Music from the
Middle Ages is much less easily obtainable than that of other repertories, and it
seemed advisable to include as many representative examples as possible, rather
than expecting readers (and teachers) to hunt down elusive editions and rare
publications. In fact, most of the music presented here has been re-edited from
the standard editions or newly transcribed directly from the manuscripts. Only
rarely is a previous edition followed precisely.
The texts follow medieval orthography, irregular and inconsistent as that
may be. This includes the omission of accent markings in Old French and the
other vernaculars. The one exception is the superscript e (umlaut) in Middle
High German, which is found in the manuscripts, but modernized here.
I have newly translated all the texts, including sacred and secular, prose and
verse, Latin and vernacular. In the translations I have aimed at clarity and trans-
parency, avoiding archaisms. I have also attempted to capture the tone of the
originals—high-flown in some cases, thought-provoking in others, popular and
slangy in still others. The presentation and layout of the examples, both in their
text and in their music, is designed to illustrate as clearly as possible the form and
structure of the original compositions.
Most pieces are given in their entirety. For a few of the longer ones, there was
room only for an extract: In these cases a clear idea is given of the scope and di-
mensions of the entire piece, and a reference to a complete modern edition is
provided.
A large number of recordings have been produced especially for this book.
They reproduce many of the most important musical examples in vivid, imagina-
tive performances. The recordings are tied directly to the examples printed in the
book, so that readers may hear as well as see the music they are studying. This is
important for all music, of course; for a repertory that is unfamiliar, it becomes
particularly vital.
In producing a book such as this, one is constantly aware of how much is
owed to others. The scholar of the Classical tradition, Robert Bolgar, possessed an
extraordinary breadth of knowledge and a deep, abiding humanity that affected
several generations of students. William Peter Mahrt of Stanford University
taught his students how to think about music of the Middle Ages. His influence is
everywhere in this book. Thomas Binkley brought much of the medieval reper-
tory to life in the recordings he made with the Studio der frühen Musik and other
groups. Without his genius and imagination we would have a barer, far less
informed view of the treasures of medieval music as sounding works of art. His
generosity and commitment are illustrated by the recordings he produced espe-
cially for this book.

00-Yudkin-FM.indd 14 12/8/16 12:52 PM

 P R E FAC E T O T H E F I R S T E D I T I O N xv

Then there are the countless scholars in the United States and Europe whose
work is slowly pushing forward the frontiers of our knowledge about the medieval
era and about the role that music played in it. Many are friends and colleagues;
nonetheless, for all of them I must content myself with a group acknowledgment.
My colleague Joe Dyer was especially generous with his time, answering the
telephone at all hours of the day and night to field unusual questions about the
liturgy—and almost everything else. He was also kind enough to read the first
several chapters of this book while they were still in draft form and to offer con-
structive criticism. David Stillman, an expert in languages, kindly advised me in
regard to some of the idiosyncrasies of Gallego-Portuguese and Old French. He
even came up with a complete linguistic analysis of the Cantiga de Santa Maria
that appears as one of the examples in Chapter 7.
Much of the extremely laborious task of copying out the musical examples,
tracking down rare editions, ordering microfilms, and the like was carried out by
my research assistant, Teresa Neff. She was a patient and reliable collaborator,
with many helpful suggestions that directly affected the way the whole project
evolved. She has my sincere thanks. My son Daniel was learning to push the keys
of my computer during the first years of work on this book. If there are any extra
Ds in the text, it is his fault.
Finally, it is impossible to express here the extent to which I relied upon my
wife, Kathryn, during the preparation of this book. The dedication says what I
mean.

00-Yudkin-FM.indd 15 12/8/16 12:52 PM

00-Yudkin-FM.indd 16 12/8/16 12:52 PM
 L I S T OF M U S IC A L E X A M PL E S

Chapter 3 PLAINCHANT
Example Piece Page number
Ex. 3.1a–f; 3.2 Chant for the Gospel of the Mass 35–36, 37–38
Ex. 3.3 Chant for the Oratio of the Mass 38–39
Ex. 3.4a–d Chant for the Epistle of the Mass 39–41
Ex. 3.5 Psalm 113, verses 1–4 42–43
Ex. 3.6a–b Psalm verse and Introit of the Mass for 43–45
Easter Sunday
Ex. 3.7 Pater Noster, beginning only 46
Ex. 3.8 Hymn, Rerum Deus Tenax Vigor, first 46–47
stanza
Ex. 3.9 Gloria, beginning only 47–48
Ex. 3.10 Sanctus 48–49
Ex. 3.11 Gradual of the Mass for Christmas 49–50
Ex. 3.12a–b Two Alleluyas, beginnings only 50–51
Ex. 3.13a–c Arch forms in chant 52
Ex. 3.14 Communion 53
Ex. 3.15 Tract, respond only 54
Ex. 3.16 The melodic modes 57
Ex. 3.17a–c Melodies exemplifying the melodic modes 58
Ex. 3.18 Antiphon in Mode 1, Dorian, final cadences 59

*RECORDING AVAILABLE ON THE COMPANION WEBSITE: www.oup.com/us/yudkin

xvii

00-Yudkin-FM.indd 17 12/8/16 12:52 PM

 xviii LIST OF M USICA L E X A M PL E S

Ex. 3.19 Antiphon in Mode 5, Lydian, opening 59

phrase
Ex. 3.20 Gradual in Mode 1, Dorian, portions only 60
Ex. 3.21 Antiphon in Mode 1, Dorian, opening motif 61
Ex. 3.22 Introit in Mode 1, Dorian, opening motif 61
Ex. 3.23 Antiphon in Mode 7, Mixolydian, opening 61
motif
Ex. 3.24 Alleluya in Mode 3, Phrygian, cadence only 61
Ex. 3.25 Communion in Mode 3, Phrygian, 62
transposed to A
Ex. 3.26 Introit in Mode 1, Dorian, transposed to A 62

Chapter 4 THE MASS FOR PENTECOST

Ex. 4.1 Introit of the Mass for Pentecost 72–74
Ex. 4.2 Kyrie of the Mass for Pentecost 75–76
Ex. 4.3 Gloria of the Mass for Pentecost 77–79
Ex. 4.4 Oratio of the Mass for Pentecost 79–80
Ex. 4.5 Epistle of the Mass for Pentecost 81–84
Ex. 4.6* Alleluya, Spiritus Sanctus, of the Mass for 86–87
Pentecost
Ex. 4.7 Alleluya, Paraclitus, of the Mass for 88–90
Pentecost
Ex. 4.8 Sequence, Fulgens Praeclara, of the Mass for 91–92
Pentecost
Ex. 4.9 Gospel of the Mass for Pentecost 92–95
Ex. 4.10 Credo of the Mass for Pentecost 96–100
Ex. 4.11 Offertory of the Mass for Pentecost 100–101
Ex. 4.12 Secret of the Mass for Pentecost 102
Ex. 4.13 Preface of the Mass for Pentecost 103–5
Ex. 4.14 Sanctus of the Mass for Pentecost 106–7
Ex. 4.15 Canon of the Mass for Pentecost 107
Ex. 4.16 Pater Noster of the Mass for Pentecost 108–9
Ex. 4.17 Agnus Dei of the Mass for Pentecost 110–11
Ex. 4.18 Communion of the Mass for Pentecost 111–12

00-Yudkin-FM.indd 18 12/8/16 12:52 PM

 LIST OF M USICA L E X A M PL E S xix

Ex. 4.19 Post-Communion of the Mass for Pentecost 112–13

Ex. 4.20 Ite Missa Est of the Mass for Pentecost 114

Chapter 5 MATINS FOR THE NATIVITY

Ex. 5.1 Domine, Labia Mea 125
Ex. 5.2 Deus in Adiutorium 125
Ex. 5.3 Invitatory psalm 127–33
Ex. 5.4 Hymn, Christe, Redemptor Omnium, 133–34
stanzas 1, 2, 6, and 7 only
Ex. 5.5 Psalm 2 with antiphon 137–41
Ex. 5.6 Psalm 18, verses 1–3 and 15–16 only, with 142–44
antiphon
Ex. 5.7 Psalm 44, verses 1–4 and 19–20 only, with 145–47
antiphon
Ex. 5.8 Versicle, Tamquam Sponsus 148
Ex. 5.9 First lesson 149–51
Ex. 5.10 Responsory, Hodie Nobis Caelorum 153–56
Ex. 5.11 Second lesson, beginning and end only 157–59
Ex. 5.12 Responsory, Hodie Nobis De Caelo 160–61
Ex. 5.13 Third lesson, portions only 162–63
Ex. 5.14 Responsory, Quem Vidistis, Pastores 164–65
Ex. 5.15 Te Deum 167–71
Ex. 5.16 Benedicamus Domino 172

Chapter 6 THE LATIN TRADITION

Ex. 6.1 Marian antiphon, Alma Redemptoris Mater 174–75
Ex. 6.2 Introit, Puer Natus Est, with trope 177–78
Ex. 6.3 Troped Gloria 179–83
Ex. 6.4 Responsory, Coenantibus Illis, with added 184
melisma
Ex. 6.5 Kyrie with prosula 185–86
Ex. 6.6 Offertory prosula and original melisma 187–88
Ex. 6.7 Notker Balbulus, sequence, Scalam Ad 189–92
Caelos

00-Yudkin-FM.indd 19 12/8/16 12:52 PM

 xx LIST OF M USICA L E X A M PL E S

Ex. 6.8* Adam of St. Victor, sequence, Laudes Crucis 194–97

Attollamus
Ex. 6.9 Versus, Gaudeamus 199–200
Ex. 6.10* Walter of Châtillon, Sol Sub Nube Latuit 203–5
Ex. 6.11* Planctus, O Monialis Concio 207
Ex. 6.12 Visitatio Sepulchri dialogue 210–11

Chapter 7 THE VERNACULAR TRADITION

Ex. 7.1 Bernart de Ventadorn, Can Vei La Lauzeta 219–21
Mover
Ex. 7.2 Guiraut de Borneill, Reis Glorios 223–25
Ex. 7.3 Gaucelm Faidit, Fortz Chauza 226–28
Ex. 7.4* Gace Brulé, Biaus M’est Estez 232–33
Ex. 7.5* Colin Muset, Sire Cuens 234–35
Ex. 7.6 Adam de la Halle, A Dieu Commant 237
Amouretes
Ex. 7.7 Adam de la Halle, motet, A Dieu Commant/ 238–43
Aucun Se Sont/Super Te
Ex. 7.8 Lauda, A Tutta Gente 245–46
Ex. 7.9* Martin Codax, Ondas do Mar de Vigo 247–48
Ex. 7.10 Cantiga de Santa Maria, Non E Gran Cousa 251–52
Ex. 7.11* Byrd One Brere 253–54
Ex. 7.12* Walther von der Vogelweide, Nu Alrest Lebe 257–58
Ich Mir Werde
Ex. 7.13* Neidhart von Reuental, Meie, Din Liehter 259–61
Schin
Ex. 7.14* Melodies from Adam de la Halle, The Play 263
of Robin and Marion

Chapter 8 EARLY POLYPHONY

Ex. 8.1 Te Deum, phrase in parallel fifths, from 268
Musica Enchiriadis
Ex. 8.2 Four-part parallel polyphony from Musica 269
Enchiriadis
Ex. 8.3 Rex Caeli, two-part polyphony, from 269
Musica Enchiriadis
Ex. 8.4 Rex Caeli, continued, from Musica 270
Enchiriadis

00-Yudkin-FM.indd 20 12/8/16 12:52 PM

 LIST OF M USICA L E X A M PL E S xxi

Ex. 8.5, 8.6 Polyphony from Guido’s Mikrologus 271, 271

Ex. 8.7 Polyphonic Alleluya from the Winchester 272–73
Troper
Ex. 8.8 Polyphonic Alleluya from Ad Organum 274–276
Faciendum
Ex. 8.9 Polyphonic versus Veri Solis Radius 277–280
Ex. 8.10 Polyphonic troped Kyrie from Codex 281–82
Calixtinus
Ex. 8.11* Nostra Phalans 283–84

Chapter 9 MUSIC OF NOTRE DAME, PARIS,

AND ENGLAND
Ex. 9.1 Discant 292
Ex. 9.2 The rhythmic modes 293
Ex. 9.3 Organum 294
Ex. 9.4 Copula 295
Ex. 9.5* Polyphonic setting of Alleluya, 295–301
Spiritus Sanctus
Ex. 9.6 Conductus, Flos Ut Rosa Floruit 303–4
Ex. 9.7 Clausula 306
Ex. 9.8a–c Portion of Easter Gradual in plainchant; 307–9
discant section from Magnus Liber;
and clausula
Ex. 9.9* Perotinus, Alleluya, Posui Adiutorium, 310–14
beginning only
Ex. 9.10a–d* Clausula, Latin Motet, and two French 315, 316–18,
Motets 319, 319–20
Ex. 9.11 Hocket technique 321
Ex. 9.12* In Seculum hocket 322–23
Ex. 9.13* Adam de la Halle, Robins M’Aime, Robins 324–25
M’A
Ex. 9.14* Motet, Mout Me Fu Grief/Robins M’Aime/ 325–27
Portare
Ex. 9.15a-b Chant, Victimae Paschali Laudes, first 329, 330–32
phrase only; Motet, C’Il S’Entremet/Nus
Hom/Victimae Paschali Laudes
Ex. 9.16* Motet, Aucun Ont Trouve/Lonc Tans/ 335–40
Annuntiantes
Ex. 9.17 Pes 341

00-Yudkin-FM.indd 21 12/8/16 12:52 PM

 xxii LIST OF M USICA L E X A M PL E S

Ex. 9.18 Rondellus, Fulget Caelestis Curia 342–46

Ex. 9.19 Notation of first rhythmic mode 348
Ex. 9.20 Notation of second rhythmic mode 348

Chapter 10 INSTRUMENTAL DANCES

Ex. 10.1 Ductia 354
Ex. 10.2* Estampie, La Quinte Estampie Real 355
Ex. 10.3* Nota 356–58

Chapter 11 FOURTEENTH-CENTURY FRANCE

Ex. 11.1 Isorhythmic tenor 374
Ex. 11.2 Philippe de Vitry, motet, Douce 375–83
Playsence/Garison Selon Nature/Neuma
Quinti Toni
Ex. 11.3 Guillaume de Machaut, motet 387–90
Ex. 11.4, Guillaume de Machaut, Mass (excerpts) 393–94, 395,
11.5a–b 395–97
Ex. 11.6* Guillaume de Machaut, Le Lay de la 398–99
Fonteinne (stanza 1)
Ex. 11.7* Guillaume de Machaut, Le Lay de la 400–401
Fonteinne (stanza 12)
Ex. 11.8* Guillaume de Machaut, virelai, Moult Sui 403–5
Ex. 11.9* Guillaume de Machaut, rondeau, Doulz 408
Viaire Gracieus
Ex. 11.10* Guillaume de Machaut, rondeau, Comment 409–11
Puet On
Ex. 11.11* Guillaume de Machaut, ballade, Honte, 413–16
Paour, Doubtance
Ex. 11.12 a–f Mass of Tournai (excerpts) 419–24

Chapter 12 FOURTEENTH-CENTURY ITALY

Ex. 12.1 Monophonic ballata, Per Tropo Fede 431
Ex. 12.2 Jacopo da Bologna, madrigal, Fenice Fu’ 433–35
Ex. 12.3 Gherardello da Firenze, caccia, Tosto Che 436–41
L’Alba
Ex. 12.4* Francesco Landini, ballata, Donna, S’i’ T’o 445–47
Fallito

00-Yudkin-FM.indd 22 12/8/16 12:52 PM

 LIST OF M USICA L E X A M PL E S xxiii

Ex. 12.5* Francesco Landini, ballata, Gram Piant’ 448–50

Agli Ochi
Ex. 12.6 a–b* Instrumental arrangements of secular songs 452, 453, 454
and a Kyrie chant
Ex. 12.7 Istampitta Ghaetta 456–59
Ex. 12.8 Beginning of Credo in cantus binatim style 460
Ex. 12.9 a–d The “Florence Mass,” Gloria, Credo, 461–63
Sanctus, Agnus Dei, beginnings only

Chapter 13 “PERFECT BEAUTY”

Ex. 13.1 Grimace, virelai, A L’Arme, A L’Arme 467–71
Ex. 13.2 a–b* Opening melody of Jacob Senleches’s The 473–78
Harp of Melody; Anthonello de Caserta,
Beaute Parfaite
Ex. 13.3 Jean Haucourt (Acourt), rondeau, Je 480–81
Demande
Ex. 13.4* Johannes Ciconia, madrigal, Una Panthera 484–92
Ex. 13.5a* Johannes Ciconia, Gloria, beginning only 494–98
Ex. 13.5b Johannes Ciconia, Credo, beginning only 498–503

00-Yudkin-FM.indd 23 12/8/16 12:52 PM

00-Yudkin-FM.indd 24 12/8/16 12:52 PM
Another random document with
no related content on Scribd:
pormestarin viitta, hän näet menee siinä huomenna lähetystön
mukana Neugradin komitaattiin. Huudan keittiöön: 'Maks, tuopas
viimeinkin se silitysrauta!' Mutta ei silitysrautaa eikä Maksiakaan
kuulunut. Eikö ihminen tällöin jo kiukusta pakahdu?"

Turkkuri Valentin Katona piti pojan puolta.

"Täysikasvuista nuorukaista ei saa enää kohdella kisällinä eikä

kiusata liesiraudan kuumentamisella."

"Hoitakaa te omaa vasikkaanne", vastasi räätäli karkeasti. "Mitäpä

minä sitten teen koko pojalla? Ennemmin tai myöhemmin hänet
kuitenkin hirtetään. Hän nuuskii alati kaupungin asioita. Kyllä minä
annan sinulle kaupungin asioita pohdittavaksi. Sen viikarin hakkaan
ruskeaksi ja siniseksi."

"Ei tule mitään siitä", tokaisi Valentin Katona jälleen, ajatellen

nuoren miehen tänpäiväistä suurta ansiotyötä.

"Maa minut nielköön, ellen häntä kurita."

Valentin Katona alkoi juuri pehmeämpää raaka-ainetta

käsittelevälle ammattiveljelleen selittää, kuinka Maks joutui
senaattiin, kun samassa neuvottelusalin ikkuna rämisten aukeni ja
jalo herra Gabriel Porossnoki siitä huusi ukkosäänellä:
"Kunnioitettavat Kecskemetin kaupungin asukkaat!"
Haudanhiljaisuus seurasi. "Ilmoitan teille senaatin nimessä, että
tästä päivästä alkaen vuodeksi eteenpäin on jalo ja kunnioitettava
herra Mikael Lestyak lakiemme ja tapojemme mukaan valittu
kaupungin ylituomariksi."
 Ällistyksen mutina-aalto kävi läpi koko tiheään sulloutuneen
joukon.

Ensin kuului naurunrähäkkää. "Hahahaal Mikael Lestyak!

Hehehee!"

Mutta pian tapaili mukaan toisia ääniä, jotka totunnaisesti

huusivat: "Eljen! Eläköön!"

Ja näihin ensimäisiin 'eljen'-huutoihin yhtyi pian satoja, ja näin

kasvoi valtavan voimakas huuto… Jos ensimäinen 'eljen' olisi ollut
vaatimattomampi ja ensimäinen hahaha raikkaampi, silloin olisi
'eljen' saanut hajaääniä ja taivaita tavoitteleva huuto olisi kajahtanut
kuin helvetin nauru: "Hahahaa! Hihihii!"

Mitä suurempi joukko on, sitä häälyvämpi. Kuten kevyt untuva,

jonka ensimäinen tuulenleyhkä nostaa korkeuksiin, kallistuu sekin
milloin oikealle milloin vasemmalle.

Riemukkain 'eljen'-huudoin tulvaili kansaa kaduilta. Kaikilta

suunnilta riensi uteliaita. Muutamilla oli vesisangot käsissä, ja ne
huusivat; "Missä palaa?" Toiset kyselivät: "Mitä on tekeillä, mitä
tapahtunut?"

Kaupungintalon portti avautui ja kaksittain tulivat senaattorit ulos,

Mikael Lestyak keskellään.

"Hän tulee! Hän tulee!" Syntyi kauhea tungos. Jokainen tahtoi tulla
lähemmä.

Hän asteli ylpeänä, arvokkaana, ikäänkuin ei enää olisikaan

Mikael. Nuoruuden puna hehkui hänen poskillaan, hän loi
hymyilevän katseensa väkijoukkoon, niinkuin onnenlapsen sopiikin.
 Hänen sivullaan kulki kaksi heitukkaa [maakuntapoliisi] kohotetuin
sauvoin kuten ennen vanhaan Rooman konsulien liktorit. Siinä olivat
vallan attribuutit.

Mutta se olikin varsin suotavaa arvoisalle herra tuomarillemme —

sillä tuo kahdenkolmatta vuotias nuori mies, paitahihasillaan ja
hiukioimissa liiveissään, näytti noiden hopeanappisissa dolmaneissa
[levätti] komeilevien arvonsenaattorien rinnalla aikalailla erikoiselta.
Ehkäpä juuri tämä nähtävyys sai kansan riemusta remahtamaan.

Lestyak-ukko oli vuoroon kalpea, vuoroon purppuranpunainen.

"Jumalani, jumalani, uneksinko minä siis?" (Ja tällöin hän hieroi
pieniä harmaita silmiään, pyyhkäisi ehkä pois esiinpyrkivän
kyyneleenkin.) "Naapuri, tukekaa minua!" Ja hän olisikin lyyhistynyt
siihen paikkaan, ellei Valentin Katona olisi pidellyt häntä pystyssä.

"No, nyt heilutelkoon teidän jalosukuisuutenne espanjanruokoa

kaupungin ylituomarin selässä, jos olette niin mahtava valtias."

Hän ei vastannut mitään, mutta keppi putosi hänen voimattomasta

kädestään; hän sulki silmänsä, mutta pimeässäkin hän tunsi
ylituomarin lähestyvän; hän hypähti kuin elohiiri hänen luoksensa,
peitti hänet silittämättömään uuteen viittaan, jossa vielä näkyivät
valkoiset ompeleet ja räätälin tekemät liituviivat.

Joukko hyväksyi raikuvin riemuhuudoin tämänkin tempun, vain

Valentin Katona virkkoi ilkamoiden: "Hehei! Matias kuomaseni!
Kuinka puettuna menee nyt Halasin pormestari Fülekiin?"

Räätälivanhus vastasi äkeän uhmaavasti: "Menköön szürissään

[mekkoa muistuttava vaatekappale]. Hän on niikseen liian
vähäpätöinen henkilö minun ommella hänelle viittoja."
 Ja nyt hän syöksyi raivostuneen härän lailla joukon läpi, kiiruhti
kotiin, talopahastansa varjostavaan pikku puutarhaan, jossa suuri
päärynäpuu huojutteli haluakiihoittavasti ruosteenpunaisia
hedelmiään ja kurkoitti tukevia oksiaan pitkälle kadun yli. Oravan
kepeänä hän kiipesi aivan sen latvaan ja alkoi kuin mieletön ravistaa
sen latvaoksia. Ihanatuoksuiset päärynät, hänen kateellisesti
varjelemansa ylpeydet, putosivat nyt joukon sekaan, "tsup, tsup", ja
lapset ja naiset heittäytyivät tämän taivaanlahjan niskaan, niinkuin
ihmiset kullan kimppuun, jota ylirahastonhoitaja kruunauksen aikana
kujille siroittelee. Ikämiehetkin kumartuivat poimimaan kieriviä
pääryniä.

"Syökää itsenne hulluiksi ja pulleiksi! Siinä teille on ateriaa!" kirkui

vanhus ja ravisteli ja ravisteli hurjana vanhaa puuta niin kauan kuin
siinä oli yksikin päärynä. — — — Siten juhlittiin hänen poikansa
virkanimitystä.

Ylituomarinvaalin synnyttämä ensi huumaus oli ohitse.

"Se oli lopultakin hullua", arveltiin. "Ensiluokan narripeliä."

"Kaupunki joutuu naurunalaiseksi!" huomauttivat monet.

"Sen ovat ne neropatit, senaattorit tehneet, pelastaakseen

nahkansa hyvään talviuneen."

Sieltä ja täältä kohosi kiukunääniä, huokui kademieltä, ja

tyytymättömyys puhkesi kukkaansa.
 Mutta järkevät vallanpitäjät riensivät tunnustamaan uuden
ylituomarin.

Zülfikar aga lähetti hänelle "lujasta Szolnokin linnoituksesta"

kirjeen, jossa kehoitti tätä aloittamaan virkatoimensa sillä jalolla
teolla, että hän lunastaisi hänen huostassaan olevat kaksi erakkoa.

Herra Stefan Csuda pyysi häneltä melkoisen ystävällisin

äänensävyin neljä kuormavaunullista leipää.

Vain Budan kaimakanin luottamusmies Halil effendi, joka saapui

Kecskemetiin järjestämään sikäläisiä verotusoloja, riehui
kaupungintalolla raivoissaan siitä, että hänen annettiin neuvotella
parrattoman nulikan kanssa; ylituomari kääntyi kerran kantapäiilään
ja paiskasi ulosmennessään oven tiukasti kiinni. Jonkun minuutin
kuluttua palasi heitukka Pintyö vanhaa vuohipukkia nuorasta
raahaten.

"Mitä aijot tuolla tyhmällä elukalla, uskoton koira?"

"Tuon sen herra ylituomarin käskystä. Herra suvaitkoon neuvotella

pukin kanssa, sillä on parta."

Tämä leikkaus miellytti Kecskemetiä, ja vaaka heilahti Miskan

eduksi.

"Siinä on mies! Hän ei joudu ymmälle. Hän on rökittänyt effendiä

kelpotavalla. Sellaista ylituomaria ei meillä vielä ole ollutkaan." Ja he
seurasivat tarkasti hänen tekojaan, nähdäkseen, mitä miehestä
oikein lähtee. Ja melkein jokainen päivä antoikin yleisen mielipiteen
jauhettavaksi pikku herkun. Kerrottiin ylituomarin kutsuneen
luoksensa kultaseppä Johann Baloghin ja Kronstadtista tänne
muuttaneen kuulun kullantakojan Venzel Valterin; heidän piti
valmistaa ruoska, jonka varsi olisi puhdasta kultaa, topaasein,
smaragdein ja kaikenmoisin sädehtivin jalokivin koreiltu, ja edelleen
kultakudonnainen fokosh, jonka varsi niinikään piti olla kullasta ja
huotra puhtaasta hopeasta. He eivät saaneet pitää päivää yötä
parempana, pikemmin ehkä päinvastoin. Nämä molemmat arvokkaat
työt nielisivät miljoonan. (Niin, liikeneekö siis kaupungilta sellaiseen
varoja?) Seuraavana sunnuntaina kävivät tuomarit ja molemmat
senaattorit kaikki myymälät ja ostivat kaikki kansallisväri-
nauhavarastot, sitten he ajoivat kaupungin neljällä hevosella
"Szikralle". Szikra on Kecskemetin Sahara. Hiekkameri. Sittemmin
ovat lastenlapset istuttaneet sinne puita; silloin oli hiekka vielä
vapaata, se liikkui ja vyöryi korkeina, rajuina aaltoina mielensä
mukaan, loppumattomiin. Yltympärillä rajattomilla lakeuksilla ei vettä,
ei ainuttakaan kasvia, aurinko heittää liljanvalkoiset säteensä
miljardeille hiekkajyville, jotka liikahtelevat silmää häikäisevän
nopeasti, aivan kuin tuhannet näkymättömät luudat olisivat
toiminnassa, tai kuin auringonsäde itse niillä liikkuisi ja hypähtelisi.
Eläimistä, elävästä olennosta ei merkkiäkään. Tämä lakeus ei voi
elättää edes pientä myyrää. Sillä tämä alue onkin vain
läpikulkumatkalla. Täällä ei kukaan voi olla kotonaan, sillä maa ei ole
itsekään kotonaan. Maamyyräkin tahtoo pesästä kerran lähdettyään
sen löytää jälleen. Kukapa voisi osoittaa yhdenkin hiekkakummun,
jonka hän huomenis löytäisi samanlaisena? Kummut siirtyvät
paikoiltaan kuin rauhattomat vaeltajat, ne hajoavat ja muodostuvat
toiseen paikkaan uudelleen… Syvä kuolonhiljaisuus vallitsee. Vain
joskus visertää pääsky korkealla ilmassa, se ei halveksi lentää sen
ylitse. Kaukana, hyvin kaukana näkyy sorsaparvi. Siellä on jossain
lampi. Aurinko nousee hiekkakummusta esiintaistellen ja iltaisin
painuu se hiekkakumpuun takaisin. Aurinko itsekin on kuin loistava
hiekkakunnas, jonka kultainen pöly laskeutuu korkeuksista
harmaanruskeaan yksitoikkoiseen maahan. Kauas, kauas on
vaellettava, ennenkuin tahaton ilonhuudahdus kirpoaa huulilta.
Silloin ei ole vesi enää kaukana. Kääpiöpajujen lomitse kiemurtelee
runollinen Tisza, sulovesi-virtamme. Vasemmalla välkkyy matala
maja. Sen takana levittäytyvät rehevät laitumet huojuvine
ruohoineen. Ylituomarin mielenkiintoa herätti aavikon elämä; hän
tarkasteli kaikkea vuoron perään. Sitten hän antoi härkä- ja
hevospaimenille määräyksen, että tästä päivästä neljän viikon
perästä pitää auringonnousun aikoihin kaupungintalon edustalla olla
sata kaunissarvista valkoista härkää ja viisikymmentä virheetöntä
ratsua, joiden harjat ovat kansallisvärisin nauhoin koristellut. Tämä
toimenpide ei pysynyt salassa, senjälkeen kun herrat olivat kotiin
palanneet, ja jos Kecskemetissä jo tällöin olisi ilmestynyt
sanomalehtiä, niin olisi vastaava toimittaja julaissut tämän uutisen
välikkein harvennettuna. Mutta nyt haastelivat porvarit asiasta vain
viinikulhojen ääressä: "Kultainen fokosh! Kansallisvärisin nauhoin
koreillut härät ja hevoset! Kuninkaanpoika ehkä haluaa kaupungille
paimentinkiläiseksi." Mutta entistäkin suuremmaksi kasvoi
hämmästys seuraavana päivänä, jolloin Gyurka Pintyö rummun
päristessä pääkadulla karkealla äänellään teki tiettäväksi:

"Trum, trumm, ta-ra-ra! Kaikille niille, joita asia koskee,

ilmoitetaan." Tässä oli rumpua kuljettavan Gyurkan säännöllisenä
tapana hetkinen hengähtää ja kallistaa sellerinmuotoista päätänsä
sivulle kuni surumielisen hanhen, mutta niin taiten, että hänen
huulensa osuivat levätin sisätaskussa pullottavan taskumatin suulle,
josta hän otti hyvän siemauksen ja sitten kostutetuin kurkuin jatkoi
jyristen; "Että joka tahtoo päästä Turkin keisarin puolisoksi,
ilmoittautukoon jalolle herra ylituomarille."
 Nyt tietysti seurasi sopotusta sinne, sopotusta tänne. "Ylituomari
on tullut hulluksi."

"Kypsymätön poika", murisivat monet. Kysymykseen tutustutetut,

ne jotka tiesivät, mikä oli tarkoitus, ravistelivat päätänsä: "Ei synny
mitään." Lapselliset toki kummastelivat ja iloitsivat
kunnianosoituksesta, sillä olihan kaunista, että Turkin keisari valitsi
puolisonsa Kecskemetistä; (Puhukoonpa nyt Nagy-Körös!) Tytöt ja
nuoret lesket haastelivat kummissaan tuosta merkittävästä uutisesta.
He pilkkasivat ja ahdistelivat toisiaan rohkeilla kaivopuheilla viisi
päivää. Ylituomarin suunnitelma piteni kuin etanan sarvet yhä
kauemmaksi. Levisi tieto, että sulttaani Muhamed IV saapuisi
piakkoin Budaan; niinikään kerrottiin, että hänelle vietäisiin sata
härkää ja viisikymmentä ratsua ja että senaattorit valitsevat hänelle
lahjaksi neljä Kecskemetin ihaninta neitosta.

"Vain neljä?" huudahti epäillen Paul Inokain kaunis rouva; "keisari

parka!"

"Ja jospa tietäisit, sisar Borcsa", selitti Matias Toth, "että hänellä
on kotona vielä kolmesataa kuusiseitsemättä vaimoa".

"Hänellä on varmaankin paljo touhua", pisti tähän sanansa älykäs

rouva Georg Ugi, "ennenkuin hän aamuisin saa ne kaikki
kuritetuksi". (Ja hän maiskutti vastenmielisesti kieltään.) Kirkas
naisenäly, tällä kerralla Kata Agostonin, keksi heti onnettomimman
noiden monien joukosta. "Surku sitä raukkaa, jonka vuoro on
helmikuun 29:nä, sinä vuonna, jolloin helmikuussa on vain päivää
kahdeksankolmatta. Kuinka hänen käy?"

Siihen ei Matias Tothkaan osannut vastata, hän mutisi jotakin, että

turkkilaisilla on toinen kalenteri, mutta se ei estänyt naisia kyyneliin
asti säälimästä kolmattasadannettakuudettakymmenettäkuudetta
vaimoa. (Oi, onnetonta sielua!) Sitten sai uteliaisuus johtoaseman,
kenellä on kylmää uskallusta ilmoittautua. Ei olisi hullumpaa tietää,
keitä ne neljä Kecskemetin kukkatarhan kauneinta ruusua olisivat,
jotka valtuusto valitsisi. Salaisesti askarrutti tuo turhamainen ajatus
turhamaista sydäntä. Mutta hävyntunne sanoi: "Seis!" Ylituomarin
kasvot saivatkin pian pettyneen ilmeen. Sunnuntaihin mennessä ei
ainoatakaan kalaa koukussa. Niin tosiaankin, rouva Fabian saapui
mustatuin kulmakarvoin, pinkkonutussaan. "Arvaatteko, herra
ylituomari, miksi tulin?" sanoi hän silmillään veikistellen.

"Tulitte kenties maksamaan veroa."

"Mutta olkaa nyt!" ja pitsiliinallaan hän löyhytti kiemaillen

Lestyakia.

"Ehkä tulitte jotakuta syyttämään?"

"En."

"Kerännette varoja papin hyväksi?" jatkoi ylituomari.

Rouva Fabian painoi surullisena päänsä alas ja huokasi: "Ellette

arvaa, olisi suotta minun sitä sanoa." Hänen äänensä ilmaisi
tuskallista kieltäymystä, sydäntäkouristavaa surumieltä.

"Mitä! Ettehän toki tulle ilmoittautumaan?"

"Olen leski", virkkoi toinen häveliäästi.

"Onhan sekin peruste. Hm!"

 "Teen sen kaupunkini hyväksi", jatkoi leski korviaan myöten
punastuen.

"Mutta mitä sanovat siihen isä Bruno, isä Litkei?" urahti ylituomari
puolin vihaisena puolin nauraen. "Hehän ovat teistä tehneet miltei
pyhimyksen."

"Luetan sieluni puolesta messun. Sieluni jää edelleenkin kirkon

omaksi, ruumiini uhraan kaupungilleni."

"Hyvä! Hyvä! Merkitsen nimenne muistiin."

Paitsi häntä ilmoittautui vielä jokunen kalpeaposki. Panna Nagy

Czegled-kadulta, leskirouva Kemenes, Maria Ban. Toisia ylituomari
ajoi huoneesta ulos. "Menetkö tiehesi, rumilas, ketä lempoa sinäkin
voisit miellyttää?" Eräälle rokonarpiselle tytölle hän sanoi vihaisena:
"Eikö sinulla ole kotona kuvastinta?"

"Ei ole, jalo herra ylituomari."

"Mene sitten, lapseni, etsi jostakin vesisaavi, katso itseäsi siinä ja

tule takaisin, jos sinulla on rohkeutta."

Kaikki nämä yksityisseikat herättivät tarkkatietoisissa piireissä

suurta riemua. Seuraavana päivänä, maanantaina, oli
senaatinistunto, ja senaattoritkin laskettelivat teräviä huomautuksia
tuloksettomasta yrityksestä. "No, onko ketään jo häkissä?"

"Ei yksikään ole kelvannut", vastasi Lestyak äkäisenä.

Herra Gabriel Porossnoki hymyili luontevasti.

 "Olemme tehneet vääriä laskelmia. Kecskemetistä olisi helpompi
keisarille löytää neljä äitiä kuin neljä lumoojatarta", sanoi ylituomari
jyrkästi. Hän oli jäykkä ja taipumaton asioissa, jotka hän oli saanut
päähänsä. "Emme voi lähteä ilman kukkavihkoa." Ja samalla hän
ojensi senaattoreille Budan sandshak-pashan ystävällisen kirjeen,
jossa tämä tiedusteluun, minkälainen lahja miellyttäisi hänen
majesteettiaan, vastasi itämaalaisen hämärästi: "Tuokaa hänelle
hevosia, aseita, paistia ja kukkia!"

Kukkia siis pitää olla. Piste. Tähän asti ei tosin kukaan

ilmoittautunut — koska ei ollut syöttiä. Turkin sulttaani ei ole syötti.
Kuka haaveilee Turkin sulttaanista? Olisipa kyseessä joku Tisza-
seudun rikas, juureva mylläri, sirossa, ruumiinmukaisessa
hohtoharmaassa dolmanissa ja saappaissaan, ja etsisipä hän
itselleen laillista puolisoa. Mutta Turkin sulttaani. Hänestähän
tienoomme naiset tietävät vain, että hän on pashojen pasha. Eihän
varpunenkaan anna houkutella itseään loukkaaseen, valkoisista
hevosenjouhista punottuun renkaaseen, ellei olkien lomasta pilkoita
punertavia jyviä. Eihän pikku hiirikään mene satimeen, ellei siinä ole
viekottelemassa perällä vilahteleva valkoinen rasvakimpale.
Kecskemetin naisillekin pitää asettaa syötti. Mikä on tämä syötti? No,
taivasten tekijä, mikä muu kuin — vaatteet! Helmet, nauhat, röyhelöt.
Se on helvetinkin pyhä kolminaisuus. Belsebubista alkaen hallitsee
niiden avulla jokainen paholainen. Yksi huutaa: "Tule, katsele
minua!" Toinen rohkaisee: "Koettele minua!" ja kolmas kuiskii: "Ole
kirottu minun tähteni!"

Mikael Lestyak lähetti senjälkeen päteviä naisia liikkeelle, yhdet

Szegediniin, toiset Budaan sikäläisten turkkilaiskauppiaiden luo
ostamaan kokoon ihanimmat silkkikorukankaat, kulta- ja hopeakukin
kirjailtuja kankaita, hienoja silkkiröyhelöitä, rubiinikimmeltäviä vöitä;
Heitä kehoitettiin kaikessa valikoimaan välkkyvintä upeutta. Heidän
tuli kaiken aikaa pitää mielessä, että kyseessä oli nyt oikeastaan
puettaa prinsessoja tanssiaisiin.

Vanha Lestyak itsekään ei ollut puuhaton, poikansa vaatimuksesta

hän istui vaunuihin ja lähti naapuriherrasperheisiin, Bayn, Fayn ja
Bariuksen, entisten työnantajiansa luokse (sillä hän oli laajalti
maineikas taitavana räätälinä) pyytämään näiltä kaupungin yhteisten
pyrkimysten hyväksi (sillä hekin ovat kaikki Kecskemetin
kiinteistönomistajia) pukuja ompelevia neitosia. Kaikkialla esiytyivät
herrasnaiset, "kaupungin suojelijat", armollisesti. Mestari Matias voi
palata kotiin kokonainen vaununlasti neitoja mukanaan. Kun
tavaratkin pian saapuivat suurissa arkuissa ja kaikki oli erinomaista
lajia, alkoi mestari Matias Lestyakin valvoessa kuumeinen työ päivin
ja öin. Sakset ja sormustimet rapisivat, neulat välähtivät, ja vähitellen
alkoivat monet sametti- ja silkkipalaset saada muotoja. Huntujakin
tehtiin, kahdelle neidolle ja kahdelle rouvalle. Ei tarvinne
huomauttaa, että niin paljon kuin tyttöjä ja rouvia olikin, kaikki
päivisin haastelivat ja öisin uneksivat näistä ihmepuvuista. Kaikki
olisikin luistanut oikein sulavasti, elleivät esimies Bruno ja isä Litkei
olisi sekaantuneet asioiden kulkuun. Näitä ei näet ollenkaan
miellyttänyt koko puuha, että Kecskemetissä olisi turkkilainen hallitus
ja että kaupunki itse sitä vielä anoisi.

"Joka on Jehovan uskottu, se ei saa liehiä Allahia. Sillä

uskottoman palvelijan hylkää toinen herra eikä toinen ota häntä
vastaan. Olkaa varuillanne, Kecskemetin jumalaapelkääväiset
asukkaat." He sättivät uutta ylituomaria ja pitivät kiihoittavia puheita
häntä vastaan, joka ajaa turkkilaisten asiaa tahtoessaan näille
turvata p. Nikolauksen kaupungin, ryöstää neidot ja myy sielujen
autuuden.
 Unkarilaissydän on kuin hyvää tuohtunutta taulaa; pienikin kipuna
sen sytyttää. Yhä useammat ja useammat kiihtyivät Seuraavana
sunnuntaina kokoontui pyhän saarnan jälkeen levottomia joukkoja
raatihuoneen edustalle ja uhkaavin elein huudettiin: "Alas ylituomari!
Alas senaattorit!" Varsinkin katolilaiset olivat kuohuissaan.
Luterilaiset, joiden esi-isät toistasataa vuotta sitten olivat muuttaneet
kaupunkiin, ja Tolnasta saapuneet kalvinilaiset, jotka näihin aikoihin
asuivat eristettyinä Hautuumaakadun varsilla, sietivät hieman
paremmin Siebenbürgin protestanttisten ruhtinaiden kanssa
liittoutuneita uskottomia. Protestanteista on turbaani yhtä
eriskummainen kuin tiara.

Herrat Porossnoki ja Agoston kiiruhtivat kiihtyneinä ylituomarin luo.

"Nyt ovat asiat hullusti. Kansa tuolla alhaalla on kuohuissaan. Ettekö
kuule?"

"Kuulen", vastasi tämä välinpitämättömänä.

"Quid tunc? Pitääkö meidän heittää hankkeemme?"

Maks katseli heitä ivahymyten. "Kysymys on siitä, onko se

huonompi senjälkeen kun luostarin esimies sitä vastustaa."

"Eihän se ole käynyt huonommaksi", sanoi Porossnoki, "mutta

meidän täytyy ottaa mahdollisuudetkin laskuihimme. Kahden viikon
perästä käyvät molemmat isät, joiden vaikutusvalta kansaan on niin
suuri, kuokin ja lapioin meitä vastaan."

"Kysymys on edelleen siitä, ratkaisemmeko me Kecskemetin

kohtalot vaiko katu. Luullakseni me. Mitä olemme päättäneet, se
pysyy."
 Niin tarmokkaasti ylituomari lausui nämä sanat, että ne tehosivat
Porossnokinkin rautaiseen luonteeseen, vain Kristoffer Agoston olisi
vielä mielellään kiistellyt. "Uhma ei ole aina paikallaan, herra
ylituomari. Paha on jo liikkeellä Sitä vastaan pitää johonkin ryhtyä,
ennenkuin se kasvaa yli voimiemme."

"Mehän ryhdymme johonkin. Puolen tunnin perästä nousette

ratsulle."

"Minäkö?"

"Te ratsastatte salaisena lähettinä erästä tärkeätä asiaa ajamaan."

"Minne?"

"Istukaahan, hyvät herrat, mutta pitäkää suunne lujissa salvoissa,

sillä jos joku teistä ilmaisee mitä nyt sanon, sitä minä rankaisen."

"Hän puhuu kuin diktaattori", murahti helposti loukkaantuva Zaladi.

Sillävälin olivat senaattorit saapuneet, kalpeina, pöhistynein

kasvoin, muutamien katseista puhui kauhu. "Kuulkaa! Kuulkaa!"

"Herra Agoston, te lähdette kurutsijoukon luo, nimittäin Stefan

Csudan puheille."

"Tuon varkaan! No, sen minä löylytän, jos hänet vain missä näen."

"Te ette tee hänelle mitään, neuvottelette sensijaan hänen

kanssaan kohteliaasti ja kysytte häneltä, millä hinnalla hän olisi
taipuvainen vielä kerran ryöstämään esimiehen ja isä Litkin — mutta
heti. Näitä kahta miestä emme tarvitse vähään aikaan."
 Kaupunginisien synkät kasvot kirkastuivat hymyilyyn, ei kukaan
enää ollut kalpea. Herra Porossnoki iski iloisena kädellään otsaansa.
"Sepä vain ei olisi pälkähtänyt päähäni. Teidän armonne on
synnynnäinen valtiomies."

"Välttämättömyys on hyvä opettaja, usein parempi kuin kokemus.

Pappeihin ei meillä ole valtaa, emme voi heitä vangita emmekä
heiltä kieltää saarnatuolia. On vain yksi keino, — Stefan Csuda."

"Paljoko saan luvata?" kysäsi hyvätuulisena lähtöätekevä

Agoston.

"Te voitte yrittää selviytyä halvalla, sillä hänellähän ei nykyisin ole

mitään tehtävää, ja kuuluuhan se sitäpaitsi hänen alaansa. Luvatkaa
hänelle puolet siitä mitä hän vaatii."

Puolta tuntia myöhemmin tuprutti jo Agostonin tamma pölyä

Czegled-kadulta, ja kolmannen päivän iltapuolella veivät Csudan
miehet hurskaita munkkeja sidottuina samaa tietä… Näin
menestyksellinen oli herra Kristoffer Agostonin salainen lähettitoimi;
kuolinpäiväänsä asti hän kertoi alati mielellään tästä toimestaan, yhä
mainiommasta, yhä romanttisemmasta, ja harmaatukkaisena hän
aloitti kertomuksensa seuraavin maalailevin sanoin: "Hei kuulkaa! Se
tapahtui siihen aikaan, jolloin minä olin täysivaltaisena lähettinä
hänen majesteettinsa, herra Tökölyn hovissa".

4.
 Papit vietiin, ja Kecskemetin kansankapinahanke nukahti, ja läheni
se merkittävä päivä, jolloin senaattorien piti lahjoineen lähteä
Budaan — Turkin keisarin luo. Puvut olivat valmiit ja kolmeksi
viimeiseksi päiväksi ne pantiin kaupungintalolle yleisön
tarkastettavaksi. Siitä syntyi oikea juhlakulkue. Heitukka Pintyö
vartioi suurta pöytää, jolle aarteet oli levitetty houkuttelemaan.
Gyurka vanhus siinä seisoi kerubina, mutta lieskamiekan asemesta
hän heilutti kädessään pähkinäpuusauvaa. Niin ihanasti kaikki
välkkyi, että hänkin näytti sen tartuttamalta. Sellaiset verkot ovat
naiskasvoille suuri jälkiapu. Tavallista sievempiä neitoja hän rohkaisi
toisinaan, sekin oli hänen virkaansa. "Koetelkaapa vain sitä,
kyyhkyseni, tuolla sivuhuoneessa." Ja kuka olisi voinut vastustaa?
Oliko sydäntä, joka ei olisi rajummin sykkinyt, katsetta, joka ei olisi
kiehtoutunut? Kaikki "tuhannen ja yhden yön" aarteet eivät olleet
mitään näiden rinnalla. Kuinka moni tyttö hiipikään arkana kuin
metsäkauris kaikkien näiden ihanuuksien ympärillä ja antoi
katseensa hempeänä niillä harhailla, mutta pian avautuivat silmät
suuriksi ja alkoivat loistaa kuin kaksi liekehtivää kynttilää, jäsenet
alkoivat hiljaa vavahdella, ohimoissa poltti ja takoi rajusti, ja juuri
samaan aikaan sitten alkoi heitukka puhua. "Koetelkaa toki,
kyyhkyseni!" Ja he koettelivat ja olisivat sitten mielellään kuolleet!
Mutta voi sitä, joka tuon loiston kerran oli ylleen pukenut! Ihania
nauhoja pujotettiin heidän kiharoihinsa, vartalo nyöritettiin solakaksi,
heidän ylleen pantiin kummasti ommellut paidat, taivaansiniset
silkkipuvut, joihin oli kirjailtu hopeisia puolikuita, ja lisäksi jalkoihin
karmiininpunaiset pikkusaappaat ja huikaisevat koristukset. "Kas
noin, enkeliseni, tarkastele nyt itseäsi!" Heidän eteensä pantiin
kuvastin, ja tyttäret alkoivat riemusta remuella; he näkivät
keijukaisunta. Ja heidän siinä itseään kummeksiessaan, kaipuun
polttamin sydämin, aaltoilevin povin ja turhamaisuuden nälän
kalvamina, astui kerubi jälleen esiin: "Nyt riittää jo, riisuudu — tai jos
sinun tekee mielesi, niin käy aina noissa pukimissa".

Kelläpä olisi voimaa tällöin sanoa: "Nauran teidät pihalle", avata

nuo ihastuttavat nyöriliivit, kuoria yltään nuo kummat puvut, panna
pois nuo viehkeät karmiinisaappaat, irroittaa tuo säteilevä koristus ja
ryömiä takaisin vanhaan mekkoon. Kaikki antautuivat koettelemaan
— ei ainoakaan pannut noita ihanuuksia mielellään pois.
Vanhemmatkin naiset saivat pian kuumeen, he olisivat mielellään
nähneet itsensä noissa vaatteissa — ja niiden joukossa oli, jumala
paratkoon, sellaisiakin, jotka Szegedinissä olisi noitina poltettu.
Vihdoin täytyi seinälle panna kielto. Vain kauniit, orvot ja köyhät
saivat pukuja koetella. Gyurka kuoma oli asiat kehittänyt niin pitkälle,
hän ratkaisi, kuka oli kaunis. Pariksella oli vain yksi omena, hänellä
niitä oli koko korillinen. Hänen suosiotaan hankituinkin kiehtovin
hymyin, kinkuin ja paistoksin, täysinäinen viiniastiakin löysi tänne
tiensä milloin sieltä milloin täältä. Sillä hänen virkansa ei suinkaan
ollut vähäpätöinen. Se tuli niin sanoaksemme vasta, myöhemmin
ilmi, kun kymmenen parinkymmenen vuoden perästä naisilla vain
sikäli oli arvoa, jos he voivat sanoa: "Ohho, minä en olekaan entisen
teeren lapsia, minunkin ruumiini on kerran prameillut lestyakilaisissa
vaatteissa." Siitä tuli miltei sananparsi. Kuinka siis silloin, kun asia
vielä oli lämpimimmillään, voi olla yhdentekevää, kuka sai vaatteita
pitää kuka ei, kuka virallisesti tunnustettiin kauniiksi ja kuka
kelvottomaksi havaittiin. Monta karvasta polttavaa kyyneltä silloin
vuodatettiinkin. En tahdo vanhusta syyttää virkavaltansa
väärinkäytöstä enkä siitä, että hän olisi ottanut vastaan lahjuksia
(hieman vaikeata olisi syytöstä todistaakin nykyisin kahden
vuosisadan perästä), mutta tosiseikkana pysyy, että hän monesti
käyttäytyi aika lailla tahdittomasti. Niin esimerkiksi mustalaistyttö
kohtauksessa.
 Saapui näet kerran paikalle pikkuraukka tyttö, ryysyissään, paljain
jaloin, naarmuisena, ahmi suurin silmin aarteita ja jäi sitten suu auki
seisomaan. Kuin hohtavat Idän helmet välkkyivät hänen valkoiset
hampaansa punaisessa suussa. (Se vanha aasi ei huomannut niitä
ollenkaan.) Hän oli vielä lapsi, hoikka, mutta voimakasrakenteinen.
Kauan siveli hän aarteita, vavahteli, kunnes vihdoin puhutteli
heitukkaa: "Entä minä — saanko minäkin?"

Gyuri kuoma kohmettui ensin jääksi, sanoi sitten halveksien:

"Miksi hevosenkenkää kilpikonnan jalkaan? Mene hemmettiin!"

Oli kuin jokainen sana olisi ollut pilvi, joka kuuroina valui tytön
kasvoille, niin murheelliseksi kävi lapsi. Tämäkin villinä kasvanut
oravainen karkoitettiin pureksimasta. Hän kääntyi pois ja pyyhkäisi
kädellään silmistä kumpuavat kyyneleet.

Onneksi — tai ehkä onnettomuudeksi — oli ylituomari parastaikaa

huoneessa ja huomasi hänen murheensa. Hän kosketti kädellään
häntä olalle. Pelästyneenä kohottausi hän suoraksi. "Valitse näistä
puvuista joku ja pukeudu!"

Arkaillen katsahti hän puhujaan. "Tuo ei salli." (Hän viittasi ilmein

Pintyöhön.)

"Entä jos minä sallin, minä, kaupungin ylituomari."

Tyttö hymyili kyyneltensä lomasta häntä tarkastellen. "Sinäkö

täällä käsketkin? Todellako?"

"Pintyö", virkkoi ylituomari hymyillen, "tuokaa tälle pikkuiselle

kauneimmat vaatteet. Katsokaamme, mitä hänestä voi tehdä."
 Neljännestunnin kuluttua he sen näkivät. Kun hän astui
pukukammiosta, pestynä ja pyntättynä, humahti halki huoneen
ihmettelyn sorina. Onko tuo vain unikuva vai elävä olento? Hän oli
kuin häikäisevän kaunis kuninkaantytär. Kirsikanpunainen silkkipuku
esitti ihania muotoja, nuttu soljui sulavana polviin saakka. Hänen
huulensa kilpailivat punassa rubiinien kanssa ja hänen sysimusta
palmikkonsa valui niin pitkälle alas, ettei hänen ruumiissaan ollut
ainoatakaan kohtaa, jonka ympäri se ei olisi voinut kiertyä.

"Kenen tytär olet?" kysyi ylituomari ihastuneena.

"Vanhan Burün, jonka tapana on soittaa 'Sievää husaaria'". ("Sievä

husaari" oli kuuluisa csardas-tanssi Tiszarantaman uutisasutuksilla.)

"Mikä nimesi?"

"Czinna."

"Lähdetkö kerällämme Budaan?"

Hän kohautti välinpitämättömästi olkapäitään.

"Jos lähdet, saat pitää puvun."

"Minä lähden."

Näin löydettiin kukkavihon ensimäinen kukka. Toisetkin saatiin.

Täytyi vain monista valita sopivimmat. Pellavapää Maria Bari
orvokinsinisine silmineen, ihastuttavine vartaloineen, ylväs, komea
Magdolna ja pyöreä, rehevä Agnes Pal punaisin poskin, oikea
puhkeava malva. Ei koskaan sulttaani saisi suudella kauniimpia, ei
koskaan Firdusi ole laulanut ihanammista.
 Nyt voivat he lähteä matkalle. Sunnuntaina saapui karja, sata
uljasta härkää, kaikkien kaulassa kilkuttivat iloiset kellot, kaikkien
sarvet olivat nauhoin koreillut, saapuivat hevoset, viisikymmentä
salskeaa varsaa, kullakin hopeinen tiuku kaulassa. Kaksiin vaunuihin
istuivat parittain tytöt — kaksi heistä oli rouvaa, mitä "väärennetyintä"
rouvaa, sillä he tekeytyivät vain niiksi. Sinisiin, hopeasoljin
kirjailtuihin vaippoihinsa kietoutuneina astuivat herrat senaattoritkin
vaunuihin. Ensimäisissä istuivat ylituomari ja Frans Kriston,
takalaudalla Josef Inokai. Yksi kuljettaa ratsuja, toinen nautoja.
Herra Agoston, joka matkasi seuraavissa vaunuissa, kohosi
lähettiläästä kukkatarhuriksi — sellaistahan on politiikka. Gabriel
Porossnoki kantoi aseita upeassa silkkikotelossa. Kaupungintalon
kuudes, pieni epämuodostunut Georg Imecs, ei tosin näyttänyt
viehättävältä, mutta hän puhui hyvin turkkia ja tataria, hänet otettiin
senvuoksi mukaan "voitelijaksi". Kokoontuneen joukon 'eljen'-huuto
raikuu, kotiinjääneet naiset tempaavat päästänsä liinat niitä
heiluttaakseen, ajurit hoputtavat hevosiaan, csikosit [hevospaimenet]
läimäyttelevät ruoskillaan, ja näin lähtee tuo loistava matkue musiikin
soidessa, sillä sadan härän kellot kalkattavat ja viisikymmentä
hopeatiukua kilisee. Matka on yksitoikkoista, emme kuvaa sitä,
aroilla on kaikki samanlaista. Tienoot, kaupungit, kylät, tasangot
kangastuksineen, joista vain painuva päivä tekee lopun, harmaa
maa, josta valju syysaurinko loihtii esiin kirjavia kukkia, ovat
kaikkialla samanlaisia. Maatila muistuttaa toista kuin kyynärän
kangaspala toista palasta, joka on leikattu samasta pakasta. Siellä
täällä näkee yksinäisen uutisasunnon, valkoisen talopahasen,
kaivon. Asutun tienoon päässä oli tuulimyllyjä levitetyin siivin. On
todellakin outoa, kuinka yksitoikkoisia pusztan kaupungitkin olivat.
Jokaisella oli jotakin mistä rehennellä. Debreczinillä lukionsa,
Szegedinillä Matiaksen kirkkonsa, Kecskemetillä Nikolauksen