Solution Manual for Nutrition for Health and Healthcare 6th Edition

DeBruyne Pinna 1305627962 9781305627963

Full link download:
Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-nutrition-for-health-and-healthcare-6th-
edition-debruyne-pinna-1305627962-9781305627963/

Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-nutrition-for-health-and-healthcare-6th-edition-
debruyne-pinna-1305627962-9781305627963/

Chapter 2 – Digestion and Absorption

Objectives

2.1 Describe the path followed that food takes during digestion and associated muscular actions.
2.2 Describe the actions and origins of digestive secretions.
2.3 Describe the anatomical details of the GI tract and the features and activities of intestinal cells
involved in nutrient absorption.
2.4 Describe the three types of lipoproteins and the process of nutrient delivery from the GI tract to body
cells by the vascular system.
2.5 Explain the causes and effects of foodborne illnesses in humans and methods of insuring food safety.

Chapter Outline Instructor Resources

I. Anatomy of the Digestive Tract Teaching Suggestion 2-1
A. Introduction
1. GI tract is a flexible, muscular tube
2. It extends from the mouth to the anus
B. The Digestive Organs Worksheet 2-1; Teaching Suggestions 2-2 and 2-3
1. Mouth to the Esophagus

a. Food is chewed and softened in the mouth

b. Bolus is formed
c. Bolus passes epiglottis, which closes off the trachea to prevent choking
d. Food passes through the pharynx and across the epiglottis into the esophagus
2. Esophagus to the Stomach
a. Bolus slides down the esophagus, through the esophageal sphincter to the stomach
b. Stomach adds gastric juices
c. Grinds the bolus to semi-liquid mass called chyme

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 d. Chyme is released through the pyloric sphincter to small intestine
3. The Small Intestine
a. Passes by the opening to the common bile duct
b. Fluids enter from gallbladder
c. Fluids enter from pancreas
d. Travels through the duodenum, jejunum, and ileum
4. The Large Intestine (Colon)
a. Chyme passes through the ileocecal valve into the colon

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 b. Travels through the colon, past the appendix, to the rectum
c. Colon withdraws water from the chyme
5. The Rectum
a. Chyme is now a semi-solid waste
b. When it is time to defecate, the anal sphincter opens to allow the wastes to pass
C. The Involuntary Muscles and the Glands
1. Gastrointestinal Motility - movement of material through the tract
2. Peristalsis
a. Begins in the esophagus
b. Wavelike contractions propel or push chyme forward
c. Involves longitudinal and circular muscles

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 3. Segmentation
a. Occurs in the intestines
b. Mixes the chyme with more gradual pushing
c. Periodic squeezing occurs, forcing the contents back a few inches
d. Helps to mix with digestive juices
e. Provides access to absorbing surface
4. Liquefying Process
a. Begins in the mouth
(i) Chewing
(ii) Adding saliva
(iii) Stirring with the tongue
b. Stomach further mixes and kneads the food
c. Intestinal muscles promote further breakdown and give further access to the digestive
juices
5. Stomach Action
a. Has three sets of muscles
(i) Longitudinal
(ii) Circular
(iii) Diagonal
b. Gastric glands secrete juices
c. Pyloric sphincter opens briefly, about three times per minute, to let portions of the
liquefied chyme into the intestine

II. The Process of Digestion

A. Digestive juices come from:
1. Salivary glands
2. Stomach
3. Small intestine
4. Liver (via gallbladder)
5. Pancreas
B. Digestion in the Mouth
1. Salivary glands secrete saliva, which contains:
a. Water
b. Salts
c. Enzymes (including salivary amylase)
2. Initial breakdown of starches
3. Other nutrients aren’t affected
C. Digestion in the Stomach
1. Gastric juice = water, enzymes (pepsin), and hydrochloric acid
2. Acid prevents bacterial growth
3. Mucus protects the stomach from acid
4. Initial breakdown of protein occurs
5. Salivary amylase is digested
6. Minor events
a. Digestion of fat by gastric lipase
b. Digestion of sucrose by stomach acid
c. Attachment of protein carrier to vitamin B12

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 D. Digestion in the Small and Large Intestines Internet Activity 2-1
1. Pancreatic juice contains digestive enzymes and bicarbonate
2. Digestive Enzymes - enzymes to digest carbohydrates, fats, and protein
3. Bicarbonate - sodium bicarbonate to neutralize acidic chyme
4. Bile
a. Secreted by liver and stored in gallbladder
b. Emulsifies fat so that enzymes can work on it
c. Emulsifiers are substances that disperse fat in water
5. The Rate of Digestion
a. Depends on the contents of the meal
b. More rapid digestion with simple sugars
c. Slower digestion with fats
6. Protective Factors
a. GI bacteria protect against infectious bacteria

b.GI tract and small intestine have cells that confer specific immunity against intestinal
disease
7. The Final Stage Crossword 2, Internet Activity 2-2
a. Energy-yielding nutrients are disassembled to basic building blocks and then absorbed
b. Vitamins, minerals, and water are absorbed as they are
c. Undigested residues such as fibers enter the colon and are excreted
d. Adequate ingestion of fiber and water relieves constipation

III. The Absorptive System

A. The Small Intestine
1. Villi and Microvilli
a. Most absorption occurs in the small intestine
b. Intestinal surface contains villi (fingerlike projections) and microvilli (microscopic
“hairs”), which absorb nutrients
2. Specialization in the Intestinal Tract - the cells of successive portions of the GI tract are
specialized to absorb different nutrients
3. The Myth of “Food Combining”
a. Eating different foods at the same time (such as fruit and meat) does not cause problems
for the digestive system
b. Some combinations are beneficial: vitamin C from citrus fruits aids in the absorption of
iron from meats
B. Absorption of Nutrients
1. Water-soluble nutrients and small fat molecules are released into the blood
2. Larger fats and fat-soluble vitamins are released into the lymphatic system
3. Fats need packaging for transport
4. Combine with special proteins to form chylomicrons, a type of lipoprotein
Worksheet 2-2
IV. Transport of Nutrients
A. The Vascular System
1. Circulatory system: heart arteries capillaries veins heart

2. Digestive vascular system: heart arteries capillaries in intestines hepatic portal vein
liver sinusoid vein heart

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 B. The Lymphatic System - a one-way route for fluids to travel from tissue spaces to the blood

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 C. Transport of Lipids: Lipoproteins
1. Lipids travel within the circulatory system bundled with a protein
2. Chylomicrons, a type of lipoprotein, transport newly absorbed dietary lipids fromthe
intestinal cells to the rest of the body
3. VLDL, LDL, and HDL - very low-density lipoprotein, low-density lipoprotein, andhigh-
density lipoprotein
a. As chylomicrons circulate, their lipid contents are removed by cells, so they become
smaller and smaller
b. Liver picks up chylomicron remnants and makes VLDL
c. Triglycerides are removed and they become cholesterol-rich LDL
d. Cholesterol returning to liver is packaged as HDL
4. Health Implications of LDL and HDL
a. Elevated concentrations of LDL are associated with risk of heart disease
b. Elevated concentrations of HDL are associated with low risk of heart disease
c. Ways to improve HDL/LDL ratio
(i) Weight management
(ii) Intake of poly- or monounsaturated fat instead of saturated fat
(iii) Intake of soluble fibers
5. Physical activity
D. The System at Its Best - the GI tract is sensitive and responsive to environmental conditions

V. Nutrition in Practice - Food Safety

A. The FDA lists foodborne illness as the leading food safety concern in theUS
B. What is foodborne illness? - illness caused by food infection or intoxication
C. What is the difference between foodborne infections and food intoxications?
1. Infection is caused by eating food contaminated by infectious microbes
2. Intoxication is caused by eating food containing natural toxins or microbes that produce
toxins
D. How do people get foodborne illness?
1. Errors in food handling by individuals
2. Errors made by food manufacturers or chefs
E. What kinds of programs are in place to help keep food safe?
1. FDA working with other countries to help them adopt safe food-handling practices
2. HACCP
F. Are foods bought in grocery stores and foods eaten in restaurants safe?
1. “Sell by” dates
2. Safety seals
3. Package wrappers
4. Government-provided guidelines on cleanliness and safe food preparation
5. Consumer actions to help prevent foodborne illness when dining out
a. Hand washing
b. Expect cleanliness
c. Expect food served at appropriate temperatures
d. Refrigerate take-home food within two hours

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 G. What can people do to protect themselves from foodborne illness?
1. Keep a clean, safe kitchen
2. Avoid cross-contamination
3. Keep hot foods hot
4. Keep cold foods cold
H. What precautions need to be taken when preparing meat and poultry? - cook to proper
temperatures
I. How can a person enjoy seafood safely?
1. Cook fish until opaque
2. Choose pasteurized oysters
3. Keep seafood cold and clean before cooking
J. Do foods that are unsafe to eat smell bad?
1. Some bacterial waste produces off-odors
2. Not all do
3. Health Departments and USDA Extension Service offices can provide guidelines
K. How can a person defend against foodborne illness when traveling to foreign countries?
1. Wash hands frequently and/or properly use hand sanitizers
2. Eat only well-cooked and hot or canned foods
3. Wash produce to be eaten raw with purified water
4. Use only water that has been purified
5. Refuse unpasteurized and improperly refrigerated milk products
6. Travel with antidiarrheal medications

Answers to Global Nutrition Watch Activities

1. b
2. c
3. wash fresh vegetables with warm water and a scrub brush

A ns wers to Text “Clin ical A pp lic ations ” Qu es tion s

1. The nutrients that are ready for absorption early are absorbed near the top of the gastrointestinal tract,
and those that take longer to be digested are absorbed further down. Although much of the digestion
of carbohydrates and proteins begins to take place in the mouth and stomach, respectively, the major
enzymes that promote fat digestion are not present until fat reaches the small intestine. Fat absorption
into the vascular system and cells is more complex than that of either carbohydrates or protein. The
water-soluble nutrients from carbohydrate and protein digestion (and the smaller products of fat
digestion) are released directly into the blood. However, the larger fats and fat-soluble vitamins are
insoluble in water and need to be packaged for transport into the vascular system. Whereas water-
soluble nutrients are absorbed directly into the bloodstream, fat-soluble nutrients are absorbed into
the lymph. This lymph eventually returns to the bloodstream in an area near the heart. Because fat
digestion and absorption are complex and rely on many different body tissues and processes, there is
ample opportunity for something to go wrong. Thus, fat is not absorbed normally in most
malabsorption disorders.

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
2. The following information on fiber could be given to a client who frequently experiences
constipation:
Some fibers are not absorbed by the digestive tract, but continue through and are excreted in the
stool. They promote the wavelike contractions that keep food moving through the intestine. Fiber
also absorbs many times its weight in water, which causes a large, soft, bulky stool that passes
through the bowel easily and quickly. A softer, larger stool helps prevent constipation and straining.
Drinking plenty of water, in addition to eating foods high in fiber, supplies fluids for the fiber to
absorb. This is why it is recommended to drink plenty of fluids when eating high-fiber foods to
relieve constipation.
Answer Keys for Assignments
The following assignment/review worksheets are provided for duplication at the end of this instructor’s
manual section:
Worksheet 2-1: Digestive Organs Matching Exercise
Worksheet 2-2: Digestion and Absorption Review
Crossword 2-1: The Glands and Fluids of Digestion

Answer Key: Worksheet 2-1

1. G 3. A 5. F 7. D 9. B 11. C
2. D 4. C 6. H 8. E 10. D 12. D

Answer Key: Worksheet 2-2

1. The tongue moves the food around the mouth, facilitating chewing and swallowing. The teeth crush
and soften food and moisten it for swallowing. The salivary glands in the mouth excrete saliva, which
dissolves foods. Enzymes known as amylases begin to break down carbohydrates.
2. The muscular actions of peristalsis, segmentation, and sphincter contraction help to propel food
through the gastrointestinal tract.
3. The cells of the stomach wall secrete mucus that coats and protects the stomach’s lining.
4. Choosing monounsaturated and polyunsaturated fats instead of saturated fats, choosing foods high
in soluble fibers, maintaining a healthy weight, and being physically active can improve the LDL-to-
HDL ratio.
5. Nutrients are trapped among the villi and microvilli of the intestinal wall, and, with the help of
enzymes, are completely digested and absorbed into the cells beneath them. Water-soluble nutrients
and small lipids will move from the microvilli into the blood. Larger lipids, cholesterol, and fat-
soluble vitamins will move into the lymph vessels.
6. The enzyme pepsin works with the stomach acids to help break down proteins.
7. The pancreas secretes pancreatic juices, which contribute enzymes that help to digest fats, protein,
and carbohydrates.
8. Bile is produced by the liver and stored in the gallbladder. It helps emulsify fats so that enzymes can
break them down for absorption.
9. The nutrient content of meals can influence the rate of digestion. High-fat meals remain in the
stomach longer than high-carbohydrate meals.
10. Adequate fiber and fluids in the diet contribute to regularity and prevent constipation.

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 11. HCl (hydrochloric acid) kills some of the bacteria on food that may cause foodborne illness.
12. Large lipids, cholesterol, and fat-soluble vitamins are packaged with protein into chylomicrons (a
type of lipoprotein) for absorption into the lymph vessels.
Answer Key: Crossword 2
1. bicarbonate 6. salivary glands 9. emulsifier
2. intestinal juice 7A. pancreatic juice 10. bile
3. mucus 7D. pepsin 11. gastric juice
4. saliva 8. amylase 12. gastric glands
5. hydrochloric acid

Teaching Suggestions

2-1 Demonstration of the Digestive System

Coil a 23’ rope or dialysis hose in a bag. Begin the demonstration by pulling the rope out of the bag
without disclosing its length. Expand on the concept of the size of the small intestine and large intestine
by discussing the surface area. Another adaptation would be to depict the whole length of the digestive
system, including the mouth, esophagus, stomach, small intestine, large intestine, and rectum by using
the same rope.1

2-2 Digestion and Absorption

The study of digestion and absorption requires learning an immense number of new terms. With
beginning students, it helps to introduce the GI tract systematically, using a chart or a film, and naming
each part in sequence; then, use all the names with the chart while explaining the processes of digestion
and absorption. Warn students frankly that the task of learning the digestive system parts and their
functions is unglamorous but essential. To bring the subject to life, digress at intervals to share related
knowledge they find intrinsically interesting about choking, ulcers, and other topics. 2

2-3 Learning Game

The popularity of the game “Trivial Pursuit” inspired the construction of a similar game for use with
students. The game, of course, was called “Nutritional Pursuit,” and it was used for a nutrition and
disease course, although it could be used for almost any course if the questions were modified. The
students enjoyed it and it really helped to reinforce what they learned in class. 3

Internet Activities
2-1 Analysis of Internet Sites
Have students go to the following websites to look for information.

American College of Gastroenterology: http://gi.org//

Click on Patients and then GI Health & Disease. Have each student find information on a different
disease of the GI tract and how that disease affects normal digestion or absorption.

1 L. Fishman, Instructor’s Manual to Accompany Nutrition: Concepts and Controversies, Fourth Edition (St.
Paul, MN: West, 1988) p. 7.
2 L.W. Turner, Instructor’s Manual for Understanding Nutrition, Eighth Edition (Belmont, CA:

West/Wadsworth, 1999).
3 Thanks to Gail Kauwell, University of Florida.

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 Three Rivers Endoscopy Center: http://www.gihealth.com/
Click on Patient Education, then on Patient Pamphlets, and then on How Your Digestive System
Works. Students can find a user-friendly description of digestion and pictures of the GI tract.
2-2 Research on Products for Digestive Problems
Have students search the Internet to learn about over-the-counter products designed to treat common
digestive problems such as heartburn, constipation, diarrhea, and hemorrhoids. Have them write a brief
paper which describes the appropriate and inappropriate uses of these medications and adverse health
implications associated with misuse and overuse of certain medications.

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 Worksheet 2-1: Digestive Organs Matching Exercise

Instructions: Match the letter for the organ on the right to its function(s) in digestion or
absorption on the left. You may use an organ more than once.

Function in the Body Organ

1. Bile is stored A. Mouth

2. The pancreatic duct delivers digestive enzymes here B. Esophagus

3. Carbohydrate digestion begins C. Stomach

4. Pepsin is produced for protein digestion D. Small intestine

5. Bicarbonate is produced here to neutralize stomach acid E. Large intestine

(colon)
6. Bile is produced
F. Pancreas
7. Large lipids are packaged in chylomicrons for absorption
G. Gallbladder
8. Bacteria degrade some of the fiber from food
H. Liver
9. Using peristalsis, food is transported from the mouth to the
lower esophageal sphincter

10. Most digestion of carbohydrates, fats, and proteins occurs

here

11. Starch digestion stops because of the acidic conditions

12. Bile emulsifies fat so enzymes can penetrate and digest it

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 Worksheet 2-2: Digestion and Absorption Review

1. What factors contribute to digestion in the mouth?

2. What muscular actions help to propel food through the gastrointestinal tract?

3. Why doesn’t gastric fluid cause harm to the stomach?

4. What diet and lifestyle factors can improve a person’s LDL-to-HDL ratio?

5. How are nutrients absorbed into the circulatory system through the small intestine?

6. What is the role of pepsin in digestion?

7. What does the pancreas secrete, and how does it contribute to digestion?

8. Where is bile produced, and what is its purpose in digestion?

9. What factors can alter the rate of digestion?

10. What role do fiber and fluids play in the process of digestion?

11. What substance produced in the stomach can kill bacteria and lower the risk of foodborne illness?

12. What role do chylomicrons play in absorption?

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
 Crossword 2: The Glands and Fluids of Digestion
1 2

3 4 5

10

11

12

Across Down
1. An alkaline secretion of the pancreas; part of the pancreatic juice 2. The secretion of the
3. A mucopolysaccharide secreted by cells of the stomach wall that protects the intestinal glands
cells from exposure to digestive juices 4. The secretion of the
6. Exocrine glands that secrete saliva into the mouth salivary glands
7. The exocrine secretion of the pancreas, containing enzymes 5. An acid composed of
8. An enzyme that splits amylose (a form of starch) hydrogen and chloride
9. A substance that mixes with both fat and water and that disperses the fat in atoms
the water, forming an emulsion 7. A protein-digesting
10. An emulsifier that prepares fats and oils for digestion; made by the liver, enzyme (gastric protease)
stored in the gallbladder, and released into the small intestine when needed in the stomach
11. The digestive secretion of the gastric glands containing a mixture of water,
hydrochloric acid, and enzymes
12. Exocrine glands in the stomach wall that secrete gastric juice into the stomach

© 2017 Cengage
© 2017 Cengage
Learning.Learning.
All RightsAllReserved.
Rights Reserved.
May not be
Mayscanned,
not be scanned,
copied, orcopied,
duplicated,
or duplicated,
or postedor
toposted
a publicly
to a publicly
accessibleaccessible
website, in
website,
whole in
or whole
in part.or in part.
Another random document with
no related content on Scribd:
kultaesineitä, mutta jätti kymmenen kertaa kallisarvoisemmat
pikkuesineet ottamatta. Hän otti myös yhtä ja toista itselleen
muistoksi, mutta siitä enemmän edempänä. Tehtyään tämän
kauhean teon hän poistui samaa tietä kuin oli tullutkin. Ei
seuraavana päivänä, jolloin asiasta nousi hälinä, eikä koskaan
myöhemmin koko hänen elämänsä aikana kenenkään päähänkään
pälkähtänyt kohdistaa epäluuloja todelliseen tihutyön tekijään! Eikä
kukaan tietänyt hänen rakkaudestaankaan vainajaan, sillä hän oli
aina ollut luonteeltaan harvapuheinen ja juro, eikä hänellä ollut
ketään ystävää, jolle olisi avannut sydämensä. Häntä pidettiin
yksinkertaisesti murhatun tuttuna eikä aivan läheisenäkään, sillä
viimeisten kahden viikon aikana hän ei ollut käynyt tämän luona.
Ruvettiin heti epäilemään vainajan palvelijana olevaa maaorjaa
Pjotria, ja kaikki asianhaarat vahvistivat tätä epäluuloa, sillä tämä
palvelija tiesi, eikä vainajakaan ollut sitä salannut, että emäntä aikoi
antaa hänet sotamieheksi, koska hänen oli talonpojistaan annettava
rekryyttejä ja koska Pjotr oli yksinäinen mies ja sitäpaitsi
huonokäytöksinen. Oli kuultu Pjotrin äkäpäissään juopuneena
kapakassa uhanneen tappaa emäntänsä. Kaksi päivää ennen
emäntänsä kuolemaa oli Pjotr karannut talosta ja elänyt kaupungilla
tietymättömissä. Murhan jälkeisenä päivänä hänet löydettiin
maantieltä aivan kaupungin luota sikahumalassa, taskussaan veitsi
ja oikea kämmen jostakin syystä veren tahrimana. Hän väitti veren
tulleen nenästään, mutta häntä ei uskottu. Sisäköt myönsivät
tehneensä itsensä syypäiksi siihen, että olivat olleet keinuissa ja että
ulko-ovi kuistissa oli ollut lukitsematta siihen asti, kunnes he
palasivat kotiin. Ilmeni vielä monta muutakin tämänkaltaista seikkaa,
ja niiden nojalla otettiin viaton palvelija kiinni. Hänet vangittiin, ja
oikeudenkäynti alkoi, mutta viikon kuluttua vanki sairastui
kuumeeseen ja kuoli sairaalassa tajuihinsa tulematta. Siihen asia
päättyi, kaikki jäi Jumalan huostaan, ja kaikki, niin tuomarit ja
esivalta kuin yhteiskuntakin, jäivät vakuutetuiksi siitä, että rikosta ei
ollut tehnyt kukaan muu kuin kuollut palvelija. Mutta tämän jälkeen
alkoi rangaistus.

Salaperäinen vieras, joka nyt oli ystäväni, kertoi minulle, että

alussa hänellä ei juuri ollenkaan ollut omantunnon vaivoja. Hänen oli
pitkän aikaa paha olla, mutta ainoastaan sen tähden, että oli
tappanut rakkaan naisen, että tätä ei enää ollut olemassa, että
tappaessaan hänet oli tappanut lempensäkin, intohimon jäädessä
edelleen palamaan hänen veressään. Mutta että hän oli vuodattanut
viatonta verta ja että hän oli tappanut ihmisen, sitä hän ei silloin juuri
ollenkaan ajatellut. Ajatus, että hänen uhristaan olisi tullut toisen
puoliso, tuntui hänestä mahdottomalta, ja sentähden hän oli pitkät
ajat tunnossaan vakuutettu siitä, ettei ollut voinut menetellä toisin.
Häntä vaivasi alussa jonkin verran palvelijan vangitseminen, mutta
vangin pikainen sairastuminen ja kuolema rauhoittivat häntä, sillä
aivan ilmeisesti tämä (niin hän ajatteli silloin) ei ollut kuollut
vangitsemisen johdosta eikä pelästyksestä, vaan vilustuksesta
johtuneeseen tautiin, jonka hän oli saanut karkumatkoillaan
maatessaan koko yön sikahumalassa kostealla maalla. Varastetut
esineet ja rahat eivät häntä paljoa vaivanneet, sillä (niin hän ajatteli
edelleen) varkaus ei ollut tapahtunut voitonhimosta, vaan sen
tarkoituksena oli ollut johtaa epäluulot toisaalle. Varastettu
rahamäärä oli taas vähäinen, ja tämän määrän sekä vielä paljon
enemmän hän lahjoitti kaupunkiimme perustettavaa vaivaistaloa
varten. Hän teki sen vartavasten rauhoittaakseen omaatuntoaan
varkauden johdosta, ja omituista kyllä, hän sai todellakin mielelleen
rauhan joksikin, vieläpä melkoisen pitkäksi aikaa, — hän kertoi itse
minulle siitä. Sitten hän antautui uutterasti virkatoimiin, pyrki itse
huolia tuottavaan ja vaikeaan tehtävään, joka vei häneltä parin
vuoden ajan, ja lujaluontoinen kun oli, melkein unohti mitä oli
tapahtunut; kun se muistui hänen mieleensä, niin hän koetti olla sitä
kokonaan ajattelematta. Hän alkoi harjoittaa hyväntekeväisyyttä, teki
paljon aloitteita ja uhrasi paljon varoja meidän kaupungissamme, tuli
tunnetuksi pääkaupungeissakin, valittiin Moskovassa ja Pietarissa
sikäläisten hyväntekeväisyysyhdistysten jäseneksi. Mutta yhä
enemmän alkoi hänen ajatuksiaan askarruttaa tuska, joka oli hänelle
ylivoimainen. Hän mieltyi erääseen kauniiseen ja järkevään tyttöön ja
meni pian naimisiin tämän kanssa toivoen saavansa naimisellaan
karkoitetuksi yksinäisyytensä surumielisyyden sekä astumalla
uudelle tielle ja täyttämällä hartaasti velvollisuutensa vaimoaan ja
lapsiaan kohtaan irtautuvansa kokonaan vanhoista muistoista. Mutta
kävikin aivan päinvastoin kuin hän oli odottanut. Jo avioliiton
ensimmäisenä kuukautena alkoi häntä lakkaamatta kiusata ajatus:
»Vaimoni rakastaa minua, mutta entä jos hän saisi tietää?» Kun
vaimo tuli ensimmäisen kerran raskaaksi ja ilmoitti hänelle tämän,
niin hän äkkiä huolestui: »Annan hengen, mutta olen itse riistänyt
toiselta hengen.» Tuli lapsia: »Kuinka minä uskallan rakastaa,
opettaa ja kasvattaa heitä, kuinka voin puhua heille hyveestä: minä
olen vuodattanut verta.» Lapset kasvavat suloisina, tekee mieli
hyväillä heitä: »Minä en voi katsoa heidän viattomia, kirkkaita
kasvojaan; en ole sen arvoinen.» Viimein alkoi hänen eteensä
uhkaavana ja katkerana astua hänen murhaamansa uhrin veri, sen
nuori, tuhottu elämä, veri, joka huusi kostoa. Hän alkoi nähdä
kamalia unia. Mutta hänellä oli luja sydän, ja hän kesti tuskan kauan:
»Sovitan kaikki tällä salaisella kärsimykselläni.» Mutta turha oli
tämäkin toivo: mitä pitemmälle aika kului, sitä kovemmaksi tuli
kärsimys. Yhteiskunnassa alettiin häntä kunnioittaa hänen
hyväntekeväisyytensä tähden, vaikka kaikki pelkäsivätkin hänen
ankaraa ja synkkää luonnettaan, mutta kuta enemmän häntä
kunnioitettiin, sitä sietämättömämmäksi kävi hänen olonsa. Hän
tunnusti minulle aikoneensa tappaa itsensä. Mutta sen asemesta
alkoi hänen mieleensä kangastella toinen unelma, — unelma, jota
hän alussa piti mahdottomana ja järjettömänä, mutta joka lopulta niin
imeytyi hänen sydämeensä, että hän ei voinut sitä reväistä irti. Hän
unelmoi tämmöistä: hän nousee, astuu kansan eteen ja ilmoittaa
kaikille tappaneensa ihmisen. Kolmisen vuotta hän oli hautonut tätä
haavetta, se väikkyi hänen mielessään alati eri muodoissa. Viimein
hän alkoi koko sydämestään uskoa, että ilmoittamalla rikoksensa
hän ehdottomasti lääkitsee sielunsa ja saa rauhan lopullisesti. Mutta
tultuaan tästä vakuutetuksi hän tunsi sydämensä kauhistuvan, sillä
miten hän panisi sen toimeen? Silloin sattui tuo tapaus minun
kaksintaistelussani. »Teitä katsellessani olen nyt tehnyt päätökseni.»
Katson häneen.

»Saattoiko todellakin», huudahdin hänelle käsiäni yhteen lyöden,

»niin pieni tapahtuma synnyttää teissä tuommoisen
päättäväisyyden?»

»Päätökseni on ollut syntymässä kolme vuotta», vastaa hän

minulle, »ja teidän tapauksenne antoi sille vain sysäyksen. Teitä
katsellessani minä soimasin itseäni ja aloin kadehtia teitä.» Hän
lausui tämän minulle melkein tylysti.

»Mutta eihän teitä uskota», huomautin. »Siitä on kulunut

neljätoista vuotta.»

»Minulla on todistuksia, sangen hyviä. Esitän ne.»

Minä aloin silloin itkeä ja suutelin häntä.

 »Ratkaiskaa minulle yksi asia, yksi asia», sanoi hän minulle (aivan
kuin kaikki nyt olisi riippunut minusta), »vaimo, lapset! Vaimoni
kenties kuolee surusta, ja lapset, vaikka eivät menetäkään
aatelisarvoa eivätkä omaisuuttaan, — ovat kuitenkin pakkotyövangin
lapsia kaiken ikänsä. Ja millaisen muiston, millaisen muiston
jätänkään heidän sydämiinsä itsestäni!»

Olen vaiti.

»Erota heistä, jättää iäksi? Sehän on iäksi, iäksi.»

Istun ääneti ja luen itsekseni rukousta. Nousin viimein, minua oli

alkanut peloittaa.

»No mitä?» hän katsoo minuun.

»Menkää», — sanon, — »ilmoittakaa ihmisille. Kaikki menee

ohitse, totuus yksin jää. Lapset ymmärtävät suuriksi kasvettuaan,
kuinka paljon jaloutta oli suuressa päättäväisyydessänne.»

Hän lähti silloin luotani niinkuin todellakin olisi tehnyt päätöksensä.

Mutta kuitenkin hän kävi sen jälkeen luonani yli kahden viikon aikana
aivan joka ilta, valmistautui yhä eikä päässyt päätökseen. Hän kidutti
sydämeni pahanpäiväiseksi. Saapuu joskus lujana ja sanoo
liikutettuna:

»Tiedän, että paratiisi alkaa minulle, alkaa heti, kun teen

ilmoitukseni. Neljätoista vuotta olen ollut helvetissä. Tahdon kärsiä.
Otan kärsimyksen ja alan elää. Vääryydellä voi mennä maailman
läpi, mutta ei palata takaisin… Nyt en uskalla rakastaa lähimmäistäni
enkä edes lapsianikaan. Herra Jumala, ymmärtäväthän lapseni
kenties, mitä kärsimykseni ovat minulle maksaneet, eivätkä tuomitse
minua! Jumala ei ole voimassa, vaan totuudessa.»

»Kaikki ymmärtävät teidän sankaritekonne», sanon hänelle, »jos

eivät ymmärrä nyt, niin ymmärtävät myöhemmin, sillä te olette
palvellut korkeinta totuutta, maallisen yläpuolella olevaa…»

Ja hän lähtee luotani ikäänkuin lohdutettuna, mutta seuraavana

päivänä hän tulee taas äkkiä ilkeänä, kalpeana, puhuu pilkallisesti:

»Joka kerta kun tulen teille, te katsotte niin uteliaana: Vieläkäänkö,

muka, ei ole ilmoittanut? Odottakaa, älkää kovin halveksiko. Ei sitä
ole niin helppoa tehdä kuin teistä näyttää. Kenties en ollenkaan
teekään sitä. Ettehän te silloin mene ilmiantamaan minua, vai mitä?»

Mutta minä en suinkaan uskaltanut katsoa häntä

ymmärtämättömän uteliaasti, vaan pelkäsinpä katsahtaakin häneen.
Olin niin kiusaantunut, että olin sairas, ja sieluni oli kyynelien
vallassa. En saanut enää unta öisin.

»Tulen», jatkaa hän, »vaimoni luota. Ymmärrättekö, mitä vaimo

on? Kun läksin, huusivat lapset minulle: 'Hyvästi, isä, tulkaa pian
takaisin lukemaan kanssamme Lukemisia Lapsille.' Ei, te ette
ymmärrä tätä! Toisen hätä ei lisää älyä.»

Hänen silmänsä alkoivat säkenöidä, huulet vavahtelivat. Äkkiä hän

löi nyrkkinsä pöytään, niin että sillä olevat esineet hypähtelivät, —
hän oli niin lempeä mies, ensikertaa hänelle sattui tämmöistä.

»Ja onko tarpeellista?» hän huudahti. »Onko se tarpeellista?

Eihän ketään tuomittu, ei ketään lähetetty minun sijastani
pakkotyöhön, palvelija kuoli tautiin. Vuodattamastani verestä ovat
rangaistuksena minulle olleet kärsimykseni. Eikä minua uskotakaan,
ei mitään todistuskappaleitani uskota. Onko tarpeellista ilmoittaa,
onko tarpeellista? Vuodattamani veren tähden olen valmis
kärsimään tuskia vielä koko elämäni ajan, kunhan vain en vie
vaimoni ja lasteni onnea. Onko oikein tuhota heidät itseni mukana?
Emmeköhän me erehdy? Missä tässä on totuus? Ja ymmärtävätkö
ihmiset tämän totuuden, antavatko he sille arvoa, kunnioittavatko he
sitä?»

»Hyvä Jumala!» ajattelen itsekseni, »hän ajattelee ihmisten

kunnioitusta tämmöisenä hetkenä!» Ja niin sääli tuli minun silloin
häntä, että olisin ollut valmis jakamaan hänen kohtalonsa vain
tehdäkseni hänen olonsa helpommaksi. Huomaan hänen olevan
aivan kuin poissa suunniltaan. Minä kauhistuin, sillä minä ymmärsin
en vain järjelläni, vaan elävällä sielullani, mitä tuommoinen
päättäväisyys maksaa.

»Ratkaiskaa toki kohtaloni!» huudahti hän taas.

»Menkää ja ilmoittakaa», kuiskasin minä hänelle. En jaksanut

lausua sitä ääneen, mutta kuiskaukseni oli luja. Otin pöydältä
evankeliumin venäläisen käännöksen ja näytin hänelle Johanneksen
evankeliumin 12:nnen luvun 24:ttä värssyä:

»Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun

jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo
paljon hedelmätä.» Olin juuri ennen hänen tuloaan lukenut tämän
paikan.

Hän luki. »Totta on», sanoo, mutta hymyilee katkerasti. »Niin,

näissä kirjoissa», sanoo vähän vaiti oltuaan, »on ihmeellisiä asioita.
On helppo työntää ne nenän alle. Ja kuka onkaan ne kirjoittanut,
ihmisetkö tosiaankin?»

»Pyhä Henki on kirjoittanut», sanon.

»Teidän on helppo laverrella», hymähti hän vielä, mutta nyt jo

miltei vihamielisesti. Otin taas kirjan, avasin siitä toisen paikan ja
näytin hänelle Hebrealaisepistolan 10:nnen luvun 31:ttä värssyä.
Hän luki: »Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.»

Hän luki sen ja viskasi samassa kirjan pois. Koko hänen ruumiinsa
alkoi vavista.

»Hirmuisen värssyn», sanoo, »valitsittekin, muuta ei voi sanoa.»

Hän nousi tuoliltaan. »No», sanoo, »hyvästi, kenties en tule enää…
paratiisissa tapaamme. Siitä on siis neljätoista vuotta, kun 'lankesin
elävän Jumalan käsiin', — niin siis näitä neljäätoista vuotta
nimitetään. Huomenna pyydän noita käsiä päästämään minut irti…»

Tahdoin syleillä ja suudella häntä, mutta en uskaltanut, — hänen

kasvonsa olivat niin vääristyneet, että oli vaikeata niitä katsoakin.
Hän lähti ulos. Herra Jumala, ajattelin minä, mihin on ihminen
lähtenyt! Laskeuduin polvilleni jumalankuvan eteen ja vuodatin
hänen puolestaan kyyneliä Pyhälle Neitsyelle, ainaiselle puoltajalle
ja auttajalle. Oli kulunut noin puoli tuntia siitä, kun olin kyynelsilmin
rukoillut, ja oli jo myöhäinen yön hetki, noin kello kahdentoista
tienoissa. Äkkiä näen oven avautuvan, ja hän astuu taas sisälle.
Minä hämmästyn.

»Missä olette ollut?» kysyn häneltä.

 »Minä», hän sanoo, »minä luullakseni unohdin jotakin… kaiketi
nenäliinan… No, vaikka en olekaan mitään unohtanut, niin
antakaahan istahtaa.»

Hän istuutui tuolille. Seison hänen edessään. »Istuutukaa», hän

sanoo, »tekin». Minä istuuduin. Istuimme noin kaksi minuuttia, hän
katsoi minuun kiinteästi ja hymähti äkkiä, muistan sen, sitten nousi,
syleili minua voimakkaasti ja suuteli…

»Muista», hän sanoo, »miten tulin sinun luoksesi toistamiseen.

Kuuletko, muista se!»

Ensimmäisen kerran hän sinutteli minua. Sitten hän poistui.

»Huomenna», ajattelin.

Niin tapahtuikin. En tietänyt sinä iltana, että seuraava päivä sattui

olemaan hänen syntymäpäivänsä. Minä en ollut voinut sitä
keneltäkään kuulla. Sinä päivänä hänellä joka vuosi oli paljon
vieraita, sinne saapui koko kaupunki. Saapuivat nytkin. Ja silloin
päivällisen jälkeen hän astuu huoneen keskelle kädessä paperi —
asianmukainen ilmoitus viranomaisille. Ja koska hänen esimiehensä
olivat siellä saapuvilla, niin hän luki ääneen paperin kaikille
kokoontuneille, ja siinä oli koko rikos kuvattu yksityiskohtaisesti.
»Julmurina erotan itseni ihmisten yhteydestä, Jumala on lähestynyt
minua», hän lopetti kirjoituksensa, »tahdon kärsiä!» Samassa hän toi
esille ja pani pöydälle kaikki, millä aikoi todistaa rikoksensa ja mitä
oli säilyttänyt neljätoista vuotta: murhatun kultaesineet, jotka hän oli
anastanut johtaakseen epäluulot pois itsestään, nimittäin murhatun
kaulasta otetun medaljongin ja ristin, — medaljongissa vainajan
sulhasen kuva, murhatun muistikirjan ja lopuksi kaksi kirjettä:
sulhasen kirjeen murhatulle, jossa hän ilmoittaa pian palaavansa, ja
vainajan vastauksen tähän kirjeeseen, jonka hän oli aloittanut ja
jättänyt keskeneräisenä pöydälle lähettääkseen sen seuraavana
päivänä. Molemmat kirjeet oli murhaaja ottanut mukaansa, — miksi?
Miksi hän oli säilyttänyt niitä neljätoista vuotta, sen sijaan että olisi
hävittänyt ne langettavina todistuskappaleina? Ja kävi näin: kaikki
hämmästyivät ja kauhistuivat, eikä kukaan tahtonut uskoa, vaikka
kaikki olivat kuunnelleet tavattomalla mielenkiinnolla, mutta pitäen
kaikkea sairaan puheena; ja muutaman päivän kuluttua oli yleisenä
mielipiteenä kaikissa taloissa, että miesparka oli menettänyt
järkensä. Viranomaisten ja tuomarien oli pakko ryhtyä asiaan, mutta
se pysähtyi heidänkin käsissään alkuunsa: vaikka todisteiksi tuodut
esineet ja kirjeet panivatkin ajattelemaan, niin tultiin tässäkin siihen
johtopäätökseen, että jos nämä todistuskappaleet osoittautuisivatkin
oikeiksi, niin yksistään niiden perusteella ei kuitenkaan voisi nostaa
lopullista syytettä. Olihan mahdollista, että hän oli saanut kaikki
nämä esineet vainajalta itseltään tämän tuttuna ja hyvässä
luottamuksessa. Sain muuten kuulla, että monet surmatun tutut ja
sukulaiset myöhemmin totesivat esineet oikeiksi ja että tässä
suhteessa ei ollut mitään epäilemistä. Mutta tämän jutun ei oltu
sallittu nytkään päästä oikealle tolalle. Viiden päivän kuluttua tuli
kaikkien tietoon, että tuo niin paljon kärsinyt mies oli sairastunut ja
että hänen henkensä oli vaarassa. Mihin tautiin hän oli sairastunut,
sitä en voi selittää: puhuttiin sydämen toiminnan häiriintymisestä,
mutta saatiin tietää, että paikalle kutsutut lääkärit potilaan vaimon
pyynnöstä olivat tarkastaneet myös hänen sielullisen tilansa ja tulleet
siihen päätökseen, että alkava mielenhäiriö oli todettavissa. Minä en
ilmaissut mitään, vaikka kimppuuni käytiinkin kyselyin, mutta kun
tahdoin mennä häntä katsomaan, niin monet minua kovasti moittivat,
varsinkin hänen vaimonsa: »Tehän», sanoi hän minulle, »saatoitte
hänet pois tasapainosta, hän oli jo aikaisemminkin synkkä, ja viime
vuonna kaikki huomasivat hänessä tavatonta kiihtymystä ja hän
käyttäytyi omituisesti, ja juuri silloin te syöksitte hänet turmioon: te
olette hänen kanssaan lukemalla pannut hänen päänsä pyörälle, hän
istui luonanne kokonaisen kuukauden.» Eikä vain hänen vaimonsa,
vaan kaikki kaupunkilaiset kävivät kimppuuni ja syyttivät minua: »Te
olette syynä kaikkeen», sanovat. Minä olen vaiti, mutta iloitsen myös
sielussani, sillä näin Jumalan epäämättömän armon kohdanneen
miestä, joka oli noussut itseänsä vastaan ja itseään rangaissut. Enkä
voinut uskoa, että hän oli menettänyt järkensä. Viimein päästettiin
minutkin hänen luokseen, hän oli itse sitä hartaasti halunnut
sanoakseen minulle jäähyväiset. Astuin sisälle ja näin heti, että ei
vain hänen päivänsä, vaan tunnitkin olivat luetut. Hän oli heikko,
keltainen, kädet vapisevat, hän läähättää, mutta on lempeän ja
iloisen näköinen.

»Se on täytetty!» lausui hän minulle. »Jo kauan olen halunnut

nähdä sinua, miksi et ole tullut?»

En ilmoittanut hänelle, että minua ei ollut päästetty hänen

luokseen.

»Jumala on säälinyt minua ja kutsuu luokseen. Tiedän nyt

kuolevani, mutta tunnen riemua ja rauhaa ensimmäisen kerran niin
monen vuoden jälkeen. Heti tunsin sielussani paratiisin, kun täytin
sen, mitä piti. Nyt uskallan rakastaa lapsiani ja suudella heitä. Minua
ei uskota eikä kukaan ole uskonut, ei vaimoni eivätkä tuomarini;
eivät lapsenikaan koskaan usko. Näen siinä Jumalan armon lapsiani
kohtaan. Kuolen, ja nimeni jää heille tahrattomaksi. Mutta nyt
aavistan jo Jumalan, sydän riemuitsee kuin paratiisissa… olen
täyttänyt velvollisuuteni…»

Hän ei voi puhua, hengitys tukahtuu, hän puristaa lämpimästi

kättäni, katsoo minua palavin silmin. Mutta emme keskustelleet
kauan, hänen vaimonsa pistäytyi tavan takaa meitä katsomassa.
Hän ennätti kuitenkin kuiskata minulle:

»Muistatko, miten minä silloin toistamiseen tulin luoksesi

sydänyöllä? Käskin sinua vielä panemaan sen mieleesi. Tiedätkö,
miksi silloin tulin? Tulin tappaakseni sinut!»

Minä hätkähdin.

»Minä läksin silloin luotasi pimeään, kuljeskelin kaduilla ja

kamppailin itseni kanssa. Ja äkkiä tunsin sinua kohtaan niin suurta
vihaa, että sydämeni tuskin jaksoi sitä kestää. 'Nyt', ajattelen, 'hän
yksin on sitonut minut ja on minun tuomarini, en voi enää vapautua
huomisesta rangaistuksestani, sillä hän tietää kaikki.' Ei se ollut sitä,
että olisin pelännyt sinun ilmiantavan minut (ei ollut ajatustakaan
sinnepäin), vaan ajattelin: kuinka voin katsoa häneen, jos en
ilmianna itseäni? Ja vaikka sinä olisit ollut maailman ääressä, mutta
elossa, niin se ei olisi muuttanut asiaa; se ajatus oli sietämätön, että
sinä olit elossa ja tiedät kaikki sekä tuomitset minut. Vihasin sinua,
niinkuin sinä olisit ollut kaiken alkuna ja kaikkeen syypää. Palasin
silloin luoksesi, muistan, että pöydälläsi oli tikari. Istuuduin ja pyysin
sinua istuutumaan ja ajattelin kokonaisen minuutin. Jos olisin
tappanut sinut, niin olisin joka tapauksessa ollut turmion oma tämän
murhan tähden, vaikka en olisikaan ilmaissut entistä rikostani. Mutta
sitä minä en ollenkaan ajatellut enkä tahtonut ajatella sillä hetkellä.
Minä vain vihasin sinua ja tahdoin kostaa sinulle kaikin voimin
kaikesta. Mutta Jumalani voitti perkeleen sydämessäni. Tiedä
kuitenkin, että sinä et koskaan ole ollut lähempänä kuolemaa.»

Viikon kuluttua hän kuoli. Hänen ruumisarkkuaan saattoi hautaan

koko kaupunki. Esipappi puhui liikuttavia sanoja. Murehdittiin
kaameata sairautta, joka oli päättänyt hänen päivänsä. Mutta koko
kaupunki nousi minua vastaan, kun hänet oli haudattu, eikä minua
enää tahdottu nähdä taloissa vieraana. Tosin jotkut, alussa
harvalukuiset, mutta sitten yhä useammat, alkoivat uskoa tosiksi
hänen selityksiään ja rupesivat yhä enemmän käymään luonani ja
kyselemään suurella uteliaisuudella ja halulla: sillä ihminen näkee
mielellään vanhurskaan lankeemuksen ja hänen häpeänsä. Mutta
minä olin vaiti ja poistuin kohta koko kaupungista, ja viiden
kuukauden kuluttua Herra Jumala soi minun astua varmalle ja
oikealle tielle, ja minä siunaan näkymätöntä kättä, joka minut niin
selvästi tälle tielle ohjasi. Mutta paljon kärsinyttä Jumalan palvelijaa
Mikaelia olen muistanut rukouksissani joka päivä hamaan tähän
päivään saakka.

3.

Luostarinvanhin Zosiman keskusteluja ja opetuksia

e) Venäläisestä munkista ja hänen mahdollisesta merkityksestään

— Isät ja opettajat, mitä on munkki? Sivistyneessä maailmassa

tämän sanan lausuvat meidän päivinämme toiset ivallisesti ja jotkut
haukkumasananakin. Ja sitä enemmän, kuta pitemmälle aika kuluu.
Totta on, ah, totta, että paljon on munkkien joukossa laiskoittelijoita,
hekumoitsijoita, nautiskelijoita ja julkeita kulkureita. Näitä osoittavat
sivistyneet maallikot: »Te olette laiskureita ja hyödyttömiä
yhteiskunnan jäseniä, elätte toisten työstä, olette häpeämättömiä
kerjäläisiä.» Ja miten paljon kuitenkin onkaan munkkien joukossa
nöyriä ja lempeitä, semmoisia, jotka hartaasti haluavat yksinäisyyttä
ja palavaa rukousta hiljaisuudessa. Näitä mainitaan vähemmän,
vieläpä heistä kokonaan vaietaankin, ja kuinka
hämmästyttäisiinkään, jos sanon, että nämä lempeät ja
yksinäisyydessä rukousta haluavat kenties kerran vielä tuottavat
pelastuksen Venäjän maalle! Sillä totisesti he ovat hiljaisuudessa
valmistuneet »päivään ja hetkeen, kuukauteen ja vuoteen».
Kristuksen kuvan he säilyttävät siihen saakka yksinäisyydessään
loistossansa ja väärentämättömänä, Jumalan totuuden puhtaudessa,
semmoisena kuin sen ovat jättäneet ikivanhoista ajoista isät,
apostolit ja marttyyrit, ja tarpeen tullen he tuovat sen esille maailman
horjuvalle totuudelle. Tämä on suuri ajatus. Idästä tämä tähti
nousee.

Tämmöinen on ajatukseni munkista, ja onko se väärä, onko se

pöyhkeilevä? Katsokaa maallisia ja koko Jumalan kansan yläpuolelle
asettunutta maailmaa, eikö siinä ole Jumalan kuva ja Hänen
totuutensa väärentynyt? Heillä on tiede, mutta tieteessä vain se,
mikä riippuu tunteista. Mutta hengen maailma, ihmisolennon
korkeampi puoli, on kokonaan kielletty, karkoitettu jonkinmoisella
voitonriemulla, vieläpä vihamielisyydellä. Maailma on julistanut
vapauden, varsinkin viime aikoina, ja mitä me näemme tässä heidän
vapaudessaan: ainoastaan orjuutta ja itsemurhaa! Sillä maailma
sanoo: »Sinulla on haluja ja sentähden tyydytä niitä, sillä sinulla on
samat oikeudet kuin kaikkein ylhäisimmillä ja rikkaimmilla ihmisillä.
Älä pelkää tyydyttää niitä, vaan lisääkin niiden lukumäärää», — siinä
on maailman nykyinen oppi. Siinä he näkevät vapauden. Ja mikä on
seurauksena tästä oikeudesta lisätä halujaan? Rikkailla
eristäytyneisyys ja henkinen itsemurha, köyhillä — kateus ja murha,
sillä oikeudet on annettu, mutta keinoja halujen tyydyttämiseen ei
vielä ole osoitettu. Vakuutetaan maailman ajan kuluessa yhä
enemmän yhtyvän ja liittyvän veljelliseksi kokonaisuudeksi sen
johdosta, että se lyhentää välimatkat, siirtää ilman halki ajatuksia;
voi, älkää uskoko tuommoiseen ihmisten yhtymiseen. Käsittäessään
vapauden halujen lisäämiseksi ja nopeaksi tyydyttämiseksi he
väärentävät luontonsa, sillä he synnyttävät itsessään paljon
järjettömiä ja typeriä pyyteitä, tottumuksia ja mielettömiä
päähänpistoja. He elävät vain kadehtiakseen toisiaan,
hekumoidakseen ja pöyhkeilläkseen. Päivällisten, huviretkien,
vaunujen, virka-arvojen ja orjamaisten mielistelijäin merkitys on heille
niin suuri, että he pitävät semmoista välttämättömyytenä, jonka takia
uhraavat henkensä, kunnian ja ihmisrakkauden saadakseen tämän
välttämättömyyden tyydytetyksi, vieläpä tappavat itsensä, jos eivät
voi sitä tyydyttää. Niillä, jotka eivät ole rikkaita, näemme samaa, kun
taas köyhät tukahduttavat halujensa tyydyttämättömyyden ja
kateutensa juoppouteen. Mutta pian he viinan asemesta juovat verta,
siihen heitä johdetaan. Minä kysyn teiltä: onko tämmöinen ihminen
vapaa? Olen tuntenut erään »aatteen soturin», joka itse kertoi
minulle, että kun hänelle vankilassa ei annettu tupakkaa, niin sen
riistäminen kiusasi häntä niin, että hän oli vähällä mennä ja hylätä
»aatteensa», kunhan vain saisi tupakkaa. Mutta tämmöinen sanoo:
»Menen taisteluun ihmisyyden puolesta.» No, mihin tuollainen
menee ja mihin hän kelpaa? Ehkä tekemään jonkin nopeasti
suoritettavan teon, mutta kauan hän ei jaksa kestää. Eikä ole ihme,
että he vapauden asemesta ovat joutuneet orjuuteen, ja sen sijaan,
että palvelisivat veljesrakkautta ja ihmisten yhdistymistä, päinvastoin
ovat joutuneet erottautuneisuuteen ja eristäytyneisyyteen, niinkuin
nuoruudessani minulle puhui salaperäinen vieraani ja opettajani. Ja
sentähden maailmassa yhä enemmän ja enemmän sammuu ajatus
ihmiskunnan palvelemisesta, ihmisten veljeydestä ja
yhteenkuuluvaisuudesta, ja totisesti tätä ajatusta ivataankin, sillä
kuinka voi luopua tottumuksistaan, minne menee tuo vanki, jos hän
on siinä määrin tottunut tyydyttämään lukemattomia halujaan, jotka
hän itse on keksinyt? Hän on eristäytynyt, eikä hänellä ole mitään
tekemistä kokonaisuuden kanssa. Ja niin on jouduttu siihen, että
tavaraa on kertynyt enemmän, mutta iloa on alkanut olla vähemmän.

Toista on munkin ura. Kuuliaisuudelle, paastolle ja rukoukselle

nauretaan, mutta niissä kuitenkin on tie oikeaan, todelliseen
vapauteen: minä leikkaan itsestäni pois liiat ja tarpeettomat halut,
taltutan ja alistan kuuliaisuuden alle itserakkaan ja ylpeän tahtoni, ja
saavutan sillä tavoin Jumalan avulla, hengen vapauden ja sen
mukana myös hengen ilon! Kumpi heistä on soveliaampi
kohottamaan suuren ajatuksen ja lähtemään sen palvelukseen, —
eristäytynyt rikas mies vaiko tämä esineitten ja tottumusten
tyrannivallasta vapautunut henkilö? Munkkia moititaan hänen
eristäytymisestään: »Sinä olet eristäytynyt pelastaaksesi itsesi
luostarin seinien sisällä ja olet unhottanut veljellisen ihmiskunnan
palvelemisen.» Mutta katsokaamme vielä, kumpi enemmän edistää
veljesrakkautta. Sillä emme me ole eristäytyneitä, vaan he, vaikka he
eivät näe sitä. Mutta meidän joukostamme on jo vanhastaan lähtenyt
kansan toimenmiehiä, miksi siis niitä ei voisi olla nytkin? Samat
nöyrät ja lempeät paastoojat ja vaikenijat nousevat ja lähtevät
suorittamaan suurta työtä. Kansa on Venäjän pelastus. Venäläinen
luostari taas on ikivanhoista ajoista pitänyt yhtä kansan kanssa. Jos
kansa on eristäytynyt, niin silloin mekin olemme eristäytyneitä.
Kansa uskoo meidän tavallamme, mutta henkilö, joka ei usko, ei
meillä Venäjällä saa mitään toimeen, vaikka hän olisi vilpitön
sydämeltään ja nerokas älyltään. Muistakaa tämä. Kansa nousee
ateistia vastaan ja voittaa hänet, ja syntyy yksi oikeauskoinen
Venäjä. Mutta vaalikaa kansaa ja varjelkaa sen sydäntä.
Hiljaisuudessa kasvattakaa sitä. Se on teidän munkki-urotyönne,
sillä tämä kansa on jumalinen.

f) Yhä ja toista herroista ja palvelijoista ja siitä, voivatko herrat ja

palvelijat tulla keskenään henkisesti veljiksi

— Herra Jumala, kuka väittääkään, ettei kansassakin olisi syntiä.

Turmeluksen palo leviää aivan silminnähtävästi, joka hetki, se tulee
ylhäältäpäin. Kansassakin saa valtaa eristäytyneisyys: alkaa olla
pomoja ja kansan nylkyreitä; kauppias haluaa jo yhä enemmän ja
enemmän kunnianosoituksia, pyrkii käymään sivistyneestä, vaikka
hänellä ei ole hituistakaan sivistystä, ja tämän vuoksi hän iljettävästi
hylkii ikivanhoja tapoja, jopa häpeilee isiensä uskoa. Hän käy
ruhtinaitten vieraana, eikä hän kuitenkaan ole muuta kuin
turmeltunut talonpoika. Juoppous on tehnyt kansasta mädän, eikä
kansa enää voi siitä luopua. Entä miten paljon julmuutta perhettä
kohtaan, vaimoa ja lapsiakin kohtaan, — kaikki juoppouden ansiota.
Olen nähnyt tehtaissa jopa kymmenvuotiaita lapsia: heikkoja,
kuihtuneita, kumaraisia, ja jo siveellisesti turmeltuneita.
Tukahduttava sali, jymisevä kone, koko Jumalan päivän työtä,
irstaita sanoja ja viinaa, viinaa, — sitäkö tarvitsee vielä noin pienen
lapsen sielu? Hän tarvitsee aurinkoa, lasten leikkejä ja kaikkialla
valoisan esimerkin sekä edes hivenen rakkautta kohtaansa. Mutta
eihän sitä saa olla, munkit, eihän saa olla lasten kidutusta, nouskaa
ja saarnatkaa siitä pian, pian. Jumala pelastaa Venäjän, sillä vaikka
rahvaanmies onkin paheellinen eikä enää voi irtautua häpeällisestä
synnistä, niin hän kuitenkin tietää, että hänen häpeällinen syntinsä
on Jumalan kiroama ja että hän tekee huonosti silloin, kun tekee
syntiä. Niin että väsymättä kansamme vielä uskoo totuuteen,
tunnustaa Jumalan, itkee liikutettuna. Toisin on ylempien laita. Nämä
tieteen mukaisesti tahtovat saada olonsa oikeudenmukaiseksi
pelkällä järjellänsä, mutta ilman Kristusta, kuten oli ennen, ja he ovat
julistaneet, että ei ole olemassa rikosta, ei ole enää syntiä. Ja onhan
se oikein heidän kannaltaan: sillä jos sinulla ei ole Jumalaa, niin mitä
rikosta silloin voisi olla? Euroopassa kansa nousee jo väkivoimin
rikkaita vastaan ja kansan johtajat johtavat sen kaikkialla vereen ja
opettavat, että sen viha on oikea. Mutta »kirottu on heidän vihansa,
sillä se on julma». Mutta Venäjän pelastaa Jumala niinkuin on
pelastanut jo monta kertaa. Pelastus lähtee kansasta, sen uskosta ja
nöyryydestä. Isät ja opettajat, varjelkaa kansan uskoa, eikä tämä ole
vain haave: koko elämäni ajan minua on hämmästyttänyt suuressa
kansassamme sen suurenmoinen ja todellinen oivallisuus, itse olen
sen nähnyt, itse voin sen todistaa, olen nähnyt ja ihmetellyt, nähnyt
huolimatta syntien saastastakin ja kansamme köyhästä asusta.
Kansamme ei ole orjamainen, vaikka on ollut kaksi vuosisataa
orjana. Vapaa se on muodoltaan ja käytökseltään eikä ole mitään
menettänyt. Eikä se ole kostonhimoinen eikä kateellinen. »Sinä olet
ylhäinen, sinä olet rikas, sinä olet viisas ja lahjakas, — ole vain sitä,
Jumala sinua siunatkoon. Minä kunnioitan sinua, mutta tiedän, että
minäkin olen ihminen. Sillä, että kunnioitan sinua tuntematta
kateutta, sillä minä juuri osoitankin sinun edessäsi ihmisarvoni.»
Totisesti, jos he eivät puhu näin (sillä he eivät vielä osaa sanoa tätä),
niin he menettelevät tällä tavoin, olen sen itse nähnyt, itse kokenut,
ja uskotteko: kuta köyhempi ja alhaisempi meidän venäläinen
miehemme on, sitä enemmän hänessä huomataan tätä
suurenmoista totuutta, sillä rikkaat pomot ja nylkyrit heidän
joukossaan ovat jo suurin määrin turmeltuneita, ja paljon, paljon
tähän on vaikuttanut meidän huolimattomuutemme ja velttoutemme!
Mutta Jumala pelastaa omansa, sillä Venäjä on suuri
nöyryydessään. Haluan hartaasti nähdä ja ikäänkuin näenkin jo
selvästi tulevaisuutemme; sillä tulee niin olemaan, että
turmeltuneinkin pohatta meillä lopuksi alkaa hävetä rikkauttaan
köyhän edessä, mutta köyhä nähdessään tämän nöyryyden
ymmärtää ja myöntää hänelle kaiken, vastaa ilolla ja
ystävällisyydellä hänen jaloon häveliäisyyteensä. Uskokaa, että tämä
tulee lopputulokseksi: siihen se on menossa. Vain henkisessä
ihmisarvossa on tasavertaisuus, ja se ymmärretään ainoastaan
meillä. Jos vain olisi veljiä, niin tulisi myös veljeys, mutta sitä ennen
ei koskaan jaeta omaisuutta. Me säilytämme Kristuksen kuvan, ja se
on loistava kuin kallis timantti koko maailmalle… Niin tapahtuu,
tapahtuu!

Isät ja opettajat, minulle sattui kerran liikuttava tapaus.

Vaellusmatkoillani tapasin kerran K:n kaupungissa entisen
sotilaspalvelijani Afanasin; erostamme oli silloin kulunut kahdeksan
vuotta. Hän näki minut sattumalta toripaikalla, tunsi, juoksi luokseni
ja, hyvä Jumala, miten hän ilostui, suorastaan syöksähti luokseni:
»Isäkulta, herrani, tekö siinä olette? Näenkö todellakin teidät?» Hän
vei minut kotiinsa. Hän oli jo eronnut sotapalveluksesta, mennyt
naimisiin, saanut jo kaksi pienokaista. Hän eli puolisoineen
harjoittamalla pientä kauppaa torilla kantelemalla tavaroita
kanninlaudalla. Hänen huoneensa oli köyhästi sisustettu, mutta se oli
puhdas ja iloinen. Hän pani minut istumaan, viritti tulen
teekeittimeen, lähetti noutamaan vaimoaan, aivan kuin minun tuloni
olisi ollut hänelle juhla. Hän toi lapsensa luokseni: »Siunatkaa,
isäkulta.» — »Minustako olisi siunaajaksi», vastaan hänelle, »minä
olen yksinkertainen ja nöyrä munkki, rukoilen Jumalaa heidän
puolestaan, ja sinun puolestasi, Afanasi Pavlovitš, rukoilen aina, joka
päivä Jumalaa, olen sen tehnyt tuosta päivästä asti, sillä sinusta,
sanon, sai kaikki alkunsa.» Ja minä selitin hänelle sen niinkuin
osasin. Mutta mitäs mies: katsoo minua eikä mitenkään voi käsittää,
että minä, hänen entinen herransa, upseeri, olen hänen edessään
sen näköinen ja semmoisessa puvussa; hän ihan rupesi itkemään.
»Mitä sinä itket», sanon hänelle, »sinä olet unohtumaton mies,
riemuitse mieluummin puolestani hengessä, ystäväni, sillä tieni on
riemukas ja valoisa». Paljoa hän ei puhunut, huokaili vain ja pudisteli
minulle lempeästi päätään. »Entä missä», kysyy, »on teidän
rikkautenne?» Vastaan hänelle: »Annoin luostariin, me elämme
yhteiselämää.» Teetä juotuani aloin hyvästellä heitä, mutta hän toi
minulle äkkiä puoli ruplaa lahjaksi luostarille ja toisen puoliruplasen,
huomaan, hän tunkee minulle kouraan puhuen kiireesti: »Tämä taas
on teille, sanoo, kulkijalle, vaeltajalle, ehkäpä se voi olla teille
hyödyksi, isäkulta.» Otin vastaan hänen puoliruplasensa, kumarsin
hänelle ja hänen vaimolleen ja poistuin ilostuneena ajatellen
kulkiessani: »Kas nyt me molemmat, hän kotonaan ja minä
kulkiessani, huokailemme ja naurahtelemme iloisesti, riemuitsevin
sydämin, sekä nyökäytämme päätämme ja muistelemme, kuinka
Jumala johti meidät kohtaamaan toisemme.» Enkä minä sen
koommin enää nähnyt häntä. Minä olin ollut hänen herransa ja hän
minun palvelijani, mutta nyt, kun me suutelimme toisiamme rakkaasti
ja hengessä liikutettuina, syntyi meidän välillämme suuri inhimillinen
yhteenkuuluvaisuus. Olen paljon ajatellut tätä, ja nyt ajattelen näin:
onko todellakin järjelle niin käsittämätöntä, että tämä suuri ja vilpitön
yhdistyminen voisi kaikkialla tapahtua meidän venäläisten kesken?
Uskon, että se tapahtuu, ja aika on lähellä.

Palvelijoista lisään seuraavaa: muinoin nuorena minä olin usein

vihainen palvelijoille: keittäjätär tarjosi ruoan liian kuumana,
sotilaspalvelija ei puhdistanut pukua. Mutta minua valaisi silloin
yhtäkkiä rakkaan veljeni ajatus, jonka lapsuudessani kuulin hänen
lausuvan: »Olenko minä ensinkään sen arvoinen, että toinen minua