Chapter 9 - Testing the Difference Between

Two Means, Two Proportions, and Two Variances

Solution Manual for 5. continued

Do not reject the null hypothesis. There is
Elementary Statistics not enough evidence to reject the claim that
the average lengths of the rivers is the same.
A Step by Step
Approach 9th Edition
by Bluman ISBN
1259199703
9781259199707
Full download link at:
Solution manual:
https://testbankpack.com/p/solution-
manual-for-elementary-statistics-a-
step-by-step-approach-9th-edition-
by-bluman-isbn-1259199703-
9781259199707/
Test bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-
for-elementary-statistics-a-step-by-
step-approach-9th-edition-by-
bluman-isbn-1259199703-
9781259199707/
Note: Graphs are not to scale and are
intended to convey a general idea.
Answers may vary due to rounding, TI-83's,
or computer programs.

EXERCISE SET 9-1 6.

H! : . " œ . #
1. H " : ." Á .# (claim)
Testing a single mean involves comparing a

population mean to a specific value such as C. V. œ „ 1.65

. œ 100; whereas testing the difference z œ (64,510 ,900)
œ 0.95
É 8200# 7800#
between two means involves comparing the 45 45

means of two populations such as ." œ .2 .

2.
When both samples are greater than or equal
to 30 the distribution will be approximately
normal. The mean of the differences will be
equal to zero. The standard deviation of the 1.65 0 Å 1.65
#
5##
differences will be É 5" . 0.95
n" n#

3. Do not reject the null hypothesis. There is

Both samples are random samples. The not enough evidence to support the claim
populations must be independent of each that the average salaries are different.
other and they must be normally distributed
or approximately normally distributed. 7.

164
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances
H ! : ." œ .#
4. H " : ." Á .# (claim)
H! : ." œ .# or H! : ." .# œ 0
C. V. œ „ 1.96
5. z œ (X" 5##) (.5"# .# ) œ (28.
7.2#
.2)
9.1#
" # É
H ! : ." œ .# (claim) Ê n" n# 4! 40

H " : ." Á .# zœ 3.65

C. V. œ „ 2.58
X" œ 662.6111 X# œ 758.875

(X" #) (." .# ) (662.6111 .875)

zœ 5# 5#
œ # 474#
Ê " # É 450
36 36
n" n#

Å 1.96 0 1.96
zœ 0.88 3.65
(TI83 answer is z œ 0.856)
Reject the null hypothesis. There is enough
evidence to support the claim that
commuting times are different in the winter.

8.
H! : . " œ . #
H " : ." Á .# (claim)
2.58 Å 0 2.58

0.88
C. V. œ „ 1.96
z œ (123. 98 120.2) œ 1.34
É 6! 50

165
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

8. continued 10. continued

Reject the null hypothesis. There is enough
evidence to reject the claim that the average
costs are the same.
11.
H! : . " œ . #
H" : ." .# (claim)
1.96 Å 0 1.96

1.34
C. V. œ 1.65
Do not reject the null hypothesis. There is z œ (X" #) (." .# )
œ (3.
0.52#
.28)
0.46#
œ 2.01
5# 5#

" # É
Ê 103 225
n" n#
not enough evidence to support the claim
that there is a difference in heights.

9.
H! : . " œ . #
H " : ." .# (claim)

C. V. œ 2.33 Å 1.65 0
2.01
(X" #) (." .# ) (5. .2)
zœ œ œ 3.75
5# 5# # 1.5#
Ê " # É 1.2
32 30
n" n# Reject the null hypothesis. There is enough
evidence to support the claim that those who
stayed have a higher GPA than those who
left their profession.

12.
H! : . " œ . #
H " : ." .# (claim)
0 2.33 Å

3.75
C. V. œ 1.65
X" œ 21.4 X# œ 20.8
Reject the null hypothesis. There is enough s" œ 3 s# œ 3
evidence to support the claim that the
average stay is longer for men than for (21. .8)
zœ
œ 3.65
women. É 3#
1000
3#
500

10.
H! : . " œ . # (claim)
H " : ." Á .#

C. V. œ „ 2.58

(93, ,043)
zœ # 4731#
œ 3.82 Å 2.58 0 2.58
É 5602
35 40

166
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances
Reject the null hypothesis. There is enough
8. continued evidence to support the claim that ACT
10. continued
0 1.65 Å scores for Ohio students are below the
3.65 national average.

13.
H ! : ." œ .#
3.82 H " : ." Á .# (claim)

167
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

13. continued 15. continued

C. V. œ „ 1.96 Since P-value > 0.05, do not reject the null
(X ) (. . ) hypothesis. There is not enough evidence to
zœ " # " #
5# 5s##
Ê n"
" n# support the claim that there is a difference in
scores. (TI: P-value œ 0.3131)
(40, ,750)
zœ # 12,500#
œ 0.66
É 10,500 16.
50 50
Residents Commuters
X" œ 22.12 X# œ 22.76
s" œ 3.68 s# œ 4.70
n" œ 50 n# œ 50

H ! : ." œ .# (claim)
H " : ." Á .#
1.96 0 Å 1.96
0.66
(22. .76)
zœ # 4.70#
œ 0.76
É 3.68
50 50
Do not reject the null hypothesis. There is Area œ 0.2236
not enough evidence to support the claim P-value œ 2(0.2236) œ 0.4472
that the average incomes are different. Since P-value > 0.05, do not reject the null
hypothesis. There is not enough evidence to
14. reject the claim that there is no difference in
H ! : ." .# œ 30 the ages.
H " : ." .# 30 (claim)
17.
C. V. œ 1.65 D œ 83.6 79.2 œ 4.4
#
5 5#
(960.50 .89) (X X) z É ." .#
zœ œ 1.52
É 98# 101#
! " #
" # # n" n#
# #
5" 5#
60 60
(X" X# ) z! É
# n" n#
# 3.8#
4.4 (1.65)É 4.3 . .
36 36 " #
4.3# 3.8#
4.4 (1.65)É
36 36
2.8 ." .# 6.0
(TI: 2.83 ." .# 5.97)
0 Å 1.65
1.52 18.
D œ $9205 $6618 œ $2587
Do not reject the null hypothesis. There is 5 #
5##
not enough evidence to support the claim (X" X# ) z É "
!
" #
n" # #
#
n#
. .
that the difference in average benefits is (X" X# ) z !# É n""
5 5#
greater than 30. n#

# $1928#
15. $2587 (1.96)É $1928 . .
35 35 " #
H ! : ." œ .# # $1928#
H " : ." Á .# $2587 (1.96)É $1928
(claim) 35 35

(X" #) (." .# ) Ð3. .96)

zœ œ
168
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances
$1683.67 ." .# $3490.33
5# 5# É 0.75
# 0.75#
Ê "
13. continued # 103 225 19.
15. continued
n" n#
D œ 315 280 œ 35
5"# 5##
z œ 1.01 (X" X# ) z! É ." .#
# n" n#
Area œ 0.8438 5# 5#
(X" X# ) z ! É n" #
P-value œ 2(1 0.8438) œ 0.3124 n
# " #

169
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

19. continued 22. continued

35 (1.96)É 56.2
# 52.1#
. . Reject the null hypothesis. There is enough
40 35 " #
evidence to support the claim that there is a
difference in commuting times.
# 52.1#
35 (1.96)É 56.2
40 35
10.5 ." .# 59.5 23.
The interval gives evidence to reject the H ! : ." œ .#
claim that there is no difference in the means H " : ." Á .# (claim)
because 0 is not contained in the interval.
(X" #) (." .# )
zœ 5# 5##
20. Ê n" n#
"
D œ 9.2 8.8 œ 0.4
($995 $1120)
0.4 (1.96)É 0.3
# 0.1#
. . zœ œ 2.47
27 30 " # É 120 # 250#
30 30

0.4 (1.96)É 0.3

# 0.1# Area œ 0.0068
27 30
0.281 ." .# 0.519 P-value œ 2(0.0068) œ 0.0136
or 0.3 ." .# 0.5 Since P-value > 0.01, do not reject the null
hypothesis. There is not enough evidence to
21. support the claim that there is a difference in

H ! : ." œ .# sales.
H " : ." .# (claim)
24.
H ! : ." œ .#
C. V. œ 2.33
H " : ." .# (claim)
z œ (X" # ) (." .# )
œ (48. .3)
œ 3.43
5# 5# # 4.5#
" # É 5.6
Ê 40 40
n" n# ($156, ,000)
zœ # $32,500#
É $30,000
45 40

z œ 2.13
Area œ 1 0.9834 œ 0.0166
P-value œ 0.0166
Since P-value < 0.05, reject the null
0 2.33 Å hypothesis. There is enough evidence to
3.43 support the claim that the average price of a
home in Dallas is greater than the average
Reject the null hypothesis. There is enough price of a home in Orlando.
evidence to support the claim that women
watch more television than men. 25.

H ! : ." .# œ 8 (claim)
22. H " : ." .# 8
H! : . " œ . #

H " : ." Á .# (claim) C. V. œ 1.65

z œ (X" # ) (." .# )
œ (110 )
œ 0.73
5# 5# 15# 15#
Ê " # É
C. V. œ „ 1.96 n" n# 60 60

z œ (40.67.24 .8)
39.69 œ 3.16
É 35 30

170
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

19. continued 22. continued

Å 0 1.65
0.73
1.96 0 1.96 Å
3.16

171
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

25. continued 1. continued

Do not reject the null hypothesis. There is C. V. œ „ 1.761 d. f. œ 14
not enough evidence to reject the claim that t œ (X" # ) (." .# )
s# s#
private school students have exam scores Ê n"
"
#
n#
that are at most 8 points higher than public
school students. tœ
(22 28) 0
œ 1.595
# 13.2#
É 6.17
15 15

26.
H ! : ." .# œ $3400
H " : ." .# $3400 (claim)

C. V. œ 1.65
(261,500 ,200) 3400
zœ 10,500# 12,000#
œ 3.93
É
40 40
1.761 Å 0 1.761

1.595
Do not reject the null hypothesis. There is
not enough evidence to support the claim
that there is a significant difference in the
average number of weeks on the bestseller
0 1.65 Å lists.
3.93
2.
Reject the null hypothesis. There is enough H ! : ." œ .#
evidence to support the claim that the H " : ." Á .# (claim)
difference in the average sale prices is

greater than $3400. C. V. œ „ 2.131 d. f. œ 15

X " œ 24.75 s" œ 25.965
27. X# œ 42.94 s# œ 72.745
H ! : ." .# œ $30,000
H " : ." .# Á $30,000 (claim) tœ
(24. .94) 0
œ 0.942
# 72.745#
É 25.965
16 16
C. V. œ „ 2.58
(90,200 ,800) ,000
zœ 15,000# 12,800#
œ 1.22
É
100 100

2.131 Å ! 2.131

0.942

2.58 0 Å 2.58 Do not reject the null hypothesis. There is

1.22 not enough evidence to support the claim
that there is a difference in average values.
Do not reject the null hypothesis. There is (Note: Each data set contains a suspected
not enough evidence to support the claim outlier which may make the results suspect.)
that the difference in income is not $30,000.
3.
EXERCISE SET 9-2 H ! : ." œ .#
H " : ." Á .# (claim)
1.

H! : H " :
172
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances
." œ C. V. œ „
(claim)
.#25. continued 2.09
1. continued
." Á 3
.# d. f.
œ 19

173
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

3. continued 5. continued
(X ) (. .# )
t œ " s## s"#
Ê n" n#
#
"

(63. .3) 0
tœ # 7.5#
œ 3.811
É 4.1
20 24

1.812 Å 0 1.812

1.220
Do not reject the null hypothesis. There is
not enough evidence to support the claim
2.093 0 2.093 Å that there is a significant difference in the
3.811 average number of grams of carbohydrates.

Reject the null hypothesis. There is enough 6.

evidence to support the claim that there is a H! : . " œ . #
difference in noise levels. H " : ." Á .# (claim)

4. C. V. œ „ 2.571 d. f. œ 5
H! : . " œ . # X " œ 17.412 s" œ 2.451
H " : ." .# (claim) X# œ 14.667 s# œ 4.761

(17.412 .667)
C. V. œ 1.711 d. f. œ 24 tœ œ 1.351
# 4.761#
(48.7 55.3) 0 É 2.451
tœ # 3.2#
œ 4.509 17 6
É 6.8
25 35

2.571 0 Å 1.812
Å 1.711 0 1.351
4.509

Do not reject the null hypothesis. There is

Reject the null hypothesis. There is enough not enough evidence to support the claim
evidence to support the claim that the that the means are different.
average age of slot machine players is less
than the average age of roulette players. 7.

H ! : ." œ .#
5. H " : ." Á .# (claim)
H! : . " œ . #

H " : ." Á .# (claim) X " œ 12.48 s" œ 1.477

X# œ 9.94 s# œ 0.666
C. V. œ „ 1.812 d. f. œ 10 (X
tœ " # "
) (. .# )

s#" s##
X " œ 29.69 s" œ 6.499 Ê
n" n#

X# œ 34.36 s# œ 11.201
(12. .94) 0
tœ œ 5.103
(X" #) (." .# ) É 1.477# 0.666#
tœ
174
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances
"! 15
s# s#
Ê n" #
3. continued " n#
5. continued
For t œ 5.103, the area is greater than
(29. .36) 0 0.9999. The P-value is
tœ # 11.201 #
œ 1.220
É 6.499
13 11 1 0.999 0.0001.

175
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

7. continued 11. continued

Since the P-value is less than ! œ 0.05, that there is a difference in TV viewing
reject the null hypothesis. There is enough times between children and teens.
evidence to support the claim that there is a
difference in the weights of running shoes. 12.

H ! : ." œ .# (claim)
8. H " : ." Á .#
H! : . " œ . #

H " : ." .# (claim) C. V. œ „ 2.145

d. f. œ 14
(501, ,360) 0
tœ
($48,
#
,633)
œ 1.921 tœ 20,000# 18,000#
œ 1.70
É $3912.40 $5533# É
26 24 15 15

The P-value is 0.025 P-valu 0.05

(0.031). The decision is to reject the null

hypothesis since P-value is 0.05. There

is enough evidence to support the claim that

the average salary for elementary school
teachers is greater than the average salary for
secondary school teachers. 2.145 Å 0 2.145

1.70
9.
Do not reject the null hypothesis. There is
For the 95% Confidence Interval:
enough evidence to support the claim that
6.8 2.093(1.784) ." .#
there is no difference between the salaries.
6.8 2.093(1.784)
3.07 ." .# 10.53
(TI:3.18 ." .# 10.42) 13.
H ! : ." œ .#
H " : ." .# (claim)
10.
For the 95% Confidence Interval:
X " œ 39.6667 s" œ 18.3703
2.745 2.571(2.0325) ." .#
X# œ 28.8333 s# œ 17.1279
2.745 2.571(2.0325)
C. V. œ 3.365 d. f. œ 5
2.48 ." .# 7.97 (39.6667 28.8333) 0

(TI: 2.24 ." .# 7.73) tœ # 17.1279#

œ 1.057
É 18.3703
6 6

11.
H ! : ." œ .#
H " : ." Á .# (claim)

C. V. œ „ 2.977 d. f. œ 14
(22.45 .5)
tœ 16.4 18.2
œ 2.601
É 15 15 0 Å 3.365
1.057
2.977

176
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances
! Å 2.977 Do not
2.601
7. continued reject the 11. continued
null
hypothesis
. There is
not
enough
evidence
to support
the claim
that the
average
number of
students
attending
cyber
schools in
Allegheny
County is
greater than
those who
attend cyber
schools
outside
Alleghen
y County.
One
reason
why
caution
should be
used is
that
cyber charter schools are a relatively new
Do not reject the null hypothesis. There is
concept.
not enough evidence to support the claim

177
 Chapter 9 - Testing the Difference Between
Two Means, Two Proportions, and Two Variances

14. 17.
H! : . " œ . # Research: X" œ 596.2353 s" œ 163.2362
H " : ." Á .# (claim) Primary Care: X# œ 481.5 s# œ 179.3957

C. V. œ „ 2.306 d. f. œ 8 90% Confidence Interval:

X " œ 65.727 s" œ 9.122 114.7353 1.753É 163.2363
# 179.3957#
17 16
X# œ 60.222 s# œ 11.389
." .#
# 179.3957 #
tœ
(65.
#
.222)
œ 1.174 114.7353 1.753É 163.2363
17 16
É 9.122 11.389 #
11 9

114.7353 104.8 ." .#

114.7353 104.87
9.865 ." .# 219.6053
(TI: 13.23 ." .# 216.24)

18.
2.306 ! Å 2.306 Private: X œ $16,147.5 s œ 4023.7
1.174 Public: X œ $9039.9 s œ 3325.5

Do not reject the null hypothesis. There is 95% Confidence Interval:

not enought evidence to support the claim
that the average scores are different. 7107.6 2.571É 4023.7
# 3325.5#
6 7
." .#
15.
# 3325.5#
H! : ." œ .# (claim) 7107.6 2.571É 4023.7
6 7
H " : ." Á .#

$1789.70 ." .# $12,425.41

P-value: 0.02 P-valu 0.05 (0.026) (TI: $2484. ." .# $11,731)
d. f. œ 15
t œ (2.0.6# .9)0.3# œ 2.385 19.
É

16 16 H ! : ." œ .#
Since P-value > 0.01, do not reject the null H " : ." .# (claim)
hypothesis. There is not enough evidence to

reject the claim that the mean hospital stay is X " œ 2.563 s" œ 0.361
the same. (TI: P-value œ 0.026) X# œ 3.767 s# œ 0.332
(X" #) (." .# )
tœ
99% Confidence Interval: s# s#

Ê n"" #
n#
0.4 2.947(0.1677) ." .#
0.4 2.947(0.1677) (2.563 .767)
0.1 ." .# 0.9 tœ # 0.332#
œ 6.22
É 0.361
6 7
(TI: 0.07 ." .# 0.87)

For t œ 6.22, the area is less than 0.0001.

16. Since the P-value is less than ! œ 0.01,
H! : . " œ . # reject the null hypothesis. There is enough
H " : ." .# (claim) evidence to support the claim that the
average gasoline price in 2005 was less than
C. V. œ 1.729 d. f. œ 19 the average price in 2011.
t œ (62. 5.4# .6)
3.9#
0
œ 4.364
É 20 20
P-value < 0.005 (0.00005) which is !. 20.

178
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta sitten tulee mieleemme taas vapauttamispuuhat. Entä jos
tieto tulisikin ennenkuin olisimme ehtineet saada saunan valmiiksi.
Kuka sen osaisi silloin valmistaa ja kuka sitä käyttäisi. Eiväthän
saksalaiset juuri löylysaunaa käytä.

Rakennuspuuhat päätetään siirtää tuonnemmaksi, sillä kauan ei

enään joka tapauksessa kestä ennenkuin Danzigista tulee joko
myöntävä tai kieltävä vastaus.

Ja siihen saunapuuhat raukeavatkin, sillä se, jota niin kauan

olimme odottaneet, tuli vihdoinkin.
XIX

On perjantai-ilta ja vankinaoloaikamme yhdestoista päivä.

Olemme kaikki sisällä. Pöydällä palaa heikosti valaiseva, pyöreä

lyhty, joka heittää keltaisen heijasteen kautta huoneen ja tekee
akkunien takana sisään katsovan pimeän vielä syvemmäksi. Olkiin
uponneina makuukarsinan puolella tavoittelevat muutamat jo
yöuntaan. Toiset puhelevat keskenään venytellen. Pöydän päässä,
oleskelukarsinan puolella pelaavat neljä miestä ainaista skruvia ja
keskemmällä pöytää tuijottavat kaksi silmäparia shakkinappuloihin.
Muutamat joutilaat katselevat pelaajia. Uusi venäläinen vieraamme
on kaivanut esiin salkkunsa ja istuu ja kirjoittelee jotakin.
Huoneessamme vallitsee tyyni syysillan rauha Ei mitään särähtäviä
ja rajuja ääniä, ei voimakkaita liikkeitä. Ilonilmauksetkin
menestyksestä ovat tavallista vaiteliaammat.

Samassa avautuu ovi. Kaksi kyy ovenaukeamassa.

— Achtung!

Kaikki ryntäävät seisaalleen, yöpuulla olevatkin.

 Tulijat viittovat rauhoittumaan ja astuvat samalla keskemmälle
huonetta.

Katseemme tähtäytyvät kysyvinä heihin.

Toinen upseereista kaivaa jotakin poveltaan. Se on

sähkösanomakaavake.

Jotain tietoja on siis tullut!

Ryhmitymme upseerien ympärille. Peremmällä olevat seisovat

penkillä ja kurottautuvat.

— Danzigista on tullut tieto, — sanoo hän vihdoin ja hänen

silmänsä loistavat ilosta voidessaan kertoa meille tämän kauan
odotetun tiedon, — että teidät on vapautettu!

Sitä ylitsevuotavaa riemua, joka meidät valtaa, ei saata kuvitella.

Vankilasta vapauteen lasketun vangin ilo on siitä vain kalpea
heijaste.

— Hurraa! Hurraa! kaikuu avarassa parakkihuoneessa.

Vasta Danzigista saapunut venäläinen vieraammekin elostuu.

Hänessäkin herää hiljainen toivo.

Niin valoisalta ja kirkkaalta kun äsken kaikki näytti, saivat

muutamat kuitenkin tuntea pettymystä, joka tuntui sitäkin
karvaammalta, kun se tuli hetkenä, jolloin sitä osasi vähiten odottaa.

Sähkösanoma sisälsi nimittäin määräyksen, että vain kuusitoista

suomalaista oli laskettava vapaaksi, lukuunottamatta molempia
perämiehiä ja luotsia, joitten oli seuraavana päivänä matkustettava
Berliniin.

— Berliniin, Berliniin, he tavailivat. Mitä sinne? Mitä siellä on

tehtävää? Eiväthän vaan aikone pakoittaa tai ostaa saksalaiseen
laivastoon… Upseeritkaan eivät tiedä miksikä sinne kutsutaan. He
ovat vaan saaneet määräyksen ja heillä on ollut kunnia ilmoittaa se
meille.

He onnittelevat meitä ja toivottavat hauskaa matkaa. Sitten he

poistuvat.

Parakkihuoneessamme herää liike ja elämä. Unisimmatkin

nousevat vuoteiltaan ja rupeavat puolipukimissaan lyömään korttia
— muuta ilmaisumuotoa eivät he löydä ilolleen. Eräs kiertää
savukkeen ja lähtee ulos yöhön polttamaan sitä ja ajattelemaan tätä
melkein uskomattomalta tuntuvaa uutista. Ensimäinen perämies
kiroo taas. Mutta toinen on lohdullinen ja tyytyväinen. Saa nähdä
edes Berlinin. Sellaista iloa ei kaikille vihollisvaltain alamaisille
tällaiseen aikaan suodakaan… Mutta surullinen näky on tuo pitkä,
tumma venäläinen konsuli. Hän ei osaa ajatella, että me pääsemme
pois ja hänen täytyy jäädä tänne yksin. Hän kysyy taas ja taas sitä
samaa asiaa. Hän vaipuu eräänlaiseen hervottomuuteen ja tuskaan,
joka miehellä vastaa naisen kyyneleitä… Häntä koetetaan lohduttaa.
On kuin se auttaisi ja hän ryhtyy kuumeisella kiireellä kirjoittamaan
kotiinsa kirjettä, vaimolleen ja lapsilleen… Lupaamme viedä sen
mukanamme.

Toiset alkavat vielä tehdä matkavalmistuksia. Heistä tuntuu vain

kun ei huomenna enää olisi aikaa, sillä kello kahdeksaltahan aamulla
on oltava jo asemalle lähtöä varten valmiina.
 Niin, useimmilla nukeilla lapsikin mieluimmin leikkii.

*****

Finali vankileirillä muodostuu mieliin painuvaksi. On kuin sattuma

olisi tahtonut meille näyttää mihin ankara ja armoton sotakuri johtaa.

Vähän sen jälkeen kun upseerit ovat poistuneet huoneestamme,

kuulemme seinän takaa, vartioston huoneesta, hirveätä melua:
kirousta, sadatusta, ulvontaa, huutoja, jalkojen töminää. Välillä se
silmänräpäykseksi vaikenee, mutta alkaa uudelleen ja ylimpänä
joukosta kuuluu huuto:

— Sitokaa hänet!

Melu häviää. Silloin tällöin kuuluu vain sadatus tai isku jalalla
lattiaan.

Hetkistä myöhemmin tulee telttaamme eräs vartiosotilaista.

Kuultuaan, että meidät oli vapautettu, tulee hän onnittelemaan…
Häneltä saamme kuulla myös syyn hirveään meluun seinäntakana.

— Siellä vain sidottiin eräs humalapäinen sotamies… Entinen

vanki, joka on aikoinaan tehnyt murhiakin… Oli kaupungilla vähän
nauttinut ja humalapäissään hyökännyt luutnantin päälle pistin
kädessä keskellä katua ja jumalan kirkasta päivää… Kun tuli nyt
takaisin leiriin pantiin raudat käteen ja saanee hän nähtävästi tästä
mielettömyydestään istua viitisen vuotta kuritushuoneessa…

Tiedustelimme mistä hän oli niin julmistunut luutnanttiin?

— Hyvä kuri vaikuttaa toisiin ärsyttävästi, vastasi hän.

XX

Varhain lauvantai-aamuna nousemme vuoteistamme. Ensiksi pesu,

sitten kahvi. Sitten käyvät harjat. Puhdasta jälkeä laitetaan. Toiset
panevat valkoista kaulaan, toiset lainaavat paitoja, ostavat housuja
ja vaihtavat kravatteja toisiltaan.

Pian ollaan valmiina. Mutta kello ei ole vielä seitsemääkään.

Jotkut lähtevät jättämään hyvästit englantilaisille. Heidän

mielialansa on apea ja painunut. Mutta he ovat tyyniä ja rauhallisia.

Eräs nuori poika rukoilee ottamaan kirjeen vanhalle äidilleen.

— Se on ankarasti kielletty, selitetään — Sitä ei tohdi…

Mutta poika rukoilee kyyneleet silmissä, hän pyytää pyytämällä

tätä pientä palvelusta vanhan rakkaan äitinsä tähden.

Epäröiden ottaa joku sen vastaan. Poika ei tiedä oikein miten hän
auttajaansa kiittäisi…

*****
 Seisomme ulkona ja katselemme leirin aamupuuhia. Eräs
venäläinen tulee luoksemme. Hän puhuu suomea. Kertoo olevansa
hallikauppias Viipurista ja hän pyytää meiltä samaa palvelusta kuin
englantilainen. Postikortti vaimolleen Viipuriin. Minä otan sen
toimittaakseni perille…

Kun vihdoin matkaamme tuleva aliupseeri saapuu, olemme olleet

ainakin tunnin jo valmiit. Heilutamme lakkiamme hyvästiksi
upseereille, jotka seisovat keskellä pihaa lähtöämme katsomassa.
Vihdoin alkavat rivit liikkua. Ja me palaamme asemalle, läpi
kaupungin, samaa tietä, jolla tullessamme saimme kokea mitä
katkerinta häväistystä. Mutta miten erilaista nyt onkaan. Ihmisiä on
kyllä liikkeellä, katsojia ovissa, akkunoissa ja katukäytävillä. Mutta ei
enää ainoatakaan vihamielistä katsetta, ei ivallista lentävää sanaa, ei
pilkkanaurua. Minne vain katsoo näkee ystävällisesti hymyileviä
kasvoja ja hyvästiksi nyökkääviä päitä.

— Ne ovat suomalaisia, kuiskataan.

Asemalla ei ole vielä ketään. Jäämme asemapihalle odottamaan.

Kapteenin piti tulla junalle… Tuolta hän tuleekin. Hän koettaa olla
iloinen ja tyytyväinen kuin mekin, mutta en malta olla panematta
merkille syvää yksinäistä ikävän piirrettä, jonka hän kokee peittää.
Hän jakelee meille neuvoja ja osviittoja. Kertoo, että Danzigissa on
meitä vastassa Ruotsin konsuli, jonka huoleksi jää loppumatkamme
ja jolta saamme passin Ruotsiin… Sitten pyytää hän, että hänen
perheelleen Turussa vietäisiin terveisiä ja kerrottaisiin hänen
kohtalostaan. Muutamia pikkuasioita vielä ja sitten on jätettävä
jäähyväiset. Juna lähtee 9,16 ja nyt on kello jo 9,05 paikoilla…
Lämpimät kättenpuristukset ja tiemme eroavat.
 Asemaravintolassa ehdimme nauttia vielä seidelin saksalaista
olutta.
Kahden viikon paastoamisen jälkeen maistui se erinomaiselta.

Samassa jytistää juna asemalle. Meitä varten on varattu

kolmannen luokan vaunu. Kahden viikon aikana olemme siis yhden
luokan arvoasteissakin kohonneet. Silloin laskettiin meidät vain
neljäsluokkalaisiksi.

Juna jyrrää hiljalleen. Se on vihoviimeinen paikallisjuna. Pysähtyy

joka asemalle. Kulettaa kai sikoja ja härkiä, eniten kuitenkin ihmisiä.
Asemilla ei ole juuri ketään. Pikku Berentkin, joka tulomatkalla tarjosi
mieluisen voileipä-yllätyksen, on ikävä asemaruoja, josta tuntuu nyt
mahdottomalta saada rahallakaan voileipiä… Pelaamme shakkia. Se
ei kauankaan miellytä. Nappulat nurkkaan. Korttipelikin tuntuu
ikävältä. Ja tuo kirottu juna, kun se kulkisi edes vähänkin
nopeammin.

Ainoa mikä kykenee pitämään meitä vähän vireessä on

aliupseerin puheet, jotka kyllä ovat täynnä saksalaista paatosta,
mutta koskevat kuitenkin päivän tekstiä.

Hän on ollut nimittäin sotanäyttämöllä, mutta on nyt levähtämässä.

Hän kertoo, että rintamamiehiä vaihdetaan pienien väliaikojen
päästä, jotta aina on tuoretta väkeä taistelussa. Hän on ollut itäisellä
näyttämöllä, takaisin lyödyissä joukoissa. Hänen kuvauksensa
taisteluista ovat kammottavat. Kanuunat ja kuularuiskut ovat tehneet
julmaa jälkeä. Kuolleita ja haavoittuneita on suurissa kasoissa ja
verta… ah… olisitte nähneet saappaanvarsiani… Kysytte jos siellä ei
peljännyt? Peljännyt, ei. Aluksi, ensin kun ei ollut kuullut kivääritulen
laulua, jota järeät tykit ja kuularuiskut säestivät, vähän kammotti.
Ajatteli: palaakohan tuolta vielä takasin. Mutta taistelu huumaa. Se
kuolettaa kaikki hermot. Yksi vain elää: innostus. Ei murhaan, vaan
voittoon. Sotamies ei ajattele, että hän murhaa. Hän tekee kaikki
vaistomaisesti, mitään ajattelematta. Nähdessään toverin sivultaan
kaatuvan, ei ehdi edes surkutella, vielä vähemmin murehtia.
Seuraava hetki voi olla oma kohtalonhetki… Ja olisitte nähneet miten
saksalaiset ottelivat. Sellaista urheutta ja uljuutta. Ei säästelty
vaivoja ja vaaroja. Kuolemaa suorastaan halveksittiin. Sillä kaikki
olivat vakuutetut siitä, että saksalaiset taistelevat oikean ja jalon
asian vuoksi ja suuria päämääriä silmälläpitäen.

Hän luottaa täydellisesti meidän saksalaisystävällisyyteemme, hän

on huvitettu seurastamme, tarjoo meille sikaarejaan…

Eräällä asemalla parin tunnin matkalla Danzigista täytyy meidän

odottaa seuraavaa junaa lähes kaksi tuntia. Mikä jumalattoman pitkä
aika! Kello kuuden tienoissa saavumme vasta Danzigiin.

Asemalla on, kuten kapteeni kertoi, meitä vastassa Ruotsin

konsuli sihteereineen. Kuljemme kautta asemarakennuksen
maanalaisten käytävien ja suuren hallin, josta eroaa käytävät
poliisilaitokseen, johonkin pankkiin ja ties mihinkä.

Menemme ulos ja pysähdymme käytävälle, jossa konsuli antaa

meille matkarahat Ruotsiin (400 Rmk.) ja yhteisen passin. Yleisöä
tunkee ympärillämme, katselee ja tiedustelee. Poliisilla on täysi työ
pitää heitä loitolla.

Täällä jättää aliupseeri meille jäähyväiset ja toivottaa hauskaa

matkan jatkoa. Kiitämme häntä.

Nyt olemme vapaat. Viimeinen, jolla oli jonkinlainen vartiopalvelus

meille tehtävänä, meni.
 Asemalla ovat asiat pian selvitetty. Sitten lähdetään joukolla
asemasta vasemmalle, puiston syrjää kaartavaa katua eteenpäin.
Päävartion edustalla olevan torin toisella puolella on Hotell
Vanzelow. Sinne menemme kaikki. Huoneet jaetaan. Toiset joutuvat
kaksivuoteisiin perhehuoneisiin, toiset yksinäisiin. Koetellaan ensiksi
sänkyjä. Sillä kuukausi on kulunut siitä kun viimeiksi oikeata sänkyä
näki… Ihan resooreilla! Päällä untuvapatja. Miten makeasti siinä
mahtaakaan maata!

Ennen maatamenoa syödään. Wienerschnizelit ovat tilatut

kasviksineen. Parsaakin saa nähdä! Mikä herkku muun hyvän
ohella! Ja saksalaista olutta.

Syömme. Pala palalta katoaa ruoka lautasilta ja kasvisruuatkin,

joitten arvoa eivät paraistelaisemme osaa oikein mitata, häviävät.
Lopulta tuijottavat tyhjät kulhot meitä vastaan ja toteavat
itsehavaitsemammekin näyn: kaikki loppu.

Nälkäisinä tuijottavat miehet lautasiinsa, ikäänkuin vasta syöty

ateria olisi ollut alkuruoka.

Mutta lisää ei tule. Turha odottaakaan. Vähän pettyneinä noustaan

pöydästä ja mennään takaisin huoneisiin. Rappuja noustessa
lohduttaa eräs:

— Kyllä oli hyvä, ettei enempää ollut. Olisi syönyt itsensä vielä
sairaaksi…

— Puhu joutavia, ärjäsee toinen tyytymättömänä.

Toiset ryhtyvät vielä kortinpeluun. Muutamat uskaltavat katsomaan

kaupunkia. Loput riisuutuvat ja heittäytyvät lämpimään, pehmeään
vuoteeseen, jommoisessa makaamisen nautinto on jo osittain
unohtunut.
XXI

Sunnuntai-aamuna kello seitsemän alkaa varsinainen matkamme

kotimaata kohden. Se on suunnattava läpi koko pohjois-Saksan
Sassnitziin, josta sitten lauttalaivalla Trelleborgiin, sieltä edelleen
Tukholman tai Geflen kautta Raumalle. Kuljemme rannikkotietä.
Tällä kertaa kuljettaa meitä pikajuna. Se puskee hurjaa vauhtia
eteenpäin. Laskemme toisinaan yli sadan kilometrin nopeuden
tunnissa.

Kello kahdelta olemme Stettinissä ja kuljemme yli sen monien

siltojen suureen rautatiehalliin, johon ja josta junat yhtä mittaa tulevat
ja lähtevät. Täällä on junanvaihto.

Astuessamme junasta näemme perämiehet ja luotsin, jotka

samaten ovat muuttamassa junaa. Ehditään vaihtaa muutama sana.
He ovat matkalla Berliniin. Tulevasta kohtalostaan eivät he mitään
tiedä. Mutta he ovat iloisia ja tyytyväisiä. Kohtelu on ollut
suuremmoinen. He ovat saaneet asua ja syödä ensiluokan
hotelleissa. Heiltä ei ole puuttunut kerrassaan mitään. Saattajana on
heillä vähän parempi upseerikin.
 Toiset jo huutavat: kiirehtikää, juna lähtee heti. Juostaan
maanalaista käytävää toiselle sillalle. Juna on jo liikkeellä. Ei ehditä
mukaan… Kiroillen tarkastellaan aikataulua. Kahdenkymmenen
minuutin kuluttua lähtee uusi Hamburgin pika-juna. Sillä päästään
ainakin Paasewalkiin, jossa Hamburgin ja Sassniztsin tiet eroavat.
Kohta on juna taas asemalla ja kotvan hengähdettyään lähtee
Paasewalkia kohden.

Paasewalkissa saadaan odottaa toista tuntia. Aseman

ravintolassa syödään ja juodaan. Ostetaan saksalaisia
sanomalehtiä.

Voss. Zeitungissa kiintyy katseemme erääseen Suomea

koskevaan uutiseen. Se on lähtöisin Köpenhaminasta. Siis
epäilyttävä. Siinä kerrotaan, että Helsingissä liikkuvan huhun
mukaan ruvettaisiin suomalaisia pakoittamaan sotaväkeen.

Tiedämme aivan varmaan, että tieto on tuulesta temmattu. Mutta

sittenkin meitä hermostuttaa, sillä tiedämme, ettei saksalaisten mylly
paljoakaan vettä tarvitse. Tuollaisesta viattomasta jutusta voi helpolla
kehittyä kohtaloita. Alituisen pelon vallassa jatkamme Paasewalkista
matkaamme. Katsomme joka asemaa epäillen. Mutta missään ei näy
mitään epäilyttävää. Stralsundissa olemme kahdeksan aikaan ja
saamme taas odottaa Rygenin poikki Sassnitziin lähtevää junaa.

Rygenin läpi kuljemme pimeässä ja keskellä yötä saavumme

Sassnitz-Haveniin. Olisimme halunneet jo heti jatkaa matkaamme
Ruotsiin, vaikka jollakin lastilautalla. Se ei ole mahdollista.
Ainoatakaan lauttaa ei lähde ennen kello viittä maanantaina.
Sassnitz-Havenissa on niinmuodoin yövyttävä.
 Monopol-Hotellin mukavilla ja pehmeillä höyhenpatjoilla vietämme
yömme ja aamulla heräämme mitä ihanimpaan näköalaan
Itämerelle. Laaja sininen meri, niin kauas kuin silmä kantaa ja
jyrkästi laskeva ranta: mitä ihanin puutarha, josta valkeat huvilatalot
kohoavat. On kirkas ja kuulakas ilma. Taivaalla ei ainoatakaan
pilveä. Käymme korkeilla, metsän peittämillä vuorilla, jonne tie
suurissa kaarissa punaisen kirkon luota kiertää. Sieltä aukeaa laaja
näköala kauneudesta kuululle Rygenille, joka korkea- ja
pyöreärantaisena, valkeine kalkkivuorineen ja vehreine metsän
peittämine rinteineen kohoaa merestä.

*****

Aamiaiselle mentäessä merimieshuoneelle tapaamme erään

englantilaisen kapteenin.

— Puhu nyt sinä, joka osaat engelskaa.

Ryhdyn pakinoimaan. Hän on tullut Königsbergistä, jossa oli

saksalaisten vankina. Hänet samoin kuin laivansa miehistökin oli
pidätetty Memelissä. Puolueettomien valtojen alamaiset ja hän olivat
saaneet lähteä pois, hän siksi, että oli neljäkymmentäviisi vuotta
täyttänyt jo ammoin sitten, eikä ollut niinmuodoin sotaijässä. Tänne
oli kuitenkin pysäytetty ja ties koska pääsee lähtemään.

Minäkin kerron yhtä ja toista seikkailuistamme, joskaan se ei

meikäläisiä miellytä sillä he epäilevät tätä ijäkästä
englantilaiskapteenia urkkijaksi.

Tarkastan ukkoa. Tuollaisen rehellisen englantilaisen

merikarhuturkin alla ei voi löytyä niin alhaisia pyyteitä. Siitä olen
varma ja nauran tovereilleni… Eikä ollutkaan. Hän nauroi
saksalaisia. Kyllä ne olivat oikeata geshäftsellskapia, jotka osasivat
tehdä reklaamia omaksi hyväkseen vangeillakin… Kun meidät
pidätettiin, kertoi hän, tiesivät saksalaiset kertoa, että englantilainen
alus oli kaapattu ja sataviisikymmentä vankia otettu —
todellisuudessa oli meitä ainoastaan viisitoista. Mutta ei tässä kyllin.
Pari päivää jälkeenpäin kerrottiin sama uutinen uudelleen ja vankien
lukua oli lisätty silloin kolmeliakymmenellä… Vähän
samansuuntainen tapaus sattui myöskin Königsbergissä.
Sanomalehdet kertoivat, että sinne tuotaisiin 10,000 venäläistä
sotavankia. Ne tuotiinkin, mutta niiden summan lopusta sai vähentää
ainakin yhden nollan. Korkeintaan oli niitä tuhannen. Näin itse kun
ne tuotiin… Sellaista on saksalaisten totuudenrakkaus! nauroi hän
lopuksi ja katsoi ruokasalin perällä olevaa baaria, jonka takana nuori
pulleaposkinen ja -povinen tyttönen hääri.

*****

Illalla kello viideksi kiiruhdetaan lauttalaivalle. Se on suuri ja

valkoinen, kahdella savutorvella varustettu alus, "Prins Gustaf V".
Piletit on ostettavat asemalta. Yksi joukostamme lähtee niitä
ostamaan, mutta palaa pienen ajan kuluttua huolestunut ilme
kasvoillaan.

— Kenellekään venäläiselle ei saa myydä pilettiä, sanoo hän.

— Onhan meillä passi?

— Se ei muuta asiaa.

Koko joukko kiroaa ja sadattelee. Jotkut katselevat syyttävästi

minuun.
On se nyt jotakin, että viime tingassa tuli stoppi!
 Kielitaitoiset joukostamme lähtevät uudelleen liikkeelle. Jutellaan
ja selitetään asiat pitkin ja poikin. Papereitten pätevyyttä luvataan
heti tiedustella. Tulee kuin tuleekin myönteinen vastaus. Piletit
saadaan… Hihkaistaan ilosta… Mutta vielä ei epävarmuus ja pelko
jätä. Tullissa ei enää satu mitään esteitä, eikä muuallakaan. Olemme
vihdoin laivassa. Viisi minuuttia ja köydet irtautuvat. Laiva jättää
rannan:

— Hyvästi, hyvästi Saksanmaa!

Nyt vasta uskallamme oikein hengittää. Nyt vasta tunnemme

itsemme vapaiksi ja riippumattomiksi siitä ikeestä, jonka alla olimme.

*****

Rygenin etäisintä nientä kiertäessämme näemme vielä näyn, joka

on viimeinen vilahdus saksalaisista, joita matkallamme näemme.

Kaksi saksalaista eskaderia tulevat läntiseltä ilmansuunnalta,

nähtävästi Kielistä ja ohjautuvat Itämerta kohden. Kumpaankin
eskaderiin kuuluu yksi risteilijä ja yhdeksän torpeedovenettä ja kaksi
vedenalaista venettä. Iltahämärässä katoavat ne pian
näkymättömiin.

*****

Kello kymmenen olemme Trelleborgissa. Kautta yön istumme

junassa. Seuraavana aamuna yhdeksältä olemme Tukholmassa.
Täällä on viivyttävä vuorokausi. Keskiviikkona päivällä kello
kaksitoista lähtee laiva, lähtee neljä, kaikki täynnä venäläisiä
pakolaisia. Ei kuitenkaan köyhempää ja avuttomampaa.
Pääasiallisesti keskiluokkaa ja ylhäisöä. Näissä laivoissa, joskaan ei
meidän, matkustaa myös tunnettu venäläinen kirjailija.

Laivalla on elämä vilkasta, iloista. Ohuet harsohuivit lepattavat

tuulessa, naisten otsakiharat huojuvat ja silkkihameet kahisevat.
Toiset istuvat lukien tai puhellen. Toiset taas astelevat kannella
edestakaisin.

Miinavyöhykkeen läpi kuljettaessa Ruotsin saaristossa, ajetaan

kaikki kannen alle.

Ilta ja yö on kaunis. Tuuli hiljainen. Ohikulkevien laivojen

merkkilyhtyjä näkyy vähän väliä.

Kello yhdeksän ja kymmenen välillä näkyy taivaalla kirkasta

heijastusta. Luulemme sen ensiksi jostain valonheittäjästä
johtuneeksi. Mutta, ei, se on erehdys. Kokkaan riennettyämme sitä
katsomaan, havaitsemme sen revontuleksi, kirkkaaksi, kauniiksi,
suurissa laskoksissa heijastavaksi revontuleksi, jonka vertaista
harvoin näin etelässä näkee.

Koko yön jyskäävät laivan koneet. Aamuyöstä ne pysähtyvät.

Rauman edustalla odotetaan päivän tuloa. Luotsilaivan saavuttua
asemapaikalleen, alkaa taas kulku. Puoli kahdeksalta torstai-
aamuna olemme Raumalla.

Olemme jälleen Raumalla!

Vaiherikas matkamme on kestänyt kaksi ja puoli viikkoa. (S.H.)

 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK
SAKSALAISTEN SOTAVANKINA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.