Kappa Distributions.

Theory and
Applications in Plasmas - eBook PDF
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/kappa-distributions-theory-and-applications-in-pla
smas-ebook-pdf/
 Kappa Distributions
Theory and Applications in Plasmas

Edited by
George Livadiotis
Southwest Research Institute,
San Antonio, Texas, United States
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States

Copyright Ó 2017 Elsevier Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements
with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency,
can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical
treatment may become necessary.

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such
information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others,
including parties for whom they have a professional responsibility.

To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products,
instructions, or ideas contained in the material herein.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN: 978-0-12-804638-8

For information on all Elsevier publications visit our

website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Nikki Levy

Acquisition Editor: Marisa LaFleur
Editorial Project Manager: Marisa LaFleur
Production Project Manager: Paul Prasad Chandramohan
Cover Designer: Victoria Pearson Esser

Typeset by TNQ Books and Journals

 Contributors

J.A. Araneda
University of Concepción, Concepción, Chile vii
C. Beck
Queen Mary University of London, London, United Kingdom
I.H. Cairns
University of Sydney, Sydney, NSW, Australia
J.F. Carbary
Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory, Laurel, MD,
United States
E.G.D. Cohen
Rockefeller University, New York, NY, United States
University of Iowa, Iowa City, IA, United States
K. Dialynas
Academy of Athens, Athens, Greece
M.A. Dopita
Australian National University, Canberra, ACT, Australia
King Abdulaziz University, Jeddah, Saudi Arabia
University of Hawaii at Manoa, Honolulu, HI, United States
J. Dudı́k
Astronomical Institute of the Czech Academy of Sciences, Ondrejov, Czech
Republic
áková
E. Dzifc
Astronomical Institute of the Czech Academy of Sciences, Ondrejov, Czech
Republic
L.A. Fisk
University of Michigan, Ann Arbor, MI, United States
R. Gaelzer
Federal University of Rio Grande do Sul, Porto Alegre, Brazil
G. Gloeckler
University of Michigan, Ann Arbor, MI, United States
M. Kane
Harford Research Institute, Bel Air, MD, United States
viii Contributors

L.J. Kewley
Australian National University, Canberra, ACT, Australia
University of Hawaii at Manoa, Honolulu, HI, United States
S.M. Krimigis
Academy of Athens, Athens, Greece
Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory, Laurel, MD, United
States
G.S. Lakhina
Indian Institute of Geomagnetism, New Panvel (W), Navi Mumbai, India
B. Li
University of Sydney, Sydney, NSW, Australia
G. Livadiotis
Southwest Research Institute, San Antonio, TX, United States
R. Mace
University of KwaZulu-Natal, Durban, South Africa
B.H. Mauk
Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory, Laurel, MD, United
States
D.J. McComas
Princeton University, Princeton, NJ, United States
N. Meyer-Vernet
LESIA, Observatoire de Paris, CNRS, PSL Research University, UPMC,
Sorbonne University, Paris Diderot, Paris, France
P.S. Moya
University of Chile, Santiago, Chile
D.C. Nicholls
Australian National University, Canberra, ACT, Australia
C.P. Paranicas
Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory, Laurel, MD, United
States
V. Pierrard
Royal Belgian Institute for Space Aeronomy, Brussels, Belgium
Université Catholique de Louvain, Louvain-La-Neuve, Belgium
J.M. Schmidt
University of Sydney, Sydney, NSW, Australia
S. Singh
Indian Institute of Geomagnetism, New Panvel (W), Navi Mumbai, India
R.S. Sutherland
Australian National University, Canberra, ACT, Australia
 Contributors ix

A.F. Viñas
NASA Goddard Space Flight Center, Greenbelt, MD, United States
P.H. Yoon
University of Maryland, College Park, MD, United States
Kyung Hee University, Yongin, Korea
G.P. Zank
University of Alabama in Huntsville, Huntsville, AL, United States
 Preface

xi
God created everything by number, weight, and measure.
Sir Isaac Newton

Following Gibbs, we consider “an ensemble of mechanical systems identical in

nature and subject to forces determined by identical laws, but distributed in
phase in any continuous manner..The number of systems of an ensemble
which fall within th[is] extension will be represented by the [phase-space
normalization] integral., [where] no systems are supposed to be created or
destroyed.” (Gibbs, 1902). According to Gibbs, a statistical ensemble is an
idealization consisting of a large number of mechanical analogs, each of which
represents a possible state that the real system may reside. Further, in the
canonical statistical ensemble, the energy is not known exactly but the number
of particles is fixed.
The study of thermodynamics is concerned with particle systems, which can be
considered as stationary. A system is in a stationary state when all of its ob-
servables are independent of time. The characteristic phase space probability
distribution parameterized by these observables is also time independent.
Thermal equilibriumdthe concept that any flow of heat (thermal conduction,
thermal radiation) is in balancedis a stationary state of the system, but this is
not unique. Any other stationary state of the system should be equally capable to
describe the system. For instance, the internal energy of the system should be
independent of the selection of the specific stationary state (relativity principle
for statistical mechanics, Chapter 1).
Statistical mechanics is frequently used to determine the average behavior of a
particle system when this resides at thermal equilibrium. When a particle system
is at thermal equilibrium (typical behavior of earthy gases, e.g., the air), the
particles are distributed in a specific way: There are many particles with small
velocities and very few with large velocities. It is possible to write a mathematical
equation describing how many particles are found at each velocity; this math-
ematical expression is given by the “Maxwellian distribution.” However, space
plasmas are particle systems distributed such that there are more high-velocity
particles than there should be if the space plasma were in equilibrium.
The mathematical equation used to describe the particle velocity in space
plasmas is called the “kappa distribution.”
xii Preface

Empirical kappa distributions have become increasingly widespread across

space and plasma physics. Space plasmas from the solar wind to planetary
magnetospheres and the outer heliosphere are systems out of thermal equilib-
rium, better described by the generalized formula of a kappa distribution rather
than a Maxwellian, where the higher-velocity particles are well described when
kappa has some finite small value. In general, the larger the kappa parameter, the
closer the plasma is to thermal equilibrium. When the kappa reaches infinity, the
plasma is exactly at thermal equilibrium and the distribution of space plasma is
reduced to a Maxwellian. In this way, the kappa parameter is a novel thermal
observable (such as temperature, density, pressure, etc.), which can label a sta-
tionary state and define a measure of the “thermodynamic distance” of a system
from thermal equilibrium.
A breakthrough in the field came with the connection of kappa distributions to
the solid background of nonextensive statistical mechanics. The kappa distri-
bution maximizes the entropy of nonextensive statistical mechanics under the
constraints of the canonical ensemble. This entropic formulation had been
investigated by several authors in 1970s (e.g., Daróczy, 1970; Sharma and
Taneja, 1975; Dial, 1982), but its final form and exploitation in statistical
mechanics was succeeded later by Tsallis (1988).
Understanding the statistical origin of kappa distributions was the cornerstone
of further developments of these distributions, by means of the (1) Foundation
theory, (2) Plasma formalism, and (3) Space plasma applications. Some ex-
amples are (1) the concept of temperature and thermal pressure; (2) the physical
meaning of the kappa parameter, that is, its role in the kappa spectrum
arrangement, its connection with correlations, and degrees of freedom; (3) the
multiparticle and multispecies joint kappa distribution; (4) the generalization to
phase space kappa distribution of a Hamiltonian with nonzero potentials; (5)
the SackureTetrode entropy associated with kappa distributions.
The book reviews the theoretical developments of kappa distributions, their
implications, and applications in plasma mechanisms and processes, and how
these affect the underpinnings of our understanding of astrophysics, space and
plasma physics, and statistical mechanicsdthermodynamics.
The book is separated into three major parts: (A) theoretical methods;
(B) analytical methods in plasmas; (C) applications in space plasmas.
(A) Theory and formalism: The first part of the book focuses on basic aspects of the
theory of kappa distributions. The book starts from the connection of kappa
distributions with a solid statistical background, the nonextensive statistical
mechanics, then derives the entropy associated with kappa distributions, and
develops the kappa distributions in cases with nonzero potentials. Finally, a
toolbox of the important formulae of kappa distributions is provided.
(B) Plasma physics: Kappa distributions have become increasingly widespread
across plasma physics with the publications rate following, remarkably, an
exponential growth. This part is devoted to analytical methods related to kappa
 Preface xiii

distributions on various basic plasma topics, spanning among others, the Debye
shielding, polytropes, superstatistics (superposition of MaxwelleBoltzmann
distributions), linear waves and the nonlinear approach, turbulence, solitons
and double layers.
(C) Applications in space plasmas: This part is devoted to several important ap-
plications of theoretical and analytical developments in space plasmas from all
over the heliosphere and beyond, including the ion and electron kappa distri-
butions; the effect of kappa distributions in planetary magnetospheres, solar
spectra, and radio bursts; shock waves; and beyond the heliosphere, the astro-
physical nebulae. In addition, several mechanisms exist for generating these
distributions in space and other plasmas, where some of them are described in
detail in this book: polytropes (Chapter 5), superstatistics (Chapter 6), turbu-
lence (Chapter 8), effect of pickup ions (Chapter 10), pump acceleration
mechanism (Chapter 15), effect of shock waves (Chapter 16).
The book of kappa distributions is ideal for space, plasma, and statistical
physicists; geophysicists especially of the upper atmosphere; Earth and planetary
scientists; and astrophysicists. However, we claim, by no means, this book to be
the alpha and omega of kappa distributions; many other topics could fill all
three parts. Nevertheless, the book is, indeed, a necessary and sufficient assistant
for accomplishing basic research in the mentioned physical subjects. It should
be used for future space and plasma physics analyses that seek to apply kappa
distributions in data analyses, simulations, modeling, or other theoretical work.
Usage of the involved concepts and equations guarantees results that remain
firmly grounded on the foundation of nonextensive statistical mechanics.
I must certainly thank all the authors and coauthors of this book. The whole
authoring, reviewing, and editing process took about 2years. Parts B and C were
given to be authored by leading experts on space and plasma physics. Each
leading author and their teams of coauthors have numerous collection of
exceptional representative publications related to their chapter.
I will always be grateful to the ever memorable professor Nikolaos Voglis
(1948e2007) for inspiring me the concept of nonextensive statistical me-
chanics. I would also like to thank professor Xenophon Moussas (National and
Kapodistrian University of Athens) for introducing me the usage of kappa dis-
tributions in space physics, as well as professor David McComas (Princeton
University) for the numerous fruitful collaborations on the topic of kappa dis-
tributions. Finally, I could not be less grateful to my wife Eliana for all her
spiritual support, especially the last 2 years when the book was in preparation.
Tέlo2, su εn Triάdi Qεώ dόxa.
George Livadiotis, PhD,
Senior Scientist
Space Science and Engineering
Southwest Research Institute
 CHAPTER 1
Statistical Background
of Kappa Distributions:
Connection With
Nonextensive Statistical 3
Mechanics

G. Livadiotis
Southwest Research Institute, San Antonio, TX, United States

Chapter Outline
1.1 Summary 5 1.5.2 Continuous
1.2 Introduction 5 Description 28
1.3 Mathematical Motivation 14 1.6 Connection of Kappa
1.4 Nonextensive Statistical Distributions With
Mechanics, in Brief! 16 Nonextensive Statistical
1.4.1 General Aspects 16 Mechanics 29
1.4.2 q-Deformed 1.6.1 Derivation 29
Functions 17 1.6.2 Historical Comments 34
1.4.2.1 q-Unity 17 1.7 Structure of the Kappa
1.4.2.2 q-Exponential 17 Distribution 37
1.4.2.3 q-Logarithm 17 1.7.1 The Base of the Kappa
1.4.2.4 q-Hyperbolic 18 Distribution 37
1.4.2.5 q-Gamma 18 1.7.2 The Exponent of the
1.4.3 Ordinary and Escort Kappa Distribution 39
Probability 1.8 The Concept of
Distributions 18 Temperature 41
1.4.4 Tsallis Entropy 20 1.8.1 The Definition of
1.4.5 The Physical Temperature Out of
Temperature 21 Equilibrium and the
1.5 Entropy Maximization 22 Concept of Physical
1.5.1 Discrete Description 22 Temperature 41

Kappa Distributions. http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-804638-8.00001-2

Copyright
2017 Elsevier Inc. All rights reserved.
4 PART 1 Theory and Formalism

1.8.2 Mean Kinetic 1.9.2 Dependence of

Energy Defines the Kappa Index
Temperature 42 on the Number
1.8.3 Misleading Considerations of Correlated
About Temperature 43 Particles:
1.8.3.1 The Misleading Introduction of
Temperature-Like the Invariant
Parameter Tk 43 Kappa Index k0 52
1.8.3.2 The Misleading 1.9.3 Formulation of
Dependence of the N-Particle
the Temperature Kappa
on the Kappa Distributions 56
Index 44 1.9.4 Negative
1.8.3.3 The Misleading Kappa Index 57
“Nonequilibrium 1.9.5 Misleading
Temperature” 45 Considerations
1.8.3.4 The Misleading About the
“Equilibrium Kappa (or q)
Temperature” 46 Index 59
1.8.3.5 The Most Frequent 1.9.5.1 Kappa Index
Speed 46 Sets an Upper
1.8.3.6 The Divergent Limit on the
Temperature at Total Number
Antiequilibrium 48 of Particles 59
1.8.3.7 The Thermal 1.9.5.2 Correlation:
Pressure 49 Independent of
1.8.3.8 The Debye the Total Number
Length 49 of Particles 60
1.8.4 Relativity Principle 1.9.5.3 The Problem
for Statistical of Divergence 61
Mechanics 50 1.10 Concluding
1.9 The Concept of Remarks 62
the Kappa (or q) 1.11 Science Questions
Index 51 for Future
1.9.1 General Aspects 51 Research 63
 Statistical Background of Kappa Distributions CHAPTER 1 5

1.1 Summary
Classical particle systems reside at thermal equilibrium with their velocity dis-
tribution function stabilized into a Maxwell distribution. On the contrary, col-
lisionless and correlated particle systems, such as space plasmas, are
characterized by a non-Maxwellian behavior, typically described by the kappa
distributions or combinations thereof. Empirical kappa distributions have
become increasingly widespread across space and plasma physics. However, a
breakthrough in the field came with the connection of kappa distributions
with the solid background of nonextensive statistical mechanics.
Understanding the statistical origin of kappa distributions is the cornerstone
of further theoretical developments and applications, which, among others,
involve (1) the physical meaning of temperature, thermal pressure, and other
thermodynamic parameters; (2) the physical meaning of the kappa index and
its connection to the degrees of freedom and their correlation; (3) the
SackureTetrode entropy for kappa distributions; (4) the multiparticle
description of kappa distributions; and (5) the kappa distribution of a
Hamiltonian with a nonzero radial or angular potential. With the results
provided in this study, the full strength and capability of nonextensive
statistical mechanics are available for the physics community to analyze and
understand the kappa-like properties of the various particle and energy distri-
butions observed in geophysical, space, astrophysical and other plasmas.
Science Question: Is there a connection of kappa distributions with statistical
mechanics?
Keywords: Correlations; Entropy; Nonextensive statistical mechanics;
Temperature.

1.2 Introduction
Numerous analyses have established the theory of kappa distributions and
provided a plethora of different applications in geophysical, space, astrophys-
ical, or any other types of plasmas exhibiting non-Maxwellian behavior. Fig. 1.1
shows the number of publications related to kappa or Lorentzian distributions
and their statistical background, the nonextensive statistical mechanics.
Kappa distributions were introduced about half a century ago to describe
magnetospheric electron data by Olbert and its PhD students and colleagues
(e.g., Binsack, 1966; Olbert, 1968; Vasyli~
unas, 1968); it should be noted that
Binsack (1966) was the first to publish the usage of kappa distributions, but he
acknowledged that the kappa function was actually “introduced by Prof. Olbert
of MIT in his studies of IMP-1.”
The kappa distributions were employed to describe numerous space plasma
populations in: (1) the inner heliosphere, including solar wind (e.g., Collier et al.,
1996; Maksimovic et al., 1997, 2005; Pierrard et al., 1999; Mann et al., 2002;
Marsch, 2006; Zouganelis, 2008;  Stverák et al., 2009; Livadiotis and McComas,
6 PART 1 Theory and Formalism

FIGURE 1.1
(A) Number of publications cataloged by Google Scholar since 1960 and related with kappa (red) or Lorentzian (green) distributions,
and the nonextensive statistical mechanics (blue); their total number is also shown (black). (B) A magnification of the last 20 years
showing the exponential growth rates l (on a semilog scale). (C) The inset panel explains the selection criteria: (1) (L) without (SM) or
(K); (2) (SM) without (K); and (3) any (K), where we symbolize: Kappa distribution (K), Lorentzian distributions (L), and nonextensive
statistical mechanics (SM). The total number of publications is w15,000, from which w7000 (SM), w3500 (K), and w4500 (L).
Interestingly, the growth publication rate of the kappa distributions is more than doubled the rates of the Lorentzian distributions and
the nonextensive statistical mechanics.

2010a, 2011a, 2013a,c; Yoon, 2014; Pierrard and Pieters, 2015; Pavlos et al.,
2016), solar spectra (e.g., Chapter 13; Dzifcáková and Dudı́k, 2013; Dzifcáková
et al., 2015), solar corona (e.g., Owocki and Scudder, 1983; Vocks et al., 2008;
Lee et al., 2013; Cranmer, 2014), solar energetic particles (e.g., Xiao et al., 2008;
Laming et al., 2013), corotating interaction regions (e.g., Chotoo et al., 2000),
and solar flareserelated (e.g., Mann et al., 2009; Livadiotis and McComas,
2013b; Bian et al., 2014; Jeffrey et al., 2016); (2) the planetary magnetospheres,
including magnetosheath (e.g., Binsack, 1966; Olbert, 1968; Vasyli~ unas, 1968;
Formisano et al., 1973; Ogasawara et al., 2013), near magnetopause (e.g.,
Ogasawara et al., 2015), magnetotail (e.g., Grabbe, 2000), ring current (e.g.,
Pisarenko et al., 2002a), plasma sheet (e.g., Christon, 1987; Wang et al., 2003;
Kletzing et al., 2003), magnetospheric substorms (e.g., Hapgood et al., 2011),
magnetospheres of giant planets (Chapter 12), such as Jovian (e.g., Collier and
Hamilton, 1995; Mauk et al., 2004), Saturnian (e.g., Schippers et al., 2008;
Dialynas et al., 2009; Livi et al., 2014; Carbary et al., 2014), Uranian (e.g., Mauk
et al., 1987), Neptunian (Krimigis et al., 1989), magnetospheres of planetary
moons, such as Io (e.g., Moncuquet et al., 2002) and Enceladus (e.g., Jurac et al.,
2002), or cometary magnetospheres (e.g., Broiles et al., 2016a,b); (3) the outer
heliosphere and the inner heliosheath (e.g., Decker and Krimigis, 2003; Decker
et al., 2005; Heerikhuisen et al., 2008, 2010, 2014, 2015; Zank et al., 2010;
Livadiotis et al., 2011, 2012, 2013; Livadiotis and McComas, 2011a,b, 2012,
2013a,c,d; Livadiotis, 2014a; Fuselier et al., 2014; Zirnstein and McComas,
 Statistical Background of Kappa Distributions CHAPTER 1 7

2015); (4) beyond the heliosphere, including HII regions (e.g., Nicholls et al.,
2012), planetary nebula (e.g., Nicholls et al., 2012; Zhang et al., 2014), and
supernova magnetospheres (e.g., Raymond et al., 2010); or (5) other space
plasmaerelated analyses (e.g., Milovanov and Zelenyi, 2000; Saito et al., 2000;
Du, 2004; Yoon et al., 2006; Raadu and Shafiq, 2007; Livadiotis, 2009, 2014a,
2015a,b,c,e, 2016a,b,d; Tribeche et al., 2009; Hellberg et al., 2009; Livadiotis and
McComas, 2009, 2010a,b,c, 2011b, 2014a; Baluku et al., 2010; Le Roux et al.,
2010; Eslami et al., 2011; Kourakis et al., 2012; Randol and Christian, 2014, 2016;
Varotsos et al., 2014; Fisk and Gloeckler, 2014; Liu et al., 2015; Viñas et al., 2015;
Ourabah et al., 2015; Dos Santos et al., 2016; Nicolaou and Livadiotis, 2016).
Maxwell distributions have also been used in space science (e.g., Hammond
et al., 1996), especially due to their simplicity; for example, they are often used to
fit the “core” of the observed distributions, that is, the part of the distribution
around its maximum.
Table 1.1 contains the representative values of density n, temperature T, and
kappa index k of w40 different space plasmas. The kappa indices were collected
from the results of one or more published analyses. The values of the triplet
(n,T,k) and their processing are shown in Figs. 1.2 and 1.3. We also calculate the
measure M ¼ 1/(k0.5), an alternative of the kappa index k. This is a measure of
how far the system resides from thermal equilibrium (Livadiotis and McComas,
2010a,b, 2011b).
Fig. 1.2 illustrates the parameter values of space plasmas of Table 1.1. Panel
(A) plots the parameters in an (n,T) diagram and uses a color map to illustrate
the values of the kappa index k and the measure M ¼ 1/(k  0.5). Panel
(B) shows a 3-D scatter map of the triplet values (n,T,M), while panel (C) depicts
the histogram of the values of M. In Figs. 1.2A and B, we observe that hotter and
denser space plasmas reside closer to thermal equilibrium (i.e., larger k, smaller M).
The histogram of M values in Fig. 1.2C shows that the most frequent values
are M w 0.25 and M w 0.45, corresponding to k w 4.5 and k w 2.5. The value
of k w 4.5 coincides with that of the most frequent solar wind value (Gloeckler
and Geiss, 1998). The value of k w 2.5 is frequently observed in space plasmas
characterizing a special state called “escape state” (e.g., Chapters 2 and 8;
Livadiotis and McComas, 2010a, 2013d; Yoon, 2014).
Fig. 1.3 shows that the measure M is negatively correlated with both the density
and the temperature. We would like to find out when this correlation is maxi-
mized, that is, when do we consider only the density or the temperature, or when
do we use some combination of both? More precisely, the correlation between
M and logðnT n Þ is examined for various values of the exponent n. A linear relation
is fitted for (a) n ¼ 0, (b) n ¼ 0.6, and (c) n ¼ 1. Then we seek for the maximum
correlation. In particular, panel (d) shows the modified coefficient Rh1  r 2
(where r denotes the Pearson’s correlation coefficient), which is plotted as a
function of the exponent n. The modified correlation R is minimized, and the
correlation r is maximized, for n ¼ 0.55. The error derived from the corre-
lation maximization method (Livadiotis and McComas, 2013c) is dn ¼ 0.38.
Therefore, the fitting for the optimal exponent n ¼ 0.6 (in Fig. 1.3B) gives
 8
PART 1 Theory and Formalism
Table 1.1 Space Plasmas Out of Thermal Equilibrium and Characteristic Values of n, T, and k

Space Plasma log n(mL3) log T(K) k M [ 1/(k L 0.5) References

CIR 6.85  0.19 5.59  0.21 2.76  0.18 0.44  0.04 Chotoo et al. (2000)
SEP 6.0  1.0 10.0  0.5 6.0  1.0 0.18  0.03 Xiao et al. (2008)
ST e (Ulysses) 6.0  0.3 5.3  0.3 3.5  1.5 0.33  0.17 Zouganelis (2008)
Lower solar corona, e 15.0  1.0 6.5  0.5 17  7 0.061  0.026 Cranmer (2014)
Outer solar corona, e 12.0  1.0 6.5  0.5 3.0  1.0 0.40  0.16 Lee et al. (2013)
Slow SW Heþ (Wind) 6.0  1.0 6.0  0.5 1.96  0.13 0.69  0.06 Collier et al. (1996)
Fast SW Heþ (Wind) 6.0  1.0 6.0  0.5 2.65  0.27 0.47  0.06 [
Slow SW e (Ulysses) 5.7  0.3 5.7  0.3 2.71  0.56 0.45  0.12 Maksimovic et al. (1997b)
Fast SW e (Ulysses) 5.7  0.3 5.7  0.3 1.90  0.08 0.71  0.04 [
Slow SW e (Helios) 7.5  0.5 5.6  0.3 7.0  1.0 0.154  0.024 
Stverák et al. (2009)
Slow SW e (Cluster) 6.6  0.6 4.9  0.3 5.0  1.0 0.22  0.05 [
Slow SW e (Ulysses) 5.7  0.5 5.0  0.3 2.4  0.1 0.526  0.028 [
Fast SW e (Helios) 7.5  0.5 5.6  0.3 6.0  0.7 0.182  0.023 [
Fast SW e (Cluster) 6.6  0.6 4.9  0.3 5.00  0.10 0.222  0.005 [
Fast SW e (Ulysses) 5.7  0.5 5.0  0.3 2.30  0.10 0.56  0.03 [
Fast SWe (H/W/U) 6.5  1.0 5.0  0.5 5.0  1.5 0.22  0.07 Maksimovic et al. (2005)
Ambient SW 4.0  0.5 5.0  0.5 w1.50  0.10 1.00  0.10 Fisk and Gloeckler (2006)
Quiet SWe (Wind) 4.9  0.3 6.6  0.6 3.0  0.5 0.40  0.08 Lin et al. (1996)
Outer heliosphere 4.0  0.5 4  0.5 1.63  0.05 0.89  0.04 Decker et al. (2005)
IH 4.15  0.25 6.0  0.3 1.75  0.10 0.80  0.06 Livadiotis et al. (2011)
MSh 7.0  0.5 6.62  0.19 3.5  1.1 0.33  0.12 Ogasawa et al. (2013)
MSh, no upstream waves 7.0  0.5 6.62  0.19 2.0  0.5 0.67  0.22 Formisano et al. (1973)
MSp substorms 7.81  0.20 6.08  0.20 4.0  1.0 0.29  0.08 Hapgood et al. (2011)
Plasma sheet Hþ e 5.7  0.8 6.3  0.7 5.30  0.10 0.208  0.004 Christon et al. (1989)
Plasma sheet e 5.0  0.9 6.8  0.8 4.0  1.0 0.29  0.08 Kletzing et al. (2003)
Ring current 6.3  1.0 7.5  0.5 6.0  0.5 0.182  0.017 Pisarenko et al. (2002a)
Magnetotail 5.0  1.0 5.5  0.5 6.5  0.5 0.167  0.014 Grabbe (2000)
Jupiter’s MSp 7.3  2.0 8.1  0.4 4.5  1.5 0.25  0.09 Collier and Hamilton (1995)
 Statistical Background of Kappa Distributions CHAPTER 1
Saturnian MSp e 6.7  0.3 5.3  0.3 1.85  0.10 0.741  0.055 Schippers et al. (2008)
Saturnian MSp e 5.5  0.3 7.3  0.3 4.30  0.10 0.263  0.007 [
Saturnian MSp Hþ 6.0  0.5 8.0  1.0 3.5  1.0 0.33  0.11 Dialynas et al. (2009)
Saturnian MSp Oþ 6.0  0.5 8.0  0.5 5.0  1.5 0.22  0.08 [
MSp, Enceladus, OH cloud 9.0  0.5 9.3  0.5 2.90  0.10 0.417  0.017 Jurac et al. (2002)
Uranian MSp 6.0  0.5 9.0  0.3 3.25  0.75 0.36  0.10 Mauk et al. (1987)
HI regions 10.0  1.0 4.0  0.5 2.8  0.4 0.44  0.08 Zhang et al. (2014)
HII regions 10.0  1.0 4.0  0.5 15  5 0.069  0.024 Nicholls et al. (2012)
HII regions, e 10.0  1.0 4.0  0.5 12  7 0.09  0.05 Binette et al. (2012)
Planetary nebulae 10.0  1.0 4.0  0.5 100  50 0.010  0.005 Nicholls et al. (2012)
Supernova 5.5  0.5 8.42  0.27 2.73  0.88 0.45  0.18 Raymond et al. (2010)
(1) If it is not mentioned otherwise, the parameters characterize the proton plasma.
(2) The name of the planet for magnetospheric and relevant plasmas is avoided only for Earth.
(3) Abbreviations: CIR, Corotating Interaction Region; IH, Inner Heliosheath; MSh, Magnetosheath; MSp, Magnetosphere; SEP, Solar Energetic Particle; ST, Suprathermal; SW,
Solar Wind; H/W/U, Helios/Wind/Ulysses.

9
10 PART 1 Theory and Formalism

FIGURE 1.2
Examples of space plasmas with their representative values of density n, temperature T, and kappa index k (Table 1.1). (A) A color
map based on the measure M ¼ 1/(k  0.5) in the n-T plane. This measure M takes values from M ¼ 0 (thermal equilibrium) to
M ¼ 1 (“antiequilibrium,” the furthest state from thermal equilibrium). (B) 3-D scatter map of the values of (n,T,M). (C) Histogram of
the values of M. Adopted from Livadiotis (2015a).

 
Mw2:27  0:19$logðnT n Þ. This is written as 1  Mw0:19$log nT n 5  106 or
nT n y5  106 $105:26ð1MÞ . If we consider the value n w 0.5, the product nT n can
be thought as the “electron thermal flux,” given by Jhnqe wnT 1=2, where we find


Mw2:22  0:19$log nT 1=2 or J ¼ J0 eaj M with J0 w 2  1015 s1m2 and
aj w 12. Also, near the error bars is the exponent value of n ¼ 1 that corresponds
to thermal pressure nT ¼ P=kB. In this case, the fitting
 gives
 Mw2:43  
0:16$logðnTÞ, which is written as 1  Mw0:16$log P kB 0:87  10 9 or

P kB ¼ 0:87  109 ∙105:88ð1MÞ , i.e., P ¼ P0 eap M with P0 w 0.91  108 Pa
and ap w 13.54. Thus the lowest and highest thermal pressure of a space
plasma that is stabilized on a single kappa distribution are, on average, given by
P=kB ¼ 0:87  109 or Py0:12 pdyne$cm2, and P=kB ¼ 1:54  1015 or
Py2:13  105 pdyne$cm2 , respectively. (Note that we used the pressure units
of kB$m3$K, Pa, and pdyne$cm2.) The previously described relations quanti-
fied the existence of negatively correlated trends between M (or the positive
correlated trends between and the kappa index) and the densityetemperature
quantity nT n.
 Statistical Background of Kappa Distributions CHAPTER 1 11

(A) (B)
1.0 V=0 1.0 V = 0.6
M=1.82-0.22 log n M=2.27-0.19 log nT 0.6
0.8 0.8

0.6 0.6

M
M

0.4 0.4

0.2 0.2

0.0 0.0
2 4 6 8 10 12 14 16 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22
log n [m-3] log n/[m-3]+0.6 log T/[K]
(C)
1.0 V=1
M=2.43-0.16 log nT (D)

0.8
0.9
1 - correlation2

0.6
0.8
M

0.4

0.7
0.2

0.0
6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 –1 0 1 2 3
log P/kB [Km-3] V
FIGURE 1.3
Fitting and correlation between M ¼ 1/(k  0.5) and logðnT n Þ are examined for various values of the exponent n, (A) n ¼ 0, (B)
n ¼ 0.6, and (C) n ¼ 1. Panel (D) shows the modified correlation coefficient (h1  correlation2) and its minimization at n ¼ 0.6
(corresponding to a maximization of correlation). Notes: panels (AeC) apply a fitting that takes into account the errors of both the
variables (e.g., see the fitting method in Frisch et al., 2013); panel (D) applies a correlation maximization method (as defined in
Livadiotis and McComas, 2013c). Adopted from Livadiotis (2015a).
12 PART 1 Theory and Formalism

The standard formulation of the particle kinetic energy or velocity is given by

ðkB TÞ2dK
1
GðkÞkk
PðεK ; k0 ; TÞ ¼   $
dK

G    kdK
2 dK dK 2
G k k
2 2
 k1
1 εK  hεK i 1
d 1
 1þ $ εK2 K ; (1.1a)
k kB T

 GðkÞkk
P !u ; k; T ¼ p2dK qdK $ 
1

 
dK ðk 2 Þ
dK
dK
G k k
2 2
2 3k1 (1.1b)
1
! !  2 dK
m u  u  k T
6 1 b B
7
 4 1 þ $2 2 5 ;
k kB T

with normalization
Z N Z N
Pð!
u ; k0 ; TÞd!
u ¼ 1; PðεK ; k0 ; TÞdεK ¼ 1: (1.1c)
N 0
The bases of the distributions can be written in terms of the kinetic energy
εK ð!
u Þ ¼ 12 mð!u !
2
u b Þ instead of the meanless kinetic energy εK  hεK i ¼
1 mð!u !
2
u Þ  dK k T,
2 b 2 B
  1dK 0 1k1
dK 2
k kB T
εK C
 $B
2 1 1
d 1
PðεK ; k0 ; T Þ ¼  @1 þ $ A εK2 K ; (1.2a)
dK dK dK k B T
B ;k  þ 1 k
2 2 2

2 3k1
   1dK ! ! 2
Gðk þ 1Þ ð u  u bÞ 7
$6
dK 2 1
Pð!
2
u ; k; TÞ ¼ p k  q $  41 þ $ 5 .
2 dK dK q2
G k þ1 k
2 2
(1.2b)
where the Beta function is defined by B(x,y)hG(x)$G(y)/G(xþy).
In terms of the invariant kappa index k0 hk  d2K , the distributions become
 
ðk0 kB TÞ2dK 1 εK k0 12dK 12dK 1
1 1

PðεK ; k0 ; TÞ ¼  $ 1 þ $ εK ; (1.3a)
dK k 0 kB T
B ; k0 þ 1
2
 Statistical Background of Kappa Distributions CHAPTER 1 13

 
dK " #k0 11dK
G k0 þ 1 þ

 1 1 ð!
u !u b Þ2
2
!
Pð u ; k0 ; TÞ ¼ p k0 q2 2dK
$
2
$ 1þ $ .
Gðk0 þ 1Þ k0 q2
(1.3b)
At thermal equilibrium, these distributions become
 
ðkB T Þ2dK
1
εK
P ðεK ; k0 /N; T Þ ¼   $exp  ; (1.4a)
dK kB T
G
2

2 3
1 ! ! 2

1d 6 2 mð u  u b Þ 7
Pð!
u ; k0 /N; TÞ ¼ p q2 2 K $exp6
4
7.
5 (1.4b)
kB T
pffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffiffi
where qh 2kB T=m is the thermal speed of a particle with mass m, that is, the
particle temperature T expressed in speed units; both the particle ! u and bulk
!
u b hh! u i velocities are in an inertial reference frame. Note that the kinetic en-
ergy is expressed in the co-moving system of the particle flow with bulk velocity
!
u b , i.e., εK ¼ 12 mð! u !
2
u bÞ .
This chapter presents the connection between the basic theory and formalism
of kappa distributions and the statistical framework of nonextensive statistical
mechanics. In Section 1.3, we provide a brief mathematical motivation for
generating and using the kappa distribution, that is, the deformation of the
exponential canonical distribution and the logarithmic entropic form. In
Section 1.4, we briefly review the basic aspects of nonextensive statistical me-
chanics, emphasizing on the Tsallis entropic formulation. In Section 1.5, we
develop the particle canonical distribution function derived from the maxi-
mization of the Tsallis entropy under the constraints of canonical ensemble.
The derivation is shown for both discrete and continuous datasets. Then in
Section 1.6, we proceed in the connection of kappa distributions with non-
extensive statistical mechanics, providing also important historical facts and
comments. In Section 1.7, we analyze the structure of the kappa distribution,
focusing on its base and exponent. In Section 1.8, we determine the physical
meaning of the concept of temperature for stationary states out of the specific
stationary state called “thermal equilibrium,” utilizing the main classical def-
initions of temperature. Then we specify eight misleading considerations
regarding the temperature and provide their resolution. We state the relativity
principle for statistical mechanics, which concerns the constancy of the mean
kinetic energy along the stationary states. In Section 1.9, we analyze and
discuss the concept of the kappa index, emphasizing on the dependence of the
Another random document with
no related content on Scribd:
XXI.

On mittumaarin aatto. Vainioilla kukkivat leiniköt ja kurjenpolvet, ja

ilmassa on jo keskikesän henki. Aurinkoisia päiviä on ollut yhtämittaa
ja taivaan ranta on peittynyt hienoon auerpilveen. Aurinko on
laskiessaan hohtavan punainen ja suuri.

Juhannuskoivuja tuodaan kylään hevoskuormittain. Pystytetään

rappujen pieliin ja pihamaille. Joku kantaa niitä pirttiinkin ja kamariin.
Tunnelma yhä nousee, kun saunan jälkeen istutaan valkoisissa
ateriapöydän ympärillä.

Sekä Kolmon että Korpijoen kylissä näyttää juhla-aaton ehtoo

erilaiselta kuin muulloin. Tytöt siivilöivät hätäisesti maidon, lypsävät
hosimalla lehmät ja, käytyään saunassa, pukevat uudet
valkopohjaiset, puna- ja mustakukkaiset mekot ylleen ja tirskuttavat
salaperäisesti. Ehtoo-ateriaa ei syödä yhdessäkään talossa ja
miehetkin jo pukeutuvat juhlavaatteisiinsa.

Mitä on tekeillä?

Häät Mikkolassa ja Ylä-Rietulassa! Ja minkälaiset häät! Sellaiset,

ettei ole miespolviin nähty eikä kuultu Kuivalassa.
 Hieman aikaisemmin vaeltavat korpijokelaiset Mikkolaan kuin
kolmolaiset
Ylä-Rietulaan.

Iisakki on jo ajoissa kutsunut myöskin kirkonkylän herrasväet

häihin ja kernaasti nämä ovat kutsua noudattaneetkin saatuaan
tietää, että Mikkolan isäntä on valmistanut kahdesta vanhasta
nuottavenheestä kokon heitä varten.

Mikkolan pirtti on jo täynnä juhlavieraita. Arvokkaimmat emännät

istuvat peräpenkillä ja huojuttelevat hiljaa ruumistaan. Pihamaalla
lojuu miehiä nurmella poltellen hyvänhajuisia tupakoita, joita kukitettu
poika on yhtämittaa jakelemassa. Iisakki on antanut satamarkkasen
Kuivalan nimismiehelle ja pyytänyt tämän hankkimaan juhlatupakat,
ja nytpä höyryävätkin Pedro Moredon Havannat ukkojen suupielissä
pihamaalla. Rietulassa ei ollut kuin "ruunakriimoja", ja, kuultuaan
Mikkolan ylellisyydestä, mutta saatuaan liian myöhään siitä tiedon,
kirosi kukitettu ylkämies karkeasti.

Mikkolassa olivat häät alkaneet. Rovasti oli vihkinyt avioparin ja

herrat maistelivat sen jälkeen kamarissa väkeviä. Muille
kaukaisemmille ja korpijokelaisille tarjottiin muita herkkuja.

Juhla-aterian jälkeen kohosi tunnelma, varsinkin kun pirtistä

kannettiin pöydät ulos ja soittajat virittelivät koneitaan.

Soittajien lukukaan ei ollut vähäinen. Vanha Noro-Tuomas,

kuuluisa viuluniekka, viritteli viuluaan, jonka jälkeen alkoivat toisetkin
näppäillä säveliä kojeistaan. Oli kaksi isoäänistä hanuria, kolme
viulua ja kaksi kanteletta ja sen lisäksi Nuusperilla klarinetti.
 Nuoret polkivat malttamattomasti jalkaa. Milloinka, milloinka se
alkaa?

Pelurit aloittivat kesä-illan valssin, ensin hiljaa, mutta sitten yhä

kiihtyen. Soittajat haisivat väkeviltä ja se ei ennustanut hyvää. Jo
alkoivat ikkunan pielet täristä, ja Mutkalan Ransu hihkasi
Nuusperille:

— Puhalla lujemmin, tai muuten heitän pelivärkkis' nurkkaan!

Ja Nuusperi puhalsi, puhalsi niin, että silmät pullistuivat päästä ja

näyttivät ulos tipahtavan.

— Sillä lailla! Lujemmin, Noro-Tuomas, sitä ensiviulua!

*****

Rietula oli kutsunut kirkonkylän herrasväet häihinsä, mutta

myöhemmin kuin Iisakki. Arveltiin pihamaalta, mentäisiinkö.
Sopisihan käydä sielläkin. Miks'ei, kun oli kerran kutsuttu.

Juhla oli alkanut suurin piirtein Rietulassakin. Oli syöty yhtämittaa

kolme tuntia ja Horttanaisen leipälaukku oli revennyt. Suutari
korjattiin pois ja aloitettiin tanssi.

Ja jos oli Mikkolassa Pedro Moredon-sikaareja, niin olipa

Rietulassa torvisoittajat, jotka lautamies oli puuhannut häihinsä.

Pihamaalta tärisivät torvet ja sileä tanner jymisi tanssijain alta.

Pirtissä luritettiin kahdella harmonikalla, ja permanto oli ahdinkoon
asti täynnä pareja hypähtelemässä rehevää polkkaa.
 Rietula ei tietänyt, vaikka oli koettanut urkkia, että mikkolainen kävi
kaupungista — ties mistä asti — noutamassa juomatavaroita.
Olivathan Rietulankin rahat yhtä riittävät kuin mikkolaisenkin. Siihen
sijaan oli edellisellä viikolla Rietulan sydänmaapalstalla, tiheimmässä
näreikössä tupruillut sakea savu erään kuusen juurella, ja Rietula oli
suu naurun mareessa kantanut kotiinsa kirkasta viinaa, jota oli
auliisti tarjonnut jokaiselle, jolle vaan kelpasi. Ja miesten korvalliset
punoittivatkin ja joku hihkaisi jo tallin takana.

Kun Mikkolassa huomattiin, että torvet räikyivät Rietulan

pihamaalla, komensi Iisakki orkesterinsa myöskin pihamaalle ja
kehoitteli:

— Antakaa tulla ääntä niistä kojeistanne niin paljon kuin lähtee!

Räätäli Romppanen oli käynyt tekemässä mahdottoman ison
lepänkuoritorven ja sanoi sillä soittavansa passoa. Ja oli nyt ääntä
Mikkolan pihamaalla. Vanhat emännät pakenivat siunaillen ja
korviaan pidellen sisähuoneisiin, mutta nuoret polkivat pihamaata
että jytisi.

Huomattuaan ohjelman muutoksen Mikkolassa, kehoitti Rietula

soittajiaan:

— Eikö niistä heru enempää sitä ääntä? Hyttysen hyrinälle kuuluu

koko loru. Puhaltakaa lujemmin, sanon minä, tai juoskaa hiiteen
torvinenne!

Soittajien silmät pullistuivat ja hiki tippui haivenista. Mutta kohta

loppuivat heidän voimansa. Johtaja meni Rietulan luokse ja vaikeroi:

— Kuulkaa, hyvä isäntä, me emme totisesti jaksa enää! Onhan

tässä nuorta väkeä ja jos ääntä tarvitaan, niin piiritanssi käyntiin ja
kyllä silloin ei kuulu Mikkolasta muuta kuin itikan laulu.

Noudatettiin ohjetta ja ilmojen pielet alkoivat täristä, kun

äänijänteet pingoitettiin mahdollisimman kireälle.

Jo laulettiin ja pyörittiin Mikkolankin pihamaalla:

"Vanhat piiat, vanhat piiat ei saa olla jouten".

Mutta tämän katsoi Rietula morsiamensa pilkaksi ja neuvoteltiin

laulusta. Ja kohta kajahtikin Rietulan pihamaalta:

"Herrat tuli Mikkolasta rali tuli tii, kun Mikkolasta leipä loppu,
rali tuli tii, ja Iisakill' ol' siitä hoppu, rali tuli tii".

Mutta kirkonkyläläiset katsoivat parhaaksi poistua häätalosta, ja

Mikkolan pihamaalla suunniteltiin uutta laulua. Ja kohta kuului
voitonvarmana Rietulan pihamaalle:

"Rietulassa säkkipillit soi: Rietula se muijan Miirusta toi,

Eedla rakensi paulan, hii, ladon takana, lensi Rietulan
kaulaan! Hali tuli tii".

Rietula karjasi raivosta ja komensi joukkonsa harjulle, jossa piti

jokaisen huutaa niin paljon kuin kurkusta lähti:

— Äääääää!

Mutta Mikkolan pihamaalta eivät siihen viitsineet vastata muut kuin

räätäli Romppanen, joka nousi korkealle peltokivelle, nosti
leppätorven suulleen ja huilautti niin, että kaukaiset metsän rannat
kajahtivat.
 Mikkolan pirtissä jatkettiin häätanssia, mutta Rietula suuttui
torvisoittajiinsa, koskapa nämä eivät jaksaneet enää kylliksi
kuuluvasti tärisytellä:

— Pistäkää pillit pussiinne ja marssikaa hiiteen ja siinä

silmänräpäyksessä!

Ja kun juhannusyön aurinko nousi, kuului Rietulan pirtistä vain

hanurin yksitoikkoinen sävel.
XXII.

Juhannusyön aurinko oli noussut yhä korkeammalle. Kaste väreili

nurmella ja puiden oksilla, ja käkien kukunta kiihtyi tuoksuvissa
metsissä. Mikkolan peltokummulla sauhusivat vielä hiiltyneet
kokkotulien jätteet.

Hymyilevä aurinko kurkisti tallin päädyn takaa tallatulle

pihanurmelle ja Iisakin kamariin, jossa Taava vielä nukkui
onnellisena aviovuoteessaan. Iisakki oli jo herännyt ja, keitettyään
kahvit, valmistautui lähtemään verkon nostoon. Pyörähteli siinä
tuvan ja kamarin välillä aikoen herättää Taavan, mutta ei hennonut.

— Kovin koreastipa se nukkuu, armahainen… Antaa hänen

nukkua nyt tarpeekseen. Siinä tulikin valvottua sen hääväen kanssa.
On tämä nyt somaa, kun saa tästä lähtien eukon vieressä…

Iisakki hymähteli, kepsakehteli liinahoususillaan tuvassa, jossa

kärpäset surisivat pöydän ympärillä. Pistäytyi ulos ja seisahti
portaille. Piha oli tulvillaan aurinkoa. Ihan silmiä huikaisi. Kylässä
vielä nukuttiin. Karjatarhoissa ammahtelivat kellokkaat odotellen
lypsäjiä, jotka vielä nukkuivat aitoissaan. Iisakki käveli pihamaalla
sipristellen silmiään.
 Kovimpa olivatkin tallanneet pihanurmen sileäksi. Tietää sen kun
koko yön siinä jytistivät… heh… saivat kai kerrankin tarpeekseen.

Rengit kuorsailivat lutissa, niin että seinät tärisivät. Kas, eikös ollut
Soittaja-Kimperi nukahtanut nurkan taakse pidellen toisella kädellään
vielä hanurin olkaremmistä. Oli tyhjennellyt pullojen pohjia ja siihen
väsähtänyt. Antaapa hänen nukkua. Iisakki meni jälleen pirttiin ja
raotti morsiuskamarin ovea. Vieläpähän nukkui Taava. Suu oli
auennut ja aurinko paistoi kitalakeen. Palavissaan oli Taava
potkaissut peitteen pois ja täyteläiset sääret olivat paljastuneet
yläpuolelle polven. Iisakki hymähti. Suloinenpa olikin Taava siinä
nukkuessaan, kun vaan olisi suunsa sulkenut. Kyllä pitäisi kiittää
kaiken antajata, kun tuli saaneeksi Taavan, joka nukkui siinä
täyteläisessä kauneudessaan hänen yksinomaisuutenaan. Kiittää
pitäisi, kun ei sallinut Eedlaa avioksi, ikuiseksi kiusankappaleeksi.

Kello löi tuvassa rämähtäen, Taava heräsi ja peitti kainostellen

kinttunsa, joita Iisakki oli siinä katsellut.

— Nousehan, kultaseni, kahvi on jo valmis.

Iisakin äänessä helähti aivan poikamainen nuorteus.

— Kas, kun se Iisakki on jo ehtinyt kahvitkin keittämään.

*****

Oli keskipäivä. Tuvan avonaisista ikkunoista virtaili helteinen ilma

sisään, ja juhannuskoivujen lehdet nuutuivat. Rengit ja piiat olivat
menneet aamiaisen jälkeen jatkamaan keskeytynyttä untaan.
Taavakin oli nukahtanut kamarin sänkyyn.
 Iisakki istui pirtin pöydän päässä ja veisaili suvivirttä, ensin
lujemmin, mutta sitten vähitellen hiljentäen ääntään, niin että sen yli
kuului pihamaalta pääskysen viserrys ja joelta poikien melu.

Saatuaan virren loppuun, nosti Iisakki kirjan nurkkalaudalle, kaatoi

hellalta pannusta kupin kahvia itselleen ja juotuaan pisti piippuunsa.
Häntä jotenkuten kiusasi Taavan uneliaisuus. Aamiaisten jälkeen oli
heittäytynyt sänkyyn ja sanonut hieman levähtävänsä ja yhä vaan
kuorsaili, vaikka päivä oli jo puolessa. Iisakki oli käynyt jo pari kertaa
herättämässä, mutta Taava ei vaan jaksanut nousta.

— Lempoko sitä nyt rupesi nukuttamaan, jurahti Iisakki ja meni

kamariin.

— Nouse, rakas Taava, kun minulla on tässä yksin niin ikävä.

Mennään hakaan vasikoita katsomaan ja karitsoita. Ka, nouse, hyvä
ihminen, muuten tässä saattaa suuttua jo tähän alinomaiseen
makaamiseen. No, perhana!

Taava kuorsasi vain ja Iisakki poistui murheellisena tupaan. Meni

ulos ja käveli joelle jotain tehdäkseen.

Muisti siinä osuuskaupan kohdalla, että tupakat olivat lopussa.

Hääväki olikin kovin huvasti poltellut. Sopisi pistäytyä Nuusperin
pakeilla ja samalla tupakkaa varata. Iisakki jyskytti ovea ja kuunteli,
mutta mitään ei kuulunut.

— Kovinpa se on raskaasti nukkunut, arveli Iisakki. Taisi se

klarinetin puhallus antaa unilahjaa miehelle.

Tuli räätäli Romppasen poika ja katseli isännän puuhia.

 — Nuusperi ei ole kotona. Se näkyi tänä aamuna säkki selässä
menevän
Kuivalaan päin, tiesi poika.

— Lie mennyt kylään, murahti Iisakki ja kaiveli avainta nurkanpään

kolosta, jossa se säilytettiin silloin, kun Nuusperi ei ollut kotona.

Saatuaan avaimen ja päästyään kauppaan, ihmetteli Iisakki sitä

sekasortoa, mikä siellä vallitsi. Myymäpöydällä oli Nuusperin likaiset
housut ja kuluneet kenkärajat. Tavaratkin olivat kovin vähissä ja
huiskin haiskin hyllyillä.

Iisakki löysi sikaarilaatikon ja maksoi sen rahalaatikkoon, jossa

romisi vain yksi kymmenpenninen. Pisti kaupan puolesta sikarin
hampaisiinsa ja kun tuntui viileämmälle kuin ulkona, istui
selailemaan tilikirjoja.

Käänneltyään lehtiä, seivästyivät Iisakin silmät eräälle sivulle ja

häneltä pääsi haikea kirous.

— Mitä se Nuusperin perhana on tähän piirrellyt?

Nuusperi oli joutohetkinään piirrellyt tilikirjoihin kaikenmoisia kuvia

ja koukerolta, viitsimättä vaivata päätään numeroilla ja muilla asiaan
kuuluvilla merkinnöillä. Olipa piirrellyt sinne tänne koiria, isoja ja
pieniä, luppakorvia ja pitkähäntäisiä rutkaleita ja kun se oli
väsyttänyt, jatkanut kissoilla. Niitä oli toinen sivu aivan täynnä.
Alanurkassa oli köyryselkäinen mirri, jonka hännän Nuusperi oli
ulottanut sivun laitaa yläreunaan saakka. Alareunaan oli
koristeellisesti kirjoitettu:

"Mahraaks' tämä lysti kauanki' kestää?"

 Iisakki kirosi nyt jo niin, että lesken tupa heilahti, ja käänteli
edelleen lehtiä. Yhä edelleen samaa. Aiheet olivat vaan muuttuneet.
Yhdellä sivulla puski kaksi äkäistä sonnia vastakkain. Toisella kaksi
äijää tavoitteli naisihmistä, joka helmojaan kokoillen ja taakseen
vilkuen näytti pakenevan. Alareunaan oli se juutas kirjoittanut:

"Tässä on Rietula ja tässä Iisakki ja vaimoihminen on Eedla."

Iisakki löi kiroten kirjan kiinni. Hänelle oli samalla selvinnyt, mihin
Nuusperi oli mennyt ja mitä varten hän oli pirullisia kuviaan kirjoihin
piirrellyt.

— Jo teki jutkun, perhana, mutisi Iisakki sulkiessaan kaupan oven

ja pistäessään avaimen taskuunsa. Kauppa tulisi nähtävästi olemaan
suljettuna, koska Iisakki tallensi avaimen.

— Jo pilasi mittumaarin, pirulainen, mutisi Iisakki vielä

noustessaan
Mikkolan pihaan.
XXIII.

Korpijoen osuuskaupan edustalla on vilkasta liikettä. Nuusperia on

turhaan odoteltu palaavaksi, ja vihdoin on Iisakki kutsunut
kirkonkylästä Kuivalan osuuskaupan hoitajan selvittämään sotkuisia
kaupan asioita ja antamaan lausuntonsa kaupan tilasta.

Kaksi päivää on papereita pengottu ja nyt on saatu selville, että

Nuusperi on pistänyt useita tuhansia taskuunsa ja kiitollisuutensa
osoitukseksi piirrellyt kuvia kaupan kirjoihin.

Kuivalan osuuskaupan hoitaja on juuri päättänyt selvityksen ja

uteliaana odotellaan asian päättymistä. Varsinkin vaimoihmiset ovat
piirittäneet kaupan edustan ja peukaloitaan pyöritellen siunailevat
Nuusperin tekemää jutkua.

Kuivalan poliisi Pekkarinen oli saanut tehtäväkseen etsiä Nuusperi

käsiinsä, mutta kaksi päivää käveltyään paahtavassa helteessä, jätti
hän puuhan sikseen, arvellen, ettei maksanut vaivaa penkoa jokaista
Kuivalan nurkkaa semmoisen miehen takia. Ja kun Korpijoen miehet
julmistuneina vaativat Pekkarista jatkamaan Nuusperin etsimistä,
kivahti tämä:
 — Hakekaa itse, jos haluttaa! Lempoko sitä tällaisella helteellä
jaksaa… ja piruko ne joka nurkat nuuskii.

Ja kun esivallan edustaja tunnusti voimattomuutensa Nuusperin

löytämiseksi, tyytyivät Korpijoenkin miehet mutisten toteamaan, että
Nuusperi teki jutkun ja säilytti kauniisti nahkansa. Hyökättiin Iisakin
kimppuun, kun tämä ei paremmin pitänyt miestä silmällä, eikä kirjoja
ja asioita ennemmin tarkastellut.

Iisakki otti myhäillen vastaan nämä syytökset. Ensin oli asia

saanut hänetkin korvallista kynsimään, mutta nautittuaan uudesta
avio-onnestaan ja saatuaan hellää lohdutusta Taavalta, oli asia
käynyt hänestä pian pikku seikaksi, jonka jotenkuten saattoi
selvittää. Eivät edes kolmolaisten pilapuheet saaneet hänen sisuaan
kuohumaan. Ei nytkään, vaikka poriseva akkalauma oli piirittänyt
kaupan ja odotti asian ratkaisua. Lempeästi vain hääteli Iisakki liian
lähelle tuppautuvia akkoja ja kuunteli suu naurun mateessa Kuivalan
osuuskaupan hoitajan myrkyllistä sanatulvaa.

Korpijoen miehiä oli kokoontunut kauppaan ja oli päätettävä,

jatketaanko kauppaa vai hajoitetaanko se.

Yksimielinen päätös oli, että kauppaa jatketaan, kun kirkonkylän

kaupasta saadaan uusi hoitaja.

Miehet myhähtelivät jo tyytyväisenä. Olisihan saattanut käydä

hullumminkin, esim. jos koko kauppa olisi jonakin kauniina kesäyönä
hävinnyt joen rannalta. Olihan nyt vielä seinät jälellä ja osa
tavaroitakin, joita Nuusperi ei ollut ehtinyt myydä eikä jaksanut
mukanaan kuljettaa. Ja olihan tulevina aikoina hupaisaa katsella
Korpijoen osuuskaupan hoitajan koristeellista kirjanpitoa.
XXIV.

On poutainen sunnuntain iltapäivä Rietulassa. Piiat ja rengit ovat

menneet kylälle ja lautamies lukee postillaa tuvan pöydän päässä.
Hiljaisuutta ei riko muu kuin kärpästen surina hiestävän kuumassa
tuvassa. Missä on Eedla, talon nuori emäntä?

Äänekäs kuorsaus kuuluu kamarista ja sielläpä on nuori emäntä

rauhallisena unien maailmoissa. Sängyssä kellottaa selällään, kädet
pään alla ja suu on suloisesti auki.

Rietula jatkaa yhä lukemistaan, vaikka kärpäset tekevät yhtämittaa

salahyökkäyksiään hänen kaljulle päälaelleen. Vähitellen näyttää
Rietulan kärsivällisyys loppuvan ja, kun kärpäset purasevat
päälakea, hotaisee, hän niitä ja kiroaa kesken
hartausharjoituksensa.

Rietula on koettanut sanaa tutkimalla häätää pois painavaa mieltä,

joka on häntä viime päivinä lakkaamatta ahdistanut. Nytkin on
istunut puoli päivää postillan ääressä ja hiki valuu miehen
korvallisilta.

Rietula oli odottanut avioliitostaan suurinta onnea, mutta se oli

tuonutkin suurinta murhetta hänelle. Eedla oli tyttönä ollessaan ollut
ynseä miesväelle ja nyt tullut vielä ynseämmäksi. Päivisin tuiskahteli
miehelleen, kun tämä ystävällisesti lähenteli ja illoin, kun onneton
aviomies aikoi samaan sänkyyn, polkaisi Eedla jalkaa ja karjaisi:

— Tulehan siihen, tampun koira!

Rietula oli koettanut hyvitellä Eedlaa karamelli- ja rinkiläpusseilla

ja joskus saanutkin hänen kovan sydämensä pehmenemään, mutta
sitten taas tuli riivaajainen Eedlalle entistä ankarampana.

Rietula oli arvellut suutari Horttanaiselle, että mitä pitäisi tehdä

ilkeän aviovaimon ojentamiseksi. Ja Horttanainen oli siihen tietänyt
neuvon. Hän oli suositellut parhaimpana keinona selkäsaunaa tai
muurahaispesää.

— Jos et kehtaa peitota akkaasi, niin on toinenkin keino, oli suutari

selittänyt. Varustat muurahaispesän säkkiin ja kun eukkosi nukkuu
makeimpaan ilta-uneensa, pudistat säkin sisällön sänkyyn, niin jo
luonto lauhtuu. Minä olen tuon keinon koettanut ja nähnyt sen
varmasti auttavan.

Eihän Rietula tullut koettaneeksi ystävänsä hyvää neuvoa. Pistäysi

vain joka toinen ilta noutamassa makeispussin Kolmon
osuuskaupasta ja ojensi sen Eedlalle, joka pussin saatuaan virkkoi
alahuultaan venyttäen:

— Y…hyy. Kaikkeen se rahansa tuhlaa.

Mutta nyt oli tämäkin keino käynyt Rietulasta vastenmieliseksi ja

alakuloisena hän muisteli menneitä poikamiespäiviään. Ja kun kuuli,
että Iisakki oli onnellinen avioliitossaan, kirosi hän katkerasti. Taava
olisi kyllä tullut hänellekin, vaan mikä kehno lienee saanut Eedlaan
takertumaan.

Rietula lopetti lukunsa ja alkoi tuprutella savuja rätisevästä

piipustaan. Eedla kuului yhä kuorsahtelevan kamarissa. Viime
yönäkin se pahus oli hänet ajanut keskellä yötä saunaan
makaamaan. Pitäisi puhua rovastille, jos tuo tietäisi paremmat
neuvot antaa kuin Horttanainen.

Portailta kuului askeleita ja kohta astui tupaan muutamia Kolmon

miehiä. Rietula toimitteli istumaan ja tarjosi tupakkamassiaan. Mutta
miehet eivät istuneet eikä massi kelvannut yhdellekään. Rietula jäi
ihmeissään katselemaan miehiä, joiden korvallishaivenet olivat
nousseet pystyyn.

— Mitä sitä kuuluu, kysyi hän hämillään miesten

odottamattomasta jurotuksesta.

— Vielä häntä kehtaa kysellä, niinkuin ei tietäisi, jurahti joku

miehistä.

— Ka, mitä nyt?

— Etkö tuota tienne, että kanki on Kolmon osuuskaupan oven

päällä, kivahti Möttösen Eero.

Rietula oli pelkkänä kysymysmerkkinä.

— Niin aivan, älä toljota, eilen oli nimismies käynyt sulkemassa

kaupan.

— Älä!
 — Ka, kun vielä siinä… Samoin kävi meidän kaupalle kuin
Korpijoenkin, ellei vielä hullummin. Olisit, Rietula, aikanaan katsonut.

— Mikäs korpijokelaisten on yrittäessä, kun on uusi hoitajakin ja

hiljaisuudessa sopivat asiansa, mutta meidän… kun sinä, Rietula,
et…

Mutta Rietulan ylenmäärin kiusaantunut luonto kuohahti.

— Painakaa pellolle joka sorkka siitä! Perhana… vai minulle

tässä… ulos siitä!

— Mennään, mutta itse sinä saat vahingot maksaa…

— Niin, ei osuuskunta…

— Helvettiin kaikki osuuskunnat! karjasi Rietula poistuvien miesten

jälkeen.

Uutinen oli niin järkyttävä, että Rietula tunsi melkein pökertyvänsä.

Oliko hän todellakin naimapuuhissaan tullut syrjäyttäneeksi kaupan
asiat, joiden valvominen kuului hänelle? Ja vielä sellaisissa
naimapuuhissa! Jos olisi edes saanut oikean vaimon, mutta
tällaisen!

Rietula otti hattunsa ja painui ulos. Ilmaa piti saada vihasta

huohottaviin keuhkoihin.

Tyhmyri, pässinpää hän oli, saakeli soikoon, ollut näinä

kuukausina. Vaimoihminen, heittiö lutka, oli saanut hänen,
lautamiehen, pään sekoittumaan niin, että tärkeät asiat jäivät
takapajulle.
 Rietula harppaili osuuskaupalle. Hoitajaa siellä ei näkynyt tällä
kertaa. Vihtahousut vain irvistelivät Rietulalle nimikilvestä ja äijät
kiskoivat edelleen väsymättä heitä hännästä.

Rietula kirosi.

Pilkannut oli Mikkelsonkin heidän osuuskauppahommaansa, kun

oli maalannut moisen nimikilven.

Rietula otti seipään, pudotti kilven alas ja alkoi peitota sitä

voimiensa takaa. Kun nimikilpi oli säpäleinä, heitti Rietula kappaleet
pellon ojaan ja lähti puhkuen menemään.

Muutamat Korpijoen miehet olivat nauraen katselleet Rietulan

hävitystyötä.
XXV.

Rietula asteli kirves kainalossa korjaamaan raja-aitaa, joka oli

Mikkolan ja Rietulan niittyjen välillä. Rietulan karja oli särkenyt aidan
ja karjapiika oli tuonut sanan, että mennä korjaamaan.

Päivä oli illoillaan. Rastas lauleli kuusikossa, jonka keskellä niitylle

vievä karjapolku luikersi. Rietula käveli mietteissään. Hartioita painoi
jäytävä alakuloisuus. Häntä oli viime päivinä alkanut painaa kylien
väliset riidat ja hän oli alkanut tuntea sovinnon halua, vaikka ei ollut
valmis sitä vielä oikein itselleenkään myöntämään.

Mikkolan Iisakki oli sattumalta vastaan tullessa sanonut aina

jonkun ystävällisen sanan, mutta hän oli mennyt vaieten ohi.
Jälestäpäin oli se tuntunut pahalta ja vastenmieliseltäkin. Oliko
Iisakin syy hänen onneton naimiskauppansa ja osuuskaupan
rettelöt? Iisakkihan oli kaikin keinoin koettanut Eedlaa itselleen,
mutta hän oli sen riistänyt melkein väkipakolla Iisakilta. Ja eikö ollut
hänen oma syynsä, että kauppa meni nurin? Niinhän oli käynyt
Korpijoellakin, mutta siellä maksettiin hiljaisuudessa vahingot ja
jatkettiin, niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
 Rietula tunsi tällä kertaa halua sovintoon, mutta koetti painaa
tunnettaan alas. Häpeähän olisi hänen, vanhan miehen, ruveta tässä
oikein ystävyysliittoja rakentelemaan.

Rietula saapui niitylle. Siellä oli Iisakki jo aitaa korjaamassa.

Rietula koetti salaa tarkastella, näyttikö Iisakki olevan äkeissään.
Mitä vielä. Iisakki myhähteli vain ja virkkoi:

— Huonoksipa tämä aita on jo käynytkin. Eiköhän, naapuri,

pistettäisi tähän vielä uutta aitaa kesän kuluessa?

— Näkyisi sietävän, jurahti Rietula, mutta ei sanonut enempää.

— Kanna sinä puita, niin minä latelen paikoilleen, toimitteli

Iisakki… Pitäisi tästä joutua illalliselle.

Sillä on kiire akkansa luokse, mietti Rietula ja tunsi taas

katkeruuden kasvavan povessaan. Mistä hyvästä se Iisakille
semmoinen eukko ja minulle piti sattua peto, joka ei anna yölläkään
rauhaa.

Iisakki koetti virittää keskustelua, mutta se katkesi aina alkuunsa.

Kun aita oli saatu kuntoon, tarjosi Iisakki sikaarit Rietulalle ja istahti
kannolle polttelemaan.

— Huokaise nyt sinäkin, kehoitteli Iisakki. Mennään tästä sitten

yhtä matkaa.

Rietula aprikoi, istuako vai ei. Siinä olisi ollut sopiva kantokin,
mutta maa tuntui polttavan kantapäitä.

— Saunaanpa tästä pitäisi joutua, virkkoi ja, ottaen kirveen

kainaloonsa, pyörähti polulle.