Enumerative Combinatorics: Volume 2:

Second Edition Richard P. Stanley

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/enumerative-combinatorics-volume-2-second-edition-
richard-p-stanley/
C A M B R I D G E S T U D I E S I N A DVA N C E D M AT H E M AT I C S 2 0 8
Editorial Board
J. B E RTO I N, B. B O L L O B Á S , W. F U LTO N, B. K R A , I . M O E R D I J K ,
C . P R A E G E R , P. S A R NA K , B. S I M O N, B. TOTA RO

ENUMERATIVE COMBINATORICS
Volume 2
Richard Stanley’s two-volume basic introduction to enumerative combinatorics has
become the standard guide to the topic for students and experts alike. This thoroughly
revised second edition of volume two covers the composition of generating functions,
in particular the exponential formula and the Lagrange inversion formula, labelled and
unlabelled trees, algebraic, D-finite, and noncommutative generating functions, and
symmetric functions. The chapter on symmetric functions provides the only availa-
ble treatment of this subject suitable for an introductory graduate course and focusing
on combinatorics, especially the Robinson–Schensted–Knuth algorithm. An appendix
by Sergey Fomin covers some deeper aspects of symmetric functions, including jeu de
taquin and the Littlewood–Richardson rule. The exercises in the book play a vital role in
developing the material, and this second edition features over 400 exercises, including
159 new exercises on symmetric functions, all with solutions or references to solutions.

Richard P. Stanley is Emeritus Professor of Mathematics at the Massachusetts Institute

of Technology and an Arts and Sciences Distinguished Professor at the University of
Miami. He has written over 180 research articles and six books. Among Stanley’s many
distinctions are membership in the National Academy of Sciences (elected in 1995) and
the 2001 Leroy P. Steele Prize for Mathematical Exposition.
C A M B R I D G E S T U D I E S I N A DVA N C E D M AT H E M AT I C S
Editorial Board
J. B E RTO I N, B. B O L L O B Á S , W. F U LTO N, B. K R A , I . M O E R D I J K ,
C . P R A E G E R , P. S A R NA K , B. S I M O N, B. TOTA RO
All the titles listed below can be obtained from good booksellers or from Cambridge University
Press. For a complete series listing, visit www.cambridge.org/mathematics.
Already Published
171 J. Gough & J. Kupsch Quantum Fields and Processes
172 T. Ceccherini-Silberstein, F. Scarabotti & F. Tolli Discrete Harmonic Analysis
173 P. Garrett Modern Analysis of Automorphic Forms by Example, I
174 P. Garrett Modern Analysis of Automorphic Forms by Example, II
175 G. Navarro Character Theory and the McKay Conjecture
176 P. Fleig, H. P. A. Gustafsson, A. Kleinschmidt & D. Persson Eisenstein Series and
Automorphic Representations
177 E. Peterson Formal Geometry and Bordism Operators
178 A. Ogus Lectures on Logarithmic Algebraic Geometry
179 N. Nikolski Hardy Spaces
180 D.-C. Cisinski Higher Categories and Homotopical Algebra
181 A. Agrachev, D. Barilari & U. Boscain A Comprehensive Introduction to Sub-Riemannian
Geometry
182 N. Nikolski Toeplitz Matrices and Operators
183 A. Yekutieli Derived Categories
184 C. Demeter Fourier Restriction, Decoupling and Applications
185 D. Barnes & C. Roitzheim Foundations of Stable Homotopy Theory
186 V. Vasyunin & A. Volberg The Bellman Function Technique in Harmonic Analysis
187 M. Geck & G. Malle The Character Theory of Finite Groups of Lie Type
188 B. Richter Category Theory for Homotopy Theory
189 R. Willett & G. Yu Higher Index Theory
190 A. Bobrowski Generators of Markov Chains
191 D. Cao, S. Peng & S. Yan Singularly Perturbed Methods for Nonlinear Elliptic Problems
192 E. Kowalski An Introduction to Probabilistic Number Theory
193 V. Gorin Lectures on Random Lozenge Tilings
194 E. Riehl & D. Verity Elements of ∞-Category Theory
195 H. Krause Homological Theory of Representations
196 F. Durand & D. Perrin Dimension Groups and Dynamical Systems
197 A. Sheffer Polynomial Methods and Incidence Theory
198 T. Dobson, A. Malnič & D. Marušič Symmetry in Graphs
199 K. S. Kedlaya p-adic Differential Equations
200 R. L. Frank, A. Laptev & T. Weidl Schrödinger Operators:Eigenvalues and Lieb–Thirring
Inequalities
201 J. van Neerven Functional Analysis
202 A. Schmeding An Introduction to Infinite-Dimensional Differential Geometry
203 F. Cabello Sánchez & J. M. F. Castillo Homological Methods in Banach Space Theory
204 G. P. Paternain, M. Salo & G. Uhlmann Geometric Inverse Problems
205 V. Platonov, A. Rapinchuk & I. Rapinchuk Algebraic Groups and Number Theory, I (2nd
Edition)
206 D. Huybrechts The Geometry of Cubic Hypersurfaces
207 F. Maggi Optimal Mass Transport on Euclidean Spaces
208 R. P. Stanley Enumerative Combinatorics, II (2nd edition)
209 M. Kawakita Complex Algebraic Threefolds
210 D. Anderson & W. Fulton Equivariant Cohomology in Algebraic Geometry
“This is one of the great books; readable, deep and full of gems. It brings
algebraic combinatorics to life. I teach out of it and feel that if I can get my
students to ‘touch Stanley’ I have given them a gift for life.”

– Persi Diaconis, Stanford University

“It is wonderful to celebrate the completion of the second edition of Richard

Stanley’s Enumerative Combinatorics, one of the finest mathematical works
of all time. He has added nearly 200 exercises, together with their answers, to
what was already a uniquely masterful summary of a vast and beautiful theory.
When paired with the second edition of Volume 1, his two classic volumes will
surely be a timeless treasure for generations to come.”

– Donald E. Knuth, Stanford University

“An updated classic with a mesmerizing array of interconnected examples.

Through Stanley’s masterful exposition, the current and future generations of
mathematicians will learn the inherent beauty and pleasures of enumeration.”

– June Huh, Princeton University

“I have used Richard Stanley’s books on Enumerative Combinatorics numerous

times for the combinatorics classes I have taught. This new edition contains
many new exercises, which will no doubt be extremely useful for the next
generation of combinatorialists.”

– Anne Schilling, University of California, Davis

“Richard Stanley’s Enumerative Combinatorics, in two volumes, is an essen-

tial reference for researchers and graduate students in the field of enumeration.
Volume 2, newly revised, includes comprehensive coverage of composition
and inversion of generating functions, exponential and algebraic generating
functions, and symmetric functions. The treatment of symmetric functions is
especially noteworthy for its thoroughness and accessibility. Engaging prob-
lems and solutions, and detailed historical notes, add to the value of this book.
It provides an excellent introduction to the subject for beginners while also
offering advanced researchers new insights and perspectives.”

– Ira Gessel, Brandeis University

Enumerative Combinatorics
Volume 2
Second Edition

RICHARD P. STANLEY
Massachusetts Institute of Technology

With an Appendix by
SERGEY FOMIN
University of Michigan
 Shaftesbury Road, Cambridge CB2 8EA, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre,
New Delhi – 110025, India
103 Penang Road, #05–06/07, Visioncrest Commercial, Singapore 238467

Cambridge University Press is part of Cambridge University Press & Assessment,

a department of the University of Cambridge.
We share the University’s mission to contribute to society through the pursuit of
education, learning and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781009262491
DOI: 10.1017/9781009262538
© Cambridge University Press 1997, 2012
© Richard P. Stanley 2024
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press & Assessment.
First edition published by Wadsworth 1986
First Cambridge edition 1997
Second edition (Volume 1) published 2012
Printed in the United Kingdom by TJ Books Limited, Padstow Cornwall
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
A Cataloging-in-Publication data record for this book is available from the Library of
Congress.
ISBN 978-1-009-26249-1 Hardback
ISBN 978-1-009-26248-4 Paperback
Cambridge University Press & Assessment has no responsibility for the persistence
or accuracy of URLs for external or third-party internet websites referred to in this
publication and does not guarantee that any content on such websites is, or will
remain, accurate or appropriate.
to Atsuko, Kenneth, Sharon, Beth, Bennett, and Cole
 Contents

Preface to Second Edition page xiii

Preface xv
5 Trees and the Composition of Generating Functions 1
5.1 The Exponential Formula 1
5.2 Applications of the Exponential Formula 11
5.3 Enumeration of trees 23
5.4 The Lagrange inversion formula 37
5.5 Exponential structures 45
5.6 Oriented trees and the Matrix-Tree Theorem 55
Notes 66
Exercises 72
Solutions 109
6 Algebraic, D-finite, and Noncommutative Generating
Functions 174
6.1 Algebraic generating functions 174
6.2 Examples of algebraic series 184
6.3 Diagonals 194
6.4 D-finite generating functions 202
6.5 Noncommutative generating functions 211
6.6 Algebraic formal series 218
6.7 Noncommutative diagonals 225
Notes 228
Exercises 233
Solutions 271

ix
x Contents

7 Symmetric Functions 318

7.1 Symmetric functions in general 318
7.2 Partitions and their orderings 319
7.3 Monomial symmetric functions 321
7.4 Elementary symmetric functions 322
7.5 Complete homogeneous symmetric functions 326
7.6 An involution 328
7.7 Power sum symmetric functions 330
7.8 Specializations 334
7.9 A scalar product 339
7.10 The combinatorial definition of Schur functions 341
7.11 The RSK algorithm 349
7.12 Some consequences of the RSK algorithm 355
7.13 Symmetry of the RSK algorithm 358
7.14 The dual RSK algorithm 366
7.15 The classical definition of Schur functions 369
7.16 The Jacobi–Trudi identity 377
7.17 The Murnaghan–Nakayama rule 380
7.18 The characters of the symmetric group 385
7.19 Quasisymmetric functions 392
7.20 Plane partitions and the RSK algorithm 401
7.21 Plane partitions with bounded part size 407
7.22 Reverse plane partitions and the Hillman–Grassl
correspondence 415
7.23 Applications to permutation enumeration 418
7.24 Enumeration under group action 427
Notes 434
Exercises 444
Solutions 491
Supplementary Problems 574
Supplementary Solutions 626
Appendix 1 Knuth Equivalence, Jeu de Taquin, and the
Littlewood–Richardson Rule 687
A1.1 Knuth equivalence and Greene’s theorem 687
A1.2 Proofs of Theorems A1.1.1, A1.1.4 and A1.1.6 690
A1.3 Jeu de taquin 693
A1.4 The Schützenberger involution 700
A1.5 The Littlewood–Richardson Rule 703
A1.6 Variations of the Littlewood–Richardson rule 709
A1.7 Notes 712
 Contents xi

Appendix 2 The Characters of GL(n, C) 714

A2.1 Basic definitions and results 714
A2.2 Two operations on symmetric functions 720
Bibliography 725
Index 743
 Preface to Second Edition

The primary difference between this second edition and the first is the addi-
tion of 159 new problems for Chapter 7 (symmetric functions), almost all
with solutions. They appear in the Chapter 7 sections entitled “Supplementary
Exercises” and “Supplementary Solutions.” These new problems are further
evidence of the amazing fecundity of the theory of symmetric functions. Philip
Hall was well aware of the future potential of symmetric functions when he
wrote in a 1955 letter:∗

. . . whenever in mathematics you meet with partitions, you have only to turn over the
stone or lift up the bark, and you will, almost infallibly, find symmetric functions under-
neath. More precisely, if we have a class of mathematical objects which in a natural and
significant way can be placed in one-to-one correspondence with the partitions, we must
expect the internal structure of these objects and their relations to one another to involve
sooner or later . . . the algebra of symmetric functions.

With a handful of exceptions, all the new problems on symmetric functions

can be solved (in principle, at any rate) directly from the material of Chapter 7.
We do not venture into important extensions of the Chapter 7 material such as
Macdonald polynomials, k-Schur functions, LLT polynomials, cylindric Schur
functions, etc.
We have also corrected all known errors in the first edition and changed all
references to material in Volume 1 so that they conform to the second edition
of Volume 1. A few new problems have been added outside Chapter 7, as parts
of other problems (so as not to upset the problem numbering), and references
have been updated and slightly expanded. The separate list of references in
each chapter have been merged into a single list appearing just before the index.
The numbering of theorems, definitions, exercises, etc., has remained the same

∗ See mathshistory.st-andrews.ac.uk/Biographies/Hall.

xiii
xiv Preface to Second Edition

as in the first edition. However, some equation numbers and figure numbers, as
well as almost all the citation numbers, have been changed. The index has been
upgraded; in particular, every reference to a person is a separate subentry.
Innumerable persons have contributed to the new Chapter 7 problems. They
are acknowledged in the problem solutions. I would also like to thank Kaitlin
Leach at Cambridge University Press for her excellent editorial assistance and
to Suresh Kumar for his TEX support.
 Preface

This is the second (and final) volume of a graduate-level introduction to enu-

merative combinatorics. To those who have been patiently waiting twelve years
since the publication of Volume 1, I can only say that no one is more pleased
to see Volume 2 finally completed than myself. I have tried to cover what I feel
are the fundamental topics in enumerative combinatotics, and the ones that
are the most useful in applications outside of combinatorics. Though the book
is primarily intended to be a textbook for graduate students and a resource
for professional mathematicians, I hope that undergraduates and even bright
high school students will find something of interest. For instance, many of
the 66 combinatorial interpretations of Catalan numbers provided by Exer-
cise 6.19 should be accessible to undergraduates with a little knowledge of
combinatorics.
Much of the material in this book has never appeared before in textbook
form. This is especially true of the treatment of symmetric functions in Chap-
ter 7. Although the theory of symmetric functions and its connections with
combinatorics is in my opinion one of the most beautiful topics in all of math-
ematics, it is a difficult subject for beginners to learn. The superb book by
Macdonald on symmetric functions is highly algebraic and eschews the funda-
mental combinatorial tool in this subject, viz., the Robinson-Schensted-Knuth
algorithm. I hope that Chapter 7 adequately fills this gap in the mathematical
literature. Chapter 7 should be regarded as only an introduction to the theory
of symmetric functions, and not as a comprehensive treatment.
As in Volume 1 the exercises play a vital role in developing the subject. If in
reading the text the reader is left with the feeling of “what’s it good for?” and is
not satisfied with the applications presented there, then (s)he should turn to the
exercises hopefully to dispel such doubts. Thanks to the wonders of electronic
word-processing I found it much easier than for Volume 1 to assemble a wide
variety of exercises and solutions.

xv
xvi Preface

I am grateful to the many persons who have contributed in a number of

ways to the improvement of this book. Special thanks goes to Sergey Fomin
for his many suggestions related to Chapter 7, and especially for his master-
ful exposition of the difficult material of Appendix 1. Other persons who have
carefully read portions of earlier versions of the book and who have offered
valuable suggestions are Christine Bessenrodt, Francesco Brenti, Persi Diaco-
nis, Wungkum Fong, Phil Hanlon, and Michelle Wachs. Robert Becker typed
most of Chapter 5, and Tom Roby and Bonnie Friedman provided invaluable
TEX assistance. The following additional persons have made at least one sig-
nificant contribution that is not explicitly mentioned in the text, and I regret
if I have inadvertently omitted anyone else who belongs on this list: Chris-
tos Athanasiadis, Anders Björner, Mireille Bousquet-Mélou, Bradley Brock,
David Buchsbaum, Emeric Deutsch, Kimmo Eriksson, Dominique Foata, Ira
Gessel, Curtis Greene, Patricia Hersh, Martin Isaacs, Benjamin Joseph, Martin
Klazar, Donald Knuth, Darla Kremer, Peter Littelmann, Valery Liskovets, Ian
Macdonald, Alexander Mednykh, Thomas Müller, Andrew Odlyzko, Alexan-
der Postnikov, Robert Proctor, Douglas Rogers, Lou Shapiro, Rodica Simion,
Mark Skandera, Louis Solomon, Dennis Stanton, Robert Sulanke, Sheila
Sundaram, Jean-Yves Thibon, and Andrei Zelevinsky.
 5

Trees and the Composition of Generating

Functions

5.1 The Exponential Formula

If F(x) and G(x) are formal power series with G(0) = 0, then we have seen
(after Proposition 1.1.9) that the composition F(G(x)) is a well-defined formal
power series. In this chapter we will investigate the combinatorial ramifications
of power series composition. In this section we will be concerned with the case
where F(x) and G(x) are exponential generating functions, and especially the
case F(x) = ex .
Let us first consider the combinatorial significance of the product F(x)G(x)
of two exponential generating functions

X xn
F(x) = f (n) ,
n!
n≥0
X xn
G(x) = g(n) .
n!
n≥0

Throughout this chapter K denotes a field of characteristic 0 (such as C

with some indeterminates adjoined). We also denote by Ef (x) the exponential
generating function of the function f : N → K, that is,

X xn
Ef (x) = f (n) .
n!
n≥0

5.1.1 Proposition. Given functions f , g : N → K, define a new function h :

N → K by the rule
X
h(#X ) = f (#S)g(#T), (5.1)
(S,T)

1
2 Trees and the Composition of Generating Functions

where X is a finite set, and where (S,T) ranges over all weak ordered partitions
of X into two blocks, that is, S ∩ T = ∅ and S ∪ T = X . Then
Eh (x) = Ef (x)Eg (x). (5.2)

Proof. Let #X = n. There are (nk ) pairs (S, T) with #S = k and #T = n − k, so

n  
X n
h(n) = f (k)g(n − k).
k
k=0
From this equation (5.2) follows.
One could also prove Proposition 5.1.1 by using Theorem 3.18.41 applied to
the binomial poset B of Example 3.18.3.
We have stated Proposition 5.1.1 in terms of a certain relationship (5.1)
among functions f , g and h, but it is important to understand its combinato-
rial significance. Suppose we have two types of structures, say α and β, which
can be put on a finite set X . We assume that the allowed structures depend only
on the cardinality of X . A new “combined” type of structure, denoted α ∪ β,
can be put on X by placing structures of type α and β on subsets S and T,
respectively, of X such that S ∪ T = X , S ∩ T = ∅. If f (k) (respectively g(k))
are the number of possible structures on a k-set of type α (respectively, β),
then the right-hand side of (5.1) counts the number of structures of type α ∪ β
on X . More generally, we can assign a weight w(0) to any structure 0 of type
α or β. A combined structure of type α ∪ β is defined to have weight equal
to the product of the weights of each part. If f (k) and g(k) denote the sum of
the weights of all structures on a k-set of types α and β, respectively, then the
right-hand side of (5.1) counts the sum of the weights of all structures of type
α ∪ β on X .

5.1.2 Example. Given an n-element set X , let h(n) be the number of ways to
split X into two subsets S and T with S ∪T = X , S ∩T = ∅; and then to linearly
order the elements of S and to choose a subset of T. There are f (k) = k! ways
to linearly order a k-element set, and g(k) = 2k ways to choose a subset of a
k-element set. Hence
  
X xn X xn X xn
n
h(n) =  n!   2 
n! n! n!
n≥0 n≥0 n≥0

e2x
= .
1−x
1 All references to Volume 1 are to the second edition.
 5.1 The Exponential Formula 3

Proposition 5.1.1 can be iterated to yield the following result.

5.1.3 Proposition. Fix k ∈ P and functions f1 , f2 , . . . , fk : N → K. Define a

new function h : N → K by
X
h(#S) = f1 (#T1 )f2 (#T2 ) · · · fk (#Tk ),

where (T1 , . . . , Tk ) ranges over all weak ordered partitions of S into k blocks,
that is, T1 , . . . , Tk are subsets of S satisfying: (i) Ti ∩ Tj = ∅ if i 6= j, and (ii)
T1 ∪ · · · ∪ Tk = S. Then
k
Y
Eh (x) = Efi (x).
i=1

We are now able to give the main result of this section, which explains
the combinatorial significance of the composition of exponential generating
functions.

5.1.4 Theorem (the Compositional Formula). Given functions f : P → K

and g : N → K with g(0) = 1, define a new function h : N → K by
X
h(#S) = f (#B1 )f (#B2 ) · · · f (#Bk )g(k), #S > 0,
π={B1 ,...,Bk }∈5(S)
h(0) = 1,
where the sum ranges over all partitions (as defined in Section 1.9) π =
{B1 , . . . , Bk } of the finite set S. Then

Eh (x) = Eg (Ef (x)).

P xn
(Here Ef (x) = n≥1 f (n) n! , since f is only defined on positive integers.)

Proof. Suppose #S = n, and let hk (n) denote the right-hand side of (5.3) for
fixed k. Since B1 , . . . , Bk are nonempty they are all distinct, so there are k! ways
of linearly ordering them. Thus by Proposition 5.1.3,
g(k)
Ehk (x) = Ef (x)k . (5.3)
k!
Summing (5.3) over all k ≥ 1 yields the desired result.

Theorem 5.1.4 has the following combinatorial significance. Many struc-

tures on a set, such as graphs or posets, may be regarded as disjoint unions
of their connected components. In addition, some additional structure may be
placed on the components themselves, for example, the components could be
linearly ordered. If there are f ( j) connected structures on a j-set and g(k) ways
4 Trees and the Composition of Generating Functions

6 3 4 2 8

Figure 5.1 A circular arrangement of lines

to place an additional structure on k components, then h(n) is the total num-

ber of structures on an n-set. There is an obvious generalization to weighted
structures, such as was discussed after Proposition 5.1.1.
The following example should help to elucidate the combinatorial meaning
of Theorem 5.1.4; more substantial applications are given in Section 5.2.

5.1.5 Example. Let h(n) be the number of ways for n persons to form into
nonempty lines, and then to arrange these lines in a circular order. Figure 5.1
shows one such arrangement of nine persons. There are f ( j) = j! ways to
linearly order j persons, and g(k) = (k − 1)! ways to circularly order k ≥ 1
lines. Thus
X xn x
Ef (x) = n! = ,
n! 1−x
n≥1

X xn
Eg (x) = 1 + (n − 1)! = 1 + log(1 − x)−1 ,
n!
n≥1
so
Eh (x) = Eg (Ef (x))

 −1
x
= 1 + log 1 −
1−x

= 1 + log(1 − 2x)−1 − log(1 − x)−1

X xn
= 1+ (2n − 1)(n − 1)! ,
n!
n≥1

whence h(n) = (2n− 1)(n − 1)!. Naturally such a simple answer demands a
simple combinatorial proof. Namely, arrange the n persons in a circle in (n−1)!
 5.1 The Exponential Formula 5

6 4

3 2

1 8

Figure 5.2 An equivalent form of Figure 5.1

ways. In each of the n spaces between two persons, either do or do not draw a
bar, except that at least one bar must be drawn. There are thus 2n − 1 choices
for the bars. Between two consecutive bars (or a bar and itself if there is only
one bar) read the persons in clockwise order to obtain their order in line. See
Figure 5.2 for this method of representing Figure 5.1.

The most common use of Theorem 5.1.4 is the case where g(k) = 1
for all k. In combinatorial terms, a structure is put together from “con-
nected” components, but no additional structure is placed on the components
themselves.

5.1.6 Corollary (the Exponential Formula). Given a function f : P → K,

define a new function h : N → K by

X
h(#S) = f (#B1 )f (#B2 ) · · · f (#Bk ), #S > 0, (5.4)
π={B1 ,...,Bk }∈5(S)
h(0) = 1.

Then
Eh (x) = exp Ef (x). (5.5)

Let us say a brief word about the computational aspects of equation (5.5).
If the function f (n) is given, then one can use (5.4) to compute h(n). However,
there is a much more efficient way to compute h(n) from f (n) (and conversely).

5.1.7 Proposition. Let f : P → K and h : N → K be related by Eh (x) =

exp Ef (x) (so in particular h(0) = 1). Then we have for n ≥ 0 the recurrences
6 Trees and the Composition of Generating Functions

n  
X n
h(n + 1) = h(k)f (n + 1 − k), (5.6)
k
k=0

n  
X n
f (n + 1) = h(n + 1) − h(k)f (n + 1 − k). (5.7)
k
k=1

Proof. Differentiate Eh (x) = exp Ef (x) to obtain

Eh0 (x) = Ef0 (x)Eh (x). (5.8)

Now equate coefficients of xn /n! on both sides of (5.8) to obtain (5.6). (It
is also easy to give a combinatorial proof of (5.6).) Equation (5.7) is just a
rearrangement of (5.6).

The compositional and exponential formulas are concerned with structures

on a set S obtained by choosing a partition of S and then imposing some “con-
nected” structure on each block. In some situations it is more natural to choose
a permutation of S and then impose a “connected” structure on each cycle.
These two situations are clearly equivalent, since a permutation is nothing more
than a partition with a cyclic ordering of each block. However, permutations
arise often enough to warrant a separate statement. Recall that S(S) denotes
the set (or group) of all permutations of the set S.

5.1.8 Corollary (the Compositional Formula, permutation version). Given

functions f : P → K and g : N → K with g(0) = 1, define a new function
h : P → K by
X
h(#S) = f (#C1 )f (#C2 ) · · · f (#Ck )g(k), #S > 0, (5.9)
π∈S(S)
h(0) = 1,

where C1 , C2 , . . . , Ck are the cycles in the disjoint cycle decomposition of π.

Then
 
X x n
Eh (x) = Eg  f (n)  .
n
n≥1

Proof. Since there are (j − 1)! ways to cyclically order a j-set, equation (5.9)
may be written
X
h(#S) = [(#B1 − 1)!f (#B1 )] · · · [(#Bk − 1)!f (#Bk )]g(k),
π={B1 ,...,Bk }∈5(S)
 5.1 The Exponential Formula 7

so by Theorem 5.1.4,
 
X xn
Eh (x) = Eg  (n − 1)!f (n) 
n!
n≥1
 
. X xn
= Eg  f (n) 
n
n≥1

5.1.9 Corollary (the Exponential Formula, permutation version). Given a

function f : P → K, define a new function h : N → K by
X
h(#S) = f (#C1 )f (#C2 ) · · · f (#Ck ), #S > 0,
π∈S(S)
h(0) = 1,

where the notation is the same as in Corollary 5.1.8. Then

X xn
Eh (x) = exp f (n) .
n
n≥1

In Chapter 3.18 (see Example 3.18.3(b)) we related addition and multiplica-

tion of exponential generating functions to the incidence algebra of the lattice
of finite subsets of N. There is a similar relation between composition of expo-
nential generating functions and the incidence algebra of the lattice 5n of
partitions of [n] (or any n-set). More precisely, we need to consider simulta-
neously all 5n for n ∈ P. Recall from Section 3.10 that if σ ≤ π in 5n , then
we have a natural decomposition
a a
[σ , π] ∼
= 511 × 522 × · · · × 5ann , (5.10)

ai . Let 5 = (51 , 52 , . . . ). For each n ∈ P,

P P
where |σ | = iai and |π| =
let fn ∈ I(5n , K), the incidence algebra of 5n . Suppose that the sequence f =
( f1 , f2 , . . . ) satisfies the following property: There is a function (also denoted
f ) f : P → K such that if σ ≤ π in 5n and [σ , π] satisfies (5.10), then

fn (σ , π) = f (1)a1 f (2)a2 · · · f (n)an . (5.11)

We then call f a multiplicative function on 5.

For instance, if ζn is the zeta function of 5n , then ζ = (ζ1 , ζ2 , . . . ) is mul-
tiplicative with ζ (n) = 1 for all n ∈ P. If µn is the Möbius function of 5n ,
then by Proposition 3.8.2 and equation (3.37) we see that µ = (µ1 , µ2 , . . . ) is
multiplicative with µ(n) = (−1)n−1 (n − 1)!.
8 Trees and the Composition of Generating Functions

Let f = ( f1 , f2 , . . . ) and g = (g1 , g2 , . . . ), where fn , gn ∈ I(5n , K). We can

define the convolution fg = (( fg)1 , ( fg)2 , . . . ) by

( fg)n = fn gn (convolution in I(5n , K)). (5.12)

5.1.10 Lemma. If f and g are multiplicative on 5, then so is fg.

Proof. Let P and Q be locally finite posets, and let u ∈ I(P, K), v ∈ I(Q, K).
Define u × v ∈ I(P × Q, K) by

u × v((x, x0 ), (y, y0 )) = u(x, y)v(x0 , y0 ).

Then a straightforward argument as in the proof of Proposition 3.8.2 shows

that (u × v)(u0 × v0 ) = uu0 × vv0 . Thus from (5.10) we have

( fg)n (σ , π) = f1 g1 (0̂, 1̂)a1 · · · fn gn (0̂, 1̂)an

= fg(1)a1 · · · fg(n)an .

It follows from Lemma 5.1.10 that the set M(5) = M(5, K) of multipli-
cative functions on 5 forms a semigroup under convolution. In fact, M(5)
is even a monoid (= semigroup with identity), since the identity function
δ = (δ1 , δ2 , . . . ) is multiplicative with δ(n) = δ1n . (CAVEAT: M(5) is not
closed under addition!)

5.1.11 Theorem. Define a map φ : M(5) → xK[[x]] (the monoid of power

series with zero constant term under composition) by

X xn
φ( f ) = Ef (x) = f (n) .
n!
n≥1

Then φ is an anti-isomorphism of monoids, that is, φ is a bijection and

φ( fg) = Eg (Ef (x)).

Proof. Clearly φ is a bijection. Since fg is multiplicative by Lemma 5.1.10, it

suffices to show that
X xn
fg(n) = Eg (Ef (x)).
n!
n≥1
 5.1 The Exponential Formula 9

By definition of fg(n), we have in I(5n , K)

X
fg(n) = fn (0̂, π)gn (π, 1̂)
π={B1 ,...,Bk }∈5n
X
= f (#B1 ) · · · f (#Bk )g(k). (5.13)
π

Since (5.13) agrees with (5.3), the proof follows from Theorem 5.1.4.
The next result follows from Theorem 5.1.11 in the same way that Prop-
osition 3.18.5 follows from Theorem 3.18.4 (using Proposition 5.4.1), so the
proof is omitted. (A direct proof avoiding Theorem 5.1.11 can also be given.)
If f = ( f1 , f2 , . . . ) where fn ∈ I(5n , K) and each fn−1 exists in I(5n , K), then
we write f −1 = ( f1−1 , f2−1 , . . . ).

5.1.12 Proposition. Suppose f is multiplicative and f −1 exists. Then f −1 is

multiplicative.

5.1.13 Example. Let ζ , δ, µ ∈ M(5) have the same meanings as above, so

ζ µ = µζ = δ. Now
X xn
Eζ (x) = = ex − 1
n!
n≥1

Eδ (x) = x,
so by Theorem 5.1.11
[exp Eµ (x)] − 1 = x

⇒ Eµ (x) = log(1 + x)
X xn
= (−1)n−1 (n − 1)!
n!
n≥1
⇒ µ(n) = (−1)n−1 (n − 1)!.
Thus we have another derivation of the Möbius function of 5n (equa-
tion (3.37)).

5.1.14 Example. Let h(n) be the number of ways to partition the set [n], and
then partition each block into blocks of odd cardinality. We are asking for the
number of chains 0̂ ≤ π ≤ σ ≤ 1̂ in 5n such that all block sizes of π are odd.
Define f ∈ M(5) by

1, n odd
f (n) =
0, n even.
10 Trees and the Composition of Generating Functions

Then clearly h = f ζ 2 , so by Theorem 5.1.11,

Eh (x) = Eζ (Eζ (Ef (x)))

  
X x2n+1 
= exp exp − 1 − 1
(2n + 1)!
n≥0
sinh x
= exp(e − 1) − 1.

We have discussed in this section the combinatorial significance of multiply-

ing and composing exponential generating functions. Three further operations
are important to understand combinatorially: addition, multiplication by x
(really a special case of arbitrary multiplication, but of special significance),
and differentiation.

5.1.15 Proposition. Let S be a finite set. Given functions f , g : N → K, define

new functions h1 , h2 , h3 , and h4 as follows:

h1 (#S) = f (#S) + g(#S) (5.14)

h2 (#S) = (#S)f (#T), where #T = #S − 1 (5.15)
h3 (#S) = f (#T), where #T = #S + 1 (5.16)
h4 (#S) = (#S)f (#S). (5.17)

Then

Eh1 (x) = Ef (x) + Eg (x) (5.18)

Eh2 (x) = xEf (x) (5.19)
Eh3 (x) = Ef0 (x) (5.20)
Eh4 (x) = xEf0 (x). (5.21)

Proof. Easy.

Equation (5.14) corresponds to a choice of two structures to place on S, one

enumerated by f and one by g. In equation (5.15), we “root” a vertex v of S
(i.e., we choose a distinguished vertex v, often called the root) and then place a
structure on the remaining vertices T = S − {x}. Equation (5.16) corresponds
to adjoining an extra element to S and then placing a structure enumerated by
f . Finally in equation (5.17) we are simply placing a structure on S and rooting
a vertex.
As we will see in subsequent sections, many structures have a recursive
nature by which we can obtain from the results of this section functional equa-
tions or differential equations for the corresponding exponential generating
 5.2 Applications of the Exponential Formula 11

function. Let us illustrate these ideas here by interpreting combinatorially the

formula Eh0 (x) = Ef0 (x)Eh (x) of equation (5.8). The left-hand side corresponds
to the following construction: take a (finite) set S, adjoin a new element t, and
then place on S ∪ {t} a structure enumerated by h (or “h-structure”). The right-
hand side says: choose a subset T of S, adjoin an element t to T, place on T ∪{t}
an f -structure, and place on S − T an h-structure. Clearly if h and f are related
by (5.4) (so that h-structures are unique disjoint unions of f -structures) then
the combinatorial interpretations of Eh0 (x) and Ef0 (x)Eh (x) are equivalent.

5.2 Applications of the Exponential Formula

The most straightforward applications of Corollary 5.1.6 concern structures
which have an obvious decomposition into “connected components.”

5.2.1 Example. The number of graphs (without loops
or multiple edges) on
an n-element vertex set S is clearly 2(2) . (Each of the n2 pairs of vertices may
n

or may not be joined by an edge.) Let c(#S) = c(n) be the number of connected
graphs on the vertex set S. Since a graph on S is obtained by choosing a parti-
tion π of S and then placing a connected graph on each block of π, we see that
equation (5.5) holds for h(n) = 2(2) and f (n) = c(n). Hence by Corollary 5.1.6,
n

X n xn
Eh (x) = 2(2)
n!
n≥0
= exp Ec (x)
X xn
= exp c(n) .
n!
n≥1

Equivalently,
xn X n xn
2(2) .
X
c(n) = log (5.22)
n! n!
n≥1 n≥0

Note that the generating functions Eh (x) and Ec (x) have zero radius of
convergence; nevertheless, they still have combinatorial meaning.
Of course there is nothing special about graphs in the above example. If, for
instance, h(n) is the number of posets (or digraphs, topologies, triangle-free
graphs, . . . ) on an n-set and c(n) is the number of connected posets (digraphs,
topologies, triangle-free graphs, . . . ) on an n-set, then the fundamental rela-
tion Eh (x) = exp Ec (x) continues to hold. In some cases (such as graphs
and digraphs) we have an explicit formula for h(n), but this is an incidental
“bonus.”
12 Trees and the Composition of Generating Functions

5.2.2 Example. Suppose we are interested in not just the number of connected
graphs on an n-element vertex set, but rather the number of such graphs with
exactly k components. Let ck (n) denote this number, and define
XX xn
F(x, t) = ck (n)tk . (5.23)
n!
n≥0 k≥0

There are two ways to obtain this generating function from Theorem 5.1.4 and
Corollary 5.1.6. We can either set f (n) = c(n) and g(k) = tk in (3), or set
f (n) = c(n)t in (5.5). In either case we have
X
h(n) = ck (n)tk .
k≥0

Thus
X xn
F(x, t) = exp t c(n)
n!
 n≥1 t
X n xn
=  2(2)  .
n!
n≥0

Again the same reasoning works equally as well for posets, digraphs, topolo-
gies, . . . In general, if Eh (x) is the exponential generating function for the total
number of structures on an n-set (where of course each structure is a unique
disjoint union of connected components), then Eh (x)t also keeps track of the
number of components, as in (5.23). Equivalently, if h(n) is the number of
structures on an n-set and ck (n) the number with k components, then
X
tk Eck (x) = Eh (x)t
k≥0
= exp tEc1 (x)
X Ec (x)k
= tk 1 , (5.24)
k!
k≥0
so
1 1
Eck (x) = Ec1 (x)k = (log Eh (x))k ,
k! k!
where we set ck (0) = δ0k and h(0) = 1. In particular, if h(n) = n! (the number
of permutations of an n-set) then Eh (x) = (1 − x)−1 while ck (n) = c(n, k), the
number of permutations of an n-set with k cycles. In other words, c(n, k) is a
signless Stirling number of the first kind (see Chapter 1.3); and we get
X xn 1 h ik
c(n, k) = log(1 − x)−1 . (5.25)
n! k!
n≥0
 5.2 Applications of the Exponential Formula 13

Let us give one further “direct” application, concocted for the elegance of the
final answer.

5.2.3 Example. Suppose we have a room of n children. The children gather

into circles by holding hands, and one child stands in the center of each circle.
A circle may consist of as few as one child (clasping his or her hands), but
each circle must contain a child inside it. In how many ways can this be done?
Let this number be h(n). An allowed arrangement of children is obtained by
choosing a partition of the children, choosing a child c from each block B to
be in the center of the circle, and arranging the other children in the block B in
a circle about c. If #B = i ≥ 2, then there are i · (i − 2)! ways to do this, and no
ways if i = 1. Hence (setting h(0) = 1),
X xi
Eh (x) = exp i · (i − 2)!
i!
i≥2
X xi
= exp x
i
i≥1
= exp x log(1 − x)−1
= (1 − x)−x .

Similarly, if ck (n) denotes the number of arrangements of n children with

exactly k circles, then
XX xn
ck (n)tk = (1 − x)−xt .
n!
n≥0 k≥0

We next consider some problems concerned with successively partitioning

the blocks of a partition.

5.2.4 Example. Let B(n) = B1 (n) denote the nth Bell number, that is, B(n) =
#5n (Chapter 1.9). Setting each f (i) = 1 in (5.4), we obtain
X xn
EB (x) = B(n) = exp(ex − 1).
n!
n≥0

(See equation (1.94f).) Now let B2 (n) be the number of ways to partition an n-
set S, and then partition each block. Equivalently, B2 (n) is the number of chains
0̂ ≤ π1 ≤ π2 ≤ 1̂ in 5n . Putting each f (i) = B(i) in (5.4), or equivalently using
Theorem 5.1.11 to compute φ(ζ 3 ), we obtain
X xn
B2 (n) = exp[exp(ex − 1) − 1].
n!
n≥0
Another random document with
no related content on Scribd:
kokemusta näissä asioissa, niin ei hän ollut mitään heidän
puheistaan välittänyt. Ne olivat häntä melkein kuin iljettäneet. Hän oli
pitänyt tyttöjä ja heitä koskevia asioita tuollaisina turhanpäiväisinä,
joita ei kannata miettiä.

Vaikka tytöt hänestä tuntuivatkin vastenmielisiltä toisinaan, niin

huomasi hän kuitenkin olevansa halukas saamaan heistä selvää.
Hän tunsi monesti olevansa hyvinkin utelias. Olivathan he hänen
mielestään tuollaisia mukavia kapineita, toisinaan miellyttäviä ja niin
pehmeitä. Se hänestä tuntui hyvin sopivalta määrittelyltä tytöille. Tuo
heidän pehmeytensä kaikessa, kävelyssä, työssä, naurussa ja
puheessa häntä kiihoitti ja vieroitti.

Ei hän keneenkään heistä ollut erityisesti mieltynyt. Kaikki he olivat

tuntuneet samallaisilta. Moni tyttö oli kyllä häneen mieltynyt ja
koettanut saada häntä pauloihinsa hänen ymmärtämättä tarkoitusta.
Mutta kun tuollaisen viettelijän peli alkoi erota toisten tyttöjen
käytöksestä häntä kohtaan, niin teki hän jyrkän eron viettelijän
kanssa. Sulkeutui kuoreensa, että tyttö huomasi selvästi hänen
karttavan häntä. Kun vaan suhde jonkunkaan kanssa kävi
hiukankaan kahdenkeskiseksi, niin oli hän niin arka, että tuon
suhteen täytyi loppua.

Tämän tähden pidettiinkin häntä tuollaisena jöröjukkana, joka

tytöistä ei mitään osaa välittää. Ja siinä luulossa hän itsekin olisi
tahtonut olla ja koetti sitä puolta itsessään kehittää ja niin elää, että
se selvästi nähtäisiin. Tämän hän teki pelosta, ettei sisintään muille
paljastaisi.

Tuo tyttöpelko ei tuottanut hänelle mitään tuskia, koska hän

likemmin, tähän asti, ei ollut keneenkään heistä kiintynyt.
 Mutta nyt tuli tuo uusi piika, tuo Anna, johon hän tunsi
erikoisempaa kiintymystä kuin muihin tyttöihin ja samalla myöskin
suurempaa vastenmielisyyttä, joka johtui siitä, että hän
vaistomaisesti tunsi hänen omistavan naisten yhteiset ominaisuudet,
tuon pehmeyden ja erilaisuuden kaikessa, joka heille on ominaista.
Hän tarkasteli ja tutki tyttöä salaa ja tuossa tytössä paljastui hänelle
nainen, hänen naisensa, koska hän mieltyi tuohon enemmän kuin
keneenkään toiseen.

Nyt hän tunsi omasta kokemuksestaan mitä rakkaus on; sillä

tuollaista se mahtanee olla, joka aina panee samasta tytöstä
miettimään, joka tekee mielen niin kumman levottomaksi tuon
tähden, että jospa tuo toinen ei mitään välittäisikään. Tuo toinen,
kummallinen, kiehtova, ärsyttävä ja joka on erilainen sielultaan ja
ruumiiltaan kuin hän. Näin kehittyi tuo tunne hiljalleen, kunnes hän
lopulta huomasi, ettei hän tuolta tytöltä tämän maailman läpi voisi
vaeltaa. Ja alun tuolle huomiolle antoi Annan ensi ilta Kankaan
talossa, hänen nauravat silmänsä, väreilevät poskensa, lyhyet
hameensa ja sievät jalat, ne jokainen erikseen ja kaikki yhdessä. Se
oli sellaista sekamelskaa.

Tuo häntä suututti, kun hän oli niin arka, ettei uskaltanut tuota
tunnettaan tytölle selvästi näyttää, sanomisesta puhettakaan.

Mutta monesti sattui niin, kun hän oli hevosille kaivosta vettä
noutamassa, että tyttökin sattui olemaan kaivon kannella, toisinaan
lehmille vettä vinttaamassa, toisinaan sisälle noutamassa. Silloin hän
otti tytön kädestä kaivon salon ja täytti tytön ämpärinkin. Silloinkin,
sellaisissa tilaisuuksissa, olisi sopinut puhua tytölle asiat selväksi,
mutta kun ei uskaltanut.
 Ei hän tuota miksikään huomannut, kun nuo veden noutoretket
rupesivat sattumaan niin ihmeen useasti heillä yhtä aikaa. Melkein
vaikkapa milloin Kalle kaivolle tuli, niin siellä oli tyttökin, tai jos ei ollut
niin sattui tulemaan. Jos hän tuon huomasi, niin ei uskaltanut
kuitenkaan ajatella, että tyttökin haluaisi samaa kuin hänkin, olla
yhdessä kaivolla, sisällä ja kaikkialla. Ettäkö tyttökin tuntisi tuollaista!

Ei hänellä tahtonut puhe riittää tytön seurassa kahdenkesken.

Tyttö kyllä pärpätti hänenkin edestä, etteivät nuo sattuman suomat
hetket aivan lyhyiksi jääneet.

Pitkän aikaa sattui tuollaisia yhteisiä vesiretkiä. Ainahan niitä

sattuu kun samassa talossa asutaan.

Mutta kun Kalle näytti, vaikka mitä olisi sattunut, niin

saamattomalta tytöstä, niin rupesi tämäkin miettimään, että ei poika
hänestä ehkä välitäkään. Jonkun aikaa oli hän välinpitämättömänä ja
oli jo vähällä heittää kaiken sikseen. Mutta kun se rakkaus iskee
ihmiseen, vaikkapa tyttöönkin, niin eihän se annakaan tehdä mitä
aikoo ja ajattelee, vaan se teettää mitä tahtoo, useinkin toisin päin
kuin miten on aikonut tehdä. Ja niin sattui yhä edelleen heidän tiensä
toisiaan leikkaamaan.

Monesti päätti Kalle ilmaista asiansa Annalle, mutta ei vaan

uskaltanut. Hän kuvitteli edeltä päin niinkuin kaikki rakkauden tautia
sairastavat, miten hän tuolla ratkaisevalla hetkellä menettelee, mitä
hän sanoo ja mitä hän tekee. Mutta kun tuo ratkaiseva hetki tuli,
josta tyttö ja hän yhteisesti huolen pitivät, niin silloin loppuikin
häneltä rakkaus. Ennen olisi hän karhua vastaan sulin käsin käynyt
ennenkuin tytölle olisi aikeistaan puhunut tai ennenkuin tyttöä olisi
sylissään pitänyt.
 Oli maaliskuu kulumassa.

Kallelle oli alkanut ilmaantua navettaan asiaa hyvin tiheään. Hän

tarvitsi sieltä lämmintä vettä, tehdäkseen appeita hevosille. Ja jos
sattui navetassa jotain särkymään, lehmäin partta tai muuta, niin
kyllä Kalle mielellään lähti navettaan. Tiheään tarvitseekin navetassa
käydä sellaisessa talossa, jossa yli viidenkymmenenkin lehmää on
navetassa. Joka päivä siellä jotakin särkyy. Isäntä niistä oli saanut
huolen pitää tähän asti, mutta nyt ei hänen tarvinnut, sillä
pienimmänkin tarpeen piti Kalle silmällä, että vaan pääsisi sinne. Sitä
mukaa kun Kallen navetassa käynti tiheni harvenivat yhteiset
vesiretket. Ennen oli etupäässä tyttö pitänyt huolen noista yhteisistä
retkistä, mutta nyt olivat osat vaihtuneet. Tottumuksen mukanahan
rohkeus kasvaa karhuntappajallakin ja niinhän suunnilleen se on
tytön pyydystäjälläkin.

Niin, oli maaliskuu kulumassa. Sehän se on kuukausi, joka antaa

aavistuksen kesän tulosta. Silloinhan hanget kovettaa yön aikana
pureva pakkanen, jonka päiviksi täytyy paeta kirkkaan auringon
loistetta. Silloinhan illat ovat kuulakkaan kirkkaat, silloinhan aurinko
talven jälkeen ei tahdo malttaa iltasillakaan piiloon mennä ja jos
meneekin, niin heittää jälkeensä kajastuksen, joka ei tunnu olevan
valoa eikä pimeää, mutta jolloin kuitenkin näkee selvästi kauas
vanhat, harmajat, ilmansyömät rakennukset ja yksinpä niiden seinän
raotkin. Silloinhan, sellaisena iltana, raikkaasti kaikuvat kirveen iskut
talojen kartanoilta, kun miehet seinän vieressä aidaksia halkovat.

— Tulkaa karsinaa korjaamaan, että vasikka saadaan sinne! kävi

kerran tällaisena maaliskuun iltana Anna pirtin ovelta huutamassa.

— Minä tulen, vastasi isäntä.

 — Kyllä minä menen, sanoi Kalle, joka ikkunan pielessä luki.
Rengit ja Väinö olivat tallissa, piiat navetassa, ainoastaan isäntä ja
emäntä olivat Kallen kanssa pirtissä. Huutolaismuori nukkui.

— Mene sitten, tuumi isäntä.

Kalle lähti juoksujalassa, kaapaten ovenpäältä kohosta kirveen

mennessään. Isäntä katsoi ikkunasta ja näki Annan maaliskuun illan
hämärtyessä juoksevan jo likellä navetan ovea.

— Oletko noista mitään huomannut? kysyi isänsä emännältä.

— Tuonhan nyt huomaa sokeakin, virkkoi nauraen emäntä

keittäessään lieden luona.

— Tuosta minä tässä yhtenä päivänä pääsin perille, kun poika on

ruvennut palostamaan tuonne navettaan. Eihän tuota ennen
ajamallakaan tahtonut tuonne saada, puheli isäntä piippua imien.

— Mitä arvelet, sopivatkohan nuo pariksi? Se siinä kuitenkin

lopulta tulee, puhui naurussa suin emäntä.

— Miksei. Onhan meillä talo, jossa ihmisiä tarvitaan. Eihän tuo

Anna ole rikas. Olisihan noita rikkaampiakin; mutta reipas tyttö se
on. Kunhan vaan saisi Kallen vietellyksi niin pitkälle, että tuosta
jotain tulisi. Pitäneekö tuota ruveta auttamaan.

— Älä tee sitä! Anna noiden keskenään asiansa hoitaa. Kyllä siitä
tosi tulee. Anna on ylpeä, jos hän kuulee jotain, niin se pian siihen
jää. Saahan niistä pari tulla, kun kumpikin näyttävät sitä tahtovan.
Odotetaan! Onhan tuota niin mukava syrjästä katsoa, jutteli emäntä.
 — Niin, kyllähän Annakin osaa huolen siitä pitää, että saapi Kallen
kosimaan, vaikka itse sen alkuun panisi — — —

— Joko taasen, nauroi emäntä.

Navettaan mennessään mietti Kalle: nyt sen täytyy tapahtua.

Eihän tuo nyt päälle tulle, vaikka sanookin.

Navetassa oli Anna ja toinen piika. Anna piteli vasikkaa, jota eri
karsinassa pidettiin ruokkimista varten. Kun Kalle tuli kirves kädessä
heidän luo, sanoi toinen tyttö:

— Kyllä kait te kahdenkin saatte sen karsinaan. Minä lähden

juottamaan lehmiä.

— Mene vaan! Kyllä me toimeen tullaan, sanoi Anna ja katsoi

nauraen
Kalleen.

Kalle korjasi karsinaa. Kun se oli juuri valmistumassa, niin mietti

hän: nyt jos ei, niin ei milloinkaan. Mutta ei vaan löytänyt sopivia
sanoja miten alottaisi. Tyttö oli siinä vieressä kädet vasikan kaulan
ympäri. Kyllä olet sievä, voi sentään, puheli hän vasikalle.

Helkkari, kun olisin vasikkana, mietti Kalle. Häntä ihan puistatti,

kuvitellessaan miltä tuntuisi, kun tyttö noin kaulasta puristaisi.

Karsina tuli valmiiksi ja yhdessä nostivat he vasikan karsinaan.

Mutta
Kalle hidasteli.

— Mitä sinä katsot ja mietit, kun et nosta? kysyi tyttö.

 — Sinua, sai Kalle kuiskatuksi.

Tyttö lehahti punaseksi. Nyt hän tunsi tuon kauvan odotetun asian
tulevan.

— Sonni pääsi irti! kuului huuto navetan toisesta päästä.

Silloin lähti tyttö juoksemaan sinne.

Siihen jäi Kalle karsinan viereen. Mikä juutas sen nyt pani irti
repimään, mietti hän harmistuneena. Hän lähti kanssa tuonne
toiseen päähän navettaa. Hän korjasi perän, jolla sonni oli ollut kiinni
ja kun tuo otus ei tahtonut rauhassa pysyä, mätki hän kirvesvarrella
sitä pitkin selkää.

— Älä nyt Jussi parkaa! säälittelivät tytöt.

— Lempoako se siinä riuhtoo! ärjäsi Kalle ja löi taasen.

Sonni saatiin kytketyksi.

Pahalla tuulella tuli Kalle pirttiin. Hän huomasi kuinka isä iski äidille
silmää. Hän arvasi, että hänestä he tuohon aihetta saivat. Mutta ei
ymmärtänyt minkä vuoksi. Petoako he nauravat, mietti hän
kiukustuneena.

— Sonni pääsi irti, sanoi hän jotain sanoakseen, ja samassa

tulivat miehet tallista sisälle.
III.

Pakojoen kylässä, Ison-Kankaan maalla, peltojen keskellä kohosi

nuorisoseuran komea talo. Siitä oli jo useita vuosia, kun se
rakennettiin.

Kalle oli tuon seuran perustamispuuhissa suurimman vaivan

nähnyt. Hän sen syntysanat kotikylässään ensi kerran lausui. Hän oli
kuullut tuosta liikkeestä, joka Etelä-Pohjanmaalta alkoi levitä
Suomen salokyliin. Hän oli kuullut liikkeen tarkoitusperistä, kuinka se
tahtoi herättää nukkuvan nuorison elämään. Hän innostui satojen
muitten samallaisten kanssa ja hautoi tuota tuumaa päässään.
Jollekin hän siitä yksityisesti puhui kotikylässään ja sai muutamia
muitakin innostumaan, mutta totta nuorisoseuran perustamisesta ei
tuntunut tulevan. Hän kuvitteli tuon seuran valmiiksi mielessään. Ja
viimein kypsyi aate ja seura syntyi.

Ja talo oli sillä kuin linna.

Paljon vastustusta oli tuo hanke herättänyt. Kaikki vanhempi väki

sitä vastusti. Sehän on sellainen seura, joka viettelee nuorison liian
maailmalliseksi. Kävisivät kirkossa ja uskovaisten seuroissa, niin olisi
toista. Ja sen lisäksi se viepi aikaa ja rahaa ja sitä kumpaakaan ei
talonpojalla ole liiaksi tuollaisiin tuhlata. Kehittyäkö? Mitä talonpojan
tarvitsee kehittyä. Kyllä se maata osaa tonkia ja leipänsä syödä
sellaisena kuin hän on. Kunhan lukemaan oppii ja kirkossa käy, niin
siinä kehitystä. Mitä hän kehityksestä ymmärtää. Sellainen osaksi oli
ajatus yhteiskunnan ylimmillä ja sellainen muutamin paikoin
talonpojilla. Vai kehittyä! Hupsuksi tulee, kun sellaista päähänsä saa.

Sellaista kuin ylhäällä ja samallaista alhaalla ja välinpitämättömyys

noissa, joille liike oli tarkoitettu, niin lujalle otti ennenkuin seura
syntyi.

Mutta syntyi se sittenkin.

Ja kun Kalle sai isänsä takuuseen, niin valmistui talokin:

naimakoulu, joksi kyläläiset tuota taloa nimittivät. Nimitys ei kuvaa
niinkään itse taloa, vaan sitä käsitystä, mikä ihmisillä oli tuosta
liikkeestä. Syödä, juoda, naida ja — kuolla. Kas siinä suuren lauman
elämän sisältö, ja kun siihen lisäämme käydä kirkossa ja kinkereillä,
niin mitä muuta me kaipaammekaan.

Tällaista oli melkein läpeensä, ottamatta huomioon uskonnollisen

herätyksen vaikutusta harvoissa, joitten luku oli vähäinen suureen
joukkoon verrattuna.

Ja tuo uskonnollinen liike oli jo laimennut sulkematta piiriinsä

toista, sen liikkeen ajoilta seuraavaa sukupolvea.

Nukuttiin.

Mutta rauhaa häiritsi, alkoi häiritä, tuo liike, joka Etelä-

Pohjanmaalta levisi ja herätti yhden sieltä, toisen täältä kansan
suuresta joukosta. Nämä sitten ympärilleen kokosivat toisia, jotka
vielä nukkuivat, eivätkä nähneet muuta nuorisoseuran talossa kuin
— naimakoulun.

Mutta liikkeelle oli lähdetty.

Heti alussa kohtasi Kallea kova vastustus nuoren väen puolelta.

Hän nimittäin tahtoi saada seuran sellaiseksi, ettei sen iltamissa saisi
tanssia ollenkaan. Sillä jos se yhdistetään seuran toimintaan, niin
silloin ei seura vastaa tarkoitustaan, se muuttuu tanssiseuraksi.
Mutta kun hän tätä koetti esittää vasta perustetun seuran jäsenille,
niin aikoivat he luopua seurasta pois. Silloin täytyi Kallen mukautua
heidän tahtoonsa, vaikkakin hän tunsi suurta katkeruutta
mielessään. Hän oli jörömäinen luonteeltaan eikä koskaan ollut
yrittänytkään tanssia, niin ettei hän voinut ymmärtää mitä huvia
ihmisille on tanssimisesta.

Seurassa tuli siis tanssi luvalliseksi. Mutta Kalle koetti lohduttaa

itseänsä sillä, että ajan kuluessa kun muutkin kerkeävät mieltyä
aatteeseen, tanssi jääpi itsestään pois. Mutta hän erehtyi, sillä noista
toisista oli tanssi mieluisampaa kuin hän luulikaan. Hän ajatteli
tanssia käyttää syöttinä, joka houkuttelisi seuraan rupeamaan
sellaisia, jotka eivät vielä muusta välittäneetkään. Näistä hän toivoi
tulevan tuollaisia, jotka innostuvat seuran vaikutuksesta todelliseen
nuorisotyöhön, sellaiseen, jollaiseksi hän sen työn ja tarkoitusperän
oli itselleen muodostanut. Hänen mielestään nuorisoseura oli
sellainen seura, joka liittää yhteen köyhät ja rikkaat; se oli seura,
joka sulattaa yhteen kehittyneet ja kehittymättömät, jossa
kehittyneemmät ohjaavat ja samalla itse oppivat ajattelemaan
elämän kysymyksiä ja määräämään elämänsä suunnan järjellisen
ajatuksen mukaan. Rakkaus ja usko tulevaisuuteen ovat
nuorisoseuran toiminnan voiman lähteet.
 Hän oli itsekseen opiskellut lueskelemalla sitä ja tätä ja siten
ikäänkuin kohonnut yläpuolelle kyläkuntansa muita nuoria ihmisiä.
Hän kärsi heidän raaoista puheistaan ja vastenmielisesti otti hän
osaa heidän tavallisiin huvituksiinsa.

Mutta nyt oli nuorisoseura ja sen hän toivoi vaikuttavan

herättävästi noihin toisiinkin. Ja rohkealla mielellä ryhtyi sieltä käsin
maailmanparannuspuuhiinsa.

Hän koetti järjestää iltamia, joissa puhui nuorisoseuran

tarkoituksista. Hän sai etupäässä yksin järjestää näihin iltamiin
ohjelman. Sen suorittajat hän itse valitsi. Kenelle hän antoi runon,
kenelle kertomuksen, kenelle puheen j.n.e. Ei hän määrännyt ketään
suorastaan tehtäviinsä vaan hän antoi jokaisen kuvitella itse
vapaasta tahdosta valinneensa osansa.

Seuran toiminta tuli hänen työnsä vuoksi vilkkaaksi. Joskus sai

hän toisetkin innostumaan niin, että ilta kului hupaisesti sekä häneltä
että muilta.

Iltamien kautta sai seura rahaa, joka oli tarpeeseen talon

rakennuksessa syntyneen velan maksamiseksi. Mutta tuloista sai
Kalle osan pidätetyksi kirjastoa varten. Kirjaston hän oli halunnut jo
heti seuran perustamisen jälkeen.

Hänellä itsellään oli kirjaston alku, jonka hän oli saanut hankituksi
ja myötäänsä hän koetti omaa kirjastoaan lisätä. Hänellä olikin suuri
osa suomenkielellä ilmestyneistä teoksista.

Nuorisoseura sai myös kirjaston. Hänen mielipiteensä mukaan ei

seuran toiminnan arvo ollut riippuvainen iltamista eikä loistavista
tuloista, vaan siitä sisäisestä työstä, jota seuran jäsenet tekevät
itsensä kehittämiseksi. Tähän sisäiseen työhön oli kirjasto
tarpeeseen ja siksi oli hän niin innokkaasti sitä koettanut saada.

Mutta vaikka hän kuinka harvojen häntä kannattavien seuran

jäsenten kanssa koetti saada seuran toiminnan tarkoitustaan
vastaavaksi, niin huomasi hän ponnistelevansa turhaan. Ei hän ei
siellä saa enemmän huvitella.

Tämän hän ymmärsi, jos luopuminen tulisi yleiseksi, olevan

seuran kuoleman. Tuhansien markkojen velka painoi hänen
tuntoaan kuin kivi. Hänen toimestaanhan oli seura etupäässä
syntynytkin ja hänen toimestaanhan oli velka otettu ja talo tehty.
Hänellä ei ollut muuta edessä kuin joko taipua toimimaan yleisen
huvitteluhalun mukaan tai luopua seuran johdosta ja antaa kaiken
mennä menojaan. Jos seurasta tekisi tanssiseuran, niin pian se voisi
silloin veloistaan päästä, sillä olihan seura laajassa, varakkaassa
seudussa. Mutta paha oli hänen päättää niin tai näin. Monta kertaa
kirosi hän tuon ijankaikkisen tanssikiihkon, jota hän ei ymmärtänyt.
Monta kertaa kirosi hän tytöt, nuo hänelle tuntemattomat kapineet,
joitten hän luuli olevan syynä huvitteluintoon.

Mutta sentään toivoi hän parasta. Hän uskoi voivansa saada asiat
mielensä mukaan järjestetyiksi.
IV.

Tuli kesä ja sen jälkeen syksy. Anna rupesi seuraavaksikin vuodeksi

Kankaalle.

Oli pyhä-ilta. Syksyn ensimäiset pakkaset olivat kuivanneet

rapakot teiltä ja kujilta. Jää kattoi vesilätäköt teitten ojissa ja pihoilla.
Maa oli kohmetuksissa ja askeleitten ääni kuului pitkän matkan
päähän, kun joku tiellä käveli.

Valo loisti kauvaksi nuorisoseuran talon suurista ikkunoista.

Tänä iltana oli seuran vuosikokous. Ja saadakseen selville seuran

jäsenten mielipiteen oli Kalle päättänyt alustaa
keskustelukysymyksen: Eikö olisi syytä lopettaa tanssi seuran
iltamista, ettei tanssittaisi muulloin kuin suuremmissa iltamissa?

Siellä istui hän seuran tarjoiluhuoneen loukossa ja mietti vielä

kertaansa miten alustaisi tämän kysymyksen.

Ei ollut vielä ketään tullut kokoukseen.

Anna oli kyökissä erään toisen tytön kanssa keittämässä teetä ja

kahvia. Hän oli niin viehättävän näköinen valkoisessa esiliinassaan.
 — Tule, Kalle, ryyppäämään meidän kanssa kahvia! sanoi hän
Kallelle, tuodessaan kuppeja tarjoiluhuoneen pöydälle.

— Annatteko te kahvia minulle, sanoi Kalle ja meni kyökkiin.

— Kenellekäs antaisimme, jos ei esimiehellemme, sanoi toinen

tyttö.

— Saanko olla täällä teidänkin esimiehenä? kysyi Kalle.

— Ole vaan meidän esimiesnä, siksi kunnes toisiakin tulee!

vastasi tyttö nauraen.

— Sittekö virka loppuu? kysyi Kalle. Tuleeko teille sitten toiset

esimiehet?

Hän säpsähti. Ensi kertaa eläissään oli hän nyt tyttösten kanssa
leikkisille ruvennut. Hän hämääntyi. Mutta nuo nauravat olennot
näyttivät hänestä niin vietteleviltä, ja varsinkin Anna.

— Kyllä sinulle tulee toinen esimies, sanoi Anna veikistellen

toiselle tytölle.

— Ja entäs sinulle? sanoi toinen.

— Ei minulle — — mutta sinulle, sanoi Annakin ja hämmentyi ja

tapaili sanoja. Huomaamatta hän oli sellaiseen umpikujaan itsensä
puhunut, ettei tiennyt miten siitä pelastuisi.

— Kalleako sinä pidät esi-, esi-, — miehenäsi, puhui kiusoittavasti

toinen tyttö, korostaen miehenäsi-sanaa.

Kalle näki Annan hämmentyvän ja punastuvan. Mutta eihän tytöt

kauvan ole sanojen puutteessa.
 — Tuossa on esimiehelle toinen kuppi kahvia! sanoi samassa
toinen tyttö.

— Annatteko te vieläkin, sanoi Kalle.

— Tietenkin esimiehelle, vastasi tyttö.

— Ja ensi vuoden esimiehelle, jatkoi joutuin Anna.

— Mistäpä sen tietää kuka ensi vuoden esimies on, sanoi Kalle.

— Tietenkin se, joka valitaan, ja kukapa muu kuin sinä, puhui

toinen tyttö.

— Saapa nähdä, sanoi Kalle ja meni saliin, jonne oli tullut

muutamia poikia.

Hän kuuli tänne tyttöjen naurun kyökistä.

Tuli yhä enemmän väkeä ja pian alkoi kokous.

Kalle meni pöydän taa puheenjohtajan paikalle ja aloitti

kokouksen.

Kun oli edellisen vuoden vuosikertomus ja tilit luettu, nousi hän

seisomaan ja sanoi: Hyvät toverit! Meillä on nyt vuosikokous, jossa
on valittava ensi toimintavuodeksi esimies ja johtokunta seuralle.
Mutta ennenkuin siihen toimeen käymme käsiksi, pyydän saada
esittää erään kysymyksen teidän keskusteltavaksenne ja
päätettäväksenne, koska nyt vielä näyttää olevan aikaa. Hän jatkoi:
Te tiedätte mikä on nuorisoseuran tarkoitus: itsekasvatus, lyhyesti
sanoen. Me itse olemme itsemme kasvattajia ihmisiksi, kykeneviksi
toimimaan itsemme ja muitten hyödyksi. Mutta tätä toimintaa
ehkäisee tanssista johtunut liiallinen huvitteluhalu suuressa määrin.
(Kuului epäselvää mutinaa salista). Senhän kaikki tunnette. Meidän
joukossamme on sellaisia, eikä aivan vähänkään, jotka tanssin
tähden lyövät laimin kaiken muun korkeamman. Iltamissa he eivät
odota mitään muuta niin hartaasti kuin tanssia, ja viikon varrella ei
heidän mieleensä mahdu muuta kuin että tulisi pian pyhä, että
saataisiin kokoontua taasen tanssimaan. Kaikki muu heiltä jääpi
syrjä-asiaksi. Tämän tähden pyydän, että noita, tuollaisia
tanssisairaita pelastaaksemme hyväksyisimme seuraavan ponnen:

Tästä lähtien Pokojoen kylän nuorisoseurassa ei tanssita

muulloin kuin suurimmissa iltamissa.

Pyydän käyttämään puheenvuoroja.

Puheenvuoroa ei pyytänyt kuin pari kolme sellaista, jotka puolsivat

ehdotusta. Toiset sen sijaan ilmoittivat äänekkäästi vastustavansa
ehdotusta, ei selvästi, mieskohtaisesti, mutta sen päätti Kalle
tyytymättömästä mutinasta, joka kuului joka puolelta salista.

— Tahdotaanko äänestää siitä, hyväksytäänkö vai hyljätäänkö

tämä ehdotus. Tai mitä se siitä paranee. Kuulustaa siltä, että se
hylätään.

— Niin, niin! kuului hyväksyviä huudahduksia.

Sen jälkeen seurasi esimiehen valitseminen.

Tyynenä istui Kalle puheenjohtajan paikalla. Mutta hänen

sisässään kiehui. Jos hänen olisi tarvinnut puhua, niin ei hän olisi
voinut, sillä viha olisi sulkenut hänen suunsa. Posket vuoroin hänellä
kuumenivat ja toisinaan hän tunsi niiden kylmiksi valahtavan. Kädet
puristuivat nyrkkiin pöydän alla. Voi sitä vihaa! Hän luuli siihen
paikkaan pakahtuvansa.

Puheen sorina kuului epäselvänä hänen korvissaan. Voi noita

raukkoja, kun eivät kykene muusta nauttimaan kuin tanssista, mietti
hän. Ei mistään muusta. Hypätkööt kuin eläimet kiima-aikana.
Sellaisia he ovatkin. Vielä heille kirjallisuutta, noille, jotka rippikoulun
käytyään pelkäävät kirjaa kuin kummitusta. Olkoot sellaisia kuin
ovat. Ei heitä muuksi saa, ei he mitään ymmärrä vaikka Herran
enkeli heitä johdattaisi. Mutta en totta vie heidänlaiseksi jää, en, en,
en. Ennen seinän läpi itseni pusken kuin tuollaisessa joukossa
tahdon olla.

Hän havahtui mietteistään ja koetti tyynnyttää itseään.

Hän katsoi saliin. Minne hän silmänsä loi, näki hän nuoruutta,
ilosta loistavia kasvoja. Tuolla etempänä istui tyttöjä, pitkä rivi. Heillä
näytti olevan jotain erikoisempaa. Annakin oli heidän joukossaan.
Mistä ihmeestä he aina nauramisen aihetta saivat? mietti Kalle. Eivät
he muuta osaa tehdäkään, aina vaan nauravat. Tuo alituinen nauru
kävi kyllästyttäväksi. Hän tunsi kuin olisi puukolla rintaan pistetty.
Hän kadehti noita nauravia ja samalla he suututtivat häntä.

— Niin, nyt olisi valittava seuralle esimies ensi vuodeksi. Miten

valitseminen toimitetaan, lipuilla vai julkisesti? kysyi hän.

— Julkisesti! Ehdotan valittavaksi entisen esimiehen, sanoi eräs

poika.

— Hyvä! Kannatetaan! Kuului ympäri salia.

 — Eikö ehdoteta jotain toista, minä luulen, etten enään voi olla
esimiehenä, sanoi Kalle vapisevalla äänellä.

— Ei, ei ole muita sellaisia. Mikset sinä voi olla niinkuin tähänkin
asti; eihän sinulla mitään estettä ole, jonka tähden et voisi olla, kuului
salista.

Kalle tunsi asemansa tukalaksi. Ei hän tahtonut noille itseänsä

paljastaa eikä kieltäytymisensä vaikutteita selittää, koska hän ei
itsekään löytänyt muuta syytä kieltäytymiselleen kuin tuon, että hän
vihasi tanssia ja tahtoi sen sijaan saada seuran työohjelmaan muuta,
sellaista, josta hän piti, mutta josta toiset eivät niin paljoa välittäneet.
Hän ymmärsi, ettei hän väkipakolla saa toisia jälessään kulkemaan.
Mutta hän ymmärsi myös, ettei hän niin osaa kieltäytymisensä syitä
selittää, että nuo toiset sitä ymmärtäisivät. He senkin selittäisivät,
että hän suuttui, kun ei saanut äskeistä ehdotustaan hyväksytyksi ja
tämän tähden pelkäsi hän joutuvansa naurettavaksi. Sitä ei hän
tahtonut.

— En minä mielelläni rupeaisi. Koettakaa esittää jotain toista!

sanoi hän vielä neuvotonna.

— Selitä syy, minkä vuoksi et rupea! tiukkasi ääni salista.

Kalle ei puhunut mitään.

— Silloin tietenkään et kehtaa kieltäytyä, kun ei ole mitään syytä,

kuuli hän taasen sanottavan.

— Olkoon sitten niin tällä kertaa, sanoi Kalle ja sen jälkeen valittiin
seuralle muut virkailijat ja johtokunta.

Varaesimieheksi valittiin Antti Pikku-Kangas.

 Kun kaikki vuosikokouksen tehtävät oli tehty, alkoi tanssi.

Salin nurkkaan istui puolisokea Samppa, jota sanottiin Sokea-

Sampaksi ja joka oli kylän soittoniekka.

Kun ääni hänen viulustaan vingahti, niin silloin tuli eloa saliin. Oli
kuin sähkövirta olisi johdettu lattiaa pitkin. Tyttösten jalat alkoivat
soiton mukaan elää, silmät paloivat ja povet kohoilivat, puoliavoimet
huulet päästivät lävitseen kuumia henkäyksiä.

Tuolta tuli ensimäinen, tuolta poikajoukosta. Tyttösten silmät

kiilsivät, paloivat. Kenen ottaa? Annan otti, Ison-Kankaan piian. Tuo,
joka otti, oli Pikku-Kankaan Antti. Kaikki katsoivat heitä. Muutamia
kertoja saivat he kahden lattian kiertää. Tuli toinen ja otti tytön
kainaloonsa, taas toinen ja pian oli pareja lattialla yhtenä vilinänä.
Soittaja lämpeni, ja sävelet juoksivat kuin keväinen virta. Tanssijat
lämpenivät ja sävelet valloittivat heidän korvansa ja veivät silmistäkin
näkövoiman. Eivät he nähneet selvästi mitään. Korvat vaan toimivat,
muut aistit lepäsivät.

Kalle istui salin seinän vierellä ja katseli tanssia. Hän ajatteli lähteä
pois, mutta ei vaan saanut päätetyksi: nyt lähden. — Aina hetken
perästä meni siitä Anna sivu. Hän ei näyttänyt mitään tietävän tästä
maailmasta. Vihloi niin kipeästi Kallen sisässä, kun Anna siitä sivu
meni, käsi toisen olalla ja tuon toisen käsi Annan vyötäröillä. Kalle
toivoi, ettei hän näkisi Annaa eikä tuota toista ollenkaan, mutta
kuitenkaan ei hän tahtonut päästää heitä pois näkyvistään aina hän
odotti, kun he tuolta toisen kautta tulivat näkösälle ja taasen katsoi
niin kauvan heidän jälkeensä, kun he taasen katosivat toiselle
suunnalle. — Hän kadehti heitä kaikkia ja melkein vihasi itseään, kun
ei ollut opetellut tanssimaan. Mutta kerkeäisihän vieläkin. Lempo
tuohon myllyyn lähteköön, en minä, mietti hän. Ei, en voi yrittääkään,
vaikka mitä tehtäisiin. — Taasen tuli Anna tuon toisen kainalossa.
Kallen sydäntä vihlasi niin kipeästi. Hän vihasi tyttöä. Tuollainen tyttö
menee kenen syliin kerkeää. Hän olisi mielellään tahtonut jotain
tehdä, jotain sellaista, mikä olisi kiduttanut tyttöä, kiduttanut hirveästi,
samalla tavalla kuin häntä itseään. Siinä hän istui ja kärsi. Eikä vaan
saanut päätetyksi lähteä pois.

Jo alkoivat tanssijat saada kyllänsä. Tuolla yksi pari erosi, tuolla

toinen. — Jälellä oli enään muutamia. Niiden joukossa oli Annakin
tuon toisen kainalossa. Nyt näki taasen Kalle heidät selvästi, kun he
kiersivät lattialla. Hän ei saanut heistä katsettaan irti. Hän oli ihan
parkaista tuskasta, kun Anna äkkiä painoi päänsä tuon toisen
olkaan. Samassa he taasen menivät sivu. Kalle tunsi kylmän viiman
pyyhkäisevän kasvojaan, kun Annan hame heilahti siinä hänen
lähellään. Voi, kun hän vihasi ja rakasti! Ei hän tiennyt kumpaa se oli,
se oli tuskaa, jota hän kärsi. Minkä vuoksi? Ei hän tiennyt
luonnollista syytä siihen. Vaistomaisesti vihasi hän tyttöä, tuota
Anttia, joka Annaa pyöritti, soittoa, tanssia ja noita kaikkia, jotka
tanssin tähden unohtivat kaikki — väsymyksenkin. Hän ei voinut
tanssia. Häntä ei voinut huumata tuo joku, tuo sanoin selittämätön
voima, joka nuo toiset oli valtaansa ottanut. Hänen täytyi siinä istua
ja kiduttaa itseään, kiduttaa ja vihata itseään ja muita.

Samassa loppui soitto ja hän näki, kuinka Anna erosi tuosta

toisesta.
Joko nyt vihdoinkin maltoit lopettaa, mietti hän katkerasti.

Mutta hetken perästä alkoivat sävelet taasen kevätvirran lailla

vyöryä kautta salin. Taasen tuli eloa ja taasen tuo — joku — otti nuo
toiset valtaansa. Taasen oli Anna jonkun toisen pojan kainalossa ja
taasen Kalle vihasi ja kärsi.