The Peking Gazette A Reader in

Nineteenth Century Chinese History

Lane J Harris
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-peking-gazette-a-reader-in-nineteenth-century-chi
nese-history-lane-j-harris/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

History of Europe in the Nineteenth Century Benedetto

Croce

https://textbookfull.com/product/history-of-europe-in-the-
nineteenth-century-benedetto-croce/

A History of Economic Thought in France : The Long

Nineteenth Century 1st Edition Gilbert Faccarello

https://textbookfull.com/product/a-history-of-economic-thought-
in-france-the-long-nineteenth-century-1st-edition-gilbert-
faccarello/

A Honcise History of Korea Vol 1 Premodern Korea From

Antiquity through the Nineteenth Century 2nd ed 2016
Michael J. Seth

https://textbookfull.com/product/a-honcise-history-of-korea-
vol-1-premodern-korea-from-antiquity-through-the-nineteenth-
century-2nd-ed-2016-michael-j-seth/

The History of Economic Thought A Reader Second Edition

Steven G Medema Warren J Samuels

https://textbookfull.com/product/the-history-of-economic-thought-
a-reader-second-edition-steven-g-medema-warren-j-samuels/
Gut Feeling and Digestive Health in Nineteenth-Century
Literature, History and Culture Manon Mathias

https://textbookfull.com/product/gut-feeling-and-digestive-
health-in-nineteenth-century-literature-history-and-culture-
manon-mathias/

Militarization A Reader Roberto J. González

https://textbookfull.com/product/militarization-a-reader-roberto-
j-gonzalez/

A Companion to Nineteenth Century Art Blackwell

Companions to Art History 1st Edition Michelle Facos

https://textbookfull.com/product/a-companion-to-nineteenth-
century-art-blackwell-companions-to-art-history-1st-edition-
michelle-facos/

The Amorous Restoration : love, sex, and politics in

early nineteenth-century France 1st Edition Andrew J
Counter

https://textbookfull.com/product/the-amorous-restoration-love-
sex-and-politics-in-early-nineteenth-century-france-1st-edition-
andrew-j-counter/

The Oxford History of Protestant Dissenting Traditions

Volume III The Nineteenth Century 1st Edition Larsen

https://textbookfull.com/product/the-oxford-history-of-
protestant-dissenting-traditions-volume-iii-the-nineteenth-
century-1st-edition-larsen/
The Peking Gazette
 over of an issue of the Peking Gazette.
C
Source: Translation of the Peking Gazette for 1876
(Shanghai: North China Herald, 1877), back cover.
 The Peking Gazette
A Reader in Nineteenth-Century Chinese History

By

Lane J. Harris

LEIDEN | BOSTON
Cover images (clockwise from upper left): Cover of a rare white-bound Peking Gazette published by the
Jusheng baofang 聚陞報房 of Beijing; Illustrated London News (March 22, 1873), reprinted in William
Simpson, Meeting the Sun: A Journey All Round the World through Egypt, China, Japan, and California, Including
an Account of the Marriage Ceremonies of the Emperor of China (London: Longmans, Green, Reader, and Dyer,
1874), 269; Cover of an issue of the Peking Gazette, Translation of the Peking Gazette for 1876 (Shanghai: North
China Herald, 1877), back cover; collection of gazette covers published by the Juheng baofang 聚恒報房
(http://media.people.com.cn/mediafile/200610/23/F200610231016117299569521.jpg).

The Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Harris, Lane J., author.

Title: The Peking gazette : a reader in nineteenth-century Chinese history /
by Lane J. Harris.
Description: Leiden ; Boston : Brill, 2018. | “Scholarly introductions to
thematic chapters of translated primary sources from the government
gazette of the Qing Empire”—Publisher summary. | Includes index.
Identifiers: LCCN 2017053619 (print) | LCCN 2018001524 (ebook) | ISBN
9789004361003 (E-book) | ISBN 9789004360990 (hardback : alk. paper)
Subjects: LCSH: China—History—Qing dynasty, 1644–1912—Sources.
Classification: LCC DS753.86 (ebook) | LCC DS753.86 .H37 2018 (print) | DDC
951/.03—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017053619

Typeface for the Latin, Greek, and Cyrillic scripts: “Brill”. See and download: brill.com/brill-typeface.

isbn 978-90-04-36099-0 (hardback)

isbn 978-90-04-36100-3 (e-book)

Copyright 2018 by Koninklijke Brill NV, Leiden, The Netherlands.

Koninklijke Brill NV incorporates the imprints Brill, Brill Hes & De Graaf, Brill Nijhoff, Brill Rodopi,
Brill Sense and Hotei Publishing.
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, translated, stored in a retrieval system,
or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise,
without prior written permission from the publisher.
Authorization to photocopy items for internal or personal use is granted by Koninklijke Brill NV provided
that the appropriate fees are paid directly to The Copyright Clearance Center, 222 Rosewood Drive,
Suite 910, Danvers, MA 01923, USA. Fees are subject to change.

This book is printed on acid-free paper and produced in a sustainable manner.

Contents

Acknowledgements vii
Qing Reign Periods viii
Terms of Measurement, Units of Currency, and Bureaucratic
Titles ix

Introduction 1

1 The Macartney Audience, 1793 18

2 The Last Will and Testament of the Qianlong Emperor, 1799 22

3 The Case against Heshen, 1799 30

4 The Downfall of a Governor-General in the White Lotus Rebellion,

1800 38

5 The Eight Trigrams Rebellion, 1813 48

6 An English Barbarian Ship, 1832 55

7 The Opium Debate, 1836 60

8 The Opium War, 1839–1842 74

9 Surviving the Taiping Rebellion, 1850–1864 95

10 The Coup d’état of 1861 120

11 End of the Miao Rebellions, 1872 129

12 The Incredible Famine, 1876–1879 136

13 Imperial Rainmaking Practices, 1875–1879 147

14 The Dalai Lama and the Qing Empire, 1879–1910 154

15 Crime and Punishment 161

vi contents

16 Honoring Old Age 180

17 Honoring the Gods 185

18 The Cult of Female Chastity 194

19 “True Stories” of Filial Piety 202

20 “Tribute” Missions to the Qing Empire 209

21 The Making of Taiwan Province, 1872–1887 224

22 The Sino-French War, 1884–1885 238

23 Anti-Missionary Violence, 1891–1899 253

24 The Sino-Japanese War, 1894–1895 268

25 The Hundred Days’ Reforms, 1898 280

26 The Return of the Empress Dowager Cixi, 1898 299

27 The Boxer Uprising, 1899–1900 309

28 New Policies Reforms, 1901–1911 324

29 The 1911 Revolution 343

30 The Abdication, 1912 360

Chinese Name List 365

Index 369
Acknowledgements

My thanks to many wonderful colleagues who have helped with this project
over the years. In particular, I would like to thank Jeff Kyong-McClain at the
University of Arkansas-Little Rock, who worked with me on a different course
reader in the past. That one didn’t pan out, but our work together made this
project significantly easier. Alexander Kais, at the Institute of Modern History,
Academia Sinica, was kind enough to use some of the early chapters in his
classes and provide helpful feedback. No one has taught me more about teach-
ing, and about engaging students with large collections of documents, than
my colleague in the History Department, Tim Fehler. Tim also deserves thanks
for listening to my ideas about this project during countless late afternoon,
evening, and weekend conversations. I was fortunate during the latter stages of
this project to meet Emily Mokros, who has been a fount of knowledge about
the Gazette and its translators.
Special thanks to the reviewers, librarians, and editors who helped see this
volume to completion. My reviewers showed exceptional enthusiasm for the
project, but more importantly helped me think through several critical issues.
Any resulting faults are my own. Qin Higley, my editor at Brill, has been a con-
stant supporter of the project from its inception, for which I am indebted. I
would like to thank the staffs at the British Library, the Center for Research
Libraries, and the James B. Duke Library at Furman, especially Elaina Griffith,
for their always courteous and timely assistance.
Above all, I would like to thank Mei Chun, who has been my partner and
scholarly companion over the last fifteen years. As always, she provided me
with intellectual sustenance and the project with unflagging support. Without
her many sacrifices, both personal and professional, this book would never
have been finished. Preston, too, has given up a lot while I worked on this book.
This book is dedicated to my students at Furman University, for it is with
them that it began.
Qing Reign Periods

Reign Name Reign Regency Regent

Shunzhi 1644–1661 1644–1647 Jirgalang
1644–1650 Dorgon

Kangxi 1661–1722 1661–1667 Sonin

1661–1667 Ebilun
1661–1669 Suksaha
1661–1669 Oboi

Yongzheng 1722–1735
Qianlong 1735–1796
Jiaqing 1796–1820
Daoguang 1820–1851
Xianfeng 1851–1861
Tongzhi 1861–1875 1861 Sushun & seven others
1861–73 Empress Dowager Ci’an
1861–73 Empress Dowager Cixi

Guangxu 1875–1908 1875–1881 Empress Dowager Ci’an

1875–1889 Empress Dowager Cixi
1898–1908 Empress Dowager Cixi

Xuantong 1908–1912 1908–1911 Zaifeng

1908–1912 Empress Dowager Longyu
Terms of Measurement, Units of Currency, and
Bureaucratic Titles

Weights and Measures

Weight
jin 斤 is unit of weight equivalent to 1.3 pounds or just over half a kilogram.
Usually translated in the Peking Gazette as a catty.
shi 石 (or sometimes dan) is a unit for measuring grain equivalent to about 133
pounds. Often translated in the Peking Gazette as a picul.

Length
cun 寸 is a unit of length approximately 1.4 inches; ten cun make a chi.
Translated in the Peking Gazette as an inch.
chi 尺 is a unit of length approximating a foot; ten chi make a zhang. Often
translated in the Peking Gazette as a foot.
zhang 丈 is a unit of length approximating four yards or twelve feet. Not usu-
ally translated.
li 里 is a unit of distance, roughly equivalent to one-third of an English mile or
half a kilometer. Not usually translated.

Area
mu 畝 is unit of area for measuring land; it is approximately one-third of an
acre. Not usually translated.
qing 頃 is a unit of area for measuring land; it is approximately 16 acres. Not
usually translated.

Units of Currency

wen 文 is a standard unit of currency made of copper and lead and minted
(usually) by imperial decree. The value of the coins varied greatly over time,
but their weight, size, and shape (round, with a square hold in the center to
allow them to be strung together) remained virtually the same for centu-
ries. Approximately 1,000 wen per liang. Invariably translated in the Peking
Gazette as cash.
qian 錢 is a unit of currency equivalent to one-tenth of an ounce or one hun-
dred cash. Usually translated in the Peking Gazette as mace.
x measurement, units of currency, & bureaucratic titles

liang 兩 is a unit of weight for silver used in monetary transactions, roughly

equivalent to one ounce of silver. The value of the liang varied greatly over the
Qing dynasty. In the Peking Gazette, the liang is invariably translated as tael.
The dollar occasionally appears in translations of the Peking Gazette, by which
is meant the Spanish Carolus silver dollar (pre-1890s) or the Mexican silver
dollar (post-1890s), the value of which was determined by the fineness of
the silver.
Sycee. For larger transactions, the Qing government often dealt in silver in its
bullion form. If the silver was unadulterated by any alloy, it was called “sycee”
or pure silver. It was usually cast in small ingots (sometimes called “shoes”)
because of their distinctive shape.

Dates and Times

In imperial China, dynasties calculated years according to the reign of the

present emperor and dates according to the lunar calendar. All dates have been
converted to the Gregorian solar calendar.
The day in late imperial China was divided into twelve periods called
chen 辰 or watches, which were the length of two contemporary hours. The
first watch was 11:00 pm to 1:00 am. In some of the sources below, the transla-
tors have continued to use these watches.

Bureaucratic and Administrative Terms

The Imperial Court

Emperor (huangdi 黃帝): The official title used for the living ruler of the pres-
ent dynasty.
Empress (huanghou 皇后): The first wife of the reigning emperor.
Empress Dowager (huang taihou 皇太后): The actual or adoptive mother of
a reigning emperor.
Heir Apparent (taizi 太子): The official title of the reigning emperor’s son
who has been chosen as the successor to the throne; the title may be revoked.
Princes (huangzi 皇子): The sons of the reigning emperor. In the Qing, there
were four princely ranks, but most individuals were known by the princely
titles bestowed upon them by their imperial fathers.
Regent (several appellations): Title applied to a man or woman who pre-
sided over the court during the minority of the reigning emperor.
measurement, units of currency, & bureaucratic titles xi

Imperial Clansman (zongshi 宗室): A descendant along any male line of the
dynastic founder.
Imperial Clan Court (zongren fu 宗人府): A powerful governing body with
jurisdiction over the entire royal family, except the emperor, and all imperial
clansmen. Charged with maintaining the royal genealogical records, adjudicat-
ing disputes among royal family members, and holding legal jurisdiction in any
case concerning a member of the imperial family.
Imperial Household (neiwu fu 內務府): An administrative agency with many
offices created to serve the personal needs of the emperor, his immediate fam-
ily, and his attendants within the palace. In the Qing, staffed mostly by Manchu
imperial bondservants.

The Metropolitan Administration

The Grand Council (junjichu 軍機處): Established in the 1730s, the Grand
Council quickly became the most important state agency for crafting gov-
ernment policy in the Qing. Its five high-ranking ministers, known as Grand
Councilors, met almost daily with the emperors to deliberate over and make
decisions concerning civilian and military policy.
The Grand Secretariat (neige 內閣): Throughout the Ming and early Qing
dynasties, the Grand Secretariat was considered the supreme council of state
with a role similar to the Grand Council. After the formation of the Grand
Council, the size of the Grand Secretariat was greatly expanded, but its duties
shrank to routine administration of the empire. Nonetheless, appointment to
the Grand Secretariat remained a prestigious honor.
The Six Boards or Ministries (liu bu 六部): The Six Boards formed the core
of the administrative machinery in the capital, but their duties largely lay in
handling paperwork from the provinces and making routine recommenda-
tions to the emperors, through the Grand Secretariat, about everyday gov-
ernment affairs. The ministers or presidents of the boards, however, had no
authority over provincial officials. The Board of Personnel was in charge of all
matters relating to bureaucrats in government service; the Board of Revenue
gathered population and economic data, oversaw the collection of taxes, and
other matters related to government revenue; the Board of Rites oversaw the
entire range of formal ceremonies and rituals related to the government, in-
cluding foreign relations; the Board of War, in the Qing, was responsible for all
matters concerning the Green Standard Army, government communications,
and border defenses; the Board of Punishments oversaw the complex judicial
and legal system throughout the empire; and the Board of Works oversaw all
larger government construction projects.
xii measurement, units of currency, & bureaucratic titles

The Censorate (duchayuan 都察院): An early and unique Chinese govern-

ment institution with more than fifty censors spread across the empire en-
gaged in the examination and investigation of the behavior and performance
of all government officials, including admonishing the emperors, rooting out
government corruption, influence peddling, and other forms of unethical
behavior.
Mongol Superintendency or, occasionally, the Court of Colonial Affairs
(lifanyuan 理藩院): Established in 1636 to oversee Qing relations with various
groups of Mongols, its responsibilities grew with the westward expansion of
the Qing empire in the eighteenth century to embrace almost all colonial af-
fairs in Tibet, Mongolia, and Xinjiang.
The Zongli Yamen (zongli geguo shiwu yamen 總理各國事務衙門): A foreign
affairs agency created in 1861 in the aftermath of the Second Opium War to
handle relations with Western countries.
The Hanlin Academy (hanlin yuan 翰林院): The most prestigious academic
institution in Beijing consisting of a some of the brightest scholarly minds in
the empire, who drafted and edited imperially-sponsored historical, literary,
and ceremonial works.

The Provincial Administration

Governor-General or Viceroy (zongdu 總督): The highest-ranking territorial of-
ficial who administered all civilian and military affairs in one, two, or three
contiguous provinces; often concurrently appointed as governor of one of the
provinces.

Post Provinces
Huguang Hunan, Hubei
Liangguang Guangdong, Guangxi
Liangjiang Jiangsu, Jiangxi, Anhui
Minzhe Fujian, Zhejiang (includes Taiwan until 1887)
Shaan-Gan Shaanxi, Gansu
Sichuan Sichuan
Yun-Gui Yunnan, Guizhou
Zhili
Dongsansheng Liaoning, Jilin, Heilongjiang
No governor-general Shandong, Shanxi, Henan

Governor or, occasionally in Gazette translations, Lieut-Governor (xunfu 巡撫):

The highest-ranking territorial official within a single province. Subordinate to
the appropriate governor-general.
measurement, units of currency, & bureaucratic titles xiii

Financial Commissioner (buzheng shisi 布政使司): Second most power-

ful official in a province. Acted as treasurer for the province, handled mat-
ters related to tax collection, census taking, and oversight of the provincial
bureaucracy.
Judicial Commissioner or provincial judge (ancha shisi 按察使司): In charge
of all provincial legal matters, including the routine review of the more im-
portant court cases. He also managed the provincial communications system,
evaluated officials, and administered the provincial civil service examinations.
Salt Controller (yanyun shisi 鹽運使司): In major salt producing areas, su-
pervised the distribution of salt under the state monopoly to merchants for
sale throughout the empire.
Grain Intendent (liangdao 糧道): Controlled the provincial revenue pro-
duced by the grain tax.
Circuit Intendent (daotai 道太): The official in charge of a circuit (dao 道)
of two or more prefectures. Some circuits were functionally specific and
held provincial-wide responsibilities while others were for more general
administration.
Prefect (zhifu 知府): Official in charge of a prefecture, an administrative unit
made up of a certain number of counties.
County Magistrate (zhixian 知縣): Official in charge of all government re-
sponsibilities in a county, the lowest administrative unit in the empire. In the
translations, the county is also translated as department.
Imperial Commissioner (qinchai dachen 欽差大臣): A rare appointment
made directly by the emperor to a high-ranking official to undertake an im-
portant government mission. An imperial commissioner ranked higher than a
governor-general.

Military Titles
Eight Banners (baqi 八旗): The primary military and social organization of the
Manchu people established by Nurhaci in the early seventeenth century; some
Mongols, Han Chinese, and other ethnic groups were also incorporated into
the banner system.
“Tartar General” or Manchu General-in-Chief (jiangjun 將軍): Highest-
ranking Manchu general in each province, rank equivalent to a governor-gen-
eral. He commanded the provincial banner forces.
Green Standard Army (lüying 綠營): Han Chinese provincial armies, con-
taining both infantry and marines, which served to garrison cities and towns,
suppress peasant uprisings, and act as a local police force.
Provincial Commander-in-Chief or General (tidu 提督): Commander of the
provincial Green Standard troops.
xiv measurement, units of currency, & bureaucratic titles

Civil Service Examination Titles

Metropolitan Graduate (jinshi 進士): A candidate who had passed the triennial
metropolitan examination held in the imperial capital.
Provincial degree holder (juren 舉人): A candidate who had passed the
triennial examinations held in the various provincial capitals.
County degree holder or Licentiate (shengyuan 生員 or xiucai 秀才): A can-
didate who had passed the county-level examination; graded according to per-
formance on the examination.
Student (tongsheng 童生): Scholars in each county who had passed a se-
ries of preliminary examinations making them eligible to take the county-level
examination.
Introduction

This book was born of frustration, frustration at my inability to find a class-

room reader—or almost any single work—focused on nineteenth-century
China that could convey its extraordinary ruptures and remarkable continu-
ities to my students. Most readers on modern Chinese history focus either on
the twentieth century or the entire Qing period (1644–1912) and contain illus-
trative documents from a variety of sources that elucidate particular themes.
My students and I often struggled to fashion satisfactory interpretations that
could connect those documents to each other and the broader contours of
Chinese history. About that same time, and to much greater success, I start-
ed using selections from an exceptionally large corpus of existing English-
language translations of original Chinese documents that all came from the
same source—the government of the Qing dynasty—covering the last age of
imperial rule under the Manchus. The purpose of this reader, then, is to pres-
ent to students and colleagues a work on nineteenth-century Chinese history
that allows them to penetrate into the beliefs, values, and practices of the Qing
state and its multiethnic subjects through the study of a single collection of
documents.
This reader contains material ranging from the Macartney mission in 1793
to the abdication of the last Qing emperor in February 1912, a period we might
describe as China’s long nineteenth century. The purpose of foregrounding the
long nineteenth century is twofold. First, it allows students to engage with an
extensive number of Qing sources precisely at the moment when domestic
troubles like population growth, economic stagnation, and military overex-
tension intersected in new ways with international challenges like the rise of
the British empire, the spread of capitalism, and the appearance of Western
international law to produce a palpable sense of crisis among Qing officials.
Students can then follow this tumultuous period of crisis to its logical con-
clusion at the end of the imperial order in 1912. Second, the concept of the
long nineteenth century allows us to look beneath those dramatic moments
of change to explore the extraordinary continuities in the daily workings of
the empire, in the mental outlook of its officials, and in the voices of its sub-
jects. Within each chapter, and often within each source, students will thus
find themes of change and continuity as Qing officials and subjects grappled
with imperial decline, but also set China on the path to its contemporary rise.
The chapters in this book cover some of the most important political, social,
and cultural movements, trends, and events in nineteenth-century China: the
contentious encounter between the Qing empire coming out of a long age of

© koninklijke brill nv, leiden, 2018 | doi 10.1163/9789004361003_002

2 Introduction

prosperity and an aggressive imperialist West; China’s survival amidst a series

of peasant rebellions ranging from White Lotus sectarians in the late eigh-
teenth century to anti-foreign spiritual Boxers in the early twentieth; systemic
crises in the functioning of the government and the long-term breakdown of
the imperial order culminating in the 1911 Revolution; as well as some of the
lesser-known themes of late imperial history like state rain-making practices
in times of famine, honoring the various gods who inhabited the mental world
of nineteenth-century Chinese, and the commemoration of women who com-
mitted suicide to protect their chastity. As readers progress through the chap-
ters, they will hear the authentic voices of Manchu emperors who “strike the
earth with Our feet, lift Our voices to Heaven, rend Our hearts, and shed tears
of blood,” Han provincial officials who discourse on the lofty Confucian ide-
als that animated the empire for two millennia, local elites and gentry lead-
ers who struggled with the unprecedented changes occurring all around them,
and peasant commoners who celebrated their clansmen, but who also con-
fessed to the most heinous crimes. They will read about government efforts
to relieve the poor, widespread practices of official corruption, coups against
two emperors, descriptions of the “red-haired Barbarians,” shocking stories of
women cutting their flesh to feed their ailing parents, and imperial degrees
conferred on eighty-year old men still taking the lowest level of the civil service
examinations. These voices and perspectives were heard almost daily through-
out the empire in a periodical that is little known today, a publication known
to English speakers in the nineteenth century as the Peking Gazette.

The Peking Gazette

The Peking Gazette ( jingbao 京報), that “patriarch of periodicals,” is often con-
sidered the oldest newspaper in world history. Rightly speaking, the Peking
Gazette was not a newspaper at all in the sense of publishing editorial opin-
ion, generating unique content, and providing social and cultural commentary
on the events of the day, but it did contain “news value” in as much as any
traditional government gazette published contemporary documents pertain-
ing to the day-to-day working of the state. In seventeenth-century Europe,
editors with close connections to their governments began publishing periodi-
cals “by Authority,” like the famous London Gazette (1665–), as a record of the
public business of government. When European missionaries and merchants
first started arriving along the borders of the Qing empire in large numbers,
they searched for sources of news that would help them understand what was
happening in the world’s largest empire. Soon enough, they encountered the
Introduction 3

jingbao with its records of official movements, imperial edicts, and memorials
from officials and came to understand it as something like the gazettes pub-
lished in their own countries. As they slowly mastered the linguistic expertise
necessary to read the formal, documentary proclamations of the Qing em-
perors and his officials, they came to see what they started calling the Peking
Gazette as something else. Much more than the dry official records of the
British or French governments, the Peking Gazette contained the emotional
discourses of the emperor as he gave vent to “his hopes and fears, his joys and
sorrows.”1 He mourned with his subjects, celebrated their accomplishments,
and honored their longevity. As John Barrow, who served as personal secretary
to Lord Macartney on the latter’s mission to China in 1793, wrote, the Gazette
is “a vehicle for conveying into every corner of the empire the virtues and the
fatherly kindness of the reigning sovereign.”2
The Peking Gazette, also translated as the “Metropolitan Reporter” or “Court
Announcements,” was more than just a mouthpiece of the emperor, it was also
the most important public source of information about the workings of the
late Qing state. It provided room for discussion of imperial policy, censorial
criticism of high-ranking officials, insights into the beliefs and practices of
common people in times of crises, titillated the public with court cases about
wayward women and their paramours, and revealed the motivations of sectar-
ian rebels against the government. Through the gazette “one is able to feel the
pulse of the whole empire,” wrote Jehu Lewis Shuck, the first Baptist mission-
ary to China.3
In the nineteenth century, the Peking Gazette was the only source of infor-
mation that circulated throughout the empire and, for foreigners, the “single
most important source on Chinese affairs.”4 Since then, however, the Peking
Gazette has been largely forgotten by historians and students of Chinese his-
tory as access to government archives has changed how we study the late Qing
state over the course of the long nineteenth century. Reading the Gazette again,
more than a century later, shows us that the early missionaries, foreign officials,

1 Samuel Mossman, “The Peking Gazette,” Leisure Hour 14 (February 25, 1865), 122.
2 John Barrow, Travels in China; Containing Descriptions, Observations, and Comparisons, Made
and Collected in the Course of a Short Residence at the Imperial Palace of Yuen-Min-Yuen,
and on a Subsequent Journey through the Country, from Pekin to Canton (London: A. Strahan,
1804), 391.
3 “Extracts from Communications of Mr. Shuck,” The Baptist Missionary Magazine 18: 3 (March
1838), 55.
4 Jonathan Ocko, “The British Museum’s Peking Gazette,” Ch’ing-shih wen-t’i 2: 9 (January
1973), 36.
4 Introduction

and sinologists were not wrong in spending so much time reading and translat-
ing the Gazette. It continues to provide a unique vantage point from which to
understand the policies, behaviors, and attitudes of the central government,
the ideas and cultural perspectives of the officials who populated the admin-
istrative machinery of the Qing state, and the mentality and ways of thinking
among several hundred million subjects of the empire. As Sir Rutherford B.
Alcock, one of the first British consuls in the newly-opened treaty ports, wrote,
the Gazette contains “a great deal of matter calculated to convey information
of the highest value to any student.”5 What kind of information did the Gazette
convey?
The Peking Gazette was not an official publication of any specific office in
the Grand Council or Grand Secretariat, the two highest administrative bod-
ies in the land, but a periodical, like its European counterparts, “issued by
authority.” The missionary Robert Morrison, one of the first translators of the
Gazette, had it right when he described the gazette as containing “orders is-
sued by Imperial Authority.”6 Morrison’s publisher put it slightly differently,
“no thought, no word, except such as his majesty has made public, goes forth
in that publication.”7 The different types of information and orders released by
the emperors to the public gave both form and content to the Gazette.
The Gazette consisted of three sections. Each issue began with a section enti-
tled “Copies from the Palace Gate” (gongmenchao 宮門抄) that contained very
brief descriptions of imperial audiences, guards on duty in the imperial city,
and the physical movements of the emperor. A typical example: “Tomorrow
morning the Emperor will pass through the Huayuan and Shenwu gates on
his way to the Dagao temple to worship. His Majesty will return by the same
road. Everything must be in readiness by six a.m.” The second section entitled
“Imperial Decrees” (shangyu 上諭) contained both imperial decrees and re-
scripts. An imperial decree was an announcement from the throne in the em-
peror’s voice to the officials and people of the empire. The bulk of this section
consisted of announcements concerning the appointment, transfer, demotion,
dismissal, or retirement of imperial bureaucrats. It was something like a ser-
vice list in which officials were literally “gazetted.” On occasion, this section
also contained lengthy discourses by the emperors as they waxed philosophic

5 Rutherford Alcock, “The Peking Gazette,” Fraser’s Magazine 7: 38 (February 1873), 245.
6 Robert Morrison, Translations from the Original Chinese with Notes (Canton: P. P. Thoms,
1815), preface.
7 “Periodical literature: Chinese Almanacs; imperial Court Calendar; the provincial Court
Circular of Canton; the Peking Gazette; with remarks on the condition of the press in China,”
Chinese Repository 5: 1 (May 1836), 12.
Introduction 5

in the vermilion ink reserved for themselves, discourses that provide the best
insight into the public minds of the emperors. An imperial rescript, by contrast,
was most often a short reply by an emperor to a memorial from an official. In
most cases, after publishing the entire memorial, the emperor’s reply would
be something simple, such as: “granted by imperial rescript,” “Let the relevant
Board take notice,” or “It is known.” The third part of the Gazette, known as the
“Memorials” (zoubao/zouzhe 奏報/奏摺) section, contained official reports or
requests by Qing bureaucratic officials to the emperors begging for “the Sacred
glance” or “Imperial gaze” thereupon. This was usually the longest section of
the Gazette as prolix Qing provincial or metropolitan officials addressed their
sovereign in language often described by foreigners as “humbug.”8 The three
sections were not, as far as we can tell, an innovation of the Qing period, but
served as a fairly standard format going back to the earliest forms of govern-
ment gazettes in Chinese history.

The History of the Gazette

There is considerable controversy about the origins of the government ga-

zette in Chinese history. Much of the controversy is the result of scholars ap-
proaching the history of the gazette as the beginning of Chinese “journalism”
or the “news” industry. Matters are further complicated by the fact that the
term Peking Gazette (jingbao) is simply a generic English name for a variety
of periodicals issued by various publishers under different names through-
out Chinese history that disseminated official papers from the government.
Although we are not particularly concerned with the merits of those argu-
ments here, it will be helpful to the student to have some understanding of the
changing purposes of the gazette throughout Chinese history as well as Qing
printing and distribution practices.
Ge Gongzhen (1890–1935), one of the first Chinese newspaper historians,
believed that the gazette originated in a moment of imperial crisis and po-
litical fragmentation. Ge argued that a version of the gazette dated back to
the early Han (206 BCE–220 CE) dynasty. In this view, the early Han emper-
ors reacted to the harsh centralization policies of the short-lived Qin dynasty
(221–206 BCE) by reintroducing a feudal-like structure of semi-independent
commandaries and kingdoms into the state. To maintain communications
between these semi-independent territories and the court, each commandary
and kingdom established a liaison office in the capital staffed by a di 邸 official,

8 Alcock, “The Peking Gazette,” 253.

6 Introduction

whose primary task was to forward imperial edicts and official information in
manuscript form back to his respective lord. These manuscript copies came to
be known as dibao 邸報 or Reports from the Di Office.
The first actual use of the term dibao is found only in literary sources from
the Tang dynasty (618–907).9 After the An Lushan Rebellion (755–763) devas-
tated much of the Tang empire, the court reintroduced autonomous provincial
leaders and regional military commanders. These semi-autonomous elites es-
tablished Capital Liaison Offices ( jinzouyuan 進奏院) to, among other things,
maintain communications with the court through the Gazette of the Capital
Liaison Office (jinzouyuan zhuangbao 進奏院狀報). Rather than serve to inte-
grate the empire, as these arguments suggest, the earliest gazettes were tools
used by autonomous political leaders, semi-independent lords, or military
commanders to stay informed about happenings at the court. At the end of
the Tang, however, the purpose of the gazette underwent a fundamental shift.
The Tang-Song transition saw the creation of what historians call the early
modern agrarian state, a state designed to centralize the empire through a
leaner administrative structure. The success of this new-style state was in no
small measure due to its command and control over the circulation of offi-
cial information through a new-style gazette. The centralization campaigns of
the Taizu (r. 960–976) and Taizong (r. 976–997) emperors of the Song brought
most of the territories of the former Han dynasty under their control. In the
new Song capital at Kaifeng, the Chancellery opened a Memorials Office under
the control of a supervising secretary, who served as the center of the Song
communications system between the court and local governments by oversee-
ing the production and dissemination of what was probably a hand-written
manuscript form of the gazette, variously called the zhuangbao or chaobao
(朝報). Unlike the previous Capital Liaison Offices serving the interests of in-
dependent military commanders, the new Memorials Office and its gazette
served to integrate the empire and give the central government greater control
over the circulation of information about imperial edicts, official memorials,
and government personnel movements. In this sense, the Song transformation
of the meaning of the gazette marked “a major transition in imperial politi-
cal culture” by standardizing the ways the court interacted with the reading
public.10

9 Ge Gongzhen 戈公振, Zhongguo baoxue shi 中國報學史 (A history of Chinese journal-
ism) (1927, reprint: Sanlian shudian, 1955), 24–25.
10 This description of the early Song gazette is based on: Hilde De Weerdt, “‘Court Gazettes’
and ‘Short Reports’: Official Views and Unofficial Readings of Court News,” Hanxue yanjiu
漢學研究 (Chinese studies) 27: 2 (June 2009): 167–200, quote on p. 169.
Introduction 7

The short-lived Mongol Yuan (1279–1368) dynasty and its obscure gazette-
like service list called the chumu 除目 ended with Zhu Yuanzhang’s establish-
ment of the Ming dynasty in 1368.11 In the Ming, the gazette originated in the
offices of a group of officials known as the provincial couriers (titangguan
提塘官), one for each province, who served as smaller versions of the Song-era
memorials office. As soon as the Office of Transmission (tongzhengsi 通政司)
in the capital received memorials from the provinces, they were routed
through the various bureaucratic offices to the emperor. After being read by
the emperor, the grand secretaries re-routed the documents to the Offices
of Scrutiny for the Six Boards (liuke 六科). The supervising secretaries of the
Offices of Scrutiny, after checking the documents for errors, posted those for
dissemination on placards in their hall. The provincial couriers then visited the
hall, copied down the documents related to their provinces as well as material
of general interest, and delivered the copies to their own “reporting offices”
(baofang 報房). The reporting offices, it is believed, carved the woodblocks,
printed a few copies of the gazette, and sent them to their respective provincial
capitals, where the gazettes were reprinted in much larger numbers for general
distribution to local officials.12 It was essentially the duty, then, of the fifteen
provincial administration commissions to keep themselves informed of court
happenings by posting their provincial couriers in the capital. This new diffuse
system for generating the gazette meant that it was not a single, comprehen-
sive, and integrated periodical issued by a single government office, but that
there were many different types of gazettes in the Ming.
As in many other areas of government, the Qing dynasty followed much
of Ming administrative practice, but altered arrangements to suit their own
purposes. Official responsibility for printing the gazette is described in the
Statutes of the Great Qing.13 In the Statutes, the now sixteen provincial couriers
stationed in the capital were entrusted with attending the Offices of Scrutiny
of the Six Boards to make copies of all imperial decrees and reports of memo-
rials to the Throne that had been “released for dissemination” ( fachao 發抄)
or “turned over” (jiao 交) for publication, which they gave to their reporting
offices for printing. By the nineteenth century, however, the functions of the
reporting offices had changed dramatically. Most of them had been taken over

11 On the Yuan chumu, see: Li Man, “On Yuan Dynasty ‘Newspapers’: The Existence of ‘Dibao’
and ‘Guanbao’ Reexamined,” Journal of Song-Yuan Studies 42 (2012): 343–74.
12 I would like to thank Professor Kai-wing Chow, of the University of Illinois, Urbana-
Champaign, for sharing his research on the Ming gazette with me.
13 Qinding Da Qing huidian 欽定大清會典 (The imperially authorized Collected statutes of
the Great Qing dynasty) (Jiaqing edition), juan 39.
8 Introduction

by private commercial publishers on Liulichang, Beijing’s publishing street,

who signed contracts with the provincial couriers to issue the gazette.14 This
Qing innovation, the production of gazettes by private publishers, transformed
the appearance of the gazette and commercialized its distribution.

Private Publishing and the Qing Gazette

Private commercial publishing establishments changed how gazettes in the

Qing were distributed, printed, sold, and even named.15 The private publishers
covered their contracts, operating costs, and made profits by printing differ-
ent versions of gazettes and manipulated the market for information by selling
them in different forms and at different times.16
By the nineteenth century, at least ten commercial publishers in Beijing
were producing three different physical forms of the gazette, though the con-
tent in each version also continued to vary. The official form (guanben 官本)
was printed with movable wooden type, a probable innovation of the Qing,
and measured approximately seven inches tall by four inches wide. It was
usually issued every other day and distributed in the provinces by the slow-
est means possible thus making it the cheapest form of the gazette. The long-
form (changben 長本), usually measuring nine inches by four inches, was often
poorly printed using a wax process that could quickly be prepared, printed,
and re-used. The long-form was usually, though not invariably, distributed
slightly earlier than the official form, but the print quality was notoriously
poor. The most sought after form of the gazette was the elegantly hand-written
manuscript copy (xieben 寫本), produced by copyists working for the commer-
cial publishers, that often appeared on the streets of Beijing the same day the
imperial edicts or memorials were posted in the Hall of the Office of Scrutiny.
Copies were quickly made and sent out to the provinces, where they fetched a

14 Emily Carr Mokros, “Communication, Empire, and Authority in the Qing Gazette” (Ph.D.
diss., Johns Hopkins University, 2016), 102, 115.
15 Not until the middle of the nineteenth century did private printing establishments began
stamping “jingbao” on the cover of their publications. Many early Western translators
knew it as the “Te-tang King-paou” (提塘京報) (Capital gazette from the provincial
couriers) or “King Chaou” (京抄) (Copies from the capital).
16 Emily Mokros argues that commercial publishing of the gazette was a hallmark of the
Qing period in her “Communication, Empire, and Authority in the Qing Gazette,”
Chapter 2; see also Hyun-Ho Joo, “The Jingbao as Late Qing China’s News Medium and
Its Reports on Korean Affairs,” Sungkyun Journal of East Asian Studies 13: 2 (2013): 235–49.
Introduction 9

premium price because they appeared much earlier than the official or long-
form of the gazette.
What did the Peking Gazette look like? The official form of the Peking
Gazette was generally printed on thin, yellow or brownish bamboo paper noted
for its absorbency. The cost savings achieved by the printing establishments
through the use of cheap, light-weight paper, however, was not appreciated by
foreigners who described the Qing-period gazettes as “very coarsely printed on
miserable-looking paper of the flimsiest material.”17 Although there was much
variation in the length of the gazettes, they were usually about twenty to twen-
ty-five pages in length. The cover was typically of bright yellow, slightly thicker
paper, and bound together with a few stitches of thread or twisted paper. Often,
though not always, the characters for “jingbao” were stamped on the cover
along with the name of the commercial printing establishment (Figure 1).
In some cases, the cover had also been stamped with a depiction of an official
dressed in traditional clothing who held in his hands a scroll from which he
was discoursing (Figure 2).
Late Qing officials received the Gazette as one of the privileges of their office
while private subjects or foreigners could purchase among several different

Figure 1
Cover of a rare white-bound Peking Gazette published by
the Jusheng baofang 聚陞報房 of Beijing.
Source: http://www.jibao.net.cn/product/
view.asp?id=57.

17 Alcock, “The ‘Peking Gazette,’” 248.

10 Introduction

Figure 2 Image from Samuel Mossman, “The Peking Gazette,” Leisure

Hour 14 (February 25, 1865), 120.
Introduction 11

Figure 3
Illustrated London News (March 22, 1873),
reprinted in William Simpson, Meeting
the Sun: A Journey All Round the World
through Egypt, China, Japan, and California,
Including an Account of the Marriage
Ceremonies of the Emperor of China
(London: Longmans, Green, Reader, and Dyer,
1874), 269.

reprints either through a yearly or monthly subscription, directly from a street

hawker (Figure 3), or even rent them for the day. Many tea shops and other
popular places where people congregated had copies of the Gazette for cus-
tomers to peruse while they relaxed. In the 1850s, an annual subscription
apparently cost some 3,000 coppers and was “read by every shopkeeper and
householder who can afford the subscription.”18 For those of smaller means,
who could only afford the monthly subscription to the long-form gazette,
it cost about twenty-five coppers in the mid-1870s. Foreigners who wanted
the latest news at the quickest speed could purchase a subscription to the
manuscript edition for an annual cost of 9,000 coppers or approximately
200 US dollars in 2017 currency.

The Gazette-Reading Public

Although it is impossible to estimate how many people read the Gazette out of
a population of approximately four hundred million who lived in the late Qing
empire, contemporary accounts suggest it was read constantly by officials, lit-
erate local elites, and foreigners who had mastered documentary Chinese, all

18 
North China Herald (September 14, 1850).
12 Introduction

of whom got their news from this “tongue of orthodoxy.”19 Reading the Gazette,
John Francis Davis argued, was encouraged by the Qing government because
the documents it published exhibited “obvious proofs of an anxiety to influ-
ence and conciliate public opinion upon all public questions.”20 For officials,
reading the Gazette gave them their only comprehensive picture of what was
happening across the empire, but it also allowed them to participate in and
follow ongoing debates about imperial policy. Many officials would have also
read the Gazette for personal reasons, to keep up with their network of col-
leagues and friends as they circulated throughout the country on public busi-
ness. “Hungry provincial expectants,” those qualified but not yet appointed to
an official post, read with “avidity” the sections of the Gazette on official pro-
motions and demotions hoping they would be the next lucky soul to secure an
official position.21 According to Samuel Wells Williams, editor of the Chinese
Repository, the leading Western periodical on the China coast in the early
nineteenth century, the gazette was also “very generally read and talked about
by the gentry and educated people in cities, and tends to keep them more
acquainted with the character and proceedings of their rulers, than the Romans
were of their sovereigns and senate.”22

English Translations of the Peking Gazette

The readers who most concern us were the Protestant missionaries, British
government officials, and early China scholars who read and translated the
Peking Gazette for the broader global public.23 Robert Morrison (1782–1834),
the first Protestant missionary to China, arrived in Macao in 1807 and immedi-
ately began looking for contemporary sources to study the Chinese language
in preparation for his translation of the Bible. Not long after arriving, Morrison

19 Mittler, A Newspaper for China?, 205.

20 John Francis Davis, The Chinese: A General Description of the Empire of China and Its
Inhabitants (London: Charles Knight & Co, 1836), Volume 2, 171.
21 E. H. Parker, “The ‘Peking Gazette’ and Chinese Posting,” Longman’s Magazine (November
1896), 74.
22 S. Wells Williams, The Middle Kingdom: A Survey of the Geography, Government, Education,
Social Life, Arts, Religion, &c, of the Chinese Empire and Its Inhabitants (New York: Wiley
and Putnam, 1848), Volume 1, 328–29.
23 For a study of the earliest translations of the gazette, see: Yin Wenjuan 尹文涓, “Yesuhuishi
yu xinjiao chuanjiaoshi dui ‘jingbao’ de jie yi” 耶穌會士與新教傳教士對“京報”的節譯
(Selected translations of the ‘Peking Gazette’ by the Jesuits and Protestant missionaries),
Shijie zongjiao yanjiu 世界宗教研究 (Studies in world religions) 2 (2005): 71–82.
Introduction 13

stumbled across the Gazette and almost immediately set to work learning to
read it with the assistance of his Chinese tutors. Eight years later, Morrison
began publishing translations of the Peking Gazette in periodicals in Canton
and Malacca.24 As Morrison’s publisher wrote of his translations, “His design in
communicating [his translations], is from a hope of its tending to illustrate the
character of modern China, to bring Europeans and Chinese into closer con-
nection with each other, and to assist the good and wise in forming a proper
judgement of ‘the ways of God with men.’”25 From 1815 until his death nearly
two decades later, Morrison routinely published his translations in various pe-
riodicals like the Indo-Chinese Gleaner, the Canton Register, and the Chinese
Repository while also starting to train the next generation of translators such
as John Francis Davis, who would later become the Governor of Hong Kong.26
After Morrison’s death in 1834, a few other missionaries tried their hand
at translating the Gazette to varying degrees of success, but the Qing govern-
ment had also become concerned that “the transmission of the Capital News
[jingbao] to the rebellious barbarians surely is the deed of traitorous natives.”27
Qing concerns about foreigners reading the Gazette seems to have made
them wary about what to release for publication. As James Hevia has written
of a slightly later period, “The ability to authoritatively decode Qing internal
documents….and the use of translated documents as offensive weapons worked
to destabilize the administrative reporting structure of the Qing Empire.”28
Before long, the Qing government started suppressing the publication in the
Gazette of most information concerning foreign countries, which explains why
so little appeared on the Opium War (1839–1842) and almost nothing on the
Second Opium War (1856–1860). During such conflicts, the British public in

24 Morrison’s earliest translations of the Gazette appear in his Translations from the Original
Chinese, with Notes (1815). For an excellent study of Morrison’s work in translating the
Peking Gazette, see: Mokros, “Communication, Empire, and Authority in the Qing
Gazette,” Chapter Four.
25 Indo-Chinese Gleaner 3: 1 (February 1818), 44.
26 John Francis Davis, “Extracts from the Peking Gazette for 1824, Being the Fourth Year of
Taou-kwang,” Transactions of the Royal Asiatic Society of Great Britain and Ireland 1: 2
(1826): 383–412.
27 J. K. Fairbank and S. Y. Teng, “On the Types and Uses of Ch’ing Documents,” Harvard
Journal of Asiatic Studies 5: 1 (January 1940), 62.
28 James Hevia, English Lessons: The Pedagogy of Imperialism in Nineteenth-Century China
(Durham: Duke University Press, 2003), 61; Mokros specifically shows how Western dip-
lomats used their understanding of the gazette during tense negotiations with the Qing.
“Communication, Empire, and Authority in the Qing Gazette,” 277–86.
14 Introduction

China came to believe, the publication of sensitive documents in the Gazette

“is probably more jealously watched than ever.”29
The topic that came to dominate the pages of the Gazette in the mid-nine-
teenth century was the Taiping Rebellion (1850–1864). Just before the outbreak
of the rebellion, a Shanghai-based auctioneer named Henry Shearman found-
ed a weekly newspaper called the North China Herald in August 1850. Following
the tradition of the Chinese Repository, which would cease publication the
following year, Shearman began publishing “Select Extracts from the Pekin
Reporter” in the very first issue of the Herald.30 When the Taiping Rebellion
started a few months later, Shearman and the Herald were in a perfect posi-
tion to translate and speculate on this ongoing Christian-inspired re­bellion.
Among the notable translators of the Gazette in this period were the bud-
ding sinologist and future British Minister to China Sir Thomas Francis Wade,
the missionary Walter Henry Medhurst, and the missionary-turned-diplomat
William C. Milne, whose father had published Morrison’s translations of the
Gazette while editing the Indo-Chinese Gleaner.31 When Shearman’s death co-
incided with the end of the offensive phase of the Taiping Rebellion in 1856,
however, translations of the Gazette in the North China Herald petered off
­between 1856 and 1865 and stopped entirely from 1865 to 1870.
In 1870, the Macanese C. E. do Rozario, who had been one of Shearman’s
original compositors at the Herald, established a short-lived magazine called
The Cycle in Shanghai to compete with his former employer. Although do
Rozario’s magazine would only last a year, his reintroduction of translations
from the Gazette inspired Richard S. Gundry, the editor of the Herald from
1867–1878, to begin publishing a weekly translation of “an abstract” from the
Peking Gazette in 1871. This is how Gundry described his purpose: “The knowl-
edge gained from these papers is always interesting, and often valuable. The
more we know of a nation’s habits, customs, and drift of thought, the better we
can understand it…And certainly few better introductions in these respects, to
the national mind, can exist, than the utterances, on nearly every prominent
topic, of its leading statesmen.”32 Until the Peking Gazette stopped publication
with the abdication of the Xuantong Emperor in February 1912, newspapers all

29 North China Herald (June 5, 1858).

30 North China Herald (August 3, 1850).
31 In the mid-nineteenth century, Wade also published additional translations of the Gazette
in his A Note on the Condition and Government of the Chinese Empire in 1849 (Hong Kong:
China Mail Office, 1850) and Decree of the Emperor of China, Asking for Counsel, and the
Replies of the Administration, 1850–51, with Other Papers (London: Harrison, 1878).
32 North China Herald (July 14, 1871).
Introduction 15

along the China coast, in the world’s great capitals, and even in small towns
across America reprinted North China Herald translations of the Peking Gazette
to do what we hope to do, to help readers better understand the interplay of
complex political themes, social movements, and cultural ideas over the course
of the long nineteenth century in China.

About this Book

This reader will be useful for instructors who teach modern Chinese history,
Chinese civilization courses, or broader East Asian surveys. The reader is de-
signed so that instructors can use the entire text, select out several pertinent
chapters that fit the structure of their course, or assign the various chapters to
their students as the basis of research papers using translated primary sources.
For instructors and students who would like to delve even more deeply into the
Gazette—to explore additional sources on the included topics, craft their own
thematic chapters, or research other subjects—I have worked with Brill to pro-
duce a database of approximately 8,500 pages of English-language translations
of the Gazette, which is available for purchase through your library under the
title Translations of the Peking Gazette Online.
Each chapter opens with a brief introductory essay describing the immedi-
ate background of the event or topic, discusses possible avenues of interpreta-
tion, and sometimes outlines the major historiographical debates surrounding
the subject of the chapter. The purpose of these introductions is not to analyze
the documents in question, the job of the student historian, but to help initiate
classroom discussions and promote engagement with the texts. Discussions
may also be started by addressing the additional questions provided at the end
of each chapter. A short list of briefly annotated suggested English-language
readings, some primary and some secondary, is also appended to each chapter
to guide students who decide to use a specific chapter as the starting point for
a research or term paper.
As students read the documents they will not only gain an unusual familiari-
ty with day-to-day and unique concerns of the Qing empire, but also encounter
perspectives and arguments that run counter to the prevailing interpretations
of nineteenth and early twentieth century Chinese history. This is intended. I
must caution students against reading these documents too literally. It is often
necessary to read between the lines, to unpack the packaged content, to fully
understand the material published in the Gazette. By continuously reading
these selections, and constantly questioning their contents, students will hone
their analytical abilities and come to appreciate the artful ways information
Another random document with
no related content on Scribd:
Lisen, eikä se tee mitään, että hän kutsui teidät salassa äidiltään.
Mutta Ivan Fjodorovitšille, teidän veljellenne, minä en voi yhtä
helposti uskoa tytärtäni, suokaa se minulle anteeksi, vaikka minä
edelleenkin pidän häntä mitä ritarillisimpana nuorena miehenä. Ja
ajatelkaahan, hän oli Lisen luona enkä minä tietänyt siitä mitään.

— Kuinka? Mitä? Milloin? — kysyi Aljoša hyvin ihmeissään. Hän ei

enää istuutunut, vaan kuunteli seisoaltaan.

— Minä kerron teille, tätä varten juuri minä kenties kutsuinkin

teidät, sillä en todellakaan tiedä, miksi teitä kutsuin. Asia on näin:
Ivan Fjodorovitš on ollut luonani kaikkiaan kaksi kertaa Moskovasta
palattuaan, ensimmäisellä kerralla tuli tuttuna vieraskäynnille ja
toisen kerran aivan äskettäin, Katja istui luonani, Ivan Fjodorovitš tuli
tänne kuultuaan hänen olevan luonani. Minä en tietysti ole vaatinut
häntä useasti käymään, kun tiedän, miten paljon hänellä nyt
muutenkin on puuhaa, vous comprenez, cette affaire et la mort
terrible de votre papa, mutta yhtäkkiä säänkin tietää, että hän on
käynyt taas, ei kuitenkaan minun, vaan Lisen luona, tämä on jo
kuudes päivä siitä, tuli, istui viisi minuuttia ja meni pois. Minä sain
tästä tietää vasta kolme päivää myöhemmin Glafiralta, niin että se oli
minulle yllättävän hämmästyttävää. Kutsun heti luokseni Lisen, mutta
tämä nauraa: hän, mukamas, ajatteli, että te nukutte, ja pistäytyi
minun luokseni kysymään, kuinka voitte. Tietysti se olikin niin. Mutta
Lise, Lise, oi hyvä Jumala, kuinka hän tuottaa minulle harmia!
Ajatelkaahan, eräänä yönä äkkiä — siitä on neljä päivää, se oli heti
sen jälkeen kuin te viimeisen kerran olitte täällä ja menitte pois —
äkkiä hän yöllä saa kohtauksen, huutoa, kirkumista, hysteriaa! Miksi
minulla ei koskaan ole hysteriaa? Sitten seuraavana päivänä taas
kohtaus, ja samoin sitäkin seuraavana, ja eilen sitten tuo affekti. Hän
huutaa minulle yhtäkkiä: »Minä vihaan Ivan Fjodorovitšia minä
vaadin, ettette ota häntä vastaan ja että kiellätte häntä käymästä
meillä!» Minä tyrmistyin noin odottamattomasta puheesta ja vastaan
hänelle: »Mistä syystä minä kieltäisin niin kunnollista nuorta miestä
tulemasta, lisäksi miestä, jolla on sellaiset tiedot ja sellainen
onnettomuus osanaan», sillä kuitenkinhan kaikki nämä jutut —
nehän ovat onnettomuus eikä onni, eikö totta? Hän alkoi äkkiä
nauraa sanoilleni ja, tiedättekö, niin loukkaavasti. No, minä olen
iloissani, ajattelen, että olen saanut hänet nauramaan ja että
kohtaukset nyt ovat ohi, varsinkin kun minä itsekin olin aikonut
kieltää Ivan Fjodorovitšia tekemästä omituisia vieraskäyntejä ilman
minun suostumustani sekä vaatia häneltä selitystä. Mutta äkkiä tänä
aamuna Lise heräsi ja suuttui Juliaan ja, ajatelkaahan, löi tätä
kädellään kasvoihin. Mutta tämähän on pöyristyttävää, minä
teitittelen palvelustyttöjäni. Ja yhtäkkiä tunnin kuluttua hän syleilee ja
suutelee Julian jalkoja. Minulle taas hän lähetti sanan, ettei tule
ollenkaan luokseni eikä tahdo käydä vastedeskään, ja kun minä itse
kompuroin hänen luokseen, niin hän alkoi minua kiireesti suudella ja
itki sekä työnsi suudellessaan minut pois huoneesta puhumatta
sanaakaan, niin että minä en saanut tietää mitään. Nyt, rakas
Aleksei Fjodorovitš, panen kaiken toivoni teihin, ja tietysti teidän
käsissänne on koko elämäni kohtalo. Minä yksinkertaisesti pyydän
teitä menemään Lisen luo, ottamaan häneltä selville kaikki, niinkuin
vain te yksin osaatte tehdä, ja tulemaan sitten kertomaan minulle,
minulle, äidille, sillä te ymmärrätte, että minä kuolen, suorastaan
kuolen, jos tätä kaikkea jatkuu, tai karkaan kotoani. Minä en voi
enempää, minulla on kärsivällisyyttä, mutta minä voin sen menettää
ja silloin… silloin tapahtuu kauheita. Ah, hyvä Jumala, vihdoinkin,
Pjotr Iljitš! — huudahti rouva Hohlakov alkaen yhtäkkiä loistaa, kun
näki Pjotr Iljitš Perhotinin astuvan sisälle. — Olette myöhästynyt! No,
mitä, istuutukaa, puhukaa, ratkaiskaa kohtaloni, no, mitäs tuo
asianajaja? Mutta minne te menette, Aleksei Fjodorovitš?
 — Menen Lisen luo.

— Ah, niin! Ettehän vain unohda, ettehän unohda mitä teiltä

pyysin?
Siitä riippuu kohtalo, kohtalo!

— En tietenkään unohda, jos se vain käy päinsä… mutta olen

kovin myöhästynyt, — mutisi Aljoša peräytyen kiireesti.

— Ei, aivan varmasti, varmasti käykää puheillani, eikä vain »jos se

käy päinsä», muuten minä kuolen! — huusi rouva Hohlakov hänen
jälkeensä, mutta Aljoša oli jo mennyt ulos huoneesta.

3.

Reuhtova lapsi

Astuessaan Lisen huoneeseen Aljoša tapasi hänet puolittain

loikomassa entisessä lepotuolissaan, jossa häntä kuljetettiin silloin,
kun hän ei vielä voinut kävellä. Hän ei liikahtanutkaan Aljošaa
vastaan, mutta hänen tarkka, terävä katseensa suorastaan tunkeutui
tulijaan. Silmät olivat hieman tulehtuneet, kasvot kalpean keltaiset.
Aljoša hämmästyi, miten Lise oli kolmessa päivässä muuttunut, jopa
laihtunutkin. Hän ei ojentanut Aljošalle kättään. Aljoša itse kosketti
hänen hienoja, pitkiä sormiaan, jotka liikkumattomina lepäsivät
hänen hameellaan, sitten hän istuutui ääneti vastapäätä tyttöä.

— Minä tiedän, että teillä on kiire vankilaan, — lausui Lise tylysti,

— mutta teitä on kaksi tuntia viivyttänyt äitini ja kertonut teille
minusta ja Juliasta.

— Kuinka te sen tiesitte? — kysyi Aljoša.

— Minä kuuntelin salaa. Mitä te minuun tuijotatte? Kun tahdon

salaa kuunnella, niin kuuntelen, siinä ei ole mitään pahaa. En pyydä
anteeksi.

— Te olette jostakin syystä kiihdyksissä?

— Päinvastoin, minä olen hyvin iloinen. Äsken juuri ajattelin taas,

kolmannenkymmenennen kerran: miten hyvä olikaan, että peruutin
teille antamani lupauksen enkä rupea vaimoksenne. Te ette kelpaa
aviomieheksi: minä menen kanssanne naimisiin ja annan yhtäkkiä
teille kirjelipun vietäväksi sille, jota rupean teidän jälkeenne
rakastamaan, ja te otatte ja viette sen ehdottomasti perille, vieläpä
tuotte vastauksenkin. Te täytätte neljäkymmentä vuotta, ja yhä te
samalla tavoin kuljettelette tuollaisia kirjelippujani.

Hän alkoi äkkiä nauraa.

— Teissä on jotakin ilkeätä ja samalla jotakin vilpitöntä, — hymyili

hänelle Aljoša.

— Se vilpitön on sitä, että minä en häpeä teitä. Enkä ainoastaan

ole häpeämättä, vaan en tahdokaan hävetä, juuri teidän edessänne,
juuri teitä. Aljoša, minkä tähden minä en kunnioita teitä? Minä
rakastan teitä suuresti, mutta minä en kunnioita teitä. Jos
kunnioittaisin, niin en puhuisi, häpeäisin, eikö niin?

— Niin.

— Mutta uskotteko, että minä en häpeä teitä?

 — En, en usko.

Lise alkoi taas nauraa hermostuneesti; hän puhui nopeasti,

kiireesti.

— Minä olen lähettänyt veljellenne Dmitri Fjodorovitšille vankilaan

konvehteja. Aljoša, tiedättekö, kuinka miellyttävä te olette! Minä tulen
teitä hirveästi rakastamaan sen vuoksi, että te niin nopeasti sallitte
minun olla teitä rakastamatta.

— Miksi te kutsuitte minua tänään, Lise?

— Mieleni teki ilmaista teille eräs toivomukseni. Minä tahdon, että

minua joku kiduttaisi, menisi naimisiin kanssani ja sitten kiduttaisi,
pettäisi, lähtisi ja matkustaisi pois. Minä en tahdo olla onnellinen!

— Olette alkanut pitää epäjärjestyksestä?

— Ah, minä en tahdo epäjärjestystä. Mieleni yhä tekee sytyttää

talo tuleen. Minä kuvittelen, kuinka minä menen ja sytytän salaa, sen
pitää välttämättömästi tapahtua salaa. Koettavat sammuttaa, mutta
se palaa. Minä tiedän enkä puhu kenellekään. Ah, tyhmyyksiä! Ja
miten ikävää!

Hän viittasi inhoten kädellään.

— Elätte rikkaudessa, — lausui Aljoša hiljaa.

— Olisiko sitten parempi olla köyhä?

— Olisi.

— Sen on teille pannut päähän munkki-vainajanne. Se ei ole totta.

Olkoon, että minä olen rikas, ja kaikki köyhiä, minä syön konvehteja
ja juon kermaa enkä anna niille kenellekään. Ah, älkää puhuko,
älkää puhuko mitään (alkoi hän huitoa kädellään, vaikka Aljoša ei
ollut avannut suutaankaan), te olette tämän kaiken puhunut minulle
jo aikaisemmin, minä osaan kaikki ulkoa. On ikävä. Jos minusta
tulee köyhä, niin minä tapan jonkun, — ja jos minusta tulee rikas,
niin kenties silloinkin tapan, — miksi istuisin! Mutta tiedättekö, minä
tahdon korjata eloa, tahdon leikata ruista. Minä menen kanssanne
naimisiin, ja teistä tulee talonpoika, oikea talonpoika; meillä on pieni
varsa, tahdotteko niin? Tunnettehan Kalganovin!

— Tunnen.

— Hän aina vain kulkee ja haaveilee. Hän sanoo: miksi todellakin

eläisin, parempi on haaveilla. Haaveilla voi mitä iloisinta, mutta
eläminen ikävystyttää. Ja kuitenkin hän kohta menee naimisiin, hän
on minullekin tunnustanut rakkautensa. Osaatteko te panna hyrrän
pyörimään?

— Osaan.

— Hän on niinkuin hyrrä: panna hänet pyörimään ja päästää

kulkemaan ja lyödä, lyödä, lyödä piiskalla: menen hänen kanssaan
naimisiin, pyöritän koko elämäni. Eikö teitä hävetä istua kanssani?

— Ei.

— Te olette hyvin vihainen siitä, että minä en puhu pyhistä

asioista. Minä en tahdo olla pyhä. Mitä toisessa maailmassa tehdään
kaikkein suurimmasta synnistä? Teidän täytyy tietää tämä aivan
tarkalleen.

— Jumala tuomitsee, — sanoi Aljoša katsoen häneen pitkään.

 — Niin minä tahdonkin sen olevan. Minä tulisin ja minut
tuomittaisiin, mutta minä alkaisin yhtäkkiä nauraa heille kaikille päin
silmiä. Minun tekee hirveästi mieleni sytyttää palamaan talo, Aljoša,
meidän talomme, ettekö te vieläkään usko minua?

— Miksi? On lapsiakin, kahdentoista vuoden ikäisiä, joiden mieli

kovin tekee sytyttää jotakin palamaan, ja he sytyttävät. Se on
tavallaan tautia.

— Se ei ole totta, ei ole totta, olkoon olemassa lapsia, mutta minä

en puhu siitä.

— Te pidätte pahaa hyvänä: se on hetkellinen kriisi, se johtuu

kenties entisestä taudistanne.

— Mutta te halveksitte minua! Minä suorastaan en tahdo tehdä

hyvää, minä tahdon tehdä pahaa, eikä siinä ole mitään tautia.

— Miksi tehdä pahaa?

— Jotta ei mihinkään jäisi mitään! Ah, kuinka hyvä olisi, kun ei jäisi
mitään! Tiedättekö, Aljoša, minä aion toisinaan tehdä hirveän paljon
pahaa ja kaikkea huonoa, ja teen sitä kauan salaa, ja yhtäkkiä kaikki
saavat sen tietää. Kaikki ympäröivät minut ja osoittavat minua
sormellaan, ja minä katson kaikkia. Se on hyvin miellyttävää. Miksi
se on niin miellyttävää, Aljoša?

— Muuten vain. Tarve murskata jotakin hyvää tai, niinkuin te

sanoitte, sytyttää palamaan. Semmoista sattuu.

— Mutta eihän se ole vain sitä, että minä sanoin, minähän myös
teen sen.
 — Minä uskon.

— Ah, kuinka minä rakastan teitä sen tähden, että te sanotte: minä
uskon. Ja tehän ette ollenkaan, ette ollenkaan valehtele. Mutta
kenties te luulette, että olen puhunut teille tätä kaikkea tahallani,
ärsyttääkseni teitä?

— En, en luule… vaikka kukaties on hieman sitäkin tarvetta.

— On hieman. En valehtele koskaan teille, — lausui hän, ja jokin

tuli leimahti hänen silmissään.

Aljošaa hämmästytti kaikkein enimmän hänen vakavuutensa:

hänen kasvoissaan ei nyt ollut naurun eikä kujeilun varjoakaan,
vaikka aikaisemmin ilomielisyys ja kujeilun halu ei ollut jättänyt häntä
kaikkein »vakavimpinakaan» hetkinä.

— On hetkiä, jolloin ihmiset rakastavat rikosta, — lausui Aljoša

miettivästi.

— Niin, niin! Te sanoitte minun ajatukseni, rakastavat, kaikki

rakastavat ja aina rakastavat, eikä vain »hetkiä». Tiedättekö, tässä
ovat kaikki ikäänkuin sopineet joskus maailmassa, että he
valehtelevat, ja siitä asti ovat kaikki valehdelleet. Kaikki sanovat
vihaavansa pahaa, mutta sydämessään kaikki sitä rakastavat.

— Luetteko te yhä kuten ennenkin huonoja kirjoja?

— Luen. Äiti lukee ja piilottaa tyynynsä alle, ja minä varastan

sieltä.

— Kuinka teitä ei hävetä itsenne tuhoaminen?

 — En minä tahdo tuhota itseäni. Täällä on eräs poika, hän makasi
rautatiekiskojen välissä, kun vaunut kulkivat ylitse. Onnellinen hän!
Kuulkaa, nyt teidän veljenne tuomitaan siitä, että hän on tappanut
isänsä, ja kaikki pitävät siitä, että hän tappoi isänsä.

— Pitävät siitä, että tappoi isänsä?

— Pitävät, kaikki pitävät! Kaikki sanovat, että se on hirveätä, mutta

sydämessään pitävät siitä suuresti. Minä ensimmäisenä.

— Kaikissa teidän sanoissanne on jonkin verran totta, — lausui

Aljoša hiljaa.

— Ah, millaiset ajatukset teillä on! — vingahti Lise innoissaan. —

Semmoiset ajatukset munkilla! Te ette usko, kuinka minä teitä
kunnioitan, Aljoša, siitä, että te ette milloinkaan valehtele. Ah, vain
teille minä kerron hullunkurisen uneni: minä näen toisinaan unessa
piruja, on olevinaan yö, minä olen huoneessani, ja siinä on kynttilä,
ja yhtäkkiä on kaikkialla piruja, kaikissa nurkissa ja pöydän alla, ja ne
avaavat oven ja niitä on siellä oven takana iso joukko, ja niiden mieli
tekee tulla sisälle ja ottaa minut. Ne tulevatkin jo luokseni, tarttuvat jo
minuun. Mutta minä teen yhtäkkiä ristinmerkin ja ne peräytyvät
kaikki, pelkäävät, mutta eivät kuitenkaan poistu kokonaan, seisovat
ovella ja odottelevat nurkissa. Ja yhtäkkiä alkaa hirveästi tehdä
mieleni ruveta ääneeni soimaamaan Jumalaa, ja minä alankin
herjata, ja silloin ne taas yhtäkkiä tulevat suurin joukoin luokseni,
tulevat hyvin iloisiksi, tarttuvat taas minuun, minä teen taas
ristinmerkin — ja ne peräytyvät kaikki. Se on ihmeen hauskaa, ihan
on läkähtyä.

— Minäkin olen nähnyt joskus saman unen, — sanoi Aljoša

yhtäkkiä.
 — Ihanko todella? — huudahti Lise ihmetellen. — Kuulkaa, Aljoša,
älkää naurako, tämä on hirveän tärkeätä: onko mahdollista, että
kaksi eri ihmistä näkee saman unen?

— Kaiketi se on.

— Aljoša, minä sanon teille, että se on hirveän tärkeätä, — jatkoi

Lise ihmetellen aivan ylenpalttisesti. — Ei uni ole tärkeä, vaan se,
että te olette voinut nähdä aivan saman unen kuin minä. Te ette
koskaan valehtele minulle, älkää valehdelko nytkään: onko se totta?
Ettekö tee pilaa?

— Se on totta.

Lise oli jostakin hyvin hämmästynyt ja oli puoli minuuttia vaiti.

— Aljoša, käykää luonani, käykää luonani useammin, — lausui

hän yhtäkkiä rukoilevalla äänellä.

— Minä käyn luonanne aina, koko elämäni ajan, — vastasi Aljoša

lujasti.

— Minähän puhun ainoastaan teille, — alkoi Lise taas. — Minä

puhun vain itselleni ja teille. Yksistään teille koko maailmassa. Ja
mieluummin puhun teille kuin itselleni. Enkä ollenkaan häpeä teitä.
Aljoša, miksi minä en ollenkaan häpeä teitä, en ollenkaan? Aljoša,
onko totta, että juutalaiset varastavat ja teurastavat pääsiäisenä
lapsia?

— En tiedä.

— Minulla on eräs kirja, minä olen lukenut jostakin jossakin

langetetusta tuomiosta ja että juutalainen oli ensin leikannut
nelivuotiaalta pojalta kaikki sormet molemmista käsistä ja sitten
ristiinnaulinnut hänet seinään, iskenyt nauloilla hänet siihen, ja sanoi
sitten oikeudessa, että poika oli kuollut pian, neljän tunnin kuluttua.
Olipa se pian! Sanoo: hän voihki, voihki kaiken aikaa, mutta toinen
katseli ja nautti siitä. Se on hyvä!

— Hyväkö?

— Hyvä. Minä ajattelen toisinaan, että tuo ristiinnaulitsi ja olenkin

minä itse. Poika riippuu ja vaikeroi, mutta minä istuudun vastapäätä
häntä ja syön ananashilloketta. Minä pidän hyvin paljon
ananashillokkeesta. Pidättekö te siitä?

Aljoša oli vaiti ja katseli häntä. Tytön kalpeankeltaiset kasvot

vääristyivät äkkiä, silmät alkoivat palaa.

— Tiedättekö, kun minä luin tuosta juutalaisesta, niin tärisin sitten

koko yön itkun vallassa. Kuvittelen, kuinka lapsi huutaa ja voihkii
(nelivuotiaat pojathan ymmärtävät), mutta minun päästäni ei vain
lähde tuo ajatus hillokkeesta. Aamulla minä lähetin kirjeen eräälle
ihmiselle, että hän välttämättömästi tulisi luokseni. Hän tuli, ja minä
kerroin hänelle pojasta ja hillokkeesta, kaiken kerroin, kaiken, ja
sanoin, että »se on hyvä». Hän alkoi yhtäkkiä nauraa ja sanoi, että
se on todellakin hyvä. Sitten hän nousi ja lähti pois. Istui kaikkiaan
vain viisi minuuttia. Halveksiko hän minua, halveksiko? Sanokaa,
sanokaa, Aljoša, halveksiko hän minua vai eikö? — sanoi hän ja
oikaisihe suoraksi leposohvalla. Hänen silmänsä säkenöivät.

— Sanokaa, — lausui Aljoša kiihtyneenä, — tekö itse hänet

kutsuitte, tuon miehen?

— Minä itse.
 — Lähetitte hänelle kirjeen?

— Kirjeen.

— Kysyäksenne nimenomaan tästä, lapsesta?

— En, en ollenkaan siksi, en ollenkaan. Mutta kun hän astui

sisälle, niin minä heti kysyin tätä. Hän vastasi, alkoi nauraa, nousi ja
lähti.

— Tuo mies käyttäytyi rehellisesti teitä kohtaan, — lausui Aljoša

hiljaa.

— Mutta halveksiko hän minua? Pilkkasiko?

— Ei, sillä hän uskoo kenties itse ananashillokkeeseen. Hän on

nyt myös hyvin sairas, Lise.

— Niin, hän uskoo! — sanoi Lise säihkyvin silmin.

— Hän ei halveksi ketään, — jatkoi Aljoša. — Hän vain ei usko,

niin silloin tietysti halveksii.

— Siis minuakin? Minua?

— Teitäkin.

— Se on hyvä, — sanoi Lise omituisesti kiristellen hampaitaan. —

Kun hän lähti ulos ja rupesi nauramaan, niin minä tunsin, että on
hyvä olla halveksittuna. Poika, jolta leikattiin sormet, on hyvä asia, ja
halveksittuna oleminen on hyvä…

Ja hän alkoi nauraa omituisen ilkeästi ja kiihtyneesti Aljošalle

vasten silmiä.
 — Tiedättekö, Aljoša, tiedättekö, minä tahtoisin… Aljoša,
pelastakaa minut! — huudahti hän hypähtäen äkkiä sohvalta,
syöksyi hänen luokseen ja kiersi voimakkaasti kätensä hänen
ympärilleen. — Pelastakaa minut, — hän melkein voihkaisi. —
Sanonko minä kenellekään maailmassa sitä, minkä olen teille
puhunut? Mutta minähän puhuin totta, totta, totta! Minä tapan itseni,
sillä minua inhoittaa kaikki! Minä en tahdo elää, sillä kaikki on
minusta inhoittavaa! Minua inhoittaa kaikki, inhoittaa kaikki! Aljoša,
miksi te ette rakasta minua ensinkään, ette ensinkään! — lopetti hän
raivostuneena.

— Minähän rakastan! — vastasi Aljoša lämpimästi.

— Ja itkettekö minua, itkettekö?

— Itken.

— Ei sen tähden, että minä en tahtonut tulla vaimoksenne, vaan

itkettekö yksinkertaisesti minua, aivan yksinkertaisesti?

— Itken.

— Kiitos! Minä tarvitsen vain teidän kyyneliänne. Mutta kaikki muut

rangaiskoot minua ja polkekoot jalkoihinsa, kaikki, kaikki,
poikkeuksetta kaikki! Sillä minä en rakasta ketään. Kuuletteko, en
ke-tään! Päinvastoin vihaan! Menkää, Aljoša, teidän on aika mennä
veljenne luo! — sanoi hän irtautuen hänestä äkkiä.

— Kuinka te sitten jäätte? — lausui Aljoša miltei pelästyneenä.

— Menkää veljenne luo, vankila suljetaan, menkää, tässä on

hattunne!
Suudelkaa Mitjaa, menkää, menkää!
 Ja hän työnsi melkein väkisin Aljošan ulos ovesta. Tämä katseli
murheellisena ja ällistyneenä, mutta tunsi yhtäkkiä oikeassa
kädessään kirjeen, pikkuisen kirjeen, joka oli tiiviisti taitettu kokoon ja
hyvin suljettu. Hän vilkaisi siihen ja luki silmänräpäyksessä osoitteen:
»Ivan Fjodorovitš Karamazoville». Hän loi nopean silmäyksen
Liseen. Tämän kasvot muuttuivat miltei uhkaaviksi.

— Antakaa se perille, antakaa ehdottomasti hänelle! — käski tyttö

raivoisasti, ja koko hänen ruumiinsa vapisi. — Tänään, heti! Muuten
minä otan myrkkyä! Tätä varten minä teidät kutsuinkin!

Ja hän paiskasi nopeasti oven kiinni. Säppi kalahti. Aljoša pisti

kirjeen taskuunsa ja meni suoraan portaille poikkeamatta rouva
Hohlakovin luo, jonka hän sitäpaitsi oli unohtanutkin. Heti kun Aljoša
oli mennyt, käänsi Lise säppiä, avasi oven hiukan raolleen, pisti
rakoon sormensa ja painoi oven kiinni litistäen kaikin voimin
sormeaan. Noin kymmenen sekunnin kuluttua hän irroitti kätensä
ovesta, meni hiljaa ja hitaasti nojatuolinsa luo, istuutui, ojentautui
suoraksi ja alkoi tarkasti katsella mustunutta sormeaan ja kynnen
alta pullistuvaa veripahkaa. Hänen huulensa vapisivat, ja hän
kuiskasi itsekseen hyvin nopeasti: — Minä olen katala, katala,
katala, katala!

4.

Hymni ja salaisuus

Oli jo aivan myöhä (ja pitkäkö on marraskuun päivä), kun Aljoša

soitti vankilan portin kelloa. Oli jo alkanut hämärtää. Mutta Aljoša
tiesi, että hänet päästetään estelemättä Mitjan luo. Kaikki tämä on
meillä, meidän kaupungissamme, aivan samanlaista kuin kaikkialla
muuallakin. Aluksi tietysti, valmistavan tutkimuksen loputtua, oli
sukulaisten ja eräitten muitten henkilöitten noudatettava muutamia
välttämättömiä muodollisuuksia päästäkseen Mitjan puheille, mutta
myöhemmin muodollisuuksista ei enää paljoa välitetty, vieläpä
joihinkuihin Mitjan luona käyviin henkilöihin nähden aivan kuin
itsestään muodostui poikkeuksia. Mentiinpä niinkin pitkälle, että
vankia toisinaan sai tavata sitä varten määrätyssä huoneessa
melkeinpä kahden kesken. Tämmöisessä asemassa olevia
henkilöitä oli kuitenkin vain muutamia: ainoastaan Grušenjka, Aljoša
ja Rakitin. Grušenjkaa suosi suuresti itse poliisipäällikkö Mihail
Makarovitš. Ukon sydäntä painoi sen, että hän oli nuhdellut
Grušenjkaa Mokrojessa. Myöhemmin, kuultuaan asian oikean laidan,
hän oli kokonaan muuttanut mieltään Grušenjkaan nähden. Ja
omituista: vaikka hän oli vahvasti vakuutettu Mitjan syyllisyydestä,
niin hän kuitenkin vangitsemisesta asti suhtautui tähän yhä
lempeämmin: »Kenties siinä oli pohjaltaan hyvä mies, mutta joutui
hunningolle juopottelun ja epäsäännöllisen elämän takia!» Entinen
kauhistus muuttui hänen sydämessään jonkinmoiseksi sääliksi.
Aljošasta poliisipäällikkö taas piti hyvin paljon ja oli jo kauan tuntenut
hänet, ja Rakitin, joka myöhemmin oli ruvennut hyvin usein käymään
vangin luona, oli »poliisipäällikön neitien», niinkuin hän heitä nimitti,
kaikkein lähimpiä tuttuja ja oleili joka päivä heidän kodissaan.
Vankilan päällikkö oli rehti mies, mutta sangen säntillinen virkamies,
ja hänen talossaan Rakitin oli kotiopettajana. Aljoša taas oli vankilan
päällikönkin hyvä ja vanha tuttu, sillä tämä puheli yleensä mielellään
hänen kanssaan »viisaita asioita». Ivan Fjodorovitšia esimerkiksi
vankilan päällikkö kunnioitti, vieläpä pelkäsikin tämän arvosteluja,
vaikka oli itsekin suuri filosofi, tietenkin »oman järkensä mukaisesti».
Mutta Aljošaa kohtaan hän tunsi jonkinmoista voittamatonta
myötätuntoa. Viimeisenä vuonna oli ukko syventynyt tutkimaan
raamatun apokryfisia kirjoja ja kertoili myötäänsä vaikutelmistaan
nuorelle ystävälleen. Aikaisemmin hän oli käynyt Aljošan luona
luostarissakin ja keskustellut hänen sekä pappismunkkien kanssa
tuntikausia. Sanalla sanoen, jos Aljoša olisikin myöhästynyt
vankilasta, niin hänen tarvitsi vain pistäytyä päällikön luo
saadakseen asian järjestetyksi. Sitäpaitsi olivat kaikki vartijatkin
vankilassa jo tottuneet näkemään Aljošan. Vahti ei tietenkään tehnyt
esteitä, kun vain oli lupa esimiehiltä. Kun Mitjaa kutsuttiin, niin hän
aina tuli kopistaan siihen paikkaan, mikä oli määrätty tapaamista
varten. Huoneeseen astuessaan Aljoša kohtasi Rakitinin, joka jo oli
lähdössä pois Mitjan luota. Molemmat viimeksimainitut keskustelivat.
Rakitinia saattaessaan Mitja nauroi kovin jollekin asialle, mutta
Rakitin tuntui murisevan. Varsinkaan viime aikoina Rakitin ei
mielellään ollut tekemisissä Aljošan kanssa eikä juuri koskaan
puhunut hänen kanssaan, vieläpä tervehtikin väkinäisesti.
Nähdessään nyt Aljošan astuvan sisälle hän erikoisesti rypisti
kulmakarvojaan ja käänsi katseensa pois, aivan kuin koko hänen
huomionsa olisi kiintynyt lämpimän, karvakauluksisen päällystakin
napittamiseen. Sitten hän alkoi heti etsiä sateenvarjoaan.

— Kunhan ei vain unohtuisi mitään omaa, — mutisi hän

ainoastaan sanoakseen jotakin.

— Älä vain unohda mitään vierasta! — laski leikkiä Mitja ja alkoi

heti itse nauraa hohottaa sukkeluudelleen. Rakitin tulistui
silmänräpäyksessä.

— Neuvo sinä sitä omille Karamazoveillesi, joka on maaorjuudella

elänyttä koplaa, äläkä Rakitinille! — huudahti hän äkkiä ihan täristen
vihasta.

— Mitä sinä? Minä sanoin leikilläni! — huudahti Mitja. — Hyi,

perhana! Tuommoisia ne ovat kaikki, — kääntyi hän Aljošan puoleen
viitaten päännyökkäyksellä Rakitiniin, joka kiireesti poistui, — istui
täällä, nauroi ja oli iloinen, mutta nyt yhtäkkiä tulistui! Sinulle ei edes
nyökäyttänyt päätään, oletteko te ihan riidoissa, vai mitä? Miksi sinä
tulet niin myöhään? Minä en ole sinua vain odottanut, minä olen
himoinnut koko aamun tavata sinua. No, mitäpä siitä! Saamme
vahingon korjatuksi.

— Miksi hän on ruvennut käymään niin usein luonasi? Onko teistä

tullut ystävät, vai mitä? — kysyi Aljoša nimikään osoittaen
päännyökkäyksellä ovea, josta Rakitin oli mennyt.

— Tullutko Mihailin ystäväksi? En, enpä juuri. Ja mitäpä hänestä,

senkin siasta! Hän on sitä mieltä, että minä olen… konna. Eivät edes
ymmärrä pilaa, se niissä on pääpiirteenä. Eivät milloinkaan ymmärrä
pilaa. Kuiva on heidän sielunsa, lattea ja kuiva, aivan semmoista
siellä on kuin minä tunsin silloin, kun lähestyin vankilaa ja katselin
vankilan seiniä. Mutta älykäs mies hän on, älykäs. No, Aljoša, minä
olen nyt mennyttä miestä!

Hän istuutui penkille ja pani Aljošan viereensä istumaan.

— Niin, huomenna lankeaa tuomio. Mitä, eikö sinulla todellakaan

ole mitään toivoa, veli? — lausui Aljoša arkatunteisesti.

— Mitä sinä tarkoitat? — katsahti Mitja häneen omituisen

epämääräisesti. — Ah, sinä puhut tuomiosta! No, perhana! Me
olemme tähän saakka koko ajan puhuneet sinun kanssasi
jonninjoutavista asioista, aina vain tuosta tuomiosta, mutta kaikkein
tärkeimmästä en ole puhunut sinulle mitään. Niin, huomenna
lankeaa tuomio, mutta en minä tuomion johdosta sanonut olevani
mennyttä miestä. Ei ole minulta pää mennyt, vaan se, mikä oli
päässä, se on mennyt. Miksi sinä katsot minua niin arvostelevan
näköisenä?

— Mistä sinä oikein puhut, Mitja?

— Aatteesta, aatteesta, siinä se! Etiikka. Mitä on etiikka?

— Etiikka? — ihmetteli Aljoša.

— Niin, eikö se ole jokin tiede?

— On, sellainen tiede on olemassa… mutta… minä tunnustan,

että minä en osaa selittää sinulle, millainen tiede se on.

— Rakitin tietää. Paljon tietää Rakitin, piru hänet periköön!

Munkiksi hän ei rupea. Tekee lähtöä Pietariin. Sanoo siellä
toimivansa arvostelujen osastossa, mutta jaloon suuntaan. Mitäs,
hän voi olla hyödyksi ja menestyä hyvin. Uh, ulkonaista menestystä
saavuttamaan ne ovat mestareita! Hitto vieköön etiikan. Minä olen
mennyttä miestä, Aljoša, Jumalan mies! Minä rakastan sinua
enemmän kuin ketään muuta. Sydämeni vapisee sinun tähtesi, niin
se on. Mikä olikaan Karl Bernard?

— Karl Bernard? — ihmetteli taas Aljoša.

— Ei, ei Karl, maltahan, minä sanoin väärin: Claude Bernard.

Mikä se on? Kemiaako, vai?

 — Se lienee eräs tiedemies, — vastasi Aljoša, — mutta tunnustan
sinulle, etten osaa hänestäkään paljoa sanoa. Olen vain kuullut, että
sellainen tiedemies on olemassa, mutta en tiedä, mikä hän on
miehiään.

— No, hiisi hänet vieköön, en minäkään tiedä, — alkoi Mitja

sadatella. — Luultavammin joku konna, ja kaikki ovat konnia. Mutta
Rakitin pujottautuu läpi. Rakitin pujottautuu pienestäkin raosta läpi,
hän on myös Bernard. Uh, noita Bernardeja! Paljon niitä on siinnyt!

— Mikä sinua vaivaa? — kysyi Aljoša lujasti.

— Hän tahtoo laatia kirjoitelman minusta, minun jutustani, ja

aloittaa sillä kirjallisen uransa, sitä varten hän käy täällä, hän selitti
itse niin. Siinä tulee muka olemaan jotain suuntaa: »hänen on pakko
tappaa, ympäröivien olosuhteitten vaikutusta» ja niin edespäin, selitti
hän minulle. Siihen tulee sosialistinen vivahdus, sanoo. No, piru
hänet vieköön, tuleeko siihen vivahdus vai ei, se on minusta
samantekevää. Veli Ivanista hän ei pidä, vihaa häntä, eikä ole
suopea sinullekaan. No, minä en ole kuitenkaan karkoittanut häntä
pois, sillä hän on älykäs mies. Kovin hän kuitenkin kopeilee. Äsken
juuri sanoin hänelle: »Karamazovit eivät ole konnia, vaan filosofeja,
sillä kaikki tosivenäläiset ihmiset ovat filosofeja, mutta sinä, vaikka
oletkin saanut oppia, et ole filosofi, sinä olet maalaismoukka.» Hän
nauroi ilkeästi. Mutta minä sanoin hänelle: de ajatuksibus non est
disputandum, eikö se ollut hyvä vitsi? Pääsin ainakin klassillisuuden
makuun minäkin, — alkoi Mitja äkkiä nauraa hohottaa.

— Minkä tähden sinä olet mennyttä miestä? Sinä sanoit äsken

niin, — keskeytti Aljoša.