Electronic Systems and Intelligent

Computing Proceedings of ESIC 2020

Pradeep Kumar Mallick
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/electronic-systems-and-intelligent-computing-proceed
ings-of-esic-2020-pradeep-kumar-mallick/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Emerging Trends and Applications in Cognitive Computing

Pradeep Kumar Mallick

https://textbookfull.com/product/emerging-trends-and-
applications-in-cognitive-computing-pradeep-kumar-mallick/

Cognitive Computing in Human Cognition Perspectives and

Applications Pradeep Kumar Mallick

https://textbookfull.com/product/cognitive-computing-in-human-
cognition-perspectives-and-applications-pradeep-kumar-mallick/

Evolving Technologies for Computing Communication and

Smart World Proceedings of ETCCS 2020 Pradeep Kumar
Singh

https://textbookfull.com/product/evolving-technologies-for-
computing-communication-and-smart-world-proceedings-of-
etccs-2020-pradeep-kumar-singh/

Intelligent Computing Proceedings of the 2020 Computing

Conference Volume 3 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2020-computing-conference-volume-3-kohei-arai/
Intelligent Computing Proceedings of the 2020 Computing
Conference Volume 2 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2020-computing-conference-volume-2-kohei-arai/

Intelligent Computing Proceedings of the 2020 Computing

Conference Volume 1 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-computing-
proceedings-of-the-2020-computing-conference-volume-1-kohei-arai/

Intelligent Tutoring Systems 16th International

Conference ITS 2020 Athens Greece June 8 12 2020
Proceedings Vivekanandan Kumar

https://textbookfull.com/product/intelligent-tutoring-
systems-16th-international-conference-its-2020-athens-greece-
june-8-12-2020-proceedings-vivekanandan-kumar/

Modelling Simulation and Intelligent Computing

Proceedings of MoSICom 2020 Nilesh Goel

https://textbookfull.com/product/modelling-simulation-and-
intelligent-computing-proceedings-of-mosicom-2020-nilesh-goel/

Intelligent Systems and Applications: Proceedings of

the 2020 Intelligent Systems Conference (IntelliSys)
Volume 2 Kohei Arai

https://textbookfull.com/product/intelligent-systems-and-
applications-proceedings-of-the-2020-intelligent-systems-
conference-intellisys-volume-2-kohei-arai/
Lecture Notes in Electrical Engineering 686

Pradeep Kumar Mallick

Preetisudha Meher
Alak Majumder
Santos Kumar Das Editors

Electronic
Systems and
Intelligent
Computing
Proceedings of ESIC 2020
Lecture Notes in Electrical Engineering

Volume 686

Series Editors

Leopoldo Angrisani, Department of Electrical and Information Technologies Engineering, University of Napoli
Federico II, Naples, Italy
Marco Arteaga, Departament de Control y Robótica, Universidad Nacional Autónoma de México, Coyoacán,
Mexico
Bijaya Ketan Panigrahi, Electrical Engineering, Indian Institute of Technology Delhi, New Delhi, Delhi, India
Samarjit Chakraborty, Fakultät für Elektrotechnik und Informationstechnik, TU München, Munich, Germany
Jiming Chen, Zhejiang University, Hangzhou, Zhejiang, China
Shanben Chen, Materials Science and Engineering, Shanghai Jiao Tong University, Shanghai, China
Tan Kay Chen, Department of Electrical and Computer Engineering, National University of Singapore,
Singapore, Singapore
Rüdiger Dillmann, Humanoids and Intelligent Systems Laboratory, Karlsruhe Institute for Technology,
Karlsruhe, Germany
Haibin Duan, Beijing University of Aeronautics and Astronautics, Beijing, China
Gianluigi Ferrari, Università di Parma, Parma, Italy
Manuel Ferre, Centre for Automation and Robotics CAR (UPM-CSIC), Universidad Politécnica de Madrid,
Madrid, Spain
Sandra Hirche, Department of Electrical Engineering and Information Science, Technische Universität
München, Munich, Germany
Faryar Jabbari, Department of Mechanical and Aerospace Engineering, University of California, Irvine, CA,
USA
Limin Jia, State Key Laboratory of Rail Traffic Control and Safety, Beijing Jiaotong University, Beijing, China
Janusz Kacprzyk, Systems Research Institute, Polish Academy of Sciences, Warsaw, Poland
Alaa Khamis, German University in Egypt El Tagamoa El Khames, New Cairo City, Egypt
Torsten Kroeger, Stanford University, Stanford, CA, USA
Qilian Liang, Department of Electrical Engineering, University of Texas at Arlington, Arlington, TX, USA
Ferran Martín, Departament d’Enginyeria Electrònica, Universitat Autònoma de Barcelona, Bellaterra,
Barcelona, Spain
Tan Cher Ming, College of Engineering, Nanyang Technological University, Singapore, Singapore
Wolfgang Minker, Institute of Information Technology, University of Ulm, Ulm, Germany
Pradeep Misra, Department of Electrical Engineering, Wright State University, Dayton, OH, USA
Sebastian Möller, Quality and Usability Laboratory, TU Berlin, Berlin, Germany
Subhas Mukhopadhyay, School of Engineering & Advanced Technology, Massey University,
Palmerston North, Manawatu-Wanganui, New Zealand
Cun-Zheng Ning, Electrical Engineering, Arizona State University, Tempe, AZ, USA
Toyoaki Nishida, Graduate School of Informatics, Kyoto University, Kyoto, Japan
Federica Pascucci, Dipartimento di Ingegneria, Università degli Studi “Roma Tre”, Rome, Italy
Yong Qin, State Key Laboratory of Rail Traffic Control and Safety, Beijing Jiaotong University, Beijing, China
Gan Woon Seng, School of Electrical & Electronic Engineering, Nanyang Technological University,
Singapore, Singapore
Joachim Speidel, Institute of Telecommunications, Universität Stuttgart, Stuttgart, Germany
Germano Veiga, Campus da FEUP, INESC Porto, Porto, Portugal
Haitao Wu, Academy of Opto-electronics, Chinese Academy of Sciences, Beijing, China
Junjie James Zhang, Charlotte, NC, USA
The book series Lecture Notes in Electrical Engineering (LNEE) publishes the
latest developments in Electrical Engineering—quickly, informally and in high
quality. While original research reported in proceedings and monographs has
traditionally formed the core of LNEE, we also encourage authors to submit books
devoted to supporting student education and professional training in the various
fields and applications areas of electrical engineering. The series cover classical and
emerging topics concerning:
• Communication Engineering, Information Theory and Networks
• Electronics Engineering and Microelectronics
• Signal, Image and Speech Processing
• Wireless and Mobile Communication
• Circuits and Systems
• Energy Systems, Power Electronics and Electrical Machines
• Electro-optical Engineering
• Instrumentation Engineering
• Avionics Engineering
• Control Systems
• Internet-of-Things and Cybersecurity
• Biomedical Devices, MEMS and NEMS
For general information about this book series, comments or suggestions, please
contact leontina.dicecco@springer.com.
To submit a proposal or request further information, please contact the
Publishing Editor in your country:
China
Jasmine Dou, Associate Editor (jasmine.dou@springer.com)
India, Japan, Rest of Asia
Swati Meherishi, Executive Editor (Swati.Meherishi@springer.com)
Southeast Asia, Australia, New Zealand
Ramesh Nath Premnath, Editor (ramesh.premnath@springernature.com)
USA, Canada:
Michael Luby, Senior Editor (michael.luby@springer.com)
All other Countries:
Leontina Di Cecco, Senior Editor (leontina.dicecco@springer.com)
** Indexing: The books of this series are submitted to ISI Proceedings,
EI-Compendex, SCOPUS, MetaPress, Web of Science and Springerlink **

More information about this series at http://www.springer.com/series/7818

Pradeep Kumar Mallick Preetisudha Meher
• •

Alak Majumder Santos Kumar Das

•

Editors

Electronic Systems
and Intelligent Computing
Proceedings of ESIC 2020

123
Editors
Pradeep Kumar Mallick Preetisudha Meher
School of Computer Engineering Department of Electronics and
Kalinga Institute of Industrial Technology Communication Engineering
(KIIT) Deemed to be University National Institute of Technology Arunachal
Bhubaneswar, Odisha, India Pradesh
Yupia, Arunachal Pradesh, India
Alak Majumder
Department of Electronics and Santos Kumar Das
Communication Engineering Department of Electronics and
National Institute of Technology Communication Engineering
Arunachal Pradesh National Institute of Technology Rourkela
Yupia, Arunachal Pradesh, India Rourkela, Odisha, India

ISSN 1876-1100 ISSN 1876-1119 (electronic)

Lecture Notes in Electrical Engineering
ISBN 978-981-15-7030-8 ISBN 978-981-15-7031-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-981-15-7031-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore
Pte Ltd. 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard
to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721,
Singapore
Programme Committee

Patron
Prof. Pinakeswar Mahanta, Director, NIT, Arunachal Pradesh
Conference Chair
Dr. Preetisudha Meher, NIT, Arunachal Pradesh
Conference Co-chair
Dr. Alak Majumder, NIT, Arunachal Pradesh
Special Session Chair
Dr. Sanjeev Kumar Metya, NIT, Arunachal Pradesh
Women in Engineering Chair
Dr. Yang Saring, NIT, Arunachal Pradesh
Technical/Reviewer Committee Chair
Dr. Subhodeep Mukhopadhyay, NIT, Arunachal Pradesh
Finance/Registration Chair
Dr. Yaka Bulo, NIT, Arunachal Pradesh
Local Arrangement Chair
Dr. Abir Jyoti Mondal, NIT, Arunachal Pradesh
Industry Liaison Chair
Dr. Sahadeb Roy, NIT, Arunachal Pradesh
General Chairs
Prof. Bidyut K. Bhattacharyya (Fellow IEEE), NIT Agartala
Prof. K. K. Mahapatra, Dean (Acad), NIT Rourkela

v
vi Programme Committee

Publication Chairs
Dr. Pradeep Kumar Mallick, Kalinga Institute of Industrial Technology (KIIT)
Deemed to be University
Dr. Santos Kumar Das, NIT Rourkela
Advisory Committee
Dr. Bhabani Sankar Swain, KU, South Korea
Dr. Benson Edwin Raj, Fujairah Women’s College Fujairah, UAE
Dr. Mohd. Hussain, Islamic University, Madina, Saudi Arabia
Dr. Frede Blaabjerg, Aalborg University, Denmark
Dr. Yu-Min Wang, National Chi Nan University, Taiwan
Dr. Gabriele Grandi, University of Bologna, Italy
Dr. Steve S. H. Ling, University of Technology, Sydney, Australia
Dr. Hak-Keung Lam, King’s College London, UK
Dr. Frank H. F. Leung, Hong Kong Polytechnic University, Hong Kong
Dr. Yiguang Liu, Sichuan University, China
Dr. Abdul Rahaman, Debre Tabor University, Ethiopia
Prof. Sanjeevikumar Padmanaban, Aalborg University
Dr. Bandla Srinivasa Rao, Debre Tabor University, Ethiopia
Prof. Pierluigi Siano, University of Salerno, Italy
Dr. Hussain Shareef, UKM, Malaysia
Dr. Anil Kavala, UKM, Malaysia
Dr. Hussain Shareef, Senior Engineer, Samsung Electronics, Seoul, South Korea
Prof. Michael Pecht, University of Maryland, USA
Prof. Josep M. Guerrero, Aalborg University, Denmark
Dr. Akshay Kumar Rathore, Concordia University, Montreal, Canada
Dr. Anup Kumar Panda, NIT Rourkela
Dr. Kishore Sarawadekar, IIT-BHU, Varanasi, India
Dr. Sachidananda Dehury, F.M. University, Odisha
Dr. Saroj Kumar Meher, ISI, Kolkata, India
Dr. Inderpreet Kaur, Chandigarh University
Dr. Debashish Jena, NITK, India
Dr. N. P. Padhy, IIT Roorkee
Dr. Sashikala Mishra, IIIT, Pune
Dr. Subhendu Pani, OEC, Odisha
Dr. Mihir Narayan Mohanty, ITER, SOA University
Dr. Sabyasachi Sen Gupta, Professor, IIT Kharagpur
Dr. P. Sateesh Kumar, Assistant Professor, IIT Roorkee
Dr. Swagatam Das, ISI, Kolkata
Dr. Sourav Mallick, NIT Sikkim
Dr. Ashok Kumar Pradhan, IIT Kharagpur
Dr. Bhim Singh, IIT Delhi
Dr. C. Sashidhar, CE, JNTUA
Dr. M. Sashi, NIT, Warangal
Programme Committee vii

Prof. Rajshree Srivastava, DIT University, Dehradun, India

Dr. Kolla Bhanu Prakash, K.L. University, Andhra Pradesh
Dr. Bhabani Shankar Prasad Mishra, KIIT University, Odisha
Preface

It is our pleasure to introduce the proceedings of the First International Conference

on Electronic Systems and Intelligent Computing (ESIC 2020) in relation to
complex issues of electronic circuit and system with the analysis of computational
techniques. The conference aims to create a forum for further discussion on inte-
grated information in the significant field incorporating a series of issues.
The relevance of the conference theme, to a wide variety of disciplines, is
reflected in the diverse range of papers submitted. The link between electronics and
computing techniques strengthens the area of research to be presented and provides
the precise information required for assessment. The international delegates and
keynote speakers like Prof. Indranil Hatai, NUS, Singapore, Prof. Kamalakanta
Mahapatra, NIT Rourkela, Prof. Goutam Sutradhar, Director, NIT, Manipur, Prof.
Roy P. Paily, IIT Guwahati, Prof. Sarat Kumar Patra, Director, IIIT Vadodara, Prof.
Sisir Kumar Nayak, IIT Guwahati, were highly impressed and have shown a high
level of international interest in the subject.
The level of interest in the subject matter of the conference was maintained by
submission of 225 papers at the conference through EasyChair. Every submitted
paper went through a precise review process. Each paper received at least three
reviews; where issues remained, additional reviews were commissioned. Finally,
140 papers were selected by 60 reviewers for presentation in four different tracks
like microwave and devices, communication and networking, signal and image
processing, and computations, mathematics, and control. Finally, 110 papers were
registered for the conference.
Finally, we would like to record our appreciation to the organizing committee
members for their work in securing a substantial input of papers to make the
conference successful. We are also indebted to those who served as reviewers,
faculties of our department, our students, and Prof. Pinakeswar Mahanta, Director

ix
x Preface

of NIT, Arunachal Pradesh, without their support the conference could not have
been the success that it was. We also acknowledge the authors themselves, without
their expert input there would have been no conference.

Bhubaneswar, India Pradeep Kumar Mallick

Yupia, India Preetisudha Meher
Yupia, India Alak Majumder
Rourkela, India Santos Kumar Das
About the Conference

Aim/Objective
The essential goal of the International Conference on Electronic Systems and
Intelligent Computing (ESIC 2020) is to give a stage to both electronic hardware
and software to communicate under one umbrella for further improvement of shrewd
electronic frameworks. Effective and secure information detecting, stockpiling, and
preparing play a significant part in the current data age. The cutting-edge savvy
electronic frameworks take into account the requirements of effective detecting,
stockpiling, and figuring. Simultaneously, effective calculations and programming
utilized for quicker examination and recovery of required data are winding up pro-
gressively. Storing and handling of the gigantic measure of organized and unstruc-
tured information are getting progressively hectic. Simultaneously, post-CMOS
technologies, Internet of things (IoT), and cyber-physical system (CPS) have been
moving with synchronous advancement of hardware and programming and lie over
ordinary customer gadgets. The exhibition and productivity of the present just as the
future ages of figuring and data handling frameworks are generally reliant upon
advances in both design and programming.
Contributions are sought in the following areas (but not limited to):
Track Details
Electronics, Devices, Circuits, and Systems
• Device modelling, post-CMOS devices
• Nano-technology, MEMS, and NEMS
• VLSI and microelectronic circuit design
• Hardware security
• Embedded systems and robotics
• System on chip (SoC)/network on chip design
• Field-programmable gate array (FPGA) design and applications

xi
xii About the Conference

• Electronic instrumentations
• Electronic power converters and inverters
• Electric vehicle technologies, etc.
Communications Engineering and Vehicular Technology
• Wireline communication
• Computer networking
• Telecommunication systems
• Wireless ad hoc and sensor networks
• Network/information security
• Security protocol
• Cognitive radio
• Cooperative communications
• Radio resource management and optimization
• Vehicular communication systems
• Information theory and coding systems, etc.
Computing and IT
• Software engineering
• Cloud computing, fog computing, and big data
• Business/enterprise architectures
• Mobile computing
• Distributed systems
• Information systems
• Knowledge discovery and data mining
• Artificial intelligence
• Decision support systems
• Visualization and computer graphic
• Approximate computing
• Image processing, information retrieval
• Natural language processing
• Machine learning, etc.
Pervasive Computing and Internet of Thing
• Internet of things, everything, and nano-things
• Location-dependent/personalized application
• System architectures and platforms
• Embedded computing with applications
• Low-power, energy-aware pervasive computing
• Smart devices
• Spaces and objects
• Middleware services and agent technologies
• Positioning and tracking technologies
• Intelligent devices and environments
About the Conference xiii

• User interfaces and interaction models

• Security and privacy issues for pervasive systems
• Ubiquitous computing, etc.
Control Systems
• Control theory and applications
• Robotics and autonomous systems
• Intelligent control
• Optimal control
• Robust control
• Adaptive control
• Linear and nonlinear control systems
• Complex adaptive systems
• Industrial automation
• Control systems technology, etc.
Energy and Power Systems
• Low-carbon power (CCS, nuclear, wind, solar, hydro, etc.)
• Low-carbon transport (fuel cells and hydrogen)
• Energy storage and network balancing
• Grid integration and infrastructure
• Distributed generation
• Energy efficiency and energy management
• Policy, targets, and resource efficiency
• Integrating finance, economies, and energy
• Computing, data, and ‘intelligent’ design
• Micro-grid operation
• System stability, dynamics, and control
• Power system protection and relaying
• Restructuring of power system, electricity, etc.
Engineering Education and Sustainable Development
• EESD and circular economy
• Global issues in EESD
• Overcoming barriers for EESD
• EESD and energy
• Stakeholders in EESD
• EESD and lifelong learning
• EESD and disciplinary approaches
Economics and Business Engineering
• Computational economics and finance
• FinTech
• Industrial and systems engineering
• e-commerce and e-business
xiv About the Conference

• Business information systems

• Technopreneurship, technology, and innovation
• Supply change management technology, etc.
Contents

A Reliable and Secure Wireless Network for VoIP Applications . . . . . 1

Vinod Kumar and O. P. Roy
Interdisciplinary Approaches Incorporating Computational
Intelligence in Modern Pharmacognosy to Address
Biological Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Tathagata Adhikary and Piyali Basak
Broadband Annular Ring Patch Antenna . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Thingbaijam Rajkumari Chanu, Somokanta Hijam, and Maxon Okramcha
Cooperative Spectrum Sensing with Improved Absolute Value
Cumulation Detection Based on Additive Laplacian Noise
in Cognitive Radio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
Khushboo Sinha and Y. N. Trivedi
Solar Power Plant Site Selection: A Systematic Literature Review
on MCDM Techniques Used . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
Rajkumari Malemnganbi and Benjamin A. Shimray
A FPGA-Based PUF Integrated Blockchain to Overcome
the Challenges of Internet of Everything (IoE) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
Lukram Dhanachandra Singh and Preetisudha Meher
Biometrics-Based Pig Identification: From Invention
to Commercialisation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
Subhranil Mustafi, Pritam Ghosh, Sanket Dan, Kaushik Mukherjee,
Kunal Roy, and Satyendra Nath Mandal
Adoption of IoT in Vehicular Traffic Control: An Overview . . . . . . . . 77
Joyeeta Goswami and Ashim Saha

xv
xvi Contents

Optimal Placement of FACTS Devices in the Power System

Using ANN to Increase the System Loadability . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
Mohammad Khalid Saifullah, Md. Monirul Kabir, Nasim Mia,
and Tanvir Ahmed
Impact of Noise Levels on SVM-GMM Based Speaker
Recognition System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
Renu Singh, Utpal Bhattacharjee, Arvind Kumar Singh,
and Madhusudhan Mishra
Digital Payment System and the Millennial in a Smart City:
An Antecedent to Technopreneurship . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
Anil Kumar Singh and Tagiya Mudang
Efficient Fusion Based Multi-modal Biometric Authentication System
Using Machine Learning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
R. Sindhuja and S. Srinivasan
An MOS-C Multifunction Filter Employing DXCCTA
for High-Frequency Operation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133
Karam Bharat Singh, Manoj Joshi, and Ashish Ranjan
Smart Car Parking Technique for Metropolitan City . . . . . . . . . . . . . . 143
Abu Shufian, Md. Asif Afroj, Md. Hasibuzzaman, Mehedi Al Miraz,
Avijit Sarker, Md. Jahidul Islam Rashed, and Md. Aman Miah
Implementation of Perturbation-Based MPPT Technique
Using Model-Based Design . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155
Sachin Angadi, Udaykumar R. Yaragatti, Yellasiri Suresh, and A. B. Raju
QRS Complex Detection Algorithm for Wearable Devices . . . . . . . . . . 167
Lalita Gupta
ORS: The Optimal Routing Solution for Smart City Users . . . . . . . . . 177
K. Krishna Rani Samal, Korra Sathya Babu, and Santos Kumar Das
An IoT-Based Pollution Monitoring System Using Data
Analytics Approach . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
Harshit Srivastava, Shashidhar Mishra, Santos Kumar Das,
and Santanu Sarkar
Modeling the Hierarchical Fuzzy System for Suitable
Crop Recommendation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
R. Aarthi and D. Sivakumar
Real-Time Emergency Vehicle Response System for Smart
City Applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
Lima Priyadarsini, Prashant Deshmukh, and Santos Kumar Das
Contents xvii

Modified Aggressive Packet Combining Scheme with Repetition

Code for Throughput Enhancement in High Error Rate Channel . . . . 221
Mancharla Ravi and Yaka Bulo
Review on Silent Speech Recognition Using EMG Sensors
and Voices After Laryngectomy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
Pilla Devi Bhavani, V. Preethi, and Durgesh Nandhan
CNN-Based Individual Ghungroo Breed Identification
Using Face-Based Image . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
Kaushik Mukherjee, Sanket Dan, Kunal Roy, Subhojit Roy,
Subhranil Mustafi, Pritam Ghosh, Satyendra Nath Mandal,
Dilip Kumar Hajra, Santanu Banik, and Syamal Naskar
Development of Image-Based Disease Scale of Phoma Blight
of Potato Using k-Means Clustering . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
Kunal Roy, Sanket Dan, Kaushik Mukherjee, Subhranil Mustafi,
Pritam Ghosh, Satyendra Nath Mandal, Subrata Dutta,
and Ashis Chakraborty
Power Quality Improvement of Cascaded Savonius Rotor Based
Hydrokinetic Power System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265
Oying Doso and Sarsing Gao
Design and Simulation of a Sub-6 GHz Low Loss Band Pass Filter
Using Double Split Inductor for 5G Radio WLAN Applications . . . . . 275
Venkata Raghunadh Machavaram and Bheema Rao Nistala
Two Novel Configurations of Electronically Tunable Quadrature
Sinewave Oscillator Using CDBA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285
Shekhar Suman Borah, Ankur Singh, and Mourina Ghosh
Analog/RF and DC Performance Enhancement of a Pocket-Doped
Junction-Less TFET for Low Power Application . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
Sneha Bharti, Suruchi Sharma, Abhishek Verma, Manisha Bharti,
and Baljit Kaur
A Study on Stability Analysis of QT Interval Dynamics of ECG
Using ARMAX Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307
A. Jyothsana and J. Sivaraman
High Frequency Resonant Inverter with Shunt Active Power Filter
for Harmonic Compensation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317
Rohan Sinha and Rahul Raman
Modelling of Fiber Bragg Grating Sensor for Acoustic Pressure
Wave Detection of Partial Discharge in Power Transformer . . . . . . . . 329
Sorokhaibam Nilakanta Meitei, Kunal Borah, and Saibal Chatterjee
A Reliable and Secure Wireless Network … 3

INTRA-SR Domain 2 Domain 3

INTER-SR
5 6
4

S 3 7
1 Domain 1 Domain 4
D

Fig. 1 Simulation area of (1000 × 1000 m2 )

of VoIP application, SVM and ANN are used for decreasing routing overhead and
packet loss. The route has been selected based on the concept of INTER-SR (Inter-
State Routing) and INTRA-SR (Intra State Routing). INTER-SR is a type of protocol
in which the data is transmitted from one domain to another domain, whereas, in
INTRA-SR, the data is transmitted within the domain.

3.1 Network Design

A network of 1000 × 1000 m2 is created with N number of nodes as shown in Fig. 1.

Nine nodes are deployed denoted by (1–7), S and D. Nodes 1 to 4 and S comes under
domain 1 and the route formation occurred due to INTRA-SR process. To reach data
from source to destination, we also need INTER-SR technique in combination with
INTRA-SR technique.

3.2 Security and Prevention

The problem of routing in VoIP-based communication model is solved by integrating

INTRA-SR and INTER-SR approach. The problem of security and prevention is not
covered by this approach, explained in the result and analysis.
To resolve this problem, we designed a hybrid mechanism using SVM and ANN
techniques. SVM is a binary classifier for checking two conditions for the malicious
node or genuine node. To validate the detection probability of SVM for the malicious
or normal node, ANN and SVM are used as a classifier. In route formation, the data
is transmitted to the nearby node as shown in Fig. 2, node 2 pass VoIP packet to node
3 by using the concept of distance. But, the routing mechanism of VoIP does not
check whether the node is dropping the message or not. To degrade the VoIP packet
drop of the proposed wireless network, an optimization scheme has been used with
novel fitness function. The fitness function helps to select the node as in Table 2.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Antin katse painuu alas ja alas painuu hänessä jotain muutakin,
jota hän sitten, vakoa pitkin jälleen kulkeissaan, koettaa uhman
avulla kohottaa, puoliääneenkin kerta kerran perästä toistamalla:
"Sittenhän lienee hitto, ellei mies voi olla juomattakin, — jos tahtoo!"

Ja nyt tunsi hän tahtovansa — todenteolla, koko sielullaan.

Sanoihan Annakin luottaen "sittenkun", vaikka hän olisi voinut

yhtähyvin sanoa epäillen — "jos."

III.

Sillä aikaa, kun Anna eräänä päivänä käypi tarkastamassa etäisiä

suoviljelyksiä takamaalla, pistäytyy Paavo-serkku — kirkonkylältä —
talossa ja illalla, kun Anna isänsä kanssa istuu portailla, —
palvelusväen jo nukkumaan asettuessa, — ottaa isä Paavon käynnin
puheeksi ja kertoo huolestunein katsein tämän kohtalosta. —

"Ne ovat nyt senkin miesparan asiat kovin huonolla tolalla. Mikä
oikein lienee ihmisekseen senkin eukko… Avioliittoon mentiin
sellaisella riemun rytinällä ja joutavalla komeilemisella, että vakavain
ihmisten tuntoa oikein pisteli, — ja sitten, ei ihmeitäkään aikoja,
ennenkuin jo koko pitäjä tiesi, että elettiin niinkuin kissat ja koirat…
Liekö ennen Martikaisten suvussa mokomata ilmennyt?"

"Valittiko se sitten?" kysyy Anna tuikeasti.

"Siltähän se kuulosti. — Sanoi puutteen pistävän esiin joka

sopesta ja taloustointen olevan aivan hunningolla." —

"On tok' onni ettei niillä ole kun yksi lapsi", sanoo Anna, katkaisten
kiivaasti heinänkorren porraskiven vierestä.
 "Eihän tuo kuulu sitä ainuttaankaan kunnolleen hoivaavan, —
mikä liekään vetelys koko nainen." —

"Tokko se nyt hänessäkään kaikkeen yksinään syy lienee —

minusta on Paavokin sellainen joutava… Ja eikö nyt mies jo
ottaessaan näe, minkälainen on ihminen! — Minähän olin vasta
kolmen-neljäntoista vuotias kun heidän häänsä olivat ja minä jo
silloin lapsensilmilläni katsoin kieroon koko ihmiseen. — Tuskin
Kello-Kaisakaan juoruineen ja nuuskanenineen on minulle niin
vastenmielinen kun Paavon Sohvi. — Sitäkö se sitten valitti?" —

"No sitä. — Sanoi käyneen elämisen oikein piinaksi sellaisen

laiskiaisen kanssa, joka ei muutakun riitelee päivät päästään." —

"Kyll' on sitten!" —

Ukko katsoo kysyvästi Annaan, kun ei tiedä kumpaistako hänen

huudahduksensa tarkoittaa. Anna huomaa sen ja lisää:

"Kantakoon ristinsä! — olisi se ainakin miehekkäämpää." —

"Elä sinä ole niin ankara." — "Kello-Kaisan juttuihin ei ole paljon

luottamista", jatkaa Anna pienen vaitiolon jälkeen, "muistuu tuossa
vaan mieleeni hänen kerran kertoneen, että Paavolla jo siihen
aikaan kun Sohvi tänne ilmestyi oli toinen morsian, — en enään
muista miksikä se sitä nimitti, — vaan että Paavo sitten hylkäsi sen
toisen, kun se oli yksinkertainen maantyttö ja rupesi tätä komeilevaa
kaupunkilaispiikaa mielittelemään. Jos asiassa on perää, niin
pitäköön nyt hyvänänsä!" —

Isä-ukko pyyhkäisee valkoisia hiuksiansa, jotka pitkinä, harvoina

haipenina valuvat korville ja siirrähtää hiukan kauemmaksi ovi aukon
luota, josta viileytyvä iltailma huokuu sisään, Annan vetäistessä
senpuolisen ovenpuoliskon kiinni.

"Taitaa siinä jutussa olla hivenen perääkin", selvittää hän sitten.

"Niillä tosiaankin taisi olla piiput sinnepäin kallellaan sen entisen

Kaitorannan Aliinan kanssa, joka nyt kuuluu olevan loisena tuolla
Rautharjun Töyrylässä, sen, — jos muistat, joka toissavuonna tässä
sadetta piti, silloinkun se armoton jumalanilma Turkian saunan
poltti." —

Muistihan Anna. —

"Se, joka oli niin kunnon ihmisen näköinen, — oikein viehättävä!"

Annan katseet siirtyvät haaveksivina harhailemaan pitkin

pilvetöntä iltataivasta, näyttää siltä kun hän etsisi ja haluaisi löytää
sieltä jonkun pilvenhattaran, johon katseensa kiinnittäisi, mutta kaikki
on tyhjää, paljasta, äärestä ääreen asti. —

Hieno usva kerros kohoaa rantaniityn pinnalle, kiertyen

harmahtavana harsona niityn laiteella kasvavan pajupensaikon
ympärille, josta se jättää näkyviin ainoastaan pitemmät latvat ja
ulotuttaa sitten matalan, mukautuvan vyönsä kivisen karjapolun
ylitse metsään, missä se jälleen, alavan haavikon helmassa uskaltaa
kohottautua entiselle korkeudelleen.

Anna hypähtää äkkiä seisaalleen, kun kiskoutuakseen irti jostakin

painostavasta ja kehoittaa isää menemään levolle.

"Kunhan tässä vaan ei olisi ollut liiaksi viileyttä teidän kipeille

jäsenillenne", sanoo hän huolestuneesti, tukien isää käsipuolesta
portaita noustessa.
 "Kesähän nyt on, laps-kulta." —

"Kuulkaahan isä, eiköhän pitäisi pyytää sitä Paavon Taunoa

joksikin aikaa tänne. Minun on niin sääli lapsiparkaa." —

"No mikähän siinä on… Jos menet sunnuntaina kirkkoon, niin ota
poika rattaillesi. Kyllä kait se äitinsä raahtii sen laskea…"

Annan silmät eivät tahdo ummistua sinä iltana. Aatokset

harhailevat sinne, tänne ja mielikuvat kutovat kokonaisuutta
vaikutelmien hajanaisista säikeistä. —

Sitä Aliinaa hän nyt enimmäkseen ajattelee, koettaen palauttaa

muistiinsa hänen pienimmätkin piirteensä.

Siinä se oli tuvan penkillä istunut, siniseksi maalattu korivakkanen

vieressään ja näyttänyt niin varman vakaiselta ja hätäilemättömältä,
vaikka ulkona jyski ja jyrisi sellainen ukkosenilma, ettei sitä oltu
miesmuistiin eletty. —

Ja kun sade sitten virtoina valui kaltevan pihan pinnan ylitse,

muisti Anna, että hän oli siirrähtänyt lähemmäksi ikkunaa ja
seurannut siitä ojasien vuolasta vierintää — ja tällöin oli hänen
kasvoilleen laskeutunut niin kaunis, rauhanomainen ilme.

Lieneekö silloin miettinyt oman elämänsä ukkossäitä, vaiko

pettymystensä äkkinäisiä pyörteitä. —

Anna saa noista muistelmistaan poimituksi luulon, — jonka hän

sittemmin kehittää varmaksi uskoksi mielessään — että Paavon
elämän täytyisi olla tuhat kertaa mieluisamman jos tuo surusilmäinen
Aliina olisi sillä sijalla, missä nyt on Sohvi. —
 Mutta asiahan ei ollut enää autettavissa — — Se vaan on varmaa,
että hän tuopi ensi sunnuntaina pienen Tauno-pojan kotiinsa,
näyttelee hänelle Iso-Marttilan omaisuudet ja ominaisuudet, juhlii
lapsen mieltä kotinsa päiväpaisteisella rauhalla ja kylvää hänen
sydämeensä suuren rakkauden siemenen, joka idettyään ja
kasvettuaan tuntee sukulaislämpöä mustaa multaa, heilimöivää
heinää ja humisevaa metsää kohtaan! —

Kesäisen aamuyön häikäisevä paiste läikkyy jo huoneessa,

ennenkuin Anna nukkuu, mutta siitä huolimatta on hän jälleen
aikaisin jalkeilla ja lähtee Pikku-Hilman kanssa lypsylle, kun karjakko
Heta on edellisenä päivänä loukannut kätensä.

Pikku-Hilma on yhtäpaljon kasvatti kuin palvelijatar, pienestä

pitäen on hän talossa ollut. Hän on ihmeen pieni ikäisekseen ja
senvuoksi yhdistetäänkin — yhdeksästätoista ikävuodestaan
huolimatta — tuo "pikku"-sana hänen nimeensä. Hän on
avomielinen, pirteä luonne, eikä hänet suuret silmänsä lakkaa
hetkeksikään nauramasta. —

Tietämättään on hän jonkinlaisena yhdistävänä siteenä isäntä- ja

palvelusväen välillä. —

Vaikka on varhainen aamu ja unta vielä silmännurkassa purkaa

Pikku-Hilma jo iloista pätkää loppumattomasta lauluvarastostaan,
asetellessaan maitosaavia telineelleen tarhan aidan vieressä.

Raita se kasvoi rannalla

Ja raidan alla myrtti —
Tämän kylän pojat on
Kuin kerjäläisen nyrkki…
 Vaan kun hän huomaa emännän pihaportista tulevan herkiää hän
laulamasta, kyyristyy Muurikin viereen ja alkaa vetää vaahtoavaa
maitoa, niin että sinkkinen kiulu soi…

"Perttiläiset sanoivat, että heillä on antaa vanha vene siihen

juhannuskokkoon, jos se taas tehdään kylän yhteinen", ilmoittaa hän
sitten, kaataessaan Muurikin maitoa aidan yli siivilään.

"Niin kait se tehdään kun ennenkin. — Pitäisi vaan koettaa

hommata muuta parempaakin huvia siihen, kun sitä tavallista kokko-
humua."

"Mitäs siihen sitten —?"

"Olen ajatellut että ei olisi hullumpaa pitää siinä pojille pieni

raittiusesitelmä. Ehkä se juhannus-yönä teroittuisi paremmin
mieleen." —

"Tosiaankin!" — Pikku-Hilma on heti innostunut asiaan ja vielä

maitokorvoa aittaan kannettaessa kehoittaa hän emäntää tekemään
totta tuumasta.

"No jos vaan saataisiin esitelmän pitäjä." —

"Saataisiinko? Kyllä kait emäntä siihen sopivin lienee."

"Mene nyt suolle —!"

"Enkä mene! Olittepahan kansanopistossakin ollessanne pitänyt

esitelmän."

"Ole nyt höpisemättä. — En minä sellaiseen kykene, toistahan se

toki on kun jos vähän toverien kesken… Pitää pyytää opettaja
Terhoa."

"Liittyipäs meidän Juhokin raittiusseuraan, sen jälkeen kun emäntä

kerran sanoi sille ettei se ole mies eikä mikään, joka sekoittaa
järkensä sellaisella myrkyllä ja tuhlaa vielä terveytensä ja rahansakin
mokomaan liemeen." —

"Juholle valaisi asian oma älynsäkin, — eihän hän, Jumalan kiitos,

pahimpia tuulihattuja ole."

Niinä kolmena päivänä, jotka vielä ovat jälellä sunnuntaihin, toivoo

Anna alituiseen hyvää kirkkomatkailmaa ja sen hän saakin.

Pieni sadekuuro aamuyöllä on sitonut maantien pölyn ja koko

luonto uhkuu mehevintä tuoreutta.

Virstottain kahden puolen tietä kohoaa komeaa koivumetsää, jota

Anna ylpeydellä katselee:

Se on hänen metsäänsä.

Siinä ajaessaan muistuu hänen mieleensä, kuinka pari vuotta

sitten eräs rullatehtaan metsänostaja oli puoliväkisin tahtonut viedä
juuri tämän sorean koivikon rullapuiksi. Ammattimiehen
kekseliäisyydellä ja luistavalla puhetaidolla oli hän koettanut saada
kaupan syntymään ja isä-ukko oli jo vähän myönnellytkin, mutta
Anna oli ollut järkähtämätön kiellossaan.

Olisiko hän enään milloinkaan hyvällä omallatunnolla voinut ajaa

tätä tietä, tämän komean metsikön lävitse, jos hän olisi vierasten
kätten sallinut ryöstää sen uhkeuden, lopettaa sen sini-ilmoja kohti
kohoavan elämän! — Hänet pidätti jo kauneuden vaatimuskin siitä
kaupasta, puhumattakaan sen aineellisen puolen kouraantuntuvasta
tappiosta, — sillä mies olisi vienyt metsän aivan polkuhinnasta.

Ja Anna muistaa oikein äkäisesti sanoneensa sille ettei heillä olla

mitään iilimatoja, vaan uhrattaisiinkin, — jos ei olisi varaa
ylimääräisestä antaa, — jotain paikkakunnan luonnon
kauneudellekin.

Sitten vasta oli mies uskonut.

Kirkolle tultuaan ajaa Anna hevosensa Paavo Martikaisen pihaan,

jossa se päästetään irti aisoista.

"Tulet kuin Luojan lähettämänä", sanoo Paavo alakuloisesti.

"Täällä on
Sohvi kovin sairaana."

"No —?"

"Kuumetta sillä on aikalailla ja arveleehan se tohtori, että voipi

vaaralliseksikin kääntyä… Käski Taunoakin pitämään erillään
sairaasta."

Anna tarttuu siihen paikalla, kuin onkeen.

"Minäpä vienkin sitten pojan mennessäni meille. Syntihän on

jättää lasta tarttumalle alttiiksi ja onhan teillä, niin ollen, ilman
häntäkin hankaluutta täällä."

Paavo katsoo pitkään komeata serkkuaan, mutta myöntyy heti.

"Onhan se suuri ilo poikarukallekin", sanoo hän kiitollisuuden väre

äänessä.
 Hoitaja, joka tulee juuri sairaan luota, ilmoittaa Annalle, että tuskin
se sairas nyt vierasta tuntisikaan, kun äsken juuri tajutonna houraili
— ja Anna on hyvillään kun pääsee näkemästä häntä.

Hänet on vallannut sietämätön painostus heti pihaportista sisään

ajettuaan ja mielellään lähtee hän kävelemään kirkkoa kohden, kun
kellot alkavat soida.

Taluttaen Taunoa vierellään kertoo hän tälle heidän yhteisestä

matkastaan metsien ja kylien läpi, sinne, pitäjän laiteella olevaan Iso-
Marttilaan ja lapsi on aivan haltioissaan ihastuksesta.

Anna panee kohta merkille sen, että lapsi ei pyri puhumaan mitään
äidistään, eikä kaipaa häntä.

Ja yhtäkkiä tuntuu hänestä niin kummalta, melkein siltä kuin

kuristettaisiin kurkusta. —

Niitä voipi siis löytyä sellaisiakin äitejä, jotka eivät ole lapsilleen
enemmän kuin muutkaan ihmiset.

Tuo pieni, päivettynyt poikanen, jota hän käsi puolessaan kuletti,

saattoi hänet tietämään sen ja hän oli ensimäinen kaikista
näkemistään lapsista, joka niin teki. Niille muille oli äiti ollut kaiken
olemisen mahdollisuus. —

IV.

Huimasti hulmuaa juhannuskokko Keilan kummulla ja herttaisen

hilpeätä juhlamieltä loihtii se kummun täyteisen väkijoukon mieleen.
 Iloiseen ihmishälinään sekaantuu metsässä heläjävä käen
kukunta, jota yksi ja toinen tytöistä jääpi hetkiseksi kuuntelemaan,
huomauttaen vierustoverilleen sen kesäisestä tunnelmasta.

Aukealla kentällä, jonka luonto on muodostanut ja tanssinhaluiset

jalat silittäneet, pyörii jo kymmenkunta paria ja kentän reunassa,
tasapintaisella kivellä, jonka ympärille on pystytetty koivun näreitä,
istuu soittaja ja pää kallellaan, silmät ummessa, säveleihinsä
kokonaan sulautuneena vinguttaa viuluansa.

Hän on kylässä asuva vanha soittaja, joka tietää tulla

kutsumattakin sinne, missä nuoriso kokoontuu. —

Tieto siitä, että opettaja Terho tulee puhumaan jotakin

kokkomäellä, on houkutellut sinne vanhojakin ihmisiä, jotka hiljaisina,
säkene hartautta kasvoillaan istuvat kivillä ja ruohikossa, niinkuin
kirkkomäelläkin toimituksen alkamista odotellessa.

Jokunen vanha vaimo viittaa ylenkatseellisin elein tanssiviin päin

ja sanoo nyreästi:

"Siellä ne nyt taas survivat, niinkuin hyttyset sateen edellä", johon

muuan lähellä seisova tyttö terhakasti vastaa että: "Niinpähän te
itsekin nuoruutenne juhannuksina teitte, vaikka sitä nyt rupeatte
moittimaan. —"

"Puhunpahan sitä, minkä ikä opetti… eikä olisi haitaksi

sinullekaan, vaikka vanhemman neuvon varteen ottaisit." —

"Pyh —" sanoo tyttö, raivaa itsellensä tietä joukon läpi ja menee
hänkin kisakentän reunalle ottajaansa odottamaan. —
 Hetkisen kuluttua keskeytetään soitto, tanssivat parit hajautuvat ja
niitten tilalle kerääntyy pieni joukkue naisia ja miehiä, jotka
heläyttävät ilmoille raikkaan säveleen. —

"Olet maamme armahin Suomenmaa

Ihanuuksien, ihmeen maa!
Joka niemehen, notkohon, saarelmaan
Kodin tahtoisin nostattaa. —"

Laulusta soiva heimoustunne lämmittää kuulijain mieliä ja suuri

osa väestäkin yhtyy sen säveliin.

Se on monellekin tuutulaulua tutumpi. —

Vanha, sauvaansa nojaava ukko, joka seisoo vinoon kasvaneen

kärrikkäpetäjän juurella, sieppaa ensisäveleen kajahtaessa lakin
päästänsä, vaan päästyään selville siitä, ettei laulu olekaan
"Jumalan sanaa" panee hän lakin jälleen paikoilleen. —

Laulun loputtua eroaa Anna laulajien joukosta ja menee istumaan

Antin viereen kivelle.

"Kuuluiko miltään —?"

"Kuului kyllä. Kiitoksia vaan!"

"Olisit sinäkin tullut laulamaan."

"Milloinkas minä olisin oppinut…"

Niin, milloinka —?

Annan silmännurkasta kurkistaa surutar, vaan hän karkoittaa sen

nopeasti: juhannustulilla leikkivät vain valoisat henget. —
 Antti on kaiken iltaa leikkisä ja iloinen, näyttääpä oikein ylpeältäkin
kun Anna istuu hänen vieressään.

Ja kun tämä on ensimäinen juhannusilta, monen edellisensä

perästä, jona Antti on kokonaan vapaa alkohoolin höyryistä, näyttää
elämä, ihmiset ja koko juhannuksen vietto aivan erilaiselta hänen
silmissään.

Se huomio nostattaa valoisia toiveita Annankin rintaan. —

Voi kuinka paljon, paljon hän rakensikaan sinä iltana, sille

perusteelle, juhannustulien loimuavassa valossa! —

Opettaja Terhon lämmin esitelmä raittiudesta, sen suuresta

siunauksellisuudesta, lisää hänen juhlatunnelmaansa. Väkisinkin
täytyy hänen puheen kestäessä seurata syrjästä Antin kasvojen
ilmeitä, ja vaikkei hän voi päätelläkään minkä vaikutuksen se tekee,
saa hän ilon aiheen siitäkin, että Antti on kuulemassa tuota esitystä.

Kun tanssi jälleen viriää ja viulu kiveltä soi pyörivät Antti ja

Annakin tanssivien joukossa.

Anna ei ole mikään tanssimestari, hän on hyvin vähän huvitellut

itseänsä sillä, mutta tänä iltana tuntee hän jalkansa notkeammiksi,
koko olentonsa kevyemmäksi.

Hetkin hänestä tuntuu kuin olisi tämä heidän kihlajaisiltansa ja

koko väkijoukko heidän pitovieraitaan — ja tuntuu niinkuin kokon
kultaiset liekit kiertyisivät paksuiksi, katkeamattomiksi sormuksiksi
juhlivan joukon päitten ylitse. —

Kentän laiteella seisoo Pikku-Hilma hohtavin poskin ja nauraa

heläyttelee toisten tyttöjen sukkeluuksille.
 "Emäntä, minä olen tanssinut niin hirmuisesti!" virkkaa hän kun
Anna ja
Antti lopettavat kierroksensa sille kohdalle.

"No nythän on juhannusilta!" —

"Ja se on vaan kerran vuodessa!" —

Anna hymyilee Pikku-Hilman innostukselle ja samalla huomaa hän

kuinka Antti, kuin jotakin ennennäkemätöntä havaittuaan, kiinnittää
katseensa tytön rusoittaviin kasvoihin. —

Samassa tulee opettaja Terho puhuttelemaan Annaa ja kun ohitse

ryntäävä tyttöparvi työntää Antin syrjään, ei hän palaa enään
puhelevien luokse, vaan seuraa siitä, missä on, heidän
keskusteluansa.

Opettaja näyttää puhuvan innostuneesti, katseittensa alinomaa

riippuessa Annan kasvoilla. Anna pudistaa toisinaan päätään,
hymyilee epäillen ja selittää jotakin vilkkaasti, niinkuin torjuen. Sitten
näyttää Terho kohteliaalla kädenliikkeellä pyytävän häntä istumaan
ja kun Anna istuu lähellä olevalle kivelle, istuu opettajakin hänen
vierelleen puhelua jatkamaan. —

Antti tuntee jotain kipeätä rinnassaan, siirtyy vielä muutamia

askeleita kauemmaksi ja murahtaa melkein puoliääneen:

"Iso-Marttilan herraksiko sinä nälkäkurkikin pyrit."

Samassa leimahtaa hänessä kuin ukkosen salama, — hän tuntee

alkohoolin hajua nenässään ja halua kulauttaa sitä monta, monta
ryyppyä suuhunsa… Pikku-Hilma seisoo hilpeänä hänen lähellään ja
kun Terho yhä vieläkin puhelee Annan kanssa, astuu Antti
päättäväisesti Pikku-Hilman luokse, kiertää kätensä tytön ympärille
ja pyörii nauraen hänen kanssaan pois.

"Se on siis päätetty!" sanoo Terho iloisesti nousten kiveltä.

"Niin, mutta —"

"Vai vieläkin vastaväitteitä! Olihan meidän ohjelmamme niin lyhyt

jo ilmankin, ja jos siitä nyt vielä tingitään puolet pois, niin —"

"Eihän siitä toki puolia tingitäkään!" nauraa Anna.

"Ja kun se ei olisi omani…" jatkaa hän hetken kuluttua epäröiden.

"No mutta sehän se juuri mieltäkiinnittävää onkin! — Vaan jos se

teistä on vika, niin voittehan lohduttautua sillä, ettei sitä kukaan tiedä
—"

"No olkoon sitten herran nimessä!" —

Kun karkeloiva joukko jälleen pysäytetään, näyttävät toiset

vilkastuvan ja kyselevät uteliaina toisiltaan: "saadaanko täällä vielä
muutakin kuulla?" —

"En minä sen opettajan saarnoja enään viitsisi kuunnella",

tokaisee eräs syrjäkylän renkimies, vaan kun hän näkee Annan
verkalleen nousevan koivujen ympäröimälle kivelle, huudahtaa hän
äänekkäästi että kenttä kajahtaa:

"Ka tytöthän täällä nyt puhheita pitävätkin!" —

Annan tyynessä ja myrskyssä vakainen olento on suuressa

jännityksessä ja hän katuu jo, että on lupautunut koko
runonlausuntaan. Mutta noustuaan kivelle ja oivallettuaan
peräytymisen mahdottomuuden tyyntyy hänen mielensä kohta, —
niinkuin tyyntyy laine, joka on ehtinyt iskeä rantaäyrästään vasten.
Paperiarkki, johon hän tarkoitetulla selvyydellä on runonsa
kirjoittanut, käypi tarpeettomaksi, kun hän säe säkeeltä yhä
rohkaistuen alkaa lausua:

NUORISOLLE:

Sydämesi syvät pyrkimykset

Tähtää korkealle, ylöspäin!
Kokoele pienet kokemukses
Paina mieleesi ne, — täydentäin.
Elä arvottomaks itseäsi arvaa
Siitä yhteistyökin kärsivi:
Taistelijain rivi viel on harvaa –
Hyvän eteen uhraa voimasi!
Raittiuden puhtaan lipun alla
Taistele ja pyri eteenpäin.
Pimeyttä viel on kaikkialla:
Johda kansas mieltä valoon päin!
Eturivit vaikka kaatuisvatkin
Vanhain tapain kivimuurille,
Yli sen, — tai siihen seuraajatkin:
Voitto viimein tulee suurille! —
Nuoriso! — Sä Suomen kevät touko,
Suuri, ihana on sulla maa!
Poista riveistäsi raakuus outo,
Katso että se ei valtaa saa! —
Paljon hyvää antaa aikas sulle,
Mist ei ennen nähty untakaan —
Luoja voimaa suopi valitulleen
 Tehtäväänsä toteuttamaan.
Kiitollisna, valppain riemumielin
Koita, tahdo siis sä täyttää ne
Vaatimukset, — sekä kirkkaat toiveet
Jotka kansas panee sinulle!
Näytä, että tahto, työ, on voimaa
Edistyksen peltosaralla,
Kun vaan määränpää on kirkastettu Eikä
"rivit" säästä vaivoja. —
————————————

Päästyään loppuun ei Anna tunne sen kummempaa tunnetta kuin

kotonaankaan, leivottuaan leivät laudalle nousemaan. —

"Täällähän on aivan kun mennä pyhänä Liukun kansanjuhlassa…"

kuulee hän jonkun väkijoukosta sanovan.

"On täällä, veikkonen, lystimpikin…"

*****

"Tuosta ne puhelivatkin!" selviää Antille Annan lausuessa runoaan

ja kun Anna laskeutuu kiveltä, rientää hän empimättä hänen
luokseen.

"Etkä kertonut minullekaan mitään tästä ennakolta!" —

"Mitenkäs minä, kun en varmaan itsekään tietänyt…"

Eikä jyrise enään Antin sisässä, eikä salamoi, — tyytyväisesti hän

vaan hymyilee, kun opettaja tulee kättä paiskaten Annaa kiittämään.
V.

Muutamana päivänä, juhannuksen jälkeisellä viikolla, tupsahtaa

Paavo Martikainen yht'äkkiä Iso-Marttilan tupaan. Anna on rannalla
pesemässä vaatteita ja Tauno on myöskin siellä, ruohoista tehtyjä
sorsia uittamassa, mutta Pikku-Hilma, joka sattuu olemaan tuvassa
juuri vieraan tullessa, viepi emännälle sanan rantaan ja sanoo
samalla "että se serkkunne oli niin kummallisen näköinen." —

Anna, aavistaen jotakin, ei virka mitään Taunolle isän tulosta, vaan

lähtee yksinään ylös jättäen Pikku-Hilman työtänsä jatkamaan.

Kumman näköinen se onkin Paavo, istuessaan siinä tuvan penkillä

isännän vieressä.

"Nyt se ei ole Sohvikaan enään elävien joukossa…" sanoo hän

kätellessään Annaa.

"Ei vain, — kuolemakseen se siis sen taudin poti."

"Niin teki."

Paavo on Annan mielestä niinkuin lakoon lyöty laiho ja hän

ihmettelee sitä itsekseen, tietäessään minkälaiset tuon vasta
katkenneen avioliiton vaiheet olivat olleet.

"Tauno-rukka, kuka meistä nyt ilmoittaa sen hänelle?"

Paavon kasvoille leviää vahva katkeruuden ilme, joka, eletyt

tapaukset taustanaan, tahtoo sanoa ettei se teko ole niinkään vaikea
suorittaa…
 "Sanottavahan se on lapsellekin, — eikä se nyt niin kovasti taida
osata kaivatakaan…" sanoo isäukko. "Mentävähän se on täältä niin
yhden kun toisenkin, — kunkin ajallansa —" jatkaa hän sitten
huokaisten, "ja vastaan otettava se on itsekunkin kuoleman viesti —"

Samassa pujahtaa Taunokin ovesta sitään. "Katsoppas täti! —

tämä sorsa karkasi ihan ruohikkoon asti!" — huudahtaa hän
reippaasti, vaan huomattuaan isän pysähtyy iloisessa
hämmästyksessä keskelle lattiata:

"Tulikos isäkin tänne!" —

Hetkisen kuluttua, kuultuaan äidin kuolemasta, istuu hän isän

polvella, eikä näy pienintäkään surun värettä hänen kasvoillaan.

"Jääkös isäkin nyt tänne, kun siellä kotona ei ole enään

äitiäkään…
Täällä onkin, — isä — paljon hauskempi olla!" —

Anna hymähtää väkisinkin, katsoo lasta lämpimästi, hyväilevästi.

—

"Tahtoko Tauno jäädäkin tätin pojaksi?"

"Tahtoo!"

Poika kiipeää alas isän sylistä, juoksee Annan luokse ja sanoo

pyytävästi:

"Ottaako täti isänkin pojaksensa, — isällä on muuten yksin

ikävä…"
 "Voi voi sinua raukkaseni! — Mitäs täti noin suurella pojalla tekee!"
—

Lapsen sanat saavat kaikkien suut hymyilemään.

Vaari silittää hänen pellavaista tukkaansa hyväillen ja sanoo: "Pidä

sittenkin noin hyvää huolta isästäsi, kun hän on tällainen vanha
rahjus kuin minä —"

Paavo on lähtenyt kotoaan heti vaimonsa kuoltua, lähtenyt

kiireesti, niinkuin takaa ajettu.

Vasta sitten, kun on päässyt metsään, pitkälle, talottomalle

taipaleelle, hiljentää hän kulkuansa ja tuntee samalla rauhoittuvansa.

Hän on istunut pitkän aikaa tien vieressä kivellä, selvitellen

ajatuksiaan, aikeitaan… Tuntuu niinkuin olisi hän päässyt
pujahtamaan pois palavasta huoneesta, johon on ollut teljettynä ja
jossa jokainen silmänräpäys on uhannut tukehtumisella.

Mitä hän nyt tekee, — mihin oikeastaan menee?

Ja hänen on mahdoton ajatellakaan asettuvansa jälleen entiseen

kotiinsa, sinne, niille tanhuille, jotka ovat pelkkiä katkeria muistoja
täynnä! — Hänestä tuntuu kuin olisi hän itsekin, koko olemuksensa,
tympäisevän lian peittämänä… Sitten vasta kun siitä vapautuisi, voisi
hengittää! — Yhtäkkiä välähtää hänen mieleensä ajatus: hän myypi
asuntonsa, kaiken, koko muistojen rojun ja lähtee ulos avaraan
maailmaan — tuuleutumaan! — puhdistumaan! —

Mutta hänellähän on pieni poikanen, Tauno, — kuinka hän siis

voipi lähteä —? — — —
 "Mikä sinua oikein vaivaa, Paavo?" kysyy Anna serkultaan
nähdessään tämän levottomana harhailevan paikasta toiseen ja
välistä ajatuksiinsa jähmettyvän.

"Tosiaankin! — Ei sitä muut kun Anna Martikainen kysy

vastakuolleen vaimon mieheltä mikä vaivaa —"

"Kyllä se oli rehellinen kysymys, joka ansaitsee rehellisen

vastauksenkin: En minä häntä sure, enkä kaipaa… tahtoisin, totta
puhuen, olla muistamattakin häntä!" —

Anna katsoo häneen pitkään ja totisesti.

"Niin, — on parasta olla rehellinen itseäänkin kohtaan — sitä tietä

pääsee pikemmin tasapainoon… Toinen asia on sitten, onko sinulla
todellakin syytä olla niin katkera hänen muistolleenkin —?"

"Hän kavalsi minut — ja onneni." Paavon hampaat kalahtavat kuin

kylmässä ja hänen äänessään on kamala kaiku. —

"Onko sitten totta se puhe entisen Kaitorannan Aliinasta?"

Vastaukseksi ryntää kipeä voihkaisu Paavon rinnasta, hän

muuttuu vieläkin synkemmäksi ja painaa kasvonsa käsiinsä. —

Pitkän, pitkän äänettömän hetken perästä murahtaa hän: "Totta

on." —

"Et ole sitten syyttä kärsinyt, mies poloinen!" —

Annan syyttävä ääni on kuin ihanaa voidetta Paavon haavalle, —

sen kova kirvely helpoittuu hetkeksi.
 "Se oli kostoa, rangaistusta. — Minä uskoin viekottelevan naisen
sanoja, tarkoitettuja valeita, annoin sen pimittää järkeni — ja niin
hylkäsin hyvän, uskollisen tyttöni — Aliinan."

Annankin silmissä kimmeltää kyyneleet.

"Vankilasta päässyt pahantekijä tuntee varmaankin samoin kun

minä nyt: iloa vapautuksestaan — surua vankilamuistoistaan… Enkä
minä tule entiselleni, jos en pääse täältä pois — kauvas!"

"Voithan lähteä."

"Voin, — jos sinä olet sillä aikaa isänä ja äitinä Taunolle?" —

"Kernaasti. — Kun vaan aina muistat, mihin menetkin, olevasi

pienen, herttaisen pojan isä." —

VI.

Ohrapään emäntä, jonka hiukset alkoivat jo ennen neljääkymmentä

harmeta, on viime vuoden kuluessa ikäänkuin nuorentunut. Hänen
otsallaan asuu rauha, silmistään loistaa ilo ja astuntakin on
muuttunut kevyeksi kuin tytön.

Äidin muutos on seuraus pojan muutoksesta.

Koko pitkän vuoden aikana ei Kello-Kaisalla ole ollut pienintäkään

aihetta panetella Anttia: se poika on ollut kylänsä parhaimpia.

Monta kertaa on hän käynyt kaupungissa tämänkin vuoden ajalla,

mutta ei ole mies tullut sieltä, niinkuin ennen humalassa, — eikä ole
tarvinnut matkain jälkeen pohmelopäiviä pitää. — Kukaan ei ole
vuosikauteen nähnyt Anttia juopuneena — ei ryyppyäkään ottavan.

"Tämä meidän Antti on nyt oikea vesikaartilainen", sanoo isä.

"Niinhän sen on oltavakin!" hymyilee äiti.

Ja Antti itse hymyilee myöskin.

Mutta raittiusseuran jäseneksi hän ei rupea: vahvuuttaanko

vahvistaakseen, vaiko heikkouttansa peläten. —

Erilailla kuin ennen luistaa nyt työtkin Ohrapäässä: nuori isäntä on

itse ahkeruus — ja esikuva palvelusväelle. Harmokin näyttää
iloitsevan rauhallisesta työstä, kun ei tarvitse niinkuin ennen kiitää
pitkin pölyisiä maanteitä, ei kiusaantua kärpästen käsissä kuumissa
pihoissa, tai talvipakkasessa suojatonna värjötellä.

Useimmin kuin ennen pistäytyy Antti nykyisin naapurin emäntää

katsomassa, tämän kanssa hilpeätä leikkiä laskemassa.

Siitä "väliaidan kaadannasta" ei hän vaan virka sanaakaan, —

heillä on kuin äänetön sopimus, sitä asiaa leikilläkään
koskettamasta. —

On kaunis elokuun ilta.

Ruishalmeet ovat kootut kuhilaille, suviviljat kypsyneet ja

puolukatkin ehtineet tienvierelle punoittamaan.

Antti on hijonut viitakkeensa, jossa varsi on miehen mittainen ja

jolla hän huomena aikoo kaurasarkoja katkaista. Sen laskee hän
tikapuulle, asettaa varovasti siihen, ettei se kenenkään päälle
kaatuisi ja lähtee sitten niitettyä piennarta myöten suoraan pellon
ylitse Iso-Marttilaan. —

Portilla tulee opettaja Terho häntä vastaan, niin iloisena ja

ystävällisenä että Antti oikein hämmästyy.

"Mitähän sen tuon naama nyt noin loistaa…" tuumii Antti vaanien,
— hänen sisäänsä on sittenkin jäänyt hitunen routaa opettajaa
kohtaan siitä viime kesäisestä juhannusillasta. —

"Joko kauraan on käyty käsiksi?" kysyy opettaja tervehdittyään.

"Huomena aloitetaan."

"Jo se nyt on aikakin, kohta karisee."

"Sen se pian tekee." —

"Kohta sitä minäkin onneni viljan niitän…" hymyilee Terho, viitaten

kädellään taloon päin, "… jonka halla taaskin olisi pannut, jos ei
tuolta naisen lämmin käsi olisi ehtinyt avuksi!"

"Vai niin —" sanoo Antti hölmistyneenä, tuijottaen opettajaan

tajuttomasti.

"Mutta nyt on lopultakin kaikki niin hyvin, ettei konsanaan!" —

"Taidatte olla hyvinkin ihastunut Anna Martikaiseen…"

"Totta puhuen on hänkin niitä tyttöjen parhaita!" vastaa Terho

aivankun ei huomaisikaan kaunaa Antin äänessä. —

"Vaan nyt on minunkin jouduttava kotiin ja kirkolle vielä tänä iltana.

— Hyvästi!"
 Antti ei astu askeltakaan lähemmäksi taloa, vaan istuu siihen
missä on, kiviröykkiön viereen portin taakse.

Kummasti jyskää tunteet hänen tunnossaan ja vinhasti vinkuu

epäluulon yltyvä tuuli…

"Mitähän tuo mies oikeastaan sanoi… sitäköhän se tarkoitti? — Ei,

ei se voinut sitä olla — — mutta mitäs hittoa se sitten oli…!"

Karkea kirous syöksyy Antin suusta ja tuhoa ennustavin katsein

tähtää hän siihen suuntaan, mihin Terho vastikään katosi.

Sitten ei hän itsekään tiedä, kauanko on siinä myllertävin miettein

istunut, kun Pikku-Hilman ääni herättää hänet todellisuuteen.

"Käykää toki peremmälle isäntä!" nauraa tyttö.

"Ei meillä ole ennenkään vieraita näin ovensuussa istutettu!" —

Antilla on katkera vastaus valmiina, mutta samassa hän huomaa

sen mielettömyyden — ehkempä aiheettomuudenkin — ja pakoittaen
itsensä leikilliseksi puhelee hän hetkisen yhtä ja toista tytölle.

Mutta vaikka hän kuinka koettaa hillitä itseänsä ja tekeytyä

välinpitämättömäksi Terhon suhteen, kysyy hän lopultakin hänestä
Pikku-Hilmalta.

Tyttö, joka on heti huomannut jotakin erikoista Antin käytöksessä,

tekeytyy salaperäiseksi ja kertoo veitikkamaisesti opettajan olleen
oikein kauan heillä tänä iltana — mitä niillä lienee oikein ollut tekeillä,
— sitä hän ei tiennyt — "mutta jonkinlaista kontrahtia siellä vaan
rustattiin. —"
 "Oliko siinä isäntäkin yhdessä hommassa?" kysyy Antti.

"Oli kyllä."

Se tieto saa Antin aivan suunniltaan, eikä hän sinä iltana astuisi
Iso-Marttilan kynnyksen yli, ei vaikka kuolemalla uhattaisiin. —

"Ja sitten sen piti joutua tänä iltana vielä kirkolle —: pappilaan…"

Antin elämä on yhtäkkiä muuttunut niin tyhjäksi, niin mauttomaksi.

—

"Hiisi vieköön, minkälaista vesivelliä se osaa ollakin!" —

Siitä lähtien on hän kotonaan kiukkuinen ja vaativainen.

Ei hänelle kelpaa ruoka eikä juoma.

Näinkin pieni seikka saa hänet suunniltaan: hän istuikse

illallispöytään, ottaa leivän ja alkaa siitä viipaletta leikata, vaan kun
veitsi sahaa tylsästi leivän sitkeätä sydäntä, suuttuu Antti, viskaa
leivän pöydälle ja veitsen lattialle, mennen syömättä kamariinsa.

"Jumaliste, — minkälaisia veitsetkin tässä talossa ovat!" —

Äiti suree jälleen poikaansa, koetellen arvailla syytä tuohon

äkkipäätä puhjenneeseen ärtyisyyteen — mutta turhaan.

Viimein puhuu hän siitä isällekin.

"Hitto hänen tuuliaan tietäköön!" murahtaa isä.

Antilta itseltään ei äiti asiata utele. —

 Kerran kohtaa Antti kylätiellä Annan.

"Vielähän sinä elät!" huudahtaa Anna iloisesti.

"Jokos minun piti kuoleman sitten —?"

"No siltähän se on näyttänyt, kun ei ihmistä viikkokausiin kuulu, ei

näy…"

"Liehän niitä muita mieluisimpiakin kävijöitä — teillä —."

Antti on niin hullunkurisen ynseä sitä sanoessaan, että Annan

täytyy väkisinkin purskahtaa nauruun.

Mutta kun Antti yhä vaan murjottaa, muuttuu hänkin vakaiseksi ja

tiedustaa syytä "ilmanmuutokseen."

Siihen kuitenkaan selvyyttä saamatta.

Annaa harmittaa Antin ivallinen ja ynseä käytös, — hänkin sanoo

jonkun ohdakkeisen sanan — ja niin eroavat he, kumpainenkin
suunnalleen, tyytymättömällä, myrtyneellä mielellä. — — —

*****

"Narri minä olen, — oikein hitonmoinen narri!" jupisee Antti

kiihdyksissään, kertaillen niitä sanoja monasti päivän kuluessa.

"Mutta en minä sitä enään kauvan ole!"

Illalla etsii hän isän kompeista sen kaapin avaimen jossa tietää
isän viinalekkeriään säilyttävän. Saatuaan sen käsiinsä hyökkää hän
kaapille, kuin nälkäinen eläin halmeeseen, asettelee vapisevin käsin
avainta lukkoon, heti osaamatta — kuuntelee, pidättäytyy ja
kuulostaa onko ketään lähettyvillä.

Ei ole.

Avain kiertyy kerran, kiertyy kahdesti, lukko naksahtaa auki ja

vanha, tuttu näköala — melkein jo unhoitettu — avautuu Antin
silmien eteen. —

Ahnaasti vetää hän alkohoolin voimakasta hajua sieramiinsa,

nauttii siitä ja hymyilee —

"Oi sinä kirkas ja makia —" virkkaa hän ivalla, oman

povenpoltteensa uhalla, ottaa kaapista pullon ja lasin, sulkee oven ja
menee omaan huoneeseensa.

*****

Elokuun illan hienoisen hämärän laskeutuessa pihamaalle ja

ensimäisen kalpean tähdentuikkeen syttyessä taivaalle, astuu Antti
jälleen ulos huoneestaan.

Hän on iloinen, uhmaavan huoleton —

Tuuli se kukkaa heiluttelee

Kahden puolen aitaa —
Naapurin tyttö se kullakseni
Piankin tulla taitaa! —
Antti istuu portaille hetkiseksi ja kun ei kukaan näe pui hän
puristettua nyrkkiä Iso-Marttilaan päin. —

"Minusta nähden, elä siellä miten haluat — hyväkin röökinä… Nyt

vaan et minua enään narraa — et jumaliste narraakaan!" —
 "Kaikkien tähden tässä suremaankin — pyh — niinkuin minä olisin
hänen varassaan… minä!" —

"Pikku-Hilma on ihanainen kuin päivännousu — iloinen kuin sirkka

— houkutteleva kuin lammen lumme — o-ni! Piikatyttö monin verroin
emäntäänsä ehompi…" —

"Mahtaa se Anna Martikaista harmittaa, kun naapurin isännät noin

vaan hänet sivuuttaen, poimii tyttösen kuin kukkasen juuri hänen
ylpeän jalkansa juuresta!" —

Hämärän harmaa huntu tummenee, äänet talon ympärillä

vaikenee. Suuri, lämminrintainen maa-emo näyttää nukahtaneen ja
taivas levittää vasta kesätallesta otetun tähtivaipan sen hartioille. —

Antti astuu horjahtavin askelin naapuritaloa kohti. — Lauhassa

iltayössä kuuluu hiljainen koputus Pikku-Hilman aitan ovella ja
väräjävä ääni pyytäen toistaa:

"Pikku-Hilma!" —

VII.

Avolieden räiskyvä tuli on aurinkoakin armaampi pitkinä, pimeinä

syyspuhteina, kun ulkona tuulee ja sataa ja lehdettömät puut
suhisevat synkeätä syyslaulua.

Väki istuu hiljaisena puhdetöissään Iso-Marttilan avarassa

tuvassa: rengeillä ovat työreet tekeillä, emäntä ja palvelustytöt
istuvat surisevien rukkiensa ääressä, sormiensa nopeilla liikkeillä
ujuttaen kuontalon pehmeän käärön lujaksi hohtavaksi langaksi, jota
lyhdyn teräsnielu ahnaasti nielee ja pyörä kiivaasti rullalle pyörittää.
 Pikku Tauno on päivän puuhista uupuneena kallistanut päänsä
Annan helmalle ja nukkunut siihen. Lieden hehkuva lämpö on
maalannut kosteat ruusut pyöreille poskipäille ja käsi pitelee
unessakin lujasti päreestä tehtyä kolmio-ristikkoa, jonka Juho on
äsken muovaellut hänelle.

Vanha isäntä, jonka jäsenkolotus on kokonaan kytkenyt

vuoteeseen, lojuu miettiväisenä, kädet niskan alla, sängyssään ja
katselee seinällä vaappuvaa valoa. —

Noin hän on nähnyt sen monen vuosikymmenen ajan tuossa

tanssivan, illoin ja aamuin tupaa ja perhettä valaisevan, lämmittävän
—

Vaan kauvanko saanee enää sitä katsella?

Haudan hiekkaisilla seinillä — mihinkä sitten suljetaan — eivät

lieden lämmittävät valot väiky…

Siellä saa maata liikkumatta, ahtaitten lautojen väliin sullottuna, —

eikä tunne, ei tajua enään niitä asioita, jotka elämää sulostuttivat: ei
tuvan lieden lämmintä, ei piha-apilan tuoksua, ei lasten
elämänhaluista hälinää — ei mitään! — Käsi on kylmä, — silmä
sammunut, — ja kirstun kantta kiinnittää vahva, rautainen naula —
huu! — Siihen asti on nopsajalkainenkin päässyt — ei etemmäs…

Mutta henkeä ei pidätä hauta, sen lentoa ei kytke karkea,

keltainen sora, — se leväyttää kerran vaan siipiänsä, niinkuin lintu, ja
kohoaa toisille kotituville, lämpöisemmille avoliesille! —

Sellaisia mietti vanha isäntä vuoteellaan.

"Kerropas nyt jotakin illan kuluksi, isä", virkkaa Anna.

 "Mitäpäs minä nyt. — Eikö liene kerrottavani jo kerrottu."

"Isännän tarina varastohan on loppumaton!" —

"Loppunsa on kaikella ilman alla. — Mutta laittakaa pojat rekienne

nokat vähän pystymmät, helpommin kulkevat ensitalven paksussa
hangessa." —

"Mistäs isäntä vielä tietää minkälaiset ensitalven hanget ovat?" —

"Kuret lensivät kovin korkealla lähtiessään." Isäntä huokasee

raskaasti — "Korkealla lensivät, korkealla." — Sitten kertoilee hän
muistojaan runsaslumisista talvista, minkälaista oli milloinkin ollut ja
minkänäköisiä muotoja talvi milloinkin oli talon ympärille muovaellut.

Aittarivin eteen se ainakin juoksutti pitkän, kaarevaharjaisen

kinoksen, jonka lävitse joka talvi korkea seinäinen tunneli puhkaistiin.

Mutta kerran, kun lunta oli ollut enemmän kuin kolmena talvena
yhteensä, oli se eräänä pyry-yönä haudannut pienen jauho-aitan
aivan näkymättömiin. —

Karjakko kun aamulla oli mennyt lehmille juomajauhoja hakemaan,

ei ollut nähnyt edes harjaakaan — ja työtä siinä oli tehty, ennenkuin
aitan ovi oli hangesta löydetty. —

"Taisivat jäädä lehmät sinä aamuna suurusjuomatta…"

"Jäivät ne, — hyvä kun illakseen saivat." — "Pikku-Hilma pelästyisi

sellaista nietosta ihan kuollakseen —"

"Höpsis! — 'Pikku-Hilma' ei olekaan arkalasta kotoisin." —