Engineering Risk Management 3rd

Edition Meyer T.
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/engineering-risk-management-3rd-edition-meyer-t/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Engineering Risk Management 2nd Edition Thierry Meyer

https://textbookfull.com/product/engineering-risk-management-2nd-
edition-thierry-meyer/

Winning with Risk Management Financial Engineering and

Risk Management Volume 2 1st Edition Russell Walker

https://textbookfull.com/product/winning-with-risk-management-
financial-engineering-and-risk-management-volume-2-1st-edition-
russell-walker/

Data Analytics for Engineering and Construction Project

Risk Management Ivan Damnjanovic

https://textbookfull.com/product/data-analytics-for-engineering-
and-construction-project-risk-management-ivan-damnjanovic/

Computational Methods for Risk Management in Economics

and Finance 3rd Edition Marina Resta (Editor)

https://textbookfull.com/product/computational-methods-for-risk-
management-in-economics-and-finance-3rd-edition-marina-resta-
editor/
Psychopharmacology: Drugs, the Brain, and Behavior 3rd
Edition Jerrold S. Meyer

https://textbookfull.com/product/psychopharmacology-drugs-the-
brain-and-behavior-3rd-edition-jerrold-s-meyer/

Fundamentals of Risk Management Understanding

evaluating and implementing effective risk management
4th Edition Paul Hopkin

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-risk-management-
understanding-evaluating-and-implementing-effective-risk-
management-4th-edition-paul-hopkin/

Financial Institutions Management: A Risk Management

Approach 9th Edition Saunders

https://textbookfull.com/product/financial-institutions-
management-a-risk-management-approach-9th-edition-saunders/

The Financial Times Handbook of Financial Engineering

Using Derivatives to Manage Risk Financial Times Series
3rd Edition Lawrence Galitz

https://textbookfull.com/product/the-financial-times-handbook-of-
financial-engineering-using-derivatives-to-manage-risk-financial-
times-series-3rd-edition-lawrence-galitz/

Financial Risk Management Applications in Market Credit

Asset and Liability Management and Firmwide Risk 1st
Edition Jimmy Skoglund

https://textbookfull.com/product/financial-risk-management-
applications-in-market-credit-asset-and-liability-management-and-
firmwide-risk-1st-edition-jimmy-skoglund/
Thierry Meyer, Genserik Reniers
Engineering Risk Management
De Gruyter Graduate
Also of Interest
Process Intensification.
Breakthrough in Design, Industrial Innovation Practices,
and Education
Jan Harmsen and Maarten Verkerk, 
ISBN ----, e-ISBN ----

Green Chemistry in Government and Industry

Mark Anthony Benvenuto and Heinz Plaumann (Eds.), 
ISBN ----, e-ISBN ----

Product-Driven Process Design.

From Molecule to Enterprise
Edwin Zondervan, Cristhian Almeida-Rivera and Kyle Vincent
Camarda, 
ISBN ----, e-ISBN ----

Chemical Process Synthesis.

Connecting Chemical with Systems Engineering Procedures
Vanja Maria de Franca Bezerra, planned 
ISBN ----, e-ISBN ----
Thierry Meyer, Genserik Reniers

Engineering Risk
Management

3rd Edition
Authors
MER Dr Thierry Meyer
Ecole Polytechnique
Fédérale de Lausanne
EPFL-SB-ISIC-GSCP
Station 6
1015 Lausanne
Switzerland
thierry.meyer@epfl.ch

Prof. Genserik Reniers

Safety and Security Science Section
Department of Values, Technology and Innovation
Faculty of Technology, Policy and Management
Delft University of Technology
Jaffalaan 5
2628 BX, Delft
The Netherlands

ISBN 978-3-11-066531-4
e-ISBN (PDF) 978-3-11-066533-8
e-ISBN (EPUB) 978-3-11-066542-0

Library of Congress Control Number: 2021949682

Bibliographic information published by the Deutsche Nationalbibliothek

The Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche Nationalbibliografie;
detailed bibliographic data are available on the Internet at http://dnb.dnb.de.

© 2022 Walter de Gruyter GmbH, Berlin/Boston

Cover image: John M Lund Photography Inc/getty images/DigitalVision
Typesetting: Integra Software Services Pvt. Ltd.
Printing and binding: CPI books GmbH, Leck

www.degruyter.com
About the authors
Thierry Meyer was born in 1961 in Geneva. He obtained his MSc in
Chemical Engineering at the Swiss Federal Institute of Technology in
Lausanne (EPFL) in 1985, followed by a PhD in 1989.
He joined Ciba-Geigy Inc. in 1994 as a development chemist in the
pigment division, becoming acting head of development and then
production manager in 1998.
In 1999 he switched to the Institute of Chemical Sciences and
Engineering at EPFL, heading the Polymer Reaction Unit till 2004 and
since then the Chemical and Physical Safety Research Group. He teaches
several courses in the field of industrial and chemical engineering, safety
and risk management at bachelor, master and continuing education level.
From 2005 to 2015, he was also head of occupational safety and health at EPFL for the Faculty
of Basic Sciences and, since 2016, head of the EPFL Safety Competence Centre.
In addition, he is the Swiss academic representative in the working party on Loss Prevention
and Safety Promotion of the European Federation of Chemical Engineering.

Genserik Reniers was born in 1974 in Brussels. He obtained an MSc in

Chemical Engineering at the Vrije Universiteit Brussels—and received
his PhD in 2006 in Applied Economic Sciences from the University of
Antwerp, Belgium.
He is Full Professor at the Safety and Security Science Group of
the Delft University of Technology, in the Netherlands, where he
teaches courses related to Risk Analysis and Risk Management. At the
University of Antwerp as well as at the KULeuven, both in Belgium in a
part-time capacity, he is also professor lecturing amongst others in
Advanced Engineering Risk Management. His main research interests
concern the collaboration surrounding safety and security topics and
socio-economic optimization within the chemical industry.
He serves as an Editor of the Journal of Loss Prevention in the Process
Industries and as an Associate Editor of the Journal ‘Safety Science’. Furthermore, he also acts as
the Scientific Director of the MOSHE (Management of Safety, Health and Environment) education at
TUDelft. He further serves as the Belgian academic representative in the working party on Loss
Prevention and Safety Promotion of the European Federation of Chemical Engineering.

https://doi.org/10.1515/9783110665338-202
Contents
About the authors V

1 Risk management is not only a matter of financial risk 1

References 7

2 Introduction to engineering and managing risks 9

2.1 Managing risks and uncertainties: an introduction 9
2.2 The complexity of risks and uncertainties 13
2.3 Hazards and risks 17
2.4 Simplified interpretation of (negative) risk 19
2.5 Hazard and risk mapping 23
2.6 Risk perception and risk attitude 25
2.7 ERM: main steps 28
2.8 Objectives and importance of ERM 33
2.9 The black swan (type III events) 35
2.10 Risk management and education 38
2.11 Tips for managing risks 39
2.12 Conclusions 40
References 40

3 Risk management principles 43

3.1 Introduction to risk management 43
3.2 Integrated risk management 45
3.3 Risk management models 47
3.3.1 Model of the accident pyramid 48
3.3.2 The P2T model 52
3.3.3 The Swiss cheese model and the domino theory 53
3.4 The anatomy of an accident: SIFs and SILs 55
3.5 Individual risk, societal risk, physical description of risk 62
3.5.1 Location-based (individual) risk 62
3.5.2 Societal risk or so-called Group Risk 65
3.5.3 Physical description of risk 68
3.5.3.1 Static model of an accident 70
3.5.3.2 Dynamic model of an accident 70
3.6 Safety culture and safety climate 73
3.6.1 Organizational culture and climate 73
3.6.2 Safety culture models 74
3.6.3 The P2T model revisited and applied to safety and security
culture 78
VIII Contents

3.6.4 The Egg Aggregated Model of safety culture 80

3.7 Strategic management concerning risks and continuous
improvement 84
3.8 The IDEAL S&S model 86
3.8.1 Performance indicators 92
3.9 Continuous improvement of organizational culture 97
3.10 High reliability organizations and systemic risks 98
3.10.1 Systems thinking 98
3.10.1.1 Reaction time or retardant effect 98
3.10.1.2 Law of communicating vessels 99
3.10.1.3 Nonlinear causalities 99
3.10.1.4 Long-term vision 99
3.10.1.5 Systems thinking conclusions 99
3.10.2 Normal accident theory and high reliability theory 100
3.10.3 High reliability organization principles 102
3.10.3.1 HRO principle 1: targeted at disturbances 103
3.10.3.2 HRO principle 2: reluctant for simplification 104
3.10.3.3 HRO principle 3: sensitive toward implementation 104
3.10.3.4 HRO principle 4: devoted to resiliency 104
3.10.3.5 HRO principle 5: respectful for expertise 105
3.10.4 Risk and reliability 105
3.11 Accident reporting 107
3.12 Conclusions 108
References 109

4 Risk diagnostic and analysis 113

4.1 Introduction to risk assessment techniques 113
4.1.1 Inductive and deductive approaches 114
4.1.2 General methods for risk analysis 115
4.1.3 General procedure 123
4.1.4 General process for all analysis techniques 124
4.2 SWOT 125
4.3 Preliminary hazard analysis 127
4.4 Checklist 130
4.4.1 Methodology 131
4.4.2 Example 132
4.4.2.1 Step 1a: critical difference, effect of energy failures 132
4.4.2.2 Step 1b: critical difference, deviation from the operating
procedure 133
4.4.2.3 Step 2: establish the risk catalogue 133
4.4.2.4 Step 3: risk mitigation 133
4.4.3 Conclusion 134
 Contents IX

4.5 HAZOP 135

4.5.1 HAZOP inputs and outputs 135
4.5.2 HAZOP process 136
4.5.3 Example 137
4.5.4 Conclusions 137
4.6 FMECA 141
4.6.1 FMECA inputs and outputs 144
4.6.2 FMECA process 144
4.6.2.1 Step 1: elaboration of the hierarchical model, functional
analysis 145
4.6.2.2 Step 2: failure mode determination 146
4.6.2.3 Step 3: the criticality determination 148
4.6.3 Example 149
4.6.4 Conclusions 149
4.7 Fault tree analysis and event tree analysis 152
4.7.1 Fault tree analysis 152
4.7.2 Event tree analysis 156
4.7.3 Cause–consequence analysis (CCA) and bowtie, a combination
of FTA and ETA 161
4.8 The risk matrix 162
4.9 Quantitative risk assessment (QRA) 169
4.10 Layer of protection analysis (LOPA) 172
4.11 Bayesian networks (BNs) 175
4.12 Functional resonance analysis method (FRAM) 179
4.13 Tips for using risk diagnostic tools 180
4.14 Conclusion 181
References 182

5 Risk treatment/reduction 185

5.1 Introduction 185
5.2 Prevention 191
5.2.1 Seveso Directive as prevention means for chemical plants 192
5.2.2 Seveso company tiers 196
5.3 Protection and mitigation 198
5.4 Risk treatment methodology 201
5.5 Risk control 207
5.6 STOP principle 209
5.7 Resilience 213
5.8 Tips for implementing risk reduction 218
5.9 Conclusion 219
References 220
X Contents

6 Event analysis 223

6.1 Traditional analytical techniques 224
6.1.1 Sequence of events 225
6.1.2 Multilinear events sequencing 225
6.1.3 Root cause analysis 226
6.2 Causal tree analysis 227
6.2.1 Method description 228
6.2.2 Collecting facts 229
6.2.3 Event investigation good practice 231
6.2.4 Building the tree 232
6.2.5 Example 235
6.2.6 Building an action plan 236
6.2.7 Implementing solutions and follow-up 237
6.3 AcciMap technique 238
6.4 Organizational learning 238
6.5 Conclusions 240
References 241

7 Major industrial accidents and learning from accidents 243

7.1 Link between major accidents and legislation 243
7.2 Major industrial accidents: examples 246
7.2.1 Feyzin, France, January 1966 246
7.2.2 Flixborough, UK, June 1974 247
7.2.3 Seveso, Italy, July 1976 248
7.2.4 Los Alfaques, Spain, July 1978 248
7.2.5 Mexico City, Mexico, November 1984 249
7.2.6 Bhopal, India, December 1984 249
7.2.7 Chernobyl, Ukraine, April 1986 250
7.2.8 Piper Alpha, North Sea, July 1988 250
7.2.9 Pasadena, Texas, USA, October 1989 251
7.2.10 Enschede, the Netherlands, May 2000 251
7.2.11 Toulouse, France, September 2001 252
7.2.12 Ath, Belgium, July 2004 252
7.2.13 Houston, Texas, USA, March 2005 252
7.2.14 St Louis, Missouri, USA, June 2005 253
7.2.15 Buncefield, UK, December 2005 253
7.2.16 Port Wenworth, Georgia, USA, February 2008 254
7.2.17 Deepwater Horizon, Gulf of Mexico, April 2010 254
7.2.18 Fukushima, Japan, March 2011 254
7.2.19 West, Texas, USA, April 2013 255
7.2.20 La Porte, Texas, USA, November 2014 255
7.2.21 Tianjin, China, August 2015 256
 Contents XI

7.2.22 Cambria, USA, May 2017 256

7.2.23 Tangerang, Indonesia, October 2017 257
7.2.24 Sichuan, China, July 2018 257
7.2.25 Yancheng, China, March 2019 257
7.2.26 Chicago, USA, May 2019 258
7.2.27 Abqaiq–Khurais attack, Saudi Arabia, September 2019 258
7.3 Learning from accidents 258
7.4 Finding problems 261
7.5 Conclusions 262
References 263

8 Crisis management 265

8.1 Introduction 266
8.2 The steps of crisis management 268
8.2.1 What to do when a disruption occurs 270
8.2.2 Business continuity plan 274
8.3 Crisis evolution 277
8.3.1 The pre-crisis stage or creeping crisis 278
8.3.2 The acute-crisis stage 278
8.3.3 The post-crisis stage 278
8.3.4 Illustrative example of a crisis evolution 279
8.4 Proactive or reactive crisis management 281
8.5 Crisis communication 282
8.6 Tips for implementing a crisis management 285
8.7 Conclusions 286
References 286

9 Economic issues of safety 287

9.1 Accident costs and hypothetical benefits 289
9.1.1 Quick calculation example of accident costs based
on the number of serious accidents 292
9.2 Prevention costs 293
9.3 Prevention benefits 295
9.4 The degree of safety and the minimum total cost point 295
9.5 Safety economics and the two different types of risks 297
9.6 Cost-effectiveness analysis and cost–benefit analysis
for occupational (type I) accidents 299
9.6.1 Cost-effectiveness analysis 299
9.6.2 Cost–benefit analysis 300
9.6.2.1 Decision rule, present values and discount rate 302
9.6.2.2 Disproportion factor 305
9.6.2.3 Different cost–benefit ratios 306
XII Contents

9.6.2.4 Cost–benefit analysis for safety measures 306

9.6.3 Risk acceptability 307
9.6.4 Application of the event tree for safety investments 311
9.6.5 Internal rate of return 312
9.6.6 Payback period 313
9.6.7 Application of investment analysis for type I risks 314
9.6.7.1 Safety investment option 1 314
9.6.7.2 Safety investment option 2 316
9.6.8 Decision analysis tree cost-variable approach 318
9.6.9 The Borda algorithm approach 318
9.6.10 Advantages and disadvantages of analyses based on costs
and benefits 322
9.7 Optimal allocation strategy for the safety budget 322
9.8 Loss aversion and safety investments: safety as economic
value 323
9.9 Conclusions 325
References 325

10 Risk governance 327

10.1 Introduction 327
10.2 Risk management system 329
10.3 A framework for risk and uncertainty governance 335
10.4 The risk governance model 340
10.4.1 The “considering?” layer of the risk governance model 343
10.4.2 The “results?” layer of the risk governance model 344
10.4.3 The risk governance model 344
10.5 A risk governance PDCA 344
10.6 Risk governance deficits 347
10.7 Conclusions 349
References 349

11 Examples of practical implementation of risk management 351

11.1 The MICE concept 354
11.1.1 The management step 354
11.1.2 The information and education step 355
11.1.3 The control step 355
11.1.4 The emergency step 356
11.2 Application to chemistry research and chemical hazards 356
11.3 Application to physics research and physics hazards 358
11.3.1 Hazards of liquid cryogens 359
11.3.2 Asphyxiation 362
11.4 Application to emerging technologies 363
 Contents XIII

11.4.1 Nanotechnologies as illustrative example 368

11.5 Tips for implementing risk management in practice 371
11.6 Conclusions 372
References 374

12 Concluding remarks 377

Index 381
1 Risk management is not only a matter
of financial risk

Risk continues to perplex humankind. All societies worldwide, present and past,
face and have faced decisions about how to adequately confront risks. Risk is in-
deed a key issue affecting everyone and everything. How to effectively and effi-
ciently manage risks has been, is, and will always be, a central question for policy
makers, industrialists, academics, and actually for everyone (depending on the spe-
cific risk). This is because the future cannot be predicted; it is uncertain, and no
one has ever been successful in forecasting it. But we are very interested in the fu-
ture, and especially in possible risky decisions and how they will turn out. We all
face all kinds of risks in our everyday life and going about our day-to-day business.
So, would it not make sense to learn how to adequately and swiftly manage risks,
so that the future becomes less obscure?
Answering this question with an engineering perspective is the heart of this
book. If you went to work this morning, you took a risk. If you rode your bicycle,
used public transportation, walked, or drove a car, you took a risk. If you put your
money in a bank, or in stocks, or under a mattress, you took other types of risk. If
you bought a lottery ticket, you were involving an element of chance – something
intimately connected with risk. If you decided to go ahead with one production pro-
cess rather than another, you took a risk. If you decided to write a book, and not
another book or some scientific papers, you took a risk. If you decided to publish
one book, and not another one, you took a risk. All these examples reveal that
“risk” may involve different meanings depending how we look at it.
The current highly competitive nature of economics might encourage firms to
take on more or higher negative risks. But giving up managing such risks would be
financially destructive or even suicidal, even possibly in the short term, because
once disaster has struck it is too late to rewrite history. Some of you might argue
that safety is expensive. We would answer that an accident is even more expensive:
the costs of a major accident are very likely to be huge in comparison with what
should have been invested as prevention.
Let us take, as an example, the human, ecological and financial disaster of the
Deepwater Horizon drilling rig in April 2010. Are the induced costs of several bil-
lions of euros comparable to the investments that could or might have averted the
catastrophe? Answering this question is difficult, a priori, because it would require
assessing these uncertainties and therefore managing a myriad of risks, even the
most improbable. Most decisions related to environment, health and safety are
based on the concept that there exists a low level of residual risk that can be
deemed as “acceptably low.” For this purpose, many companies have established
their own risk acceptance or risk tolerance criteria. However, there exists many dif-
ferent types of risk and many methods of dealing with them, and at present, many

https://doi.org/10.1515/9783110665338-001
2 1 Risk management is not only a matter of financial risk

organizations fail to do so. Taking the different types of risk into consideration, the
answer to whether it would have been of benefit to the company to make all neces-
sary risk management investments to prevent the Deepwater Horizon disaster would
have been – without any doubt – “yes.”
In 2500 BC, the Chinese had already reduced risks associated with the boat trans-
portation of grain by dividing and distributing their valuable load between six boats
instead of one. The ancient Egyptians (1600 BC) had identified and recognized the
risks involved by the fumes released during the fusion of gold and silver [1]. Hip-
pocrates (460–377 BC), father of modern medicine, had already established links
between respiratory problems of stonemasons and their activity. Since then, the
management of risks has continued to evolve:
– Pliny the Younger (first century AD) described illnesses among slaves.
– In 1472, Dr. Ellenbog of Augsburg wrote an eight-page note on the hazards of
silver, mercury and lead vapors [2].
– Ailments of the lungs found in miners were described extensively in 1556 by
Georg Bauer, writing under the name “Agricola” [3].
– Dating from 1667 and resulting from the great fire that destroyed a part of Lon-
don, the first Fire Insurance Act was published.

Despite today’s steep increase of risk and risk management knowledge and the
never-ending acceleration of all kinds of risk management processes, what still re-
mains to be discovered in risk management and risk engineering is rather systemic
and more complex.
As Ale [4] indicates, the essence of risk was formulated by Arnaud as early as
1662: “Fear of harm ought to be proportional not merely to the gravity of the harm,
but also to the probability of the event.” Hence, the essence of risk lies in the aspect
of probability or uncertainty. Ale further notes that Arnaud treats probability more
as a certainty than an uncertainty and as, in principle, measurable. Frank Knight
even defines risk in 1921 as a “measurable uncertainty” [5]. Today, the word “risk”
is used in everyday speech to describe the probability of loss, either economic or
otherwise, or the likelihood of accidents of some type. It has become a common
word, and is used whether the risk in question is quantifiable or not. In Chapter 2,
we will further elaborate on the true definition and the description of the concept of
“risk” and what constitutes it.
In response to threats to individuals, society and the environment, policy mak-
ers, regulators, industry and others involved in managing and controlling risks
have taken a variety of approaches. Nowadays, the management of risk is a deci-
sion-making process aimed at achieving predetermined goals by reducing the num-
ber of losses of people, equipment and materials caused by accidents possibly
happening while trying to achieve those goals. It is a proactive and reactive approach
to accident and loss reduction. We will discuss risk management and its definition in
a more general way in the next chapters, and we will define risk as having a positive
14 2 Introduction to engineering and managing risks

(Threats)
Negative (Weaknesses) Not archieving
uncertainties objectives
Negative
uncertainty
triangle

Exposure to uncertainties
on the path toward achieving objectives

Positive
uncertainty
triangle
Positive Achieving
uncertainties (Strengths) objectives
(Opportunities) Fig. 2.4: The uncertainty sandglass.

losses.” This triangle can be called the “Safety Risk Trias.” The “Security Risk Trias”
can be seen in an analogous way and consists of “threats (or the intentional misuse
of hazards) – vulnerability to threats – intentional losses.”
If one of these elements is removed from one of these triangles (“trias” in
Latin), there is no safety/security risk. The engineering aspects of RM, discussed in
this book, focus on how to omit, diminish, decrease or soften as much as possible
one (or a combination) of the three elements of the “Safety/Security Risk Trias”
(hazards, exposure or losses), or a combination thereof.
Roughly, three types of uncertainties can be identified:
– Type I – uncertainties where a lot of historical data is available.
– Type II – uncertainties where little or very little historical data is available.
– Type III – uncertainties where no historical data is available.

From the viewpoint of negative risks, consequences of type I uncertainties mainly re-
late to individual employees (e.g., most work-related accidents). The outcome of type
II uncertainties may affect a company or large parts thereof, e.g., large explosions
and internal domino effects – for this sort of accident the reader is referred to Lees
[12], Wells [13], Kletz [14, 15], Atherton and Gil [16] and Reniers [17]. Type III uncer-
tainties have unprecedented and unseen impacts upon the organization and society.
Thus, whereas type I negative risks lead to most work-related accidents, such
as falling, little fires, slipping, etc., type II negative risks can result in catastrophes
with major consequences and often with multiple fatalities. Type II accidents do
occur on a (semi-)regular basis from a worldwide perspective, and large fires, large
releases, explosions, toxic clouds, etc. belong to this class of accident. Type III neg-
ative risks may transpire into “true disasters” in terms of the loss of lives and/or
Another random document with
no related content on Scribd:
köyhyydestäni ja ahdingostani avioliittomme edellä! Ja ylhäisestä
suvustaan! Ja kolmesta marskistaan! Ja —"

Hän pysähtyi suorastaan hengästyksissään. "Madame oli ylhäistä

sukua?" virkahti mustapukuinen mies. Hän oli äkkiä käynyt
tarkkaavaksi. Hänen varjonsa kuvastui takaseinälle liikkumattomana
ja suoraselkäisenä.

"Ka, kyllä", vastasi aatelismies katkerasti.

"Perigordissa?"

"Niinpä kyllä."

"Kolme Ranskan marskia?" mutisi Notredame miettivästi; mutta

hänen silmissään oli omituinen säihky, ja hän piti kasvojaan
huolellisesti käännettyinä pois kumppanistaan. "Se ei ole tavallista!
Siinä on toki jotain kerskattavaa!"

"Mon Dieu! Kyllä hän siitä kerskasikin, vaikka kukaan muu ei

uskonut sitä väitettä. Ja polveutui muka Rolandista!" huusi hra de
Vidoche halveksien. Hänen äänensä värähteli vielä, ja kädet
vapisivat raivosta. Hän harppaili edes takaisin.

"Mikä hänen tyttönimensä oli?" tiedusti tähdistälukija ja kumartui

ahjoon päin.

Nuori mies seisahtui, mielenkuohussaan pidätettynä — seisahtui

ja katseli häntä epäluuloisesti. "Tyttönimensä?" hän mutisi. "Mitä se
kuuluu asiaan?"

"Jos tahdotte minua — laatimaan hänen horoskooppinsa", vastasi

tähdistälukija kavalasti hymyillen, "niin minulla täytyy olla jotain
pohjaa".

"Diane de Martinbault", vastasi nuori mies jurosti, ja sitte hän

uudessa raivonpurkauksessa sähähti: "Diane! Diable!"

"Hän peri sukutilat isältään?"

"Niin."

"Jolla oli poika? Kuollut nuorena?" jatkoi tähdistälukija tyynesti.

Hra de Vidoche katsoi häneen. "Se on totta", hän sanoi ynseästi.

"Mutta minä en käsitä, mitä tekemistä teillä on sen seikan kanssa."

Vastaukseksi alkoi mustapukuinen mies nauraa, ensin hiljaisesti,

sitten ääneen — ovelaa hornan naurua, joka enemmän kuulosti
kadotettua sielua pilkkaavien paholaisten riemukkaalta hörötykseltä
kuin miltään inhimilliseltä ratolta, niin täynnä se oli kirpeätä ivaa ja
loukkausta. Hän ei yrittänytkään pidättää tai peitellä sitä, vaan tuntui
pikemmin ilkastelevan vieraalleen päin kasvoja, sillä kun nuori
aatelismies kysyi häneltä tuiman kärsimättömästi, mikä hänelle oli
tullut ja mitä hän tarkoitti, ei nauraja selittänyt. Hän vain huusi:
"Tuossa paikassa! Kohtsiltään, teidän jalosukuisuutenne, saatte
haluamanne, sen vannon. Mutta — ha! ha!" Ja sitte hän räjähti
jälleen nauramaan, entistä kovemmin ja kimakammin.

Hra de Vidoche vaaleni ja punastui vimmasta. Hänen ensimäisenä

ajatuksenaan oli, että hänelle on ansa viritetty ja että hän on joutunut
siihen, — että hänen sanoilleen on ollut todistajia ja että
tähdistälukija oli nyt heittänyt pois naamionsa. Kamala häpeän ja
pelon ilme kasvoillaan hän seisoi varuillaan, tirkistellen huoneen
lukuisiin pimeihin soppiin ja mittaillen varjoja. Kun ei ketään
ilmestynyt tai mitään tapahtunut, hälveni hänen pelkonsa, vaan ei
raivonsa. Käsi miekan kahvassa hän käännähti kiukkuisesti
liittolaiseensa päin. "Sinä koira!" hän ärähti, ja hänen silmänsä
välähtivät vaarallisesti lampun valossa; "tiedä, että voisin
surkeilematta sivaltaa kurkkusi poikki! Ja sen teenkin, jollet ihan heti
lopeta tuota velhon irvistystä! Aiotko tehdä mitä pyydän, vai etkö?"

"Älkäähän nyt!" vastasi tähdistälukija heilauttaen kättänsä

lepyttävästi. "Lupasinhan, ja minä pidän aina sanani."

"Niin, mutta nyt — nyt!" tiuskasi nuori mies kuohuksissaan. "Olette

leikitellyt kanssani kyllin kauvan. Luuletteko, että minä rupean
viettämään yöni tässä ruumishuoneessanne?"

Notredame alkoi peljätä, että hän oli päästänyt julman

hauskutuksensa liian pitkälle. Hän oli nauttinut äärettömästi
äkillisestä keksinnöstä: sellaisesta, joka avasi loppumattoman sarjan
konnankoukkuja ja rosvousta hänen kaukonäköiselle tuijotukselleen.
Mutta hänen toimintaansa ei sopinut asiatuttavan ärsyttäminen
äärimäisyyksiin, ja hän muutti sävyänsä. "Rauhoittukaa", hän sanoi
nöyrästi levittäen kätensä. "Saatte sen nyt, aivan heti. On vain pikku
edellytys."

"Mainitkaa se!" sanoi toinen käskevästi.

"Hinta. Horoskooppi, jossa kuoleman talo on nousuasennossa —

Ylempi holviovi, kuten me sitä nimitämme — vaatii sata livreä, hra de
Vidoche. Siinä on vaaraa, nähkääs."

"Sen saatte. Antakaa minulle se — se aine!"

 Nuoren miehen ääni vapisi, mutta suuttumuksesta ja
maltittomuudesta eikä pelosta. Tähdistälukija huomasi hänessä
tapahtuneen muutoksen ja asettui oikeaan asemaansa. Hän astui
pitemmittä puheitta pikku laudakon ääreen työpajan pimeimpään
loukkoon ja kurkoitti sieltä käteensä sulatusruukkusen. Hän kurkisteli
siihen, selin vieraaseensa, kun hra de Vidoche hätkähtäen huudahti,
juoksi häntä kohti ja tarttui hänen käsivarteensa. "Sinä paholainen!"
sähähti nuori mies — hän oli vaalea huulia myöten ja hytisi kuin
horkassa — "täällä on joku! Joku kuuntelee!"

Silmänräpäyksen ajan seisoi mustapukuinen mies hengittämättä,

käsi pidätettynä, kumppaninsa kauhun varjo synkistämässä
kasvojaan. Hra de Vidoche viittasi vapisevalla sormellaan portaisiin,
jotka johtivat talon taempaan osaan, ja niihin nuo molemmat
kohdistivat ahdistuneet, syylliset silmänsä. Lamppu paloi lekuttaen,
käryten. Huone oli täynnä varjoja, kaameita epämuotoisia haamuja,
jotka nousivat ja laskivat valon mukana ja saivat jotakin
kauhistuttavaa tuntua äkillisissä ilmestyksissään ja katoamisissaan.
Mutta koko paikassa ei ollut mitään niin pöyristyttävää tai rumaa kuin
nuo kahdet pahanilkiset, tyrmistyneet kasvot, jotka tuijottivat
pimeään.

Mustapukuinen mies keskeytti ensimäisenä äänettömyyden. "Mitä

kuulitte?" hän jupisi viimein, kauvan, kauvan odotettuaan ja
väijyttyään.

"Joku liikkui tuolla", vastasi Vidoche hiljaa. Hänen äänensä vapisi

vielä, kasvot olivat verettömät kauhusta.

"Joutavia!" virkkoi toinen. Hän tunsi paikan ja alkoi nopeasti

tointua.
"Millainen ääni se oli, mies?"
 "Kumea jyrähdys. Joku liikkui."

Notredame nauroi, muttei miellyttävästi. "Se oli rupisammakko",

hän selitti. "Täällä ei ole mitään muuta elollista. Portaiden yläpäästä
on ovi lukittu. Se on myös paksu. Kymmenkunta ihmistä saattaisi olla
sen takana, heidän kuulemanansa ainoatakaan sanaa tästä
huoneesta, mutta tulkaa katsomaan."

Hän astui edellä huoneen takapäähän, siirsi syrjään muutamia

isompia esineitä ja näytti de Vidochelle, että siellä ei ollut ketään.
Sittekin oli nuori mies vain puolittain vakuutettu. Yhä silloinkin, kun
rupisammakko löytyi lattialle vierineestä pääkallosta pilkistelemässä,
hän vilkui ympärilleen epätietoisena. "En luule, että se oli tuo", hän
väitti. "Oletteko varma siitä, että tuo ovi on lukossa?"

"Koettakaa", vastasi tähdistälukija lyhyeen.

Hra de Vidoche koetti ja nyökkäsi. "On kyllä", hän sanoi. "Ulos

täältä kuitenkin tahdon päästä. Antakaa minulle se aine pian."

Mustapukuinen mies kohotti lamppua toisella kädellään ja toisella

valitsi ruukkusesta kaksi pienoista keltaista kääröä. Hän seisoi tovin
punniten niitä kämmenellään ja ihastellen niitä, näköjään
haluttomana eriämään niistä. "Ne ovat valtaa", hän sanoi äänellä,
joka ei suurestikaan kohonnut kuiskausta ylemmäksi. Hälytys oli
koetellut hänenkin hermojaan, ja hän ei ollut aivan kunnossaan.
"Kaikkein suurinta valtaa — kuolemaa. Ne ovat Ylemmän holvioven
avain — oikea Pulvis Olympicus. Kun ottaa toisen tänään ja toisen
huomenna, nesteessä, niin ei tunne nälkää tai kylmää, ei puutetta
eikä mitään maallista halua ajan loppuun asti Englannin kuningas-
vainaja nautti sitä — mutta tuossa, annos on teidän, ystäväiseni."
 "Onko se tuskallista?" kuiskasi nuori mies väristen ja katsoen
toisaanne.

Kiusaaja irvisti hirvittävästi. "Mitä se teihin kuuluu?" hän sanoi. "Se

ei väännä hänen suutansa niskakuoppaan. Se riittää teille tietää."

"Se ei tule ilmi?"

"Ei lääkäriksi sanottujen patustajien toimesta", vastasi

tähdistälukija
halveksivasti. "Sokeiden yökköjen! Uskokaa vain minua. Mihin kuoli
Englannin kuningas? Vuoroittelevaan horkkaan. Samaten käy
madamen.
Mutta jos arvelette —"

Hän vaikeni äkkiä, käsi ilmassa, ja salaliittolaiset seisoivat

tuijottaen toisiinsa säikähtynein kasvoin. Äänekäs kellon soitto
tunkeusi pahaenteisesti heidän korviinsa. "Mitä nyt?" mutisi hra de
Vidoche levottomasti.

"Asiatuttava", vastasi tähdistälukija säveästi. "Menen katsomaan.

Älkää hievahtako ennen kuin tulen takaisin."

Hra de Vidoche teki kärsimättömän liikkeen Touchet-kadun

puoleista ovea kohti ja olisi epäilemättä paljoa mieluummin poistunut
heti, kun kerran oli saanut haluamansa. Mutta mustapukuinen mies
avasi jo pikku portaiden yläpäässä ovea, ja tuskastuneesti sadattaen
alistui vieras odottamaan. Synkin katsein hän kätki jauhekääröt
taskuunsa.

*****
 Hän luuli olevansa yksinään. Mutta kaiken aikaa makasi
valkeakasvoinen poika muutaman jalan päässä hänestä, tarkaten
hänen jokaista liikettään ja kuunnellen hänen hengitystään —
pienoinen poika, jonka aisteja herkisti viha ja inho.
Rankaisemattomuus tekee ihmisen huolimattomaksi, muutoin ei
Notredame olisi ollut niin kerkeä panemaan rupisammakon tiliin
apurinsa aiheuttamaa jyrähdystä. Judas-reikä ja vakoilukomero
olisivat johtuneet hänen mieleensä, ja tuossa tuokiossa hän olisi
keksinyt kuuntelijan, ja tämä kertomus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Sillä Jehan ei ollut kyennyt pitkääkään aikaa pysyttelemään

loitolla, vaikka hänen isäntänsä äkillinen saapuminen oli ensin
häätänyt hänet säikähtäneenä vartiopaikaltaan. Talo oli ikävä,
äänetön, pimeä; ainoastaan komerossa oli huviketta saatavissa.
Kauhu veti häntä yhtäälle, uteliaisuus tempoi toisaalle ja pääsi
viimein voitolle. Hän kuunteli ja värisi portaiden päässä, kunnes se
kimakan kaamea naurunröhötys, josta tähdistälukija näki hyväksi
nauttia, saaden siitä sittemmin kalliisti maksaa, tunkeutui paksun
oven läpi. Silloin hän ei kyennyt pidättymään kauvemmin. Hänen
uteliaisuutensa yltyi sietämättömäksi. Naurua! Naurua siinä talossa!
Hitaasti ja varovasti poika avasi pimeän kammion oven ja hiipi
sisälle. Ihan kynnyksen juurella hän kompastui sammutettuun
kynttilään, ja tämä se aiheutti hra de Vidochen hätäännyksen.

Jehan luuli tulleensa ilmi ja makasi hioten ja vapisten, kunnes

rupisammakon etsintä oli päättynyt. Silloin hän nousi istualle ja alkoi
vakoilla, huomatessaan olevansa turvassa. Hänen kuulemansa ei
ollut selvää tai täysin tajuttavaa, mutta vähitellen alkoi
poikamainenkin mieli uumoilla jotakin kauheata. Puhujain pelokas
esiintyminen, heidän matala äänensä ja kolkot katseensa,
aavistamansa kuuntelijan herättämä säikky ja luulemansa
erehdyksen tuottama huojennus selitti pojalle enemmän kuin heidän
sanansa. Puheestakin hän käsitti sen verran, että joku aiottiin
myrkyttää — toimittaa pois maailmasta. Ainoastaan uhrin nimi — se
jäi häneltä tietämättä.

*****

Nähtävästi hra de Vidoche yksikseen jäätyänsä huomasi

ajatustensa olevan huonoa seuraa, sillä vähitellen hän kävi
levottomaksi. Hän käveli huoneen poikki ja kuunteli, käveli taas ja
kuunteli. Jälkimäinen liike osutti hänet kuusiaskelmaisten pikku
portaitten juurelle, joita myöten tähdistälukija oli poistunut; hän
katsahti ylös ja näki yläpäässä oven olevan raollaan. Uteliaisuus,
epäluulo tai pelkkä halu paeta omaa itseään kannusti hänet
hiipimään ovelle ja työntämään sen enemmän longalleen; hän pisti
päänsä sisäpuolelle ja kuunteli.

Hän jäi siihen asentoon noin minuutiksi. Sitte hän kääntyi ja hiipi
jälleen alas, seisten ajatuksissaan portaitten juurella, kasvoillaan niin
tavattoman hämmästyksen ilme, että mies oli melkein muuttunut.
Hän oli kuullut tai nähnyt jotakin, mitä hän ei kyennyt ymmärtämään!
Jotakin uskomatonta, jotakin melkein ihmetyöltä tuntuvaa! Sillä kaikki
muu, hänen rikollinen hankkeensakin, näytti kuoleutuneen pelkkään
ihmetykseen.

Puutumus piti häntä vallassaan, kunnes hän kuuli tähdistälukijan

askeleet. Silloinkin hän vain kääntyi katsomaan. Mutta jos mykät
huulet ovat milloinkaan ilmaisseet kysymyksen, niin hänen huulensa
haastoivat.

Mustapukuinen mies nyökkäsi äänettömästi. Hän ei näyttänyt

lainkaan kummastuvan siitä, että toinen oli kuullut tai nähnyt mitä oli.
Hänessäkin oli sama ilmiö saanut aikaan muutoksen. Hänen
silmänsä kiiluivat, kulmakarvat olivat kohoutuneet, kasvoilla oli
voitonriemun ja itserakkauden valju myhäily.

Hra de Vidoche sai vihdoin sanoiksi. "Vaimoni!" hän kuiskasi.

Tähdistälukijan olkapäät nousivat korviin. Hän levitti kätensä. Hän

nyökkäsi — kerran, toisen. "Mais oui, madame!" hän sanoi.

"Täällä? — nyt?" sopersi hra de Vidoche suurin silmin.

"Hän on astrolabikamarissa."

"Mon Dieu!" huudahti aatelismies. "Mon Dieu!" Ja sitte hän vavahti

ikäänkuin olisi joku astunut hänen hautansa yli. Hänen kasvonsa
olivat valjut. Hirmustusta sekaantui hänen ihmetykseensä. "En
käsitä", hän mutisi viimein. "Mitä se merkitsee? Mitä hän täällä
tekee?"

"Hän on tullut ostamaan lemmenjauhetta", vastasi Notredame,

huulet arvoituksellisessa hymyssään.

"Kelle?"

"Teille."

Aviomies hengähti syvään. "Minulleko?" hän huudahti.

"Mahdotonta!"

"Mahdollista", vastasi mustapukuinen tyynesti, "ja totta".

"Mitä siis teette?"

 "Annan hänelle sitä", vastasi tähdistälukija. Salaperäinen hymy,
joka oli kaiken aikaa väikkynyt hänen kasvoillaan, kävi
selkeämmäksi, tiukemmaksi, julmemmaksi. Hänen silmissään kiilui
voitonriemu — ja pahuus. "Annan hänelle sitä", hän toisti.

"Mutta — mitä hän sillä tekee?" jupisi hra de Vidoche.

"Nauttii! Teitä hupsua, ettekö ymmärrä?" vastasi mustapukuinen

terävästi. "Antakaa minulle takaisin ne jauhekääröt. Minä annan ne
hänelle. Hän nauttii ne — itsekseen. Te säästytte — kaikesta!"

Hra de Vidoche horjui. "Taivasten tekijä!" hän huudahti. "Te lienette

itse paholainen!"

"Kenties", vastasi mustapukuinen mies, "mutta tänne se jauhe!"

VI.

Kiinnytysjauhe.

Sillaikaa madame de Vidoche istui muutaman kyynärän päässä

astrolabikamarissa odottaen ja vapisten, uskaltamatta hievahtaa
paikalta, mihin tähdistälukija oli hänet asettanut, ja kaivaten hänen
paluutansa. Minuutit tuntuivat loppumattomilta, talo haudalta. Häntä
kiehtova äänettömyys ja salaperäisyys, synkät verhot, palavat
kynttilät, salatieteelliset kuviot herättivät hänessä pelkoa ja
ahdistusta. Hän oli arkaluontoinen nainen; mikään muu kuin kaikkein
kalvavin nälkä — rakkauden nälkä — ei olisi voinut häätää häntä
tähän epätoivoiseen askeleeseen, pakoittaa häntä tänne. Mutta
täällä hän oli sen ajamana, ja vaikka kauhu vaalensi hänen
poskiansa ja jäsenet huojuivat hänen allaan ja hän ei rohjennut
rukoilla — sillä mitä olikaan hän tekemässä? — ei hän katunut tai
toivottanut tehtyä tekemättömäksi tai halunnut peräytyä aikeestaan.

Paikka oli hänelle kamala, muttei niin kamala kuin kylmä koti, tylyt
sanat, rakkauden pilkkaaminen, verkalleen vahvistuva tieto, että
rakkautta ei ollut alkujaankaan olemassa, — ja siitä kaikesta oli hän
täällä pelastumassa. Hän oli yksin, vaan ei yksinäisempi kuin oli ollut
kuukausimääriä omassa talossaan. Se mies, joka kohteli häntä joka
päivä ivasanoin ja herjauksin ja harvoin puhui muistuttamatta
hänelle, kuinka valjulta ja värittömältä hän näytti hovin kukkeiden ja
sukkelien kaunottarien rinnalla — hänen ystäviensä — oli yhä hänen
kaikkensa ja oli ollut hänen epäjumalansa. Jos hän miehensä
menettäisi, niin maailma olisi hänelle tosiaan tyhjä. Vain yksi tehtävä
oli senvuoksi jäljellä: suurin surminkin, kaikella mitä nainen saattoi
tehdä täi uskaltaa, — alistumisella, urheudella, — voittaa takaisin
hänen rakkautensa. Hän oli yrittänyt. Jumala tietää, että hän oli
yrittänyt! Hän oli polvistunut miehensä eteen, ja tämä oli lyönyt
häntä. Hän oli pukeutunut hienosti ja ollut hilpeä ja koettanut laskea
leikkiä niinkuin miehen ystävät puhuivat pilojaan: mies oli suominut
häntä katkeralla ivailulla. Hän oli rukoillut, ja taivas ei ollut vastannut.
Hän oli kääntynyt pois taivaasta — valkeakasvoinen, riutuva nainen,
melkein vielä tyttönen — ja hän oli täällä.

Kunhan se mies olisi nopea! Kunhan hän vain kiireesti antaisi

pyydetyn, ja silloin tuskin mikään hinta, mitä myyjä saattoi vaatia,
laimentaisi hänen kiitollisuuttaan. Viimein hän kuuli salatieteilijän
askeleet, ja samassa tämä ilmestyikin huoneeseen. Mustaa taustaa
vasten ja kynttiläin synkässä hohteessa nähtynä hän näytti vielä
pitemmältä, laihemmalta, kalpeammalta, kolkommalta kuin
todellisuudessa. Hänen silmissään hehkui luonnoton leimu.
Madamea värisytti hänen lähestyessään; tulija näki sen ja irvisti
ruumismaisen naamionsa suojassa.

"Madame", hän virkkoi vakavasti ja päätänsä taivuttaen, "asema

on sellainen kuin toivoin. Venus on nousuasennossa yhdeksän
vuorokautta tästä päivästä lukien ja onnellisessa yhtymässä Marsin
kanssa. Olen hyvilläni siitä, että tulitte luokseni näin otolliseen
aikaan. Näinä päivinä on teho saatavissa hyvin vähällä. Mutta jos
tahdotte, että lumous vaikuttaa, tulee teidän noudattaa ehdotonta
äänettömyyttä ja salaisuutta sen suhteen."

Kuulijan huulet olivat kuivat, hänen kielensä tuntui takeltuvan

kitalakeen. Hän häpesi kuten pelkäsikin tämän miehen läsnäollessa.

Mutta hän ponnistausi ja mutisi: "Se vaikuttaa siis varmasti?"

"Sen takaan!" vastasi toinen ponnekkaasti, ja suunnatonta

kaksimielisyyttä ilmeni hänen äänenpainossaan ja silmissään. "Se
on samaa kiinnytysjauhetta, jolla Diane de Poitiers voitti kuninkaan
rakkauden, vaikka hän oli kahtakymmentä vuotta vanhempi tätä, ja
madame de Valentinois piti sen avulla puolellaan miesten sydämet
seitsemänteenkymmenenteen talveen saakka. Madame de Hautefort
käyttää sitä. Se on valmistettu nesteytetystä kullasta, eetteröity ja
väkevöity salaisilla rohdoilla. Olen laatinut kaksi kääröä, mutta
varmempaa on madamen nauttia molemmat yhtaikaa, hyvään viiniin
liotettuina ja ennen yhdeksännen vuorokauden loppua."

Madame de Vidoche otti kääröt vapisten. Hänen valjut poskensa

punehtuivat hiukan. "Siinäkö kaikki?" hän sopersi heikosti.

"Niin, madame, paitsi että teidän tulee juodessanne muistaa

miestänne", vastasi tahdistälukija. Tämän lausuessaan hän käänsi
pois kasvonsa, sillä hän ei parhaalla tahdollaankaan kyennyt
hillitsemään häijyä hymyä, johon huulensa vääntyivät. Dieu! Oliko
koskaan kuultu niin karmeata kokkapuhetta? Tai nähty noin
nuopeata, noin avutonta, noin peräti lapsekasta hupakkoa? Hän olisi
melkein voinut sääliä tätä. Mitä hänen mieheensä tuli — voi, kyllä
hän osaisi iskeä arvoisan herran suonta kaiken mentyä ohi!
 "Paljonko tämä maksaa, monsieur?" kysyi madame arasti,
kätkettyään kallisarvoiset kääröt poveensa. Hän oli saanut
tarvitsemansa; hänellä oli ahdistava kiire päästä pois.

"Kaksikymmentä livreä", vastasi salatie teilijä kylmäkiskoisesti.

"Lumous pätee yhdeksän kuukautta. Sitte —"

"Tarvinnen lisää?" kysyi madame, sillä toinen oli pysähtynyt.

"Ka, ei, en luule", vastasi tähdistälukija hitaasti — epäröiden

omituisesti, melkein änkyttäen. "Teidän kohdaltanne, madame,
luulen tehon jäävän pysyväiseksi."

Madamella ei ollut mitään vihiä noiden sanojen haaveellisesta

vaikuttimesta, niiden hirmuisesta leikkisyydestä, ja hän maksoi
ilomielin. Salatieteilijä ei tahtonut ottaa rahaa käteensä, vaan pyysi
häntä laskemaan sen isolle avoimelle kirjalle, koska metalli oli
sekoitettu eikä puhdasta kultaa. Parilla muullakin tavalla hän näytteli
osaansa, kehoittaen madamea esimerkiksi — jos hän tahtoi
kartuttaa lumouksen voimaa — tuijottamaan Venus-tähteen puolen
tunnin ajan joka ilta, vaan ei lasin läpi tai jättäen mitään metallia
ylleen. Ja sitte hän päästi kävijänsä ulos siitä ovesta, joka avautui
hiljaiselle kadulle.

"Madamella on kaiketi kamarineitonsa tai joku palkollisensa

saattolaisenaan?" hän sanoi katsellen ylös ja alas katua. "Tai minä
—"

"On, kyllä, kyllä!" vastasi toinen huohottaen kylmässä yöilmassa.

"Hän on täällä. Hyvää yötä, monsieur."
 Salatieteilijä jupisi joitakuita sanoja vieraalla kielellä, ja madame
de Vidochen palvelijattaren tullessa esiin varjosta tätä vastaan hän
kääntyi ja palasi sisälle.

Yö oli pimeä kuten kylmäkin, mutta mielenkuohunsa ensi

kuumeessa ei madame siitä välittänyt. Hän antoi kamarineitonsa
kietoa hänet lämpimästi ja vetää viitan tiukemmin kaulansa ympäri;
mutta hän oli tuskin tietoinen siitä huomaavaisuudesta ja vastaanotti
sen kuten lapsi — sanattomana. Hänen silmänsä paistoivat
pimeässä; sydäntä tykähdytteli suloinen riemastus. Hänellä oli loihtu
— onnellisuuden avain! Hänellä oli se povessaan, ja tuon tuostakin
hänen sormensa tunnustelivat sitä viitan ja yön suojassa, jotta se
vain pysyisi tallella. Häntä eivät enää häirinneet ne arvelut, joita
hänen mieleensä oli tullut valmistautuessaan äskeiseen
kohtaukseen. Iloissaan ja huojennuksissaan siitä, että koetus oli
kestettyjä lemmenjauhe saatu, hän ei tuntenut mitään epäilyä,
mitään epäluuloa. Hän eli ainoastaan sitä hetkeä varten, jolloin hän
saisi panna taika-aineen koetteelle ja nähdä rakkauden jälleen
heräävän noissa silmissä, jotka kohtalo oli tehnyt hänen elämänsä
johtotähdiksi, hymyilivätpä ne tai katsoivat nurjasti.

Kadut olivat kylmyyden johdosta kylläkin hiljaisina. Kukaan ei

ottanut huomatakseen noita kahta naista heidän sipsuttaessaan
seinävierien suojassa. Pian kuitenkin alkoi läheisen kirkon kello
moikua jumalanpalvelukseen kutsuen, ja se hätkähdyttävä ääni
toimitti madamen äkkiä maan päälle takaisin jähmetyttäväsi ja
karmivasti. Hän seisahtui. "Mitä nyt?" hän sanoi. "Se ei voi tarkoittaa
yömessua. Puuttuu vielä kolme tuntia keskiyöstä."

"Nythän on Pyhän Tuomaan päivä", vastasi saattolaisnainen.

 "Niin onkin", vastasi madame, pitkittäen jälleen kulkuansa, mutta
verkallisemmin. "Aivan oikein; on enää neljä päivää jouluun. Eikö
häntä sanota uskon apostoliksi, Margot?"

"Sanotaan kyllä, madame."

"Niinpä niin", virkkoi madame miettivästi. "Niinpä niin, meidän tulee

uskoa — meidän tulee uskoa." Ja sillä ajatuksella hän kevensi
jälleen mieltänsä niinkuin ihmiset erityisissä mielentiloissa
menettelevät, käyttäen mitä kummallisimpia kohoja. Nyt hän jälleen
asteli eteenpäin, jalat sipsutellen sydämen pamppailun mukaan ja
käsi kallisarvoisella kääreellä, joka oli muuttava maailman hänelle
toiseksi. Iljettävimmässä liejussa kimmeltelee toisinaan kirkkain
fosforihohde; muutoin ei olisi ollut helppo käsittää, miten Touchet-
kadun talosta saattoi tulla hetkellistäkään onnea!

Naiset olivat melkein saapuneet Greveturun laidassa sijaitsevan

St. Gervais-kirkon luo, kun kamarineidon korvaan otti nopeasti
hiipivien askelten ääni takaapäin. Se ei ollut tyynnyttävä ilmiö yöllä ja
siinä paikassa. Heidän edessään oli pieni aukio, jonka yli pyyhälteli
jäinen viima virralta; ja vaikka keskitorilla loimusi hiilipannu, jonka
ympärille oli keräytynyt kaupunginvartion miehiä, olivat molemmat
naiset vastahakoisia näyttäytymään paikassa, missä heidän osalleen
saattoi tulla töykeätä kohtelua. Margot laski kätensä emäntänsä
käsivarrelle, ja jonkun sekunnin he seisoivat kuunnellen, jyskyttävin
sydämin. Askeleet lähestyivät — keveänä tepasteluna. Yhteisen
vaikuttimen mukaan toimien naiset kääntyivät katsomaan toisiinsa ja
pujahtivat sitten äänettömästi kirkonkuistin luomaan varjoon,
painautuen muuria vasten ja seisten melkein hengittämättä.

Mutta onni oli heitä vastaan, tai tavoittajan katse oli harvinaisen
läpitunkeva. He eivät olleet värjötelleet siinä montakaan sekuntia,
kun hän juoksi esille — kumarainen olento, hento ja lyhyt. Hän
hiljensi äkkiä vauhtiansa ja pysähtyi ihan heidän lymynsä kohdalle.
Hetkinen jännitystä, ja sitte valjut kasvot, jotka sai näkyviin etäisen
tulen kajastus, kumartuivat heitä kohti, ja piipattava, läähättävä ääni
sopersi arasti: "Madame! Madame de Vidoche, suvaitkaa!"

"Saint Siege!" oihkasi kamarineito hämmästyksissään. "Sehän on

totisesti lapsi!"

Madame melkein nauroi huojennuksesta. "Voi, kuinka

säikäytitkään meitä!" hän sanoi "Luulin sinua väijyväksi mieheksi —
varkaaksi!"

"En ole", vastasi poika yksinkertaisesti.

Tällä kertaa Margot nauroi. "Kuka sinä sitten olet?" hän kysyi
astuen ripeästi esille, "ja minkätähden olet seurannut meitä? Sinulla
näkyy olevan rouvan nimi hyvin selvillä", hän lisäsi terävästi.

"Tahdon puhutella häntä", vastasi poika vapisevin huulin. Hän

tosiaan vapisi kauttaaltaankin pelosta ja kiihtymyksestä. Mutta pimeä
peitti sen.

"Kas!" sanoi madame de Vidoche suopeasti. "No, puhu pois. Mutta

sano minulle ensin, kuka olet, ja joutuin. On kylmä ja myöhä."

"Olen siitä talosta, missä kävitte", vastasi Jehan urheasti. "Näitte

minut myös Les Andelysin majatalossa, kun olitte siellä illallisella,
madame. Minä olin ovipoika. Pyydän saada puhutella teitä kahden
kesken."

"Kahden kesken!" huudahti madame.

 Poika nyökkäsi lujasti. "Jos suvaitsette", hän sanoi.

"Hui — hai!" huudahti Margot, ja hänen teki mielensä vastustaa.

"Hän vain tahtoo kerjätä", hän väitti.

"En tahdo!" huusi poika itkevällä äänellä.

"No, sitte hän haluaa lahjaa!" huomautti kamarineito halveksivasti.

"Noissa paikoissa kaivataan hyväntekijäisiä. Ja meidän pitää tässä
jäätyä hänen sepustaessaan juttunsa."

Mutta säälistä tai uteliaisuudesta tahtoi madame kuulla häntä. Hän

käski palvelijattarensa odottaa muutaman askeleen päässä. Ja
heidän jäätyään yksikseen hän sanoi ystävällisesti. "No, mikä on
asiasi? Sinun on kiirehdittävä, sillä nyt on kovin kylmä."

"Hän lähetti minut peräänne — tuomaan sanoman", vastasi Jehan.

Madame säpsähti, ja hänen kätensä sujahti kääröön. "Tarkoitatko

hra
Notredamea?" hän sopersi.

Poika nyökkäsi. "Hän — hän sanoi unohtaneensa erään seikan",

hän pitkitti pysähdellen ja hytisten. "Hän — hän sanoi, että teidän
pitää muuttaa erästä kohtaa, madame."

"Niinkö"! vastasi madame jäykästi; hänen sydäntään masensi ja

ylpeyttään nostatti väliintulollaan poika, joka näkyi tietävän kaikki.
"Mitä uutta, kuulehan?"

Jehan vilkaisi pelokkaasti olkansa yli. Mutta kaikki oli hiljaista.

"Hän sanoi unohtaneensa, että miehenne on tummaverinen", hän
änkytti.
 "Tummaverinen!" mutisi madame ihmeissään.

"Niin, tumma", jatkoi Jehan ponnistaen. "Ja niin ollen ei teidän

sopinut nauttia sitä — taikaa itse."

Madamen silmät välähtivät suuttumuksesta. "Kas!" hän sanoi; "vai

niin!
Ja siinäkö kaikki?"

"Vaan antaa se hänelle, mitään sanomatta" lisäsi poika äkillisen

reippaasti ja lujasti.

Madame hätkähti ja henkäisi syvään. "Oletko varma siitä, ettet

erehdy?" hän kysyi yrittäen tähystää pojankasvoja. Mutta niiden
tulkitsemiseen oli liian hämärä.

"Ihan varma", vakuutti poika sitkeästi.

"Vai niin", sanoi madame hitaasti ja miettivästi; "hyvä on. Eikö

muuta?"

"Ei muuta", vastasi poika peräytyen askeleen, mutta näköjään

vastahakoisesti.

Margot oli kaiken aikaa siirtynyt pikku erin lähemmäksi ja tuli nyt
ihan luokse. "Nyt, hyvä rouva", hän sanoi terävästi, "pyydän teitä
lopettamaan. Tämä ei ole mikään sovelias paikka meille tähän
aikaan yöstä, ja tuon pikku pirulaisen pitäisi olla omilla asioillaan.
Ihan minä nykistyn viluun, ja noiden veneitten kitkuminen virralla
panee minut ajattelemaan pitkiä hirsipuita ja ruumiita, niin että kylmät
väreet karmivat selkäpiitäni! Ja vartiokin tulee tänne tuotapikaa."
 "Hyvä on, Margot", vastasi madame; "minä tulen". Mutta hän
katseli yhä poikaa ja viivytteli. "Olet siis varma, että sinulla ei ole
muuta sanottavaa?" hän virkkoi hiljaa.

"Ei muuta", vastasi poika.

Madame piti hänen sävyänsä omituisena ja ihmetteli, minkätähden

hän siekaili, — miksi hän ei rientänyt pois, ollessaan avopäin näin
kylmällä. Mutta Margot hoputti häntä jälleen, ja hän kääntyi sanoen
vastahakoisesti; "Hyvä on, minä tulen."

"Niin, tuleehan joskus joulukin!" nurkui palkollinen. Ja tällä kertaa

hän suorastaan tarttui emäntänsä käsivarteen ja kiidätti hänet pois.

"Tuo ei ollut hyvä vastaus, Margot", virkkoi madame tovin kuluttua,

heidän edettyään muutamia askeleita ja vilistäessään käsitysten
Grève-turun yli, tuulta vasten puskien, "sillä nythän on enää neljä
päivää jouluun! Sen olit unohtanut!"

"Jo totisesti lienettekin pyörällä päästänne, hyvä rouva!" sanoi

kamarineito huonotuulisena. "En ole nähnyt teitä noin hyvällä
mielellä kahteentoista kuukauteen, ja minut taasen pyrkii ihan
painamaan maahan vilu ja vartion ja monsieurin pelko. Kylläpä te
taisitte siellä kuulla oivallisia uutisia."

Mutta madame ei vastannut. Hän ajatteli viime joulua. Hänen

miehensä oli lähtenyt kemuihin Kardinaalipalatsiin, joka oli silloin
rakenteilla. Hän oli tarjoutunut mukaan, ja mies oli kiroten
vakuuttanut hänelle, että jos hän tuli, joutuisi hän sen muistamaan
kaiken ikänsä. Niinpä olikin hän jäänyt yksin kotiin — se oli hänen
ensimäinen joulunsa Parisissa. Hän oli käynyt messussa ja sitten
istunut päivän pitkän itkien kylmässä, loisteliaassa talossa. Puolet