Puurakenteiden suunnittelu

Lyhennetty suunnitteluohje
Kolmas painos

Eurokoodi 5
Lähde: RIL 205-1-2009 liite B
 Puurakenteiden suunnitteluohje - Lyhennetty suunnitteluohje

Puurakenteiden suunnittelu
Lyhennetty suunnitteluohje
Kolmas painos

Eurokoodi 5
Lähde: RIL 205-1-2009 liite B
Puurakenteiden suunnitteluohje - Lyhennetty suunnitteluohje

Varoitus: Eurokoodi 5:n ja lyhennetyn

suunnitteluohjeen päivitysmahdollisuus.

Tämä lyhennetty suunnitteluohje perustuu

Eurokoodi 5 suunnittelustandardin versioihin
EN 1995-1-1:2004+A1:2008 ja EN 1995-1-
2:2004+AC:2009 ja niiden Suomen kansallisiin
liitteisiin sekä RIL:n Puurakenteiden suunnit-
teluohjeisiin 205-1-2009 ja 205-2-2009. Mikäli
tässä ohjeessa havaitaan virheitä, kansallisiin
liitteisiin vahvistetaan muutoksia tai euro-
koodeihin tulee lyhennetyn suunnitteluohjeen
pätevyyteen vaikuttavia korjauksia, Puuinfo
tekee tähän ohjeeseen tarvittavat päivitykset.
Päivitettyä lyhennettyä suunnitteluohjetta yllä-
pidetään internetissä Puuinfon kotisivuilla (www.
puuinfo.fi).

RIL:in Puurakenteiden suunnitteluohjeita 205-1-

2009 ja 205-2-2009 voi tilata osoitteesta www.
ril.fi. Lisätietoja eurokoodeista löytyy osoittees-
ta www.eurocodes.fi.

Standardien lainaukset on julkaistu Suomen PEFC/02-44-08

Standardisoimisliiton SFS:n luvalla. Kestävän metsätalouden edistämiseksi.
Lisätietoja www.pefc.org
 Puurakenteiden suunnitteluohje - Lyhennetty suunnitteluohje

Alkusanat

Tämä ohje on lyhennelmä Suomen Rakennus-

insinöörien Liiton julkaisemista teoksista RIL
205-1-2009 ja RIL 205-2-2009. Lyhennetyn
suunnitteluohjeen tavoitteena on helpottaa
Eurokoodi 5:n mukaista rakennesuunnittelua.
Tavoitteena on myös tuottaa opetusmateriaalia
oppilaitoksille.

Tämä ohje on pyritty laatimaan laajuudessaan

RakMK:n osan B10 tasoiseksi niin, että pienet ja
tavanomaiset rakennuskohteet voidaan suunni-
tella sen perusteella.

Mahdolliset Eurokoodi 5:n muutokset tul-

laan päivittämään lyhennettyyn suunnittelu-
ohjeeseen, mutta mahdollisten Eurokoodi 5:n
muutosten ajanmukainen seuranta on myös
käyttäjän vastuulla.

Tämän suunnitteluohjeen on kirjoittanut teknii-

kan tohtori Ari Kevarinmäki.

Tämä ohje sisältyy myös teokseen RIL 205-1-

2009 (liite B).

Elokuussa 2011

PUUINFO OY
Mikko Viljakainen
Toimitusjohtaja
Puurakenteiden suunnitteluohje - Lyhennetty suunnitteluohje
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Sisällys

Alkusanat 5
1 Soveltamisala 8
2 Suunnitteluperusteet 8
2.1 Yleistä 8
2.2 Murtorajatilat 9
2.3 Käyttörajatilat 10
2.4 Kuormat 10
2.5 Kuormien aikaluokat 14
2.6 Käyttöluokat 15
2.7 Materiaalin osavarmuusluvut 15
3 Materiaaliominaisuudet 16
3.1 Kuormitusajan ja kosteuspitoisuuden vaikutus 16
3.2 Biologinen kestävyys 16
3.3 Sahatavara, liimapuu ja LVL 16
3.4 Puulevyt 18
3.5 Liimat 20
3.6 Metalliliittimet 20
4 Käyttörajatilamitoitus 21
4.1 Sallitut taipumat 21
4.2 Lattian värähtely 21
5 Rakenneosien mitoitus 24
5.1 Poikittainen puristus 24
5.2 Leikkaus 25
5.3 Taivutus ja normaalivoima 25
5.4 Kiepahdus 26
5.5 Nurjahdus 26
6 Mekaaniset liitokset 28
6.1 Yleistä 28
6.2 Naulaliitokset 29
6.3 Ruuviliitokset 35
6.4 Pulttiliitokset 37
7 Jäykistysmitoitus 40
7.1 Puristussauvojen tuenta 40
7.2 Palkisto- ja ristikkokenttien tuenta 41
7.3 Jäykistysseinien mitoitus 41
8 Palomitoitus 44
8.1 Suunnitteluperusteet 44
8.2 Hiiltymissyvyys 44
8.3 Palonkestävyyden mitoitus 46
8.4 Liitokset 47
L.1 Seinätolpan mitoitus 52
L.2 Palkin mitoitus 53
L.3 Naulaliitoksen mitoitus 54

7
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
1 Soveltamisala
Tämä suunnitteluohje on lyhennetty ja yksin-
kertaistettu Eurokoodi 5:stä (suunnittelustan-
dardit EN 1995-1-1 ja EN 1995-1-2). Lyhennet-
ty suunnitteluohje on tarkoitettu Suomessa
sijaitsevien tavanomaisten puurakenteiden,
kuten pientalojen, suunnitteluun. Mitoitetta-
essa sellaisia poikkileikkauksia, rakenneosia,
liitoksia, komponentteja tai rakennejärjestel-
miä, joihin lyhennetyssä suunnitteluohjeessa ei
ole esitetty suunnittelusääntöjä, noudatetaan
suunnitteluohjetta RIL 205-2009 tai suunnit-
telustandardeja EN 1990, EN 1991 ja EN 1995.
Puurakenteisten siltojen suunnittelussa nouda-
tetaan standardia EN 1995-2. Huomattakoon,
että lyhennetty suunnitteluohje ei sisällä kaikkia
Eurokoodi 5:n velvoittavia P-tunnuksella merkit-
tyjä periaatesääntöjä.
Suunnittelustandardi EN 1995 (Eurokoodi 5)
koskee rakennusten sekä maa- ja vesirakennus-
kohteiden suunnittelua käytettäessä sahatava-
raa, höylättyä tai pyöreää puutavaraa, liimapuu-
ta tai puisia rakenteisiin tarkoitettuja tuotteita,
kuten LVL:ää tai puulevyjä, jotka on valmistettu
liimaamalla tai mekaanisin liittimin. Eurokoodi
5:ssä noudatetaan standardissa EN 1990:2002
(Eurokoodi 0) esitettyjä rakenteiden varmuutta
ja käyttökelpoisuutta koskevia periaatteita ja
vaatimuksia sekä rakenteiden suunnittelua ja
vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskevia
perusteita.
Eurokoodi 5 käsittelee vain puurakenteiden
mekaanista kestävyyttä, käyttökelpoisuut-
ta, säilyvyyttä ja palonkestävyyttä koskevia
vaatimuksia. Eurokoodi 5:ssä ei tarkastel-
la muita vaatimuksia, kuten lämmön- tai
ääneneristävyyttä.
EN 1995 on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä
seuraavien standardien kanssa:
- EN 1990:2002 Eurocode – Basis of design
(SFS-EN 1990, Eurokoodi - Rakenteiden
suunnitteluperusteet)
- EN 1991 “Actions on structures”
- Puurakenteita koskevat rakennustuotteiden
8 yhdenmukaistetut EN-standardit
Lyhennetty suunnitteluohje perustuu Eurokoo-
di 5:n yleiseen osaan 1-1 ja palomitoitusosaan
1-2 ja niiden Suomen kansallisiin liitteisiin NA.
Yleisimmät EN 1990:n (Eurokoodi 0) kuormitus-
yhdistelmät ja EN 1991:n (Eurokoodi 1) kuormat
ja niitä koskevat Suomen kansalliset liitteet NA
on sisällytetty tähän ohjeeseen lyhennettynä
ja yksinkertaistettuna. Lyhennetty suunnittelu-
ohje ei kata vaativimman seuraamusluokan CC3
rakennuksien ja rakenteiden suunnittelua (ks.
RIL 205-1-2009 taulukko 2.1).
2 Suunnitteluperusteet
2.1 Yleistä
Puurakenteet suunnitellaan siten, että standar-
dissa EN 1990:2002 ja sitä koskevassa kan-
sallisessa liitteessä esitetyt perusvaatimukset
täyttyvät.
Perusvaatimusten katsotaan täyttyvän puu-
rakenteiden osalta, kun käytetään rajatilamitoi-
tusta ja osavarmuuslukumenetelmää Eurokoodi
0:n ja sen kansallisen liitteen mukaan, kuormat
ja niiden yhdistelmät määritetään Eurokoodi 1:n
ja sen kansallisen liitteen mukaan ja kun kes-
tävyyksien, käyttökelpoisuuksien ja säilyvyy-
den osalta noudatetaan Eurokoodi 5:ttä ja sen
kansallista liitettä.
EN 1990 ja EN 1991 standardien ja niiden
Suomen kansallisten liitteiden sijasta voidaan
käyttää Suomen Rakennusinsinöörien liitto ry:n
julkaisua RIL 201-1-2008 Suunnitteluperusteet
ja rakenteiden kuormat. Vastaavasti SFS-EN
1995 standardin ja sen Suomen kansallisen
liitteen sijasta voidaan käyttää julkaisua RIL
205-2009 Puurakenteiden suunnitteluohje.

RIL 201-2008 ja RIL 205-2009 ohjeiden sijasta
voidaan tavanomaisten yksinkertaisten puu-
rakenteiden suunnittelussa käyttää tätä lyhen-
nettyä suunnitteluohjetta. On huomattava, että
lyhennetty suunnitteluohje on käyttöalueeltaan
vastaavia RIL ohjeita rajoitetumpi ja siihen
sisältyvät suunnitteluohjeiden yksinkertaistuk-
set johtavat EN standardeihin nähden varmalla
puolella olevaan mitoitukseen.
Kantavat puurakenteet jaetaan Suomessa Rak-
MK osan A2 mukaisesti neljään vaativuusluok-
kaan, joita nimitetään AA-, A-, B- ja C-luokiksi.
Rakenteiden suunnittelijalla tulee olla käytet-
tävän vaativuusluokan mukainen pätevyys.
Rakennusvalvontaviranomainen toteaa raken-
nuslupakohtaisesti suunnittelutehtävän vaati-
vuusluokan ja suunnittelijan kelpoisuuden, jota
arvioitaessa voidaan ottaa huomioon ao. suun-
nittelualaa koskevan pätevyyden toteamiseli-
men antama todistus. Jos rakennuskohteella on
useita rakennesuunnittelijoita, on yksi heistä
nimettävä vastaavaksi rakennesuunnittelijak-
si, joka huolehtii siitä, että osasuunnitelmista
muodostuu rakenteelliset vaatimukset täyttävä
kokonaisuus.
Eri rajatilojen mitoitusmalleissa otetaan huomi-
oon seuraavat asiat:
- eri materiaaliominaisuudet (esim. lujuus ja
jäykkyys),
- materiaalien erilainen ajasta riippuva
toiminta (kuorman vaikutusaika, viruminen),
- erilaiset ilmasto-olosuhteet (lämpötila,
kosteuden vaihtelu) ja
- erilaiset mitoitustilanteet
(rakentamisvaiheet, tukiehtojen muutos).
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
2.2 Murtorajatilat
Tässä luvussa esitetyt murtorajatilan ohjeet
pätevät, kun:
- voimasuureet lasketaan geometrisesti
lineaarisen kimmoteorian mukaan,
- rakenteen kaikilla sauvoilla on sama
virumaluku kdef (ks. taulukko 3.2),
- rakennuksen tai rakenteen seuraamusluokka
on CC2 tai CC1 (ks. RIL 205-1-2009),
- ja kun rakennetta kuormittaa
samanaikaisesti korkeintaan omapaino, lumi,
tuuli ja yksi A, B tai C luokan hyötykuorma
(asuin-, toimisto- tai kokoontumistila).
Murtorajatilan rakennemallissa käytetään jäyk-
kyysominaisuuksien keskimääräisiä arvoja. Mur-
torajatilassa vaikuttavalle liitoksen keskimääräi-
selle siirtymäkertoimelle Ku käytetään arvoa:
(2.1)
missä Kser on liitoksen käyttörajatilan siirtymäker-
roin, ks. RIL 205-1-2009 taulukko 7.1.
Rakenteen kestävyyttä ja tasapainoa tar-
kasteltaessa mitoituskuorma lasketaan aikaluo-
kittain seuraavilla kuormitusyhdistelyillä.
Pysyvä aikaluokka:
(2.2)
Keskipitkä aikaluokka:
(2.3)
Hetkellinen aikaluokka:
(2.4)
missä
Gkj on pysyvien kuormien ominaisarvo
Qk,1 on lumi- ja hyötykuorman ominaisarvoista
suurempi
Qk,2 on lumi- ja hyötykuorman ominaisarvoista
pienempi
Qk,t on tuulikuorman ominaisarvo
Mikäli pysyvien kuormien yhteisvaikutus lisää
rakenteen kestävyyttä, pysyvien kuormien omi-
9
naisarvo Gkj kerrotaan kertoimen 1,15 sijasta
luvulla 0,9.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Palomitoituksessa käytetään onnettomuusti-
lanteen kuormitusyhdistelyä:
(2.5)
missä
Gkj on pysyvien kuormien ominaisarvo
Qk,l on lumikuorman ominaisarvo
Qk,h on hyötykuorman ominaisarvo ja
Qk,t on tuulikuorman ominaisarvo
2.3 Käyttörajatilat
Kuormien ja kosteuden vaikutuksista rakentee-
seen syntyvän muodonmuutostilan tulee pysyä
riittävän pienenä, kun otetaan huomioon mah-
dollisuus, että se voi aiheuttaa vahinkoa pinta-
materiaaleille, katoille, lattioille, keveille välisei-
nille ja pinnoitteille ja tuottaa haittaa toiminnan
ja ulkonäkövaatimusten kannalta.
Tässä luvussa esitetyt käyttörajatilan ohjeet pä-
tevät, kun:
- rakenteen kaikilla sauvoilla on sama
virumaluku kdef (ks. taulukko 3.2) ja kun
- rakennetta kuormittaa samanaikaisesti
korkeintaan omapaino, lumi, tuuli ja yksi A, B
tai C luokan hyötykuorma (asuin-, toimisto-
tai kokoontumistila).
Kuormasta aiheutuva hetkellinen taipuma winst
tai muodonmuutostila uinst (ks. kuva 4.1) laske-
taan seuraavalle kuormien ominaisyhdistelmälle
käyttämällä kimmo-, liuku- ja siirtymäkertoi-
mien keskiarvoja.
Hyöty- tai lumikuorman ollessa määräävä muuttu-
va kuorma:
(2.6)
Tuulikuorman ollessa määräävä muuttuva kuorma
(muuttujat kuten kohdassa 2.2):
(2.7)
10
Kokonaistaipuma wfin (ks. kuva 4.1) saadaan
kaavalla:
(2.8)
missä
kdef on virumaluku (ks. taulukko 3.2)
winst,G on pysyvän kuorman Gkj aiheuttama hetkel-
linen taipuma
winst,lumi on lumikuorman Qk,l aiheuttama hetkellinen
taipuma ja
winst,hyöty on hyötykuorman Qk,h aiheuttama hetkelli-
nen taipuma
Värähtelyn käyttörajatilatarkasteluissa käyte-
tään jäykkyysvakioiden keskiarvoja.
2.4 Kuormat
Suunnittelussa käytettävät kuormat saadaan
standardista SFS-EN 1991 ja sen kansallisista
liitteistä, RIL 201-1-2008:sta tai puurakenteille
yksinkertaistettuna RIL 205-1-2009 ohjeen
kohdasta 2.3.1.4S. Tässä lyhennetyssä ohjeessa
esitetään yksinkertaistettuna tärkeimmät tavan-
omaisten rakennusten kuormat.
Kuorman kesto ja puun kosteus vaikuttavat
puun ja puurakenneosien lujuus- ja jäykkyys-
ominaisuuksiin ja ne tulee ottaa huomioon, kun
suunnittelukriteereinä ovat mekaaninen kestä-
vyys ja käyttökelpoisuus. Puun kosteudenvaih-
telun vaikutuksesta aiheutuvat rasitukset tulee
ottaa myös huomioon.
Omapaino
Rakennuskohteen omapainon ominaisarvo
lasketaan nimellismittojen ja nimellisten tila-
vuuspainojen perusteella. Tehdasvalmisteisille
rakennusosille ja laitteille käytetään valmistajan
ilmoittamia arvoja. Kuivalle havupuutavaralle ja
siitä liimaamalla valmistetuille rakennusmateri-
aaleille (mm. liimapuu, LVL ja vaneri) käytetään
tilavuuspainoa 5,0 kN/m3. Rakennuskohteen
omaan painoon kuuluvat kantavat ja ei-kantavat
rakennusosat, kiinteät laitteet sekä maakerros-
ten ja sepellysten painot. Rakenteisiin kiinni-
tettyjen kantamattomien keveiden väliseinien
omapaino voidaan käsitellä tasaisena lattiakuor-
mana, jolle ei saa kuitenkaan käyttää pienem-
pää arvoa kuin gk = 0,3 kN/m2. Vapaasti liiku-
teltavien seinämien, kuten sermien, omapaino
lisätään hyötykuormaan.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

tasainen kuorma pistekuorma vaakakuorma

Käyttötarkoitusluokka ja tila
qk (kN/m2) Qk (kN) qk (kN/m)

Luokka A: Asuintilat
- Lattiat 2,0 2,0 0,5
- Portaat 2,0 2,0 0,5
- Parvekkeet 2,5 2,0 0,5

Luokka B: Toimistotilat 2,5 2,0 0,5

Luokka C: Kokoontumistilat
-C1: Pöytäalueet 2,5 3,0 0,5
-C2: Kiinteiden istuimien alueet 3,0 3,0 1,0
-C3: Esteettömät alueet 4,0 4,0 1,0
-C4: Liikuntatilat ja näyttämöt 5,0 4,0 1,0
-C5: Tungokselle alttiit alueet 6,0 4,0 3,0

Taulukko 2.1 - Tavallisimpien hyötykuormien ominaisarvot.

Hyötykuorma Lumikuorma

Rakennusten hyötykuormat aiheutuvat tilojen Maanpinnan lumikuorman ominaisarvot sk on

käytöstä. Hyötykuormina käytetään tilan käyt-
tötarkoituksesta riippuvia tasan jakautuneita
kuormia, pistekuormia ja vaakasuuntaisia viiva-
kuormia. Taulukossa 2.1 on esitetty tavallisim-
pien hyötykuormien ominaisarvot. Hyötykuorma
oletetaan liikkuvaksi kuormaksi, joka vaikuttaa
tarkasteltavan rakenteen kannalta epäedullisim-
massa osassa.
Paikallisia vaikutuksia tarkasteltaessa otetaan
huomioon pistekuorma Qk, jota ei yhdistetä ta-
saiseen kuormaan tai muihin muuttuviin kuor-
miin. Pistekuorman kuormitusalaksi oletetaan
50 x 50 mm2, kun Qk < 2,0 kN, muutoin 100 x
100 mm2.
esitetty kuvassa 2.1. Kattojen ominaislumikuor-
mat qk saadaan kertomalla maanpinnan lumi-
kuorma kuvien 2.2 ja 2.3 mukaan määritetyllä
muotokertoimella µi:
(2.9)
Katot tarkistetaan kuvassa 2.3 esitetyille lumen
kuormitustapauksille. Lumikuorma on kiinteä
muuttuva kuorma ts. lumikuorman ”liikkuvuut-
ta” ei tarkastella esim. moniaukkoisten katto-
elementtien mitoituksessa.

Kaiteena toimiviin väliseiniin ja kaiteisiin kohdis-

tuvan vaakasuuntaisen viivakuorman qk olete-
taan vaikuttavan käsijohteen tai kaiteen korkeu-
della, mutta ei ylempänä kuin 1,2 m.

Kuva 2.1 - Maanpinnan lumikuorman ominaisarvot sk.

11
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Luok­ka Maaston rosoisuuden ja pinnanmuodon kuvaus.

0 Avomeri tai merelle avoin rannikko.

I Järvi tai alue, jolla on vähäistä kasvillisuutta eikä esteitä.

Alue, jolla on matalaa kasvillisuutta ja erillisiä puita tai rakennuksia, joiden etäisyys toisistaan on
II
vähintään 20 kertaa esteen korkeus. Esim. maatalousmaa.

III Esikaupunki- tai teollisuusalueet sekä metsät. Matalat pien­talo­alueet ja kylät.

Yhtenäiset laajat kaupunkialueet, joiden pinta-alasta vähintään 15% on rakennettu ja rakennus-

IV
ten keskimääräinen korkeus on yli 15 m.

Taulukko 2.2 - Maastoluokat.

Kuvissa 2.2 ja 2.3 esitetyt muotokertoimien

arvot ovat voimassa, kun lunta ei estetä liuku-
masta katolla. Jos katolla on lumieste tai muu
liukumiseste tai jos katon alaräystäällä on kaide,
niin lumikuorman muotokertoimelle käytetään
vähintään arvoa 0,8.

Tuulen kinostama lumi on otettava huomioon

katolla olevien tasoerojen, ulkonemien ja estei-
den kohdalla. Monitasoisten kattojen ja korke-
ampaa rakennuskohdetta vasten olevien kat- Kuva 2.2 - Lumikuorman muotokertoimet.
tojen yhteydessä on otettava huomioon myös
ylemmältä katolta liukuvan lumen kasautuminen
(ks. RIL 201-1-2008 tai RIL 205-1-2009 kohta
2.3.1.4S).
a)

Tuulikuorma

Seuraavassa annetaan tuulikuorman laskemi- b)

seksi yksinkertaistettu menettely, jota voidaan
käyttää tavanomaisten rakennusten yhteydes-
sä. Tuulikuorman suuruuteen vaikuttaa taulukon
2.2 mukainen maastoluokka. Tasaista maastoa
vastaava nopeuspaineen ominaisarvo qk(h)
esitetään kuvassa 2.4. Rakennuksen kaikissa
tuulikuormatarkasteluissa käytetään samaa
nopeuspaineen ominaisarvoa, joka määritetään
rakennuksen korkeuden h mukaan. c)

Mitoitettaessa rakenteita tuulikuormalle erote-

taan mitoitustapaukset A ja B:

A) rakennuksen tuulta jäykistävien

rakenteiden mitoitus kokonaistuulikuormalle
(rakennuksen kokonaisstabiliteetti)
B) rakennuksen tai rakenteen osapintojen
Kuva 2.3 - Kattojen lumikuorman muotokertoimet:
ja niiden kiinnitysten mitoitus paikalliselle
a) pulpetti-, b) harja- ja c) sahakatto.
12 tuulenpaineelle.

Kuvaus
Umpinainen rakennus yleensä
Pulpettikattoinen umpinainen rakennus
tarkasteltaessa kattolappeen suuntaista
tuulta, kun katon kaltevuus on 5°...40°
(toisessa suunnassa c f = 1,3)
Osittain avoin rakennus, kun tuulen puo-
leisella sivulla olevien aukkojen pinta-ala
on enintään 30 % rakennuksen ulkoseini-
en kokonaispinta-alasta.
Erillinen seinämä
Taulukko 2.3 - Yksinkertaistetussa menettelyssä
käytettäviä voimakertoimia c f.
Kuva 2.4 - Nopeuspaineen ominaisarvot qk(h) eri
maastoluokissa.
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Muiden kuin tuulta vastaan jäykistävien kanta-
cf
vien puurakenteiden mitoituksessa ei yleen-
sä tarvitse tarkastella tuulikuormaa yhdessä
1,3
muiden muuttuvien kuormien kanssa; hetkelli-
nen aikaluokka ei tule mitoittavaksi esimerkiksi
lumi- ja tuulikuormalla rasitetuissa kattora-
1,5 kenteissa. Kattorakenteiden kiinnitykset tuu-
len imulle tulee kuitenkin tarkistaa käyttäen
osapintojen paikallista tuulenpainetta. Kaltevien
kattojen kannatteiden kiinnitykset tulee tarkis-
taa myös jäykistäville rakenteille johdettavalle
1,6 vaakakuormalle, joka määritetään kannatteen
kuormitusalan pystyprojektiota vastaavana
osuutena rakennuksen kokonaistuulikuormasta.
2,1
Rakennuksen tai erillisen seinämän vaakasuun-
tainen kokonaistuulikuorman ominaisarvo saa-
daan tavallisissa tapauksissa kaavasta
(2.10)
missä
c f on rakenteen voimakerroin (ks. taulukko 2.3)
qk(h) on rakennuksen korkeutta h vastaava no-
peuspaine (ks. kuva 2.4) ja
Aref on rakenteen tuulta vastaan kohtiosuora
projektiopinta-ala
Kokonaistuulikuorman resultantin Fw,k oletetaan
vaikuttavan 0,6h korkeudella maasta.
Rakenteen osapinnoille kohdistuvaa paikallista
tuulenpainetta käytetään rakenteiden kiin-
nitysten mitoituksessa sekä rakenneosien ja
verhousten taivutustarkasteluissa. Osapinnan
tuulenpaine kohdistuu aina kohtisuorasti pintaa
vastaa. Tässä ohjeessa paikallinen tuulenpaine
määritetään rakennuksen ulkoisen ja sisäisen
tuulenpaineen sisältävänä nettopaineena. Tuu-
len aiheuttama osapinnan nettopaine
(2.11)
missä
cp,net on osapinnan nettotuulenpainekerroin (ks.
taulukot 2.4 ja 2.5) ja
qk(h) on rakennuksen korkeutta h vastaava no-
peuspaine (ks. kuva 2.4)
13
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

suurin imu suurin imu suurin paine

Ulkoseinät
nurkka-alueilla 1)
keskialueilla sisäänpäin

tarkasteltava
A > 10 A < 1 m2 A > 10 A < 1 m2 A > 10 A < 1 m2
pinta-ala

cp,net -1,5 -1,7 -1,1 -1,4 +1,1 +1,3

Taulukko 2.4 - Ulkoseinien paikallisen tuulenpaineen nettopainekertoimia.

1)
Nurkka-alue ulottuu rakennuksen ulkonurkasta molempiin suuntiin etäisyydelle e/5, jossa
e = min(b; 2h), kun h on rakennuksen korkeus ja b on rakennuksen suurempi sivumitta. Muualla tuulen imulle
voidaan käyttää keskialueen nettopainekerrointa.

katon nurkka-alueet 2)
reuna-alueet 3)
muu alue 4)

kattotyyppi kaltevuus
räys- räys-
1)
A>10 A<1 A>10 A<1 A>10 A<1
täs täs
Tasakatto < 5° -2,1 -2,8 -3,5 -1,5 -2,3 -3,0 -1,0 -1,5

5°...15° -2,7 -3,2 -3,9 -2,2 -2,8 -3,5 -1,2 -1,5

Pulpettikatto
> 30° -2,4 -3,2 -3,9 -1,8 -2,3 -3,0 -1,3 -1,6

5°...15° -2,0 -2,8 -3,5 -1,6 -2,3 -3,0 -1,0 -1,5

Harjakatto
> 30° -1,4 -1,8 -2,5 -1,7 -2,3 -3,0 -1,2 -1,5

Taulukko 2.5 - Kattojen nettopainekertoimia suurimmalle paikalliselle tuulen imulle. Kertoimet eivät päde avoi-
mille katoksille.
1)
Kaltevuuksilla 15 - 30° käytetään lineaarista interpolointia.
2)
Nurkka-alue ulottuu rakennuksen ulkonurkasta molempiin suuntiin etäisyydelle e/4, kun e = min(b;2h), jossa h
on rakennuksen korkeus ja b on rakennuksen suurempi sivumitta.
3)
Katon reuna-alue ulottuu etäisyydelle e/10 ulkoseinälinjalta - ei kuitenkaan nurkka-alueille.
4)
Muut kuin nurkka- ja reuna-alueet. Tarkasteltaessa koko rakennuksen levyisen kattokannatteen kiinnitystä
tuulen imulle, voidaan tuulenpaine laskea käyttäen pelkästään tämän sarakkeen nettopainekerrointa.

Taulukoissa 2.4 ja 2.5 esitetyt nettopainekertoi- 2.5 Kuormien aikaluokat

met on annettu tarkasteltavan osapinnan pinta-
alan mukaan. Alle 1 m2 pinta-aloille tarkoitettua
arvoa käytetään katteiden ja julkisivuverhous-
ten kiinnitysten mitoituksessa ja yli 10 m2 arvoa
käytetään esimerkiksi kattokannatteen ja sen
kiinnityksen mitoituksessa tuulen imulle. Kun
tarkasteltavan pinnan ala on 1...10 m2, netto-
paine voidaan interpoloida lineaarisesti. Mikäli
osittain avoimen rakennuksen yhdellä sivulla
olevien aukkojen pinta-ala on yli kaksinkertai-
nen rakennuksen muilla seinillä olevien aukko-
jen kokonaisalaan verrattuna, tulee taulukoissa
2.4 ja 2.5 esitetyt nettopainekertoimet kertoa
luvulla 1,4.
Kuormien aikaluokkien määrittämiseen käy-
tetään rakenteen käyttöiän aikana tietyn ajan
vaikuttavan vakiokuorman kestoa. Muuttuvalle
kuormalle asianomainen luokka tulee määrittää
kuorman tyypillistä ajallista vaihtelua koskevan
arvion perusteella. Kukin kuorma nimetään yh-
teen aikaluokkaan.
Tässä lyhennetyssä ohjeessa kuormat jaotellaan
kolmeen aikaluokkaan taulukossa 2.6 esitetyllä
tavalla. Eurokoodi 5:n pitkäaikainen aikaluokka
yhdistetään pysyvään aikaluokkaan ja lyhytai-
kainen keskipitkään aikaluokkaan.

14

Kuorman Ominaiskuorman vaikutusajan
aikaluokka suuruusluokka
Pysyvä yli 6 kuukautta
Keskipitkä 10 minuuttia - 6 kuukautta
Hetkellinen alle 10 minuuttia
Taulukko 2.6 - Kuormien aikaluokat ja kuormien jaottelu aikaluokkiin.
2.6 Käyttöluokat
Rakenteet tulee jaotella seuraavien kohtien
mukaisiin käyttöluokkiin 1, 2 tai 3. Käyttö-
luokkajärjestelmä on tarkoitettu pääasiassa
lujuusarvojen jaottelua varten ja määritellyissä
ympäristöolosuhteissa syntyvän muodonmuu-
toksen laskemista varten.
Käyttöluokka 1. Käyttöluokalle 1 on tyypil-
listä, että materiaalien kosteus on lämpötilaa
20°C vastaava ja ympäröivän ilman suhteellinen
kosteus ylittää arvon 65 % vain muutamana
viikkona vuodessa. Käyttöluokassa 1 havupuun
kosteus ei enimmäkseen ylitä arvoa 12 %.
Käyttöluokkaan 1 kuuluu puurakenne, joka on
lämmitetyissä sisätiloissa tai vastaavissa kos-
teusoloissa. Käyttöluokkaan 1 voidaan yleensä
lukea myös lämpöeristekerroksessa olevat ra-
kenteet sekä palkit, joiden vetopuoli on läm-
möneristeen sisällä.
Käyttöluokka 2. Käyttöluokalle 2 on tyypil-
listä, että materiaalien kosteus on lämpötilaa
20°C vastaava ja ympäröivän ilman suhteellinen
kosteus ylittää arvon 85 % vain muutamana
viikkona vuodessa. Käyttöluokassa 2 havupuun
kosteus ei enimmäkseen ylitä arvoa 20 %.
Käyttöluokkaan 2 kuuluu ulkoilmassa kuivana
oleva puurakenne. Rakenteen tulee olla kate-
tussa ja tuuletetussa tilassa sekä alta ja sivuilta
hyvin kastumiselta suojattu. Tähän käyttöluok-
kaan kuuluvat yleensä esimerkiksi rossipohjan
ja kylmän ullakkotilan puurakenteet.
Käyttöluokka 3. Käyttöluokalle 3 on tyypillis-
tä, että ilmasto-olosuhteet johtavat suurempiin
kosteusarvoihin kuin käyttöluokassa 2.
Käyttöluokkaan 3 kuuluu ulkona säälle alttiina,
kosteassa tilassa tai veden välittömän vaiku-
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Kuormitukset
Omapaino, koneet, laitteet, kevyet väliseinät,
varastoitu tavara
Lumi, hyötykuormat, kosteusrasitukset,
asennuskuormat
Tuuli, onnettomuuskuormat
tuksen alaisena oleva puurakenne. Arvioitaessa
puurakenteen säilyvyyttä käyttöluokka 3 jae-
taan vielä kahteen erilaiseen kosteusaltistumis-
astetta kuvaavaan alaluokkaan (SFS-EN 335-1).
Puun tasapainokosteuden lisäksi käyttöluokan
valinnassa tulee kiinnittää huomiota kosteuden
vaihteluihin. Kosteuden vaihtelun vaikutus puu-
rakenteeseen voi olla suurempi kuin korkeankin
tasaisen kosteuden vaikutus. Käyttöluokassa 1
tulee kiinnittää erityistä huomiota puutavaran
halkeiluvaaraan.
2.7 Materiaalin osavarmuusluvut
Lujuusominaisuuden mitoitusarvo Xd lasketaan
seuraavasti:
(2.12)
missä
Xk on lujuusominaisuuden ominaisarvo
γM on materiaaliominaisuuden osavarmuusluku
(ks. taulukko 2.7)
kmod on muunnoskerroin, jonka avulla otetaan
huomioon kuorman keston ja kosteuden vaikutus
(ks. taulukko 3.1)
Perusyhdistelmät:
Sahatavara ja pyöreä puutavara yleensä 1,4
Havusahatavara, jonka lujuusluokka > C35 1,25
Liimapuu, LVL 1,2
Puulevyt 1,25
Liitokset *)
Onnettomuusyhdistelmät 1,0
Taulukko 2.7 - Suomessa käytettävät materiaalien
osavarmuusluvut γM (* Liitoskestävyyden mitoitusar- 15
von laskennassa käytetään liittyvän puutuotteen osa-
varmuuslukua γM. Mikäli liittimellä yhdistetään kahta
tai useampaa puutuotetta, joilla on eri osavarmuus-
luku, käytetään liitoskestävyydelle näistä suurinta
γM:n arvoa).
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

3 Materiaaliominaisuudet Liimapuun tulee olla standardin EN 14080

mukaista. Havupuusta valmistetun liimapuun
lujuusluokat on esitetty standardissa EN 1194
erikseen samanlaisista lamelleista valmistetul-
3.1 Kuormitusajan ja le homogeeniselle liimapuulle GL24h-GL36h ja
kosteuspitoisuuden vaikutus eri lujuusluokan lamelleista kootulle liimapuulle
GL24c-GL36c. Yleisimmät lujuusluokat on esi-
Materiaalien ja liitosten mitoituslujuuksien tetty taulukossa 3.3.
laskennassa käytetään taulukossa 3.1 esitet-
tyjä kuorman keston ja kosteusvaikutuksen
LVL:n tulee täyttää EN 14374 standardissa
muunnoskertoimia kmod. Jos kuormayhdistelmä
esitetyt vaatimukset. Yhteen suuntaan viilute-
muodostuu eri aikaluokkiin kuuluvista kuormis-
tun Kerto-S- ja Kerto-T-LVL:n sekä ristiviilutetun
ta, valitaan kertoimelle kmod arvo, joka vastaa
Kerto-Q-LVL:n lujuus- ja jäykkyysominaisuuksia
lyhytkestoisinta kuormaa. Esimerkiksi pysyvän
on esitetty taulukossa 3.4. Tämä ohje ei koske
kuorman ja keskipitkään aikaluokkaan kuuluvan
alle 27 mm paksua Kerto-Q-levyä.
lumikuorman yhdistelmälle käytetään keski-
pitkän aikaluokan kmod kerrointa. Pitkäaikaisen
Kun syrjällään taivutetun LVL-palkin korkeus on
taipuman laskennassa käytetään taulukossa 3.2
yli 300 mm, taivutuslujuuden ominaisarvoa fm,k
esitettyjä virumalukuja kdef.
pienennetään kertoimella kh:

3.2 Biologinen kestävyys

(3.1)
Puulla ja puutuotteilla tulee olla joko riittävä
luonnollinen biologinen kestävyys standardin EN missä
350-2 mukaisesti kyseisessä EN 335 standardin h palkin korkeus [mm]
mukaisessa biologisen rasituksen riskiluokassa s kokovaikutuseksponentti (ks. taulukko 3.4)
tai ne tulee suojakäsitellä standardien EN 351-1
ja EN 460 mukaan. Suojakäsittelyvaatimuksia Kun vedetyn LVL-sauvan pituus on yli 3000 mm,
vetolujuuden ominaisarvoa ft,0,k pienennetään
koskevat säännöt on esitetty standardeissa
kertoimella kl:
EN 350-2 ja EN 335. On otettava huomioon,
että suojakäsittely voi vaikuttaa lujuus- ja
jäykkyysominaisuuksiin. (3.2)

3.3 Sahatavara, liimapuu ja LVL missä

l pituus [mm] ja
s kokovaikutuseksponentti (ks. taulukko 3.4).
Sahatavaran tulee olla standardin EN 14081-1
mukaista. Sormijatkosten tulee olla standardin
EN 385 mukaisia. Suomalaisen pyöreän puuta-
varan lujuusluokaksi voidaan olettaa C30.

Havupuun lujuusluokat C14-C50 ja lehtipuulaji-

en lujuusluokat D30-D70 esitetään standardissa
EN 338. Havupuun yleisimmät C-lujuusluokat ja
niitä vastaavat pohjoismaiset T-lajitteluluokat on
esitetty taulukossa 3.3.

Käytettäessä kokonaan tai lähes kokonaan

veden kyllästämää tuoretta tai kastunutta
puutavaraa, joka todennäköisesti kuivuu kuor-
mitettuna ollessaan, suurennetaan taulukon 3.2
mukaisia virumalukuja kdef arvolla 1,0.

16
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Kuorman aikaluokka
Materiaali Käyttö­luokka
Pysyvä Keskipitkä Hetkellinen
1 0,60 0,80 1,10
Sahatavara, Pyöreä puu,
2 0,60 0,80 1,10
Liimapuu, LVL, Vaneri
3 0,50 0,65 0,90

Lastulevy P41), OSB/21), 1 0,30 0,65 1,10

Kova kuitulevy EN 622-2 2 0,20 0,45 0,80

Lastulevy P61), 1 0,40 0,70 1,10

OSB/3 ja OSB/4 2 0,30 0,55 0,90

Puolikovat kuitulevyt: MBH.LA1), 1 0,20 0,60 1,10

MBH.HLS, MDF.LA1) ja MDF.HLS 2 - - 0,80

Taulukko 3.1 – Muunnoskertoimen kmod arvot.

1)
Saadaan käyttää vain käyttöluokassa 1

Käyttöluokka
Materiaali Standardit
1 2 3
Sahatavara, Pyöreä puu EN 14081-1
Liimapuu EN 14080 0,60 0,80 2,00
LVL EN 14374, EN 14279
Vaneri, Kerto-Q lappeella EN 636, VTT 184/03 0,80 1,00 2,50
EN 300: OSB/2 2,25 – –
OSB-levy
EN 300: OSB/3, OSB/4 1,50 2,25 –
EN 312: P4 2,25 – –
Lastulevy
EN 312: P6 1,50 – –
Kova kuitulevy EN 622-2: HLA, HHLA 2,25 3,00 –
Puolikova kuitulevy EN 622-3: MBH.LA, MBH.HLS 3,00 4,00 –
MDF-levy EN 622-5: MDF.LA, MDF.HLS 2,25 3,00 –
Taulukko 3.2 – Virumaluvun kdef arvot puulle ja puutuotteille.

Sahatavara Liimapuu
Lu­juus­luok­ka
C18 (T1) C24 (T2) C30 (T3) GL28c GL32c
Omi­nais­lu­juu­det (N/mm2)
Taivutus fm,k 18 24 30 28 32
ft,0,k 11 14 18 16,5 19,5
Veto
ft,90,k 0,4 0,4 0,4 0,4 0,45
fc,0,k 18 21 23 24 26,5
Puristus
fc,90,k 2,2 2,5 2,7 2,7 3,0
Leikkaus fv,k 3,4 4,0 4,0 2,7 3,2
Jäyk­k yys­o­mi­nai­suu­det (N/mm2)
Emean 9000 11000 12000 12600 13700
Kimmomoduuli
E90, mean 300 370 400 390 420
Liukumoduuli Gmean 560 690 750 720 780
Ti­hey­det (kg/m3)
Ominaistiheys ρk 320 350 380 380 410
Tiheyden keski-
ρmean 380 420 460 430 470
arvo 17

Taulukko 3.3 - Sahatavaran ja liimapuun ominaislujuudet, jäykkyysominaisuudet ja tiheydet yleisimmissä lu-

juusluokissa.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Tyyp­pi Kerto-S Kerto-T Kerto-Q

Paksuus (mm) 21 - 90 27 - 75 27 - 69

Omi­nais­lu­juu­det (N/mm ) 2

Taivutus syrjällään fm,k 44 27 32

Kokovaikutuseksponentti s 0,12 0,15 0,12
Taivutus lappeellaan fm,0,flat,k 50 32 36

Ve­to syysuuntaan ft,0,k 35 24 26

Veto poikittain syrjällään ft,90,edge,k 0,8 0,5 6,0

Puristus syysuuntaan fc,0,k 35 26 26

Puristus poikittain syrjällään fc,90,edge,k 6 4 9
Puristus poikittain lappeellaan fc,90,flat,k 1,8 1,0 2,2

Leikkaus syrjällään fv,k 4,1 2,4 4,5

Lappeellaan pintaviilun suuntaan fr,0,k 2,3 1,3 1,3

Jäyk­k yys­o­mi­nai­suu­det (N/mm2)

Kimmomoduuli Emean 13800 10000 10500

Liukumoduuli Gedge, mean 600 400 600

Ti­hey­det (kg/m3)

Ominaistiheys ρk 480 410 480

Tiheyden keskiarvo ρmean 510 440 510

Taulukko 3.4 - Kerto-S, Kerto-T ja Kerto-Q LVL:n ominaislujuudet, kokovaikutuseksponentit, jäykkyysominai-

suudet ja tiheydet (VTT Certificate No 184/03 ja sertifikaatti VTT-C-1781-21-07).

3.4 Puulevyt

Puulevyjen tulee olla standardin EN 13986

mukaisia ja LVL-levyjen standardin EN 14279
mukaisia. Puulevyille voidaan käyttää taulukos-
sa 3.5 esitettyjä taivutus- ja leikkauslujuuksien
ominaisarvoja ja keskimääräisiä taivutuskimmo-
moduuleja. Suomalaisen vanerin tekniset omi-
naisuudet on esitetty kattavasti Metsäteollisuus
ry:n julkaisemassa Vanerikäsikirjassa (2001).
Vähintään 27 mm paksulle Kerto-Q-levylle
käytetään taulukossa 3.4 esitettyjä lujuus- ja
jäykkyysarvoja.

Huokoisia kuitulevyjä, kipsilevyjä, kuituse-

menttilevyjä, sementtilastulevyjä, puukipsile-
vyjä tai kalsiumsilikaattilevyjä voidaan käyttää
puurakenteiden tuulta jäykistävinä levyinä,
jos levytuotteella on tyyppihyväksyntä, jossa
esitetään EN 1995:2004 suunnittelustandardin
yhteydessä noudatettavat tuulijäykistyksen
mitoitusohjeet.

18
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Levy paksuus t (mm) 4-5 6-8 9-11 12-17 18-23 24-30

0° 37 29 26 23 22 21
Taivutus fm,k
90° 6,0 16 18 19 19 19
Suomalainen Leikkaus fv,k 0..90° 7,0 7,0 7,0 7,0 7,0 7,0
ohutviiluinen
havuvaneri 0° 1,7 2,0 1,7 1,6 1,6 1,6
Viilun paksuus Tasoleikkaus fr,k
1,4 mm 90° - 1,1 1,4 1,4 1,5 1,5
0° 12200 9400 8400 7600 7300 7000
Emean
90° 760 3500 4500 5000 5500 5700
0° - - 28 22 20 18
Taivutus fm,k
90° - - 3,8 8,3 12 12

Suomalainen Leikkaus fv,k 0..90° - - 3,5 3,5 3,5 3,5

paksu-viiluinen
0° - - 0,9 0,9 0,9 1,0
havuvaneri Tasoleikkaus fr,k
Viilu 2,6..3,2 mm 90° - - - - 0,6 -
0° - - 11400 9100 8100 7500
Emean
90° - - 540 1700 3400 3800
0° 65 50 45 41 39 38
Taivutus fm,k
90° 10 29 32 33 34 34
Leikkaus fv,k 0..90° 9,5 9,5 9,5 9,5 9,5 9,5
Suomalainen
0° 2,7 3,2 2,6 2,6 2,5 2,5
koivuvaneri Tasoleikkaus fr,k
90° - 1,7 2,3 2,3 2,3 2,3
0° 16400 12700 11300 10000 9800 9500
Emean
90° 1000 4700 6100q 7100 7400 7700
0° - 18 16 16 14 -
Taivutus fm,k
90° - 9,0 8,2 8,2 7,4 -
OSB-levyt: Leikkaus fv,k 0..90° - 6,8 6,8 6,8 6,8 -
OSB/2, OSB/3,
OSB/4 Tasoleikkaus fr,k 0..90° - 1,0 1,0 1,0 1,0 -
0° - 4900 4900 4900 4900 -
Emean
90° - 1900 1900 1900 1900 -
Taivutus fm,k - 14 14 12 10 9

P4-luokan lastu- Leikkaus fv,k - 6,6 6,6 6,1 5,5 4,8

levy Tasoleikkaus fr,k - 1,8 1,8 1,6 1,4 1,2
Taivutus Emean - 3200 3200 2900 2700 2400
Taivutus fm,k - 16 16 15 13 12
P6-luokan lastu- Leikkaus fv,k - 7,8 7,8 7,3 6,8 6,5
levy
“lattialevy” Tasoleikkaus fr,k - 1,9 1,9 1,7 1,7 1,7
Taivutus Emean - 4400 4400 4100 3500 3300

Taulukko 3.5 - Puulevyjen taivutus- ja leikkauslujuuden ominaisarvoja sekä keskimääräisiä kimmomoduuleja.

19
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Liitin
Naulat ja ruuvit, joiden d ≤ 4 mm Ei mitään
Pultit, naulat ja ruuvit, joiden d > 4 mm
Teräslevyt, joiden paksuus > 5 mm
Teräslevyt, joiden paksuus < 3 mm Fe/Zn 12c, Z275
Teräslevyt, joiden paksuus on 3...5 mm
1
Erityisen syövyttäviin olosuhteisiin on syytä harkita paksumpaa kuumasinkitystä tai ruostumatonta
terästä.
Taulukko 3.6 - Liittimien korroosiosuojausta koskevia vähimmäisvaatimuksia. Sähkösinkityksen Fe/Zn -luokat
ovat standardin ISO 2081 mukaisia ja kuumasinkityksen Z-pinnoitteet on määritelty standardissa EN 10326.
3.5 Liimat
Rakenteellisilla liimoilla tehdyillä liitoksilla tulee
olla sellainen lujuus ja säilyvyys, että sauma
säilyy ehjänä valitussa käyttöluokassa koko
suunnitellun käyttöiän ajan.
Liimoja, jotka täyttävät standardin EN 301
tyypin I vaatimukset, voidaan käyttää kaikissa
käyttöluokissa. Tällaisia ovat esimerkiksi resor-
sinoli- ja resorsinolifenoliliimat. Liimoja, jotka
täyttävät standardin EN 301 tyypin II vaatimuk-
set, voidaan käyttää vain käyttöluokissa 1 tai
2 eikä silloinkaan pitkään yli 50°C lämpötilalle
altistettuna.
Rakenteellinen liimaus edellyttää EU:n vahvis-
taman ilmoitetun laitoksen antamaa, kyseisten
tuotteiden liimauksen kattavaa, vaatimusten-
mukaisuustodistusta tehtaan laadunvarmen-
tamismenettelystä (AC-luokka 1). Pelkästään
käyttörajatilamitoituksessa hyödynnettävien
liitosten liimaus voidaan suorittaa ilman vaati-
mustenmukaisuustodistusta tai muuta ulkopuo-
lista laadunvalvontaa, mutta tällöinkin liimalii-
tosten lujuuden ja säilyvyyden ja käytettävän
liiman tulee täyttää rakenteellisten liimaliitosten
vaatimukset.
20
Käyttöluokka1
1 2 3
Fe/Zn 12c, Z275 Fe/Zn 25c, Z350
Ei mitään Ei mitään Fe/Zn 25c, Z350
Fe/Zn 12c, Z275 Ruostumaton teräs
Ei mitään Fe/Zn 12c, Z275 Fe/Zn 25c, Z350
3.6 Metalliliittimet
Metallisten puikkoliittimien tulee olla standar-
din EN 14592 mukaisia. Vaarna-, naulaus- ja
naulalevyjen tulee olla standardin EN 14545
mukaisia. Naulalevyjen käyttö rakenteellisissa
liitoksissa edellyttää EU:n vahvistaman ilmoite-
tun laitoksen antamaa todistusta naulalevyra-
kenteita valmistavan tehtaan laadunvalvonnasta
(AC-luokka 2+).
Liittimet, jotka eivät ole edellä mainittuja stan-
dardiliittimiä tai joita ei suunnitella käyttökoh-
dekohtaisesti Eurokoodi -standardien mukaan,
tulee olla CE-merkintään oikeuttava euroop-
palainen tekninen hyväksyntä ETA tai VTT:n
lausunto/sertifikaatti liitososan käytöstä EN
1995:2004 standardin mukaisen puurakenteiden
suunnittelun yhteydessä. Tällaisia liitososia ovat
esim. kulmakiinnikkeet, palkkikengät, pilariken-
gät, liimakärkinaulat, erikoisruuvit, porakärkiset
tappivaarnat jne.
Metalliliittimien ja muiden rakenteellisten liito-
sosien tulee tarvittaessa olla korroosionkestäviä
tai ne tulee suojata korroosiolta. Taulukossa
3.6 on esimerkkejä vähimmäissuojauksesta tai
materiaalin valinnasta suojauduttaessa korroo-
siota vastaan eri käyttöluokissa. Käyttöluokassa
3 tulee kaikissa kantavien ja muiden henkilötur-
vallisuuteen liittyvien rakenteiden kyllästetyn
puutavaran liitoksissa käyttää ruostumattomas-
ta teräksestä valmistettuja liitososia ja liittimiä
ellei kyseiselle kyllästysaineelle ole annettu
muuta ilmoitetun laitoksen vahvistamaa ohjetta.
Ruostumattomana teräksenä voidaan käyttää
peruslaatua EN 1.4301, AISI 304 tai A2.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

4 Käyttörajatilamitoitus

4.1 Sallitut taipumat

Kohdan 2.3 mukainen kokonaistaipuma wfin

muodostuu kuvan 4.1 mukaisista osista. Kuvan
merkinnät määritellään seuraavasti:

-wc on esikorotus (jos sellaista käytetään)

-winst on hetkellinen taipuma
-wcreep on viruman aiheuttama lisätaipuma Kuva 4.1 – Taipuman muodostuminen.
-wnet, fin on lopputaipuma:

(4.1)
Rakenne winst1) wnet,fin2) wfin3)

Kun taipumista tai rakennuksen vaakasiirtymästä

Pääkannattimet l/400 l/300 l/200
on haittaa, käyttörajatilan taipumat ja vaaka-
siirtymät rajoitetaan taulukon 4.1 mukaisiksi, ellei Orret ja muut
toisiokannattimet
- l/200 l/150
rakenteen tai rakennuksen tyypistä (esim. hel-
posti halkeilevat rakenteet), käyttötarkoituksesta Rakennuksen
- H/300 -
vaakasiirtymä
(esim. vedenpoiston kallistukset) tai toiminnan
l on jänneväli
luonteesta (esim. nosturiradat) johtuen muiden H on rakennuksen tarkasteltavan kohdan korkeus
arvojen voida katsoa soveltuvan paremmin. 1)
Koskee pelkästään lattioita
2)
Koskee suoria ja esikorotettuja rakenteita, mutta
ei tukipisteiden välillä kaarevia tai taitteellisia
kannattimia
4.2 Lattian värähtely 3)
Koskee esikorotettuja sekä tukipisteiden välillä
kaarevia tai taitteellisia rakenteita

Kävelystä johtuvat värähtelyt otetaan huomioon Taulukko 4.1 - Taipumien ja rakennuksen vaakasiir-
tymien enimmäisarvot. Ulokkeiden taipuma jännevä-
asuin-, kokoontumis-, myymälä- ja toimistoraken- lin suhteen saa olla kaksinkertainen.
nusten käyttörajatilamitoituksessa. Erityistarkas-
telu on tarpeen, jos asuin- tai toimistohuoneiston
lattiarakenteen alin ominaistaajuus on alle 9 Hz
(f1 < 9 Hz).

Tämän kohdan mukaista yksinkertaistettua

värähtelymitoitusta voidaan käyttää kuvien 4.2
ja 4.3 mukaisille asuin- ja toimistorakennusten
välipohjille. Muissa tapauksissa värähtelymitoi-
tus tehdään RIL 205-1-2009 kohdan 7.3 mukaan.
Yleinen puurakenteisten välipohjien värähtely-
mitoitusohjelma, jossa otetaan huomioon mm.
poikittaisjäykisteiden vaikutus, on ladattavissa
Puuinfon kotisivuilta www.puuinfo.fi.

21
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Lattiarakenteen alin ominaistaajuus lasketaan

lausekkeesta

(4.2)

missä
L on lattiarakenteen jänneväli [m]
(EI)L on taivutusjäykkyys yhtä lattiapalkkia kohden [Nm2]
s on lattiapalkkien välinen etäisyys [m]
m on lattian oman painon ja pitkäaikaisen hyöty-
kuorman (0,3qk) pinta-alayksikköä kohden yhteen
laskettu massa [kg/m2]

Mikäli lattialevy on liimattu rakenteellisesti

lattiapalkkeihin, taivutusjäykkyys (EI)L voidaan
laskea ripalaatan T-poikkileikkaukselle. Jos
levyn liimaus toteutetaan työmaalla, liittovai-
kutuksesta saa hyödyntää 50 %, jolloin (EI)L =
0.5∙[(EI)P+(EI)T], kun (EI)P on palkin ja (EI)T on
T-poikkileikkauksen taivutusjäykkyys.

Kuvan 4.2 mukaisen lattian värähtelymitoituk-

sessa rakenteellisesti liimatun T-poikkileikka-
uksen taivutusjäykkyydelle voidaan käyttää
likiarvoa

(4.3)

mihin palkkiväli s ja jänneväli L sijoitetaan

metreinä [m]

Kaava (4.3) pätee, kun lattiapalkin leveys

b < 50 mm. Jos lattiapalkin tai ns. tuplapalkin
leveys b = 50...100 mm, kaavan (4.3) mukaista
jäykkyyttä pienennetään kertoimella k = 1,15
- 0,003b.

Mikäli lattian päälle valetaan kelluva betonilaat-

ta, taivutusjäykkyys (EI)L voidaan laskea lat-
tiapalkin ja halkeilemattoman betonilaatan tai-
vutusjäykkyyksien summana, kun betonilaattaa
tarkastellaan kannatinvälin s levyisenä palkkina.
Kuva 4.2 - Poikittaisjäykistetty palkkirakenteinen Jos betonikantinen välipohja on tuettu neljältä
välipohja L < 4 m. Kahta poikittaisjäykistelinjaa käy- reunalta, kaavan (4.2) mukaista ominaistaajuut-
tetään, kun L > 4 m. Välipohjan rakenteelliset osat:
ta voidaan korottaa kertoimella
1 - Lattialevy: vaneri (tai Kerto-Q) t > s/25 tai lastu-
levy t > s/20.
2 - Puupalkit s < 600 mm: sahatavara, liimapuu tai
LVL. (4.4)
3 - Poikittaisjäykisteen vetolauta > 22x100 C18.
Laudan naulaus palkkeihin 2n2,8x75 ja välikapuloihin missä B on lattian tukiväli poikittaissuunnassa
2,8x75 k200. Välikapuloiden korkeus vastaa lat-
metreinä [m]
tiapalkkia.
22
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Yksinkertaistetussa värähtelymitoituksessa tar-

kistetaan, että seuraavat ehdot toteutuvat:

(4.5)

(4.6)

δL on laskennallinen 1 kN staattisen pistevoiman

aiheuttama lattiapalkin suurin hetkellinen taipu-
ma, kun kuorman jakautumista viereisille palkeille
ei oteta huomioon ja kun palkin taivutusjäykkyy-
tenä käytetään kaavan (4.2) yhteydessä määritel-
tyä taivutusjäykkyyttä (EI)L
kB on lattian poikittaissuunnan jäykkyyden ja huo-
neen koon huomioon ottava kerroin
ks on lattiapalkkien välisestä etäisyydestä riippuva
kerroin

Kuvan 4.2 mukaiselle lattiarakenteella ker-

toimelle kB voidaan käyttää arvoa kB = 0,5.
Betonikantisella välipohjalla, jonka leveys
on vähintään 2 m, kerroin kB voidaan laskea
lausekkeesta
Kuva 4.3 - Kelluvalla betonilaatalla varustettu puuvä-
lipohja. Välipohja voidaan tehdä myös ilman joustavaa
(4.7)
kerrosta (2). Välipohjan rakenteelliset osat:

mihin lattian jänneväli L sijoitetaan metreinä [m]
Kuvan 4.2 mukaisella palkkivälipohjalla kerroin
ks voidaan laskea kaavasta
1 - Betonilaatta, lujuuslk. > K20, h > 60 mm, kutistu-
maraudoitus > 4#150.
3 - Vaneri (mitoitetaan valunaikaisille kuormille).
4 - Puupalkit s < 600 mm: sahatavara, liimapuu tai
LVL.

(4.8)

ja kuvan 4.3 mukaisella betonikantisella

välipohjalla

(4.9)

Palkkiväli s sijoitetaan kaavoihin (4.8) ja (4.9)

metreinä [m].

23
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

5 Rakenneosien mitoitus Tehollinen kosketuspinnan pituus lc,90,ef määri-

tetään lisäämällä kosketuspinnan pituuteen l
molemmin puolin 30 mm, kuitenkin enintään a,
5.1 Poikittainen puristus l tai l1/2 (ks. kuva 5.2). Kerto-Q:n syrjäpinnalla
lc,90,ef = l.
Syysuuntaan nähden kulmassa α vaikuttavien
puristusjännitysten (ks. kuva 5.1) tulee täyttää
Kertoimelle kc,90 käytetään arvoa 1,0, paitsi
ehto:
seuraavissa tapauksissa edellyttäen, että kuvan
5.2 mukainen puristuspintojen välinen etäisyys
(5.1) l1 > 2h:

-kc,90 = 1,25 havupuisella sahatavaralla

missä -kc,90 = 1,5 havupuisella liimapuulla
σc,α,d kulmassa α syysuunnan suhteen vaikuttava -kc,90 = 1,3 Kerto-Q:n syrjäpinnalla
puristusjännitys -kc,90 = 1,4 Kerto-LVL:n lapepinnalla
kc,90 kerroin, jonka avulla otetaan huomioon
kuorman sijainti, puun halkeamismahdollisuus ja
puristuman suuruus
1)

Kuva 5.1 - Syysuuntaan nähden vinosti vaikuttavat

puristusjännitykset.
2)

Kuvan 5.2 mukaisissa kiskopainetapauksissa

tarkistetaan, että kosketuspinnalla vaikuttavan
puristusjännityksen mitoitusarvo

(5.2)
Kuva 5.2 – Kiskopaine 1) jatkuvalla tuella lepäävän sauvan
kuormituspisteissä ja 2) palkin tukipinnoilla tai kuormituspis-
missä
teissä. Tapauksessa 2) palkin epätasaisesti jakautunut kuormi-
σc,90,d kosketuspinnalla vaikuttavan puristusjänni- tus tai esim. tukipisteiden kohdalla vaikuttavat pistekuormat
tyksen mitoitusarvo eivät aseta rajoituksia tehollisen tukipinnan pituudelle tai kc,90
fc,90,d puristuslujuuden mitoitusarvo syysuuntaa kertoimen käytölle.
vastaan kohtisuorassa puristuksessa
kc,⊥ on tukipainekerroin
Huom. Tukipainekerroin kc,⊥ ei koske levytuotteita.

Tukipainekertoimen kc,⊥ arvo lasketaan kaavalla:

(5.2a)

missä
l kosketuspinnan pituus puun syiden suunnassa
lc,90,ef tehollinen kosketuspinnan pituus

24
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

5.2 Leikkaus Puristetun tai samanaikaisesti taivutetun ja

puristetun sauvan tulee täyttää seuraavat
Käyttöluokkaan 1 kuuluvien sahatavara- ja mitoitusehdot:
liimapuupalkkien leikkausmitoituksessa käy-
tetään kertoimella 0,67 pienennettyä leveyttä
(bef = 0,67b). (5.6)

Leikkausvoimia laskettaessa voidaan lähempänä

kuin palkin korkeuden etäisyydellä tuen reu- (5.7)
nasta sijaitsevat palkin yläpintaan vaikuttavat
kuormat jättää huomiotta.

Lovetun tuen kohdalle syntyvien jännityshuippu- (5.8)

jen vaikutukset on otettava huomioon leikkaus-
kestävyydessä (ks. RIL 205-1-2009, kohta 6.5).
5.3 Taivutus ja normaalivoima
Tämä kohta ei koske poikkileikkaukseltaan vaih-
televia tai pituussuunnassa kaarevia sauvoja.
missä
σc,0,d on syysuuntaisen puristusjännityksen
mitoitusarvo
fc,0,d on puristuslujuuden mitoitusarvo
kc,y ja kc,z ovat nurjahduskertoimia (ks. kohta 5.5)

Taivutetun, vedetyn tai samanaikaisesti taivute-

tun ja vedetyn sauvan tulee täyttää seuraavat
mitoitusehdot:

(5.3) Kuva 5.3 - Sauvojen akselit.

(5.4)

(5.5)

missä
σm,y,d ja σm,z,d taivutusjännitysten mitoitusarvot
kuvan 5.3 mukaisten pääakselien suhteen tapah-
tuvassa taivutuksessa
fm,y,d ja fm,z,d vastaavien taivutuslujuuksien
mitoitusarvoja
kcrit kiepahduskerroin (ks. kuva 5.4)
σ t,0,d vetojännityksen mitoitusarvo
f t,0,d vetolujuuden mitoitusarvo
km 0,7 sahatavaran, liimapuun ja LVL:n suora-
kaidepoikkileikkauksella ja muussa tapauksessa
km = 1,0

25
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Nurjahdus-
Tuentatapa
pituus Lc
Sauva on jäykästi kiinnitetty
toisesta ja nivelellisesti toisesta
päästään (esim. jäykkäkantainen
hallin päädyn “tuulipilari”)
Sauva on nivelöity molemmista
päistään (normaali tapaus)
Sauva on poikittaistuettu nurjah-
duksen suunnassa välein a
Sauva on jäykästi kiinnitetty toi-
sesta päästään ja on vapaa toises-
ta päästään (”mastopilari”)
Taulukko 5.1 - Puristussauvan nurjahduspituuksia
Lc, kun sauvan pituus on L.
26
5.4 Kiepahdus
Taivutetun sauvan kiepahdus otetaan huomi-
oon pienentämällä taivutuslujuutta kiepahdus-
0,85 L kertoimella kcrit. Kun sahatavaran lujuusluokka
on enintään C30, suorakaidepoikkileikkauksen
kiepahduskerroin saadaan kuvasta 5.4. Kuvan
arvoja voidaan käyttää myös liimapuupalkeille.
1,0 L
Tehollisena kiepahduspituutena lef voidaan
1,0 a käyttää mittaa lef = a + 2h, jossa h on pal-
kin korkeus ja a sauvan puristetun reunan
poikittaistuentaväli.
2,5 L
5.5 Nurjahdus
Puristetun sauvan nurjahdus otetaan huomioon
pienentämällä puristuslujuutta nurjahdusker-
toimella kc,y tai kc,z kaavojen (5.6-8) mukaises-
ti. Nurjahduskerroin kc,y vastaa nurjahdusta
poikkileikkauksen vahvempaan suuntaan z ja
kc,z heikompaan suuntaan y. Nurjahduskerroin
voidaan määrittää kuvasta 5.5 hoikkuusluvun λ
perusteella. Puristetun rakenteen hoikkuusluku
λ saa olla pysyvissä rakenteissa enintään 200.
Poikkileikkauksen vahvemman suunnan
hoikkuusluku
(5.9)
missä
Lc,z nurjahduspituus z-suunnan nurjahduksessa
(ks. taulukko 5.1)
iy poikkileikkauksen jäyhyyssäde y-akselin suhteen
(=√(Iy/A))
Suorakaidepoikkileikkauksella iy=h/√12, kun h
on sivumitta nurjahduksen suuntaan. Ympyrä-
poikkileikkauksella i = d / 4, kun d on ympyrän
halkaisija.
Vastaavasti määritetään poikkileikkauksen hei-
komman suunnan hoikkuusluku λ z.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Kuva 5.4 - Kiepahduskertoimen kcrit riippuvuus tehollisen pituuden lef suhteesta palkin leveyteen b sahatavaran
lujuusluokassa C30, kun h on palkin korkeus.

Kuva 5.5 - Nurjahduskertoimen kc riippuvuus hoikkuudesta λ. Nurjahduskertoimessa on otettu huomioon

sauvan alkukäyryys ja laskennallisen lisätaipuma. Kuorman epäkeskisyydestä ja poikittaiskuormista aiheutuvat 27
taivutusjännitykset σm otetaan huomioon mitoitusehtoina käytettävissä kaavoissa (5.7) ja (5.8).
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

6 Mekaaniset liitokset

6.1 Yleistä

Tämä lyhennetty suunnitteluohje koskee pel-

kästään yksi- ja kaksileikkeisiä naula-, ruuvi- ja
pulttiliitoksia. Liittimien kestävyydet esite-
tään yleensä ominaisarvoina Rk. Liitoksen
mitoituskestävyys

(6.1)

missä
kmod taulukon 3.1 mukainen liitospuun
aikavaikutuskerroin
γM liitospuun materiaaliosavarmuusluku, ks. tau-
lukko 2.7
Ku­va 6.1 - Syysuuntaan nähden vino liitosvoima.

Liitettäessä yhteen kahta erilaista puumateri-

aalia kaavassa (6.1) käytetään sen materiaalin
Syitä vastaan kohtisuora liitosvoima
kmod ja γM -kertoimia, jolla kmod/γM -suhde on
pienempi.
Jos liitosvoima vaikuttaa vinossa kulmassa puun
syysuuntaan nähden (ks. kuva 6.1), syy­suun­
Liittimien sijoittelu ja koot sekä liitinvälit, reu-
taan nähden poikittaiset vetojännitykset on
na- ja päätyetäisyydet tulee valita siten, että
otettava huomioon tarkistamalla, että seuraava
oletettu liitoksen kestävyys ja jäykkyys voidaan
ehto toteutuu
saavuttaa. Liitoksen kestävyys on yleensä pie-
nempi kuin yk­sit­täis­ten liittimien kestävyyksien
(6.2)
summa, kun liitoksessa on useita liittimiä.
missä
Jos liitoskuormia siirretään erityyppisillä liit- F90,d halkeamiskestävyyden mitoitusarvo
timillä samassa lii­toksessa, liit­timien erilaiset Fv,Ed max{Fv,Ed,1; Fv,Ed,2}, kun Fv,Ed,1 ja Fv,Ed,2 ovat puun
jäykkyydet ja niiden vaikutus voimien jakautu- syitä vastaan kohti-suoran liitosvoimakomponen-
tin FEdsinα aiheuttamat leikkausvoimat
miseen on otettava huomioon. Liiman ja mekaa-
nisen liittimen ei lasketa toimivan yhdessä.
Havupuutavaran halkeamiskestävyyden
ominaisarvo
Jos käytetään epäsymmetrisiä liitoksia tai
liitokseen tuleva voima on epäkeskinen, ote-
taan syntyvät lisärasitukset huomioon liitoksen
kestävyyttä laskettaessa. Esimerkiksi yksipuoli- (6.3)
sien jatkoskappaleiden jännityksiä laskettaessa
sauvavoima otetaan 1,5-kertaisena, jos epä-
missä
keskisyydestä aiheutuvia taivutusjännityksiä ei
b puuosan paksuus, pintaliittimien yhteydessä kui-
muuten huomioida. Vetosauvojen jatkoksissa on tenkin enintään liittimien tunkeumasyvyys [mm]
jatkoskappaleet pyrittävä sijoittamaan symmet- h sauvan korkeus [mm]
risesti sauvan keskilinjan suhteen. he etäisyys kuormitetusta reunasta kauimpana
olevaan liittimeen [mm]

Jos keskipitkän tai pitkäaikaisen aikaluokan lii-

tosvoima voi vaihdella vedon Ft,d ja puristuksen
28
Fc,d välillä, liitos mitoitetaan sekä vetovoimalle
Ft,d + 0,5Fc,d että puristusvoimalle Fc,d + 0,5Ft,d.

Teräslevylliset liitokset
Liitoksen teräslevyn lujuus tulee tarkistaa EN
1993:n (Eurokoodi 3) mukaan.
Puristetuissa liitoksissa ulkopuolisten teräslevy-
jen nurjahduspituudeksi voidaan yleensä olettaa
0,8La, kun La on liitossauman eri puolilla olevien
ensimmäisten liittimien välinen etäisyys. Puu-
osien väliin sijoitettujen teräslevyjen nurjahdus-
ta ei tarvitse tarkistaa, mikäli puuosien leviä-
minen on estetty esim. sidepulteilla siten, että
teräslevyille varattu rako voi olla korkeintaan 25
% teräslevyn paksuutta suurempi.
Puun syitä vastaan kohtisuora kuivumiskutistu-
minen on otettava huomioon erityisesti teräsle-
vyllisten liitosten suunnittelussa.
Teräksen ja puun välisen vedetyn sauvanpää-
liitoksen kestävyysmitoituksessa tulee ottaa
huomioon liitinryhmän piiriä pitkin tapahtuva
puun lohkeamismurto.
6.2 Naulaliitokset
Tämä ohje koskee seostamattomasta teräksestä
tai austeniittisesta ruostumattomasta teräkses-
tä valmistettuja nauloja, joiden vetomurtolujuus
on vähintään 600 N/mm2, nimellispaksuus d on
vähintään 1,9 mm ja enintään 8 mm ja kannan
pinta-ala Ah > 2,5d2.
Naulan paksuutena d käytetään valmistajan
ilmoittamaa standardissa EN 14592 määriteltyä
nimellispaksuutta, joka on naulan sileän varren
paksuus ilman pinnoitusta. Neliskulmaisilla ja
pituussuunnassa uurretuilla nauloilla nimellis-
paksuus d on naulan pienin sivumitta. Pituus-
suunnassa neljällä uralla symmetrisesti uurre-
tuille nauloille voidaan käyttää neliskulmaisten
naulojen ohjeita.
Tätä ohjetta voidaan käyttää muille kuin sileille
pyöreille, neliskulmaisille tai pituussuunnassa
uurretuille nauloille, kun naulalle on määritetty
EN 14592 standardin vaatimusten mukaisesti
testaamalla myötömomentti, jonka ominaisarvo
My,k > 160d2,6 [Nmm], kun d on naulan paksuus
millimetreinä.
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Profiloiduille kampa- ja kierrenauloille esitettyjä
ohjeita voidaan käyttää, kun naulan profiloitu
osuus alkaa kärjen viisteestä ja sen pituus on
vähintään 4,5d ja naulalle on määritetty EN
1382 ja EN 14358 standardien mukaan tes-
taamalla ulosvetolujuus, jonka ominaisarvo
fax,k > 4,5 N/mm2 puun tiheydellä ρk = 350 kg/m3
RH65:n vakio-olosuhteissa.
Naulaliitoksessa tulee olla vähintään 2 naulaa.
Naulat lyödään niin syvälle, että naulan kannat
ovat tasan puupinnan kanssa. Kolmiosaisissa
liitoksissa naulat saavat mennä kohdakkain kes-
kimmäisessä puussa, jos (t - t2) > 4d, ks. kuva
6.2(c).
Esiporatuilla nauloilla puuhun porattavan reiän
halkaisijan tulee olla 0,5d...0,8d.
Leikkauskuormitetut puutavaraliitokset
Naulan tunkeuma kussakin puutavaraosassa1)
tulee olla yleensä vähintään 8d, ks. kuvan 6.2
merkinnöin t1 > 8d ja t2 > 8d. Sahatavaralla
naulan kannan puoleisen puun minimipaksuus
on kuitenkin 7d (kannan puolella t1 > 7d). Esi-
poratuilla liitoksilla vaaditut tunkeumasyvyydet
voidaan pienentää arvoon 4d.
1)
Puutavaralla tarkoitetaan sahatavaraa, liimapuuta ja yh-
teen suuntaan viilutettua LVL:ää.
Kuvan 6.2(b) mukaisessa 2-leikkeisen liitoksen
toispuoleisen naulauksen yhteydessä kärkipuo-
len puuosa on sidottava esimerkiksi ruuvaamal-
la tai läpipulttauksella.
Ku­va 6.2 - Naulaliitoksen määritelmiä.
29
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Sahatavara C24 - C30; Sahatavara > C35; Liimapuu > GL32;

Puutavara
Liimapuu GL24, GL28c Kertopuu
Aikaluokka Pysyvä Keskipitkä Hetkellinen Pysyvä Keskipitkä Hetkellinen
Käyttö-
1 ja 2 3 1 ja 2 3 1 ja 2 3 1 ja 2 3 1 ja 2 3 1 ja 2 3
luokka
□ d x L 
□ 2,1x50 210 180 280 230 380 310 250 210 340 270 460 380
□ 2,5x60 290 240 380 310 520 420 340 280 450 370 620 510
□ 2,8x75 380 310 500 410 690 560 450 380 600 490 820 670
□ 3,4x100 540 450 720 580 980 800 650 540 860 700 1150 970
□ 4,2x125 770 640 1050 840 1400 1150 920 770 1250 1000 1650 1400
□ 5,1x150 1100 900 1450 1150 1950 1600 1300 1100 1750 1400 2300 1950
□ 5,5x200 1250 1050 1650 1350 2200 1800 1500 1250 2000 1600 2600 2200
□ 6,0x225 1450 1200 1900 1550 2500 2100 1700 1450 2300 1850 3000 2600
ØdxL
Ø 2,1x50 200 170 270 220 360 300 240 200 320 260 430 360
Ø 2,5x60 270 230 360 300 490 410 330 270 430 350 580 490
Ø 2,8x75 330 280 440 360 590 490 400 330 520 430 710 590
Ø 3,1x90 390 330 520 420 710 590 470 390 620 510 840 700
Ø 3,4x100 460 380 610 500 830 680 550 460 730 590 990 820
Ø 3,8x120 550 460 730 600 1000 830 660 550 880 720 1200 990
Ø 4,2x130 650 550 870 710 1150 980 780 650 1050 750 1400 1200
Ø 4,6x145 760 640 1050 820 1350 1150 910 760 1250 990 1650 1400
Ø 5,0x160 880 730 1200 950 1600 1350 1100 880 1400 1150 1900 1600
Taulukko 6.1 - Neliskulmaisilla lankanauloilla (□) ja pyöreillä konenauloilla (Ø) kootun yksileikkeisen puutava-
raliitoksen leikkausvoimakestävyyden mitoitusarvoja Rd [N], kun t2 = 12d ja t1 = L - 12d > 8d. Samoja arvoja
voidaan käyttää myös t2 > 12d tartuntapituuksilla, kun t1 > 8d. Esitetyt naulapituudet ovat optimaalisia puun
paksuudella t1 = 8d. Pidemmille nauloille voidaan käyttää samoja arvoja.

Kuva 6.3 - Naulojen pienimmät sallittavat etäisyydet. Yksikkönä naulan paksuus d.

30
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Puutavaraliitoksessa naulaliitoksen leikkauskes- Syyn suunnassa peräkkäiset esiporaamatta

tävyyden mitoitusarvo
(6.4)
missä
m leikkeiden lukumäärä (1 tai 2)
kmod taulukon 3.1 mukainen liitospuun
aikavaikutuskerroin
γM liitospuun materiaaliosavarmuusluku, ks. tau-
lukko 2.7
d naulan nimellispaksuus millimetreinä
Kaavassa (6.4) käytetään kerrointa kt, kun nau-
lan tunkeumasyvyys t1 > 8d ja t2 > 12d:
lyötävät naulat sijoitetaan kuvan 6.3 mukaisesti
naulapaksuuden verran syyn suunnasta sivuun
halkeiluvaaran vuoksi.
Jos nauloille esiporataan reiät, kuvassa 6.3
esitetyt pienimmät sallittavat liitinvälit, pääty-
etäisyydet ja reunaetäisyydet voidaan kertoa
0,7:llä. Jos naulan paksuus d > 6 mm tai puuta-
varan ominaistiheys ρk > 500 kg/m3, on nauloille
esiporattava reiät.
Leikkauskuormitetuille Kerto-Q-LVL:n naula-
liitoksille sovelletaan puutavaraliitosten ohjeita
seuraavasti:

- syysuunnassa peräkkäisiä nauloja ei tarvitse

(6.5)
rajoituksena:
-sileillä neliskulmaisilla nauloilla kt < 1,3 (saavute-
taan kun t1 > 16d tai t2 > 18d)
-muilla nauloilla kt < 1,1 (saavutetaan kun t1 >
11d tai t2 > 14d)
Jos naulan tunkeuma t1 < 8d tai t2 < 12d, kaa-
vassa (6.4) käytetään kerrointa ke:
(6.6)
limittää syysuunnasta sivuun
- Kerto-Q:n minimipaksuus naulan
kannan puolella voidaan pienentää
esiporaamattomissakin liitoksissa arvoon
4d, kun se otetaan huomioon naulan
leikkauskestävyydessä kaavan (6.6)
kertoimella ke
Pintaviilun syysuunnassa peräkkäisten naulojen
minimiväli on (5+2cosα)d. Minimietäisyys vede-
tystä päädystä on 7d, puristetusta päädystä 4d,
kuormittamattomasta reunasta 3d ja kuormite-
tusta reunasta (3+4sinα)d, kun α on voiman ja
pintaviilun syysuunnan välinen kulma.

Huom. Tunkeuman minimiarvo on yleensä 8d.

Sahatavaralla sallitaan kuitenkin kannan puolella
t1,min = 7d ja Kerto-Q:lla vastaavasti t1,min = 4d.
Esiporatuilla liitoksilla t1,min = t2,min = 4d.

Puutavaran tiheysvaikutuskerroin

(6.7)

missä ρk on liitospuun tiheyden ominaisarvo (kg/

m3). Jos liitospuilla on eri tiheydet, kaavassa
käytetään niistä pienintä arvoa. Naulavälien ja
reunaetäisyyksien minimiarvot on esitetty kuvas-
sa 6.3. Naulat sijoitetaan liitettävien puiden syiden
suuntaisiin rastereihin. Kun puuosat liitetään
vinossa kulmassa toisiinsa nähden, liitinrasterista
tulee tällöin suunnikas.

31
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Päätypuuliitos
Puun päähän syysuuntaan lyödyn sileävarti-
sen naulan ei katsota välittävän voimia. Syy­
suuntaan lyötyjä sileitä nauloja voidaan kui-
tenkin käyttää sekundaarisissa rakenne­osissa,
esim. räys­täs­lau­dan kiinnittämiseksi kattovaso-
jen päihin.
Profiloituja kampa- tai kierrenauloja voidaan
käyttää leikkauskuormitetuissa päätypuuliitok-
sissa käyttöluokissa 1 ja 2, kun naulojen tar-
tuntapituus on vähintään 10d ja liitoksessa on
vähintään kolme naulaa.
Päätypuuliitoksen mitoi­tusarvona käyte-
tään 1/3 vastaavan nor­maa­lin naulaliitoksen
mitoituskestävyydestä.
Puulevyliitos
Kun yksileikkeisessä liitoksessa vaneri, lastu-
levy, OSB-levy tai kovalevy (EN 622-2) on läpi-
naulattu puutavaraan, naulaliitoksen leikkaus-
kestävyyden mitoitusarvo
(6.8)
Levystä ja puutavaran tiheydestä riippuva
kerroin:
(6.9)
rajoituksena:
- neliskulmaisella naulalla kl < 1,4kρ
- pyöreällä naulalla kl < 1,2kρ
missä
t levyn paksuus
kρ naulan kärkipuolen puun tiheyden mukaan kaa-
valla (6.7) laskettu kerroin
Jos naulan tartuntapituus puutavarassa t2 <
12d, kaavan liitoksen leikkauskestävyyttä
pienennetään kertoimella luvulla t2/12d. Tun-
keuman t2 tulee olla kuitenkin vähintään 8d.
Puulevyn ja puutavaran liitoksissa kuvan 6.3
mukaiset naulojen minimivälit saa pienentää
32 kertoimella 0,85. Puutavaran reuna- ja päätye-
täisyyksiä ei saa pienentää.
Minimietäisyydet nauloille ovat vanerissa 3d
kuormittamattomasta reunasta (tai pääs­tä) ja
(3+4sinα)d kuormitetusta reunasta (tai pää­stä),
kun α on kuormitussuunnan ja levyn reunan
välinen kulma.
Teräslevyliitos
Kun yksileikkeisessä liitoksessa esiporattu te-
räslevy naulataan puutavaraan siten, että sileän
naulan tunkeuma puutavarassa on vähintään
12d tai profiloidun naulan tunkeuma on vähin-
tään 8d, naulaliitoksen leikkauskestävyyden
mitoitusarvo
(6.10)
Kun naulan tunkeuma puutavarassa on vähin-
tään 12d, kerroin
(6.11)
Kun kampa- tai kierrenaulan tunkeuma puuta-
varassa t2 = 8d...12d, kerroin
(6.12)
missä
tt teräslevyn paksuus
kρ kaavan (6.7) mukainen puun tiheydestä riippuva
kerroin
Kun 0,5d < tt < d, korotuskerroin ks lasketaan
lineaarisesti interpoloiden.
Paksun teräslevyn ks -kertoimen käyttö edel-
lyttää, että teräkseen poratun reiän halkaisija
D < 1,1d. Kartiokantaisen naulan yhteydessä
voidaan käyttää suurempaa, korkeintaan kartion
kannan leveyttä vastaavaa, reikää. Teräslevyl-
lisen naulaliitoksen lohkeamismurtokestävyyttä
ei tarvitse tarkistaa, jos peräkkäisten naulojen
lukumäärä syysuunnassa on enintään 4 tai jos
liitoskestävyys on laskettu ohuen teräslevyn
kaavoilla. Teräslevyllisen naulaliitoksen mini-
minaulavälit ovat 0,7 kertaa kuvan 6.3 arvot ja
puun pääty- ja reunaetäisyydet ovat kuvan 6.3
mukaisia.

Naulan pituussuuntaan kuormitetut
liitokset
Sileävartisia nauloja ei saa käyttää pituussuun-
taan kuormitettuina, kun kuor­mat ovat py­sy­viä
tai pitkäaikaisia. Jos poikittaisella kuvioinnilla
varustetun naulan ulosvetolujuusparametrin
ominaisarvo fax,k < 4,5 N/mm2 määritettynä
RH65:ssä ρk = 350 kg/m3 puun tiheydellä, mi-
toituksessa noudatetaan sileävartisten naulojen
ohjeita.
Pituussuunnassa kuormitetuilla nauloilla kär­
jen puoleisen tunkeuman tulee olla vähintään
12d sileävartisilla ja 8d profiloiduilla kampa- ja
kierrenau­loil­la. Kampa- ja kierrenauloilla vain
profiloidun osan oletetaan ottavan pituus­suun­
tais­ta kuor­maa. Pituussuuntaan kuormitettujen
naulojen minimivälit ja -etäisyydet ovat kuvan
6.3 mukaisia.
Päätypuuhun lyödyllä naulalla ei yleensä ole
ulosvetokestävyyttä.
Pienin kaavojen 6.13a (ulosvetolujuus kärjen
puolella) sekä 6.13b ja c (kannan läpiveto) ar-
voista on naulan ulosvetokestävyys, kun nau­lat
on lyöty kohtisuorasti syysuuntaan nähden, ku­
ten kuvassa 6.4a tai vi­nos­ti, kuten kuvassa 6.4b.
(6.13)
missä
fax,k naulan ulosvetolujuus
fhead,k naulan kannan läpivetolujuus
tpen tartuntapituus kärjen puolella
t puun paksuus kannan puolella
dh naulan kannan halkaisija (tavallisilla nauloilla
dh > 2d)
Profiloiduilla kampa- ja kierrenauloilla tartunta-
pituus tpen tarkoittaa profiloidun osuuden pituut-
ta kärjen puoleisessa puussa. Kärjen puolei-
sesta tunkeumapituudesta vähennetään tällöin
kärjen viistepituus (0,5...1,5d) ja mahdollinen
varren sileä osuus.
Nauloille voidaan yleisesti käyttää seuraavia
ominaisarvoja:
(6.14)
(6.15)
jos­sa puun ominaistiheyden ρk:n yksikkö
on kg/m3.
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Kaavat (6.14) ja (6.15) eivät päde viilutason
suuntaisesti naulatuille LVL:n syrjäliitoksille.
Kaavojen (6.14) ja (6.15) sijasta voidaan käyttää
standardin EN 14592 mukaan kokeellisesti ky-
seiselle naulalle määritettyjä ulosvetolujuuden
ja kannan läpivetolujuuden arvoja. Mikäli ko-
keellinen ulosvetolujuus on määritetty RH65:ssä
tasaannutetulla puulla, tulee lämmitetyissä
sisätiloissa sijaitsevien liitosten tartuntalujuutta
fax,k pienentää sileillä nauloilla kertoimella 0,4 ja
muilla nauloilla (kuvioidut ja profiloidut naulat)
kertoimella 0,7.
Kerto-LVL:n syrjäliitoksissa miniminaulavälit ja
-etäisyydet ovat 1,4 kertaa kuvan 6.3 arvot ja
naulan ulosvetolujuusparametrin ominaisarvo
voidaan laskea kaavalla
(6.16)
missä d on naulan paksuus millimetreinä
Lämmitetyn sisätilan liitoksissa kaavalla (6.16)
laskettua ulosvetolujuusparametria pienenne-
tään sileillä nauloilla kertoimella 0,4 ja muilla
nauloilla kertoimella 0,7.
Mikäli pysyvän ja pitkäaikaisen aikaluokan
mitoituskuormien yhteenlaskettu osuus naulan
ulosvetokuormituksen mitoitusarvosta on suu-
rempi kuin 1/3, tartuntakestävyyden laskennas-
sa käytettävälle kmod -kertoimelle ei saa käyttää
suurempaa arvoa kuin 0,7.
Jos puutavara on naulattaessa kosteudeltaan
puun kyllästymispisteessä tai sen lähellä ja se
to­den­nä­köi­ses­ti kuivuu kuormitettuna, arvoja
fax,k ja fhead,k käytetään 2/3-kertaisina.
Pituussuuntaisen kuormituksen (Fax) ja leik­kaus­
ra­si­tuk­sen (Fv) samanaikaisesti kuormittaman
naulaliitoksen tulee toteuttaa ehto
(6.17)
mis­sä Rax,d ja Rv,d ovat liitoksen mitoituskestävyy-
det pituussuuntaisen ra­si­tuk­sen tai leikkausrasi-
tuksen vaikuttaessa yksinään.
33
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Kerto-LVL lape- Kerto-

d (mm) Sahatavara Liimapuu
liitos LVL
syrjä-
□ tai Ø C18 C24 C30 C35 GL28c GL32c Kerto-T -S ja -Q liitos
2,1 85 102 120 149 140 163 163 224 71
2,5 121 144 170 211 199 231 231 317 110
2,8 151 181 213 265 249 290 290 397 146
3,1 186 222 262 325 305 355 355 487 189
3,4 223 267 315 391 367 428 428 586 240
3,8 279 334 393 488 459 534 534 732 320
4,2 341 407 480 596 560 652 652 894 416
4,6 409 489 576 715 672 783 783 1073 529
5,0 483 578 681 845 794 925 925 1267 660
5,1 502 601 708 879 826 962 962 1318 696
5,5 584 699 824 1022 961 1119 1119 1533 852
6,0 695 832 980 1217 1144 1331 1331 1825 1077

Taulukko 6.2 - Sileiden naulojen ulosvetokestävyyden mitoitusarvoja Rd [N] hetkellisen kuorman aikaluokassa
(tuulikuormalle) käyttöluokassa 2, kun tartuntapituus tpen = 12d. Sileävartiseen naulaan ei saa kohdistua pysy-
vän tai pitkä-aikaisen aikaluokan ulosvetorasitusta.

Paksuus Sahatavara 1)
Liimapuu, LVL
d (mm) käyttöluokka 1 2)
käyttöluokka 2 käyttöluokka 1 2)
käyttöluokka 2
hetkelli- hetkelli- hetkelli- hetkelli-
□ tai Ø pysyvä pysyvä pysyvä pysyvä
nen 3) nen 3) nen 3) nen 3)
2,1 64 116 91 166 74 136 106 194
2,5 90 165 129 236 105 193 150 275
2,8 113 207 161 296 132 241 188 345
3,1 138 254 198 362 161 296 231 423
3,4 166 305 238 436 194 356 277 509
3,8 208 381 297 545 243 445 347 635
4,0 230 422 329 603 269 493 384 704
4,2 254 466 363 665 296 543 423 776
4,6 305 559 435 798 355 652 508 931
5,0 360 660 514 943 420 770 600 1100
6,0 518 950 741 1358 605 1109 864 1584

Taulukko 6.3 - Profiloitujen naulojen ulosvetokestävyyden mitoitusarvoja Rd [N], kun naulan ulosvetolujuus
fax,k = 6 N/mm2 ko. puumateriaalilla RH65:ssä ja profiloidun osuuden tartuntapituus tpen = 8d. Kannan lävistymi-
nen tarkistetaan erikseen.

1)
Sahatavaran lujuusluokan ollessa > C35, arvot saa kertoa 1,12:lla.
2)
Lämmitetyt sisätilat tarkastellaan käyttöluokassa 1.
3)
Kun pysyvien ja pitkäaikaisten kuormien osuus < 1/3 hetkellisestä ulosvetokestävyydestä.

a) b)

34

Ku­va 6.4 - a) Kohtisuora ja b) Vino naulaus.


6.3 Ruuviliitokset
Ruuvin nimellispaksuus d tarkoittaa kierteen ul-
kohalkaisijaa. Tämä ohje koskee ruuveja, joiden
nimellispaksuus on vähintään 3,8 mm ja enin-
tään 24 mm. Ruuvin kierteisen osan sisähalkai-
sijan di (sydänmitta) tulee olla 0,6d < di < 0,9d.
Ruuvilla tulee olla EN 14592 standardin vaa-
timusten mukaisesti määritettynä seuraavat
lujuusominaisuudet: vääntökestävyys ftor,k, myö-
tömomentti My,k tai vetomurtolujuus fu,k, ulos-
vetolujuusparametri fax,k, kannan läpivetolujuus-
parametri fhead,k ja vetomurtokestävyys ftens,k.
Ulosvetolujuusparametri fax,k voidaan määrittää
myös laskennallisesti (ks. kaava 6.20). Veto-
murtokestävyys ftens,k on mitoittavin seuraavista:
kannan lävistyminen teräslevystä, jossa reikä
on d + 1 mm, ruuvin sileän varren vetomurto
tai varren kierteisen osan vetomurto.
Tässä ohjeessa esitettyjä naulaliitosten yksin-
kertaistettuja mitoitusohjeita saadaan soveltaa
ruuveille, joiden vetomurtolujuus fu,k > 500 N/
mm2 tai myötömomentti My,k > 150de,f2,6.
Ruuvin kierteisen osan vaikutus otetaan huo-
mioon käyttämällä kestävyyden laskennassa
tehollista halkaisijaa def.
Kansiruuvit
Tässä kansiruuveilla tarkoitetaan osakierteisiä
ruuveja, joiden kierteen ulkohalkaisija (nimellis-
paksuus d) on sileän varren suuruinen.
Kansiruuveille esiporataan reiät. Kansiruuvien
sileän varren osalle puuhun esiporataan reikä,
jonka halkaisija D = d + 0...1 mm. Kansiruuvien
kierreosalle esiporataan reikä, jonka halkaisija on
havupuulla ja puulevyllä 0,6...0,75d.
Kansiruuveille, joiden halkaisija d > 6 mm,
käytetään kohdassa 6.4 esitettyjä pulttiliitosten
sääntöjä. Kansiruuveille, joiden halkaisija on
enintään 6 mm, käytetään kohdan 6.2 ohjeita
kuten profiloiduilla pyöreillä nauloilla.
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
Jos kansiruuvin sileä varsi tunkeutuu kärjen-
puoleiseen puuhun vähintään mitan 4d verran,
liitoksen leikkauskestävyys määritetään ruuvin
sileän varren halkaisijamitan d mukaan (def = d).
Jos kansiruuvin sileän varren tunkeuma kär-
jen puoleisessa puussa on pienempi kuin 4d,
määritetään ruuviliitoksen leikkauskestävyys
käyttämällä liittimelle tehollista halkaisijaa def =
1,1di, missä di on kierteisen osan sisähalkaisija
(sydänmitta).
Itseporautuvat ruuvit
Tässä itseporautuvilla ruuveilla tarkoitetaan
täyskierteisiä ruuveja ja sellaisia osakier-
teisiä ruuveja, joiden sileän varren paksuus
on enintään 80 % kierteen ulkohalkaisijasta
(nimellispaksuudesta d) mutta vähintään 1,1di,
kun di on ruuvin kierteisen osan sisähalkaisija
(sydänmitta).
Itseporautuville puuruuveille sovelletaan koh-
dassa 6.2 profiloiduille pyöreille nauloille an-
nettuja naulaliitosten ohjeita käyttäen liittimen
halkaisijana tehollista paksuutta def = 1,1di. Jos
porakärjettömän itseporautuvan ruuvin halkai-
sija d > 8 mm tai varren sileän osan halkaisija
on suurempi kuin 6 mm, tulee ruuvit esiporata.
Esiporausta käytettäessä reiän halkaisija on
koko ruuvipituudella 0,5...0,7d kuitenkin enin-
tään ruuvin kierteisen osan sisähalkaisija di.
Kun ruuvin kierteisen osan pituus kärjen puolei-
sessa puussa on vähintään 8def, ruuviliitoksen
leikkauskestävyyttä saadaan korottaa lisäker-
toimella 1,15 sillä edellytyksellä, että joko a)
kierteisen osan pituus kannan puoleisessa puus-
sa > 6def, b) ruuvin kannan puolella on teräsle-
vy, c) ruuvin kannan alla käytetään aluslevyä
pulttiliitosten ohjeiden mukaisesti tai d) ruuvin
kannan puolella on vähintään 2def paksu vane-
ri-, lastu-, OSB- tai kovalevy ja ruuvin kannan
halkaisija on vähintään 2d.
35
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Ruuvin pituussuunnassa kuormitetut Ruuviliitoksen läpivetokestävyyden ominaisarvo

liitokset
Pituussuunnassaan kuormitettujen ruuvilii-
tosten mitoituksessa tarkistetaan seuraavat
murtumistavat:
- ruuvin kierteisen osan ulosvetokestävyys
kärjen puoleisessa puussa (fax)
- ruuvin kannan läpivetokestävyys (fhead) tai
kierteisen osan ulosvetokestävyys kannan
puolella (fax)
- ruuvin vetokestävyys (ftens)
- ruuvin nurjahtaminen
puristuskuormituksessa
- liitosalueen murtuminen ruuviryhmän
mukana (esim. poikittainen veto ruuvien
kärkien tasolla tai päätypuuliitoksissa
lohkeamismurtuminen)
Kärjenpuoleisessa puussa kierreosan vähim-
mäistunkeuma on 6d. Ruuvivälien ja reunaetäi-
syyksien vähimmäisarvot ovat seuraavat:
- ruuviväli puun syiden suunnassa a1 = 7d
- ruuviväli kohtisuoraan syysuuntaa vastaan
a2 = 5d
- päätyetäisyys a3 = 10d
- reunaetäisyys a4 = 4d
Käytettäessä EN 14592 mukaisia ruuveja,
joiden halkaisija d = 6...12 mm ja sydänmitta
di < 0,75d, ruuviliitoksen ulosvetokestävyyden
ominaisarvo
(6.21)
missä
Fax,α,Rk läpivetokestävyyden ominaisarvo syysuun-
taan nähden kulmassa α, kun α > 30°
fhead,k ruuville ilmoitettu EN 14592 mukainen kan-
nan läpivetolujuusparametrin ominaisarvo puun
tiheydellä ρa
dh ruuvin kannan halkaisija
Ruuviliitoksen vetolujuuskestävyyden
ominaisarvo
missä ftens,k on ruuville ilmoitettu EN 14592 mukai-
nen vetomurtokestävyyden ominaisarvo
Kerto-LVL:n syrjäliitoksissa, joissa ruuvi on vii-
lutason suunnassa ja kohtisuorasti pintaviilujen
syysuuntaan nähden, itseporautuvien ruuvien
minimivälit ja -etäisyydet ovat seuraavat:
- a1 = 10d ruuviväli syysuuntaan
- a3 = 12d päätyetäisyys ja
- a4 = 5d reunaetäisyys LVL:n lapepintaan
Kun itseporautuvan ruuvin halkaisija
4,5 mm < d < 7 mm ja sisähalkaisija di < 0,7d,
voidaan em. Kerto-LVL:n syrjäliitoksissa ulos-
vetokestävyys laskea kaavalla (6.18) seuraavilla
sijoituksilla:

(6.18)

missä α = 90°
kd = 1
(6.19)

fax,k ruuvin ulosvetolujuusparametrin ominaisarvo

kohtisuorassa syysuuntaa vastaan [N/mm2]
n yhdessä toimivien ruuvien lukumäärä liitoksessa
lef ruuvin kierteistetyn osuuden tunkeumasyvyys
tarkasteltavassa liitospuussa [mm]
d ruuvin halkaisija [mm]
ρk puutavaran ominaistiheys [kg/m3]
α ruuvin kulma syysuuntaan nähden, kun α > 30°

Kun 4 mm < d < 6 mm, voidaan ruuviliitok-

sen ulosvetokestävyyden ominaisarvo puun
syysuuntaan vastaan kohtisuorassa suunnassa
laskea kaavalla
36

(6.20)

missä symbolit ja niiden laadut vastaavat kaavaa (6.19)

 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

6.4 Pulttiliitokset

Tämä ohje koskee pulttiliitoksia, joissa pultin

paksuus d < 24 mm, pultin vetomurtolujuus
fu,k < 800 N/mm2 (lujuusluokka < 8.8) ja joissa
puutavaraa1) olevien reunaliitososien paksuudet
t1 ja t2 ovat vähintään 4d ja kaksileikkeisten
liitosten puutavarallisten sisäosien paksuus ts on
vähintään 5d.
1)
Puutavaralla tarkoitetaan sahatavaraa, liimapuuta ja yh-
teen suuntaan viilutettua LVL:ää (ks. kuva 6.5).

Puuosien välisen pulttiliitoksen leikkauskestä-

vyyden ominaisarvo yhtä leikettä kohden
Kuva 6.5 - Leikkauskuormitetun 1- ja 2-leik-
keisen pulttiliitoksen merkinnät.

Pultin myötömomentti
(6.22)
missä
(6.25)

mis­sä fu,k on pultin vetomurtolujuuden ominaisarvo

(6.23) Reunapuristuslujuus kulmassa α syy­suun­taan

nähden

(6.24)

t1 ja t2 liitoksen reunaosien puun paksuudet (ks. (6.26)

kuva 6.5)
fh,1,k ja fh,2,k liitoksen reunaosien reunapuristuslu-
juuksien ominaisarvoja
fh,s,k kaksileikkeisen liitoksen keskiosan
ominaisreunapuristuslujuus (6.27)

(6.28)

missä ominaistiheyden ρk:n yksikkö on kg/m3 ja

pultin paksuuden d:n mm

37
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Sahatavara, liimapuu Kerto-S-LVL

a1 Syysuuntaan (4+|cosα|)d (4+3|cosα|)d

a2 Syitä vastaan kohtisuorasti 4d1) 4d1)
a3t -90° < α < 90° max(7d ; 80 mm) max(7d ; 105 mm)
90° < α < 150° (1+6 sinα) d (1+6 sinα) d
a3c 150° < α < 210° 4d 4d
210° < α < 270° (1+6|sinα|)d (1+6|sinα|)d
a4t 0° < α < 180° max([2+2sinα]d ; 3d) max([2+2sinα]d ; 3d)
a4c 180° < α < 180° 3d 3d
Tau­luk­ko 6.4 - Pulttien minimivälit ja reunaetäisyydet (1) Lohkeamismurto tulee tarkistaa myös puuosien välisis-
sä liitoksissa, jos a2 < 5d).

Vedetyissä sauvapääliitoksissa puun syiden

suuntaisesti sijoitetussa liitinrivissä tehollisesti
Liitinvälit syysuuntaan a1 ja syitä vastaan
toimivien pulttien lukumäärä: kohtisuoraan a2:

(6.29)

missä
ni puun syiden suuntaiseen riviin i sijoitettujen
pulttien lukumäärä

a1 peräkkäisten liitinten välinen etäisyys puun Reuna- ja päätyetäisyydet:

syiden suunnassa
a3 päätyetäisyys

t1 ja t2 puutavaran paksuuksia liitoksen reuna- -90° ≤ α ≤ 90° 90° < α < 270°
osissa (ei huomioida, jos reunaosat eivät ole
Kuormitettu Kuormittamaton
puutavaraa)
pääty pääty
ts puutavaran paksuus 2-leikkeisen liitoksen
keskiosassa

Minimivälit ja -etäisyydet annetaan taulukossa

6.4. Merkinnät selite­tään ku­vas­sa 6.6. Pulteille
porattavien reikien halkaisija saa olla puus-
sa korkeintaan d + 1 mm. Pulttien kannan ja
mutterin alla tulee käyttää aluslevyjä, joiden 0° < α < 180° 180° ≤ α ≤ 360°
paksuus on vähintään 0,3d ja halkaisija 3d. Kuormitettu Kuormittamaton
reuna reuna
Aluslevyjen tulee tukeutua puuhun koko pinta-
alaltaan. Pultit tulee kiristää niin, että liitososat
tulevat toisiinsa kiinni ja liitosten on oltava Ku­va 6.6 - Liitinvälien sekä reuna- ja päätyetäisyyk-
sien määritelmät.
jälkikiristettävissä sen jälkeen, kun puu on saa-
vuttanut tasapainokosteutensa. Mikäli jälkikiris-
tystä ei voida tehdä ja puu pääsee kuivumaan
asentamisen jälkeen yli 5 paino-%, mitoitukses-
38
sa saa hyödyntää korkeintaan 80 % pulttiliitok-
sen laskennallisesta liitoskestävyydestä.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Puulevyliitokset Kun kaksileikkeisen liitoksen keskimmäinen osa

Puulevyliitoksille voidaan soveltaa edellä esi-
tettyjä puutavaraliitosten ohjeita, kun liitoksen
reunaosana käytettävän puulevyn paksuus
(6.30)
on teräslevyllinen, leikkauskestävyys leikettä
kohden lasketaan kaavalla (6.34) käyttäen puun
paksuutena t ohuemman reunapuun paksuutta.
Kun kaksileikkeisen liitoksen ulommat osat ovat
teräslevyä, leikkauskestävyyden ominaisarvo
leikettä kohti

missä levyn reunapuristuslujuuden fh,levy,k yksikkö (6.35a)

on N/mm2 ja d:n yksikkö on mm
(6.35b)
Vanerin reunapuristuslujuus pintaviilun syy-
suunnasta riippumatta
(6.35c)
(6.31)
Kun 0,5d < tt < d, kaavojen (6.35b) ja (6.35c)
missä vanerin ominaistiheyden ρk:n yksikkö on välillä interpoloidaan suoraviivaisesti.
kg/m3 ja d:n mm

Pulteille porattavien reikien halkaisija saa olla

Lastulevyn reunapuristuslujuus:
(6.32)
missä levyn paksuuden t ja pultin paksuuden d
yksikkönä on mm
Teräslevylliset pulttiliitokset
Kun yksileikkeisen teräslevyllisen pulttiliitoksen
toinen liitettävä osa on teräslevy, jonka paksuus
on tt < 0,5d, leikkauskestävyyden ominaisarvo
leikettä kohti
(6.33)
Kun yksileikkeisen liitoksen toinen liitettävä osa
on teräslevy, jonka paksuus on tt > d, leikkaus-
kestävyyden ominaisarvo leikettä kohti:
(6.34)
teräslevyssä korkeintaan 2 mm pultin halkaisi-
jaa suurempi. Jos mitoituksessa hyödynnetään
paksun teräslevyn kaavoja (6.34) tai (6.35c) ja
pultin paksuus d < 20 mm, teräslevyyn poratta-
van reiän halkaisija saa olla kuitenkin enintään
D = 1,1d.
Pultin pituussuunnassa kuormitetut
liitokset
Pituussuunnassaan kuormitetuissa pulttiliitok-
sissa on tarkistettava myös pultin vetolujuuden
ja aluslevyn paksuuden riittävyys.
Aluslevyn alla voidaan puun leimapainelujuudel-
le käyttää ominaisarvoa 3,0fc,90,k.
Ulkopuolisen teräslevyn yhteydessä puun leima-
painekestävyys ja teräslevyn taivutuskestävyys
tarkistetaan pulttikohtaisesti ympyräpinta-
alalle, jonka halkaisija on enintään pienempi
seuraavista:

- 12tt, missä tt on teräslevyn paksuus

- 4d, missä d on pultin paksuus

missä
fh puun reunapuristuslujuuden ominaisarvo (ks.
kaava 6.24)
t puun paksuus
d pultin paksuus
My pultin myötömomentti (kaava 6.25)

Kun 0,5d < tt < d, kaavojen (6.33) ja (6.34) vä-

lillä voidaan interpoloida lineaarisesti. 39
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

7 Jäykistysmitoitus
Rungon pystyrakenteiden mahdollinen asennus-
vinous otetaan tarvittaessa huomioon raken-
nuksen kokonaisjäykistyksen suunnittelussa
käyttäen RIL 201-2008:ssä esitettyjä rakennus-
ten lisävaakavoimia.

7.1 Puristussauvojen tuenta Kuva 7.1 – Esimerkkejä poikittaistuetuista puristus-

sauvoista.
Jokainen yksittäinen nurjahdus- ja kiepahdus-
tuki ja niiden liitokset mitoitetaan kaavan (7.2)
mukaisille tuentavoimille. Lisäksi vierekkäisistä
palkeista tai ristikoista muodostuvan tason jäy-
kistys mitoitetaan erikseen kohdan 7.2 mukaan.

Kuvan 7.1 mukaisesti mitan a välein poikit- Poikittaistuen kohdalla vaikuttavalle stabiloivalle
taistuettujen puristussauvojen tai palkkien voimalle käytetään mitoitusarvoa Fd:
alkukäyryys saa olla tuentojen välillä enintään
a/500 liimapuu- tai LVL-sauvoilla ja a/300 muilla
sauvoilla.
(7.2)
Jokaisen tuen jousijäykkyyden C tulee toteuttaa
ehto
missä Nd on rakenneosassa keskimäärin vaikutta-
van puristusvoiman mitoitusarvo

(7.1)
Suorakaidepalkin kiepahdustuentaan tarvittavan
voiman mitoitusarvo Fd määritetään kaavalla
missä (7.2) käyttäen puristusvoimalle Nd arvoa
m välein a poikittaistuettujen kenttien lukumäärä
> 2 (ks. kuva 7.1)
Nd rakenneosassa keskimäärin vaikuttavan puris-
(7.3)
tusvoiman mitoitusarvo
a tukiväli (ks. kuva 7.1)
missä
kcrit poikittain tukemattoman palkin kiepahdusker-
Tuen jousijäykkyyden laskennassa otetaan huo- roin, joka määritetään kohdan 5.3 mukaan
mioon muodonmuutokset, joita aiheutuu tuen Md palkin suurimman momentin mitoitusarvo
ja tuettavan sauvan välisessä liitoksessa, itse h palkin korkeus
tukisauvassa ja sen kiinnityksissä jäykistäviin
rakenteisiin sekä tukivoiman jäykistäviin raken-
teisiin mahdollisesti aiheuttamasta taipumasta.

40

Kuva 7.2 - Vierekkäisten kannattimien muodostaman rakennekentän jäykistäminen.
7.2 Palkisto- ja ristikkokenttien
tuenta
Kun rakenteeseen kuuluu n kpl vierekkäisiä ra-
kenneosia, joita varten tarvitaan poikittaistukia
välipisteissä A, B jne. (ks. kuvaa 7.2), rakenne
varustetaan poikittaisjäykistysjärjestelmällä,
joka mitoitetaan siten, että se pystyy otta-
maan vastaan ulkoisten vaakakuormien (kuten
tuulen) lisäksi pituusyksikköä kohden sisäisen
jäykistyskuorman
(7.4)
missä Nd on jäykistysjärjestelmän jännevälillä l
vaikuttava kaavan (7.3) mukainen kiepahdustuet-
tavan palkin puristusvoima tai nurjahdustuettavan
ristikon yläpaarteen, kaaren tai kehäsauvan keski-
määräinen puristusvoiman mitoitusarvo.
Voiman qd ja muun ulkoisen kuorman (ku-
ten tuulen) aiheuttama poikittaisjäykistyksen
hetkellinen vaakataipuma saa olla enintään
l/500. Vaakataipuma lasketaan murtorajatilan
kuormitusyhdistelmäkaavan (2.4) mukaiselle
kuormitukselle.
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
(1) Rakenne, johon kuuluu n
kpl vierekkäisiä kannattimia
(2) Poikittaisjäykistys
(3) Epätarkkuuksien ja
geometrisen epälineaarisuu-
den aiheuttama ristikoiden
taipuma
(4) Jäykistävät voimat
(5) Poikittaisjäykistykseen
vaikuttava ulkoinen kuorma
(6) Ulkoisista kuormista ai-
heutuvat poikittaisjäykistyk-
sen reaktiovoimat
(7) Jäykistävistä voimista
aiheutuvat reaktiovoimat
7.3 Jäykistysseinien mitoitus
Jäykistysseinät, joiden on tarkoitus kestää sei-
nän tason suuntaiset vaakaleikkausvoimat, tulee
jäykistää tasossaan rakennuslevyä, vinojäykis-
tystä tai momenttia kestäviä liitoksia käyttäen.
Käyttörajatilan kuormien ei saa aiheuttaa jäy-
kistysseiniin halkeamia eikä haitallisen suuria
taipumia.
Jäykistävien rakennuslevyjen kiinnittämiseen
käytetään nauloja, ruuveja tai hakasia. Puulevy-
jen hakasliitokset mitoitetaan SFS-EN 1995-1-1
standardin mukaan.
Jäykistysseinät, joissa jäykistykseen käytetään
huokoisia kuitulevyjä tai muita kuin puulevy-
jä (esim. kipsilevyt), tulee mitoittaa kyseisen
levyn tyyppihyväksynnässä esitettyjen ohjeiden
mukaan.
Levyjäykisteiset seinät on ankkuroitava kunkin
jäykistävän osaseinän päästä (ks. kuva 7.4)
tai kunkin seinälohkon kohdalta, jolloin seinän
alajuoksu ankkuroidaan tasavälein siten, että
vähintään yksi kiinnityspiste tulee kunkin lohkon
eli jäykistävän levyn kohdalle.
41
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Seinälohkoa rasittavaa kuvan 7.3 mukaista

vaakavoimaa Fi,v,Ed vastaava vaakaleikkausvoi-
makestävyyden mitoitusarvo

(7.6)

missä
Ff,Rd yksittäisen liittimen leikkausvoimakestävyy-
den mitoitusarvo
bi seinälohkon leveys
s liitinväli

(7.7)

missä h on seinän korkeus

Levyn reunoilla olevien liittimien leikkauskestä-

vyyden mitoitusarvoa saa suurentaa kertomalla
luvun 6 mukainen arvo luvulla 1,2. Määritet-
täessä liitinten etäisyyksiä luvun 6 mukaisesti
sekä levyn että puutavaran reunojen oletetaan
olevan kuormittamattomia.

Ovi- tai ikkuna-aukollisin seinälohkon ei katsota

lisäävän seinän vaakaleikkausvoimakestävyyttä
(ks. kuva 7.4).

Kuva 7.3 – Voimat, jotka vaikuttavat: a) seinäloh- Seinälohkoille, joissa on levytys molemmilla
koon, b) puurunkoon ja c) levyyn.
puolilla, noudatetaan seuraavia sääntöjä:

Seuraavassa tarkastellaan kuormitusta, jossa

- jos levyt ja liittimet ovat tyypiltään
voima Fv,Ed vaikuttaa seinän yläreunaan, kun
ja mitoiltaan samanlaiset, niin seinän
pystykuormat tai ankkurointi estää samalla sei-
vaakaleikkausvoima­kestävyys lasketaan
nän nousemisen paikaltaan. Seinän vaakaleikka-
molempien levytysten summana ja
usvoimakestävyyden mitoitusarvo Fv,Rd voidaan
- jos käytetään erityyppisiä levyjä, mutta
määrittää yksinkertaistetulla menetelmällä, kun
siirtymäkertoimeltaan samanlaisia
liittimiä, voidaan yleensä ottaa
- seinä koostuu yhdestä tai useammasta
huomioon 75 % heikomman puolen
lohkosta, joihin jokaiseen kuuluu levy, joka
vaakaleikkausvoimakestävyydestä.
on kiinnitetty puurungon toiselle puolelle
Muissa tapauksissa vahvemman puolen
- liitinväli on vakio pitkin jokaisen levyn
vaakaleikkausvoimakestävyyteen saadaan
reunoja
lisätä enintään 50 % heikomman puolen
- jokaisen levyn leveys on vähintään h/4
kestävyydestä.

Kun seinä koostuu useasta seinälohkos-

ta, seinän vaakaleikkausvoimakestävyyden
mitoitusarvo

42 (7.5)

missä Fi,v,Rd on seinälohkon vaakaleikkausvoima-

kestävyyden mitoitusarvo
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

(1) Normaalilevyinen seinä-

lohko (jäykistävät seinä-
lohkot)

(2) Ikkunallinen seinälohko

(ei huomioida jäykistävänä
rakenneosana)

(3) Kapea seinälohko

(jäykistyskestävyyden saa
laskea mukaan)

Kuva 7.4 - Esimerkki kaksiosaisesta jäykistysseinästä, johon kuuluu ikkunallinen ja muita kapeampi seinälohko.

Kuvan 7.3 mukaiset ulkoiset pystyvoimat Fi,c,Ed ja Pystytolppien ja vaakasuuntaisten puusauvojen

Fi,t,Ed määritetään kaavasta: välisillä kosketusalueilla tarkistetaan syysuuntaa
vastaan kohtisuora puristuskestävyys.

(7.8) Levyn liitinväli saa olla reunoilla enintään 150

missä h on seinän korkeus
Pystyvoimasta Fi,t,Ed saa vähentää pysyvästä
kuormasta johtuvan runkotolpan puristusvoi-
man Fi,g,d = 0,9Gk.
mm, kun liittimet ovat nauloja, ja 200 mm, kun
liittimet ovat ruuveja. Välitolpilla suurin liitinväli
saa olla enintään reunojen liitinväli kaksinker-
taisena tai 300 mm, sen mukaan, kumpi on
pienempi (ks. kuva 7.5).

Pystyvoimat voidaan siirtää joko viereisen sei-

nälohkon levyille tai ylä- tai alapuoliselle raken-
teelle. Kun vetovoimia siirretään alapuoliselle
rakenteelle, seinälohko ankkuroidaan jäykin liit-
timin. Seinätolppien nurjahduskestävyys tarkis-
tetaan kohdan 5.5 mukaisesti. Jos tolppien päät
tukeutuvat puurungon vaakasauvoihin, syitä
vastaan kohtisuora puristuskestävyys tarkiste- (1) Suurin liitinväli välitolpissa enintään 2x(liitinväli
taan kohdan 5.1 mukaisesti. reunalla) kuitenkin enintään 300 mm
(2) Levyn reuna
(3) Naulaväli enintään 150 mm tai ruuviväli enintään
Kuvan 7.4 mukaisilla ovi- tai ikkuna-aukkoja 200 mm
sisältävillä seinälohkoilla voidaan siirtää ulkoisia
voimia siten, että niillä voidaan kytkeä yhteen Kuva 7.5 – Jäykistävän levyn suurimmat sallittavat
liitinvälit.
jäykistävät osaseinät.

Levyn leikkauslommahdus voidaan jättää huo-

miotta, mikäli bnet / t < 100, kun bnet on tolppien
välinen vapaa väli ja t on levyn paksuus.

Jotta keskitolpan voidaan katsoa muodostavan

tuen levylle, saa liitinväli keskitolpassa olla enin-
tään levyn reunojen liitinväli kaksinkertaisena.

Jos jokainen lohko on valmisosa, osoitetaan,

että leikkausvoimat siirtyvät asianmukaisesti 43
lohkojen välillä.
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje
8 Palomitoitus
8.1 Suunnitteluperusteet
Nämä yksinkertaistetut palomitoitusohjeet kos-
kevat pelkästään tavanomaisten puurakenteiden
kantavuudelle asetettujen palonkestovaatimus-
ten osoittamista (vaatimus R). Osastoivuut-
ta, palosuojausta tai osittain palosuojattujen
rakenteiden tai liitosten palomitoitusta ei
käsitellä. Niitä koskevat ohjeet on esitetty RIL
205-2-2009:ssä. Tämä luku koskee puuraken-
teiden palomitoitusta standardoidun lämpötila-
aikakäyrän mukaisessa palorasituksessa. Muita
palorasituksia koskevia mitoitusohjeita esitetään
standardissa SFS-EN 1995-1-2.
Tulipalo käsitellään onnettomuustilanteena
käyttäen palon aikaisille kuormille kaavan (2.5)
mukaista kuormitusyhdistelyä.
Materiaalien lujuus- ja jäykkyysominaisuuksien
mitoitusarvot saadaan kaavoista
(8.1)
(8.2)
missä
fd,fi lujuuden mitoitusarvo palotilanteessa
Sd,fi kimmo- tai liukukertoimen mitoitusarvo
palotilanteessa
fk lujuuden ominaisarvo normaalilämpötilassa
(taulukot 3.3 - 3.5)
S05 kimmo- tai liukukertoimen ominaisarvo E05 tai
G05
kfi esitetään taulukossa 8.1
Materiaali kfi
Sahatavara 1,25
Liimapuu, puulevyt 1,15
LVL (Kertopuu) 1,1
Taulukko 8.1 - Kertoimen kfi arvot.
44
Rakenteen on täytettävä seuraava ehto vaadi-
tun palonkestoajan t:
(8.3)
missä
Ed,fi palotilanteen kuormien aiheuttama rasitus (ks.
kaava 2.5)
Rd,t,fi vastaava kestävyyden mitoitusarvo
palotilanteessa
Kun palonkestovaatimukset on esitetty
SRakMK:n osan E1 luokkia käyttäen (standar-
doitu lämpötila-aikakäyrä), rakenneosatarkaste-
lu on riittävä palonkestävyyden osoittamiseen.
Vaatimustenmukaisuus osoitetaan laskennalli-
sesti, kokeellisesti tai yhdistämällä koe- ja las-
kennalliset tulokset. Kokeellisia tuloksia voidaan
käyttää esimerkiksi, jos ei ole olemassa riittäviä
laskentamenetelmiä, kyseessä on suuri määrä
samanlaisia komponentteja tai varmistetaan
mitoituksessa tehtyjä laskentaolettamuksia.
Käytettäessä koetuloksia laskennallisen mitoi-
tuksen apuna on mitoitus tehtävä siten, että
sama varmuustaso säilyy kuin pelkällä lasken-
nallisella osoittamisella (koetulosten vähäinen
määrä huomioitava).
8.2 Hiiltymissyvyys
Kaikkien niiden puu- ja puulevypintojen hiiltymi-
nen on huomioitava, jotka joutuvat joko suo-
raan palorasitukselle alttiiksi tai jotka alkavat
hiiltyä palorasituksen aikana niiden suojauksen
petettyä.
Hiiltymissyvyys (dchar,0 tai dchar,n) lasketaan palo-
rasituksen keston ja kyseisen hiiltymisnopeuden
avulla, ks. kuva 8.1. Hiiltymisrajan sijaintina pi-
detään 300 asteen isotermiä. Hiiltymisnopeudet
ovat erilaiset seuraavissa tapauksissa:
- pinnoilla, jotka ovat palolle alttiina koko
palorasituksen ajan (suojaamattomat pinnat)
- suojatuilla pinnoilla, jotka alkavat hiiltyä
lämmön vaikutuksesta ennen suojauksen
putoamista
- suojatuilla pinnoilla, suojauksen putoamisen
jälkeen
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Palonkestoluokka bmin [mm]

a) b)
R15 80

R30 119

R60 158

R90 197

R120 236

Taulukko 8.2 - Suorakaidepoikkileikkauksen levey-

den vähimmäisarvot bmin eri paloluokissa käytettäessä
yksidimensionaalista hiiltymänopeutta dchar,0.
Kuva 8.1 - a) Tasomaisen rakenteen yksidimen-
sionaalinen hiiltyminen (palorasitus vain rakenteen
toisella puolella). b) Hiiltymäsyvyys dchar,0, kun hiilty-
minen on yksidimensionaalista, ja nimellinen hiilty-
Mikäli suorakaidepoikkileikkauksen alkuperäinen
missyvyys dchar,n.
leveys bmin täyttää taulukon 8.2 vaatimukset
eri palonkestoluokissa, voidaan mitoituksessa
käyttää yksidimensionaalisen hiiltymänopeuden
Tässä lyhennetyssä ohjeessa käsitellään vain
mitoitusarvoa, jos kulmapyöristykset otetaan
suojaamattoman pinnan hiiltymistä (seinien
erikseen huomioon. Kulmapyöristyksen sätee-
sekä väli- ja yläpohjien mitoitus RIL 205-2-
nä käytetään hiiltymäsyvyyden mitoitusarvoa
2009:n mukaan). Suojaamattoman pinnan hiil-
dchar,0. Mikäli poikkileikkaus on pyöreä, käyte-
tymänopeus oletetaan ajasta riippumattomaksi
tään hiiltymäsyvyyden laskemiseen nimellistä
vakioarvoksi.
hiiltymänopeutta.

Mikäli rakenne on tasomainen (esim. massiivi-

Hiiltymänopeudet β0 ja βn saadaan taulukosta
nen puulaatta tai -seinä), käytetään yksidimen-
8.3. Kun levyn tai laudoituksen ominaistiheys
sionaalista hiiltymänopeutta hiiltymäsyvyyden
ρk poikkeaa arvosta 450 kg/m3 tai jos levyn tai
laskemiseen (ks. kuva 8.1a). Yksidimensionaali-
laudoituksen paksuus hp on alle 20 mm, hiilty-
sen hiiltymäsyvyyden mitoitusarvo
mänopeus lasketaan kaavasta

(8.4)
(8.6)

missä
missä
β0 yksidimensionaalisen hiiltymänopeuden
mitoitusarvo
t palorasituksen kesto (8.7)

Mikäli rakenne on suorakaidepoikkileikkaus, joka

on palolle alttiina useammalta sivulta (esim.
palkit ja pilarit), käytetään hiiltymäsyvyyden (8.8)
laskemiseen nimellistä hiiltymänopeutta, joka
sisältää sekä kulmapyöristyksen että halkeami-
en vaikutuksen (ks. kuva 8.1b). Nimellisen
ρk puulevyn tai laudoituksen ominaistiheys [kg/m3]
hiiltymissyvyyden mitoitusarvo
hp levyn tai laudoituksen paksuus ohuimmalta
kohdaltaan [mm]
(8.5)

missä βn on nimellisen hiiltymänopeuden mitoitus-

arvo, jonka suuruuteen sisältyy kulmapyöristysten
ja halkeamien vaikutus

45
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

β0 βn 8.3 Palonkestävyyden mitoitus

mm/min mm/min
a) Havupuu Ellei tässä luvussa ole annettu erityisohjeita
Liimapuu, jonka ominais- 0,65 0,7 rakenteiden palonkestävyyden suunnitteluun,
tiheys ≥ 290 kg/m3 pätevät normaalilämpötilaa varten annetut
Sahatavara, jonka omi- 0,65 0,8 lukujen 1-7 ohjeet siten, että kuormat ja yhdis-
naistiheys ≥ 290 kg/m3
telykertoimet, osavarmuusluvut ja materiaali-
b) Lehtipuu
ominaisuudet poikkileikkaussuureet sekä
Sahatavara tai liimapuu, 0,65 0,7 kertoimet, jotka kuvaavat rakennesysteemiä,
jonka ominaistiheys ≥
290 kg/m3 korvataan palotilannetta vastaavilla arvoilla
Sahatavara tai liimapuu, 0,50 0,55 lukujen 8.1-8.3 mukaisesti.
jonka ominaistiheys ≥
450 kg/m3
Suojaamattomat palkit ja pilarit
c) LVL
Kerto-S / Kerto-Q, jonka 0,65 0,7 Palkkien ja pilarien mitoituksessa käytetään ns.
ominaistiheys ≥ 480 kg/
m3 tehollista poikkileikkausta, joka saadaan vä-
d) Levyt ja laudoitukset1)
hentämällä alkuperäisestä poikkileikkauksesta
tehollisen hiiltymäsyvyyden def verran kaikilta
Laudoitukset (lauta- ja 0,9 –
paneeliverhoukset) niiltä sivuilta, jotka ovat palolle alttiina (ks. ku-
Vaneri 1,0 – vaa 8.2). Tehollinen hiiltymissyvyys
Lastulevy, OSB-levy, ko- 0,9 –
valevy, MDF-levy (8.9)
1)
Arvot pätevät, kun ominaistiheys on 450 kg/m ja 3

levyn tai laudoituksen paksuus on 20 mm; ks. kaa- missä

va (8.6) tiheyden tai paksuuden poiketessa näistä dchar,n määritetään kaavan (8.5) tai (8.4) mukaan
arvoista. Puulevyjen ominaistiheydet on esitetty d0 7 mm
esim. RIL 205-1-2009:n kohdassa 3.5. Pohjois-
maisesta havupuusta valmistetulle laudoitukselle
voidaan käyttää tiheyttä ρk = 350 kg/m3.

Taulukko 8.3 – Sahatavaran, liimapuun, LVL:n, lau-

doituksen ja puulevyjen hiiltymänopeuden mitoitusar-
vot β0 ja βn. kun t on tarkasteltava paloaika minuutteina

Hiilikerroksessa sekä lähellä hiiltymärajaa

olevassa puukerroksessa, jonka paksuus on
k0∙d0, lujuus- ja jäykkyysominaisuuksien ole-
tetaan olevan nolla. Muulle poikkileikkauk-
selle käytetään normaalilämpötilan lujuus ja
jäykkyysarvoja.

Suorakaidepoikkileikkauksen tehollinen
poikkipinta-ala

kun palo on neljällä sivulla

kun palo on kolmella sivulla

Kuva 8.2 - Jäännöspoikkileikkauksen ja tehollisen

poikkileikkauksen määritelmät. Mikäli def:n laskennassa käytetään kaavaa
(8.4), kulmapyöristykset on huomioitava
1 Alkuperäinen poikkileikkaus
2 Jäännöspoikkileikkaus (hiiltymäraja) poikkileikkausarvoissa.
46
3 Tehollinen poikkileikkaus
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Erityisohjeita
Liittimet Palon­kestoaika td,fi Edellytys*)

Leikkausrasitusta tai syitä vastaan kohtisuo-

Naulat 15 min d ≥ 2,8 mm
raa puristusta ei tarvitse ottaa huomioon
palomitoituksessa. Lovettujen palkkien tapa- Ruuvit 15 min d ≥ 3,5 mm
uksessa tarkistetaan kuitenkin, että jäännös-
Pultit 15 min t1 ≥ 45 mm
poikkileikkaus loven lähellä on vähintään 60 %
normaalilämpötilamitoituksessa vaadittavasta *)
d on liittimen paksuus tai halkaisija, ja t1 on ulko-
poikkileikkauksesta. puun paksuus

Taulukko 8.4 - Suojaamattomien normaalilämpöti-

Jos palkin kiepahdustuet tai pilarin nurjahdus- lassa mitoitettujen puu-puu-liitosten palonkestoaika.
tuet menettävät kapasiteettinsä palon aikana,
palkin kiepahdustarkastelu tai pilarin nurjahdus-
tarkastelu palotilanteessa on tehtävä ottamatta
tukia huomioon.

Jos puristetut tai taivutetut rakennusosat on

mitoitettu myös jäykistäviksi rakenteiksi, on
tarkistettava, että jäykistys säilyy myös vaa-
ditun palonkestoajan. Jäykistyksen oletetaan
säilyvän, jos puisten rakenneosien jäännöspoik-
kileikkauksen pinta-ala tai puulevyjen jäännös-
paksuus on 60 % vaaditusta normaalilämpötilan
poikkileikkauksesta tai paksuudesta ja liitokset
on tehty nauloin, ruuvein, tappivaarnoin tai
pultein.

Kantavat rakenteet, joilla ei ole osastointivaa-

timusta, tulee suunnitella molemmilta puolilta
samanaikaisesti vaikuttavalle palorasitukselle. Kuva 8.3 – Liitoskappaleiden mittojen sekä pääty- ja
Kantavat ja osastoivat rakenteet mitoitetaan reunaetäisyyksien kasvattaminen.
palorasitukselle, joka vaikuttaa samanaikaisesti
ainoastaan rakenteen toisella puolella.

8.4 Liitokset

Tämä luku koskee suojaamattomia leikkaus-

kuormitettuja liitoksia, jotka ovat alttiina
korkeintaan 30 min pituiselle standardipalorasi-
tukselle ja jotka on koottu nauloilla, ruuveilla
tai pulteilla. Teräsosat ovat hiiliterästä. Ruostu-
mattomasta teräksestä valmistettujen liitosten
palomitoitusohjeita on esitetty VTT:n julkaisus-
sa nro VTT Working papers 38 (2005).

Normaalilämpötilassa mitoitettujen puu-puu-

liitosten palonkestoaika on 15 minuuttia, kun
liitinpaksuudet, liitinvälit, reuna- ja päätyetäi-
syydet sekä puukappaleiden paksuudet täyttä-
vät luvun 6 minimivaatimukset ja taulukossa 8.4
esitetyt lisävaatimukset.

47
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Naulatut ja ruuvatut puu-puu -liitokset

Naula- ja ruuviliitosten palonkestoaikaa td,fi

voidaan kasvattaa enintään 30 minuuttiin suu-
rentamalla liitosten palolle alttiiden puuosien
paksuutta ja leveyttä sekä liittimien reuna- ja
päätyetäisyyksiä mitalla afi, kuvan 8.3 mukai-
sesta. Palonkestoajan lisäyksen edellytyksenä
kuitenkin on, ettei liittimissä ole ulkonevia kan-
toja. Mitta afi lasketaan seuraavasta kaavasta:

(8.10)

missä
βn taulukon 8.4 mukainen hiiltymisnopeus
kflux 1,5 (otetaan huomioon liittimen kautta lisään-
tyvä lämpövuo)
treq vaadittu palonkestoaika minuutteina (15 - 30
min)

Pulttiliitokset

Mikäli kaksileikkeisen pulttiliitoksen keskiosa on

teräslevyä tai jos puu-puu -liitoksen palonkesto-
vaatimus on yli 15 min, pulttiliitoksen palonkes-
toaika voidaan laskea kaavalla

(8.11)
missä
ηfi Ed,fi / Ed mitoituskuorman pienennyskerroin pa-
lotilanteessa (Ed,fi ks. kohta 8.1 ja kaava 2.5, Ed ks.
kaavat 2.2, 2.3 ja 2.4)
η0 normaalilämpötilamitoituksen käyttöaste
kmod taulukon 3.1 mukainen muunnoskerroin
γM taulukon 2.7 mukainen liitospuun
osavarmuusluku
γM,fi 1,0 puun osavarmuusluku palotilanteessa
kfi taulukossa 8.1 liitospuulle esitetty kerroin,
k 0,065 puu-puu -liitoksessa
k 0,085 teräslevyllisessä liitoksessa

Kaavan (8.11) käyttö edellyttää, että

- pultin paksuus on d > 12 mm

- liitoksen ulkopuiden paksuus
t1 > 50 + 1,25.(d-12) [mm]
- teräslevyn paksuus on vähintään 2 mm ja
leveys on vähintään 200 mm, jos teräslevyn
kaikki reunat ovat palolle alttiita tai
vähintään 120 mm, jos enintään kahden
sivun reunat ovat suojaamattomia
48
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

49
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

50
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

Liite Kaavioita rakenneosien

mitoituksen kulusta

L.1 Seinätolpan mitoitus

L.2 Palkin mitoitus

L.3 Naulaliitoksen mitoitus

51
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

L.1 Seinätolpan mitoitus

Seinätolpan mitoitus
Tuettu heikommassa suunnassa levytyksellä

MRT:n kuormat, kohta 2.2

- Hetkellinen aikaluokka (tuulen aiheuttama taivutus, kaava (2.11)), kaava (2.4)
- Keskipitkä aikaluokka (lumi määräävä / hyötykuorma määräävä), kaava (2.3)
- Pysyvä aikaluokka (ei yleensä mitoita), kaava (2.2)

Alajuoksun kiskopainemitoitus
- Tukipainekerroin kc,⊥, kaava (5.2a)
- Mitoitusehto (5.2) alajuoksun puristuslujuudella fc,90,d

Nurjahdus vahvempaan suuntaan

- Nurjahduspituus Lc = L, taulukko 5.1
- Hoikkuusluku λy, kaava (5.9)
- Nurjahduskerroin kc,y, kuva 5.5
- Mitoitusehto (5.7) tarkistetaan aikaluokittain

52
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

L.2 Palkin mitoitus

Palkin mitoitus
Suora palkki, ei normaalivoimaa

Kattopalkki Välipohjapalkki

Värähtelymitoitus, kohta 4.2

f1 > 9 Hz & kB ksδL < 0,5 mm

Taipumamitoitus
- KRT:n kuorma, kohta 2.3
- Hetkellinen taipuma winst (Emean -jäykkyydellä ilman käyttö- tai aikaluokkavaikutusta)
- Kokonaistaipuma wfin, kaava (2.8)
- Taipumarajoitusten toteutuminen, kohta 4.1

MRT:n kuormat, kohta 2.2

- Keskipitkä aikaluokka, kaava (2.3)
- Pysyvä aikaluokka (ei yleensä mitoita), kaava (2.2)

Taivutus
- Kiepahduspituus lef, kohta 5.4
- Kiepahduskerroin kcrit, kuva 5.4
- Mitoitusehto (5.3); kahdensuuntaisessa taivutuksessa myös (5.4) ja (5.5)

Leikkaus
- Leikkausvoiman pienennys, kohta 5.2
- Mitoitusehto: τd < fv,d

Tukipituus
- Tukipainekerroin kc,⊥, kaava (5.3a)
- Mitoitusehto (5.2)

Eritystarkastelut tarvittaessa
- Vääntörasitus, RIL 205-1-2009: 6.2.5S 53
- Lovettu tuki, RIL 205-1-2009: kaava (6.60)
- Palkin reikä, RIL 205-1-2009: 6.7S
 Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

L.3 Naulaliitoksen mitoitus

Naulaliitoksen mitoitus
Leikkauskuormitettu liitos

Puutavaran tiheysvaikutus kρ, kaava (6.7)

Puutavaraliitos2) Puulevyliitos Teräslevyliitos

Tunkeumavaikutus Levyvaikutuskerroin Teräsvaikutuskerroin

korotus kt, kaava (6.5) tai kl, kaava (6.9) ks, kaavat (6.11)&(6.12)
reduktio ke, kaava (6.6)

Liitoskestävyys: Liitoskestävyys: Liitoskestävyys:

Fv,d, kaava (6.4) 2) Rd, kaava (6.8) Rd, kaava (6.10)
x naulojen lukumäärä x naulojen lukumäärä x naulojen lukumäärä
Jäykistyksessä kestävyy-
den korotuskerroin 1,2:
kohta 7.3

Naulojen sijoitus: Naulojen sijoitus: Naulojen sijoitus:

kuva 6.3 kuva 6.3 + välien pienen- kuva 6.3 + välien pienen-
nyskerroin 0,85 nyskerroin 0,7
Lisäksi jäykistyksessä:
kohta 7.3

Jos paksu teräslevy ja

yli 4 naulaa peräkkäin
=> Lohkeamismurtotar-
kastelu RIL 205-1-2009
kohdan 8.2.4S mukaan

1)
Yleisimpien naulaliitosten mitoituskestävyys saadaan myös suoraan taulukosta 6.1.
2)
Puutavaraliitoksissa leikkeiden lukumäärä m voi olla 1 tai 2. Lyhennetty suunnitteluohje ei kä-
sittele 2-leikkeisiä naulattuja puulevy- tai teräslevyliitoksia.
54
Puurakenteiden suunnittelu - Lyhennetty suunnitteluohje

55
Puurakenteiden suunnitteluohje - Lyhennetty suunnitteluohje