(eBook PDF) Introduction to Protein

Structure 2nd Edition

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-introduction-to-protein-structure-2nd-ed
ition/
Acknowledgements

In preparing the second edition of this book we have again relied heavily on
and benefited greatly from the advice and constructive criticism of numerous
colleagues. We are particularly grateful to Ken Holmes (Max-Planck Institute,
Heidelberg), Lawrence Stern (MIT), Michelle Arkin (Sunesis Pharmaceuticals),
and Watson Fuller (Keele University, UK) for their contributions to, respec-
tively, Chapters 14 and 18, Chapter 15, Chapter 17 and Chapter 18. Stephen
Harrison (Harvard University) and Paul Sigler (Yale University) provided
extensive help and advice on Chapters 8–10, 13 and 16, and Chapters 8–10
and 13, respectively, for which we are especially grateful.
The following, in alphabetical order, have reviewed one or more chap-
ters, correcting our errors of fact or interpretation and helping to ensure they
have the appropriate balance and emphasis: Tom Alber (University of Cali-
fornia, Berkeley), Tom Blundell (Cambridge University, UK), Stephen Burley
(Rockefeller University), Charles Craik (University of California, San Francis-
co), Ken Dill (University of California, San Francisco), Chris Dobson (Oxford
University, UK), Anthony Fink (Unversity of California, Santa Cruz), Robert
Fletterick (University of California, San Francisco), Richard Henderson (LMB,
Cambridge, UK), Werner Kühlbrandt (MPI, Frankfurt), David Parry (Massey
University, New Zealand), Greg Petsko (Brandeis University), and David
Trentham (NIMR, London, UK).
The book depends for its accessibility upon its illustrations and we are
hugely indebted to Nigel Orme, who, as with the first edition, has converted
sketches into lucid figures. Keith Roberts has again advised us on how best
graphically to represent chemical and structural phenomena. Jane Richard-
son (Duke University) has generously produced the Kinemage supplement to
this edition and the book relies upon Richardson-type diagrams throughout
to render the structures discussed comprehensible. We thank our publishers
Garland Publishing, now part of the Taylor and Francis Group, for their sup-
port, and in particular Matthew Day for his enthusiastic editing of the com-
plete manuscript. Miranda Robertson, in her inimitable style, has again
managed the entire project.

vii
Contents

Part I Basic Structural Principles 1 Domains are built from structural motifs 30
1. The Building Blocks 3 Simple motifs combine to form complex motifs 30
Proteins are polypeptide chains 4 Protein structures can be divided into
The genetic code specifies 20 different amino three main classes 31
acid side chains 4 Conclusion 32
Cysteines can form disulfide bridges 5 Selected readings 33
Peptide units are building blocks of protein
structures 8 3. Alpha-Domain Structures 35
Glycine residues can adopt many different Coiled-coil a helices contain a repetitive
conformations 9 heptad amino acid sequence pattern 35
Certain side-chain conformations are The four-helix bundle is a common domain
energetically favorable 10 structure in a proteins 37
Many proteins contain intrinsic metal atoms 11 Alpha-helical domains are sometimes large
Conclusion 12 and complex 39
Selected readings The globin fold is present in myoglobin and
12
hemoglobin 40
2. Motifs of Protein Structure 13 Geometric considerations determine
The interior of proteins is hydrophobic 14 a-helix packing 40
The alpha (a) helix is an important Ridges of one a helix fit into grooves of an
element of secondary structure 14 adjacent helix 40
The a helix has a dipole moment 16 The globin fold has been preserved during
Some amino acids are preferred in evolution 41
a helices 16 The hydrophobic interior is preserved 42
Beta (b) sheets usually have their b strands Helix movements accommodate interior
either parallel or antiparallel 19 side-chain mutations 43
Loop regions are at the surface of Sickle-cell hemoglobin confers resistance
protein molecules 21 to malaria 43
Schematic pictures of proteins highlight Conclusion 45
secondary structure 22 Selected readings 45
Topology diagrams are useful for classification
of protein structures 23 4. Alpha/Beta Structures 47
Secondary structure elements are connected Parallel b strands are arranged in barrels
to form simple motifs 24 or sheets 47
The hairpin b motif occurs frequently in Alpha/beta barrels occur in many different
protein structures 26 enzymes 48
The Greek key motif is found in antiparallel Branched hydrophobic side chains dominate
b sheets 27 the core of a/b barrels 49
The b-a-b motif contains two parallel Pyruvate kinase contains several domains,
b strands 27 one of which is an a/b barrel 51
Protein molecules are organized in a structural Double barrels have occurred by gene
hierarchy 28 fusion 52
Large polypeptide chains fold into several The active site is formed by loops at one
domains 29 end of the a/b barrel 53

ix
 Alpha/beta barrels provide examples of Both single and multiple folding pathways
evolution of new enzyme activities 54 have been observed 93
Leucine-rich motifs form an a/b-horseshoe 55 Enzymes assist formation of proper disulfide
fold bonds during folding 96
Alpha/beta twisted open-sheet structures Isomerization of proline residues can be
contain a helices on both sides of the a rate-limiting step in protein folding 98
b sheet 56 Proteins can fold or unfold inside chaperonins 99
Open b-sheet structures have a variety GroEL is a cylindrical structure with a
of topologies 57 central channel in which newly synthesized
The positions of active sites can be predicted polypeptides bind 100
in a/b structures 57 GroES closes off one end of the GroEL cylinder 102
Tyrosyl-tRNA synthetase has two different The GroEL–GroES complex binds and
domains (a/b + a) 59 releases newly synthesized polypeptides
Carboxypeptidase is an a/b protein with a in an ATP-dependent cycle 102
mixed b sheet 60 The folded state has a flexible structure 104
Arabinose-binding protein has two similar Conformational changes in a protein kinase
a/b domains 62 are important for cell cycle regulation 105
Conclusion 63 Peptide binding to calmodulin induces a
Selected readings 64 large interdomain movement 109
Serpins inhibit serine proteinases with
5. Beta Structures 67 a spring-loaded safety catch mechanism 110
Up-and-down barrels have a simple topology 68 Effector molecules switch allosteric proteins
The retinol-binding protein binds retinol between R and T states 113
inside an up-and-down b barrel 68 X-ray structures explain the allosteric
Amino acid sequence reflects b structure 69 properties of phosphofructokinase 114
The retinol-binding protein belongs to a Conclusion 117
superfamily of protein structures 70 Selected readings 119
Neuraminidase folds into up-and-down b sheets 70
Folding motifs form a propeller-like structure 7. DNA Structures 121
in neuraminidase 71 The DNA double helix is different in A- and
The active site is in the middle of one side of B-DNA 121
the propeller 72 The DNA helix has major and minor grooves 122
Greek key motifs occur frequently in Z-DNA forms a zigzag pattern 123
antiparallel b structures 72 B-DNA is the preferred conformation in vivo 124
The g-crystallin molecule has two domains 74 Specific base sequences can be recognized
The domain structure has a simple topology 74 in B-DNA 124
Two Greek key motifs form the domain 74 Conclusion 125
The two domains have identical topology 75 Selected readings 126
The two domains have similar structures 76
The Greek key motifs in g crystallin are Part 2 Structure, Function, and Engineering 127
evolutionarily related 76 8. DNA Recognition in Procaryotes by
The Greek key motifs can form jelly roll barrels 77 Helix-Turn-Helix Motifs 129
The jelly roll motif is wrapped around a barrel 77 A molecular mechanism for gene control 129
The jelly roll barrel is usually divided into Repressor and Cro proteins operate a procaryotic
two sheets 78 genetic switch region 130
The functional hemagglutinin subunit has two The x-ray structure of the complete lambda
polypeptide chains 79 Cro protein is known 131
The subunit structure is divided into a stem The x-ray structure of the DNA-binding
and a tip 79 domain of the lambda repressor is known 132
The receptor binding site is formed by the Both lambda Cro and repressor proteins
jelly roll domain 80 have a specific DNA-binding motif 133
Hemagglutinin acts as a membrane fusogen 80 Model building predicts Cro–DNA interactions 134
The structure of hemagglutinin is affected Genetic studies agree with the structural model 135
by pH changes 81 The x-ray structure of DNA complexes with
Parallel b-helix domains have a novel fold 84 434 Cro and repressor revealed novel
Conclusion 85 features of protein–DNA interactions 136
Selected readings 87 The structures of 434 Cro and the 434
repressor DNA-binding domain are very
6. Folding and Flexibility 89 similar 137
Globular proteins are only marginally stable 90 The proteins impose precise distortions on
Kinetic factors are important for folding 91 the B-DNA in the complexes 138
Molten globules are intermediates in folding 92 Sequence-specific protein–DNA interactions
Burying hydrophobic side chains is a key event 93 recognize operator regions 138

x
 Protein–DNA backbone interactions determine The finger region of the classic zinc finger
DNA conformation 139 motif interacts with DNA 178
Conformational changes of DNA are Two zinc-containing motifs in the
important for differential binding of repressor glucocorticoid receptor form one
and Cro to different operator sites 140 DNA-binding domain 181
The essence of phage repressor and Cro 141 A dimer of the glucocorticoid receptor binds
DNA binding is regulated by allosteric control 142 to DNA 183
The trp repressor forms a helix-turn-helix motif 142 An a helix in the first zinc motif provides
A conformational change operates a the specific protein–DNA interactions 184
functional switch 142 Three residues in the recognition helix provide
Lac repressor binds to both the major and minor the sequence-specific interactions with DNA 184
grooves inducing a sharp bend in the DNA 143 The retinoid X receptor forms heterodimers
CAP-induced DNA bending could activate that recognize tandem repeats with
transcription 146 variable spacings 185
Conclusion 147 Yeast transcription factor GAL4 contains
Selected readings 148 a binuclear zinc cluster in its DNA-binding
domain 187
9. DNA Recognition by Eucaryotic The zinc cluster regions of GAL4 bind at the
Transcription Factors 151 two ends of the enhancer element 188
Transcription is activated by protein–protein The linker region also contributes to DNA
interactions 152 binding 189
The TATA box-binding protein is ubiquitous 153 DNA-binding site specificity among the C6-zinc
The three-dimensional structures of cluster family of transcription factors is
TBP–TATA box complexes are known 154 achieved by the linker regions 190
A b sheet in TBP forms the DNA-binding site 154 Families of zinc-containing transcription
TBP binds in the minor groove and induces factors bind to DNA in several different ways 191
large structural changes in DNA 155 Leucine zippers provide dimerization
The interaction area between TBP and the interactions for some eucaryotic
TATA box is mainly hydrophobic 157 transcription factors 191
Functional implications of the distortion of The GCN4 basic region leucine zipper binds
DNA by TBP 158 DNA as a dimer of two uninterrupted
159 a helices 193
TFIIA and TFIIB bind to both TBP and DNA
Homeodomain proteins are involved in the GCN4 binds to DNA with both specific and
nonspecific contacts 194
development of many eucaryotic organisms 159
Monomers of homeodomain proteins bind The HLH motif is involved in homodimer
and heterodimer associations 196
to DNA through a helix-turn-helix motif 160
In vivo specificity of homeodomain The a-helical basic region of the b/HLH
motif binds in the major groove of DNA 198
transcription factors depends on interactions
The b/HLH/zip family of transcription factors
with other proteins 162
have both HLH and leucine zipper
POU regions bind to DNA by two tandemly
dimerization motifs 199
oriented helix-turn-helix motifs 164
Max and MyoD recognize the DNA HLH
Much remains to be learnt about the function of
consensus sequence by different specific
homeodomains in vivo 166
protein–DNA interactions 201
Understanding tumorigenic mutations 166 201
Conclusion
The monomeric p53 polypeptide chain is Selected readings 203
divided in three domains 167
The oligomerization domain forms tetramers 167 11. An Example of Enzyme Catalysis:
The DNA-binding domain of p53 is an Serine Proteinases 205
antiparallel b barrel 168 Proteinases form four functional families 205
Two loop regions and one a helix of p53 bind The catalytic properties of enzymes are
to DNA 169 reflected in Km and kcat values 206
Tumorigenic mutations occur mainly in three Enzymes decrease the activation energy of
regions involved in DNA binding 170 chemical reactions 206
Conclusions 172 Serine proteinases cleave peptide bonds by
Selected readings 172 forming tetrahedral transition states 208
Four important structural features are required
10. Specific Transcription Factors Belong 175 for the catalytic action of serine proteinases 209
to a Few Families Convergent evolution has produced two
Several different groups of zinc-containing 176 different serine proteinases with similar
motifs have been observed catalytic mechanisms 210
The classic zinc fingers bind to DNA in tandem 177 The chymotrypsin structure has two antiparallel
along the major groove b-barrel domains 210

xi
 The active site is formed by two loop regions Transmembrane a helices can be predicted
from each domain 211 from amino acid sequences 244
Did the chymotrypsin molecule evolve by Hydrophobicity scales measure the degree
gene duplication? 212 of hydrophobicity of different amino acid
Different side chains in the substrate side chains 245
specificity pocket confer preferential Hydropathy plots identify transmembrane
cleavage 212 helices 245
Engineered mutations in the substrate Reaction center hydropathy plots agree with
specificity pocket change the rate of catalysis 213 crystal structural data 246
The Asp 189-Lys mutation in trypsin causes Membrane lipids have no specific interaction
unexpected changes in substrate specificity 215 with protein transmembrane a helices 246
The structure of the serine proteinase subtilisin Conclusion 247
is of the a/b type 215 Selected readings 248
The active sites of subtilisin and chymotrypsin
are similar 216 13. Signal Transduction 251
A structural anomaly in subtilisin has G proteins are molecular amplifiers 252
functional consequences 217 Ras proteins and the catalytic domain
Transition-state stabilization in subtilisin is of Ga have similar three-dimensional 254
dissected by protein engineering 217 structures
Catalysis occurs without a catalytic triad 217 Ga is activated by conformational changes of
Substrate molecules provide catalytic groups three switch regions 257
in substrate-assisted catalysis 218 GTPases hydrolyze GTP through nucleophilic
Conclusion 219 attack by a water molecule 259
Selected readings 220 The Gb subunit has a seven-blade propeller fold,
built up from seven WD repeat units 261
12. Membrane Proteins 223 The GTPase domain of Ga binds to Gb in the
Membrane proteins are difficult to crystallize 224 heterotrimeric Gabg complex 263
Novel crystallization methods are being Phosducin regulates light adaptation in
developed 224 265
retinal rods
Two-dimensional crystals of membrane Phosducin binding to Gbg blocks binding of Ga 265
proteins can be studied by electron
The human growth hormone induces
microscopy 225
dimerization of its cognate receptor 267
Bacteriorhodopsin contains seven
Dimerization of the growth hormone receptor
transmembrane a helices 226
is a sequential process 268
Bacteriorhodopsin is a light-driven proton
The growth hormone also binds to the
pump 227
prolactin receptor 269
Porins form transmembrane channels by
Tyrosine kinase receptors are important
b strands 228
enzyme-linked receptors 270
Porin channels are made by up and down
Small protein modules form adaptors for a
b barrels 229
signaling network 272
Each porin molecule has three channels 230
SH2 domains bind to phosphotyrosine-
Ion channels combine ion selectivity with
containing regions of target molecules 273
high levels of ion conductance 232
SH3 domains bind to proline-rich regions of
The K+ channel is a tetrameric molecule with target molecules 274
one ion pore in the interface between the Src tyrosine kinases comprise SH2 and SH3
four subunits 232
domains in addition to a tyrosine kinase 275
The ion pore has a narrow ion selectivity filter 233
The two domains of the kinase in the
The bacterial photosynthetic reaction center inactive state are held in a closed
is built up from four different polypeptide conformation by assembly of the
chains and many pigments 234
regulatory domains 277
The L, M, and H subunits have transmembrane Conclusion 278
a helices 236
Selected readings 280
The photosynthetic pigments are bound to the
L and M subunits 237
14. Fibrous Proteins 283
Reaction centers convert light energy into Collagen is a superhelix formed by three
electrical energy by electron flow through parallel, very extended left-handed helices 284
the membrane 239
Coiled coils are frequently used to form
Antenna pigment proteins assemble into oligomers of fibrous and globular proteins 286
multimeric light-harvesting particles 240
Amyloid fibrils are suggested to be built up
Chlorophyll molecules form circular rings from continuous b sheet helices 288
in the light-harvesting complex LH2 241
Spider silk is nature’s high-performance fiber 289
The reaction center is surrounded by a ring of 16 Muscle fibers contain myosin and actin which
antenna proteins of the light-harvesting slide against each other during muscle
complex LH1 242
contraction 290

xii
 Myosin heads form cross-bridges between the Complex spherical viruses have more than one
actin and myosin filaments 291 polypeptide chain in the asymmetric unit 329
Time-resolved x-ray diffraction of frog muscle Structural versatility gives quasi-equivalent
confirmed movement of the cross-bridges 292 packing in T = 3 plant viruses 331
Structures of actin and myosin have been The protein subunits recognize specific parts
determined 293 of the RNA inside the shell 332
The structure of myosin supports the swinging The protein capsid of picornaviruses contains
cross-bridge hypothesis 295 four polypeptide chains 333
The role of ATP in muscular contraction has There are four different structural proteins in
parallels to the role of GTP in G-protein picornaviruses 334
activation 296 The arrangement of subunits in the shell of
Conclusion 297 picornaviruses is similar to that of T = 3
Selected readings 298 plant viruses 334
The coat proteins of many different spherical
15. Recognition of Foreign Molecules by the plant and animal viruses have similar
Immune System 299 jelly roll barrel structures, indicating an
The polypeptide chains of antibodies are evolutionary relationship 335
divided into domains 300 Drugs against the common cold may be
Antibody diversity is generated by several designed from the structure of rhinovirus 337
different mechanisms 302 Bacteriophage MS2 has a different subunit
All immunoglobulin domains have similar structure 339
three-dimensional structures 303 A dimer of MS2 subunits recognizes an RNA
The immunoglobulin fold is best described as packaging signal 339
two antiparallel b sheets packed tightly The core protein of alphavirus has a
against each other 304 chymotrypsin-like fold 340
The hypervariable regions are clustered SV40 and polyomavirus shells are constructed
in loop regions at one end of the from pentamers of the major coat protein
variable domain 305 with nonequivalent packing but largely
The antigen-binding site is formed by close equivalent interactions 341
association of the hypervariable regions Conclusion 343
from both heavy and light chains 306 Selected readings 344
The antigen-binding site binds haptens in
crevices and protein antigens on large 17. Prediction, Engineering, and Design of
flat surfaces 308 Protein Structures 347
The CDR loops assume only a limited range Homologous proteins have similar structure
of conformations, except for the heavy and function 348
chain CDR3 311 Homologous proteins have conserved structural
An IgG molecule has several degrees of cores and variable loop regions 349
conformational flexibility 312 Knowledge of secondary structure is necessary
Structures of MHC molecules have provided for prediction of tertiary structure 350
insights into the molecular mechanisms Prediction methods for secondary structure
of T-cell activation 312 benefit from multiple alignment of
MHC molecules are composed of antigen- homologous proteins 351
binding and immunoglobulin-like domains 313 Many different amino acid sequences give
Recognition of antigen is different in MHC similar three-dimensional structures 352
molecules compared with immunoglobulins 314 Prediction of protein structure from sequence
Peptides are bound differently by class I and is an unsolved problem 352
class II MHC molecules 315 Threading methods can assign amino acid
T-cell receptors have variable and constant sequences to known three-dimensional folds 353
immunoglobulin domains and Proteins can be made more stable by
hypervariable regions 316 engineering 354
MHC–peptide complexes are the ligands for Disulfide bridges increase protein stability 355
T-cell receptors 318 Glycine and proline have opposite effects on
Many cell-surface receptors contain stability 356
immunoglobulin-like domains. 318 Stabilizing the dipoles of a helices increases
Conclusion 320 stability 357
Selected readings 321 Mutants that fill cavities in hydrophobic cores
do not stabilize T4 lysozyme 358
16. The Structure of Spherical Viruses 325 Proteins can be engineered by combinatorial
The protein shells of spherical viruses have methods 358
icosahedral symmetry 327 Phage display links the protein library
The icosahedron has high symmetry 327 to DNA 359
The simplest virus has a shell of 60 protein Affinity and specificity of proteinase inhibitors
subunits 328 can be optimized by phage display 361

xiii
 Structural scaffolds can be reduced in size Building a model involves subjective
while function is retained 363 interpretation of the data 381
Phage display of random peptide libraries Errors in the initial model are removed
identified agonists of erythropoetin receptor 364 by refinement 383
DNA shuffling allows accelerated evolution Recent technological advances have greatly
of genes 365 influenced protein crystallography 383
Protein structures can be designed from first X-ray diffraction can be used to study the
principles 367 structure of fibers as well as crystals 384
A b structure has been converted to an a structure The structure of biopolymers can be studied
by changing only half of the sequence 368 using fiber diffraction 386
Conclusion 370 NMR methods use the magnetic properties of
Selected readings 371 atomic nuclei 387
Two-dimensional NMR spectra of proteins are
18. Determination of Protein Structures 373 interpreted by the method of sequential
Several different techniques are used to study assignment 389
the structure of protein molecules 373 Distance constraints are used to derive possible
Protein crystals are difficult to grow 374 structures of a protein molecule 390
X-ray sources are either monochromatic or Biochemical studies and molecular
polychromatic 376 structure give complementary functional
X-ray data are recorded either on image plates information 391
or by electronic detectors 377 Conclusion 391
The rules for diffraction are given by Bragg’s law 378 Selected readings 392
Phase determination is the major
crystallographic problem 379 Protein Structure on the World Wide Web 393
Phase information can also be obtained by
Multiwavelength Anomalous Diffraction
experiments 381

xiv
Basic Part 1
Structural
Principles

1
This page is intentionally left blank.
The Building Blocks
1

Recombinant DNA techniques have provided tools for the rapid determination
of DNA sequences and, by inference, the amino acid sequences of proteins
from structural genes. The number of such sequences is now increasing
almost exponentially, but by themselves these sequences tell little more
about the biology of the system than a New York City telephone directory
tells about the function and marvels of that city.
The proteins we observe in nature have evolved, through selective pres-
sure, to perform specific functions. The functional properties of proteins
depend upon their three-dimensional structures. The three-dimensional
structure arises because particular sequences of amino acids in polypeptide
chains fold to generate, from linear chains, compact domains with specific
three-dimensional structures (Figure 1.1). The folded domains can serve as
modules for building up large assemblies such as virus particles or muscle
fibers, or they can provide specific catalytic or binding sites, as found in
enzymes or proteins that carry oxygen or that regulate the function of DNA.
To understand the biological function of proteins we would therefore
like to be able to deduce or predict the three-dimensional structure from the
amino acid sequence. This we cannot do. In spite of considerable efforts over
the past 25 years, this folding problem is still unsolved and remains one of
the most basic intellectual challenges in molecular biology.
Figure 1.1 The amino acid sequence of a
protein’s polypeptide chain is called its
primary structure. Different regions of the
sequence form local regular secondary
structures, such as alpha (a) helices or beta (b)
strands. The tertiary structure is formed by
packing such structural elements into one or
several compact globular units called domains.
The final protein may contain several
polypeptide chains arranged in a quaternary
structure. By formation of such tertiary and
quaternary structure amino acids far apart in
the sequence are brought close together in
three dimensions to form a functional region,
an active site.

Primary Secondary Tertiary Quarternary

F T P A
V C C
L F A H C
D
K F L A N N
S N N
V T S V N
L
C
T S K Y C

3
 Protein folding remains a problem because there are 20 different amino
acids that can be combined into many more different proteins than there are
atoms in the known universe. In addition there is a vast number of ways in
which similar structural domains can be generated in proteins by different
amino acid sequences. By contrast, the structure of DNA, made up of only
four different nucleotide building blocks that occur in two pairs, is relatively
simple, regular, and predictable.
Since the three-dimensional structures of individual proteins cannot be
predicted, they must instead be determined experimentally by x-ray crystal-
lography, electron crystallography or nuclear magnetic resonance (NMR)
techniques. Over the past 30 years the structures of more than 6000 proteins
have been solved, and the sequences of more than 500,000 have been deter-
mined. This has generated a body of information from which a set of basic
principles of protein structure has emerged. These principles make it easier
for us to understand how protein structure is generated, to identify common
structural themes, to relate structure to function, and to see fundamental
relationships between different proteins. The science of protein structure is at
the stage of taxonomy where we can begin to discern patterns and motifs
among the relatively small number of proteins whose three-dimensional
structure is known. Figure 1.2 Proteins are built up by amino
The first six chapters of this book deal with the basic principles of pro- acids that are linked by peptide bonds to form
tein structure as we understand them today, and examples of the different a polypeptide chain. (a) Schematic diagram of
an amino acid, illustrating the nomenclature
major classes of protein structures are presented. Chapter 7 contains a brief
used in this book. A central carbon atom (Ca)
discussion on DNA structures with emphasis on recognition by proteins of is attached to an amino group (NH2), a
specific nucleotide sequences. The remaining chapters illustrate how during carboxyl group (COOH), a hydrogen atom (H),
evolution different structural solutions have been selected to fulfill particular and a side chain (R). (b) In a polypeptide chain
functions. the carboxyl group of amino acid n has formed
a peptide bond, C–N, to the amino group
of amino acid n + 1. One water molecule is
Proteins are polypeptide chains eliminated in this process. The repeating units,
which are called residues, are divided into
All of the 20 amino acids have in common a central carbon atom (Ca) to main-chain atoms and side chains. The
which are attached a hydrogen atom, an amino group (NH2), and a carboxyl main-chain part, which is identical in all
group (COOH) (Figure 1.2a). What distinguishes one amino acid from residues, contains a central Ca atom attached
another is the side chain attached to the Ca through its fourth valence. There to an NH group, a C¢=O group, and an H atom.
The side chain R, which is different for
are 20 different side chains specified by the genetic code; others occur, in rare
different residues, is bound to the Ca atom.
cases, as the products of enzymatic modifications after translation.
Amino acids are joined end-to-end during protein synthesis by the for-
(a) side chain
mation of peptide bonds when the carboxyl group of one amino acid con-
denses with the amino group of the next to eliminate water (Figure 1.2b).
R
This process is repeated as the chain elongates. One consequence is that the
amino group of the first amino acid of a polypeptide chain and the carboxyl
group of the last amino acid remain intact, and the chain is said to extend H OH
Cα
from its amino terminus to its carboxy terminus. The formation of a succes- N C¢
sion of peptide bonds generates a “main chain,” or “backbone,” from which
project the various side chains. H
H O
The main-chain atoms are a carbon atom Ca to which the side chain is
attached, an NH group bound to Ca, and a carbonyl group C¢=O, where the amino group carboxyl group
carbon atom C¢ is attached to Ca. These units, or residues, are linked into a
polypeptide by a peptide bond between the C¢ atom of one residue and the
nitrogen atom of the next (see Figure 1.2b). The basic repeating unit along (b) peptide bond
the main chain from a biochemical or genetic viewpoint is thus
(NH–CaH–C¢=O), which is the residue of the common parts of amino acids
after peptide bonds have been formed (see Figure 1.2b).
R1 H H O

The genetic code specifies 20 different amino acid side chains N Cα

C¢
N Cα C¢
The 20 different side chains that occur in proteins are shown in Panel 1.1 (pp. H R2
6–7). Their names are abbreviated with both a three-letter and a one-letter H O
code, which are also given in the panel. The one-letter codes are worth mem-
orizing, as they are widely used in the literature. A mnemonic device for link- n n+1
ing the one-letter code to the names of the amino acids is given in Panel 1.1.

4
 The amino acids are usually divided into three different classes defined R R
by the chemical nature of the side chain. The first class comprises those with
strictly hydrophobic side chains: Ala (A), Val (V), Leu (L), Ile (I), Phe (F), Pro
(P), and Met (M). The four charged residues, Asp (D), Glu (E), Lys (K), and Arg Cα Cα
(R), form the second class. The third class comprises those with polar side CO H N N H CO
chains: Ser (S), Thr (T), Cys (C), Asn (N), Gln (Q), His (H), Tyr (Y), and Trp L-form D-form
(W). The amino acid glycine (G), which has only a hydrogen atom as a side
chain and so is the simplest of the 20 amino acids, has special properties and Figure 1.3 The “handedness” of amino acids.
is usually considered either to form a fourth class or to belong to the first Looking down the H–Ca bond from the
hydrogen atom, the L-form has CO, R, and
class.
N substituents from Ca going in a clockwise
The four groups attached to the Ca atom are chemically different for all direction. There is a mnemonic to remember
the amino acids except glycine, where two H atoms bind to Ca. All amino this; for the L-form the groups read CORN in
acids except glycine are thus chiral molecules that can exist in two different clockwise direction.
forms with different “hands,” L- or D-form (Figure 1.3).
Biological systems depend on specific detailed recognition of molecules
that distinguish between chiral forms. The translation machinery for protein
synthesis has evolved to utilize only one of the chiral forms of amino acids,
the L-form. All amino acids that occur in proteins therefore have the L-form.
There is, however, no obvious reason why the L-form was chosen during evo-
lution and not the D-form.

Cysteines can form disulfide bridges

Two cysteine residues in different parts of the polypeptide chain but adjacent
in the three-dimensional structure of a protein can be oxidized to form a
disulfide bridge (Figure 1.4). The disulfide is usually the end product of air
oxidation according to the following reaction scheme:
2 –CH2SH + © O2  –CH2–S–S–CH2 + H2O
This reaction requires an oxidative environment, and such disulfide bridges
are usually not found in intracellular proteins, which spend their lifetime in
an essentially reductive environment. Disulfide bridges do, however, occur
quite frequently among extracellular proteins that are secreted from cells,
and in eucaryotes, formation of these bridges occurs within the lumen of the
endoplasmic reticulum, the first compartment of the secretory pathway.

cysteine cysteine

S
H
+
H
S

oxidation reduction

Figure 1.4 The disulfide is usually the end

product of air oxidation according to the
following schematic reaction scheme:
S 2 –CH2SH + © O2  –CH2–S–S–CH2 + H2O
Disulfide bonds form between the side chains
of two cysteine residues. Two SH groups from
cysteine residues, which may be in different
disulfide bond S parts of the amino acid sequence but adjacent
in the three-dimensional structure, are
oxidized to form one S–S (disulfide) group.

5
 (a) Hydrophobic amino acids
H
C
HC CH
CH3 H 3C CH3 HC CH
– CH C
H3N+ C COO
CH2
H
A Ala, Alanine V Val, Valine F Phe, Phenylalanine

H3C CH3
CH3
CH
H2C CH3
CH CH 2

I Ile, Isoleucine L Leu, Leucine

(b) Charged amino acids +

NH3
O O–
CH 2
O O– C
CH 2
C CH2
CH 2
CH2 CH2
CH 2

D Asp, Aspartic acid E Glu, Glutamic acid K Lys, Lysine

(c) Polar amino acids OH

OH HO CH3
CH
CH2 CH2

S Ser, Serine T Thr, Threonine Y Tyr, Tyrosine

O NH2
O NH2 C
SH C
CH2
CH2 CH2
CH2

C Cys, Cysteine N Asn, Asparagine Q Gln, Glutamine

6
 Panel 1.1 The 20 different amino acids that
CH3 occur in proteins. Only side chains are shown,
except for the first amino acid, alanine, where
S all atoms are shown. The bond from the side
chain to Ca is red. A ball-and-stick model, the
CH2 CH2 CH2 chemical formula, the full name, and the
three-letter and one-letter codes are given for
CH2 C αH CH2 each amino acid.
N There are some easy ways of remembering
the one-letter code for amino acids. If only one
amino acid begins with a certain letter, that
P Pro, Proline M Met, Methionine letter is used:

C = Cys = Cysteine
H = His = Histidine
I = Ile = Isoleucine
M = Met = Methionine
S = Ser = Serine
V = Val = Valine

If more than one amino acid begins with a

certain letter, that letter is assigned to the
most commonly occurring amino acid:

A = Ala = Alanine
G = Gly = Glycine
L = Leu = Leucine
NH2 P = Pro = Proline
+ T = Thr = Threonine
C=NH2
Some of the others are phonetically suggestive:
NH
F = Phe = Phenylalanine (“Fenylalanine”)
CH 2 R = Arg = Arginine (“aRginine”)
Y = Tyr = Tyrosine (“tYrosine”)
CH 2 W = Trp = Tryptophan (double ring in
the molecule)
CH 2
R Arg, Arginine In other cases a letter close to the initial is
used. Amides have letters from the middle of
the alphabet. The smaller molecules (D, N, B)
are earlier in the alphabet than the larger ones
(E, Q, Z).

D = Asp = Aspartic acid (near A)

HN N = Asn = Asparagine (contains N)
+ B = Asx = Either of D or N
NH E = Glu = Glutamic acid (near G)
Q = Gln = Glutamine (“Q-tamine”)
CH2 Z = Glx = Either of E or Q
K = Lys = Lysine (near L)
X = X = Undetermined amino acid

H His, Histidine

H (d) Glycine
N

H
CH2

G Gly, Glycine
W Trp, Tryptophan

7
 Figure 1.5 Part of a polypeptide chain that
O R2 H is divided into peptide units, represented
as blocks in the diagram. Each peptide unit
H C¢ Cα H contains the Ca atom and the C¢=O group of
N
N residue n as well as the NH group and the
Cα C¢ Ca atom of residue n + 1. Each such unit is a
H Cα
planar, rigid group with known bond distances
H O and bond angles. R1, R2, and R3 are the side
R1 R3 chains attached to the Ca atoms that link the
peptide units in the polypeptide chain. The
peptide bond
peptide group is planar because the additional
electron pair of the C=O bond is delocalized
over the peptide group such that rotation
around the C–N bond is prevented by an
Disulfide bridges stabilize three-dimensional structure. In some proteins energy barrier.
these bridges hold together different polypeptide chains; for example, the A
and B chains of insulin are linked by two disulfide bridges between the
chains. More frequently intramolecular disulfide bridges stabilize the folding
of a single polypeptide chain, making the protein less susceptible to degra-
dation. There are many examples of this, including proteins with short
polypeptide chains, such as snake venom toxins and protease inhibitors, that
need additional stabilizing factors to produce a stable fold. Much effort is
currently spent on introducing extra intramolecular disulfide bridges into
enzymes by site-directed mutagenesis in order to make them more thermo-
stable and hence more useful for industrial applications as catalysts, as
described in Chapter 17.

Peptide units are building blocks of protein structures psi3

Figure 1.2 shows one way of dividing a polypeptide chain, the biochemist’s
way. There is, however, a different way to divide the main chain into repeat-
ing units that is preferable when we want to describe the structural proper-
phi3
ties of proteins. For this purpose it is more useful to divide the polypeptide
chain into peptide units that go from one Ca atom to the next Ca atom (see
Figure 1.5). Each Ca atom, except the first and the last, thus belongs to two
such units. The reason for dividing the chain in this way is that all the atoms
in such a unit are fixed in a plane with the bond lengths and bond angles
very nearly the same in all units in all proteins. Note that the peptide units
of the main chain do not involve the different side chains (Figure 1.5). We psi2
will use both of these alternative descriptions of polypeptide chains—the bio-
chemical and the structural—and discuss proteins in terms of the sequence
of different amino acids and the sequence of planar peptide units.
Since the peptide units are effectively rigid groups that are linked into a phi2
chain by covalent bonds at the Ca atoms, the only degrees of freedom they
have are rotations around these bonds. Each unit can rotate around two such
bonds: the Ca–C¢ and the N–Ca bonds (Figure 1.6). By convention the angle H
of rotation around the N–Ca bond is called phi (f f) and the angle around the
Ca–C¢ bond from the same Ca atom is called psi (y y). psi1 Ca
In this way each amino acid residue is associated with two conforma-
tional angles f and y. Since these are the only degrees of freedom, the con- phi1 R
formation of the whole main chain of the polypeptide is completely deter-
mined when the f and y angles for each amino acid are defined with high
accuracy. H
N
C¢
peptide plane BT2 O
Figure 1.6 Diagram showing a polypeptide chain where the main-chain 1.4/1.4
atoms are represented as rigid peptide units, linked through the Ca
atoms. Each unit has two degrees of freedom; it can rotate around two
bonds, its Ca–C¢ bond and its N–Ca bond. The angle of rotation around
the N–Ca bond is called phi (f) and that around the Ca–C¢ bond is
called psi (y). The conformation of the main-chain atoms is therefore
determined by the values of these two angles for each amino acid. Cα

8
Glycine residues can adopt many different conformations
Most combinations of f and y angles for an amino acid are not allowed
because of steric collisions between the side chains and main chain. It is rea-
sonably straightforward to calculate those combinations that are allowed.
Since the D- and L-forms of the amino acids have their side chain oriented
differently with respect to the CO group, they have different allowed f and
y angles. Proteins built from D-amino acids would thus be expected to have
different conformations from those found in nature that are exclusively
made of L-amino acids. Since the L- and D-forms of each amino acid are mir-
ror images of one another, would a protein made exclusively of D-form
residues produce a structure that is the mirror image of the natural protein?
Stephen Kent and his colleagues at the Scripps Institute chemically synthe-
sized both the L- and the D-forms of HIV-1 protease. The D-enzyme proved
indeed to be the mirror image of the L-enzyme. Furthermore the D-enzyme
and L-enzyme had reciprocal chiral specificity on peptide substrates, the
D-enzyme only recognizing and cutting peptides made of D-amino acids. Per-
haps the choice of the L-form at the outset of the evolution of life on earth
was random and irrevocable.
The angle pairs f and y are usually plotted against each other in a
diagram called a Ramachandran plot after the Indian biophysicist
G.N. Ramachandran who first made calculations of sterically allowed regions.
Figure 1.7 shows the results of such calculations and also a plot for all amino
Figure 1.7 Ramachandran plots showing
(a) allowed combinations of the conformational
angles phi and psi defined in Figure 1.6. Since
+180 phi (f) and psi (y) refer to rotations of two
rigid peptide units around the same Ca atom,
β most combinations produce steric collisions
either between atoms in different peptide
groups or between a peptide unit and the side
L chain attached to Ca. These combinations are
therefore not allowed. (a) Colored areas show
sterically allowed regions. The areas labeled
psi 0 a, b, and L correspond approximately to
conformational angles found for the usual
α
right-handed a helices, b strands, and
left-handed a helices, respectively. (b)
Observed values for all residue types except
glycine. Each point represents f and y values
for an amino acid residue in a well-refined
–180 x-ray structure to high resolution. (c) Observed
values for glycine. Notice that the values
–180 0 phi +180 include combinations of f and y that are not
allowed for other amino acids. (From J.
Richardson, Adv. Prot. Chem. 34: 174–175,
1981.)
(b) (c)
+180 +180

psi 0 psi 0

–180 –180
–180 0 phi +180 –180 0 phi +180

9
acids except glycine from a number of accurately determined protein struc-
tures. It is apparent that the observed values are clustered in the sterically
allowed regions. There is one important exception. Glycine, with only a
hydrogen atom as a side chain, can adopt a much wider range of conforma-
tions than the other residues, as seen in Figure 1.7c. Glycine thus plays a
structurally very important role; it allows unusual main-chain conformations
in proteins. This is one of the main reasons why a high proportion of glycine
residues are conserved among homologous protein sequences.
Regions in the Ramachandran plot are named after the conformation
that results in a peptide if the corresponding f and y angles are repeated in
successive amino acids along the chain. The major allowed regions in Figure
1.7a are the right-handed a-helical cluster in the lower left quadrant (see
Chapter 3); the broad region of extended b strands of both parallel and
antiparallel b structures (see Chapter 4) in the upper left quadrant; and the
small, sparsely populated left-handed a-helical region in the upper right
quadrant. Left-handed a helices are usually found in loop regions or in small
single-turn a helices.

Certain side-chain conformations are energetically favorable

Any side chain longer than that of alanine can in principle have several dif-
ferent conformations because of rotations around the bonds between the
side-chain carbon atoms. It is a general rule in chemistry that the most ener-
getically favored arrangements for two tetrahedrally coordinated carbon
atoms are the “staggered” conformations, in which the substituents of one
carbon atom are between those of the other when viewed along the axis of
rotation, as illustrated in Figure 1.8. For each such carbon atom in a side
chain, there are three possible staggered conformations, which are related by
a three step, 120˚ rotation around the carbon–carbon bond. These three con-
formations are indistinguishable for alanine, since all three substituents on
the side-chain carbon atom Cb are the same.
For valine, however, the three staggered conformations are energetically dif-
ferent because the substituents on Cb are different; two of them are methyl
groups and the other is a hydrogen atom (see Figure 1.8b–d). It is energetically
most favorable to have the two methyl groups close to the small hydrogen atom
bound to Ca, as shown in Figure 1.8b, and therefore this is the
conformation most frequently found in proteins. An analysis of accurately
determined protein structures has shown that most side chains have one or a
few conformations that occur more frequently than the other possible staggered

(a) not staggered staggered

Figure 1.8 The staggered conformations are

the most energetically favored conformations
of two tetrahedrally coordinated carbon atoms.
(a) A view along the C–C bond in ethane
(CH3CH3) showing how the two carbon atoms
can rotate so that their hydrogen atoms are
either not staggered (aligned) or staggered.Three
(b) CH3 CH3 (c) CH3 (d) CH3 indistinguishable staggered conformations are
H H
obtained by a rotation of 120˚ around the C–C
H H H bond. (b–d) Similar views as in (a) of valine.
The three staggered conformations are different
for valine because the three groups attached
CH3 CH3 to Cb are different. The first staggered
H conformation (b) is less crowded and
N energetically most favored because the two
N N
O O O methyl groups bound to Cb are both close to
H H H the small H atom bound to Ca.

10
 (a) (b)
Tyr (free radical)
Cys
coenzyme S Cys
O O
Glu S
μ-oxo bridge
H2O H2O O Zn
O O O
O 2–
Glu His
Fe Fe N
Asp O
O –
O O N
N N alcohol

His Glu His

N N

conformations. These are called rotamers. Today, collections of these favored Figure 1.9 Examples of functionally important
conformations, or rotamer libraries, are a standard tool in computer programs intrinsic metal atoms in proteins. (a) The
used for modeling protein structures. di-iron center of the enzyme ribonucleotide
reductase. Two iron atoms form a redox center
that produces a free radical in a nearby tyrosine
Many proteins contain intrinsic metal atoms side chain. The iron atoms are bridged by a
glutamic acid residue and a negatively charged
The side chains of the 20 different amino acids listed in Panel 1.1 (pp. 6–7) oxygen atom called a m-oxo bridge. The
have very different chemical properties and are utilized for a wide variety of coordination of the iron atoms is completed
by histidine, aspartic acid, and glutamic acid
biological functions. However, their chemical versatility is not unlimited,
side chains as well as water molecules. (b) The
and for some functions metal atoms are more suitable and more efficient. catalytically active zinc atom in the enzyme
Electron-transfer reactions are an important example. Fortunately the side alcohol dehydrogenase. The zinc atom is
chains of histidine, cysteine, aspartic acid, and glutamic acid are excellent coordinated to the protein by one histidine
metal ligands, and a fairly large number of proteins have recruited metal and two cysteine side chains. During catalysis
atoms as intrinsic parts of their structures; among the frequently used metals zinc binds an alcohol molecule in a suitable
are iron, zinc, magnesium, and calcium. Several metallo proteins are dis- position for hydride transfer to the coenzyme
moiety, a nicotinamide. [(a) Adapted from
cussed in detail in later chapters and it suffices here to mention briefly a few
P. Nordlund et al., Nature 345: 593–598, 1990.]
examples of iron and zinc proteins.
The most conspicuous use of iron in biological systems is in our blood,
where the erythrocytes are filled with the oxygen-binding protein hemoglo-
bin. The red color of blood is due to the iron atom bound to the heme group
in hemoglobin. Similar heme-bound iron atoms are present in a number
of proteins involved in electron-transfer reactions, notably cytochromes. A
chemically more sophisticated use of iron is found in an enzyme, ribo-
nucleotide reductase, that catalyzes the conversion of ribonucleotides to
deoxyribonucleotides, an important step in the synthesis of the building
blocks of DNA.
Ribonucleotide reductase from Escherichia coli and mammals contains a
di-iron center (Figure 1.9a) that reacts with oxygen and oxidizes a nearby
tyrosine side chain, producing a tyrosyl free radical that is essential for the
catalysis. The two iron atoms in this iron center are close to each other and
bridged by the oxygen atoms of a glutamic acid side chain as well as by an
oxygen ion called a m-oxo bridge. Glutamic acid, aspartic acid, and histidine
side chains from the protein, as well as water molecules, complete the co-
ordination sphere of the octahedrally coordinated iron atom.
Zinc is used to stabilize the DNA-binding regions of a class of transcrip-
tion factors called zinc fingers, which are discussed in Chapter 10. Zinc ions
also participate directly in catalytic reactions in many different enzymes by
binding substrate molecules and providing a positive charge that influences
the electronic arrangement of the substrate and thereby facilitates the cat-
alytic reaction. One such example is found in the enzyme alcohol dehydro-
genase, which in yeast produces alcohol during fermentation and in our
livers detoxifies the alcohol we have consumed by oxidizing it. The enzyme
provides a scaffold containing three zinc ligands—one histidine and two cys-
teine side chains—which sequester a zinc atom so that it binds alcohol as a
fourth ligand in a tetrahedral coordination (Figure 1.9b).

11
Another random document with
no related content on Scribd:
Eräs vieras mies — kongolainen — hiipi yöllä hänen majaansa
teroitettu partaveitsi mukanaan.

Se oli sellainen pieni nelikulmainen partaveitsi, jollaista

kongolaiset kantavat hiuksissaan, ja hänen aiheenaan oli leikata
Tambelin kurkku. Tätä kongolaista ei nähty enää milloinkaan — joki
oli hyvin lähellä, ja Tambeli oli hyvin voimakas — mutta partaveitsi
löydettiin joen rannalta, ja se oli veressä.

Tambeli oli rikas mies, sillä hänellä oli vuohia ja putkia ja suolaa
säkeittäin. Hänellä oli kuusi vaimoa, jotka hoitivat hänen
puutarhaansa ja keittivät hänen ruokansa, ja he olivat ylpeitä
herrastaan ja upeilivat hänen hämäräperäisten keinottelujensa
avulla. Sillä Tambeli oli kauppias, vaikka harvat tiesivät sitä, ja hänen
tapanaan oli olla poissa kolme kuukautta vuodesta omilla asioillaan.

Eräänä päivänä kylän päällikkö kuoli, ja vihreillä lehvillä ruumiinsa

verhonneet naiset tanssivat kuolontanssia käsi kädessä.

Tambeli näki surusaaton kulkevan hitaasti katua myöten ja sai siitä

aatteen, ja kun he asettivat ruumiin kanoottiin ja soutivat sen
saareen joen keskelle, jonne hänet haudattiin, niin virta kuljetti
Tambelia hänen neljän vaimonsa meloin avustaessa Isisin
kaupunkiin, jossa kuningas asui. Tämän miehen luo hän meni.
Kuningas, joka oli juovuksissa, ei ollut hänen tulostaan millänsäkään.

— Herra kuningas, sanoi hän. — Olen Tambeli Pikku joen

Isaukasusta, ja olen monesti palvellut sinua, niin kuin tiedät.

Kuningas katsoi häntä hämärin silmin eikä puhunut mitään.

 — Olemme kansa vailla päällikköä, sanoi Tambeli, — ja kyläni
miehet haluavat, että minä hallitsen heitä Kfarin jälkeen, joka on
kuollut.

Kuningas kynsi niskaansa miettiväisenä, mutta ei sanonut

hetkiseen mitään. Sitten hän kysyi:

— Mitä sinä annat?

Tambeli esitti mahtavan luettelon, jossa oli vuohia, suolaa ja putkia

hyvin huomattava määrä. Hän lisäsi lahjan, joka ei kuulunut hintaan.

— Mene takaisin kansasi luo — päällikkö, virkahti kuningas, ja

Tambeli syleili kuninkaan polvia ja sanoi häntä isäkseen ja äidikseen.

Tällä tavoin Tambeli nousi päällikön istuimelle, kun Sanders

saapui odottamatta etelästä pienellä höyryveneellään.

*****

Isaukasu oli aivan Ochorin rajalla ja oli jokseenkin huomattava

kylä, koska sen takamaista saatiin kumia. Se oli sellainen kylä, joka
kasvoi kaupungiksi silmänräpäyksessä.

Höyrylaiva oli kiinnitetty rantaan ja lauta oli heitetty sen ja rannan

väliin, kun Sanders tuli reippaasti rannalle häikäisevän valkeassa
puvussaan.

Tambeli, komea mies, oli häntä odottamassa.

— Herra, sanoi hän, — Kfari on kuohut, ja minä olen tämän kylän

päällikkö isäni kuninkaan määräyksestä.
 Sanders käänsi päätään kuin omituinen lintu ja silmäili miestä
harrastuneena.

— Sinun isäsi kuningas ei enää ole kuningas, sanoi hän

lempeästi, — tällä hetkellä hän on minun laivallani hyvin sairaana. Ja
vaikka hän olisi terve ja valtaistuimellaankin, niin ei kukaan voi
sanoa, kuka on kylän tai kaupungin päällikkö, paitsi minä. Ja sinä,
Tambeli, et ole minun päälliköitäni.

Tambeli ojensi leukaansa hieman, sillä hän oli päättäväinen mies.

— Olen maksanut päällikkyydestäni suolaa ja putkia, sanoi hän.

— Ja viinaa, sanoi Sanders lempeästi. — Kerrohan nyt, miten

viina tulee tähän maahan, vaikka minä olen sen kieltänyt.

Tambeli silmäsi valkeata miestä suoraan kasvoihin.

— Herra, sanoi hän hypistellen keihäänsä messinkirenkaista

vartta, — olen ollut monessa maassa ja tiedän monenlaisia tapoja; ja
minulle on kerrottu — Rannikon mustaihoiset kertoivat — ettei ole
mitään lakia, mustaa tai valkeaa, joka kieltää miehen ostamasta tai
myymästä parrunpäitä, jos hän niin haluaa.

— Minä olen laki, sanoi Sanders, ja hänen äänensä oli entistä

pehmeämpi. — Jos minä sanon niin, niin se on niin. Ja viinaa sinä et
saa ostaa etkä myydä etkä lahjoittaa, vaikka Rannikon mustat
lakimiehet olisivat viisaita kuin jumalat.

— Tämä päällikkyys…, aloitti Tambeli.

— Sinä et ole minun päälliköitäni, sanoi Sanders, — et nyt etkä

ikinä, sillä olet ilkeä mies ja ryöstät sen, mitä toiset pitävät kalliina.
Olen puhunut, palaver on päättynyt.

Tambeli epäröi.

Sandersin takana seisoi kersantti ja kaksi hausaa, ja Tambelin

seisoessa kahden vaiheilla kersantti astui esiin ja tarttui lujasti häntä
olkapäähän.

— Aleki, sanoi hän, ja se on kehoitus liikkumaan nopeasti.

Kun kersantin ote tiukkeni, niin vahva Tambeli tarttui häntä puvun
liepukoihin ja heitti hänet menemään; sitten hän seisoi jäykkänä, sillä
Sandersin revolverin lämmin suu oli painettu hänen vatsaansa, ja
Tambeli, joka oli oman väitteensä mukaan kulkenut paljon ja nähnyt
monta, tiesi Sandersin mieheksi, joka kunnioitti ihmishenkeä vähän,
tuskin ensinkään.

He panivat Tambelin rautoihin ja kytkivät hänet »Zairen» kannella

olevaan paaluun, sillä hän oli häväissyt kruunun palvelijaa
heittäessään muitta mutkitta hausakersantin alas joen rinnettä,
eivätkä sellaiset teot ole soveliaita kansan nähdä.

Höyrylaiva kulki täyttä vauhtia päämajaa kohti, ja Sanders antautui

pohtimaan Tambelin asiaa.

Ei ollut, niin kuin mies oli sanonutkin, mitään lakia, joka kieltäisi
väkevien juomien myynnin hänen alaisellaan alueella, mutta
Sanders ei välittänyt perustuslaista. Hän oli pitänyt maansa vapaana
viinan kirouksesta, eikä hänellä ollut aikomusta lisätä vastuutaan.

Maassa oli väkijuomia, sen hän syystä tiesi. Isisin Polambi,

Akasavan Sakalana, Ngombin Nindino ja kaikki alueen päälliköt
olivat poikenneet suoralta tieltä. Oli tapahtunut rikkomuksia, jotka
olivat panneet Sandersin kiirehtimään »kaikin käytettävissä olevin
keinoin». Oli myöskin voimaperäisesti uusittu päälliköitä.

Viinaprobleemi oli ratkaistu Tambelin vangitsemisella; jäljellä oli

vain kysymys Tambelista. Tämän Tambeli selvitti itse.

»Zaire» seisoi puunottopaikassa, ja Sanders oli vetäytynyt

hyttiinsä ja nukkui, kun kannelta kuuluva melu herätti hänet ja hän
tuli kannelle havaitakseen Tambelin, vahvan miehen, menneen ja
vieneen mukanaan ketjut ja paalun, johon hänet oli kytketty. Hänen
jälkeensä jäi hausasotilas, jonka pää oli murskattu.

Sanders vihelteli koko ajan matkalla päämajaan. Hän istui

telttatuolissa aurinkokatoksen alla viheltäen nuottiaan hiljaa kaksi
päivää, ja hänen miehensä, jotka tunsivat hänet hyvin ja ymmärsivät
hänen mielenlaatunsa, pysyttäytyivät huolellisesti poissa hänen
tieltään.

Hän saapui päämajaan vielä viheltäen.

Hän oli aseman ainoa valkoihoinen mies ja oli kiitollinen. Hän oli
pannut yhden vieraistaan, Isisin jonkin verran pelästyneen
kuninkaan, vartioinnin alaiseksi, mutta se ei häntä tyydyttänyt, sillä
Tambeli oli rikkonut lakia ja karannut viidakkoon.

Nusadombista kuului uutisia ani harvoin, koska sikäläisillä oli syytä

olla lähettämättä sanansaattajia; vielä parempi syy oli sen asukkailla
olla liiaksi matkustelematta. Sanders vihasi nusadombilaisia niin
väkevästi kuin vain lainsäätäjä voi vihata laitonta yhteiskuntaa. Hän
vihasi heitä sitä suuremmalla syyllä, kun hän oli vastuussa heidän
hallitsemisestaan.
 Tämän vastuun hän oli kieltänyt useammin kuin kerran, mutta siitä
huolimatta hänen sisimmässään puhui hiljainen ääni joskus hänen
hiljaisina hetkinään: »Nusadombi kuuluu Englannille, jos sinussa
vain on miestä.»

Omantuntonsa tyydytykseksi hän vakoili miehiä jotka-eivät-kaikki-

olleet-samanlaisia. Hänen vakoojansa tulivat ja menivät. Hän menetti
siinä muutamia miehiä, mutta ylipäänsä oli onni myötä. Hän sai
kuulla murhista, perheriidoista ja sensellaisesta, mutta ei koskaan
hetken kysymyksistä.

Eräänä maaliskuun hiostavana iltapäivänä Sanders istui Joen

suussa olevalla kalliolla onkimassa Kapin lohta ja ajatteli, ihmeellistä
kyllä, nusadombilaisia. Hänen sitä tehdessään Abibu, hänen
hausapalvelijansa ja arvoltaan kersantti, juoksi hänen luokseen yli
terävien kivien pitkä pistin keikkuen vyöllä hänen ottaessaan pitkiä
hyppyjä.

Sanders katsoi häneen kysyvästi.

— Herra, selitti Abibu käsi jäykästi kunniaa tehden, — yksi

tiedustelija on saapunut Nusadombista, ja hänellä on paljon
kerrottavaa sinulle.

— Anna hänen tulla tänne, sanoi Sanders.

— Herra, sanoi Abibu yksinkertaisesti, — hän ei voi kävellä, sillä

miehet jotka-eivät-ole-kaikki-samanlaisia ovat haavoittaneet häntä ja
hän kuolee tänä iltana.

Sanders heitti siimansa ja seurasi hausaa päämajaan.

 Hän tapasi vakoojan makaamassa kömpelöllä paarilla hänen
kuistinsa portaitten edessä.

Mies katseli ympärilleen suu kivun irvistyksessä, kun Sanders

astui kuistille johtavia portaita.

— Ho, Bogora! sanoi Sanders hiljaa, — mitä pahaa ne puhuvat

sinusta?

— Ei ole mitään puhuttavaa tämän illan jälkeen, sanoi mies

tuskissaan. — Minä puolestani ilmoitan tietoni ja nukun; ja herra,
ellen olisi rakastanut sinua, olisin kuollut jo kolme päivää sitten.

Sanders tutki pikaisesti miehen haavat. Hän ei tullut

pahoinvoivaksi, se ei ollut hänen tapansa — hän kääri miehen
ruhjotut raajat jälleen peitteeseen.

— Muudan Tambeli, isisiläinen, istuu nyt nusadombilaisten

keskuudessa, kuiskasi vakooja, — ja häntä pelätään, kun hän on
päällikkö; myöskin sanotaan, että hän on suuren ju-jun jäsen, ja
hänellä on voimallisia ystäviä päälliköiden keskuudessa. Hän tunsi
minut, kun muut olisivat antaneet minun olla, ja hänen käskystään he
tekivät minkä tekivät. Myöskin he aikovat, herra, hyökätä eräiden
heimojen, niin kuin Isisin, Ochorin ja Ngombin kimppuun.

— Miten pian? kysyi Sanders.

— Kun toinen kuu tulee sateiden jälkeen.

— Se nähdään, sanoi Sanders. — Mitä tulee Tambeliin, niin hänen

kanssaan selvitän tilit, Bogoro, minun veljeni, sillä kannan sinun
veresi käsissäni, ja minun käsiini hän kuolee; kaikki jumalat
todistavat minun sanani.
 Paareilla makaava olento hymyili.

— Sandi, hän sanoi hitaasti, — on arvokasta, että kaikki kuulevat

sinun sanovan minua veljeksi.

Ja hän ummisti silmänsä kuin uneen ja kuoli Sandersin katsellessa

häntä.

Bosambo astui majastaan eräänä aamuna juuri ennen

päivänkoittoa. Ochorin kaupunki oli hiljainen. Edellisenä iltana oli
ollut tanssi, ja kaupungin keskellä hiipuva hiillos osoitti paikkaa,
missä suuri tuli oli palanut.

Bosambolla oli yllään marakatinnahkaviitta, sillä aamu oli vielä

viileä. Hän kulki kylän kadun päähän, ohi puutarhojen ja pitkin
viidakkopolkua, joka johti hänen omalle kasvimaalleen. Siinä hän
pysähtyi kuulostamaan.

Ei kuulunut muuta kuin kaukaisen puron kohina, kun se kulki

tietään
Joentakaiselle Joelle.

Hän istuutui kumipuun varjoon ja odotti kärsivällisesti. Tunnin

kuluessa aurinko nousisi; sitä ennen hän odotti jotakin tapahtuvan.

Hän ei ollut istunut viittä minuuttia kauempaa, kun hän näki

olennon hiipien tulevan vastapäiseltä puolelta. Se liikkui varovasti ja
pysähtyen silloin tällöin tunnustelemaan maaperää.

Bosambo nousi ääneti.

— Ystävä, sanoi hän, — liikut ääneti.

 — Se on kuninkaiden tapa, sanoi olento.

— Elämä on täynnä äänettömyyttä, sanoi Bosambo.

— Ei kukaan ole niin äänetön kuin kuolema, oli vastaus.

He sanoivat nämä lauseet sulavasti kuin kerraten rituaalia, niin

kuin todella olikin laita.

— Istu kanssani, veljeni, virkkoi Bosambo, ja toinen tuli ja istuutui

hänen viereensä.

— Sanon sinulle, Bosambo, sanoi vieras, — että valat ovat valoja,

ja miehet, jotka vannovat veriveljeyttä, elävät ja kuolevat toistensa
puolesta.

— Se on totta, sanoi Bosambo. — Olen tullut tänne, sillä kun eilen

vieras metsän mies saapui tuoden minulle hiukan vettä ropeessa ja
kirsikan vedessä, tiesin, että Vaiteliaat tarvitsevat minua.

Vieras nyökkäsi.

— Niin, on monta vuotta siitä, kun vannoin valan, mutisi Bosambo,

— kun olin hyvin nuori, eivätkä Vaiteliaat liiku Ochorin maassa, vaan
Nigeriassa, joka on kuukauden matkan päässä.

Hänen vieressään oleva mies maiskautti huultaan.

— Olen täällä, sanoi hän painokkaasti. — Minä, Tambeli, kulkuri,

jota myöskin sanotaan miesten-jotka-eivät-ole-kaikki-samanlaisia
kuninkaaksi. Lisäksi Vaiteliaitten järjestön korkea-arvoinen mies,
pettäjäin leppymätön kostaja ja ju-jun tarkastaja.
 — Herra, uskoin niin, sanoi yksinkertainen Bosambo, — sinun
korkeutesi vaatimuksen vuoksi. Sano nyt, kuinka voin palvella
veljeäni, joka vaeltaa yksin tässä maassa?

Hänen äänessään oli huoleton kysymys, ja vieraasta kauempana

oleva käsi sormeili veitsen ohutta, pitkää terää.

— Ei yksin, veli, sanoi vieras merkityksellisesti, — sillä moni

seuramme veli katsoo minun tuloani ja menoani.

— Se on yhtä hyvä, sanoi Bosambo luottavasti ja sujutti veitsen

ääneti takaisin puiseen tuppeen.

— Voit palvella minua näin, sanoi Tambeli. — Olen Sandia

vihaavien kostonhimoisten miesten kuningas, ja katsos, hän on
sotilaineen tulossa rankaisemaan minua. Ja hänen matkansa kulkee
Ochorin kautta ja hän istuu sinun luonasi päivän.

— Tämä kaikki on totta, sanoi Bosambo ja odotti.

Tambeli pisti kätensä vaippansa alle ja veti sieltä lyhyen

bambukepin.

— Bosambo, sanoi hän, — tässä on henki, joka tekee hyvää

Sandille. Sillä jos leikkaat pois toista päätä peittävän kumin, niin
sieltä tulee sellaista pulveria, jota poppamiehet valmistavat, ja tämä
sinun pitää kaataa Sandin hakkelukseen, eikä hän tiedä mitään, ja
hän kuolee.

Bosambo otti kepin mitään puhumatta ja pani sen vyötäisillään

riippuvaan pieneen pussiin.

— Tämän sinä teet peläten Vaiteliaita, jotka ovat armottomia.

 — Tämän minä teen, sanoi Bosambo vakavasti.

Enempää ei puhuttu, ja miehet erosivat sanaakaan sanomatta.

Bosambo palasi majaansa, kun itäinen taivas meni

helmenharmaaksi kuin olisi taivaan verho äkkiä poistettu. Hän oli
sinä aamuna hiljainen mies, eipä edes Fatima, hänen vaimonsa,
saanut hänen kieltään liikkeelle.

Iltapäivällä hän tapasi metsässä kuljeksivan koiran, ja raahattuaan

sen paikkaan, jossa ei ollut näkijöitä, hän antoi sille lihaa. Se kuoli
hyvin pian, kun Bosambo oli sirotellut lihaan sitä pulveria, jonka
Tambeli oli antanut.

Bosambo katseli epämiellyttävää koetta tunteettomana.

Kätkettyään tekosensa jäljet hän palasi kylään.

Iltasella tuli Sanders, ja Bosambo, jolle oli annettu tieto vierailun

tärkeydestä lokalisanomalla ja joka aavisti samaa siitä, että Sanders
kulki läpi yön, oli sytyttänyt suuren tulen rannalle osoittamaan
»Zairen» tietä.

Pieni alus tuli hiljaa valopiiriin, alastomat miehet hyppäsivät veteen

ja kahlasivat maihin kiinnitysköydet niskassaan.

Sitten tuli Sanders.

— Istun luonasi yhden päivän, sanoi hän, — sillä olen matkalla

jakamaan oikeutta.

— Herra, minun taloni on sinun kämmenilläsi, ja minun elämäni

myöskin, sanoi Bosambo mahtavasti. — Tuolla on uusi maja, jonka
olen rakennuttanut sinulle majani varjoon.
 — Nukun laivalla, virkahti Sanders. — Huomenna päivän
koitteessa lähden matkalle miesten-jotka-eivät-ole-kaikki-
samanlaisia luokse.

He käyskentelivät pitkin kylän katua, Sanders jaloitellakseen,

Bosambo hänen isäntänään täyttäen velvollisuuksiaan. Päällikkö
tiesi, että silmät tarkkasivat häntä, koska hän aavisti, että Vaiteliaat
odottivat hänen tiedonantoaan läheisessä metsässä.

He tulivat kadun päähän ja lähtivät kävelemään takaisin.

— Herra, sanoi Bosambo vakavalla äänellä, — jos sanon yhden

asian, joka on perin tärkeä, pyydän sinun ylhäisyyttäsi, ettet pysähdy
etkä hämmästy.

— Puhu, sanoi Sanders.

— Jos, sanoi Bosambo, — laivaltasi tulisi nukkuessasi tänä yönä

tietoja, että olet sairas ja kuolemaisillasi, niin säästäisin sinulta pitkän
matkan.

Sanders ei voinut nähdä hänen kasvojaan, sillä yö oli pimeä, ja

maailmaa valaisivat vain taivaallisten tähtien tuikkeet.

— Tiedän sinut kavalaksi mieheksi, Bosambo, sanoi hän hiljaa, —

ja tottelen sinua empimättä. Mutta kerro, miksi niin pitää tapahtua, ja
sitten teen, niin kuin on paras.

— Herra, sanoi Bosambo hiljaa, — olen sinun miehiäsi, ja kaiken

kautta, minkä nimessä vain voidaan vannoa, olen valmis kuolemaan
puolestasi, ja minusta tuntuu, että kuolen tavalla tai toisella. Vaikka
olen sinulle harmiksi ja vaikka olet kironnut minua monta kertaa,
tahdon kuitenkin, että minun joukkoni kuolisi, ennen kuin sinä
kärsisit.

— Uskon sen, sanoi Sanders lyhyesti.

— Sen vuoksi, herra, usko minua ilman enempää puhumista.

— Sen teenkin, sanoi Sanders.

*****

Viiden aikaan aamulla — niin kuin me aikaa laskemme —

Bosambo meni nopeasti metsään mukanaan pitkävartinen lapio. Hän
horjui hieman käydessään, ja mitä kauemmas hän tuli, sitä
epävakaisemmiksi kävivät hänen askelensa.

Vajaan mailin päässä oli metsäpolulla pieni aukeama; mainio

kohtauspaikka rakastuneille illan hämärässä ja yöllä paholaisten
temmellyspaikka.

Tälle paikalle tuli Bosambo, sillä tämä oli se paikka, jossa

Vaiteliaat odottivat hänen tietojaan. Hän tuli horjuen aukeamalle,
lapio olallaan, ja viisi miestä katseli häntä varjosta tietäen hänen
olevan juovuksissa.

Hän pysähtyi kehrääjälinnun puun luo ja istahti raskaasti.

Vaippansa laskoksista hän otti pullon ja pani sen huulilleen.

— Bosambo, sanoi Tambeli tullen ääneti hänen eteensä.

— Tämä on hyvä merkki, sillä jokin sanoo minulle, että olet tehnyt
tehtäväsi.
 — Hän oli minun isäni, vaikersi Bosambo, — ja minun heimoni;
hän oli suuri herra, ja kun hän on kuollut, niin valkeat miehet tulevat
kivääreineen, jotka sanovat »ha-haha», ja syövät minut.

Hän pyöritti riippuvaa päätään tuskissaan.

— Ei kukaan tiedä, tyynnytti Tambeli, voimakas, — sillä tässä

olemme kaikki, hyvän liiton viisi vaiteliasta miestä, eikä kukaan muu
tiedä kuin me — emmekä me puhu mitään.

Hän vaikeni ja lisäsi sitten huolellisesti: — Mikäli sinä täytät

pyyntömme ja lähetät meille naisia ja viljaa.

Bosambo kuunteli tätä hänen orjuuttamisohjelmaansa antamatta

mitään merkkiä.

— Miksi olet tuonut lapion? kysyi Tambeli äkkiä. — Hautaatko

Sandin tänne?

— Kuka tietää? sanoi Bosambo.

Hän otti pullon esiin. Se oli pieni nelikulmainen pullo, jollaisissa on

laittomasti takamaihin tuotua viinaa.

— Tämän minä otan, sanoi Tambeli. Hän ojensi kätensä ja väänsi

pullon toisen hervottomasta kädestä. — Miehet, jotka juovat,
puhuvat liiaksi, eikä sinun tule puhua, Bosambo, ennen kuin monta
jokea on meidän ja Sandin sotilaiden välillä.

Hän otti puukorkin pois suulta.

— Ja, sanoi hän, — pitkä aika on kulunut siitä, kun sain viinaa.

Hän viittasi varjossa oleville tovereilleen.

 — Nämä ovat minun veljiäni, sanoi hän, — ja sinun, sen vuoksi
salli
Rannikon valkeiden miesten tapaan meidän juoda sinun onneksesi.

Hän kohotti pullon ja joi, ja ojensi sen lähimmälle miehelle. Mies

toisensa jälkeen he ottivat pitkän kulauksen, sitten pullo tuli
Bosambolle.

— Sano, kuoliko Sandi tuskiin? kysyi Tambeli.

— Hän kuoli rauhallisesti, sanoi Bosambo.

Tambeli nyökkäsi.

— Se on oikea tapa, sanoi hän, — sillä jos hän olisi kuollut

suuresti meluten, olisi tullut sotilaita. Nyt ei kukaan voi sanoa muuta
kuin että hän kuoli mongotautiin. Ei ole toista tämän kaltaista
lääkettä, ja tämän on valmistanut kuuluisa poppamies.

Bosambo ei puhunut mitään pitkään aikaan; sitten hän puhui.

— Kuka on, joka pettää minut? kysyi hän. — Sillä jos suurten
herrain korviin tulee tieto, että minä tapoin Sandin…

— Älä yhtään pelkää, sanoi Tambeli ääni hieman käheänä, — sillä

ei ole ketään paitsi nämä… — hän viittasi kädellään epävarmasti —
eivätkä — he — puhu — koskaan.

Tosiaankin hän puhui totta, sillä miehet makasivat levollisesti kuin

uneen vaipumaisillaan.

— Pystyyn — pystyyn! mutisi Tambeli.

 Hän meni potkaisemaan lähintä makaajaa, mutta hänen jalkansa
pettivät, ja hän horjahti polvilleen.

Bosambo katseli häntä hyvin huvittuneena.

— Koira!

Tambeli kääntyi puolittain Ochorin päällikköä kohti ja sylki sanan

suustaan. Hän kokosi kaikki voimansa ja ponnahti jaloilleen
heittäytyen suoraan toisen kurkkuun.

Mutta Bosambo oli valmistautunut.

Hänen vasen kätensä ojentui ja tarttui Tambelin olkapäähän

painaen miestä, kunnes hän kaatui.

Mies yritti nousta, kaatui jälleen, ja pian hän myöskin vaipui uneen,
ensin rauhattomaan, sitten raukeaan kuin väsynyt mies.

Bosambo istui kärsivällisesti.

Pitkän hetken kuluttua hän otti lapion, jonka oli tuonut tullessaan.

— Tambeli, sanoi hän ryhtyessään työhönsä, ankaraan työhön,

sillä viiden hengen haudan kaivaminen vaatii paljon lihasvoimaa, —
olit hullu, sillä muuten olisit kyllä tietänyt, ettei kukaan minun uskooni
kuuluva tapa ystäväänsä ja isäntäänsä. Eikä kukaan korkeahenkinen
mies istu kuoleman varjossa. Oi Vaiteliaat, olette nyt hyvin vaiteliaita.

Hän päätti työnsä ja pyyhki hikeä otsaltaan seisoen epäröivänä

haudan ääressä. Sitten hän kynsäisi leukaansa miettiväisenä. Hänen
mieleensä tuli muisto lähetyskoulusta tuhansien mailien päästä ja
ilkeäsilmäisistä katolisista papeista, jotka olivat opettaneet hänelle
muutamia juhlamenoja.

Hän pudotti lapion ja polvistui kömpelösti.

— Pyhä Markus ja Luukas ja Johannes, hän rukoili sulkien

silmänsä hitaasti, — olen murhannut viisi miestä myrkyllä, vaikka he
itse nauttivat sitä minun kehoittamattani. Sen vuoksi he ovat kuolleet,
mikä on hyvä asia meille kaikille. Amen.
KAHLEITTEN KYLÄ

Sanders oli tottunut kansansa lapselliseen puhetapaan, ja hän

hyväksyi heidän antamansa nimitykset vastaansanomatta. Se oli osa
leikistä. Häntä piti sanoa »ahdistettujen suojelijaksi», »viisauden
herraksi» tai joksikin sellaiseksi, ja hän tuli pahalle päälle, jos se
unohdettiin, koska se kaikki kuului leikkiin eikä merkinnyt enempää
kuin »hyvä» sivistyneiden sanomana.

Mikäli imartelu ja liehittely kävi kohtuuden rajoissa, mikäli

kohteliaisuus seurasi säännöllistä uraansa, sikäli Sanders oli
tyytyväinen; jos kohteliaisuus oli liian vähäistä tai jos sitä oli
ylenpalttisesti, niin hänen henkiset harjaksensa nousivat pystyyn ja
hän katseli ympärilleen siristetyin silmin ja henki kurkussa
nähdäkseen, miltä suunnalta vaara uhkasi.

Hän hallitsi miljoonaa mustaa ihmistä, jotka kieli, murre, tavat,

ylpeys ja hengenkyvyt erottivat kahteenkymmeneenkolmeen eri
kansaan. Bangelilaisia, jotka asuivat lähinnä päämajaa ja olivat
itsekästä hulttiojoukkoa — krulaisten, kongolaisten, angolakansan ja
rannikkolaisten sekasukua — hän ei ottanut huomioon, sillä he olivat
jossakin määrin sivistyneitä ja viisaita valkoihoisten tapaan. He
pelkäsivät myös rangaistusta, ja kuten Herran pelko on viisauden
alku, niin lain pelko on sivistyksen alku.

Mutta heidän takanaan asuivat soturiheimot, joihin kauppamiehet

eivät päässeet käsiksi ja joihin lähetyssaarnaajat vain hieman olivat
vaikuttaneet. Sotaisia, epäjohdonmukaisia lapsia, joilla oli halu
riitaan ja hämärä käsitys oikeudesta. Ja Sandersin tehtävänä ja
huvina oli tutkia heitä omissa oloissaan, juuri kuin tutkitaan omaa
lasta, ehkä hieman huolellisemmin (sillä kukinhan pitää lapsiaan ja
heidän omituisuuksiaan varmoina), ja muuttaa suhdettaan heihin
samoin kuin he muuttivat suhdettaan häneen, mikä järjestely
tavallisesti suoritettiin kerran kahdessakymmenessäneljässä
tunnissa.

Sanders erosi tavallisista valtionluojista siinä suhteessa, että kun

nämä pitivät alkuasukkaita yhtenäisenä joukkona, Sanders menetteli
heidän kanssaan kuten yksilöiden.

Eräs korkea herra pyysi häntä sihteerinsä sihteerin välityksellä

tekemään selvää rikoksesta, joka tapahtui pikku Isisin varrella, ja
Sanders vastasi naiivisti (kuten korkeista herroista tuntui), että rikos
oli aiheutunut erään Mdali-nimisen miehen näkemästä unesta.

Sanders ei uskonut uniin, ja kun eräs vakooja ilmoitti Tembolinin

Mdalin nähneen unen, jossa joki oli noussut niin, että vesi peitti kylää
vastapäätä olevan saaren, hän ei kiinnittänyt siihen huomiota.

Hän näet tiesi, että sateet olivat olleet ankaria ja pikku joet tulvivat
saattaen pääjoenkin pian tulvimaan, ja edelleen hän tiesi Tembolinin
olevan niin korkealla paikalla, ettei sen asukkailla ollut mitään
vaaraa.
 Kun hän viikkoa myöhemmin kuuli Mdalin uneksineen, että viljan
veisi kato, ei hän ollut millänsäkään. Hän ajatteli, että Mdali on hyvä
arvaamaan, ja antoi asian olla.

Kun hän myöhemmin kuuli Mdalin nähneen unen, että Etinbolo,

hänen toinen vaimonsa, kuolisi sinä yönä — kuten tapahtui — niin
hän hieman hämmästyi, kunnes hän muisti, että hänen viimeksi
kylässä käydessään nainen oli ollut pitkälle kehittyneessä
unitaudissa. Hänen mielestään Mdalin oli helppo arvata, milloin
vaimo kuolee.

Uutisia muista unista tuli yläjoelta — muutamat ensi käden tietoja,

ja ne olivat yleensä vähäpätöisiä; jotkin ihmeellisemmät kulkivat
suusta suuhun — ja ne olivat todennäköisesti liioiteltuja.

Sanders oli näinä aikoina puuhakas mies, eikä hänellä ollut aikaa
eikä halua pohtia sellaisia asioita.

Mutta eräänä aamuna päivän koittaessa saapui kanootti, jossa oli

Ahmed,
Sandersin salaisten vakoojien päämies.

— Herra, sanoi hän asettuen Sandersin vuoteen viereen

kyykylleen, —
Isisissä on uneksija.

— Olen kuullut, sanoi Sanders arabiaksi ja väsyneesti. — Minä

olen myöskin uneksija ja olisin uneksinut vielä kokonainen tunnin,
ellet olisi häirinnyt minua.

— Jumala tietää, etten halua häiritä sinun suloista untasi, sanoi

Ahmed. — Joka aamu ja ilta rukoilen Jumalaa, että unesi olisi hyvä;