Earth Science 14th Edition Tarbuck

Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/earth-science-14th-edition-tarbuck-solutions-manual/
 Chapter Plate Tectonics: A Scientific
7 Revolution Unfolds

Plate Tectonics: A Scientific Revolution Unfolds opens with a discussion of historical views about the
placement of continents and ocean basins. It continues by examining the lines of evidence that Alfred
Wegener used in the early 1900s to support his original continental drift hypothesis. This evidence included
the fit of the continents, fossils, rock types, structural similarities between continents, and paleoclimates. Also
presented are the main objections to Wegener’s ideas, particularly the lack of a driving mechanism.

Following a brief overview, the theory of plate tectonics is examined in detail. The distinction between
Wegener’s idea of continental drift and the science of plate tectonics is addressed. The movement of
lithospheric plates and different types of plate boundaries are examined extensively. This chapter looks at the
features associated with different types of plate boundaries and how these features shape Earth’s surface.
Ages and distribution of ocean-basin sediments, hot spots, and paleomagnetism are used to provide additional
support for plate tectonics. The chapter closes with comments about the driving mechanism of plate tectonics.

FOCUS ON CONCEPTS

After reading, studying, and discussing the chapter, students should be able to:

7.1 Discuss the view that most geologists held prior to the 1960s regarding the geographic positions of the
ocean basins and continents.
7.2 List and explain the evidence Wegener presented to support his continental drift hypothesis.
7.3 Discuss the two main objections to the continental drift hypothesis.
7.4 List the major differences between Earth’s lithosphere and asthenosphere and explain the importance
of each in the plate tectonics theory.
7.5 Sketch and describe the movement along a divergent plate boundary that results in the formation of
new oceanic lithosphere.
7.6 Compare and contrast the three types of convergent plate boundaries and name a location where each
type can be found.
7.7 Describe the relative motion along a transform plate boundary and locate several examples on a plate
boundary map.
7.8 Explain why plates such as the African and Antarctic plates are getting larger, while the Pacific plate is
getting smaller.
7.9 List and explain the evidence used to support the plate tectonics theory.
7.10 Describe two methods researchers use to measure relative plate motion.
7.11 Summarize what is meant by plate–mantle convection and explain two of the primary driving forces of
plate motion.

TEACHING PLATE TECTONICS

Plate tectonics is an important topic in geology. It can be more challenging to teach some later book chapters,
especially volcanoes, earthquakes, mountain building, and the ocean floor before having established a good
foundation in plate tectonics.
• When you introduce plate tectonics, you may find that many or most students are at least somewhat
familiar with the fact that the continents once fit together and have since moved. It is important to

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

54
 stress, however, that this idea has been widely accepted only recently. This is a good opportunity to
remind students that while Earth is very old and people have made observations about the Earth for a
long time, geology itself is a relatively young science.
• When discussing Wegener and his hypothesis along with the theory of plate tectonics, this is a good
time to revisit or discuss the scientific method with students. You can discuss the difference between
a hypothesis and a theory and how a hypothesis might become a theory. The evolution of the
continental drift hypothesis to the plate tectonic theory is a nice illustration of the scientific method at
work.
• Mantle upwelling is part of the mantle convection process. You can demonstrate convection with a
hot light bulb and a piece of paper cut into a swirl shape. Explain that similar to in the mantle, the
warmer substance moves upwards where the cooler substance subsides. Alternately, you can describe
the example of a boiling pot of water to relate this topic to something with which students are already
familiar or bring in a lava lamp to show this process.
• The use of animations that show historical continent locations and future projections of continent
locations is helpful for visualizing how the surface of the Earth has changed over time due to plate
tectonics. See Additional Resources.
• Animations of motion at the three different types of plate boundaries are helpful supplements to the
illustrations in the text. They allow students to see how these plates move relative to each other.
• After introducing the three types of plate boundaries, have students draw them in their notebooks
along with the relative motions of each without referencing anything you have discussed. It will help
them reinforce these boundary types and how they differ.
• When you talk about subduction, it is a good time to revisit the topic of igneous rocks and remind
students of the composition of basalt and of granite. Remind students that the denser basalts will be
more likely to subduct, and you can relate this back to mineral content. It keeps students from
forgetting earlier course concepts and makes the topic more cohesive by tying earlier units into newer
ones.
• If you don’t mind food in your classroom, Oreos or similar sandwich style cookies can be used to
show plate motion and plate boundary types. Break the top portion of the cookie in half. It will then
slide about on the semi-solid filling layer. This is especially good for illustrating transform fault
motion.
• Print off several copies of a world map with plate boundaries and plate names on it. If you can print
this on a large piece of paper, it works a bit better. Cut apart the map at plate boundaries. Distribute
one “plate” to each student and have them find other “plates” to create a complete map. This gives
students an idea of how many plates exist and where they are found relative to each other.
• Although earthquakes and volcanoes are prominent plate boundary features, save in-depth discussions
of these two topics for the chapters dedicated to them. It is important to mention them in the context
of plate tectonics, but tell students you will discuss them in more detail later.

CONCEPT CHECK ANSWERS

Concept Check 7.1

1. Briefly describe the view held by most geologists regarding the ocean basins and continents prior to
the 1960s.
Ocean basins and continents had fixed geographic positions and were very old.

2. What group of geologists were the least receptive to the continental drift hypothesis? Explain.
North American geologists were the least receptive because most of the evidence was from Africa, South
America, and Australia; these continents were unfamiliar to these geologists.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

55
Concept Check 7.2

1. What was the first line of evidence that led early investigators to suspect that the continents were
once connected?
Similarity of continental coastlines and jigsaw-like fit of the continents.

2. Explain why the discovery of the fossil remains of Mesosaurus in both South America and Africa,
but nowhere else, supports the continental drift hypothesis.
Mesosaurus was a freshwater reptile and could not have migrated across the ocean. In addition, there is
no evidence of any bridge or other connector between these two continents.

3. Early in the twentieth century, what was the prevailing view of how land animals migrated across
vast expanses of open ocean?
Lower sea level and land bridges, rafting, and island stepping stones.

4. How did Wegener account for the existence of glaciers in the southern landmasses at a time when
areas in North America, Europe, and Asia supported lush tropical swamps?
Pangaea; southern continents were one landmass situated about the South Pole.

Concept Check 7.3

1. What two aspects of Wegener’s continental drift hypothesis were objectionable to most Earth
scientists?
Gravitational force of the Sun and Moon moved the continents the way they moved the tides and the idea
that continents plowed through the oceanic crust.

Concept Check 7.4

1. What major ocean floor feature did oceanographers discover after World War II?
Mid ocean ridge.

2. Compare and contrast the lithosphere and the asthenosphere.

The lithosphere is the hard outer portion of the Earth’s crust. The asthenosphere lies beneath and is more
ductile, allowing the lithospheric plates to “float” and be mobile.

3. List the seven largest lithospheric plates.

North American, South American, Pacific, African, Eurasian, Australian-Indian, and Antarctic.

4. List the three types of plate boundaries and describe the relative motion at each of them.
• Divergent – plates move apart.
• Convergent – plates move towards each other.
• Transform – plates slide laterally past each other.

Concept Check 7.5

1. Sketch or describe how two plates move in relation to each other along divergent plate boundaries.
Plates move apart, with new rock being formed between them due to magmatic upwelling.

2. What is the average rate of seafloor spreading in modern oceans?

5 cm (2 in) per year.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

56
3. List four facts that characterize the oceanic ridge system.
Long, continuous underwater mountain chain, divergent plate boundary, marked by formation of new
basaltic rock, rift valleys along the crest.

4. Briefly describe the process of continental rifting. Where is it occurring today?

Mantle plumes beneath continental crust generate magmatic upwelling and forces that pull the crust apart,
generating a new rift valley. The rift valley eventually widens to create a new ocean basin. It is occurring
today in East Africa.

Concept Check 7.6

1. Explain why the rate of lithosphere production roughly balances with the rate of lithosphere
destruction.
Subduction at convergent boundaries, which destroys old lithosphere, occurs at the same rate as seafloor
spreading and new rock generation at divergent plate boundaries.

2. Compare a continental volcanic arc and a volcanic island arc.

A continental volcanic arc occurs on the edge of a continental land mass near an ocean-continent
convergent plate boundary. These volcanoes tend to produce more felsic to intermediate magma. A
volcanic island arc occurs at ocean-ocean plate convergent plate boundaries and produces an island chain
in the ocean; these volcanic islands are basaltic.

3. Describe the process that leads to the formation of deep-ocean trenches.

When two oceanic plates collide, one is subducted. As one plate descends beneath the other, a trench is
formed; deeper trenches tend to form where older, denser basaltic ocean floor can descend very deeply
beneath the other plate, often at very steep angles.

4. Why does oceanic lithosphere subduct, while continental lithosphere does not?
Oceanic lithosphere is denser than continental lithosphere. Continental lithosphere is too buoyant to allow
for subduction.

5. Briefly describe how mountain belts such as the Himalayas form.

As two continental plates collide, the crust buckles, thickens vertically, and fractures. This leads to the
uplift of major mountain ranges such as the Himalayas.

Concept Check 7.7

1. Sketch or describe how two plates move in relation to each other along a transform plate boundary.
The plates slide laterally past each other. See Figure 7.21 for a diagram.

2. Differentiate between transform faults and the other types of plate boundaries.
Transform faults do not generate new lithosphere or destroy old lithosphere. The movement involves two
plates sliding past each other rather than moving apart or coming together.

Concept Check 7.8

1. What two plates are growing in size? Which plate is shrinking?

The African and Antarctic plates are growing and the Pacific plate is shrinking.

2. What new ocean basin was created by the breakup of Pangaea?

The Atlantic.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

57
3. Briefly describe some major changes to the globe when we extrapolate present-day plate
movements 50 million years into the future.
North America’s Baja Peninsula and parts of southern California will be closer to Alaska. Africa will
collide with Eurasia, closing the Mediterranean Sea. Australia will migrate towards the equator, North
and South America will separate, and the Atlantic Ocean basin will be larger.

Concept Check 7.9

1. What is the age of the oldest sediments recovered using deep-ocean drilling? How do the ages of
these sediments compare to the ages of the oldest continental rocks?
The oldest ocean sediments are 180 million years old, while the oldest continental rocks are more than 4
billion years old.

2. Assuming that hot spots remain fixed, in what direction was the Pacific plate moving while the
Hawaiian islands were forming? When Suiko Seamount was forming?
The Pacific plate was moving northwest when the Hawaiian islands were forming and moving north when
the Suiko Seamount was forming.

3. How do sediment cores from the ocean floor support the concept of seafloor spreading?
Sediment cores can be radiometrically dated, and their distance from a spreading center recorded. Data
have shown that older cores are further from the mid-ocean ridges while the youngest rocks and
sediments are near the ridges.

4. Describe how Fred Vine and D.H. Mathews related the seafloor-spreading hypothesis to magnetic
reversals.
They found that new rock made from cooling magma magnetizes itself in the current direction of Earth’s
magnetic polarity. They found lateral symmetry in magnetic patterns on either side of mid-ocean ridges,
showing that these separated stripes were formed at the same time at the mid-ocean ridges.

Concept Check 7.10

1. What do transform faults that connect spreading centers indicate about plate motion?
These transform faults are aligned parallel to the direction of spreading. Measuring their alignments
carefully will reveal the direction of plate movement.

2. Refer to Figure 7.35 and determine which three plates appear to exhibit the highest rates of motion.
The Pacific plate, the Australian-Indian plate, and the Nazca plate.

Concept Check 7.11

1. Describe slab pull and ridge push. Which of these forces appears to contribute more to plate
motion?
As old, dense lithosphere subducts, the slab is pulled deep into the mantle by gravity and destroyed. The
elevation of mid-ocean ridges allows new lithosphere to slide down; this is ridge push. Slab pull seems to
be the dominant force.

2. What role are mantle plumes thought to play in the convective flow in the mantle?
Mantle plumes are thought to originate deep within the mantle, close to the core. The heat from the
bottom of these plumes rises through the mantle, generating convective flow.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

58
3. Briefly describe the two models proposed for mantle-plate convection.
• Whole-mantle convection – also called the plume model. Subducted lithosphere descends to the core-
mantle boundary and this is balanced by buoyantly rising mantle plumes that move hot material to the
surface.
• Layer cake model – has two zones of convection; one is a thin, dynamic upper mantle layer and one is
slower and thicker in the lower mantle. Slow convection in the lower level carries heat upward but the
upper layer is what generates surface volcanism.

GIVE IT SOME THOUGHT ANSWERS

1. After referring to the section in the Introduction titled “The Nature of Scientific Inquiry,” answer
the following:
a. What observation led Alfred Wegener to develop his continental drift hypothesis?
b. Why did the majority of the scientific community reject the continental drift hypothesis?
c. Do you think Wegener followed the basic principles of scientific inquiry? Support your answer.

a. The puzzle-like fit of the coastal outlines of South America and Africa.
b. The continental drift hypothesis was rejected by the scientific community because Wegener lacked a
credible mechanism to explain why the continents were moving or drifting. Also, he incorrectly
proposed that the continents broke through the thinner oceanic crust although no evidence existed to
support this idea.
c. Yes, overall Wegener followed the basic principles of scientific inquiry. He proposed evidence to
support his various explanations although not all of his evidence supported his conclusions.

2. Referring to the accompanying diagrams that illustrate the three types of convergent plate
boundaries, complete the following:
a. Identify each type of convergent boundary.
b. On what type of crust do volcanic island arcs develop?
c. Why are volcanoes largely absent where two continental blocks collide?
d. Describe two ways that oceanic–oceanic convergent boundaries are different from oceanic–
continental boundaries. How are they similar?

a. A = ocean to continent convergence, B = ocean to ocean convergence, C = continent to continent

convergence
b. Oceanic crust
c. Volcanoes are absent at continent to continent convergent boundaries because there is no subduction
and therefore no mechanism to produce partial melting of mantle rocks.
d. Ocean to ocean convergent boundaries are different from ocean to continent convergent boundaries in
that the resulting volcanism occurs on the ocean floor rather than on land and the composition of the
volcanoes between the two would be somewhat different due to the interaction of continental rather
than oceanic crust. They are similar in that both of them produce volcanism, they both involve
subduction zones, and both are characterized by earthquakes.

3. Some predict that California will sink into the ocean. Is this idea consistent with the theory of plate
tectonics? Explain.
California will not necessarily sink into the ocean, but the continued motion of the Pacific plate will
separate a portion of California from the North American plate along the San Andreas Fault system. The
broken segment will then move with the Pacific plate as a large island since it is composed of continental
crust rather than oceanic.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

59
4. Refer to the accompanying hypothetical plate map to answer the following questions:
a. How many portions of plates are shown?
b. Are continents A, B, and C moving toward or away from each other? How did you determine
your answer?
c. Explain why active volcanoes are more likely to be found on continents A and B than on
continent C.
d. Provide at least one scenario in which volcanic activity might be triggered on continent C.

a. five
b. Continents A, B, and C are moving away from each other because of the divergent boundary that
occurs between all three of them.
c. Active volcanoes are found on both A and B because each of them has an oceanic plate that is
subducting underneath the continental plate.
d. Continent C does not have volcanoes because it does not have a plate boundary involving subduction
or rifting. Hot spot activity or continental rift could perhaps produce volcanoes in the future.

5. Volcanoes, such as the Hawaiian chain, that form over mantle plumes are some of the largest shield
volcanoes on Earth. However, several shield volcanoes on Mars are gigantic compared to those on
Earth. What does this difference tell us about the role of plate motion in shaping the Martian
surface?
The extremely large volcanoes on Mars suggests that either the tectonic plates were moving really slowly
when the volcanism occurred or perhaps Mars was lacking tectonic plates and the large volcanoes
resulted from hot, stationary plumes inside of Mars.

6. Imagine that you are studying seafloor spreading along two different oceanic ridges. Using data
from a magnetometer, you produced the two accompanying maps. From these maps, what can you
determine about the relative rates of seafloor spreading along these two ridges? Explain.
Along the first ridge, the plate movements were apparently steady and relatively fast (as evidenced by the
narrow magnetic stripes). On the second ridge, the movements are relatively slower over the most recent
geologic times, but the plates were apparently moving faster at some point further back in time.

7. Australian marsupials (kangaroos, koala bears, etc.) have direct fossil links to marsupial opossums
found in the Americas. Yet the modern marsupials in Australia are markedly different from their
American relatives. How does the breakup of Pangaea help to explain these differences (see
Figure 7.24)?
The break-up of Pangaea some 200 million years ago allowed for the separation of once-joined
landmasses and the isolation of common organisms to undergo a long period of evolutionary
development. The resulting organisms today share a common ancestry because of their common origins
on Pangaea, but the long period of time has allowed for distantly related groups to develop their own
unique characteristics.

8. Density is a key component in the behavior of Earth materials and is especially important in
understanding key aspects of plate tectonics. Describe three different ways that density and/or
density differences play a role in plate tectonics.
Density or density differences in plate tectonics play a key role in 1) the subduction of more dense
oceanic crust underneath continental crust; 2) the rising of hotter mantle material at divergent boundaries
and the sinking of colder lithospheric plates at subduction zones, thus creating the “conveyor belt” model
that somehow drives the plate tectonics engine; and 3) the collision and uplift of continental crust at
continent to continent convergent boundaries due to lower densities of continental rocks.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

60
9. Refer to the accompanying map and the pairs of cities below to complete the following:
(Boston, Denver), (London, Boston), (Honolulu, Beijing)
a. List the pair of cities that is moving apart as a result of plate motion.
b. List the pair of cities that is moving closer as a result of plate motion.
c. List the pair of cities that is presently not moving relative to each other.

a. London, Boston
b. Honolulu, Beijing
c. Boston, Denver

EXAMINING THE EARTH SYSTEM ANSWERS

1. The changing positions of the continents and the redistribution of land and water over Earth’s
surface have had a significant impact on Earth’s atmosphere, hydrosphere, and biosphere through
time. Atmospheric and oceanic circulations are interrelated systems driven by heat energy from the
Sun. As continents moved about, the distribution of heat energy over Earth’s surface varied, which,
in turn, caused changes in global wind patterns and ocean circulation. Different atmospheric and
oceanic circulation patterns produced changes in temperature, precipitation, storm tracks, and
global climates in general. Furthermore, when the continents were assembled into large
landmasses, their size and location produced climates much different from today.
Life on Earth was greatly affected by the distribution of landmasses and the resulting climates. At times
landmasses may have been arid and may have promoted the evolution of certain adaptable species. Then,
as a consequence of plate tectonics, the landmass may have split and/or changed global position and
become tropical, forcing extinctions and/or adaptations. A good example of the impact of plate tectonics
on life is found in the unique species that currently inhabit Australia.

2. Assume that plate tectonics did not cause the breakup of the supercontinent Pangaea. Use the
accompanying map of Pangaea to describe how the climate (atmosphere), vegetation and animal
life (biosphere), and geologic features (geosphere) would be different from the conditions that exist
today in the areas currently occupied by the cities of Miami, Florida; Chicago, Illinois; New York,
New York; and your college campus location.
Miami, FL: Miami would be situated on the equator, warmer, and perhaps a tropical rainforest. Without
the breakup of Pangaea, Miami would be landlocked and continental rather than having beaches and a
coast.
Chicago, IL: Chicago would be far removed from any moisture sources (the Atlantic Ocean and Gulf of
Mexico do not exist) and therefore rather arid. Its location in the subtropics would probably result in
warm temperatures.
New York, NY: New York would be part of present northwest Africa and, like Chicago, inland from any
sources of moisture, dry, and subtropical. Pre-Pangaea continental collisions would have formed the
Appalachian Mountains.
Your college campus: (answers will vary)

ADDITIONAL RESOURCES

DVDs and Movies

• How the Earth Was Made (2008) Narrated by Alec Baldwin. History Channel, 1 hour 34 minutes.
• Inside Planet Earth (2008) Narrated by Patrick Stewart. Discovery Channel, 2 hours.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

61
 • Earth Revealed, Episode 5: The Birth of a Theory (1992) Annenberg Media, 30 minutes. Available on
DVD or for free streaming video on demand from http://www.learner.org/resources/series78.html
• Earth Revealed, Episode 6: Plate Dynamics (1992) Annenberg Media, 30 minutes. Available on
DVD or for free streaming video on demand from http://www.learner.org/resources/series78.html
• Planet Earth, Episode 1: The Living Machine (1986) WQED/Pittsburgh in association with the
National Academy of Sciences, 1 hour. Discusses plate tectonics. Available on DVD or for free
streaming video on demand from http://www.learner.org/resources/series49.html
• Plate Tectonics. Science Channel, 2 minutes. Dr. Neal Driscoll shows California coastline features to
Bill Nye. Available for free streaming from http://www.sciencechannel.com/tv-shows/greatest-
discoveries/videos/100-greatest-discoveries-plate-tectonics.htm
• When Earth Erupts: Glaciers vs. Tectonics. Science Channel, 2 minutes. Exploration on New
Zealand’s South Island. Available for free streaming from http://www.sciencechannel.com/tv-
shows/greatest-discoveries/videos/when-earth-erupts-glaciers-vs-tectonics-video.htm
• Peaceful Easy Obduction. Musical discussion of plate tectonic motion performed by Dr. Richard
Alley of Penn State University. 5 minutes. http://www.youtube.com/watch?v=f_BWRlx6VpA

Websites

• Plate Tectonics Animations. From the University of California, Berkeley.

http://www.ucmp.berkeley.edu/geology/tectonics.html
• Mountain Maker, Earth Shaker. From PBS. Interactive plate tectonics activity that allows
manipulation of tectonic plates. http://www.pbs.org/wgbh/aso/tryit/tectonics/#
• Thirteen different plate tectonics animations. From the U.S. Geological Survey and National Park
Service. You can choose the one that best suits your needs. http://www2.nature.nps.gov/geology/
usgsnps/animate/pltecan.html
• Plate Tectonic Movement Visualizations. From Carleton College. A collection of various
visualizations and descriptions of each. http://serc.carleton.edu/NAGTWorkshops/geophysics/
visualizations/PTMovements.html

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc.

62
Another random document with
no related content on Scribd:
 — haukkuu hallikoira linnan lukki luksuttelee, hiistää ensin
hiljemmältä, harviammalta murahtaa, perän lyöen
pientarehan, hännän maahan torkutellen.

Sen on niin turvaisa haukkua nyt, kun se tietää kaikkein valvovan

ja kun tuon tuostakin aina joku pistäytyy ulkona. Toista on, kun kaikki
käyvät makuulle tuvassa. Silloin sen turkin alla tahtoo kylmä karmia,
sillä toisen talon koiran ääni ei penikulmien päästä kuulu.

Keväinen luonto nukkuu. Nukkuvat myös

pyhät pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa.

Päivänkoiton ensimäiset häivät leikkivät taivaalla. Pihan poikki

kiiruhtaa nuori tyttö. Se on

Annikki, hyvänimikko,
yön tytti, hämärän neiti,

talon tyttäristä nuorin. Hän kiiruhtaa kapeaa metsäpolkua rannalle

päin. Käpy rasahtaa paljaan jalan alla. Käki havahtuu, kukahtaa. Se
löytää vastakaiun Annikin aamunvirkeässä mielessä. Hän alkaa
hyräillä:

Siinä kukkuos käkönen, helkyttele hietarinta, hoiloa

hopearinta, tinarinta riukuttele; kuku illoin, kuku aamuin,
kerran keskipäivälläki ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni.

Käet yltyvät herättyään kilpaa kukkumaan, laululinnut laulamaan.

Ja
Annikki tuntee selvästi:
 kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän
tulevi.

Tosia mahtavat olla vanhojen sanat:

kyynärän ikä kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi kuultua

kevätkäkösen.

Mutta eipä tässä jouda käkiä kukuttelemaan, sillä kiire on

päähän portahan punaisen, laajan laiturin laelle pitkän

niemyen nenähän.

Ja kohta hän siellä

rannalla vesikivellä huntujahan huuhtelevi.

Iloista onkin työtä tehdä, sillä

ylähällä päivyt paistaa, alahalla aallot välkkyy.

Mutta kuta ylemmäs taivaalle kohoaa päivän kehrä, sitä

kiivaammin pärskyy vesi ympärille pestessä, sillä kiireesti olisi kotiin
jouduttava, etteivät muut luulisi hänen jouten

kuvoansa katselevan,
itseään ihastelevan,
verevyyttänsä vetehen.

Annikin palatessa rannasta kuuluu läävästä lehmänkellojen

kalkatus.
Vanha emäntä laitumelle laskee. Laskiessaan pyytelee
 varjele vakainen luoja,
varjele vahingon tieltä.

Ell'ei emännän omat paimenet olisi kyllin tarkkoja, niin:

paju pannos paimeneksi, leppä lehmän katsojaksi, pihlaja

pitelijäksi, tuomi tuojaksi kotihin!

Sitten emäntä kääntyy loitsussaan Mielikin, »karjan eukon»,

Tellervon, »karjan kaitsijan», ja muitten metsän haltijoitten puoleen
pyydellen suojaamaan karjaansa

soista soiluvista, lähtehistä läilyvistä

ja antamaan karjalle hyvät ruokamaat, että se heruisi. Suvetarta

hän pyytää erityisen hellää huolta karjasta pitämään:

heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä karjalleni

katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta,
vihoin saamatta satehen.

Vihdoin hän puhuttelee karhua, metsän kuningasta, mitä

kauneimmin, mielittelevimmin nimityksin,

otsonen, metsän omena,

mesikämmen käyretyinen,

ja neuvoo häntä välttämään syömisen kiusauksen, jonka karjan

näkeminen synnyttää:

konsa karja kankahalla,

sinä suolle soiverraite.
 Ja ellei karhu mairitteluista talttuisi, koettaa emäntä pilkaten häntä
karaista:

en mä noissa noin asuisi aina akkojen jaloissa; onpa maata

muuallakin, tarhoa taempanakin juosta miehen joutilahan,
virattoman viiletellä.

Kuippanaa, Tapiota, pyytää emäntä lopuksi pitämään petojansa

tarkasti silmällä.

Lehmät laukkaavat vapauteen päästyään huimasti metsään päin.

Ne mölähtelevät iloisesti polkien kavioillaan ja huiskien hännällään
ilmaa. Emäntä

panee paimenen perähän, orjan lehmien ajohon.

Iloinen on mieli paimenenkin kontti selässä lehmien perässä

tarpoessaan ja tuon tuostakin torveensa törähytellessään. Hän

ajoi lehmät suota myöten,

itse kangasta kapusi.

Mutta päivän mittaan alkaa jo väsymyskin tulla ja tuntuu aivan kuin

lintunen laulaisi lehdossa:

jos ois aika orjan syöä, isottoman illastella.

Paimen ajaa karjansa levolle kankaalle,

itse istuu mättähälle, vihannalle turpehelle.

Hän päästelee kontin selästään, ottaa leivän laukustaan ja veitsen

tupestaan. Silloin valtaa hänet taas tuo tavallinen apea mieli, joka
koko päivän on ollut poissa, sillä
 paimen parka kuivan leivän, kuivan kuoren karskuttavi,

Ja ainiaaksi särpimekseen

veen lipillä luikkoavi märän mättähän nenästä.

Mieleen johtuu talonväen paremmat ruuat. Ehkäpä sieltä orjallekin

jokunen parempi siru annettaisi. Siksipä pyyteleekin hän päivää
jouduttamaan aikaa kotiin päästäkseen:

kule päivä kuusikolle, viere vehnä vitsikölle, karkoa

katajikolle, lennä leppien tasalle, päästä paimenta kotihin
voivatia vuolemahan, rieskoa repäsemähän, kakkaroita
kaivamahan.

Karja on tuskin kerinnyt hävitä ensimäisen harjun taakse, kun

talonväki unohtaa sekä karjan että paimenen. Naisväen on lampaat
saatava kerityiksi ennen suurusta, että suuruksen jälkeen kerittäisiin
miesten mukana kaskelle ja saataisiin lampaat viereiselle pellolle
mukaan. Vanha emäntä, joka aina askareen kulkua valvoo, käskee
nytkin muistaen lampaat juottamattomiksi erästä miniöistään:

ota korvonen olalle, vesikappa kainalohon, ala astua

ve'elle!

Muistaen kiireen huutaa hän vielä miniän jälkeen:

tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla viikon veellä

viipymättä!

Kohta ovatkin lampaat kerityt. Naiset keräytyvät kaivolle

pestäkseen ihviset kätensä puhtaiksi. Miesväki, josta useimmat
olivat olleet aivan lähettyvillä valmistellen peltokaluja ja tahkoten
kirveitä

Kuutehen kovasimehen
seitsemähän sieran päähän,

saapuu samassa suurukselle. Mutta vanhaa isäntää ei näy.

Aamulla hän, kertoo Annikki,

otti ongen taskuhunsa, väkärauan väskyhynsä

ja läksi ensi kertaa tänä kevännä melomaan tutuille luodoilleen,

sillä ukon mielestä piti särenkudun kohtapuoleen alkaa. Varmaan
hän kokee verkot samalla. Jos ukko nyt saisi kaloja, päättelevät
nuoret miehet, niin kyllä sitten kohta »talkapohjat» taas työnnetään
vesille ja ukon kutomalla »sulkkunuotalla» lähdetään vetelemään

vienoja vesiä, lohiluotojen lomia, synkkiä syväntehiä, suuria

selän napoja.

Lyhyet unet otettua lähdetään palolle, lampaat ja niitten paimen

otetaan mukaan. Viime kesänä jo oli kaski kaadettu, pari päivää
sitten

pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti, poltti kaikki

puut poroksi, kypeniksi kyyätteli.

Tämä kaski oli täytynyt näin aikaiseen tehdä, sillä miesten

mielestä oli viereinen pelto kevätkauraksi liian pieni, siementä kun
oli. Naisväki määrätään kohta perille tultua pellolle turpeita
pienentelemään. Miehistä taas toiset menevät uutta paloa
aitaamaan, keskimäinen pojista alkaa kyntää eilen kesken jäänyttä
sarkaa. Mutta talon vanhin poika, joka isänsä jälkeen tulee perimään
isännyyden talossa, hankkiutuu kylvämään jo muokatulle pellolle nyt,
kun ukko niin kauvaksi aikaa oli kalalle jäänyt. Vakavana hän astuu
askeleen kerrallaan ja heittää oikealla kädellään kauroja vasemmalle
ja oikealle, vasen kannattaa tuohinauhalla olkapään ja selän ympäri
kiinnitettyä tuohikopsaa. Kylväessään hän lausuu:

minä kylvän kyyhättelen luojan sormien lomitse; käen

kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle.

Sitten pyytää hän maan haltioita kasvattamaan hyvin viljaa.

Lopuksi kääntyen Ukon puoleen hän anoo:

iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset lännestä

lähetä, etelästä ennättele, vihmo vettä taivosesta, mettä
pilvistä pirota orahille nouseville, touoille tohiseville.

Ja ikäänkuin suopeana vastauksena kyntömiehen pyyntöön

paistavi Jumalan päivä

ja siihen ympärille ovat keräytyneet

linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, käki

päälle kukkumahan.

Vaikka suurin osa väkeä on ulkotöihin lähtenyt, niin ei talo silti

tyhjäksi jäänyt. Lapset leikkivät pihassa. Tytöt taputtelevat savileipiä
ja kulettavat kivilehmiään laitumelle ja kotiin. Pojat hevosina hirnuvat.
Mutta tuvassa helähtelee ahkera pirta. Talon kaunein tytär on siellä
aamusta varhain

pukehissa puhtahissa, valkehissa vaattehissa

kultakangasta kutonut, hopeista huolittanut kultaisesta
 sukkulasta pirralla hopeisella.

Hän, kuuluisa kudonnastaan, jolla

suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi, niiet

vaskiset vatisi, hopeinen pirta piukki,

oli nyt vihdoin lupautunut naapuriheimon miehelle

mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi, joka lautsan

laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi.

Siksi hänellä on kiire, kun eivät kapiot ole vielä aivan valmiit. Ja
loimien väliin kutoutuu samalla monta toivorikasta ajatusta, sillä hän
on itse saanut sulhonsa valita, ei tarvinnut tyytyä isän ja veljien
valitsemiin.

Toivoa sykkii toinenkin rinta, sepon, nuorimman veljen, joka oli

lähtenyt rannalle

nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.

Siellä hän rauhassa yksinään

veistävi venoista uutta purtta puuhoavi,

sillä hänellä on mieli

lähtä neittä kosjomahan, impeä anelemahan.

Vene on juuri valmistumaisillaan. Vielä tänään se työnnetään

vesille ja huomisaamuna varahin kantaisi se tekijänsä kauvas pois.
 Siksipä olikin seppo jo aamulla pyytänyt Annikki-siskonsa
valmistamaan erityisellä huolella sulhassaunan. Annikki,
»hyvänimikko», sen mielellään tekee. Jo aamupäivällä hän lähtee

— luutoa lehosta, vastaksia varvikosta

ja sitoo veljelleen »lempivastasen». Kotiin tultuaan hän lämmittää

saunan ja hakee

veet lemmen lähtehestä,

heraisesta hettehestä.

Kun kaikki on valmiiksi varustettu, menee Annikki veljensä luo

kertomaan, että sauna on jo valmis, kehoittaen häntä:

kylve veikko kyllältäsi, valeleite vallaltasi, pese pääsi

pellavaksi, silmäsi lumisiruiksi.

Seppo menee saunaan, pesee itsensä siskonsa neuvon mukaan

ja tulee takaisin tupaan

— tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskipäät

punertavina.

Annikki tuo hänelle sulhasvaatteet, puhtaan palttinapaidan, äidin

tyttönä kutomat sukat ja ulkomaalta tuodut kengät. Näitten lisäksi

haki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen, siihen

sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn.

Hän varustaa vielä

tuhatnyplän uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun,

 sekä kauniisti kirjaillun vyön, »kultasuiset» kintaat ja isän
sulhasmiehenä ostaman pystyisen kypärin.

Talon muu väki alkaa jo palailla ulkotöiltään, ukkokin tulee kalasta.

Kaikki käyvät halusta saunaan. Mutta kun paraillaan

sauna täynnä neitosia

vasta käessä vastoavat,

niin silloin

— haukkui linnan häkki, peni julma juhmutteli, saaren vartio

valitti, perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän,

Mennään katsomaan, kun luullaan vieraan tulevan. Mutta halli

erehtyikin tällä kertaa haukkumaan kotiväkeä. Tulija onkin vain
paimen, joka

lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa kolmasti

kotimäellä, kuuesti kujoisten suussa.
KALEVALAN MIEHET

Esittänyt O.A. Kallio

Kalevalan, samoinkuin muidenkin suurten kansanrunoelmain,

pääsisällyksenä on kertomus mahtavien, tavallisia ihmisiä
etevämpien sankarien toimista ja luonteista, mikäli nämä heidän
teoistaan kuvastuvat. Joko toimivat sankarit kukin erikseen tai myös
esiintyvät useat yhdessä ja rinnakkain, siis »yhteistoiminnassa».
Kansan runollinen ja luova mielikuvitus on varustanut sankarinsa
erityisillä avuilla ja ominaisuuksilla, jotka ovat omiansa antamaan
selvän kuvan asianomaisen kansan luonteesta ja
maailmankatsomuksesta. Kansa näkee runojensa sankareissa
juurikuin oman perikuvansa yksilöityneenä. Joko ovat nämä
kansanrunon sankarit alkuperältään todella historiallisia tai myös
jumalaistarullisia tai ainoasti pelkkiä mielikuvituksen hiomia, aina on
kansan luova mielikuvitus runoissa muodostellut heitä johonkin
määrättyyn suuntaan, ikäänkuin edustamaan eri puolia
asianomaisen kansan olemuksessa. Mikä on »jumalallinen» soturi,
mikä taas »neuvoissa viisas», kuten esim. kreikkalaisen
kansanrunon pääsankarit Akilles ja Odysseus; mikä mahtava
tietomies tai taitava takoja tai myös huimapäinen seikkailija ja
naisten naurattaja, kuten Kalevalan pääsankarit Väinämöinen,
Ilmarinen ja Lemminkäinen — aina sen mukaan mitä ominaisuuksia
kansanruno on tahtonut heissä etusijassa kuvata. Päähenkilöjen
rinnalle ja täydennykseksi luo kansan mielikuvitus muita vähempiä
uroita, kuten ovat esim. Kalevalan Kullervo, Joukahainen ja Tiera. Ja
jotta runojen antama elämän- ja maailmankuvaus olisi
mahdollisimman täydellinen, asetetaan niissä miesten rinnalle suuri
joukko naisia, taululle eloa ja väriä antamaan. Niinpä ne ovatkin juuri
naiset, jotka kansanrunoissa, samoinkuin tavallisessa
tosielämässäkin, saavat miehet toimintaan ja muodostuvat tapausten
keskustaksi. Niinpä Kalevalassakin kaunis Pohjolan neito on
sellainen keskus, johon Kalevalan uroitten työt ja toimet enimmälti
kohdistuvat. — Ihmisten rinnalla tuodaan kansanrunoissa myös
esille runsas jumala- ja tarumaailma jumalineen, haltioineen ja
taruolentoineen, antamaan kuvan kansan uskonnollisista käsitteistä.
Siten laajenee kansanrunoelma suureksi maailmankuvaksi.

*****

Kalevalan miessankarit, joihin seuraavassa tahdomme lyhyesti

tutustua, ovat etusijassa runollisen mielikuvituksen luomia ja
nykyisessä muodossaan usean eri runohenkilön teoista ja
luonnepiirteistä pitkän kehityksen kautta muodostuneita
kokonaiskuvia, joissa pakanalliset ja kristillisperäiset henkilöt ja
aiheet ovat toisiinsa kutoutuneet; mutta niin hyvin on sekä itse
kansanruno että sen johdolla vihdoin Kalevalan kokoonpanija nuo eri
piirteet toisiinsa sovitellut, että sankarit, kukin erikseen, yleensä
esiintyvät eheinä henkilökuvina, ja kaikki yhdessä antavat hyvän
kokonaiskuvan Suomen kansan miestyypeistä eli perikuvista, sekä
hyvistä että hylättävistä. Kansanruno näet ei yksistään ihannoi, vaan
pysyy samalla todellisuuden piirissä.
 Kalevalan ylin pääuros, jonka työt ja toimet muodostavat
Kalevalan pääsisällyksen, on »vaka, vanha Väinämöinen, tietäjä
iänikuinen». Alkuaan hän näyttää olleen vedenhaltia, mihin
ominaisuuteen hänen nimensä (väinä = virran leveä ja tyyni suu) ja
toisintonimensä Suvantolainen viittaavat. Meri ja välkeät vedet vielä
Kalevalassakin ovat hänen mielitiensä; meritse hän tavallisimmin
liikuskelee. Kansanruno on hänestä kuitenkin monimutkaisen
kehityskulun kautta lopuksi luonut ihmissankarin, jonka ylempänä
mainitut seisovat mainesanat jo selvästi osottavat, mitä ihanteitaan
Suomen kansa on tahtonut Väinämöiskuvassa tuoda ilmi. Vanhuus,
vakavuus, viisaus, henkinen voima, tieto ja taito — siinä ne ovatkin
Väinämöisen persoonan pääominaisuudet. Ja niillehän kansamme
näyttääkin jo muinoin suurimman arvon antaneen, mikäli sen
runsaista runoista, saduista, sananlaskuista ja arvoituksista voimme
päättää. Väinämöisen mahtava tietäjä-olemus, joka aniharvoin
turvautuu miekkaan, vaikkapa kyllä osaa sitäkin hyvin käyttää,
edustaa siis kansamme henkistä voimaa; hän on juurikuin Suomen
kansan arvokas juhla- eli sunnuntaikuva. Vaan samalla hän on perin
havainnollinen ja selväpiirteinen ihminen, jolla on useita inhimillisiä
heikkouksiakin, jopa sellaisia, jotka tuntuvat hänen arvoiselleen
hengenuroolle vallan sopimattomilta. Mutta suomalainen kansanruno
ei kaunistelekkaan henkilökuviaan, vaan esittää ne todellisina
ansioineen ja vikoineen.

Kalevalan mukaan on Väinämöinen vanha jo syntyessään, sillä

hän vietti äitinsä, ilman immen, veden emosen, kohdussa satoja
vuosia, kunnes kyllästyi »ahtaaseen asuntoonsa» ja syntyi »uros
aaltojen sekahan». Meressä hän vielä uiskenteli 8 vuotta, kunnekka
kohosi sieltä »manterelle puuttomalle», jonka hänen äitinsä oli
luonut, ja asuskeli sitten »saaressa sanattomassa» monta vuotta
mitään merkillistä tekemättä. Vihdoin hän, vanhentuneena ja
viisastuneena, ryhtyy toimimaan ja hankkii ensin Sampsa
Pellervoisen avulla paljaalle maalle rehevän metsäpeitteen sekä
sitten panee alkuun maanviljelyksen, kylvämällä löytämänsä
ohransiemenet suureen kaskimaahan. Siten hänestä tulee
maanviljelyksen isä. Samalla hän kehittyy mahtavaksi laulajaksi ja
tietomieheksi, joka »päivät pääksytysten» laulelee »syntyjä syviä».
Sellaisena maankuuluna tietäjänä hän esiintyy kilpalaulannassa ja
voittaa siinä helposti kateellisen, kerskailevan Joukahaisen. Tämä
lappalaissukuinen nuori laulaja tietääkin tosin yhtä ja toista
tietämisen arvoista, mutta ei lähimainkaan riitä Väinämöiselle, jonka
laulaessa »järvet läikkyi, maa järisi, vuoret vaskiset vapisi, kalliot
kaheksi lenti». Joukahaiselle valheineen käy surkeasti.

Kilpalaulannalla Kalevala juurikuin tahtoo osottaa, kuinka paljoa

ylempänä arvossa todellinen oppi, nerous ja taito on tyhmänkorkeaa
tiedoilla rehentelemistä, mutta samalla se tahtoo näyttää, kuinka
mahtavinkin hengensankari pohjaltaan on vain heikko ihminen.
Väinämöinen näet kompastuu Joukahaisen asettamaan ansaan,
joka hänelle, vanhalle ja yksinäiselle miehelle, näkyy Joukahaisen
nuoren ja kauniin sisaren Ainon muodossa. Hän juurikuin unohtaa
kutsumuksensa ja korkeat tehtävänsä, jopa omat suuret tietonsa ja
taitonsakin, ja puuhailee nyt ankarasti pelkissä kosimahommissa,
välittämättä ollenkaan kosittavien estelyistä ja kujeista. Sankarimme
toimii aivankuin joku todellinen naimisasioissa hassahtanut
vanhapoika. Hän ahdistelee Joukahaisen sisarta naimatarjouksillaan
niin kovasti, että Ainon täytyy mennä meren omaksi, pelastuakseen
tuosta tungettelevasta, vanhahkosta kosijasta ja vanhempiensa
pakotuksista. Tosin hän joskus, kuten esim. hänen oman
tyhmyytensä ja hätiköimisensä vuoksi epäonnistuneen Ainon
merestä onginnan jälkeen, itsekin älyää, että häneltä »kaikki on mieli
melkeässä», s.o. nurinpäin, mutta yhä uudestaan hän ryhtyy
kosimahommiin, jopa niissä todellisia aikeita salatakseen helposti
livahuttaa suustaan valheenkin.

Pohjolan neito, »maan kuulu, ve'en valio», se nyt täyttää hänen

mielensä, ja Pohjolaan, vieraan heimon maahan, hän tekee
kosimamatkoja. Tosin ensimäisen matkan käy perin nolosti, kun
Joukahainen matkan varrella kostoksi ampuu häneltä hevosen, ja
hän saa uida merta, niin että »ei ole kynttä varpahissa, eikä
sormissa niveliä», ennenkuin kurjassa tilassa pelastuu Pohjolan
rantaan. Eipä noin nolosti perille tullut kosija edes rohkene imaista
asiatansakaan, hän vain voivottelee koti-ikäväänsä ja pyrkii päästä
jälleen kotimailleen, vaikkapa Pohjolan emäntä itsestään lupaa
hänelle tyttärensä, jos hän ihmeellisen taikamyllyn, sammon, takoisi.
Oman päänsä päästimiksi hän lupaa lähettää seppo Ilmarisen
sampoa takomaan ja neidon ansaitsemaan. Kuitenkin hän taas
kömmeltyy neitosiin kotimatkalla, kun näkee omin silmin Pohjolan
kauniin immen taivaan kaarella kultakangasta kutomassa. Neidon
käskystä hän, kuten rakastunut hupakko ainakin, tekee jos jotakin
neidon suosion voittamiseksi. Hän halkaisee jouhen »veitsellä
kärettömällä», hän vetää munan solmuun ja solmun
tuntumattomaksi, hän kiskoo kivestä tuohta ja särkee jäästä aidaksia
»pilkkehen pirahtamatta», jopa lopuksi ryhtyy veistämään venettä
neidon kehrävarren (värttinän) muruista. Mutta siinä hän kiireessä
iskee kirveellä ison haavan polveensa eikä edes, lemmestä
hömmelöitynyt kun on, muista verensulkusanoja, tukkiakseen
hirmuisen verentulvan.

Veren tukkijaa hänen, suuren tietäjän, täytyy etsiä ympäri kyliä.

Näissä puuhissa häneltä jälleen vähäksi aikaa unohtuu Pohjan neito,
ja viekkaasti hän toimittaa rehellisen, yksivakaisen Ilmarisen
Pohjolaan sampoa takomaan, kuten oli luvannut. Mutta kun
Ilmarinen ei vielä saanutkaan neitoa palkakseen, pälkähtää
Väinämöiselle päähän lähteä uudelleen Pohjolaan onneaan
koettamaan. Monien vaikeuksien jälkeen, matkattuaan urheasti
Tuonelan kamalat maat ja tietoviisaan jättiläisen, Antero Vipusen
vatsat hakemassa veneen teossa tarvittavia kolmea syntysanaa, hän
vihdoin tiedon ja laulun voimalla valmistaa itselleen komean
kosiopurren ja lähtee sillä viilettämään Pohjolaan.

Mutta kesken kaikkea hän tälläkin matkalla jo ohimennen

hätävaraksi kosaisee Ilmarisen vireää siskoa, Annikkia, tietysti
saaden rukkaset, juurikuin palkaksi valheista, joita Annikille oli
lasketellut. Joutuupa siitä Annikin ajamana vihdoin hidas
Ilmarinenkin kilpakosijaksi, ja hän se voittaakin neidon sydämen.
Väinämöinen, joka ei suinkaan ole tahtonut väkisin neitoa viedä,
silloin vihdoin huomaa, ettei ole vanhan, vaikkapa olisikin kuuluisa
tietäjä ja mahtimies, hyvä lähteä kosimisessa kilpasille nuorten kera.
Hän juurikuin herää huumauksestaan, ottaa ylimpänä vieraana osaa
Ilmarisen komeihin hääjuhliin ja pysyy täst'edes visusti poissa
naimistuumista. Kauan harhailtuaan itsekkäissä puuhissa, hän nyt
ikäänkuin jälleen löytää oman itsensä ja oikean kutsumuksensa,
kohoo heimonsa ensimäiseksi mieheksi, johtajaksi ja puolustajaksi ja
asettaa kokonaisedun, yhteishyvän, omien pikkupyrintöjen sijalle.
Hänen olemuksensa täst'edes kasvaa piirre piirteeltä kansan
johtajaksi ja pääsankariksi, jonka rinnalla toiset Kalevalan uroot
jäävät kokonaan varjoon.

Kun Ilmarisen vaimon kuoltua Kullervon koston uhrina välit

Kalevalan ja Pohjolan heimojen kesken ovat rikkuneet, panee
Väinämöinen rohkeasti toimeen sammonryöstöretken, saattaakseen
tuon Pohjolalle paljon onnea ja rikkautta tuottaneen, Kalevalan
sepän takoman ihmekapineen Kalevalaan onnea antamaan.
Epäröivä Ilmarinen ja urhea Lemminkäinen tulevat osallisiksi tähän
suureen kansalliseen yritykseen, jonka Väinämöinen, kalevalaisten
johtajana, meritse tekee Pohjolaan. Tällä retkellä hän osottaa m.m.
ihmeellistä soittotaitoaan, kun hän hauen leukaluusta tekemällään
kanteleella hurmaa sekä ihmiset että maan, ilman ja veden eläimet
jopa jumalat ja haltiatkin. Väinämöisen lumoavassa
kanteleensoitossa Kalevala tahtoo kuvata Suomen kansan suurta
mieltymystä sävelten tenhovoimaan. — Väinämöinen se
samporetkellä esiintyy kaikista pulista päästäjänä. Hän yksin jaksaa
irroittaa veneen jättiläishauen hartioilta; hän vaatii Pohjolassa
rohkeasti sampoa, nukuttaa taikakeinoillaan Pohjolan soturit ja avaa
laulunsa mahdilla vaskivuoren, jonne Sampo oli kätkettynä. Ja
hänpä se, kun meritaistelussa kalevalaisten ja takaa-ajavain
pohjolaisten välillä Sampo särkyi pirstaleiksi, huolekkaasti kokosi
rantamilta Sammon murut ja saattoi ne Kalevalaan »onnen aluksi» ja
»siemenen sikiöksi». Kokonaista onnea ei näet kansa enemmän
kuin yksityinenkään koskaan saavuta — hyväpä kun saa osakseen
onnen murujakin.

Pohjolan vihastunut emäntä lähettää Kalevalan turmioksi tauteja

— ne parantaa Väinämöinen; hän nostaa karhun kaatamaan
Kalevalan karjaa — sen Väinämöinen surmaa; hän varastaa
Kalevalasta kuun, auringon ja tulenkin — ne kaikki hankkii
neuvokkaasti Väinämöinen, vähäksi osaksi tosin Ilmarisen avulla,
takaisin Kalevalaan. Hän on nyt pitkin matkaa kansansa suuri
hyväntekijä. Ja kun vihdoin uusi usko Kristuslapsen mukana
tunkeutuu Kalevalan maille, silloin hän vapaaehtoisesti, vanhan
suomalaisen maailmankatsomuksen edustajana, väistyy
näyttämöltä, jättäen toki kansallensa perinnöksi henkensä aarteet
ynnä soiton ja laulun tenhoisat taidot. Merestä hän oli noussut, ja
merelle hän vaskiveneessään katoaa.
 Kalevalan toinen pääuros on kuuluisa seppä Ilmarinen, »veli
seppo Ilmarinen», kuten Väinämöinen häntä nimittää. Alkujaan hän
on ollut ilman jumala ja epäilemättä vanhimpia jollei vanhin
muinaissuomalaisten jumalista. Mutta ilman piiristä on kansanruno
vähitellen vetänyt hänet alas maan päälle ja muodostellut luovan
mielikuvituksensa avulla ihmesepäksi, »taitavaksi takojaksi»,
jollaisena hän kauttaaltansa Kalevalassa esiintyy. Ja ilmielävänä
yksilönä hän astuu Kalevalassa eteemme, edustaen Väinämöisen,
hengen sankarin rinnalla ja vastakohtana suomalaisen
kansanluonteen käytännöllistä, aineellista puolta. Hän on kansamme
ilmehikäs arkikuva, ahkera, hidas, epäröivä, saamaton ja hieman
yksinkertainen seppä, mutta omassa ammatissaan perin taitava.
Hänellä ei ole Väinämöisen runollista mieltä eikä rohkeaa
päättäväisyyttä; toisten täytyy häntä juurikuin ajaa edellään; mutta
mitä hän ottaa tehtäväkseen, sen hän, vaikeuksia väistymättä,
kunnollisesti suorittaa. Väinämöiseen verraten on hänellä yksi
ulkonainen etu, joka tuottaa hänelle voiton kilpakosinnassa; se on
hänen nuorekas ja muhkea muotonsa, jota ei edes »kyynärä kyventä
päässä, syli syttä hartioilla» kykene hävittämään. Hän näet, kuten
kunnon sepän tuleekin, on ahkera saunassa-kylpijä ja sen kautta
suomalaisen saunaharrastuksen edustaja. Kaikessa
epärunollisuudessaankin Ilmarisen olemus herättää vilpitöntä
myötätuntoa, sekin kun osaltaan tuntuu niin perin suomalaiselta.

Kalevalan mukaan Ilmarinen »syntyikin sysimäellä, kasvoi

hiilikankahalla, vaskinen vasara käessä, pihet pikkuiset piossa», ja
ryhtyi heti laatimaan itselleen pajaa sekä rautaa ahjossaan
muovailemaan. Hän elää sitten aikojansa Kalevalan kuuluisana
seppänä, joka tilaajilleen takoo kaikenlaisia tarviskaluja, taidokkaita
koristeita, vahvoja varuksia, loistavia sota-aseita, jopa kerran laatii
itselleen jonkinmoisen lentokoneenkin (vaakalinnun) ja toisella
kertaa esiintyy taidokkaana kuvanveistäjänä takoessaan
kultaneidon. Sanotaanpa hänestä että hän on myös »taivoa takonut,
ilman kantta kalkutellut» juurikuin muistona hänen ilman
jumaluudestaan. Kerran hän koettaa laatia kullasta kuuta ja
hopeasta aurinkoa, mutta ei siinä oikein onnistu enemmän kuin
muissakaan yrityksissä, joihin hän nenäänsä pitemmälle
ajattelematta ryhtyy. Ilmarisen taidokkain ja ihmeellisin tuote on
kuitenkin ihmemylly sampo.

Muistamme edellisestä Väinämöisen luvanneen lähettää Ilmarisen

Pohjolaan sampoa takomaan. Tuntien Ilmarisen haluttoman mutta
samalla herkkäuskoisen luonteen hän, kun ei saa seppää Pohjolan
neidon kauneuden kuvaamisella liikkeelle, houkuttelee tämän
pajasta katsomaan kuusen latvaan laulamaansa kuuta ja Otavaa.
Utelias seppä menee ansaan, vieläpä herkkäuskoisena kiipeää
kuuseen kuuta ja Otavaa käsin tavoittamaan. Silloinpa Väinämöinen
loitsii ankaran myrskyn, joka kiidättää sepän ilmojen lävitse
Pohjolaan. Täällä Ilmarinen esiintyy taidostaan ylpeänä ja
itsetietoisena, jopa ihastuu koreaan Pohjan neitoonkin, niin että
neitoa saadakseen ryhtyy rohkeasti aivan mahdottomista
alkuaineista takomaan sampoa. Monien vaikeuksien jälkeen, joissa
kaikissa hän esiintyy kylläkin neuvokkaana miehenä, ne kun
koskevat hänen omaa ammattialaansa, hän, käyttämällä apuna itse
luonnon voimia, saakin valmiiksi sammon, ihmemyllyn sellaisen, joka
Pohjolalle jauhaa viljaa, suoloja ja rahoja ja jollaista ahnas ja äveriäs
Pohjolan emäntä oli niin hartaasti himoinnut. Mutta tyttöpä ei vielä
halunnutkaan vaihtaa neitiyden vapaita päiviä emännän huoliin, ja
»alla päin, pahoilla mielin» Ilmarinen palajaa kotipajalleen, edes
vaatimatta sampoa myötänsä.
 Hän elelee jälleen uutterana seppänä kotikylässä, kunnekka saa
sisareltaan Annikilta kuulla, että Väinämöinen on komealla
kosiopurrella menossa Pohjolaan kosiin. Silloinpa »tunkihe sepolle
tuska, vasara käestä vaipui» — Pohjan neidon kaunis kuva ei siis
ollut vielä kokonaan haihtunut hänen sydämestään pajan nokeen. Ja
oikeinpa hänelle kerrankin tulee kiire joutua matkaan. Hän
valmistautuu kuin sulhasmies konsanaankin: kylpee saunassa noet
pois ruumiistaan, niin että on »kasvot vallan kaunihina, poskipäät
punertavina», pukeutuu parhaasen juhlapukuunsa ja lähtee
paraimmalla oriillaan ja komeimmalla reellään tavoittamaan
Väinämöistä. Luulisipa nyt vähintäin syntyvän neidosta kilpakosijain
välillä kaksintaistelun, mutta Ilmarisen mieli on jo ennättänyt
rauhoittua. Vaikka taitava miekkain takoja, hän muuten ei ole mikään
miekkamies. Niinpä hän nytkin itse ehdottaa Väinämöiselle sovintoa,
jotta neito saisi vapaasti valita. Ja neito valitseekin hänet vastoin
äitinsä tahtoa komean ulkomuodon ja sammon takomisen vuoksi.
Mutta monta vaarallista ansiotyötä hän saa vielä suorittaa,
ennenkuin Pohjan-akka suo hänelle tyttärensä. Näissä hän aluksi
esiintyy saamattomana ja avuttomana, mutta kun morsian »kädestä
pitäen» neuvoo, miten hänen tulee kussakin tapauksessa menetellä,
niin hän ne pelottomasti ja taitavasti suorittaa. Hän kyntää kyisen
pellon, kahlehtii Tuonen karhun ja pyytää Tuonelan joesta suuren
jättiläishauen. Kaikissa näissä ansiotöissä tulee hänen
sepäntaitonsa hyvään tarpeeseen.

Komeain häitten jälkeen Ilmarinen vie nuorikkonsa kotiinsa

Kalevalaan ja elelee siellä vaimoineen rauhaisaa perhe-elämää,
kunnekka paimen orja Kullervo pedoilla revittää emännän
kappaleiksi. Silloin seppo synkeässä surussaan, kun ei ollut »mieli
tervoa parempi, syän syttä valkeampi», ryhtyy, kuukauden
toimettomana jopa syömättömänäkin surtuaan, takomaan itselleen