Child 2013 1St Edition Martorell Solutions Manual Full Chapter PDF

1
SOLUTION MANUAL FOR CHILD 2013 1ST

EDITION BY MARTORELL ISBN 0078035511
9780078035517
FULL DOWNLOAD LINK AT:
SOLUTION MANUAL: HTTPS://TESTBANKPACK.COM/P/SOLUTION-MANUAL-
FOR-CHILD-2013-1ST-EDITION-BY-MARTORELL-ISBN-0078035511-
9780078035517/
TEST BANK: HTTPS://TESTBANKPACK.COM/P/TEST-BANK-FOR-CHILD-2013-
1ST-EDITION-BY-MARTORELL-ISBN-0078035511-9780078035517/
Chapter 5: Physical Development and

Health, 0 to 3
WHAT’S TO COME
Early Growth and Physical Development

Learning Objective 5.1: Describe early patterns of growth and appropriate nutrition for young
children.
 What are the typical patterns of growth?

 How and what should babies be fed?
The Brain and Reflex Behavior

Learning Objective 5.2: Outline brain development in infants and explain the importance of
reflexes and early experiences.
 What are the early-developing structures and functions?

 What is the role of reflexes in infant development?
 How do early experiences impact the brain?
Early Sensory Capacities

Learning Objective 5.3: Summarize the early sensory capacities of young infants.
 When do the various sensory capacities become functional?
© 2013 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not
authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated,
forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
2
Motor Development
Learning Objective 5.4: List the major motor milestones and summarize the major theories of
motor development and the impact of culture.
 What are the motor milestones?

 How does perception impact motor development?
 What are the major theories of motor development?
Health
Learning Objective 5.5: Review major mortality risks in young infants and discuss the role of
immunizations in health.
 What are the trends in infant mortality?

 What is SIDS and how do we prevent it?
 What are the risks and benefits of immunization?
 What are some important causal factors in and outcomes of child maltreatment?
TOTAL TEACHING PACKAGE OUTLINE

Chapter 5: Physical Development And Health, 0 to 3
Learning Objective 5.1 Lecture Topic 5.1, 5.2, and 5.3

Describe early patterns of growth Discussion Topic 5.1
and appropriate nutrition for young Knowledge Construction Activity 5.2
children.
Learning Objective 5.2 Lecture Topic 5.3
Outline brain development in Discussion Topic 5.3
infants and explain the Knowledge Construction Activity 5.1, 5.3, and
importance of reflexes and early 5.4
experiences.
Learning Objective 5.3 Lecture Topic 5.3, 5.4, 5.5, and 5.6
Summarize the early sensory Discussion Topic 5.1 and 5.5
capacities of young infants. Knowledge Construction Activity 5.1
Learning Objective 5.4 Lecture Topic 5.2, 5.3

List the major motor milestones Discussion Topic 5.3, 5.5
and summarize the major theories Knowledge Construction Activity 5.1, 5.3, 5.4,
of motor development and the and 5.5
impact of culture.
3
Learning Objective 5.5 Lecture Topic 5.7, 5.8

Review major mortality risks in Discussion Topic 5.2, 5.4, 5.6
young infants and discuss the role Independent Study 5.1
of immunizations in health. Knowledge Construction Activity 5.1, 5.4, and
5.5
Applied Activities Applied Activity 5.1, 5.2, and 5.3
EXPANDED OUTLINE
I. Early Growth and Physical Development
Despite the rapid growth that takes place in the first three years, the developing body grows in an
orderly and patterned way. And, for growth to be optimal, good nutrition and healthy eating
habits are important.
A. Principles of Early Growth and Physical Development
 According to the cephalocaudal principle, growth occurs from top down. Sensory and
motor development follow the same principle.
 According to the proximodistal principle, growth and motor development proceed from
the center of the body outward.
B. Physical Growth
 Babies grow amazingly fast during the first 2 years, tapering off after the 3rd. Boys and
girls show similar patterns of growth; however, boys are generally a bit heavier and
taller than girls. As a baby grows into a toddler, body shape and proportions change too.
 The influence of the genes an infant inherits interacts with environmental influences,
such as nutrition and living conditions, to determine its characteristics.
C. Nutrition
 Normal growth and brain development require the proper mix of vitamins, minerals,
calories, and high-quality protein sources. Failure to secure these essential substances
can have effects lasting far past the early years in areas as diverse as cognitive
development, physical health, work capacity, and earning power.
1. Breast-feeding
4
 Through most of human history, all babies were breast-fed. However, owing to the
development of formulas to modify and enrich cow’s milk for infant consumption,
formula feeding became the norm in the United States and some other industrialized
countries in the first half of the 20th century.
 With regard to nutrition, breast-feeding is almost always best for infants. It should
begin immediately after birth and continue for at least 1 year. The American Academy
of Pediatrics [AAP] Section on Breastfeeding (2005) recommends that babies be
exclusively breast-fed for 6 months.
 A variety of social factors, such as a short or absent postpartum maternity leave, lack
of flexible scheduling, an inability to take relatively frequent and extended breaks at
work to pump milk, and a lack of privacy make it difficult for women to sustain
breast-feeding.
 Breast-feeding is inadvisable if a mother is infected with the acquired immune
deficiency syndrome (AIDS) virus or any other infectious illness, if she has untreated
active tuberculosis, if she has been exposed to radiation, or if she is taking any drug
that would not be safe for the baby.
2. Overweight in Infancy
 Obesity, defined as having a weight for height in the 95 percentile, has increased in
infancy as it has in all age groups in the United States. Having an obese parent is
highly predictive of future problems. Thus, a young child who has an obese parent—or
especially two obese parents—may be a candidate for preventive efforts.
 Pediatric experts recommend that iron-enriched solid foods—usually beginning with
cereal—should be introduced gradually between ages 6 and 12 months. Unfortunately,
many parents do not follow these guidelines leading to the observed increase in
obesity in infancy and childhood in the United States.
 In many low-income communities around the world, malnutrition in early life is
widespread. Malnutrition is implicated in more than half of deaths of children
globally, and many children are irreversibly damaged by age 2 from malnutrition.
II. The Brain and Reflex Behavior
Underneath the flailing limbs, fuzzy eyesight, and wailing cries of newborn infants, the brain is
already starting to change and grow with amazing speed as it takes in environmental information
and starts to make sense of the new world.
A. Building the Brain
5
 The brain’s growth occurs in fits and starts called brain growth spurts.
o Beginning about 3 weeks after conception, the brain gradually develops from a long
hollow tube into a spherical mass of cells.
o By birth, the spinal cord and brain stem, the part of the brain responsible for basic
bodily functions such as breathing, heart rate, body temperature, and the sleep-wake
cycle, are nearly complete.
o The cerebellum, the part of the brain that maintains balance and motor coordination,
grows fastest during the 1st year of life.
o The brain at birth is only about one-fourth to one-third of its eventual adult volume.
However, by age 3, the typical child’s brain weighs nearly 90 percent of its eventual
adult weight.
 The cerebrum, which resembles a giant wrinkled walnut, is the largest part of the brain.
o It is divided into right and left halves, or hemispheres, each with specialized
functions. The left hemisphere is the center of language and logical thinking. The
right hemisphere processes visual and spatial information.
o Joining the two hemispheres is a tough band of tissue called the corpus callosum. It
allows the two hemispheres to share information and coordinate commands. It grows
dramatically during childhood, reaching adult size by about age 10.
 Each cerebral hemisphere has four lobes, or sections: the occipital, parietal, temporal,
and frontal lobes, which control different functions and develop at different rates.
o The regions of the cerebral cortex that govern vision, hearing, and other sensory
information grow rapidly in the first few months after birth and are mature by 6
months, but the areas of the frontal cortex responsible for abstract thought, mental
associations, remembering, and deliberate motor responses grow little during this
period and remain immature through adolescence.
o The growth of the brain is a lifelong process fundamental to physical, cognitive, and
emotional development.
B. Early Reflexes
 Reflex behaviors are automatic, innate responses to stimulation. They are controlled by
the lower brain centers that govern other involuntary processes, such as breathing and
heart rate.
o Both the presence of reflexes and the disappearance of unneeded reflexes on
schedule are signs of neurological development.
o Primitive reflexes, such as sucking, rooting for the nipple, and the Moro reflex (a
response to being startled or beginning to fall), are related to instinctive needs for
survival and protection.
 As the higher brain centers become active during the first 2 to 4 months, babies begin to
show postural reflexes—reactions to changes in position or balance.
6
 Most of the early reflexes disappear during the first 6 months to 1 year. Reflexes that
continue to serve protective functions, such as blinking, yawning, coughing, gagging,
sneezing, and shivering remain.
C. Brain Plasticity
 Although the brain’s early development is in large part genetically directed, its structure
is continually modified by environmental experiences; this modifiability is called
plasticity.
 When a brain is malnourished, it cannot form new connections or add appropriate
amounts of myelin to the axons of nerve cells because it lacks the required substances to
do so.
o In addition, exposure to hazardous drugs, environmental toxins, or maternal stress
can threaten the developing brain.
o The lack of enriching experiences may inhibit the normal process of cell death and
the streamlining of neural connections, resulting in smaller head size and reduced
brain activity.
 If certain neural connections are not made early in life, these brain circuits may shut
down forever.
o However, positive experiences or an enriched environment can spur brain
development and even make up for past deprivation.
III. Early Sensory Capacities
The regions of the developing brain that control sensory information grow rapidly during the first
few months of life, enabling newborn infants to make fairly good sense of what they touch, see,
smell, taste, and hear.
A. Touch and Pain
 Touch is the first sense to develop; for the first several months it is the most mature
sensory system.
 In the past, it was believed that neonates could not feel pain, felt it only briefly, or did
not have the memory capacity to remember and thus be affected by it.
o Newborns can and do feel pain, and they become more sensitive to it during their
first few days. Anesthesia is dangerous for young infants, however, so alternative
methods of pain management are used for minor procedures, when possible. Infants
show a decreased pain response when they are held or cuddled and either breast-fed
or given a sweet solution to suck on.
7
B. Smell and Taste
 The senses of smell and taste also begin to develop in the womb, and some taste
preferences may be largely innate.
o Newborns prefer sweet tastes to sour, bitter, or salty ones. These are probably
survival mechanisms—breast milk is very sweet and poisons are often bitter.
 Taste preferences developed in infancy may last into early childhood.
o Exposure to the flavors of healthy foods through breast-feeding may improve
acceptance of healthy foods after weaning and later in life.
C. Hearing
 Hearing is functional before birth.

o From an evolutionary perspective, early recognition of voices and language heard in
the womb may in part lay the foundation for the relationship with the mother, which
is critical to early survival.
 Auditory discrimination develops rapidly after birth.
 Because hearing is a key to language development and hearing impairments are the
most common cause of speech delays, hearing impairments should be identified as early
as possible.
D. Sight
 Vision is the least developed sense at birth.

o From an evolutionary developmental perspective, the other senses are more directly
related to a newborn’s survival.
 Newborns’ eyes are smaller than adults’ eyes, the retinal structures are incomplete, and
the optic nerve is underdeveloped.
o A neonate’s eyes focus best from about 1 foot away—just about the typical distance
from the face of a person holding a newborn.
o Newborns blink at bright lights.
o Their peripheral vision is very narrow; it more than doubles between 2 and 10 weeks
of age. The ability to follow a moving target also develops rapidly in the first
months, as does color perception.
o Visual acuity at birth is approximately 20/400 but improves rapidly, reaching the
20/20 level by about 8 months.
o Binocular vision—the use of both eyes to focus, enabling depth and distance
perception—usually does not develop until 4 or 5 months.
 Early screening is essential to detect problems that interfere with vision.
8
o Infants should be examined by 6 months for visual fixation preference, ocular

alignment, and signs of eye disease.
o Formal vision screening should begin by age 3.
IV. Motor Development
A. Milestones
 Motor development is marked by a series of milestones that develop systematically.

o Babies are driven to develop these skills and need nothing more than room to move
and freedom to see what they can do.
 The Denver Developmental Screening Test charts normal progress between 1 month
and 6 years.
o The test measures gross motor skills involving the use of large muscle groups and
fine motor skills requiring precise coordination of small muscles.
o Generally, gross motor development occurs before fine motor development, and the
Denver test provides a guideline of the approximate timeline different skills should
come on board.
o It also assesses language development, personality, and social development.
o When we talk about what the “average” baby can do, we refer to the 50 percent
Denver norms. However, it is important to remember that normality covers a wide
range.
 The pace of motor development responds to certain cultural factors.
o Such differences may be related in part to ethnic differences in temperament or may
reflect a culture’s child-rearing practices.
 Key milestones in the first three years of life relate to head control, hand control, and
locomotion.
1. Head Control
 At birth, most infants can turn their heads from side to side while lying on their backs.
While lying chest down, many can lift their heads enough to turn them.
o Within the first 2 to 3 months, they lift their heads higher and higher—sometimes
to a point at which they lose their balance and roll over on their backs.
 By 4 months, almost all infants can keep their heads erect while being held or
supported in a sitting position.
2. Hand Control
9
 Babies are born with a grasping reflex.

 At about 3 months, most infants can grasp an object of moderate size, such as a rattle,
but have trouble holding a small object. Next, they begin to grasp objects with one
hand and transfer them to the other, and then to hold, but not pick up, small objects.
 Between 7 and 11 months, their hands become coordinated enough to pick up a tiny
object, such as a pea, using the pincer grasp.
 By 15 months, the average baby can build a tower of two cubes. A few months after
the third birthday, the average toddler can copy a circle fairly well.
3. Locomotion
 After 3 months, the average baby begins to roll over deliberately—first from front to
back and then from back to front.
o The average baby can sit without support by 6 months and can assume a sitting
position without help by about 8 months.
 Between 6 and 10 months, most babies begin to get around by creeping or crawling.
o This achievement of self-locomotion has striking cognitive and psychosocial
benefits. Crawling infants become more sensitive to where objects are, how big
they are, whether they can be moved, and how they look. Crawling helps babies
learn to better judge distances and perceive depth. Crawling is not technically a
motor milestone. Some babies move directly from sitting to walking, sometimes
scooting on their bottoms in place of crawling.
 By holding on to a helping hand or a piece of furniture, the average baby can stand at a
little past 7 months.
o The average baby can let go and stand well alone at about 11 months. At this point,
the baby is ready to learn how to walk. Within a few weeks the baby is walking
fairly well and thus achieves the status of toddler.
 During the 2nd year, children begin to climb stairs one at a time, putting one foot after
another on each step; later, they will alternate feet. Walking down stairs comes later.
o In their 2nd year, toddlers also begin to run and jump.
o By age 3, most children can balance briefly on one foot and begin to hop.
B. Motor Development and Perception
 Motor experience sharpens and modifies infants' perceptual understanding of what is

likely to happen if they move in a certain way. This two-way connection between
perception and action, mediated by the developing brain, gives infants useful
information about themselves and their world and appears to be fairly well coordinated
from birth.
10
 Infants begin reaching for objects at about 4 to 5 months; by 5 months, they can adapt
their reach to moving or spinning objects.
o While infants most frequently use vision to help them reach, those in this age group
can also use other sensory cues to reach for an object. They even can reach for an
object based only on their memory of its location.
 Depth perception, the ability to perceive objects and surfaces in three dimensions,
depends on cues that affect the image of an object on the retina of the eye where the
sensory receptors cells are located.
o These cues involve both binocular coordination and motor control.
o Kinetic cues are produced by movement of the object or the observer, or both.
 Between 5 and 7 months, babies respond to such cues as relative size and differences in
texture and shading. These cues depend on haptic perception, the ability to acquire
information by handling objects rather than just looking at them.
o Putting objects in the mouth—common in infants—is also a way to collect haptic
information. The tongue’s multiple receptors are capable of fine-grained
discrimination and can provide a wealth of information.
o Haptic perception centered on the mouth occurs immediately after birth; however,
haptic information that involves grasping objects comes only after babies develop
enough eye-hand coordination to reach for objects and grasp them.
C. Theories of Motor Development
1. Ecological Theory of Perception
 According to Eleanor Gibson’s and James J. Gibson’s ecological theory of perception,

babies continually gauge their abilities and their surroundings and adapt their
movements accordingly, devising new strategies as needed. This process of “learning
to learn” involves visual and manual exploration, testing alternatives, and flexible
problem solving.
 According to Gibson’s theory, locomotion does not develop in functionally related
stages. Instead, “each problem space has its own . . . learning curve”.
2. Dynamic Systems Theory
 The typical sequence of motor development was traditionally thought to be genetically

programmed—a largely automatic, preordained series of steps directed by the
maturing brain. Today, many developmental scientists consider this view too simple
and instead believe that motor development is a continuous process of interaction
between baby and environment.
11
 Thelen has argued there is no single, simple cause—such as maturation—that

sufficiently explains motor development.
o Infant and environment form an interconnected, continually changing system,
which includes such variables as the infant’s motivation and muscular strength and
the environmental affordances that are available. Environmental affordances are the
qualities of the environment, or objects in it, that allow an individual to perform an
action.
o Ultimately, as babies act upon their environments, they try out various
combinations of movements and select those that are most efficient. Their solutions
must be flexible, or subject to modification in changing circumstances, because the
environment and the baby’s body is constantly changing. The maturing brain is
only one part of it.
 According to Thelen’s dynamic systems theory, typical babies develop the same skills
in the same order because they are built approximately the same way and have similar
physical challenges and needs.
V. Health
A. Infant Mortality
 Great strides have been made in protecting new babies’ lives, but these advances are not
evenly distributed geographically.
 Eighty-six percent of all neonatal deaths are the result of severe infections, including
sepsis or pneumonia, tetanus, and diarrhea (36 percent); preterm delivery (27 percent);
and asphyxia (difficulty breathing) at birth (23 percent).
o Many of these deaths are preventable, resulting from a combination of poverty, poor
maternal health and nutrition, infection, and inadequate medical care.
o Community-based postnatal care for mothers and babies in the first few days after
birth might save many of these lives.
 In the United States, the infant mortality rate—the proportion of babies who die within
the first year—has fallen almost continuously since the beginning of the 20th century.
o However, the rate plateaued from 2000 to 2006, when 6.69 infants died for every
1,000 live births, largely due to a 9 percent increase in preterm births during that 5-
year period.
o More than half of U.S. infant deaths take place in the first week of life, and about
two-thirds occur during the neonatal period (Heron et al., 2009).
 Birth defects are the leading cause of infant deaths in the United States, followed by
disorders related to prematurity or low birth weight; sudden infant death syndrome
(SIDS); maternal complications of pregnancy; and complications of the placenta,
12
umbilical cord, and membranes. The proportion of preterm and low-birth-weight births
has increased steadily since the mid-1980s.
 The overall improvement in U.S. infant mortality rates since 1990, even at a time when
more babies are born dangerously small, is attributable largely to prevention of SIDS
and to effective treatment for respiratory distress and medical advances in keeping very
small babies alive.
1. Racial/Ethnic Disparities in Infant Mortality
 Although infant mortality has declined for all races and ethnic groups in the United
States, large disparities remain.
 Racial or ethnic disparities in access to and quality of health care for minority children
clearly help account for differences in mortality, but behavioral factors also may play a
part.
o Obesity, smoking, and alcohol consumption contribute to poor outcomes of
pregnancy. African Americans have the highest obesity rates, and Native
Americans and Alaska Natives tend to be heavy smokers and drinkers.
o Rates of prenatal care also vary amongst different races and ethnic groups.
o Because risk factors for infant mortality vary among ethnic groups, efforts to
further reduce infant deaths need to focus on factors specific to each group.
2. Sudden Infant Death Syndrome
 Sudden infant death syndrome (SIDS), sometimes called crib death, is the sudden
and unexplained death of an infant under 1 year.
o SIDS is the leading cause of postneonatal infant death in the United States.
o It peaks between 2 and 3 months and is most common among African American
and Native American/Alaska Native babies, boy babies, preterm babies, and those
whose mothers are young and received late or no prenatal care.
 SIDS most likely results from a combination of factors.
o An underlying biological defect may make some infants vulnerable during a critical
period to certain contributing or triggering experiences, such as prenatal exposure
to smoke—an identified risk factor. The underlying defect may be a delay in
maturation of the neural network responsible for arousal from sleep in the presence
of life-threatening conditions, a disturbance in the brain mechanism that regulates
breathing, or a genetic factor. Such factors may prevent some babies from waking
or turning their heads when they breathe stale air containing carbon dioxide trapped
under their blankets.
 Recommendations for preventing SIDS include:
13
o Sleeping with a fan, which circulates the air. This has been associated with a 72
percent reduction in SIDS risk.
o Not putting infants to sleep on soft surfaces, such as pillows or quilts, or under
loose covers that may increase the risk of overheating or breathing exhaled waste
products.
o Not putting infants to sleep in adult beds, sofas, or chairs, or on other surfaces not
designed for infants.
o Use of pacifiers has been associated with lower risk of SIDS.
o Laying healthy babies on their backs to sleep.
3. Injuries
 Unintentional injuries are the fifth leading cause of death in infancy in the United
States.
o Suffocation accounts for about two-thirds of injury deaths in the 1st year of life.
o Among children ages 1 to 4, traffic accidents are the leading cause of unintentional
injury deaths, followed by drowning and burns.
o Falls are by far the major cause of nonfatal injuries in both infancy (52 percent) and
toddlerhood (43 percent), followed by ingesting harmful substances and burns
(Pickett, Streight, Simpson, & Brison, 2003).
o Boys of all ages are more likely to be injured and to die from their injuries than
girls (Borse et al., 2008). These statistics speak to the importance of baby-proofing
the home environment, since many accidents are avoidable.
B. Immunizations
 Such once-familiar and sometimes fatal childhood illnesses as measles, pertussis

(whooping cough), and polio are now largely preventable, thanks to the development of
vaccines. Unfortunately, many children still are not adequately protected.
 Some parents hesitate to immunize their children because they think vaccines may cause
autism, but the preponderance of evidence suggests no reason for this concern and the
scientific community has widely discredited the original research on the relationship
between vaccines and autism.
C. Child Maltreatment
 Although most parents are loving and nurturing, some cannot or will not take proper
care of their children and some deliberately harm them. Maltreatment can take several
specific forms:
o Physical abuse: injury to the body through punching, beating, kicking, or burning
14
o Neglect: failure to meet a child’s basic needs, such as food, clothing, medical care,
protection, and supervision
o Sexual abuse: any sexual activity involving a child and an older person
o Emotional maltreatment: includes rejection; terrorization; isolation; exploitation;
degradation; ridicule; or failure to provide emotional support, love, and affection
1. Maltreatment in Infancy and Toddlerhood
 Children are abused and neglected at all ages, but the highest rates of victimization and
death from maltreatment are for age 3 and younger.
 Some infants die of nonorganic failure to thrive, which is slowed or arrested
physical growth with no known medical cause accompanied by poor developmental
and emotional functioning.
o Symptoms may include lack of appropriate weight gain, irritability, excessive
sleepiness and fatigue, avoidance of eye contact, lack of smiling or vocalizing, and
delayed motor development. Failure to thrive can result from a combination of
inadequate nutrition, difficulties in breast-feeding, improper formula preparation or
feeding techniques, and disturbed interactions with parents.
o Poverty is the greatest single risk factor for failure to thrive worldwide.
o Infants whose mother or primary caregiver is depressed, abuses alcohol or other
substances, is under severe stress, or does not show warmth or affection toward the
baby also are at heightened risk.
 Head trauma is the leading cause of death in child abuse cases in the United States and
can result from a baby being shaken, dropped, or thrown.
o Shaken baby syndrome is found mainly in children under 2, most often in infants.
o The baby's weak neck muscles and heavy head result in the brain bouncing back
and forth inside the skull during a shaking episode, with damage even more likely if
the baby is thrown into bed or against a wall. This can cause bruising, bleeding, and
swelling, and can lead to permanent and severe brain damage, paralysis, and even
death.
2. Contributing Factors
 In nearly 80 percent of cases of maltreatment, the perpetrator is the child’s parent,

usually the mother. Maltreatment by parents is a symptom of extreme disturbance in
child rearing, usually aggravated by other family problems, such as poverty, lack of
education, alcoholism, depression, or antisocial behavior.
o Substance abuse is a factor in as many as one-third to two-thirds of cases of abuse
and neglect.
15
 Characteristics of the household environment are related to the likelihood a child will
be physically abused.
o Abuse may begin when a parent who is already anxious, depressed, or hostile tries
to control a child physically but loses self-control and ends up shaking or beating
the child.
o Parents who abuse children tend to have marital problems and fight physically.
Their households are often disorganized, and they experience more stressful events
than other families.
 Abuse and neglect reflect the interplay of multiple layers of contributing factors; in
addition to family characteristics there are cultural factors that increase the likelihood
of maltreatment.
o Two cultural factors associated with child abuse are societal violence and physical
punishment of children.
3. Helping Families in Trouble
 Preventing maltreatment before it occurs is an effective, fiscally sound policy.

o Some prevention activities, such as public service announcements, aim to raise
awareness among the general population.
o Others, such as parenting classes for single teen mothers, are targeted to high-risk
families or to families where abuse or neglect has already occurred.
 If maltreatment is suspected, Child Protective Services agencies investigate claims and
determine what steps, if any, need to be taken. Services for abused children and their
parents include shelters, education in parenting skills, and therapy. Parents
Anonymous and other organizations offer free, confidential support groups. However,
availability of these services is often limited (Burns et al., 2004).
 When authorities remove children from their homes, the usual alternative is to put the
children in foster care.
o Foster care removes a child from immediate danger, but it is often unstable, further
alienates the child from the family, and may turn out to be another abusive
situation.
o Often a child’s basic health and educational needs are not met in foster care.
4. Long-Term Effects of Maltreatment
 Without help, maltreated children often grow up with serious problems and may
continue the cycle of maltreatment when they have children of their own.
 Childhood abuse or neglect can delay or alter brain development and undermine
emotion regulation.
Another random document with
no related content on Scribd:
Hän istui multapermannolla kynttilänpätkä edessään, ja molemmin
puolin oli ladottu korkeaksi kasaksi kaikenlaista kamaa. Näkyviini
osuessaan hän erotteli ja nosteli toisesta; läjästä toiseen kaikenlaisia
likaisia, inhoittavia roskia, puisteli ja tarkasteli jok'ainoaa rippua
erikseen ennen kuin laski sen kädestään, otti pinosta toisen ja
menetteli sen kanssa samaten, tehden kaikki niin tarkalleen ja
varovasti, näköjään niin kärsivällisen väsymättömänä, että jäin siihen
seisomaan ihan kummissani. Toisia esineitä — ryysyjä — hän piteli
valoa vasten, toisia puristeli sormiensa välissä, toisia taasen repi
pieniksi palasiksi. Ja koko ajan seisoi hänen miehensä innokkaasti
katsellen, lautanen yhä kädessään, niinkuin olisi emännän omituinen
homma suuresti kiinnittänyt hänen mieltänsä.
Minäkin seisoin katselijana, ehkä puoli minuuttia; sitten osui mies

vilkaisemaan ovelle, ja hänen silmänsä kohtasivat minun katseeni.
Hän hätkähti, mutisi jotakin vaimolleen, ja nopeana kuin ajatus hän
potkaisi kynttilän kumoon, niin että komero tuli pilkkosen pimeäksi.
Minä noiduin hävytöntä lurjusta ja menin nauraen takaisin tulen
ääreen. Tuossa tuokiossa hän säntäsi perässäni, kasvot raivosta
tulipunaisina.
»Ventre-saint-gris!» kirosi hän ja tunkeusi ihan lähelle minua.

»Enkö minä ole isäntä omassa talossani?»
»Kyllä minun puolestani», vastasin kylmäkiskoisesti, olkapäitäni

kohauttaen. »Ja jos vaimoanne miellyttää penkoa roskia ja ryysyjä
tähän aikaan illasta, niin se on oma asianne.»
»Kirottu vakooja!» karjui hän kuohuen vimmoissaan.
Minä olin oikeastaan hyvinkin kiukuissani, mutta kun en olisi

mitään hyötynyt riitelemisestä tuon roikaleen kanssa käskin hänen
aivan lyhyesti pitää huolta tehtävistään.
»Valtiattarenne on antanut teille määräyksiä», sanoin

halveksivasti.
»Totelkaa niitä.»
Hän sylkäisi lattialle, mutta tyyntyi sentään tuntuvasti.
»Olette oikeassa», vastasi hän yrmeästi. »Samapa tuo, koska

teidän on lähdettävä täältä kello kuuden aikaan aamulla. Ne ovat
lähettäneet tänne hevosenne, ja tavaranne ovat ylisillä.»
»Siinä tapauksessa menen sinne», vastasin. »En ollenkaan kärky

seuraanne. Antakaa minulle kynttilä.»
Hän totteli vastahakoisesti, ja hyvillä mielin käänsin hänelle

selkäni. Mutta ylös tikkaita kiivetessäni en voinut olla
kummastelematta, mitä hänen vaimonsa puuhasikaan, koska mies
niin vimmastui siitä, että olin joutunut näkijäksi. Isäntä ei ollut
vieläkään ehtinyt oikein tyyntyä. Hän syyti haukkumasanoja perääni,
ja kun hän ei minun poistuttuani voinut muulla tavoin purkaa
kiukkuaan, huusi hän minulle katon läpi, että minun tuli olla valmiina
kello kuusi, ja muita häpeämättömyyksiä, joista ei tullut loppua
ennen kuin hän oli huutanut itsensä väsyksiin.
Nähdessäni tavarani, jotka muutama tunti sitten olin jättänyt

linnaan, nyt hajalleen heitettyinä ullakkokammion lattialle, oli
suuttumukseni herätä uudelleen. Mutta toisaalta olin näännyksiin asti
väsynyt. Illan nöyryytykset ja vastukset olivat minut niin
masentaneet, että pari sadatusta mutistuani aloin sulloa
satulareppujani kuntoon. Kostaa kyllä tahdoin, mutta miten ja milloin,
sen suunnitelman päätin jättää aamuun. Nyt en jaksanut ajatella,
mitä tapahtuisi jälkeen kello kuuden, ja korkeintaan kaipasin, että
minulla olisi ollut tilkka armagnacia, jonka olin tuhlannut
mokomillekin rihkamakauppiaille alhaalla keittiössä. Se olisi nyt
tehnyt minulle hyvää.
Olin vaivaloisesti saanut ensimmäisen satulalaukun täytetyksi ja

sullonut melkein valmiiksi toisenkin, kun löysin jotakin, mikä
riehaannutti minut kuin pahanhengen villitsemäksi — sen pienen
vaaleankeltaisen maustekotelon nimittäin, jonka mademoiselle oli
pudottanut ensimmäisenä yönä nähdessäni hänet majatalon
ulkopuolella ja jonka olin silloin ottanut talteen. Sen koommin en ollut
sitä nähnyt ja olin melkein unohtanutkin sen. Kun nyt taivutin
laskoksille toisia liivejäni, joita silloin olin käyttänyt, putosi se
taskusta.
Sen näkeminen muistutti mieleeni kaikki: tuon yön, mademoisellen

kasvot lyhdyn valossa, omat kavalat suunnitelmani ja niiden lopun, ja
lapsellisen raivokohtauksen valtaamana — kauan tukahdutettu
suuttumukseni siinä purkautui — otin maustekotelon lattialta, revin
sen ja heitin palaset pois. Hienoa, hyvältä tuoksuvaa jauhetta pölysi
pilvenä ympärilläni, ja samalla kertaa putosi joitakin tukevampia
siruja helähdellen lattiapalkeille. Kumarruin katsomaan, mitä ne
olivat — kenties jo kaduin äkkipikaisuuttani — mutta ensimmältä en
voinut nähdä mitään. Lattia oli likainen ja vastenmielinen ja valaistus
huono.
Mutta toisinaan on ihminen itsepintainen pikkuseikoissa; niinpä

siirsin kynttilänpätkän lähemmäksi. Silloin huomasin valopilkun,
jotakin säihkyvää, mikä silmänräpäykseksi välähti lian ja roskain
seasta lattialla. Seuraavassa hetkessä se oli poissa, mutta olinhan
kuitenkin nähnyt sen. Jännitin katsettani ja siirsin kynttilää, ja nyt
kimmelsi taas, tällä kertaa toisesta paikasta. Hyvin kummastuneena
laskeuduin polvilleni, ja pian löysin pienen kristallisirun. Aivan sen
vieressä oli toinen… ja tuolla vielä yksi… kaikki olivat jotensakin
herneen kokoisia. Minä korjasin kaikki kolme ja nousin pystyyn,
pidellen kynttilää toisessa ja kristalleja toisessa kädessäni.
Ne olivat timantteja! Kallisarvoisia timantteja! Sen käsitin heti. Kun

liikutin kynttilänpätkää edestakaisin niiden ylitse ja näin tulen
kipinöivän ja välähtelevän niiden sisässä, tiesin piteleväni aarretta,
jolla olisin voinut ostaa tämän rappeutuneen majatalon ja sen
sisällön kymmeneen kertaan! Ne olivat timantteja! Jalokiviä, niin
kauniita ja niin harvinaisen puhtaita — sen verran osasin arvostella
jalokiviä — että käteni vapisivat, otsani kävi kuumaksi ja sydämeni
tykki voimakkaasti. Hetkiseksi luulin näkeväni unta tai
mielikuvitukseni kujeilevan minulle; suljin silmäni ja avasin ne vasta
tovin kuluttua. Mutta niin tehtyäni ne olivat yhä siinä, kovina,
todellisina, särmikkäiksi hiottuina. Vihdoinkin varmistuneena,
puolittain iloissani ja puolittain pelästyksissäni, puristin ne kouraani,
hiivin varpaillani ullakon laskuluukulle, nostin satulani sitä vasten,
asetin satulareput eteen ja levitin viittani koko röykkiön yli, sydämeni
rajusti jyskyttäessä kaiken aikaa.
Sitten hiivin takaisin, otin kynttilän ja aloin etsiä lattialta,

kärsivällisesti, tuuma tuumalta, paljain jaloin, sillä vähäisinkin
hisahdus sai minut vapisemaan ryömiessäni edestakaisin kitisevillä
palkeilla. Koskaan ei ole mikään vaaniminen onnistunut paremmin.
Maustekotelon palasista löysin kuusi pienempää timanttia ja pari
rubiinia. Kahdeksan isoa timanttia löysin lattialta. Kaikkein isoin ja
viimeiseksi löytynyt oli lentänyt kauas seinän vierelle perimmäiseen
loukkoon. Kesti kokonaisen tunnin ennenkuin löysin sen, ja sitten
konttasin vielä tunnin ympäri lattiaa, pitkittäen etsiskelyäni. Lopulta
varmana siitä, että olin kaikki löytänyt, heittäysin satulani päälle
laskuluukulle istumaan ja satulalaukusta ottamani vahakynttilän
viimeisessä lepattavassa valossa istuin ihailemassa aarrettani,
jollaisen olisi voinut kuvitella Golkondan satumaasta saaduksi.
Valon sammuminen lopetti ihasteluni. Kun istuin pimeässä pidellen

noita kalliita kiviä, oli ensimmäisenä ajatuksenani, miten voisin
säilyttää niitä turvallisesti; aluksi kätkin ne saappaani sisustuksen
väliin. Toisena ajatuksenani oli kysymys, kuinka ne olivat joutuneet
hyvälle tuoksuvaan jauheeseen mademoiselle de Cocheforêtin
maustekoteloon.
Minuutin mietintä johti minut hyvin lähelle arvoituksen ratkaisua ja

valaisi samalla monta hämärää seikkaa. Mitä Clon oli etsinyt polulta
linnan ja kylän väliltä, mitä majatalon emäntä oli hakenut rikkojen
seasta, sen tiesin nyt — maustekoteloa luonnollisesti. Tiesinpä
myöskin, mikä oli aiheuttanut sen äkillisen levottomuuden, joka oli
herättänyt huomiotani linnassa — tämän maustekotelon menetys.
Siinä seisoin hiljaa hetkisen. Mutta aste asteelta selkeni minulle

kaikki kuin päivä. Mieleeni välähti, kuinka jalokivet olivat joutuneet
maustekoteloon; minulle selvisi, että mademoiselle ei ollut niitä
kadottanut, vaan herra de Cocheforét. Viimeiseksi arvaamani seikka
tuntui minusta niin tärkeältä, että aloin äänettömänä kävellä
edestakaisin huoneessa, sillä nyt olin niin kiihdyksissäni, etten voinut
pysyä alallani.
Mutta laskelmani eivät pysähtyneet siihen. Pian arvasin, että siinä

olivat perhejalokivet, talon viimeinen aarre, ja että herra de
Cocheforêt, nähdessäni hänet majatalon luona, oli matkalla viemään
niitä pois maasta, joko estääkseen hallitusta ottamasta niitä
takavarikkoon tai hankkiakseen rahoja niiden myynnillä — rahoja,
jotka käytettäisiin johonkin viimeiseen epätoivoiseen yritykseen.
Pariin kolmeen päivään Cocheforêtista lähdettyään hän ei ollut
huomannut niiden häviämistä, sillä vuoriteitten vaarat olivat
askarruttaneet hänen ajatuksiaan. Sitten hän oli kaivannut
kallisarvoista maustekoteloa ja heti kääntynyt samaa tietä takaisin.
Mitä enemmän ajattelin eri asianhaaroja, sitä varmemmaksi

pääsin siitä, että olin tavannut oikean ratkaisun, ja koko yön valvoin
pimeässä pohtien, mitä minun piti tehdä. Jalokiviä ei voinut irrallisina
ollen milloinkaan tuntea; kukaan ei voinut vaatia niitä. Se tapa,
kuinka ne olivat minun käsiini joutuneet, ei voinut milloinkaan tulla
ilmi. Ne olivat minun… minun… minä saatoin menetellä niiden
kanssa miten tahdoin. Viisitoistatuhatta kultarahaa, kenties
kaksikymmentätuhatta, ja minun piti matkustaa kello kuudelta
aamulla, tahdoin tai en! Voisin matkustaa Espanjaan, jalokivet
taskussani. Mikä estäisi?
Myönnän olleeni kiusauksessa. Ja jalokivet olivat todellakin niin

ihmeen kauniita, että varmaankin moni minua rehellisempikin mies
olisi myynyt autuutensa niiden vuoksi. Mutta Beraultko uhraisi
kunniansa? Ei. Kiusausta tunnustan tunteneeni, mutta en pitkää
aikaa. Miehen voi välttämättömyys pakottaa elämään noppapelillä,
saattaapa häntä nainen nimitellä vakoojaksi ja konnaksi, hänen
kuitenkaan rupeamatta varkaaksi! Kiusaus meni pian ohi, sen tahdon
sanoa kunniakseni, ja sitten aloin miettiä jos jotakin suunnitelmaa
käyttääkseni jalokiviä hyödykseni. Kerran juolahti mieleeni luovuttaa
ne kardinaalille ja ostaa niillä armahdukseni tai sitten käyttää niitä
satimena Cocheforêtin pyydystykseen, tai… ja viiden aikaan
aamulla, istuessani kurjalla vuoteellani ja ensimmäisen
aamunsarastuksen hiipiessä verkalleen hämähäkinverkkojen ja
heinätukkojen puolittain sulkemasta ikkunaluukusta, selvisi minulle
oikea suunnitelma, paras kaikista —se suunnitelma, jonka panin
täytäntöön.
Mademoiselle oli kerskunut voittaneensa minut, pöyhkeillyt

terävänäköisyydestään, oveluudestaan ja minun typeryydestäni. Hän
oli uhannut ruoskittaa minut tallirengeillään. Hän oli kohdellut minua
kuin koiraa. No hyvä, nyt saisimme nähdä, kumpi meistä oli
nokkelampi ja kumpi saisi kurituksen.
Mutta pääasiallisena ehtona suunnitelmani toteutumiselle oli

saada puhelu hänen kanssaan; sitten voisin itse uuden aseeni avulla
suorittaa lopun. Mutta se oli tuiki välttämätöntä, ja käsittäen siinä
kohtaavani suuria vastuksia, päätin mennä alas kuin mukautuneena
matkustamaan pois; ollen menevinäni satuloimaan hevostani aioin
hiipiä tieheni jalkaisin ja asettua väijyksiin linnan lähettyville, kunnes
näkisin hänen tulevan ulos. Tai jollen voisi toteuttaa hankettani sillä
tavoin — joko isännän valppauden tähden tai jostakin muusta syystä
— oli tehtäväni joka tapauksessa helppo. Saatoin ratsastaa pois ja
penikulman verran edettyäni sitoa hevoseni metsään ja palata
puusillalle. Sieltä saatoin pitää silmällä puutarhaa ja rakennuksen
julkipuolta, kunnes sattuma soisi minulle haluamani tilaisuuden.
Minulla kuvastui siis tie selvänä edessäni, ja kun isäntä huusi

minua töykeästi ja muistutti, että aika oli lähteä matkalle ja että kello
oli kuusi, oli minulla vastaus valmiina. Huusin äreästi olevani tulossa,
ja tarpeellisen viivyttelyn jälkeen otin satulani ja molemmat laukkuni
ja menin alas.
Kylmässä aamuvalaistuksessa näytti majatalon tupa vielä

sauhuttuneemmalta, likaisemmalta ja kurjemmalta kuin viimeksi.
Emäntää ei näkynyt. Tulta ei ollut sytytetty. Tarjolla ei ollut lainkaan
ruokaa, ei edes lähtöryyppyä tai lautasellista puuroa virkistykseksi.
Kun katselin ympärilleni, en tuntenut muuta hajua kuin yöllä
palaneen lampun käryä ja murisin:
»Aiotteko lähettää minut taipaleelle nälkäisenä?» Tekeydyin

huonommalle tuulelle kuin todella olinkaan.
Isäntä seisoi ikkunan ääressä kumartuneena kovettuneiden ja

halkeilleiden saappaiden yli, joita hän hieroskeli ihralla.
»Mademoiselle ei puhunut mitään aamiaisesta», vastasi hän

ilkeästi irvistäen.
»No niin, samapa tuo», huomautin ylimielisesti. »Olenhan

kahdeltatoista
Auchissa.»
»Se voi olla mahdollista», vastasi hän, taaskin virnistäen.
En ymmärtänyt hänen vihjaustaan, mutta minulla oli muuta

ajattelemista; avasin oven ja menin ulos, lähteäkseni talliin. Mutta
silloin käsitin silmänräpäyksessä. Kylmä, kostean metsäntuoksun
kyllästyttämä ilma tuulahti vastaani ja tunkeutui luihin ja ytimiin;
mutta se ei ollut minua niin hätkähdyttänyt. Oven ulkopuolella tiellä
istui kaksi miestä hevosen selässä. Toinen oli Clon. Toinen, joka
pidätti irtoratsua — minun hevostani — ohjaksista, oli eräs mies,
jonka olin nähnyt majatalossa, karkeatekoinen, pörrötukkainen,
päivänpaahtama roikale. Molemmat olivat aseistettuja, ja Clonilla oli
pitkävartiset saappaat. Hänen toverinsa oli ilman jalkineita,
ruosteinen kannus kiinnitettynä toiseen kantapäähän.
Heti kun näin heidät, tunsin varmaa vaaranuhkaa, joka sai minut
säpsähtämään. Mutta en puhunut heidän kanssaan. Menin takaisin
sisälle ja suljin oven perässäni. Isäntä veti saappaita jalkaansa.
»Mitä tämä merkitsee?» kysyin käheästi ja aavistin selvästi, mitä

oli tulossa. »Mitä varten ovat nuo miehet täällä?»
»Käskystä», vastasi hän lyhyeen.
»Kenen käskystä?»
»Kenen?» kertasi hän vihaisesti. »Se on minun asiani, monsieur.

Se riittää tiedoksenne, että me aiomme saattaa teitä tältä
paikkakunnalta sinne, missä ette voi tehdä mitään vahinkoa.»
»Mutta jos minä en seuraa teitä?» huudahdin.
»Monsieur tulee kyllä mukaan», vastasi hän kylmäkiskoisesti.

»Kylässä ei ole tänään mitään vieraita», jatkoi hän merkitsevästi
hymyillen.
»Aiotteko murhata minut?» kysyin raivostuneena.
Mutta suuttumukseeni liittyi vielä jotakin muuta — en tahdo sanoa

sitä peloksi, sillä urhoollinen ei milloinkaan pelkää — mutta jotakin
sellaista se oli. Koko ikäni olin ollut tekemisissä pukarien kanssa,
mutta noissa kolmessa miehessä ilmeni sellaista uhkaavaa yrmeyttä,
joka säikytti minua. Kun ajattelin, mitä pimeitä polkuja, ahtaita solia
ja rotkoja meidän täytyi kulkea, minkä tien hyvänsä valitsimmekaan,
värisytti minua.
»Murhatako teidät, monsieur?» vastasi hän välinpitämättömästi.

»Sitähän ei tiedä niin tarkalleen sanoa. Mutta yksi asia on varma»,
jatkoi hän ja kosketti ilkkuvan näköisenä muskettia, jonka oli
noutanut ja asettanut tuolia vasten minun seistessäni ovensuussa,
»jos teette pienintäkään vastarintaa, niin osaamme kyllä suoriutua
siitä sekä täällä että taipaleella.»
Minä hengähdin pitkään, ja uhkaava vaara antoi minulle takaisin

mielenlujuuteni. Muutin sävyni ja puhkesin pilkallisesti nauramaan.
»Vai niin, sekö on suunnitelmanne?» sanoin minä. »No niin, mitä

pikemmin lähdemme matkalle, sitä parempi, ja mitä aikaisemmin
pääsemme Auchiin ja saan kääntää selkäni teille, sitä
tyytyväisemmäksi tulen.»
Hän nousi heti.
»Lähtekäämme sitten», sanoi hän. »Olkaa hyvä ja menkää

edellä.»
En voinut tukehduttaa väristystä. Hänen äkillinen

kohteliaisuutensa teki minut levottomammaksi kuin hänen
uhkauksensa. Tunsinhan tämän miehen ja hänen tapansa ja olin
varma siitä, ettei tämä ennustanut minulle mitään hyvää.
Mutta minulla ei ollut pistoolia, ainoastaan miekkani ja veitseni, ja

tiesin vastarinnan tällaisissa olosuhteissa aivan hyödyttömäksi.
Astuin sentähden huolettoman näköisenä ulos, ja isäntä kantoi
perässäni satulaani ja tavaroitani.
Katu oli tyhjillään, lukuunottamatta noita kahta odottavaa

ratsastajaa, jotka istuivat satulassaan ja katselivat tuimasti eteensä.
Aurinko ei ollut vielä noussut, ja ilma oli raa'an kylmä. Taivas oli
harmaa ja pilvinen. Ajatukseni palasivat siihen aamuun, jona olin
löytänyt maustekotelon juuri tältä paikalta, melkein samaan aikaan,
ja silmänräpäykseksi lämpenin muistaessani pikku kääröä, joka
minulla oli saappaassani. Mutta isännän tylyys, hänen molempien
toveriensa kolkko äänettömyys ja heidän itsepintainen tuijotuksensa
syrjään minusta jäähdytti minut pian. Hetkiseksi tunsin melkein
vastustamatonta kiusausta kieltäytyä nousemasta ratsaille ja
lähtemästä taipaleelle, mutta kun käsitin mielettömäksi sellaisen
käytöksen, joka arvattavasti olisi antanut miehille heidän toivomansa
tilaisuuden, hillitsin tämän haluni ja astuin hitaasti hevoseni luo.
»Minua ihmetyttää, että te ette vaadi minulta miekkaani», sanoin

purevasti, heittäytyessäni satulaan.
»Me emme pelkää sitä», vastaa majatalon isäntä. »Saatte pitää

sen —toistaiseksi.»
Siihen en vastannut — mitä olisinkaan sanonut?
Sitten ratsastimme verkkaan, niin että kului puoli tuntia ennen kuin
pääsimme metsän reunaan, mistä olin ensi kerran nähnyt
Cocheforêtin. Vaivaistammistoon, josta olin katsellut alas laaksoon,
pysähdyimme lepuuttamaan ratsujamme, ja helppo on arvata, kuinka
kummallisin ajatuksin nyt katselin tuota maisemaa. Mutta minä en
saanut pitkäksi aikaa antautua muistojeni ja tunteitteni valtaan.
Äkäinen käskysana, ja me läksimme taas liikkeelle.
Noin neljännespenikulman päässä kääntyi sitten tie Auchiin, alas

laaksoon. Kun olimme jo puolivälissä tätä rinnettä, ojensi majatalon
isäntä äkkiä kätensä ja tarttui hevoseni ohjaksiin. »Tätä tietä», sanoi
hän.
Huomasin hänen tahtovan pakottaa minua poikkeamaan

syrjätielle, joka kääntyi lounaaseen — kapealle polulle, jota oli vaikea
erottaa. Ilmeisesti käytettiin sitä harvoin; siellä täällä sen melkein
tukkivat puiden ulkonevat oksat. Enkä tiennyt, mihin se johti. Pidätin
siis hevoseni.
»Miksi niin?» kysyin uhmailevasti. »Ettekö luule minun tuntevan

tietä?
Tämähän tie, jota nyt ratsastamme, vie Auchiin.»
»Auchiin kyllä», vastasi hän äreästi. »Mutta me emme ole

menossa
Auchiin.»
»Minne sitten?» tiedustin suuttuneena.
»Sen saatte pian nähdä», vastasi hän häijysti hymyillen.
»Niin, mutta minäpä tahdon tietää sen nyt!» huudahdin

vimmastuneena, sillä nyt en voinut hillitä itseäni kauemmin. »Näin
pitkälle olen seurannut teitä hyvällä. Teidän on helpompi saada minut
mukaanne, jos ilmoitatte minulle aikeenne.»
»Te olette mieletön», mutisi hän.
»En», vastasin minä. »Tahdon vain tietää, minne olen matkalla.»
»Espanjaan», sanoi hän. »Oletteko tyytyväinen?»
»Ja mitä aiotte tehdä minulle siellä?» kysyin, ja sydämeni alkoi

sykkiä rajusti.
»Jättää teidät sikäläisten ystäviemme haltuun», vastasi hän

töykeästi, »jos käyttäydytte kunnollisesti. Muutoin on kyllä
mukavampikin tapa, joka samalla säästää meiltä noin pitkän matkan.
Voitte valita, monsieur. Minkä pidätte parempana?»
VI luku
Pic du Midin kupeella
Se siis oli heidän suunnitelmansa. Kahden tai kolmen tunnin

matkan päässä kohosi etelässä pitkä, valkoinen, kimmeltävä
vuoriseinä tummien metsien yläpuolella idästä länteen levittäytyen.
Sen takana oli Espanja. Kerran yli rajan mentyäni voitiin minut, jollei
minulle mitään pahempaa tapahtunut, pidättää sotavankina, sillä me
olimme nyt käymässä sotaa Espanjaa vastaan Italian liittolaisina. Tai
myöskin voitiin minut luovuttaa jollekin tuollaiselle hurjalle
joukkueelle, joka puolittain salakuljettajina, puolittain rosvoina piti
hallussaan vuorensolia, taikka pahimmassa tapauksessa jättää
ranskalaisille pakolaisille, joista jotkut varmasti tuntisivat minut ja
lähettäisivät minut ijäisyyteen.
»Espanjaan on pitkä matka», mutisin vastaukseksi enkä voinut

olla katsahtamatta Clonin käsiin, jotka hypistelivät pistooliparia.
»Pidätte kai toista tietä vielä pitempänä», huomautti isäntä

tuimasti.
»Mutta valitkaa nyt ja pitäkää kiirettä.»
Heitä oli kolme yhtä vastaan, ja heillä oli ampuma-aseita. Minulla

ei oikeastaan ollut valitsemisen varaa.
»No olkoon, hätä ei lue lakia», huudahdin sitten ja olin alistuvinani

kohtalooni.
Miehet nyökkäsivät kuin tahtoen sanoa, että he olivat ennakolta

tienneet ratkaisun. Isäntä hellitti ohjakseni, ja seuraavassa hetkessä
ratsastimme kapeaa polkua vuoriseudulle päin.
Yhdessä suhteessa tunsin itseni nyt rauhallisemmaksi. Miehet
olivat rehellisiä minua kohtaan, joten minun ei tarvinnut enää pelätä
saavani pistoolinluotia selkääni ensimmäisessä sopivassa solassa.
Sikäli saatoin olla huoletta.
Toisten haastellessa hiljaiseen tapaansa tai toisinaan virnistellessä

minulle, tähystelin tummia metsiä hajamielisin silmäyksin. Punainen
orava, joka kiiti ylös puunrunkoa, säikähtäneet metsäsiat, jotka
röhkien juoksivat karkuun terhojensa äärestä, yksinäinen ratsastaja,
joka tuli vastaamme hampaisiin asti aseistettuna ja suuntasi
matkansa pohjoiseen päin, kuiskailtuaan isännän kanssa — kaikki
tämä pisti silmääni. Mutta ajatuksen eivät liikkuneet niissä. Ne
hapuilivat ja harhailivat ympäri kuin ahdistetut rotat pääsyaukkoa
etsimässä. Sillä aika kului. Mäenrinteet kävivät ratsastaessamme
yhä jyrkemmiksi. Pian tulimme notkoon, jonka suunta oli etelää kohti,
ja aloimme ratsastaa sitä ylöspäin; useaan kertaan menimme
kiemurtelevan vuoripuron poikki. Lumihuiput alkoivat kätkeytyä
kallionkielekkeiden korkean muurin taakse, joka riippui ylitsemme, ja
toisinaan emme voineet edessä ja takana päin nähdä muuta kuin
laaksomme metsäiset seinämät, jotka nousivat kohtisuorina ja
vihreinä tuhannen jalan korkeuteen molemmin puolin; harmaita
vierinkiviä, puolittain sanajalkain ja murattien piilossa, pisti esille
siellä täällä leppien ja petäjien välistä.
Se oli karu ja synkkä näköala nytkin, vaikka keskipäivän aurinko

heloitti virtaavaan veteen ja pusersi tuoksua kuusista, mutta vielä
pahempaa tiesin olevan edessäni ja aprikoitsin epätoivoisesti jotakin
juonta, jolla voisin edes erottaa seuralaiseni toisistaan. Kolme oli
liikaa; yhdestä saatoin kyllä suoriutua. Kun olin vaivannut aivojani
kokonaisen tunnin ja melkein päättänyt tehdä äkillisen rynnäkön
noita kolmea vastaan — viimeisenä hurjana yrityksenä —, johtui
lopulta mieleeni muuan aatos, sekin vaarallinen ja melkein
epätoivoinen, mutta se näytti mielestäni kuitenkin hyvin lupaavalta.
Se johtui siitä, että käteni, kun pidin sitä taskussani, sattui
koskettamaan vaaleankeltaisen maustekotelon palasia, jotka olin
ilman mitään erityistä tarkoitusta sullonut taskuuni. Eilen olin repinyt
sen neljään osaan, kulmista poikki. Hypistellen niitä koneellisesti
osui sormeni yhteen kulmaan kuin hansikkaaseen ja toinen sormi
toiseen. Ja silloin välähti mieleeni juoni.
Mutta ennen kuin voin panna sitä täytäntöön täytyi minun odottaa,
kunnes pysähdyimme antaaksemme väsyneiden hevostemme
haukata ruohoa; sen lepotovin otimme kahdentoista aikaan päivällä
laakson ylärajalla. Käydessäni purolla juomassa onnistui minun
vaivihkaa poimia kourallinen piikiviä, jotka sulloin saman taskuun,
missä kankaanpalat olivat. Noustuani taas ratsaille pistin huolellisesti
kiven isoimpaan kankaankulmaan ja olin valmis tekemään kokeen.
Majatalon isäntä ratsasti vasemmalla jonkun verran edelläni, toiset

kaksi moukkaa takanani. Tien laatu suosi tässä aikeitani, sillä laakso
oli karun ylänkömaan viemäriuomana alempien kunnaiden ja itse
vuorenjuuren välissä avartunut leveäksi ja laakeaksi. Siellä ei ollut
ollenkaan puita, ja tie oli pelkkä karjapolku, joka kasvoi lyhyttä,
kuivaa ruohoa, ja se kulki vuoroin kumpaisellakin puolen puroa.
Odotin, kunnes vierelläni ratsastava heittiö kääntyi puhuttelemaan

takana tulevia miehiä. Kun hän teki sen ja käänsi pois silmänsä, otin
salaa silkkipalan, johon olin kietonut piikiven, tähtäsin tarkkaan ja
sinkautin sen eteenpäin niin lujasti kuin voin peukalon ja etusormen
avulla. Tarkoituksenani oli, että sen piti pudota muutaman askeleen
päähän eteemme tielle, josta sen olisi voinut nähdä. Mutta
valitettavasti ei toiveeni toteutunut. Ratkaisevalla hetkellä kompastui
hevoseni; niinpä tulin heittäneeksi silkkipalan viistoon, kivi lensi ulos,
ja kankaanpala liehui oikean jalustimeni alapuolella olevaan
pensaaseen — häviten sinne.
Se oli minulle katkera pettymys, sillä sama tapaus saattoi

uudistua, ja nyt minulla oli ainoastaan kolme palaa jäljellä. Mutta
onni suosi minua, sillä naapurini joutui kiivaaseen väittelyyn
takkutukkaisen kanssa muutamista eläimistä, joita tuli näkyviin
kaukaisella selänteellä; niitä hän väitti vuorikauriiksi, toisen
vakuuttaessa, että ne olivat tavallisia vuohia. Hän ratsasti sen
johdosta yhä kasvot käännettyinä pois minusta, ja minä sain
tilaisuuden pistää kiven toiseen kankaankulmaan. Alensin käteni
reiteni kohdalle, tähtäsin ja heitin.
Tällä kertaa oli sormeni pidellyt pikku heittoesinettä ihan oikealta

kohdalta, ja se putosi keskelle tietä kymmenen askeleen päähän
meistä. Juuri kun näin sen putoavan, potkaisin naapurini hevosta
kylkeen; se hätkähti, ja ratsastaja kääntyi raivoissaan, sivaltaen
elukkaa ratsupiiskallaan. Mutta seuraavassa hetkessä hän pidätti
hevosen, niin että se pysähtyi äkkiä, ja tuijotti keltaiseen silkinpalaan
kasvot tulipunaisina ja suu ammollaan.
»Mikä nyt on?» sanoin minä ja tuijotin häneen vuorostani. »Mikä

hätänä?»
»Mikäkö on hätänä?» huudahti hän.
Mutta Clonin mielenliikutus oli vielä kiihkeämpi. Tuskin oli mykkä

saanut näkyviinsä, mikä niin suuresti oli herättänyt toverin huomiota,
kun hän päästi kamalan, luonnottoman mylvähdyksen, syöksyi alas
hevosen selästä enemmän eläimen kuin ihmisen tavoin ja heittäytyi
rähmälleen kallisarvoisen kangaslapun päälle.
Majatalon isäntä ei tullut paljoa myöhempään. Silmänräpäyksessä
tuiskahti hänkin tielle ja tarkasteli löytöä, ja ensi hetkellä luulin
heidän joutuvan siitä tappeluun. Mutta vaikka heidän kateutensa oli
silmäänpistävä, laimeni heidän intonsa kuitenkin hiukan, kun he
huomasivat kangaspalan tyhjäksi, sillä piikivi oli onneksi pudonnut
pois. He olivat kumminkin niin kuohuksissaan, että heitä oli hyvin
omituista katsella. He tutkivat maaperää löytöpaikalta, repivät ruohoa
ja multaa seuloakseen sormiensa välitse; he juoksentelivat
edestakaisin kuin jäljiltä eksyneet vainukoirat, vilkuivat toisiinsa ja
tulivat aina lähtökohtaansa. Kateellisena ei kumpainenkaan tahtonut
antaa toisen olla siinä yksinään.
Takkutukkainen ja minä istuimme hevostemme selässä ja

katselimme näytelmää: hän ihmeissään ja minä kummastusta
teeskennellen. Noiden kahden etsiessä joka paikasta tieltä,
vetäydyimme me hiukan syrjään, jättääksemme heille tilaa; ja nyt,
kun kaikkien kasvot olivat kääntyneet poispäin minusta, annoin
toisen tilkun pudota orjantappurapensaaseen. Takkutukkainen löysi
sen sieltä tovin kuluttua ja antoi sen Clonille, ja kun en ollut vielä
herättänyt mitään epäluuloa, uskalsin sitten itse löytää kolmannen ja
viimeisen. En ottanut sitä ylös, vaan huusin majatalon isäntää, ja hän
säntäsi siihen käsiksi kuin haukka kananpoikaseen.
He haeskelivat neljättä palaa, mutta luonnollisesti turhaan, ja

lopulta he luopuivat etsiskelystään ja sovittivat löytämänsä kolme
palasta yhteen, mutta kumpainenkaan ei tahtonut luovuttaa saalista
käsistään, ja he mulkoilivat toisiinsa epäluuloisin katsein. Oli hyvin
omituista katsella heitä tässä laajassa laaksossa, josta harmaat
kukkulat kohoilivat kuin metsäsian selkinä lumivuorten hiljaisuuteen
asti — oli omituista, sanon, katsella noita kahta tässä rajattomassa
erämaassa, kahtena pikku pilkkuna sen avaralla kamaralla,
kiertämässä toinen toistansa koko muun maailman unohtaen,
tuijottamassa toisiinsa ja teiskaroimassa edestakaisin kuin kukot
törmäämäisillään yhteen, yksinomaan ajatellen näitä kolmea pientä
vaaleankeltaista tilkkua, joita ei olisi voinut nähdä viidenkymmenen
askeleen päähän.
Viimein huudahti majatalon isäntä kiroten:
»Minä käännyn takaisin. Tästä täytyy ilmoittaa kotiin. Antakaa

minulle kankaanpalanne ja pitkittäkää sitten matkaa Antoinen
kanssa. Se on parasta.»
Mutta Clon, joka piteli tilkkua kumpaisessakin kädessään, kurotti

aavemaisen naamansa aivan toiseen kiinni ja pudisti rajusti kieltäen
päätänsä. Hän ei voinut puhua, mutta hän ilmaisi päivänselvästi
mielipiteekseen, että jos kukaan kääntyi takaisin viemään viestiä
kotiin, niin hän oli oikea mies siihen.
»Tyhmyyksiä!» huudahti majatalon isäntä vihoissaan. »Emmehän

voi antaa
Antoinen mennä yksinään hänen kanssaan. Antakaa minulle tilkut.»
Mutta Clon ei suostunut. Ei voinut tulla kysymykseenkään, että

hän luopuisi löydön kunniasta, ja silloin aloin todellakin uskoa, että
heille tulisi tappelu. Mutta oli toinen vaihtoehto — minua koskeva; ja
ensin katsahti toinen minuun ja sitten toinen.
Se oli vaarallinen hetki, ja minä tiesin sen. Kavaluuteni saattoi

kääntyä minua itseäni vastaan: tehdäkseen lopun kiistasta nuo kaksi
saattoivat sopia minun surmaamisestani. Mutta minä kohtasin niin
kylmäverisesti heidän katseensa ja osottausin niin
pelkäämättömäksi, ja paikka oli niin avoin, että se ajatus raukesi
pian. He alkoivat jälleen riidellä pahemmin kuin ennen. Toinen
heristeli pyssyään, toinen pistoolejaan. Isäntä sätti, mykkä päästeli
eläimellisiä mölähdyksiä. Vihdoin riita päättyi juuri siten kuin olin
toivonut.
»No hyvä, käännymme siis molemmat takaisin!» huusi majatalon

isäntä raivoissaan. »Ja Antoinen täytyy pitää huolta hänestä. Mutta
vastuuseen jäätte siitä te! Antakaa Antoinelle pistoolinne.»
Clon ojensi toisen pistoolinsa takkutukkaiselle.
»Toinen myös!» sanoi majatalon isäntä kärsimättömästi.
Mutta Clon pudisti päätään yrmeästi.
Äkillisellä liikkeellä isäntä riuhtaisi itselleen pistoolin ja esti Clonin

koston luovuttamalla sekä pistoolin että musketin takkutukkaisen
käsiin.
»Kas niin!» sanoi hän jälkimäiselle. »Nyt tulet toimeen. Jos

monsieur koettaa paeta tai kääntyä takaisin, niin ammu hänet!
Neljän tunnin ratsastuksella pääsette Rocca Blancaan. Siellä tapaat
ystävämme, ja senjälkeen ei sinulla ole mitään tekemistä.»
Mutta Antoine ei ottanut asiaa aivan niin keveältä kannalta. Hän

katseli minua ja sitten edessämme polvittelevaa autiota vuoripolkua,
ja lopuksi hän jupisi kirouksen ja selitti, että mieluummin kuin hän
suostui siihen, he saivat ampua hänet siihen paikkaan.
Mutta majatalon isäntä, kovin kiihdyksissään kärsimättömyydestä,

vei hänet syrjään, puheli hänen kanssaan, ja näytti lopulta saaneen
hänet suostutelluksi, sillä muutaman minuutin kuluttua oli asia
sovittu.
Antoine tuli takaisin ja sanoi vihaisesti: »Eteenpäin, monsieur!»
Toiset kaksi seisoivat tien syrjässä; minä kohautin olkapäitäni, panin
hevoseni liikkeelle, ja seuraavassa hetkessä jatkoimme matkaa
vieretysten. Sitten käännyin pariin kertaan katsomaan, mitä nuo
kaksi hommasivat, ja huomasin heidän yhä seisovan paikallaan
nähtävästi kinastellen, mutta vartijani osoitti niin suurta
tyytymättömyyttä näiltä liikkeistäni, että kohautin hartioitani vielä
kerran ja jätin miehet sinne omille oloilleen.
Olin saanut paljonkin vaivata aivojani päästäkseni tähän

tulokseen. Mutta kumma kyllä, nyt kun olin onnistunut, huomasin
tilani vähemmän tyydyttäväksi kuin ensin olin toivonut. Olin
vähentänyt vihollisten ylivoimaista lukua ja päässyt eroon
vaarallisimmista vastustajista; mutta jäätyään yksin osoittautui
Antoine kerrassaan tavattoman epäluuloiseksi. Hän ratsasti vähän
matkan päässä takanani, pyssy satulannupin päällä ja pistooli
varalla, ja kun hiukankin hiljensin vauhtia tai käännyin katsomaan
häntä, mutisi hän ainiaan: »Eteenpäin, monsieur!» äänellä, joka
ilmaisi minulle, että hänellä oli sormi liipasimella. Niin läheltä hän ei
olisi voinut ampua harhaan, enkä minä nähnyt muuta keinoa kuin
koreasti ratsastaa hänen edellään Rocca Blancaan kohtaloani
vastaan.
Mitä tehdä? Tiemme oli nyt joutunut laakson loppuun ja poikkesi

ahtaaseen, honkien kattamaan solaan, jossa vuoripuro vaahdoten ja
huumaavasti jumisten syöksyi louhikon railoihin. Suoraan
edessämme katkaisi vesiputouksen valkoinen hyrske puunrunkojen
tummat rivit. Lumiraja oli vähemmän kuin puolen penikulman päässä
molemmin puolin, ja kaiken yli — rotkotien päässä, kuten kuvastui
silmissämme — kohosi Pic du Midin valkoinen pylväs sinistä taivasta
vasten kuudentuhannen jalan korkeuteen. Sellainen näköala, äkkiä

Child 2013 1St Edition Martorell Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Description:

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Child 2013 1St Edition Martorell Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

1

SOLUTION MANUAL FOR CHILD 2013 1ST

Chapter 5: Physical Development and

Early Growth and Physical Development

 What are the typical patterns of growth?

The Brain and Reflex Behavior

 What are the early-developing structures and functions?

Early Sensory Capacities

 When do the various sensory capacities become functional?

 What are the motor milestones?

 What are the trends in infant mortality?

TOTAL TEACHING PACKAGE OUTLINE

Learning Objective 5.1 Lecture Topic 5.1, 5.2, and 5.3

Learning Objective 5.4 Lecture Topic 5.2, 5.3

Learning Objective 5.5 Lecture Topic 5.7, 5.8

I. Early Growth and Physical Development

A. Principles of Early Growth and Physical Development

II. The Brain and Reflex Behavior

A. Building the Brain

III. Early Sensory Capacities

A. Touch and Pain

B. Smell and Taste

 Hearing is functional before birth.

 Vision is the least developed sense at birth.

o Infants should be examined by 6 months for visual fixation preference, ocular

IV. Motor Development

 Motor development is marked by a series of milestones that develop systematically.

 Babies are born with a grasping reflex.

B. Motor Development and Perception

 Motor experience sharpens and modifies infants' perceptual understanding of what is

C. Theories of Motor Development

1. Ecological Theory of Perception

 According to Eleanor Gibson’s and James J. Gibson’s ecological theory of perception,

2. Dynamic Systems Theory

 The typical sequence of motor development was traditionally thought to be genetically

 Thelen has argued there is no single, simple cause—such as maturation—that

1. Racial/Ethnic Disparities in Infant Mortality

2. Sudden Infant Death Syndrome

 Such once-familiar and sometimes fatal childhood illnesses as measles, pertussis

1. Maltreatment in Infancy and Toddlerhood

 In nearly 80 percent of cases of maltreatment, the perpetrator is the child’s parent,

3. Helping Families in Trouble

 Preventing maltreatment before it occurs is an effective, fiscally sound policy.

4. Long-Term Effects of Maltreatment

Minäkin seisoin katselijana, ehkä puoli minuuttia; sitten osui mies

»Ventre-saint-gris!» kirosi hän ja tunkeusi ihan lähelle minua.

»Kyllä minun puolestani», vastasin kylmäkiskoisesti, olkapäitäni

»Kirottu vakooja!» karjui hän kuohuen vimmoissaan.

Minä olin oikeastaan hyvinkin kiukuissani, mutta kun en olisi

»Valtiattarenne on antanut teille määräyksiä», sanoin

Hän sylkäisi lattialle, mutta tyyntyi sentään tuntuvasti.

»Olette oikeassa», vastasi hän yrmeästi. »Samapa tuo, koska

»Siinä tapauksessa menen sinne», vastasin. »En ollenkaan kärky

Hän totteli vastahakoisesti, ja hyvillä mielin käänsin hänelle

Nähdessäni tavarani, jotka muutama tunti sitten olin jättänyt

Olin vaivaloisesti saanut ensimmäisen satulalaukun täytetyksi ja

Sen näkeminen muistutti mieleeni kaikki: tuon yön, mademoisellen

Mutta toisinaan on ihminen itsepintainen pikkuseikoissa; niinpä

Ne olivat timantteja! Kallisarvoisia timantteja! Sen käsitin heti. Kun

Sitten hiivin takaisin, otin kynttilän ja aloin etsiä lattialta,

Valon sammuminen lopetti ihasteluni. Kun istuin pimeässä pidellen

Minuutin mietintä johti minut hyvin lähelle arvoituksen ratkaisua ja