Solution Manual for Chemistry The Molecular Nature of

Matter 7th Edition by Jespersen Hyslop ISBN 111851646X

9781118516461
Full download link at:
Solution manual: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-
chemistry-the-molecular-nature-of-matter-7th-edition-by-jespersen-hyslop-
isbn-111851646x-9781118516461/
Test bank: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-chemistry-the-
molecular-nature-of-matter-7th-edition-by-jespersen-hyslop-isbn-
111851646x-9781118516461/

CHAPTER 6 THERMOCHEMISTRY: ENERGY FLOW AND CHEMICAL CHANGE

FOLLOW–UP PROBLEMS

6.1A Plan: The system is the liquid. Since the system absorbs heat from the surroundings, the system gains heat and q is
positive. Because the system does work, w is negative. Use the equation E = q + w to calculate E. Convert E
to kJ.
Solution:
E (kJ) = q + w = +13.5 kJ + –1.8 kJ = 11.7 kJ
1000 J
E (J) = 11.7 kJ � �= 1.17 x 104 J
1 kJ

6.1B Plan: The system is the reactant and products of the reaction. Since heat is absorbed by the surroundings, the
system releases heat and q is negative. Because work is done on the system, w is positive. Use the equation
E = q + w to calculate E. Both kcal and Btu must be converted to kJ.
Solution:
 4.184 kJ 
q =  26.0 kcal    = –108.784 kJ
 1 kcal 
 1.055 kJ 
w =  +15.0 Btu    = 15.825 kJ
 1 Btu 
E = q + w = –108.784 kJ + 15.825 kJ = –92.959 = – 93 kJ

6.2A Plan: Convert the pressure from torr to atm units. Subtract the initial V from the final V to find ΔV. Use w = -PΔV
to calculate w in atm•L. Convert the answer from atm•L to J.
Solution:
V initial = 5.68 L
V final = 2.35 L
P = 732 torr
1 atm
Converting P from torr to atm: (732 torr)� �= 0.9632 = 0.963 atm
760 torr
w (atm•L) = –PΔV = –(0.963 atm)(2.35 L – 5.68 L) = 3.2068 = 3.21 atm•L
101.3 J
w (J) = (3.21 atm•L)� �= 325 J
1 atm•L

6-1
6.2B Plan: Subtract the initial V from the final V to find ΔV. Use w = –PΔV to calculate w in atm•L. Convert the answer
from atm•L to J.
Solution:
V initial = 10.5 L
V final = 16.3 L
P = 5.5 atm
w (atm•L) = –PΔV = – (5.5 atm)(16.3 L – 10.5 L) = –31.90 = –32 atm•L
101.3 J
w (J) = (–32 atm•L)� �= –3.2 x 103 J
1 atm•L

6.3A Plan: Since heat is released in this reaction, the reaction is exothermic (H < 0) and the reactants are above the
products in an enthalpy diagram.

6-2
 Solution:
C3H5(NO3)3(l)

Enthalpy, H
 = 5.72 x 103 kJ

3 CO2(g) + 5/2 H2O(g) + 1/4 O2(g) + 3/2 N2(g)

6.3B Plan: Since heat is absorbed in this reaction, the reaction is endothermic (H > 0) and the reactants are below the
products in an enthalpy diagram.
Solution:

NH4+(aq) + NO3 (aq)
 =  kJ
Enthalpy, H

NH4NO3(s)

6.4A Plan: Heat is added to the aluminum foil, so q will be positive. The heat is calculated using the equation
q = c x mass x T. Table 6.2 lists the specific heat of aluminum as 0.900 J/g•K.
Solution:
change in 1 K
T = 375°C – 18°C = (357°C) � �= 357 K
change in 1 degree C
q = c x mass x T = (0.900 J/gK) (7.65 g) (357 K) = 2.46 x 103 J

6.4B Plan: Heat is transferred away from the ethylene glycol as it cools so q will be negative. The heat released is
calculated using the equation q = c x mass x T. Table 6.2 lists the specific heat of ethylene glycol as 2.42 J/gK.
The volume of ethylene glycol is converted to mass in grams by using the density.
Solution:
change in 1 K
T = 25.0°C – 37.0°C = (–12.0°C) � �= –12.0 K
change in 1 degree C
 1 mL   1.11 g 
Mass (g) of ethylene glycol =  5.50 L   = 6105 = 6.10 x 10 3g
 103 L   mL 
  
1 kJ
q = c x mass x T = (2.42 J/gK) (6.10 x 10 g) (–12.0 K) � �= –177.1440 = –177 kJ
3
1000 J

6.5A Plan: The heat absorbed by the water can be calculated with the equation c x mass x T; the heat absorbed by the
water equals the heat lost by the hot metal. Since the mass and temperature change of the metal is known, the
specific heat capacity can be calculated and used to identify the metal.
Solution:
change in 1 K
TH2O = T final – T initial = 27.25°C – 25.55°C = (1.70°C) � �= 1.70 K
change in 1 degree C
change in 1 K
Tmetal = T final – T initial = 27.25°C – 65.00°C = (–37.75°C) �
change in 1 degree C
�= –37.75 K

qH 2O =  qmetal
cH2O x mass H2O x TH2O = cmetal x mass metal x Tmetal

–c metal = 
cH2O x mass H2 O x TH 2O  4.184 J/g  K  25.00 g 1.70 K  = 0.386738 = 0.387 J/gK
= 
mass metal x Tmetal 12.18 g  37.75 K 

From Table 6.2, the metal with this value of specific heat is copper.
6-3
6.5B Plan: The heat absorbed by the titanium metal can be calculated with the equation c x mass x T; the heat
absorbed by the metal equals the heat lost by the water. Since the mass and temperature change of the water is
known, along with the specific heat and final temperature of the titanium, initial temperature of the metal can be
calculated.
Solution:
change in 1 K
TH2O = T final – T initial = 49.30°C – 50.00°C = (–0.70°C) � �= –0.70 K
change in 1 degree C
Converting T final from oC to K = 49.30oC + 273.15 = 322.45 K
Tmetal = T final – T initial = 322.45 K – T initial

– ����2𝑂 = ��𝑚����𝑎��
cH2O x mass H2O x TH2O = cmetal x mass metal x Tmetal
–cH2 O x massH2 O x∆TH2 O –(4.184 J/gK) (75.0 g) (–0.70 K)
ΔT metal =
cmetal x massmetal
= = 29.0187 = 29.0 K
(0.228 J/gK) (33.2 g)

ΔT metal =29.0187 K = 322.45 K – T initial (using unrounded numbers to avoid rounding errors)
T initial = 293.4313 K – 273.15 = 20.2813 = 20.3oC

6.6A Plan: First write the balanced molecular, total ionic and net ionic equations for the acid-base reaction. To find
q soln , we use the equation q = c x mass x T, so we need the mass of solution, the change in temperature, and the
specific heat capacity. We know the solutions’ volumes (25.0 mL and 50.0 mL), so we find their masses with the
given density (1.00 g/mL). Then, to find q soln , we multiply the total mass by the given c (4.184 J/g•K) and the
change in T, which we find from T final – T initial . The heat of reaction (q rxn ) is the negative of the heat of solution
(q soln ).
Solution:
a) The balanced molecular equation is: HNO 3 (aq) + KOH(aq)  KNO 3 (aq) + H 2 O(l)
– – –
The total ionic equation is: H (aq) + NO 3 (aq) + K (aq) + OH (aq)  K (aq) + NO 3 (aq) + H 2 O(l)
+ + +
–
The net ionic equation is: H (aq) + OH (aq)  H 2 O(l)
+

b) Total mass (g) of solution = (25.0 mL + 50.0 mL) x 1.00 g/mL = 75.0 g
change in 1 K
T = 27.05 C – 21.50 C = (5.15 C) � �= 5.15 K
o o o
change in 1 degree C
q soln (J) = c soln x mass soln x T soln = (4.184 J/gK)(75.0 g)(5.15 K) = 1620 J
�= 1.62 kJ
1 kJ
q soln (kJ) = 1620 J �
1000 J
q rxn = –q soln so q rxn = –1.62 kJ

6.6B Plan: Write a balanced equation. Multiply the volume by the molarity of each reactant solution to find moles of each
reactant. Use the molar ratios in the balanced reaction to find the moles of water produced from each reactant; the
smaller amount gives the limiting reactant and the actual moles of water produced. Divide the heat evolved by the
moles of water produced to obtain the enthalpy in kJ/mol. Since q soln is positive, the solution absorbed heat that was
released by the reaction; q rxn and ΔH are negative.
Solution:
Ba(OH) 2 (aq) + 2HCl(aq) → 2H 2 O(l) + BaCl 2 (aq)
 10 3 L   0.500 mol Ba(OH) 

Moles of Ba(OH) 2 =  50.0 mL  2
 1L 
= 0.0250 mol Ba(OH) 2

 1 mL   
 10 3 L   0.500 mol HCl 
Moles of HCl =  50.0 mL     = 0.0250 mol HCl
 1 mL   1L 
 2 mol 2H O 
Moles of H 2 O from Ba(OH) 2 =  0.0250 mol Ba(OH) 2    = 0.0500 mol H 2 O
 1 mol Ba(OH) 2 
 2 mol H 2O 
Moles of H 2 O from HCl = 0.0250 mol HCl   = 0.0250 mol H 2 O
 2 mol HCl 

6-4
 HCl is the limiting reactant; 0.0250 mol of H 2 O is produced.
q 1.386 kJ
ΔH (kJ/mol) = = = –55.44 = – 55.4 kJ/mol

moles of H 2 O produced 0.0250 mol

6.7A Plan: The bomb calorimeter gains heat from the combustion of graphite, so –q graphite = q calorimeter . Convert the mass
of graphite from grams to moles and use the given kJ/mol to find q graphite . The heat lost by graphite equals the heat
gained by the calorimeter, or T multiplied by C calorimeter .
Solution:
 1 mol C 
Moles of graphite =  0.8650 g C   = 0.0720233 mol C
 12.01 g C
 393.5 kJ 
q graphite =  0.0720233 mol C    = –28.3412 kJ/mol
 1 mol C 
– q graphite = C calorimeter T calorimeter

28.3412 kJ/mol = C calorimeter (2.613 K)

C calorimeter = 10.84623 = 10.85 kJ/K

6.7B Plan: The bomb calorimeter gains heat from the combustion of acetylene, so –q rxn = q calorimeter . Use the given heat
capacity from Follow-up Problem 6.7A to find q rxn : the amount of heat lost by the reaction of acetylene equals the
amount of heat gained by the calorimeter, or T multiplied by C calorimeter . Divide the heat produced by the
combustion of acetylene (in kJ) by the moles of acetylene to obtain the enthalpy in kJ/mol.
Solution:
change in 1 K
ΔT = (11.50 C)� �= 11.50 K
o
change in 1 degree C
–q rxn = q calorimeter = (c calorimeter )(ΔT)
–q rxn = (10.85 kJ/K) (11.5 K) = 124.8 kJ
q rxn = –124.8 kJ
1 mol C2 H2
Moles of acetylene = (2.50 g C 2 H 2 ) � �= 0.0960 mol C 2 H 2
26.04 g C2 H2

q –124.8 kJ
ΔH (kJ/mol) = = = –1300 = – 1.30 x 103 kJ/mol
moles of acetylene 0.0960 moles

6.8A Plan: To find the heat required, write a balanced thermochemical equation and use appropriate molar ratios to
solve for the required heat.
Solution:
C 2 H 4 (g) + H 2 (g)  C 2 H 6 (g) H = –137 kJ
 103 g   1 mol C H  137 kJ 
Heat (kJ) = 15.0 kg C2 H6  2 6

 30.07 g C H 1 mol C H
 1 kg  2 6  2 6 
= –6.83405 x 104 = –6.83 x 104 kJ

6.8B Plan: Write a balanced thermochemical equation and use appropriate molar ratios to solve for the required heat.
Solution:
N 2 (g) + O 2 (g)  2NO(g) H = +180.58 kJ
103 kg 1000 g 1 mol NO +180.58 kJ
Heat (kJ) = (3.50 t NO) � �� �� �� �= 1.05 x 107 kJ
1t 1 kg 30.01 g NO 2 mol NO

6.9A Plan: Manipulate the two equations so that their sum will result in the overall equation. Reverse the first equation
(and change the sign of H); reverse the second equation and multiply the coefficients (and H) by two.
Solution:
2NO(g) + 3/2O 2 (g)  N 2 O 5 (s) H = –(223.7 kJ)= –223.7 kJ
6-5
2NO 2 (g)  2NO(g) + O 2 (g) H = –2(–57.1 kJ) = 114.2 kJ

6-6
 Total: 2NO 2 (g) + 1/2O 2 (g)  N 2 O 5 (s) H = –109.5 kJ
6.9B Plan: Manipulate the three equations so that their sum will result in the overall equation. Reverse the first equation
(and change the sign of H) and multiply the coefficients (and H) by 1/2. Multiply the coefficients of the second
equation (and H) by 1/2. Reverse the third equation (and change the sign of H).
Solution:
NH 3 (g)  1/2N 2 (g) + 3/2H 2 (g) H = –1/2(–91.8 kJ)= 45.9 kJ
1/2N 2 (g) + 21/2H 2 (g) + 1/2Cl 2 (g)  NH 4 Cl(s) H = 1/2(–628.8 kJ)= –314.4 kJ
NH 4 Cl(s)  NH 3 (g) + HCl(g) H = –(–176.2 kJ) = 176.2 kJ
Total: 1/2H 2 (g) + 1/2Cl 2 (g)  HCl(g) H = –92.3 kJ

6.10A Plan: Write the elements as reactants (each in its standard state), and place one mole of the substance formed on
the product side. Balance the equation with the following differences from “normal” balancing — only one mole
of the desired product can be on the right hand side of the arrow (and nothing else), and fractional coefficients are
allowed on the reactant side. The values for the standard heats of formation ( H f ) may be found in the appendix.
Solution:
a) C(graphite) + 2H 2 (g) + 1/2O 2 (g)  CH 3 OH(l) H f = –238.6 kJ/mol
b) Ca(s) + 1/2O 2 (g)  CaO(s) H f = –635.1 kJ/mol
c) C(graphite) + 1/4S 8 (rhombic)  CS 2 (l) H f = 87.9 kJ/mol

6.10B Plan: Write the elements as reactants (each in its standard state), and place one mole of the substance formed on the
product side. Balance the equation with the following differences from “normal” balancing — only one mole of
the desired product can be on the right hand side of the arrow (and nothing else), and fractional coefficients are
allowed on the reactant side. The values for the standard heats of formation ( H f ) may be found in the appendix.
Solution:
a) C(graphite) + 1/2H 2 (g) + 3/2Cl 2 (g)  CHCl 3 (l) H f = –132 kJ/mol
b) 1/2N 2 (g) + 2H 2 (g) + 1/2Cl 2 (g)  NH 4 Cl(s) H f = –314.4 kJ/mol
c) Pb(s) + 1/8S 8 (rhombic) + 2O 2 (g)  PbSO 4 (s) H f = –918.39 kJ/mol

6.11A Plan: Look up H f values from the appendix and use the equation H rxn = m H f(products) – n H f(reactants)
to solve for H rxn .
Solution:

H rxn = m H f(products) – n H f(reactants)

= {4 H f [H 3 PO 4 (l)]} – {1 H f [P 4 O 10 (s)] + 6 H f [H 2 O(l)]}
= (4 mol)( –1271.7 kJ/mol) – [(1 mol)( –2984 kJ/mol) + (6 mol)(–285.840 kJ/mol)]
= –5086.8 kJ – [–2984 kJ + –1714.8 kJ] = –388 kJ

6.11B Plan: Apply the H rxn to this reaction, substitute given values, and solve for the H f (CH 3 OH).
Solution:

H rxn = m H f(products) – n H f(reactants)

H rxn = {1 H f [CO 2 (g)] + 2 H f [H 2 O(g)]} – {1 H f [CH 3 OH(l)] + 3/2 H f [O 2 (g)]}
–638.6 kJ = [(1 mol)(–393.5 kJ/mol) + (2 mol)(–241.826 kJ/mol)]
– [ H f [CH 3 OH(l)] + (3/2 mol)(0 kJ/mol)]

–638.6 kJ = (–877.152 kJ) – H f [CH 3 OH(l)]

6-7
H f [CH 3 OH(l)] = –238.552 = –238.6 kJ

6-8
CHEMICAL CONNECTIONS BOXED READING PROBLEMS

B6.1 Plan: Convert the given mass in kg to g, divide by the molar mass to obtain moles, and convert moles to kJ of
energy. Sodium sulfate decahydrate will transfer 354 kJ/mol.
Solution:
 103 g   1 mol 354 kJ 

Na SO •10H O
Heat (kJ) =  500.0 kg Na2 SO4 •10H2 O   
2 4 2
 
 1 kg  322.20 g Na 2SO 4 •10H 2 O  1 mol Na 2SO 4 •10H 2 O 
= –5.4935x105 = – 5.49x105 kJ

B6.2 Plan: Three reactions are given. Equation 1) must be multiplied by 2, and then the reactions
can be added, canceling substances that appear on both sides of the arrow. Add the H rxn
values for the three reactions to get the H rxn for the overall gasification reaction of 2 moles of
coal. Use the relationship H rxn = m H f (products) – n H f (reactants) to find the heat of combustion of 1 mole
of methane. Then find the H rxn for the gasification of 1.00 kg of coal and H rxn for the combustion of the
methane produced from 1.00 kg of coal and sum these values.
Solution:
a) 1) 2C(coal) + 2H 2 O(g)  2CO(g) + 2H 2 (g) H rxn = 2(129.7 kJ)
2) CO(g) + H 2 O(g)  CO 2 (g) + H 2 (g) H rxn = – 41 kJ
3) CO(g) + 3H 2 (g)  CH 4 (g) + H 2 O(g) H rxn = –206 kJ

2C(coal) + 2H 2 O(g)  CH 4 (g) + CO 2 (g)

b) The total may be determined by doubling the value for equation 1) and adding to the other two values.
Hrxn = 2(129.7 kJ) + (–41 kJ) + (–206 kJ) = 12.4 = 12 kJ
c) Calculating the heat of combustion of CH 4 :
CH 4 (g) + 2O 2 (g) → CO 2 (g) + 2H 2 O(g)
H rxn = m H f (products) – n H f (reactants)
H rxn = [(1 mol CO 2 )( H f of CO 2 ) + (2 mol H 2 O)( H f of H 2 O)]
– [(1 mol CH 4 )( H f of CH 4 ) + (2 mol O 2 )( H f of O 2 )]
H rxn = [(1 mol)(–395.5 kJ/mol) + (2 mol)(–241.826 kJ/mol)]
– [(1 mol)(–74.87kJ/mol) + (2 mol )(0.0 kJ/mol)]
H rxn = –804.282 kJ/mol CH 4
Total heat for gasification of 1.00 kg coal:
 103 g   1 mol coal   12.4 kJ 
H° = 1.00 kg coal 
    = 516.667 kJ
 1 kg   12.00 g coal 2 mol coal 
Total heat from burning the methane formed from 1.00 kg of coal:

 103 
g 1 mol coal 1 mol CH 4  804.282 kJ
H° = 1.00 kg coal       = –33511.75 kJ
 1 kg  12.00 g coal  2 mol coal  1 mol CH 4 
Total heat = 516.667 kJ + (–33511.75 kJ) = –32995.083 = –3.30x104 kJ

END–OF–CHAPTER PROBLEMS

6.1 The sign of the energy transfer is defined from the perspective of the system. Entering the system is positive, and
leaving the system is negative.

6.2 No, an increase in temperature means that heat has been transferred to the surroundings, which makes q negative.

6-9
6.3 E = q + w = w, since q = 0.
Thus, the change in work equals the change in internal energy.

6.4 Plan: Remember that an increase in internal energy is a result of the system (body) gaining heat or having work
done on it and a decrease in internal energy is a result of the system (body) losing heat or doing work.
Solution:
The internal energy of the body is the sum of the cellular and molecular activities occurring from skin level
inward. The body’s internal energy can be increased by adding food, which adds energy to the body through the
breaking of bonds in the food. The body’s internal energy can also be increased through addition of work and
heat, like the rubbing of another person’s warm hands on the body’s cold hands. The body can lose energy if it
performs work, like pushing a lawnmower, and can lose energy by losing heat to a cold room.

6.5 a) electric heater b) sound amplifier c) light bulb d) automobile alternator

e) battery (voltaic cell)

6.6 Plan: Use the law of conservation of energy.

Solution:
The amount of the change in internal energy in the two cases is the same. By the law of energy conservation, the
change in energy of the universe is zero. This requires that the change in energy of the system (heater or air
conditioner) equals an opposite change in energy of the surroundings (room air). Since both systems consume the
same amount of electrical energy, the change in energy of the heater equals that of the air conditioner.

6.7 Heat energy; sound energy (impact)


Kinetic energy (falling text)

Potential energy (raised text)

Mechanical energy (raising of text)

Chemical energy (biological process to move muscles)

6.8 Plan: The change in a system’s energy is E = q + w. If the system receives heat, then its q final is greater than
q initial so q is positive. Since the system performs work, its w final < w initial so w is negative.
Solution:
E = q + w
E = (+425 J) + (–425 J) = 0 J

6.9 q + w = –255 cal + (–428 cal) = –683 cal

6.10 Plan: The change in a system’s energy is E = q + w. A system that releases thermal energy has a negative
value for q and a system that has work done on it has a positive value for work. Convert work in calories to
work in joules.
Solution:
 4.184 J 
Work (J) = 530 cal   = 2217.52 J
 1 cal 
E = q + w = –675 J + 2217.52 J = 1542.52 = 1.54x103 J

 103 J    103 cal   4.184 J  

 
E = q + w = 0.615 kJ  +  0.247 kcal    = 1648.4 = 1.65x10 J
3

6.11
 
  
 1 kJ   1 kcal   1 cal 
 

6.12 Plan: Convert 6.6x1010 J to the other units using conversion factors.

6-10
 Solution:
C(s) + O 2 (g)  CO 2 (g) + 6.6x1010 J
(2.0 tons)
 1 kJ 
a) E (kJ) = (6.6 x 1010 J)  3  = 6.6x107 kJ
 10 J 
 1 cal  1 kcal 
b) E (kcal) = (6.6 x 1010 J)   = 1.577x107 = 1.6x107 kcal
 4.184 J   103 cal
 1 Btu 
c) E (Btu) = (6.6 x 1010 J)  7
 = 6.256x10 = 6.3x10 Btu
7

 1055 J 

6.13 CaCO 3 (s) + 9.0x106 kJ  CaO(s) + CO 2 (g)

(5.0 tons)
 103 J 
a) E (J) = (9.0x10 kJ) 
6 9
 = 9.0x10 J
 1 kJ 
 103 J   1 cal 
b) E (cal) = (9.0x106 kJ)  
9 9
 = 2.15105x10 = 2.2x10 cal
 1 kJ   4.184 J 
 10 J   1 Btu 
3
c) E (Btu) = (9.0x106 kJ)  
6 6
 = 8.5308x10 = 8.5x10 Btu
 1 kJ  1055 J 
 103 cal   4.184 J 
E (J) = (4.1x103 Calorie)  = 1.7154x107 = 1.7x107 J
 1 Calorie   1 cal 
6.14
  
3
 10 cal   4.184 J   1 kJ

E (kJ) = (4.1x10 Calorie)
 1 Calorie   1 cal   103 J 
3
= 1.7154x104 = 1.7x104 kJ
   

6.15 Plan: 1.0 lb of body fat is equivalent to about 4.1x103 Calories. Convert Calories to kJ with the appropriate
conversion factors.
Solution:
 4.1x103 Cal   103 cal   4.184 J   1 kJ   h 
Time = 1.0lb   
 1.0 lb   1 Cal   1 cal   103 J   1950 kJ 
= 8.79713 = 8.8 h

     

6.16 The system does work and thus its internal energy is decreased. This means the sign will be negative.

6.17 Since many reactions are performed in an open flask, the reaction proceeds at constant pressure. The
determination of H (constant pressure conditions) requires a measurement of heat only, whereas E requires
measurement of heat and PV work.

6.18 The hot pack is releasing (producing) heat, thus H is negative, and the process is exothermic.

6.19 Plan: An exothermic process releases heat and an endothermic process absorbs heat.
Solution:
a) Exothermic, the system (water) is releasing heat in changing from liquid to solid.
b) Endothermic, the system (water) is absorbing heat in changing from liquid to gas.
c) Exothermic, the process of digestion breaks down food and releases energy.
d) Exothermic, heat is released as a person runs and muscles perform work.
e) Endothermic, heat is absorbed as food calories are converted to body tissue.
f) Endothermic, the wood being chopped absorbs heat (and work).

6-11
 g) Exothermic, the furnace releases heat from fuel combustion. Alternatively, if the system is defined as the air
in the house, the change is endothermic since the air’s temperature is increasing by the input of heat energy from
the furnace.

6.20 The internal energy of a substance is the sum of kinetic (E K ) and potential (E P ) terms.
E K (total) = E K (translational) + E K (rotational) + E K (vibrational)
E P = E P (atom) + E P (bonds)
E P (atom) has nuclear, electronic, positional, magnetic, electrical, etc., components.

6.21 H = E + PV (constant P)

a) H < E, PV is negative.
b) H = E, a fixed volume means PV = 0.
c) H > E, PV is positive for the transformation of solid to gas.

6.22 Plan: Convert the initial volume from mL to L. Subtract the initial V from the final V to find ΔV. Calculate w in
atm•L. Convert the answer from atm•L to J.
Solution:
V initial = 922 mL
V final = 1.14 L
P = 2.33 atm
1L
Converting V initial from mL to L: (922 mL)� �= 0.922 L
103 mL

w (atm•L) = -PΔV = -(2.33 atm)(1.14 L – 0.922 L) = -0.51 atm•L

1J
w (J) = (-0.51 atm•L)� �= -52 J
9.87 x 10-3 atm•L

6.23 Plan: Convert the pressure from mmHg to atm. Subtract the initial V from the final V to find ΔV. Calculate w in
atm•L. Convert the answer from atm•L to kJ.
Solution:
V initial = 0.88 L
V final = 0.63 L
P = 2660 mmHg
1 atm
Converting P from mmHg to atm: (2660 mmHg)� �= 3.50 atm
760 mmHg
w (atm•L) = -PΔV = -(3.50 atm)(0.63 L – 0.88 L) = 0.88 atm•L
101.3 J 1 kJ
w (J) = (0.88 atm•L)� �� �= 0.089 kJ
1atm•L 103 J

6.24 Plan: An exothermic reaction releases heat, so the reactants have greater H (H initial ) than the products (H final ).
H = H final – H initial < 0.
Solution:
Reactants

H = (), (exothermic)

Products

6-12
6.25

Products

H = (+), (endothermic)

Reactants

6.26 Plan: Combustion of hydrocarbons and related compounds require oxygen (and a heat catalyst) to yield
carbon dioxide gas, water vapor, and heat. Combustion reactions are exothermic. The freezing of liquid water is
an exothermic process as heat is removed from the water in the conversion from liquid to solid. An exothermic
reaction or process releases heat, so the reactants have greater H (H initial ) than the products (H final ).
Solution:
a) Combustion of ethane: 2C 2 H 6 (g) + 7O 2 (g)  4CO 2 (g) + 6H 2 O(g) + heat
2C2H6 + 7O2 (initial)

H = (), (exothermic)

4CO2 + 6H2O (final)

b) Freezing of water: H 2 O(l)  H 2 O(s) + heat

H2O(l) (initial)

H = (), (exothermic)
Increasing, H

H2O(s) (final)

6.27 a) Na(s) + 1/2Cl 2 (g)  NaCl(s) + heat

Na(s) + 1/2Cl2(g)

   exothermic

NaCl(s)

b) C 6 H 6 (l) + heat  C 6 H 6 (g)

C6H6(g)

H = (+), (endothermic)
Increasing, H

C6H6(l)

6-13
6.28 Plan: Combustion of hydrocarbons and related compounds require oxygen (and a heat catalyst) to yield carbon
dioxide gas, water vapor, and heat. Combustion reactions are exothermic. An exothermic reaction releases heat, so
the reactants have greater H (H initial ) than the products (H final ). If heat is absorbed, the reaction is endothermic and
the products have greater H (H final ) than the reactants (H initial ).
Solution:
a) 2CH 3 OH(l) + 3O 2 (g)  2CO 2 (g) + 4H 2 O(g) + heat
2CH3OH + 3O2 (initial)

H = (),
(exothermic)

2CO2 + 4H2O (final)

b) Nitrogen dioxide, NO 2 , forms from N 2 and O 2 .

1/2N 2 (g) + O 2 (g) + heat  NO 2 (g)
NO2 (final)

H = (+), (endothermic)

1/2N2 + O2 (initial)

6.29 a) CO 2 (s) + heat  CO 2 (g)

CO2(g)

H = (+), (endothermic)
Increasing, H

CO2(s)

b) SO 2 (g) + 1/2O 2 (g)  SO 3 (g) + heat

SO2(g) + 1/2O2(g)
Increasing, H

H = (), (exothermic)

SO3(g)

6.30 Plan: Recall that q sys is positive if heat is absorbed by the system (endothermic) and negative if heat is released
by the system (exothermic). Since E = q + w, the work must be considered in addition to q sys to find ΔE sys .
Solution:
a) This is a phase change from the solid phase to the gas phase. Heat is absorbed by the system so q sys is positive
(+).
b) The system is expanding in volume as more moles of gas exist after the phase change than were present before
the phase change. So the system has done work of expansion and w is negative. ΔE sys = q + w. Since q is
positive and w is negative, the sign of ΔE sys cannot be predicted. It will be positive if q > w and negative if
q < w.

6-14
 c) ΔE univ = 0. If the system loses energy, the surroundings gain an equal amount of energy. The sum of the
energy of the system and the energy of the surroundings remains constant.

6.31 a) There is a volume decrease; V final < V initial so ΔV is negative. Since w sys = –PΔV, w is positive, +.
b) ∆H sys is – as heat has been removed from the system to liquefy the gas.
c) ∆E sys = q + w. Since q is negative and w is positive, the sign of ΔE sys and ΔE surr cannot be predicted. ΔE sys
will be positive and ΔE surr will be negative if w > q and ΔE sys will be negative and ΔE surr will be positive if
w < q.

6.32 The molar heat capacity of a substance is larger than its specific heat capacity. The specific heat capacity of a
substance is the quantity of heat required to change the temperature of 1 g of a substance by 1 K while the molar
heat capacity is the quantity of heat required to change the temperature of 1 mole of a substance by 1 K.
The specific heat capacity of a substance is multiplied by its molar mass to obtain the molar heat capacity.

6.33 To determine the specific heat capacity of a substance, you need its mass, the heat added (or lost), and the change
in temperature.

6.34 Specific heat capacity is an intensive property; it is defined on a per gram basis. The specific heat capacity of
a particular substance has the same value, regardless of the amount of substance present.

6.35 Specific heat capacity is the quantity of heat required to raise 1g of a substance by 1 K. Molar heat
capacity is the quantity of heat required to raise 1 mole of substance by 1 K. Heat capacity is also the quantity of
heat required for a 1 K temperature change, but it applies to an object instead of a specified amount of a
substance. Thus, specific heat capacity and molar heat capacity are used when talking about an element or
compound while heat capacity is used for a calorimeter or other object.

6.36 In a coffee-cup calorimeter, reactions occur at constant pressure. q p = H.

In a bomb calorimeter, reactions occur at constant volume. q v = E.

6.37 Plan: The heat required to raise the temperature of water is found by using the equation
q = c x mass x T. The specific heat capacity, c water , is found in Table 6.2. Because the Celsius degree is the same
size as the Kelvin degree, T = 100°C – 25°C = 75°C = 75 K.
Solution:
 J 
q (J) = c x mass x T =  4.184  22.0 g 75 K  = 6903.6 = 6.9x10 J
3

 g K 

 
 0.10 g 75  10.K  = –17.7395 = –18 J
J
6.38 q (J) = c x mass x T =  2.087
 g K 

6.39 Plan: Use the relationship q = c x mass x T. We know the heat (change kJ to J), the specific heat capacity, and
the mass, so T can be calculated. Once T is known, that value is added to the initial temperature to find the
final temperature.
Solution:
q (J) = c x mass x T T initial = 13.00°C T final = ? mass = 295 g c = 0.900 J/g•K
 103 J 
q = 75.0 kJ  = 7.50x104 J
 1 kJ 
 
7.50x104 J = (0.900 J/g•K)(295 g)(T)

T =
 7.50x10 J 
4

 
 295 g   0.900 J 
 g K 

6-15
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Nytpä sitä taitaa joutaa säveltämään. Ei ole juuri muitakaan töitä",
vastasin saadakseni tytön kimpustani.

Hänellä oli nähtävästi jotakin sydämellään, mutta hänen oli vaikea

saada sitä esiin. Lopulta hän aivan kuin ohimennen sanoi:

"Voiko eno hommata hiukan rahaa minulle? Tarvitsen Schubertin

laulut ja sitten… uuden… uuden…"

Syntyi raskas äänettömyys.

"Lauluihin ehkä saadaan rahoja, mutta uuden hatun ostaminen

täytyy lykätä parempiin aikoihin", sanoin.

"Niinkö!" huokasi tyttö ahdistuneesti. "Täytyy sitte jättää."

Tuntien syytöksen, minkä nuo sanat sisälsivät, sanoin liikutettuna:

"Kyllä minä olen huono holhooja. Mikään rangaistus ei olisi minulle

kyllin ankara. Jos äitivainajasi olisi tiennyt…"

Tyttö tuijotti mietteissään eteensä. Sen sijaan että olisi moittinut

minua hän sanoi:

"Mutta tiedättekös, mitä minä olen keksinyt? Rupean antamaan

soittotunteja, ja voin minä alotteleville lauluakin opettaa."

Ja tytön silmät säihkyivät aivan kuin hän jo puuhaisi oppilaittensa

kanssa.

"Tosiaankin, tee se! Oppilaita ei sinulta tule puuttumaan — ei

ainakaan miespuolisia", ihastui Katri tuumaan.
 "Sirkka-rukka!" pahoittelin minä. "On surkeata, että sinun, jolla
kerran oli omaisuutta, täytyy antautua leipätyöhön, vaikka opintosi
ovat kesken."

"Mitä surkeata siinä on! Päinvastoin on hyvä, että opin

ansaitsemaan.
Tähän asti olen vain tuhlannut rahoja."

Huomasin ihmeekseni, että Sirkassa oli tapahtumassa käänne.

Hänkin oli viime aikojen kokemuksissa muuttunut, kehittynyt. Hän
katseli ympärilleen ja sanoi:

"Täällä on kaikki ylösalasin. Entä jos tulisi vieraita!"

"Mitä? Vieraita! Ei, kyllä me tästäpuolin saamme olla omissa

oloissamme. Kun ihminen joutuu kurjuuteen, silloin kyllä ystävät
pysyvät piilossa."

Kun Sirkka oli mennyt, sanoi Katri:

"Hän on minusta viime aikoina tullut aivan toisenlaiseksi."

"Niin minustakin. Sen on kärsimys tehnyt. Antaisin polttaa käteni

hiljaisella tulella, jos vain voisin hankkia takaisin hänen
omaisuutensa."

Katri asetti lapsen sänkyyn ja alkoi siistitä huonetta. Minä sillaikaa

vein madonnankuvan ja muuta romua ullakolle. Saatuamme
huoneen näyttämään hiukan ihmisasunnolta ehdotin, että
menisimme johonkin ravintolaan syömään. Mutta Katri sanoi, että
siellä voisi kohdata jonkun tuttavan. Minä ymmärsin, että hän häpesi
pukuaan, joka oli kulunut ja kuosiltaan vanhettunut.
 "Vielä on meissä ylpeyttä. Miksi muutoin häpeäisimme
köyhyyttämme, ikäänkuin se olisi rikos?" sanoin hänelle.

Hän oli kauan vaiti.

"Niin, mistähän se johtuu, että tuntuu niin vaikealta tunnustaa

olevansa huonompi muita?"

"Ja kuitenkin vaihtuu ihmisen onni alinomaa. Köyhällä on toki se

lohdutus, ettei hänen tilansa enää huonommaksi tule, jotavastoin
rikas on alinomaa lankeamisen vaarassa."

Iltapäivällä tuli vieraita, niinkuin Sirkka oli ennustanut. Se oli hänen

sulhasensa! Kun nuorukainen näki, että entinen siisti kotimme oli
muuttunut viheliäiseksi kellarikopiksi, antoi hän meidän ymmärtää,
mikä suuri armo ja kunnia meille tapahtui, kun hän suvaitsi astua
köyhän kynnyksemme yli. Tämä alentuvaisuus lisäsi sitä
epäedullista vaikutusta, jonka hänestä olin ensi kerralla saanut.

Hän seisoi ovella eikä muistanut edes lakkiaan ottaa päästä, vaan
puhui:

"Morsiameni, neiti Vanamon toivomuksesta ilmoitan, että me

olemme kihloissa ja menemme naimisiin niin pian kuin mahdollista."

"Hyvä herra", sanoin minä, "jos asia osoittautuu välttämättömäksi,

ei ole minun vallassani sitä vastustaa. Sallikaa minun kuitenkin
kysyä, onko asemanne semmoinen, että voitte elättää vaimon?"

Nuori mies kohautti olkapäitään ylimielisesti.

"Se ei ole tarpeellistakaan. Neiti Vanamolla on talletuksia. Sen on

hän itse sanonut."
 Ja hän heilutti keppiään ja loi halveksivia silmäyksiä ympärilleen.

"Elkää antako pettää itseänne", sanoin minä. "Onnettomien

asianhaarojen johdosta on neiti Vanamo menettänyt kaiken
omaisuutensa."

"Mitä! Mahdotonta!" huusi sulhasmies.

"Ikävä, jos hän ei ole teille sitä ilmoittanut. Mutta niin on asia."

Ylkämiehen muoto oli äkkiä muuttunut. Hän kadotti viimeisenkin

kunnioituksensa ja huusi:

"Tästä seikasta aion ottaa selvän, ja jos asia on tosi, niin en

onnittele teitä!"

Ja hän lähti hyvästelemättä.

*****

Seuraavana aamuna sain pari kirjettä. Toinen oli sulhaselta. Hän

haukkui minua silmät, korvat täyteen ja sanoi nostavansa
oikeusjutun minua vastaan kavalluksesta ja uskottujen varojen
väärinkäytöstä. Pitkin matkaa hän puheli "vaimoni varoista" ja
"yhteisestä omaisuudestamme". Minä olin kumminkin kylliksi vanha
osatakseni oikein arvostella moisia purkauksia, ja hänen puheensa
kavalluksesta olisi herättänyt naurua, ellei se olisi ollut yhteydessä
niin vakavan asian kanssa kuin Sirkan omaisuuden menetys oli.

Enemmän huolta tuotti toinen kirje. Siinä asianajajani ilmoitti, että

tirehtöörin nostama kunnianloukkausjuttu oli tulossa uudestaan esille
ja että minun oli hankittava todisteita syytökseni tueksi, koska oikeus
tuskin enää myöntäisi lykkäystä. Rivien välistä saattoi lukea, että
juttu oli päättyvä minulle huonosti. Kirjelmän lopussa pyydettiin
minua samalla käymään suorittamassa asianajopalkkio.

Mutta kaikista pahinta oli, että Sirkka tuli illalla itkien ja valittaen,
silmät turvonneina ja sydän syttä mustempana, heittäytyi lattialle,
vieritteli itseänsä ja voihki, ettei hän tahdo elää.

Ymmärsin, että uuden hatun tähden ei toki nainenkaan noin

katkerasti itke.

"Sirkka rakas, mikä sinua vaivaa! Oletko sairas?"

"Hän ei enää rakasta minua! Hän on hyljännyt minut! Voi minua

onnetonta! Minä hukutan itseni!" vaikeroi tyttö-parka.

Aloin vähitellen oivaltaa. Otin häntä kädestä ja sanoin:

"Sulhosiko hyljännyt! Se mies ei todellakaan ole sinun surusi ja

kyyneleittesi arvoinen. Lurjus hän on, joka rakkautta teeskennellen
on yksinomaan tavoitellut omaisuuttasi."

Tyttö loi minuun vihamielisen, halveksuvan silmäyksen.

"Eno ei saa puhua noin hänestä! Minä en salli sitä, minä rakastan
häntä!"

"Mutta kuulehan toki, mitä minä sanon. Niin pian kuin kerroin
sulhasellesi, että olet menettänyt rahasi, oli hän heti valmis
hylkäämään sinut. Todistaako se rakkautta!"

Mutta yhä katkerampana hän vastasi:

"Miksi eno meni kertomaan sitä?"

 "Sen vuoksi että tahdoin paljastaa hänen oikean luonteensa. Ei,
Sirkka rakas, pyyhi sinä kyyneleesi ja kiitä Jumalaa, että pelastuit
vaarasta joutua huonon miehen vaimoksi."

"Hän…ei ole huono. Voi, voi, minua onnetonta! Mitä minusta nyt
tulee!"

Ja hän alkoi uudelleen itkeä. Jätin hänet, sillä olin varma, että hän
huomenna katselisi asioita toisessa valossa.

Vieläkin tuli Jobin posti. Kustantajani oli hyljännyt uuden teokseni

sen "raskaan tyylin ja pessimistisen maailmankatsomuksen" vuoksi.
Tämä pettymys löi minut aivan lamaan.

Pienokaisemme oli sairastunut nähtävästi vilustumisesta

muuttohommissa.
Katri oli kovin huolissaan ja valvoi yöt päivät sen vieressä.

*****

Olin pari viime päivää hautonut kolkkoa suunnitelmaa. Karkoitin

sen, mutta se palasi yhä itsepintaisempana. Minussa alkoi juurtua
ajatus, että koko elämäni oli hyödytön ja ilman tarkoitusta. Olinhan
saattanut itseni ja perheeni perikadon partaalle ja tuhonnut lisäksi
holhottini elämän.

Kun Katrin illalla piti viedä lapsemme sairaalaan, ryhdyin

panemaan päätöstäni täytäntöön. Menin ullakolle, otettuani mukaani
nuoranpätkän.

Oli myrskyinen kuutamoilta. Sysimustia repaleisia pilviä ajelehti

taivaalla, peittäen kuun milloin puoleksi, milloin kokonaan.
 Ajattelin vielä hetken, miltä tuntui kuolla, ja tulin siihen tulokseen,
ettei se ollut ainakaan pahempaa kuin se elämä, johon olin suistunut.
Sinä hetkenä unohdin itseni, Katrin, lapseni, Sirkan — kaikki, mitä
minulle oli ollut rakasta ja kallista elämässä. Ajattelin vain lepoa,
unhotusta, jonka kuolema tuottaisi. Olin suunniltani.

Otin köyden, viskasin toisen pään katon tukipuun yli ja aloin tehdä
silmukkaa. Mutta samassa vihlova ääni sai minut keskeyttämään
työni ja kuuntelemaan. Kenties se oli myrskyn kohina. Äkkiä
hajosivat pilvet, ja kuu sukelsi esiin täydessä kirkkaudessaan.
Silmäni sattuivat nurkkaan, jossa häämöitti jotakin: madonna
lapsineen! Pyhä neitsyt katseli minua surumielisenä, mutta samalla
lempeänä, lohduttavana. Silloin muistin Katrin ja lapsen. Jättääkö
heidät yksin jatkamaan toivotonta kamppailua kohtalon
leppymättömiä valtoja vastaani Pelkuri, kurja raukka silloin olisin!

Köysi oli pudonnut kädestäni. Kiiruhdin alas ja kävelin kauan

kadulla, antaen tuulen jäähdytellä sekavia, hourailevia aivojani.

Vihdoin menin sisään. Katri ei ollut palannut, mutta hän tuli pian ja
ilmoitti, että lääkäri oli antanut rauhoittavia tietoja lapsen tilasta.

Vasta aamulla rohkenin kertoa Katrille kamalan aikeeni. Hän tuli

hyvin liikutetuksi ja sanoi: "Kuinka hyvä olet, kun et jättänyt minua
yksin nälkäkuoleman kanssa taistelemaan!"

"Kiitä madonnaa!" sanoin minä. "Se toi mieleeni sinut ja lapseni."

KUUDESTOISTA LUKU.

Kun hätä on suurin, on apu lähinnä.

Mutta yhä vaikeammaksi kävi elämämme. Meidän piti myydä tai

pantata se vähä, mitä ryöstöherroilta oli jäänyt, saadaksemme
jotakin syötävää. Eräänä päivänä huomasin vihkisormuksen
hävinneen Katrin sormesta. Kun kysyin sitä, sanoi hän hymyillen:

"Voinhan rakastaa sinua ilman sormusta."

Sirkka ansaitsi tunneillaan sen verran, että sai vuokransa ja

ruokansa maksetuksi. Hän oli vähitellen tullut käsittäneeksi
sulhasensa petollisen rakkauden ja lausui ilonsa siitä, että oli
onnettomuuden välttänyt.

Kun suuremmat kirjalliset yritykseni olivat tehneet haaksirikon,

turvauduin pikkutuotantoon: sepustelin kertomuksia ja runoja, vaikka
palkkio oli perin niukka. Katri auttoi niin paljon kuin lapselta saattoi,
mutta kaikesta huolimatta kasvoi velkataakka yhä raskaammaksi.
Pienet talous- ja huonekalumme olivat vähin erin siirtyneet
panttikonttoriin. Meillä ei enää ollut omaa taloutta, ja Katri oli siitä
perin onneton. Söimme mitä milloinkin satuimme saamaan. Pahinta
oli, että kahden kuukauden vuokra oli maksamatta, ja meidät uhattiin
häätää minä päivänä hyvänsä.

Muistin sedän, mutta ylpeyteni esti minua turvautumasta enää

hänen apuunsa.

Kerran, kun hätä oli pahimmillaan, olimme pari päivää syömättä.

Harhailin kadulla tietämättä mitä tehdä. Nälkä ja epätoivo lamauttivat
tahtoni. Silloin tuli vastaani ystävä, joka kerran oli myynyt minulle
onnettoman lehtensä. Hän tarjosi päivällistä. Halveksien hylkäsin
ensin tarjouksen, mutta nälkä voitti. Söin kuin susi ja ajattelin, miten
voisin pistää jotakin taskuuni, viedäkseni Katri-raukalle.

Ulkona ravintolan oven takana seisoi repaleinen lapsi, jonka

kohmettuneessa kädessä oli jokunen kuparikolikko. Hänen rukoileva
katseensa puhui paremmin kuin sanat. Olin jo astunut ohitse, kun
samassa otin kukkarostani viimeisen kolikkoni ja annoin
pienokaiselle, joka kiitollisena otti almun. Ja minä sanoin itselleni:

"Mikä onkaan ihminen! Äsken olin itse tyhjin vatsoin, ja nyt kun
olen syönyt kyllikseni, aioin mennä tarvitsevan ohi ojentamatta
auttavaa kättä."

Katri oli käynyt niin heikoksi, että hädin jaksoi seistä.

"Ei, tästä täytyy tulla loppu! Parempi on pikainen kuolema kuin

tällainen kidutus", sanoin minä.

Hän katsoi minuun raukeasti, mutta katseessa oli vielä hiukan

toivoa.

"Emme saa kadottaa rohkeuttamme. Meidän täytyy elää — lapsen

vuoksi."
 Hän pukeutui ja lähti ulos, pyytäen minua katsomaan lasta. Vasta
illalla myöhään hän palasi tuoden jotakin paperiin käärittynä.

"Missä olet ollut?" kysyin. Mutta hän vastasi kiertäen: "Olinpahan

vain jossakin." Kamala aavistus lensi mieleeni. Kävin hänen
käsivarteensa, puristin sitä rajusti ja sanoin: "Vastaa, onneton!" Hän
istahti ja alotti:

"En aikonut sitä ilmaista. Menin työnvälitystoimistoon, ja minut

lähetettiin erään herrasväen ikkunoita pesemään. Huimasi kovin
päätäni seistessäni korkealla, mutta suljin silmäni ja ajattelin lasta."

Häpeän tunne valtasi minut. Tartuin hänen käteensä hellästi

hyväillen ja sanoin:

"Katri rakas, sinä helmi kaikkien vaimojen joukossa, voitko antaa

anteeksi, että ajattelin alentavasti sinusta?"

Vastaukseksi hän otti leivän ja antoi puolikkaan minulle.

"Ei, rakkaani, minulla ei ole oikeutta syödä, mitä sinä olet

ansainnut."

"Lain mukaan on aviopuolisoiden omaisuus yhteistä", sanoi hän, ja

pieni naurunväre leikki hänen silmänurkassaan.

"Ja sitte sinä vielä annoit isomman puolen minulle", sanoin

nuhtelevasti.

"Äiti opetti lapsena, että jakaja saa tyytyä pienempään. Mutta

miksi et syö? Eikö sinun ole nälkä?"

Leipä oli kovaa, mutta ainakin minun palani pehmeni kyynelistä.

 "Mistä saamme huomenna?" sanoin syödessäni.

"Huominen päivä on Jumalan kädessä!" vastasi Katri.

Kun olimme menneet levolle ja valo sammutettiin, huomasin Katrin

polvistuvan vuoteella ja rukoilevan niinkuin silloin kun Sirkka tuli
Helsinkiin. Ja minusta tuntui, että niin vähän kuin itse olinkin
ansainnut armoa, Jumalan täytyi kuulla Katria — niin hyvä, puhdas
ja jalo hän minun mielestäni oli. Ja minä nukuin rauhallisemmin kuin
milloinkaan onnen päivinä.

Mutta yhä synkemmäksi kävi tulevaisuus. Kuolema heilutti

uhkaavana viikatettaan meidän ylitsemme, varmana voitostaan.

Eräänä aamuna kysyi Katri:

"Eikö meillä enää ole mitään panttiin vietävää?" Me puhuimme

siitä apukeinosta jo ihan tyynesti.

"Ei mitään. Kaikki on lopussa…"

Hän ei virkkanut sanaakaan — raskas huokaus vain kohosi hänen

rinnastaan.

En voinut katsella tuota äänetöntä tuskaa, joka viilsi kuin

säilänterä ja samalla syytti minua.

Hain käsikirjoitusteni joukosta, lähdin erään lehden toimitukseen ja

tarjosin sepitelmiäni. Sanottiin, että heillä oli laatikot täynnä
käsikirjoituksia julkisuutta odottamassa, mutta luvattiin kuitenkin
ottaa minun tuotteeni niin pian kuin tila salli. Pyysin jonkun verran
etukäteen, mutta minulle vastattiin, että heillä oli periaatteena
maksaa vasta kun tuote oli ilmestynyt.
 Palasin kotiin ja kerroin, että olin tehnyt viimeisen ponnistukseni.
Katri lähti kaupungille ja ilmoittautui työnvälitystoimistoon, mutta
siellä oli satoja vuoroaan odottamassa. Ja hän palasi matkaltaan
yhtä toivottomana kuin minäkin.

"Kirottu elämä!" pääsi huuliltani.

"Elä kiroa elämää!" sanoi Katri lempeästi nuhdellen. "Elämä on

suuri, kaunis Jumalan lahja, mutta tunnottomat ihmiset ovat sen
turmelleet."

Minä etsin joka nurkan, mutta en löytänyt mitään kelvollista.

Lähdin ullakolle.

Madonnankuva oli siellä sopessaan… Ulosottomiehen potkusta

syntynyt tahra näkyi yhä Kristus-lapsen jumalaisella otsalla. Otin
taulun, käärin paperiin ja lähdin ulos.

Panttikonttori oli täynnä kurjannäköisiä, onnen hylkimiä olentoja,

jotka tarjosivat viimeisiä tavaroitaan voidakseen jatkaa elämäänsä
jollakulla päivällä tai kenties viikolla. Suunnattoman iso,
ihravatsainen mies seisoi tiskin takana, arvioi esineitä, hyväksyi ja
hylkäsi, ilman sydäntä, kylmästi, koneellisesti.

Kun takana olevat vihdoin tyrkkäsivät minut esiin, poistin nopeasti

kääreen ja käänsin madonnankuvan ulospäin. Panttiherra katsoi
minuun kysyvästi.

"Mikä se on?"

"Vanha taulu", sanoin punehtuen aivan kuin olisin sen varastanut.

 "Ei me huolita sitä. Meillä on sellaista rojua makasiinit täynnä",
sanoi mies ja sysäsi madonnan syrjään, ottaen sen sijaan eräältä
jätkältä vanhat housut.

Nolona ja häveten peitin kuvan ja poistuin. Kaikki katselivat minua,

toiset ivallisesti, toiset ehkä säälien.

Kävelin umpimähkään katua ylös, toista alas. Väsyttyäni istahdin

puistoon ja katselin onnellisempien kiirettä ja touhua.

Samassa sattui katseeni vastapäätä sijaitsevan rakennuksen

seinälle, jossa näkyi isoilla kirjaimilla:

KIRJAKAUPPA JA ANTIKVARIAATTI. VANHOJA KIRJOJA JA TAIDETEOKSIA

OSTETAAN.

Niinkuin olisi joku kutsunut minua hypähdin penkiltä. Astuin

suurehkoon saliin, missä oli hyllyt täynnä kirjoja lattiasta kattoon ja
seinät taulujen ja piirustusten peitossa. Alussa en nähnyt elävää
olentoa, mutta pian huomasin kaksi herrasmiestä hartaassa
keskustelussa erään taideteoksen edessä. He väittelivät niin
kiivaasti, etteivät lainkaan huomanneet minun tuloani; hosuivat
käsillään, puhuivat renessanssiajasta, alankomaalaisesta koulusta ja
muista viisaista asioista.

Nuorempi herroista, joka näytti olevan taidekauppias, huomasi

vihdoin minut ja tuli kysymään asiaani.

"Minulla olisi vanha taulu", sanoin hämilläni ja otin kuvan esiin

kääröstä.

Tuskin olin sen tehnyt, kun taidekauppiaan kasvot osoittivat mitä

vilkkainta mielenkiintoa. Hän sieppasi kuvan, piteli sitä päivää,
vasten ja alkoi kiireesti hakea sen kulmasta tekijän nimeä.

Vanhempi herrasmies, jolla oli pitkä valkoinen parta, mutta ei

hiuskarvaakaan päässä astahti myöskin esiin ja nähtyään kuvan
tarttui siihen innokkaasti, sanoen:

"Mitä ihmettä! Rubensinko? Ei, kaiketi jäljennös!"

"Tämä näyttää totisesti alkuperäiseltä", puheli taidekauppias

ihmeissään. Hän silmäili minua kuin pökertyneenä. Vanha
herrasmies, nähtävästi taiteentuntija, otti taulun hänen kädestään ja
tarkasteli sitä huolellisesti.

"Ainakin se on hänen kouluaan, ja varmasti vanha. — Kenties

jonkun oppilaan. Arvokas joka tapauksessa:"

Hän kääntyi minuun.

"Myykää se minulle!" sanoi hän. "Paljonko tahdotte siitä?"

Minäpä osasin olla vielä siksi ovela, että päätin käyttää hyväkseni
heidän innostustaan. Yritin tekeytyä rauhalliseksi liikemieheksi.

"Jos taulu miellyttää herroja, niin antakaa siitä minulle kymmenen

markkaa."

"Kymmenen markkaa!" huudahti taidekauppias, ja hän ei voinut

olla remahtamatta nauruun. "Sanokaa sentään kymmenen kertaa
kymmenen! Sen se sietää. Tehdään siis kauppa siitä hinnasta."

En voinut muuta kuin katsella häntä hölmistyneenä. Samassa

virkkoi vanha herrasmies vakavasti:
 "Jos voitte tyydyttävästi selittää taulun alkuperän ja
omistusoikeutenne, niin esitän, että myytte sen minulle
kolmestakymmenestätuhannesta markasta! Olen konsuli S.; olette
kenties kuullut, että minä päätän asioista pikaisesti enkä koskaan
korolta tarjoustani. Taulu voi olla paljoa enemmän arvoinen, — ja
luultavasti onkin, sen sanon suoraan. Mutta jos erehdyn, olkoon
vahinko minun."

Taidekauppias kumarsi ikäänkuin kieltäytyen sekaantumasta

hyvän liiketuttavan kilpailijaksi.

Kärsimysteni katkeroittamana luulin katselevani huonoa ilveilyä ja

vastasin tuskastuneesti:

"Hyvä herra! Kenties olette rikas, ja teidän kannattaa kerskua

rahoillanne. Mutta elkää sentähden pilkatko köyhää miestä, jolla ei
ole muuta kuin tämä vanha kuva. Minäkin omistin kerran jotakin,
mutta ihmisten petollisuuden tähden menetin kaikki. Luulin taululla
olevan jonkun markan arvon, ja olihan toki oikeus kysyä —"

Vanha herrasmies sai minut kuitenkin varsin pian vakuutetuksi

siitä, että hän oli tosissaan. Saatuaan kuulla, miten taulu oli tullut
haltuuni, ja ystävällisesti urkittuaan liikaakin oloistani, hän vei minut
kuin unessakävijänä kotiinsa, missä sain allekirjoittaa hänen
laatimansa kauppasopimuksen, samalla kun hän kirjoitti minulle
maksuosoituksen. En tiennyt, seisoinko päälläni vai jaloillani, kun
läksin hänen luotansa, korvissani hänen vielä toistamansa vakuutus,
ettei ollut aivan varmaa, kumpainen meistä oli tehnyt hyvät kaupat.

Luonnollisen vaiston kannustamana ryntäsin pankkiin. En

vieläkään voinut uskoa, että onnenpotkaus oli tosi. Mielenkuohuni
arvattavasti herätti epäilyksiä, mutta rahat luettiin eteeni! Nyt vasta
aloin olla varma. En kerinnyt tarkastamaan setelitukkoa, vaan
sieppasin sen ja lähdin vilistämään niin rajusti kuin olisi minun ollut
saavutettava maailmanennätys pikajuoksussa. Kaadoin
vastaantulijoita, ja onni oli, etten juossut automobiilin alle!

Kotiin tultuani viskasin setelit pöydälle ja aloin mielettömänä ilosta

huutaa:

"Katri, Katri! Madonna! Kolmekymmentätuhatta Rubensia

Harvinaisen arvokas taidekauppias! Vanha valkopartainen herra,
luultavasti jonkun alankomaalaisen mestarin tekemä!"

Katri vetäytyi kauhistuneena ovea kohti ja änkkäsi:

"Hyvä Jumala! Hän on menettänyt järkensä!"

"Vähät siitä, olenko hullu vai viisas, mutta nyt meillä on rahoja!"

Hän tuijotti setelitukkoon ja ravisti päätänsä.

"Ei, Kalle, vie pois rahat, mistä oletkin ne ottanut! Sinä et ole
tuollaista summaa rehellisellä tavalla hankkinut."

Minun piti kertoa koko historia moneen kertaan alusta loppuun,

ennenkuin sain hänet uskomaan, että todella olin madonnasta
saanut rahani.

Hän lensi kuin raketti ulos ja palasi hetken päästä vetäen Sirkkaa
perässään. Minä kouraisin setelitukkoa, siirsin siitä umpimähkään
Sirkan eteen aimo osuuden ja sanoin:

"Tuossa on sinun perintösi! Ja siinä on kärsimyksistä! Ja tässä

myötäjäisiksi, kun kerran joudut naimisiin!"
 "Nythän minä saan uuden hatunkin!" riemuitsi tyttö hyppien kuin
harakka.

"Saat tusinan hattuja — ettei ne aina lopussa ole", sanoin minä.

"Ja sullo nyt nuottisi ja lähde ulkomaille: Pietariin, Roomaan, Parisiin,
Tokioon, mihin tahansa!"

Olimme niin iloiset, ettemme muistaneet, mistä koko ilo alkunsa

sai.

"Siis oli kuitenkin totta, että madonna tuottaa onnea", sanoin

viimein.

Ilon kyyneleitä pyyhkien virkkoi Katri: "Ehkä se kuulee

rukouksenkin!
Kuka tietää!"
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.

Kettu joutuu käpälälautaan.

Huijaritirehtööri oli menestyksensä rohkaisemana mennyt

riemukulussa voitosta voittoon. Hän pudisti uusia yhtiöitä kuin turkin
hihasta, ja joka siirrossa tuli voitto hänen taskuunsa, samalla kun
toiset menettivät, mitä olivat yritykseen sijoittaneet. Hän oli maneetti,
joka veti metallia puoleensa. Kaiken tämän ohella hän näytteli
ihmiskunnan hyväntekijää, jolla vähempiosaisten onni oli
sydämellään. Tämä korkea päämäärä silmäinsä edessä hän oli
päättänyt perustaa suurenmoisen kansankeittiön. "Soppa"-nimisen
osuuskunnan säännöt olivat jo vahvistetut, ja yrityksen luoja
katsasteli, mistä löytäisi niitä, jotka löisivät pöytään tarvittavan
pääoman. Ja mikseikös niitä löytyisi! Olihan paitsi hyvää tarkoitusta
odotettavissa varmat voitot ja osingot!

Niinpä kokoontui eräänä iltana tirehtöörin luo joukko lampaita,

kyllin yksinkertaisia antautuakseen kerittäviksi. Tutkittiin
sääntöehdotusta, tehtiin kannattavaisuuslaskelmia. Huijari levitteli
käsiään aivan kuin tahtoen sulkea syliinsä koko kärsivän
ihmiskunnan, jota hän niin rajattomasti rakasti, ja todisti suullisesti ja
kirjallisesti, että "Soppa"-yhtiö tulee lyömään laudalta kaikki muut
sensuuntaiset yritykset. Ja kuulijat uskoivat hurskaina — olihan
tirehtöörin nimi kaiken takeena.

Kokouksen alkajaisiksi tirehtööri piti pitkän puheen, missä hän

virallisesti ja kaunopuheisesti esitti mitä ennen oli nurkissa
kuiskannut osakkeiden korvaan.

Ensiksi otettiin esille kysymys uuden yhtiön toimitusjohtajasta.

Syntyi äänettömyys.

Vihdoin pyysi joku puheenvuoroa.

"Minä ehdottaisin tirehtööri Ansiota."

"Kannatetaan!" kuului joukosta.

Esa Ansio oli vaatimaton mies. Hän ei tuppautunut

vastuunalaiseen tehtävään, katseli alaspäin ja sanoi:

"Tässä on ehdotettu minua. Onko kellään sitä vastaan?"

Kellä olisi ollut sitä vastaan! Olihan hän kuin luotu sitä varten!

"Ellei kellään ole vastaan, niin pidetään asia päätettynä", sanoi

tirehtööri ja aikoi lyödä asian kiinni, kun samassa ovi aukeni ja kaksi
miestä astui sisään. He katselivat tutkivasti kokouksen jäseniä, ja
toinen kysyi:

"Onko joku herroista nimeltään Ansio?"

"Jahah, juu! Kyllä se olen minä!" sanoi huijari ja kumarsi

kohteliaasti, ehkä toivoen saavansa yhtiömiehiä lisää "Soppa"-
osuuskuntaansa.
 Mutta vieraat vetivät esiin etsivän poliisin merkit ja tirehtööri Esa
Ansioon kohdistuvan — vangitsemismääräyksen.

Kokous tyrmistyi, puheenjohtaja kalpeni, mutta tyyntyi pian. Hänen

kierot, sieluttomat silmänsä osoittivat viatonta hämmästystä, hän
kääntyi mahtipontisella liikkeellä jäseniin ja sanoi:

"Tässä on tapahtunut ennen kuulumaton erehdys. Herrat ovat

hyvät ja odottavat hetkisen. Minä palaan pian."

Hän meni eikä palannut. Kun jäsenet olivat turhaan odottaneet

tunnin ajan, sanoi eräs: "Meniköhän se sitä soppaa keittämään!"

"Kunhan ei vain joutunut kruunun lientä litkimään!" arveli toinen.

Kokous hajaantui. Soppa jäi keittämättä sillä kertaa, ja keittämättä

se on tänä päivänä.

*****

Me olimme vuokranneet vaatimattoman huoneuston ja kalustaneet

sen yksinkertaisesti, mutta hauskasti. Vaikka meillä nyt olikin varoja,
päätimme elää säästäväisesti. Sirkka oli matkustanut Parisiin
jatkamaan lauluopintojaan. Olin ostanut hänelle uuden soittokoneen,
joka nyt jäi minun haltuuni, joten saatoin taas antaa laulutunteja —
talletustilinä korkotulojen lisäksi. Sen ohessa jatkoin kirjallisia töitäni.
Katri oli nyt kotona, hääri keittiössä ja hoiti pienokaista. Hän oli
nuortunut ja voittanut entisen hilpeytensä takaisin. Kuitenkin jäi
häneen jotakin hiljaista, nöyrää, vakavaa muistona eletyistä
kärsimyksistä.

Eräänä aamuna istuimme sanomalehteä lueskellen. Katri kurkisteli

kihlattuja ja vihittyjä, minä ahmin päivän uutisia. Silloin sattuivat
silmiini seuraavat rivit:

"HUIJARI JOUTUNUT SATIMEEN. SUUNNATTOMIA VÄÄRENNYKSIÄ JA

KAVALLUKSIA SAATU ILMI.

Täkäläinen etsivä poliisi vangitsi eilen 'tirehtööri' Esa Ansion

syytettynä huijauksista, joihin sisältyy lukemattomia petoksia,
vekselinväärennyksiä ja kavalluksia. Mainittu veijari on
vuosikymmenen ajan toiminut täällä ja perustellut kaikennimisiä
yhtiöitä, joista useat ovat olleet olemassa vain paperilla. Monet
herkkäuskoiset, etupäässä vähempivaraiset, ovat joutuneet hänen
keinottelustaan kärsimään.

Kuulustelua varten on myöskin pidätetty muuan huijarin kanssa

suhteissa ollut nainen, jota epäillään osalliseksi rikoksiin.

Tutkimusta jatkuu. Poliisi ei toistaiseksi anna lähempiä tietoja."

"No, mitäs arvelet?" kysyin Katrilta.

"Paha saa pahan palkan", sanoi hän.

Odotimme jännityksellä enempää valaistusta asiaan ja koetimme

arvailla, mikä tuon ovelan keinottelijan oli satimeen saattanut.

Luonnollisesti kykeni vain toinen vielä viekkaampi kukistamaan

niin monipuolisesti harjaantuneen roiston. Vihollinen nousikin omasta
leiristä. Käärme, jota hän oli povellaan elättänyt, pisti häntä. Naisen
loukattu rakkaus, viha ja mustasukkaisuus hänet syöksi turmioon.

Nainen oli omaisuudellaan auttanut hänet satulaan. Avioliiton

toivossa oli hän uhrannut kaikkensa, vaiennut veijarin pahimmista
teoista, joista hänellä yksin oli tieto. Tästä kaikesta ei hän pyytänyt
muuta kuin uskollisuutta, etuoikeutettua asemaa miehen sydämessä.

Tirehtööri oli ottanut konttoriinsa nuoren, sievän tytön. Hän näet

rakasti kauniita naisia yhtä kiihkeästi kuin rahaa. Mutta kaksi
kuningasta ei sovi samaan valtakuntaan. Tyttö eroitettiin, ja rauha
vallitsi taas talossa. Mutta pian alkoi kuulua kuiskeita, että tirehtööri
oli vuokrannut rakastetulleen yksityisasunnon ja vietti hauskoja
hetkiä hänen seurassaan. Syntyi kohtaus, joka pani Onnelan
muutenkin heikolla pohjalla lepäävän rakennuksen vapisemaan.
Lemmenkateuden kiihdyttämänä alkoi loukattu puoli vaatia
tirehtööriä tekemään täyttä totta naimalupauksestaan. Siinä
selvittelyssä paljastui, että mies oli jo ennestään sidottu. Nainen
erosi liikkeestä ja vaati rahojansa takaisin korkojen kanssa. Mutta
koska liikemiehillä on periaatteena aina ottaa eikä koskaan antaa,
jätti huijari vaatimuksen silleen ja kirjoitti apulaiselleen passin
harmaalle paperille.

Ja apulainen lähti — lähti etsivään osastoon ilmiantamaan

sulhasensa ja isäntänsä.

Kauan kesti poliisitutkintoa, uusia rikoksia paljastui joka päivä,

asiakirjoja karttui kilokaupalla.

Mies, jonka mielilause oli "juttu jatkuu raastuvanoikeudessa", toivoi

nyt varmaan, ettei sellaista paikkaa olisi olemassakaan.

Kun juttu ensi kerran otettiin esille, menin Katrin kera asian
käsittelyä seuraamaan. Vaikka kavallusjutut olivatkin muodissa, oli
oikeussali täynnä uteliaita, ja lakimiehet väittelivät vilkkaasti
pykälistä.
 Syytetty pysyi oikeudessa tyynenä, kuten oikean liikemiehen tulee.
Hän väitti jyrkästi kaikki valheeksi, ja hänen asianajajansa Jutku ja
Metku panivat koko oveluutensa liikkeelle, pestäkseen miehen
puhtaaksi kuin pulmusen. Mutta lainopillinen saivartelu taittoi
kärkensä tosiasioiden musertavaa painoa vastaan.

Pari päivää tämän tapauksen jälkeen otettiin tirehtöörin

kunnianloukkausjuttu minua vastaan lopullisesti käsiteltäväksi. Mutta
tällä kertaa ei kantaja tullut kannettansa jatkamaan, joten koko juttu
raukesi. Tuntuvan loven se kuitenkin teki kukkarooni. Asianajajani oli
nylkyri, mutta minä maksoin mielihyvällä, koska olin voittanut.

Kavallusjuttu lykkäytyi istunnosta toiseen; näytti siltä, että se tulisi

jatkumaan monta vuotta. Jutku ja Metku yrittivät väärien todistajien
avulla tehdä valkeasta mustan ja päin vastoin. Kun yleinen syyttäjä
ja puolustusasianajaja olivat aikansa kiistelleet, kokoontui oikeus
päätöstä antamaan. Tuomio sisälsi kuritushuonetta ja
kansalaisluottamuksen menettämistä pitkiksi ajoiksi.

"Liian helpolla pääsi!" arveli eräs juttua seurannut.

"Laki on niinkuin se luetaan", sanoi toinen.

Kun istunnon loputtua vankilan keltaiset vaunut ajoivat pihalle,

sattui surullisenhauska kohtaus. Tuomittujen joukossa oli kuuluisa
rosvo. Kun tämä oli kömpinyt vaunuihin, katseli tirehtööri häntä
karsaasti, arvellen kait itsensä liian hyväksi hirtehisen seuraan.
Mutta voro sanoi ilkeästi nauraen:

"Astu sisään, virkaveljeni! Kruunun kyydillä on helppo kulkea."

 Vanginvartija auttoi tirehtöörin sisään ja lukitsi oven. Ja kuorma
lähti liikkeelle kahleiden kalistessa.

Kotimatkalla emme puhuneet monta sanaa. Vihdoin sanoi Katri:

"Hän on saanut palkkansa. Mutta miten on mahdollista, että

sivistymätön mies, entinen suutari, saattoi vetää viisaampia nenästä
— sinuakin?"

"Sitä minä olen itsekin ihmetellyt!"

"Vaan eipä sinua olekaan vaikea petkuttaa. Te hengenmiehet

liitelette aina yläilmoissa ja ja unohdatte sen, mitä maan päällä
tapahtuu", jatkoi hän.

"Se on totta, minä olen epäkäytännöllinen enkä ollenkaan

ymmärrä liikeasioita. Mutta vahingosta viisastuu. Uskallanpa
vakuuttaa, etten toista kertaa anna huijarin kyniä itseäni."

"Suokoon sen Jumala!" lopetti Katri.

KAHDEKSASTOISTA LUKU.

Elämä alkaa uudelleen hymyillä.

Pari vuotta oli Sirkka Vanamo opiskellut ulkomailla. Sieltä tuli tuon
tuostakin kirjeitä, joissa hän innostunein sanoin kertoi edistyksistään
tai kuvaili maailmankaupungin loistoa.

Viimeisessä kirjeessään hän kertoi palaavansa kotimaahan

syksyllä. Silloin hän antaisi ensi konserttinsa ja lähtisi sen jälkeen
kiertomatkalle maaseudulle.

Me aloimme uudelleen saada uskomme ihmisiin ja elämään sekä

luottamusta hyvän ja kauniin voittoon, joka murheen päivinä oli
tahtonut meissä sammua. Sanottakoon, että kärsimys jalostaa,
mutta asian laita on kuitenkin usein päinvastainen. Kovat
kokemukset tekevät ihmisen helposti katkeraksi, syyttäväksi,
tyytymättömäksi. Etenkin jos on joutunut syyttömästi, toisten
tunnottomuuden ja petollisuuden tähden kärsimään.

Edelleen lisäsi iloamme uuden perheenjäsenen ilmestyminen.

Tälläkin kerralla se oli poika — vastoin sedän selvästi lausuttua
toivomusta. Katri ennusti, että siitä oli tuleva onnen poika ja sen
nimikin piti olla Onni. Minä tyrkytin taaskin Mattiani, mutta ei
kelvannut tälläkään kerralla. Katri oli kysynyt Sirkan mielipidettä
Parisista asti. Hän oli kovin ihastunut ranskalaiseen Honoré-nimeen,
mutta kun se oli hiukan vaikea lausua, niin hänkin kannatti Katrin
ehdotusta.

Eräänä päivänä kysyin Katrilta:

"Kuule, vieläkö se madonnalaulusi on tallessa?"

"Mitäpä siitä! Eihän meillä madonnankuvaakaan enää ole.

Mitenkähän sen taulun lopulta kävi?"

En ollut rohjennut siitä tiedustaa. Hartaista pyynnöistäni hän

vihdoin toi runon. Aloin vaivata päätäni, luodakseni siihen sävelmän
ennenkuin Sirkka palaisi ulkomailta. Hän näet varusti joka kirjeensä
jälkikirjoituksella: "Joko eno on säveltänyt sen madonnalaulun?"

Syyskuun lopulla saapui Sirkka kotimaahan. Kun laiva hiljaa läheni

rantaa, näimme kaivatun vieraan seisovan yläkannella. Tyttö oli
kehittynyt naiseksi, jonka piirteet taide ja elämä olivat hienostaneet.

Muutaman päivän levon jälkeen aloimme suunnitella

konserttiohjelmaa.

Ennen julkista esiintymistään halusi Sirkka laulaa yksityisesti

entisen opettajansa ja parin arvostelijan kuullen. Nämä olivat erittäin
ihastuneita. Ääni olikin kaunis, jalokaikuinen, helkkyvä kuin hopea.
Mutta vieläkin enemmän kiinnitti mieltä sielukkuus, tunteen syvyys ja
herkkä antaumus, joka leimasi koko esityksen. Hänen laulunsa oli
kultaa, kärsimysten tulessa puhdistettua ja karaistua. Tästä kaikesta
johtui, että hänestä odotettiin jotakin erikoista.
 Juuri kun olin aikeissa lähettää ohjelman painoon, sanoi Sirkka:

"Ai, mutta puuttuu numero kotimaisesta osastosta. Se

madonnalaulu, eno!"

Sanoin kyllä sepustaneeni laulupahasen, mutta se oli aivan liian

mitätön julkisesti esitettäväksi. Töin tuskin se sopisi kodin piirissä
laulettavaksi. Mutta Sirkka väitti umpimähkään, että siitä tulee
ohjelman päänumero, ja ellei se mene yleisöön, ei hän tahdo toista
kertaa esiintyä Helsingissä.

Ja hän alkoi heti pianiinon ääressä tutkia laulua, piankin

vakuuttaen, että siitä tulee erinomainen ja että se se soveltuu
oivallisesti hänen äänelleen ja tempperamentilleen.

Konsertin edellä hän sairasti kovaa ramppikuumetta, ei syönyt

eikä juonut, käveli rauhattomana ja koetteli äänensä luistavuutta. Ja
lähtikin hänen kurkustaan mitä ihanimpia liverryksiä, niin että minä,
parantumaton haaveilija, näin unta kesästä ja laululinnuista keskellä
synkintä syksyä.

*****

Määräaikana oli konserttisaliin kokoontunut yleisöä "hyvä huone",

s.o. ei läheskään täyttä salia, mutta kuitenkin runsaasti siihen
nähden, että alottelijat usein saavat laulaa tyhjille seinille. Setä
Samuli oli tietysti saanut vapaalipun ja istui aivan lavan edessä
talvipalttoo yllä ja kalossit jalassa, sillä olihan taas se kirottu syksy ja
jäsen kolotuksen aika. Lakin hän kuitenkin oli ottanut päästään.

Kun Sirkka astui yleisön eteen, alkoi setä ankarasti paukuttaa

käsiään, saaden osan yleisöä tekemään samoin. Ensi numeroiden
jälkeen olivat suosionosoitukset hillittyjä; olipa huomattavissa
jonkunlaista kylmyyttäkin, mutta vähitellen tarttui esiintyjän lämpö ja
innostus vastustamattomasti kuulijoihin. Kotimaisessa osastossa
saivat suosionosoitukset myrskyisän luonteen. Joka numero oli
toistettava, madonnalaulu vaadittiin kolmasti. Lopussa ei yleisön
riemu asettunut ennenkuin laulajatar oli esittänyt monta ylimääräistä
numeroa ja vieläkin kerran madonnan.

Konsertin jälkeen piiritti joukko arvostelijoita ja laulunystäviä

Sirkan. Joku tahtoi haastatella häntä, toinen pyysi hänen kuvaansa
johonkin lehteen, kolmas halusi kiinnittää hänet oopperayritykseen.
Setä sanoi pöyhkeilevänsä siitä, että hänen suvustaan oli taiteen
taivaalle uusi tähti noussut, ja tarjosi illallisen. Hän oli jo tilannut
automobiilin ja tahtoi itse saattaa laulajatarta.

Ravintolassa esitteli Sirkka meille erään ystävänsä, tohtori

Valtimon. Kun setä sai kuulla, että tämä oli lääkäri, lyöttäytyi hän
juttusille ja otti puheenaineeksi nivelleininsä. Pelkäsimme, että hän
paljastaa jalkansa ja pakoittaa tohtorin tekemään tutkimuksen.

Innostuksen ollessa ylimmillään otti setä maljan, rykäisi ja alkoi

pitää puhetta. Se ei ollut mikään korkealentoinen eikä syvästi
runollinen puhe, mutta erittäin sopiva tilaisuuteen. Näin hän lausui:

"Hyvät naiset ja herrat! On hetkiä ihmiselämässä, jolloin sydän ei

tunne sitä, mitä kieli tahtoisi haastaa. Me olemme tänä iltana kuulleet
satakielen, joka jättää varikset ja muut vaakkujat kauas taaksensa.
En tahdo väittää olevani musiikin tuntija, päinvastoin, jos toden
sanon, olen epämusikaalisin mies tässä talossa, tampuurimajuria
lukuunottamatta. Mutta tästä huolimatta uskallan väittää, että joka
sellaisella kyydillä kuin neiti Sirkka laulaa niin mutkikkaan ja
monikoukeroisen laulun kuin Sevillan aarian Rosinan parturista, sitä,
sanon minä, sopii sydämensä pohjasta onnitella. Sellaisella
laulajattarella on loistava ura takanaan… ei kun edessään. Niinpä
tyhjennän illan maljan hänen menestyksekseen ja kehoitan muita
tekemään samoin. Eipä muuta kuin hei ja eläköön! Kippis!"

Ja setä tyhjensi maljansa yhdellä siemauksella ja sanoi, että jos

hän olisi nuorempi eikä häntä vaivaisi reumatismi, hän pistäisi
pienen polskan laulajattaren kanssa. Heti hän kuitenkin oikaisi
lausuntoansa sikäli, ettei ikä hänelle kyllä haittaa tehnyt, mutta
reumatismi oli viime aikoina osoittanut pahenemisen oireita.

Istuimme vielä kauan. Mieliala oli korkealla. Olihan Sirkka,

holhottimme, leikannut ensimäiset laakerinsa taiteen ohdakkeisella
tiellä ja kulki nyt kunniakasta tulevaisuutta kohti.

Aamulla lähti Sirkka kaupungille lukemaan päivän lehtiä. Hän oli

utelias näkemään, miten arvostelu häntä kohteli. Hän palasi iloisena,
josta näki, että hänellä oli syytä olla tyytyväinen. Hänen mukanaan
oli tohtori Valtimo. Päättelin eilisiltaisten huomioitteni perusteella, että
jotain erikoisempaa oli tekeillä.

Kun oli puheltu konsertista ja minä olin pyytänyt anteeksi setäni

hieman karkeata puhetapaa, esitti tohtori asiansa. Vaikka minulla ei
ollut vähintäkään syytä epäillä hänen tarkoitustensa rehellisyyttä,
katsoin kuitenkin holhoojana asianmukaiseksi tutkistella tulevaa
vävymiestä.

"Annan suuren arvon tunteillenne neiti Vanamoa kohtaan, mutta

pyydän teitä ottamaan huomioon, että hänen taiteellinen
kehityksensä on vielä kesken. Sitäpaitsi häntä painaa raskas
velkataakka sen jälkeen kun hän minun kokemattomuuteni johdosta
menetti koko omaisuutensa. Lyhyesti: neiti Vanamolla ei tätänykyä
ole muuta kuin äänensä ja laulunsa."

Tohtori istui hetken ääneti ja sanoi sitte rauhallisesti:

"Hänen kauneutensa, taiteelliset lahjansa ja ennen kaikkea jalo

tunteensa ovat herättäneet rakkauteni. Ellei teillä muuta ole minua
vastaan, rohkenen pyytää hänen kättänsä ja isällistä siunaustanne."

Sana "isällistä" pakoitti minut hymyilemään.

"Pyydän huomauttaa, että olen ainoastaan holhooja. Mutta te

näytätte olevan mies, joka ansaitsee luottamusta. Eikä se
mainitsemani velkaantuminenkaan sentään ihan sillä kannalla ole.
Niin ottakaa siis hänet, ja Jumala…"

Siinä paikassa lensi tyttö sisään ja sitä tietä kaulaani huutaen:

"Onko se totta! Kiitos, eno, kiitos!"

"Mistä sinä kiität!" sanoin hämmästyksissäni.

"Minä kuuntelin oven raosta ja tiedän kaikki."

Minä ravistin hänet kimpustani ja sanoin:

"Tietysti sinä kuuntelit, se on selvä. No, koska olette olleet niin

tyhmiä, että olette menneet rakastumaan toisiinne, niin täytyy teidän
tietysti saada toisenne, vaikka tuskin uusi tyhmyys edellistä
parantaa."

Ja minä otin nuorten kädet ja yhdistin ne ajatellen, että lopusta kai

Herra huolen pitää niinkuin oli pitänyt Katrista ja minustakin.