Test Bank for Management 9th Edition Daft 0324595840

9780324595840

Test bank: https://testbankpack.com/p/test-bank-for-management-9th-edition-daft-

0324595840-9780324595840/

Solution Manual: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-management-

9th-edition-daft-0324595840-9780324595840/

1. Business tends to be more personal in China.

a. True
b. False

ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 63

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

2. The most recent U.S. census data show that about one-third of all babies born 2011 were members
of minority group. a. True

b. False

ANSWER: False
POINTS: 1
DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 65
 LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

3. There has been strong concern recently about climate change such as global warming caused by
greenhouse gases, most notably carbon dioxide.
a. True
b. False

ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 66
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
4. The outer layer, the general environment, is widely dispersed and affects organizations directly. a.
True

b. False
ANSWER: False

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 68

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

5. The task environmental dimension includes all elements that occur naturally on earth, including plants,
animals, rocks, and natural resources such as air, water, and climate. a. True
b. False

ANSWER: False
POINTS: 1
DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 68

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

6. In the 1970s, the Japanese taught the U.S. companies how to boost profits by keeping inventories lean through
JIT. a. True
b. False
 ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 69
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02 -01 - 02-01
NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic
STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence
KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
7. Customers are the people and organizations in the environment who acquire goods or services from the
organization. a. True
b. False

ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 1
REFERENCES: 70

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

8. Current employees, management, and especially corporate culture are part of an organization's internal
environment. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1
DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 68
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01
 NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

9. McDonalds, Burger King, and Checkers are competitors since all three sell fast food to individuals. a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 69

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Application

OTHER: A
10. The raw materials that organizations use to produce its outputs are provided by customers. a. True
b. False
ANSWER: False

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 70

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

11. The labor market is made up by people in the environment who can be hired to work for an organization. a.
True
 b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 70

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

12. The technological dimension of the external environment includes scientific and technological
advancements in a specific industry as well as in society at large. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1
REFERENCES: 68
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02 -01 - 02-01
NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic
STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence
KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
13. Labor market forces affecting organizations right now include the growing need for computer-literate
knowledge workers and the necessity for continuous investment in human resources through recruitment,
education, and training. a.
True

b. False

ANSWER: True

POINTS: 1
 DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 69

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

14. The international dimension of the external environment represents events originating in foreign countries
as well as opportunities for U.S. companies in other countries. a. True
b. False

ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 68

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

15. If Johnson Lumber provides trees for Westvaco Paper Manufacturing, then Johnson Lumber is considered
a supplier for Westvaco. a. True
b. False

ANSWER: True
 POINTS: 1
DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 69
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: A
16. Customers and competitors are two important sectors of the economic dimension of a firm's general
environment. a. True
b. False
ANSWER: False

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 68-69

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

17. Organizations must manage environmental uncertainty to be effective.

a. True

b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 70
 LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-02 - 02-02

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

18. The sociocultural dimension of the general environment includes societal norms and values. a. True
b. False

ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 1
REFERENCES: 68

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
19. The economic dimension of the general environment includes consumer purchasing power. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 65

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-01 - 02-01

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

 KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

20. An example of part of the legal-political dimension of the general environment is a government's report
on the decline of unemployment rate. a. True
b. False

ANSWER: False
POINTS: 1
DIFFICULTY: 3
REFERENCES: 65

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Comprehension

OTHER: A

21. A political lobbyist for General Motors fills an essential boundary-spanning role. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1
DIFFICULTY: 3

REFERENCES: 73
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-02 - 02-02

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Application

OTHER: A
22. More organizations are requiring all employees to perform boundary-spanning because environmental
shifts can happen quickly. a. True
 b. False

ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 73

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

23. Competitive intelligence professionals are really just in-house snoops who obtain information about rival
companies. a. True

b. False

ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: 1
REFERENCES: 73

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

24. Managers in partnering organizations, given the increasing environmental uncertainty, are shifting from a
partnership orientation to an adversarial orientation. a. True
b. False
 ANSWER: False

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 73
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-02 - 02-02

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
25. A joint venture involves a strategic alliance or program by two or more organizations. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 74

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-02 - 02-02

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

26. Due to the stable environment and lack of technological change, mergers and joint ventures rarely occur in the
U.S. a. True
b. False
ANSWER: False
 POINTS: 1

DIFFICULTY: 1

REFERENCES: 74

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-02 - 02-02

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

27. Culture can be defined as the ability to speak different languages.

a. True
b. False

ANSWER: False
POINTS: 1
DIFFICULTY: 1
REFERENCES: 75

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
28. Cultural values in organizations are rarely observed.
a. True

b. False
ANSWER: False

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 76

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-03 - 02-03

NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

29. Physical symbols are associated with the surface level of organizational culture. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 76

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-04 - 02-04

United States - BUSPROG: Analytic

United States - - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
 NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG: Analytic

STATE STANDARDS: United States - LA - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F

30. The set of key values, beliefs, and norms, that are shared by members of an organization are combined
to create the symbols of an organization. a. True
b. False
ANSWER: False

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2
REFERENCES: 78
LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-04 02-04
NATIONAL STANDARDS:
STATE STANDARDS: LA
31. A narrative based on events within the organization that is frequently repeated is called an organizational
story. a. True
b. False
ANSWER: True

POINTS: 1

DIFFICULTY: 2

REFERENCES: 78

LEARNING OBJECTIVES: MGMT.DAFT.15.02-04 - 02-04

United States - BUSPROG: Analytic

United States - - DISC: Environmental Influence

KEYWORDS: Bloom's: Knowledge

OTHER: F
Another random document with
no related content on Scribd:
luulen. Mutta en minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin hevostanne.»

Muukalainen katsoi häneen kysyvästi. »Anteeksi?»

»Mitä?»

»En ymmärrä.»

»Hevosenne — missä hevosenne on?»

»Vai niin! Niin — tietysti — hevoseni — kuinka typerä olinkaan!»

Miehen ääni oli nyt puoleksi anteeksipyytävä, ja hän hymyili oudosti
jatkaessaan: »Minulla ei ole hevosta. Totisesti en tietäisi, mitä tehdä
hevosella, jos minulla olisi.»

»Ette suinkaan tarkoita kävelleenne jalan koko maikan

Prescottista asti?»

Muukalainen katsahti ratsastajaan ja vastasi kujeellisella äänellä,

joka sai ratsastajan mieltymään häneen: »Pidän kävelemisestä.
Katsokaahan — ajattelin sen tekevän hyvää minulle.»

Paimen jäi nauraen aprikoimaan hänen sanojaan — koska, kuten

hän myöhemmin sanoi, hänen oli vaikea uskoa niitä. Oli selvää, että
kookas muukalainen ei ollut tullut tänne etsimään terveyttä ja ettei
hän liioin kuulunut turisteihin, jotka silloin tällöin kulkivat näillä
seuduin. Hän näytti varakkaalta herrasmieheltä. Hän ei saattanut olla
työnhaussa. Hän ei näyttänyt epäilyttävältä — päinvastoin — mutta
kuitenkin hän oli koettanut piiloutua ratsastajan lähestyessä. Maan
tapa kielsi suoraan kysymästä, mutta —

»Niin kyllä», hän myönsi ajatuksissaan, »käveleminen tekee

toisinaan hyvää. Minun tulee sentään harvoin kävellyksi.» Sitten hän
lisäsi viekkaasti: »Te tulette kai juhlilta.»

Muukalaisen ääni ilmaisi hehkuvaa innostusta, hänen katseessaan

väikkyi taas sama miltei kateellinen ihailu, ja hän näytti jossakin
määrin menettävän hillityn tyyneytensä.

»Tietenkin olin siellä», hän virkkoi. »En ole koskaan nähnyt mitään
sen kaltaisia. Olen nähnyt kaikenlaisia urheilukilpailuja,
sirkustemppuja ja ratsastusta ja olen lukenut sellaisesta paljonkin,
mutta» — ja hänen äänensä kävi miettiväksi, »mutta että miehet
tosiaan tekevät jotakin sellaista — aivan noin päivätyökseen! En olisi
koskaan voinut uneksiakaan, että sellaisia miehiä todellakin on
olemassa.»

Paimen muutti asentoaan silmäillen miestä huvittuneena.

»Olivathan ne mukavat juhlat», hän myönsi, »mutta mitä näytökseen
tulee, niin olen nähnyt miesten — kenenkään kiinnittämättä silloin
huomiotaan siihen — tekevän sellaista, mihin verrattuna Prescottin
kilpailu oli lastenleikkiä. Hevosien juoksukilpailu oli sentään aika
hyvä», hän lisäsi.

»Mutta olipa ihmeellistä, ettei kukaan ottanut teitä kärryihinsä»,

jatkoi paimen hetkisen kuluttua. »Kaikki ihmiset lähtivät kotimatkalle
varhain tänä aamuna ja Jim Reid perheineen ajoi noin tunti sitten
ohitseni. He olivat autossa. Ja Simmonsin vaunujen täytyi sivuuttaa
teidät tiellä.»

Muukalainen punastui ja näytti turhaan miettivän vastausta.

Paimen silmäili häntä kysyvästi ja arveli sitten veitikkamaisella

äänellä: »Käveleminen täällä vuoristossa on kovin yksinäistä.»
 »On hetkiä, jolloin on kernaammin yksinään», vastasi muukalainen
toivottomuuden kuvastuessa hänen äänestään.

Paimen suoristautui satulassaan ja nykäisi suitsista. »Kiitos», hän

virkkoi kuivasti, »minun taitaa olla parasta lähteä.»

Mutta muukalainen keskeytti hänet nopeasti. »Pyydän anteeksi,

herra
Acton, en tarkoittanut teitä.»

Ratsastaja vei kätensä jälleen satulannuppiin ja vaipui uudelleen

lepäävään asentoon siten vaieten hyväksyen muukalaisen
anteeksipyynnön. »Te tiedätte enemmän kuin minä», hän sanoi.

Muukalainen naurahti. »Kukapa ei tietäisi 'Villihevos-Philin'

voittaneen palkintoa eilisissä ratsastuskilpailuissa. Näin teidän
ratsastavan.»

Philip Acton näytti näistä sanoista joutuvan poikamaisen

hämilleen.

Muukalainen jatkoi innokkaana: »Se oli suurenmoista —

suorastaan uskomatonta! En ole koskaan nähnyt sellaista.»

Hänen ihailunsa aitoudesta ei ollut epäilystäkään, ja hänen

silmistään loisti jälleen rajaton hartaus.

»Lorua», vastasi paimen huolettomasti. »Näillä main löytäisin

koska hyvänsä tusinan poikia, jotka löisivät minut laudalta
ratsastamisessa. Mutta onnekseni satuin saamaan helpon tehtävän
osalleni.»
 »Helpon!» huudahti muukalainen, nähden jälleen mielessään
hurjan, potkivan, hyppivän ja riehuvan hevosen, jonka tämä
poikamaisen näköinen mies oli pakottanut tottelemaan tahtoaan.
»Oliko härkien kiinniottaminen myöskin helppoa?»

Paimenta nähtävästi ihmetytti miehen innostus mitä

jökapäiväisimpiin seikkoihin. »Lassonheittäminen? Totta kai, sehän
on meidän tavallista työtämme.»

»En tarkoita lassonheittämistä», vastasi muukalainen. »Tarkoitan

sitä, kun te ratsastitte täyttä laukkaa syöksyvän härän viereen ja
tartuitte paljain käsin sitä sarvista ja hyppäsitte satulasta ja kaadoitte
härän ja makasitte maassa terävät sarvet aivan yllänne! Ette
suinkaan tee sitä päivätyöksenne, vai mitä?»

»Oh, härkämetsästys! Ei, emme tietenkään!» nauroi Phil hiukan

hämillään, »se oli vain leikkiä.»

Muukalainen tuijotti häneen sanattomana. Leikkiä! Jos tämä oli

näiden miesten leikkiä, niin mitä mahtoi heidän työnsä olla! »Saanko
kysyä», hän sanoi ihaillen, »miten olette oppinut tekemään
sellaista?»

»Kas, sitä en tiedä — me vain teemme, siinä kaikki.»

»Ja luuletteko, että saattaisi oppia ratsastamaan niin kuin te

ratsastatte?» Kysymyksen sävy oli kiihkeä ja odottava.

»Kyllä varmaan, miksipä ei», vastasi paimen vilpittömästi.

Muukalainen pudisti epäillen päätään ja loi katseensa yli

asumattoman maan, missä illan varjot jo alkoivat pidetä.
 »Missä aiotte viettää yönne?» kysyi Phil Acton äkkiä.

Muukalainen ei irroittanut katsettaan maisemasta, joka näytti

häntä niin suuresti kiinnostavan. »Sitä en tosiaankaan ole ajatellut»,
hän vastasi välinpitämättömästi.

»Luulisinpa teidän illallisaikaan ajattelevan sitä, jos olette ollut

jalkeilla aamusta alkaen.»

Muukalainen katsahti häneen kiinnostuneena, mutta paimenesta

tuntui kuin hänen äänessään kaiken veitikkamaisuuden alla olisi
piillyt katkeruuden häive hänen vastatessaan: »Tiedättekö, herra
Acton, minä en koskaan elämässäni ole ollut toden teolla nälkäinen.
Saattaisi olla mielenkiintoista kerran kokea sitä.»

Phil Acton nauroi vastatessaan: »Kenties se saattaisi olla

mielenkiintoista, mutta arvelen joka tapauksessa olevan parasta
sanoa teille, että tuolla metsässä on karjakartano. Se on tosin vain
hanhikartano, mutta takaan teidän saavan sieltä yösijan. Risti-
Kolmio-Kartanoon on liian pitkä matka minun pyytääkseni teitä sinne.
Tuolla saatatte nähdä sen rakennukset.»

Muukalainen hypähti seisaalleen äkkinäisen innostuksen vallassa.

»Näkyykö se tänne? Risti-Kolmio-Kartano?»

»Näkyypä tietenkin», vastasi paimen hymyillen ja osoittaen kauas

metsäiseen seutuun. »Nuo punaiset täplät ovat sen kattoja. Jim
Reidin talo — Pata-Koukku-S — on niittyjen tällä puolen, hiukan
eteläänpäin. Ja Actonin vanha tila — missä minä olen syntynyt — on
tuossa pienessä pumpulipuumetsässä, rämeen suuntaan Risti-
Kolmiosta.»
 Mutta niin tarkasti kuin muukalainen katsoikin osoitettuihin
suuntiin, ei hän saattanut erottaa ainoatakaan ihmisasuntoa
selänteen juurella leviävillä autioilla mailla.

»Jos joskus kuljette niillä main», virkkoi Phil sydämellisesti, »niin

pistäytykää talossa. Herra Baldwin olisi siitä iloinen.»

»Tarkoitatteko sitä todellakin?» kysyi muukalainen empien.

»Tässä maassa sanomme vain sellaista, mitä tarkoitamme,

muukalainen», oli viileä vastaus.

»Tietenkin, pyydän anteeksi, herra Acton», vastasi toinen

hämillään. »Olisi kovin hauska nähdä karjakartano. Minä — minä
koetan — tarkoitan, jos minä —» Hän vaikeni kuin tietämättä, miten
lopettaa lauseensa, ja kääntyi toivottomana pois luoden katseensa
kaupunkiin päin. Kiusalliset muistot täyttivät hänen mielensä ja
omituinen itsehalveksunnan hymy karehti hänen huulillaan.

Sen nähdessään Phil Acton tunsi sekaantuneensa miehen

yksityisasioihin, ihmisen, joka tämän aution seudun yksinäisyydestä
oli etsinyt lievitystä jollekin katkeralle kokemukselle. Synnynnäinen
herkkyys sanoi hänelle, että tämä muukalainen oli joutunut tärkeään
käännekohtaan, että hän parhaillaan kävi taistelua, joka jokaisen
miehen on taisteltava yksinään. Jos olisi käynyt laatuun, olisi paimen
pyytänyt häneltä anteeksi. Mutta se olisi ollut vain uusi loukkaus.
Tarttuen suitsiin ja suoristautuen satulassa hän virkkoi rauhallisesti:
»Minun täytynee lähteä. Ratsastan oikotietä. Näkemiin! Teidän on
parasta mennä hanhikartanoon — se ei ole kaukana.»

Hän kosketti kannuksillaan hevosen kylkiä, ja se lähti rivakkaan

juoksuun.
 »Hyvästi!» vastasi muukalainen, ja hänen katseensa kuvasti
jälleen rajatonta ihailua ratsastajan kääntäessä hevosensa syrjään
tiellä ja karauttaessa louhikkojen ja pensaiden välistä, halliten
hevostaan luontevan joustavana. Voimatta hillitä ihastuksen
huudahdusta hän kiipesi nopeasti korkeammalle, mistä saattoi
seurata ratsastajaa, kunnes tämä hävisi sinertävään
auringonsumuun. Sitten hän loi uudelleen katseensa etäisyyteen,
turhaan yrittäen erottaa Risti-Kolmio-Kartanon punaisia kattoja.

Verkkaisin askelin hän palasi istumaan paadelle. Granite

Mountainin varjot hiipivät yhä pideten vuoren onkaloista, ja etäisten
selänteiden sini vaihtui tummaan sinipunaiseen. Aurinko oli
piiloutunut taivaanrannan taa, ja illan nopeasti laskeutuessa maille
hävisivät vuorien ja metsäisten harjanteiden ääriviivat hämyyn. Viileä
iltatuuli puhalsi yli aution maan, ja öisin hiipivät ja lentävät eläimet
riensivät esiin piilopaikoistaan. Preeriasusi ulvoi pimeässä, ja
vuorenrinteellä kaikui sen kumppanin kammottava vastaus. Pöllö
lensi äänettömästi puusta toiseen, ja lehviköstä kuului yölintujen
kirskutus. Kaukana etäisyydessä mylvi härkä syvällä, mahtavalla
äänellä.

Äkkiä hyppäsi Metsärajalla lepäävä mies seisaalleen ja levitti

käsivartensa kiihkeää kaipausta ilmaisevin liikkein, hänen huuliensa
liikkuessa ikäänkuin hän yhä uudelleen kuiskaisi samaa nimeä.
III LUKU.

Suurella laitumella.

Williamson Valleyssa on karjan kevättarkastus eli »kierros», kuten

sitä Arizonassa sanotaan, tavallisesti suoritettu loppuun kesäkuun
kuluessa. Kesäkuukausina, syyskuun alkuun saakka, on ratsastajilla
varsin vähän tekemistä. Karja vaeltaa vapaana laitumilla vasikoiden
kasvaessa suvikuntaisiksi, suvikuntaisten kaksivuotisiksi ja
kaksivuotisten valmistuessa myyntikelpoisiksi karjamarkkinoille.
Risti-Kolmio-Kartanossa ja muissa samansuuruisissa taloissa
pidetään tavallisesti ympäri vuoden vain kolme tai neljä vakituista
miestä. Nämä korjaavat ja rakentavat aitoja, tarkastavat lähdepaikat,
merkitsevät silloin, tällöin vasikan, jonka on onnistunut päästä
kierroksesta merkitsemättömänä, ja parantelevat pattimatojen
vaivaamia eläimiä. Kesäkuukausien aikana myöskin hevoset
koulutetaan, sillä ankarina ja vaarallisina kevätviikkoina tarvitaan
varmasti aina uusia hevosia entisten lisäksi.

Risti-Kolmion hevoset eivät milloinkaan saaneet käydä

aitaamattomalla laidunmaalla, sillä Granite Mountainin lähistöllä
liikkui joukko luonnontilassa eläviä hevosia, joiden johtaja yritti
houkutella laumaansa kesyjä hevosia läheisistä karjakartanoista.
Mutta sen sijaan niillä oli neljän tuhannen acren laajuinen aidattu
alue, jolla ne liikkuivat yhtä vapaina ja kahlehtimattomina kuin niiden
sukulaiset aidan toisella puolen. Paitsi merkitsemispäivänä ei
varsoihin koskettu, ennen kuin olivat niin vanhoja, että niiden
kouluttaminen saattoi alkaa.

Seuraavana aamuna sen päivän jälkeen, jona oli tavannut

muukalaisen Metsärajalla, lähti Phil Acton kahden paimenen
seuraamana suurelle laitumelle kokoamaan kartanon hevoset
viedäkseen ne toiselle laitumelle.

Risti-Kolmio-Kartanon omistajan oli tapana sanoa, että Phil tunsi

tarkalleen jokaisen hevosen ja naudan Metsärajalta Camp Wood
Mountainiin saakka ja Skull Valleysta Big Chinoon. Ja varma on, että
Villihevos-Phil, kuten hänen ystävänsä häntä sanoivat, rakasti
työtään ja tätä seutua, jossa oli syntynyt ja kasvanut.
Ratsastaessaan raikkaana aamuna tovereittensa seurassa
metsäisten rinteiden ja ruohon peittämien laajojen lakeuksien poikki
hän tunsi koko tämän yksinkertaisen, terveen ja reippaan elämän
valtaavan hänen mielensä tenhovoimallaan. Hän ei olisi osannut
pukea tunnettaan sanoiksi; tuskinpa hän edes oli tietoinen niistä
voimista, jotka häntä liikuttivat, hän vain tiesi riemuitsevansa
sydämensä pohjasta.

Päivä oli jo kulunut yli puolen, kun Phil pysähdytti hevosensa

vanhan intiaanikylän raunioille Black Mountainin huipulle.
Ympärillään leviävillä laajoilla lakeuksilla hän saattoi nähdä
toveriensa hitaasti mutta varmasti ajavan kokoamiaan hevosia
kapeata solaa kohden, joka Black Hillin itäpuolella johti suurelle
niitylle ja sieltä tielle, jota myöten hevoset oli määrä kuljettaa
edelleen. Phil saattoi hetkisen levähtää; hän nousi hevosensa
selästä, irroitti satulan ja sitoi uskollisen Hobsoninsa setripuun
varjoon, heittäytyen itse maahan sen viereen.

Kirkkaassa ilmassa saattoi Phil nähdä Risti-Kolmio-Kartanon

rakennukset ja läheisessä pumpulipuu- ja pähkinämetsikössä pienen
syntymäkotinsa. Noin peninkulman verran kauempana suurien
metsäniittyjen itäisellä puolella hän erotti Pata-Koukku-S-Kartanon
— missä Kitty Reid oli asunut koko elämänsä, lukuunottamatta
kolmea vuotta, jotka oli viettänyt koulussa idässä.

Nuori mies katsoi kauan Reidin perheen kotia kohden. Mielessään

hän saattoi nähdä Kittyn yksinkertaiseen, sievään pukuun
pukeutuneena istuvan kotinsa kuistilla raikkaana ja kukoistavana
aamuaskareittensa jälkeen kirja tai käsityö kädessään. Kuisti tosin oli
talon toisella puolen ja etäisyys liian suuri, jotta Phil olisi voinut
erottaa siellä liikkuvia henkilöitä, mutta se ei Philille merkinnyt mitään
— hän saattoi yhtä kaikki nähdä Kittyn rakkaan olennon.

Kilty oli juhlilla ollut erittäin ystävällinen Philiä kohtaan. Kitty olikin
aina ystävällinen — melkein aina. Mutta hänen ystävällisyydestään
huolimatta oli Phil ollut huomaavinaan, ettei hänen
ratsastuskilpailussa saavuttamansa palkinto ollut tehnyt tyttöön
suurtakaan vaikutusta. Phil ei itsekään pannut palkinnolle suuria
arvoa, mutta hän oli päättänyt voittaa mestaruuden sen huomattavan
rahasumman takia, joka seurasi palkintoa. Tämä rahasumma oli
varsin olennaisena osana unelmassa, joka jo kauan oli väikkynyt
Philin mielessä ja joka kuului niihin asioihin, joista hän ei kenellekään
puhunut. Niinpä hän olikin itse asiassa ratsastanut ei palkinnon,
vaan unelmiensa takia, ja siksi oli Kittyn mielipiteellä hänen
silmissään suuri merkitys.
 Kuin jokin vaistomainen aavistus olisi ohjannut hänen liikkeitään
käänsi Phil Acton katseensa Kittyn kodista kaukaista Metsärajaa
kohden, missä edellisenä päivänä oli tavannut muukalaisen. Koko
matkan ratsastaessaan kotiin hän oli ajatellut miestä ja koettanut
selittää itselleen hänen läsnäoloaan maassa, joka näytti niin suuresti
poikkeavan siitä ympäristöstä, johon hän oli tottunut. Yhdestä
seikasta Phil oli varma: miestä painoi suuri ja raskas huoli. Mitä
enemmän hän ajatteli asiaa, sitä varmemmin hän tunsi häirinneensä
muukalaista hetkellä, jonka tämä oli omistanut yksinäisyydessä
ratkaistaville mietteille ja taisteluille. Tämä tunne oli pidättänyt Philiä
kertomasta kohtauksesta ainoallekaan ihmiselle — vieläpä
Rovastillekin ja »Äidille», kuten Phil sanoi rouva Baldwinia. Kenties
tämä tunne oli myöskin pohjaltaan syynä siihen myötätuntoon, jota
Phil ensi hetkestä alkaen oli tuntenut muukalaista kohtaan, sillä
Philillä oli itselläänkin hetkiä, jolloin hän ei halunnut kenenkään
lukevan ajatuksiaan.

Kaukaisesta vuorijonosta, joka on Williamson Valleyn itärajana ja

niin ollen myös Philin maailman raja, hänen katseensa kääntyi
jalkojensa juuressa leviävään maisemaan.

Paimenet ajoivat parhaillaan hevosia kapean solan kautta

lakeudelle, joka levisi sen toisella puolen. Tammojen kulkiessa
verkalleen ja rauhallisesti, tietäen muutamien hetkien kuluttua jälleen
pääsevänsä vapauteen, yrittivät nuoremmat hevoset äkkinäisin
sivuhypyin karata laumasta. Mutta miltei aina oli valpas paimen
niiden vierellä käännyttämässä karkulaiset takaisin tielle.

Kun hevoset iltapäivällä oli koottu aitaukseen, valitsivat Rovasti,

pikku Billy ja Phil apulaisineen laumasta ne hevoset, jotka oli määrä
kouluttaa ensi vuolta varten. Valitut hevoset ajettiin yksi kerrallaan
pienempään aitaukseen ja muut päästettiin takaisin suurelle
laitumelle. Phil istui hevosensa selässä arvostelevasti tarkastellen
jokaista hevosta, joka veräjästä tuotiin suuremmasta aitauksesta
pienempään. »Muutamia hyviä eläimiä tämänvuotisessa joukossa,
Will-setä», virkkoi hän isännälleen, joka seisoi vesialtaan luona
viereisessä aitauksessa.

»Joukossa on aina joitakin hyviä», vastasi herra Baldwin. »Ja

joitakin huonoja», hän lisäsi, kun nuori päällysmies laskeutui
satulasta hänen viereensä.

Nuoren miehen irroittaessa suitset hevosensa suusta ja antaessa

sen juoda tarkasteli Rovasti häntä vaieten, ikäänkuin hänen
äskeinen huomautuksensa olisi koskenut myöskin Philiä itseään. Se
oli Rovastin lapa. Sheriffi Fellows oli kerran karjanhoitajien
loistopäivinä huomauttanut tuomari Powellille: »Mitä ikinä Bill
Baldwin sanookaan, on se melkein aina kaksimielistä.»

Ei vain Rovastin sanoissa vaan hänessä itsessäänkin on kaksi

puolla. Hänen selkänsä — suora ja jykevä ja leveä — ilmaisi toista
puolta hänen luonteestaan — sitä puolta, johon kuului tarmokas
leuka ja siniset silmät, jotka rohkeasti ja tutkivasti loivat katseensa
siihen, jonka kanssa puhui. Tämä luonteenominaisuus toi hänet
paljasjalkaisena ja köyhänä Arizonaan menneinä päivinä, jolloin hän
vielä oli poikanen ja Arizona miehen voimia kysyvä maa. Tämä puoli
auttoi häntä voitokkaasti selviytymään niistä vaikeista ja melskeisistä
vuosista, joita Arizonan oli kestettävä, ennen kuin siitä tuli se maa,
mikä se meidän päivinämme on. Ja tämä puoli teki paljasjalkaisesta,
köyhästä pojasta viimein Risti-Kolmio-Kartanon omistajan.

Rovastin vuosien lukumäärää en tarkalleen tiedä — tiedän vain,

että hänen hiuksensa ovat harmaantuneet ja että hän ei enää
ratsasta yhtä paljon kuin ennen. Olen kuullut hänen sanovan, että
neljäkymmentäviisi vuotta sitten hän eli satulassa ja että Risti-
Kolmion polttomerkki oli valtion vanhimpia. Ja tiedän, että hänen
selkänsä yhä vielä on suora ja jäntevä.

Rovastin pyöreä ja selkeä otsa ilmaisee toisia puolta hänen

luonteestaan. Ja tähän puoleen kuuluvat hänen punaiset poskensa,
hänen sydämellinen hymynsä ja helähtävä naurunsa, siihen kuuluu
veitikkamainen välkähdys hänen silmäkulmassaan ja hänen syvän
äänensä sydämellinen sointu. Tämä puoli Rovastin luonteessa on
tehnyt hänet kaikkien naapureittensa suosikiksi ja tuottanut hänelle
sekä hänen liiketuttaviensa, ystäviensä että alaistensa vilpittömän
kunnioituksen ja kiintymyksen. Ja tämä puoli loistaa hänestä nytkin,
kun hän lepäilee istuttamiensa pähkinäpuiden varjossa pihalla
kertoen nuorille menneistä päivistä ja jakaen tämän sukupolven
ratsastajille neuvojaan ja apuaan.

On kolme seikkaa, jotka Rovasti tuntee kuin viisi sormeaan: kirjan,

hevoset ja miehet. On seikka, jota Rovasti ei voi sietää: heikkous
niissä, joiden tulisi olla vahvoja.. Hän ihailee huonojakin miehiä, jos
he ovat voimakkaita — ei heidän huonoutensa, vaan heidän
voimansa takia. Rovastin filosofia ei myönnä maailmassa sijaa
veltostelijalle. Kuulin hänen kerran sanovan eräälle miehelle:
»Teidän olisi parempi kuolla miehenä kuin elää hiipivän preeriasuden
tavoin.»

Rovastin pojat ovat jo täysikasvuisia miehiä, jotka ovat lähteneet

kotikartanostaan hoitaakseen omia maitaan ja karjalaumojaan. Pikku
Billy, seitsemän vuoden ikäinen pojanpoika, oli — kuten Baldwinien
oli tapana nauraen sanoa — heidän toinen satonsa.
 Kun Philin hevonen oli juonut tarpeekseen, seurasi Rovasti nuorta
päällysmiestään ajokaluvajaan, jonne tämä vei satulansa.
Kumpikaan ei puhunut, sillä heitä yhdisti toisiinsa toveruus, joka ei
vaadi alituista puhumista pysyäkseen elossa. Vasta kun Phil oli
päästänyt hevosensa irti ja ripustanut satulansa ja suitsensa
paikoilleen, virkkoi Rovasti:

»Jim Reid aikoo kiertää hevosensa ensi viikolla.»

»Kuulin siitä», vastasi Phil levittäen huolellisesti satulapeitteen

kuivamaan.

Rovasti puhui jälleen tyyneen tapaansa.

»Hän pyytää sinua auttamaan.»

»Minua! Mikä Jackia vaivaa?»

»Hän lähtee D. I:een huomenna.»

Phil tarkasteli satulaansa aivan tarpeettoman kauan, kuten Rovasti

huomasi.

»Kitty kävi täällä tänä aamuna», sanoi Rovasti.

Nuori mies kääntyi, riisui kannuksensa ja ripusti ne satulannuppiin.

Vetäessään nahkasäärykset hän virkkoi lyhyesti: »En aio ruveta
ammattikiertäjäksi.»

Rovastin silmiin syttyi huvittunut väike. »Arvelin sinun kernaasti

auttavan naapuriamme, vain naapuruuden takia, ymmärräthän.»

»Haluatteko, että lähden auttamaan Reidiä?» kysyi Phil.

 »No, arvelen, että jos kerran on hevosia kierrettävänä, niin jonkun
on se tehtävä», vastasi Rovasti. Ja kun Phil ei vastannut, lisäsi hän
nauraen: »Mutta minä käskin Kitty Reidin sanoa isälleen, että luulen
sinulla täälläkin olevan tarpeeksi tekemistä.»

Heidän lähtiessään kartanolle päin Phil lisäsi ponnekkaasti: »Jos

minun on kierrettävä jonkun muun karjaa kuin teidän, niin ei se
ainakaan ole Kitty Reidin isän.»

Siihen Rovasti huomautti miettivällä äänellään:. »Toisinaan on

siinäkin ero, kenen karjaa kiertää.»

Laitumella pienen aitauksen vieressä odottivat valitut hevoset

aamua, joka merkitsi uuden ajan koittamista niiden elämässä.
Muutamat, joko masennettuina tai toisia viisaampina, söivät
mehevää ruohoa, toisten liikkuessa levottomina ympäri laidunta
etsien aidassa rakoa, joka tekisi pakenemisen mahdolliseksi. Ja
muuan, joka kenties olisi ollut ylvään lauman johtaja, jollei sattuma
olisi riistänyt siltä sen erikoisoikeutta, seisoi värisevin sieraimin ja
hehkuvin silmin tuijottaen aitausta ja rakennuksia ikäänkuin
kysyäkseen, mikä oli antanut näille miehille oikeuden karkottaa
hänet rakastetuilta syntymäselänteiltä.

Ja jossakin kaukana yön hämyyn vaipuneena maassa, joka oli

hänelle yhtä tuntematon kuin aidattu laidun tähän saakka vapaana
eläneille varsoille, odotti mies päivän nousua, joka hänellekin oli
oleva rajapyykkinä menneiden vuosien ja uuden elämän välillä.

Maatessaan vuoteessaan raikkaan yöilman tulviessa sisään

avoimista ovista ja ikkunoista ja kuunnellessaan hevosten hirnuntaa
läheisellä laitumella hymyili Phil Acton ajatellessaan huomenna
alkavaa työtä, johon hän oli käyvä käsiksi parhailla voimillaan ja
taidollaan.

Ja sitten, niin omituista kuin se olikin, juuri kun hän oli

vaipumaisillaan syvään, ja rauhalliseen uneen, joka on hänen
laillaan elävien miesten onni, hänen ajatuksiinsa johtui jälleen mies,
jonka hän oli tavannut Metsärajalla. »Mitähän Kitty arvelisi, jos minä
olisin tuon miehen kaltainen», mietti paimen.
IV LUKU.

Aitauksessa.

Aamun valjetessa, kun Granite Mountainin vuorivartio muuttui

harmaaksi ja vakavaksi ja mahtavan näköiseksi yön tumman ja
pehmeän vaipan väistyessä sen hartioilta, päästi pieneen laitumeen
suljetun hevoslauman johtaja ilmoille varoittavan hirnunnan.
Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi koko joukko jalkeilla pelosta
ja jännityksestä värisevin sieraimin. Kelmeässä valossa näkyi kaksi
ratsastajaa, jotka olivat tulossa aitauksen puolelta pienelle laitumelle.

Ratsastajien lähestyessä liikahtivat muutamat hevoset kuin

paetakseen, epäröivät, katsahtivat taakseen ja yrittivät vaihtaa
paikkaa jättääkseen jonkin toverinsa itsensä ja vihollisen väliin. Vain
joukon johtaja otti muutaman askeleen uhkaavaa vaaraa kohden ja
jäi seisomaan laajennein sieraimin ja taisteluinnosta hehkuvin silmin.

Muutamaksi hetkeksi, ratsastajien näyttäessä sivuuttavan

hevoslauman, heräsi hurja toivo vangittujen sydämessä. Mutta
ratsastajat kiersivätkin laitumen niin, että lauma jäi heidän ja
aitauksen portin väliin, ja pelästyneet eläimet ymmärsivät, mitä oli
tapahtuva. Mutta aina kun ne koettivat päästä syrjään suuresta
veräjästä, jota kohden ne pakotettiin kulkemaan, sulki järkkymätön,
vaitelias ratsastaja pakotien. Vain komea johtajaori kulki ylväänä ja
uhmaavana, ikäänkuin tietäen pakoyritysten hyödyttömyyden,
veräjää kohden, irroittamatta hetkeksikään katsettaan ratsastajista.

»Laumassa on hevonen, joka on sinullekin kova pähkinä», sanoi

Curly
Elson nauraen Philille perheen kokoontuessa aamiaispöytään.

Risti-Kolmio-Kartanossa pidettiin niitä miehiä, jotka vuoden

ympäriinsä olivat talon palveluksessa, perheen jäseninä. Rovasti ja
»Stella», kuten koko seudun väestö sanoi rouva Baldwinia, kutsuivat
näitä miehiä, jotka oli valittu ottaen mitä tarkimmin huomioon heidän
luonteensa, työteliäisyytensä ja seuduntuntemuksensa, »meidän
pojiksemme». Tämä on Risti-Kolmio-Kartanon emännälle
kuvaavampaa kuin mikään muu, mitä hänestä saattaisi sanoa.

»Se yrittää varmaan panna vastaan kilpailutuomarin sinulle

antamaa arvolausetta», jatkoi Bob Collon toisten yhtyessä
hilpeyteen.

Ja rouva Baldwin, yhtä nuorekkaana mieleltään kuin hänen

poikansakin, virkkoi vuorostaan: »Älä vain pidä mitaliasi sen
nähtävissä, poika. Sehän joutuisi aivan suunniltaan, jos saisi tietää,
että olet Arizonan ratsastusmestari.»

»Lorua!» huusi pikku Billy kiihdyksissään. »Ei ole sitä hevosta, jota
Phil ei saisi tottelemaan. Vai mitä, Phil?»

Hämillään yleisestä naurusta, joka seurasi pojan sanoja, sanoi Phil

vakavasti pikku kumppanilleen: »Oikein, poikani. Sinä pidät aina
toverisi puolta! Pian opit itsekin ratsastamaan. Laumassa on tällä
kertaa pieni raudikko, jonka olen valinnut erikoisesti sinua varten.»
Hän katsahti kysyvästi isäntäänsä, ja Rovastin kasvoista loisti
tyytyväisyys nuoren miehen huolenpidosta. »Sinun vanha hevosesi
Sheep», jatkoi Phil, »alkaa käydä liian vanhaksi ja jäykäksi. Olen
viime aikoina usein nähnyt sen kompastelevan.» Jälleen hän
katsahti Rovastiin, joka vastasi katseeseen hyväksyvästi nyökyttäen
päätään.

»On parasta käskeä hänen ensin opettaa sinun hevosesi, Billy»,

kiusoitteli Curly. »Sitten siitä ei enää tule mitään, kun suuri ori on
heittänyt hänet selästään.»

Pikku Billyn vastaus oli samassa silmänräpäyksessä valmiina:

»Ehei, Villihevos-Phil istuu satulassa kauan sen jälkeen, kun sinä jo
sätkyttelet maassa, Curly Elson.»

»Varo itseäsi, poika», varoitti Rovasti, kun naurunpuuska oli

ohitse.
»Curly piilottaa takiaisen satulasi alle, jollet ole varuillasi.»
Sitten hän lisäsi kääntyen miehiin päin: »Minkä hevosen luulette
olevan
niin hurjan, pojat? Suuren oriinko, jolla on täplä otsassaan?»

Paimenet nyökkäsivät.

»Se on hurja», vahvisti Phil.

»No niin», jatkoi Rovasti nojautuen tuolinsa selkämykseen, »sillä

on oikeus ollakin hurja. Sen emo oli äksyin hevonen, minkä ikinä
olen nähnyt. Muistatko sen, Stella?»
 »Tietysti muistan», vastasi rouva Baldwin. »Se oli ruhjoa
pahanpäiväiseksi Tuuliviiri-Jimin, joka tuli tänne herra ties mistä ja
kerskui ratsastavansa millä hevosella hyvänsä.»

Rovasti myhäili itsekseen. »Se lähetti Jimin takaisin samaa tietä

kuin hän oli tullutkin. Mutta sen sanon teille, pojat, sellaisesta oriista
tulee maailman paras hevonen, kunhan vain saa sen taltutetuksi.
Hevoset ovat aivan kuin ihmisetkin. Jollei heissä ole tarpeeksi sisua
tapellakseen vastaan, kun joku rupeaa heitä kesyttämään, niin he
eivät ole kesyttämisen arvoisia.»

»Mutta miehellä, joka ratsastaa sillä oriilla, on tosiaan oikea

ratsastajan sisu», arveli Curly.

»Se on miehen hevonen, se on totinen tosi», yhtyi häneen Bob.

Kun aamiainen oli syöty, lähtivät miehet talosta jutellen ja nauraen

kuin koulupojat, pikku Billyn innokkaasti taaperrellessa heidän
jäljessään. Rovasti ja Phil viipyivät vielä hetkisen pöydän ääressä.

»Sinun ei pitäisi puhua pojille tuolla tavoin, Will», torui rouva

Baldwin katsellen ikkunasta pihalta lähteviä miehiä. »Se tekee heidät
yhä hurjemmiksi ja totisesti he siinä suhteessa eivät ole minkään
rohkaisun tarpeessa.»

»Lorua», vastasi Rovasti äänessään hyväntahtoinen sävy, kuten

aina, kun hän puhutteli vaimoaan. »Jos sellainen puhe on miehille
pahaksi, niin ovat he jo mennyttä. Sinä pelkäät aina, että jonkun käy
hullusti. Katsohan minua ja Philiä», hän lisäsi heidän työntäessään
tuolinsa syrjään ja noustessaan pöydästä. »Sinä olet hemmotellut
meitä kylliksi pilataksesi tusinan miehiä, ja emmekö me olekin vain
tuottaneet kunniaa sinulle?»