Pragmatism and Organization Studies

Philippe Lorino
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/pragmatism-and-organization-studies-philippe-lorino/
Pragmatism and Organization Studies
Pragmatism and
Organization
Studies

Philippe Lorino

1
3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Philippe Lorino 2018
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2018
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2017946414
ISBN 978–0–19–875321–6 (hbk.)
ISBN 978–0–19–875351–3 (pbk.)
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
■ PREFACE

A Winding Road to Pragmatism

The cover of this book is Kandinsky’s 1943 painting “The Arrow.” It shows
deep consonances between Kandinsky’s art and pragmatist thought. In both
cases, human experience is viewed as ongoing movement, materialized in the
picture by the arrow, and emergence of forms. Kandinsky, the father of
abstraction, and the pragmatists, severe critics of Cartesian representational-
ism, advocate non-representational semiotic mediation to explore disorienting
chaos and make “the consonance of ‘tomorrow’” emerge from “today’s dis-
sonance” (Kandinsky, 1911, p. 21). Signs inhabit pragmatist thought and
Kandinsky’s painting, some recognizable (arrow, lyra), others more enigmatic,
inseparably combining what pragmatists call “habit” (familiar experience) and
“inquiry” (exploring disruptive situations).
Why pragmatism? Why pragmatism today? Perhaps my own long, twisting,
and turning road to pragmatism can shed some light on today’s pragmatist turn.
A long time ago (in the 1980s), I was a senior civil servant in the admin-
istration of the French government with a background in mathematics and
engineering. For several years, I was in charge of coordinating public policies
(e.g. research and development, education, work regulations) that dealt with
the technological transformation of manufacturing industries (e.g. the intro-
duction of robotics, computer-aided design, computer-integrated manufac-
turing, etc.). During this mandate, I became convinced that the main obstacle
to implementing new manufacturing technologies in beneficial conditions was
neither technical (all the required technologies were available on the market
and production engineers had the required competences) nor financial (firms
had satisfactory profit rates and investment capacity), but, rather, organiza-
tional: The Fordian forms of organization inherited from the past prevented
our taking full advantage of the fantastic potential of the flexibility and
reactiveness afforded by new technologies.
At that time, two contrasting tendencies predominated in the world
of manufacturing management—and probably still do today. First, new
computer-based technologies allowed the amplification and perfection of
Taylorian principles of organization by replacing human workers with auto-
mated equipment, considered to be more skilled and reliable, as declared by an
advertisement published in a trade review in 1982: “Having trouble finding
skilled machinists? Try a skilled machine!” (Shaiken, 1984, p. 53). When such a
substitution proved impossible, these “new Taylorian” managers used advanced
vi PREFACE

information technologies to develop sophisticated work monitoring and control

systems. In any case, the general project was clear: “The first industrial revolu-
tion involved the transfer of skills from man to machine, and much has been
accomplished in this area. The second industrial revolution, which is in its
infancy, involves the transfer of intelligence from man to machine” (Chern,
cited in Shaiken, 1984, p. 60).
The second managerial tendency, inspired by Japanese examples (hence the
label “Toyotism”) and by the managerial “quality movement,” aimed to
maximize the benefits of new technologies by empowering field teams, devel-
oping local initiatives, and enhancing employees’ average skill level, which was
already fairly higher than at the time of Frederick Taylor. The managers,
industrial leaders, and scholars defending such ideas used humanistic argu-
ments, such as the positive impact of Toyotism principles on the meaning of
work, the level of stress, and the quality of life at work. What’s more, they also
found cogent arguments in the failures of many ambitious, dogmatic, and
theory-guided computerization projects, which fell short of their financial
goals and impacted the average rate of return on capital in the firms concerned.
The question then became: Why do many corporate leaders hold so tightly
and so stubbornly to organizing principles that fail? Why don’t they listen to
experts such as Deming or Juran, who criticized Taylorian organizations and
claimed that advanced technologies when used by skilled, autonomous, and
motivated teams were much more powerful than good old variance-based,
meticulous control? Of course, cultural inertia and considerations of power
played some role in this (e.g. the illusion that managers can hang on to their
traditional power by maintaining their exclusive decision-making preroga-
tive). But I also observed that organizational choices were most often dictated
by a deep and sincere faith in supposedly accurate models, pre-determined
“optima,” and artificial systems. Actually, the traditional “controlling” view of
managerial thought constituted a practical implementation of rationalist and
idealist views of the world, in the philosophical sense of “rationalism” and
“idealism,” as illustrated by Plato and Descartes (and strongly criticized by the
classical pragmatists Peirce, James, Dewey, and Mead, as I would realize later).
The managerial debate appeared to me to be a fundamentally intellectual one,
even if it was often concealed by technical pseudo-truths.
For example, economic evaluation systems, which claimed to be “scientific,”
were actually conveying and invisibly imposing Fordian organizational
models. Standard costing mirrored the functional organization of space and
power, that is, the grouping of homogeneous operations in the same room
under the same authority. Budget and variance-based control naturalized the
idea that the future is the continuation of past trends. In assuming that future
scenarios would at least conform to probabilistic models, investment planning
based on profit optimization discarded the fundamental uncertainty of mar-
kets, technologies, and societies. Management accounting assumed that the
 PREFACE vii

only significant cost driver was the volume of production and sales, and
ignored the growing cost of complexity.
I became more and more interested in the link between management
techniques and organizational forms. I was particularly fascinated by the
systematic obliteration of real situated activity, and more specifically, collect-
ive activity, ignored or confused with formally described tasks in the main-
stream managerial culture, but also in a large part of organization and
management research. In 1989—I was by then working in a manufacturing
company—I published a book in which I tried to show that organizational
archetypes are deeply rooted in supposedly “scientific” management tools.
A key feature of these archetypes was the ignorance of collective practical
experience and the identification of so-called “organization,” as a social
structure and a specific area of knowledge, with the production of formal
and static models. I tried to convince managers and scholars that “perform-
ance” was not a “scientific measurement,” but a continual collective effort to
understand, through systems of signs, situated activity as a complex, value-
creating process. At the end of a talk in a university, a professor of economics
asked me if I knew of Charles Sanders Peirce. I had never heard the name. My
colleague explained to me that my view of management tooling and practices,
inspired by my experience of manufacturing automation and by the “quality”
movement in management, echoed Peirce’s theory of sign and signification.
That was the beginning of a long, sometimes difficult but increasingly exciting
exploration of the pragmatist universe . . .
Why this lasting companionship with Peirce, Dewey, James, Mead, Follett,
Lewis, and their more recent continuators? Actually, pragmatism brought me
the main contribution one can expect from theory: It helped me to understand
the situations I was experiencing—in particular, the complex ones—and to
engage this understanding in later experience. Over the years, I continually
went back and forth, from doing field research in such areas as evaluation
systems or nuclear safety management to deepening my study of the pragma-
tist framework. Strangely enough, it took me twenty years to realize that
there was actually a strong link between the quality and continuous improve-
ment managerial circles and the pragmatist philosophers. Around 2012,
I discovered that Shewhart and Deming, the pioneers of manufacturing quality
and continuous improvement, had been disciples of pragmatist philosophers.
The strange loop is then completed: I travelled from management to pragma-
tist philosophy through continuous improvement practices, while pragmatist
ideas had travelled from philosophy to organization management through the
same continuous improvement practices . . .
I think that today the key pragmatist concepts and methods—such as
semiotic mediation, habit, inquiry, dialogical transaction, abduction, valu-
ation, and process—are more topical and necessary than ever. Pragmatist
theses have been neglected for some time in the world of organizations and
viii PREFACE

management. The illusion of predicting, planning, controlling, accurately

modelling, eliminating risk, and the triumph of cognitivism have lured
scholars and managers for too long into a certainty that is often misleading.
There has been a high price to pay for such deceptive and misplaced assurance:
ineffective efficiency (doing the wrong things the right way); meticulous
control of misunderstood risks; disdain of actors’ invaluable experience; stress,
despair, and loss of meaning at work; opacity and unethical behaviors. Today
the fantastic development of information and communication technology has
a dark side: It might very well renew such overconfidence in technical systems
and the resulting underestimation of organizational and social complexity.
Long ago, pragmatist authors focused their reflection on the inherent mobility,
uncertainty, and complexity of social issues, and with an incredible lucidity.
I agree with Bernstein (2010, p. 9) that “Peirce, James, Dewey and Mead were
really ahead of their time,” in their radical critique of the illusions and dangers
of idealism and rationalism, which pave the way for dogmatism. This is why
I believe their study is to be strongly recommended to contemporary scholars
and managers in the kingdom of organizations.
Their philosophical and semantic rigor may have sometimes complicated
their style and the accessibility of their thought. This is why I found it useful
and timely to write this synthesis of the pragmatist contribution to organiza-
tion studies, with an extensive use of examples and cases, to make seemingly
difficult concepts easier to grasp and to highlight their practical significance.
To some extent, the method adopted in this book follows the pragmatist
methodological view, by continually moving between empirical cases and
concepts. Most cases are based on situations that I personally experienced.
Even if they are used in the book to comment on some specific theme and thus
are analyzed under a particular point of view, most of them could equally have
been used to illustrate other concepts and themes. Real life situations generally
do not follow a pure thematic line . . .
This book also follows the pragmatist methodological guidelines from
another point of view: It adopts an open and pluralist approach to pragma-
tism. In my practical-theoretical adventure, pragmatism was not my only
reference. I also became acquainted, for example, with activity theory (e.g.
Vygotsky, Leontiev), ethnomethodology (e.g. Garfinkel), developments about
sociomateriality (Latour, Suchman), or Goffman’s theory of frames. Pragma-
tism was neither an isolated nor a homogeneous stream of thought. It was
influenced by other intellectual movements, such as Darwinian evolutionism,
and it influenced other streams in social science, education science, psych-
ology, philosophy, logics, legal and political studies. Therefore, in accord with
the pragmatist pluralist and trans-actional conception of learning and search-
ing, this book gives a significant space to other theories, when they show
meaningful convergences or, conversely, meaningful oppositions with prag-
matism, without any claim to exhaustivity. This is the case, for example, of
 PREFACE ix

“adjacent” theories which either explicitly referred to pragmatist authors or

showed striking similarities with them, even when there was no clear historical
record that authors crossed paths or read each other’s work.
Pragmatist semiotics (e.g. Umberto Eco) explicitly refers to Peirce’s theory
of the sign and the pragmatist concepts of inquiry and abduction. Concerning
ethnomethodology, although its founder, Harold Garfinkel, sometimes criti-
cized the pragmatist authors, I think it explores some of the pragmatist theses,
such as the “call for a return to experience” or the “idea that obstacles in
experience give rise to efforts at creative problem-solving” (Emirbayer and
Maynard, 2011, p. 221).
The cultural-historical theory of activity developed by the Russian psycholo-
gists Vygotsky and Leontiev at the beginning of twentieth century is an example
of striking convergences with pragmatism (in particular with G. H. Mead)
(Glock, 1986; Koczanowicz, 1994; Engeström et al., 1999), though there was
apparently no contact: “L. S. Vygotsky was like Mead in viewing self as a complex
emergent phenomenon continually produced in and by individuals in their
interchanges with others and with the culturally transformed material world.
The two theorists . . . were similarly interested in the ways in which social inter-
action, mediated by symbolic forms, provided crucial resources and ever present
constraints for self-making. They emphasized active internalization, internalized
self–other dialogues, and, in their respective ways, paid attention to the semiotics
of behavior” (Holland and Lachicotte, 2007, p. 105).
Bakhtin’s concept of dialogism is another example of obvious resonance
with pragmatism, in particular with Dewey: “Dewey’s transactional theo-
ries are similar to Bakhtin’s dialogistic position” (Davidson, 1993, p. 13), but
also with James: “Bakhtin’s attempts to overcome the dualist separation
between thought and singular and situated experience (is) highly reminiscent
of William James’ synthetic conception of pragmatism” (Eskin, 2000, p. 69).
For McCarthy and Wright (2007), “a pragmatic reading of (Bakhtin’s) work is
warranted by his commitment to knowing as a practical process, a plurality of
perspectives, and historicity in thinking” (p. 55).
The book also establishes connections between pragmatism and Actor
Network Theory (ANT), in particular Bruno Latour, who started from a
different theoretical tradition, in particular Greimas’ structuralist semiotics
and French sociology, but gradually got closer to pragmatism and Dewey’s
concept of inquiry. The very title of his 2013 book: An Inquiry into Modes of
Existence—An Anthropology of the Moderns refers to the concept of inquiry
(Latour, 2013b). In an interview he gave to the daily newspaper Le Monde, he
asks for more innovative political practices and refers to Dewey:
(Latour) Today [political leaders] imagine they can produce the common good, the
general will, without the social sciences and without the inquiry! How do I experiment
then . . . , with what instruments?
x PREFACE

(Le Monde) What role can social sciences play in this return to innovation?
(Latour) It is simply impossible to do anything without them. They—amongst other
elements—are what assures the necessary capacity to probe, to produce public will in
situations that become more and more complex. Therefore I would say, as a good
pragmatist, that organizing that type of probing/testing is the very definition of public
life. If you follow the great masters of pragmatism, for example John Dewey, we need
the political sphere precisely because we do not know the consequences of our actions.
(Latour’s concluding words). We must find other types of collective intellectual work;
above all, give a different attention to the inquiry. (Latour, 2013a, my translation)
Pragmatism was born as a radical critique of Cartesian idealism and its key
theses: dualism, representationalism, and abstraction from experience. There-
fore I felt it important to analyze the relationship between pragmatism and a
very influential theoretical stream that perpetuates the Cartesian tradition in
organization studies: cognitivism (Herbert Simon), and its major concepts
(bounded and procedural rationality, computational approach to thought,
artificialism, routines). Along the same lines, I also tried to examine from a
pragmatist perspective some important organization theories (routines,
organizational learning, sharedness, organizational knowledge) that have, at
least in some phases of their historical trajectory, referred to cognitivism.
After a historical introduction (Chapter 1), the book presents the key con-
cepts of pragmatism and their potential relevance for organization research:
mediation (Chapter 2), habit (Chapter 3), inquiry (Chapter 4), trans-action
(Chapter 5), community of inquiry (Chapter 6), abduction (Chapter 7), and
valuation (Chapter 8). The close relationship between pragmatism and the
processual perspective on organizations is analyzed in Chapter 9 and the his-
torical impact on managerial ideas and practices in Chapter 10.
With this book, I hope to share what I have learnt from pragmatist authors
with a large number of scholars and managers: their vigorous contribution to
some of the most debated themes in the area of organization and management
studies, and, more generally, their convincing and useful critique of dualism,
static abstraction, and idealism.

■ REFERENCES

Bernstein, R. J. (2010). The Pragmatic Turn. Cambridge, UK, and Malden, MA: Polity
Press.
Davidson, J. (1993). Bakhtin as a Theory of Reading. Technical report no. 579.
University of Illinois at Urbana-Champaign.
Emirbayer, M., and Maynard, D. W. (2011). Pragmatism and ethnomethodology.
Qualitative Sociology, 34, 221–61.
Engeström, Y., Miettinen, R., and Punamäki, R.-L. (1999). Perspectives on Activity
Theory. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
 PREFACE xi

Eskin, M. (2000). Ethics and dialogue: In the Works of Levinas, Bakhtin, Mandel0 shtam,
and Celan. Oxford: Oxford University Press.
Glock, H.-J. (1986). Vygotsky and Mead on the Self, meaning and internalisation,
Studies in Soviet Thought, 31(2), 131–48.
Holland, D., and Lachicotte, W., Jr. (2007). Vygotsky, Mead, and the New Sociocultural
Studies of Identity. In H. Daniels, M. Cole, and J. V. Wertsch (eds.) The Cambridge
Companion to Vygotsky. Cambridge, UK: Cambridge University Press, pp. 101–35.
Kandinsky, W. (1984). Letter to Schönberg, January 18, 1911, in J. Hahl-Koch (ed.),
Arnold Schoenberg / Wassily Kandinsky: Letters, Pictures and Documents. London:
Faber & Faber.
Koczanowicz, L. (1994). G. H. Mead and L. S. Vygotsky on meaning and the Self,
Journal of Speculative Philosophy, 8(4), 262–76.
Latour, B. (2013a). Interview given to the daily Le Monde (Paris), September 22–23.
Latour, B. (2013b). An Inquiry into Modes of Existence—An Anthropology of the
Moderns, transl. C. Porter. Cambridge, MA: Harvard University Press.
McCarthy, J., and Wright, P. (2007). Technology as Experience. Cambridge, MA: MIT
Press.
Shaiken, H. (1984). Work Transformed: Automation and Labor in the Computer Age.
New York: Holt, Rinehart & Winston.
■ ACKNOWLEDGMENTS

ESSEC Business School has been for me a favorable workplace to develop

reflection. The support received from my colleagues and from the institution
ensured the serenity and intellectual stimulation required by the demanding
task of writing an academic book.
I wish to remember and honor the memory of Michael Cohen, a great
scholar and a wonderful person, who knew so much about John Dewey and
the history of ideas. His respectful way of conversing with colleagues and his
refined analyses significantly enriched my approach to pragmatism.
I owe special thanks to my fellow pragmatist Barbara Simpson, with whom
I had the pleasure to convene pragmatist subthemes at EGOS (European
Group for Organization Studies) annual colloquium on three occasions, in
2007, 2009, and 2011, and to co-author book chapters. My collaboration with
her about the contribution of pragmatism to the study of organizations has
been an important source of reflection for me. This was also the case of my
exchanges with Moshe Farjoun and Tor Hernes, who made relevant and useful
suggestions for this book.
I am grateful to my former and present Ph.D. students, many of them now
colleagues and co-authors, whose research has deeply influenced and nour-
ished my own reflection: Diane-Laure Arjaliès, Bernard Blanc, Pierre Ghelardi,
Yves Habran, Anja Kern, Marie Kerveillant, Aziza Laguecir, Damien Mourey,
Michel Paillet, Benoît Tricard.
I could have never written this book without the help of my English editor,
Stephanie Fox, who not only improved the English style, but also made
precious suggestions on the substance of the text, showing her deep interest
for pragmatist thought. She helped me with much patience, commitment, and
care. I really feel grateful to her. Ann Gallon, as effective as usual, also
contributed to that editing.
I was inspired by the insightful reactions to my presentations and more
generally the stimulating discussions that took place in the Process Organiza-
tion Studies international symposia, held each year on the Greek islands.
I wish to thank in particular the symposia conveners Ann Langley and Hari
Tsoukas, great organizers and great researchers. Amongst the many sympo-
sium participants with whom I had the privilege of exchanging, I wish to
mention Robert Chia, Moshe Farjoun, Jenny Helin, Tor Hernes, Daniel
Hjorth, Robin Holt, Muayyad Jabri, Caroline Ramsey, John Shotter, Jaan
Valsiner, Harald Tuckermann, Mike Zundel, and so many others that I could
not reasonably name them all!
xiv ACKNOWLEDGMENTS

Research on organizations is indeed highly dialogical: I learnt a lot from my

discussions with organization scholars, at Stanford University with James
March, in Trento and many other places with Silvia Gherardi and Antonio
Strati, in Montreal with Alaric Bourgoin, Patrick Cohendet, Hélène Giroux,
Sylvain Landry, Ann Langley, and Linda Rouleau, and all over the world,
with Christopher Ansell, Justine Arnoud, Marie-José Avenier, Denis Bayart,
Emmanuelle Bégon, Christophe Belleval, Bo Bergman, François Cooren,
Marie-Laure Djelic, Hervé Dumez, Bente Elkjaer, Vincent Genestet, Jaume
Guia, Anthony Hussenot, Benoît Journé, Hervé Laroche, Jean-Louis Le
Moigne, Philippe Mairesse, Christina Mauléon, Étienne Minvielle, Fabian
Muniesa, Davide Nicolini, Jean-Claude Peyrolle, Claus Rerup, Daniel Robichaud,
Anna Rylander, Ron Sanchez, Régine Teulier, Eero Vaara, and François-Xavier
de Vaujany.
My approach to organizations was enlightened by my collaboration with
researchers in other areas. In my original field of management accounting,
I had occasions to discuss such concepts as mediation, valuation, or the socio-
materiality of management tooling with many colleagues, in particular with
Alain Burlaud, Eve Chiappello, Alan Lowe, Pierre Mevellec, Jan Mouritsen,
Yesh Nama, Robert Scapens, and Wai Fong Chua. I also had fruitful collabor-
ations in the field of the psychology and sociology of work, ergonomics, activity
analysis, and education sciences. My dearly regretted friend Leonardo Pinsky
made me discover ergonomics. I am also grateful to Yves Clot, an insightful
defender of Vygotsky’s activity theory, with whom I could practice cross-
disciplinary field research and I had thrilling exchanges. I enjoyed discussions
with Alexandra Bidet, Stephen Billett, François Daniellou, Pierre Falzon,
Laurent Filliettaz, François Jeffroy, Florence Motté, Pierre Rabardel, Jacques
Theureau, Manuel Zacklad, and with the colleagues of Helsinki Center for
Research on Activity Development and Learning (CRADLE), who gave me
a wonderfully warm welcome when I spent a sabbatical with them, more
particularly Yrjö Engeström, Anu Kajamaa, Hannele Kerosuo, Reijo Miettinen,
and Jaakko Virkkunen. I also owe special thanks to the managers and the trade
union members with whom I could exchange ideas and collaborate for the
concrete transformation of organizations, the so-called “practitioners” who, in
many cases, are actually great thinkers of their profession and their action, in
particular in the Confédération Française Démocratique du Travail (CFDT),
and in EDF, hospitals, Institut de Radioprotection et de Sûreté Nucléaire
(IRSN), Orange, Renault, and social housing agencies.
Last but not least, I give my very special thanks to my wife, Beatrice, who
had to withstand my stress and my monastic retreat for almost two years. She
not only bore this rather peculiar lifestyle but she even did her best to support
me, and get acquainted with my pragmatist friends and frequent “visitors”
Peirce, James, Dewey, and Mead . . .
■ CONTENTS

LIST OF FIGURES xix

LIST OF TABLES xxi

1 Historical perspective: The Pragmatist adventure, from anti-Cartesianism

to anti-Taylorism . . . 1
1.1 The Metaphysical Club (1872): The origins and first steps of pragmatism 2
1.2 The fight against Cartesian idealism 5
1.3 The main figures of classical pragmatism: Peirce, James, Dewey, and Mead 6
1.4 An era of decline: from Pragmatism to pragmatism 15
1.5 Walter Shewhart: The anti-Taylorian exploration at the Hawthorne
Works (1924) 18
1.6 From the linguistic turn to the pragmatic turn: Rorty and Putnam 22

2 Semiotic mediation at the heart of organizing: Questioning the

representation/reality dichotomy 27
2.1 The representationalist mainstream of organization studies 28
2.2 Two mass distribution companies: A difficult logistic integration 33
2.3 Struggling for work safety in a building company 36
2.4 Discussion of the cases: The pragmatist critique of representationalism 38
2.5 The pragmatist theory of semiotic mediation 40
2.6 The pragmatist basis of the mediation concept: Thirdness and triadic sign 43
2.7 Semiotic mediation: The gate to temporality and sociality 48
2.8 Reassessing sociomateriality 51
2.9 Conclusion: Signs insinuate ghosts into organizational situations 54

3 Habits: The actional view of organizations 58

3.1 From the actional to the informational paradigm of organization:
A historical “drama” 60
3.2 Two cases 66
3.3 The pragmatist focus on action and meaning 69
3.4 The pragmatist theory of habit 72
3.5 Revisiting the two cases 81
3.6 Activity as a collective discourse expressed in the language of habits 83
3.7 Some convergences with other theoretical frameworks 87
3.8 Conclusion 88
xvi CONTENTS

4 Inquiry: The process of thinking, acting, and mediating 94

4.1 Introduction 94
4.2 Searching for performance in the cardiology department of a hospital 95
4.3 The pragmatist definitions of inquiry: Belief, doubt, and situation 101
4.4 Inquiring versus controlling and problem-solving frameworks: In
search of a problem 105
4.5 Inquiring as a social process: The community of inquiry 108
4.6 From the “mind first” dualism (thought versus action) to
thought/action integration 109
4.7 The inquiry involves three types of inference: Abduction, deduction,
induction 111
4.8 The inquiry is mediated and mediating 116
4.9 Methodological and managerial implications 118
4.10 Conclusion: Habit and inquiry, a recursive theory of action 119

5 Trans-action: Beyond the individual/collective dualism, the dialogical

approach to sociality 124
5.1 Introduction 124
5.2 The “sharedness” mainstream and its limitations 125
5.3 A few cases 128
5.4 The pragmatist dialogical and trans-actional approach to sociality 133
5.5 Dewey and Bentley’s theory of trans-action 139
5.6 The trans-actional approach to sociality 149
5.7 Conclusion 153

6 Community of inquiry: Trans-actional inquiry and common concern 158

6.1 Introduction 158

6.2 Case study: Communities of inquiry and communities of practice at
Electricité de France (EDF) 159
6.3 Classical pragmatism and communities of inquiry 167
6.4 Two types of solidarity, two types of community 173
6.5 Communities of process, activity systems, and shared concerns 177
6.6 Managerial applications of the pragmatist approach to the
community of inquiry 181
6.7 Conclusion 185

7 Abduction 189
7.1 Introduction 189
7.2 Historical definitions of abduction 190
7.3 Abduction as a social process 196
 CONTENTS xvii

7.4 The case study: Re-inventing urban planning 200

7.5 Discussion of the case: Four key characteristics of the tested process 207
7.6 Abduction in the organizational world 212
7.7 Conclusion: The social process of abduction fabulates the
collective future 218

8 Value and valuation 223

8.1 Introduction 223
8.2 Four short stories of valuation 223
8.3 From dualist value to pragmatist valuation 231
8.4 The valuation process is mediated by valuation tools 240
8.5 Conclusion: What is at stake in the pragmatist approach
to valuation? 250

9 Pragmatism, a process perspective on organizations 255

9.1 Introduction 255
9.2 The process turn in organization studies 255
9.3 Six questions raised by the process approach to organizations 257
9.4 Pragmatism: A process-oriented thought 262
9.5 The process of organizing in the light of pragmatist analyses 273
9.6 Conclusion: Some managerial and methodological implications 282

10 The pragmatist influence on managerial ideas and practices:

The strange history of lean management 289
10.1 Introduction 289
10.2 Mary Parker Follett, “prophet of management” 289
10.3 Chester Barnard: Cooperation and authority 293
10.4 Donald Schön and reflection-in-action 294
10.5 Action research and the Tavistock Institute 295
10.6 The pragmatist sources of quality and “lean” management 296
10.7 The original features of “lean management” inspired by pragmatism 303
10.8 The call center case 308
10.9 Dominant practices of “lean” management today: Back to Taylorism 311
10.10 Conclusion 317

Postface: A few lines of temporary, exploratory, and practical conclusion 323

INDEX OF CASES 329

NAME INDEX 331
SUBJECT INDEX 337
■ LIST OF FIGURES

2.1 The triadic sign 46

2.2 The intersubjectivist view of the triad 49
2.3 The Peircian view of the triad 49
3.1 CALVIN AND HOBBES © 1992 Watterson. Reprinted with
permission of UNIVERSAL UCLICK. All rights reserved 59
3.2 Semiosis and action 70
3.3 Habit as an interpretant of triadic signs 76
3.4 Habit combines with other habits and socializes activity in two ways 86
4.1 Inquiry transforms doubt into belief 102
4.2 Inquiry transforms an indeterminate situation into a reunified whole 103
4.3 The elements of the inquiry 112
4.4 Inquiries mediate rather than contain other inquiries 121
5.1 The exchange between functional performance improvement plans
leads to a new strategic vision 129
7.1 The sequential view of the process 203
7.2 The iterative view of the process 204
7.3 A chain of abductive steps 209
8.1 Three types of signs 243
9.1 Iconic mediations in the metro of Mexico City: Station symbols do not
realistically replicate the place, but they mimetically represent some
attribute of the place, culturally recognizable 261
9.2 The triadic unit of analysis of organizing processes 281
10.1 From PDSA back to Taylorian PDCA 302
■ LIST OF TABLES

2.1 Representationalism versus situated action frameworks 33

2.2 Logistic performance at Promodès and Carrefour 36
7.1 Towards a new process 203
8.1 Main characteristic of the evaluation issues in the four cases 230
9.1 Pragmatist responses to the six key questions about
the organizing process 283
10.1 “Lean” at EURELEC versus historical “lean” 311
1 Historical perspective
The Pragmatist adventure, from
anti-Cartesianism to anti-Taylorism . . .

Let us start this book with some stories from two different spheres, intellectual
life and managerial practices, to better understand the longer movement of
ideas, their migrations from field to field and the particular role pragmatism
has played in the history of organization studies.
January 1872: in Cambridge, Massachusetts, a group of intellectuals decides
to establish a philosophical discussion club which they call—in a form of irony
to challenge the idealist tradition of European philosophy—the Metaphysical
Club. For about a year, they meet approximately twice a month and discuss all
kinds of philosophical issues. None of them is academically trained in the
discipline of philosophy, but it is precisely part of their aim to question
the academic tradition of European philosophy and invent a new philosophy
rooted in the experience of life for the young, burgeoning American society.
May 16, 1924: At the Western Electric Company’s Hawthorne Works, a
few months before the famous Hawthorne studies of human productivity, a
young engineer named Walter Shewhart hands his boss, George Edwards,
a one-page memo which will make history in industrial management. The
Hawthorne Works, which manufactures telephone equipment in the Chicago
suburb of Cicero, is the company’s main plant. Shewhart’s document consists
of a diagram and a short text. It sets forth “all of the essential principles and
considerations which are involved in what we know today as process quality
control,” according to Edwards. In fact, its reach is even broader, since it
establishes some of the founding principles of quality management, conceived
as an anti-Taylorian managerial revolution.
What links these two events? Pragmatism. Pragmatism, an anti-Cartesian
revolt by amateur philosophers, and a major inspiration for anti-Taylorian
managerial thought.
This chapter starts by examining the early days of the pragmatist move-
ment: the Metaphysical Club experiment (Section 1.1), and its anti-Cartesian
fight (Section 1.2). It then describes the diffusion and growing influence of
classical pragmatism in the first decades of the twentieth century, sketching a
portrait of the four major figures of that development, Charles Sanders Peirce,
William James, John Dewey, and George Herbert Mead, while also consider-
ing the significant role played by some of their closest fellow travellers (Josiah
2 PRAGMATISM AND ORGANIZATION STUDIES

Royce, Jane Addams, Mary Parker Follett, and Clarence Lewis) in widening
the pragmatist influence (Section 1.3). The ambiguity of pragmatism’s success,
partly owing to misunderstandings and caricatures of its central tenets, led to
its distortion and vulgarization into the common language understanding of
“pragmatism” (a search for practical success without any founding principle)
and contributed to its relative decline in the intellectual and philosophical field
(Section 1.4). Precisely at the time of this decline, from the 1930s onwards,
pragmatism rather surprisingly began to inspire an anti-Taylorian managerial
movement (Section 1.5). Section 1.6 briefly narrates how “the pragmatist
turn,” a spectacular revival of pragmatist ideas, took place in the last quarter
of the twentieth century, thanks to the efforts of such thinkers as Richard
Rorty, Hilary Putnam, and Hans Joas.

1.1 The Metaphysical Club (1872): The origins

and first steps of pragmatism
In the aftermath of the American Civil War (1861–1865), in January 1872 in
Cambridge, Massachusetts, a dozen Harvard graduates decided to form a
group for informal philosophical discussions (Menand, 2002): “It was in the
earliest seventies that a knot of us young men in old Cambridge, calling
ourselves, half-ironically, half-defiantly, ‘The Metaphysical Club’,—for agnos-
ticism was then riding its high horse, and was frowning superbly upon all
metaphysics—used to meet, sometimes in my study, sometimes in that of
William James” (Peirce, 1998, p. 399). The members of the Club included two
novice philosophers, Charles Sanders Peirce, aged 32, a logician and mathem-
atician, and William James, aged 30, a psychologist and graduate of Harvard
medical school; and two philosophically inclined lawyers: the future Supreme
Court Justice Oliver Wendell Holmes, then 31, and Nicholas St. John Green,
42, named the “grandfather of pragmatism” by Peirce. The oldest member of
the group, acknowledged by the others as their main inspiration, was Chau-
ncey Wright, also aged 42. “Philosophy, as they practiced it, was not a
distinctively demarcated discipline—a Fach—but emerged from their reflec-
tions on the range of human knowledge and activities” (Bernstein, 2010, p. 5).
Cambridge (Massachusetts) was then “a great centre of intellectual life. . . . The
Metaphysical Club was only one of numerous philosophical discussion groups
that spontaneously arose. Educated individuals with a great variety of interests
(and professions) came together to present papers, discuss texts, and engage in
lively debates” (Bernstein, 2010, p. 5). The group met approximately twice a
month and did not last more than nine or ten months, till December 1872
when Peirce, “made assistant in charge of gravimetric experiments at the Coast
 HISTORICAL PERSPECTIVE 3

Survey, . . . moved (with his wife) to Washington. The club’s last meeting was
evidently arranged to coincide with their departure” (Menand, 2002, p. 226).
Despite its short-lived and apparently informal existence, the Metaphysical
Club marked a turning point in American intellectual life. Peirce summarized
his contribution to the Club’s discussions in two articles considered today
as founding texts of pragmatism: The Fixation of Belief (1877) and How To
Make Our Ideas Clear (1878). James partly based his first philosophical
essay, Remarks on Spencer’s Definition of Mind as Correspondence, published
in 1878, on the Club’s discussions. The Club members, far from agreeing on all
debated points, “had highly distinctive personalities, . . . but their careers inter-
sected at many points, and together they were more responsible than any other
group for moving American thought into the modern world” (Menand, 2002,
preface p. x). They shared a general revolt against the abstract, closed systems
of European idealism. They wanted to reintegrate the movement of thought
into the general day-to-day movement of human and social experience.
The historians of pragmatism (Menand, 2002; Bernstein, 2010; Misak,
2013b) state several historical factors that may have favored this anti-idealist
uprising in the American intellectual circles based in New England at the end
of the nineteenth century: the influence of Darwin’s theory of evolution
(Darwin’s book On the Origin of Species had been published in 1859, just
thirteen years before the Metaphysical Club was established); the still recent
Civil War, which had ended in 1865; and the particularities of American social
experience in that era of rapid economic and industrial development.
The still new theory of evolution (Dewey, 1910/1951) “embodied an intel-
lectual revolt and introduced a new intellectual temper” (p. 1). The Darwinian
revolution seemed to the pragmatists a decisive step to question the idealist
approach to life and nature: “Doubtless the greatest dissolvent in contempor-
ary thought of old questions, the greatest precipitant of new methods, new
intentions, new problems, is the one effected by the scientific revolution that
found its climax in the ‘Origin of Species’” (Dewey, 1910/1951, p. 19). Prag-
matists rejected the idea of fixed and final categories with clear-cut boundaries
and emphasized human beings’ continuity with the rest of nature. They found
support in the Darwinian notion of the “continuity of species,” which postu-
lates that all species are part of a single fluid progression of life, with no
precise, rigid frontier, as idealist views would suggest: “The classic notion of
species carried with it the idea of purpose. Purposefulness accounted for the
intelligibility of nature and the possibility of science. It was . . . the central point
of theistic and idealistic philosophy. The Darwinian principle of natural
selection cut straight under this philosophy” (Dewey, 1951, pp. 9–11). They
rejected the idealist focus on stability and permanency and agreed with the
dynamic and processual approach of evolutionism: “The conceptions that had
reigned in the philosophy of nature and knowledge for two thousand years, the
conceptions that had become the familiar furniture of the mind, rested on the
4 PRAGMATISM AND ORGANIZATION STUDIES

assumption of the superiority of the fixed and final; they rested upon treating
change and origin as signs of defect and unreality. In laying hands upon the
sacred ark of absolute permanency, in treating the forms that had been
regarded as types of fixity and perfection as originating and passing away,
the ‘Origin of Species’ introduced a mode of thinking that in the end was
bound to transform the logic of knowledge, and hence the treatment of
morals, politics, and religion” (Dewey 1951, pp. 1–2). In particular, Darwinism
supported the pragmatists’ focus on indeterminism, continuity, and change. In
the debate on design versus chance, Peirce held that absolute chance plays a
significant role in the universe, thus opposing the doctrine of necessity which
maintains that “the state of things existing at any time, together with certain
immutable laws, completely determine the state of things at every other time”
(Peirce, 1892/1992a, p. 299).
A second important historical factor was the still-recent Civil War, in which
some of the Club members had personally and actively participated, particu-
larly Oliver Wendell Holmes. As Menand (2002) notes, “for the generation that
lived through it, the Civil War was a terrible and traumatic experience. . . .
To some of them, the war seemed not just a failure of democracy, but a failure
of culture. As traumatic wars do, the Civil War discredited the beliefs and
assumptions of the era that preceded it. The Civil War swept away the Slave
civilization of the South, but it swept away almost the whole intellectual culture
of the North along with it” (p. x). This is why Bernstein (2010) considers that
“the origins of pragmatism can in part be understood as a critical response to the
horrors and excesses of the Civil War” (p. 10).
The specific American social experience of the nineteenth century also
played an important role. America’s rapidly expanding economy and industry
was transforming a young nation into a new international power showing the
first signs of active imperial expansion (e.g. the Mexican war of 1847–1848,
leading to the annexation of Texas, California, Nevada, Colorado, Wyoming,
New Mexico, and Arizona; the purchase of Alaska from Russia in 1867). The
dazzlingly fast development of the United States looked like a mass-scale social
and economic experiment, the “New World experiment,” encouraging entre-
preneurship, daring, and inventiveness, but at the same time raising new
questions and problems, particularly, as Menand (2002) underlines, the weak-
ening of “the older human bonds of custom and community” and their
replacement with “more impersonal networks of obligation and authority”
(p. xii): “The military defeat of the Confederacy made the Republican Party the
dominant force in national politics after 1865, and the Republican Party was
the champion of business. For more than thirty years, a strong central
government protected and promoted the ascendance of industrial capitalism
and the way of life associated with it. To this extent, the outcome of the Civil
War was a validation, as Lincoln had hoped it would be, of the American
experiment” (Menand, 2002, p. x). John Dewey would later comment that “it
 HISTORICAL PERSPECTIVE 5

is beyond doubt that the progressive and unstable character of American life
and civilization has facilitated the birth of a philosophy which regards the
world as being in continuous formation, where there is still place for indeter-
minism, for the new, and for a real future” (Dewey, 1925/1988, p. 12).

1.2 The fight against Cartesian idealism

At the time of the Metaphysical Club, pragmatism first appeared as an
intellectual fight against the omnipresent influence of Cartesianism: “Most
modern philosophers have been Cartesians. Now it seems to me that modern
science and modern logic require us to stand upon a very different platform”
(Peirce, 1868/1992c, p. 28). Bernstein (2010) notes that “pragmatism begins
with a radical critique of what Peirce called ‘the spirit of Cartesianism’, . . . a
framework of thinking that had come to dominate much of modern philoso-
phy” (p. ix). This critique has two main sources. First, the tradition of British
empiricism (John Stuart Mill and Alexander Bain) stressed the key role of
experience and action in the development of thought and belief. Secondly, in
modern German philosophy, the pragmatists were particularly interested by
Kant’s analysis of the purposive character of belief and Hegel’s historical and
social conception of changing and developing subject matters.
In their search for a comprehensive alternative to Cartesianism, the prag-
matists questioned the key Cartesian principles:
1. The principle that philosophy must begin with universal doubt, a doubt
capable of demolishing all our old beliefs, making us neutral observers of
the world and leading to incorrigible truths. First Peirce, then the other
pragmatists, refuted humans’ power of introspection, considering that all
knowledge is derived from hypothetical reasoning based on external facts.
They denied that we must start an inquiry from a supposedly neutral and
opinion-free position by wiping away any type of experience. They thought
that we always begin action and inquiry in the middle of situations and
equipped with historically acquired habits.
2. The subjective individualism implicit in the belief that the ultimate test of
certainty is found in individual consciousness (Bernstein, 2010). Pragma-
tists are convinced that ideas are not produced by individuals, but are
socially constructed (Menand, 2002).
3. The belief that we can break out of language or systems of signs and have
direct immediate knowledge of non-linguistic objects. In the pragmatist
view, we have no power of thinking without mediating signs.
4. The conviction that unless we discover firm foundations for knowl-
edge we cannot avoid epistemological skepticism. Pragmatists rejected the
6 PRAGMATISM AND ORGANIZATION STUDIES

traditional philosophical quest for absolute certainty, which Dewey calls the
“spectator theory of knowledge,” similar to the epistemology of “truth as
correspondence”: the belief that knowledge of the world consists of having
ideas from outside the observed world that correctly and distinctly represent
and correspond to a completely determinate reality. The pragmatists’ “idea
about ideas” is that “ideas are not ‘out there’ waiting to be discovered, but are
tools—like forks and knives and microchips—that people devise to cope with
the world in which they find themselves” (Menand, 2002, p. xi). To prevent
ideas from becoming ideologies, they proposed a non-foundational, self-
corrective conception of human learning as an always-fallible process.
5. The sharp dichotomies between fact and value, thought and experience,
mind and body, analytic and synthetic, which in the pragmatists’ view
wreck any capacity to grasp the complexity of human and social experience
(Putnam, 1995a).

1.3 The main figures of classical pragmatism:

Peirce, James, Dewey, and Mead
These four great thinkers of the first half of the twentieth century laid the
foundations for a deep renewal not only of philosophy, but also of the social
sciences and organization studies: “I continue to believe that Peirce, James,
Dewey and Mead were really ahead of their time—that they were initiating a
sea change in philosophy” (Bernstein, 2010, p. ix). Who were they? As already
mentioned, Peirce and James were friends, part of the Cambridge group of
Harvard graduates who initiated the Metaphysical Club in 1872. They were very
different in character: Peirce, the founder of pragmatism and inventor of the
term, was an extraordinary genius who neglected publication, disdained social
networking, and ended his life in loneliness, while James was a brilliant lecturer
who built up a remarkable reputation in America and internationally. John
Dewey, who discovered pragmatist ideas through reading James’ Principles of
Psychology (1890), met George Herbert Mead, who became his lifelong friend
and colleague, at the University of Michigan. They later (1894) moved to the
newly-founded University of Chicago where they established a stronghold of
pragmatist thought with powerful intellectual, social, and political influence.

1.3.1 CHARLES SANDERS PEIRCE (1839–1914)

Peirce was born in 1839 in Cambridge, Massachusetts, and died in Pennsyl-
vania in 1914 (Lorino, 2014). From his father, a professor of mathematics
at Harvard University, he received an early intellectual education. He was
Another random document with
no related content on Scribd:
— Ja hän kulki esikartanon ylitse — valkoiset perhoset seurasivat
häntä — — — Mutta laskettuaan jalkansa portaille hän käännähti ja
meni pois. Hän ei käsittänyt, että hän kumminkin oli seisonut pyhällä
paikalla! — — —

Silloin sanoin äidilleni: »Kaikki on mennyltä, valkoiset perhoset

eivät tule enää tänne!» Ja hän sanoi minulle: »Nyt täytyy sinun
pyrkiä tulemaan täysikasvuiseksi, niin että voit itse huolehtia
itsestäsi.» — — —

— — — Oli jälleen toinen kerta, jolloin minä luulin että kaikki oli
mennyttä. Silloin hymyili äiti: »Ei mikään ole hukassa!»… Hänellä on
sydämessään ymmärtämisen lahja. Ei kukaan omista sellaista
ymmärtämyksen taitoa, kuin nainen, jolla on tämä taito. Ei kukaan
muu voi nähdä niin syvälle sieluun. Siksi minä jumaloin äitiäni. Hän
on ainoa nainen, jota jumaloin!… Kaikkia muita kohtaan olen oppinut
uskottomaksi hänestä, joka läksi luotani… Häntä minä katson
suurimmaksi kanssarikollisekseni kaikessa mitä olen rikkonut.

Thora Thammers oli hypähtänyt kiveltä, jolla hän oli istunut. Hänen
huulensa olivat valkoiset, kuin kuihtuneet. Hän oli huomannut että
jotain oli tulossa — oli huomannut sen äänestä, joka muuttui
muuntumistaan, kunnes hän ei sitä enää tuntenut.

Hän katsahti ylös.

Samuel Stern seisoi hänen edessään muuttuneena — — —

voimakkaana, mahtavana, tumma säihky katseessa — — —

Nyt vasta tunsi hän hänet samaksi, joka hän oli ollut muinoin. Oli
kuin hän olisi astunut hänen eteensä muuttumatonna pitkäin,
menneitten aikojen takaa — Thora katsoi häneen sanatonna
kauhusta.

Oliko se hänen syynsä! — — — Oliko hän syypää Samuel Sternin

rikokseen?

Samuel Stern nauroi.

— Ja entä te? Onko kehityksenne tuottanut teille iloa?… Eikö ollut

perin herttaista, että te valitsitte tulla tuollaisten lasten äidiksi?
Eiköhän olisi paikoillaan nimittää juuri sellaisia lapsia äpäröiksi?

Thora Thammers kävi äkkiä aivan tyyneksi ja levolliseksi. Hänestä

tuntui kuin hänen verensä jähmettyisi, ja hän tunsi sen helpotuksena.

Hän painoi päänsä alas ja seisoi hiljaa.

He olivat vaiti molemmat. Samuel Stern hengitti raskaasti, kuin

ruumiillisen ponnistuksen jälkeen.

— Minun täytyi sanoa se, sanoi hän vihdoin hiljaa, — se oli kerran
sanottava!

— Niin… niin, niin! sanoi Thora epävarmasti.

Sitten hän hymyili ja kohotti päänsä — kaula suoristui, veri pääsi

liikkeelle, ja hänen silmissänsä säteili jotakin.

— Ei se tee mitään! sanoi hän ja nauroi. — Muutoin olettekin aivan

oikeassa!

Hän käänsi kasvonsa Samuel Sterniä kohden. He katsoivat

hetkisen toisiinsa.
 — Thora, sanoi Samuel surumielisesti, — saanko vielä kerran
sanoa sen nimen yhtä hiljaa ja suljetusti kuin te itse.

Thora hymyili katkerasti. — Mitä se hyödyttää?

Mitä te ajattelette?

— Jotain, jonka kerran olen lukenut koptilaisessa raamatussa,

sanoi Thora hitaasti: »Mutta Herra sanoi opetuslapsillensa: Ettekö
sitten tekään näe, että eläin vuotaa verta, ja ettekö kuule kuinka se
huutaa ja vaikeroi? Mutta opetuslapset vastasivat: Ei, Herra, emme
kuule sen huutavan ja vaikeroivan…» Sellaista elämä on!… me
emme kuule toisiamme!

— Puolustautukaa! pyysi Samuel. — Vastatkaa minulle! Sanokaa

jotain lisää.

— Sen minä teen — joskus — myöhemmin!

— Huomennako?

Thora ei vastannut. Hän läksi.

Samuel jäi katsomaan hänen jälkeensä. Hän näki tuon solakan,

hiukan kumarassa kulkevan olennon kuvastuvan valoisaa ilmaa
vastaan — ja ikäänkuin häipyvän nummelle.

Hän ei voinut enää nähdä Thoraa — vaan hän kuuli kaikkialla

hänen viime sanansa: nummi oli omaksunut sen — se täytti koko
nummen… Huomennako? Tulisiko hän huomenna?

Mutta varhain seuraavana aamuna oli rouva Thammers

matkustanut pois.
 Sanottiin että hän oli saanut sähkösanoman mieheltänsä.

Itse asiassa alettiin jo vähitellen väsyä täälläoloon ja matkustaa

kotiin.

Ja ikäänkuin kesävieraat olisivat kaikessa hiljaisuudessa sopineet

keskenään, etteivät enää jaksaneet sietää toisiansa, kävi pysyväksi
keskusteluaineeksi, ken ensi kerralla läksisi tiehensä.

Ei enää välitetty niistä, jotka tulivat. Kaikkien huomio oli kiintynyt

niihin, jotka läksivät.

Vanhemmat punnitsivat kysymystä pitäisikö mennä saattamaan

vai ei — nuoremmat sitä, kuinka monta tavanmukaista
jäähyväiskyyneltä asianomainen oli ansainnut.

*****

Oli myöskin muutamia, joiden mielestä oli kaikkein hauskinta nyt

kesäkauden lopulla, kun ei enää ollut niin paljon ihmisiä.

Näihin kuului Marit Hennerud, parantolan nuori emäntä. Nyt oli

hänellä enemmän aikaa olla mukana sisällä. Juuri näin kesäkauden
lopulla hänellä tavallisesti oli pienet rakkausjuttunsa. Varhain kesällä
oli siellä ollut eräs nuori mies, joka oli ollut oikein onneton hänen
tähtensä — mutta eihän hän voinut siihen mitään, kun hänellä oli niin
paljon tehtävää.

Nyt hän sensijaan voi olla mukana sekä tunturiretkillä että

varsinkin illalla, kun mentiin soutelemaan järvelle.

Jos sitten sattui että sen, johon hänen sydämensä oli kiintynyt,
täytyi matkustaa liian pian, voi hän itkeä vuolaita kyyneliä — oli kuin
kuolema olisi ollut lähellä.

Mutta muutaman päivän perästä häntä pyrki naurattamaan sitä

muistellessa.

Olihan jonkun kerran tapahtunut, että asia alkoi näyttää

vakavammalta. Silloin oli hän aina ajatellut että nyt teki oikea
rakkaus tuloansa, ja hänen oli täytynyt uskoa kaikki vanhalle
tädillensä.

Ja vanhus kehotti häntä joka kerran olemaan uskollinen ja

kestäväinen, niin että asiasta voisi tulla jotain valmista. Sillä perheen
mielipahaksi oli Marit Hennerudilla päähänpisto antaa aina rukkaset.
Ei hän voinut siihen mitään että rakkaus katosi, kun ehdittiin niin
pitkälle. Hänelle soveltuivat parhaiten vähäiset kesähakkailut.

Ja päivät menivät menojansa — kunnes viimeinen tuli, ja

viimeinen vieras matkusti tiehensä kuullen jälkeensä ystävällisen
kehotuksen: — Tervetuloa toistekin! — — — ja sitten vielä aivan
viimeisen hilpeän huudon, joka kajahteli mäkiä alas: — Sillä tuleehan
toistekin kesä!

Sitten parantola suljettiin ja telkittiin kiinni.

Ja Maritin täytyi palata kylään, missä hylättyjen kosijain tuli kuuma

olla, joka kerran kun kohtasivat hänet.

Se oli hänen silmiensä syy. Ne katsoivat liian lempeästi ja

haaveellisesti heitä kaikkia. Mutta hän ei itse tiennyt siitä mitään, niin
sitä ei käynyt hevillä korjaaminen.
II.
Metsäruusun kukkiessa.

8.

Niin oli siis kukin jälleen saapunut kotiin.

Tuli talvi.

Monesta kävi aika pitkäksi. Tuli kylmä, päivät kävivät lyhyiksi.

Ulkona metsissä ja kedoilla oli niin autiota. Tyhjää oli kaikkialla ja

tiet ummessa, kuin ei ketään olisi kotona.

Puut nukkuivat tajuttomina, valkoisiin kaapuihin verhottuina. Kaikki

vaikenivat, paitsi tuuli, joka kävi saalistamassa.

Lumi kimmelsi ja hohti, kokosi kultaa, hopeata ja timantteja ja

rakenteli muhkeita taloja. Mutta kylmä henki vastaan noista
valkeista, hiljaisista saleista, joissa kuolon enkeli tuntui
käyskentelevän uneksivana.

Paljon oli sellaisia, jotka koko pitkän talven kestäessä vain

odottelivat että se läksisi tiehensä.

Vihdoin tuli sanoma, että kesä teki tuloa.

Kaikki muuttui. Ihmisiin ja eläimiin tuli levotonta eloa. Metsissä ja

lehdoissa kohosivat mehut maasta, kuohuvina kuin nuori viini.
Kullahtavana ja sinisenä pulpahti kevään kaiho esiin lumen alta
jokaisella mäenrinteellä.

Kun niityt alkoivat hohtaa vihreinä valkoisten jäätiköitten

alapuolella, silloin ei Marit Hennerud enää voinut viihtyä kylässä.

Ja kun tuulet kävivät lämpimiksi ja yöt valoisiksi, silloin oli

Metsolan parantola jo valmiina ottamaan vastaan viimekesäiset
vieraat.

Vähitellen saapuivat ne kaikki tyyni.

Hienoisena ja punaposkisena, lempeästi hymyilevänä kuten

ennenkin, mutta vielä kaunopuheisempana käyskenteli siellä lehtori,
väenlaskua pitäen.

Kaikki olivat saapuneet — paitsi tukkukauppias Stern ja hänen

molemmat koiransa.

Lehtori ei kaivannut heitä. Mutta Marit Hennerud ja monet muut

olivat siitä huolissansa.
 Rouva von Astenilta ei saatu mitään lohtua. Häntä huvitti
enemmän puhua nuoresta insinööristä, joka oli puuhassa keksiä
uuden hävitysvälineen.

Oli tullut useita uusiakin vieraita ja sitäpaitsi muutamia aviomiehiä,

jotka olivat saattaneet vaimonsa tänne ja aikoivat viipyä muutaman
päivän.

Kesä lupaili käydä oikein hauskaksi. Kaikki olivat hyvillä mielin. Oli
jo alettu maalata koskea.

Oli ehditty ensi päiviin, jolloin oli niin lämmin, että voi täyttä totta
istuskella ulkona.

Istuttiin suuressa kuistissa, keskustellen pienissä ryhmissä.

Rouva Thamar Gyllenskjold puheli miehensä kanssa ja omisti

hänelle kaiken huomionsa.

Rouva Thamarin mies oli komea katsella. Hänen avoimet tyynet

kasvonsa älykkäine ilmeineen muodostivat omituisen vastakohdan
hänen vaimonsa kasvoille. Tosinhan niilläkin kuvastui jonkinmoinen
tyyneys, mutta ne kertoelivat myöskin salaisista teistä, missä
ajatukset hiiviskelivät, — siellä vilahti välistä esiin jotakin, joka katosi
samassa kuin se oli havaittu. — Ja silmiin voi tulla itsetietoinen
valtijanilme, joka jälleen häipyi hänen rauhalliseen, aurinkoiseen
hymyynsä.

Thamar rouva oli varsin viehättävä, kun hän nyt istui kysellen
mieheltänsä kaikenmoisia pikkuseikkoja. Hänellä oli erityinen kyky
keksiä tuontapaisia kysymyksiä — eikä kenenkään olisi tarvinnut
niitä arkailla, sillä hän ei koskaan tarkannut vastausta.
 Mutta erästä seikkaa ei tirehtööri ollut koskaan oivaltanut. Hänelle
oli niin mieleen tuo, että hänen oli aina päätettävä kaikesta ja että
hänen vaimonsa oli niin tyytyväinen kaikkiin hänen järjestelyihinsä.

Hiukan kauempana istui rouva Liss, alias rouva Wanda Arescho,

oivan, erinomaisen miehensä kanssa.

Tämä kuului myöskin niihin onnellisiin aviomiehiin, jotka olivat

voineet saattaa pikku vaimonsa tänne ja tulla vakuutetuiksi että
hänen olisi täällä oikein hyvä olla.

Rouva Liss oli kukoistava kuten ennenkin. Hänen lempivärinsä

tänä kesänä oli hiedanväri. Se puki häntä oivallisesti, — yleensä puki
häntä melkein mikä tahansa.

Hän istui jutellen ja piti pienoisia sormiansa innokkaasti liikkeessä.

Aivan läheisyydessä istui Don Miguel, ulkoasu yhtä huolellisesti

hoidettuna kuin edellisenäkin kesänä ja viikset pyöräytettyinä, jos
mahdollista, vieläkin uljaammin ylöspäin.

Konttoripäällikkö Arescho ei saanut silmiänsä käännetyiksi pikku

vaimostansa. Sitä ei kukaan voinut paheksua, — pitihän hänen
matkustaa pois seuraavana päivänä.

Jotkut arvelivat että hän juuri olisi tarvinnut lepoa täällä

vuoristossa, niin rasittuneelta kuin hän näytti.

Rouva Liss myönsi niin olevan, mutta se ei käynyt päinsä.

Fredrikin täytyi tehdä työtä. Eikä hän voinut kuvaillakaan Fredrikiä
muutoin kuin täydessä työssä. Ja Fredrik oli niin tottunut siihen, että
rouva arveli ettei se häntä ollenkaan rasittanut. Mutta olihan ikävää
että hän alati näytti niin huonolta. Se oli hänestä oikein ikävää.
 Mies ei sanonut mitään, — hymyili vain.

Niiden mielestä, jotka olivat tunteneet herra Areschon muinoin,

hän oli muuttunut paljon.

Naimattomana ollessaan oli hän asunut yhdessä äitinsä ja tätinsä

kanssa. Siihen aikaan ei hän ollut osoittanut tuollaista hienoa
kunnioitusta naista kohtaan, joka voi tehdä sentapaiset suhteet niin
kauniiksi. Rakkautta oli hän silti saanut osaksensa. Niin oli hänen
itsekkäisyytensä ja mukavuuden rakkautensa tehnyt hänet
välinpitämättömäksi ja opettanut hänet ottamaan vastaan,
vaivautumatta antamalla jälleen.

Tiesiväthän hänen omaisensa niin hyvin, että hän piti heistä.

Nyt oli kaikki toisin. Nyt oli hänen huolehdittava kaikesta, vaikkei
hän vielä ollut täysin ehtinyt sitä huomata, ollen tuollaisen rakkauden
pauloissa, joka häikäisee ja orjuuttaa, niin kauan kuin se kestää.
Joskus hän sentään tuli ajatelleeksi, kuinka välttämättömiltä hänestä
nyt tuntuivat kaikki nuo vähäiset huolenpidon ilmaukset, joita hän ei
ennen tullut koskaan osoittaneeksi, ja hänen mielessänsä heräsi
kuin hämmästelevä tunne, että hän oli laiminlyönyt jotain, jota ei
voinut enää koskaan hyvittää.

Nyt juuri oli hän tuollaisen mielentilan vallassa ja oli tullut

näyttäneeksi hiukan miettiväiseltä, eikä siis ollut ihme, jos rouva Liss
hetkiseksi unohti hänen läsnäolonsa, — varsinkin kun Don Miguel
alkoi kertoella kiehtovalla tenoriäänellänsä ilkeitä juttuja.

Kaikki muutkin läsnäolevat alkoivat vilkastua.

 Rouva Sahm oli saanut nuoren, oppineen tohtorin suljetuksi
nurkkaan. Hän halusi nyt tietää, oliko rakkaus tunnettu jo
sekundäärikaudella ja oliko ihmistä katsottava lajin muunnokseksi
vai alkulajiksi.

Ärsyttääkseen lehtoria tarjoutui muuan nuori nainen pitämään

esitelmää aineesta, jota ei vielä ollut käsitelty tarpeeksi: miehen
heikkouksista.

Muutamat toiset nuoret olivat piirittäneet ylioppilas Adelssonin,

tummatukkaisen pohjan pojan, jolla oli mitä rohkeimmat sinisilmät.
Hänessä oli jotain yleiseurooppalaiselta vaikuttavaa. Hän oli ollut
pari vuotta matkoilla ja oli tullut tänne suoraa päätä Nizzasta. Hän
kiinnitti naisten mieltä. Hän kertoeli niin rohkeasti ja
häikäilemättömästi. Hän oli suorastaan vielä kauheampi kuin Omar
Pasha.

Hän kuohui vihasta ajatellessaan että Ranska voi rajojensa sisällä

sietää sellaista pelipankkia kuin Monte Carloa. Ranskan keisari oli
antanut suostumuksensa sen perustamiseen. Tasavallan tulisi
sulkea se. Sen olemassaolo oli rikos ihmiskuntaa kohtaan.— — —

Tästä johtui puhe vanhoihin ruhtinassukuihin, sellaisina kuin

historia ne meille esittää — rappeutuneina, mitä kauheimpaan
mädännäisyyteen vajonneina… Tuollaisten sukujen jäsenten näytti
olevan vaikea kehittyä tavallisiksi kunnon ihmisiksi, — vielä
vaikeampi kuin muiden saavuttaa todellista ihmisarvoa. —

Hänestä pyrittiin laskettelemaan sukkeluuksia, sanoen että hänen

pääparkansa ilmeisesti oli parantolahoidon tarpeessa.

Mutta hän ei ollut vielä ehtinyt loppuun, vaan jatkoi yhä.

 — — Tuolla etelässä hän oli tutustunut uuteen lajiin ihmisiä. Ne
olivat hänestä köyhälistöä, kurjempaa kuin aineellista puutetta
kärsivä. Ne luulivat, että Kaitselmus oli suonut heille rahaa sitä
varten että he huvittelisivat — eivätkä ne pystyneet siihen. Voi hyvä
Jumala, kuinka niiden oli ikävä! Hän näki ne edessään
haukottelevina, kaiken maailman ihanuuden keskellä. —

Nuoret naiset halusivat kernaammin puhua jostakin muusta. Ne

pyysivät häntä kertomaan näkemistään hienon maailman puvuista.

Hän nauroi. Sehän kuului juuri samaan asiaan! Niin, hänen oli ollut
mahdoton olla niitä näkemättä — ja huomaamatta että nykyajan
naiset pyrkivät ratkaisemaan saman tehtävän kuin muinoin
kuningatar Kraaka, mutta vastakkaiseen suuntaan: olla puettu ja
kumminkin alaston. Oli ihmeellistä nähdä, kuinka kunnialliset naiset
kilvan jäljittelivät kuoseja, jotka olivat siveettömäin naisten keksintöjä
tai heitä varten keksittyjä. Erikoisen älykkäältä ei se hänestä
vaikuttanut, mutta kaiketi onkin älykkäisyys jo vanhentunut
ominaisuus… Ennenmuinoinhan poltettiin viisaita naisia!… Erääseen
toiseenkin seikkaan oli hänen huomionsa kiintynyt, nimittäin tuohon
erinomaisen kauhistuttavaan tapaan, millä he kantoivat helmojansa.
Minne olikaan joutunut sulottarien perintö?

Naiset menivät tiehensä. Joko oli tuo mies maankiertäjä tai

sosialisti, taikka myöskin yli-ihminen.

Lehtori seisoi juuri esittämässä rovasti Hembille, että pappien

tehtävä oli tutustuttaa ihmiset ylempään ilmapiiriin, mutta samalla
hän myöskin tarkkasi nuorison puheita.

Nyt hän tuli esiin ja huomautti nuorukaista että hänen käytöksensä

oli sopimatonta.
 Tämä nauroi ja lupasi olla vaiti. Hän asettui oveen silmäilemään
Thamar rouvaa.

Lähtiessään oli hän niin silmittömästi rakastunut, että tämä seikka

jäi kahden viikon ajaksi suosituimmaksi keskusteluaineeksi.

Rovasti käytti hyväkseen vapauttaan hakeakseen käsiinsä

tukkukauppias Iversenin. Tämä oli viisas mies. Hänen kanssaan voi
puhua mistä tahansa, ja hyväksi aluksi ryhtyi rovasti nyt puhumaan
fosforihappoisista lannoitusaineista.

Iversen oli juuri aikeissa ostaa maatilan, jossa oli oivallista

suomaata. Mutta tuuma ei miellyttänyt Ninaa. — — —

— Jospa voisit mainita minulle syysi, Nina-muoriseni! — — —

Rouva Iversen istui miehensä rinnalla, kirjaillen hienolla

ruusunpunaisella silkillä, ja tuo työ vaati kaikki hänen ajatuksensa.

Mutta kun mies ei hellittänyt, harmistui hän lopuksi hiukan.

— Anna minun olla rauhassa, Iversen! Syyt — tuo on ilkeimpiä

sanoja mitä on olemassa. Mutta hyvä Jumala, tuollahan tulee rouva
Harder, tietysti mustassa puvussaan. —

— Niin, sanoi eräs naisista, — ihmiset sanovat että hän suree

aivan ujostelematta miestä, joka ei ollenkaan ollut hänen
miehensä… Jos vain tiedettäisiin, ken hän oli, mutta ikävintä on, että
sitä ei tiedetä. —

Kaikki vaikenivat. Oli niin harvinaista että rouva Harder ilmestyi

tänne.
 Yksin Don Miguelkin kääntyi, vaikka oli juuri ehtinyt
kertomuksensa jännittävimpään kohtaan. Pyörähyttäen viiksiänsä jäi
hän katsomaan rouva Harderiin.

Tuossa ihmisessä oli jotakin… ei hienostunutta… jotain enemmän

— — — Hän oli kuin »syntynyt prinsessaksi», yksi niitä harvoja sekä
prinsessojen että muiden joukossa, jotka todella vastaavat sitä, mitä
tuolla puhetavalla tarkoitetaan. — — —

Hän seurasi rouva Harderia katseellaan, tämän tullessa portaita

ylös: Ei, hänessä oli jotain tuollaista, jota on totuttu nimittämään
kuninkaalliseksi, kuninkaallista viehättäväisyyttä.

Don Miguelilta ei myöskään jäänyt huomaamatta että rouva

Harderin olennossa ilmeni tuollaista hienoa naisellista viehkeyttä,
jonka vanhemmat naimattomat naiset tavallisesti säilyttävät, jos ovat
sitä konsanaan omistaneet, ja jonka naimisissa olevat, jos sitä
omistavat, tavallisesti menettävät, melkein heti.

Ja hän, joka muutoin aina tiesi kuinka naiset olivat i puetut, ei

kiinnittänyt huomiota yksinkertaiseen mustaan pukuun, joka oli
herättänyt niin paljon pahennusta. Hänestä tuo nainen vain oli
erilainen joka kerran kun hän näki hänet, ja niin erilainen kuin nuo
muut kunnon ihmiset, joihin väsyi niin pian.

Se oli todellakin ihmeellistä, sillä rouva Harder oli kalpea ja

riutunut, oli vailla kauneutta ja näytti vanhalta. Mutta — kauneutta
hänessä sittenkin oli! Sitä oli hänen päänsä asennossa ja tyynessä,
valoisassa katseessa, joka kuvasti pyhää haaveilua.

Ei ainoakaan nainen ollut tätä ennen saattanut Don Miguelia

tekemään tuollaisia havaintoja.
 Monen muun valtasi samantapainen tunne, kun rouva Harder
tervehtäen hymyili heille.

Don Miguel nouti tuolin vierashuoneesta. Rouva Harder kiitti,

mutta jäi seisomaan, käsi laskettuna korkealle selkänojalle.

— Tahdoin vain tulla sanomaan jotain… Tuolla alhaalla kylässä

asuu köyhä papinleski. Hänellä on kuusi pientä lasta… Nyt on heillä
ollut tulipalo. Hän on menettänyt pienen talonsa ja kaiken muun
omaisuutensa. Se ei ollut vakuutettua… Ettekö kaikki haluaisi olla
mukana häntä auttamassa?

Toiset alkoivat tuumia että pantaisiin lista kiertämään.

— Kuinka kauhean surullista! sanoi rouva Liss äkkiä. Ja hänen

suuret siniset silmänsä kyyneltyivät melkein. — Mutta, lisäsi hän,
pannen pienet kätösensä ristiin, — lesket selviävät sentään aina
jollakin tavoin! Hyvä Jumala, senhän näkee niin usein, kuinka
uskomattoman hyvin ne selviävät — — — niin että kenties ei olisi
tarpeenkaan — arvelen melkein — — —

Hän jätti lauseensa kesken. Hän tuli ajatelleeksi jotakin, jonka oli
kuullut kerran rouva Thamarilta: että jos ei kenenkään olisi vaikea
olla, niin eihän tietäisikään kuinka hyviä päiviä itse viettää. — Ja
mistä runoilijat sitten kirjoittaisivat? Kaikki ihmiset menehtyisivät
ikävään. — — — Tuota sieti todellakin miettiä!… Ja kun nyt kerran
maailman meno oli järjestetty sillä tavoin… Tietysti oli Luoja
asettanut kaikki sillä tavoin kuin tahtoi sen olevan. —

Tuo ajatus näytti tuottavan hänelle helpotusta.

 Mutta tuo listatuuma ei ainakaan häntä miellyttänyt Jos piti
johonkin ryhtyä, niin oli basaari sopivinta. Siitä pääsisi helpoimmalla
hinnalla, Hänen lahjoihinsa nähden oli rahallinen puoli sangen tärkeä
asia. Kun hän osti itsellensä, tuli kaikki niin kalliiksi, että hänen oli
pakko säästää, kun oli puhe muista. Ja nythän hän voisi päästä
asiasta jollakin turhanpäiväisellä romulla, kun se vain näyttäisi
hiukan sievältä.

Ja rouva Liss äänesti basaaria, vaikka hän todellakin oli ajatellut

pääsevänsä täällä kaikesta tuollaisesta… Sitäpaitsi olivat tuollaiset
ihmiset aina niin kiittämättömiä!

Adèle Harder oli seisonut ja kuunnellut ja katsonut häneen hieman

hymyillen.

Sitten hän lausui: — Useimmat ihmiset eivät osaa antaa oikealla

tavalla, — antaa varovaisesti, niin ettei riistä autettavalta enemmän
kuin hänelle antaa, — ei tee köyhyyden taakkaa yhä raskaammaksi
kantaa. Vahvistaahan tulisi ja suoda hoivaa!… Ja useimmat eivät
myöskään osaa ottaa vastaan oikealla tavalla! Heillä ei ole tarpeeksi
itsetuntoa. He antavat nöyryyttää itseään. Sitä ei tule tehdä. Pitää
ymmärtää, että jos on saanut elämän rasitukset monenkertaisina
kannettavaksensa, niin on soturin kaltainen, joka on asetettu
vaaralliselle paikalle. Olemme velkaa kunnioitusta niille, jotka
suoriutuvat tuosta kaikesta, — sekä niille, jotka tukevat heitä… Jos
voimme auttaa jotakin, niin on meillä auttajilla enin syytä
kiitollisuuteen! Antamisen ilo on suurin kaikesta… Niin, siksi tulee
sen, joka antaa, olla kiitollinen sille, joka ottaa vastaan. — Tämän
vain halusin sanoa.

Don Miguel oli ottanut vadin ja kierteli herrojen keskellä, jotka

kaikki osoittivat uhrautuvaisuutta.
 Tuo harmitti rouva Lissiä. Sehän teki tyhjäksi hänen basaarinsa.

Don Miguelin palatessa Adèle Harderin tykö, katsoi tämä häntä

hämmästyneenä ja anteeksianovasti, ikäänkuin olisi tuntenut
arvostelleensa häntä väärin. Ja Don Miguel tuli katsoneeksi hänen
silmiinsä. Ne olivat kuin sammuneet. Ne olivat silmät, jotka olivat
vuodattaneet paljon kyyneleitä — muinoin.

Hetkellinen heikkous saattoi ne Don Miguelista tuntumaan

kauniimmilta kuin rouva Areschon silmät.

Adèle Harderin lähdettyä alettiin harmitella hänen ihmeellisiä

oppejansa sekä tuota, että oli tultu ryhtyneeksi johonkin.

Lehtorin posket olivat käyneet hiukan punaisemmiksi kuin

tavallisesti. Hän oli loukkaantunut. Hän piti itseänsä kaikessa
hiljaisuudessa erinomaisen jalona henkilönä. Väliin vain hänen
mielessänsä heräsi epäilyksiä, etteivät kaikki tienneet sitä. Niinpä
esimerkiksi nyt. Millä tavoin olikaan tuo nainen katsonut häneen!

Ja hän alkoi esittää omaa katsantokantaansa.

Mutta väliin voi käydä niin, että lehtori ei enää tiennyt puheensa
alkua eikä loppua, ja nytkään ei hän itse eivätkä naiset tienneet,
kuinka hän oli tullut puhuneeksi — analogia-todistuksista ja sitten
lopettaneeksi puheensa herttaisella myönnytyksellä, että henkisesti
voimakkaat naiset kohoavat ympäristönsä yläpuolelle.

Eikö jokin kirjailija ollut lausunut niin?

Hän kääntyi lähellä seisovan ylioppilas Adelssonin puoleen —

pitihän tälle osoittaa hiukan ystävällisyyttä.
 Nuori mies sukaisi tukkaansa
niin lausunut, mutta tuollainen
aivan väärä. Kukin saavutti
pysymällä omassa lajissansa,
siirtämään.
kädellään. Hän ei tiennyt, oliko joku
väite oli kumottava, sillä sehän oli
suurimman täydellisyytensä juuri
— lajin rajoja täytyi olla valmis

Lehtorin vastustaminen tuotti hänelle todellista tyydytystä.

Noustiin paikoilta. Liikuskelu tuntui olevan tarpeen. Rouva Liss

kääntyi innokkaasti Don Miguelin puoleen.

— No totta tosiaan! Rouva Harder on todellakin aivan kuin… eikö

teistäkin?

— On kyllä.

Ensi kerran loi nyt Don Miguel rouva Lissiin katseen, joka ei ollut
ehdottomasti ihaileva.

Rouva Thammers oli noussut ja kulki heidän ohitsensa.

— Ja rouva Thammers, sanoi Don Miguel hymyillen, — eikö

hänkin ole aivan kuin — — —?

Rouva Liss katsoi hänen jälkeensä.

— Ollaksensa niin vanha ihminen, on hän suunnattoman norea,

sanoi hän, käyden oikein miettiväiseksi.

Juuri tuo suunnaton noreus häntä harmitti, ja hieman huoahtaen

hän loi katseen omaan täyteläiseen vartaloonsa. Hän oli päättänyt,
ettei tahtonut tulla lihavaksi. Hänen täytyi täyttä totta käydä käsiksi
tuohon asiaan. Voimistelullako? Hyvä Jumala, siihen tarvittiin niin
paljon tarmoa!

Useimmat vieraista jaloittelivat pihassa.

Kuinka sää olikaan äkkiä käynyt päivänpaisteiseksi ja hohtoisaksi!

Toinen kertoi sitä väsymättömästi toiselleen, samalla kuin myöskin
käsiteltiin basaarikysymystä.

Lehtorille kerrottiin siitä myöskin.

— Hyvät naiset, sanoi hän ystävällisesti, — ja mikä on syy?

Nähkääs, se on vain luonnonlakien seurauksia. Jos teillä, arvoisat
naiset, olisi tarpeelliset fyysismatemaattiset tiedot, niin olisitte
voineet etukäteen laskea että niin kävisi. Eikö totta, herra professori?

Professori Maurus kulki juuri ohitse vatsa ulospäin ja kädet

selässä.

Hän hymyili alentuvaisesti, mutta ei sanonut mitään.

Eihän tuollaista sopinut sanoa naisille, ei edes leikilläkään.

Mieliala kävi yhä hilpeämmäksi. Basaarikysymystä pohdittiin

innokkaasti.

Juuri rouva Thammersin ikkunan alla oli muutamia raikasmielisiä

nuoria leikkimässä:

»Rosvo, rosvo olit sä,

Kun varastit mun ystävän'!
Mutt' on mulla sulotoivo,
Että löydän ystävän!
 Luulen, rallalaa, luulen, lallalaa!
Luulen rallala, ralla lallallaa!»

Rouva Thammers kuunteli heitä alakuloinen ilme kasvoillaan.

Hiukan kauempana kudottiin sarkaa.

Sitä oli sateesta huolimatta jatkunut koko aamupäivän, ja nyt olivat

he jälleen alkaneet väsymättömällä innolla.

»Näin vedämme verkaa, näin kudomme sarkaa.

Vedä verkaa, kudo sarkaa,
Anna kaiteitten käydä!
Näin vedämme verkaa — — —»

Ja he toistivat tuota samaa viheliäistä säveltä — uudelleen ja aina

uudelleen.

Thora Thammers istui heitä katsellen, kunnes hänestä alkoi tuntua

että hän itse liukui mukaan tuohon loppumattomaan sarankudontaan
— hiljaiseen, harmaaseen iankaikkisuuteen.

Mutta seurusteluhuoneesta kajahtivat Racoczy-marssin säveleet,

tummina, säkenöivinä, pehmoisina — — — houkuttelevan hurjina.

Tuo pohjolan poika siellä soitteli.

9.

Tuolla ylhäällä leviää nummi.