Female Agencies and Subjectivities in

Film and Television 1st Edition Di■dem

Sezen
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/female-agencies-and-subjectivities-in-film-and-televisi
on-1st-edition-digdem-sezen/
Female Agencies and
Subjectivities in Film
and Television
Edited by
Diğdem Sezen · Feride Çiçekoğlu
Aslı Tunç · Ebru Thwaites Diken
Female Agencies and Subjectivities
in Film and Television
 Diğdem Sezen • Feride Çiçekoğlu
Aslı Tunç • Ebru Thwaites Diken
Editors

Female Agencies and

Subjectivities in Film
and Television
Editors
Diğdem Sezen Feride Çiçekoğlu
Department of Transmedia, Digital Art Department of Cinema
and Animation, School of Computing, Istanbul Bilgi University
Engineering & Digital Technologies Istanbul, Turkey
Teesside University
Middlesbrough, UK Ebru Thwaites Diken
Department of Cinema
Aslı Tunç Istanbul Bilgi University
Department of Media Istanbul, Turkey
Istanbul Bilgi University
Istanbul, Turkey

ISBN 978-3-030-56099-7    ISBN 978-3-030-56100-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-56100-0

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

Editors would like to give their sincere thanks to Kenan Behzat Sharpe,
whose outstanding abilities in copy-editing and proofreading were crucial
for the readability of this volume.

v
 Contents

1 Introduction  1
Diğdem Sezen, Feride Çiçekoğlu, Aslı Tunç, and Ebru
Thwaites Diken

Part I Women Behind the Camera   9

2 Agnès Varda and the Singular Feminine 11

Colleen Kennedy-Karpat

3 Female Agency in Pelin Esmer Films: The Play (2005) and

Queen Lear (2019) 27
Feride Çiçekoğlu

4 The Feminine Indistinction in Susanne Bier’s Cinema: The

Brothers (2004), In a Better World (2010), Bird Box (2018) 45
Ebru Thwaites Diken

5 Consuming Bodies, Abject Spaces: Ana Lily Amirpour’s

Transcultural Expressionism 65
Joanna Mansbridge

vii
viii Contents

Part II Women on Screen  85

6 Claire Underwood: Feminist Warrior or Shakespearean

Villain? Re-visiting Feminine Evil in House of Cards 87
Aslı Tunç

7 The Phenomenology of Orphan Black as Molecular Politics107

Luca Barattoni

8 ‘I Will Not Be Bullied into Submission’: Discussing

Subjection and Resistance in GLOW (2017)127
Ayşegül Kesirli Unur and Nilüfer Neslihan Arslan

9 Female Body Language: Cutting, Scarring,

and Becoming in HBO’s Sharp Objects145
Mihaela P. Harper

10 The Strong Female Lead: Postfeminist Representation

of Women and Femininity in Netflix Shows165
Derya Özkan and Deborah Hardt

Part III Women in Context and Culture: Representational

Struggles Across Genres and Platforms 189

11 The Technological Turn of the Femme Fatale: The

Fembot and Alternative Fates191
Şirin Fulya Erensoy

12 Women Remembering: Gender and Genre in Persona

and Happy Valley209
Kenan Behzat Sharpe

13 Bridal Anxieties: Politics of Gender, Neoconservatism

and Daytime TV in Turkey229
Feyda Sayan-Cengiz
 Contents  ix

14 International Filmmor Women’s Film Festival on Wheels:

“Women’s Cinema, Women’s Resistance, Cinema of
Resistance”249
Nazan Haydari

15 Machine Gaze on Women: How Everyday Machine-

Vision-Technologies See Women in Films271
Diğdem Sezen

Index295
 Notes on Contributors

Nilüfer Neslihan Arslan was born in New York, USA, in 1989. She
studied Urban and Regional Planning in the Faculty of Architecture at
Istanbul Technical University and for six months at Trento University,
Italy, through the Erasmus Program. She completed her MA degree in
Film Studies at Bahçeşehir University. Her MA thesis is focused on map-
ping the multicultural components of Jim Jarmusch’s early films. After
working for film programming companies and film festivals, she is cur-
rently a Research Assistant at the Department of Film and Television,
Istanbul Bilgi University and a Ph.D. student at Media and
Communication Studies, Galatasaray University.
Luca Barattoni (Ph.D. University of North Carolina—Chapel Hill) is
Associate Professor of Italian and World Cinema at Clemson University.
Among his publications: Jewish Identities in Latin American Cinema.
Special Issue for Post-Script: Essays in Film and the Humanities, 2019
(with Patricia Nuriel); “Edipo Re e lo statuto del soggetto” in Fulvio
Orsitto and Federico Pacchioni, eds. Pier Paolo Pasolini: Prospettive
Americane. Pesaro: Metauro, 2015; Italian Post-Neorealist Cinema,
Edinburgh: Edinburgh UP, 2012; “Bergsonian themes and the human
condition in Pirandello’s Notebooks of Serafino Gubbio, Cinema Operator”
Forum Italicum, 2011.
Feride Çiçekoğlu is a professor and director of the master program in
film and television at Istanbul Bilgi University. She holds a Ph.D. in archi-
tecture from the University of Pennsylvania. The military junta of 1980 in
Turkey interrupted her teaching career. She spent four years as a

xi
xii NOTES ON CONTRIBUTORS

political prisoner after which she adapted her first novella about a child in
the prison for the screen and resumed her academic career with film. She
has edited and written in collections on digital culture, gender, urbanism,
and film. Most recently, she has co-edited The Dubious Case of a Failed
Coup: Militarism, Masculinities, and 15 July in Turkey (2019).
Şirin Fulya Erensoy completed her Ph.D. in Film and Media Studies at
Bahçeşehir University in 2017. Her thesis explores the films of the New
French Extremity and their use of the body as a site where social anxieties
are played out. Şirin conducts research on short film production in Turkey
and video activism as an alternative media practice. She is currently a guest
lecturer at Kadir Has University and Istanbul Bilgi University. Şirin has
worked as a producer and advisor for international documentaries shooting
in Istanbul. She is also the editor and the anchor of the weekly news bul-
letin This Week in Turkey on Medyascope TV.
Deborah Hardt is a Lecturer in the Cinema and Media Studies
Department at Izmir University of Economics. She holds an M.A. in
Media Studies from The New School in New York and is a Ph.D. candi-
date in Philosophy, Art and Critical Thought at the European Graduate
School in Saas-Fee Switzerland.
Mihaela P. Harper is Assistant Professor in the Cultures, Civilizations
and Ideas Program at Bilkent University in Ankara, Turkey. Her research
spans comparative literature and cultural studies with a focus on the ethical
and political dimensions of contemporary visual and literary texts. Her
work appears in a variety of journals, including Symplokē, the Journal
of Modern Literature, and the Slavonic and East European Review, as well
as in the edited volumes Crime Fiction as World Literature (2017) and
Simulation in Media and Culture: Believing the Hype (2011). She is the
co-editor of Bulgarian Literature as World Literature (2020).
Nazan Haydari is associate professor of Media Department at Istanbul
Bilgi University, Turkey. Her research interests and publications are on
radio and women, feminist media, intercultural communication and
critical media pedagogy. She holds a Ph.D. in communications from
Ohio University, United States. She is the co-editor of Case Studies
in Intercultural Dialogue by Kendall Hunt. Her recent publications
appear in Transnationalizing Radio Research: New Approaches to an
Old Medium (edited by Golo Föllmer and Alexander Badenoch), The
 NOTES ON CONTRIBUTORS xiii

Wiley Blackwell-ICA International Encyclopedia of Intercultural

Communication and Feminist Media Histories Journal.
Colleen Kennedy-Karpat holds a PhD in French from Rutgers University
and teaches in the Department of Communication and Design at Bilkent
University in Ankara, Turkey. She is the author of Rogues, Romance, and
Exoticism in French Cinema of the 1930s (Fairleigh Dickinson 2013) and
co-editor of the collection Adaptation, Awards Culture and the Value of
Prestige (Palgrave Macmillan 2017). Other essays have appeared in
Adaptation, the Journal of Popular Film and Television, and several edited
volumes, most recently A Companion to the Biopic (Wiley 2020). Her
research focuses on adaptation, genre, stardom, and French national cinema.
Joanna Mansbridge is assistant professor in the Department of English
at the City University of Hong Kong. Her research and teaching interests
span contemporary US drama, transnational performance, feminism, film,
and visual culture. Her current research focuses on performance,
ecology, urbanism, and intermediality. Her articles appear in Theatre
Topics, Theatre Research International, Modern Drama, Canadian Theatre
Review, Genre, and Journal of Popular Culture, along with chapters in
edited collections. Her monograph Paula Vogel (University of
Michigan Press, 2014) is the first book-length study of the play-
wright. She is on the international advisory board for the perfor-
mance studies journal, Performance Matters.
Derya Özkan is an Assistant Professor in the Cinema and Media Studies
Department at Izmir University of Economics. She received her Ph.D. in
Visual and Cultural Studies in 2008 from the University of Rochester,
USA. From 2008 to 2011, she was a Postdoctoral Researcher in the
Institute of European Ethnology at Ludwig Maximilian University
of Munich, Germany and she was the Director of the research project
“Changing Imaginations of Istanbul. From Oriental to the Cool
City” funded by a grant from the DFG Emmy Noether Program
from 2011 to 2016.
Feyda Sayan-Cengiz is Assistant Professor of Political Science and
International Relations at Manisa Celal Bayar University, Turkey. She
received her PhD degree in Political Science from Bilkent University
(2014). She was a Visiting Researcher at Columbia University Department
of Anthropology (2009–2010). She has published articles on politics of
gender in Turkey, politics of identity, Islamic media, media ­representations
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

of gender, neoconservatism and women’s movements. Her book, “Beyond

Headscarf Culture in Turkey’s Retail Sector” was published by Palgrave
Macmillan in 2016. Her current research projects focus on populist gen-
der discourses and self-help culture.
Diğdem Sezen is a lecturer at Teesside University, School of Computing,
Engineering and Digital Technologies, Transmedia, Digital Arts and
Animation Department. She holds a PhD in Communications from
Istanbul University in 2011. During her PhD, she was a Fulbright fellow
at Georgia Institute of Technology, School of Digital Media. Between
2017 and 2019 she was a visiting researcher at Rhine-Waal University
of Applied Sciences in Germany at the EU funded RheijnLand.
Xperiences innovation project. Her research focuses on interactive
narratives, transmedia storytelling, and digital culture. She also
teaches and publishes across this spectrum.
Kenan Behzat Sharpe received his PhD in Literature from the University
of California, Santa Cruz in 2019. His research centers on the film, music,
and poetry produced by twentieth-century left-wing movements in Turkey
and the United States. He has published in the Journal of the Ottoman and
Turkish Studies Association and has contributed to various edited volumes
on the global 1960s, aesthetics and politics in the 1930s, and Turkish lit-
erature. Sharpe is also a co-founder of the online Marxist-Feminist journal
Blind Field and an assistant editor at Commune Magazine. He works as a
journalist, writing a weekly arts/culture column for the independent
Turkish news site Duvar English and contributes stories to Al-Monitor,
Jacobin, and other outlets. He currently lives in Istanbul.
Ebru Thwaites Diken is an assistant professor in the Department of
̇
Film and Television at Istanbul Bilgi University. She holds a BA in
Economics from Bosphorus University, Turkey and a PhD in Sociology
from Lancaster University, UK. Her current research interests include
female subjectivity in film, film and social theory, Scandinavian cinema,
director’s ethics and digital visual cultures. She has recently published a
book, ‘The Spectacle of Politics and Religion in Contemporary Turkish
Cinema’, funded by the Scientist Repatriation Support Fund of the
Scientific and Technological Research Council of Turkey and several
articles in international peer review journals.
Aslı Tunç is a professor at the Media and Communication Department
at Istanbul Bilgi University, Turkey. She has a BA in communication
 NOTES ON CONTRIBUTORS xv

s­ ciences from Istanbul University and an MA in film and television studies

from Anadolu University. She received her Ph.D. in media and communi-
cations at Temple University in Philadelphia in 2000. She has given lec-
tures and seminars at universities in the USA, the UK and Greece on the
freedom of expression and the media’s changing role in Turkey and around
the world. She has written numerous publications and country reports on
the issues of democracy and media, social impacts of new media technolo-
gies, and media ownership structure in Turkey.
Ayşegül Kesirli Unur studied advertising and film at Istanbul Bilgi
University. She finished her MA degree at Istanbul Bilgi University,
Department of Cultural Studies. She completed her joint PhD at
Bahçeşehir University, Cinema and Media Research and University of
Antwerp, Communication Studies. Her PhD dissertation concentrates on
Turkish police procedural TV series and how police procedural genre
is formed in the Turkish context. Currently, she works as an assistant
professor at Istanbul Bilgi University, Department of Film and
Television.
 List of Figures

Fig. 2.1 Five sequential shots in The Beaches of Agnès (2008), each
derived from a still photograph, all of which feature Jean-Luc
Godard on the set of Varda’s film-­within-­a-film Les Fiancés du
Pont Macdonald (1962) 15
Fig. 2.2 Agnès Varda, center frame, in Varda par Agnès (2019)
discussing how her work on the documentary The Gleaners
and I (2000) got her thinking about how the material of her
own films—right down to the reel cases beside her—might
find new life in another form. In the background is one of her
cabane (cabin) installations, this one made from film stock of
her early feature Le Bonheur (1965) and filled with sunflowers,
which are a recurring motif in the film 20
Fig. 3.1 Fatma Fatih trying a moustache in Oyun (2005) 34
Fig. 3.2 Fatma Fatih as Queen Lear (2019) 34
Fig. 15.1 Google Cloud Vision API’s analyses of a close-up of general’s
wife from Germaine Dulac’s The Seashell and the Clergyman
(1928)280
Fig. 15.2 Chart of images to be tested with machine vision platforms 282

xvii
 CHAPTER 1

Introduction

Diğdem Sezen, Feride Çiçekoğlu, Aslı Tunç,

and Ebru Thwaites Diken

Harvey Weinstein, once one of the most powerful film producers and a
titan of Hollywood, probably never anticipated such a disgraceful end to
his career. On a chilly day in a New York City courtroom in March 2020
he looked puzzled and frail on a wheelchair while his final sentence was
read out to him. The jury had found him guilty of two of the five charges
he faced and sentenced him to 23 years in jail for sexual abuse. Six women
who had testified against him were in tears holding one another tight. This
was the kind of cathartic scene that we mostly see in movies.

D. Sezen (*)
Department of Transmedia, Digital Art and Animation,
School of Computing, Engineering & Digital Technologies,
Teesside University, Middlesbrough, UK
e-mail: d.sezen@tees.ac.uk
A. Tunç
Department of Media, Istanbul Bilgi University, Istanbul, Turkey
e-mail: asli.tunc@bilgi.edu.tr
F. Çiçekoğlu • E. Thwaites Diken
Department of Cinema, Istanbul Bilgi University, Istanbul, Turkey
e-mail: feride.cicekoglu@bilgi.edu.tr; ebru.diken@bilgi.edu.tr

© The Author(s) 2020 1

D. Sezen et al. (eds.), Female Agencies and Subjectivities in Film
and Television, https://doi.org/10.1007/978-3-030-56100-0_1
2 D. SEZEN ET AL.

This scene deeply resonated with us during the last stages of editing this
book, the product of a long period of collaboration, the final two years of
which coincided with a worldwide transformation in how female agency
and subjectivity is perceived, especially in film and television. Our editorial
team consists of four women academics in the fields of film, television,
media, and transmedia storytelling, from different generations and back-
̇
grounds. Our paths have crossed at Istanbul Bilgi University over the last
two decades, since the beginning of this century. When we first started out
it was beyond our imagination that the period of our collaboration for
organizing an international conference on Female Agency and Subjectivity
in Film and Television (April 10–13 2019, Istanbul ̇ Bilgi University,
Istanbul) and editing the outcome of the conference in this book would
be marked as a cathartic transformation highlighting our title.
Many things have indeed changed since October 5, 20171 when the
New York Times first broke the story of high-profile actresses accusing
Weinstein of sexual assault. With the help of social media and the #MeToo
hashtag, women all around the world started to share their own experi-
ences of harassment or assault. The floodgates had been thrown open. The
culmination of similar cases fueled a global #MeToo movement and
numerous revelations about many prominent men in media, journalism,
and politics shook those sectors to its core. Accusations were almost iden-
tical: powerful men had used their influence to intimidate and coerce
women into performing sexual acts or enduring sexual harassment against
their will. With the Weinstein case, the mainstream media conveniently
focused on the famous actresses who identified themselves as victims. Yet,
the MeToo movement galvanized complaints in other industries as well,
such as tech companies in Silicon Valley, auto-plants or service sectors like
tourism. Many well-known women in the entertainment sector jumped on
the bandwagon, as in Oprah Winfrey’s speech2 promising young women
“that a new day is on the horizon” at the Golden Globe Awards in 2018.
Time Magazine declared the MeToo Movement and “The Silence
Breakers” its Person of the Year.
#MeToo definitely opened a new chapter in how scriptwriters of films
and TV series began to challenge gender norms and focus on strong
women character representations touching on controversial themes, sto-
ries of the margins, especially by those most vulnerable to sexual vio-
lence—women of color, Indigenous women, queer and trans youth. Those
third-rail subjects not only inspired millions but unsettled them. While the
Weinstein scandal was tarnishing the reputation of famous film and
 1 INTRODUCTION 3

television celebrities (including Dustin Hoffman, Kevin Spacey, Louis

C. K., Ben Affleck, Brett Ratner, James Toback, Matt Lauer, and Charlie
Rose) streaming platforms like Netflix, Hulu and Amazon Prime added
new productions of female-injected series to their watch lists. For instance,
women-­centric series such as Big Little Lies and The Handmaid’s Tale won
big at the Golden Globes and Emmys. HBO had to equalize pay for men
and women, and The Crown agreed to pay its male and female leads
equally.
After Kevin Spacey was fired from the show House of Cards, Robin
Wright stepped into the lead as a bigger success. In the midst of all the
developments mandating women in the director’s chair, studios’ mentor-
ing programs, and actresses’ demands on producing roles to have more
control, the #MeToo movement revealed the continuing lack of women
shaping female characters and storylines. Of the top 100 grossing films of
2017, women represented 8% of directors; 10% of writers; 2% of cinema-
tographers; 24% of producers and 14% of editors, according to the Center
for the Study of Women in Television and Film at San Diego State
University.3
A New York Times analysis has found that, since the Weinstein scandal
broke, at least 200 prominent men have lost their jobs after public allega-
tions of sexual harassment, yet only forty-three percent of their replace-
ments were women. Of those, one-third is in news media, one-quarter in
government, and one-fifth in entertainment and the arts.4
Although no other nation has experienced anything close to the US,
the impact of the #MeToo movement was nonetheless global in the media
and entertainment sectors, yet at times complicated. For instance, in
France where seduction is treated as cultural norm, actress Catherine
Deneuve co-signed a letter depicting #MeToo accusers as puritanical.
Scandinavia, long a bastion of gender equality, was not totally immune. In
Norway, reports of harassment in media organizations were followed by a
petition signed by almost 500 women complaining of harassment and
abuse in the acting profession.5 Women in Italy, Spain and other European
countries began to speak out, detailing how they were discriminated
against and sexually exploited. According to United Nation Women
Report estimates, between 2016 and 2019 #MeToo and its sister hashtags
garnered 36 million social media impressions from many parts of the
world across languages and beyond borders.6
This #MeToo explosion included Turkey (under the hashtag
#SenDeAnlat), where domestic violence, sexual assault and harassment
4 D. SEZEN ET AL.

cases remain alarmingly high. According to the “We Will Stop Femicide”
Platform, consisting of different women’s rights NGOs, 41% of women
living in Turkey have suffered from sexual assault at least once in their
lives, and 93% of women have experienced some form of sexual harass-
ment.7 Similar to Hollywood, though, the #SenDeAnlat movement was
spearheaded by celebrities such as Sıla Gençoğlu, one of the country’s
most popular female singers, filing a legal complaint against her boyfriend,
actor Ahmet Kural, accusing him of violence and revealing the details on
social media in 2018.
Amidst this turmoil, our incentive to organize an international confer-
ence on Female Agency and Subjectivity in Film and Television turned out
to be a more timely intervention than any of us could have foreseen. The
passing of Agnès Varda on March 29, 2019 put her on the agenda, even
more than she had been during the previous years, due to her lifelong
devotion to gender equality and her unique vision of filmer en femme. Just
a month before her passing, her final film Varda par Agnès (2019) pre-
miered at Berlin Film Festival. Her joy of life, resilience and intimacy was
celebrated as an alternative to the masculinist policies poisoning the film
industry in that final festival she attended with her daughter and producer,
Rosalie Varda, and her entire crew. The global response to her passing
manifested a deep love and appreciation of not only her work but her life
in general and demonstrated how it was no longer possible to demarcate
the personal lives from the works of artists. The tone of the consensual
global obituary for Varda was starkly different from the controversial one
for Bernardo Bertolucci, who had passed a few months earlier in November
of the previous year. His oeuvre was no longer mentioned with the idol-
ization that usually favored the masculine cinéastes of the twentieth cen-
tury. The sexual harassment in his 1972 film Last Tango in Paris became
part of his legacy. Bertolucci had revealed that during the rape scene in the
film a stick of butter was used as lubricant without informing Maria
Schneider, the actress who was nineteen at the time of the shooting.
Bertolucci argued that it was necessary to humiliate Schneider in order to
make his film. “I wanted her reaction as a girl, not as an actress,” he had
said. “I wanted her to react humiliated.” His passing did not end the criti-
cism and his words were no longer taken as a sign of his genius as a film-
maker but of misogyny, and abuse of power.8
How Bertolucci’s legacy was marked was yet another sign that the myth
of the “masculine singular” was shattered. The process had neither been
sudden nor without an academic background. Geneviève Sellier’s
 1 INTRODUCTION 5

monograph La Nouvelle Vague: Un cinéma au masculin singulier (2005),

translated as Masculine Singular: French New Wave Cinema by Kristin
Ross (2008) highlighted, more than a decade ago, that a change was com-
ing.9 Agnès Varda herself was one of the vanguards of that change,
throughout a career spanning more than six decades. Les Glaneurs et la
Glaneuse (The Gleaners and I, 2000) her first film with a digital camera,
which she started shooting on the first day of the year 2000, marked a new
period not only in her career, but in female agency behind the camera at
the beginning of the new century.
The structure and progression of this book highlights the transforma-
tion briefly outlined above. There are three sections, each devoted to a
different aspect of the conference title: “The women behind the camera”,
“women on screen”, and “women in context and culture: representational
struggles across genres and platforms.”
The first section starts out with Colleen Kennedy-Karpat’s article on
“Agnès Varda and the Singular Feminine” with reference to Geneviève
Sellier’s aforementioned monograph. Focusing on Varda’s representation
of Godard in a pastiche of silent slapstick (Les Fiancés du Pont Macdonald,
1962) that appears in Cléo from 5 to 7 and of JR in Faces Places (2017),
Kennedy-Karpat highlights the politics of memory in Varda’s work and
shows how Varda’s resilience, including her acceptance of her own vulner-
ability, helped transform the canon. Feride Çiçekoğlu’s article “Female
Agency in Pelin Esmer Films: The Play (2005) and Queen Lear (2019)”
highlights the freedom and flexibility of the digital camera and tracing the
example of Pelin Esmer shows how it empowered women directors in the
new century. Çiçekoğlu argues that the two films of the director Esmer
from 2005 and 2019, following a group of women from a southern prov-
ince of Turkey over fourteen years from their initial attempts to form a
theater group to their travelling troupe performing for the villages of the
region, stand witness to the empowerment of women both behind the
camera and on screen. Ebru Thwaites Diken elaborates on how the dis-
tinction between the inside and the outside is operationalized in a gen-
dered fashion in Susanne Bier’s three films: The Brothers (2004), In a
Better World (2010), and Bird Box (2018) in her article “The Feminine
Indistinction in Susanne Bier’s Cinema”. She finishes with a controversial
and provocative question as to whether blindness can be considered sub-
versive due to a complete lack of the gaze, which is essentially masculine,
referring to Irigaray. The final article of this section “Consuming Bodies,
Abject Spaces: Ana Lily Amirpour’s Transcultural Expressionism” is by
6 D. SEZEN ET AL.

Joanna Mansbridge. Mansbridge discusses how A Girl Walks Home Alone

at Night (2014) and the director’s follow up feature, The Bad Batch
(2016) use metaphors of vampirism and cannibalism, illuminating the vio-
lent fantasies animating relations within an economically divided, transcul-
tural United States.
The second thematic section, “Women on Screen,” contains contribu-
tions focusing on women’s screen representations. Aslı Tunç examines the
character Claire Underwood from the Netflix drama House of Cards
(2013–2018) by questioning whether Underwood is a feminist warrior or
a Shakespearean villain by revisiting the concept of female evil and focus-
ing on the themes of motherhood, seduction, and madness. Luca Barattoni
self-formation in TV series Orphan Black (2013–2017). Ayşegül Kesirli
Unur and Nilüfer Neslihan Arslan focus on Netflix Original series GLOW
(2017) and question its self-reflexive approach through a comparative
analysis of the show and its inspiration, the 1980s cable TV show GLOW:
Gorgeous Ladies of Wrestling (1986–1989). Mihaela P. Harper discusses
HBO’s miniseries Sharp Objects (2018) as women’s storytelling represent-
ing internal and external lives of the three generations of women and
highlights how the series complicates the relationship between self and
body, self-consciousness and cultural context. Derya Özkan and Deborah
Hardt assess the contents of female-­driven stories on Netflix through story
arcs and inquire how the selected shows feature and emphasize
female agency.
The third section concentrates on the representational struggles across
genres and platforms. Şirin Erensoy analyzes two examples, Ex-Machina
(2014) and Westworld (2016–) and argues that film noir’s femme fatale
today has evolved into emancipated female robot: the fembot as a figure
of resistance. Kenan Behzat Sharpe approaches the crime dramas Persona
(2018) and Happy Valley (2014–2016) and explores the themes of wom-
en’s agency, violence and trauma, and the political meaning of memory
and forgetting. Feyda Sayan-Cengiz traces “ideal female subject” along
the lines of neoconservative and neoliberal discourses of gender by analyz-
ing popular Turkish daytime TV show Bridal House. Nazan Haydari
focuses on Filmmor International Women’s Film Festival as a site of activ-
ism by drawing from the programming strategies published on the festival
catalogs and she explains how the Filmmor IWFF becomes an inclusive
ground for solidarity, resistance and agency of women. Diğdem Sezen,
finally, discusses the machine gaze for women’s representation in algorith-
mically driven visual culture and plays with algorithmically driven machine
 1 INTRODUCTION 7

vision technologies and film images to generate questions on glitches,

errors and ambiguities of interactions of machine vision systems and
film images.

Notes
1. Kanto, Jodi; Thowey, Megan. 2017. Harvey Weinstein Paid Off Sexual
Harassment Accusers for Decades. New York Times, October 5. https://
www.nytimes.com/2017/10/05/us/harvey-weinstein-harassment-allega-
tions.html. Accessed 14 April 2020.
2. Elahe, Izadi. 2018. ‘A New Day is on the Horizon’ Read Oprah Winfrey’s
Stirring Golden Globes Speech. Washington Post, July 1. https://www.
washingtonpost.com/news/arts-and-entertainment/
wp/2018/01/07/a-new-day-is-on-the-horizon-read-oprah-winfreys-stir-
ring-golden-globes-speech/. Accessed 14 April 2020.
3. Morris, Regan. 2020. Is #meToo Changing Hollywood? BBC News, March
3. https://www.bbc.com/news/world-us-canada-43219531. Accessed 22
March 2020.
4. Carlsen, Audrey (et al.). 2018. #MeToo Brought Down 201 Powerful Men.
Nearly Half of Their Replacements Are Women. New York Times, October
23. https://www.nytimes.com/interactive/2018/10/23/us/metoo-
replacements.html. Accessed 22 March 2020.
5. Berglund, Nina. 2017. Sexual Harassment Complaints Soar. News in
English.no: News and Views from Norway. https://www.newsinenglish.
no/2017/11/17/sexual-harassment-complaints-soar/. Accessed 20
March 2020.
6. Sen, Purna. 2019. What will it take? Promoting cultural change to end sex-
ual harassment? https://www.unwomen.org/en/digital-library/publica-
tions/2019/09/discussion-paper-what-will-it-take-
promoting-cultural-change-to-end-sexual-harassment#view. Accessed 20
March 2020.
7. 2020 February report. 2020. We Will End Femicide Platform. http://
kadincinayetlerinidurduracagiz.net/veriler/2897/2020-february-report-
of-we-will-end-femicide-platform. Accessed 21 March 2020.
8. . North, Anna. 2018. The disturbing story behind the rape scene in Bernardo
Bertolucci’s Last Tango in Paris, explained. Vox, November 26. https://
www.vox.com/2018/11/26/18112531/bernardo-bertolucci-maria-
schneider-last-tango-in-paris. Accessed 20 March 2020.
9. Sellier, Genevieve. 2020. Masculine Singular: French New Wave Cinema.
https://www.dukeupress.edu/masculine-singular/. Accessed 14
April 2020.
Another random document with
no related content on Scribd:
ja vastaus Köökarista saapui jääsuhteiden tähden vasta keväällä.
Kirjeessä vanha Apelblom sanoi arvanneensa asiain kallistuvan
siihen suuntaan, toivotti Jumalan siunausta ja ilmaisi selvään
mielihyvänsä tämän käänteen johdosta. Fransilja ei tulisi katumaan
naimiskauppaansa, Hambergista hän saisi hyvän ja kokeneen
miehen eikä siinä talossa tarvitsisi nälkää nähdä, sen hän ainakin
tiesi. Kirjeeseen, jonka varmaan Johannes-lanko oli piirustanut, oli
äiti liittänyt helliä terveisiä ja toivotuksia, joita lukiessa Fransiljalle
tulivat vedet silmiin.

Kun kauan kaivattu avovesi oli ehtinyt Sälskärin pohjoisreimariin ja

teiret olivat alkaneet kuhertaa salmen takana, kuulutettiin avioliittoon
kalastaja Petter Valfrid Hamberg ja neitsyt Fransilja Apelblom. Jäät
olivat jo niin huonot etteivät ulkosaarelaiset päässeet kirkkoon sinä
sunnuntaina. Hamberg oli herännyt varhain aamulla teirien
soitimeen, mennyt mäelle tunnustelemaan ilmaa ja seissyt siellä
kuuntelemassa kuinka jää rannoissa porisi ja suli ja katsellut, kuinka
pienet vihaiset kareet kuin suvisilla selillä kulkivat sumppurailossa.
Silloin oli häneen keveästä aamuilmasta ja teirenkuherruksesta tullut
kuin hiukaiseva ikävä. Sieltä ulempaa missä meri jo vapaana nousi
ja laski oli lentää hyryyttänyt koskelopari ja pyyhkässyt niin matalalta
hänen päänsä yli että siipien suhina kuului. Kuville, kuville! Sitä se
tiesi se ikävä. Ja hän oli mennyt aittaan, missä seinällä riippuivat
töyhtöniskaiset isot koskelot ja sepelkaulaiset pienet ja telkät
valkeine siipipeilineen ja valinnut niistä koiraksen ja pari naarasta
kutakin. Ja kun pyssyt ja eväät olivat kunnossa oli hän Jannen
kanssa lähtenyt pienen ruuhen avulla yrittämään avoveden laitaan.
Sieltä oli saatava vuoden ensimäinen lintupaisti, oli päästävä tuoreen
makuun pitkän talven ja suolasilakan jälkeen.
 Mäellä odotti uusi silakkavene kevään ensimäistä paahdepäivää
saadakseen tervaa pintaansa ja päästäkseen halkomaan suolaisia
laineita.

IV.

Hauki oli kutenut, koivunurvut puhjenneet ja rantarysät tuoneet kalaa

enemmän kuin moneen vuoteen. Kesävieraat olivat palanneet
huviloihinsa ja istuivat nyt kuisteillaan valoisina, tyyninä iltoina
kuulemassa laulurastaan juoksutuksia metsässä tai rantasipin
valitusta kiveltä, väliin laulaen surumielisiä lauluja, väliin
hämmennellen totilasejaan. Merellä vilkkui valkoisia purjeita,
hiekkarannoissa neitosten kylpylakanoita.

Häät olivat olleet helluntaina. Nuoret olivat tarpeekseen tanssineet

silakkakalliolla, jossa Kalle-Kustaa hanurillaan ja Husön Joonas
viulullaan vuorottelivat. Herrassöötinki oli ollut kunniavieraana,
istunut punakkana pöydän päässä ja sekoittanut sokerista, viinistä ja
konjakista ämpärillisen hääjuomaa, josta Kalle Krokström, Bergin
Kalle, Frans Vesterberg, Sepetin torppari ja muut ikämiehet olivat
juoneet morsiusparin maljan. Oli syöty ja juotu ja hurrattu ja
viimeisessä polskassa oli Hamberg itse pää kenossa ja jalallaan
polkien ankaraa tahtia pyörittänyt Fransiljaa, joka hikoili uudessa
leningissään ja joka hetki pelkäsi kruunun putoovan päästään.

Fanny ja Emil olivat kutsutut, mutta eivät tulleet. Fanny ei ollut

näyttäytynyt isälleen senjälkeen kun oli oltu herrassöötingin puheilla.

Häiden jälkeen palasi elämä entiseen uomaansa Tallskärissä.

Fransilja laski verkkoja Hambergin kanssa ja mittasi emäntänä
maitoa kesäasukkaille. Mutta kun Jannen Mari ja Stiina tekivät
kiusaa ja kuiskuttivat korvan juureen, katseli hän hämillään
esiliinaansa pitkin… Se oli siis totta, mitä hän oli itsekseen ajatellut,
kun ei saanut enää hamettaan kiinni.

Eräänä päivänä, vähää ennen heinäaikaa, kun Hamberg lojui kala-

aitassa tuli hänen mieleensä vanha kehto, joka oli säilynyt hänen
omasta lapsuudestaan. Hän nousi ylisille, jossa muisti sen joskus
nähneensä muun joutotavaran kanssa. Mutta kehtoa ei näkynyt
enää.

Fransiljalta sai hän kuulla että Fanny oli luvannut sen Marille.
Varmaankin oli Mari käynyt hakemassa sen sieltä ylisiltä.

Hamberg meni oikopäätä toiselle tuvalle. Nähtyään kehdon

porstuankomerossa otti hän sen syliinsä, tarkasti jalaksia ja kuluneita
laitoja, joissa yhdessä kohden oli kirjaimet P.W.H., ja sanoi Marille:

— Kehto on minun! Fannyllä ei ollut lupa lahjoittaa sitä muille!

Ja kun Mari rupesi väittämään vastaan ja sanomaan sitä

omakseen, suuttui Hamberg, nosti kehdon kahdesta korvasta
selkäänsä, katkaisten sillä kaikki puheet. Hänkö olisi lahjoittanut
semmoista tavaraa, josta ei tiennyt minä päivänä sitä itse tarvitsisi!
Ei koskaan! Niin eteensä katsomaton hän ei ole. Kehto on hänen ja
hän sen vie! Siinä hän itse oli aikoinaan maannut ja siinä oli
makaava hänen poikansa, niin totta kuin hänen nimensä oli Petter
Valfrid Hamberg!

Ja hän vie saaliinsa mennessään laskien sen Fransiljan eteen

keskelle tuvan lattiaa.
 — He, tuoss' on kehto, joka kestää vielä yhden ihmisiän! Soudata
siinä sitten poikaa! hän sanoo istuen pöydän ääreen kahvia
odottamaan.
KALLE-KUSTAAN TUPA

Kuu näytti sinä iltana eriskummalliselta. Se oli kääntynyt selälleen

niin että sakarat viittasivat suoraan ylöspäin ja makuusijan se oli
valinnut juuri Varsalön kokkakuusien latvoilla, josta silmä ei sitä heti
omaksunut. Tuntui kuin ei kuu olisi oikealla paikallaan.

Valoa oli liian paljo tavalliseksi kuutamoksi. Sitä virtasi saarien ja

kaikkien esineiden takaa näköpiirissä ja mökit nienten nenissä ihan
vierastivat kulkijaa. Tuli Varsalön akkunassa loimotteli niin oudosti
että olisi luullut koko tuvan olevan yhtenä tulimerenä. Mutta kuka
niitä ymmärsi näitä maaliskuun iltoja!

Tie kulki suuressa kaaressa pitkin jäätä, kadoten hiukan

tuonnempana saaren taakse. Kalle-Kustaa oli istahtanut kelkan
nokalle lepäämään.

Hän katseli vuoroin kuuta, joka oli kuin punainen paperilyhty,

vuoroin tupaa rannalla, vuoroin taakseen tietä pitkin, tulisiko sieltä
joku ajomies, jonka reen perään saisi kelkkansa kiinnitetyksi. Mutta
ei tullut.

Kalle-Kustaa alkoi taas saapastaa etukumarassa, vanha

karvareuhka korville painettuna. Vaivaloista se oli ja hitaasti matka
edistyi; hän potkaisi kiukkuisesti hevosenkokkareen tieltään. Myöhä
nyt harmitella että kaupungissa oli tullut anniskeluun mennyksi ja
siellä viipyneeksi niin kauan, että oli jäänyt kaikista kotiinpalaavista
tukinvetäjistä. Olisipa kelvannut tyhjässä reessä loikoa ja saada
perunakuormansa perille siinä sivussa, ilman omaa vaivaa! Piru
vieköön koko Hartinin rouvan perunat, paleltuneet, pilaantuneet
roskat! Mutta sitten hän muistaa laihan porsaan, joka nälissään
vinkuu ja haistelee ihmisiä kuin koira ja silloin herää
kiitollisuudentunne Hartinin rouvaa kohtaan, joka oli ajatellut heidän
naskuaan ja lahjoittanut sille suuren vasullisen syötävää… Ja ties
vaikka niitä porsaan perunoita ihmisetkin saisivat vielä pitää
hyvänään. Talvi oli ollut kova ja pahin syrjä köyhälle kalastajalle oli
nyt vasta käsissä. Kunhan jaksaisi avoveteen…

Mutta ei se sittekään ollut se ajatus, jota Kalle-Kustaa oli hautonut

kaupungista saakka. Ei se se ollut, joka karvasteli jossain syvällä ja
teki mielen niin oudoksi ja autioksi kuin tämä talvi-ilta ympärillä.

Olisivat ne Petter ja Abel saaneet jäädä kohtaamatta, kun ne aina

siitä uutistuvasta… Olivat tietysti hiukan humalassa, niinkuin hän
itsekin, kun heille vastasi ja lasketti… niin, eikö hän taaskin ollut
lasketellut liikoja… kehunut, houkkio.

Nyt vasta alkoi Kalle-Kustaan pää olla oikein selvänä. Hän tunsi
korviansa kuumottavan ja jonkun äkillisen tunteen vallassa silmäsi
hän kuin häpeissään taakseen, olisiko siellä joku kuulemassa hänen
ajatuksiaan.

Kajastus taivaan rannalla oli vähitellen häipynyt ja kadonnut, kuu

loikoi yhä entisellä paikallaan. Varsalön tupa oli jäänyt niemen
taakse. Hän oli nyt kahden varjonsa kanssa, joka uskollisesti väänsi
hänen rinnallaan pitkin tiensyrjää.
 Oliko sittekin niin, että hän uskoi ja toivoi mahdottomia? Oliko hän
sittekin vain kerskuri tomppeli… Tähän asti hän oli uskonut
onnenpotkaukseen, joka auttaisi hänet jaloilleen. Hän muisti joskus
syysyönä, maatessaan ulapalla silakkaveneessä, rukoilleensa:
Potkase, hyvä Jumala, vielä kerran, niin sitten jo autan itseni… Hän
oli miettinyt verkkoja laskiessaan: kun antaa veneen, niin antaa
purjeenkin, kun antaa padan, niin antaa lusikankin. Ja liikkuessaan
vesillä oli hän tähystellyt rantoihin, kolunnut kaikki kivikot ja sopivat
kallionrotkot, jotka olivat kuin luodut kaikenlaisen kulkutavaran
kerääjiksi. Siitä edellisestä onnenpotkusta oli jo neljä vuotta… neljä
vuotta hän oli odottanut, aina yhtä vahvassa toivossa ja
luottamuksessa.

Olivat tänään pistäneet häntä arkaan kohtaan. Olivat nauraneet

hänelle ja se rysävaras Petter oli kysynyt, joko »ruokasali» on
kunnossa ja »saisko tulla tanssimaan harjakaisia juhannuksena».
Hän tunsi vihaavansa sydämensä syvyydestä Petteriä, ja jos hän
siellä kapakassa olisi tehnyt niinkuin sisu käski, olisi hän vetänyt sitä
vasten turpaa niin että veri olisi purskahtanut. Tuli sitten mitä tuli,
vaikka selkäänkin, vaikka Sipirja.

Niin, hän oli jo ennen pannut merkille sen rysävarkaan kateuden.

Kieroa peliä se oli pitänyt siitä perin, kun Bertta lähti vihille hänen,
Kalle-Kustaan, kanssa. Se oli katsellut sitä omalle kohdalleen… oli
mielestään muka vankempi, parempi mies, kun oli peritty tupa ja
kolme isoarysää ja muutenkin noin yli nokan otettuna. Hyh! Hän,
Kalle-Kustaa on tosin pieni ja kevyt ja sanovat vääräsääreksi, mutta
— ja tässä meni mieli melkein hyväksi taas — hän muisti miten viime
keväänä oli Tarantellallaan laskettanut kaikkien kalastajaveneiden
ohi ja Petterinkin. Semmoisen veneen hän oli rakentanut — menihän
siihen osa kiireimmästä kala-ajasta ja saihan joukko tyytyä
vähempään särpimeen, mutta paras vene hänellä oli näillä vesin! Ja
kuosikkaimmat purjeet! Se nimikin oli harmittanut naapureita:
Tarantella! Onko siitä silakkalotjan nimeksi, olivat sanoneet, mutta
hän pitää vaan minkä nimen tahtoo! Tarantella oli konsulinkin kilpa-
aluksen nimi! Ja olivathan ne räkättäneet kun hän lapsilleenkin oli
antanut omasta päästään nimiä: Bror Birger, Ebba Eleonora… Kun
ei köyhällä ole muutakaan lapsilleen, antaahan häntä edes kauniita
nimiä, oli Kalle-Kustaa vastannut naapurin akoille.

Mutta ei ajatus hyvästä veneestäkään tällä kertaa paljo ilahuttanut

hänen mieltään. Kuukin katseli korkealta paikaltaan vieraasti ja
kylmästi kuin aavistus lähenevästä onnettomuudesta. Koira ulvoi
jossain pitkään ja surullisesti… Se oli Tallskärin Patu.

Kalle-Kustaan ajatukset kulkivat taaksepäin, niihin aikoihin kun

hän kalasti yhdessä Hambergin kanssa ja vielä kauemmas, aina
lapsuuteen saakka, kun hän pahaisena lauantaipoikana kieppui
äitinsä hameissa. He olivat tulleet jostain lännestäpäin, äiti ja poika;
äiti, Eeva, oli kova työihminen, liukas liikkeiltään ja kieleltään ja
kahdella kädellään hän oli elättänyt itsensä ja poikansa, kalastaen
yhdessä milloin minkin kalastajan kanssa. Kaunis hän ei ollut,
Jumala paratkoon, pitkine nenineen — häntä sanottiin
»naaraskoskeloksi» — mutta hyvä verkonkutoja hän oli ja Kalle-
Kustaata hän piti kuin paraskin äiti lastaan. Sanottiin että poika oli
jäänyt hänelle muistoksi Storön räätälistä, joka hukkui…
kuulutuksiinpano-matkallaan kuten Eeva kertoi, mutta Hambergin
Rosina, joka myös oli tuntenut räätälin, sanoi ettei siinä puheessa
ollut perää… Oli sen laita miten tahansa, Eeva hoiteli ja melkein
hemmotteli poikaansa; Kalle-Kustaa sai kaikki mitä muutkin lapset:
voita leivän päälle, punaisen kaulaliinan, nimikkoverkkoja,
huuliharpun. Ja kun Eeva vei kaloja kesähuviloihin, sai hän lasten
kenkiä ja leluja ja kerran kuluneen samettitakinkin pojalleen. Siitä
samettitakista oli Kalle-Kustaa pitänyt enemmän kuin mistään
muusta. Semmoista ei ollut kellään toisella pojalla ja hän muisti
kuinka ylpeä hän oli siitä ollut. Hän muisti että hänen mielensä oli
aina tehnyt korkeimpiin puihin, kun kerättiin munia variksenpesistä ja
kauneimman kaarnaveneen hän oli aina tahtonut itselleen ja hän
tappeli suurimpien poikien kanssa, vaikka oli kasvultaan pienin,
oikea pipana, tahi ehkä juuri sentähden: hän tahtoi näyttää että oli
yhtä hyvä kuin muut ja voittaa heidät missä voi… Se oli kuin joku
syntinen halu hänessä, vaikka siitä oli koitunut paljo mielikarvautta.

Sitten hän muisteli sitä aikaa, jolloin he olivat olleet osamiehenä

Hambergilla, saaden kolmanneksen saaliista. Hän oli silloin jo
aikamies, Kalle-Kustaa, ja ne muistot eivät olleet kaikki mieluisia
Hänen oli ollut vaikea tottua Hambergin työkomentoon: se vanha
kaappari nousi jo kolmelta ja nosti hänet pystyyn lattialle ellei hän
muuten herännyt. Vesillä koluttiin jäänlähdöstä jääntuloon, kaloja
saatiin ja rahoja kasattiin. Kalle-Kustaa ei ollut ennen eikä jälkeen
nähnyt niin paljo rahoja, hänessä heräsi outo halu saada niitä
käsiinsä ja tulla rikkaaksi voidakseen tehdä mitä tahtoi. Hän alkoi
vainuta että Hamberg rikastui heidän kustannuksellaan; hänhän otti
kaksi kolmannesta ja antoi heille yhden. Veneille ja pyydyksille laski
muka yhden kolmanneksen. Mutta välit ukon kanssa kiristyivät;
Kalle-Kustaa katsoi usein salaa raudoitettua kirstua kamarin
nurkassa ja laski mielessään paljoko siellä oli seteleitä ja markkoja.

Riidan aiheita karttui. Kalle-Kustaa viipyi maanantaihin

tanssiretkillään, niin ettei päästy nuotan vetoon, vaikka tuuli oli
itäinen ja paras lahnan aika käsissä. Sama juttu kun hän alkoi lähteä
lintuun: ukko ilmoitti että oli mentävä verkoille ja näistä kohtauksista
kehittyi salainen ja kestävä vihamielisyys heidän välilleen. Äitimuori
koetti välittää, hankkia helpotuksia pojalleen, kutoi itse kahden
edestä ja elettiinhän sitä niin, vaikka sopu oli laihaa.

Pahin tuli vasta sitten, kun Kalle-Kustaa pääsi viinan makuun ja

alkoi retkillään viipyä poissa päiväkausia. Palatessaan oli hän kahta
rohkeampi ja humalapäällä se sitten kerran puhkesikin, se kipeä
pahka.

He olivat olleet paluumatkalla kaupungista. Pohjoisesta puski

tuima tuuli — Kalle-Kustaa muisti sen kuin eilisen päivän. Ukko oli
äkeissään kun oli saanut odottaa kauan kalarannassa, hän istui
ääneti perässä ja tuijotti kokkaan, ohi Kalle-Kustaan. Silloin juuri
siinä istuessaan oli hän saanut halun tehdä ukolle jotain kiusaa, kuin
helpoittaakseen omaa ärtyisää mieltään: hän tahtoi ohjata venettä,
niin, piru vie, tahtoikin! Ukko puisti päätään; Kalle-Kustaa yltyi: hän
koetti riuhtasta peräsimen käteensä, ukko survasi hänet menemään
niin että hän kompastui tuhtoon. Silloin hän kimposi ilmaan kuin
rakki, pui nyrkkiään, nimitti ukkoa kaappariksi ja roistoksi, hyppi
hänen edessään, nyhtäsi parrasta ja säälitteli: »Voi sinua äijäraiska!
Olisipa mulla kultakaivos, antaisin sulle pienen kimpaleen! Silloin
vasta saisit kehua itseäsi rikkaaksi ja sanoa multa saaneesi!» Ukko
ei tuntunut hänestä suuresti välittävän, virkkoi vain: »Älä vedä
parrasta! Se on vanha ja voi lähteä!» Mutta kun oli päästy
ensimäisen saaren suojaan, jossa hän sai kädet vapaaksi
jalusnuorasta, oli hän tarttunut Kalle-Kustaata niskaan ja toisella
pehmittänyt häntä äyskärillä ja lopuksi pistänyt penkin alle kuin
kirveen loveen. Kustaa oli silloin kuin rääsy ja sinne hän nukahti.

Kotirannassa hän hiipi takateitä kala-aittaan ja makasi siellä

seuraavaan aamuun asti. Mutta vähän sen jälkeen hän äitineen
muutti Storöhön.
 Sitten tulivat ne ajat, jolloin hän alkoi soudella, päivin ja öin,
Aspöhön. Bertta oli silloin yhdeksäntoista vuotias hoikka piikatyttö,
silmät sinersivät päässä kuin aurankukat. Ne ajat olivat kaikkein
hauskimmat! Sunnuntai-iltoina keinuivat he yhdessä muiden nuorten
kanssa Storön keinulla ja tanssipaikoissa liikkui Kalle-Kustaa
vormusaappaat jalassa ja kainalossa neljänkymmenen markan
hanuri. Ne ajat olivat sittenkin kaikkein hauskimmat!

Ja sitten menivät he naimisiin ja asettuivat kaukaiselle

kalliosaarelle. Kalle-Kustaa oli vuokrannut kalaveden omaan
laskuunsa, mutta lujalle otti joka kerta kun arenti oli maksettava: tänä
talvena oli täytynyt myydä lehmäkin. Ja rahaa olisi tarvittu lankoihin,
sillä pyydyksiä ei ollut tarpeeksi. Lapsia oli neljä, viides tulossa…
Onni ei ollut vielä ollut oikein myötäinen; olipas sentään kerran
potkaissut — silloin kun Kalle-Kustaa löysi sen ampumalautan. Kaksi
kerrosta hyviä hirsiä, viisikolmatta tyhjää tynnyriä ja parikymmentä
leiviskää vankkaa köyttä — se oli suuri tapaus hänen elämässään ja
se muutti tulevaisuuden hänen silmissään valoisaksi ja
toivorikkaaksi. Nyt hän voisi rakentaa oikean tuvan itselleen mäen
päälle sen ahtaan, matalan hökkelin sijaan, joka häthätää oli kyhätty
kaikesta vanhasta roskasta ja rantapuusta ja joka oli harva kuin
variksen pesä.

Neljä vuotta sitten, kun hän Bertan ja äidin kanssa oli hinannut
lautan kotiin Skälskäristä, oli sydän hyppinyt hänen rinnassaan. Hän
ei puhunut silloin lähemmin tuumistaan, alkoi vaan vääntää kiviä ja
kaivaa perustuksia mäen päälle ja Bertta ja lapset seurasivat
jännityksellä hänen toimiaan Kohta he saisivat asua oikeassa
korkeassa, valoisassa tuvassa, jossa oli hella ja leivinuuni ja voisi
olla oikein kukkia ikkunalla. Isä myhäili tyytyväisenä siinä
vääntäessään hiki päässä. Hän ei muistanut poiketa Malakias-
suutarin luo, joka asui toisella puolen salmen ja toi aina kaupungista
viinaa.

Kun Kalle-Kustaalla oli kehyshirret paikoillaan, tuli Malakias

katsomaan hänen puuhiaan. Hän vihelsi pitkään ja löi kämmenellä
reiteensä. Kalle-Kustaa ei ollut millänsäkään.

— Kuules Kustaa, sanoi suutari, sinä näyt rupeevan kovin

leventelemään.
Tästähän tulee tupa kuin kirkko ja kaksi kamaria perään!

Kalle-Kustaa hymyili tietäväisen näköisenä. Silloin alkoi suutari

sättiä häntä hulluksi ja ennustella ettei talosta koskaan tulisi
valmista. Pienemmän tuvan hän olisi saanut noista meren tuomista
hirsistä, mutta tämmöiseen rakennukseen korkeintaan kaksi seinää.
Ja mitä hän semmoisella komealla huvilalla tekisi…

Mutta Kalle-Kustaa kyllä tiesi mitä hän tekisi. Vuokraisi kesäksi

herrasväille, jotka samalla ostaisivat maidon ja joilta saisi hyvän
hinnan kalasta ja munista. Hän osaisi rikastua hänkin! Ja puuttuvat
hirret ja muut tarpeet… Ken tietää vaikka hän pian saisi semmoisen
silakkasaaliin kuin viime syksynä Hamberg, jolta pytyt ja nelikot
loppuivat niin että kalat olivat suolattavat vanhaan nuottaveneeseen.
Ja jos ei sitäkään… ken tietää vaikka ajelehtisi siellä paraillaan jo
toinen lautta tännepäin. Kuuluvat ne ryssät ammuskelevan
Suomenlahdella koko kesän… Voisi se onni toisenkin kerran
potkaista ja varmaan potkaiseekin!

Nyt törrötti Kalle-Kustaan uutistupa keskentekoisena mäen päällä

kuin purjehdusmerkki. Se näkyi kauas meren selälle ja saaristolaiset
sanoivat sitä Jerusalemin temppeliksi. Kaksi seinää oli pystyssä,
kolmas alulla ja toissa keväänä oli alettu uunia muurata, mutta jätetty
kesken, kun tiilet loppuivat. Hirret olivat jo mustuneet tuulesta ja
sateesta, muuriin oli ilmestynyt halkeamia ja sitä suurta
kalansaalista, yhtävähän kuin uutta tukkilauttaa ei kuulunut. Mutta
Kalle-Kustaa ei välittänyt naapurien pilapuheista: se oli pelkkää
kateutta. Ensi kesänä hän näyttäisi heille!

Ja taas hän oli uhannut ensi kesänä päästää kurkihirteen.

Mutta istuessaan kelkan nokalla siinä keskellä lumista aavaa,

valtaa hänet kumma autius, aivankuin talvi-ilta olisi astunut hänen
mieleensä. Ehkä olivat ne sittenkin oikeassa, jotka sanoivat ettei siitä
koskaan tulisi valmista. Eihän häneltä voisi mitään onnistua, eihän
onni kahta kertaa voinut potkaista semmoista vaivaista kuin hän!
Asukoon sikolätissä ja pysyköön köyhänä, kun on köyhäksi syntynyt!
Perkele, jos olisi ollut selvää viinaa, olisi paremmin saanut sen
nielaistuksi!

Samassa kuului laulun renkutusta jäältä päin. Sieltä oli tulossa

ajomies ja kun tämä ehti kohdalle, tunsi Kalle-Kustaa hänet torppari
Söderbergiksi. Torppari oli iloisimmalla tuulellaan, hänellä oli
kahdenlitran pullo reessään ja hän otti Kalle-Kustaan mielellään
kolmanneksi. Kelkka sidottiin reen perään ja sitten sai tamma
hölkytellä tietä mieltään myöden, punaisen kuun kurkistaessa
Varsalön kuusien takaa.

Lähellä kotisaartaan erkani Kalle-Kustaa kyytimiehestään. Hän oli

saanut monta ryyppyä, mutta ei päässyt entiselle keveälle
viinatuulelleen vaikka yritti.

Kun hän sai kelkan nuoran käteensä, katsoi hän ihmeissään

kuormaa. Vasussa oli vain muutama peruna: kelkka oli ajettaessa
kallistellut puoleen ja toiseen ja kylvänyt kaksi pitkää vakoa talvitien
sivun. Sinne meni porsaanruoka! Kalle-Kustaa kirosi pahan
kirouksen; tuntui kuin kuu olisi hänelle nauranut äänettömästi, silmät
kyhnyssä…

Oli onni että leipäkimppu oli ollut kelkkaan sidottu. Kimppu

kädessä astui hän vanhasta hytinovesta mökkiinsä. Sieltä kuului
lapsenitkua. Se näytti hänestä nyt entistä viheliäisemmältä koko
hökkeli; seinärakoja oli paikkailtu vanhoilla aironlavoilla, tuhdoilla ja
muulla meren tuomalla. Sisässä oli niin ahdasta että tuskin pääsi
kääntymään ja pahansiivoista siellä oli, sen pani Kalle-Kustaa ensi
kerran nyt merkille. Hän työnsi lapset luotaan ja istui äänetönnä
syömään perunaa, silakkaa ja leipää. Bertalle hän ei maininnut
mitään Hartinin rouvan perunoista, pudotti vain sanan silloin, toisen
tällöin ja tuijotti mietteissään posliiniseen ovennuppiin. Oven oli hän
tuonut hylkyhuutokaupasta, siinä oli hytinnumero 14 ja oikea
posliininen nuppi.

Kun oli syöty, paneuduttiin mökissä levolle. Kalle-Kustaa odotti

kunnes joka nurkasta kuului tasaista hengitystä, sitten hän nousi,
veti vaatetta päälle ja meni ulos mäelle. Hän suuntasi askeleensa
uutisrakennukselle.

Aavemaisina ja surkeina törröttivät seinät kuutamossa heittäen

mustan varjon hangelle. Hän pyyhkäisi lunta uunin suulta ja hapuili
kädellään… Aivan oikein, sinne oli ilmestynyt uusi halkeama!
Kivijalasta hän veti esiin kirveen ja koetteli alushirttä. Siinä oli
yhdessä kohden jo lahonvika!…

Silloin hän tunsi että nyt siitä ei enää tulisi mitään… ei koskaan
hän jaksaisi ostaa hirsiä, ei koskaan hän löytäisi uutta tukkilauttaa!
Kaikki tämäniltainen viina nousi vihdoinkin päähän ja hän iski
kirveellään sokeasti, raivoisasti eteensä, katsomatta sattuiko se
alushirteen vai seinään vai kiveen.

Kuu oli noussut ryntäilleen ja katseli kuusen latvasta miestä, joka

riehui talviyössä hajoittaen oman tupasalvoksensa.
MESTARIVARAS

Kun lounaistuulella nousee Skoglannin vesiltä aavalle merelle ja on

päässyt Husön reimarin tasalle, jonka itäpuolella kyömyselkäinen
laine ilmaisee Pirunkiven kätköpaikan, alkaa Husön ja Ormgrundin
välistä punertaa kalastajatupa eräällä rantakalliolla. Kun viimeisellä
luovilla laskee Husön ohi, aukee karien välistä tyyni sisäsatama
veneineen, ranta-aittoineen, verkkosalkoineen. Lampaat, jotka ovat
Ormgrundin puolella suolaheinää syömässä, kokoontuvat tavallisesti
ulkonokkaan purjehtijaa katsomaan, vesikarilla tiirat nousevat
pesiltään vauhkoina ilmaan kuullessaan veneenkeulan kohinan ja
kirkuvat siipien varassa kunnes vene on kadonnut nokan taakse.
Mutta tuvan ikkunanpielestä tähtää ohipurjehtijaa usein musta,
ilkeästi tuikkiva silmä.

Tämä on Husön Vesterbergin eli Varas-Vesterbergin koti, vaikka

siinä nyt asuvat mestarivarkaan jälkeläiset toisessa ja kolmannessa
polvessa.

Entiseen aikaan oli puheentapana että siinä talossa elettiin toisten

leivillä ja varastetuilla siankinkuilla ja että Husön hevonen ja lehmät
syötettiin varastetuilla heinillä ja tupa lämmitettiin varastetuilla
haloilla. Ja Vesterbergillä oli jo puolet ikäänsä ollut saaristolaisten
kesken nimenä Varas-Vesterberg, vaikkei sitä saanut sanoa hänelle
vasten naamaa, kun todistukset näet puuttuivat. Sillä Vesterberg oli
mestari peittämään jälkensä ja pitämään varansa niin että hän pääsi
livahtamaan joka kiikistä kuin kettu. Häissä ja hautajaisissa hän istui
täytenä miehenä Kalle Krokströmin ja Hambergin rinnalla ja kilisti
partaansa pyyhkien heidän kanssaan, niinkuin ei koskaan olisi
kajonnut heidän tavaraansa. Mutta toisten sisuksissa kierteli kiukku
ja posket alkoivat usein elää.

Naapurit häntä pelkäsivät kuin ruttoa. Jos Vesterberg oli saaressa,

ei saanut olla varma mistään, ja sillä aikaa kun hän oli tuvassa
siirrettiin usein omat veneet syrjemmälle ettei niistä katoaisi köysiä ja
ankkureita. Vanhalla Hambergilla oli tapana äännähtää
verkkokuteensa takaa, kun hän ikkunasta näki Husön mustan
tamman talvitiellä:

— Pidä varasi, muori, Vesterberg on liikkeellä!

Ja muori pistäytyi hyvissä ajoin pihalla kokoomassa lukkojen

taakse semmoista irtainta tavaraa, joka olisi voinut kelvata varkaan
rekeen.

Hänelle kelpasi muuten kaikki — mitä hän kulloinkin sattui

tarvitsemaan. Hän vei läpi käsien ja lukoista ei ollut paljo haittaa, sillä
hän avasi ne jollain salaperäisellä tavalla, useimmiten rikkomatta.
Krokströmin aitasta hän eräänä yönä otti kaksikymmentä kyynärää
eukon kutomaa villakangasta leikaten sen tukilta niin sievästi että
temppu huomattiin vasta, kun kangasta mitattiin piian
palkkahameeksi. Vähän senjälkeen katosivat Bergin Kallen
hylkeennahat, joita Kalle oli säilytellyt aitassaan, viedäkseen
keväämmällä karvari Rosenbergille. Rosenbergille ne kylläkin
joutuivat, mutta kun Kalle keksi ne karvarin aitan seinältä ja väitti
omikseen vedoten erääseen harpuuninreikään hartiain välissä, sanoi
ukko Rosenberg että siihen kohtaan on joku toinenkin voinut iskeä ja
ettei se ole mikään todistus. Kalle palasi kotiin karvaalla mielellä. —
Perkelekö hänet oli pidättänyt niitä nahkoja viemästä, silloin kun ne
vielä olisivat kulkeneet hänen omassa nimessään hän sanoi
Stiinalle. — Nyt se Husön susi sai niistä rahat! Mutta hän päätti
kostaa. Ja kun hän tapasi Vesterbergin rysät kuivamassa eräällä
kalakarilla katkoi hän niistä kaikki kaaret. Tämä tapahtui siihen
aikaan, jolloin hän ei vielä ollut herännyt synnintuntoon.

Toisen kerran katosi joulun korvissa parhain kartanon kinkuista

lukituilta aitan ylisiltä. Varsalön kapteeni oli repiä silmät voudin
päästä, niin vihanen hän oli ja oli luvannut hyvän palkinnon varkaan
ilmiantajalle. Kaikki ajattelivat Vesterbergiä, mutta kukaan ei ollut
nähnyt häntä liikkeellä sinä yönä, vieläpä saattoi Grisön suutari
todistaa että Vesterberg oli myöhään yöllä ollut Grisössä
otattamassa mittaa uusiin saappaisiin.

Loppiaisen jälkeen oli Vesterberg kaupunkimatkalla poikennut

Hambergin luo hevosta syöttämään ja silloin hän oli aukaissut
eväspussinsa ja suurustanut tuvassa. Pussista ilmestyi
läskinkimpale, jossa rasvaa oli ollut viiden tuuman vahvalta, kuten
vanha Hamberg kuuluu sanoneen.

— Onpas Vesterbergillä komeata läskiä tänä vuonna, oli hän

ihmetellyt, jolloin toinen oli pala suussa tokassut: "Kun hyvin syöttää
niin hyvää saa!" Mutta silloin oli Hambergia ruvennut pistättämään
varkaan julkeus, hän kun tiesi ettei Vesterberg kyennyt porsastaan
niin ruokkimaan, koska oli jättänyt perunamaansakin kesannoksi. Ja
hän oli sanoa pamauttanut vasten toisen mustaa naamaa:
 — Ei se sika ole sinun lättiäsi nähnytkään! Mistä lienet
kähveltänyt!

Jolloin Vesterberg oli niin hölmistynyt ettei saanut sanaa suustaan

eikä löytänyt lakkiaan ja vasta porstuassa oli muistanut yhden ja
toisen haukkumasanan ja uhannut kysyä kunniansa perään. Mutta
kysymättä se jäi.

Vesterberg oli pitkä mustapartainen mies, jonka jalat käydessä

niksahtelivat kuin vuohen nilkat. Pitkät viiksihaivenet haroittivat suun
päällä ja nauraessa välähteli niiden välistä jotain valkoista. Mustissa
silmissä oli ilkeä tuike. Oikea suurkelmi näköjäänkin.

Eräänä maaliskuun aamuna kun Hamberg oli pistäytynyt mäelle,

luomaan silmiä uuteen silakkaverkkoon ja oli tuvan ovelta päässyt
alas kala-aittaan, näkyi Vesterbergin tamma tulevan talvitietä
kaupungista päin vetäen suurta heinäkuormaa.

— Hoi Vesterberg, varhainpa sinä olet liikkeellä ollut, huusi

Hamberg miehelle, joka pysytteli kuormansa suojassa. — Mistäs
heinät ovat?

— Kaupungin torilta, vastasi Vesterberg rykäisten rohkeasti, mutta

Hamberg nauroi partaansa liikkuessaan keväisellä hangella, joka
häikäisi silmiä. Vesterbergin kuormaan oli ahdettu irtoheiniä suoraan
ladosta, jotavastoin torilla myydään niputtain! Se kettu ymmärsi
palata retkiltään kaupungin kautta, jolloin kaikki mitä kuormassa oli,
kävi ostoksista! Vaan eipäs ymmärtänyt aina pitää varansa
puheissaan!

Toisen kerran oli Vesterbergin naapuri Husössa, Mattson, jonka

kanssa hänellä oli yhteinen navetta ja kahtia-jaettu lato sen edessä,
poikennut Krokholmiin ja kertonut kuinka hänen akkansa oli aamulla,
navettaan mennessään, nähnyt köydenpään longertavan esiin
heinien alta, Vesterbergin puolella. Akkapas ei malttanut olla
kiskaisematta köydestä, jolloin heinistä ilmestyi julma leipäkimppu.
Varmaankin satakaksikymmentä leipää hän oli laskenut ja oikeita
suuren talon leipiä olivat olleetkin! Ja sen tiesi ettei niistä rahaa oltu
maksettu!

Poika Frans tuli isäänsä sekä ulkomuodossa että kaikessa

muussakin, sanoivat ihmiset. Hän oli tämän oikea käsi, joka ei
tiennyt mitä vasen teki. Fransin toimesta paloi Husössä tuli silloin
kun Vesterberg oli öisin liikkeellä — että muka oltiin kotona! — ja
Fransin avulla hän saattoi toimia yht’aikaa kahdella taholla, siten
sekoittaen jälkensä.

Vaikka Vesterberg oli mestari ammatissaan ja oli osannut livahtaa

monesta vaarasta, sai kun saikin hän lopulta selkänahallaan maksaa
julkeutensa. Tarina siitä elää vielä vanhan polven muistona
saaristossa.

Skoglannin Rosenberg oli pannut toimeen perunannostotalkoot,

joihin väkeä oli saapunut salmen takaa Krokholmista ja Aspöstä Emil
Andreas molempine poikineen. Oli ollut semmoinen sinisenkorkea
syyspäivä, jolloin kurjet oikaisevat etelään, halki saariston, ja
puolukan toinenkin kylki kypsyy.

Silloin siinä peltoa kuokkiessaan oli vanha Hamberg saanut

käteensä oudon perunan. Se oli näköjään kuin ihminen ja vähän
puuttui ettei sillä ollut silmät ja korvatkin oikealla kohdallaan. Kun
Ulla toi sahtia talkooväelle ja istuttiin pientareella, kulki peruna
kädestä käteen ihmeteltävänä ja lopuksi leikkasi Hamberg
puukollaan siihen puumerkkinsä arvellen että semmoinen kummitus