Algebraic and Differential Methods for

Nonlinear Control Theory Elements of

Commutative Algebra and Algebraic
Geometry Rafael Martínez-Guerra
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/algebraic-and-differential-methods-for-nonlinear-contr
ol-theory-elements-of-commutative-algebra-and-algebraic-geometry-rafael-martinez-g
uerra/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Algebraic and differential methods for nonlinear

control theory Martinez-Guerra R

https://textbookfull.com/product/algebraic-and-differential-
methods-for-nonlinear-control-theory-martinez-guerra-r/

Algorithms of Estimation for Nonlinear Systems A

Differential and Algebraic Viewpoint 1st Edition Rafael
Martínez-Guerra

https://textbookfull.com/product/algorithms-of-estimation-for-
nonlinear-systems-a-differential-and-algebraic-viewpoint-1st-
edition-rafael-martinez-guerra/

Abstract Algebra Applications to Galois Theory

Algebraic Geometry Representation Theory and
Cryptography Second Edition Celine Carstensen-Opitz

https://textbookfull.com/product/abstract-algebra-applications-
to-galois-theory-algebraic-geometry-representation-theory-and-
cryptography-second-edition-celine-carstensen-opitz/

Basics from Algebraic Geometry Hanspeter Kraft

https://textbookfull.com/product/basics-from-algebraic-geometry-
hanspeter-kraft/
From Differential Geometry to Non commutative Geometry
and Topology Neculai S. Teleman

https://textbookfull.com/product/from-differential-geometry-to-
non-commutative-geometry-and-topology-neculai-s-teleman/

MMA320 Introduction to Algebraic Geometry Jan Stevens

https://textbookfull.com/product/mma320-introduction-to-
algebraic-geometry-jan-stevens/

Lectures on Logarithmic Algebraic Geometry Arthur Ogus

https://textbookfull.com/product/lectures-on-logarithmic-
algebraic-geometry-arthur-ogus/

Algebraic Geometry and Number Theory Summer School

Galatasaray University Istanbul 2014 1st Edition
Hussein Mourtada

https://textbookfull.com/product/algebraic-geometry-and-number-
theory-summer-school-galatasaray-university-istanbul-2014-1st-
edition-hussein-mourtada/

Algebraic Numbers and Algebraic Functions First Edition

Cohn

https://textbookfull.com/product/algebraic-numbers-and-algebraic-
functions-first-edition-cohn/
Mathematical and Analytical Techniques with
Applications to Engineering

Rafael Martínez-Guerra
Oscar Martínez-Fuentes
Juan Javier Montesinos-García

Algebraic and
Differential
Methods for
Nonlinear Control
Theory
Elements of Commutative Algebra and
Algebraic Geometry
Mathematical and Analytical Techniques
with Applications to Engineering
The importance of mathematics in the study of problems arising from the real
world, and the increasing success with which it has been used to model situations
ranging from the purely deterministic to the stochastic, in all areas of today’s
Physical Sciences and Engineering, is well established. The progress in applicable
mathematics has been brought about by the extension and development of many
important analytical approaches and techniques, in areas both old and new,
frequently aided by the use of computers without which the solution of realistic
problems in modern Physical Sciences and Engineering would otherwise have been
impossible. The purpose of the series is to make available authoritative, up to date,
and self-contained accounts of some of the most important and useful of these
analytical approaches and techniques. Each volume in the series will provide a
detailed introduction to a specific subject area of current importance, and then will
go beyond this by reviewing recent contributions, thereby serving as a valuable
reference source.

More information about this series at http://www.springer.com/series/7311

Rafael Martínez-Guerra •

Oscar Martínez-Fuentes •

Juan Javier Montesinos-García

Algebraic and Differential

Methods for Nonlinear
Control Theory
Elements of Commutative Algebra
and Algebraic Geometry

123
Rafael Martínez-Guerra Oscar Martínez-Fuentes
Departamento de Control Automático Departamento de Control Automático
CINVESTAV-IPN CINVESTAV-IPN
Mexico City, Distrito Federal, Mexico Mexico City, Distrito Federal, Mexico

Juan Javier Montesinos-García

Departamento de Control Automático
CINVESTAV-IPN
Mexico City, Distrito Federal, Mexico

ISSN 1559-7458 ISSN 1559-7466 (electronic)

Mathematical and Analytical Techniques with Applications to Engineering
ISBN 978-3-030-12024-5 ISBN 978-3-030-12025-2 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-12025-2

Library of Congress Control Number: 2018968389

© Springer Nature Switzerland AG 2019

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or
for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

This book is written so the reader with little knowledge on mathematics and without
experience in control theory can start from the beginning and go directly through
the logical evolution of the topics. If the reader has advanced knowledge on
mathematics, is fluent on abstract algebra, linear algebra, etc., will be able to read
this book a little faster, even so, the reader must study the mathematics sections
of the book, to make sure he is familiar with any special notation that we have
presented. If the reader only knows about mathematics but has no experience in
natural sciences or engineering, he must not be discouraged for the occasional use
of examples and vocabulary of other fields (physical models or others). If the reader
knows a little about control theory, maybe from previous courses of engineering or
physics, it is possible that he will have to work slightly more at the beginning to get
used to the ideas and notations in modern mathematics. When the reader is in a
section that contains some mathematics that are new to him, it is required of the
reader to study the examples, to do many exercises and to learn the new subject as if
he has taken a course of it. At the end of the book, the reader will know not only
control theory but also a little about useful mathematics. Whatever the previous
experience the reader has, he will find in the book some topics that are needed to be
learned for this particular area. As well, the book shows in a simple way some
elementary concepts of mathematics such as basic algebraic structures (sets, groups,
rings, fields, differential rings, differential fields, differential field extensions, etc.,
that is to say elements of commutative algebra and algebraic geometry in general)
for the introduction to the theory of nonlinear control seen from a differential and
algebraic point of view. Enough material has been included, rigorous proofs and
illustrative exercises of each subject, as well as some examples and demonstrations
are left to the reader for the good understanding of the chapters of the book. In the
selection of material for this book, the authors intended to expound basic ideas and
methods applicable to the study of differential equations in theory of control. The
exposition is developed in such a way that the reader can omit passage that turn out
to be difficult for him. The content of this book constitutes a tool that can be read by
not only mathematicians, engineers and physicists but also all users of the theory of
differential equations and theory of control. Control theory has become into a

v
vi Preface

scientific discipline and of engineering that seems destined to have an impact in all
aspects of modern society. First studied by mathematicians and engineers now it is
increasingly present on areas of physics, economy, biology, sociology, psychology,
etc. What is control theory and why is so important for a wide variety of special-
ities? Control theory is a set of concepts and techniques that are used to analyze and
design various kinds of systems, independently from their physical nature and
special functions. The most important aspect of control theory is the development of
a quantitative model that describes the relation and interaction of a cause and effect
between the variables of a system. This means that the language of control theory is
mathematical and any serious attempt to learn control theory must be accompanied
of mathematical precision and its comprehension. We have attempted, at writing
this book, to make a pedagogic introduction to control theory that is accessible to
readers with little background beyond linear and abstract elemental algebra and
matrix theory while begin motivating for those mathematician readers with more
sophisticated theoretical knowledge. As result, the book is more autonomous and
less specialized. This book begins with the study of elementary set and map theory
being a little bit abstract. Chapters 2 and 3 on groups theory and rings respectively
are included because of their important relation to the linear algebra, the group of
invertible linear maps (or matrices) and the ring of linear maps of a vector space
being perhaps the most amazing examples of groups and rings. We deal with
homomorphisms and Ideals as well as in Chap. 3 we mention some properties of
integers. Also it is well known that group theory at its inception was deeply con-
nected to algebraic equations. The success of the theory of groups in algebraic
equations led to the hope that similar group-theoretic methods could be a powerful
arsenal to attack the problems of differential equations. Still more, Ritt and Kolchin
tackled the problem form the differential and algebraic point of view (Chap. 10 of
control theory from point view of differential algebra). Chapter 4 is devoted to the
matrices theory and the linear equations systems. Chapter 5 gives some definitions
of permutations, determinants and inverse of a matrix. In Chap. 6 is tackled in
notion of vector in real Euclidian space and in general vector space over a field,
bases and dimension of a vector space as well as sums and direct sums. In Chap. 7
we treat with linear maps or linear transformations, Kernel and image of a linear
map, dimensions of kernel and image, in addition, the application in linear control
theory of some abstract theorems such as the concept of kernel, image and
dimension of space are illustrated. Chapter 8 we shall consider the diagonalization
of a matrix and the canonical form of Jordan. In Chap. 9 we attack elementary
methods of solving differential equations and finally in Chap. 10 we treat the
nonlinear control theory from the point of view of differential algebra.

Mexico City, Mexico Rafael Martínez-Guerra

Oscar Martínez-Fuentes
Juan Javier Montesinos-García
Acknowledgements

To the memory of my father

who was the source of my teaching
Carlos Martínez Rosales.
To my wife and Sons
Marilen, Rafael and Juan Carlos.
To my mother and brothers
Virginia, Victor, Arturo, Carlos, Javier
and Marisela.
Je tiens à exprimer ma profonde gratitude
au Dr. Michel Fliess qui m’a initié au domaine
du contrôle non linéaire à l’aide, d’outils
tels que l’algèbre différentielle. Merci
également à mon ami Dr. Sette Diop
avec qui j’ai eu le plaisir de collaborer à certaines
publications. à eux ma plus sincère gratitude.
Rafael Martínez-Guerra
To my parents Teresa and Leopoldo.
In memory of my grandfather, Facundo.
Oscar Martínez-Fuentes
To my parents Irma and Javier,
whose support and love allowed me
to reach many goals.
To my aunt Rosario and uncle Clemente,
for all their teachings and support.
Juan Javier Montesinos-García

vii
Contents

1 Mathematical Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Introduction to Set Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.1 Set Operations and Other Properties . . . . . . . . . . . . . . 2
1.2 Equivalence Relations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.3 Functions or Maps . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.3.1 Classification of Functions or Maps . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.4 Well-Ordering Principle and Mathematical Induction . . . . . . . . 13
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
2 Group Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
2.1 Basic Definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
2.2 Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
2.3 Homomorphisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
2.4 The Isomorphism Theorems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
3 Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
3.1 Basic Definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
3.2 Ideals, Homomorphisms and Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
3.3 Isomorphism Theorems in Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
3.4 Some Properties of Integers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
3.4.1 Divisibility . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
3.4.2 Division Algorithm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
3.4.3 Greatest Common Divisor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
3.4.4 Least Common Multiple . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
3.5 Polynomials Rings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47

ix
x Contents

4 Matrices and Linear Equations Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49

4.1 Properties of Algebraic Operations with Real Numbers . . . . . . . 49
4.2 The Set Rn and Linear Operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
4.2.1 Linear Operations in Rn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
4.3 Background of Matrix Operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
4.4 Gauss-Jordan Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
4.5 Definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
5 Permutations and Determinants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
5.1 Permutations Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
5.2 Determinants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
6 Vector and Euclidean Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
6.1 Vector Spaces and Subspaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
6.2 Generated Subspace . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
6.3 Linear Dependence and Independence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
6.4 Bases and Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
6.5 Quotient Space . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
6.6 Cayley-Hamilton Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
6.7 Euclidean Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
6.8 GramSchmidt Process . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
7 Linear Transformations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
7.1 Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
7.2 Kernel and Image . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
7.3 Linear Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
7.4 Associate Matrix . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
8 Matrix Diagonalization and Jordan Canonical Form . . . . . . . . . . . 109
8.1 Matrix Diagonalization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
8.2 Jordan Canonical Form . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
8.2.1 Generalized Eigenvectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
8.2.2 Dot Diagram Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
9 Differential Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
9.1 Motivation: Some Physical Origins of Differential Equations . . . 125
9.1.1 Free Fall . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
9.1.2 Simple Pendulum Problem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
9.1.3 Friction Problem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
Contents xi

9.2 Definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128

9.3 Separable Differential Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
9.4 Homogeneous Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
9.5 Exact Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
9.6 Linear Differential Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
9.7 Homogeneous Second Order Linear Differential Equations . . . . 137
9.8 Variation of Parameters Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
9.9 Initial Value Problem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
9.10 Indeterminate Coefficients . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
9.11 Solution of Differential Equations by Means of Power
Series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
9.11.1 Some Criterions of Convergence of Series . . . . . . . . . . 146
9.11.2 Solution of First and Second Order Differential
Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
9.12 Picard’s Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
9.13 Convergence of Picard’s Iterations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161
10 Differential Algebra for Nonlinear Control Theory . . . . . . . . . . . . . 163
10.1 Algebraic and Transcendental Field Extensions . . . . . . . . . . . . . 163
10.2 Basic Notions of Differential Algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
10.3 Definitions and Properties of Single-Input Single-Output
Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
10.4 Identifying the Input and Output of Dynamic Systems . . . . . . . 168
10.5 Invertible Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
10.6 Realization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172
10.7 Generalized Controller and Observer Canonical Forms . . . . . . . 173
10.8 Linearization by Dynamical Feedback of Nonlinear
Dynamics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182

Appendix: Important Tools . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183

Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
Notations and Abbreviations

N The Set of natural numbers

Z The Set of integers numbers
Q The Set of rational numbers
R The Set of real numbers
C The Set of complex numbers
A; B; . . . Capital letters represent arbitrary sets
x; y; . . . Lowercase letters represent elements of a set
A
B A is subset of B
x2A x is element of A
A[B The union of two sets
A\B The intersection of two sets
Ac Complement set of A
AnB Difference of sets A and B
; Empty set
() Necessary and sufficient condition
8 For all
 Equivalence relation
a  b mod n a is congruent with b module n
A=R Quotient set
 Binary operation for groups
detðAÞ The determinant of a square matrix A 2 Rnn
jAj The determinant of a square matrix A 2 Rnn
trðAÞ The trace of a matrix A
A⊤ The transpose of a matrix A
f   g Set
ðaij Þi; j m  n matrix with entries aij ; 1  i  m; 1  j  n
rankðAÞ Rank of a matrix A
A 1 Inverse of A
y_ ¼ dydt
First derivative of y with respect to t
Ek Eigenspace of E corresponding to eigenvalue k

xiii
xiv Notations and Abbreviations

dimðVÞ Dimension of V
L ðV; WÞ Space of linear transformations of V in W
Ker u Kernel of u
diff trd° Differential transcendence degree
y Designation of the end of a proof
\ð [ Þ Less (greater) than
ð Þ Less (greater) than or equal to
8 For all
PðnÞ A statement
ffi Isomorphism
G=N Quotient group
Khui Differential field generated by the field K; u and its time derivatives
K=k Differential field extension k
K
Chapter 1
Mathematical Background

Abstract This chapter focuses on the basic concepts and algebra of sets as well
as a brief introduction to the theory of functions and the well known principle of
mathematical induction. All this background will be needed as a tool to understand
the theory of linear algebra and differential equations as set forth in the following
chapters.

1.1 Introduction to Set Theory

Definition 1.1 A set A is any collection of objects called elements of A that is well
defined (same nature) [1–4]:

A = {a1 , a2 , a3 , . . . , an−1 , an }

• ai ∈ A denotes ai is an element of set A.

• x∈ / A denotes x is not an element of set A.
Hereinafter, capital letters, S, T, . . . denote sets and each of the elements of a set is
denoted by a lowercase letters, x, y, . . . , etcetera.
Example 1.1 Let N = {1, 2, . . .} the set of natural numbers   Z=
(positive integers),
{. . . , −3, −2, −1, 0, 1, 2, . . .} the set of integers, Q = ab | a, b ∈ Z, b = 0 the set
of rational numbers and R the set of real numbers. It is clear that −5 ∈ Z, 35 ∈
√ √
Q, 23 ∈ R, π ∈ / N, 23 ∈ / Z.
According to the number of elements of each set, the set can be finite or infinite.
For example, if we consider the set of grains of sand in the world, although the
amount is very large and possibly we could never finish counting, this set is finite.
The numbers set are infinite. The set with no elements is called empty set [5–8].
This set is unique and it is represented by ∅. On the other hand, a finite set consisting
of one element is called singleton.
Remark 1.1 ∅ and {∅} are totally different. The first one is a set without elements,
whereas the another set is a singleton with the unique element that is ∅.
© Springer Nature Switzerland AG 2019 1
R. Martínez-Guerra et al., Algebraic and Differential Methods for Nonlinear
Control Theory, Mathematical and Analytical Techniques with
Applications to Engineering, https://doi.org/10.1007/978-3-030-12025-2_1
2 1 Mathematical Background

Definition 1.2 Let A, B two set. It is said that A is a subset of B, A ⊂ B (or B

⊃ A ), if and only if every element of A is element of B, i.e., a ∈ A ⇒ a ∈ B, ∀a ∈
A. (If A = B we call A a proper subset of B).

According to this new concept, note that if a ∈ A then we can to write an equiv-
alent notation for this fact, i.e. {a} ⊂ A. Other examples of subsets are given by the
following chain of inclusions: N ⊂ Z ⊂ Q ⊂ R ⊂ C, the larger field, C is called an
extension field of R, similarly R is an extension field of Q, this concept will have
relevance in Chap. 10.
Remark 1.2 Let A an arbitrary set, then the empty set satisfies ∅ ⊂ A for all set A.
To prove this fact, let us suppose that the statement is false. It is false only if ∅ has
an element that does not belong to A. Since ∅ has not elements, then is not true and
therefore ∅ ⊂ A for every A.

Remark 1.3 Let A, B, C any set, according to the Definition 1.2,

• A ⊂ A. This property states that the inclusion is reflexive (every set is a subset of
itself).
• The inclusion is antisymmetric. This property is written as follows: A ⊂ B and
B ⊂ A then A = B.
• If A ⊂ B and B ⊂ C then A ⊂ C, i.e., the inclusion is transitive.

The condition of equality between two sets is given from the following axiom.
Property 1.1 (Axiom of extension): Two sets are equal if and only if they have the
same elements.
The axiom of extension states that if A and B are set such that A ⊂ B and B ⊂ A
then A and B have the same elements and therefore A = B. This is the more general
form to prove the equality between two set and this is the necessary and sufficient
condition. Note that equality is symmetric, i.e., if A = B then B = A. In particular,
when A = A it said that equality is reflexive. Finally, the relationship of equality is
transitive. This property is analogous to the property of transitivity for subsets, i.e.,
A = B and B = C then A = C [10–12].

1.1.1 Set Operations and Other Properties

Sometimes, when we have two set, A and B that are not necessarily equals, it is
necessary to define a third set whose elements are given by the above sets. So that, it
is necessary to define an operation in the sets with that feature. Before the definition
is established, an important axiom that determines these new operations:
Property 1.2 (Axiom of unions): For every collection of sets there exists a set that
contains all the elements that belong to at least one set of the given collection.
1.1 Introduction to Set Theory 3

Although is complicated to define a set namely universe, that contains every set,
in the next definition we will suppose that there exists a set (non empty) that contains
a finite number of sets.
Definition 1.3 Let A, B two subsets of a set S. The union of two sets A and B is
the set
A ∪ B = {s ∈ S | s ∈ A or s ∈ B}

where, we say s ∈ A ∪ B if and only if s ∈ A, s ∈ B or s is in both sets.

The other important operation is the intersection between two sets, defined as
follows.
Definition 1.4 Let A, B two subsets of a set S. The intersection of two sets A and
B is the set
A ∩ B = {s ∈ S | s ∈ A and s ∈ B}

where, we say s ∈ A ∩ B if and only if s ∈ A and s ∈ B.

Remark 1.4 These operations can be generalized for more sets. Let {Aα }α∈I a col-
lection of subsets of S, then:

• Aα = {s ∈ S | s ∈ Aα for some α ∈ I, I is an index set}

α∈I
• Aα = {s ∈ S | s ∈ Aα for all α ∈ I, I is an index set}
α∈I
In any application of set theory, all sets that intervene can be considered as subsets
of a fixed set. This set is called universal set (or simply universe) and it is denoted
by U .
Definition 1.5 Let the universe U and an arbitrary subset A of U , the complement
of set A respect to U , to the set of all elements that do not belong to A but that
belong to U [11, 13].
In analogous manner the union an intersection operations have some particular
properties. We establish the following assertion. Note that each assertion should be
demonstrated.
1. Associativity
• A ∪ (B ∪ C) = (A ∪ B) ∪ C
• A ∩ (B ∩ C) = (A ∩ B) ∩ C
2. Commutativity
• A∪B = B∪ A
• A∩B = B∩ A
3. Distributivity
• A ∪ (B ∩ C) = (A ∪ B) ∩ (A ∪ C)
• A ∩ (B ∪ C) = (A ∩ B) ∪ (A ∩ C)
4 1 Mathematical Background

4. Idempotency
• A ∪ A = A for all set A.
• A ∩ A = A for all set A.
5. De Morgan’s laws
• (A ∪ B)c = Ac ∩ B c
• (A ∩ B)c = Ac ∪ B c
To prove each one of the claims, it is necessary to establish the equality between
both sets. That is to say, we prove the two inclusions:

A = B ⇔ A ⊂ B and B ⊂ A

For example, for the case of associativity of union, we have the following proof. Let
x ∈ A ∪ (B ∪ C), then

x ∈ A ∪ (B ∪ C) ⇔ x ∈ A or x ∈ (B ∪ C)
⇔ x ∈ A or x ∈ B or x ∈ C
⇔ x ∈ (A ∪ B) or x ∈ C
⇔ x ∈ (A ∪ B) ∪ C

Thus A ∪ (B ∪ C) = (A ∪ B) ∪ C.
At the end of this section, we will establish a proposition with more properties.
Now, we establish the following definition.

Definition 1.6 Let A, B subsets of a set S. A and B are said to be disjoint if they
have not elements in common, that is to say: A ∩ B = ∅.

Note, that this definition can be extended to any family of sets: A family of sets is
pairwise disjoint or mutually disjoint if every two different sets in the family are
disjoint ( Ai , A j ∈ A , i, j ∈ I, Ai ∩ A j = ∅).
Another important operation is the difference between two sets, defined as follows.

Definition 1.7 Let A, B subsets of a set S. The difference of the sets A and B is
the set of all elements of set A that are not belong to the set B, i.e.,

A \ B = A − B = {s ∈ S | s ∈ A , s ∈
/ B} = A ∩ B c

where B c denotes the complement of B.

Example 1.2 Let K = {1, 2, 3, 4, 5} , L = {1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8}, and

M = {1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12}. Note that K ⊂ L ⊂ M. According to the
difference of sets, we have that
1.1 Introduction to Set Theory 5

L − K = {6, 7, 8}
M − L = {9, 10, 11, 12}
M − K = {6, 7, 8, 9, 10, 11, 12}

Note as these sets are related by the union between them, and by their number of
elements denominated cardinality of the set, i.e.:

M − K = (M − L) ∪ (L − K )

and 7 = car d(M − K ) = car d(M − L) + car d(L − K ) = 4 + 3. This idea will
be generalized and stated in Chap. 10 as a theorem for a tower of fields and their
transcendence degree.

Remark 1.5 According to the above definition, the complement of a set A can be
written as follows:

Ac = {x | x ∈ U and x ∈
/ A} = U \ A

that is, the difference of the universe with the set A.

The properties of difference of set are the following:

1. For every set A, A \ A = ∅.
2. For every set A, A \ ∅ = A.
3. For every set A, ∅ \ A = ∅.
4. Let A and B are nonempty sets. If A − B = B − A then A = B
The latter property can be demonstrated as follows. By definition, we have

A − B = {x | x ∈ A and x ∈
/ B}
B − A = {x | x ∈ B and x ∈
/ A}

If A − B = B − A then every element of A \ B is an element of B \ A, but in the

set A \ B there are only elements of A. In the same manner, all element of B \ A
is an element of A \ B but in the set B \ A there are only elements of B, therefore,
A = B.

1.2 Equivalence Relations

Definition 1.8 Let A a nonempty set. A relation in A is a subset R of A × A.

Remark 1.6 We write a ∼ b if (a, b) ∈ R.

6 1 Mathematical Background

Definition 1.9 A relation R in A it is said to be:

1. Reflexive, if a ∼ a ∀ a ∈ A
2. Symmetric, if a ∼ b ⇒ b ∼ a ∀ a, b ∈ A
3. Transitive, if a ∼ b and b ∼ c ⇒ a ∼ c ∀ a, b, c ∈ A

Definition 1.10 A relation R in A it is said to be equivalence relation if R is

reflexive, symmetric and transitive [14, 15].

Example 1.3 Let A = Z. Let a, b ∈ A. It said to be a and b have the same parity, if
a and b are both even or are both odd. We say that a and b are related, a ∼ b, if a
and b have the same parity. Indeed, this is a equivalence relation:
• a ∼ a ⇔ (−1)a = (−1)a , a − a = 0 is even.
• a ∼ b ⇔ (−1)a = (−1)b ⇔ (−1)b = (−1)a ⇔ b ∼ a.
• a ∼ b ⇔ (−1)a = (−1)b and b ∼ c ⇔ (−1)b = (−1)c . By virtue of the proper-
ties of equality, we have (−1)a = (−1)b = (−1)c . Therefore a ∼ c.

Definition 1.11 Let m, n ∈ Z. It is said that m divides n if there exists q ∈ Z such

that n = mq. In other words, m is a factor of n or n it is a multiple of m.

Remark 1.7 The notation for divisibility of numbers is the following:

• If m divides n, we write m | n.
• In other case, i.e., if m not divides n, we write m  n.

Definition 1.12 Let n ∈ N, a, b ∈ Z. It said to be a is congruent with b module n

if n | (b − a). We write a ≡ b mod n. The congruence module n is a equivalence
relation.

Definition 1.13 Inclusion is not an equivalence relation. Note that N ⊂ Z but Z ⊂ N

(⊂ is not symmetric).

Definition 1.14 Let ∼ an equivalence relation in A. The equivalence class of a ∈ A

is denoted by the following set:

C = [a] = {x ∈ A | x ∼ a}

The elements of [a] are the elements of A that are related with a. If C is an equivalence
class, then any element of C is a representative of C .

Example 1.4 In the case of the parity we have:

• [0] = {. . . , −4, −2, 0, 2, 4, . . .} = {2m | m ∈ Z}
• [1] = {. . . , −5, −3, −1, 1, 3, 5, . . .} = {2m + 1 | m ∈ Z}

Example 1.5 According to a ≡ b mod n, if n = 5, we have:

• [0] = {. . . , −10, −5, 0, 5, 10, . . .} = {5m | m ∈ Z}
• [1] = {. . . , −9, −4, 1, 6, 11, . . .} = {5m + 1 | m ∈ Z}
1.2 Equivalence Relations 7

• [2] = {. . . , −8, −3, 2, 7, 12, . . .} = {5m + 2 | m ∈ Z}

• [3] = {. . . , −7, −2, 3, 8, 13, . . .} = {5m + 3 | m ∈ Z}
• [4] = {. . . , −6, −1, 4, 9, 14, . . .} = {5m + 4 | m ∈ Z}
Theorem 1.1 If ∼ is an equivalence relation in A, then

A= [a]
a∈A

In addition, if [a] = [b] ⇒ [a] ∩ [b] = ∅.

Proof First, we prove the double contention of subsets.
 
1. Let a ∈ A. Then a ∈ [a] and therefore a ∈ [a]. This implies that A ⊂ [a].
 a∈A a∈A
2. Given that [a] ⊂ A ∀a ∈ A, therefore [a] ⊂ A.
a∈A
Hence 
A= [a]
a∈A

Finally we will use the contrapositive form to prove the last statement. Suppose that
[a] ∩ [b] = ∅. Let c ∈ [a] ∩ [b], then we have c ∼ a and c ∼ b , therefore a ∼ b.
Now, if x ∈ [a], then x ∼ a and x ∼ b (since a ∼ b) and hence x ∈ [b]. This implies
[a] ⊂ [b] and in a similar manner, [b] ⊂ [a]. Therefore [a] = [b]. 
Definition 1.15 Let A a nonempty set. A partition of A, is a collection {Aα }α∈I of
subsets of A such that: 
A= Aα
α∈I

In addition, if α = β then Aα ∩ Aβ = ∅. Aα are so called elements of the partition.

Remark 1.8 Let A a nonempty set. An equivalence relation in A gives rise to a par-
tition of A. The elements of this partition, are the equivalence classes. Reciprocally,
a partition of A generates an equivalence relation. In conclusion, let a, b ∈ A. a and
b are said to be related if and only if they are in the same element of the partition.
Definition 1.16 Let A a nonempty set and R (or ∼) an equivalence relation in A. A
is said to be a quotient set denoted by:

A/R = A/ ∼= {[a] | a ∈ A}

Example 1.6 Let n ∈ N. Consider the congruence module n in Z (that is an equiva-

lence relation). The quotient set of Z is given by

Z/nZ = {[0], . . . , [n − 1]}

Sometimes, Z/nZ is denoted by Z/n or Zn . As particular cases, we have:

8 1 Mathematical Background

1. Z/2Z = {[0], [1]}

2. Z/5Z = {[0], [1], [2], [3], [4]}

1.3 Functions or Maps

Definition 1.17 Let A, B nonempty sets. A function or map is a relation given by

a set A and a set B with the following property: each element a ∈ A is related to
exactly one and only one element b ∈ B. In other words, a function or map is a rule
that assigns to each element a of A [16, 17], one and only one element b of B. If
f : A → B is a function, the set A is called domain of the function and the set B is
the codomain or range of f . A function f is commonly denoted by:

f :A→B
a −→ b

The notation f (a) = b is equivalent to say a −→ b. The image of a ∈ A is f (a) ∈

B. The image of the function f is:

Im f = { f (a) | a ∈ A} ⊂ B

Example 1.7 1. Let f defined by:

f :R → R
a −→ a 2

It is not hard to see that some elements are given by:

f (2) = 4, f (−2) = 4, f (5) = 25, f (−5) = 25, f (0) = 0.
2. Let g defined by:

g:Z → Z
n −→ 2n + 1

Some elements using the correspondence rule, are the following:

g(2) = 5, g(−2) = −3, g(5) = 11, g(−5) = −9, g(0) = 1.

3. Let A and B nonempty sets. The functions

π1 : A × B → A
(a, b) −→ a
1.3 Functions or Maps 9

and

π2 : A × B → B
(a, b) −→ b

are called projections.

4. Let A and B nonempty sets. Let b0 ∈ B. The constant function is defined by

f :A → B
a −→ b0

In other words, f (a) = b0 ∀a ∈ A. In particular, when B = A, we have the iden-

tity function:

id A : A → A
a −→ a

Definition 1.18 The functions f and g are equal, if they have the same domain and
range, i.e., f = g if and only if f : A → B and g : B → A. In addition,

f (a) = g(a) ∀a ∈ A

Example 1.8 Let f and g the functions defined by

f :Z→Z g:Z→Z
,
a −→ a − 1
2 a −→ (a + 1)(a − 1)

Note that domain and codomain of both functions are equal, i.e., Z. Now, we choose
an arbitrary element z ∈ Z, then f (z) = z 2 − 1 = (z + 1)(z − 1) = g(z) ∀z ∈ Z.
Therefore f = g.

1.3.1 Classification of Functions or Maps

Definition 1.19 The function f : A → B is called injective function if a1 = a2

then f (a1 ) = f (a2 ) ∀a1 , a2 ∈ A. Equivalently if f (a1 ) = f (a2 ) then a1 = a2 ∀a1 ,
a2 ∈ A.

Example 1.9 Let g : R \ {−2} → R given by

2x − 1
g(x) = (1.1)
x +2
10 1 Mathematical Background

Let x1 , x2 ∈ Dg . Suppose that g(x1 ) = g(x2 ) then

2x1 − 1 2x2 − 1
=
x1 + 2 x2 + 2

if and only if
(2x1 − 1)(x2 + 2) = (2x2 − 1)(x1 + 2)

this yields to x1 = x2 .
Hence g is injective.

Definition 1.20 A surjective function or onto is a function whose image is equal

to its codomain. Equivalently, a function f : A → B with domain A and codomain
B is surjective if for every b ∈ B there exists at least one a ∈ A such that f (a) = b.
In other words, f : A → B is onto if Im f = B [18, 19].

Example 1.10 Let g : R \ {−2} → R given by

2x − 1
g(x) =
x +2

This function is surjective since for all y ∈ R \ {−2} exists x = 1+2y

2−y
such that
 
2 1+2y
2−y
−1
g(x) =   =y
1+2y
2−y
+ 2

Definition 1.21 The function f : A → B is called bijective function or bijection

if f is an injective and surjective function.

Example 1.11 The function g defined above is injective and surjective, thus is bijec-
tive.

Definition 1.22 Let f : A → B a bijective function. In this case, the inverse func-
tion of f is:
f −1 : B → A

The inverse function is given by f −1 (b) = a if and only if f (a) = b.

Example 1.12 The function g defined by (1.1) is a bijective function then the inverse
function g −1 exists given by
2x + 1
g −1 (x) =
2−x

Proposition 1.1 Let f : A → B. If f is bijective, then its inverse function f −1 :

−1
B → A is also bijective and f −1 = f.
1.3 Functions or Maps 11

Proof The proof is left to the reader. 

Definition 1.23 Let g : A → B and f : B → C functions. The composition of f

and g, denoted by f ◦ g is the function:

f ◦g: A→C

and is given by ( f ◦ g) (a) = f (g(a)).

Example 1.13 f : R → R, g : R → R defined by: f (x) = x 2 − 1, g(x) = sin(x),

hence ( f ◦ g) (x) = − cos2 (x).

Example 1.14 In general f ◦ g = g ◦ f . Let f and g the functions defined by

f :R→R g:R→R
,
a −→ a 2 a −→ (a + 1)

From the definition, we have:

f ◦g:R→R g◦ f :R→R
,
a −→ (a + 1) 2
a −→ a 2 + 1

Therefore, f ◦ g = g ◦ f .

Proposition 1.2 Let h : A → B, g : B → C, f : C → D functions. Then:

( f ◦ g) ◦ h = f ◦ (g ◦ h)

Proof We have ( f ◦ g) ◦ h : A → D and f ◦ (g ◦ h) : A → D, so the domain and

the codomain are the same for both functions. Let a ∈ A, then we have the following
equalities:

(( f ◦ g) ◦ h)(a) = ( f ◦ g)(h(a)) = f (g(h(a))) = f ((g ◦ h)(a)) = ( f ◦ (g ◦ h))(a)

This yields to
(( f ◦ g) ◦ h)(a) = ( f ◦ (g ◦ h))(a) ∀a ∈ A

Finally, we conclude that ( f ◦ g) ◦ h = f ◦ (g ◦ h). 

Proposition 1.3 Let g : A → B, f : B → C functions. Then:

1. If f, g are injective functions, then f ◦ g is injective.
2. If f, g are surjective functions, then f ◦ g is surjective.
3. If f, g are bijective functions, then f ◦ g is bijective.
12 1 Mathematical Background

Proof The proof is left to the reader. 

Proposition 1.4 Let g : A → B, f : B → C functions. Then:

1. If f ◦ g is injective then g is injective.
2. If f ◦ g is injective then f is not necessarily injective.
3. If f ◦ g is surjective then f is surjective.
4. If f ◦ g is surjective then g is not necessarily surjective.
5. If f ◦ g is bijective then g is injective and f is surjective.
6. If f ◦ g is bijective then f and g are not necessarily injective and surjective
respectively.

Proof The proof is left to the reader. 

Proposition 1.5 Let f : A → B a bijective function and f −1 : B → A the inverse

of f , then:
1. f ◦ f −1 = id B
2. f −1 ◦ f = id A

Proof First, note that f ◦ f −1 : B → B, id B : B → B, f −1 ◦ f : A → A and id A :

A → A. Now, we consider the first case. Let b ∈ B. As the function f is bijective,
then there exists a unique a ∈ A such that f (a) = b. According to the definition of
inverse function, f −1 (b) = a, then we have:

( f ◦ f −1 )(b) = f ( f −1 (b)) = f (a) = b = id B (b)

Therefore f ◦ f −1 = id B . For the second case, let a ∈ A and b = f (a). Since the
function f is bijective, then f −1 (b) = a. Therefore:

( f −1 ◦ f )(a) = f −1 ( f (a)) = f −1 (b) = a = id A (a)

Thus f −1 ◦ f = id A . 

Proposition 1.6 If f : A → B is function and there exists a function g : B → A

such that g ◦ f = id A and f ◦ g = id B , then f is bijective and f −1 = g.

Proof It is trivial considering the Proposition 1.4. According to this result, we refer
to the bijective function as an invertible function. 

Proposition 1.7 Let f : A → B a function. Then

1. f ◦ id A = f
2. id B ◦ f = f

Proof Note that f ◦ id A : A → B and id B ◦ f : A → B. Let a ∈ A then ( f ◦ id A )

(a) = f (id A (a)) = f (a). In the same manner (id B ◦ f ) (a) = id B ( f (a)) = f (a).
Therefore f ◦ id A = f and id B ◦ f = f . 
1.3 Functions or Maps 13

Proposition 1.8 Let g : A → B and f : B → C bijective functions. Then

( f ◦ g)−1 = g −1 ◦ f −1

Proof From the Proposition 1.3, f ◦ g : A → C is bijective and ( f ◦ g)−1 : C → A.

Since f and g are bijective functions then g −1 : B → A and f −1 : C → B. Then
g −1 ◦ f −1 : C → A, therefore ( f ◦ g)−1 and g −1 ◦ f −1 have the same domain
and codomain. Let c ∈ C, then there exists a ∈ A and b ∈ B such that g(a) =
b and f (b) = c. Then we have ( f ◦ g)(a) = f (g(a)) = f (b) = c, hence ( f ◦
g)−1 (c) = a. On the other hand, f −1 (c) = b and g −1 (b) = a, then (g −1 ◦ f −1 )(c) =
g −1 ( f −1 (c)) = g −1 (b) = a. Therefore ( f ◦ g)−1 = g −1 ◦ f −1 . 

1.4 Well-Ordering Principle and Mathematical Induction

Consider the well-ordering principle axiom that is stated as follows. Well-ordering

principle: If A is subset nonempty of N, then there exists m ∈ A such that m ≤
a ∀a ∈ A, i.e., m is the least element of A.
Theorem 1.2 (Mathematical induction principle) Let P(n) a statement about nat-
ural numbers N such that:
1. P(1) is valid.
2. Suppose that statement is true for n = k, i.e., P(k) is valid, then P(k + 1) is
valid ∀k ∈ N.
then P(n) is true for all n ∈ N.
Proof By contradiction. Suppose that the theorem is false, then there exists a state-
ment P(n) such that satisfies (1) and (2) but P(n) is not valid for all n ∈ N. By
using the well-ordering principle, there exists a minimum natural number m such
that P(m) is not valid. Since (2) is true, then m > 1. By using the minimality of m
we have P(m − 1) is valid. According to (2) then P(m) is valid, but this contradicts
the fact that P(m) is not valid. Hence P(n) is valid ∀ n ∈ N. 
Remark 1.9 Some comments about the mathematical induction principle, then we
can do some the following modifications.
• Change 1 for any n 0 ∈ Z+ . Conclude that P(n) is valid ∀n ≥ n 0 .
• Suppose that P(1) is valid and P( j) is valid too ∀ j < k, then P(k) is valid ∀k ∈ N.
Conclude that P(n) is valid ∀n ∈ N.
• Suppose that P(n 0 ) is valid ∀ j < k then P(k) is valid ∀k ≥ n 0 . Conclude that
P(n) is valid ∀n ≥ n 0 .
Example 1.15 Show that the sum of the first n natural numbers is:

n(n + 1)
1 + 2 + 3 + ··· + n = ∀n ∈ N (1.2)
2
14 1 Mathematical Background

Proof Using induction over n. Let Sn the set of positive integers n such that satisfy
(1.2), i.e,
Sn = 1 + 2 + 3 + · · · + n

First we verify that 1 satisfies Sn :

1(1 + 1)
S1 = =1
2
Let us prove the induction step. Suppose that k satisfies Sn (induction hypothesis),
i.e.
k(k + 1)
Sk = 1 + 2 + 3 + · · · + k = (1.3)
2
and prove that
(k + 1)(k + 2)
Sk+1 = (1.4)
2
Indeed,

k(k + 1) (k + 1)(k + 2)
Sk+1 = Sk + (k + 1) = 1 + 2 + 3 + · · · + k + (k + 1) = + (k + 1) =
2 2

Therefore:
n(n + 1)
1 + 2 + 3 + ··· + n = ∀n ∈ N 
2
Remark 1.10 In another way, let S1 (n) = 1 + 2 + 3 + · · · + n. We write the sum
S1 (n) twice with the second one written in opposite order:

S1 (n) = 1 + 2 + 3 + · · · + n
S1 (n) = n + (n − 1) + (n − 2) + · · · + 2 + 1

Then we add the two expressions:

2S1 (n) = (n + 1) + (n + 1) + (n + 1) + (n + 1) + · · · + (n + 1) + (n + 1)

That is, 2S1 (n) = n(n + 1) and therefore

n(n + 1)
S1 (n) = 1 + 2 + 3 + · · · + n = ∀n ∈ N
2
Example 1.16 Prove the following formula by induction.

n(n + 1)(2n + 1)
12 + 22 + · · · + n 2 = (1.5)
6
1.4 Well-Ordering Principle and Mathematical Induction 15

Proof Denote by Sn the sum:

Sn = 12 + 22 + · · · + n 2

Let A the set of positive integers such that satisfies (1.5). Firstly is verified that 1 ∈ A:

6 (1)(2)(3) (1)(1 + 1) [2(1) + 1]

12 = 1 = = =
6 6 6
Now the induction step is tested. Suppose that k ∈ A (induction hypothesis) then

k(k + 1)(2k + 1)
Sk = (1.6)
6
Let us show that
(k + 1)[(k + 1) + 1][2(k + 1) + 1]
Sk+1 =
6

Indeed, adding (k + 1)2 on both sides of (1.6) and making algebraic manipulations:

Sk+1 = Sk + (k + 1)2
k(k + 1)(2k + 1)
= + (k + 1)2
6
k(k + 1)(2k + 1) + 6(k + 1)2
=
6
(k + 1) [k(2k + 1) + 6(k + 1)]
=
6
(k + 1) 2k 2 + 7k + 6)
=
6
(k + 1)(k + 2)(2k + 3)
=
6
(k + 1) [(k + 1) + 1] [2(k + 1) + 1]
=
6
We have shown that k + 1 ∈ A. Given that 1 ∈ A and for every positive integer
k belonging to the set A, the number k + 1 also belongs to the set A, by using
the mathematical induction principle A = N and (1.5) is valid for every natural
number n. 

Example 1.17
13 + 23 + · · · + n 3 = (1 + · · · + n)2 (1.7)
16 1 Mathematical Background

Proof We proceed by using mathematical induction on n. Let B the set of positive

integers such that satisfies (1.7). Firstly we have

13 = 1 = 12

then 1 ∈ B. Suppose that (1.7) is valid for n = k:

13 + 23 + · · · + k 3 = (1 + · · · + k)2 (1.8)

Equation above represents the induction hypothesis. Let us demonstrate that the
hypothesis is valid for n = k + 1, that is

13 + 23 + · · · + k 3 + (k + 1)3 = [1 + · · · + k + (k + 1)]2

Then

[1 + · · · + k + (k + 1)]2 = (1 + · · · + k)2 + 2 (1 + · · · + k) (k + 1) + (k + 1)2


k(k + 1)
= 13 + 23 + · · · + k 3 + 2 (k + 1) + (k + 1)2
2
= 13 + 23 + · · · + k 3 + k(k + 1)2 + (k + 1)2
= 13 + 23 + · · · + k 3 + (k + 1)2 (k + 1)
= 13 + 23 + · · · + k 3 + (k + 1)3

therefore k + 1 ∈ B which means that B = N. Based in the mathematical induction

principle, (1.7) is valid for every natural number n. 

References

1. Adamson, I. T.: A Set Theory Workbook. Springer Science & Business Median, New York
(2012)
2. Hammack, R.: Book of proof. Virginia Commonwealth University Mathematics (2013)
3. Lang, S.: Algebra. Springer, New York (2002)
4. Lipschutz, S.: Schaum’s outline of theory and problems of set theory and related topics (1964)
5. Bourbaki, N.: Theory of Sets. Springer, Heidelberg (2004)
6. Halmos, P.R.: Naive Set Theory. Dover Publications, New York (2017)
7. Henkin, L.: On mathematical induction. Am. Math. Monthly 67(4), 323–338 (1960)
8. Hrbacek, K., Jech, T.: Introduction to Set Theory, Revised and Expanded. CRC Press, Boca
Raton (1999)
9. Sominskii, I.S.: The Method of Mathematical Induction (Popular Lectures in Mathematics).
Pergamon Press, Oxford (1961)
10. Bourbaki, N. Commutative Algebra (Vol. 8), Hermann, Paris (1972)
11. Kuratowski, K.: Introduction to Set Theory and Topology. Elsevier, Amsterdam (2014)
12. Smith, D., Eggen, M., Andre, R.S.: A Transition to Advanced Mathematics. Nelson Education
(2014)
Another random document with
no related content on Scribd:
selkäänsä. Odotahan sentään!» lisäsi hän huomattuaan Jánkon jo
tarttuneen juutalaista kaulukseen, »haluan tulla katsomaan tuota
kujetta. Tule nyt vain mukaamme, vanha saapas. Sinähän valitsit
vapaaehtoisesti, ja ehkä tämä ylimääräinen korko on hyvinkin puoli
tuntia kestävän vaivan arvoinen. Jos palvelijani sattuvat tappamaan
sinut, voi koko heimosi jakaa keskenään nuo viisikymmentätuhatta
mitallista vehnää ja muut kirotut tarpeet. Nyt, Jánko, voit koetella
uuden ratsupiiskasi kestävyyttä häneen. Tulkaa nyt, sillä minulla on
kiire».

Rosenstein kalpeni hirveästi. Luultavasti ei hän ollut sydämessään

todellisesti uskonutkaan, että Bideskuty toteuttaa uhkauksensa,
mutta nyt ei siitä näyttänyt olevan epäilemistäkään, sillä Jánko oli jo
pakottanut hänet seuraamaan kiduttajaa alakertaan, potkaisten
häntä laihoille kintuille muutamia kertoja vihaisesti.

Iloista puhetta ja äänekästä naurua kuului keittiöstä, jossa

valkoisiin myssyihin ja esiliinoihin pukeutuneet kokit valmistivat
ahkerasti keittiöpalvelijattarien ja -poikien avulla paisteja, leivoksia,
kakkuja ja muuta hyvää pian alkaviin juhlallisuuksiin. Kun kreivi tuli
keittiöön iloisesti nauraen tukevan Jánkon seurassa, joka työnsi
vapisevaa juutalaista edellään, vaikenivat kaikki.

»Kuulkaa, Panna, Mariska, Zsuzsi ja kaikki muutkin! Tuokaa tänne

pöydän viereen tuoli, sillä olen tuonut teille vieraan, kunnioitettavan
vieraan, jota teidän on kohdeltava hyvin. Teidän on annettava
hänelle mehukkain pala tuosta eilen tappamastanne siasta. Ha,
haa!» nauroi hän katsoessaan Rosensteiniin, joka avutonna Jánkon
kourissa katseli hurjasti joka suunnalle kuin ansaan tarttunut kettu.
Katseet, jotka hän loi läheisyydessä seisovaan jaloon kreiviin,
ilmaisivat sammumatonta vihaa. Iloiset talonpoikaistytöt olivat heti
käsittäneet tilanteen, ja Panna, Zsuzsi ja Mariska, nuo
kirkassilmäiset kylän kaunottaret, häärivät jo ahkerasti suuren
pöydän ympärillä. He olivat levittäneet valkoisen liinan sille, tuoneet
lautasen, veitsen ja haarukan, ja nostaneet tuolin sen ääreen.

Nauraen kuollakseen ja huutaen ilosta oli pari voimakasta

maalaispoikaa nostanut vastaan ponnistelevan juutalaisen maasta ja
istuttanut hänet armotta tuoliin, johon hänet sitten sidottiin
nuoranpätkällä lujasti kiinni. Kuje näytti rupeavan onnistumaan
erinomaisen hyvin. Bideskuty istui kahareisin tuolilla ja määräili
nauraen, miten oli tehtävä. Talon kaikilta kulmilta tuli tyttöjä juosten
niin, että kirkkaanväriset hameet hulmusivat heidän pyöreiden
lanteittensa ympärillä. Käsivarret paljaina ja kasvot loistaen innosta
seisoivat he oviaukoissa odottaen suunniltaan ilosta, miten
juutalainen pakotettaisiin syömään pala sianlihaa. Äkkiä tervehdittiin
äänekkäästi nauraen valkoiseen takkiin, housuihin ja lakkiin
pukeutunutta Benkoa, mestarikokkia, jolla oli äärettömän suuri
esiliina edessään. Hän kantoi korkealla päänsä yläpuolella suurta
sianreittä, ruskeata, juuri uunista otettua, porisevaa ja pihisevää,
herkullisen näköistä lihakimpaletta.

»Onpa se komea!» sanoi Bideskuty. Tytöt taputtivat iloisesti

käsiään ja Jánko sitoi virallisesti suuren pyyheliinan juutalaisen
kaulaan. Hän ei tahtonut saada tehdyksi sitäkään kunnollisesti
naurultaan, kyyneleet valuivat hänen poskilleen ja hänen oli
keskeytettävä monta kertaa työnsä painellakseen pakottavia
kylkiään.

»Nyt se alkaa, vanha saapas, ja takaan, ettet vielä milloinkaan ole

juhlinut näin komeasti.»
 Rosenstein ei ollut kumminkaan sen näköinen, että hän olisi
pitänyt kujeesta, minkä vuoksi se tuntui sitäkin hauskemmalta.
Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja silmät pyörivät pyörimistään
päässä enemmän raivosta kuin pelosta. Hän ei voinut ollenkaan
liikkua, sillä hän oli niin lujasti köytetty tuoliin kiinni, ja kummatkin
kädet, joihin oli pistetty veitsi ja haarukka, eivät irtautuneet nuorien
paimenien teräskovasta otteesta. Mutta katseet, jotka hän loi
pääkiduttajaansa, ilmaisivat sellaista sammumatonta vihaa, että
ehkä, jos jalo kreivi olisi kiinnittänyt niihin huomionsa, hän olisi
lopettanut kujeilemisen tuollaisen inhimillisen intohimon lopullisen
rajan pelosta, joka voitiin huomata noissa lempeissä vedenvärisissä
silmissä.

Sillä aikaa oli Benko leikannut pari suurta viipaletta paistista, ja

nauraen kuollakseen pakottivat paimenet juutalaista pistämään
suuhunsa palasen palasen jälkeen. Hän koetti ponnistella vastaan,
mutta turhaan, sillä hänen kiduttajansa eivät hellittäneet, ja kun hän
hyödyttömästi ponnisteli päästäkseen nielemästä lihaa, jota heidän
on kielletty nauttimasta, puristivat paimenet hänen suunsa ja
nenänsä niin tiukasti kiinni, että hänen oli pakko nielaista palaset,
ellei hän halunnut tukehtua.

Bideskutin keittiössä ei oltu ennen milloinkaan niin kovasti

naurettu. Tuo iloinen hälinä pani koko talon raikumaan niin, että
kreivitär Irma ja Ilonka-neiti lähettivät kysymään, mistä se johtui.
Kaikki palvelijat olivat rientäneet keittiöön, ja neljännestunniksi
unhotettiin kokonaan tulevat juhlallisuudet; leivät jäivät uuneihin
palamaan ja suuret paistit kärventyivät kaikkien iloisesti katsellessa,
miten juutalainen söi sianlihaa. Koetettuaan turhaan päästä vapaaksi
oli Rosenstein alistunut kohtaloonsa, semminkin, kun hän selkänsä
takaa kuuli paimenien piiskain pahaenteistä läjähtelyä. Bideskuty
aivan huusi naurusta. Hän ei ollut enää ollenkaan pahoillaan noista
ylimääräisistä mitallisista vehnää, ei naudoista eikä lampaista, jotka
hänen oli suoritettava juutalaiselle koroksi rahoista, koska ne olivat
hankkineet hänelle suurimman huvin, mitä hänellä oli ollut pitkiin
aikoihin.

Vihdoin olivat kaikki sitä mieltä, että juutalainen oli jo syönyt

enemmänkin kuin tarpeekseen, eikä sitäpaitsi enää ollutkaan aikaa
huvituksiin, jos nimittäin tahdottiin, että Bideskuty’n loppumattoman
vieraanvaraisuuden maine pysyisi ennallaan. Jalo kreivi antoi merkin
ja juutalaisen siteet irroitettiin. Kiehuen ja vapisten raivosta poistui
tämä keittiöstä nauravien kauniiden tyttöjen keskitse, jotka ivallisen
vakavasti niiasivat hänelle kiiruhtaakseen vieraan poistumista.

Bideskuty ajatteli nähtävästi, että juutalainen oli jo korvannut

täydellisesti häpeämättömät vaatimuksensa, koska ei tuota luvattua
selkäsaunaa hänelle annettukaan. Nuoret paimenet sivalsivat vain
pari kertaa ruoskillaan hänen laihoja kinttujaan, kiusaamatta häntä
sen enempää. Mutta Rosenstein ei pysähtynyt hieromaan kipeitä
kohtia eikä hän katsahtanutkaan enää kiduttajiinsa, vaan kiiruhti niin
nopeasti kuin hän suinkin vain voi laahustavin askelin velallisensa
kreivillisestä keittiöstä. Yhteen purruin hampain ja hermostuneesti
ristityin käsin meni hän lämpiön poikki puutarhaan ja sieltä
akasiakujaa pitkin pois talosta. Päästyään portista tasangolle
pysähtyi hän kuin totin vaimo katsomaan taakseen.

Bideskuty’n vanha päärakennus, jossa Bideskutit olivat asuneet

aina siitä asti, jolloin he olivat auttaneet Hynyady Mátyáksen
valtaistuimelle, ei ollut mikään niin erittäin suurenmoinen linna, ellei
kiinnitetä huomiota sen laajuuteen. Tuo kaksikerroksinen, matala ja
säännöllinen talo oli rakennettu nelikulmion muotoon sen keskellä
olevan pihan ympärille. Se oli rapattu ja maalattu kirkkaan
keltaiseksi, kuten yhdeksännentoista vuosisadan alussa oli ollut
tapana, ja pari riviä viheriöitä ikkunanluukkuja muodosti kuin kaksi
kirkkaanviheriätä vyötä rakennuksen ympärille. Puutarha oli
enimmäkseen jaettu vanhanaikaisiin sovinnaisiin penkereihin, joissa
kasvoi runkoruusuja. Jokainen tuollainen penger oli koristettu
kirkkaanvärisellä lasipallolla, jotka heittivät kirkkaita sädekimppuja
hyvältä tuoksuviin pitkiin akasioihin päin. Leveät, puoliympyrän
muotoiset kiviportaat johtivat alakerroksesta suureen yläkerroksen
lämpiöön, joka oli melkein rakennuksen keskiosan laajuinen. Se sai
nyt toimia tilapäisenä ruokasalina, jossa parisataa vierasta voi
aterioida tungoksetta noiden parin, huoneen keskellä olevan,
hevosenkengänmuotoisen pöydän ääressä. Seinässä portaitten
keskivaiheilla oli komero, josta suuri Attilaa esittävä kuvapatsas
katsoi synkästi ohitsekulkijoihin.

Vierashuoneet olivat nelikulmion sivustoissa ja niiden ovet

aukenivat pihan puolella olevalle kuistille. Pihan keskellä oli pyöreä
puutarha, jonka laidoilla kasvoi kääpiöakasioita ja jonka keskellä oli
runkoruusuilla ja kirkkailla lasipalloilla koristettuja lavoja. Kuisti oli
koko rakennuksen laajuinen, pilarien kannattama, joiden huippuihin
pääskyset olivat rakentaneet pesänsä. Nelikulmion viimeisessä
sivustassa oli tuo suuri keittiö lukuunottamatta konttoreja, palvelijain
ja palvelijattarien huoneita. Muut, kuten puutarhurit, tallirengit,
paimenet ja tavalliset työmiehet nukkuivat sinisen taivaan alla
kietoutuneina suuriin lammasnahkaviittoihinsa.

Juutalainen Rosenstein seisoi ainakin viisi minuuttia portilla

puristaen laihoilla sormillaan sen rautatankoja ja värittömien silmien
hehkuessa sisällisestä raivosta. Hän oli kuin kuolettavan
kostonhimoisen vihan elävä ruumiillistunut edustaja. Hän viipyi
paikoillaan niin kauan, kunnes hän huomasi erään suloisen
valkopukuisen olennon lähenevän hyvältätuoksuvaa lehtokujaa
pitkin. Silloin hän kääntyi lopullisesti kylää kohti ja poistui.
V

VANHA SAITURI.

Kääntäen selkänsä suurille porteille läksi juutalainen Rosenstein

kävelemään tasangolle päin.

Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan levisi Heven maakunta,

jossa Bideskutin, Kisfalun ja Zárdan tilat olivat, loistaen
keskikesäisessä rikkaudessaan. Niin kauas kuin silmä kantoi näkyi
vain aaltoilevaa kullanväristä vehnää, parasta, mitä maailma
kasvattaa, solakoita maissitähkiä ja kirkkaanviheriöitä
vesimelooneja, joiden paljous ja suuruus ilahduttivat silmää.
Juutalainen katsoi tyytyväisesti ja hieman ivallisesti kaikkea tuota
rikkautta hieroen silloin tällöin laihoja ryppyisiä käsiään.

Tie oli täynnä syviä kuoppia ja pyörän jälkiä, kuten aina kuivan
vuodenajan kestäessä. Työläs ja vaivalloinen kävely väsytti pian
juutalaisen jalat, mutta hän ei näyttänyt siitä välittävän. Ajatukset,
jotka nähtävästi olivat hyvin miellyttävät, pehmittivät kovan tien
hänelle, ja hänen kätensä siveli hellästi taskua, joka äsken oli ollut
pullollaan seteleitä, mutta joka nyt oli verraten tyhjä, lukuunottamatta
papereita, joissa oli tuon tuhlaavan kreivin nimikirjoitus.
 Tietä, jota Rosenstein käveli, reunustivat jonkun matkaa
molemmin puolin pitkät ja solakat poppelit, joiden hopeisia lehtiä
jokainen tuulenpuuska heilutteli. Kaukaa edestä häämötti autio,
punertava ja kuiva hiekkatasanko tummansinisine kaartuvine
taivaineen ja tien vieressä olevine vanhanaikaisine luhistuvine
ravintoloineen.

Kaikkialla ympäristössä oli hiljaista ja rauhallista, lukuunottamatta

silloin tällöin kuuluvaa villin hevoslauman aiheuttamaa töminää, kun
se hurjasti laukaten kiisi hiekkatasangon poikki, tahi taivaalta
kuuluvaa haikaran pitkää huutoa, kun se kutsui puolisoaan.
Ainoastaan tuon yksinäisen, tämän äärettömän rauhallisen tasangon
keskellä vaeltavan kulkijan sydämessä raivosivat hurjat ja villit
intohimot, kuten kateus, viha ja pahansuopa riemu.

Rosensteiniä ei näyttänyt ollenkaan väsyttävän. Hän sai kävellä

kolme tuntia tuota kuivaa tietä, ennenkuin tuo vanhanaikainen
tienvieressä oleva ravintola rupesi selvemmin näkymään. Sinne ei
ollut enää kilometriäkään.

Vuosisatoja kestäneen ivailun aiheuttama epäluulo mielessään

lähestyi juutalainen vähitellen rakennusta. Hänen pienet värittömät
silmänsä katselivat levottomasti kaikille suunnille hakien selvästi
jotakin. Pari ylpeää nuorta talonpoikaa, jotka ryypiskelivät viiniään
vedellen haikuja pitkistä piipuistaan, tervehtivät häntä äänekkäästi
nauraen ja ivallisin huomautuksin.

Rosenstein uskalsi koputtaa pöytään muutamia kertoja, mutta kun

ei kuulunut mitään vastausta, rohkaisi hän mielensä ja kurkisti oven
raosta ravintolaan.
 »Älä tulekaan keittiööni, likainen juutalainen!» kuultiin jonkun
kimakasti huudahtavan sieltä.

»En, en milloinkaan maailmassa, enkä vaivaisi teitä ollenkaan,

ellei
Keményn András Kisfalusta olisi pyytänyt minua tulemaan tänne».

»Hän ei ole vielä tullut etkä saa odottaa häntä täällä sisällä».

Keittiö näytti paljon viileämmältä kuin piha, sillä paksun olkikaton

ja seinien läpi, jotka oli rakennettu laudoista ja turpeista, ei auringon
kuumuus voinut juuri tunkeutua. Tuo äskeinen kimeä-ääninen reipas
talonpoikaisnainen, jolla oli yllään monta eriväristä hametta,
pitkähihainen pellavapusero ja ahdas liivi, istui ikkunan ääressä, ja
toisen jalan laiskasti pyörittäessä rukinratasta hypistelivät hänen
kauniit sormensa pehmeästi hienoa pellavalankaa. Suuressa
saviuunissa palava tuli oli sammunut, ja lieden ympärillä kiilsivät ne
puuastiat, padat ja pannut, joissa päivällinen oli valmistettu.

Huokaisten poistui juutalainen ovelta ja sen toisella puolella

vallitsevasta viileydestä, ja istuutui nöyrästi auringonpaisteeseen,
sillä nuo nuoret talonpojat olivat ylenkatseellisesti kieltäytyneet
ottamasta häntä seuraansa raidan juurella olevan pöydän ääreen.
Hän istui senvuoksi kärsivällisesti paikoillaan uskaltamatta tahtoa
viiniä tahi vettä, sillä hän pelkäsi sellaisen vaatimuksen ehkä
vaikuttavan, että hänet karkoitetaan kokonaan ravintolan alueelta,
vaikka hänen välttämättä oli odotettava siellä, kunnes Keményn
András suvaitsisi saapua. Hänen korvansa kumminkin, jotka olivat
tottuneet kuuntelemaan sellaistakin keskustelua, jota ei oltu niille
aiottu, olivat jännittyneesti höröllään. Tupakoidessaan laiskasti ja
juodessaan syvin kulauksin jaloa unkarilaista viiniä kuiskailivat nuo
nuoret paimenet kiihkeästi keskenään. Juutalainen, jonka väsymys
ja kuumuus näyttivät lopultakin uuvuttaneen niin, että hänen
silmänsä sulkeutuivat ja suu loksahti auki, ei menettänyt sanaakaan
heidän puheestaan.

Paimenet keskustelivat nytkin, kuten usein ennenkin, Bideskutin

salaperäisestä myllystä ja koneista, joiden oli määrä tehdä tuo sama
työ, jonka he ja heidän isänsä olivat tehneet omin käsin.

»Isäntäni kertoi», sanoi toinen, »että se jauhaa niin paljon viljaa

yhtenä päivänä kuin kuusi tuulimyllyä kuukaudessa, ja ilmoitti
samalla, että sellaiseen työhön, johon ennen tarvittiin parikymmentä
miestä, tarvitaan sitten vain kolme».

»Me emme kuule juuri mitään keittiössä», vastasi toinen, »mutta

äitini on kuullut yhtä ja toista Jánkolta, kreivin palvelijalta. Hän on
kertonut, että kreivi istuu nykyään huoneessaan myöhäiseen yöhön
tutkimassa kynttilän valossa suuria kirjoja, ja vaikka Jánko osaakin
sekä lukea että kirjoittaa, ei hän saa ollenkaan selville, mitä noissa
kirjoissa on, sillä kirjaimet ovat kuulemma niissä aivan sekaisin».

»Voit olla varma, että piru on ne itse painanut. Pyhällä neitsyellä ei

varmastikaan ole mitään osaa tuollaisiin esineihin, jotka jollakin
salaperäisellä tavalla tekevät parinkymmenen miehen työt. Usko
vain sanani, että paha perii kreivin taloineen ennemmin tahi
myöhemmin».

»Muuta kuin pahaa ei suinkaan voida odottaakaan pirun

tuomisesta kylään. Jánko oli kertonut äidille, että nuo paksut kirjat on
tuotu Englanti-nimisestä maasta».

»Näin kerran kuvan», sanoi toinen salaperäisesti, »muutamista

ihmisistä, joita Arokszállasin isä sanoi englantilaisiksi. He olivat
melkein samannäköisiä kuin mekin», lisäsi hän miettiväisesti.

»Heillä on vain pitkät hampaat ja punainen tukka, kuten

juutalaisilla.
Englanti on hyvin kaukana täältä».

»Niin onkin. Sinun on noustava laivaan ja kuljettava meren poikki,

jos haluat päästä sinne. Kuulin kreivittären sanovan niin».

»Miten voidaan kulkea meren poikki hukkumatta siihen»? kysyi

ensimmäinen paimen.

»En ymmärrä,» vastasi toinen pudistaen ajattelevaisesti päätään

tehtävän äärettömyydelle.

»Olisi parempi, että kreivi menisi merelle ja hukkuisi, kuin ruveta

tuollaiseen yhteistoimintaan pirun kanssa, joka aiheuttaa jonkun
peloittavan onnettomuuden koko kylälle, ehkäpä koko
maakunnallekin».

»Jos nuo pirulliset koneet vain aiheuttavat ikävyyksiä kylälle, on

meidän taisteltava, perkelettä vastaan jollakin keinoin. Meidän on
suojeltava sisariamme, äitejämme ja vaimojamme saatanalta».

Heidän kuiskauksensa hiljenivät niin, ettei juutalainenkaan voinut

enää kuulla sanaakaan heidän keskustelustaan. Kauhistunut
taikauskoinen ilme oli heidän nuorilla päivettyneillä kasvoillaan, jotka
muutenkin olivat kalmankalpeat, ja heidän kirkkaat, tummat silmänsä
vilkuilivat levottomasti kaikille suunnille kuin odottaen pirun
äkkinäistä ilmestymistä jostakin kolkasta. Rosenstein huomasi
heidän viittaavaan etusormellaan ja nimettömällään häneen, ja
sylkäisevän kolme kertaa häneen päin, että saatana pysyisi varmasti
syrjässä, vaikka hän olisikin pukeutunut juutalaiseksi ahdistaakseen
sellaisessa valepuvussa koko Heven maakuntaa.

Aurinko laskeutui vähitellen yhä alemmaksi taivaanrantaa kohti.

Tukahduttava kuumuus oli hiukan jäähtynyt, ja nuoret paimenet
valmistautuivat poistumaan laumansa luo juotuaan viininsä loppuun.

He menivät ravintolaan maksaakseen muutamia kolikoita viinistä

ja suudellakseen hilpeää emäntää hyvästiksi, kuten yleinen tapa
vaati silloin kun emäntä sattui olemaan nuori ja sievä eikä hänen
miehensä ollut läheisyydessä.

Kaukana taivaanrannalta näkyvä pieni piste oli sitä mukaa

muuttunut suuremmaksi kuta lähemmäksi se tuli, ja Rosenstein
totesi huokaisten tyytyväisyydestä, että piste sai pian hevosella
ratsastavan miehen muodon. Kun nuoret paimenet poistuivat tielle,
katsoivat he myöskin tuota nopeasti lähestyvää pistettä ja tunsivat
sen Keményn Andrákseksi ja hänen mustaksi tammakseen. Ne
tulivat yhä lähemmäksi ja pian voi Rosenstein helposti erottaa tuon
rikkaan talonpojan leveän vartalon ja päivettyneet kasvot, kun hän
ratsasti satulatta ja suitsitta hirmuista vauhtia niin, että hänen
valkoisen paitansa hihat ja leveät housut liehuivat tuulessa, kuin
siivet, jotka auttoivat nopeajalkaista tammaa eteenpäin.

Ravintolan kaunis emäntä tuli ovelle tervehtimään uutta

vierastaan, joka aina kujeili iloisesti hänen kanssaan ja toipa joskus
mukanaan hänelle kirkkaanvärisen nauhan tahi kirkkaan
muistokotelon, jonka hän oli ostanut joltakin kulkukauppiaalta
tullessaan, ilahduttaakseen emännän sydäntä ja turhamaisuutta.

Keményn András pysähdytti nopeasti hevosensa, joka seisahtui

tyynesti ja rauhallisesti paikoilleen tuosta hurjasta juoksusta
huolimatta, joka ei ollut pannut karvaakaan epäjärjestykseen.
Laskeuduttuaan sen selästä taputti András sen solakkaa kaulaa
kuiskaillen samalla sille helliä sanoja, joihin hevonen vastasi
kihnuttamalla pehmeää turpaansa isäntänsä käsivarteen.

Juutalainen ei uskaltanut lähestyä häntä, ennenkuin András

omasta hyvästä tahdostaan suvaitsi huomata Israelin jälkeläisen
läsnäolon. Andráksen, tämän rikkaiden unkarilaisten talonpoikien
tyypillisen edustajan vartalo oli todellakin komea. Ollen pitkä, pitempi
kuin unkarilaiset talonpojat tavallisesti, harteikas, auringon paahtama
ja pienijalkainen, jotka rintavina iskeytyivät lujasti maahan, oli
Keményn András tavattoman hyvännäköinen, kuten Heven
maakunnan tytöt olivat selittäneetkin viime vuosina sitten kuin oli
saatu selville, että vanha Kemény oli ollut saituri, jollaiseksi jokainen
oli häntä epäillytkin, ja jättänyt kuoltuaan jälkeensä arkullisia kultaa
ja seteleitä, jotka tekivät hänen kauniin poikansa melkein yhtä
rikkaaksi kuin kreivikin oli.

Vanhus, Andráksen isä, oli ollut kummallinen olio Tarnan tällä

puolen asuvien talonpoikien joukossa. Puettuna suureen repaleiseen
lampaannahkaviittaansa ja karkeihin pellavavaatteihin oli hän
terävine kasvonpiirteinen ja yhteen puristettuine huulineen aivan
erilainen kuin iloiset ja avokatseiset unkarilaiset talonpojat
tavallisesti.

Kuiskailtiin salavihkaa, että kauan aikaa, noin sata vuotta sitten oli
Keményillä ollut juutalaiset esivanhemmat, ja myönnettiin yleisesti,
että tästä perinnöllisestä tahrasta, sillä tahra se oli, että talonpojalla
oli juutalaista verta tippakin suonissaan, vanha Kemény oli perinyt
rakkautensa rahoihin, ahneutensa ja kokoomishalunsa.
 Mutta olkoonpa nyt tuon asian laita miten tahansa, muodostui
hänen elämänsä Kisfalussa, tuossa luhistumaisillaan olevassa
olkikattoisessa maatalossa, jonka hän vuokrasi Bideskuty’n kreiviltä,
mitä säästäväisimmäksi. Kun hän oli nuori, ei hänellä ollut kuin yksi
palvelija, joka pesi hänen vaatteensa ja valmisti hänen ruokansa
tavallisesti ytykurkuista, maidosta ja ruisleivästä. Hän nukkui
paljaalla lavitsalla eikä käynyt milloinkaan ravintolassa eikä kirkossa,
jossa hänen aina olisi ollut pakko uhrata muutamia kolikoita kolehtiin.

Vähitellen, vuosittain, lisäsi hän peltojensa lukua ja

viiniviljelyksiään, karjan, hevosten, sikojen ja lampaiden lukumäärän
lisäytyessä samalla melkoisesti. Mutta vanha Kemény ei muuttanut
milloinkaan elämäntapojaan. Hänen pelloillaan ja viinitarhoissaan oli
nyt melko paljon työtä, ja apureilleen maksoi hän tavallisen palkan
joko rahassa tahi viljassa, ei enempää eikä vähempää. Hän oli
tilansa työnjohtaja, joka ei säästänyt itseään ollenkaan aamuisin,
päivisin eikä iltaisin. Vuokransa hän maksoi luonnossa, kuten
Bideskuty’n herra vaati, mutta säästöjään ei hän käyttänyt vaatteihin
eikä ruokaan, kuten Unkarin tasangoilla asuvat sekä herrat että
talonpojat tavallisesti tekevät. Hän ei syönyt vehnäleipää eikä juonut
hyvää viiniä, hän ei käyttänyt hienoja pellavavaatteita eikä lämpimiä
villaviittoja, vaan myi kaikki maatilansa tuotteet, sekä eläimet että
kasvikset, juutalaisille kauppiaille korkeasta hinnasta, sillä Kisfalun
pellot kasvoivat paremmin kuin useat Bideskuty’n pelloista. Mitä hän
teki rahoilla, joita hän kokosi vuosittain, eivät Arokszállasin eivätkä
muidenkaan kylien asukkaat tienneet. Hän ei keskustellut kenenkään
kanssa eikä milloinkaan ruvennut juttusille sunnuntai-iltoina eikä
muulloinkaan töitten loputtua. Kylväjät, niittäjät, viininkokoojat ja -
puristajat eivät päässeet milloinkaan taloon sisälle; mitä hän oli
velkaa heille heidän työstään joko rahassa tahi tavarassa antoi hän
heille, mutta ei sanonut kuunaan mitään, josta olisi saatu selville,
mitä hänen kummallisessa luisevassa päässään liikkui. Ei
juutalaiselta Rosensteiniltäkään, joka toimi hänen välittäjänään, ja
senvuoksi oli alituinen vieras maatilalla, voitu mitenkään saada
mitään selville, sillä vaikka paimenet tahi talonpojat joskus
alentumatkin niin paljon, että he rupesivat juttusille vanhan
Rosensteinin kanssa, ei hän kumminkaan sanonut sanaakaan
mistään välittämästään kaupasta.

Myöhemmällä iällään meni vanha Kemény naimisiin ilmoittamatta

edeltäpäin kenellekään läheisyydessä asuvalle sanallakaan
tarkoituksestaan, ja se kiinnitti yhä enemmän ihmisten huomion
häneen. Hän oli aina ollut harkitseva ja niin piintynyt vanhapoika
säästäväisyydestään ja kummallisuuksistaan huolimatta, että kun
hän eräänä päivänä matkusti Tarnan toiselle puolelle ja toi sieltä
vaimon itselleen, hämmästyivät kaikki kylän asukkaat. Alussa
toivottiin suuresti, että vaimolta saataisiin vähitellen tietää kaikki,
mikä ennen oli ollut salaperäistä Keményn elämässä, mutta joko
senvuoksi, että Tarnan tuolla puolen asuvat ihmiset ovat hyvin
vaiteliaita ja säästeliäitä tahi vaimo opetettiin tottelemaan miestään,
oli Keményn Etelka yhtä salaperäinen ja vaitelias kuin hänen
miehensäkin. Hän kävi säännöllisesti kirkossa sunnuntaisin, mutta
hän ei milloinkaan pysähtynyt portille tarinoimaan eikä milloinkaan
pudottanut kolikkoakaan kolehtihaaviin, ja vaikka hänen miehensä oli
Heven maakunnan suurimman tilan vuokralainen, ei hän milloinkaan
käyttänyt muita kuin pumpulivaatteita ja kulki aina kirkkoon jalkaisin.
Hän oli kalpea, ystävällinen nainen, ja useat huomasivat, että hän
kirkossa ollessaan usein itki.

Pari vuotta häiden jälkeen syntyi András. Hän oli jo lapsenakin

kaunis poika, jota naiset ihailivat suuresti, kun Etelka toi hänet
kirkkoon mukanaan. Kun hän käveli äitinsä rinnalla pieni tumma pää
ylpeästi pystyssä ja katsoi ympärilleen kirkkain silmin, sai jokainen
häntä mielin määrin suudella ja hyväillä. Hänen äitinsä oli nyt pakko
pysähtyä joka sunnuntai kirkon edustalle lyhyeksi ajaksi
kuuntelemaan, miten kylän naiset huudahtelivat ihastuksissaan:

»Ah, tuota kaunista pientä enkeliä»!

»Aito unkarilainen todellakin»!

»Kaunein poika, mitä on nähty Tarnan tällä puolen»!

Ja äidin oli hyvin vaikea vastata kaikkiin häikäilemättömiin

kysymyksiin, jotka välttämättä seurasivat tällaisia runsaita ihailun
puuskia.

Mutta vanhaa Keményä ei voitu saada ollenkaan ylpistymään

kehumalla hänen poikaansa.

»Onpahan vain yksi suu lisäksi syömässä», sanoi hän vain.

»Sinä vanha saituri, sinulla on tarpeeksi ja vielä jäämäänkin asti

ruokkia vaikka tusina tuollaisia reippaita poikia kuin pieni Andráksesi
on. Tuollainen kokoaminen ei hyödytä mitään, sillä poikasi ei joudu
muutenkaan kärsimään puutetta». Ja pari vanhaa talonpoikaa, jotka
olivat samanikäiset kuin Kemény, koetti saada vanhaa Keményä
puhumaan asioistaan, joista hän tähän saakka oli niin itsepäisesti
vaiennut.

»Paljon ja vieläpä jäämäänkin asti», toisti vanhus äreästi, »kun en

ole voinut koota niinkään paljon, että olisin voinut ostaa itselleni
uudet saappaat. Paljon todellakin, kun jokainen floriini, jokainen
vehnän tähkä ja jokainen heinänkorsi menevät Bideskuty’n herran
taskuihin tuon luhistuvan tilan vuokran maksamiseksi».
 »Sitten olet joko valehtelija tahi suuri tyhmeliini, vanha veikko, sillä
jos koko tilasi tuotteet menevät tuon vuokran maksamiseen, olet
kerrassaan aasi, jos vielä jatkat».

Tälle kumoamattomalle todistelulle naurettiin sydämellisesti.

Tällainen ivailu suututti vanhaa Keményä äärettömästi ja kaikki

viittaukset hänen otaksuttuun varallisuuteensa raivostuttivat häntä.
Kuta vanhemmaksi hän tuli, sitä vähemmän seurusteli hän
kyläläisten kanssa lopettaen vihdoin käyntinsä siellä kokonaan eikä
hän milloinkaan enää mennyt kävelemään suurelle maantiellekään.
Kaikki työmiehet kertoivat, ettei hän eräänä viininpuristuskautena
sanonut sanaakaan kenellekään. Häntä vihasivat pian kaikki yhtä
paljon kuin he säälivät hiljaista vaimoa, jolla ei ollut milloinkaan
päivänkään huvia ja joka ei milloinkaan saanut tanssia csárdásta
suuressa ladossa sunnuntaisin eikä mennä häihin eikä ristiäisiin,
silloin kun sellaisia sattui olemaan kylässä.

Kuta suuremmaksi András kasvoi, sitä ikävämmäksi näytti elämä

hänelle muodostuvan. Hänen isänsä, joka ei milloinkaan säästänyt
itseään, ei säälinyt häntäkään. Kaikki vuodenajat sai tuo nopeasti
kasvava nuorukainen työskennellä uupumatta. Hänestä tuli
päällysmies isänsä maatilalle, hänen työorjansa ja palvelijansa,
mutta hän ei saanut ikinä äyriäkään tuhlatakseen sen huvitteluihin
hänen ikäistensä nuorten talonpoikien kanssa kylän ravintolassa,
eikä kolikkoakaan ostaakseen lettinauhan tytölleen, joka oli katsellut
veikeästi häneen sunnuntaisin jumalanpalveluksessa. Aamusta
iltaan oli hänen vain pakko työskennellä pelloilla, pihalla tahi
viinitarhoissa, ja usein läjähti kipeästi hänen isänsä pahkakeppi
hänen nuoriin hartioihinsa.
 Hänen silmiensä kirkas aurinkoinen ilme himmeni vähitellen ja
hänen ylpeät kauniit kasvonsa muuttuivat uhmaaviksi. Hän tuli pian
niin vanhaksi, että hän ymmärsi, miten hänen isäänsä vihattiin ja
halveksittiin, ja miten hänen äitiään ja häntä itseään surkuteltiin ja
säälittiin; hän näki, miten karkeammat hänen paitansa olivat ja miten
risaisemmat hänen saappaansa kuin paimenien, jotka tekevät työtä
palkasta ja nukkuvat sinisen taivaan alla; hän huomasi äitinsä
kävelevän avojaloin silloin kun Zsuzsi, Panna ja Mariska käyttivät
kauniita punaisia kenkiä, ja näki, ettei äiti milloinkaan pudottanut
kolikkoakaan vanhan hyvän papin kolehtilautaselle. Kaikki tämä
tällainen suututti häntä ja kiihoitti hänen vihaansa tuota tyrannia
vastaan, jonka kummallinen saituruus ryösti häneltä kaiken huvin,
joka ilostutti toisten hänen ikäistensä elämää.

»András, Gyöngyösin mustalaiset tulevat soittamaan latoon tänä

iltana. Tuletko sinne»? kysyi eräs nuorukainen häneltä muutamana
sunnuntai-aamuna.

András puri huuliaan kovasti. Hän olisi halunnut mennä sinne

mielellään kuuntelemaan lempilaulujaan, joita maakunnan
parhaimmat soittajat tulisivat soittamaan, ja näyttämään kauniille
tytöille, miten hyvin hän osasi tanssia csárdásta, mutta mustalaisten
soiton kuuntelemiseen ja kauniitten tyttöjen katselemiseen tarvittiin
rahaa, viisikymmentä kreutseriä vähintäin toiseen ja parikymmentä
jonkun nauhan tahi nenäliinan ostamiseen, eikä Andráksella, tuon
rikkaan maanviljelijän pojalla, ollut kuparikolikkoakaan taskussaan.

»En», vastasi hän hieman surullisesti.

»Mustalaiset saavat tarpeeksi rahaa meiltä muilta», sanoi eräs

toinen ystävällisesti, »joten ei haittaa, vaikka et annakaan heille
mitään».
 »Miksi en minä sitten voisi antaa heille mitään?» kysyi András
tuimasti. »Jos haluan kuunnella noiden mustalaisten soittoa, annan
yhtä paljon kuin tekin, mutta minähän sanoin jo, etten tule.
Kenenkään ei tarvitse tulla utelemaan syitäni».

»Eihän sinulta kukaan kyselekään, András», sanoi muudan

paimen kohauttaen hartioitaan toisten poistuessa nauraen.

»Mutta minä kysyn sinulta, miksi tukkasi on musta ja viiksesi

lyhyet. Ja ellet voi sanoa minulle, miksi häpeämätön kielesi sattuu
olemaan punainen, annan…»

Tässä maassa, missä aurinko on kuuma ja luonteet tuliset,

aiheutuu joskus riita viattomimmastakin ilveilystä. Kömpelösti
lausuttu ja väärinkäsitetty leikkipuhe tahi varomattomasti tokaistu
sana voivat nostaa kuumat tunteet pinnalle kuin kuplat
samppanjalasissa, veitset vedetään esille, silmät liekehtivät ja huulet
puristetaan lujasti yhteen, ja usein vaikeat haavat tahi joskus nopea
ja surullinen kuolema ovat elämänaikuisten toverien viisi minuuttia
kestäneen riidan tulokset.

András kalpeni raivosta ja hänen silmänsä katselivat kaikille

suunnille uhmaavasti kuin hän olisi ollut valmis taistelemaan kaikkia
kylän asukkaita vastaan yhtäaikaa, jos he vain olisivat uskaltaneet
pilkata häntä. Tajuttuaan toisella kädellään suureen
kääntöpääveitseensä laski hän toisen raskaasti uskaliaan ivailijan
olalle pakottaen tämän kääntymään päin häntä, jota mies oli
uskaltanut loukata.

»Hei, hei, mitä näenkään? Lapseni, ette saa saastuttaa Jumalan

lepopäivää riidoillanne. Keményn András, pistä veitsi jälleen
taskuusi, sillä äitisi — ah, hän on todellakin pyhimys — odottaa sinua
tienristeyksessä. Menenkö kertomaan hänelle, että jätin hänen
ainoan poikansa tänne veitsi kädessä heilumaan, vaikka tuo sama
poika puoli tuntia sitten lupasi antaa anteeksi kaikille, saadakseen
itsekin anteeksi? Anna nyt vain minulle tuo veitsesi äläkä katsele
minuun niin vihaisesti. Olen vain heikko vanhus, jonka kanssa ei
kannata riidellä».

Tämän sanoi vanha hyvä pappi, joka luettuaan messunsa oli

menossa kotiaan syömään päivällistään kantaen nukkavierua,
vanhaa ja risaista viittaansa korkealla laihojen sääriensä ympärillä,
ettei se tahrautuisi likaan. Hän tarttui hyvin ystävällisesti Andráksen
ranteeseen ja nuorukainen pudotti veitsen maahan.

Sitten, sanomatta sanaakaan, kääntyi poika ja pakeni Kisfaluun

päin, tienristeykseen, jossa hänen äitinsä odotti häntä.

Tämän tapauksen jälkeen lakkasi hänkin käymästä kirkossa, kuten

hänen isänsä oli tehnyt. Hän halusi karttaa tuota ivallista naurua ja
ystävällistä myötätuntoa, jotka yhtä paljon kumpikin pistivät ja
haavoittivat hänen ylpeyttään. Intohimoisin hartauksin kohdisti hän
tunteellisen luonteensa tukahdutetut tunteet äitiinsä, joka suhtautui
kovaan kohtaloonsa niin esimerkillisin kärsivällisyyksin.
Työskenneltyään joskus pelloilla ja pihalla niin kovasti, että hän oli
melkein puolikuollut väsymyksestä, ei hän kumminkaan milloinkaan
ollut niin lopussa, ettei hän olisi jaksanut auttaa äitiään. Hänen
puolestaan oli hän valmis pesemään ja keittämään, kehräämään ja
kutomaan suodakseen itselleen sen ilon, että rakastettu äiti sai
levätä rauhallisesti tunnin lepotuolissaan.

Nämä kaksi, äiti ja poika, olivat toisilleen kaikki kaikessa. Heidän

ylpeytensä oli karkoittanut heidät heidän pienestä maailmastaan
tänne kylään ja pelloille. Talon isäntä, tuo tunnoton aviopuoliso ja isä,