An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5

Instructor’s Manual Social Health

Invitation to Health 16th Edition

Dianne Hales Solutions Manual

Full download at link: https://testbankpack.com/p/solution-

manual-for-invitation-to-health-16th-edition-dianne-hales-
1285783115-9781285783116/

5
Social Health
Learning Objectives

After studying this chapter in the text, the student should be able to:
1. Identify skills that improve communication.
2. Illustrate the gender differences in communication.
3. Discuss the pros and cons of online social networks.
4. Recount why students may have physical and mental-health benefits when involved
in intimate relationships.
5. Discuss the science of love, including the psychological, anthropological, and
biochemical views.
6. Identify characteristics of healthy and unhealthy relationships.
7. Recall the issues that couples in long-term relationships may confront.

Chapter Summary

Social health can enrich our lives through healthy relationships. The ability to
communicate, develop satisfying relationships, and live in harmony with others is an
important factor contributing to social health.

Lecture Outline

I. The Social Dimension of Health

An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

A. Social Health
1. Refers to the ability to interact effectively with other people and with the
social environment, to develop satisfying interpersonal relationships, and to
fulfill social roles.
a. Supportive relationships buffer us from stress and disease.
b. Social support refers to the way in which we provide information or
assistance, show affection, comfort, and confide in others.
c. More than any other component of social support, a sense of belonging
may have the greatest impact on college students’ health.
d. Social contagion is the process by which friends, friends of friends,
acquaintances, and others in our social circle influence our behavior and
health.
i. Obesity.
ii. Smoking.
II. Communicating and Relating
A. Learning to Listen
1. The more effectively we communicate, the more likely we are to create good
relationships built on honesty, understanding, and mutual trust.
B. Being Agreeable But Assertive
1. Agreeable people enjoy the benefits of strong relationships, less conflict,
happy marriages, better job performance, healthier eating habits and
behaviors, less stress, and fewer medical complaints.
C. How Men and Women Communicate
1. Adult men use fewer words and speak, at least in public, as a means of
putting themselves in a one-up situation.
2. Women speak to draw others closer.
D. Nonverbal Communication
1. More than 90 percent of communication may be nonverbal.
2. Culture has a great deal of influence over body language.
III. Forming Relationships
A. Friendship
1. Every culture has prized the respect, tolerance, and loyalty that friendship
builds and nurtures.
2. Dunbar’s number (150) is the maximum number of relationships one person
can maintain.
B. Loneliness
1. Only about a quarter of all Americans say they’re never lonely.
2. Loneliness is most likely to cause emotional distress when it is chronic rather
than episodic.
C. Shyness and Social Anxiety
1. Social phobias are when individuals typically fear and avoid social situation.
An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

D. Building a Healthy Community

1. Altruism is helping or giving to others.
E. Social Networking in a Wired World
1. The Facebook phenomenon.
a. Pros include exploring users’ identities, making new friends, continuing
to develop long-standing relationships, exploring sexuality, voicing
opinions, and being creative.
b. Cons include taking time and attention away from studying and other
commitments, as well as being used as a tool to humiliate, harass, bully, or
stalk.
2. Self-disclosure and privacy in a digital age.
a. What you reveal about yourself is a critical building block that affects the
nature and quality of the bonds you establish with others.
IV. Dating on Campus
A. Hooking Up
1. College hook-ups usually involve two people who have met earlier in the
evening and agree to engage in some sexual behavior, after which there is
little or no expectation of future commitment.
a.Why students hook up.
b.Consequences of hooking up.

B. Loving and Being Loved

C. Intimate Relationships
1. Intimacy is the open, trusted sharing of close, confidential thoughts and
feelings.
D. What Attracts Two People to Each Other
1. Infatuation refers only to falling in love and doesn’t last.
E. The Science of Romantic Love
1. A psychological view.
a.Passion.
b.Intimacy.
c.Commitment.
2. An anthropological view.
a.Near-universal human experience.
3. A biochemical view.
a.Neurotransmitters.
b.Hormones.
F. Mature Love
V. Dysfunctional Relationships
A. Emotional Abuse
1. Berating.
An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

2. Belittling.
3. Criticizing.
B. Codependency
1. Codependency includes any maladaptive behaviors learned by family
members in order to survive great emotional pain and stress.
a.Addiction.
b.Chronic mental or physical illness.
c.Abuse.
C. When Love Ends
VI. Partnering Across the Life Span
A. Relationships in Emerging Adulthood
1. Emerging adulthood spans the late teens and the 20s, and is marked by
volatility and identity formation.
B. Cohabitation
C. Long-Term Same-Sex Relationships
1. Seventy-five percent of lesbians and more than half of gay men are in
relationships with one person.
D. Marriage
1. Preparing for marriage.
a.Premarital assessment.
b.The benefits of marriage.
2. Same-sex marriage.
E. Issues Couples Confront
1. Money.
2. Sex.
3. Extramarital affairs.
4. Two-career couples.
5. Conflict in marriage.
F. Divorce
1. The divorce rate is almost 50 percent.
VII. Family Ties
A. Diversity Within Families
1. Blended families are those in which one or both of the partners bring children
from a previous union.
B. Unmarried Parents
1. The proportion of babies born to unmarried parents has grown from 4
percent in 1940 to 40 percent currently.
2. Unmarried African American mothers have the lowest marriage and
cohabitation and the highest break-up rates.
An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

Discussion Questions

• Discuss the concept of social contagion. Ask students if they have observed this
phenomenon and to share examples.

• Discuss the differences between the way men and women communicate. Ask students
to share their experiences communicating with the opposite sex.

• Discuss social networking. Have students give pros and cons of using social networks
in their own lives.

• Discuss the importance of friendships. Have students rate their top-five valued traits in
friends and share their results.
An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

Classroom Activities

Activity #1: Social Support Groups

Purpose: To assist students in identifying the importance of their social support groups.

Time: 15–20 minutes

Introduction: Introduce students to the importance of supportive, healthy relationships.

Methods: Have students identify the five most important people in the last five years of
their lives. Ask students to categorize their relationships as positive/healthy or
negative/unhealthy relationships.

Discussion:
1. Ask students to share examples of the positive and/or negative ways people have
influenced their lives.
2. Have students reflect on their past experiences and identify ways to choose healthy
relationships and/or maintain healthier relationships.
3. Relate relationships to overall health.
An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

References, Readings, and Resources

Books
Robinson, Jonathan. Communication Miracles for Couples: Easy and Effective Tools to Create
More Love and Less Conflict. Conari Press, 2009.
Provides exercises for couples looking to enhance an already good relationship or
troubleshoot relationship problems.

Rainey, Dennis and Barbara. Starting Your Marriage Right: What You Need to Know in the
Early Years to Make It Last a Lifetime. Thomas Nelson Publishers, 2007.
The Raineys offer an upbeat and practical manual for marriage to guide couples
through the challenges they face as they start their lives together.

Bernstein, Jeffery. Why Can’t You Read My Mind? Overcoming the 9 Toxic Thought Patterns
that Get in the Way of a Loving Relationship. Da Capo Press, 2003.
This guide is the missing link for couples who want to beat the relationship odds
and sustain a loving marriage or long-term relationship.

Audiovisual Resources
After Happily Ever After. DVD. New York: Films Media Group, 2010.
With half of American marriages ending in divorce, why does 90 percent of the
nation still enter into matrimony? Is the Western notion of permanent, monogamous
marriage entering a new phase, a more flexible and adaptable one, or is it becoming
obsolete? Are there alternatives that make sense? This film presents an eclectic mix
of couples (both male-female and same-sex) who discuss how and why their unions
have succeeded, no matter how quirky, elusive, or poignant the reason.

Teen Romance: What’s Risky, What’s Not? DVD. New York: Films Media Group, 2009.
An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

It’s safe to say that dating, sex, and socializing preoccupy most teenagers—but how
often do young people really benefit from and participate in their relationships? This
video enables students to see teen romance in a clear light—exploring love, sex,
friendship, and how easily all three can get mixed up. With candid discussions
about jealousy, trust, peer pressure, and effective communication, the program
focuses on the mental and emotional aspects of teenage sex and romance, as well as
the best ways to cope with rejection and break-ups. Viewers also delve into “cyber
relationships,” both friendly and romantic, examining what is gained and lost when
technology mediates human connections.

Think b4 u Post: Your Reputation and Privacy on Social Networking Sites. DVD. New York:
Films Media Group, 2011.
Think b4 u Post uses a light touch to deliver some very serious information on how
people can protect their reputation and guard their privacy online while still having
a good time using social networking sites.

Internet Resources
CDC: Family Health: College Health and Safety
College is full of exciting new things, from meeting people to living away from home. But,
college can also be stressful as you try to develop new routines, live on a limited budget,
and manage responsibilities on your own. This website provides tips and information to
helps students stay safe and healthy in college. Specific information on healthy
relationships. Downloadable brochures.
http://www.cdc.gov/family/college/

National Healthy Marriage Resource Center

Clearinghouse for high quality, balanced, and timely information and resources on healthy
marriage. The NHMRC's mission is to be a first stop for information, resources, and
training on healthy marriage for experts, researchers, policymakers, media, marriage
educators, couples and individuals, program providers, and others.
http://healthymarriageinfo.org/about/index.aspx

Social Support: Tap This Tool to Combat Stress

Having close friends and family on whom you can count has far-reaching benefits for your
health. This website shows how to build and maintain these essential relationships. (Mayo
Clinic)
http://www.mayoclinic.com/health/social-support/SR00033

World Health Organization: Social Determinants of Health

An Invitation to Health: Build Your Future Chapter 5
Instructor’s Manual Social Health

The social determinants of health are the conditions in which people are born, grow, live,
work, and age including the health system. These circumstances are shaped by the
distribution of money, power, and resources at global, national, and local levels, which are,
themselves, influenced by policy choices. The social determinants of health are mostly
responsible for health inequities—the unfair and avoidable differences in health status seen
within and between countries.
http://www.who.int/social_determinants/en/

A note regarding the Online Journal:

An Online Journal is offered as a gradable assignment in MindTap. If you do not use
MindTap in your course, an alternate online journal can be used. One alternative is Penzu
Classroom. Penzu Classroom allows students to register for an online journal for free with
a specific class code as set up by you, the instructor. These journals can be assigned and
then auto-graded and returned to students electronically. Click here for more information
and to sign up: http://penzu.com/content/products/classroom.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Iloisten ukkojen
kylä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Iloisten ukkojen kylä

Kuvaus Kannaksen elämästä

Author: Unto Seppänen

Release date: October 30, 2023 [eBook #71986]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1927

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISTEN

UKKOJEN KYLÄ ***
ILOISTEN UKKOJEN KYLÄ

Kuvaus kannaksen elämästä

Kirj.

UNTO SEPPÄNEN

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1927.

I.

Aamun kosteat varjot olivat pienentyneet huomaamattomiin. Kuuma

maantie vavahteli kavioitten raisusta kosketuksesta. Ajuriukkoja
pyörteli talokujasilta heiluvin ohjasperin valtareitillensä: maantien
kiihkeä päivä oli alkamassa. Järvituitun ukot laskettelivat kiehuvissa
pölypilvissä asemalle ajorahtiinsa, ja jokaisen pilven sisässä tuikki
halu antaa päivän luikahtaa hopeaksi taskujen nurkkiin.

Yläkyliltä luikertelevat tiet solmuuntuivat yhdeksi kappaleen

matkaa asema-aukeasta, ja solmu venyi ajanmittaan pieneksi toriksi,
jota saarsi kolme raskasnurkkaista ja matalaa talorotteloa. Kaksi
niistä oli jähmettynyt tynnyri- ja laatikkovuorien väliin kuin kuskiukot
pukeillensa. Niiden tomuisten akkunalasien takana häämötti
nauhoissa riippuvia läkkiastioita, saippuatankoja, kauhtuneita
karttuunihuiveja ja auringon käpristämiä lastenkenkiä, ja niiden ovet
liikkuivat alituisesti sisälläkävijöiden käsien laineissa. Takapihoilla
seisoi säännöllisesti ryhmä ajureita, jotka likaisine kaurapusseineen
odottelivat myymäläkiireistä hetkeksi kartanolle pujahtavia hikisiä
puotilaisia. Mutta kolmanteen taloon keskittyi seudun ajurien elämä,
ja siinä talossa oli kyläkapakka. Matala, kerran valkeaksi maalattu
rakennus, jonka akkunoista yletti kurkottaa tielle, haavitsi aina
aamuisin jokaisen asemalle vyöryvän pölypilven sisästä miehen,
täytti hänet väkevällä, kuumalla teellä ja riemukkailla kaskuilla, joitten
paineissa päivä sitten hurahti alkuunsa ramakasti kuin nelistämään
lähtenyt sälkevä. Ja sama talo tarjosi junien väliajoilla oivallisen
kyydittävien väijymispaikan, puhumatta muusta.

Oli kulunut jo aikaa siitä, kun aurinko oli ponnistellut itsensä irti
petäjänlatvustosta päin väljiä korkeuksia. Sen ilmoitti jo maantien
jytinäkin, kun lähikyliltä ajoi sirppiviiksisiä ajuriukkoja puolipäivän
junille, joilta ensimmäiset apajat nostettiin rattaille. Välkkyviin
valjastettuja hevosia tuli tuon tuosta kapakan isoon pihakatokseen.
Hevosille puhelevia ukkoja hyppi kärreiltä maahan. He taputtelivat
kyömikkiensä kauloja, luikahduttivat suitsiremmit liukkaisiin
solmuihin, etsivät kaurapussit istuinlaatikoista ja astelivat tarinoiden
kauppojen pihoille kauroja tahtomaan. Joku jäi vielä pölyyttämään
ruoskansa varrella istuinpatjaa, ja joku jäi tarkastelemaan heponsa
kenkiä pitäen pientä kilkutusta ja kyyryssäolijan ähkinää. Hevoset
viskoivat katoksessa päitänsä, hännät viuhuivat, valjaat nasahtelivat.
Joskus luimahti hevosen pää kiilana toisen kupeeseen, ja huikea
kiljahtelu alkoi, johon paiskautui sekaan miesten huutoja ja kirouksia.
Pari ruoskan vedällystä ja valjaskulkusten vapiseminen päättivät
metelin. Ja uusia ajureita saapui yhtämittaa, yksitellen ja jonoina.
Kuka tuli kärreillä seisten, ohjakset viulunkielinä; kuka ajoi ravissa
kartanoon ja oli lyötättää äkkipysähdyksellä valjaat hevosen pään
läpi; kuka tuli rennosti perällä istuen kuin juomareissua ajaen, joku
käveli jo portista sisään ajaessaan rattaittensa vieressä kuin
lannanvedättäjä. Kapakkapiha eli yhtenä liikkeitten laineena.
Riemusta kirkuvia poikia saapui rattaitten siivillä seisten, ja hevosten
pysähtyessä he juoksivat takaisin läheiselle vartiopaikallensa,
tienmutkan kivelle, josta loikkisivat taas kapakalle ajaville rattaille.
 Eräässä Järvituitusta pyörivässä pölypilvessä ajoi ajuriukkojen
heimopäällikkö, Ruoska-Juones, asemalle. Hänellä oli kaikki
kuskipukin aatelismiehen merkit: lyhyt etukumarainen vartalo, uljaat
sirppiviikset, niiden välissä aurinkoa ja piiskaryyppyjä heijastava
nenä ja hauskasti käpertyvä leikkotukka, joka päästi täsmällisesti
vakoontuneen niskan oikeuksiinsa. Ruoska-Juones oli vanhapoika ja
eleli enemmän rattaillansa kuin tuvassaan, jossa emännyyttä hoiteli
hänen sisarensa Ieva. Ja niinkuin jokaisella kokemusten aateloimalla
ajuriukolla on omat tapansa, niin Ruoska-Juoneskin moksautti tuon
tuosta piiskansa varrella saapasnahkaa. Hän ei milloinkaan lyönyt
hevostansa, antoipa vain saappaansa kuoresta kipakan äänen
hepallensa. Ja tuo tapa tiivistettiin sitten hänen nimeensäkin:
Ruoska-Juones. Hän oli seudun ajurivanhin ja ajeli asemastansa
tietoisena tyylikkäästi omat matkaviivansa; nenässä iloinen
veitikkuus ja samalla viiksien kärjillä syvä vakavuus.

Ruoska-Juones ajoi verkkaisesti maantietä pitkin ja napautti

kiivaan äänen saapasvarrestansa vasta hiukan ennen tienmutkan
kiveä, jossa arvasi poikanulikoiden vaanivan kyytiä. Mutkassa jo
rattaat lennähtivät arveluttavasti, kivellä kaksi velikultapoikaa
jännittäytyi loikkaukseen, ja Ruoska-Juones häilähdytti ohjasperiä.

— Nyt kun ovat taas siinä nokat väärällään, vai niin vai!

Kun Ruoska-Juones saapui kapakan pihalle, tipahtivat äskeiset

pojat hänen kärriensä takaa ja pikelsivät nauraen tiehensä. Juones
manasi, ajoi hevosensa nurkkapilttuuseen, pöyhi sille heiniä turvan
alle ja saapasvartta naputellen köyri kapakkaan. Siellä piiritti
rikkinäisillä vahakangaspalasilla verhottuja pöytiä seudun ajurikaarti
kodikkaasti oijennellen. Hikinen, lihava nainen työntyi tuon tuosta
sylitäytisineen odottavien luo, latjasi pöydille kolhiintuneita kannuja,
laseja, sokeriastioita ja isoja vehnäsiä. Pöydissä leimahti aina vähän
päästä naurunrähäkkä, ja joskus koko kapakka ulvahti yhdestä
suusta jollekin syvää vakoa kyntävälle sutkaukselle. Pidettiin puhetta
kaikesta siitä, mihin silmä ja ajatus oli lähipäivinä tarttunut. Kannuista
valettiin laseihin tulista teetä, lautaset lennähtivät sormien nenille ja
tahdikas härppiminen säesti äänten hulmuntaa. Otsille helähti
hikiherneitä, naamat punoittivat, viikset retkahtelivat lerpalleen, ja
kädet väljentelivät kauloilla paitojen kireyttä.

Ruoska-Juones pyörsi ajurivanhimman arvokkuudella huoneen

suurimpaan pöytään, jossa hänen vakituinen paikkansa oli.
Kapakkavaimo toi Juoneksen eteen tavallisen teepanoksen, ja pian
ukko sovittautui huoneen hikiseen, höyryävään ja härppivään
tunnelmaan.

Aikansa tarinoituaan juonnin katteeksi Juones asteli ulos. Merkki

oli annettu. Pöydät alkoivat jyrähdellä, lasit kilahtelivat ja äkkiä koko
kapakka oli tyhjä. Ja niin alkoi aamun merkkihetki. Ajurimiehet
asettuivat kartanolle tiukkaan kehään, sovittelivat olkapäitänsä,
pusertelivat kuumassa retkahtaneet viiksensä ryhdikkäiksi ja
odottelivat tärkeinä aamuarpaa. Juones nyhti ruoskan saappaansa
varresta, löi sillä kolmasti saapasnahkaa ja päräytti kumean huudon:

— Arpaan! Arpaan! Arpaan!

Hän näki kyllä, että kaikki olivat jo painautuneet kehään, mutta tuo
huuto kuului tärkeänä alkuna niihin menoihin, joihin juuri oltiin
heittäytymässä. Huudettuaan Juones käveli kapakan eteiseen,
venytti itsensä varpailleen ja otti ovikamanan päältä käteensä pienen
nahkaisen säkin. Ja nyt Ruoska-Juones tunsi keisariutensa kiitävän
hetken olevan lentimillään. Juones köpitteli kankein jaloin kuin
niskakarvansa pörhistänyt koira kartanolle, säkkiä varovasti
kannatellen. Ukkojen piiri repeytyi hetkeksi ja imaisi Juoneksen
sisäänsä. Hän jäi seisomaan keskelle ja tunsi, kuinka jokainen
silmäpari sinkosi näkymättömän silmukan hänen kädessänsä
olevaan säkkiin ja kiristi sitä yhä tiukemmalle, sitä mukaa kuin hän
viivytteli toimituksen alkamista.

Ruoska-Juones helskähdytti päättävällä liikkeellä säkkiä, jossa

kupariset arparahat odottivat onnimannejansa, ja hellitti säkistä pari
suunkuroutumaa, niin että sai kätensä hämmentämään sen vaskista
aarretta. Ja kun hän nosti varovasti kätensä näkyviin, oli hänen
peukalonsa ja etusormensa väliin tiiviisti puserrettuna kirkkaaksi
kulunut arparaha. Merkki oli taas annettu. Piiri otti pari kiihkeää
askelta ja ahdisti Juoneksen saarrokseensa. Käsiä sukelteli säkkiin,
joku pyrki hämmentelemään, joku sieppasi rahansa silmät killillään ja
kynnet suorina kuin tiira kalan. Kaikki ottivat omalla vakiintuneella
tavallaan. Mutta jokainen jätti arparahansa tiukasti etusormen ja
peukalon nipistykseen. Kukaan ei katsonut rahaansa. Kartanolla oli
pelihimon jännitystä. Pari ukkoa vaihtoi ummessa silmin arpansa.
Muutamien vaikenevista sormista näki, että he koettelivat kiivaalla
puserruksella saada rahan numeroa painumaan paksuun
sorminahkaansa ja siten arvailla onnensa. Piiri suureni. Juones
seisoi taas väljässä kehässä, nahkasäkki ammollaan toisessa
kädessä. Äkkiä hän kiepautti sormiinsa nipistetyn arparahan
näkyville, nosti sen siristyvien silmiensä korkeudelle kuin vaahtoavan
olutlasin ja tokaisi pelihimosta värähtävällä äänellä:

— Kuusitoista silmää!

Ja jälleen oli merkki annettu. Odotuksen ponnistin laukesi

jäykistyneessä ukkoparvessa. Jokainen katsoi rahaansa taas omalla
tavallaan. Yksi katsoi numeron kouransa sisässä salaisesti niinkuin
hoitopelissä katsotaan kortin silmät; yksi lennähdytti rahansa ilmaan
ja katsoi vasta kiinni kopattuaan sen numeron. Muuan sylkäisi ja
manasi ja avasi kouransa niinkuin se olisi ollut ampiaisen vankilana.
Muutamat mökäsivät vielä kuuluviin hovinoitaisunsa:

— Tersii Tepa hevosta!

— Antiahan Luoja lykkyä!

Ruoska-Juones käveli säkki kädessä pitkin piirin rintaa ja keräsi

arparahat takaisin. Kukin huusi numeronsa rahaansa viskatessaan ja
sen tehtyään kiiruhti hevoskatokseen. Juones kuroi vaskisäkin
huolellisesti kiinni, kurotti sen ovikamanan päälle ja saapasvartta
ruoskalla pompottaen käveli hevospilttuulleen.

Lähdettiin junalle. Katoksessa oli kihinää taas kerrakseen. Hevosia

perittiin purnuilta äänekkäästi kartanolle. Urkittiin toisten numeroita ja
kiroiltiin huonoa tuuria. Kulkuset pitivät sen kymmenistä soittoansa.
Kapakoitsijan pojat seisoivat rapuilla ja odottivat taas kyytiin pääsyä.
Valjaita kiristeltiin, istuinpatjoja pölytettiin, kaurasäkkejä nivottiin
kiinni. Jo läjähtivät ohjasperät lautasille, onnekkaimman numeron
saanut lähti loilotellen hevospuomille; ja sitä mukaa muut. Kaksi
veitikkaa ponnahti rapuilta rattaiden siiville ja he katosivat pian tien
pölyyn. Pitkä ajurijono lasketteli tietä jytisyttäen läheiselle asema-
aukealle. Pölylle nenäänsä nyrpisteleviä palvelijattaria pakeni kiirettä
pitäen kauppoihin, ja likainen torikoira vouskutteli ilmeettömästi
kauppiaan portilla. Sen haukku sai kuitenkin ilmettä, kun se huomasi
poikien juoksevan takaisin kapakalle tien irtonaista pölyä kyntäen.
Se syöksähti mukaan. Mutta pojat leiskauttivat itsensä viimeisten
rattaiden askelmille ja hävisivät härnäävin elein pölymereen.
Torikoira nosteli hetkisen kuonoansa ja loksahdutti kärpäsloukkuna
hampaitansa sekä hiipi laatikkovuorien varjoon.
 Hevoset seisoivat nyt ajuripuomilla isäntiensä aamuonnen
mukaisesti. Odotuksen jännitys heijastui hevosistakin. Kädet nykivät
vähän väliä ohjaksia parantaakseen kärrien asentoa ja saivat aikaan
alituisen liikkeen hevosien rintamassa. Ukoista aina joku pistäytyi
kurkistamassa radalle. Hevoset olivat kunnossa, nyt somistivat ukot
itseänsä. Viikset taottiin uudestaan käyrälleen kuin lokin siiviksi,
luhistuneet saapasvarret vedettiin suoriksi, lakit siirrettiin veikeästi
korvalliselle, ja kellonperissä riippuvat hopearuplat koetettiin saada
sopivasti rötkähtämään näkyviin. Oli liian lyhyt aika junan tuloon:
kaskut eivät jaksaneet läväistä koko ajuririntamaa, vaan putosivat jo
viimeistään puolivälissä maahan jonkin ylimielisesti torjuvan
sylkäisyn mukana. Poikia seisoi ajuripuomin päissä silmiänsä
haristellen ja ihmetellen puomin valtavaa tenhoa, välkkyviä valjaita,
kuorossa helähteleviä kulkusia ja hevosten alati liikkuvien jalkojen
hauskaa viivaleikkiä. Asemalaiturilla käveli lauantaivarhaisia rouvia
niskoissansa pitsiset päivänvarjot kuin isot helttasienet. Pari
valkeaesiliinaista kulkukauppiasta seisoi vasut päälaella, ja he
keskustelivat äänekkäästi ja käsiänsä käännätellen, väliin iskien
kyntensä parran juuristoon.

Juna vinkaisi. Sähköisku vihlaisi odottajajoukon selkäpiitä. Rouvat

nykivät päivänvarjonsa suppuun. Pojat riensivät laiturille. Juna
vuhahti asemalle. Vaunuista tuli monennäköistä kansaa: turpeita
kauppiaita, pitkäpartaisia tiedemiehiä, silkkipaitaisia ylioppilaita,
koristeissaan kolisevia kenraaleja, tavaroiden kanssa tuskittelevia
rouvia, ylpeärintaisia imettäjiä ja itkeskeleviä lapsia.
Vastaanottopusut moksahtelivat, terveiset soivat, ja joku huuteli
junasta vielä kesken jäänyttä puhettansa. Asemalle pudottautunut
väki alkoi edetä pieninä ryhminä ajuripuomille. Niinkuin ahnasta
kipunaa seuraa aina tulenleimahdus, samoin seurasi asemalaiturilla
kajahtanutta melua uusi ja valtavampi. Satakunta ajuriukkoa hyppäsi
seisomaan kuskipukeillensa, ja he alkoivat huudella tuntemiensa
herrojen nimiä ja hevostensa hyvyyttä ja kaikkea, mitä aamun
korkeimman tapauksen tunnelmat löivät sanoiksi, toiset vielä
käsillänsä laapottaen niinkuin kanat siipiänsä lentoon yrittäessään.
Ja siinä sitä olikin huutoa ja hilskettä. Junan lähtövihellys kilpistyi
voimattomana ja ohuena hevospuomin meluun. Tulijat melkein
ryöstettiin rattaille. Ohjasperät ja siimat lankesivat notkein kaarin
valjaitten väleihin, ja hermostuneet hevoset ampaisivat juoksuun
naisten naurun ja kirkumisen säestyksessä. Elämää, väriä ja ääntä
tulvehtinut puolenpäivän hetki sammui sitä mukaa kuin rintama
hajosi alkukesän vihreihin maisemasokkeloihin. Teitten ylle jäi
leijumaan hauras pölykatos. Mutta asemalle ei jäänyt muuta ääntä
kuin kuumuudessa tuskittelevien ratakiskojen napsahtelut. Unen ja
pölyn sokaisema torikoira koetteli kapakan nurkalla siepata ohitse
sujahtelevilta rattailta pakettien hajuja, mutta kyllästyi
kykenemättömyyteensä ja luikki kostean hevoskatoksen varjoihin.

Ajoon lähteneet miehet saapuivat jo hyvissä ajoin kapakalle

iltapäiväjunille mennäkseen, vaikka tiesivätkin, ettei niiltä montakaan
kyytiä herunut. Vasta iltajunilta sai kulta-apajan. Ja juuri lauantai-
iltoina elämä oli asemalla kaikkein kiihkeintä, kun toimissa olevat
aviomiehet palasivat Pietarista tuttavineen ja
kameelinkantamuksineen perheittensä ja luonnon leveille helmoille.
Silloin tappelivat tulijat ajureista eivätkä ajurit tulijoista. Mutta
iltajunien tuloa odotellessa sopi mukavasti pistäytyä
iltapäiväjunillakin, jotka eivät tulleet Pietarista asti, vaan jostakin
lähempää. Ja junien välinen aika saatiin uljaimmin menemään
kapakan tutuissa suojissa kaskujen ja naurun humistessa. Sitä
silmällä pitäen, että eukot olivat saunanlämmitysaikoina kaikkein
kiukkuisimmillaan, ajoi moni ukko jo hyvissä ajoin ennen
iltapäiväjunia kapakalle, täytti sen ovipielen isosta tupakkakulista
piippunsa; huusi teetä eteensä ja alkoi kuulostella naapuripöydän
puheita niiden syötteihin tarttuakseen. Moni iski silmää
kapakkavaimolle, sai piiskaryyppynsä, nakkasi vastaan kopekkansa
ja alkoi himmein silmin kehua liikkuvaa kalustoaan: hepoa ja rattaita.

Ruoska-Juones saapui melkein viimeisenä taas ja sai juotavat

joutuisasti eteensä. Hän antoi punaisen nenänsä pusertaa
pinnalleen pari hikihernettä aina juotua lasia kohden, härppi viikset
melkein suuhunsa janoissansa, sinkoili teräviä katseita nurkkaan ja
toiseen ja puhalsi aina lasin välillä kuuluvasti ja tyytyväisesti.

Kun hän nousi, nousivat kaikki ja katosivat pihalle.

— Arpaan! Arpaan! Arpaan!

Torikoira ja kapakan pojat olivat jo paikoillaan, ja aamulliset äänet

ja tapaukset uudistuivat.

Junalla tapahtuikin ihmeitä. Tulijoita ei ollut montakaan, mutta

niistä olikin yksi oikein neulojen nenissä pideltävä herra. Tämä tahtoi
kyytiä aina merenrantaan asti. Ajurit katselivat toisiansa, vilkuttivat
silmää ja lupasivat lähteä kyllä sadasta ruplasta reissuun. Herra
paiskasi kätensä ristiin, puhkesi haukkumaan koko ajuripuomia ja
lähti kiukkuisena kuin kirppuinen koira hakemaan poliisia. Miehet
löivät sillä aikaa hepojansa selkään ja pakenivat hunnilaumana
kapakalle.

Pian saapui sinne kuitenkin poliisi rintaansa röyhistellen, aukoi

papereitansa ja totesi ajoalueen piiriin kuuluvan sen kaukaisen
rantaviivan pätkän, jonne hänen rinnallansa polpottava herra halusi.
Mutta ajureista ei kukaan tahtonut lähteä juuri pyhän aattona
päiväkuntaiselle ajolle, ja kaikki kieltelivät. Poliisi merkitsi kieltäjien
nimet kirjaansa. Hän kysyi jokaiselta erikseen, kaikki lupautuivat
kyllä ensin sadasta ruplasta lähtöön, mutta poliisi luki taksasta
kaksikymmentä ruplaa ja merkitsi ristin vielä jokaisen nimen viereen
kertomaan taksan omavaltaisesta ylittämisestä. Ajurivanhin
huudettiin poliisin ja kiukuttelevan herran luokse.

— Lähdeppäs kyytiin!

— Eihän tässä nyt oikein lenkahda sille tuulelle.

— Minkätähden? — Poliisi pyöritteli valppaasti kynäänsä.

— Onhan näitä sialla syitä: konsa on maa jäässä, konsa kärsä

kipeä!

— Nyt ei olekaan mikään leikkipaikka! Ajurivanhimman on nyt

pakko lähteä, taikka muuten käy huonosti, vaikka tässä käy huonosti
joka tapauksessa teille kaikille!

Ajurijoukosta saapui sopottelevia ukkoja Juoneksen luo, hän

nyökkäili, käänsi hevosensa keskelle kartanoa, nosteli noituvan
herran tavarat rattaillensa ja karjaisi:

— Posaalusta!

Herra nousi pomiluiden rattaille. Juones painautui tiiviisti

pukillensa, viritti ohjakset ja roimasi ensikertaa eläissään hevostansa
ruoskalla oikein kipakasti. Nyt ällistyivät sekä pihalla seisovat ukot
että aisoihin vangittu hevonen. Se seisoi hetken kivettyneenä.
Juones löi uudestaan. Silloin hevonen pyyhälsi kaula suorana
hapraaseen neliin ja hävisi ukkojen edestä.
 Kapakan nurkalle juosseet miehet näkivät hetken kuluttua junan
nopeudella etenevän pölykiilan, joka syöksyi metsän vihreään
nieluun kuin äkäisesti singottu kivi.

Ruoska-Juones tunsi, ettei hän ollut ikinä ajanut sellaista vauhtia

kuin nyt metsään saavuttuaan. Kärrit luistelivat tien kahta puolta
kepeästi kuin vesikirppu joen pintakelmulla. Herra mylvi kuin hautova
kalkkuna peräistuimella. Metsätiellä Juones äkkiä seisatti
hevosensa, vyyhtesi ohjasperät ja heitti ne poikittain ajokkinsa
selkään. Herra katseli silmät renkaallaan Juoneksen liikkeitä, tarttui
päähänsä ja lasketteli kesäiseen päivään tulvanaan rumia nimiä.
Juones tempasi saapasvarrestansa ruoskan, löi sillä kuskilautaa ja
karjaisi kovalla äänellä:

— Minä sanon sinulle oikein järvituittusen morskoi-äänellä, jotta

sinä ole paisti hiljaa minun rattaillani, äläkä möyki ja ölise — taikka
minä nykäsen sinut maahan ja ryvettelen porossa, se kävisikin sinun
märkään näköösi vaikka kuinka hyvin kiinni!

Herra synkistyi mykäksi, puserteli käsiänsä ja lennähdytti niistä

toisen tuon tuosta napauttelemaan pitkiä ja vetäviä ristinmerkkejä.

Nyt ajoi Juones käymäjalkaa. Hän oli päättänyt ajaa

viisipenikulmaisen matkan lannanajon tahdissa. Kulku kävi hitaasti.
Herra torkkui ja Juones aprikoi poliisin sekaantumista juttuun. Hän
arvasi, että jos ukoille kävisi huonosti, kävisi hänelle myöskin, sillä
hän oli nyt vain pakkoajossa, ensin kieltäydyttyään kuten toisetkin.
Saavuttiin aukealle palokankaalle. Kanervamattoiset nummet
huokuivat kuivaa, lamauttavaa kuumuutta. Kaukaiselta
ilmankartanolta ryntäsi raskas, uhkaava pilvi taivaan kaaristoon ja
leveni tasaisesti ilmanpielien väliin. Herra huokaili ja ähki
torkuksissaan, havahtui kuivaamaan hikeä turpeilta kasvoiltansa ja
huomasi hätkähtäen taivaankannelle jännittyvän pilven. Hän osoitti
sitä vaikerrellen Juonekselle ja yritti samalla ohjasperiä käteensä.
Juones seisautti heti hevosensa, vyyhtesi ohjasperät ja aikoi
laskeutua maahan äskeiseen tapaansa, kun herra äkkiä putosi
polvillensa rattaiden pohjalle ja itkien rukoili Juonesta ajamaan
kovemmin eikä kiusaamaan häntä kuoliaaksi. Juones karjaisi järeällä
äänellä:

— Niettu!

Matkue oli jo ehtinyt läväistä suunnattoman paloaukeaman, kun

ensikerran jyrähti, pitkään ja raivokkaasti. Herra sai
hermokohtauksen. Sen kuluessa Juones ehti tyhjentää jaloksissaan
olevan heinäsäkin, jonka kulmat hän sovitti sisäkkäin ja sai
syntymään munkin kaapua muistuttavan sadetakin. Sen hän sitten
kiepautti harteillensa.

Äkkiä putosi monenlaista: salamoita, jyrinää, rakeita, vettä,

kuivuneita oksia, käpyjä ja neulasia. Herra loikkasi metsään ja
kyyristyi ison kuusen alle. Juones viittasi häntä takaisin. Herra ei ollut
näkevinäänkään. Hevonen aloitti taas verkkaisen kulkunsa, ja rattaat
etenivät pisaroista valkeana kiehuvalle tielle. Herra ryntäsi
mielettömästi karjuen perästä.

*****

Oli juuri satanut lämpimään, ahnaaseen maahan. Sortuneen

pilvikatoksen repeämissä paloi ilta-auringon puna kirpeimmillään.
Peltonotkoista ja järveltä kohosi usvaa kevyesti kylätörmille kuin
unenhäivettä lapsuuden murheettomaan iltaan. Rannoilla katosivat
ensiksi verkkoaitat märkään savuun. Illan äänet sammuivat nopeasti.
Pian olivat talojen katot kuin luodot nukkuvassa meressä. Pihlajoiden
avautumattomat tertut riippuivat raskaina ja odottavina. Muutamalla
saunalla sangat löivät vielä ämpärien metallisiin rumpuihin. Ja koko
ajan sykki sumussa kesän valtimo: käen kukunta. Aidaksiin kiristyi
teräkseltä välkähteleviä seittejä, ja niihin herahti pian
sumukyyneleitä.

Kaksi kevyttä lehteä lennähti vastakkain — ei, nythän oli jo

yötyyni: kaksi nuorta tyttöä kohtasi toisensa, ja heidän nyökkäävät
päänsä piirsivät hennon viivan. He alkoivat kulkea käsikädessä pitkin
sumussa nukkuvaa tietä.

Kylän päässä eteni hiljainen ääniaalto. Sen lähestyminen

havahdutti sumussa kulkevat tytöt sanomaan jotain toisillensa.
Niinkuin heräävä tuulenkieppu käännähtää etäällä metsän
latvusulapalla ja alkaa humisten puhkoa vihreätä havuaarniota
leimahtaen viimein syvään tuuliääneen, samantapainen äänivaihe
läheni kylänsuulta tyttöjä, kunnes selveni rattaiden jyrinäksi.

Tytöt seisahtuivat ja odottivat. Kuului jo selvästi, kuinka kaviot

iskivät tahdikkaita jaksoja kärrinpyörien yksitoikkoiseen jyrinään ja
kuinka kulkusremmin kuulat helskyttivät omaa matkatahtiansa
hiljaisena soitantona. Pian sivuutti sumusta ilmestynyt matkue tytöt.
Kuskipukilla istui veikeän näköinen ukko, ja perällä hytisi likomärkä,
voihkiva herra.

— Niin on maailma nyt kuin nuorta maitoa!

Kaksi heleätä naurahdusta vastasi sutkaukseen. Hevonen

tunkeutui painostavaan usvaan punaisin, värähtelevin sieraimin, ja
sitä ajava mies yritti lingota uuden sukkeluuden, mutta vaikeni, kun
näki käännähtäessään takanansa nopeasti umpeen pusertuvan
sumuvanan ja hiukan sitä ennen rievuksi masentuneen herran.
II.

Kesäinen ajokausi oli kiihkeimmillään. Sepät takoivat uusia

akselirautoja, ja pajojen nurkilla kohosivat vanhojen pyörien röykkiöt
kertomaan huikeista matkaviivoista. Ukot ruskettuivat lehtirevoiksi, ja
rahasäkit myhkyröityivät kirstujen pohjilla yhä tiineemmiksi. Naiset
niittää nylkkysivät Järvituitun heinän. Ukot istuivat päivät entisekseen
puomivartiossaan ja vetivät sitten öisin harmaisiin latoihinsa
ämmäväen hoitelemat korret.

Järvituitun kylä kuvastui äyränteiltään veden laakeaan peiliin

värikkäänä ja iloisena. Sen lasikuistiset huvilat väläyttelivät
kupeitansa lehtevissä puutarhoissa. Harmaat kylätalot kyyristelivät
itseänsä näkymättömiin. Järvellä kiiltelivät airojen kosteat lavat,
onget sinkauttelivat siimojansa lumpeikkojen hiljaisiin päiviin,
uimahuoneilla porskui vesi valkeana vaahtena, ja lapsia juoksi
rantaan käsiänsä nostellen. Vihreillä rantatörmillä paistoi riisuttujen
vaatteiden kokoja. Väliin kuului pitkäveteinen huikkaus, johon
vastattiin jostain kaukaa.

Puutarhoissa höyrysivät samovaarit, ja niiden luo kerääntyi

vilkkaita, väitteleviä ihmisiä, jotka unehtuivat pitkiksi ajoiksi
piirittämään sekasortoisia pöytiä. Auringon valo putosi huviloiden
lehtiseulojen läpi kultaisiksi läikiksi hiekoitetuille teille, joihin oli
painautunut paljon pieniä ja isoja jalanjälkiä. Kulkukauppiaita käveli
kylätiellä huviloiden suuntia noudatellen, kantamukset päälaella, ja
he pysähtyivät huhuilemaan tavaroitansa portteihin nojaten.
Puutarhoista juoksi ihmetteleviä lapsia ja naisia, jotka heiluttelivat
tyhjiä vasujansa.

Kesäpäivät syttyivät ja sammuivat vaihtelevin valoin ja varjoin.

Elämä hulmahteli värikkäänä ja kuumana. Huomaamatta supistuivat
päivien ytimet, huomaamatta syttyivät ensimmäiset tähdet, ja
huomaamatta ruskettuivat pienet peltopälvet. Joku huomasikin kyllä,
huokasi ja syöksyi entistä vallattomammin päivien ja iltojen
tapauksiin.

Samana päivänä kuin ensimmäinen ruiskuhilas seisoi levein

lantein Järvituitun rantapellolla, saapui aseman kapakalle
virkapukuinen poliisi, joka manasi pitkästä listasta ukkoja käräjiin
vastaamaan niskoittelusta ja luvattomasta taksan ylittämisestä.

Kapakan elämä uhosi hiljaista jännitystä monta päivää, kunnes

kerran Järvituitusta ajoi pitkä jono pyhävaatteisiin kangistuneita
ukkoja kirkonkylään käräjille. Ja takaisin ajettaessa syyhytti joka
ukon niskaa sadan markan sakko.

Kapakalla seisatettiin ja juotiin tuliset juomat kiukkuisien mielien

heltiämiksi. Joku vilkutti piiskaryypyn eteensä ja yllytti toisen surevan
tekemään samoin. Yhä useampaan pöytään iskettiin paksupohjainen
viinapullo, ja ränsistynyt tunnelma alkoi tiivistyä.

Ilma sakeni kapakassa. Ovensuun tupakkakuli laihtui ruttuun.

Viikset retkahtelivat suupielille. Teelasit kilahtelivat ahkeraan. Lamput