Analysis as a Life Dedicated to Heinrich

Begehr on the Occasion of his 80th

Birthday Sergei Rogosin
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/analysis-as-a-life-dedicated-to-heinrich-begehr-on-the
-occasion-of-his-80th-birthday-sergei-rogosin/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Fields of Logic and Computation III Essays Dedicated to

Yuri Gurevich on the Occasion of His 80th Birthday
Andreas Blass

https://textbookfull.com/product/fields-of-logic-and-computation-
iii-essays-dedicated-to-yuri-gurevich-on-the-occasion-of-
his-80th-birthday-andreas-blass/

Symposium on Real Time and Hybrid Systems Essays

Dedicated to Professor Chaochen Zhou on the Occasion of
His 80th Birthday Cliff Jones

https://textbookfull.com/product/symposium-on-real-time-and-
hybrid-systems-essays-dedicated-to-professor-chaochen-zhou-on-
the-occasion-of-his-80th-birthday-cliff-jones/

Stochastic Models in Reliability Network Security and

System Safety Essays Dedicated to Professor Jinhua Cao
on the Occasion of His 80th Birthday Quan-Lin Li

https://textbookfull.com/product/stochastic-models-in-
reliability-network-security-and-system-safety-essays-dedicated-
to-professor-jinhua-cao-on-the-occasion-of-his-80th-birthday-
quan-lin-li/

From Database to Cyber Security Essays Dedicated to

Sushil Jajodia on the Occasion of His 70th Birthday
Pierangela Samarati

https://textbookfull.com/product/from-database-to-cyber-security-
essays-dedicated-to-sushil-jajodia-on-the-occasion-of-his-70th-
birthday-pierangela-samarati/
Advances in Dynamics Optimization and Computation A
volume dedicated to Michael Dellnitz on the occasion of
his 60th birthday Oliver Junge

https://textbookfull.com/product/advances-in-dynamics-
optimization-and-computation-a-volume-dedicated-to-michael-
dellnitz-on-the-occasion-of-his-60th-birthday-oliver-junge/

Adventures Between Lower Bounds and Higher Altitudes

Essays Dedicated to Juraj Hromkovi■ on the Occasion of
His 60th Birthday Hans-Joachim Böckenhauer

https://textbookfull.com/product/adventures-between-lower-bounds-
and-higher-altitudes-essays-dedicated-to-juraj-hromkovic-on-the-
occasion-of-his-60th-birthday-hans-joachim-bockenhauer/

Unifying Theories of Programming 7th International

Symposium UTP 2019 Dedicated to Tony Hoare on the
Occasion of His 85th Birthday Porto Portugal October 8
2019 Proceedings Pedro Ribeiro
https://textbookfull.com/product/unifying-theories-of-
programming-7th-international-symposium-utp-2019-dedicated-to-
tony-hoare-on-the-occasion-of-his-85th-birthday-porto-portugal-
october-8-2019-proceedings-pedro-ribeiro/

Embedded, Cyber-Physical, and IoT Systems: Essays

Dedicated to Marilyn Wolf on the Occasion of Her 60th
Birthday Shuvra S. Bhattacharyya

https://textbookfull.com/product/embedded-cyber-physical-and-iot-
systems-essays-dedicated-to-marilyn-wolf-on-the-occasion-of-
her-60th-birthday-shuvra-s-bhattacharyya/

Exploring the World with the Laser: Dedicated to

Theodor Hänsch on his 75th birthday 1st Edition Dieter
Meschede

https://textbookfull.com/product/exploring-the-world-with-the-
laser-dedicated-to-theodor-hansch-on-his-75th-birthday-1st-
edition-dieter-meschede/
 Trends in Mathematics

Sergei Rogosin
Ahmet Okay Çelebi
Editors

Analysis as
a Life
Dedicated to Heinrich Begehr on the
Occasion of his 80th Birthday
Trends in Mathematics
Trends in Mathematics is a series devoted to the publication of volumes arising
from conferences and lecture series focusing on a particular topic from any area of
mathematics. Its aim is to make current developments available to the community as
rapidly as possible without compromise to quality and to archive these for reference.

Proposals for volumes can be submitted using the Online Book Project Submission
Form at our website www.birkhauser-science.com.

Material submitted for publication must be screened and prepared as follows:

All contributions should undergo a reviewing process similar to that carried out by
journals and be checked for correct use of language which, as a rule, is English.
Articles without proofs, or which do not contain any significantly new results,
should be rejected. High quality survey papers, however, are welcome.

We expect the organizers to deliver manuscripts in a form that is essentially ready

for direct reproduction. Any version of TEX is acceptable, but the entire collection
of files must be in one particular dialect of TEX and unified according to simple
instructions available from Birkhäuser.

Furthermore, in order to guarantee the timely appearance of the proceedings it is

essential that the final version of the entire material be submitted no later than one
year after the conference.

More information about this series at http://www.springer.com/series/4961

Sergei Rogosin • Ahmet Okay Çelebi
Editors

Analysis as a Life
Dedicated to Heinrich Begehr on the
Occasion of his 80th Birthday
Editors
Sergei Rogosin Ahmet Okay Çelebi
Department of Economics Mathematics Department
Belarusian State University Yeditepe University
Minsk, Belarus Ataşehir, Istanbul, Turkey

ISSN 2297-0215 ISSN 2297-024X (electronic)

Trends in Mathematics
ISBN 978-3-030-02649-3 ISBN 978-3-030-02650-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-02650-9

Library of Congress Control Number: 2018967001

© Springer Nature Switzerland AG 2019

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This book is published under the imprint Birkhäuser, www.birkhauser-science.com by the registered
company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

The book contains several important research contributions from the different
branches of analysis. These papers are combined due to the common idea. The
authors express their gratitude to Professor Heinrich Begehr for his help in their
research career and dedicate articles to Begehr’s 80th birthday.
Scientific achievements by Prof. H. Begehr are well known (see a short biograph-
ical paper below as well as the paper Vaitekhovich T.: Heinrich Begehr: Citation for
his 70th birthday, Analysis, v. 30 (1), pp. 1–26).
More important for analytic society is his numerous collaborations with people
all around the world. Many mathematicians from different countries are thankful to
him for the role he played in their scientific life.
Professor H. Begehr is known also for his initiatives. Among them is his role in
the creation and further development of the International Society for Analysis, its
Applications and Computation (ISAAC).
With this volume the colleagues and friends of Professor Heinrich Begehr would
like to thank him and wish to have a long life in analysis.

Minsk, Belarus Sergei Rogosin

Istanbul, Turkey Ahmet Okay Çelebi
August 2018

v
Analysis as a Life: To the 80th Birthday
of Professor H. Begehr

Professor Heinrich Gottfried Werner Begehr has celebrated his 80th birthday a few
months earlier than this book is appeared. We would like to present here a few
biographic data and briefly describe his research career. Also we have given some
reminiscence about his life. More information can be found at Prof. H.Begehr’s
web-site at FU-Berlin: http://page.mi.fu-berlin.de/begehrh/.
He was born in Halle/ Germany on April 17, 1939. He has obtained his M.Sc.
degree in Freie Universtität (FU) Berlin in 1966. He has completed his Dr. rer.
Nat. degree in 1968 under the supervision of Professor Alexander Dinghas and
his habilitation in 1970 (just in 2 years) in FU Berlin. He worked as a Professor
in FU from 1970 to 2004, that is, until the date he is retired. In 1972 he has been
elected as the Director of I. Math. Inst. FU Berlin. He held this position with some
interruptions, for about 18 years.
In 1975 Professor R. P. Gilbert visited Hahn-Meitner Institute in Berlin by an
Alexander von Humboldt award for a semester. During this period Professor Begehr
and Professor Gilbert have interchanged many ideas. This cooperation have ended
up with many joint papers, the book project “Transformations, Transmutations, and
Kernel Functions” composed of two volumes, together with the first steps towards
the foundation of the journal “Complex Analysis, Theory and Applications”. Later
the name of this journal has evolved as “Complex Variables and Elliptic Equations”.
The next important outcome of this cooperation was founding the “International
Society for Analysis, its Applications and Computation (ISAAC)”. This society
was founded in 1995. The sequence of International ISAAC Congress’s, which are
held in every 2 years, has started in 1997 at the University of Delaware. He was
the secretary and treasurer of newly founded ISAAC. In 2001, Professor Begehr
was the first elected president of the Society. The other presidents were Man Wah
Wong (2005–2009), Michael Ruzhansky (2009–2013), Luigi Rodino (2013–2017)
and Michael Reissig (2017–). After 2005 he was secretary and treasurer until the
elections in 2017. ISAAC has supported more than 35 conferences all around the
world, besides 11 ISAAC Congresses.
Begehr’s first book with title “Topics in complex analysis: Four lectures given at
the University of Delaware in January and February 1977” has appeared in 1977.

vii
viii Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr

Now he has seven published books. He was one of the editors of 10 proceedings of
the ISAAC congresses. He has translated or edited 30 books.
He is the co-editor of
– Berliner Studienreihe zur Mathematik, Heldermann Verlag, since 2004; (together
with R. Gorenflo).
– Series on Analysis, Applications and Computation, World Scientific, since 2005;
(together with R. P. Gilbert, M. W. Wong).
– Complex Variables and Elliptic Equations, Taylor and Francis, since 2008; (senior
editor together with M. Lanza de Cristoforis and A. Pankov)
He is also in the editorial board of the following journals and series of
monographs:
– Complex Variables and Elliptic Equations, since 1982; Taylor and Francis,
– Monograph and Surveys in Pure and Applied Mathematics, since 1997; Chapman
and Hall/CRC-Press,
– Research Notes in Mathematics, since 1997; Chapman and Hall/CRC-Press,
– International Society of Analysis, its Applications and Computation, during
1997–2004; Kluwer Academic publisher,
– General Mathematics, since 2001; Lucian Blaga, Univ. of Sibiu, Romania,
– Journal of Applied Functional Analysis, since 2004; NOVA Publ.,
– Journal of Analysis and Applications, since 2005; SAS Intern. Publ.,
– Advances in Algebra and Analysis, since 2005; Urmi Scientific Vision,
– International Journal of Mathematics and Applications (IJMA), since 2005;
Global Research Publications Serials, India
– International Journal of Mathematics and Mathematical Sciences (IJMMS), since
2006; Hindawi Publ.,
– Advances in Pure and Applied Mathematics, since 2008; Hedermann Verlag,
Lemgo.

He has been invited to many foreign universities as “Guest Professor” and “Guest
Research Professor”. He is a member of the following academic societies:
– Berlin Mathematical Society, since 1984;
– International Society of Analysis, its Applications and Computation, since 1996;
– Member of Russian Academy of Natural Sciences, Armenian Branch, since 2002;
– Member of European Acad. Sci., since 2004;
– Foreign Member of Russian Academy of Natural Sciences, since 2003;
– Honorary Member of Europaische Akad. Naturwiss. in Hanover, since 2003.
The number of his research papers are more than 180. He is a very productive Ph.D.
adviser. He has advised at least 26 students from nine different countries. He was a
devoted teacher and continued to hold the weekly seminars after his retirement, too.
Lastly, tracing his research papers and books, anybody can observe that Heinrich
Begehr is an excellent co-worker.
Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr ix

We are sure that his contributions to complex partial differential equations and
generally to the world of Mathematics will continue through himself and his 26
students.
Minsk, Belarus Sergei Rogosin
Istanbul, Turkey Ahmet Okay Çelebi

Berlin 2001

Ankara in April 2004

x Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr

Ankara 2007
Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr xi

Ankara 2007

Moscow 2011
xii Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr

Collage for Heinrich Begehr’s 70th birthday

Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr xiii

ISAAC 2009 in London

Krakow 2013
xiv Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr

Krakow 2013

Macao 2015
Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr xv

Heinrich Begehr and Okay Çelebi at the ISSAC 2017 in Växjö, Sweden

Jan Begehr
xvi Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr

Heinrich Begehr

Begehr in Yerevan in 2002

Analysis as a Life: To the 80th Birthday of Professor H. Begehr xvii

Catania 2005

Graz 1997
Few Stories from the Scientific Life
of Professor Heinrich Begehr

Heinrich was visiting me at my beach house. The wind was very heavy as was the
ocean. We decided to go swimming anyway. The water was too rough for me so
I headed back to shore after a while. Heinrich continued to swim on. When I was
on land the waves had gotten really rough and I started to worry about Heinrich. I
became really worried that he might drown and did not know what to do. I could
not see him because of the high waves. Some sailors came to shore and I asked
had they seen someone swimming; they said yes he was still swimming out to sea.
Eventually, when I had given up hope, Heinrich steps out of the sea. It seems he had
wanted to swim to one of the control lights, which is a good swim in calm water but
unbelievable in the rough sea we were experiencing now.
Newark, DE, USA Robert Gilbert

I hope all is fine and well in Berlin, or wherever your travels have happened to take
you at the moment. It saddens me to realize it must already be 12 years since we
met last—on the conference in Shantou, China, where I remember that unhappy
baywatch when he realized that he cannot stop you from swimming about 1 km
further out than permitted!
Prague, Czech Republic Miroslav Englis

I would like to recall a very important phase in our relationship with Heinrich, which
represents him not only as a great scientist, but a high-quality person.
In 1991 Heinrich together with the world’s best mathematicians arrived in Tbilisi
for the symposium dedicated to the 100th anniversary of Niko Muskhelishvili. This
was the time of high fulfillment for Georgia: we declared independence, elected our
first president, set on to building the free, democratic society. The guests met with
the president and returned home impressed with the encounter. At home they were
hosted by Giorgi Manjavidze, I have wonderful memories of these days. . .
Sadly, Georgia had to face some hard times soon after that, legitimately appointed
president was overthrown by the communist junta, a period of real hardship was

xix
xx Few Stories from the Scientific Lifeof Professor Heinrich Begehr

underway. This period lasted long, nothing positive could be seen on the horizon.
When Heinrich learned that our family was also experiencing difficulties, and shy
to offer direct help to my father, he came up with an idea to support us in a very
delicate way: an offer to the young people in the Complex Analysis group, to form
a scholarship team. This was the first scientific scholarship possibility in Georgia.
I will never forget how caring Heinrich was towards our group and especially to
me, after my father’s death. Without his corrections and advice, it would have been
impossible for us to publish articles or to participate in conferences and congresses.
He empowered us to lead my father’s way and the traditions of Complex Analysis
that had rich history in Georgia.
Tbilisi, Georgia Nino Manjavidze

This story happened in winter 2001 at the Conference AMADE in Minsk. It is well-
known that Heinrich Begehr prefers the sport style of life, practically does not drink
alcohol.
At AMADE-2001 we organized an excursion to Khatyn’, the memorial complex
dedicated to villages burned by fascists together with people lived in these villages.
The complex was built in the following manner: an empty well and a bell are built
on the place of each burned house of the Khatyn’ village. Winter 2001 in Minsk was
fairly cold and snowy. In these circumstances the bells sounded especially eerie and
impressive.
When participants of the Conference returned to the bus, there was rather long
silence. Then Heinrich said “give me a glass of vodka. . .” For him as a German it
was even harder than for all others.
Minsk, Belarus Sergei Rogosin

When I was working on my PHD with Professor Haack at the TU-Berlin, I was
interested in getting the book on Potential Theory by Josip Plemelj which was in the
library of Professor A. Dinghas at the Free University Berlin. Professor Dinghas was
a not simple person and usually did not lend any of his books in particular to some
guy from the TU. He was always in the center of a cloud of lady students. However,
Heinrich Begehr was also one of the students of Dinghas. So, I asked him for help
and indeed Heinrich could get Plemelj’s book and within very few days I copied
the whole book which till this day is one of the juwels in my library. The book is
wonderful and helped me significantly for my thesis. Till this day I am grateful to
Heinrich Begehr.

Stuttgart, Germany Wolfgang Wendland

Contents

Deformation of Complex Structures and Boundary Value Problem

with Shift . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
G. Akhalaia, G. Giorgadze, G. Makatsaria, and N. Manjavidze
Dirichlet Problem for Poisson and Bi-Poisson Equations in Clifford
Analysis . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Ümit Aksoy
Boundary Eigenvalues of Pluriharmonic Functions for the Third
Boundary Condition on the Unit Polydiscs. . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
Alip Mohammed
Survey of Some General Properties of Meromorphic Functions in a
Given Domain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
G. Barsegian
Boundary Value Problems in Polydomains. . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
Ahmet Okay Çelebi
Completeness Theorems on the Boundary in Thermoelasticity . . . . . . . . . . . . 93
Alberto Cialdea
A Circle Pattern Algorithm via Combinatorial Ricci Flows.. . . . . . . . . . . . . . . . 117
Dong-Meng Xi, Shi-Yi Lan, and Dao-Qing Dai
Strong Asymptotic Analysis of OLPs on the Unit Circle by
Riemann-Hilbert Approach .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
Yufeng Wang, Yifeng Lu, and Jinyuan Du
Time Dependent Solutions for the Biot Equations . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
Robert P. Gilbert and George C. Hsiao
Schwartz-Type Boundary Value Problems for Monogenic Functions
in a Biharmonic Algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
S. V. Gryshchuk and S. A. Plaksa

xxi
xxii Contents

The String Equation for Some Rational Functions . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213

Björn Gustafsson
Newtonian and Single Layer Potentials for the Stokes System with
L∞ Coefficients and the Exterior Dirichlet Problem.. . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
Mirela Kohr, Sergey E. Mikhailov, and Wolfgang L. Wendland
Special Functions Method for Fractional Analysis and Fractional
Modeling . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
S. V. Rogosin and M. V. Dubatovskaya
On Elliptic Systems of Two Equations on the Plane. . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 279
A. P. Soldatov
Real Variable Inverse Laplace Transform .. . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 303
Vu Kim Tuan, A. Boumenir, and Dinh Thanh Duc
Deformation of Complex Structures
and Boundary Value Problem with Shift

G. Akhalaia, G. Giorgadze, G. Makatsaria, and N. Manjavidze

Dedicated to H. Begehr

Abstract In this paper we consider so called Beltrami parametrization of Riemann

surfaces and show that the Riemann-Hilbert boundary value problem with shift is
equivalent to classical Riemann-Hilbert boundary value problem with respect to the
complex structures defined by Beltrami parametrization induced from shift operator.

Keywords Beltrami equation · Conformal structure · Shift operator ·

Holomorphic bundle · Riemann surface

Mathematics Subject Classification (2010) Primary 30E25, 30G35; Secondary

31A30

1 Heinrich Begehr and Complex Analysis Group in Georgia

Heinrich Begehr is an honorable representative of the German mathematical school,

under the auspices of which complex analysis was born. Riemann, Weierstrass,
Hilbert problems were the subjects of research of the founders of Georgian math-
ematical school. Great German mathematician such as F. Hirzebruch and H. Rörhl
were well acquainted with and often quoted the representatives of the Georgian
mathematicians N.Mushkhelishvili, I.Vekua, B. Khvedelidze, G. Manjavidze, R.
Gamkrelidze.

G. Akhalaia · G. Giorgadze · G. Makatsaria

I. Vekua Institute of Applied Mathematics, Tbilisi, Georgia
e-mail: giorgi.akhalaia@viam.tsu.ge; gia.giorgadze@tsu.ge
N. Manjavidze ()
Ilia State University, Tbilisi, Georgia
e-mail: nino.manjavidze@iliauni.edu.ge

© Springer Nature Switzerland AG 2019 1

S. Rogosin, A. O. Çelebi (eds.), Analysis as a Life, Trends in Mathematics,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-02650-9_1
2 G. Akhalaia et al.

It is a great pleasure for our group of complex analysis to make tribute of this
work to Heinrich Begehr on the occasion of his 80th birthday. Many of his works
are dedicated to the same problems as he got familiar with the works of Georgian
mathematicians Muskhelishvili, Vekua and Bitsadze long time ago. He maintained
his scientific ties and friendship with the peers of the next generation, among them
with Prof. Obolashvili in particular. Our friendship became even stronger during
Heinrich’s visit to Tbilisi along with many other prominent mathematicians at the
event of 100th anniversary of Niko Muskhelishvili. This was in 1991, when he was
hosted in the family of Prof. Manjavidze. Almost three decades have passed since
then and he has made enormous contribution in the scientific advancement of each of
us. We are greatly honored to be the permanent members of the ISAAC organization
founded by Heinrich and R. Gilbert.
In 2007 under the guidance of Heinrich and Prof. Jaiani the ISSAC conference
dedicated to the 100th anniversary of Ilia Vekua was held in Tbilisi. We have
participated in almost all meetings of the ISAAC congress. It is our utmost joy
and pleasure that this collaboration and friendship remains fruitful and warm until
today. Heinrich is a special, unique person for everyone, he tries to help others to
solve their problems both in mathematics and in life.
It is both a great privilege and responsibility to have scientific partnership with
Heinrich as we are witnessing how these traditions are being carried on in his
humble and collegial attitude towards us.
Many thanks and sincere wishes to our charming, talented and highly revered
person.

2 Boundary Value Problem with Shift

Suppose that X is a compact Riemann surface with a distinguished point x∞

and a given local parameter z−1 around x∞ : thus z is a holomorphic map from
a neighbourhood of x∞ to a neighbourhood of ∞ in the Riemann sphere CP 1 .
We shall assume that z(x∞ ) = ∞, and that z is an isomorphism between a
neighbourhood of x∞ and the region |z| > 1/2 on the Riemann sphere. The standard
circle S 1 can then be identified with the circle |z| = 1 around x∞ on X. We shall
denote the part of X where |z| > 1 by X∞ , and the complement of the region where
|z| ≥ 1 by X0 . Thus X 0 ∩ X ∞ = S 1 , where X 0 , X ∞ are the closure of X0 and X∞ ,
respectively.
Let H (n) = L2 (S 1 , C n ) Hilbert space of square-summable C n -valued functions
(n)
on circle. Denote by HX closed subspace of H (n) consisting of the boundary values
of holomorphic maps X0 → C n . The loop group LGLn (C) of all continuous maps
S 1 → GLn (C) acts on the space H (n) . The stabilizer of HXn in LGLn (C) is the
group L+ X GLn (C) of loops which are the boundary values of holomorphic maps
X0 → GLn (C). The point of quotient space Gr n,X ∼ = LGLn (C)/L+ X GLn (C) can
be identified with an isomorphism class of pair (E, α), where E is a holomorphic
Deformation of Complex Structures 3

vector bundle on X and α is trivialization of E|X∞ which extends smoothly to

X∞ . Denote by L−X GLn (C) the space of loops which are the boundary values
of holomorphic maps X∞ → GLn (C). Then the natural action of L− X GLn (C)
on Gr n,X permutes the trivializations α transitively and obtain the following
proposition.
Proposition 2.1 ([13]) The set of double cosets

L− +
X GLn (C) \ LGLn (C)/LX GLn (C)

is the set of isomorphism classes of n-dimensional holomorphic vector bundles

on X.
Let  be a smooth closed positively oriented curve in Riemann surface of genus
g = 0, i.e. in CP 1 , which separates CP 1 into two connected domains U+ and
U− . Suppose 0 ∈ U+ and ∞ ∈ U− . Let us denote by  the space of all Hölder-
continuous matrix functions f :  → GLn (C) with the natural topology.
Let
+ = {f ∈  : f is the boundary value of the matrix function holomorphic in
+
U }.
− = {f ∈  : f is the boundary value of the matrix function holomorphic in
−
U and is regular at infinity f (∞) = 1}.
Above proposition is generalization of the following Birkhoff Factorization
theorem.
Proposition 2.2 Any matrix function f ∈  can be represented as

f (t) = f − (t)dK f + (t), (2.1)

where f ± ∈ ± and dK is a diagonal matrix dK = diag(t k1 , . . . , t kn ) satisfying

the condition k1 ≥ . . . ≥ kn .
The diagonal matrix dK will be called the characteristic loop of the correspond-
ing matrix function, K = (k1 , k2 , . . . , kn ) called the characteristic multi-index or
partial indices of f . Two matrix functions f, g ∈  will be called equivalent, if f
and g have identical characteristic multi-indices. For K = (k1 , k2 , . . . , kn ), denote
by K the set of equivalence classes of loops .
Consider the holomorphic vector bundle on CP 1 which is obtained by the
covering of the Riemann sphere CP 1 by three open sets {U + , U − , U3 = CP 1 \
{0, ∞}}, with transition functions

g13 = f + : U + ∩ U3 → GLn (C), g23 = f − dK : U − ∩ U3 → GLn (C).

It is denoted by E → CP 1 (see [5]).

4 G. Akhalaia et al.

Theorem 2.3 ([13]) Every holomorphic vector bundle splits into direct sum of the
line bundles

E∼
= E(k1 ) ⊕ . . . ⊕ E(kn ). (2.2)

The numbers k1 ,. . . ,kn are the Chern numbers of the line bundles E(k1 ),.
..,E(kn ) and satisfy the conditions k1 ≥. . . ≥ kn . The integer-valued vector K =
(k1 , . . . , kn ) ∈ Z n is called the splitting type of the holomorphic vector bundle E. It
defines uniquely the holomorphic type of the bundle E.
Connection between partial indices of the boundary value problem, characteris-
tic multi-index of the matrix-function f ∈  and splitting type of the holomorphic
vector bundle E are presented in the following summarizing theorem:
Theorem 2.4 There is a one-to-one correspondence between the strata K and
holomorphic vector bundles on CP 1 .
Consider the following Riemann-Hilbert boundary value problem:
RHBVP: Find a piecewise holomorphic vector function (t) in U+ ∪U− , which
admits continuous boundary values on  and satisfies on  the boundary condition

+ (t) = f (t)− (t), t ∈ 

and has finite order at ∞.

Denote by O(E) the sheaf of germs of holomorphic sections of the bundle E,
then the solutions of the RHBVP are elements of the zeroth cohomology group
H 0 (CP 1 , O(E)), therefore the number l of the linearly independent solutions of
problem is dim H 0 (CP 1 , O(E)). Since the Chern number c1 (E) of the bundle E is
equal to the index of det f (t), we have obtained the known criterion of solvability
of the RHBVP. In particular the following theorem is true:
Theorem 2.5 The Riemann-Hilbert boundary problem has solutions if and only if
c1 (E) ≥ 0, and the number l of linearly independent solutions is

l = dim H 0 (CP 1 , O(E)) = ki + 1.
ki >0

Consider the system of 2n elliptic partial differential equations presented in

complex form

∂− W (z) = A(z)W (z), (2.3)

z

where A(z) is bounded matrix function on a domain U ⊂ C and W (z) =

(w1 (z), . . . , wn (z)) is an unknown vector function [14].
Let C(t) be any matrix function on  and C(t) ∈ , which has a
holomorphic extension to U + , not necessarily nonsingular everywhere, and let
1 −1 C) = 0, then there exists an extension of f −1 C to U + . Denote
2π  argdet(f
Deformation of Complex Structures 5

by P (z) this extension and let (z) be some holomorphic solution of the RHBVP.
Consider the substitution

w(z) = P (z)(z) on z ∈ U + ; w(z) = (z) on z ∈ U − .

Proposition 2.6 The matrix function (z) is holomorphic in U + ∪ U − iff w is a

solution of the system

∂z w = Aw, (2.4)

where A(z) = ∂z P P −1 , for z ∈ U + and A(z) = 0, for z ∈ U − .

We investigate the following generalization of Riemann-Hilbert boundary value
problem with shift

ϕ + [α(t)] = a(t)ϕ − (t) (2.5)

where α is an orientation preserving diffeomorphism of boundary curve. The study

of this problem can be reduced to the study of Riemann-Hilbert boundary value
problem without shift for the elliptic system of the form

∂z w − q(z)∂z w = 0. (2.6)

Last equation is Beltrami equation and defines complex structure on Riemann

surface, therefore boundary value problem with shift is usual Riemann-Hilbert
boundary value problem respect to complex structure, defined by corresponding
Beltrami equation. From this follows, such type boundary value problems (in
particular, Hasseman or Carleman boundary value problems) can be consider as
Riemann-Hilbert boundary value problem with appropriate complex structure.
The complete analysis of the problem (2.5) was done by D. Kveselava. Further-
more this problem and its variations were the object of research of many leading
mathematicians (Vekua N., Korzadze R., Litvinchuk G., Orth D., Zverovich E.,
Chibrikova L., Manjavidze G. and others). For more detailed historical survey of
this problem refer to [10]. In our opinion Bojarski was the first who stated that
the problem (2.5) is equivalent to the classical Riemann-Hilbert boundary value
problem (i.e. when a(t) ≡ t) for the solution of the Beltrami equation, where the
Beltrami coefficient is defined up to equivalence by the given homeomorphism. This
idea was completely implemented by Manjavidze G. In particular he reduced this
problem to the classical Riemann-Hilbert problem for the solution of the Beltrami
equation and expressed the Beltrami coefficient by the given homeomorphism. He
also investigated the problem (2.5) for the solution of general elliptic systems, which
involve the Beltrami and Carleman- Bers-Vekua equations as particular case. He
obtained calculation formulas for the canonical matrix of the problem (2.5) and its
general solution. He studied the dependence of the partial indices of the problem on
the shift operator (see [11, 12]).
6 G. Akhalaia et al.

Presently the deformation of conformal structures of the Riemann surfaces

and of the complex structures of homomorphic bundles, Teichmüller space and
corresponding Beltrami equation are the subjects of interest of theoretical physics
due to the diverse applications in the conformal field theory [2], string theory [2]
and in exactly solvable models of two dimensional quantum mechanics as well (see
[8]). Therefore it is challenging to analyze the connection of the Riemann-Hilbert
boundary value problem with abovementioned objects of algebraic topology.

3 Beltrami Parametrization and Boundary Value Problem

with Shift

The complex structure on X is given by the complex covering (Uα , zα ) of X. We

dzα
will denote by K the canonical bundle of X defined by the 1-cocycle kαβ = dz β
with respect to this fixed local complex coordinates zα , and we will set ∂zα = ∂z∂α
and ∂zα = ∂z∂α . We introduce Beltrami differential, denoted by μ, namely a (1, 0)-
vector valued (0, 1)-form with |μ| < 1. The Beltrami differential μ can be viewed
as a smooth section of the bundle K −1 ⊗ K, i.e.
−1
μα = kαβ k αβ μβ

in Uα ∩ Uβ such that μα < 1. Let B(Xn ) denote the space of smooth Beltrami
differentials on X.
By the Beltrami parametrization [9] of complex structures over X we mean
to find the holomorphic coordinates {wα } with respect to the complex structure
parametrized by μ = μα , |μα | < 1. This comes to solve locally the following
Pfaff system:

dwα = λα (dzα + μα dzα ), (3.1)

in Uα , from this we get

∂α − μα ∂ α
∂wα = .
λα (1 − μα μα )

To solve Eq. (3.1) is equivalent to solve locally in Uα the Beltrami equation

∂ α wα − μα ∂α wα = 0. (3.2)

Beltrami equation (3.2) always admits as a solution a quasiconformal mapping with

dilatation coefficient μα , |μα | < 1. One thus remarks that wα is a holomorphic
functional of μα , which will be denoted for a while by wμα , and will play the
role of the complex coordinate. Therefore, the solution of the Beltrami equation
Deformation of Complex Structures 7

is a mapping

(zα , zα ) → (wα (zα , zα ), w α (zα , zα ))

in Uα , which preserves the orientation, and is thus locally invertible, so that wμα
defines a new complex coordinate mapping on Uα . Moreover, in the intersection
Uα ∩ Uβ , it follows from the patching law of μ, that solving the Beltrami equation
in the overlap shows that the transition function wμα (wμβ )−1 is holomorphic and
depends holomorphically on μ. Hence, the covering {(Uα , wμα }) defines a new
μ
complex structure on X, the one given by μ and denoted by Xn . The fibered
complex manifold B(X) × X, with local complex coordinates (μ, wμ ), defines
a complex analytic family of compact Riemann surfaces. We will say that the
Riemann surface Xμ is different from the Riemann surface X, (μ = 0 corresponds
to the standard complex structure), with local complex coordinates {(Uα , zα )}.
Let ϕ be a smooth diffeomorphism of X homotopic to the identity map. Let μ be
a given smooth Beltrami differential on X, represented in a chart, let say (Uα , zα ),
by the smooth function μ. One can see that diffeomorphisms act holomorphically
on the coordinates (μ, wμ ), and therefore μ and μϕ define equivalent complex
structures.
Let S 1 be a unit circle dividing the extended complex plane CP 1 = C ∪ ∞ into
connected components: U + and U − . We consider the following boundary value
problem: Find a piecewise analytic function in CP 1 with jump line S 1 satisfying
the boundary conditions

ω+ (α(t)) = ω− (t), t ∈ S1, (3.3)

ω+ (z) = z + O(z−1 ). (3.4)

Consider the function

 
z
α(z) = |z|α (3.5)
|z|

from S 1 to U + .
Let

ω(α(z)), z ∈ U + ∪ S 1 ,
w(z) =
ω(z), z ∈ U −,

then w(z) is continuous function on complex plane and satisfies (2.6) Beltrami
equation with coefficient

1 − ν (θ )
q(z) = 0, |z| > 1; q(z) = e2iθ , z = |z|eiθ ∈ U +
1 + ν (θ )
8 G. Akhalaia et al.

and α(t) = α(eiθ ) = eiν(θ) , where ν(θ ) is increasing function on [0, 2π], ν(2π) =
ν(0) + 2π. Indeed,
    
∂z w ∂z α
z
zα
z
z
z − α̇ z
eiθ α(eiθ ) − α̇(eiθ )
q(z, z) = = =      = −iθ =
∂z w ∂z α e α(eiθ ) + α̇(eiθ )
z + α̇
z z z
zα z

1 − ν (θ )
= e2iθ .
1 + ν (θ )

Denote by w0 main homeomorphism of Beltrami equation and suppose w0

images S 1 on Liapunov curve . Then there exist the solution ω of the problem (3.3),
(3.4) and functions ω+ (z) and ω− (z) which are solutions of boundary value prob-
lem (3.3), (3.4) transforming one-to-one the domains U + and D − into the domains
D + and D − , respectively. The inverse function of ω− reduces the boundary value
problem with shift to the Riemann-Hilbert boundary value problem.
Similar result is true for matrix boundary value problem and by analogy of
one dimensional case the theory of Q-holomorphic vectors is responsible for the
complex structure of vector bundles on Riemann surfaces. Therefore the Riemann-
Hilbert boundary value problem for generalized analytic vectors is a general
problem in this class of problems.

4 Almost Complex Structure

Let X be a two-dimensional connected smooth manifold. By definition two complex

atlases U and V are equivalent if their union is a complex atlas. A complex structure
on X is an equivalence class of complex atlases. Riemann surface is a connected
surface with a complex structure. A differential 1-form on X with respect to a local
coordinate z can be represented in the form ω = αdz + βdz. Thus, ω has bidegree
(1,1) and is a sum of the forms ω1,0 = αdz and ω0,1 = βdz of bidegree (1,0) and
(0,1)respectively. The change of local coordinate z → iz induces on the differential
forms the mapping given by ω → i(αdz − βdz) = iω1,0 − iω0,1 . Denote by J the
operator defined on 1-forms by the rule J ω = iω1,0 − iω0,1. This operator does not
depend on the change of the local coordinate z and J 2 = −1, where 1 denotes the
identity operator. Therefore, the splitting 1 = 1,0 + 0,1 is the decomposition of
the space of differential 1-forms into eigenspaces of J : T ∗ (X)C → T ∗ (X)C . On
the tangent space T X the operator J acts via ω(J v) = (J ω)(v), for every vector
field v ∈ T X. If z = x + iy and taking v = ∂x ∂
, one has

∂ ∂ ∂ ∂ ∂ ∂
dz(J v) = idz( ) = i = dz( ) ⇒ J = ,J =− .
∂x ∂y ∂x ∂y ∂y ∂x
Another random document with
no related content on Scribd:
häpeä oli se, että tiesin jo edeltäpäin, etten anna! Olet oikeassa,
Aljoša! Kiitos, Aljoša!»

Tähän loppui Aljošan kuulustelu. Tärkeä ja kuvaava oli

nimenomaan se seikka, että oli löytynyt edes yksi tosiasia, edes yksi,
vaikkapa tosin hyvin pienikin, todistus, melkeinpä vain viittaus
todistukseen, mutta sittenkin jotakin, joka edes hiukan todisti, että
tuo rinnalla kannettava pussi todella oli ollut olemassa, että siinä oli
ollut puolitoista tuhatta ja että syytetty ei ollut valehdellut
valmistavassa tutkinnassa, kun hän Mokrojessa oli sanonut, että nuo
puolitoista tuhatta »olivat minun». Aljoša oli iloinen, ja aivan
punastuneena hän meni hänelle osoitetulle paikalle. Vielä pitkän
aikaa hän toisteli itsekseen: »Kuinka minä sen unohdin? Kuinka
saatoin sen unohtaa! Ja kuinka se vasta nyt niin äkkiä muistui
mieleeni!»

Alkoi Katerina Ivanovnan kuulustelu. Heti kun hän tuli esille, kävi
salin läpi tavaton humahdus. Naiset tarttuivat lornjetteihinsa ja
kiikareihinsa, miehet liikahtelivat, jotkut nousivat paikaltaan
nähdäkseen paremmin. Kaikki vakuuttivat myöhemmin, että Mitja
kalpeni äkkiä »valkeaksi kuin liina», kun Katerina Ivanovna astui
sisälle. Tämä oli kokonaan mustiin puettu ja lähestyi
vaatimattomasti, miltei arasti hänelle osoitettua paikkaa. Hänen
kasvoistaan ei voinut huomata hänen olevan liikutetun, mutta
päättäväisyys loisti hänen tummista, synkistä silmistään. On
huomattava, että monet vakuuttivat myöhemmin hänen olleen
hämmästyttävän kauniin sillä hetkellä. Hän alkoi puhua hiljaa, mutta
niin selvästi, että se kuului joka paikkaan salissa. Hänen puheensa
oli tavattoman rauhallista, taikka ainakin hän ponnisteli ollakseen
rauhallinen. Puheenjohtaja alkoi kysellä varovasti, tavattoman
kunnioittavasti, aivan kuin peläten koskettamista »eräisiin kieliin» ja
kunnioittaen suurta onnettomuutta. Mutta Katerina Ivanovna selitti
itse lujasti heti alussa, vastatessaan erääseen kysymykseen, että
hän oli ollut syytetyn kihlattu morsian »siihen saakka kuin hän itse
jätti minut»… — lisäsi hän hiljaa. Kun häneltä kysyttiin noista
kolmestatuhannesta, jotka oli annettu Mitjan lähetettäviksi postissa
hänen sukulaisilleen, niin hän lausui varmasti: »Minä en antanut niitä
suorastaan postiin vietäviksi: Aavistin silloin hänen olevan kovassa
rahantarpeessa… sillä hetkellä… Minä annoin hänelle nuo
kolmetuhatta, sillä ehdolla, että hän lähettäisi ne, jos tahtoo,
kuukauden kuluessa. Suotta hän myöhemmin kiusasi itseään tuolla
velalla…»

Minä en kerro aivan tarkalleen kaikkia kysymyksiä ja hänen

vastauksiaan, vaan esitän ainoastaan hänen todistuksensa
oleellisimman sisällön.

— Minä olin varmasti vakuutettu siitä, että hän aina ennättää

lähettää nämä kolmetuhatta, heti kun saa isältään, — jatkoi hän
vastaten kysymyksiin. — Olin aina varma hänen
omanvoitonpyytämättömyydestään ja hänen rehellisyydestään…
mitä suurimmasta rehellisyydestään… raha-asioissa. Hän oli aivan
varma siitä, että saa isältään kolmetuhatta ruplaa, ja hän puhui siitä
minulle useita kertoja. Tiesin, että hän oli riidoissa isänsä kanssa, ja
olin aina ja olen vielä nytkin varma siitä, että isä teki hänelle
vääryyttä. Minä en muista hänen koskaan uhanneen isäänsä.
Ainakaan minun kuulteni hän ei puhunut mitään sellaista, ei mitään
uhkauksia. Jos hän olisi tullut silloin luokseni, niin minä olisin heti
rauhoittanut hänen huolestumisensa noitten onnettomien
kolmentuhannen tähden, jotka hän oli minulle velkaa, mutta hän ei
enää tullut luokseni… ja minä itse… minä olin joutunut sellaiseen
asemaan… etten voinut kutsua häntä luokseni… Eikä minulla ollut
mitään oikeuttakaan esiintyä vaativasti häntä kohtaan tämän velan
johdosta, — lisäsi hän yhtäkkiä, ja hänen äänensä soinnahti
päättäväiseltä, — minä itse olin kerran saanut häneltä vielä
suuremman rahalainan kuin kolmetuhatta ja ottanut sen vastaan,
vaikka silloin en vielä nähnyt mitään mahdollisuuksia maksaa
milloinkaan lainaani takaisin…

Hänen äänensä sävyssä tuntui olevan jonkinmoinen

taisteluhaaste. Juuri tällä hetkellä alkoi Fetjukovitšin vuoro tehdä
kysymyksiä.

— Se tapahtui kai jo ennen teidän tänne tuloanne, tuttavuutenne

alkuaikoina? — ryhtyi Fetjukovitš puhumaan varovaisesti lähestyen
ja aavistaen heti jotakin otollista. (Huomautan sulkumerkkien sisällä,
että vaikka hänet oli kutsunut Pietarista osittain Katerina Ivanovna
itsekin, niin hän ei kuitenkaan tietänyt mitään episodista: Mitjalta
lainatuista viidestätuhannesta jo siellä toisessa kaupungissa ja
»kumarruksesta maahan asti». Katerina Ivanovna ei ollut kertonut
tätä Fetjukovitšille, vaan oli salannut sen! Ja se oli ihmeellistä. Voi
aivan varmasti otaksua, ettei hän itse aivan viime hetkeen saakka
tietänyt, kertoisiko tämän episodin oikeudessa vai eikö ja että hän
odotti jonkinmoista innoitusta.)

— Ei, en voi koskaan unohtaa noita hetkiä! — Hän alkoi kertoa,

hän kertoi kaiken, koko sen episodin, jonka Mitja oli kertonut
Aljošalle, »kumarruksen maahan asti» ja kaikki syyt ja isästään sekä
menostaan Mitjan luo, eikä hän sanallakaan, ei ainoallakaan
viittauksella, maininnut siitä, että Mitja oli itse hänen sisarensa kautta
kehoittanut »lähettämään Katerina Ivanovnan hänen luokseen rahaa
hakemaan». Tämän hän jalomielisesti salasi eikä hävennyt tuoda
julki, että hän, hän itse oli silloin juossut nuoren upseerin luo, omasta
aloitteestaan, toivoen jotakin… pyytämään häneltä rahaa. Se oli
aivan järkyttävää. Minä tunsin jäätävää kylmyyttä ja vapisin tätä
kuunnellessani, koko sali jähmettyi eikä päästänyt ainoatakaan
sanaa ohitseen kuulematta. Tämä oli ihan vertaa vailla, ei edes niin
omavaltaiselta ja halveksivan ylpeältä tytöltä kuin hän saattanut
odottaa niin merkillisen avomielistä todistusta, sellaista uhrausta,
sellaista itsensä alttiiksipanoa. Ja miksi, kenen hyväksi?
Pelastaakseen miehen, joka oli ollut hänelle uskoton ja loukannut
häntä, tehdäkseen jotakin, vaikkapa vähänkin, tämän miehen
pelastamiseksi siten, että teki hyvän vaikutuksen hänen edukseen!
Ja todellakin, kuva upseerista, joka antaa viimeiset viisituhatta
ruplaansa — kaikki, mitä hänellä elämässä enää oli jäljellä, — ja tälle
kunnioittavasti kumartava viaton tyttö, — tuo kuva oli sangen
sympaattinen ja viehättävä, mutta… sydäntäni kouristi kipeästi! Minä
tunsin, että siitä myöhemmin voi syntyä (ja syntyi kuin syntyikin
myöhemmin) parjausta! Ilkeämielisesti naureskellen kerrottiin
myöhemmin kaikkialla kaupungissa, ettei kertomus kenties ollut
aivan tarkka, nimenomaan siinä kohdassa, kun upseeri päästi
neidon luotaan »muka vain kunnioittavasti kumartaen». Vihjailtiin,
että tässä oli jotakin »jäänyt kertomatta». »Ja vaikka ei mitään olisi
jäänytkään kertomatta, vaikka kaikki olisi ollutkin totta», puhuivat
kaikkein kunnioitettavimmatkin naisemme, »niin siinäkään
tapauksessa ei vielä ole selvää: oliko kovinkaan sopivaa nuoren
tytön tehdä noin, vaikkapa kysymyksessä olikin isän pelastaminen?»
Ja eikö Katerina Ivanovna todellakaan, niin älykäs kun oli ja niin
sairaalloisen tarkkanäköinen, aavistanut ennakolta, että näin
ruvettaisiin puhumaan? Aivan varmasti hän sen aavisti, mutta päätti
sanoa kaiken! Tietysti kaikki nämä likaiset epäilyt kertomuksen
paikkansapitäväisyydestä alkoivat vasta myöhemmin, ja ensihetkellä
kaikki olivat järkytettyjä. Oikeuden jäsenet puolestaan kuuntelivat
Katerina Ivanovnaa hartaasti, jopa niin sanoakseni häveliäästi
vaieten. Prokuraattori ei katsonut olevan syytä tehdä yhtään ainoata
lisäkysymystä tästä asiasta. Fetjukovitš kumarsi syvään Katerina
Ivanovnalle. Oi, hän oli miltei voitonriemuinen. Paljon oli voitettu:
mies, joka jalomielisyyden puuskan vallassa antaa pois viimeiset
viisituhatta, ja sama mies murhaamassa yöllä isänsä ryöstääkseen
tältä kolmetuhatta, — senhän oli tavallaan mahdotonta sopia yhteen.
Ainakin ryöstön saattoi Fetjukovitš nyt osoittaa mahdottomaksi.
»Juttu» joutui yhtäkkiä ikäänkuin uuteen valaistukseen. Jonkinmoista
myötätuntoa oli syntynyt Mitjaa kohtaan. Mutta hän… hänestä
kerrottiin, että hän kerran tai kahdesti Katerina Ivanovnan
todistuksen aikana hypähti ylös paikaltaan, mutta vaipui sitten taas
penkille ja peitti molemmin kämmenin kasvonsa. Mutta kun Katerina
Ivanovna oli lopettanut, huudahti Mitja äkkiä itkunsekaisella äänellä
ojentaen häntä kohti kätensä:

— Katja, miksi tuhosit minut!

Ja hän alkoi ääneensä itkeä, niin että se kuului ympäri salin.

Yhtäkkiä hän kuitenkin hillitsi itsensä ja huudahti taas:

— Nyt minut on tuomittu!

Mutta sitten hän ikäänkuin jähmettyi paikalleen puristaen yhteen

hampaansa ja painaen kätensä ristiin rinnalleen. Katerina Ivanovna
jäi saliin ja istuutui hänelle varatulle tuolille. Hän oli kalpea ja istui
silmät alas luotuina. Lähellä häntä olleet kertoivat koko hänen
ruumiinsa vavisseen pitkän aikaa kuin kuumeessa. Kuulusteltavaksi
tuli Grušenjka.

Minä joudun nyt aivan lähelle sitä katastrofia, joka syntyi yhtäkkiä
ja kenties todellakin oli Mitjan turmion tuottaja. Sillä minä olen
vakuutettu siitä, ja kaikki lakimiehetkin sanoivat myöhemmin samaa,
että jos tätä episodia ei olisi ollut, niin rikolliselle olisi edes osoitettu
suopeutta. Mutta tästä kerron heti. Ensin vain pari sanaa
Grušenjkasta.

Hän tuli saliin niinikään kokonaan mustiin puettuna, kaunis musta

hartialiinansa hartioillaan. Sulavasti, kuulumattomin askelin, hiukan
hypähdellen, niinkuin lihavat naiset toisinaan kulkevat, hän lähestyi
kaiteita katsellen kiinteästi puheenjohtajaa ja katsahtamatta
kertaakaan oikeaan tai vasempaan. Minun mielestäni hän näytti
sangen kauniilta sillä hetkellä eikä ollenkaan kalpealta, jommoisen
myöhemmin naiset väittivät hänen olleen. Väitettiin myös, että hänen
kasvoissaan oli jotakin keskitettyä ja ilkeätä. Minä luulen vain, että
hän oli kiihdyksissä ja tunsi raskaina häneen kohdistuneet
skandaalinhimoisen yleisömme halveksivat ja uteliaat katseet. Hän
oli ylpeä luonne, joka ei siedä halveksimista, niitä luonteita, jotka heti
kun hiukankaan epäilevät jonkun heitä halveksivan, leimahtavat
vihaan ja asettuvat vastarintaan. Sitäpaitsi oli tietysti arkuuttakin ja
sisällistä häpeilyä tuon arkuuden johdosta, niin ettei ole kumma, että
hänen puhetapansa oli epätasaista, — väliin vihaista, väliin
halveksivaa ja pingoitetun jäyhää, väliin taas siinä soinnahti vilpitön,
sydämestä tuleva itsesyytös, itsensä tuomitseminen. Toisinaan hän
taas puhui aivan kuin olisi lentämässä johonkin kuiluun: »sama se,
muka, mitä siitä seuraa, minä sanon sen kuitenkin»…
Tuttavuudestaan Fjodor Pavlovitšin kanssa hän huomautti jyrkästi:
»Kaikki on jonninjoutavaa, olenko minä syypää siihen, että hän
ahdisteli minua?» Mutta sitten hetken kuluttua hän lisäsi: »Minä olen
syypää kaikkeen, minä pidin pilanani kumpaakin — sekä ukkoa että
tätä — ja panin heidän molempien pään pyörälle. Minun takiani on
kaikki tapahtunut.» Jotenkin sattui asia hipaisemaan Samsonovia.
»Mitä se kehenkään kuuluu», ärähti hän julkean uhmaavasti, »hän
oli minun hyväntekijäni, hän otti minut paljasjalkaisena hoivaansa,
kun omaiseni paiskasivat minut tuvasta ulos». Puheenjohtaja
huomautti hänelle, sangen kohteliaasti muuten, että on vastattava
vain kysymyksiin eikä syvennyttävä tarpeettomasti yksityiskohtiin.
Grušenjka punastui, ja hänen silmänsä välähtivät.

Rahakääröä hän ei ollut nähnyt, vaan oli ainoastaan kuullut

»konnalta», että Fjodor Pavlovitšilla oli jokin käärö, jossa on
kolmetuhatta. »Mutta se on kaikki vain tyhmyyksiä, minä tein pilaa
enkä millään ehdolla olisi mennyt sinne…»

— Ketä te äsken tarkoititte puhuessanne »konnasta?» — tiedusti

prokuraattori.

— Lakeijaa, Smerdjakovia, joka tappoi herransa ja hirttäytyi eilen.

Tietysti häneltä aivan heti kysyttiin: mitä perusteita hänellä on niin

varman syytöksen lausumiseen, mutta ei hänkään voinut tuoda esille
minkäänlaisia perusteita.

— Niin sanoi minulle Dmitri Fjodorovitš itse, uskokaa häntä.

Rakastajatar on hänet syössyt turmioon, niin se on, hän on syypää
kaikkeen, niin se on, — lisäsi Grušenjka vavisten vihasta, ja hänen
äänensä sointu oli ilkeä.

Tiedustettiin, ketä hän nyt taas tarkoitti.

— Neitiä, tuota Katerina Ivanovnaa. Hän kutsui minut silloin

luokseen, tarjosi suklaata, tahtoi kiehtoa. Hänessä oli kovin vähän
todellista häpyä, niin se on…

Tässä puheenjohtaja keskeytti hänet ankarasti ja pyysi

käyttämään vähemmän voimakasta kieltä. Mutta mustasukkaisen
naisen sydän oli jo leimahtanut liekkiin, hän oli valmis syöksymään
kuiluun…

— Kun vangitseminen toimitettiin Mokrojen kylässä, — sanoi

prokuraattori asioita muistellen, — niin kaikki näkivät ja kuulivat,
kuinka te juosten toisesta huoneesta huusitte: »Minä olen syypää
kaikkeen, menemme yhdessä pakkotyöhön!» Siis tekin olitte sillä
hetkellä vakuutettu siitä, että hän on murhannut isänsä?

— Minä en muista silloisia tunteitani, — vastasi Grušenjka, —

kaikki huusivat silloin, että hän on tappanut isänsä, ja silloin minusta
tuntui, että minä olen syyllinen, että hän on tappanut minun tähteni.
Mutta kun hän sanoi olevansa viaton, niin minä uskoin heti häntä ja
uskon nytkin ja uskon aina: hän ei ole sellainen mies, että olisi
valehdellut.

Oli taas Fetjukovitšin vuoro kysellä. Muistan hänen muun muassa

kysyneen Rakitinista ja kahdestakymmenestäviidestä ruplasta
»maksuna siitä, että hän toi luoksenne Aleksei Fjodorovitš
Karamazovin».

— Mitäpä ihmeellistä siinä on, että hän otti rahat, — naurahti

Grušenjka ilkeästi ja halveksivasti, — ainahan hän kävi minun
luonani rahaa mankumassa, kolmisenkymmentä ruplaa kuussa
hänen yleensä onnistui saada, enimmäkseen vain ylellisyyteen:
olihan hänellä ilman minun avustustanikin ruokansa ja juomansa.

— Mistä syystä te sitten olitte niin antelias herra Rakitinia

kohtaan? — pisti väliin Fetjukovitš siitä huolimatta, että
puheenjohtaja liikahteli levottomasti.
 — Hänhän on minun serkkuni. Hänen äitinsä ja minun äitini ovat
oikeita sisaruksia. Hän vain pyysi, etten sanoisi sitä täällä
kenellekään, häpesi minua kovin.

Tämä uusi asianhaara oli aivan yllättävä uutinen kaikille, ei kukaan

kaupungissamme ollut sitä tähän saakka tietänyt, sitä ei tiedetty
luostarissakaan, eikä sitä tietänyt Mitja. Kerrottiin, että Rakitin
punastui häpeästä tuolillaan. Grušenjka oli jollakin tavoin saanut
tietää jo ennen saliin tuloaan hänen todistaneen Mitjaa vastaan ja oli
siitä suuttunut. Herra Rakitinin koko äskeinen puhe, kaikki sen
jalous, kaikki hyökkäykset maaorjuutta ja Venäjällä vallitsevaa
yhteiskunnallista sekasortoa vastaan, — kaikki se oli nyt lopullisesti
menettänyt merkityksensä ja haudattu yleisen mielipiteen silmissä.
Fetjukovitš oli tyytyväinen: taas oli onni potkaissut. Mutta yleensä ei
Grušenjkaa kuulusteltu kovin kauan, eikä hän tietenkään voinut
kertoa mitään erikoisesti uutta. Hän jätti yleisöön sangen
epämiellyttävän vaikutuksen. Satoja halveksivia katseita suuntautui
häneen, kun hän esitettyään todistuksensa istuutui saliin jokseenkin
kauaksi Katerina Ivanovnasta. Koko ajan, kun häntä kuulusteltiin, oli
Mitja vaiti aivan kuin kivettyneenä, silmät maahan luotuina.

Todistamaan tuli Ivan Fjodorovitš.

5.

Äkkiarvaamaton katastrofi

Huomautan, että hänet oli kutsuttu antamaan todistuksensa jo

ennen Aljošaa. Mutta oikeuden komisarius ilmoitti silloin
puheenjohtajalle, että äkillisen sairastumisen tai jonkin sentapaisen
kohtauksen johdosta todistaja ei voi tulla esille heti, mutta
kohtauksen mentyä ohi hän on valmis milloin tahansa todistamaan.
Tätä ei muuten tullut kukaan kuulleeksikaan, ja se saatiin tietää
vasta myöhemmin. Hänen tuloaan tuskin huomattiinkaan
ensihetkellä: päätodistajat, ennen kaikkea molemmat kilpailijattaret,
oli jo kuulusteltu; uteliaisuus oli toistaiseksi tullut tyydytetyksi. Yleisö
alkoi väsyä. Oli vielä kuultava muutamia todistajia, jotka luultavasti
eivät voineet kertoa mitään erikoista siihen nähden, mitä jo oli tuotu
esille. Mutta aika kului. Ivan Fjodorovitš lähestyi omituisen hitaasti,
keneenkään katsomatta ja pää alas painettuna, aivan kuin miettisi
jotakin kulmakarvat rypyssä. Hän oli moitteettomasti puettu; mutta
hänen kasvonsa tekivät ainakin minuun sairaan vaikutuksen: noissa
kasvoissa oli jotakin vetoa maan puoleen, jotakin kuolevalle ihmiselle
ominaista. Silmät olivat sameat; hän kohotti ne ja silmäsi hitaasti yli
salin. Aljoša hypähti yhtäkkiä tuoliltaan ja voihkaisi: »Ah! Minä
muistan sen.» Mutta aniharva kuuli sitäkään.

Puheenjohtaja lausui hänelle aluksi, että hän on todistajana ilman

valaa, että hän voi todistaa tai olla todistamatta, mutta että tietysti
kaikki, mitä sanoo, pitää esittää omantunnon mukaisesti j.n.e. Ivan
Fjodorovitš kuunteli katsellen häntä samein silmin; mutta yhtäkkiä
hänen kasvonsa alkoivat hitaasti vääntyä hymyyn, ja heti kun
puheenjohtaja, joka ihmetellen katsoi häntä, oli lopettanut puheensa,
hän alkoi yhtäkkiä nauraa.

— No, ja mitä vielä? — kysyi hän kovalla äänellä.

Salissa syntyi hiljaisuus, oli kuin olisi aavistettu jotakin.

Puheenjohtaja tuli levottomaksi.
 — Te… kenties ette vielä ole aivan terve? — lausui hän hakien
silmillään oikeuden komisariusta.

— Älkää olko huolissanne, teidän ylhäisyytenne, minä olen

tarpeeksi terve ja voin kertoa teille yhtä ja toista mielenkiintoista, —
vastasi Ivan Fjodorovitš yhtäkkiä aivan rauhallisesti ja
kunnioittavasti.

— Onko teillä esitettävä jokin erikoinen tiedonanto? — jatkoi

puheenjohtaja edelleen epäluuloisesti.

Ivan Fjodorovitš loi silmänsä alas, viivytteli muutamia sekunteja ja

vastasi nostaen päänsä pystyyn ja ikäänkuin änkyttäen:

— Ei… ei ole. Minulla ei ole mitään erikoista.

Hänelle alettiin tehdä kysymyksiä. Hän vastasi aivan kuin

vastenmielisesti, omituisen lyhyesti, tuntien jonkinmoista inhoa, joka
kasvamistaan kasvoi, mutta muuten hän kyllä vastasi järkevästi.
Monesta asiasta hän sanoi, ettei sitä tiedä. Isänsä ja Dmitri
Fjodorovitšin välisistä tileistä hän ei tietänyt mitään. »Siihen en
kiinnittänyt huomiotani», lausui hän. Oli kuullut syytetyn uhkailevan
tappaa isänsä. Rahakääröstä oli kuullut Smerdjakovilta…

— Se on yhtä ja samaa, — keskeytti hän väsyneen näköisenä, —

minä en voi kertoa oikeudelle mitään erikoista.

— Minä näen, että te olette sairas, ja ymmärrän teidän

tunteenne… — alkoi puheenjohtaja.

Hän kääntyi sivullepäin prokuraattorin ja puolustajan puoleen

kehoittaen näitä, jos pitävät sitä tarpeellisena, tekemään kysymyksiä,
mutta silloin yhtäkkiä Ivan Fjodorovitš pyysi raukealla äänellä:
 — Päästäkää minut pois, teidän ylhäisyytenne, tunnen olevani
hyvin sairas.

Ja näin sanoen hän lupaa odottamatta kääntyi ympäri ja lähti

salista. Mutta kuljettuaan noin neljä askelta hän pysähtyi, aivan kuin
olisi ajatellut jonkin yhtäkkiä selväksi, naurahti hiljaa ja palasi taas
entiselle paikalleen.

— Minä olen, teidän ylhäisyytenne, niinkuin se talonpoikaistyttö…

tiedättehän, miten se on: »jos tahdon, niin hyppään siihen, jos en
tahdo, niin en hyppää»; hänen jäljessään kannetaan sarafaania tai
villahamettako se on, jotta hän hyppäisi siihen sisälle, jolloin hänet
sidottaisiin ja vietäisiin vihille, mutta hän sanoo: »Jos tahdon, niin
hyppään, jos en tahdo, niin en hyppää»… Se on jotakin
rahvaanomaista…

— Mitä te sillä tarkoitatte? — kysyi puheenjohtaja ankarasti.

— Tätä, — sanoi Ivan Fjodorovitš vetäen yhtäkkiä esille

rahatukun, — tässä ovat rahat… ne samat, jotka olivat tuossa
käärössä (hän nyökäytti päätään pöytää kohti, jolla olivat esineelliset
todistuskappaleet) ja joiden tähden isäni tapettiin. Mihin minä ne
panen? Herra oikeuden komisarius, antakaa ne perille.

Komisarius otti koko tukun ja antoi sen puheenjohtajalle.

— Millä tavoin nuo rahat ovat voineet joutua teidän haltuunne…

jos ne ovat ne samat rahat? — lausui puheenjohtaja ihmeissään.

— Sain ne Smerdjakovilta, murhaajalta, eilen… Olin hänen

luonaan, ennenkuin hän hirttäytyi. Hän on tappanut isän, ei veljeni.
Hän tappoi, ja minä olin opettanut hänet tappamaan… Kukapa ei
tahtoisi isänsä kuolemaa?…

— Oletteko te täydessä järjessänne vai ettekö? — pääsi

puheenjohtajan suusta vastoin hänen tahtoaan.

— Siinäpä se onkin, että olen täydessä järjessäni… ja katalassa

järjessä, samanlaisessa kuin tekin, kuin kaikki nämä… naamat! —
kääntyi hän äkkiä yleisöön. — Tappoivat isän, mutta teeskentelivät
pelästystä, — hän kiristeli hampaitaan raivoisan halveksumisen
vallassa. — Kiemurtelevat toinen toisensa edessä. Valehtelijat!
Kaikki tahtovat isän kuolemaa. Toinen inhoittava olento syö toisen
inhoittavan olennon… Jos ei isänmurhaa olisi tapahtunut, — niin he
kaikki olisivat suuttuneet ja hajaantuneet vihaisina… Näytäntöjä!
»Leipää ja näytäntöjä!» Mutta hyväpä muuten olen minäkin! Onko
teillä vettä vai eikö, antakaa juodakseni, Kristuksen tähden! — Hän
tarttui yhtäkkiä päähänsä.

Oikeuden komisarius meni heti hänen luokseen. Aljoša hyppäsi

yhtäkkiä paikaltaan ja huudahti: »Hän on sairas, älkää uskoko häntä,
hän potee juoppohulluutta!» Katerina Ivanovna nousi kiireesti
tuoliltaan ja katseli kauhusta liikkumattomana Ivan Fjodorovitšia.
Mitja nousi seisomaan ja vääristäen suunsa hurjaan hymyyn katseli
ja kuunteli halukkaasti veljeään.

— Rauhoittukaa, en ole mielenvikainen, vaan ainoastaan

murhaaja! — alkoi Ivan taas. — Eihän murhaajalta voi vaatia
kaunopuheisuutta… — lisäsi hän äkkiä ja alkoi nauraa suu vääränä.

Prokuraattori kumartui puheenjohtajan puoleen ilmeisesti aivan

ymmällä ollen. Oikeuden jäsenet kuiskuttelivat hätääntyneinä
keskenään. Fetjukovitš höristi tarkoin korviaan ja kuunteli. Sali odotti
henkeään pidättäen. Puheenjohtaja näytti äkkiä ikäänkuin selviävän
hämmästyksestään.

— Todistaja, teidän sananne ovat käsittämättömiä ja täällä

mahdottomia. Rauhoittukaa, jos voitte, ja kertokaa… jos teillä todella
on jotakin sanottavaa. Millä te voitte todistaa oikeaksi tuommoisen
tunnustuksen… jos vain ette houraile?

— Sepä se onkin, että minulla ei ole todistajia. Smerdjakov, tuo

koira, ei lähetä meille toisesta maailmasta todistusta… käärössä. Te
kyselette aina vain kääröjä, riittää yksikin. Ei ole minulle todistajia…
Paitsi ehkä yksi ainoa, — naurahti hän miettivästi.

— Kuka on todistajanne?

— Vihtahousu, teidän ylhäisyytenne, se ei ole oikein kaavojen

mukainen! Le diable n'existe point! Älkää kiinnittäkö siihen huomiota,
jonninjoutava pikkuinen piru, — lisäsi hän lakaten yhtäkkiä
nauramasta ja ikäänkuin luottamuksellisesti, — hän on varmaankin
jossakin täällä, tuon pöydän alla juuri, jolla ovat esineelliset
todistuskappaleet, missäpä muualla hän istuisi, jollei siellä?
Näettekö, kuulkaa minua: minä sanoin hänelle: en tahdo olla vaiti,
mutta hän alkoi geologisesta murroksesta… tyhmyyksiä! No,
vapauttakaa toki peto… hän lauloi hymnin, sentähden että hänen on
helppo olla! Se on aivan samanlaista kuin jos juopunut kanalja olisi
alkanut hoilata, miten »Jussi Pietariin on mennyt», mutta minä
antaisin kaksi sekuntia kestävästä ilosta kvadriljoonan kvadriljoonaa.
Te ette tunne minua! Oi, miten tyhmää tämä kaikki teillä on! No,
ottakaa minut hänen asemastaan! Jotakin vartenhan minä olen
tullut… Miksi, miksi kaikki tämä, mitä täällä vain on, on niin
tyhmää?…
 Ja hän alkoi taas hitaasti ja aivan kuin mietteissään katsella salia.
Mutta yleinen liikehtiminen oli jo alkanut. Aljoša syöksähti paikaltaan
hänen luokseen, mutta oikeuden komisarius oli jo tarttunut Ivan
Fjodorovitšia käteen.

— Mitä tämä vielä on? — huudahti tämä katsoen komisariusta

suoraan kasvoihin, ja tarttuen yhtäkkiä hänen olkapäihinsä hän löi
hänet raivoissaan lattiaan. Mutta vahtimiehet ennättivät samassa
hänen luokseen, hänet otettiin kiinni, ja silloin hän päästi raivokkaan
parkunan. Ja koko ajan, kun häntä kuljetettiin pois, hän parkui ja
huuteli jotakin sekavaa.

Syntyi hälinä. En muista kaikkea järjestyksessä, olin itsekin

järkytetty enkä voinut seurata asiain kulkua. Tiedän vain, että
myöhemmin, kun rauha oli palautunut ja kaikki olivat ymmärtäneet,
miten asia oli, käytiin ankarasti oikeuden komisariuksen kimppuun,
vaikka hän seikkaperäisesti selittikin esimiehilleen, että todistaja oli
ollut kaiken aikaa terve, että häntä oli tarkastanut lääkäri, kun hän
tuntia aikaisemmin oli tuntenut lievää pahoinvointia, ja että hän
ennen saliin tuloaan oli koko ajan puhunut järkevästi, niin että oli
mahdotonta aavistaa mitään; että hän päinvastoin itse oli
itsepintaisesti tahtonut päästä esille ja välttämättömästi todistaa.
Mutta ennenkuin oli edes jonkin verrankaan ennätetty rauhoittua ja
selvitä ällistyksestä, syntyi heti tämän kohtauksen jälkeen toinenkin;
Katerina Ivanovna sai hysteerisen kohtauksen. Hän alkoi kovasti
vingahdellen itkeä, mutta ei tahtonut poistua, riuhtoi, rukoili, ettei
häntä vietäisi pois, ja huusi yhtäkkiä puheenjohtajalle:

— Minun on annettava vielä eräs todistus, heti paikalla… heti

paikalla!… Tässä on paperi, kirje… ottakaa, lukekaa pian, pian! Se
on kirje tuolta pedolta, tuolta tuossa, tuolta! — hän osoitti Mitjaa. —
Hän se tappoi isänsä, saatte heti nähdä, hän kirjoittaa minulle, miten
hän tappaa isänsä! Mutta tuo toinen on sairas, sairas, hän potee
juoppohulluutta! Olen jo kolme päivää nähnyt hänen olevan
kuumeessa!

Näin hän huuteli ollen aivan suunniltaan. Oikeuden komisarius otti

paperin, jota hän ojenteli puheenjohtajaa kohti, ja Katerina Ivanovna
vaipui tuolilleen, peitti kasvonsa ja alkoi nytkähdellen ja
kuulumattomasti itkeä, vavisten ja tukahduttaen pienimmänkin
vaikerruksen, koska pelkäsi, että hänet lähetetään pois salista.
Hänen antamansa paperi oli se sama Mitjan »Pääkaupunki»-
ravintolasta lähettämä kirje, jota Ivan Fjodorovitš oli nimittänyt
»matemaattisen varmaksi» asiakirjaksi. Voi, sille myönnettiin
todellakin tuo matemaattisen todistuksen arvo, ja jos tuota kirjettä ei
olisi ollut, niin kenties Mitja ei olisi ollutkaan tuhon oma tai ei
ainakaan olisi tuhoutunut niin kauhealla tavalla! Minä toistan, että oli
vaikeata seurata yksityiskohtia. Mieleni muistuu tämä kaikki vielä
nytkin jonkinmoisena sekamelskana. Luultavasti puheenjohtaja heti
ilmoitti uuden asiakirjan sisällyksen oikeudelle, prokuraattorille,
puolustajalle, valamiehille. Muistan vain, miten Katerina Ivanovnaa
alettiin kuulustella. Kysymykseen, oliko hän rauhoittunut, jonka
puheenjohtaja lempeästi hänelle teki, huudahti Katerina Ivanovna
kiireesti:

— Minä olen valmis, olen valmis! Kykenen täydellisesti

vastaamaan teille, — lisäsi hän ilmeisesti yhä vielä hirveästi peläten,
että häntä jostakin syystä ei tahdota kuulla. Häntä pyydettiin
selittämään tarkemmin: mikä kirje tämä oli ja minkälaisissa
olosuhteissa hän oli sen saanut?
 — Minä sain sen rikoksenteon edellisenä päivänä, mutta hän oli
kirjoittanut sen sitä edellisenä päivänä ravintolassa, siis kaksi päivää
ennen kuin teki rikoksen, — katsokaa, se on kirjoitettu jollekin
laskulle! — huusi hän läähättäen. — Hän vihasi minua silloin, koska
itse oli tehnyt alhaisen teon ja mennyt tuon elukan mukaan… ja vielä
sen tähden, että hän oli minulle velkaa nuo kolmetuhatta… Oi, häntä
harmittivat nuo kolmetuhatta juuri hänen halpamaisuutensa takia!
Noitten kolmentuhannen laita oli tämmöinen, — minä pyydän teitä,
minä rukoilen teitä kuulemaan minua: kolme viikkoa ennen sitä, kuin
hän tappoi isänsä, hän tuli luokseni aamulla. Minä tiesin, että hän
tarvitsi rahoja, ja tiesin mihin hän tarvitsi, — juuri siihen, että saisi
viekoitelluksi tämän elukan ja vieneeksi mukanaan. Minä tiesin
silloin, että hän jo oli uskoton minulle ja aikoi hylätä minut, ja minä,
minä itse ojensin hänelle silloin nuo rahat, itse tarjosin niitä muka
lähetettäviksi sisarelleni Moskovaan, — ja kun minä ne annoin, niin
katsoin häntä silmiin ja sanoin, että hän saa lähettää milloin tahtoo,
»vaikkapa vielä kuukaudenkin kuluttua». Kuinka, kuinka hän ei olisi
ymmärtänyt, että minä sanoin hänelle suoraan vasten silmiä: »Sinä
tarvitset rahaa pettääksesi minua tuon elukkasi kanssa, tästä siis
saat ne rahat, minä annan itse ne sinulle, ota, jos olet niin kunniaton,
että otat!»… Minä tahdoin osoittaa hänet syylliseksi, ja kuinka kävi?
Hän otti, hän otti ne ja vei ja tuhlasi ne tuon elukan kanssa siellä,
yhdessä yössä… Mutta hän ymmärsi, hän ymmärsi, että minä tiedän
kaiken, vakuutan teille, että hän silloin ymmärsi senkin, että minä
antaessani hänelle rahat ainoastaan koettelin häntä: onko hän niin
vailla kunniantuntoa, että ottaa minulta, vai eikö? Katsoin häntä
silmiin, ja hän katsoi silmiini ja ymmärsi kaiken, ymmärsi kaiken, ja
otti, otti ja vei rahani!

— Se on totta, Katja! — kiljaisi yhtäkkiä Mitja. — Katsoin silmiisi ja

ymmärsin, että teet minut kunniattomaksi, ja otin kuitenkin rahasi!
Halveksikaa roistoa, halveksikaa kaikki, olen sen ansainnut!

— Syytetty, — huudahti puheenjohtaja, -— jos vielä sanotte

sanaankaan, niin annan viedä teidät ulos.

— Nämä rahat kiusasivat häntä, — jatkoi Katja hermostuneesti

kiirehtien, — hän tahtoi antaa ne minulle takaisin, hän tahtoi, se on
totta, mutta hän tarvitsi rahaa myös tuota elukkaa varten. Niinpä hän
tappoi isänsä, mutta ei kuitenkaan palauttanut minulle rahoja, vaan
meni hänen kanssaan tuonne maalle, missä hänet otettiin kiinni.
Siellä hän joi taas ne rahat, jotka hän oli ryöstänyt surmaamaltaan
isältä. Ja päivää ennen, kuin hän tappoi isänsä, hän kirjoitti minulle
tämän kirjeen, kirjoitti juovuksissa, huomasin sen silloin heti, kirjoitti
vihapäissään ja tietäen, varmasti tietäen, että minä en näytä tätä
kirjettä kenellekään, en vaikka hän olisi murhaaja. Muuten hän ei
olisi kirjoittanut. Hän tiesi, että minä en tahdo hänelle kostaa enkä
syöstä häntä turmioon! Mutta lukekaa, lukekaa tarkkaavaisesti,
pyydän, hyvin tarkkaavaisesti, ja te näette, että hän on kirjeessä
kuvannut kaiken, kaiken edeltäpäin: miten hän tappaa isänsä ja
missä tällä ovat rahat. Katsokaa, olkaa hyvä, älkää jättäkö
huomaamatta, siellä on eräs lause: »Tapan, kunhan vain Ivan menisi
pois.» Siis hän harkitsi jo edeltäpäin, miten hän tappaa, — puheli
Katerina Ivanovna oikeudelle vahingoniloisesti ja pahansuovasti. Oi,
näkyi, että hän oli pienimpiä vivahduksia myöten tutustunut tähän
onnettomaan kirjeeseen ja painanut siitä mieleensä jokaisen piirteen.
— Selvänä hän ei olisi kirjoittanut minulle, mutta katsokaa, siellä on
kaikki kuvattuna edeltäpäin, kaikki aivan täsmälleen, niinkuin hän
sitten murhasi, koko ohjelma!

Näin hän huuteli aivan suunniltaan ollen ja tietysti välittämättä

enää mitään siitä, mitä seurauksia hänelle itselleen tästä voisi olla,
vaikka hän tietysti oli aavistanut niitä jo kuukautta aikaisemmin, sillä
silloinkin hän kenties vihasta vavahdellen oli miettinyt: »Eiköhän
pitäisi lukea tämä oikeudessa?» Nyt hän oli ikäänkuin suin päin
syöksynyt kuiluun. Muistelen, että nyt juuri sihteeri luki kirjeen
ääneen, ja se teki järkyttävän vaikutuksen. Mitjalta kysyttiin:
tunnustaako hän kirjeen omakseen?

— Minun, minun se on! — huudahti Mitja. — Selvänä en olisi

kirjoittanut!… Monesta syystä me vihasimme toisiamme, Katja, mutta
minä vannon, vannon sinulle, että minä vihatessanikin rakastin
sinua. Mutta sinä — et rakastanut minua!

Hän vaipui paikalleen väännellen käsiään epätoivoissaan.

Prokuraattori ja puolustaja aloittivat ristikuulustelun, jonka
pääsisällys oli: »Mikä saattoi teidät äsken pitämään salassa
tämmöisen asiakirjan ja antamaan aivan toisenhenkisen ja
toisensävyisen todistuksen?»

— Niin, niin, äsken minä valehtelin, kaikki oli valhetta, valehtelin

vastoin kunniaa ja omaatuntoa, mutta äsken minä tahdoin pelastaa
hänet, koska hän niin suuresti vihasi ja halveksi minua, — huudahti
Katja kuin mieletön. — Oi, hän halveksi minua kauheasti, halveksi
aina, ja, tiedättekö, tiedättekö, — hän halveksi minua siitä hetkestä
asti, kun minä silloin kumarsin langeten hänen jalkojensa juureen
noiden rahojen tähden. Minä näin sen… Minä tunsin sen silloin heti,
mutta en pitkään aikaan uskonut itseäni. Miten usein olenkaan
lukenut hänen silmistään: »Kuitenkin sinä itse tulit silloin minun
luokseni.» Oi, hän ei ymmärtänyt, hän ei vähääkään ymmärtänyt,
miksi silloin juoksin hänen luokseen, hän pystyy epäilemään
ainoastaan halpamaisuutta! Hän arvosteli itsensä mukaan, hän luuli,
että kaikki ovat samanlaisia kuin hän, — sanoi Katja purren
raivoissaan hampaitaan ja jo määrättömästi vimmastuneena. — Ja
naimisiin minun kanssani hän tahtoi mennä ainoastaan sen tähden,
että minä olin saanut perinnön, sen tähden, sen tähden! Epäilin aina,
että se oli sen tähden! Oi, hän on peto! Hän on ollut koko ikänsä
vakuutettu, että minä koko elämäni ajan vapisen häpeästä hänen
edessään sen tähden, että silloin tulin hänen luokseen, ja että hän
voi ikuisesti halveksia minua sen takia ja siksi olla voiton puolella, —
juuri siksi hän tahtoi mennä naimisiin kanssani! Niin se on, niin se on
kaikki! Minä koetin voittaa hänet rakkaudellani, rajattomalla
rakkaudella, tahdoin sietää hänen uskottomuutensakin, mutta hän ei
ymmärtänyt mitään, ei mitään. Ja voiko hän mitään ymmärtääkään!
Hän on peto! Tämän kirjeen sain vasta seuraavan päivän iltana, se
tuotiin minulle ravintolasta, mutta vielä aamulla, saman päivän
aamuna, minä tahdoin antaa hänelle anteeksi kaiken, kaiken, hänen
uskottomuutensakin!

Tietysti puheenjohtaja ja prokuraattori tyynnyttelivät häntä. Olen

vakuutettu siitä, että heitä kaikkia kenties itseäänkin hävetti noin
käyttää hyväkseen hänen raivostustaan ja kuunnella sellaisia
tunnustuksia. Minä muistan, kuinka kuulin heidän sanovan hänelle:
»Me ymmärrämme, kuinka raskasta teidän on olla, uskokaa, me
kykenemme tuntemaan myötätuntoa», j.n.e — mutta joka
tapauksessa he onkivat ulos todistukset hysterian vallassa olevalta,
suunniltaan pois joutuneelta naiselta. Lopuksi Katerina Ivanovna
kuvasi tavattomalla selvyydellä, jommoinen niin usein, vaikkakin
hetkellisesti, saattaa esiintyä kaikkein jännittyneimmässäkin tilassa,
kuinka Ivan Fjodorovitš miltei oli menettämäisillään järkensä näiden
kahden kuukauden kuluessa sen takia, että tahtoi pelastaa »pedon
ja murhaajan», oman veljensä.