Arabs and Israelis: Conflict and

peacemaking in the Middle East 2nd

Edition Abdel Monem Said Aly
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/arabs-and-israelis-conflict-and-peacemaking-in-the-m
iddle-east-2nd-edition-abdel-monem-said-aly/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Speaking the Unspeakable Sounds of the Middle East

Conflict 1st Edition Adham Hamed (Auth.)

https://textbookfull.com/product/speaking-the-unspeakable-sounds-
of-the-middle-east-conflict-1st-edition-adham-hamed-auth/

Muslim Divorce in the Middle East Jessica Carlisle

https://textbookfull.com/product/muslim-divorce-in-the-middle-
east-jessica-carlisle/

An Introduction to Middle East Politics 2nd Edition

Benjamin Macqueen

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-middle-east-
politics-2nd-edition-benjamin-macqueen/

Islamic Populism in Indonesia and the Middle East 1st

Edition Vedi R. Hadiz

https://textbookfull.com/product/islamic-populism-in-indonesia-
and-the-middle-east-1st-edition-vedi-r-hadiz/
The New Regional Order in the Middle East: Changes and
Challenges Sara Bazoobandi

https://textbookfull.com/product/the-new-regional-order-in-the-
middle-east-changes-and-challenges-sara-bazoobandi/

From War to Peace in the Balkans the Middle East and

Ukraine Daniel Serwer

https://textbookfull.com/product/from-war-to-peace-in-the-
balkans-the-middle-east-and-ukraine-daniel-serwer/

Kemalist Turkey and the Middle East International

Relations in the Interwar Period Amit Bein

https://textbookfull.com/product/kemalist-turkey-and-the-middle-
east-international-relations-in-the-interwar-period-amit-bein/

The Poisoned Well: Empire and Its Legacy in the Middle

East 1st Edition Roger Hardy

https://textbookfull.com/product/the-poisoned-well-empire-and-
its-legacy-in-the-middle-east-1st-edition-roger-hardy/

Brokers of Deceit How the U S Has Undermined Peace in

the Middle East 2nd Edition Khalidi Rashid

https://textbookfull.com/product/brokers-of-deceit-how-the-u-s-
has-undermined-peace-in-the-middle-east-2nd-edition-khalidi-
rashid/
“In this volume the three authors have succeeded where many have
failed. They have brought their talents together in an exceptional
way to give a clear and dispassionate account of a notoriously
contentious subject. In doing so, they have provided a lucid analysis
of the actions of all the parties involved. But equally importantly,
they have gone to the heart of the matter through their sympathetic,
yet critical understandings of the opposing narratives that have
fuelled this conflict for so long. It is a book that will enlighten those
who come fresh to the subject, as well as those who want to study
further the inner workings of the Arab–Israeli conflict and the
chances of its resolution.”- Charles Tripp, Professor of Politics, School
of African and Oriental Studies, University of London, UK

“This extraordinary work about the Arab–Israeli conflict is both

brilliant and unique. The three authors are eye-witnesses. They
represent both the Arab and Israeli perspectives. They once even
served in armies that opposed each other. But now they have come
together to thoughtfully explore the many dimensions – from geo-
strategic interests to the human factor – of the world’s most volatile
region. Arabs and Israelis is an exceptional contribution to
understanding a tragic, troubling and costly conflict. It also provides
tremendous insights that will help understand how to solve it.” –
Robin Wright, Author of Rock the Casbah: Rage and Rebellion across
the Islamic World

“If there is anything more contentious than the Arab-Israel conflict, it

is the history of the conflict. Rather than try the impossible task of
writing the one true story, the authors give us a fair reading of the
accounts that various participants believe. Furthermore, they have
related the stories and events to powerful theories of international
politics. The result is a signal achievement that deserves a wide
readership.”- Robert Jervis, Adlai E. Stevenson Professor of
International Politics, Columbia University, USA

“No single author could write this book with its richness of multiple
perspectives on a topic of such controversy as the Arab-Israeli
conflict. These three distinguished scholars – one from Israel, one
from Palestine, and one from Egypt – produce a unique work of
scholarship. Particularly for those new to the topic, this is the book
to start with. It informs and explains, without the propagandistic
overtones that often find their way into such volumes.”- William B.
Quandt, Professor Emeritus, University of Virginia, USA

“An outstanding book written by some of the best scholars who have
immersed their scholarly careers on the subject matter of the Arab-
Israeli conflict. This is a must read that carefully contextualizes the
nuances of the conflict according to different political dynamics
across time and space. Students, policy makers, and academics have
much to learn from this very valuable and insightful book.”- Amaney
A. Jamal, Associate Professor of Politics, Princeton University, USA

“The major strength of this textbook is its attempt to cover the

unfolding events of the conflict from the three perspectives:
Jewish/Israeli, Palestinian, and Arab, and by placing these events
within a broader regional and international context. It is innovative
and will be used by many scholars as a prime textbook because of
its refreshing approach.”- Asher Kaufman, Associate Professor of
History and Peace Studies, Notre Dame University, USA

“The competing narratives are a terrific addition … it is a thoughtful

and engaging way to present the material, and encourages critical
thinking and discussion.”- Kimberly Jones, Head Advisor,
International Affairs and Middle East Studies, Northeastern
University, USA
Arabs and Israelis
Conflict and Peacemaking
in the Middle East

Abdel Monem Said Aly

Chairman of the Board, CEO and Director, Regional Center for
Strategic Studies, Cairo

Shai Feldman
Director, Crown Center for Middle East Studies, Brandeis
University, Waltham, MA

Khalil Shikaki
Director, Palestinian Center for Policy and Survey Research,
Ramallah
© 2013 Abdel Monem Said Aly, Shai Feldman and Khalil Shikaki
All rights reserved. No reproduction, copy or transmission of this publication may be made
without written permission.
No portion of this publication may be reproduced, copied or transmitted save with written
permission or in accordance with the provisions of the Copyright, Designs and Patents Act
1988, or under the terms of any licence permitting limited copying issued by the Copyright
Licensing Agency, Saffron House, 6–10 Kirby Street, London EC1N 8TS.
Any person who does any unauthorized act in relation to this publication may be liable to
criminal prosecution and civil claims for damages.
The authors have asserted their rights to be identified as the authors of this work in
accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
First published 2013 by
PALGRAVE MACMILLAN
Palgrave Macmillan in the UK is an imprint of Macmillan Publishers Limited, registered in
England, company number 785998, of Houndmills, Basingstoke, Hampshire RG21 6XS.
Palgrave Macmillan in the US is a division of St Martin’s Press LLC, 175 Fifth Avenue, New
York, NY 10010.
Palgrave Macmillan is the global academic imprint of the above companies and has
companies and representatives throughout the world.
Palgrave® and Macmillan® are registered trademarks in the United States, the United
Kingdom, Europe and other countries
ISBN: 978-1-137-29083-0 hardback
ISBN: 978-1-137-29082-3 paperback
This book is printed on paper suitable for recycling and made from fully managed and
sustained forest sources. Logging, pulping and manufacturing processes are expected to
conform to the environmental regulations of the country of origin.
A catalogue record for this book is available from the British Library.
A catalog record for this book is available from the Library of Congress.
Contents

Preface
About the Authors
List of Illustrations
Select Chronology: Key Moments in the Arab–Israeli Conflict, 1516–
2012

Introduction
1 The Formative Years
2 The Partitioning of Palestine: “Nakba” and Independence
3 Under the Cold War: The 1956 Sinai–Suez War
4 The 1967 War: The Victory and the “Naksa”
5 From Limited War to Limited Accommodation
6 Camp David and the Lebanon War
7 From the First Intifada to Madrid and Oslo
8 Failures of Implementation of the Madrid Conference
9 Oslo’s State-building and Peacemaking
10 The Failure of Permanent Status Negotiations
11 The Second Intifada
12 From the Second Lebanon War to the Arab Awakening
13 Conclusion – A Conflict that Never Ends?

Appendix: Separation Barrier Map

Index
Preface

The writing and publication of this book comprises the most complex
and demanding project ever undertaken by Brandeis University’s
Crown Center for Middle East Studies since its establishment in
2005. It also constitutes one of the most salient expressions of the
Center’s commitment to pursuing a balanced and dispassionate
approach to the study of the contemporary Middle East. While
reflecting this broad sustained commitment, however, this book
would have never seen the light of day, were it not for the
imagination, creativity, generosity and tenacity of one individual:
Marcia Riklis of New York.
How did all this come about? In late 2004, one of the three co-
authors of this book, Shai Feldman, was asked by the then-President
of Brandeis University, Jehuda Reinharz to join Brandeis for the
purpose of building a new Crown Center for Middle East Studies.
Shai made his consent conditional on the university accepting his
philosophy regarding this challenging endeavor: namely, that in its
research, writing, and other activities the Crown Center will pursue a
balanced and dispassionate approach to the Middle East. As this
principle was approved, Shai’s next step was to ensure its
implementation by asking the other two of us, Abdel Monem Said Aly
and Khalil Shikaki, to join him as Senior Research Associates of the
soon-to-be-created Crown Center.
Once all three of us agreed to join the new Center, we entered
into detailed discussions about the possible content of such
association. The talks yielded an agreement to teach a new class,
Politics 164a: Conflict and Peacemaking in the Middle East – the first
ever on this sensitive subject to be team-taught by an Israeli, a
Palestinian and an Egyptian, who represents the broader Arab
perspective. The class was to be unique not only in providing
students an analytical framework for analyzing developments in the
Arab-Israeli conflict but even more so in sensitizing students to the
competing narratives that Israelis, Palestinian and Arabs more
broadly have adopted over the years with regard to these
developments. As at least two of us were to be in class every
session, students were to have an opportunity not only to avail
themselves of the texts that elaborate these competing narratives
but also to acquire “a feel” for the texture of these stories.
A close friend of Shai and supporter of the Center, Marcia Riklis
visited us at Brandeis sometime in the fall 2006 semester, when we
first team-taught the class. Having witnessed the students’ reaction
to our approach, Marcia was very complimentary but raised a
difficult question: Why do we limit exposure to this experience to the
relatively small number of students attending our class? Is it not
imperative, Marcia asked, that the insights to which our students are
exposed would be placed at the disposal of a far larger audience by
translating the class into a book?
Having some sense of how difficult such an endeavor may be, we
at first resisted the suggestion. But Marcia was persistent and thus
began the very long journey that led to the birth of this textbook.
Since in addition to teaching the class at Brandeis every fall
semester, all three of us were busy building and directing our
respective research centers, we could not spend more than six or
seven weeks every summer writing the book. Thus, its pregnancy
extended that number of years.
And it was not only Marcia’s vision and enthusiasm that allowed
the completion of this book but also her generosity: it was she who
provided the funds required to make this happen. Without her
support this book would never have made it to publication.
In turn, the Crown Center itself, providing the framework and the
environment for such a demanding project to be pursued in the first
place, would not have been possible if it were not for the generous
and consistent support provided by Lester Crown of Chicago. Lester
and his brother-in-law, Charles (Corky) Goodman were also full
partners to the Center’s commitment to pursue a balanced and
dispassionate approach, thus avoiding the acrimonious partisanship
which has plagued the study of the Middle East for decades. They,
like President Reinharz, also proved themselves to be courageous
warriors, backing us without any hesitation or reservation when we
were attacked by those who felt threatened by our approach.
Successively, two senior editors at Palgrave Macmillan believed in
this project almost from its inception. The excitement of Kate Hanes
was contagious and the enthusiasm and persistence of Jenna
Steventon, Kate’s successor as Head of Humanities in Higher
Education, was intoxicating. Jenna saw the unique aspects of this
book when others were skeptical. She was relentless in encouraging
us not to give up even when the difficulties entailed in the on-and-
off writing dictated by the competing pressures on our schedules
sometimes looked insurmountable.
Alec McAulay and Felicity Noble, both also at Palgrave Macmillan,
were of great help as well: Alec in undertaking the enormous task of
copy-editing the entire manuscript and Felicity in obtaining
permissions for using the photos and illustrations inserted in the
text.
Equally supportive was Laura Gross who agreed to serve as the
literary agent for this book. Her enthusiasm was also crucial to our
ability to find the energy and “staying power” required to bring the
project to completion.
We are also grateful to William Quandt at the University of
Virginia, an eminent scholar and teacher of the modern Middle East,
for the very helpful comments he provided on the first rough draft of
a number of chapters of this book. Also helpful were comments we
later received from Moshe Ma’oz, a great scholar of modern Syria at
the Hebrew University in Jerusalem. Finally, we are truly indebted to
the anonymous scholars who accepted Palgrave Macmillan’s request
to review the advanced draft of the manuscript. Their detailed and
meticulous comments helped us make this book so much better.
During these many summers, we attempted to involve a large
number of students in the process of conceptualizing, organizing and
researching for this book. Indeed, their most important contribution
was to help us ascertain what forms of presentation would be most
understandable to students. We are indebted to these students for
their helpful assistance to the project. They include: Ofir Abu,
Zeynep Civcik, Karim Elkady, Sarah Feuer, Keren Fraiman, Ari Jadwin,
Cory Julie, Jim Kahler, Jonathan Miller, Jason Olson, Joshua
Shifrinson, Jonathan Snow, and Rafi Stern. Most extensive was the
research assistance provided in 2011–12 by Jasmine Gothelf.
Many thanks are also due to the Crown Center’s two Associate
Directors, Naghmeh Sohrabi and Kristina Cherniahivsky, and to the
Center’s administrator, Marilyn R. Horowitz, for the support they
provided during the many years it took to complete this project.
Finally, we are particularly grateful to our wives, Valorie Kopp-
Aharonov, Wafa Shikaki, and Molly Toukan for permitting their
husbands to spend many summers, weeks and weekends writing
this book. In the process, they became close friends as did their
husbands, making the nearly impossible – enjoyable.

Abdel Monem Said Aly

Shai Feldman
Khalil Shikaki
Waltham, MA October 2013
About the Authors

Abdel Monem Said Aly

Dr. Abdel Monem Said Aly has been the Chairman of the Board and
CEO of Al Masry Al Youm Publishing House in Cairo since February
2013, and the Chairman of the Board, CEO, and Director of the
Regional Center for Strategic Studies in Cairo since January 2012. He
is also a Senior Fellow in the Crown Center for Middle East Studies at
Brandeis University. He was the President of Al Ahram Center for
Political and Strategic Studies in Cairo in 2009–2012 and the
Chairman of the Board and CEO of Al Ahram Newspaper and
Publishing House in 2009–2011. He was a member of the Board at
Al Ahram Institutions from 1999 to 2005 and the Director of Al
Ahram Center for Political and Strategic Studies in Cairo from 1994
to 2009. He obtained his BA from Cairo University (1970) and his MA
(1979) and PhD (1982) in Political Science from Northern Illinois
University. He worked at the Ahram Center since 1975 as a
researcher, senior researcher, head of the international relations
research unit, and deputy director. He was a research fellow at the
Brookings Institution in Washington, DC in 1987 and again in 2004,
and a research fellow at Harvard University’s Belfer Center for
Science and International Affairs in 2003. From 2007 to 2011 he was
a Senator in the Egyptian Shura Council (the Consultative Assembly).
In 1990–1993 he served as political advisor to the Amiri Diwan of
the State of Qatar. He contributes opinions and commentaries
regularly in Arabic newspapers and other media forums in Arabic and
in English. From 1997 to 2011 he was the anchor for the Egyptian
TV weekly program Wara Al Ahdath (Behind Events), and from 2002
he has been the political analyst of Orbit Television program Ala
Alhawa (On Air). His most recent major publication is State and
Revolution in Egypt: The Paradox of Change and Politics (Waltham,
MA: Crown Center for Middle East Studies, Brandeis University,
January 2012).

Shai Feldman
Shai Feldman is the Judith and Sidney Swartz Director of the Crown
Center for Middle East Studies and Professor of Politics at Brandeis
University. He is also a Senior Fellow and a member of the Board of
Directors of Harvard University’s Belfer Center for Science and
International Affairs. In 2001–2003, Feldman served as a member of
the UN Secretary General’s Advisory Board on Disarmament Matters.
In 1997–2005, Professor Feldman served as Head of the Jaffee
Center for Strategic Studies at Tel Aviv University. He has been a
Senior Research Associate at the Jaffee Center since its
establishment in late 1977. In 1984–87, he was director of the Jaffee
Center’s Project on US Foreign and Defense Policies in the Middle
East and, in 1989–94, he directed the Center’s Project on Regional
Security and Arms Control in the Middle East. In 1994, he was a
Visiting Fellow at the Washington Institute for Near East Policy and,
in 1995–1997 he was a Senior Research Fellow at Harvard
University’s Belfer Center for Science and International Affairs
(BCSIA). Educated at the Hebrew University in Jerusalem, Professor
Feldman was awarded his PhD by the University of California at
Berkeley in 1980. His numerous publications include five books:
Israeli Nuclear Deterrence: A Strategy for the 1980s (New York:
Columbia University Press, 1982); The Future of U.S. – Israel
Strategic Cooperation (Washington, DC: The Washington Institute
for Near East Policy, 1996); Nuclear Weapons and Arms Control in
the Middle East (Cambridge, MA: MIT Press, 1997); Bridging the
Gap: A Future Security Architecture for the Middle East (Lanham,
MD: Rowman & Littlefield, 1997 – with Abdullah Toukan (Jordan);
and, Track-II Diplomacy: Lessons from the Middle East (Cambridge,
MA: MIT Press, 2003 – with Hussein Agha, Ahmad Khalidi, and Zeev
Schiff).

Khalil Shikaki
Khalil Shikaki is a Professor of Political Science and director of the
Palestinian Center for Policy and Survey Research (Ramallah,
Palestine). Since 2005 he has been a Senior Fellow at Brandeis
University’s Crown Center for Middle East Studies. He received his BA
and MA in Political Science from the American University in Beirut
and in 1985 he received his PhD in Political Science from Columbia
University. He taught at several Palestinian and American universities
including al-Najah National University, Birzeit University, the
University of Wisconsin (Milwaukee), and the University of South
Florida (Tampa). In 1996–1999, Dr. Shikaki served as Dean of
Scientific Research at al Najah National University in Nablus. In the
summer of 2002 he was a Visiting Fellow at the Brookings Institution
in Washington, DC. In 1998–99, jointly with Dr. Yezid Sayigh, Shikaki
led a group of more than 25 Palestinian and foreign experts to
assess the process of Palestinian institution-building. The result was
a report titled Strengthening Palestinian Public Institutions (New
York: Council on Foreign Relations, 1999). Since 1993, Dr. Shikaki
has conducted more than 200 polls among Palestinians in the West
Bank and the Gaza Strip and, since 2000 he conducted dozens of
joint polls among Palestinians and Israelis. His research has focused
on the peace process, Palestinian state-building, public opinion,
transition to democracy, and the impact of domestic Palestinian
politics on the peace process. He is the co-author of the annual
report of the Arab Democracy Index, published annually by the Arab
Reform Initiative. His other publications include Public Opinion in the
Israeli–Palestinian Conflict: The Public Imperative During the Second
Intifada, with Yaacov Shamir (Bloomington: Indiana University Press,
2010), and The Israeli-Palestinian Peace Process: Oslo and the
Lessons of Failure (East Sussex: Sussex Academic Press, 2002), co-
edited with Robert Rothstein and Moshe Ma’oz.
List of Illustrations

Figures

1.1 The Middle East in the 1920s

1.2 Al Aqsa Mosque, 1918
1.3 The Western (or Wailing) Wall, 1929
1.4 Hajj Amin al-Husseini, 1929
1.5 Map of Peel Commission Proposal, 1937
1.6 David Ben-Gurion
2.1 Jewish displaced persons
2.2 President Harry S. Truman
2.3 The official UN Partition Map
2.4 Members of the Royal Commission entertained by H.
H. Emir Abdullah
2.5 David Ben Gurion
2.6 King Farouk of Egypt
2.7 Partition vs. Armistice Lines: the 1949 Armistice Map
2.8 A Palestinian Refugee Camp, 1948
2.9 Jordan’s annexation of the West Bank
3.1 The Baghdad Pact, 1955
3.2 A portrait of the Shah is carried triumphantly atop an
Iranian Army tank
3.3 The Suez Canal, 1956
4.1 UN Secretary General U Thant conversing with
President Gamal Abdel Nasser
4.2 The territorial consequences of the 1967 War
5.1 The 1973 War
5.2 Arafat addressing the UN General Assembly, 1974
5.3 A map of the Allon Plan
6.1 Anwar Sadat in the Knesset, with Golda Meir and
Shimon Peres
6.2 Anwar Sadat and Menachem Begin after signing the
Camp David Accords
6.3 Forced evacuation of Yamit, 1982
6.4 Hosni Mubarak
6.5 The Israeli Invasion of Lebanon, 1982
6.6 Bodies at the Sabra and Shatila Palestinian refugee
camps
7.1 The fall of the Berlin Wall
7.2 Palestinian protest march during the First Intifada
7.3 Sa’eb Erekat
7.4 Hanan Ashrawi (with Faisal Husseini)
7.5 The Palestinian Declaration of Independence, 1988
7.6 Leaders attending the Madrid Peace Conference, 1991
7.7 Yitzak Rabin, Shimon Peres, and Yasser Arafat, joint
Nobel Peace Prize winners for 1994
7.8 Signature of the Israeli–Jordanian Peace Treaty, 1994
8.1 Presidents Assad and Clinton
9.1 The Oslo II Map
9.2 Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu
10.1 Barak, Clinton, and Arafat, at Camp David, 2000
10.2 West Bank and the Gaza Strip after the
Redeployments of Sharm el-Sheikh, 2000
11.1 The aftermath of a suicide attack (Haifa Bus Bombing
2001)
12.1 Condoleezza Rice with Mahmoud Abbas, 2007
12.2 The Rafah Crossing
12.3 Olmert, Bush, and Abbas at Annapolis
12.4 Poster of Khaled Mashaal at a Rally in Gaza in Support
of the Hamas Government, 2006

Table

9.1 Major socio-economic indicators in the West Bank and

the Gaza Strip 1994–2000
Select Chronology: Key Moments in the Arab–
Israeli Conflict, 1516–2012

1516 Beginning of Ottoman rule over Palestine 1798 French

invasion of Egypt
1805 Birth of modern Egypt under Muhammad Ali Pasha
1830 Brief Egyptian conquest of Palestine
1834 Revolt of Jerusalem, Nablus and Hebron against Egyptian
Rule
1839 Tanzimat reforms in the Ottoman Empire
1881 Pogroms in Russia and Ukraine
1882 Beginning of the First Aliyah; Beginning of British occupation
of Egypt
1894 Trial and conviction of French Jewish officer, Alfred Dreyfus
1886 Theodore Herzl’s publication of Altneuland and The Jewish
State
1987 First Zionist Congress meets in Basel, Switzerland
1901 Meeting between Herzl and Ottoman Sultan Abdulhamid II
1904 Beginning of the Second Aliyah; Establishment of Hashomer
1908 New Ottoman constitution allowing publication of
newspapers in Palestine
1914 Beginning of the First World War
1915 Hussein–McMahon Correspondence
1916 Great Arab Revolt against the Ottomans begins; Sykes–Picot
Agreement concluded
1917 British conquest of Palestine; Britain issues the Balfour
Declaration; Russian revolution
1919 Weizmann–Faisal Agreement; Beginning of the Third Aliyah;
Founding of Ahdut Ha’avoda; Founding of the Palestinian
Arab Congress and the Arab Executive Committee (AEC)
1920 Founding of the Histadrut and the Haganah; League of
Nations at San Remo conference endorses the Balfour
Declaration
1921 Violent Arab protests in Palestine; Haycraft Commission
issues report
1922 Britain proposes creation of a Palestine Legislative Council
1924 Beginning of the Fourth Aliyah
1929 Beginning of the Fifth Aliyah; Second wave of major Arab
violent protests in Palestine; Shaw Commission report, Hope-
Simpson Report, and Passfield White Paper are issued;
Founding of Mapai
1931 Founding of Irgun (or Itzel); General Islamic Conference for
Support of the Palestinian Question meets in Jerusalem
1935 Izzeddin al-Qassam declares Jihad in northern Palestine and
is killed by British near Jenin
1936 Eruption of the Arab Revolt in Palestine; Establishment of the
Arab Higher Committee (AHC)
1937 Peel Commission Report is published; AHC is outlawed
1939 Woodhead Commission Report is published; St. James
Round Table Conference held in London; McDonald White
Paper is published; Second World War begins with German
attack on Poland
1941 Hajj Amin al-Husseini meets with Adolf Hitler
1942 Zionist meeting in NYC declares goal of independent
statehood
1945 Second World War ends; The Arab League is formed;
Meeting between FDR and King Abdul Aziz Ibn Saud
1946 Etzel bombs Jerusalem’s King David Hotel; Anglo-American
Commission of Inquiry and Morrison–Grady Plan
recommendations submitted; Winston Churchill delivers
“Sinews of Peace” speech inaugurating the Cold War;
TransJordan becomes the Hashemite Kingdom of Jordan
1947 Britain announces it will terminate Mandate over Palestine in
May 1948; UN adopts Resolution 181; Arab–Jewish civil war
erupts in Palestine; Ba’ath Party established in Syria; USA
announces Containment Strategy
1948 Berlin Airlift; Haganah adopts Plan D; Israel declares
Independence; Armed forces of Egypt, TransJordan, Syria,
Iraq and Lebanon invade Palestine; UN mediator Count
Bernadotte is assassinated; UN adopts Resolution 194;
Palestinians declare All-Palestine Government (APG) in Gaza;
Jericho Conference declares union of Jordan and Palestine
1949 Armistice agreements signed between Israel and Egypt,
Syria, Lebanon and Jordan
1950 USA, Britain and France negotiate Tripartite Declaration to
limit arms transfers to the Middle East
1951 King Abdullah of Jordan is assassinated; Iranian Majles votes
to nationalize oil industry; Israel launches project to drain
Hula Valley leading to Syrian attacks and Israeli retaliations
1952 Nasser and Free Officers stage revolution in Egypt
1953 CIA orchestrates removal of Iranian Prime Minister
Mossadeq; Israel launches retaliation raid against Qibya,
Jordan; US Secretary of State Dulles and senior CIA official
Kermit Roosevelt visit Egypt; USA introduces Johnston Plan
for division of water between Israel and Jordan
1954 Egypt and Britain negotiate British withdrawal of bases in
Egypt; Israeli espionage and terrorism operation in Egypt
 (the “Lavon Affair”) is uncovered
1955 Baghdad Pact is signed; Israel conducts Gaza Raid; Czech
Arms Deal to Egypt is announced; USA offers to finance
construction of the Aswan Dam
1956 Egypt nationalizes the Suez Canal; USSR offers to substitute
for US financing of the Aswan Dam; French, British and
Israeli leaders meet in Sevres, France, and later launch
Sinai–Suez War; Syrians blow up the Kirkuk–Tripoli oil
pipeline; USA presses Israel, Britain and France to withdraw
from Egypt
1957 Israel completes withdrawal from the Sinai and Gaza; USA
announces the “Eisenhower Doctrine”
1958 Egypt and Syria unify under “United Arab Republic (UAR)”;
Revolution in Iraq ends Hashemite monarchy; USA
intervenes militarily in Lebanon; USA launches “Atoms for
Peace” program, supplies nuclear reactors to Israel and
Egypt
1959 Fatah – the Movement for the Liberation of Palestine is
created
1960 Construction of French-made nuclear reactor in Dimona,
Israel is discovered
1961 UAR is dissolved; Israel conducts successful launch of rocket
into space; US invasion of Cuba’s Bay of Pigs fails
1962 Cuban Missile Crisis brings superpowers to the brink of a
nuclear war; USA approves first major arms sale to Israel;
Civil war in Yemen begins
1963 Revolution in Iraq brings Ba’ath to power; Israel launches
National Water Carrier; President Kennedy is assassinated
1964 The Arab League establishes the PLO – The Palestinian
Liberation Organization – and adopts military plan to
confront Israel’s National Water Carrier; Israel attacks Syrian
efforts to divert its sources of water
1965 Jeddah Agreement stipulates end of the civil war in Yemen
1966 Syria and Egypt sign mutual defense pact; Arab League
creates The Palestinian National Council; Israel launches
retaliation raid against Samu, Jordan
1967 Major Syrian–Israeli air battle; Nasser orders Egyptian army
into the Sinai; UN withdraws UNEF forces from Sinai; Nasser
orders closure of the Straits of Tiran; Jordan and Egypt sign
defense pact; Israel launches war, capturing the Sinai, Gaza,
the Golan, the West Bank and East Jerusalem; Arab League
adopts the Khartoum Resolution; UN Security Council adopts
Resolution 242; Israel extends jurisdiction to East Jerusalem
and begins construction of settlements in the Golan, the
Sinai and the Jordan Valley; UN launches mediation by
Swedish diplomat Gunnar Jarring
1968 Egypt launches War of Attrition; IDF engages Fatah and
Jordanian Army units in Battle of Karamah
1969 War of Attrition escalates; Israel constructs the Bar-Lev Line
and launches deep penetration bombings of Egyptian
infrastructure; USSR deploys air-force and air-defense units
in Egypt; Fatah gains majority of seats in the Palestinian
National Council
1970 Cease-fire ends War of Attrition; USA launches peace
initiative – the Rogers Plan; Jordanian army launches major
attack on Palestinian groups and Syria begins to attack
Jordan; Palestinian groups relocate to Lebanon; Fatah
creates the Black September Organization and launches
attacks against Israeli and Jordanian targets; Hafez Assad
ousts Salah Jadid as Syria’s leader; Nasser of Egypt dies and
is replaced by Anwar Sadat
1972 Sadat expels the Soviet advisors from Egypt; King Hussein
launches United Arab Kingdom to unify the East and West
Banks
1973 Egypt and Syria launch surprise attack that begins the
October War; Arab oil ministers ban oil shipments to the USA
and the Netherlands; US nuclear forces are placed at Def
Con-3 alert; War ends with adoption of UN Resolution 338;
Egypt and Israel begin talks at km 101; Geneva Conference
for Peace in the Middle East is convened
1974 Egypt–Israel and Israel–Syria disengagement agreements
signed; OAPEC lifts the oil embargo; Palestinian National
Council adopts the Provisional Program; Arab League
Summit in Rabat declares the PLO as the “sole
representative of the Palestinian People”; PLO Chairman
Arafat addresses the UN General Assembly; Helsinki Final Act
is adopted
1975 Second Egypt–Israel Disengagement Agreement signed
1976 Israel and Syria conclude “red lines” agreement on Lebanon;
Local elections are held in the West Bank
1977 Israeli elections brings Likud to power for the first time –
new Begin-led government is created; Soviet–American
Communiqué is announced; Sadat conducts ground-breaking
visit to Jerusalem; Begin reciprocates with a visit to
Ismailiya; Egypt is expelled from the Arab League
1978 Carter and Sadat meet in Aswan; Begin–Sadat summit
meeting hosted by Carter produces Camp David Accords
1979 Israel and Egypt sign peace treaty; Soviet Union invades
Afghanistan; Revolution in Iran and the beginning of the
444-day Iran–USA hostage crisis
1980 Iraq invades Iran, beginning an 8-year war
1981 Israel bombs Iraqi nuclear reactor, Osiraq; Sadat is
assassinated and is succeeded by Hosni Mubarak; Saudi
Arabia proposes the Fahd Plan, later adopted by the Arab
League as the Fez Plan
1982 Israel completes evacuation of the Sinai; Israel invades
Lebanon; USA announces the Reagan Plan; Lebanese
President Jumail is assassinated, leading to Maronites’
massacre of Palestinians at the Sabra and Shatila refugee
camps
1985 PLO and Jordan sign the Amman Accord
1987 King Hussein and Shimon Peres reach London Agreement;
First Palestinian Intifada begins; Palestinian Muslim
Brotherhood is renamed Hamas
1988 Iraq–Iran War ends; Jordan announces disengagement from
the West Bank; PNC issues Palestinian Declaration of
Independence, opens way to launching of US–PLO dialogue
1989 Fall of the Berlin Wall symbolizes end of the Cold War; Soviet
Union’s gates open to mass Jewish emigration
1990 Iraq invades Kuwait; USA reacts by building anti-Iraq
coalition and moves over 400,000 troops to the Middle East
1991 First Gulf War is launched; Madrid Peace Conference is
convened, leading to Arab–Israeli bilateral and multilateral
talks
1992 Labor wins Israeli elections, leading to the creation of Rabin-
led government
1993 Rabin conveys Israel’s “hypothetical” consent to withdrawal
from the Golan Heights; Israel–PLO Track-II negotiations
result in the Oslo Accords
1994 Clinton-Assad meet in Geneva; Israel–Jordan Peace Treaty is
signed; Israel and the PLO sign the Gaza and Jericho First
Agreement; Arafat enters Gaza; first meeting between Israeli
and Syrian army chiefs of staff is held
1995 Rabin is assassinated and is replaced by Peres; Israeli–Syrian
talks at Wye River are launched; Israel–PLO Oslo-II Interim
Agreement is signed; tension between Israel and Egypt
erupts over the nuclear issue
1996 Israel and Turkey sign defense cooperation agreement;
Hamas launches suicide bombings inside Israel; USA and
Egypt host anti-terrorism conference in Sharm el-Sheikh; in
first-ever Palestinian general elections, Arafat wins
presidency; Israel launches Operation Grapes of Wrath in
southern Lebanon; Labor led by Peres is defeated in Israeli
elections and is replaced by Netanyahu-led Likud
1997 Israel and the PLO conclude the Hebron Agreement
1998 Israel and the PLO negotiate the Wye River Memorandum;
Clinton visits Gaza to inaugurate international airport; Al-
Qaida attacks two US embassies in Africa
1999 Labor defeats Likud in Israeli elections, resulting in Ehud
Barak-led government; Summit in Sharm el-Sheikh revises
implementation timeline of Wye River Memorandum; low-
level Israeli-Palestinian permanent status negotiations begin
2000 Israeli–Syrian negotiations in Shepherdstown and Clinton–
Assad summit meeting in Geneva both fail; Al-Qaida attacks
USS Cole in Yemen; secret Israeli–Palestinian negotiations
held in Stockholm are revealed; Israel withdraws unilaterally
from South Lebanon; Camp David Summit attempts to reach
Israeli–Palestinian permanent status agreement; Second
Palestinian Intifada begins; Summit in Sharm eal-Sheikh fails
to halt the Intifada; Further Israeli–Palestinian negotiations
result in US articulation of Clinton Parameters for resolving
the conflict
2001 Israeli–Palestinian negotiations held in Taba; Ariel Sharon-led
Likud wins Israeli elections; Mitchell Commission submits
report; Al-Qaida conducts massive terror attack on New York
and the Pentagon; USA declares War on Terror
2002 Israeli Navy captures Karin-A ship carrying weapons and
ammunition from Iran; Arab League adopts the Arab Peace
Initiative (API); Israel launches Operation Defensive Shield,
reoccupying all urban areas of the West Bank; Bush
 announces US support for Palestinian independent
statehood; Arafat appoints Mahmoud Abbas to new position
of Prime Minister
2003 Quartet announces roadmap to Israeli-Palestinian peace; US-
led coalition invades Iraq
2004 Arafat dies
2005 Mahmoud Abbas wins Palestinian Presidential elections;
Israel disengages unilaterally from Gaza; Sharon leaves
Likud to form new Kadima party; Ahmadinejad is elected
President of Iran; Thirteen Palestinian factions negotiate the
Cairo Declaration
2006 Hamas wins Palestinian elections and forms government;
Sharon suffers massive stroke and is replaced by Ehud
Olmert; Hamas abducts Israeli soldier Gilad Shalit; Hezbollah
cross-border attack begins Second Lebanon War; Hamas and
Fatah negotiate Prisoners’ Document
2007 Palestinian factions negotiate Mecca Accords; Hamas takes
control of Gaza; Annapolis Conferences launches new
Palestinian–Israeli negotiations; Israel bombs Syrian nuclear
reactor
2008 Turkey facilitates Israeli–Syrian proximity talks; Egypt
negotiates a six-month ceasefire between Hamas and Israel;
Hezbollah occupies West Beirut; Hamas decides not to
extend the ceasefire; Israel launches Operation Cast Lead;
PA launches major security sector reform
2009 With speeches in Ankara and Cairo, Obama attempts major
change of Muslims’ and Arabs’ view of the USA; Obama also
attempts to persuade Israel to halt settlement construction;
Iranian secret nuclear facility in Qom is discovered; Olmert
resigns; Following new elections Netanyahu forms a Likud-
led government; Fatah convenes Sixth Congress; Fayyad
announces two-year plan for statehood
2010 Turkish-led flotilla attempts to break siege of Gaza; Obama
states terms of reference for renewed Israeli-Palestinian
negotiations
2011 Revolutions in Tunisia and Egypt oust President Zine El
Abidine and Hosni Mubarak; Mass protests follow in Libya,
Yemen and Bahrain; Tunisia holds first free elections; Abbas
asks UN to admit Palestine as a Member State
2012 Hamas and Fatah reach Doha Agreement; Egypt holds first
free elections; UNGA upgrades status of Palestinian Mission
to Non-Member Observer State
Introduction

This textbook is devoted to the Arab–Israeli conflict – one of the

most protracted of modern times. It has already lasted more than
110 years: a bitter struggle, involving states, peoples, movements
and individuals. It has manifested itself in wars, revolts, uprisings,
massacres and various types of violence and terror. It has involved
the historical ingathering of a people to a land they regard as their
ancient home and the uprooting and displacing of a people from a
land they regard as their own, and the creation of a huge refugee
problem that has so far lasted more than six decades. It involves
conflicting narratives about history, national identities, land
ownership, injustices and victimhood. Domestic forces and actors as
well as international and regional dynamics have ensured the
conflict’s durability, with arms supplies and proliferation as well as
national, historic and religious beliefs and ideologies adding fuel to
the fire.
The process of accommodation that began in the aftermath of the
1973 War did alter the nature of the conflict. Indeed, at times the
conflict seemed resolvable, as major breakthroughs were achieved,
notably the peace treaties between Israel and Egypt in 1979 and
between Israel and Jordan in 1994, as well as the partial deals made
between the Palestinians and Israel beginning with the 1993 Oslo
Accords. These breakthroughs transformed the conflict from an
existential to a non-existential one, shifting the focus of the dispute
to the terms required for co-existence: dividing the land,
demarcating the borders and acknowledging, if not recognizing,
national identities. Yet to date, these positive trajectories have
proved insufficient to overcome the aforementioned forces
accounting for the conflict’s amazing resilience.
Arabs and Israelis: Conflict and Peacemaking in the Middle East is
based on our team-taught class at Brandeis University entitled
“Conflict and Peacemaking in the Middle East.” The class offers
students an opportunity to explore some of the most important
developments in the history of the Arab–Israeli conflict from three
perspectives simultaneously: an Israeli, a Palestinian, and an
Egyptian representing a broader Arab perspective. The class and this
resulting book are designed to sensitize students and readers to the
different sides’ competing narratives about the conflict and the later
peacemaking efforts, and to offer a conceptual framework – a prism
through which major developments in the conflict can be best
understood. Writing this book together, we seek to place the insights
we provide our students at the disposal of a broader community.
The book is designed to serve a number of purposes: first, to
provide basic information about the evolution of the Arab–Israeli
conflict and about the efforts to resolve it. In presenting this
information we are cognizant of the potential gap between all three
of us – men in their early 60s who have lived through a significant
part of the history described in this book – and some of our
prospective readers: young students to whom much of what has
happened in the Middle East only ten years ago will seem like
ancient history. Aware of this gap, we made every attempt to clarify
what to us is often self-evident.
The second purpose of this book is to convey that almost every
important development in the history of the conflict was seen
differently by each of the important parties and to show how
differently these events were seen. Each of these parties interpreted
these developments differently, each explained these developments
differently and each told themselves and their neighbors a different
story about what had happened.
Indirectly, appreciation of this gap in narratives will also provide
the reader with some sense of the difficulties in resolving the
conflict. The premise here is that the wider the gap between the
Another random document with
no related content on Scribd:
XII.

TAIDE- JA AVIOELÄMÄÄ.

Se valtava suosio, joka tuli Ida Aalbergin Kööpenhaminasta käsin

tekemien vierailunäytäntöjen osaksi Suomessa sekä Helsingissä
että, kesällä 1886, maaseudulla, antoi näyttelijättärelle kokemuksen,
jonka voisi kuvata vanhalla sananlaskulla: »Oma maa mansikka muu
maa mustikka.»

Noiden vierailujen aikana helsinkiläinen arvostelu taaskin totesi,

että näyttelijättären taide oli käynyt entistä hillitymmäksi ja että
entiset suuret luomat yhäkin olivat kehittyneet. Helmikuussa 1887
hän Camillena Musset'n »Ei lempi leikin vuoksi» näytelmässä antoi
todistuksen lyyrillisen lausuntansa sulosta ja tehosta.

Kesällä 1887 Ida Aalberg Viipurin maanviljelysnäyttelyjen aikana

esiintyi vanhojen loisto-osiensa ohella uudessa tehtävässä, Rebekka
Westinä Ibsenin »Rosmersholmissa.» Se ei koitunut menestykseksi,
sillä Ida Aalberg suhtautui kielteisesti koko osaan. Sulhaselleen hän
Viipurista kirjoitti:
 »Me harjoitamme nykyään Rosmersholmia, minä olen niin
onneton täytyessäni näytellä Rebekkaa, en häntä ollenkaan käsitä,
koko kappale on niin pessimistillinen, että se tulee koomilliseksi.

»Varsin suuri menestys oli Ida Aalbergilla »Orleansin neitsyessä»

syksyllä 1887. J'eanne D'Arc'in osan suoritus teki illasta yhden niitä
Arkadia-teatterin kuuluisia »lämpimän tunnelmin iltoja», joita
suomalaisuudenharrastajat ovat muistelleet ylpeydellä ja ilolla.

Mutta muut uudet tehtävät näytäntökautena 1887— 1888 eivät

tuottaneet Ida Aalbergille vähintäkään tyydytystä. Svava Björnsonin
»Hansikkaassa» ei saavuttanut mainittavaa menestystä, ei liioin
Hjördis Ibsenin »Helgelannin sankareissa.» Tähän aikaan ei Kaarlo
Bergbomilla tunnu olleen yritteliäisyyttä eikä voimaa viedä häntä
uusiin voittoihin. Gustaf von Numers ihaili Ida Aalbergin
näyttelemistä »Erik Puke» draamassa, mutta siinäkään menestys ei
ollut niin ehdoton kuin tavallisesti. Sanomalehtiarvostelu oli joko
kuivaa, kielteistä tai typerää.

Syksyllä 1888 Ida Aalberg käy uudestaan ulkomailla. Hän sai

sangen edullisen vierailutarjouksen Bergenin teatterista, jossa tähän
aikaan oli johtajana Henrik Jäger, mies, joka 1885 oli Kristianiassa
julistanut Ida Aalbergin ylistystä. Bergenin lehdet ovat paljon
kaunopuheisempia kuin kotoiset suomalaiset.

»Bergens Aftenblad»kirjoitti »Nukkekodin» johdosta m.m.:

»Sanottakoon kaikkein ensiksi: rva Aalbergin esitys Noorasta

»Nukkekodissa» oli suuri voitto. Esiinhuutoja seurasi joka näytöksen
jälkeen. Se olikin esitys, joka ansaitsee mitä suurinta huomiota. Se
osoitti rva Aalbergin lahjain monipuolisuutta ja etevyyttä, jolla hän
ryhtyy taiteelliseen tehtäväänsä ja väsymättä muodostaa kuvan piirre
piirteeltä —. Rva Aalberg ei alleviivaa, ei osota sormellansa. Kaikki
tulee aivan itsestänsä, on luonnollista, on suurta.

Voisi tuoda esiin piirteen toisensa perästä rva Aalbergin

esityksestä, joka on suuren taiteilijan työtä. — Lapsellisuus,
huolettomuus ensimmäisen näytöksen alussa esitettiin suurella
reippaudella. Mutta vaimon, joka on ollut kahdeksan vuotta
naimisissa, ei tarvitse kuitenkaan näyttää aivan niin nuorelta.
Nuoruus kyllä havaitaan, vaikka Noora näyttäisikin hiukan
vanhemmalta. — Hauska oli kaikissa tapauksissa makeiskohtaus,
joka esitettiin hyvin leikillisesti. Huudahdus »tuhat tulimmaista» tuli
sekä lausunnan että liikkeen vallattomuuden johdosta todelliseksi
loistokohdaksi. Kohtaus lasten kanssa oli, kuten tavallisesti,
hurmaava. — Ja sitten alkaa rva Aalberg tuoda esiin roolin vakavaa
puolta kohdattuaan Krogstadin. Kaikille vakaville mielenilmauksille
on hänellä sanat, katseet ja liikkeet. Varsinkin oli joulukuusen
koristaminen ja keskustelu Helmerin kanssa Krogstadista
unohtumaton. Nooran kuva joulukuuseen pusertuneena, kun hän
tuijottavin silmin näyttää mielessään kuvittelevan kuilua, johon on
vaipunut, on yksinään kappale taidetta. — Toisessa näytöksessä
näytteli rva Aalberg suurella innostuksella. Siinä oli harvinaista
ylevyyttä ja lyriikkaa.

Rva Aalberg pysyi kaikin puolin todellisuuden rajoissa.» — — —

»Bergensposten» kirjoitti »Erään naisen rangaistuksen» johdosta:

»Nimi — sillä tällä näyttelijällä on nimi — ei ollut yleisöllemme

tuntematon.

Mutta se, mikä hänessä on läpeensä suomalaista, joka tulee ilmi

jo hänen nimessään ja sen soinnussa, se pujahtaa alituisesti esille
hänen lausumistavassaan ikäänkuin sanoen: »Minä en ole
ruotsalainen, tanskalainen enkä norjalainen» — nämä jäljet
huomataan selvästi, vaikkapa taiteilija vuosikausia olisi puhunut
ruotsia Ruotsissa, tanskaa Tanskassa ja, kuten nyt, ruotsia Norjassa.

Heti, kun hän esiintyy ja puhuu, tuntuu ikäänkuin hän toisi

mukanaan jotain tuntematonta, jotain vierasta.

Muuten sen, mikä tässä on vierasta ja tuntematonta, ei tarvitse

pelätä olevansa koditonta.

Valtiossa saa kansalaisoikeudet laillisella tavalla. Niin ja niin monta

vuotta maassa, sanotaan.

Taiteen laki murtaa muodollisuudet valon ja salaman nopeudella.

Ja monta minuuttia ei kestänyt, ennenkuin Ida Aalberg-Kivekäs sai

kansalaisoikeudet Bergenin näyttämöllä. —

Yhtä uljas kuin miellyttävä ulkonainen olemus, jalo ja hieno

plastiikka — toisinaan ehkä liiaksi à la tragédienne — ovat ne hyvät
ominaisuudet, jotka raivaavat hänelle tietä. Mutta hänen kaikkein
parhaat enkelinsä eivät ole silmin nähtävissä. Voi ainoastaan
aavistaa niiden olemassaolon, kuulla niiden siipien suhinaa läpi
voimakkaiden aistimusten, läpi sydänsävelten vuon, läpi sen
intohimojen yhtenäisyyden, joka astuu eteemme moisesta
näyttelemisestä, näytteleminen on liian heikko sana, siis: tuosta
elävästä elämästä näyttämöllä.

Sellainen Mathilde vaikuttaa »Rangaistuksen» toisessa

näytöksessä niin, ettei sitä voi koskaan unhoittaa. Puhutaan
intohimojen musiikista, mutta tämä naisellisuuden intohimoisuus
kaivautuu syvemmälle sydämeen kuin sävelet.

Kaikki, mikä on rikkiruhjottua, juurineen ylös kitkettyä, avutonta,

tuskallista, parantumatonta aina itseuhrautuvaisuuden epätoivoon
asti, kaikki esitettiin niin kauhean todellisena kuin olisi se ollut itse
elämää.»

Marsaa »Ruhtinas Zilahissa» norjalainen arvostelu kiittelee

parhaansa mukaan, sanoen, että esitys merkitsee Ida Aalbergin
kohoamista aikakautensa parhaiden näyttelijäin tasalle. Ofelia-
suoritus saa hyvän arvioinnin ja uudesta osasta, Agneksesta Ibsenin
»Brandissa» »Bergens Tidende» kirjoitti:

»Rouva Aalberg oli kaunis Agneksena. Hän oli kaunis, näimmepä

hänet joko poloisena äitinä, joka kaipauksen ja tuskan vallassa
tuijottaa hautausmaalle, missä hänen pieni aarteensa makaa lumen
alla, tai hirvittävän, voimakastahtoisen lainorjan alistuvana vaimona,
joka hylkää kaiken seuratakseen miestään tämän raskaalla tiellä
Jumalaa kohti, tiellä, joka päättyy Jehovan näkemiseen ja
kuolemaan; aina oli rva Aalbergin näytteleminen yhtä suurta. ‒ ‒ ‒
Tämän naisen uhrautuva rakkaus ikäänkuin levitti sovittavaa valoaan
yksin onnettoman fanaatikonkin ylitse. —

»Bergens Aftenblad» totesi »Brandin» johdosta, että

näyttämöllinen suoritus tuskin on eduksi kappaleelle, joka tällöin
vaikuttaa liian julmalta ja liian voimakkaalta.

Myöskin Camillesta »Ei lempi leikin vuoksi» kappaleessa Ida

Aalberg
Bergenissä sai tunnustuksen sanoja.
 Kirjeenvaihto Bergen-vierailujen ajalta todistaa, että Lauri Kivekäs
ja Ida Aalberg, vaikka olivat olleet vuoden naimisissa, yhä elivät
kuherruskuukausitunnelmassa.

Ida Aalberg kirjoittaa miehelleen Bergenistä m.m.: Ida Aalberg —

18

»Eikös kulta ole iloinen, että Misse on ensimmäinen, joka sanoo

sinulle hyvää huomenta, suutelee sinua, suutelee sinua oikein
raivokkaasti ja pyytää, että Kisse on iloinen ja heittää kaikki
hämärät ajatukset pois. Tee se, kulta, ei sinulla ole oikeutta
sanoihisi »elä kokonaan unohda minua!» Minä ajattelen sinua joka
hetki, kulta, ja toivon, että sinulla olis hyvä ja asiasi kävisi hyvin.
Missen sielu on Kissen luona.» —

»Kultani!

Kaikki pitävät sinun kuvastasi eikähän se ole ihme, siinä niinkuin

sinussa itsessäsikin on niin paljon jaloutta niin paljon lujuutta. Kun
katselee sitä, tulee mieleni niin haikeaksi ja surulliseksi sillä minä
tahtoisin koskea sitä, puhua sille, saada sitä puhumaan, kuulla
taasen sinun rakasta ääntäsi ja sydämmesi lämmintä tykytystä.
Mutta nyt sinulla on niin monta ympärilläsi, jotka sinusta pitävät ja
sinua ihmettelevät ja nielevät joka sanan huuliltasi, että minä
luultavasti joudun unohduksiin, et suinkaan sinä minua enää
kaipaakaan. Mutta jos niin on, jos se ei ole sen enempää, sen
syvempää, sitten minä en enään koskaan tahdo tulla kotiin, en
koskaan näyttää kasvojani, sillä minä en voisi sitä kärsiä ja kantaa.
Minä itse en tasaa tunteitani enkä myöskään kärsi sitä sinussa.
Minä tahdon yksin omata sinun elikkä ei ollenkaan. Oh! Tällä
hetkellä minä olen mustasukkainen seinille, joidenka sisällä sinä
oleskelet. Kyllä minä rakastan sinua hulluuteen asti. Olen kovin
väsynyt Menen levolle suudellen tuhansia kertoja sinun kuvaasi.»
—

»Sinä armas. Kun tänään tulin teatteriin näin pöydälläni sinun

kirjeesi. Herra Jumala minä tulin niin iloiseksi, etten uskaltanut
ottaa sitä käteeni. En uskaltanut lukea sitä, sillä silloin en olisi
uskaltanut näytellä Matilden ääretöntä sydämenhaikeutta. Koko
illan ollessani näyttämöllä ajattelin vaan tuota suljettua kirjettä ja
sen sisältöä, katsos minä olin kuin hurja, sillä minulla on ollut niin
ikävä, niin hirveästi ikävä. Kuinka minä iloitsin nähdessäni että
sinulla on ollut niin paljon työtä ja ettäs löydät työssä lohdutusta ja
tyyneyttä. Työ on suurin siunaus sen olen minä usein, usein
yksinään ollessani huomannut ja tuntenut. Ole, kultani, vaan
varovainen rahojen kanssa!» —

Jo 1888 Lauri Kivekäs on onneton vaimonsa viipymisestä

vieraassa maassa. Ida Aalberg kirjoittaa hänelle:

»Kultani, toivoni, iloni!

Coriolanus'en äiti Volumnia sanoo heikolle miniälleen Virginialle:

»Jos poikani olisi mieheni, niin iloitsisin enemmän poissaolosta,
jolloin hän saavuttaisi kunniaa, kuin hänen syleilyistään, niin helliä
todistuksia hänen rakkaudestaan kuin ne antaisivatkin. Hän ei olisi
paljoa parempi taulua, joka riippuu seinällä, ellei kunnianhimo
antaisi hänelle elämää. Jos minulla olisi tusina poikia niin tahtoisin
kernaammin, että yksitoista niistä kuolisi kunnialla isänmaan
puolesta kuin että yksi tuhlaisi elämänsä hekumassa ja
laiskuudessa.» Noita sanoja olen aina ihaillut, ne olen vereeni
imenyt. Niin pitäisi joka vaimon ajatella miehestään, joka miehen
ajatella vaimostaan, silloin elämä tulisi rikkaaksi, ihmiset
onnellisemmiksi ja näköalat laveammiksi. Niin tahdon minä aina
ajatella ja niin Kissekin ajattelee.» ‒ ‒ ‒

Toisessa kirjeessä:

»Elä nyt Lauri kultani ole ikävissäsi, sinulla on parempaa

tehtävää kun antaa ikävän saada valtaa itsesi yli. Me teemme
molemmat työtä toistemme hyväksi ja kun sitten taas tulemme
toistemme luo — voi! voi!!! sitä riemua.» —

Näihin aikoihin Lauri Kivekäs yhdessä nuoremman veljensä

kanssa osti Helsingistä Kaivopuistosta erään palaneen talon rauniot
ja ilmoitti vaimolleen, että lähiaikoina saataisiin oma koti omaan
rakennukseen. Tämä tiedonanto sai Ida Aalbergin suuren riemun
valtaan. Hän kirjoitti miehelleen:

»Sinä oma kultani! Voi kuinka liikuttavaa, että sinä noin

lämpimästi ajattelet meidän yhteistä tulevaisuutta, julmasti
rasitettuna työssäsi kuitenkin annat itsellesi aikaa toimia ja sääliä
niin energillisesti, että todellakin pääset niin loistavaan resultaattiin.
Kuinka olin iloinen, kuinka onnellinen kun luin kirjettäsi, tuhatta
vertaa onnellisempi, ettäs teit tuon kaikki minun poissa ollessani, se
todistaa sinun syvää rakkauttasi, sinun lämmintä huolenpitoasi.
Hyvät henget ovat liehuneet ympärilläsi ja suositelleet sinua
kaupassa, joka minusta nähden on jotakin niin aavistamatonta, että
tuskin voin uskoa sitä. Lauri kulta, ajatteles mikä onni! 8000
tuhannella markalla! mikä hinta se nyt on, kun sillä saamme aivan
oman kodin ja pienen, pienen ryytimaan, eikö totta? Voi armaani
kuinka olen iloinen, tahtoisin lentää luoksesi, lentää syliisi ja
suudella sinua ja sanoa kuinka olen riemuissani. Minä muistan
paikan aivan hyvin. — Eiköhän ole tarpeen, että ryhdytään
piirustuspuuhiin nyt heti, muista, että menee pitkä aika ennenkuin
ne tulee valmiiksi ja jos aletaan korjaamaan kiviseiniä niin ei ole
aikaa odottaa. Me itse otamme asuntomme ylikerrassa
puukerroksessa. Huoneet siellä pitää tulla korkeiksi. Jos en muista
väärin on huoneet pienet, mutta emmekö voi ylhäällä ottaa jonkun
seinän pois ja sen kautta saada esimerkiksi vähän suurempi
ruokasali, se on kaunista kun ruokasali on suuri. Mitä salonkiin
tulee niin se luullakseni onkin koko suuri, jos ei niin voimme jättää
väliseinään, rinnalla olevaan pieneen huoneeseen, suuren
kaarevan aukon, sillä lailla täällä paljon käytetään, niin se on kuin
yksi suuri ja toki kaksi eri huonetta. ‒ ‒ ‒ Ole praktillinen, elä
maksa enemmän kuin täytyy. Jos tahdot halpoja muuraria niin
kirjoita isälle, hän mielellään ottaa ne toimittaakseen. Kirjoitan tästä
kaikesta sillä arvaan, että joka päivä maksaa. Tulenhan, kultani,
kohta itse, mutta sinun täytyy varmaan jo sitä ennen ryhtyä toimiin.
Kuinka olen iloinen! Herranen aika kuinka Kisseni on kiltti! ‒ ‒ ‒

Toissa päivänä kirjoitin yhden pienen kirjeen, jossa olen kovasti

pahoillani. Asia oli se, että minulla oli niin kovasti ikävä, aamusta
iltaan ja illasta aamuun en tehnyt muuta kuin ikävöin kirjettä sinulta,
ja kun sitä ei kuulunut tulin kovin onnettomaksi, ja ajattelin, että
sinä viihdyt liian hyvin toisten seurassa ja sitten tulin niin
mustasukkaiseksi tuota ajatellessani, että en tietänyt mitä sanoin,
olin aivan mieltä vailla. Mutta elä ole suuttunut Misseen, se tapahtui
rakkaudesta sinuun. Kulta, kulta, kuinka olen riemuissani, että
kohta pääsen pois luoksesi. — Tiedätkö, täällä on eräs konsuli
Gran, rikas, mahtava perhe ja heidän poikansa tahtoo tulla
näyttelijäksi, suomalaiseksi näyttelijäksi. Vanhemmat ovat
epätoivossa. Hänen äitinsä kävi luonani tänään, kaunis, intelligentti
nainen, minä annoin hänelle Bergbomin adressin ja paljastin
meidän surkeat teatteriolot.» ‒ ‒ ‒
 Näinä vuosina Kaarlo Bergbom tuntuu teatterinjohtajana eläneen
jonkinlaista suuren heikkouden aikaa. Näyttelijät kapinoivat häntä
vastaan ja nerokas iva, jolla hän suhtautuu näiden hommiin, ei
muuta sitä tosiasiaa, että suomalaiselta teatterilta hetkellisesti
puuttui toiminnan ryhtiä ja tarmoa. Norjasta palattuaan Ida Aalberg
heti on suuren tyytymättömyyden vallassa. Hän esiintyy ensin
Suomalaisen teatterin vierailunäytännöissä Turussa, mistä kirjoittaa
miehelleen m.m.:

»En pidä ollenkaan Bergbomeista, kadun niin että tulin. He ovat

kylmiä ihmisiä. He antavat arvoa ihmiselle vain silloin, jos tämä
pystyy auttamaan pyrkimystä tehdä tohtorin nimi
kuolemattomaksi.» (Viimeinen lause on ruotsinkielinen).

Näyttelijätovereihin hän pian purkaa halveksumistaan ja vihaansa.

Jo Norjasta saavuttuaan Ida Aalberg ihmettelee naisnäyttelijäin
puolelta tulevaa kateellisuutta, ja keväällä 1889 hän miehelleen
kirjoittamassaan kirjeessä nimittää koko seuruetta eläinkokoelmaksi.
Näytäntökausi 1888—1889 voi yhtä vähän kuin edellinenkään
tyydyttää häntä. Tosin hän silloin saavutti taiteilijauransa suurimman
voiton ingénue-alalla, Cypriennenä »Erotaan pois» komediassa,
mutta muut uudet tehtävät, Desdemona »Othellossa» ja Ellida
»Meren tyttäressä» kulkivat vähin äänin ohitse.

»Erotaan pois»[22] kappaleen esityksestä »Valvoja» m.m. sanoo

Ida
Aalbergin osalle:

»Vaikea on sanoin kuvata naiivista totisuutta, vallatonta iloisuutta

ja todellista tunteellisuutta, sekä näiden pääsäveleiden välillä
väikkyviä puolisäveleitä, joita näyttelijätär toi esiin vaihtelevan
osansa eri kohdissa. Vilkkauteen nähden oli hän kyllä ranskalainen,
mutta itse luonteen tulkitsemisessa oli, niinkuin muutoin jo toinen
kielikin tekee luonnolliseksi, pohjoismainen väritys.»

»Finland» toteaa, että »Erotaan pois» saavutti myrskyisen

menestyksen.
Sitten lehti jatkaa:

»Rouva Ida Aalberg Cypriennenä näyttäytyi aivan uudessa

valossa. Tosin rouva Aalbergilla ennenkin on ollut samantapaisia
osia, mutta niin täydellisen hienona ja nuorekkaan naivina, niin
mestarillisen yksinkertaisena tuskin milloinkaan olemme häntä
nähneet. Tässä ei ollut edellisten osien erinomaisia detaljeja, vaan
tästä muodostui uusi ja erikoisesti muovailtu tyyppi ‒ ‒ kaikki tuo
kokemattomuus, joka avioerosta tahtoo löytää uneksittujen
ihanteiden toteutumisen, tuo naivi tyytyväisyys, jolla hän kuvaa
pieniä juoniaan miehen selän takana, ja lopuksi tuo tiedoton rakkaus,
joka yhdistää hänet tuohon samaan mieheen, tulkittiin niin raikkain,
luonnollisin piirtein, kuin vain todellinen taiteilija voi löytää.»

Keväällä 1889 Ida Aalberg suuren, mutta verraten epämääräisen,

tyytymättömyyden vallassa erosi Suomalaisen teatterin vakinaisesta
palveluksesta. Kului pari vuosikymmentä, ennenkuin hän siihen
virallisesti uudelleen liittyi. Tämä »erotaan pois» merkitsi hänelle
uutta eurooppalaistumisyritystä.

*****

Kesällä 1889 Ida Aalberg ja Lauri Kivekäs oleskelivat Ranskassa,

Aix les Bains’issä, missä hoitivat terveyttään. Tällä matkalla Ida
Aalberg ensimmäistä kertaa elämässään pääsi myöskin Italiaan.
Miehensä jo matkustettua Suomeen hän yhä jäi Alppien
eteläpuolelle ja aviopuolisoiden toisilleen lähettämistä kirjeistä
näkee, että heidän välillään vallitsi suuri hellyys. Ida Aalberg kirjoitti
päivittäin pitkiä kirjeitä, joissa hän puhuu kaikesta, mitä hänelle
tapahtuu, kertoo suuresta ikävästään ja kaipauksestaan. Hänen
Italianmatkansa päätarkoituksena oli tutustuminen Eleonora Dusen
taiteeseen, mutta sattui niin, että Duse oli ulkomailla, eikä Ida
Aalberg saanutkaan tätä nähdä. Firenzessä ja Torinossa hän mitä
suurimmalla mielenkiinnolla seurasi erään vanhemman italialaisen
näyttelijättären, Marinin, esityksiä ja ihaili tavattomasti tätä varsinkin
»Odettessa». Michelangelon taide ja elämänhistoria — Ida Aalbergin
mielilukemista olivat tähän aikaan suurten henkilöiden elämäkerrat
— tekivät häneen syvän vaikutuksen.

Ida Aalbergin persoonallinen vastenmielisyys Suomalaista

teatteria ja kotimaan oloja kohtaan saavat hänen kirjeissään sangen
selvän ilmauksen. Hän vastaa erittäin kopeasti Kaarlo Bergbomin
nöyrään pyyntöön, että hän tulisi vierailemaan Helsinkiin ja Pietariin.
Hänellä oli toisia suunnitelmia, joista hän ilmoitti vain miehelleen.
Hän tahtoi taaskin päästä väljemmille vesille, hän tahtoi päästä
näyttämölle Saksassa. Palatessaan syksyn lopulla Italiasta
Suomeen hän poikkesi Berliniin. Hän saapui kaupunkiin ypöyksin,
eikä hänellä ollut siellä ketään tuttavaa. Onnellinen sattuma oli
johtanut samaan pensionaattiin, johon hän asettui asumaan, myös
erään venäläisen kenraali Weljaminovin rouvan. Tämä oli
aikaisemmin ihaillut Ida Aalbergia näyttelijänä ja oli hurmaantunut
saadessaan nyt persoonallisesti tutustua taiteilijaan. Rouva
Weljaminovin avustuksella sai Ida Aalberg pian paljon suosijoita,
jotka koettivat hankkia hänelle tilaisuuden esiintymiseen
berliniläisellä näyttämöllä. Se näytti aluksi varsin toivottomalta.
Saksan teatterioloissa oli ehtinyt tapahtua suuri muutos,
vierailunäytännöt olivat tulleet huonoon huutoon ja niitä vastustettiin
periaatteen vuoksi. Ainoan mahdollisuuden tuntui antavan vasta
perustettu parisilaismallinen yhdistys »Freie Bühne», jonka
yhdistyksen tarkoituksena oli tilapäisin voimin esittää uudenaikaista
ja radikaalia ohjelmistoa. Kysymys Ida Aalbergin esiintymisestä
lykättiin kuitenkin kevätkaudeksi, ja hän tuli viettämään jouluaan
kotimaahan.

Joulun jälkeen Ida Aalberg vieraili lyhyen aikaa Suomalaisessa

teatterissa, ja tarkoitti tämä esiintyminen lähinnä valmistumista
Berlinin varalle. Hän näytteli nimiosaa Emile Zolan ultrarealistisessa
»Thérèse Raquin» dramatiseerauksessa, jonka luuli tulevan esille
Freie
Bühnessä.

Berliniin 1890 tehty matka muodostui Ida Aalbergille mitä

kovimmaksi koetukseksi. Hänen miehelleen kirjoittamissaan kirjeissä
esiintyy tahtoihminen Ida Aalberg erinomaisen elävänä. Hän
taistelee sankarillisesti vieraan kielen tuottamia vaikeuksia vastaan,
hän taistelee raivoisasti muita vaikeuksia vastaan.

Aluksi kirjeiden sävy on toivehikas. Kieliopinnoistaan Ida Aalberg

kertoo miehelleen seuraavan jutun:

»Sinä Missen ainoa kulta, tulen juuri opettajani luota, olen vielä
aivan ilon vallassa siitä mitä siellä sain kokea ja nähdä. Katsos asia
on se, kuten kerroin olen ollut hirmuisen ahkera, luopunut ihan
omasta itsestäni ja ollut vaan — koulutyttö. Lukenut a.b.c. aamusta
iltaan, vieläpä yölläkin, aivan kuivan kuivaa mekaanillista työtä jota
pränttäsin itseeni saadakseni kieleni saksalaiseksi. Tunnissani olen
ollut yhtä kuiva ja mekanillinen ynnä suljettu. Olin usein tuskissani
tuntui kun en pääsisi hiuskarvaa edemmäksi. Viime kerralla sanoi
vihdoin opettajani että nyt olemme niin pitkällä että voimme jotain
helppoa proosaa alkaa lukemaan, jotain »Kindergeschichte»
[lastentarinaa] minä vihdoin protesteerasin, sanoin että hän aivan
henkisesti murhaa minut ja pyysin että saisin itse jotain valita, —
johon hän vihdoin suostui. — Otin siis Romeo ja Julian. — Tulin
sinne sitten tänään kirjoineni ja ne nähtyään, hänen suunsa meni
hymyyn, kummalliseen hiljaiseen hymyyn ja muuhun puuttumatta
hän sanoi alkakaamme — ja me aloimme. — En tahdo nyt kertoa
hänen kummastustaan ja ihmetystään sen enempää sanon vaan
että preussilainen kunniansa on kovin arka, en luule että hän vielä
koskaan on oppilastansa tambuuriin saattanut, vielä vähemmän
auttanut kappaa hänen päälleen, — tänään hän sen teki, vieläpä
kumarsi ylpeän selkänsä ja haki galoschini, — ja siitä minä olen
ylpein! Työni menee eteenpäin ja minä tunnen itseni onnelliseksi,
ensi kertaa, olen iloinen, oikein noin sisällisesti, siitä saakka kun
kultani luota lähdin.» —

Eräässä toisessa kirjeessään hän kertoo elämästään ja olostaan

Berlinissä, missä oli asettunut asumaan v. Sanckenin pensionaattiin:

»Elä kulta murehdi terveyttäni, toivon, että se yhä ja yhä menee

eteenpäin, että piankin olen terve kokonaan. Koetan hoitaa itseäni
paraimman mukaan ja neiti v. Sancken tekee minkä voi
hemmoitellakseen minua. Hän on vanhaa preussiläistä aatelia,
harmaahapsinen hieno, hento nainen joka nyt tuhlaa minuun
kaiken tukahdetun lempensä. Minulle keitetään eri ruokaa usein,
annetaan parempaa olutta (»Maltzbier») kuin muille ihmisille y.m.
Kenraalskalta [rouva Weljaminov], joka ennen usein kävi tohtorinna
Gompertzin luona joka myös asuu täällä hän oli kuullut minusta, ja
se kai vaikutti sen että hän heti koroitti minut oikealle kädelleen
pöydässä. Naapurini toisella puolella on eräs tohtori Preuss,
hienosta perheestä lähtenyt hieno mies, Zolan ja Flaubertin ja
Ibsenin ihailija, »freisinnig» [vapaamielinen] politikissaan ja vapaa
ennakkoluuloista, hän on amanuensi suuressa kirjastossa. Neiti v.
Sancken minä ja hän olimme katsomassa Ibsenin »Hærmendena
paa Helgeland» minä olin huonolla tuulella. Hjördis näytteli paljon
paremmin kuin Misse sitä rollia. En kuitenkaan virkkanut mitään
muille. Neiti v. Sanckenin toisella puolella istuu Tohtori Weitnitz,
rikas ja riippumaton, kuluttaa aikansa matkoilla, suuri taiteen
ystävä, Jerusalemista kirjoittanut, kuulen ma, hyvin intresantin
kirjan. Hänellä kuuluu olevan komea koti mutta syö täällä päivällistä
seuran tähden. Hänen rinnallaan 3 neitiä Bauisch, puolalaista
sukua, meidän kaikkein kauhistus, he ovat oikein »todellisia naisia»
tietämättömiä ja haluttomia, elävät aivan työtöntä elämää, jotka
kaikista ponnistuksista ja rahoista huolimatta vielä 30, 33—40
vuotiaina ovat yksin elämässä. Heidän vieressään yksi Berlinin
paraista maalareista Lindemann. Minun naapurini vieressä eräs
professori Lontoosta sekä sitten joukko engl. ja amerikalaisia
nuoria neitoja jotka ovat täällä joko kieltä tai soittoa oppimassa.
Pöydän toisessa päässä toht. Gompertz rouvineen sekä eräs
baroni Fuchs, joka on diplomati. Ja siinä näet koko seuramme
koossa. Useimmiten kuitenkaan ei synny yleistä keskustelua, seura
on liian suuri, 24 henkeä, ja sitäpaitsi kovin erilaisia. Tulevaisuuden
ihmisiä on vaan tohtorinna Gompertz, (mies on politikissa
»liberaali» tiedät siis minmoinen muussa) mistress Dingee,
Weitnitz, Preuss ja Misse. Itsestään seuraa että me useimmin
puhumme toistemme kanssa kun muiden. — — Tänä iltana Misse
menee, jos jaksan, olen nim. maannut koko aamupäivän,
kuulemaan Schlenterin luentoa tulevaisuuden dramasta. Hän on
paras kritikeri täällä. En kuitenkaan vielä tunne häntä
persoonallisesti.» —

Vähitellen kirjeiden sävy alkaa kuitenkin käydä toiseksi.

Toukokuun alku 1890 on hyvin vaikeata aikaa Ida Aalbergille, kuten
nähdään esim. seuraavasta kirjeestä:

»En minä kulta ole sinua unohtanut, mutta minä olen ollut niin
suruissani, niin kovin suruissani, etten ole jaksanut kirjoittaa. Koko
elämä on tuntunut kuin yksi ainoa suuri tuska. Minun terveyteni on
varmaan iäksi päivin mennyt. Ja mitä on elämä ilman terveyttä ja
työtä. Minä en enää niinkuin muinoin kestää pitkiä ponnistuksia.
Vieraan kielen omaaminen ei ole helppoa ja harva sen on perille
vienyt. Minä kuitenkin mielelläni sitä tahtoisin (ja olenkin suuresti
edistynyt), sillä minä en tahdo kauvan enää näytellä, muutaman
vuoden vaan, ja kuitenkin tahtoisin silläaikaa koota jotain kokoon, ei
suurta summaa mutta kuitenkin muutaman kymmenen tuhatta ja
semmoista voi vaan suurissa maissa. Siis olen ollut kovin ahkera,
hyvin vähän käynyt ulkona valmistuakseni niin pian kuin
mahdollista, lukenut yöt ja päivät ja vähä vähällä aina maannut pari
päivää kipeänä. Minun kunnianhimoni ei sallinut että puhuisin
huonoa kieltä, sitä paitsi ajattelin, että minulla aina tulevaisuudessa
on siitä suuri hyöty ja tie avoinna suurille näyttämöille. Sitten kun
olin varma itseni kanssa ja ilmoitin itseni valmiiksi, sitten alkoivat
kaikki nuo intrigit, joita on ollut niin paljon ja usein naurettavia.
Kerron yhden niin saat aavistuksen kaikesta. Tohtori Blumenthal
joka oli kuullut minusta (hän on Lessing teaatterin direktööri) tulee
luokseni (hän oli jo ennen tuttu) ja kysyy jos en tahtoisi näytellä
Noraa. Minä tahdoin tietysti. Hän pyysi että vissinä päivänä kävisin
luonansa. Tein sen, B. oli erinomaisen ystävällinen — tulin myös
esitellyksi rouvalleen, ja kaikki oli miten voin arvata hyvin. Kun
sitten hänen vanha rouvansa (hän on vanhempi miestä) saa sen
päähänsä tulla — mustasukkaiseksi! Ajattele kuinka hassua! ja
mitä kaikkea heidän välillään lienee tapahtunut en tiedä, kaikessa
tapauksessa B. kovin geneerattuna tulee luokseni ja selittää että se
ei nyt voi tapahtua. Uh! sitä todellista naisellisuutta! Ja senlaista
harmia on paljon ollut, ja minua kovin rasittanut. Kun sitten vielä
vuoteella ollessani (koko pääsiäisenhän olin kipeä) otin vastaan
sen suuren rollin »Freie Bühneltä» en tuntenut rajaa työlleni. Päivät
eivät riittäneet, luin kaiket yöt ja päivällä harjoitin teatterissa monta
tuntia peräkanaa. Sillä se »Aufgabe» [tehtävä oli pääosa A.
Fietgerin draamassa »Jumalan armosta»] ei ollut helppo! —
Makasin pari päivää kipeänä ja aloitin taasen, minä tahdoin jaksaa
ja niin kokosin viimeiset voimani ja tein työtä samalla vauhdilla
kunnes hurjalla surulla aloin tuntea että en enään jaksanut 2 viime
näytöstä harjoittaa yhtä haavaa. Niin väsymys vähitellen minut
musersi kunnes prof. Krause absolutisti kielsi. Kun minä en
vieläkään totellut aikoi hän kirjoittaa sinulle ja pyytää sinua
kieltämään, — mutta sitä minä en sallinut. Hän sanoi että sillä
tavalla »reichten Sie sich zu Grunde, und ist keinen arzt mehr
möglich Ihnen wieder Lebenskräfte zu geben.» Minä pysähdyin,
lähetin rollin Schlentherille ja kerroin mitä lääkäri sanoi. Ja siihen
raukesi sitten se unelma. Oh! se on niin kurjaa. En ymmärrä kuinka
pääsisin entisiin voimiini jälleen. Ja kuitenkin minun täytyy, minun
täytyy, minä tahdon päästä eteenpäin, minun täytyy tulla terveeksi!
— Oh! kuinka minä kadun että olen niin paljon antanut Suom.
teaatterille! Mitä minulla nyt siitä on? Kehnoutta, kateutta ja ilkeyttä,
se on palkinto. Krause (sama joka myös viimeksi kun ei enään
mikään auttanut oli kutsuttu keisari Fredrik vainajan luo) hän on niin
viisas, niin hieno niin erinomainen lääkäri. Hän pitää paljon
Missestä ja on kovasti intreseerattu harrastuksistani täällä. Hoitaa
minua erinomaisesti. — Toki ei hän anna mitään lääkkeitä, muuta
kuin rautavettä jota juon 2 suurta putelia päivässä, sitäpaitsi juon
kannun maitoa päivässä, yks' suuri lasi joka tunti. 2 kert. päivässä
kylmä kylpy ja sitten päälliseksi käyn joka päivä luonaan, jolloin hän
elektriseeraa koko ruumiin ja kaulani, tiedätkö, sisäpuolelta sondien
kautta jotka suun kautta viedään sisään. Krause sanoo, ettei hän
vielä koskaan ole hoitanut naista, joka ylellisten rasitusten kautta
niin kokonaan olisi tärvellyt fysiikinsä kuin minä. Krause tahtoo, että
jättäisin näyttelemisen syksyyn. Ja kai sen teenkin niin kovin
alentavalta kun se tuntuukin, kun olin niin tyhmä, että edeltäkäsin
ilmaisin aikomukseni. Katson kuitenkin vielä vähän ympärilleni ja
sitten päätän. — Niin, siinä on nyt kaikki suuret unelmat yhtenä
rauniona! — En minä ole niin erinomainen kun sinä luulet, eikä
minun energiani niin suuri kuin luulet. Enhän edes tätä nyt ole
voinut läpi viedä. ‒ ‒ ‒

Oma Pirjo raiskasi.»

Edelleen hän tietää miehelleen kertoa:

»Ajatteles mitä vaikeuksia!!! Kerroin että minun piti ylös

harjoitukseen. Sen teinkin ja otin tuoksi 'profviksi' Romeo ja Julian.
Kaikki olivat ihastuksissaan ja huusivat »Sie müssen deutsch
lernen und deutsche schauspielerin werden» — Seuraavana
päivänä tuli rouva Kainz ja teatterin direktööri luokseni, hän oli
hyvin hämillään eikä tietänyt miten alkaa — arvasin heti että nyt oli
jotain tapahtunut — ja kertoi että hänen molemmat primadonnansa
eivät suvaitse että hän laskee minut esille sillä näyttämöllä, sillä
silloin ne rikkovat kontrahtinsa.» — — ‒

»Voi kuinka olen ollut onneton ja nöyryytetty, mutta voihan sitä

välistä kumartaa maahan saakka, sitä korkeammin voidakseen
hypätä kerta pystyyn. Kun näen tätä keskinkertaisuutta täällä
taiteen alalla, täällä ei löydy ainoatakaan intressanttia
naisnäyttelijää — ja tunnen mitä minä voisin luoda jos olisin
voimissani ja kerta saatuani kielen haltuuni, niin olen aivan
menehtyä.» —
 »Kulta, nyt olen juossut rappusia ylös ja alas 10 päivää, ollut
onneton, valvonut yöt ja tuntenut itseni aivan hyljätyksi ja
mitättömäksi mutta nyt olen päässyt niin pitkälle että kävin tänään
Kainzin luona ja näyttelin Julian hänen salongissaan muutamien
auktoriteettien edessä. — Ja kun olin lopettanut huusi Kainz »Sie
werden in Berlin spielen!» [Te näyttelette Berlinissä], vaikka se on
niin vaikeata päästä esille että Sonnenthal Wienin suuri näyttelijä
— ei pääse esille. Mutta Kainz sanoi »so jung und so gross, so was
haben wir nie gesehen!» [»Niin nuori ja niin suuri, senvertaista
emme ole milloinkaan nähneet»] hän löi käsiään yhteen ja sanoi
»und so spricht man von Goreva, das ist ja kein vergleich!» [Ja
sitten puhutaan Gorevasta, eihän heitä voi verratakaan.] — Goreva
Venäjän ensim. näyttelijätär joka 85 teki fiascon täällä ja jonka
vuoksi 3 teatteria on kieltänyt minun pyyntöni. — Kainz tahtoo että
näyttelen 3 roolia ja jään tänne 14 päiväksi. Jo ehkä huomena on
suuri harjoitus Residenz teatterissa.» —

Josef Kainz oli vähäistä aikaisemmin rikkonut välikirjansa erään

teatterin kanssa ja oli tähän aikaan hovi- ja kaupunkiteattereiden
pannaan julistama. Senvuoksi hän esiintyi näyttämöllä, jolla ei oltu
totuttu näkemään suurta draamaa. Kainz oli itse juutalainen, ja
Berlinin vaikutusvaltainen ja suurilukuinen juutalaisväestö osoitti
näissä Ostend-teatterin näytännöissä mielenosoituksellisesti
suosiotaan hänelle.

Ida Aalberg esiintyi Kainzin vastanäyttelijänä kahdessa

kappaleessa,
»Romeossa ja Juliassa» ja »Kavaluudessa ja rakkaudessa».

»Berliner Tageblatt» kirjoitti hänen Juliansa johdosta:

 »Oli vaikea tuntea Ostend-teatteria eilen. Missä vähän aikaa sitten
pyöveli D. Krantz heilutti kirvestään, missä helposti tyydytetty
porvariyleisö nautti ylen romanttisista hirmunäytelmistä, sinne oli
eilen kokoontunut kirjallisesti sivistynyt, hemmoteltu Berlin.
Semmoista ihmispaljoutta, joka eilen täytti Ostend-teatterin, saanee
tuskin pitkiin aikoihin nähdä. Ei ollut tyhjää paikkaa, ja orkesteri oli
otettu hätävaraksi. Ja näistä tiheistä joukoista, jotka jännityksellä
istuivat esiripun tällä puolen, nähtiin, ettei mikään tavallinen
tapahtuma ollut saanut heitä tähän kaukaiseen rakennukseen.
Salissa vallitsi omituinen mielentila, joka tavallisesti syntyy, kun
odotetaan jotain erinomaista, jokapäiväisyydestä eroavaa. Ja
todellakin mieltäkiinnittävä oli se koe, joka tapahtui tuolla ylhäällä
näyttämöllä. Suomalainen taiteilija, neiti Ida Aalberg, joka
kotimaassaan ja pohjoisissa naapurimaissa jo oli saavuttanut suuria
voittoja, aikoi astua ensimmäiset askeleensa voittaakseen
saksalaisena taiteilijana kunniaa ja laakereita. On aina uhkayritys
jättää varma taiteilija-asema ja tehdä hyppäys, josta vielä ei tiedä
viekö se ehkä pimeään syvyyteen, josta ei ole mitään paluuta. Siihen
vaaditaan rohkeutta, suurta rohkeutta, mutta sen lisäksi myöskin
suurta itseluottamusta. Ja se ei olekaan pettänyt nti Ida Aalbergia.
Hänen Juliansa, jonka hän eilen esitti Shakespearen »Romeossa ja
Juliassa», oli suurta kiitosta ansaitseva. Neiti Aalbergilla on hyvin
harvinainen lahja, nimittäin luonto, ja se merkitsee hyvin paljon jo
itsessäänkin, vaikkei siihen yhtyisikään, kuten tällä taiteilijalla,
vilpitön tunne ja todellinen intohimo. Hänellä on tavattoman vilkas
temperamentti ja tunteen syvyys, joka synnyttää säveleitä, mitkä
sydämestä tulevat ja sydämiin menevät. Parveke-kohtauksen hän
esitti kerrassaan hurmaavasti. Tässä hänellä oli apuna hienon
naisen sulava luontevuus. Luonnollinen intohimo, joka ei ollut
teatterimaista esiintymistä, teki valtavan vaikutuksen. Siinä ei ollut