Guardians of language : twenty voices

through history 1st Edition Coulmas

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/guardians-of-language-twenty-voices-through-history-
1st-edition-coulmas/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Voices from the front : an oral history of the Great

War 1st Edition Peter Hart

https://textbookfull.com/product/voices-from-the-front-an-oral-
history-of-the-great-war-1st-edition-peter-hart/

Barbarossa Through Soviet Eyes The First Twenty Four

Hours 1st Edition Artem Drabkin

https://textbookfull.com/product/barbarossa-through-soviet-eyes-
the-first-twenty-four-hours-1st-edition-artem-drabkin/

Introducing the History of the English Language 1st

Edition Lerer

https://textbookfull.com/product/introducing-the-history-of-the-
english-language-1st-edition-lerer/

Developing Language Teacher Autonomy through Action

Research 1st Edition Kenan Dikilita■

https://textbookfull.com/product/developing-language-teacher-
autonomy-through-action-research-1st-edition-kenan-dikilitas/
Commonwealth History in the Twenty-First Century Saul
Dubow

https://textbookfull.com/product/commonwealth-history-in-the-
twenty-first-century-saul-dubow/

Guardians of Idolatry First Edition Viviana Diaz

Balsera

https://textbookfull.com/product/guardians-of-idolatry-first-
edition-viviana-diaz-balsera/

A History of Britain: 1945 through Brexit Jeremy Black

https://textbookfull.com/product/a-history-of-
britain-1945-through-brexit-jeremy-black/

Language Before Stonewall : Language, Sexuality,

History William L. Leap

https://textbookfull.com/product/language-before-stonewall-
language-sexuality-history-william-l-leap/

An Environmental History of India From Earliest Times

to the Twenty First Century Fisher

https://textbookfull.com/product/an-environmental-history-of-
india-from-earliest-times-to-the-twenty-first-century-fisher/
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

GUARDIANS OF LANGUAGE
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Guardians of Language
Twenty Voices Through History

Florian Coulmas

1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Florian Coulmas 2016
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2016
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2015947023
ISBN 978–0–19–873652–3
Printed in Great Britain by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

An exile, said Zafar, is a refugee with a library.

Zia Haider Rahman
In the Light of what we Know
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Contents

Preface ix
Introduction: The politics of language xi

1 Alcuin of York 1
2 Sibawayhi ‫ﺳﻴﺒﻮﻳﻪ‬ 19
3 Dante Alighieri 31
4 King Sejong the Great 47
5 Elio Antonio de Nebrija 61
6 Cardinal Richelieu 77
7 Catherine the Great 89
8 Adamántios Koraïs (`ÆØ ˚æÆ ) 103
9 Noah Webster 115
10 Jacob Grimm 127
11 Eliezer Ben-Yehuda 139
12 Ludwik Lazarus Zamenhof 155
13 Ueda Kazutoshi 169
14 Vladimir Ilich Lenin 183
15 Mustafa Kemal Atatürk 199
16 Mohandas Karamchand Gandhi 213
17 Zhou Enlai 229
18 Pope Paul VI 245
19 Sutan Takdir Alisjahbana 259
20 Léopold Sédar Senghor 275
Coda: Lessons learnt 291

References 309
Index of names 335
Index of subjects 341
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Preface

T
he idea for this book came to me on the sidelines of the
Sociolinguistics Symposium in Berlin in the summer of
2012. The publisher of Language Policy had provided the
members of the editorial board a pleasant opportunity to meet by
graciously inviting us to lunch. The founding editor of this
excellent journal, Bernard Spolsky, was there, as well as Elana
Shohamy and Kendall King, the editors. Among the board mem-
bers present were Christine Helot, Nancy Hornberger, Tommaso
Milani, Theo du Plessis, Piet van Avermaet, Stephen May, Teresa
McCarty, and Leigh Oakes. It was a congenial gathering. The
weather was fine, allowing us to sit outside on a terrace, chatting
away about this and that: about how the journal had reached a
readership within a relatively short time, about topics for thematic
issues, about academic publishing in general, impact factors, etc.,
and how to make the journal even more attractive.
At some point, Elana asked what we thought about the special
section of ‘Questions for . . . ’ they had recently introduced, discuss-
ing wider issues of language policy with prominent scholars in the
field, such as Joan Rubin, Michael Clyne, and Bob Cooper. Could
this section be continued? Who should be asked to answer ques-
tions? Any volunteers? ‘How about Dante or Cardinal Richelieu?’,
I suggested in jest. ‘You’re kidding,’ Elana replied cheerfully. ‘But
no’, I said, ‘“interviews with the departed” could be an interesting
exercise.’ We toyed with this notion lightheartedly for a bit, and
then the conversation moved on.

ix
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Preface

There was thus a seed in the back of my mind; it just needed to

be brought to fruition, which given my duties at the time was out
of the question. But the thought did not let go of me. Scientific
conferences are good for something, after all, I thought, and
started to develop the project of ‘guardians of language’ that
has now taken the form of this book. It is dedicated to the
memory of Joshua A. Fishman, who recently joined the ranks
of those interviewed on the following pages and who, in our day
and age, inspired many a student of language policy with his
scholarship and his commitment to a cause.
F.C.

x
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction
The politics of language

P
olitics is language. This has been acknowledged as far
back as Western thinking about government goes. In
chapter II of the Politics, Aristotle observes that ‘man is
naturally a political animal’ and ‘the only animal that enjoys
the gift of speech’. He continues: ‘it is by speech that we are
enabled to express what is useful for us, and what is hurtful, and
of course what is just and what is unjust: for in this particular,
man differs from other animals, that he alone has a perception of
good and evil, of just and unjust, and it is a participation of these
common sentiments which forms a family and a city’ (Aristotle
1912/2013: 1253a). As he knew more than 2,300 years ago,
language is the central medium of politics. Human society gen-
erally presupposes language, and in particular the capacity to
govern by anything but brute force depends vitally on it. Partici-
pation in the polis is grounded in the ability to express moral
sentiments in a common language. Those who do not share in
that language do not belong. Here, too, Aristotle expressed an
idea that still reverberates today, approvingly quoting the poet’s
saying—‘Tis meet that Greeks should rule barbarians’ (Aristotle
1912/2013: 1252b), that is, the æ ÆæØ who do not speak the
Greek language. Two dimensions of the political nature of
language can be derived from these ideas.

xi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

Language regimes
The policy dimension of language—what people say—concerns
language as the medium of politics: how politicians use language
to communicate with the citizenry; how texts are constructed;
what rhetorical means are employed, to what ends. For any social
or economic problem to be put on the political agenda it must be
given a linguistic formulation. In order to enter the political
discussion, objectives such as ‘environmental sustainability’,
‘protection against government surveillance’, or ‘restoring pride
in our beloved country’ must be put into words. Words
exchanged in the political arena are rarely only descriptive and
limited to factual statements, but reflect political values, interests,
and motives.
The polity dimension of language—how people speak—has to
do with how language is employed as a defining criterion of a
polity and hence becomes an object of politics. A pertinent
example is irredentism, a political principle whereby territory is
claimed on the basis of the ethnic and especially linguistic affili-
ation of the citizenry in an area adjacent to another where their
language is the language of power. Giuseppe Mazzini—an Italian
poet, journalist, and war hero (1805–72)—first used the term
when he referred to terre irredente (‘unredeemed soil’) justifying
the establishment in 1919 of the Italian Regency of Carnaro on the
Dalmatian coast, today the Croatian city of Rijeka, because of its
Italian-speaking majority population.
In conjunction with each other, the policy and polity dimensions
of language form what I have elsewhere called ‘language regimes’
(Coulmas 2005), described as a set of constraints on individual
language choices, which consist of habits, legal provisions, and
ideologies. A language regime is a part of the political system that

xii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

is particularly important in participatory government, which relies

on ‘the unforced force of the better argument’ (Habermas 1981),
presupposing the right of speech, deliberations between competing
parties, and a consensus-oriented discursive sphere of the political.
In the age of globalization, migration, and communication in
the virtual space that bypasses natural and political boundaries,
language regimes have become very complex and the subject of
much debate and contention.
At the time of writing, in mid-2015, the world consists of 195
independent states, roughly three times the number it had a
century earlier on the eve of the First World War. No reliable
data are available as to how many languages were then spoken in
the world; however, Sir George Abraham Grierson’s linguistic
survey of India (1898–1928) contained information about 364
languages in India alone. Counting languages is a difficult under-
taking, fraught with genuine methodological problems, theoret-
ical differences of opinion, and shifting speaker attitudes.
However, linguists who concern themselves with this question
agree that there are some 7,000 languages in the world today, give
or take a few hundred. The International Organization for
Standardization (ISO) Codes for the Representation of Names of
Languages (ISO 639–3, 2007) contains as many as 7,776 entries, a
figure that may well be out of date by the time this book appears.
For present purposes an exact figure is dispensable. The point at
issue is that, as everyone agrees, the number of independent
states and the number of languages are nowhere near congruent,
but represent different orders of magnitude. What is more, the
languages coexisting in the world today differ greatly in regard to
number of speakers, functions of use, literary history, and level of
development. Most states have an official or national language, or
a small number of languages recognized as such, while other

xiii
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

languages are not accorded this status. Given the great number of
languages and the small number of states, it follows that the
linguistically homogeneous state must be exceptional, if it exists
at all. Yet the language regimes of many states provide for a single
official language.

Conflicts
Taken together, these observations imply that state and language
interact in multiple ways that are potentially contentious. Poten-
tially and actually. The polity dimension of language is not
necessarily about conflict; but ‘managing public linguistic space’
(Spolsky 2009) often involves discord, tension, and dispute, as
three instances that occurred while this book was in the making
illustrate.
In February 2014, the Ukrainian parliament revoked a 2012
law ‘On the principles of the state-language policy’, which had
recognized co-official status for Russian in all provinces where it
was spoken by 10 per cent of the population or more, and passed
a motion to make Ukrainian the sole state language. As a conse-
quence, already tense relations between Russia and Ukraine
deteriorated further, which eventually led to the secession/annex-
ation of overwhelmingly Russian-speaking Crimea.
In September 2014, the Indian Prime Minister Narendra Modi
addressed the United Nations General Assembly in Hindi. Indian
diplomats and many civil servants of the central government
used to do their business in English, but the newly elected PM
ordered the bureaucracy to draft all documents in Hindi, to use
Hindi in official correspondence, and to switch to Hindi on social
media. Modi has for many years been associated with a Hindu

xiv
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

nationalist movement that sees Hindi as the proper language of a

powerful new India finally ready to throw off the vestiges of the
colonial age, and which would like to assign Hindi a more import-
ant role in national integration.
In November 2014, the government of Catalonia staged a (non-
binding) referendum on Catalan independence, once again antag-
onizing the Spanish government in Madrid. Although the Catalan
language is largely intercommunicable with Castilian Spanish, it
plays a central part in the drive for national independence. The
Institut d’Estudis Catalans (Institute of Catalan Studies) and Cata-
lonia’s educational agencies have for decades worked on the nor-
malization of the language and lobbied for official status at EU level.
These are very recent examples, to which many others could be
added. What they share in common is that the language regime
in question—status allocations and functional domains recog-
nized by the powers that be—gives reason for discontent and is,
therefore, changed or actively challenged by interested groups. In
the event, the language regime may be the actual cause of discord
or a substitute battlefield where grievances of a social or eco-
nomic nature are fought out. The arenas in which conflicts about
a language regime arise and are carried out can be political units
of any size: urban districts, cities and towns, regions and prov-
inces, nations, cross-border areas, and international bodies. Insti-
tutions and corporations can decide on a language regime, and
many have one, be it by tradition or explicit regulation. Increasing
emphasis on the protection of human rights and supranational
legal norms—for instance, the European Charter for Regional or
Minority Languages of 1992 and UNESCO’s Universal Declaration
on Cultural Diversity of 2001—have become agents of change
that have repercussions for language regimes. Technological

xv
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

developments have made it possible for ever more and ever smaller
speech communities to apply their languages to modern commu-
nication needs, while huge demographic shifts producing new
complex multilingual urban agglomerations change language
regimes from the inside.

Ideologies
Accordingly, the language regimes of the 195 member states of
the United Nations keep evolving at an accelerating pace. They
are very diverse, and it remains to be seen whether the ongoing
changes will bring about an irreversible decline of diversity, as
feared by many linguists (Brenzinger 2006; Harmon and Loh
2010), and whether these changes will be accompanied by more
controversy or will happen quietly and peacefully. However,
since virtually no unruled territory remains on this planet, lan-
guage looms as a political issue almost everywhere. For, more
often than not, the authorities discriminate in regard to the
language(s) in which they articulate their status and their claim
to power. They pronounce orders, pass laws, accept petitions,
conclude contracts, issue commands, regulate school education,
and conduct their day-to-day business in some languages rather
than in others. While the resultant discrimination goes unnoticed
or is uncontroversial in some settings, it is resisted or serves as
the catalyst of conflict in others. Such differences are the stuff of
ideologies that feed on and instigate discontent—ideologies that
nowadays are strongly focused on minority rights and cultural
self-determination. This was not always so. Every age has its own
ideology that rationalizes and supports the elite’s language regime
or motivates a counter-elite to challenge it.

xvi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

The ‘end of ideology’ was declared repeatedly in the aftermath

of the Second World War and more emphatically after the end of
the Cold War (Shils 1955; Lloyd 2003), the principal argument
being that socialism was dead and that the liberal democratic
state had carried the day. However, how the future of the world
should be shaped is hardly uncontested, and political realities
today suggest that ideologies continue to serve as a convenient
means to organize thoughts, feelings, and one’s position in the
world. Language ideologies are an obvious example of this. In
recent years, ideological debates about language have proliferated
rather than diminished (Ricento 2000; Spotti 2011; Irvine 2012),
and have therefore become an integral part of the study of
language policy.
A big debate, for instance, concerns the above-mentioned
mismatch between number of states and number of languages,
which gives rise to the question of what multilingualism means
for democratic government. In the European context, De Mauro
(2014) pointedly asks: ‘too many languages for one democracy?’
In a debate about the same issue focused on the global spread of
English, two diametrically opposed positions can be discerned,
one holding that democracy is possible only if everyone speaks
the same language, the other that it presupposes that everyone
speaks their own language. While the advance of English is
associated with the continuation of imperialism by linguistic
means, and is therefore condemned by the linguistic imperialism
faction (Phillipson 1992), the rise of a universal lingua franca is
welcomed as a prerequisite of ‘egalitarian global justice’ and true
democracy by supporters of an Anglo-Saxon-led neo-liberal
world order (Van Parijs 2011). The gap between the two camps
seems unbridgeable. Clearly, the global spread of English forces a
realignment of language regimes in many places. Whether or not

xvii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

a common global language poses a threat to other languages and

whether it promotes global justice should be empirical questions,
but the positions arguing one case or the other seek empirical
justification ex post and are in this sense elements of the ideo-
logical superstructure that supports or challenges a language
regime, as the case may be.
The linguistic imperialism faction and the global justice faction
both represent solid scholarship; but at the same time—and not-
withstanding the fact that dispassionate scientific inquiry is per-
haps more highly valued nowadays than in former times—they
exemplify two positions that are characteristic of the present time,
reflecting the prevailing political circumstances, the state of know-
ledge, and convictions that have grown out of these and various
other factors. In a similar vein, our academic forebears were
informed in their studies by certain assumptions and beliefs,
some of which are familiar, while others appear outlandish.

Individuals in a complex field

The scientific study of the interface of politics and language is
relatively new. Scholarly journals, learned societies, conferences,
and handbooks dedicated to the field do not look back on a long
history (Wright 2004; Shohamy 2006; Koffi 2012; Spolsky 2012);
but that language is invested with values, associated with claims
to power, and is seen as a marker of difference rather than being
taken as a natural, unalterable given is not new. Like other forms
of government intrusion in people’s lives, language policy is often
assumed to be a modern phenomenon associated with nation
states, industrialization, and universal education. However, as
will become clear in the chapters that follow, the nexus between

xviii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

political power and language is not a modern phenomenon,

although in modern times under conditions of participatory
government it acquired explosive qualities that it did not always
have. Deliberate interventions designed to ameliorate a language
regime perceived as deficient in regard to the policy dimension
or the polity dimension go back much further than the systematic
study of language policy.
A simple list of the elements of this complex field is as follows:

• languages, written and unwritten;

• citizenry/relevant population, literate and illiterate;
• extant language regime(s);
• agents (institutions) charged with safeguarding a language regime;
• agents (institutions) charged with identifying policy objectives and
designing measures to realize these objectives;
• agents (institutions) charged with assessing means–ends relationships
(feasibility).

These elements and processes may be internally complex, and

are set within a structure/agent framework where actions are
subject to structural constraints. This book approaches language
policy by putting individual agents at centre stage. It concentrates
on the role of the motivated individual for the cultivation,
management, and policy of language, examining in this way the
foundations on which this field grew.
This approach requires some justification, for language is
quintessentially social. Not only is it a means of communication,
existing by virtue of the tacit agreement of the people who
reproduce it by using it, but a language that exists in only one
person’s head is an impossibility, because it lacks the corrective
authority of the collective and with it precisely that which makes

xix
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

it a language. Every language is a collective product, often concep-

tualized as a ‘treasure of patrimony’ that must be carefully guarded
(Fishman 1991). In any event, languages are collective goods that
depend for their existence as much on their speech communities as
vice versa. By the same token, for a language regime to subsist it
must be accepted by the relevant community. Yet, although lan-
guages evolve and flourish only in a community and in the absence
of such are reduced to dead letters or wither away, individuals can
have a profound influence on shaping a language and the commu-
nication patterns of its speech community.
This book is about twenty individuals (Figure 1) who left their
mark on the languages they spoke and wrote; hence, it is also
about the individual and the social in language, and about the
conditions under which individual actors may successfully resist
or modify structures. These twenty guardians of language have
taken issue with the use, origin, and genealogical relationships
of their language, its development, and its political potential.
Some dedicated their life’s work to language, while others felt
the need to occupy themselves with language only at a certain
stage in their career. What unites them is a political interest,
implicitly or explicitly, in how people speak and write, as well as
the idea that language regulation is possible and desirable.
Rather than as a gift of god or nature, they see language as a
tool that some handle more skilfully than others. They assume
that the language use of ordinary citizens should be guided, and
that to this end rules, standards, and norms should be devel-
oped by people qualified to do so.
The ideas of the selected individuals are presented here on
the basis of their own words elicited in conversations across
the centuries with them. By probing their insights, conceptions,
and objectives from a present-day point of view, I hope to shed

xx
 700 800 1200 1300 1400 1500 1600 1700 1800 1900 1950 2000

Alcuin 735–804

Sibawayhi 760–795
Dante 1265–1321
Sejong 1397–1450

Nebrija1441–1522

Richelieu 1585–1642

Catherine II 1729–1796

Koraïs 1748–1833

OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Webster 1758–1843

J. Grimm 1785–1863
Zamenhof 1859–1917

Ben Yehuda 1858–1922

Ueda 1867–1937

M. K.Gandhi 1869–1948

Lenin 1870–1924

Atatürk 1881–1938

Zhou Enlai 1898–1976

Pope Paul VI 1897–1978

Alisjahbana 1908–1994

Senghor 1906–2001

Fig. 1 Twenty language planners through the ages.

 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Introduction

some light on the intricate interplay of the individual and the

collective in the formation of languages as well as in the creation,
perpetuation, reform, or remodelling of language regimes. In the
course of the centuries, language regimes became more involved,
as became government generally, and those who concerned
themselves with the regimentation of language became more
explicit in their designs. It is for this reason that the interviews
with our guardians of language are of unequal length, growing
more extensive as we approach modern times. This is also
because, when small communities governed by custom, taboo,
and the dictates of nature come under the control of more
extensive domains inclusive of ever more people, more explicit
rules and regulations ensue.

xxii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Chapter 1
Alcuin of York

Alcuin’s life

T
he name of Alcuin of York, Ealhwine, or Albinus in Latin,
is associated with consequential developments of Europe’s
intellectual history, summarily known as the Carolingian
Renaissance, which involved language reform as a key element.
Alcuin was born sometime between 730 and 735 CE in York,
where he grew up and lived the better part of his life. At the time
York’s bishop had been granted archiepiscopal status, and the
city was beginning to acquire a reputation as a place of learning
centred on the cathedral school, founded by Irish missionaries, as
its most important institution. Alcuin’s family was of noble
lineage, and it was a matter of course that he would be educated
among the sons of other nobles at this school. A diligent and
gifted student, Alcuin rose to fame which eventually drew him
away from his native Northumbria.

Guardians of Language. First edition. Florian Coulmas.

© Florian Coulmas 2016. Published 2016 by Oxford University Press. 1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Alcuin of York

Alcuin was a pious man and may have been a monk of the
Benedictine Order, although this has never been established.
He had a strong penchant for scholarship, and as a student he
attracted the attention of Albert, the master of the school. When
Albert became Archbishop of York, Alcuin succeeded him as
head of the school and remained so for about fifteen years. As an
emissary of the Archbishop he was sent to Rome and other places
on the Continent several times, and it is believed that on such an
occasion he must have met Prince Charles, son of Pepin the
Short, who was impressed by his erudition. After Pepin’s death
in 768, Charles ruled the Frankish kingdom together with his
brother Carloman; he became sole sovereign over the Franks
after Carloman’s death in 771.
Charles, who would become Charlemagne, had ambitious
plans to unite the Germanic peoples into a Christian kingdom.
He allied himself with the Pope in Rome and worked tirelessly,
and ruthlessly, to civilize the German tribes and establish a
Catholic empire, as distinct from the Orthodox world of Eastern
Christianity (Brown 2003). Although constantly on the move,
waging war against the uncouth Saxons and other infidels wher-
ever they were, Charles maintained his court in Aachen, where he
spent more time than in most other places and from where
administrative and educational strategies were coordinated. He
recruited scholars from far and wide for the Palace School there.
In 781, when Alcuin was in his late forties and stood in high
repute as a scholar, King Ælfwald of Northumbria sent him with
an embassy to Rome, and on his return journey he visited
Charles at Parma. The Christian monarch needed an able man
to supervise the training of teachers and missionaries at his
Palace School, and persuaded Alcuin to join his court in Aachen
as Master of the school. Thus, Alcuin moved from York to

2
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Alcuin of York

Aachen, where he expanded the school, built a library, and

advised the King in matters of state and church for the subse-
quent fourteen years. A man of learning and an able administra-
tor, he served his lord well and was eventually rewarded by being
entrusted, in 796, with the monastery of St Martin at Tours. As
Abbot of St Martin’s, Alcuin continued to support Charle-
magne’s educational agenda, directing the activities of other
monasteries, founding new schools, supervising the copying of
books at the scriptorium, writing commentaries on the Bible, and
directing studies at this and other monasteries. He is entombed at
Tours, where he died on 19 May 804.
By virtue of projects to be explained below, Charlemagne’s
trusted adviser Alcuin had a lasting impact on European civil-
ization, although he never produced any new insights. Historians
largely agree1 with Shipley Duckett’s assessment, which charac-
terizes him as ‘a mind which constructed no philosophy, which
gave birth to no original thought, which was content to compile
from the words of established authorities and to use such dull
and dry compilations for the exercise . . . of ignorant people’. At
the same time she credited him with supplying ‘a zest and
enthusiasm for learning which was to burn for centuries’ (Shipley
Duckett 1951: 109). His contribution to Western European civ-
ilization was as an educator rather than as an original thinker.

The linguistic situation of Charlemagne’s realm

Alcuin’s native language must have been a Northumbrian dialect
of Anglo-Saxon, or Old English, a language of Germanic stock.
Once he entered the cathedral school at York, he was instructed
in Latin, which had been present in the British Isles since the

3
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Alcuin of York

Roman conquest. It was the language of the church and the

lingua franca for administrative and diplomatic purposes. Most
Anglo-Saxon authors wrote in Latin, although they were also
beginning to produce works in their own language. Celtic lan-
guages such as Welsh, Scottish Gaelic, and Cornish were spoken
at the fringes, with cognate languages being used across the
Channel in Gaul.
Elsewhere on the Continent a great variety of Germanic lan-
guages were spoken by different tribes in various forms, Ger-
mania being an ill-defined term used by the Romans to describe
the lands east of the Rhine and north of the Danube. The West
Germanic group of languages included Frankish, Charles’s
mother tongue, spoken in a range of dialects in the Low Coun-
tries and adjacent territories in what is present-day France and
western Germany, which from the sixth century onwards were
gradually incorporated into the Frankish Empire.
In Gaul, Vulgar Latin had evolved into a distinct variety that
differed from the Latin spoken in southern parts of what was
once the Roman Empire, where other dialects continued to
develop. Attempts at vernacular writing were made here and
there, but the position of Latin as the pre-eminent literary
language was still unchallenged, although after the collapse of
the Roman Empire linguistic unity was beginning to be under-
mined by the proliferation of new varieties born out of language
contact. The situation must have been very fluid, in the sense that
many speakers and writers were not aware of a categorical
distinction between Latin and Romance, and a clear line between
the two would have been difficult to draw. The situation was
different in Britain, where Latin existed only within a social elite
and was an artificially cultivated idiom that was unrelated to the
vernacular.

4
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Alcuin of York

The Frankish kingdom, which after generations of turmoil and

shifting powers in the eighth century once again united large
parts of Western Europe, saw the height of its splendour under
Charlemagne, who was crowned as Emperor in Rome by Pope
Leo III in 800. What later came to be known as the Holy Roman
Empire was, of course, multilingual in nature, with Romance
languages spoken in the West and Germanic ones in the East,
where some Slavonic languages were also present. The linguistic
situation was not just diverse but also disorderly, for long years of
war had weakened scholarly traditions and left education in
disarray. Just as religious practices lacked discipline and uni-
formity, the standard of the language of learning and liturgy
appeared to be in decline. Charles was determined to change that.

Language reform
The spread of Latin in the wake of Roman garrisons and Chris-
tianization had been remarkable, but in the long run it proved
difficult to maintain standards among populations that used
other languages in their daily pursuits. Even churchmen often
lacked elementary training. In a famous episode, Boniface—who
was born and educated in the monastery of Exeter but as leader
of the Anglo-Saxon Benedictine mission spent most of his life
in Frankia and was made Archbishop with jurisdiction over
German lands by Pope Gregory III—witnessed a Bavarian priest
performing a baptism in around 745. To Boniface’s consterna-
tion the priest used the words baptizo te in nomine patria et filia
et spiritus sancti, instead of the correct formula in nomine patris
et filii. Since Boniface found grammatical ignorance morally
reprehensible and ‘the mother of all error’ (Irvine 1994: 303),

5
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 30/12/2015, SPi

Alcuin of York

leading to corruption of Christian practice, he ordered the child

to be rebaptized. Interestingly, as is evident from Boniface’s
correspondence, Pope Zacharias did not share Boniface’s con-
cern, since the priest had not violated any doctrine (Costambeys
et al. 2011: 141). Surrounded by people who spoke all sorts of
varieties of Vulgar Latin, he did not consider grammatical mis-
takes sinful. To Boniface, however, Latin was a foreign language
laboriously learnt from books, and he was therefore (as he
indicated in the preface of his Ars grammatica) in need of
auctoritas. His view of Latinitas was conservative, harking back
to the classical grammarians.
When Alcuin followed Boniface to Frankia a generation later,
the situation had not improved much. In spite of Charlemagne’s
determination to create a Christian society, liturgical practice was
far from consistent, ‘barbarian’ customs still being prevalent in
many places, especially in the countryside. In order to standard-
ize the liturgy according to the Roman model, Charlemagne had
enacted legislation to supress the Gallican rite;2 but the project
was still incomplete, as many churchmen were in need of edu-
cation. There are no data about literacy in Charlemagne’s realm,
and even a reasoned estimate would be difficult. All that can be
said is that the vast majority of the population were illiterate and
that monasteries were the only places of systematic learning.
Even in Italy, which was culturally more advanced than the
lands north of the Alps, active users of the written word were
few and far between. Moreover, as Petrucci (1995) has demon-
strated in great detail, literacy meant a number of different skills,
mastered to different degrees by those who dealt with books;
those who could read were not necessarily able to write, and vice
versa. The monks who worked in the scriptoria might be able to
copy, but not all of them could read with understanding. Even

6
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Korven kulkuri
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Korven kulkuri

Lukuja luonnon kirjasta

Author: Sir Charles G. D. Roberts

Translator: Hertta Enkvist

Release date: September 7, 2023 [eBook #71583]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1918

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KORVEN

KULKURI ***
KORVEN KULKURI

Lukuja luonnon kirjasta

Kirj.

CHARLES G. D. ROBERTS

Englanninkielestä suomentanut

Hertta Enkvist

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1918.

SISÄLLYS:

Korven kulkuri.
Pesän varjelijat.
Meren tiikeri.
Hämäränpeikko.
Kun eversti tuli Gallagherin leiriin.
 Korven kulkuri.

Tosi Ismael se oli, tuo korven kulkuri, kynnet ja hampaat

jok'ainoata muuta erämaan asujanta vastaan, isoa ja pientä. Ja
jokainen muu salon eläjä oli myös sitä vastaan ‒ pienet ja heikot
uinahtamattoman kauhun vallassa ja voimallisetkin tuntien
pelonsekaista vihaa sitä kohtaan. Itse karhukin, joka tyynen
halveksivana suhtautui paljoa kookkaampiin vihollisiin, alentui
katselemaan tätä valppaalla äkeydellä. Vain jättiläispeura ylenkatsoi
sitä täydellisesti ja asteli metsän läpi sen läsnäolosta välittämättä.

Kuitenkin tämä olento, jolle kuului kunnia, että kykeni herättämään

noin yleistä pelkoa ja vihaa, tämä metsien kuljeksija, ei ollut
villikissaa tai kettua isompi. Uudisasukkaat ja metsästäjät tiesivät
sille monta nimeä. Tavailisin näistä oli "kalastaja", vaikka on
jokseenkin käsittämätöntä, miksi sitä näin nimitettiin, kun sen
kuntoisuus kalanpyytäjänä oli vielä paljoa kehnompi kuin
pesukarhunkin eikä luonnollisesti mitenkään verrattavissa sellaisiin
tottuneihin taitureihin kuin tuhkuriin tai saukkoon. Se tunnettiin myös
nimellä "musta kissa", vaikka se ei ollut musta eikä kissakaan. Että
sen nimittely oli näin vastaamatonta, se ei kuitenkaan ehkä ole niin
ihmeteltävää kuin ensimältä tuntuu. Sen olemus ei antautunut
täsmällisesti tai likeisesti tarkkailtavaksi, ja mitä valaisua siitä
sattumoilta kyettiin saamaan, se hyvinkin saattoi sittemmin
osoittautua virheelliseksi.

Suuren ja peloittavan Mustela-suvun jäsenenä tällä synkän

hemlock-metsän kulkurilla oli täydesti se salamannopea notkeus ja
raivoisa rohkeus, mikä on ominaista sen pienelle serkulle kärpälle, ja
samalla tuo armoton viekkaus sekä paljon sitä hämmästyttävää
lihasvoimaa, mikä kuuluu sen kookkaammalle sukulaiselle, vihatulle
ahmalle eli "intiaanipaholaiselle." Vaikka se ei ollut juuri kolmea
jalkaa pitempi terävästä, julmasta kuonosta kauniin tuuhean hännän
päähän mitaten, oli se uskomattoman vinhain ja vimmattujen
hyökkäystensä tähden enemmän kuin tasavertainen vastustaja
ketuista voimakkaimmalle tai mille hyvänsä koiralle, joka ei ollut sitä
kahta vertaa kookkaampi. Ne harvat vastustajat, jotka sen täytyi
tunnustaa itseään etevämmiksi, mitä voimaan tulee, se tavallisesti
voitti oveluudella.

Tummassa tuuheassa hemlock-metsässä oli tällä maleksijalla

turvapaikkansa, siellä, missä synkät ikivihreät sulkivat pääsyn
auringolta niin talvella kuin kesällä ja kaatuneiden, lahoavien
puunrunkojen sokkelot soivat maassa lukemattomia kiemurtelevia
pakokäytäviä ja kätköpaikkoja. Tämä oli sen valittu valtakunta, sillä
se kiipesi kuin orava, ja sille oli yhdentekevää, kulkiko se maata
myöten vai huojuvissa puitten latvoissa. Mutta sen liiankin
tehokkaista metsästystavoista johtui, ettei havumetsässä enää ollut
riistaa kovin runsaasti, ja sen tapana oli käydä saaliinhaussa
kaukaisilla seuduilla. Juosten äänettömästi kuin kärppä ja väsymättä
kuin susi se samosi suunnattomia taipaleita illan ja aamuruskon
välillä. Välittämättä mistään rajoista se harjoitti salametsästystä
puolueettomasti kaikilla rauhoitusalueilla, haastaen jokainoan muun
metsärosvon joko voiman tai taidon kilpailuun. Mutta koko päivän se
nukkui kääriytyneenä kokoon kuin rauhallinen kissa jonkin ontelon
puun sisässä hemlockien synkänvihreässä varjossa. Se nukkui
mielellään. Sen tavattomat ponnistukset vaativatkin koko joukon
unta.

Se olikin onneksi muulle metsänväelle, joka siis saattoi vapaasti

kaiken päivää kulkea korvenkin hämärässä salaisilla asioillaan,
tarvitsematta pelätä tuota hirvittävää puussanukkujaa. Mutta kun
hämy laski, silloin vikkelät metsähiiretkin karttoivat sen läheisyyttä, ja
villit kaniinit, jotka olivat tämän kulkurin tärkeimpänä jokapäiväisenä
ravintona, pakenivat aukeammille metsäharjuille
kuutamokemuihinsa. Vieläpä tuo leppymätön poikasten surmaajakin,
kärppä, karttoi pyydystämästä hemlock-metsässä. Se tiesi, ettei
Ismael tyytyisi vain ajamaan sitä takaa ‒ kenties vain siitä huvista,
mitä vaikea takaa-ajo tuottaa ‒ vaan ahmisi myös sen haisevaa,
sitkeää lihaa, joka oli jänteistä kuin piiskansiima, ja johon muut
metsärosvot eivät iljenneet kajota paitsi äärimmäisessä
nälänhädässä.

Eräänä kevätiltana, varhain nousevan kuun luodessa

hopeavaloaan hemlock-puiden latvoihin, ennenkuin auringonlaskun
kulta oli täysin sammunut taivaalta, heräsi Ismael tuntien tavallista
kiihkeämpää ruokahalua. Se hiipi näkyville jotenkin nopeasti eikä
kuluttanut aikaansa kolostaan johtavalla viistolla puunrungolla
venyttelemiseen, kuten sen tapa muuten oli. Se oli edellisenä yönä
syönyt vain kaniineja, ja kaniininlihalla on se ominaisuus, ettei se,
kuten metsämiehet sanovat, "vatsassa toppaa." Syötyään sitä vaikka
kuinka runsaan aterian tuntee itsensä pian taas nälkäiseksi. Sitä
lihaa syövän täytyy siis aterioida usein. Tämä kuuluu kenties
luonnon järjestykseen, jotta kaniinien hedelmällinen suku ei saisi
vallata koko maanpintaa.

Kun korven kulkuri ilmestyi tikapuilleen, kajahti äkkiä ontto

pärisevä ääni puiden latvoissa. Se oli kamala ääni ja kuului hyvin
läheltä, mutta niin epämääräisesti, että oli mahdoton tarkoin tietää,
mistä se tuli. Ismaelille oli tuo uhkaava ääni tuttu, mutta siitä
vähääkään välittämättä se juoksi edelleen alas kaltevaa puunrunkoa.
Iso sarvipöllö, joka oli kaikkien pienempäin otustelijain kauhu, ei
kyennyt sitä peloittamaan.
 Mutta tämä siivekäs rosvo sattui olemaan vastatullut ‒ siirtolainen
puoleksiasutuilta seuduilta Ottanoonsis-laakson eteläpuolelta, missä
"kalastajat" inhoten asuttuja paikkoja ja ihmisten naapuruutta eivät
koskaan retkeile. Se ei tuntenut Ismaelia. Sen isot, kalpeat,
tuijottavat silmät näkivät karvaisen olennon liukuvan alas
puunrunkoa. Kun tämä hiipivä olento pääsi kuunvalaisemalle
kohdalle, veti pöllö untuvaiset siipensä puolittain selkänsä taa ja
pyyhälsi äänettömästi sen niskaan. Juuri silloin korven kulkuri
katsahti ylöspäin ja päästi suustaan leveän murahduksen. Tässä
äänessä oli jotakin niin kauheata, että iso pöllö älysi tehneensä
virheen. Rajusti lepattaen se pyörsi sivulle. Mutta täpärä paikka siinä
oli. Karvaisen maleksijan taipuisa kaula ponnahti pitkälle, ja sen
hampaat painuivat pöllön villavaan reiteen. Se ei kuitenkaan saanut
muuta kuin suun täydeltä kovin untuvaisia höyheniä, ja
räpytellessään pois noin vaarallisen olennon läheisyydestä jätti
hätääntynyt lintu sen raivoisasti raappimaan suutaan päästäkseen
eroon tukahduttavasta, iljettävästä höyhensotkusta.

Maahan kerittyään Ismael läksi juoksemaan pahatuulisena. Se ei

odottanutkaan riistaa näillä seuduilla, siksi se kiiruhti eteenpäin
pitkin, äänettömin loikkauksin ‒ voiman, vauhdin ja tarkkuuden
perikuvana. Jottei kuitenkaan menettäisi ainoatakaan tilaisuutta,
minkä metsästysonni kenties potkaisisi hänen tielleen, samosi se
kuono ylhäällä oli valmiina tarkkaamaan kaikkia ohikulkevia jälkiä.

Tultuaan esille synkimmästä korvesta se joutui nuoremmalle

kasvialueelle, missä oli puolikasvuisten mänty- ja kuusimetsikköjen
seassa koivujen, poppelien, vaahterien ja kirsikkapuiden tilkkuja.
Täällä osui äkkiä vahva haju sen sieraimiin. Se pysähtyi kuin
ammuttu ja jäykistyi silmänräpäyksessä; puoleksi pystyssä, kuono
korkealla se tarkalla vainullaan tutki ilmaa joka suunnalla. Haju oli
siilin, ja se oli niin tuore, niin vakuuttava, että tuon piikkisen
nakertajan täytyi ilmeisesti olla ihan lähellä. Korven kulkurin
säälimättömät, kapeaväliset, terävät silmät kurkistelivat joka taholle.
Vihdoin vilkaistessaan ylöspäin se havaitsi tumman pallon keinuvan
suuren koivun oksalla, pitkän matkan päässä rungosta.

Siili on kuitenkin saalis, johon muut metsän pyydystäjät eivät

mielellään käy käsiksi. Sen kuolettavat piikit, terävät kuin neula,
täynnä pieniä väkäsiä, jotka kerran käytyään kiinni painuvat
hellittämättä yhä syvemmälle, kunnes saavuttavat kenties
hengenvaarallisen kohdan, ovat sellainen vaara, johon kärppä, kettu
tai ilves antautuu vain nälkiintyneenä. Mutta Ismael tunsi
salaisuuden, kuinka piti käsitellä siilejä, ja tiesi, että vaarallisen
panssarin alla liha oli voimakasta ja vatsantäytteistä. Ja korven
kulkuri oli ylhäällä koivussa ja tuolla keinuvalla oksalla, ennenkuin
hidasmietteinen siili aavistikaan sen lähestyvän.

Hyvin varovasti kulkuri nyt hiipi pitkin vaapperaa oksaa, joka painui
syvälle lisääntyvän painon alla. Ihmetellen kenties, miksi oli äkkiä
käynyt niin raskaaksi, siili hitaasti kääntyi kiivetäkseen jälleen
vähemmän epävarmalle kannattimelle. Päästyään tuskin enempää
kuin puoleksi ympäri se kohtasi muutaman tuuman päässä matalaksi
kyyristyneen oudon vieraan hiljaiset, kuolemaa ennustavat kasvot.

Silmänräpäyksessä siilin joka piikki seisoi pystyssä, mutta sen

asema oli niin hankala, ettei se heti päässyt kiertymään
neulapalloksi, jommoista sen kaikki viholliset niin kammosivat.
Vimmatusti se yritti vetää paljaan, suojaamattoman naamansa
käpälien väliin. Mutta uhkaava tuomio lankesi liian nopeasti. Ismaelin
pää ampui esiin vinhaan ja suorana kuin käärmeen, tähtäsi
uhkaavan piikkiotsan alapuolelle ja kävi hellittämättömin hampain
kiinni siilin nenään.

Tuntien aseman kaikki mahdolliset vaarat korven kulkuri alkoi

samassa hetkessä rivakasti peräytyä runkoon päin. Siili ponnisteli
kiertyäkseen kaksin kerroin, jotta sitten iskisi vihollistaan tukevalla,
asestetulla hännällään, mutta sitä raastettiin eteenpäin liian kiivaasti.
Painaen kyntensä syvälle ja ponnistaen vastaan kaikin voimin se
koki pysähdyttää vangitsijansa ja riuhtaista verisen kuononsa irti.
Mutta sitä kiskottiin niin huimasti eteenpäin, että sen heikko järki oli
vähällä mennä sekaisin.

Iltahämärä, salaperäinen auringonlaskun ja nousevan kuutamon

sekoitus, oli tähän asti ollut haudanhiljainen; vain silloin tällöin kuului
yli sinipunervan taivaankannen liitelevän yöhaukan juhlalliselta
soinnahtava huuto. Nyt rauhan rikkoi kuitenkin kamala äänten
sekamelska, hillitty, mutta epätoivoinen. Kaikille, paitsi aivan puun
alla oleville, taistelu oli näkymätön. Mutta oksien vimmattu
ritiseminen, läähättävät, voihkivat vinkaisut, kynsien armoton
raastaminen irti puunkuoresta, tämä kaikki kertoi elävästi
murhenäytelmästä.

Päästyään oksan haarukkkaan korven maleksija painoi notkeat

takakoipensa lujasti puun runkoon ja heilautti äkkinäisellä
tempauksella siilin jaloiltaan irti ja paiskasi sen huimasti alempaa
oksaa vasten. Puolipyörtyneenä ja kerrassaan hämmentyneenä tuo
onneton uhri painoi takaisin kaikki piikkinsä siinä keinuessaan ja
tavoitteli kynsillään epätoivoisesti jalansijaa. Ismael sallikin sen
melkein päästä tällaiseen asentoon ja sitten, sen riippuessa
ojentautuneena ja avuttomana, hellitti sen kuonon ja karkasi kiinni
sen kurkkuun. Heti kävivät uhrin ponnistukset heikommiksi ja jonkun
hetken kuluttua lakkasivat kokonaan. Kun se riippui aivan
hervottomana, laski pyydystäjä sen irti ja ruumis putosi maahan.
Hyökättyään sen perässä, jottei mikään muu metsästäjä ehtisi sitä
siepata, käänsi Ismael sen varovasti selälleen tietäen, että alaosat
olivat pehmeät ja suojaamattomat, ja rupesi aterioimaan.

Syötyään kaikki, mitä jaksoi, se jätti luottaen ainaiseen hyvään

metsästysonneensa tähteet jollekin ohikulkijalle ja kapusi läheisen
pyökkipuun korkeaan ja tilavaan haarautumaan. Täällä se ryhtyi
huolelliseen siistimiseen, tarkoin puhdistaen kauniin karvansa,
kunnes ei jäänyt jälkeäkään hiljan sattuneesta verisestä seikkailusta.
Sitten yhtä valveilla ja saaliinhimoisena, kuin ei olisi moneen tuntiin
saanut mitään syömistä, se luiskahti alas pyökkipuusta ja kiiruhti
eteenpäin läpi kuun hopeoittaman hiljaisuuden.

Hetken kuluttua kuului äänettömyyden halki juoksevan veden

keveätä lorinaa. Näytti kuin tästä äänestä olisi jotakin välähtänyt
kulkurin muistissa, sillä se poikkesi äkkiä syrjään ja pujahti pian esille
pienelle, rehevälle niitylle, jonka keskellä matala puro hiljaa lauleli
rantakivilleen. Mutta Ismaelin ei ollut jano. Se ei kiinnittänyt huomiota
veteen, vaan kulki nuuskien ruohikossa, kunnes pian löysi, mitä etsi.
Heti se heittäytyi kieriskelemään siinä edestakaisin ja pureksimaan
sitä jonkinlaisessa hurmaustilassa. Se oli löytänyt
kissanminttumättään, ja tähän kasviin sillä oli sama puolihullu himo
kuin itse kissoilla.

Saatuaan kyllikseen tätä herkkua se jatkoi matkaansa puron vartta

ylöspäin nenä korkealla kuten tavallista, mutta hajuaisti toistaiseksi
jonkun verran tylsistyneenä kissanmintun kirpeydestä. Tämä kaiketi
oli syynä, kun se viilettäessään suuren puolilahonneen kannon
ympäri juoksi suoraan isoa mustaa karhua vastaan, joka möyri
koppakuoriaisia viljavasta mullasta. Karhu teki vimmatun
hyökkäysliikkeen sitä kohti jättiläiskäpälällään, mutta ovela maleksija
luiskahti salamana sivulle ja pelastui viime hetkessä
murskaantumasta. Säikähtyneenä ja raivoissaan se ryntäsi kannon
ympäri ja ilmestyi äkkiä toiselle puolelle, murahti ilkeästi ja näytti
aikovan karata tuon suuren pedon kurkkuun. Se ei silti ollut mieletön,
ei likimainkaan, ja kun karhu hyökkäsi sitä kohden vihasta ärähtäen,
pujahti se kuin käärme pensaikkoon.

Noin viisi minuutta myöhemmin se hiipiessään oksain alta

mäntytiheikössä törmäsi suoraan johonkin lämpimään ja elävään,
joka makasi kokoon kyyristyneenä maassa. Sen nenä ei ollut
antanut varoitusta ‒ ehkä sentähden, että villieläinten poikasilla
usein näkyy olevan suojeluskeinona hajun puute ‒ eivätkä silmät
myöskään, kun tuo pieni liikkumaton olento näytti sulautuvan
ympäristöönsä sekä värin että muodon puolesta. Salojen maleksija
ei kuitenkaan hämmästynyt. Sen harjaantuneet leuat tarttuivat
silmänräpäyksessä tämän uuden saaliin kurkkuun. Kuului kimakka
tuskan ja kauhun määkäisy, ja avuttomat jäsenet sätkivät surullisen
lyhyen hetken. Niin huolellisesti kuin levoton metsävuohi olikin
kätkenyt pienokaisensa, kohtasi sitä liian pian erämaan tuomio.

Ismael söi mielellään hirvensukuisten eläinten lihaa, varsinkin

nuorten, ‒ söi sitä vielä mieluummin kuin siiliä. Sentähden, vaikka
sen ei ollutkaan juuri nälkä, joi se ahnaasti lämmintä verta ja sai
nielaistuksi hieman kiinteätäkin jälkiruokaa. Tässä mieluisassa
puuhassa se kuitenkin piti tarkasti silmällä, palaisiko vuohiemo,
jonka teräväreunaisia kavioita ja äidillistä raivoa se jo vanhastaan
osasi varoa. Äkkiä kuului oksien rajua ritinää ja taittumista. Mutta se
ei ollutkaan vuohiemo, joka sieltä raivasi itselleen tietä tiheikköön. Se
oli äskeinen iso musta karhu. Tämä oli seurannut karvaisen
maleksijan jälkiä ja tuli nyt siltä saalista ryöstämään.

Tuokioksi tai pariksi raivo melkein sokaisi Ismaelin. Se kyyristyi

saaliinsa päälle kohdaten rauhanhäiritsijän niin silmittömällä
vimmalla, että molempien riitapukarien ko'on ero melkein tuntui
häviävän. Karhu ei kuitenkaan vähääkään piitannut sen raivosta. Se
löntysti eteenpäin ja iski nopeasti pientä ruskeata petoa, joka oli
kyllin röyhkeä tekemään vastarintaa.

Isku tietysti osui tyhjään; Ismael oli hävinnyt kuin varjo. Hetkeä
myöhemmin karhu tunsi vihlovaa kipua suurissa lihaksissa juuri
kantapään yläpuolella. Se pyörähti ympäri ja iski taas kuin leimaus.
Mutta vastustaja oli jo mennyt. Se kyyrötti hiljaa muristen
kymmenkunnan jalan päässä houkutellen karhua ajamaan takaa.

Mutta karhua ei raivostaan huolimatta voitu puijata. Haava, jonka

se oli saanut, oli kyllä tuskallinen, mutta ei vaarallinen. Sen
vastustajan leuat eivät olleet kyllin laajat saadakseen aikaan pahaa
vammaa isoon karvaiseen raajaan. Se tiesi olevansa kykenemätön
notkeudessa kilpailemaan ilkeän pikku vihollisen kanssa, joka sitä
ivasi. Ja sen oli nälkä. Sillä oli kaksi kirkassilmäistä, oikullista pentua
pesässään vuorenharjan kalliokielekkeen alla, ja niiden ruokahalu
pani sen täytettäväksi vaatimuksia, joita eivät täysin tyydyttäneet
metsän toukat ja villit juurimukulat. Metsävuohen liha oli sille kuin
taivaasta pudonnut. Kiukkuisesti muristen se rupesi aterialle, mutta
piti koko ajan tarkasti silmällä vihollistaan.

Mutta Ismael tunsi sattumalta hyvin tuon vuorenharjalla olevan

pesän ja sen kallisarvoiset asukkaat. Turvallisen välimatkan päästä
se oli sitä tarkastellut ilkeämielisesti hammasta purren, mutta ei ollut
oikein huolinut ryhtyä vaarallisiin seikkailuihin sen valtaamiseksi. Nyt
kuitenkin raivo pyyhkäisi pois sen muulloinkin vähäisen taipumuksen
varovaisuuteen. Ei sentään nytkään sen viekkaus kokonaan
haihtunut. Se teki lopullisen uhkaavan rynnäkön isoa vastustajaansa
kohti, siten varmasti herättääkseen sen jakamattoman huomion, ja
sitten, ikäänkuin vihdoin masentuneena karhun vastahyökkäyksen
vimmasta, se pujahti tiehensä, ei liian nopeasti, päinvastaiseen
suuntaan kuin mikä johti pesälle. Ovelasti se etsi kuutamoiset,
aukeat kohdat, ja vanhan karhun silmät seurasivat sitä epäluuloisina,
kunnes se hävisi varjojen hämäryyteen.

Päästyään vihdoin hyvillä mielin silmänkantaman taakse se pyörsi

ympäri jäljissään, teki lyhyen kierroksen ja riensi suoraan harjanteen
huippua kohti.

Vanhalla karhulla oli pesänsä pienessä kapeasuisessa luolassa

juuri siinä, missä viistot liuskakivikerrokset, jotka olivat Siniharjun
tärkeimpänä aineksena, äkkiä päättyivät ja kallistuivat yli syvän
kuilun. Tästä rotkosta alkoi tyynessä ilmassa keveästi soliseva
Siniharjun puro, joka on ryöppyävän Ottanoonsiksen mitätön lisäjoki.
Pitkin jyrkänteen sivua, noin viidentoista jalan matkan, kulki monesta
kohtaa murtunut pengermä, joka johti luolan suulle. Pilvetön
kuunvalo loisti nyt suoraan tähän sisäänkäytävään sivuten petäjäin
solakat huiput valkoisiksi alhaalla laaksossa.

Se oli kieltämättä vaarallinen umpimutka, jossa ei ollut takaovea

pakoa varten, mutta metsien kulkuri ei epäröinyt. Se tiesi, että vanha
karhu oli kaukana poissa, alhaalla tiheikössä harjun toisella puolella
syömässä varastettua ateriaansa. Se hiipi pitkin pengermää, ja
tumma, notkea hahmo oli hetkisen aikaa selvästi näkyvissä
kuutamossa. Sitten se pujahti luolaan.
 Nuo kaksi kiiltäväkarvaista pentua, jotenkin kotikissan kokoisia,
alkoivat tuntea nälkää. Yhteen kyyristyneinä luolan perällä ne hiljaa
vikisivät itsekseen, pienet suipot korvat pystyssä, odotellessaan
kotiin palaavan emon askelten ääntä, kirkkaat, hauskat pienet silmät
innokkaasti tähdättyinä oviaukon täyttävää valoa kohti. Äkkiä ne
näkivät, ei emon kookasta muotoa, joka aina täydellisesti peitti tuon
valon, vaan matalan, hennon olennon, joka juoksi sisään kevyesti,
kauniisti hyppien. Ne tiesivät heti, että se ennusti kuolemaa, tuo
loikkiva olento, jonka silmät olivat niihin suunnattuina niin tasaisella,
julmalla välkkeellä, ja molemmat alkoivat kimakalla ulinalla huutaa
apua.

Mutta pennut olivat luonteeltaan kovin erilaisia, niinkuin usein

sattuu eläimillä, jotka ovat niin vaihtelevia ja niin suuressa määrin
yksilöllisiä kuin karhut. Toinen niistä kohtasi vaaran urheasti,
pienoinen tassu kohotettuna iskemään ja huulten ohuet mustat
reunat uhkamielisesti pikku hampaiden päältä taaksepäin vedettyinä.
Toinen, noiden lähestyvien silmien uhkauksesta silmänräpäyksessä
kauhistuneena, alkoi kovasti vavista ja menetti kaiken
liikuntakykynsä.

Tämä pieni raukka osui ensin metsäsissin silmään. Hyökäten

suoraan pienokaista kohti se kieritti sen selälleen ja alkoi hurjasti sitä
raadella. Tähän murhatyöhön liittyi tyydytetyn kostonhimon riemu, ja
hetkeksi peto unohti oveluutensa.

Mutta jonkun sekunnin kuluttua sitä häiritsi heikko kynsiminen ja

pureksiminen sen takakoivissa. Toinen pentu, ollen sitä ainesta, mikä
ei katso taistelun vaaroihin, oli uljaasti tullut pienen
vuodekumppaninsa avuksi. Leuat verestä märkinä, hirveästi
murahtaen, Ismael pyörähti ympäri päästäkseen eroon tuosta
mitättömästä ahdistajasta. Mutta samassa sen korviin sattui nopean
tassutuksen ääni ulkoa kallioilta. Yhdellä salamannopealla
loikkauksella, kuin olisi sen ruumis paljaita teräsjousia, se saavutti
luolan suun.

Mutta samassa hetkessä emäkarhu, kiireestä hengästyksissä, ehti

myös paikalle. Jokin vaistomainen pelon puuskaus oli puistattanut
sitä jo juhla-aterian alussa, eikä se ollut jäänyt asiata miettimään,
vaan oli tullut. Suunnaton käpälä, osuen yhdellä sivalluksella
Ismaeliin suoraan vasten kuonoa, musersi siltä pään olkain väliin ja
naulasi sen kallioon. Sitten toinen käpälä laskeutui kuin moukari sen
hintelille lanteille. Vielä kuolinkamppailussakin korven kulkurin leuat
liikkuivat haukkaillen hurjasti ja sokeasti. Mutta parissa sekunnissa
kaikki oli ohi. Värähtämättä se makasi, muodoton veri- ja
karvamöhkäle, kostajan jalkain alla.

Vanha karhu vetäytyi taaksepäin ja silmäili raatoa hetkisen. Sitten

se kiiruhti pesään ulisten levotonna. Vahingoittumaton pentu
kompuroi sitä vastaan. Hätäisesti tätä nuollen ja nuuskien se sai
selville, että pentu oli loukkaantumaton, ja kääntyi sitten kuolleen
puoleen. Uikuttaen se nuuski ja nuoli tätä poikastaan ja käänsi sen
hellästi käpälällään. Kesti kai hyvinkin minuutin, ennenkuin se jaksoi
oikein käsittää, että se oli kuollut. Kun se ei enää saattanut epäillä
totuutta, lakkasi se valittamasta. Nostaen leuoissaan pienen,
hervottoman ruumiin se kantoi sen luolan ulkopuolelle ja laski sen
viivytellen jyrkälle kalliorinteelle. Se luisui hitaasti paikaltaan,
ikäänkuin emo olisi juuri tätä suunnitellut, ja putosi jäsenet levällään,
kierien ympäri yhä uudelleen, kunnes tarttui kiinni ja jäi riippumaan
iäkkään hongan oksiin viitisenkymmentä jalkaa alempana.
 Emo ei pysähtynyt tätä katselemaan. Kääntyen äkkiä se vielä
kerran heittäytyi korven kulkurin raadon kimppuun piesten ja repien
sitä kynsillään, kunnes siinä ei ollut jälkeäkään otuksesta, joka
kerran oli samoillut erämaita. Ollen omalla tavallaan nirso ja hunajan
ja hedelmäin ja pehmeän lihan suosija, se ei alentunut syömään tätä
sitkeätä, jänteistä lihaa. Kun se oli täysin purkanut sille kostonsa,
lennätti se raadon halveksuvasti kauvas yli pengermän ja vetäytyi
luolaan imettämään jäljellä olevaa pienokaistaan, ja mitä korven
kulkurista oli jäänyt, se putosi rotkon pohjalle siellä ravitakseen
jonkun ketun tai villikissan vanhaa vihaa tai, vieläkin häpeällisemmin,
ollakseen pitkäaikaisena juhlapöytänä jäytäville kovakuoriaisille ja
ahnaille paarmoille.

Pesän varjelijat.

Kaukaa etelästä, sinisiltä palmujen reunustamilta

merenlahdekkeilta, tuo valkoinen jättiläislauma tuli liidellen.
Voimallisin siivin se halkoi yläilmoja liki puolentoista penikulman
[Englannin penikulma on 1,609 m. Suom.] vauhdilla minuutissa.
Hohtavana kiilana, suunnaltaan horjumattomana, se kiiti sankkain,
välkkyvien, salaperäisten korpien ja kullanvihreiden suoniittyjen
päällitse. Mahtavassa, tahdikkaassa lennossa jokainen valtava
valkoinen siipi välkähti hetkeksi kuin lumi taivaan syvää sinitaustaa
vasten, kun siihen osuivat auringon vaakasuorat säteet, sillä päivä ei
vielä ollut ehtinyt tuntia ylemmäksi taivaanrannasta.

Viisitoista joutsenta oli tuossa korkealla matkaavassa parvessa, ‒

noita kookkaita valkoisia lintuja, joiden ääni on kuin torven helähdys,
vaikka niitä epäonnistuneesti nimitetään "vihellysjoutseniksi." Ne
lensivät tarkassa järjestyksessä, neljä kiilan lyhempänä sivuna ja
yksitoista pitempänä, kärjessä se, joka oli viisain ja vallitsevin,
toisten eittämätön johtaja. Pohjolan kevään kaukainen ensi viesti oli
sille tullut odottamatta, sen soudellessa Floridan lahdelmien
kultahohteisilla siniaalloilla ja vaikka se tiesi, että kevät oli vielä
raskaissa jääkahleissa, joiden yli vinhat pohjatuulet ulvoivat, oli se
viivytellyt vain päivän, pari, ennenkuin noudatti kutsua. Päivän, pari
oli parvi ollut hyvin kiihdyksissä, uiskennellen sinne tänne,
levottomasti pudistellen sulkiaan ja kajautellen käreäsointuisia
huutojaan pitkin kellertäviä rantoja. Ei ollut helppo irtautua noilta
lempeiltä, lämpöä huokuvilta, sinivihreiltä laineilta. Silloin oli vihdoin
viileässä aamuhämärässä villihanhiparvi lentänyt sointuisasti
töräytellen niiden päällitse, määränään Hudsonin lahti. Juuri tätä
kiihoitinta oli johtajajoutsen tarvinnut. Ikäänkuin olisi vain
odottanutkin näitä edelläkävijöitänsä tietä osoittamaan, se lennähti
ilmaan päästäen pitkän toitotuksen ja siivillään voimakkaasti piesten
ilmaa. Parvi kohosi sen perässä lumihohteisena, myrskyisenä siipien
ja huutojen sekamelskana. Monien kademielisten kiistojen jälkeen
kiila muodostui edetessään pitkälti loivasti ylöspäin ponnistautuen,
kunnes vihdoin saavutettuaan huimaavan korkeuden pyyhälsi
pohjoista kohti hanhien jälkeen.

Nämä "vihellysjoutsenet", lähes viiden jalan mittaisina ja

suunnattoman siipialan kannattelemina, olivat Pohjois-Amerikan
mantereen komeimmat linnut. Pikimustat jalat ja musta nokka olivat
suoranaisena vastakohtana hohtavan valkoiselle höyhenpuvulle,
jonka ainoana pilkkuna oli keltainen täplä kasvojen kummallakin
puolella. Täysikaarteinen päänmuoto ilmaisi suurta ymmärrystä, ja
kesytön katse säihkyi ylevää uhmaa.
 Tehden nopean käännöksen sisämaahan päin ikäänkuin
välttääkseen Atlantin rannikkoa joutsenet kiitivät Mississippin
laaksoa kohti. Silloin tällöin ne tavattomasti läiskyttäen ja päästäen
äänen, joka oli kuin tuhansian torvien ja pillien suusta lähtenyt,
laskeutuivat alas korkeuksista lepäämään ja syömään valiten aina
pysäyspaikakseen lammikoista tai suojärvistä yksinäisimmän. Niiden
suuri ruumiinpaino ja tuon vinhan vauhdin kysymä ankara
voimainponnistus pakottivat ne etsimään ravintoa runsaasti ja usein.

Korkeasta lennostaan joutsenet katselivat alas kaikkia muita

muuttolintuparvia, paitsi kenties hanhia, jotka lensivät jotenkin
samalla tasolla. Yläpuolellaan heleällä sinitaivaalla ne toisinaan
näkivät vain majesteetillisesti liitelevän kotkan tahi ilmaan kohoavan
korppikotkan mustat liikkumattomat siivet tai korkeita tähtäävän
haukan, joka vaani saalista, minkä kimppuun hyökkäisi. Mutta ei
ainoatakaan näistä joutsenet pelänneet. Nuo viattomat, mustat
korppikotkat eivät hätyyttäisi kissanpoikastakaan, eikä kotka, nopea
jahtihaukka tai kanahaukka, sukunsa verenhimoisin, mielellään
ryhtyisi taisteluun, joka kenties syöksisi sen suinpäin alas maahan.
Joutsenet eivät tosiaankaan tuhlanneet monta ajatusta niihin
vaaroihin, jotka niitä saattoivat kohdata tuolla yläilmojen taipaleella.

Kuitenkin nuo valkoiset jättiläisjoutsenetkin, jollei niitä olisi

elähyttänyt vahva luottamus omaan voimaansa ja rohkeuteensa,
olisivat saattaneet tuntea jonkinlaista pelkoa, kun niiden yläpuolella
äänettömästi liukui eteenpäin kanahaukka, kaunis, mutta
pahaenteinen lintu. Joutsenet lensivät lähes satakuusikymmentä
kilometriä tunnissa, ja niiden siipien tahdikas lyönti oli suuremmoisen
voimainponnistuksen näkyvä ilmaisu. Kuitenkin haukka saavutti ne
pian, vaikka tuskin näytti jouduttavan pitkien viikatetta muistuttavien
siipiensä hitaita vetoja. Päästyään juuri johtajan kohdalle se pysäytti