The Palgrave Handbook of Australian

and New Zealand Criminology, Crime

and Justice 1st Edition Antje Deckert
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-australian-and-new-zealan
d-criminology-crime-and-justice-1st-edition-antje-deckert/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Palgrave Handbook of Criminology and War 1st

Edition Ross Mcgarry

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
criminology-and-war-1st-edition-ross-mcgarry/

The Palgrave Handbook of Criminology and the Global

South 1st Edition Kerry Carrington

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
criminology-and-the-global-south-1st-edition-kerry-carrington/

Social Psychology Australian New Zealand Edition Saul

Kassin

https://textbookfull.com/product/social-psychology-australian-
new-zealand-edition-saul-kassin/

The Palgrave Handbook on Art Crime Saskia Hufnagel

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-on-art-
crime-saskia-hufnagel/
The Palgrave International Handbook of Education for
Citizenship and Social Justice 1st Edition Andrew
Peterson

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-international-
handbook-of-education-for-citizenship-and-social-justice-1st-
edition-andrew-peterson/

Environmental Criminology and Crime Analysis Richard

Wortley (Editor)

https://textbookfull.com/product/environmental-criminology-and-
crime-analysis-richard-wortley-editor/

The Practice of Research in Criminology and Criminal

Justice Ronet D. Bachman

https://textbookfull.com/product/the-practice-of-research-in-
criminology-and-criminal-justice-ronet-d-bachman/

States of Violence and the Civilising Process: On

Criminology and State Crime 1st Edition Rob Watts
(Auth.)

https://textbookfull.com/product/states-of-violence-and-the-
civilising-process-on-criminology-and-state-crime-1st-edition-
rob-watts-auth/

The Palgrave Handbook of Comparative New Cinema

Histories 1st Edition Daniela Treveri Gennari

https://textbookfull.com/product/the-palgrave-handbook-of-
comparative-new-cinema-histories-1st-edition-daniela-treveri-
gennari/
 THE PALGRAVE HANDBOOK OF
AUSTRALIAN AND NEW ZEALAND
CRIMINOLOGY, CRIME AND JUSTICE
Edited by
Antje Deckert and Rick Sarre
 The Palgrave Handbook of Australian and New
Zealand Criminology, Crime and Justice

“The Australian and New Zealand Handbook of Criminology, Crime and Justice is an ambitious
project and a monumental accomplishment. Its 56 chapters showcase the diversity and depth of
scholarship the two countries have achieved in 50 years of criminal justice research. Covering a wide
range of topics including patterns of crime, state and non-state responses, theories of criminality
and crime prevention policies, the Handbook features both established and emerging researchers,
with a unique section written exclusively by Indigenous scholars. This Handbook is both a valuable
resource and a testament to the vibrant state of Australian and New Zealand criminology.”

—Professor Janet Chan, University of New South Wales, Law School, Australia

“This Handbook provides a timely–and indeed long overdue–overview of academic criminology in

Australia and New Zealand from both an historical and contemporary perspective. The 56 chapters
demonstrate the great depth of criminological research in our region and the contribution it has
made to our understanding of crime and criminal justice policy. It will be not only an indispensable
reference point for scholars and policy makers nationally but also of interest to international
scholars in the field.”

—Dr. Warren Young, Former Deputy Secretary for Justice

and Deputy President of the New Zealand Law Commission
 Antje Deckert Rick Sarre
•

Editors

The Palgrave
Handbook
of Australian and New
Zealand Criminology,
Crime and Justice
Editors
Antje Deckert Rick Sarre
Auckland University of Technology University of South Australia
Auckland Adelaide, SA
New Zealand Australia

ISBN 978-3-319-55746-5 ISBN 978-3-319-55747-2 (eBook)

DOI 10.1007/978-3-319-55747-2
Library of Congress Control Number: 2017938294

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2017

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether the
whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does
not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant protective
laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or omissions
that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover credit: © imageBROKER/Alamy Stock Photo

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

The Australian and New Zealand Handbook of Criminology, Crime and Justice
covers key debates in academic criminology since the formal establishment
of the Australian and New Zealand Society of Criminology (ANZSOC) in
Melbourne, Australia in 1967. In six parts, containing 56 original chapters,
leading researchers and practitioners outline the crime and justice landscapes
of Australia and New Zealand, explore patterns of crime, discuss how state
and non-state agencies have sought to address criminal offending within and
outside the criminal justice system, examine crime and criminality through
different theoretical and policy lenses, contemplate emerging and developing
research areas, and critically discuss how and why Australia and New Zealand
continue to excessively arrest, convict, and incarcerate Indigenous men and
women of all ages. In 2014, the UN Human Rights Panel urged that the
governments of Australia and New Zealand address this social crisis
(UN Human Rights Panel 2014a, 2014b). Trans-Tasman criminologists have
been conscious of the problem for many decades and have repeatedly high-
lighted its importance for research and policy. A little dig into the digitised
archives of the Australian and New Zealand Journal of Criminology—the
academic journal published by ANZSOC—unearths that David Biles pointed
out in 1969 that “it is well known that aborigines are grossly over-represented
in the prison populations of all [Australian] States” (Biles 1969, 225), and,
two years later, New Zealander John L. Robson similarly argued that “Maori
offenders constituted the heart of our penal problem … [and that] there was a
call for social action on a national scale” (Robson 1971, 198). This topic has
remained current ever since, which is indicated by the fact that the terms
overrepresentation, (de)colonisation, and bias feature frequently throughout
this volume.
v
vi Preface

A unique feature of this edited collection is Part V, which contains

Indigenous Perspectives on Crime and Criminal Justice that are underrepre-
sented in many mainstream academic publications (Deckert 2014, 2016).
Linda Tuhiwai Smith, one of New Zealand’s most cited Māori scholars, has
repeatedly problematised research “as a significant site of struggle between the
interest and knowing of the West and the interest and knowing of
[Indigenous peoples]” (Smith 1999, 2). She and many other Indigenous and
non-Indigenous scholars have noted a “counterproductive tendency in
intellectual and scholarly circles to denigrate, dismiss, and attempt to quash
alternative theories, perspectives, and methodologies” (Chilisa 2012, 55; see
also Agozino, 2010; Cunneen and Tauri 2016; Tauri 2012). The editors have
sought to ensure that such criticisms do not extend to this Handbook by
championing a content design that includes an Indigenous perspectives part—
as compared to a more generic Indigenous issues part—in which all of its eight
chapters are either sole- or co-authored by Indigenous scholars.1
Of the total 56 chapters, 22 were co-authored, and although only four
chapters are cross-Tasman collaborations (Chaps. 2, 8, 11, and 41), most
chapters condense existing research from both Australia and New Zealand
and position trans-Tasman developments in an international context. While
the crime and justice landscapes of Australia and New Zealand demonstrate
many commonalities, their distinct histories and geographies have had—and
continue to have—a significant impact on how these landscapes are shaped,
leading to some unique features and divergent policy outcomes. Hence, some
of the 12 chapters that solely concentrate on crime and justice in New
Zealand feature topics that have less relevance in Australia. For example,
Samoan youth crime (Chap. 12) is more relevant to New Zealand, where the
world’s second largest Samoan diaspora resides.2 Also, Rangatahi courts
(Chap. 47) have only been established in New Zealand because they are
youth sentencing courts that practise and function on the basis of kaupapa
Māori. On the other hand, some topics are exclusively Australian—such as
Koori courts (Chap. 25) and Australian gun laws (Chap. 52)—or are more
pertinent to Australia than New Zealand, for example, border policing
(Chap. 20), because of a much higher number of irregular boat arrivals along
Australian coasts than New Zealand coasts. Also, rural crime (Chap. 19) and
responses to it are of greater concern for Australia with its vast outback,
compared to New Zealand with its relative geographic density. Nevertheless,
urban-centric responses to crime continue to prevail in both countries
(Barclay 2007; Hogg and Carrington 2006).
Six parts structure this volume. Part I, The Crime and Justice Landscape,
introduces the historical formation of criminology in Australia and New
Zealand. It provides an overview of the different legal frameworks and key
 Preface vii

institutions in the two countries (Chaps. 1–4), outlines available sources of

data on crime and criminal justice (Chap. 5), analyses mainstream media
representations of crime (Chap. 6), and highlights some of the key law
reforms that have impacted the criminological research agenda in Australia
(Chap. 7). From this part, we see the first significant difference between
Australian and New Zealand criminology, that is, in the entities dedicated to
criminological research. The Australian government has established spe-
cialised agencies such as the Criminology Research Council (CRC)—which
provides “funding for criminological research which is relevant to public
policy” (CRC 2016)—and the Australian Institute of Criminology (AIC) and
the Australian Criminal Intelligence Commission (ACIC), which undertake
criminological research and provide and intelligence resource for the criminal
justice sector. Moreover, NSW and South Australia have established their
own research agencies, respectively, the Bureau of Crime Statistics and
Research (BOCSAR) and the Office of Crime Statistics and Research
(OCSAR). Parallel to criminologists in these governmental bodies,
university-based academics undertake independent criminological research,
but can also compete for funding provided by the aforementioned agencies.
Hence, it can be said that a proportion of Australian research funding is
ring-fenced for criminologists. New Zealand, on the other hand, has not
established such specialised research and research funding agencies (yet),
despite the fact that it continues to pursue highly punitive penal policies with
a continuously growing prison-industrial complex (see Chap. 23 and our
conclusion). Hence, New Zealand criminologists tend to compete with
researchers from other social sciences for the small pots of designated—and by
and large government-funded—broader social sciences research funds.
Part II, Patterns of Crime, considers traditional and developing types of
offending and victimisation and explores how Australian and New Zealand
criminology has contributed to comprehending their nature, extent, and
impact. The first chapter in this part (Chap. 8) attempts to map common
crimes, and in doing so, we learn that although New Zealand’s official
criminal statistics often portray property, dishonesty, and drug offences as the
most common types of crime, results from the New Zealand Crime and
Safety Survey indicate that, in fact, violent interpersonal offences seems to be
the most common offence type. In line with this reasoning, the following two
chapters explore violent crime (Chap. 9) and commercial armed robbery
(Chap. 10). This provides a segue into two chapters that, inter alia, discuss
violent offending by outlaw motorcycle gangs (Chap. 11) and violence per-
petrated by Samoan youth in New Zealand (Chap. 12). We learn that the
latter can be gang-related, but is often learned in the home. This notion paves
the way for chapters on domestic violence, violence in close relationships, and
viii Preface

violence against women (Chap. 13), and on sexual violence and harassment in
the digital era (Chap. 14). Through the latter, we enter the virtual world and
are thus prepared for a more in-depth examination of cybercrime (Chap. 15).
We come to know that, contrary to persistent, media-generated images of the
enigmatic ‘hacker’ as the archetypical cybercriminal (Wall 2008), cybercrime
is, in fact, no longer a rare, high-value crime committed by a few specialists
but has developed into a high-volume, low-value crime industry that
assembles computer viruses and ransomware on its virtual conveyer belts.
Chapter 15 reminds us to be aware of how the rapidly developing cyberworld
affects other areas of criminological research. Indeed, the immediately fol-
lowing chapters on patterns of white collar crime, corruption, and fraud
(Chaps. 16–18) demonstrate the increasing influence of the cyberworld in
enabling money transfers to offshore accounts in so-called tax havens as well
as phishing and romance scams. Part IV concludes with two chapters that
focus on real, as opposed to virtual, spaces. Chapter 19 examines rural crime
in Australia. It covers not only changes in farm-related offending over the past
two decades, but it also explains how geographic remoteness adversely affects
criminal justice responses by the police, judiciary, and correctional services
and thus disproportionately impacts members of Indigenous communities.
Chapter 20 examines transnational organised crime and border policing.
Demonstrating the continuing relevance of this research topic, Australian
Prime Minister Malcolm Turnbull recently announced that his government
proposes a law that bans boat asylum-seekers from Australia permanently,
regardless of future visa type (News Corp Australia 2016) only shortly after
the relevant chapter was submitted by its author.
Part III, State and Non-State Responses, examines the institutional and
theoretical context of criminology by exploring how responses to crime and
their consequences have developed in Australia and New Zealand. Beginning
on the international stage, Australian peacekeeping (Chap. 21) and
anti-terrorism laws (Chap. 22) are critically discussed. Thereafter, scholars
examine penal policies in New Zealand (Chap. 23), sentencing trends
including mandatory minimum and three strikes laws (Chap. 24), Indigenous
sentencing courts in Australia (Chap. 25), restorative justice and the partic-
ular difficulties youth offenders experience within restorative justice (Chaps.
26 and 27), child witnesses in criminal courts (Chap. 28), children of pris-
oners (Chap. 29), and redress for historical institutional abuse of children
(Chap. 30). Chapters 28 and 29 show us that crime and criminal justice
issues not only affect victims and offenders, but can also have significant
adverse effects on ‘innocent bystanders’, causing them to suffer from anxiety,
insecurity, and anger. For children of incarcerated parents, this can lead to
 Preface ix

poor mental health outcomes, educational underachievement, and a signifi-

cant increase in the likelihood of future offending (Burgess-Proctor et al.
2016). With a combined total of 30,000–40,000 children experiencing
parental incarceration in Australia and New Zealand every year, one cannot
help but wonder to what extent the criminal justice system has become a
perpetual motion machine that rejuvenates its population of imprisoned
bodies by causing arguably unintended, yet inevitable ‘collateral damage’.
Government responsibility comes under further scrutiny in Chaps. 31–33,
wherein their authors discuss neoliberal tendencies to outsource criminal
justice functions—that have traditionally fallen under state authority—to the
private or third sector. After Chap. 33 reveals that New Zealand policing
relies heavily on the private security industry and a nationwide network of
volunteer community patrols, we turn our attention to the public police in
the final chapters of this part. While Chap. 34 asks how much influence
police organisations exert over the development of crime policy, Chap. 35
critically discusses what makes police oversight authorities truly independent.
Part IV, Crime and Justice through Different Theoretical Lenses, demon-
strates how problems in crime and criminal justice shift in their definition and
meaning depending on the theoretical lenses that scholars and practitioners
(figuratively) wear. Contributors cover well-established strands of criminology
such as Green Criminology (Chap. 41) and Feminist Criminology (Chap. 39)
and explore recent frontiers within the discipline such as Convict
Criminology (Chap. 40) and Narrative Criminology (Chap. 42).
Part V, Indigenous Perspectives on Crime and Criminal Justice, demonstrates
how the excessive contact between criminal justice and Indigenous peoples
continues to confront trans-Tasman criminologists with the legacies and new
forms of European colonisation. In this part, Indigenous scholars—some
jointly with non-Indigenous colleagues—critically discuss how Indigenous
experiences of colonisation have shaped the interactions between Eurocentric
criminal justice and Indigenous peoples, and how colonial law (see Chap. 46
in particular) and settler-dominated discourses have affected current police,
court, and correctional practices, which have resulted in the “mass incarcer-
ation” (Chaps. 45 and 48) of Indigenous peoples in Australia and New
Zealand. The part concludes with reflections on the role of criminology and
criminologists in maintaining the status quo and contemplates the possibility
of an Indigenous criminology.
The final part, Crime Prevention Policies, examines the relationship between
criminological research and policy. The authors discuss evidenced-based,
prevention-focussed crime policies relating to gun licensing (Chap. 52),
x Preface

restrictions on alcohol availability and alcohol consumption (Chap. 53), and

prison-based rehabilitation programmes (Chap. 55), as well as advances in
developmental prevention programmes (Chap. 54) and criminal profiling
(Chap. 56). We learn that, in some instances, governments seem to have
considered the research findings of those who have examined the respective
topic thoroughly, and acted accordingly.
The Handbook shows that the Australian and New Zealand crime and
justice landscape has experienced a number of significant changes at the
institutional, theoretical, and policy level since its formal establishment 50
years ago. Some of these changes may give the observer cause for celebration,
such as the significant drop in gun-related deaths in Australia, and the
advances that have been made in the conception and implementation of
restorative justice and Indigenous sentencing courts on both sides of the
Tasman. However, other changes may give rise to contemplation, even
consternation, and conceptual reconsideration, such as the fact that, despite
50 years of criminological research, the imprisonment rates keep increasing in
both countries, which continues to disproportionately affect the lives of
Indigenous men and women of all ages.
As the overall scope and thematic diversity of this Handbook evidences,
Australian and New Zealand criminology is thriving and it is bound to gain
even more ground on the international stage as globalisation processes lead
the way through the twenty-first century. Thus, the Australian and New
Zealand Handbook of Criminology, Crime and Justice provides an extensive
resource for academics and public policy analysts in Australia and New
Zealand, and for students undertaking undergraduate and postgraduate
studies in criminology and related disciplines. The volume should be of
interest to international academics and postgraduate students as well as
government researchers who wish to include Australia and New Zealand in
their comparative studies, because contributors not only address key theo-
retical and practical debates and explain implications of past developments
and recent trends in official data collection, policy development, and aca-
demic investigation, but they also identify under-researched and emerging
problem areas for future research.

Auckland, New Zealand Antje Deckert

Adelaide, Australia Rick Sarre
 Preface xi

Notes

1. Only exception is Harry Blagg’s chapter “Doing Research with the

Indigenous Domain as a Non-Indigenous Criminologist” (Chap. 50), who
clearly writes from a non-Indigenous perspective. This chapter was
peer-reviewed by an Indigenous scholar.
2. The largest Samoan diaspora resides in the US with around 185,000
people. New Zealand’s population encompasses around 131,000 Samoans,
while the Australian-based Samoan diaspora only counts around 56,000.
These numbers compare to around 194,000 Samoans residing in Samoa.

References

Agozino, Biko. 2003. Counter-colonial criminology: a critique of imperialist reason.

London: Pluto Press.
Bagele, Chilisa. 2012. Indigenous research methodologies. Thousand Oaks, CA: Sage.
Barclay, Elaine, ed. 2007. Crime in rural Australia. Sydney: Federation Press.
Burgess-Proctor, Amanda, Beth M. Huebner, and Joseph M. Durso. 2016.
Comparing the effects of maternal and paternal incarceration on adult daughters’
and sons’ criminal justice system involvement: a gendered pathways analysis.
Criminal Justice and Behavior 43(8): 1034–1055.
CRC. 2016. Criminology research grants program. http://crg.aic.gov.au/. Accessed
31 October.
Cunneen, Chris, and Juan Tauri. 2016. Indigenous criminology. Bristol: Policy Press.
Deckert, Antje. 2014. Neo-colonial criminology: quantifying silence. African Journal
of Criminology and Justice Studies 8(1): 39–60.
Deckert, Antje. 2016. Criminologists, duct tape, and indigenous people: quantifying
the use of silencing research methods. International Journal of Comparative and
Applied Criminal Justice 40(1): 43–62.
Hogg, Russell, and Kerry Carrington. 2006. Policing the rural crisis. Sydney:
Federation Press.
News Corp Australia. 2016. Turnbull to propose law that bans boat asylum seekers
from Australia permanently. News.com.au, Accessed 31 October.
Tauri, Juan. 2012. Indigenous critique of authoritarian criminology. In Crime, justice
and social democracy: international perspectives, ed. Kerry Carrington, Matt Ball,
Erin O’Brien, and Juan Tauri, 217–233. London: Palgrave Macmillan.
Wall, David S. 2008. Cybercrime, media and insecurity: the shaping of public
perceptions of cybercrime. International Review of Law, Computers and Technology
22(1/2): 45–63.
 Acknowledgements

Like any big project, this volume would not have come together without the
encouragement and support of a number of people. Most of our gratitude we
owe to all the contributors for responding to our invitation, for making time
to produce excellent work, and especially for writing and revising within very
tight deadlines so that this volume could be published in time for the 50th
anniversary of the Australian and New Zealand Society of Criminology
(ANZSOC) in October 2017. The idea for the handbook emerged from the
ANZSOC subcommittee that was formed to consider ideas for the marking
of the 50th anniversary. That sub-committee comprised the two of us, plus
Tara McGee, Russell Smith, Kathy Daly, Philip Stenning, and later
Cassandra Cross and Li Eriksson. Kathy and Russell were indispensable in the
preparation of the book proposal. Kathy was also wonderful for finding a
logical order in which to present the chapters, and for assisting in imagining
and re-imagining chapter titles.
Our especial thanks go to Julia Willan and the three anonymous book
proposal reviewers for believing in the project, and to Stephanie Carey and
the skilled team at Palgrave Macmillan for seeing us through to publication.
We are additionally indebted to Trevor Bradley, Chris Cunneen, Jan
Jordan, Tim Prenzler, and Juan Tauri for peer-reviewing a number of
chapters for which we needed the proverbial extra pair of eyes, and to Ella
Henry, Senior Lecturer in the faculty of Te Ara Poutama at AUT, for
reviewing the translations and explanation of Māori language words that are
commonly used in New Zealand. Thanks go also to James Rodgers and Ally
Tregunna for tutoring Antje’s criminology courses and marking all related
assignments in order to free up time for her.

xiii
xiv Acknowledgements

Finally, we offer our thanks to the Committee of Management of

ANZSOC for funding these support activities and supporting this project
from its inception.

Auckland, New Zealand Antje Deckert

Adelaide, Australia Rick Sarre
 Contents

Part I The Crime and Justice Landscape

1 Fifty Years of Australian Criminology 3

Duncan Chappell

2 A Short History of New Zealand Criminology 17

James Rodgers and Philip Stenning

3 Public Sector Criminological Research 33

Russell G. Smith

4 The Asian and Pacific Conference of Correctional

Administrators 51
David Biles

5 Crime and Justice Data 65

Fiona Dowsley and Timothy C. Hart

6 Crime, News, and the Media 81

Judy McGregor

7 Law Reform Targeting Crime and Disorder 95

Lorana Bartels and Rick Sarre

xv
xvi Contents

Part II Patterns of Crime

8 Mapping Common Crime 113

Jason L. Payne and Fiona Hutton

9 Violent Crime 131

Stuart Ross and Ken Polk

10 Commercial Armed Robbery 147

Emmeline Taylor

11 Outlaw Motorcycle Gangs 159

Mark Lauchs and Jarrod Gilbert

12 Samoan Youth Crime 175

Laumua Tunufa’i

13 Domestic Violence, Violence in Close Relationships,

and Violence Against Women 191
Samantha Jeffries and Sharon Hayes

14 Sexual Violence and Harassment in the Digital Era 205

Anastasia Powell and Nicola Henry

15 Cybercrime in Australia 221

Roderic Broadhurst

16 Corporate and White Collar Crime 237

Fiona Haines

17 Corruption 251
Adam Graycar

18 Fraud Victimisation and Prevention 269

Tim Prenzler

19 Rural Crime 285

Elaine M. Barclay
 Contents xvii

20 Transnational Organised Crime, Border Policing,

and Refugees 299
Michael Grewcock

Part III State and Non-state Responses

21 A Gallipoli Trope on Australian Peacekeeping 317

John Braithwaite

22 Terrorism and Anti-terrorism Laws 331

Selda Dagistanli and Scott Poynting

23 New Zealand Penal Policy in the Twenty-first Century 347

John Pratt

24 Sentencing Theories, Practices, and Trends 363

James C. Oleson

25 Indigenous Sentencing Courts in Australia 379

Elena Marchetti

26 Restorative Justice 393

Masahiro Suzuki and William Wood

27 Emotion and Language in Restorative Youth Justice 407

Hennessey Hayes

28 Child Witnesses in the Criminal Courts 421

Kirsten Hanna and Emily Henderson

29 Children of Prisoners 437

Catherine Flynn and Anna Eriksson

30 Redress for Historical Institutional Abuse of Children 449

Kathleen Daly

31 Privatisation of Criminal Justice 467

Alice Mills
xviii Contents

32 Third Sector Involvement in Criminal Justice 483

Janet Ransley and Lorraine Mazerolle

33 The Pluralisation of Policing 497

Trevor Bradley

34 Policing and Crime Policy 511

Andrew Goldsmith

35 The Police Complaints Process 525

John W. Buttle and Antje Deckert

Part IV Crime and Justice Through Different Theoretical

Lenses

36 Strain Theory and Crime 543

Li Eriksson and Lisa Broidy

37 Developmental and Life-Course Criminology 557

Paul Mazerolle and Tara Renae McGee

38 Left Realist Criminology 571

David Brown

39 Feminist Criminology 587

Kathryn Henne

40 Convict Criminology 603

Greg Newbold

41 Green Criminology 617

Rob White and Sarah Wright Monod

42 Narrative Criminology 633

Mark Halsey

43 Victims, Legal Consciousness, and Legal Mobilisation 649

Robyn L. Holder
 Contents xix

Part V Indigenous Perspectives on Crime and Justice

44 Indigenous Peoples and Criminal Justice in Australia 667

Chris Cunneen and Amanda Porter

45 Māori Experiences of Colonisation and Māori

Criminology 683
Robert Webb

46 Colonial Law, Dominant Discourses,

and Intergenerational Trauma 697
Rawiri Waretini-Karena

47 Rangatahi Courts 711

Khylee Quince

48 Māori and Prison 725

Tracey McIntosh and Kim Workman

49 Crime and Māori in the Media 737

Simone Bull

50 Doing Research With The Aboriginal Domain

as a Non-indigenous Criminologist 753
Harry Blagg

51 Imagining an Indigenous Criminological Future 769

Juan Marcellus Tauri

Part VI Crime Prevention Policies

52 Australian Gun Laws 787

Philip Alpers

53 Alcohol Policies 801

Joseph M. Boden

54 Developmental Prevention 815

Ross Homel and Kate Freiberg
xx Contents

55 Rehabilitation Programmes in Australian Prisons 831

Karen Heseltine and Andrew Day

56 Criminal Profiling 847

Geoff Dean and Sarah Yule

Conclusion 863

Explanation of commonly used Māori language terms 873

Index 877
 Editors and Contributors

About the Editors

Dr. Antje Deckert is a Senior Lecturer in criminology at AUT. Her research
concerns desistance narratives and criminological discourse, particularly its interac-
tions with Indigenous peoples and epistemologies. She is currently serving her second
term as NZ Vice President of ANZSOC, and was Visiting International Professor at
Brock University, Canada in 2017.

Dr. Rick Sarre is Professor of Law and Criminal Justice at the University of South
Australia’s Law School. He served four years as ANZSOC president (2012–2016),
and continues to serve on the Board of the International Police Executive
Symposium. In 2015, he received an honorary doctorate from the Law School, Umeå
University, Sweden.

Contributors
Philip Alpers University of Sydney, Sydney, Australia
Elaine M. Barclay University of New England, Armidale, Australia
Lorana Bartels University of Canberra, Canberra, Australia
David Biles Consultant criminologist, Canberra, Australia
Harry Blagg University of Western Australia, Perth, Australia
Joseph M. Boden University of Otago, Christchurch, New Zealand
Trevor Bradley Victoria University of Wellington, Wellington, New
Zealand

xxi
xxii Editors and Contributors

John Braithwaite Australian National University, Canberra, Australia

Roderic Broadhurst Australian National University, Canberra, Australia
Lisa Broidy The University of New Mexico, Albuquerque, New Mexico,
USA
David Brown Law University of New South Wales, Sydney, Australia
Simone Bull NZ Police, Wellington, New Zealand
John W. Buttle Auckland University of Technology, Auckland, New
Zealand
Duncan Chappell University of Sydney, New South Wales, Australia
Chris Cunneen University of NSW, Sydney, New South Wales, Australia
Selda Dagistanli Western Sydney University, Sydney, Australia
Kathleen Daly Griffith University, Brisbane, Australia
Andrew Day James Cook University, Townsville, Queensland, Australia
Geoff Dean Griffith University, Queensland, Australia
Antje Deckert Auckland University of Technology, Auckland, New Zealand
Fiona Dowsley Crime Statistics Agency, Melbourne, Australia
Anna Eriksson Monash University, Melbourne, Australia
Li Eriksson Griffith University, Queensland, Australia
Catherine Flynn Monash University, Melbourne, Australia
Kate Freiberg Griffith University, Queensland, Australia
Jarrod Gilbert University of Canterbury, Christchurch, New Zealand
Andrew Goldsmith Flinders University, Bedford Park, Australia
Adam Graycar Flinders University, Adelaide, Australia
Michael Grewcock University of New South Wales, Sydney, Australia
Fiona Haines University of Melbourne, Melbourne, Australia
Mark Halsey Flinders University, Adelaide, Australia
Kirsten Hanna Auckland University of Technology, Auckland, New
Zealand
Timothy C. Hart Griffith University, Brisbane, Australia
 Editors and Contributors xxiii

Hennessey Hayes Griffith University, Brisbane, Australia

Sharon Hayes University of Newcastle, Callaghan, Australia
Emily Henderson Henderson Reeves Lawyers, Whangarei, New Zealand
Kathryn Henne Australian National University, Canberra, Australia
Nicola Henry RMIT University, Melbourne, Australia
Karen Heseltine Forensic and Clinical Psychologist, Adelaide, South
Australia, Australia
Robyn L. Holder Griffith University, Queensland, Australia
Ross Homel Griffith University, Queensland, Australia
Fiona Hutton Victoria University of Wellington, Wellington, New Zealand
Samantha Jeffries Griffith University, Brisbane, Australia
Mark Lauchs Queensland University of Technology, Brisbane, Australia
Elena Marchetti Griffith University, Brisbane, Australia
Lorraine Mazerolle The University of Queensland, Queensland, Australia
Paul Mazerolle Griffith University, Brisbane, Queensland, Australia
Tara Renae McGee Griffith University, Brisbane, Queensland, Australia
Judy McGregor Auckland University of Technology, Auckland, New
Zealand
Tracey McIntosh University of Auckland, Auckland, New Zealand
Alice Mills University of Auckland, Auckland, New Zealand
Sarah Wright Monod Victoria University of Wellington, Wellington, New
Zealand
Greg Newbold The University of Canterbury, Canterbury, New Zealand
James C. Oleson University of Auckland, Auckland, New Zealand
Jason L. Payne Australian National University, Canberra, Australia
Ken Polk University of Melbourne, Melbourne, Australia
Amanda Porter University of Technology Sydney, New South Wales,
Australia
xxiv Editors and Contributors

Anastasia Powell RMIT University, Melbourne, Australia

Scott Poynting Western Sydney University, Sydney, Australia
John Pratt Victoria University of Wellington, Wellington, New Zealand
Tim Prenzler University of the Sunshine Coast, Queensland, Australia
Khylee Quince Auckland University of Technology, Auckland, New
Zealand
Janet Ransley Griffith University, Brisbane, Australia
James Rodgers University of Auckland, Auckland, New Zealand
Stuart Ross University of Melbourne, Melbourne, Australia
Rick Sarre University of South Australia, Adelaide, Australia
Russell G. Smith Australian Institute of Criminology, Canberra, Australia
Philip Stenning Griffith Criminology Institute, Queensland, Australia
Masahiro Suzuki Griffith University, Brisbane, Australia
Juan Marcellus Tauri University of Wollongong, Wollongong, Australia
Emmeline Taylor University of Surrey, Guildford, UK
Laumua Tunufa’i Auckland University of Technology, Auckland, New
Zealand
Rawiri Waretini-Karena Waikato Institute of Technology, Hamilton, New
Zealand
Robert Webb University of Auckland, Auckland, New Zealand
Rob White The University of Tasmania, Hobart, Australia
William Wood Griffith University, Brisbane, Australia
Kim Workman Victoria University of Wellington, Wellington, New
Zealand
Sarah Yule Criminal Psychology Unit, New South Wales Police Force,
Sydney, Australia
 Acronyms

a.k.a. Also known as

ABC Australian Broadcasting Corporation
ABS Australian Bureau of Statistics
ACC Australian Crime Commission
ACCC Australian Competition and Consumer Commission
ACT The Australian Capital Territory
AFP Australian Federal Police
AIC Australian Institute of Criminology
AIHW Australian Institute of Health and Welfare
ALP Australian Labor Party
ALRC Australian Law Reform Commission
ANU Australian National University
ANZSOC Australian and New Zealand Society of Criminology
ARC Australian Research Council
ASC American Society of Criminology
AUT Auckland University of Technology
BA Bachelor of Arts
BJS US Bureau of Justice Statistics
BOCSAR Bureau of Crime Statistics and Research
BS Bachelor of Science
BSC British Society of Criminology
CDPP Commonwealth Director of Public Prosecutions
Cth Meaning ‘Commonwealth’, cited after laws that are binding all
Australian jurisdictions
DECRA Discovery Early Career Research Award
EU European Union
Europol European Union’s law enforcement agency
flax-roots In New Zealand often used instead of the term grass-roots

xxv
xxvi Acronyms

HCA High Court Australia

ILO International Labour Organisation
INTERPOL International Criminal Police Organisation
LCA Law Council of Australia
LGBTQI Lesbian, gay, bisexual, transgender, queer, intersexed
LLB Bachelor of Laws
NCCJS Australian National Centre for Crime and Justice Statistics
NDARC National Drug & Alcohol Research Centre, Australia
NSW New South Wales
NT The Northern Territory (used in conjunction with agency names)
NZ New Zealand (used in conjunction with agency names)
OBE Officer of the Most Excellent Order of the British Pacific Islanders
OC spray Oleoresin capsicum spray, also known as pepper spray
QC Queen’s Council
QLD Queensland (used in conjunction with agency names)
QUT Queensland University of Technology
RCIADC Royal Commission into Aboriginal Deaths in Custody
SA South Australia (used in conjunction with agency names)
UC University of California
UK United Kingdom of Great Britain
UN United Nations
UNSW University of New South Wales
USA United States of America
VUW Victoria University of Wellington
WA Western Australia (used in conjunction with agency names)
WHO World Health Organisation
WWI First World War
WWII Second World War
 List of Figures and Images

Fig. 3.1 Primary institutional and occupational affiliation of ANZSOC

members in 1970, 2003, and 2016 36
Fig. 3.2 Revenue and expenses of the AIC, 1972/1973–2015/2016
(AUD) 39
Fig. 3.3 Operating revenue and government appropriation of the AIC,
1972/1972–2015/2016 as a percentage of national GDP 40
Fig. 3.4 CRC income and grants funding provided, 1972/1973–
2015/2016 (AUD) 41
Fig. 3.5 Total AIC staff numbers and academic research staff,
1972/1973–2015/2016 (headcount at 30 June) 43
Fig. 3.6 Principal categories of research examined in Trends and Issues in
Crime and Criminal Justice, 1986–2016 44
Fig. 8.1 Unique offenders (number) by offence type (Australia,
2014/2015) 115
Fig. 8.2 Offenders proceeded against (number) by offence type
(Australia, 2014/2015) 116
Fig. 8.3 Victims of crime (number) by offence type (Australia,
2014/2015) 116
Fig. 9.1 Police recorded violent crimes, Australia, 2000–2014 133
Fig. 9.2 Homicide rate by year, 1989/1990 to 2011/2012 135
Fig. 9.3 Violent crime victimisation rates 136
Fig. 9.4 Physical assault victimisation rates for men and women 137
Fig. 9.5 Physical assault victimisation rates for age cohorts 139
Fig. 15.1 Case example: ‘The classic’ advanced fee fraud 229
Fig. 17.1 CMC (Queensland) allegations 2011/2012 (N = 12,559) 263
Fig. 17.2 CCC (Western Australia) allegations 2011/2012 (N = 5912) 263
Fig. 17.3 ICAC (NSW) responses to complaints received 2011/2012
(N = 2978) 264
xxvii
xxviii List of Figures and Images

Fig. 20.1 Boat arrivals by calendar year 1976–2014 and financial year
1989/1990–2014/2015 306
Fig. 23.1 Prison population rate for England and Wales, New Zealand,
and Australia, 1970–2015, per 100,000 total national
population 348
Fig. 23.2 New Zealand crime rate 1970–2014, per 100,000 total national
population 348
Fig. 23.3 Prison rate for New Zealand and Finland, 1970–2015, per
100,000 total national population 357
Fig. 23.4 Crime rate for New Zealand and Finland, 1970–2014, per
100,000 total national population 357
Fig. 27.1 Restorative Justice and Reoffending Project Case 005a 415
Fig. 27.2 Restorative Justice and Reoffending Project Case 005b 416
Fig. 42.1 Interview excerpt, flexibility 640
Fig. 42.2 Interview excerpt, maintaining narrative flow 641
Fig. 42.3 Interview excerpt, recognising a ‘dead end’ 642
Fig. 42.4 Interview excerpt, the co-production of interview narrative 643
Fig. 52.1 Australia: Rate of all gun deaths per 100,000 people 795
Fig. 55.1 The compulsory drug treatment correctional Centre (CDTCC) 841
Fig. 56.1 Historical timeline of ‘criminal profiling’ researchers in
Australia 852

Image 3.1 AIC staff, 1973. Back from left: Bill Miller, Harold Weir, Diana
Solman, Pat Riley (Library), Peggy Walsh, Jean Willoughby,
Adam Browne (Publications), Peter Kay. Front from left: Joan
Swan, Anne Wright, Judge Muirhead, Robyn Zebo, Mary
McLean (Training) 42
 List of Tables

Table 5.1 Key administrative crime and justice sources in Australia

and New Zealand 70
Table 5.2 Key surveys relating to crime and justice in Australia
and New Zealand 73
Table 7.1 One-punch death legislation in Australia 100
Table 8.1 Recorded offences New Zealand 2012–2014 117
Table 17.1 Perception of corruption in Australia overall 253
Table 17.2 Perceptions of corruption in Australia by institution 254
Table 17.3 Examples of types, activities, sectors and places (TASP)
of corruption 254
Table 17.4 Overview of anti-corruption agencies 260
Table 17.5 Suspected and observed corruption within current
organisation, Victoria, as percentage of respondents
(N = 893) 265
Table 18.1 Recorded fraud cases Australia and New Zealand,
1995/1996 to 2014/2015 273
Table 18.2 ACCC, complaint actions, 2014/2015 278
Table 30.1 Australian and New Zealand redress schemes 458
Table 33.1 Private security growth, 1976–2015 499
Table 33.2 CPNZ annual patrol statistics, 2015 505
Table 43.1 Law in social context 652
Table 43.2 Theories of legal mobilisation 656
Table 55.1 Prisoners in Australia, profile June 2015 833
Table 55.2 Prisoners in Australia by offence types 835

xxix
 Part I
The Crime and Justice Landscape
Another random document with
no related content on Scribd:
 Oot, Herra, kovin mua rangaissut,
Tein varmaan paljon, paljon pahaa, nurjaa;
Kuin tullut ois, en varmaan toiminut,
Mä syntinen, mut, isä, sääli kurjaa.
Lempeenä istuimellas istuen
Oot kuva uskon, toivon, rakkauden.

Sydämein portit aukee, rintahani

Käy virta armon kevätkastehen,
Vaikk' kyynel tuskan polttaa poskeani,
Niin Herran puoleen katson, rukoilen.
Nyt tässä syleilen mä polviaan;
Oi ihme, kuinka suru haihtuukaan!

Mun yli liitää autuus hiljainen.

Oon autuas. — Sua katson, Jumalani.
Oi, soiko seura hauskain veljien
Tät' iloa, min saan mä Herraltani?
Luo hänen nousee sielu sureva
Maan lasten pimeästä joukosta.

Oi Herra, ylväs mieli taivuta

Näkemään noustessansa vähyytensä.
Ett' seisahtuisi se, kun käsket sa
Ja näkis turhaks luottaa itsehensä,
Ett' taaskin luokses sielu kohoais
Ja silmäis eessä levon, rauhan sais.

Kun suvaitset, niin ristis anna sä,

Jeesuksen risti suloinen on taakka!
Vakaasti tukemanas astun mä,
Todistan kunniaas maan ääriin saakka.
Kun lohtu tarpeen, pakenen sun luo
Ja lohdun mulle enkelisi tuo.

4.

Kuink' kaunis päivä vaikenee

Taas kullast' itätaivahan,
Se kukkain nuput aukaisee
Ja valoon pukee maailman!
Oi Herra, mua armahda!

Nyt hetki pyhä tullut on

Ja tärkein minun elämäin.
Mun katso, Herra, tuntohon,
Pois aja pahuus syömestäin!
Oi Herra, mua armahda!

Nyt astun luokse pöytäsi,

Kuin hyvä oot, saan maistaa sen.
Mä otetaan sun laumaasi,
Sä hellä, hyvä paimenen'.
Oi Herra, mua armahda!

Oi lausu, joko valmis lien

Sun kasvois eessä seisomaan!
Ja kypsä oonko elon tien
Mä vakavana astumaan?
Oi Herra, mua armahda!

Nyt tulin luo tienristeikon,

Suo, että oikein valitsen.
Jos ensi askel harhaan on,
Kuink' oikein enää löytänen?
Oi Herra, mua armahda!

Jos valhe rinnass' asuu juur',

Kun sulle valan vannon, oi!
On syntin' raskas, syntin' suur',
Ken enää auttaa mua voi?
Oi Herra, mua armahda!

Suo, Herra, että tajuisin

Tän hetken suuren tärkeyden,
Ett' tyynnä kerran astuisin
Mun leiviskästäin tilillen.
Oi Herra, mua armahda!

Suo, että pääsen taivaasen

Ja vanhurskauden puvussa
Saan laulaa kanssa pyhien:
Siunattu olkoon Jumala!
Oi Herra, mua armahda!

5.

Siis sun oon! Silmäis edessä

Tein valan juur'.
Mä tunsin, hyvä olet sä
Ja lempesi on suur'.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi lemmen, onnen suuruutta!
 Mä näin, kun kirjaas kirjoitit
Mun valani,
Kun esiripun repäisit,
Lähetit henkesi.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi lemmen, onnen suuruutta!

Kun vaivuin silmäis etehen

Mä kyynelin,
Niin tunsin rauhan taivaisen
Ja löysin armonkin.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

Mun heikon sydämeni mä

Toin uhraten
Sun jalkoihis, — miel’hyvällä
Sä otit, Herra, sen.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

Sä mursit pyhän leipäsi

Ja mulle soit,
Sä valoit pyhän viinisi
Ja kalkin mulle toit.
Omakses sain! Oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

Vuos kyynel, kovaan sykkien

Löi sydän mun —
Sä sylis auvoit hymyillen,
Mä vaivuin helmaan sun.
En muuta voi, oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

6.

Oi, kuinka olen iloinen,

Mä Herrassani riemuitsen.
Mä laulan lapsuuslauluan',
Sen laulan moneen kertahan
Ja taasenkin.

En pelkää päivää tulevaa,

Kas enkelit mua taluttaa.
Kaikk' eikö siis käy hyvin päin?
Ja enkö rauha syömessäin
Sais hautaani?

Luo Herran paeta mä voin,

Kun loistaa säteet aamunkoin.
Kun ilta saapuu pimeten,
Niin nukun syliin hänellen
Kuin äidin luo.

Oi käänny, käänny syntinen

Ja riennä luokse Jeesuksen,
Jos tuntisit sä hyvyyttään
Ja rauhaansa ja lempeään,
Niin rientäisit!

Miks suloist’ taivaan haaveilen

Ja asunnoista autuuden?
Mull' onhan taivas rinnassain,
Kun rukous lämmin liitää vain
Luo Jehovan.

Siis tietäni käyn riemulla

Ja noudan voimaa taivaasta,
Mä kunnes vaivun hautahan
Ja näen kasvot Jumalan,
Oi autuuttain!

Suomi hädässä.

Soi hätähuuto haikea

Yl' laaksojen,
Kun kansan tuskan vaikea
Maaks sortaa sen,
Ja epätoivo rinnassaan
Käy joukot kalpeet pelvoissaan,
Köyhyyden ryysyt päällään vaan.

On synnin palkkaa ankaraa

Tää vitsaus,
Ja raskaammaks viel' ehkä saa
Tää rangaistus.
Ken ymmärrä ei puutettaan,
Sen mieli siitä paatuu vaan
Sen rikoksella korjaamaan.
 Mut yksi näkee kaiken sen
Ja armossaan
Hän ruumiillen ja sielullen
Suo lahjojaan.
Hän halveksi ei ketäkään;
Mon' ymmärrä ei hyvyyttään,
Hän hyljätään ja petetään.

Ei vailla hänen armoaan,

Ken ottaa sen,
Ja sitä hältä anomaan
Käy paraten.
Sit' ilman armoa ei saa, —
Mut ihminen, hän unhoittaa
Hädässään muistaa Jumalaa.

Oi, Hengen sanaa kuulemaan

Käy kallis maa!
Nyt Herran käsi armossaan
Sua kurittaa:
Ei tahdo sun se tuhoas,
Vaan hädässäs on turvanas
Ja herättää sua kuolostas.

Kysymyksiä.

Mit', ihminen, sulle se Herrasi on,

Iki-onnen mi suo tahi turmion?
Vaikk' et häntä tunne, hän sentään on.
Hän saapuu ja kuolema sitten
Kera viimeisten ailuhitten,
Mut tuomio — jäljestä sen.

Mist' etsit sä häntä, hän tahtovi sen,

Ett' antaisi hän mitä sinullen?
Todistajaks täällä ei kelpaja ken,
Sana vaan, sana vaan maan päällä
Voi Herrasta neuvoa täällä,
Sanassaan hänet kohtaat vaan.

Sä viihdytkö Herrassa, lempien

Hän tahtovi sydämes syntisen!
Sua vuottavi vielä hän malttaen;
Jos syntihin mielesi taipuu,
Niin silloin ijäksi haipuu
Sun taivaasi, rauhasikin.

Mit' teet sinä puolesta Herran tän,

Veres uhraatko hänelle lämpimän?
Hyvä isäsi tahtoisi olla hän;
Hän eestäsi ainoastaan
Maan tuskihin taivahastaan
Pyhän, lemmityn poikansa soi.

Häntä lemmitkö? Kristus sen tunnustaa

Kenen sydän Herralle leimuaa,
Ken alati määrähän tarkoittaa.
Hän seurasta pyhästä Herran
Vain nauttia saa, kunis kerran
Sulotaivahan nähdä hän saa.
Psalmi

Oi, älä komeutta, kultaa

Sä mulle kersku maailman;
On lahjat maailmaiset multaa,
Ei tyydytä ne sieluan'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

On kallis aarre, rauha syvä

Ja halu, riemu mulle hän.
Mun häntä palvella on hyvä,
Hän onpi suojan', ystävän'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Maailma hukkuu irstain toimin,

Ja lihan sulo surkastuu;
Mit' tehdään täällä ihmisvoimin,
Se pian tyhjiin supistuu.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Hän kulmakivi on, mi kestää,

On valo murheiss', iloissain;
Hän linnain on, mi vaarat estää,
Hän runko on, mä oksa vain.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
 Hänt' kuningasten kuningasta
Ja taivaan Herraa kiittää maa;
Hän auttaa voi mua lankeemasta
Ja kerran taistoist' armahtaa.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Valt'istuint' ei voi murtaa Herran,

Myös armonsa on ikuinen.
Hän kuoli minun eestäin kerran
Ja ompi vielä Jeesuksen'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Hän sydämeeni rauhans' suopi,

Sieluuni iki-elämän.
Kun silmäin kuolo umpeen luopi,
Niin sentään valoni on hän.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Vaikk' kuinka kärsin elontiellä,

Sen kunnes päähän kulkenen,
Niin hänen luonaan kerran vielä
Saan tuhatkerroin jälleen sen.
Ja Herraa Jeesust' ainiaan
Mä hiljaa vuottain lemmin vaan.

Vastaus vanhalle Puutarhurille,

 Olen pahoillani tappiostanne, hyvä ystäväni. Te tiedätte kyllä, että
itse olen muinoin kokenut, miltä tuntuu, kun rakkaimmat ja
kalleimmat siteet katkeavat, kun yhdellä kertaa koko meidän
maallisen ilomme kimalteleva rakennus luhistuu päällemme, miltä
tuntuu, kun Jumala tempaa pois ne rakkaat esineet, joihin tämä nurja
ja saastutettu sydän on ollut kiinnitetty, ja kun huomaa olevansa
yksin, yksin taivaan avaran kannen alla, niinkuin kaikesta jäljellä ei
enää olisi muuta kuin minä ja — Jumala. Kerran temmataan
todellakin kaikki pois, ja me olemme itse asiassa ilman mitään
suojaa, ilman mitään suloista ja kallisarvoista epäjumalaa, ilman
noita tuhansia rakkaita siteitä, jotka kahlehtivat meidän sydämemme,
me yksin elävän Jumalan edessä. Meistä olisi silloin, rakas ystävä,
"kauheata joutua hänen käsiinsä", ellei hän sitä ennen "ole niin
saanut irroittaa, vapauttaa ja valmistaa meitä", että voimme seista
hänen kasvojensa edessä iloiten ja todella olla muuta toivomatta,
kuin olla hänen lähellään ja laulaa hänen kiitostaan ikuisesti. Teidän
tuskanne voin siis hyvin ymmärtää, eikä se minua hämmästytä;
tahtoisin ojentaa teille käteni ja surra kanssanne, tahtoisin seurata
teitä tyttärenne hiljaiselle haudalle kirkkaan lahden tuolle puolen.
Sillä kalliilla paikalla tahtoisin seisoa kanssanne, ja kun päivän
hurjat, sekavat äänet olisivat valjenneet, ja illan tyyni rauha vallitsisi
maassa, vallitsisi teidän sielussannekin, tahtoisin sanoa teille sanan.

Te olette runollinen mies, ystävä hyvä. Runouden loistavalla

hohdolla, sen ruusunvärisillä pilvillä olette itseänne varten
verhonneet tämän elämän, ja sen välkkyvissä sulounelmissa liitelee
sielunne, mutta tytärtänne ette ole ymmärtäneet, ettekä — sen
sanon surumielin — mitä ainoa välttämätön, mitä Kristinoppi on, siitä
ette tiedä vähintäkään. Minusta on joskus tuntunut, että sillä, joka
niin on tuutinut sielunsa runollisiin haaveihin, on sitä vähemmin
halua ja tahtoa "herätä", että se, joka on nousta singahtanut
runouden loistaville kukkuloille ja sinne koteutunut, tyytyväisenä ja
ihastuneena, varmaan vielä vähemmin kuin kukaan muu tahtoo
laskeutua sieltä ja heittäytyä tomuun ja tunnustaa olevansa "suurin
syntisistä". Surullista, ystäväni, mutta totta on, että runous, mikäli se
on ihmisen uudestisyntymättömän luonnon tuotetta, enemmän kuin
monet muut asiat kykenee tenhoamaan ja pettämään, kiehtomaan ja
vallitsemaan, vahvistamaan maallista mieltä (joka on Jumalan
vihollinen) ja tekemään sen suloiseksi, rakkaaksi, paatuneeksi.
Niinkuin hieno maailmanmeno kaikkein pikimmin ja vaarallisimmin
tarttuu, niin tunkee myöskin runouden myrkky sielun syvyyteen sitä
suuremmalla voimalla ja sitä suuremmaksi vahingoksi, mitä
hienompaa se on, ja tekee ihmisen sitä mahdottomammaksi
Jumalan armolle, sitä huolettomammaksi, vastahakoisemmaksi ja
hitaammaksi parannuksen taisteluun, mitä suloisempi, pettävämpi ja
hänen luonteelleen maireempi se on. Tekin olette kasvanut ja elänyt
kukkien keskellä; te olette tottunut näkemään maan
mielikuvituksenne loistavassa valossa, ja olette niin koteutunut sinne
ja niin tyytyväinen sielläoloonne, että viihdytte, samoinkuin muutkin,
äärettömän hyvin siellä, niinkuin Jumala siksi olisi meidät tänne
asettanut, ikäänkuin meillä täällä olisi pysyväinen olinsija, ja aivan
kuin sinä, elävän Jumalan poika, sitä varten olisit vuodattanut veresi.
Te ymmärrätte kai, ettei minun mielipiteeni voi olla, että Kristinusko
tekisi ihmisen sokeaksi Jumalan ihanalle maailmalle, tai kieltäisi
häntä myöskin iloitsemasta siitä, mutta sydämestään olla kiintynyt
siihen, haudata itsensä siihen, löytää siitä paras ilonsa,
lohdutuksensa, rauhansa ja huvinsa, eikä etsiä sitä, joka ylhäällä on,
vaan sitä, joka maan päällä on, se ei saata koskaan olla Kristinuskon
mukaista ja joka lehti Jumalan sanasta saarnaa aivan päinvastaista.
— Kas, te tahdotte epätäydellisimmässäkin nähdä täydellisiä,
heikossa kaunista, pahassa hyvää, sanalla sanoen, langenneessa
maailmassa kaikkialla ainoastaan Jumalan; mutta ettekö käsitä itse,
että tämä on ainoastaan runollista luonnon jumaloimista, ainoastaan
panteismiä hienommassa ja kauniimmassa muodossa, ainoastaan
epäjumalanpalvelusta? Kuuluuhan tosin kauniilta ja hyvältä elää
hiljaisessa, suloisessa sopusoinnussa maailman kanssa, katsella
sitä rakkauden silmillä, ja ilman suurempaa murhetta, huolenpitoa ja
pyrkimystä nauttia siitä, kunnes vajoaa kuoleman syliin; mutta
ainoastaan heti ilman muita huolia nähdäkseen taivaan portin
itselleen aukeavan, ja herätäkseen vielä kauniimpaan ja vielä
runollisempaan elämään. Oi ystäväni, eikö ihminen ole teillekin
enemmän arvoinen kuin kukka, vaikka te ette pitänyt tytärtänne
muuna kuin sellaisena? eikö ihmisen sielu teissäkin ole aiottu muuta
varten, kuin elämään maan päällä, nauttimaan hetkisen siitä ja
kuolemaan, vaikka te kaikin voimin näytätte tahtovan hyljätä kaiken
muun ajatuksen? eikö tämä elämä teistäkin ole syntistä,
saastutettua, Jumalasta eksynyttä elämää, vaikka te kutsutte sitä
"suruistaan huolimatta niin pyhäksi ja niin suloiseksi?" Voiko teidän
mielipiteenne todella olla, että ihminen, sellaisena kuin hän on, olisi
sovelias astumaan taivaaseen, jonne ei mitään saastutettua saa
tulla? että hän ei kaipaisi mitään täydellistä muutosta, mitään syvää,
oleellista ja perinpohjaista uudistusta, mitään uudestisyntymistä,
niinkuin Sanassa sanotaan, tullakseen Jumalalle otolliseksi, ja hänen
edessänsä kestääkseen? että hänen ei tarvitsisi "hartaasti pyrkiä"
ahtaasta portista sisälle, ei "taistella" ikuisen elämän kruunusta? Te
ette ole voinut siihen määrään unhottaa ainakaan sitä Kristinuskon
taitoa, jota varmaan nuoruudessanne teillekin opetettiin, että voisitte
kieltää sen esittävän ihmistä langenneena, perin turmeltuneena,
Jumalalle vihamielisenä ja hänen vihansa ja kirouksensa alaisena
olentona. Tätä ei luonnollinen ihminen koskaan voi itsestään nähdä
eikä tuntea, mutta sen vuoksihan Jumala alati koettamalla koettaa
saada ihmisen tajuunsa, avata hänen sielunsa silmät, jotta hän
näkisi kurjuutensa ja vaaransa, ja sitä tietä, jonka Jumala on hänelle
määrännyt, etsisi sitä pelastusta ja vapahdusta, joka ainoastaan
Kristuksessa on tapahtunut. Sanokaa itse, ystäväni, ettekö joskus
ole tuntenut salaista, kalvavaa rauhattomuutta sydämenne
syvyydessä, Jumalan vanhurskauden ja tuomion pelkoa, jota ette ole
voinut selittää tahi ymmärtää, tai edes hämärää sovituksen ja armon
kaihoa? Sanokaa itse, ettekö ole tuntenut jotain senkaltaista myöskin
nyt, kun kirjoititte kirjeenne, sillä te ette mitenkään voi olla niin perin
paatunut ja eksynyt? Jos tekin olisitte kuunnellut salaista ääntä,
Jumalan syvää, pyhää ääntä, niin näkisitte nyt kaikki toisin silmin,
ettekä suuren ihmislauman kanssa olisi alati uudelleen menettänyt
Jumalan armoa, hänen hellyyttään, joka olisi viehättänyt
parannukseen. Te kyllä varmaan tiedätte, että Jumalan edessä ei ole
kuin kahdenlaisia ihmisiä: kääntyneitä ja kääntymättömiä; ettei ole
kuin kaksi valtakuntaa: pimeyden, kuolon, kadotuksen valtakunta, ja
valon, elämän ja armon valtakunta, sekä että jokainen ihminen
luonnostaan kuuluu edelliseen eikä hänellä sellaisena, ei ajassa eikä
ijankaikkisuudessa, ole mitään osaa pyhien valoperintöön. Olkootpa
ihmiset kuinka erilaisia tahansa lahjojensa, mielenlaatunsa, kykynsä,
pyrkimyksiensä ja halujensa puolesta, olkootpa he millä eri asteella
tahansa, niin he ovat kuitenkin toistensa kaltaisia siinä, että ovat
luonnostaan synnintekijöitä, kuoleman ja kadotuksen lapsia, ilman
Jumalaa ja hänen armoansa ja autuuttansa sekä tässä elämässä
että haudan rajan tuolla puolla. Heillä on tosin kaikilla uskontonsa,
he tunnustavat kaikki Jumalan olevan, ja Kristikunnassa tuskin
lienee ainoatakaan, joka pitäisi itseänsä ei-kristittynä ja
uskonnottomana; mutta jos kuulee heidän puhuvan siitä, niin
huomaa, että heillä kullakin on se suuresti erilaisessa muodossa.
Heidän uskontonsa ei ole se, jota Jumala sanassaan vaatii, vaan se
on useimmiten, niinkuin teidänkin uskontonne, itse asiassa
ainoastaan pakanuutta; sillä he punovat ja sovittelevat itsellensä
Kristinuskoa, sellaiseksi kuin heidän luonnollensa on sopivaa ja
mukavaa, mutta aniharvat ovat ne, jotka todella koettavat tutkia,
onko heidän Kristinuskonsa myöskin todella sellainen kuin Jumala
sanassaan vaatii, jotka katsovat velvollisuudekseen saada sen
Raamatusta, ja siitä ainoastaan ja alati. Mitä siis ihminen
luonnollisessa tilassaan tekee ja toimii, se ei Jumalan edessä ole
minkäänarvoista; hänen parhaat tekonsa ovat syntiä ja häpeää, ellei
hän totisesti kääntymällä ole tullut pimeydestä valoon, Saatanan
vallasta Jumalan luo. Niinkauvan kuin hän on pimeyden lapsi, hän
tekee ainoastaan pimeyden töitä. Älkää pettykö: paha puu ei voi
kantaa hyviä hedelmiä; "hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, vaan
hyvä ihminen tekee hyviä tekoja". Mutta pohja ja perustus, josta
valon teot kasvavat, on ainoastaan uudestisyntymisessä. Missä ei
sitä perustusta ole, oltakoon siellä miten tahansa, ja tehtäköön
kaikkea hyvää, mitä suinkin voidaan keksiä, siellä ollaan kuitenkin
pimeyden lapsia ja ainoastaan pimeyden tekoja tehdään. Oi, kuinka
paljon kaiken inhimillisen ymmärryksen yläpuolella, kuinka
ihmeellinen ja mahdoton käsittää tämä jumalallinen, syvä ja harras
kääntymyksen teko on, tämä mahtava muutos, kun sydän alkaa
rakastaa, mitä se vihasi, ja vihata, mitä se rakasti, kun vanha katoaa
ja uusi luontokappale syntyy, kun suomut putoavat sielun silmistä ja
se saa näkönsä? "Voiko Etiooppialainen muuttaa ihonsa ja pantteri
täplänsä?" Tai taitaako ihminen jälleen äitinsä kohtuun mennä ja
syntyä? Mutta tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen
humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee:
näin on jokaisen, kuin hengestä syntynyt on. Niinpä niin, armon
salaisuus ja ihme on uudestisyntyminen. Kuinka isä rakkaudella ja
tuskilla vetää sielua luokseen! Kuinka hän tekee sen isoovaiseksi,
että hän itse ravitsisi sitä elämän leivällä! Kuinka hän ensin antaa
sille "maitoa" ja sitten "vahvaa ruokaa", kunnes vihdoinkin ylpeä
sydän huudahtaa: sinä olet minulle liian väkevä, sinä olet voittanut!
Silloin astuu jumalallinen voittaja voitetun luo ja pyytää: anna minulle
sydämesi! Syntinen sydän halajaa Vapahtajaa, eikä sielullakaan ole
muuta hänelle antaa. Se lakkaa erikseen repimästä joka myrkytettyä
suonta siitä irti, se tempaa kerrassaan koko syntisen sydämen,
antaa sen hänelle ja sanoo: murra, polta, muserra se, ja anna
minulle uusi sydän; vapahda minut, sillä ainoastaan täysin
vapautettu henki, joka pitää kaiken muun itselleen vahingollisena, on
sinulle arvokas. Ja Vapahtaja ottaa syntisen sydämen ja murtaa sen
ja valaa sen uuteen muotoon ja antaa sen hänelle takaisin. Ja niin
kilvoittelee sielu sitä, kuin ylhäällä on, eikä sitä, kuin maan päällä on!
sillä se on "kuollut, ja sen elämä on Kristuksessa kätketty Jumalaan".

*****

Ystäväni, koko teidän kertomuksestanne en voi muuta päättää,

kuin että tyttäressännekin Jumala oli herättänyt totisen autuuden-
huolen, että hän oli hänessä alkanut työnsä, ja että uuden elämän
aamurusko oli hänelle sarastanut niissä ystävissä, joiden kanssa hän
seurusteli. Että te ette sitä ymmärtänyt, ei minua lainkaan
kummastuta, sillä „luonnollinen ihminen ei havaitse mitään siitä, kuin
Jumalan hengen on; että te katkeruudella, surulla ja
vastenmielisyydellä katselitte tyttärenne pyrkimystä, on vallan
luonnollista; sillä se vihollisuus, jonka Jumala alussa pani käärmeen
siemenen ja vaimon siemenen välille, on tietysti aina pysyvä. Viha,
katkeruus ja pilkka on tietysti aina oleva todellisen Kristinuskon
osana, ja missä ei sitä ole, siellä ei ole Kristuskaan. On yleensä
sangen huono merkki ihmisen Kristinuskosta, jos hän viihtyy
sovussa ja rauhassa, jos hän elää hyvässä sovussa ja rauhassa
maailman kanssa. Niinkuin meri heittää maihin kuolleensa, niin on
maailmankin aina heitettävä pois ja sysättävä luotaan ne, jotka ovat
sille kuolleet ja elävät Jumalassa. Todellisten kristittyjen ja "suuren
lauman" välillä ei eroavaisuus ole inhimillinen, katoava, ulkonainen,
ei myöskään eroavaisuus mielipiteissä —; vaan periolennainen,
harras, loppumaton, kuin valon ja pimeyden välillä: Senvuoksi ne
eivät koskaan voi olla sovinnossa. Kristitty todistaa elämällä, teoilla
ja sanoilla maailmaa vastaan, että sen olemus on paha, ja maailma
osastaan vihaa ja pilkkaa kristittyä kuin pahinta kerettiläistä, kuin
tukalimpia syöpäläisiä, jotka maasta pitäisi hävittää. Oi, kyllä käy
päinsä elää hyvässä sovussa maailman kanssa, niin kauvan kuin
usko ei ole muuta kuin tyhjä pään ajatus, niin kauvan kuin eletään
tässä puolinaisessa, laimeassa, raukeassa ja elottomassa
kristinuskossa, joka rakentaa sopua sekä Kristuksen että Belialin
kanssa, joka palvelee sekä Jumalaa että Mammonaa, mutta mitä
enemmän asiasta tulee totinen tosi, mitä enemmän henki ja elämä
täyttävät ihmisen, sitä enemmän maailma asettuu häntä vastaan ja
julistaa sen — vanhan tapansa mukaan — haaveilemiseksi,
lahkolaisuudeksi, pietismiksi. Ja se, joka ei tahdo tätä kärsiä: älköön
tarttuko auran kurkeen; se, joka ei tahdo tulla kristityksi ja olla
kristitty sielultaan ja sydämeltään, kokonaan ja jakamatonna,
eläköön paljoa mieluummin ilman mitään jumalisuuden varjoakaan,
maailman kaltaisena, niinkuin hän sisimmältä olemukseltaan onkin.
"Ken tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen".
Oi ei, kristityksi ei tule, ellei kuole maailmalta, eikä saata
kummastuttaa, jos maailma silloin katsoo sellaista samalla
vastenmielisyydellä ja inholla, kuin elossa oleva katsoo ruumista.
Salaista elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, pyhää, sisällistä,
selittämätöntä elämää ei voida elää, ellei olla siten kuollut; mutta tätä
elämää ei maailma voi ymmärtää. — Ihmiset voivat kyllä peittää,
puolustaa ja kaunistella pahuutta, mutta tehdä totista totta
autuutensa asiasta, todella enemmän kunnioittaa Jumalaa kuin
maailmaa, hengessä ja totuudessa palvella häntä, se on heistä
vastenmielistä eivätkä he voi sitä kärsiä. Jos mikä hyvänsä heitä siitä
muistuttaa, se loukkaa heitä heti, niinkuin "teidän sielunne pimittyi, ja
te suutuitte" tyttärenne aivan viattomasta, syvimmän rakkauden,
säälin ja hellyyden tuottamasta kysymyksestä: "oletteko koskaan
ajatellut Jumalaa?" ja epäilemättä heti tuomitsitte hänet kadotetuksi
ja vietellyksi, tuon vihattavan lahkon saastuttamaksi, "noiden
jumalattomien, hiljaisten, kauheiden olentojen", "noiden mustien
haamujen, joilla on väritön iho ja puoleksi sammuneet silmät".

Ja tämä johtaa minut toiseen vihattavaan salaviittaukseen, joka

näyttää erityisesti voivan pelottaa ihmisiä lainkaan huolehtimasta ja
ajattelemasta autuuttaan. Te näytte pitävän varmana, että henkisen
elämän kehittämisestä on muka seurauksena ihmisen ruumiillinen
häviö, että sielun pelastumisesta herännyt huoli tuottaa ihmisen
ruumiillisen perikadon, hänen elämänsä, terveytensä ja mielensä
rauhan kadottamisen; että vakavampi Kristinusko on ainoastaan
valitusta, surua, alakuloisuutta ja kivuloisuutta. Ettekö ole koskaan
lukenut, että Jumalan valtakunta on "vanhurskautta, rauhaa ja
riemua Pyhässä Hengessä", eikä surua, huolehtimista ja
rauhattomuutta? että vanhurskasten asunnoissa lauletaan riemuiten
voitosta? että ei kukaan ole heidän riemuaan heiltä riistävä? Mutta
ettekö ole myöskään lukenut, että "suurella murheella täytyy
Jumalan valtakuntaan sisälle tulla?" että se suru, joka on Jumalan
mielen mukainen, tuottaa autuuteen parannuksen, jota ei kadu? —
Nautinto ja huvitus on ihmisten tunnussana; innokkaasti koettaa
kukin karttaa kaikkea tuskaa ja pelkää kuin kuolemaa kaikkea, mikä
saattaisi häntä häiritä hauskassa, syntisessä olossaan. Oi niitä
ylpeitä, kataloita olentoja iloisuuksineen ja tuoreuksineen! heille
julistaa Kristus itse: "voi teitä, jotka nyt hymyilette; sillä te tulette
itkemään ja suremaan". Voitteko edes luulla, että ihminen, joka
näkee ja tuntee kurjuutensa, jota painaa hänen syntitaakkansa, voi
kulkea hymyhuulin ja tanssivin askelin, voi leikkiä, laskea pilaa ja
hauskasti tehdä syntejä teidän kanssanne? Mutta se, joka
säikähtäen väistyy tätä tuskaa, ei myöskään koskaan saa tuta
riemua Jumalassa; se joka alituisesti tahtoo ehkäistä sitä surua,
"joka on Jumalan mielen mukainen", ei myöskään koskaan tule
käännetyksi, parannetuksi, ei koskaan todelliseksi kristityksi. Eikö
teistä ole luonnollista, että se tuska, joka ihmiselämässä on syvin ja
kaikkien muiden lähde, synnin tuska, ei voi olla leikin kaltainen?
Mutta juuri tätä tuskaa välttävät ihmiset suurimmalla varovaisuudella,
vaikka se enemmän kuin kaikki muut tuskat heitä lähentelee; tuska,
josta oikeastaan ei ketään heistä voida armahtaa. Kuinka usein se
tahtookaan hiljaisina hetkinä nousta heidän sydämessään — mutta
he painavat sen alas, ennenkuin se saa valtaa heidän ylitsensä.
Kuinka usein se tempaakaan heidät kesken heidän iloaan,
suruttomuuttaan ja huvejaan — mutta he pakenevat sitä. Oi, jos he
sillä tavalla tahtovat päästä siitä, niin tietäkööt he, että se vain
tuokioksi heittää heidät sitä suuremmalla voimalla palatakseen.
Synnin tuska on tuskaa, joka välttämättömästi on kerran koettava,
jota kaikkien on tunnettava, olkoonpa se sitten siellä tahi täällä,
ajassa tai ijankaikkisuudessa. Niinpä niin, kyllä ihminen saattaa
ehkäistä tätä surua, kun Jumala sen kautta tahtoo saattaa häntä
parannukseen, mutta hän ei saata estää, että siitä kerran hänen
ikuiseksi kauhukseen tulee todellinen ja muuttumaton; kyllä hän voi
estää Jumalaa asettamasta hänen syntejänsä hänen omantuntonsa
silmäin eteen, että hän näkisi, katuisi ja saisi ne poispyyhityiksi
Kristuksen verellä, mutta ei hän voi estää Jumalaa asettamasta niitä
hänen eteensä hänen turmiokseen ja ikuiseksi kadotuksekseen.
Jumalan sana ei tässä asiassa vähintäkään jätä meitä
epätietoisuuteen. — Kuitenkin on kummallista, että useimpien
ihmisten puuhan ja homman tarkoituksena aina on löytää huveja ja
iloa, syöstä toisesta huvituksesta toiseen. No niin, onko heillä siis
niin hauska? Oi ei, levottomia ja rauhattomia he enimmäkseen ovat,
ja sangen harvoin heitetään heille kuin syöttinä haihtuva huvi, jonka
jälkeen sama etsiminen ja rauhattomuus alkaa uudestaan; heillä ei
itsellänsä ole rauhaa, eivätkä he voi jättää muita rauhaan. Oi,
tahtoisimmeko. vaihtaa heidän kanssansa? Ei, ei! keskellä kaikkien
kärsimysten, keskellä taisteluiden ja kyyneleiden on meillä
Jumalassa ilo, jota he eivät voi kuvitella, saamme tuntea rauhaa,
"joka käy yli kaiken ymmärryksen", on meillä autuuden toivo
"kypäränä", ja tiedämme kyllä, että "meidän surumme, joka kuitenkin
on ajallinen ja kevyt, synnyttää meissä ikuisen ja ylen määrin
tähdellisen ihanuuden".

Mutta minä puhun todellisesta Kristinuskosta; ehkä te hymyilette

sille, koska te olette itsessänne vakaannuttanut sen ajatuksen, että
kaikki teidän tyttäressänne oli ollut vaan eksymystä, lahkolaisuutta,
tai miksi te sitä tahdotte nimittää. Kysymys on siis siitä, mitä on
pidettävä lahkolaisuutena? Epäilemättä sitä, mikä sotii Raamatun
sanaa ja meidän kirkkomme tunnustusta vastaan. Jos tahtoisitte itse
tutkia asiaa, niin tulisitte minun kanssani siihen kokemukseen, että
tyttäressänne juuri sillä muutoksella, jota te etupäässä piditte
vääränä ja lahkolaisena, on Raamatussa täydellinen ja varma
perustuksensa, ja sen sanat ansainnevat kai teidänkin silmissänne
enemmän uskottavaisuutta, kuin teidän omat kuvittelunne ja
käsitteenne asiasta. Mutta vaikka jonkin puolen tyttärenne
olemuksessa ja puheessa täytyikin tuntua teistä liioittelulta,
haaveilemiselta ja selittämättömältä, niin piti sen vähemmin
hämmästyttää teitä, kun te toiselta puolen otatte huomioon, kuinka