Nuclear Non-Proliferation in

International Law - Volume IV: Human

Perspectives on the Development and
Use of Nuclear Energy Jonathan L.
Black-Branch
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/nuclear-non-proliferation-in-international-law-volume-i
v-human-perspectives-on-the-development-and-use-of-nuclear-energy-jonathan-l-bla
ck-branch/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

International Cooperation for Enhancing Nuclear Safety

Security Safeguards and Non proliferation 60 Years of
IAEA and EURATOM Luciano Maiani

https://textbookfull.com/product/international-cooperation-for-
enhancing-nuclear-safety-security-safeguards-and-non-
proliferation-60-years-of-iaea-and-euratom-luciano-maiani/

State Responses To Nuclear Proliferation: The

Differential Effects Of Threat Perception Brian K.
Chappell

https://textbookfull.com/product/state-responses-to-nuclear-
proliferation-the-differential-effects-of-threat-perception-
brian-k-chappell/

Nuclear Energy An Introduction to the Concepts Systems

and Applications of Nuclear Processes 8th Edition
Raymond Murray

https://textbookfull.com/product/nuclear-energy-an-introduction-
to-the-concepts-systems-and-applications-of-nuclear-
processes-8th-edition-raymond-murray/

Handbook of Generation IV Nuclear Reactors 1st Edition

Igor Pioro (Editor)

https://textbookfull.com/product/handbook-of-generation-iv-
nuclear-reactors-1st-edition-igor-pioro-editor/
Crossing Nuclear Thresholds Jeannie L. Johnson

https://textbookfull.com/product/crossing-nuclear-thresholds-
jeannie-l-johnson/

The Politics of Nuclear Energy in Western Europe 1st

Edition Wolfgang C. Muller

https://textbookfull.com/product/the-politics-of-nuclear-energy-
in-western-europe-1st-edition-wolfgang-c-muller/

Structural Materials for Generation IV Nuclear Reactors

1st Edition Pascal Yvon

https://textbookfull.com/product/structural-materials-for-
generation-iv-nuclear-reactors-1st-edition-pascal-yvon/

Nuclear Waste Management Nuclear Power and Energy

Choices Public Preferences Perceptions and Trust 1st
Edition Michael Greenberg (Auth.)

https://textbookfull.com/product/nuclear-waste-management-
nuclear-power-and-energy-choices-public-preferences-perceptions-
and-trust-1st-edition-michael-greenberg-auth/

Nuclear Reactor Technology Development and Utilization

(Woodhead Publishing Series in Energy) 1st Edition
Salah Ud-Din Khan (Editor)

https://textbookfull.com/product/nuclear-reactor-technology-
development-and-utilization-woodhead-publishing-series-in-
energy-1st-edition-salah-ud-din-khan-editor/
Nuclear Non-
Proliferation in
International Law
Volume IV
Human Perspectives on the
Development and Use of Nuclear Energy

Jonathan L. Black-Branch
Dieter Fleck Editors
Nuclear Non-Proliferation in International
Law - Volume IV
Jonathan L. Black-Branch
Dieter Fleck
Editors

Nuclear Non-Proliferation
in International
Law - Volume IV
Human Perspectives on the Development
and Use of Nuclear Energy

123
Editors
Jonathan L. Black-Branch Dieter Fleck
Faculty of Law Cologne, Germany
University of Manitoba
Winnipeg, MB, Canada

ISBN 978-94-6265-266-8 ISBN 978-94-6265-267-5 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-94-6265-267-5
Library of Congress Control Number: 2018959261

Published by T.M.C. ASSER PRESS, The Hague, The Netherlands www.asserpress.nl

Produced and distributed for T.M.C. ASSER PRESS by Springer-Verlag Berlin Heidelberg

© T.M.C. ASSER PRESS and the authors 2019

No part of this work may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, microfilming, recording or otherwise, without written
permission from the Publisher, with the exception of any material supplied specifically for the purpose of
being entered and executed on a computer system, for exclusive use by the purchaser of the work.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.

This T.M.C. ASSER PRESS imprint is published by the registered company Springer-Verlag GmbH, DE
part of Springer Nature
The registered company address is: Heidelberger Platz 3, 14197 Berlin, Germany
Preface

This volume comes at an important time in the development of nuclear law: security
concerns related to the effectiveness of nuclear non-proliferation, environmental
and health challenges in the use of nuclear energy for peaceful purposes, and new
efforts to prohibit nuclear weaponry highlight gaps in legal regulation, deficiencies
in implementation, and a general lack of consensus on taking steps towards nuclear
disarmament.
Volume I of this book series started with an exposé of relevant legal issues and
international concerns, addressing a variety of critical questions that require strict
and full application of rules emanating from various fields of international law.1
Volume II provided an in-depth review of critical aspects of verification and
compliance, assisting to develop international consensus on disputed issues of legal
application that remains essential, both from a theoretical perspective and from the
practices of States and international organizations.2 Volume III focused on legal
aspects of the use of nuclear energy for peaceful purposes, considering the role of
nation states and international organizations and presenting a number of sugges-
tions for international cooperation.3 Taken together, these contributions provide a
comprehensive assessment of the three pillars of the Nuclear Non-Proliferation
Treaty4 within a modern-day context. The positive reception of these three volumes
underlines the need for continued analysis in this field, in order to explore such
issues further with the view to moving nuclear non-proliferation forward through
constructive dialogue, consensus-building on controversial matters, as well as
presenting plausible approaches to addressing pertinent issues in this important field
of law.

1
Black-Branch J, Fleck D (eds) (2014) Nuclear Non-Proliferation in International Law, Vol I with
Foreword by Mohamed ElBaradei. T.M.C. Asser Press.
2
Black-Branch J, Fleck D (eds) (2015) Nuclear Non-Proliferation in International Law, Vol II
Verification and Compliance. T.M.C. Asser Press.
3
Black-Branch J, Fleck D (eds) (2016) Nuclear Non-Proliferation in International Law, Vol III
Legal Aspects of the Use of Nuclear Energy for Peaceful Purposes. T.M.C. Asser Press.
4
Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons (1 July 1968), 729 UNTS 161.

v
vi Preface

This present volume emphasizes different human perspectives on the use of

nuclear energy; the need for regional solutions; and the revived interest on a global
scale in prohibiting and fully abolishing nuclear weapons.
The main body of contributions presented here are the results of a research
conference held at the Canadian Museum for Human Rights in Winnipeg from 12
to 13 October 2017, intended to deepen engagement and exchange on a wide range
of human perspectives following the adoption of the Treaty on the Prohibition of
Nuclear Weapons on 8 July 2017.5 The Winnipeg conference followed in the
tradition of gathering experts to discuss pertinent issues, which have already been
explored in four comprehensive reports of the International Law Association’s
Committee on Nuclear Weapons, Non-Proliferation and Contemporary
International law, presented at the biennial ILA Conferences in Sofia (2012),6
Washington (2014),7 Johannesburg (2016),8 and Sydney (2018).9
We would like to express our sincere gratitude to David G. Newman Q. C., who
sponsored the conference in honour of his late father, Walter C. Newman, Q. C., a
prominent Winnipeg lawyer and community leader. David G. Newman is a
visionary who dedicates his time and resources to peace advocacy. He and his wife
Brenda are to be applauded for their commitment and untiring efforts in this
important area of global concern. They are not alone. They have chosen the Rotary
International movement and its allies to inspire and facilitate the mainstreaming of
peace movements across borders.
A special thanks is again extended to Marcia Kort, Executive Assistant to the
Dean; Christine Mazur, Marketing and Communications Officer; and Jason
Poettcker, the Dean’s Research Assistant, for their work in assisting to organize the
Winnipeg conference. Special acknowledgement is also extended to our peer
reviewers who have offered their critical advice, encouragement, and invaluable
suggestions. As all co-authors appreciated the double anonymous review process,
we may express our sincere gratitude on behalf of all of them.
T.M.C. Asser Press/Springer has helped to secure the publication of this book
series in a very professional and effective manner. We would like to thank Frank
Bakker and his team for their outstanding interest, professional diligence and
encouragement on this important work that transcends conventional scholarship
regarding nuclear non-proliferation and disarmament.

Winnipeg, Canada Jonathan L. Black-Branch

Cologne, Germany Dieter Fleck
September 2018

5
Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons, UN Doc A/CONF.229/2017/8 (7 July 2017).
6
Preliminary Report, Practice Regarding Nuclear Energy, Non-Proliferation and Regulation of
Nuclear Weapons, http://www.ila-hq.org/en/committees/index.cfm/cid/1025.
7
Second Report, Legal Aspects of Nuclear Disarmament, id.
8
Third Report, Legal Issues of Verification of Nuclear Non-Proliferation Obligations, id.
9
Fourth Report, Legal Aspects of the Use of Nuclear Energy for Peaceful Purposes, id.
Contents

1 The Significance of the Human Impact for Nuclear Safety

and Nuclear Disarmament . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Jonathan L. Black-Branch and Dieter Fleck

Part I Regulating Nuclear Applications

2 A Social License for Nuclear Technologies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Seth Hoedl
3 Nuclear Materials for Human Health and Development . . . . . . . . . 45
Seth Hoedl
4 ‘We Have To Give Up Business As Usual’: Anti-Nuclear
Protests and the Construction of a Defence of ‘Legitimate
Civil Resistance’ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
Amar Khoday
5 Gender Perspective on Nuclear Weapons and Human Rights . . . . . 99
Gabriella Venturini
6 Compensation for Responders to a Nuclear Accident: Where
Should the Law Go? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
Bruce Curran
7 Human Rights, Disability, Economics and Nuclear Releases . . . . . . 147
Darcy L. MacPherson

Part II Striving for Regional Solutions

8 African Perspectives on Denuclearisation and the Use of Nuclear
Energy for Peaceful Purposes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
Daniel Mekonnen

vii
viii Contents

9 The African NWFZ, The African Commission on Nuclear

Energy, and the Protection of the Environment . . . . . . . . . . . . . . . 189
Konstantinos D. Magliveras
10 If the Government Errs, Corporate Losses are Their Own
to Bear: Corporate Best Practices for Indigenous Engagement
in the Uranium Industry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
Taymoor M. Pilehvar
11 Uranium Mining: Environmental and Human Health Effects . . . . . 229
Dale Dewar
12 Nuclear Law, Oversight and Regulation: Seeking Public Dialogue
and Democratic Transparency in Canada . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
Kerrie Blaise, Theresa McClenaghan and Richard Lindgren
13 The ‘Inalienable Right’ to Nuclear Energy Under the Nuclear
Non-Proliferation Treaty: Indigenous Rights of Consultation,
Self-Determination and Environmental Protection of Aboriginal
Lands . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 257
Jonathan Black-Branch

Part III Prohibiting Nuclear Weapons

14 Is Deterrence Morally and Legally Permissible and Is It a Form
of State Terrorism? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
Jason Poettcker
15 The Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons: A Further
Confirmation of the Human- and Victim-Centred Trend in Arms
Control Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
Daniel Rietiker
16 Why Was Canada Not in the Room for the Nuclear Ban
Treaty? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 355
Marilou McPhedran and David Hebb
17 Is the Nuclear Weapons Ban Treaty Accessible to Umbrella
States? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 377
Nobuo Hayashi
18 The Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons: Challenges
for International Law and Security . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395
Dieter Fleck
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
Abbreviations

ACJHR African Court of Justice and Human Rights

AFCONE African Commission on Nuclear Energy
AFRA African Regional Cooperation Agreement for Research, Training
and Development Related to Nuclear Science and Technology
(1990)
ANWFZ African Nuclear-Weapon-Free Zone
AP I Protocol Additional to the Geneva Conventions of 12 August 1949
and Relating to the Protection of Victims of International Armed
Conflicts (1977)
ARSIWA Articles on Responsibility of States for Internationally Wrongful
Acts (2001)
ATT Arms Trade Treaty (2013)
AU African Union
BWC Biological Weapons Convention (1972)
CCM Convention on Cluster Munitions (2008)
CRC Convention on the Rights of the Child (1989)
CSC Convention on Supplementary Compensation for Nuclear Damage
(1997)
CTBT Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty (1996)
CTBTO Preparatory Commission for the Comprehensive Nuclear-Test-Ban
Organization
CWC Convention on the Prohibition of the Development, Production,
Stockpiling and Use of Chemical Weapons and on Their
Destruction (1993)
DARIO Draft Articles on Responsibility of International Organizations
(2011)
DOE Department of Energy (US)
DPRK Democratic People’s Republic of Korea

ix
x Abbreviations

ECHR European Convention for the Protection of Human Rights and

Fundamental Freedoms (1950)
ECOSOC Economic and Social Council (UN)
ECtHR European Court of Human Rights
EPA Environmental Protection Agency (US)
EU European Union
EURATOM European Atomic Energy Community
FMCT Fissile Material Cut-off Treaty (draft)
HEU Highly Enriched Uranium
HRC Human Rights Committee (UN)
IAEA International Atomic Energy Agency
ICAN International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
ICCPR International Covenant on Civil and Political Rights (1966)
ICESCR International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights
(1966)
ICJ International Court of Justice
ICRC International Committee of the Red Cross
IFRC International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies
IHL International Humanitarian Law
ILA International Law Association
ILC International Law Commission
INFCIRC Information Circulars, IAEA
INS Intense Neutron Sources
LCR Legitimate Civil Resistance
LTBT Limited Test Ban Treaty (1963)
MAD Mutually Assured Destruction
NNWS Non-nuclear-weapon States
NPT Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons (1968)
NRC Nuclear Regulatory Commission (US)
NWFZ Nuclear-weapon-free Zone
NWPA Nuclear Waste Policy Act (US)
NWS Nuclear-weapon States
OAU Organization of African Unity
PET Positron Emission Tomography
RSA Republic of South Africa
SC Security Council
SIT Sterile Insect Technique
TEU Treaty on European Union (2012)
TFEU Treaty on the Functioning of the European Union (2012)
TPNW Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons (2017)
US United States
UN United Nations
UNGA General Assembly (UN)
Abbreviations xi

UNIDIR The United Nations Institute for Disarmament Research

UNTS United Nations Treaty Series
WHO World Health Organization
WMD Weapons of Mass Destruction
WMO World Meteorological Organization
Chapter 1
The Significance of the Human Impact
for Nuclear Safety and Nuclear
Disarmament

Jonathan L. Black-Branch and Dieter Fleck

Contents

1.1 Introduction........................................................................................................................ 2
1.2 Regulating Nuclear Applications ...................................................................................... 4
1.2.1 The Need for a Social License............................................................................... 4
1.2.2 Risks for Human Health and Development........................................................... 5
1.2.3 ‘Legitimate Civil Resistance’ ................................................................................. 5
1.2.4 Gender Perspective ................................................................................................. 6
1.2.5 Liability to Responders .......................................................................................... 7
1.2.6 Disability................................................................................................................. 8
1.3 Striving for Regional Solutions......................................................................................... 8
1.3.1 African Perspectives ............................................................................................... 8
1.3.2 Indigenous Engagement in the Uranium Industry ................................................. 9
1.3.3 Environmental and Health Effects of Uranium Mining ........................................ 10
1.3.4 Transparency and Public Dialogue ........................................................................ 11
1.3.5 Environmental Protection of Aboriginal Lands ..................................................... 11
1.4 Prohibiting Nuclear Weapons ........................................................................................... 12

Jonathan L. Black-Branch, Dean of Law, Faculty of Law, University of Manitoba; Bencher of

the Law Society of Manitoba. Ph.D. (Toronto); MA, D.Phil. (Oxford); PLDA (Harvard); JP and
Barrister (England and Wales); Barrister and Solicitor (Manitoba); Chair of the ILA Committee
on Nuclear Weapons, Non-Proliferation and Contemporary International Law.
Dieter Fleck, Dr. iur. (Cologne), Former Director International Agreements and Policy, Federal
Ministry of Defence, Germany; Member of the Advisory Board of the Amsterdam Center for
International Law (ACIL); Rapporteur of the ILA Committee on Nuclear Weapons,
Non-Proliferation and Contemporary International Law; Honorary President, International
Society for Military Law and the Law of War.

J. L. Black-Branch (&)
Faculty of Law, University of Manitoba, Winnipeg, MB R3T 2N2, Canada
e-mail: Jonathan.Black-Branch@umanitoba.ca
D. Fleck (&)
Cologne, Germany
e-mail: DieterFleck@t-online.de

© T.M.C. ASSER PRESS and the authors 2019 1

J. L. Black-Branch and D. Fleck (eds.), Nuclear Non-Proliferation in International
Law - Volume IV, https://doi.org/10.1007/978-94-6265-267-5_1
2 J. L. Black-Branch and D. Fleck

1.4.1Nuclear Deterrence: Morally and Legally Permissible? ........................................ 12

1.4.2Human- and Victim-Centred Trends in Arms Control Law ................................. 12
1.4.3A Plea for Canada’s Active Participation in Nuclear Disarmament ..................... 13
1.4.4Is the Nuclear Weapons Ban Treaty Accessible for Umbrella States?................. 13
1.4.5The Nuclear Weapons Ban Treaty: Challenges for International Law
and Security ............................................................................................................ 14
1.5 Conclusions........................................................................................................................ 14
References .................................................................................................................................. 15

Abstract Much has been written on nuclear safety from the perspective of com-
pliance and verification. The literature and indeed the debate traditionally focuses
more on regulatory issues, effectively failing to address the full human impact
regarding nuclear capacity. Likewise, nuclear disarmament, a political aspiration
since the founding of the United Nations in 1945 and a legal obligation since the
1968 Nuclear Non-Proliferation Treaty, is still the object of much controversy. This
chapter aims to raise public awareness of various concerns and deficiencies of
nuclear energy production and nuclear disarmament that are addressed and further
explained in detail in the ensuing chapters of this volume. In personalizing these
effects, the readers are asked to consider their own moral, ethical, and legal obli-
gations to other human beings as they relate to nuclear activity. They are encour-
aged to reflect on current practice in the area of disarmament, proliferation matters
and the harnessing and use of nuclear capacity within the contemporary global
context.

Keywords Humanitarian Impact Nuclear Ban Nuclear Disarmament

Nuclear Energy Nuclear Non-Proliferation Nuclear Tests Nuclear Weapons



Nuclear Disarmament Verification

1.1 Introduction

In 1968, amid much promise, the world witnessed agreement on the Nuclear
Non-Proliferation Treaty.1 Today, some fifty years on, there remain important
deficiencies in the implementation of the three pillars of the Treaty: Nuclear
non-proliferation is challenged by a continuing risk of nuclear materials getting into
the hands of unauthorised recipients including would-be terrorists; despite complex
and highly professional national and international efforts to secure nuclear safety
and security peaceful uses require intensive monitoring towards continuing

1
Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons (1 July 1968), 729 UNTS 161.
1 The Significance of the Human Impact for Nuclear Safety … 3

improvement; and nuclear disarmament obligations remain far from being fulfilled,
raising major concern regionally and internationally.
More evident than ever, there is a human impact of these deficiencies.
Governments and policy-makers alike have been less than proactive in addressing
concerns, seeing a widening of this gap for over two generations now, a situation
that that has resulted in increased worldwide concerns amongst NGOs and civil
societies. The victims of such deficiencies are regular normal people who are not
participating in political negotiations: women, children and men alike, suffering
from diseases caused by radiation, people uncertain of the effectiveness of nuclear
deterrence or even living under the threat of nuclear attacks. More than one gen-
eration of civilian victims suffer as a result of the use of nuclear weapons (hiba-
kusha).2 Indigenous peoples are most often disproportionately affected by
environmental and health effects of uranium mining.3 The elderly and those less
socio-economically affluent lack access to social and health care and are less likely
to access appropriate medical, political or legal remedies. It is time to identify and
assess these deficiencies and their human impact and to seek a way forward in
addressing them.
This volume gathers a number of scholars, some of whom have first-hand
experience with the subject matter, to discuss the human impact of the development
of nuclear weapons, uranium mining, and nuclear energy and to propose practical
solutions that will aim to reduce such an impact. Part I highlights the need for
further regulating nuclear applications informed by economics, corporate law,
gender perspectives, social activism, human rights, persons with disabilities, and
compensation law. Part II explores how various governments, courts, civil society
groups, and indigenous groups are trying to find local and regional solutions to
some of the issues that arise when the development of nuclear weapons and energy
has a negative impact on human beings and the environment, affecting them both
directly and indirectly. Part III addresses positions on the prohibition of nuclear
weapons and how international law, philosophy, politics, and humanitarian
movements inform the regulation of nuclear weapons in the twenty-first century.
What becomes clear as one moves through the chapters of this volume, is that
nuclear weapons and nuclear energy are no longer simply the concern of diplomats,
governments, and international lawyers; nor is the conversation about nuclear
weapons any longer solely driven only by concerns of State security and main-
taining a balance of power from an international political relations perspective.4
Concerned citizens, victims, scientists, corporations, indigenous groups, doctors,
activists, legal scholars, and environmental lawyers alike are raising awareness
regarding such concerns. They are joining the debates, pursuing legal battles,
influencing political decisions on phasing-out uses of nuclear energy, and have
assisted to create the most revolutionary nuclear treaty to date; one that aims at

2
Hiroshima Report 2018.
3
Göcke 2014.
4
Hiroshima Report 2018; The BEIR Report 2009.
4 J. L. Black-Branch and D. Fleck

completely eliminating nuclear weapons in order to protect human beings and

prevent human suffering.5 It seems that the voices from the margins have become
voices in the centre. It is time they are heard.

1.2 Regulating Nuclear Applications

1.2.1 The Need for a Social License

In developing nuclear technologies many projects fail for lack of real consideration
of and engagement with local communities. Seth Hoedl argues in Chap. 2 that
project leaders must not only consider technical viability and have their legal issues
intact; they must also gain the consent of the society with whom they are working.
This process is referred to as a social license. One gains a social license when the
concerns of the community/society are paramount from the beginning, instead of
experts patronizing people and telling them what they ought to be concerned about.
Hoedl builds this approach on four key principles: (1) engendering trust;
(2) transparency; (3) meaningful engagement with the public; and (4) protecting
health, safety, and the environment. He uses real examples to illustrate how the
social license approach has led to success. The first is a nuclear waste project in the
U.S. at Yucca Mountain which he argues failed because they did not properly
engage with the community or gain the consent of the State of Nevada. The second
two examples from Sweden and Finland have been successful in creating nuclear
waste depositories because decision-makers faithfully and honestly engaged with
the local communities by giving them a voice and decision-making power during
the process.
Hoedl presents five recommendations for achieving a social license in the
context of nuclear waste sites or nuclear energy projects: first, nuclear power
proponents should be the ones advocating for the community; second, a govern-
mental agency should not take prime responsibility for a nuclear waste repository, it
should be the led by the local stakeholders; third, proponents should gain consent
before starting the siting process; fourth, communities should be given a choice
between at least two sites; and fifth, communities should even have a veto power
over a siting decision.

5
Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons (TPNW), UN Doc A/CONF.229/2017/8 (7 July
2017), https://www.un.org/disarmament/ptnw/.
1 The Significance of the Human Impact for Nuclear Safety … 5

1.2.2 Risks for Human Health and Development

In Chap. 3, Seth Hoedl surveys the risks and benefits of common applications of
nuclear and other radioactive materials to human health and development and
explains how these applications rely on uranium mining and enrichment. First, in
the medical field, radioisotopes are used for diagnosis and for curative or palliative
therapy (mostly for cancer), and sterilization of medical equipment. Most of these
isotopes are produced by nuclear reactors which require uranium and uranium
enrichment. Second is industrial uses, all of which require nuclear reactors and
uranium. These include: radiography and nucleonic gauges for non-destructive
testing of facilities and products like oil pipelines; well logging, which is used to
determine how different layers of the earth will hold oil or gas; material processing
where radiation is used to enhance properties of certain industrial materials; and
radioluminescence (lighting without batteries). Third, radioactive materials are used
in agriculture to cause radiation-induced mutations that create new plant and crop
varieties and to control insect population. Fourth, nuclear and radioactive materials
have assisted scientists in making discoveries in particle physics, material science,
and medical discoveries. Fifth, nuclear reactors which rely on enriched uranium, are
a large source (10% of the world’s electricity) of emissions-free energy, which
creates benefits both for the environment and for human beings by reducing air
pollution.
Regarding the health risks of radiation exposure, Hoedl argues that the benefits
of nuclear applications must be balanced against risks to human health and envi-
ronment. It is not clear how limited doses of radiation cause risks to human health,
nor is it clear that the use of nuclear energy poses a greater risk to human health
than more polluting forms of energy production such as coal or natural gas com-
bustion. Hoedl concludes that eliminating the use of uranium and uranium
enrichment would have significant adverse effects which should cause anti-nuclear
activists who oppose all nuclear activity to pause and carefully examine their
position. Despite this call, many hold the view that total elimination of nuclear
mining, regardless of these reasons, is warranted.

1.2.3 ‘Legitimate Civil Resistance’

For decades anti-nuclear activism, protesting against both weapons as well as

energy has persisted, and its increasing presence remains today. Amar Khoday
reminds us in Chap. 4 of how civil resistance to nuclear weapons holds a special
domain within the law and legal processes. Some ways that the law has created a
place for civil resistance, generally speaking, is to create a defence of necessity or to
use jury nullification. That said, these are not adequate to address anti-nuclear
activism for reasons he provides in his submission. He argues that existing legal
avenues have been used but proven to be ineffective: We need to construct a new
Chapter 2
A Social License for Nuclear
Technologies

Seth Hoedl

Contents

2.1 Introduction........................................................................................................................ 20
2.2 The Social License Concept.............................................................................................. 23
2.2.1 Background............................................................................................................. 23
2.2.2 Society and Indicators of Consent ......................................................................... 26
2.2.3 Key Principles......................................................................................................... 28
2.2.4 The Role of Regulation .......................................................................................... 33
2.2.5 The Role of Project Proponents and Governments ............................................... 34
2.3 Nuclear Case Studies......................................................................................................... 36
2.3.1 Yucca Mountain Waste Repository ....................................................................... 36
2.3.2 Swedish and Finnish Waste Repositories .............................................................. 37
2.4 Application to Nuclear Technologies................................................................................ 38
2.4.1 Nuclear Waste Siting.............................................................................................. 38
2.4.2 Advanced Fission and Fusion Power Plants.......................................................... 40
2.5 Conclusion ......................................................................................................................... 41
References .................................................................................................................................. 42

Abstract Nuclear energy technologies have the potential to help mitigate climate
change. However, these technologies face many challenges, including high costs,
societal concern and opposition, and health, safety, environmental and proliferation
risks. Many companies and academic research groups are pursuing advanced
designs, both fission and fusion-based, to address both costs and these risks. This
chapter complements these efforts by analyzing how nuclear technologies can
address societal concerns through the acquisition of a social license, a nebulous
concept that represents ‘society’s consent’ and that has been used to facilitate and
improve a wide range of publically and privately funded projects and activities

Chief Operating & Science Officer, Post Road Foundation, https://www.postroadfoundation.org.

S. Hoedl (&)
1900 Powell Street, Suite 600, Emeryville, CA 94608, USA
e-mail: shoedl@gmail.com

© T.M.C. ASSER PRESS and the authors 2019 19

J. L. Black-Branch and D. Fleck (eds.), Nuclear Non-Proliferation in International
Law - Volume IV, https://doi.org/10.1007/978-94-6265-267-5_2
20 S. Hoedl

subject to a range of regulatory oversight, including large industrial facilities,

controversial genetic engineering research, and environmental management.
Suggestions for public engagement and consent-based siting, two aspects of a social
license, have been made before. The chapter modernizes these suggestions by
briefly reviewing the social license and engagement literature. It discusses, in the
context of how to acquire a social license, the role of government regulation, the
role of project proponents and government actors, and the role of four key prin-
ciples, including engendering trust, transparency, meaningful public engagement,
and protection of health, safety and the environment. Further, the chapter uses the
social license concept to explain why some nuclear waste repositories have suc-
ceeded while others languish, and it provides concrete recommendations for the
deployment of new nuclear waste repositories and advanced power plants, both
fission and fusion-based.

Keywords Social License
Nuclear Waste
Nuclear Power
Fission

Fusion

2.1 Introduction

The benefits of nuclear technologies are well known and discussed elsewhere in this
book series. However, nuclear energy technologies can be difficult to implement.
They are often expensive, generate radioactive waste, and are inevitably connected
to nuclear weapons, either directly through the materials and facilities used, or
through knowledge transfer that can be redirected for weapons purposes. As a
consequence, nuclear energy technologies have long been controversial. Power
plants, waste repositories, enrichment and fuel processing facilities have been met
by legal and/or civil protest.1 Opposition is driven by, inter alia, concerns regarding
capital expense, radiation exposure, radiation leaks, catastrophic accidents, waste
stewardship, non-proliferation, terrorism,2 and fears that nuclear power exposes
individuals to risks that they cannot control.3
Despite the opposition to nuclear technologies, there is a need for new facilities
associated with electric power production. Regardless of nuclear power’s future,
waste repositories need to be built and operated to deal with nuclear wastes that
have accumulated since the dawn of the nuclear age. More controversially, there
may also be a need for new nuclear power plants. Multiple studies suggest that
humanity is unlikely to meet the climate change challenge without at least some

1
For a review of early opposition in the 1970s, when nuclear power was expanding rapidly, see
Bickerstaffe and Pearce 1980; Falk 1982. Such challenges and protests continue to occur world-
wide. See The Economist 2013.
2
Bickerstaffe and Pearce 1980, pp. 313–320.
3
Mufson 1982, p. 60, citing Otway et al. 1978.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Silloin hän äkkiä tunsi ujoutta ja piilotti kasvot käsiinsä.

Mutta vaunujen käännähtäessä suuteli hän jälleen sormiansa ja

lähetteli tervehdyksiä.

Jokainen luuli, että jotain siitä oli aiottu juuri hänelle.

Mutta oli yksi, joka anasti itselleen kaikki.

Hänen siinä seistessänsä kävivät hänen silmänsä niin loistavan

mustiksi.

Rouva Iversen sääli nuorta paronia. Mutta itse asiassa hän kantoi
kauniisti kohtalonsa. Ja pianhan hän olisi unohtanut koko asian.

18.

Nuo muutamat päivät Kristianiassa kuluivat nopeasti suuren

kiireen vallitessa. Rouva Thammersilla ei ollut aikaa ajatella että hän
jälleen jäisi yksin.

Oli ilta. Hän oli palannut hotelliin saatettuaan Dyveken

rautatieasemalle, missä rouva Crone oli äidin tavoin ottanut hänet
huomaansa.

Thora tiesi myöskin voivansa olla aivan levollinen Dyvekeen

nähden, mutta hänestä tuntui että nyt hän oli menettänyt hänet
ainaiseksi.
 Dyveke oli itkenyt, mutta riemuinnut vielä enemmän. Nythän hän
pääsi maailmaa katselemaan.

Mutta hän oli ottanut pikku äidiltänsä lupauksen että tämä tulisi
keväällä häntä noutamaan, ja rouva Crone oli sanonut että se oli
ainoa keino saada hänet takaisin lyhyeksi ajaksi, sillä kenellekään
muulle ei hän uskoisi häntä.

Dyveke oli jo kysynyt, eivätkö he silloin menisi jälleen Metsolaan.

Heinrich tulisi tietysti mukaan. — — —

Thora istui tuijottaen raskaaseen harmaaseen ilmaan.

Keväällä! Kenties olivat nuo nuoret silloin jo molemmat haudassa!

Hänestä tuntui, kuin ei hän saisi nähdä Dyvekeä enää koskaan.

Hän katsoi ympärilleen. Tuossa oli kirja, jonka Dyveke oli

unohtanut ottaa mukaansa, tuossa pusero, jonka hän juuri oli riisunut
yltään ja jota hän ei ollut aikonutkaan ottaa mukaan… ja muuan
nenäliina oli myös unohtunut tänne.

Hän otti nuo esineet ja pusersi ne vasten poveansa. Niihin oli kuin
jäänyt jotain Dyvekestä, raikas nuoruuden tuoksahdus.

Sitten pani hän ne matka-arkkuunsa ja ryhtyi järjestelemään

tavaroitaan. Hänen täytyi nyt kaiketi alkaa miettiä, minne suuntaisi
matkansa. Mutta ei hänellä nyt ollut aikaa sitä ajatella, — hänellä oli
niin paljon järjestelemistä.

Hänestä oli kuin olisi ääni kaukaa huoneesta sanonut: Tietysti

sinun on matkustettava Bergeniin — minnekäs muuanne?
 Mutta hän ei ollut sitä kuulevinaan — hän ei halunnut antaa
vastausta.

Hänen piti kirjoittaa Dyvekelle kortti Kööpenhaminaan ja toinen,

joka olisi odottamassa hänen huoneessansa, kun hän tuli Berliniin.

Sitten piti hänen mennä viemään ne kirjelaatikkoon. Samalla voi

hän käydä kävelyllä.

Hän meni linnanpuistoon ja istuutui penkille.

Ihmisiä kulki ohitse. Toiset pysähtyivät häntä katsomaan.

Miksikä ne tekivät niin?

Äkkiä tunsi hän katkerasti kuinka yksin hän oli — yksin koko
maailmassa!

Tietysti hän hankkisi itselleen jotain työtä. — Sehän ei olisi

vaikeata. Tehtäväähän oli maailmassa yllin kyllin. Hänen pitäisi
matkustaa rouva Harderin luo. Tämä kyllä auttaisi häntä — — —

Hän katseli ympärilleen. Täällä oli hän leikkinyt lapsena. Aivan

täällä lähellä oli hänen lapsuudenkotinsa, mutta hän ei tahtonut
nähdä sitä. Oli niin tyhjää kaikkialla. Ne, jotka olivat pitäneet
hänestä, olivat poissa.

Hän nousi ja kulki edelleen.

Tuolla penkillä oli hän kerran istunut Samuel Sternin kanssa… kun
he vielä olivat onnellisia. Olikohan penkki vielä sama?

Hän teki kierroksen ettei hänen tarvitsisi kulkea sen ohi.

 Ja tuossa käytävässä oli hän kulkenut sinä iltana… jolloin ei enää
ollut onnellinen. Silloin kun palasi hänen luotansa… kun kaikki oli
rikkoontuneena…

Ja varhain seuraavana aamuna oli hän matkustanut Bergeniin…

kuinka kiihkeästi hän oli halunnut pois! Itse hän oli syypää kaikkeen,
— oli itse luonut kohtalonsa!

Kaikki tuon illan ja nykyhetken väliset kokemukset paneutuivat

raskaana taakkana häntä vaivaamaan.

Olo kävi niin raskaaksi ja tukalaksi. Nyt palaisi hän hotelliin.

Huomispäivänä laatisi hän tavaransa kokoon. Tänne ei hän voinut
jäädä kauemmaksi. Hän oli ollut täällä jo kaksi viikkoa. — — —

Kääntyessään nurkkauksessa heräsi hän ajatuksistaan

kuullessaan rouva
Iversenin äänen. Tämä oli juuri kohdannut ruustinnan.

— No, mutta kuinka hauskaa! Niin, nyt me olemme jo poissa kaikki

tyyni. Marit Hennerudhan vielä viipyy Metsolassa jonkun aikaa karjan
takia, kuten tiedätte. Ja sitten on myöskin tukkukauppias Stern vielä
siellä, hänhän taitaa olla niin innokas metsästäjä. Sääli noita kilttejä
eläimiä! Ja sitten on siellä muuan englantilainen perhe, lady
Hammond lordeinensa, lapsineen ja palvelijoineen. Ne kalastavat
kaikki kuin maksusta, ei, paljoa uhemmin vielä — — —

Rouva Thammers veti harson kasvoilleen ja kiiruhti ohitse.

Hänen palatessaan hotelliin oli jo myöhäistä.

Hän meni huoneeseensa. Siellä oli niin sietämättömän yksinäistä,

— hän halusi päästä nopeasti levolle. Häntä ei haluttanut ajatella
minne hän matkustaisi. Ehtihän hän päättää sen huomenna. —

Jälleen tuntui muuan ääni arvelevan, että hänen piti palata

Bergeniin. Siellähän hänen kotinsa oli. Tietenkin hän siellä keksisi
itselleen jotain tehtävää.

Hän ei ollut kuulevinansa — johan hän oli sanonut ettei tahtonut

vielä sitä ajatella. Hän oli nääntymäisillään väsymyksestä. Se oli
oivallista, silloinhan hän saisi heti unta — — —

Hän tuli-ajatelleeksi Samuel Sternin äitiä…se tapahtui nykyisin

varsin usein. Vaikka Thora ei ollut häntä koskaan nähnyt, oli hän
aina ollut ikäänkuin mukana hänen elämänsä taustana.

Kuinka hän nyt toivoikaan että olisi saanut nähdä hänet… että olisi
mennyt hänen luoksensa sen sijaan että pakeni — kuinka toisin
kaikki silloin olisi voinut olla — — —

Hän yritti nukkua, mutta ajatukset temmelsivät yhä. Hän haki

Samuel
Sternin äitiä, voimatta löytää häntä.

Mutta kun Thora todella vaipui uneen, tuli hän hänen luoksensa.
Hänen kasvonsa olivat ystävälliset ja ääni lempeä. Hän sanoi
ainoastaan nämä sanat: »Minä sinut lähetän!»

Herätessään seuraavana aamuna tiesi Thora minne matkustaisi.

Outo rauhan tunne täytti hänen mielensä. Hän pukeutui aivan
hitaasti. Hänestä tuntui että hänen piti tehdä kaikki hyvin hitaasti,
voidaksensa paremmin koota ajatuksensa.

Hän aikoi viipyä vielä päivän Kristianiassa. Eihän ollut mitään

kiirettä. Hänen päätöksensä puhua Samuel Sternin kanssa
vakiintuisi vain päivä päivältä.

Hän meni jälleen kävelylle puistoon.

Hän kulki kaikkia noita entisiä teitä. Tänään voi hän tehdä sen.

Taivas oli pilvessä, mutta aurinko pilkisti väliin esiin.

Mikä siunaus, että tuli jälleen vähän päivänpaistetta! Hän alkoi

tavotella säteitä, saadaksensa ne paistamaan itseensä.

Äkkiä hän pysähtyi. Hän tuli ajatelleeksi että mitäpä muuta hän
olikaan tehnyt koko elämänsä aikana? — — —

Hän seisoi nojaten puuhun.

Hiljainen rauha laskeutui hänen mieleensä. Nyt ei hän enää tekisi

niin! Hän ei ollut voittanut mitään… Ja hänen elämänsä päivä oli jo
kulunut pitkälle. Hän tahtoi olla kiitollinen, jos hänelle oli jäljellä
yksikin ainoa säde vielä. — —

Hän päätti odottaa vielä muutamia päiviä ennenkuin läksisi

matkaan.

*****

Marit Hennerudista oli ylen hauskaa että rouva Thammers palasi

takaisin
Metsolaan.

Oli kirkas syysilta. Ei näkynyt ketään — ainoastaan Sjurin peräti

tyytyväiset kasvot.
 Englantilainen perhe oli lähtenyt paimenmajalle kalastusretkelle.
He aikoivat viipyä siellä viikon päivät. Tukkukauppias Stern oli
tuntureilla metsästysretkellä. Häntä ei myöskään voitu aivan pian
odottaa takaisin.

Marit Hennerud ei tiennyt millä huvittaisi vierastansa.

Rouva Thammers hymyili hänelle. — Olkaa vain levollinen ja

jättäkää minut omiin hoteisiini!

Hänestä oli hauskaa että kaikki olivat poissa. Siitähän hän aina oli
pitänyt eniten.

Ensi päivänä meni hän nummelle Sjurin luo. Hänellä oli tuomisiksi
hänelle kirjoja ja kuvia.

Sjurin silmät kyyneltyivät ilosta. Riemu säteili hänen pienestä

kesakkonaamastansa.

— Sinä olet hyvä rouva! En ikinä olisi uskonut että sinulla olisi niin
elävä omatunto ja niin ihmeellinen muisti, että muistaisit sellaista
kuin minä! Ja niin kaunista ja hienoa kuin kaikki vielä lisäksi on!

Rouva Thammers jäi koko aamupäiväksi nummelle.

Hänen täytyi katsella kaikkia kuvia Sjurin kanssa yhdessä ja

tutustuttaa hänet noihin uusiin viisaudenlähteisiin.

Tyynet, lämpöiset, kirkkaat syyspäivät kuluivat niin nopeasti ja

rauhallisesti tuolla ylhäällä. Thora ei käynyt kärsimättömäksi,
odottaminen oli hänelle vain hyödyksi. Hänestä tuntui että ne loivat
hänestä uuden ihmisen ja vahvistivat hänet kestämään sen, mikä
hänen ehkä vielä oli kestettävä.
 Eräänä aamuna oli Thuri tuodessaan aamiaista hyvin salaperäisen
näköinen.

No niin, nyt ei rouvan tarvinnut enää olla niin yksin. Nyt olivat
englantilaiset vihdoinkin palanneet, ja tukkukauppias Stern oli tullut
heidän mukanansa.

Rouva Thammers kiitti häntä hymyillen tuosta hyvästä uutisesta.

Hänen akkunansa edessä kasvoi vanha saarni, josta lehdet jo

olivat alkaneet varista. Oksien lomitse voi hän nähdä Samuel Sternin
pienen punaisen huvilan.

Thurin mentyä meni hän akkunan luo ja aukaisi sen.

Hän näki hänen istuvan aamiaisella kuistissa.

Sitten hän tuli ulos poltellen ja kirja mukanansa ja kävi istumaan

rouva Thamarin penkille.

Tunnin kuluttua meni Thora sinne.

Hän ei hämmästynyt Thoran tulosta. Siis tiesi hän jo edeltäkäsin

että hän oli palannut.

— Aivan oikein tehty, sanoi hän hymyillen, — syksy on parasta

kaikesta!

Thora katsoi avoimesti häntä silmiin.

— Samuel Stern, en voi mitään siihen että palaan tänne. En voinut

tehdä toisin! Ja minä tulen teidän luoksenne… Minä tiedän että te
ette ole onnellinen! Nyt ei teidän enää tarvitse käyskennellä täällä
yksin, saatte jonkun, jonka kanssa voitte puhella… Nyt en enää
suostu väistymään! Minulla on oikeus olla täällä, — äitinne on
antanut minulle luvan siihen!

Samuel Stern näytti hämmästyvän tuosta uudesta puheensävystä.

Sitten rupesi hän nauramaan.

— Sanotte etten ole onnellinen. Minua ilahduttaa, jos olette

oikeassa.
En tahdokaan että olisi toisin.

— Kun teidän vain ei tulisi ikävä täällä! Englantilaiset kalastavat

kuin autuutensa kaupalla — — kun sataa, on teille tarjona huvi
nähdä myladyn vaeltelevan suuret guttaperkahousut yllään.

— Ja toiste voitte saada harvinaisen huvin nähdä minut itseni,

takaapäin tai sivulta, kun käyskentelen täällä vapaudessani.

Hän katsahti Thoraan. Hänen katseensa oli synkkä.

— Minusta olisi parempi, jos te menisitte pois. Minä en tahdo että

joku katsoo minuun, kun olen sellaisella tuulella kuin tänään.

Thora hymyili surunvoittoisesti.

— Teidän ei pitäisi aivan kartella puhua minun kanssani. En ole

enää sama kuin ennen… Kuljin niin kauan suruani kannellen,
kunnes se johti minut sinne, missä jokainen ihminen löytää jotain
hänelle varattua, jotain uutta, jonka voi omistaa itsellensä… Nyt olen
oppinut ymmärtämään teitä paremmin.

— Ehkä voitte sitten selittää minulle, miksi ei voi nauttia mistään

hyvästä ennenkuin sen on kadottanut eikä voi siitä enää nauttia…
Kun sen omistaa, ei siitä nauti, siksi että omistaa sen. Oikeastaan ei
omista mitään ennenkuin sen on menettänyt. Ja jos sen saa jälleen,
kadottaa sen taas… Eikö se ole surullisen hullunkurista, mitä?
Eiköhän siinä juuri toteudu tuo kirous, joka aikoinaan kohtasi
ihmiskuntaa, — tuossa, ettei koskaan todella omista sitä, minkä
omistaa!

Thora yritti vastata jotain, mutta ei voinut. He istuivat molemmat

vaieten.

Äkkiä kääntyi Samuel Stern jälleen hänen puoleensa.

— Älkää olko huolissanne minun tähteni. Oikeastaan tunnen nyt

mieleni varsin kevyeksi. Nyt ei minulle näet enää voi tapahtua
mitään. Nyt, kun kaikki pahin on tapahtunut, vieköön lempo minun
puolestani kaiken muun!

Hän nousi, pudisti tuhkan sikaristansa ja pani sen pois.

— Olen aivan iloinen ja tyytyväinen nyt, kun minulla ei ole enää

mitään toivottavaa!… Tuo ainainen loppumaton, synkkä ikävöiminen
ei myöskään juuri tuota mitään nautintoa — eivätkä myöskään
tunnontuskat siitä ettei koskaan toimi kuten tahtoisi. Nyt, kun kaikki
on mennyttä, on tuokin tuska poissa.

Thora Thammers nousi myöskin.

— Tahdotteko tulla pienelle kävelyretkelle?

— Miksikä sitten? Ettäkö te minua lohduttaisitte? Olenhan jo

tunnustanut teille, etten ole sen tarpeessa. Minä olen vain sellainen
ihmeellinen post-festum-luonne. Minua vain vaivaa, että on niin
paljon, jota en ole tullut sanoneeksi oikeaan aikaan. — — — Minne
te sitten aioitte lähteä?
 Hän meni sisään ja palasi jälleen. — Minä en sure, siksi että en
usko sitä todeksi. Minua vaivaa, kun ihmiset puhuvat minulle
surustani. — Minne te aioitte?

— Emmekö voi mennä koskelle? Nythän siellä ei ole ketään.

— Minä olen aina pitänyt kosken katselemisesta, jatkoi Thora —

hänestä tuntui parhaalta vaihtaa puheenainetta. — Minusta tuntee
jonkinmoista tyydytystä nähdessään veden syöksyvän pois ja
katoavan, — on kuin se veisi mukanaan osan siitä mikä rasittaa ja
ahdistaa mieltämme.

— Hyi, ei, älkäämme menkö koskelle. Kaikki tuollainen, joka

katoaa eikä koskaan palaa, on sietämätöntä. Minä tahdon että kaikki
palaisi. Tahdon että äitini palaa, kuten aina ennen, kun hän joskus oli
matkoilla. No, lähdemmekö me nyt?

Hän otti hattunsa. — Te pidätte koskesta, menkäämme siis

kaikella muotoa koskelle!

He menivät tietä alas. Samuel Stern alkoi jutella kaikenmoisesta,

hän laski leikkiä Metsolan englantilaisistakin, mutta välillä tuli aina
esiin jotakin siitä, mikä täytti hänen mielensä.

Hän pysähtyi.

— Nyt hän on alkanut tulla luokseni!… Kun olen sillä tuulella että
menen käyskentelemään keskiyöllä, silloin tulee joku ja kulkee
rinnallani. Ennen muinoin se minusta oli eräs toinen, joka tuli niin
ystävällisesti minua tervehtimään ja sanoi: nyt palaan luoksesi!…
Mutta nyt, kun äitini on poissa, on se hän. Kun on aivan hiljaista eikä
ainoatakaan ihmistä ole läheisyydessä, tulee hän ja kutsuu minua
sydämellisellä unohtumattomalla äänellänsä. Ja sitten hän kulkee
hiljaa minun rinnallani!

Hän kääntyi Thoran puoleen.

— Tiedän aivan hyvin mitä te ajattelette. Teidän silmänne ovat

aivan sennäköiset, kuin te tahtoisitte sanoa: Teidän äitinnehän oli
vanha, täytyihän teidän odottaa niin käyvän! — Jotain sellaista sanoi
Marit neiti äskettäin. 'Niin kyllä', minä vastasin, 'sitähän minä vain
juuri odottamistani odottelin!'…

Tuo puhe loukkasi Thoraa. He jatkoivat edelleen kulkuansa.

Thora vaikeni yhä. Hän ajatteli että oli parempi ettei hän
keskeyttänyt
Samuel Sternin puhelua.

— En pidä tyhjyydestä, joka vallitsee kotona huoneissamme, —

minunkin huoneissani, vaikka hän niin harvoin kävi niissä. Minusta
on kuin olisi äitini matkoilla. Mutta nyt en kestä sitä enää kauemmin,
nyt täytyy hänen tosiaankin jo palata. Oli aina yhtä varmaa kuin että
yötä seuraa päivä, että kun tulin kotiin äitini luo, istui hän siellä
tuolissansa. Sain mennä hänen luoksensa hakemaan tukea.

— Minä sanon aina: »Äitini arvelee niin» ja »niin äitinikin sanoo».

Puhun kuin eläisi hän vielä, — en voi tehdä toisin — — —

— Ennen kyllä sattui että tein sellaista, josta tiesin ettei hän siitä
pitänyt. Nyt, kun hän on poissa, on minulla polttava halu tehdä kaikki
hänen mielensä mukaan.

Hän käännähti nyt Thoran puoleen ja sanoi ivallisesti: — Mitä te

ajattelette tuollaisista asioista?
 — Ja sitten minua kiusaa se, etten minä ollut hänen luonansa.
Eihän ole ajateltavissakaan, että hän ei olisi tullut, jos minä olisin
ollut sairaana!

— Olin silloin ulkomailla. Ajattelin vain: tietysti äiti paranee… Sitten

koetin ajatella muuta, sillä en sietänyt ajatusta että äiti oli sairas. On
kauheata, että voi olla sellainen — — —

— Olen ollut aivan järjetön. Muistan ihmetelleeni, kuinka äiti voisi

koskaan kuolla. Tietenkin hänen täytyi kuolla joskus — mutta kuinka
se tapahtuisi, sitä en voinut käsittää, sillä hän oli voimakkaampi kuin
kukaan, jonka tunsin. Hän rohkeni käydä käsiksi kaikkeen, jota me
muut pelkäsimme ja karttelimme. Emme käsittäneet että se johtui
siitä, että hänellä oli niin ihmeellinen, rohkea tahto kantaa kaikki
kuormat. Huonosti minä häntä oivalsin. Vasta kun hän vaipui
maahan, ymmärsin minä kuinka väsynyt hän oli pitkän elämänsä
jälkeen, jonka oli uhrannut muille.

— Olin niin tottunut turvautumaan äitiini, kun tuska ahdisti

pahimmin. Hän antoi minulle voimaa jatkaa elämää. Olin niin tottunut
siihen, että aina voin kääntyä hänen puoleensa. Luulen kuvitelleeni,
että kun kuolema saapuisi luokseni, olisi hän ottamassa vastaan
iskun — — —

— Nyt minua kiusaa se, etten huomannut kuinka väsynyt hän oli,
vaikka hän oli minulle niin läheinen… etten ymmärtänyt illan
lähestyvän… ja että hän tarvitsisi lepoa…

Thora Thammers kääntyi hänen puoleensa.

— Mitä te haette? kysyi hän hiljaa.

 — Muutamia kukkasia vain, joita tavallisesti on tässä paikassa,
mutta niitä ei ole nyt.

— Eihän nyt ole se aika, sanoi Thora lempeästi.

— Ei, ei kaiketi — lehdet varisevat.

He kulkivat edelleen ja katsoivat lehtiä, jotka irtaantuivat, liitelivät

alas ja laskeutuivat maahan heidän ympärillään.

— Ei koskaan enää! Lopussa! Noissa sanoissa on jotain

ihmissydämeltä ikuisesti salattua, jotain käsittämätöntä! Ja suru ja
kuolema! — Voi luulla tietävänsä, mitä ne merkitsevät, mutta sitä ei
tiedä, ennenkuin kokee — — —

— Minusta on hyvä, ettei ole ketään, joka surisi minua… ettei

minulla ole ketään omaista. Kun on kokenut surua ja tietää, kuinka
se palaa joka aamu auringon mukana uutena ja tuoreena — eikä
pakene päivän laskiessa… kun tietää, kuinka se kysyy hermoja, niin
säästää siltä kernaasti muita — — —

Hän kumartui maahan.

— Näettekö, löysin sentään yhden… Se on äitini lempikukka! Se

kukkii uudelleen varisevien lehtien keskellä! Se johtuu siitä, että
olemme saaneet muutamia auringonpaisteisia päiviä — — —

Thora hymyili hänelle. — Muistakaa vain käyttää niitä hyväksenne!

— Minulle muistuu mieleen muuan poutapäivä. Se oli alkukesällä,

ensi lapsuuteni aikoina. Silloin oli isoäitini hautajaiset. Kellot soivat ja
näin paljon valkoisia liljoja. Mieleni kävi niin oudoksi raskaasta
kellonsoitosta ja valkoisten liljojen raskaasta tuoksusta.
 — En käsittänyt mitään. En ollut ennen nähnyt kuolemaa, en
tiennyt siitä mitään. Mutta ilma, kukat, surunvoittoinen kellonsointi ja
nuo monet vakavat, mustapukuiset ihmiset herättivät mielessäni
ankeutta — — —

— Minulle annettiin leivoksia syödä. Ne olivat makroneja.

Syödessäni oli minulla tunne että oli tapahtunut jotain kauheata,
salaperäistä — — —

— Sitten tietysti unohdin tuon kaiken, en ajatellut sitä enää. En

koskaan ajatellut kuolemaa muutoin kuin jonain vieraana seikkana,
joka ei koskenut minua, pelkkänä merkityksettömänä käsitteenä.

*****

— Viime yönä näin unta äidistä. Uneksin olevani pieni lapsi ja hain
häntä huudellen. Ja hän kuuli sen ja tuli luokseni ja sanoi lempeästi:
'Etkö voi nyt antaa minun levätä, lapsukaiseni, pieni silkkikaritsani —
niin nimitti hän minua aina pienenä ollessani. Ja minä vastasin kuten
minulla oli tapana lapsena: Tiedän kyllä että olen silkkikaritsasi,
mutta sinä olet myöskin minun pieni karitsani!'

— Sitten syleilin minä häntä kiihkeästi enkä tahtonut päästää

häntä… Hän sanoi minulle: 'Nyt tulen luoksesi melkein joka yö!
Olimme ennen niin vähän yhdessä, kuten muistat. Oli niin paha, että
minun täytyi lähettää sinut luotani niin varhain! Mutta nyt voin tulla
luoksesi. Kun olet suurimmassa tuskassa, silloin tiedät että minä
tulen luoksesi!' — — —

— On miellyttävää harhailla tuollaisissa unelmissa… Katsokaapa

tuota sudenkorentoa, joka istuu liikkumatonna päivänpaisteessa…
sen siivet vain väräjävät ilosta. Siltä voisi oppia käyttämään
auringonsäteitä paremmin!

— Voisi tosiaankin! — Thora katsoi kelloansa. — On jo

myöhäisempi kuin luulin. On parasta kääntyä takaisin. Mutta
näettekö, kuinka tuolla on kaunista! Tuolla kaukana kanervikon
takana!

Samuel Stern nauroi. — Älkää kiinnittäkö liiaksi sydäntänne siihen,

mikä on kaunista. Ei se ole mitään — kangastus vain!

— Niinkö? — Thora tuskin voi sitä uskoa. Hän huokasi hiljaa,

painoi päänsä alas ja pysähtyi. — Ei, nyt meidän täytyy lähteä! Lady
Hammond istuu varmaankin jo shakkilautansa ääressä ja odottaa, —
lisäsi hän hilpeästi. — Hänen on ikävä lordinsa seurassa, ja te
lupasitte eilen pitää hänelle seuraa.

— Olette oikeassa. Jokaisella on omat velvollisuutensa. Ja entä

te! Te käyskentelette täällä ja surette miestänne ja ikävöitte pikku
lastanne, ja nyt te olette alkanut hakea kadotettua poikaa. Älkää vain
rasittautuko liiaksi!

Nyt puhui hän jälleen omituisen kylmähköön tapaansa. Thora

katsoi häneen vaieten.

Mitään puhumatta jatkoivat he matkaansa.

Thora ajatteli kaikkea tuota, mitä Samuel Stern oli sanonut. Kuinka
olikaan tuo äiti rakastanut häntä, päättäen niistä syvistä jäljistä, jotka
hän oli jättänyt hänen mieleensä!

Ei koskaan vielä hän ollut niin nöyrästi kuin nyt tunnustanut eroa
tuollaisen äidin hiljaisen, uhrautuvan rakkauden ja sen rakkauden
välillä, jota hän kerran oli itse tuntenut Samuel Sterniä kohtaan.

19.

Kului muutamia päiviä.

Lady Hammond oli vallan ihastunut naapureihinsa. Nyt siellä oli

käynyt oikein hauskaksi. Yhtä seikkaa vain hän heissä paheksui:
norjalainen lady ja norjalainen lordi eivät kumpikaan suostuneet
lähtemään kalastusretkille.

Eräänä iltapäivänä oli koko perhe päässyt onnellisesti matkaan

joelle.
Ilma oli jälleen käynyt kauniiksi, ja Thora Thammers meni nummelle.
Hän käyskenteli siellä tuntikauden. Silloin tuli hänelle mieleen mennä
sille paikalle, jossa Samuel Stern oli istunut äitinsä kanssa.

Hän kiersi suuren kalliolohkareen ympäri, joka oli edessä, — ja

näki edessänsä Samuel Sternin. Hänen kasvonsa olivat
kirkkaammat kuin tavallisesti niinä päivinä jolloin hän istui yksin.

Thora aikoi poistua, mutta hän hymyili hänelle.

— Miksi ette tahdo tulla tänne istumaan? Enhän ole nähnyt teitä
juuri vilahdukseltakaan pitkiin aikoihin.

Thora meni lähemmäksi.

He alkoivat nyt puhua Metsolan pikkutapahtumista.

 Samuel Stern kertoeli englantilaisista ja Marit Hennerudista, joka
ei tahtonut mennä kihloihin. Muuan noista onnettomista, jotka
odottivat hänen ratkaisuaan, oli äskettäin käynyt Metsolassa. Mies
oli koko seudun paras tarjokas. Mutta Marit ei ottanut kernaasti
häntä kädestä, joten hänen onnistumisentoiveensa eivät liene olleet
kovin suuret.

Thora kävi oikein hilpeäksi. — Ei, hän ei voi koskaan uskoa että
tarjokki on se »oikea», joka on hänelle aiottu. Siitä eivät hänen
omaisensa ole hyvillään.

Mutta äkkiä ei heillä ollut enää mitään sanottavaa.

Kanerva tuoksusi voimakkaasti sateen jälkeen, ja vaivaiskoivun

pienet lehdet levittivät raikasta, kirpeätä lemua. Vähän kauempaa tuli
suomyrtin mieto, metsäinen tuoksu. Ja ilma oli lempeä, avaruus
siinteli.

He katsoivat molemmat valkoisille tuntureille päin.

Sitten kääntyi Samuel suoraan Thoraan päin.

— Minä uneksin niin paljon viime yönä!

— Kertokaa siitä! pyysi Thora hiljaa.

— Minusta oli, kuin olisin sittenkin tullut kotiin. Istuin äitini vuoteen
ääressä ja luin hänelle Mooseksesta ja luvatusta maasta. Silloin tuli
Herra itse hänen luoksensa ja sanoi: »Katso, nyt annan sinulle
tämän maan, se on sinun! Puen sinut ihanuudella, ja sinun pitää
hallita kaikkea mitä sydämesi halajaa!» Ja minusta hän hymyili
minulle. Kohtasin hänen murtuvan katseensa — —
 — Unennäköä jatkui — nukuin niin sikeästi. Kuljin häntä hakien
enkä voinut ymmärtää, minne hän oli joutunut. Silloin tuli enkeli
luokseni, ja minä kysyin häneltä: »Sano sinä, jonka tie kulkee tuolla
ylhäällä, oletko nähnyt äitiäni? Sano, etkö ole nähnyt häntä tuolla
ylhäällä hänen omassa maassansa kirkkauden ympäröimänä?
Poista mielestäni katkeruus, jota tunnen siksi ettei häntä ole enää
olemassa — ei täällä eikä muualla… siksi etten saa nähdä häntä
enää koskaan!»…

Enkeli otti minua kädestä, ja silloin löysin äitini. Hän istui omassa
tuolissansa. Ja niin leppoisa ja iloinen hän oli. Olimme niin onnelliset.
Oli niin suloista saada vihdoinkin kerran sanoa hänelle, kuinka paljon
minä pidin hänestä.

— Ja minä sain puhua oikein sydämeni kyllyydestä hänelle:

»Rakas vanha äiti, kuinka hyvä oli että vihdoinkin löysin sinut! Sano,
etkö tiedä kuinka kuljeskelin sinua hakien? Et aavista kuinka täällä
oli koleata ja kylmää ja kuinka paljon kovaa sain kokea
poissaollessasi! Tunnetko kuinka otsani on märkä? Nyt olen löytänyt
levon luonasi!» —

— Ja minä suljin hänen molemmat kätensä omiini: »Sinä

herttainen äitini, tiesinhän että palaisit! Sinulla on niin paljon
tekemistä, sinun täytyy pitää huolta meistä kaikista ja rakastaa meitä
— sitä ei voi kukaan tehdä kuten sinä. On niin ihanaa, kun sinä tulet
tällä tavoin luokseni. Sinun täytyy tulla usein!» — Sitten kysyin
häneltä neuvoa. Minulla on aina niin paljon kyselemistä, kun hän
tulee — — —

— Hän katsoi minuun niin lempeästi — — »Mutta, lapseni, nyt

minun täytyy lähteä, tiedäthän että elämäni on loppunut!» Koetin
pidättää häntä. »Äiti, et saa mennä! Näethän etten saa unta
tuskallisten ajatusteni tähden! Ethän ennen mennyt pois, kun tulin
luoksesi! Minä noudan sinulle paremman tuolin, paraimman, minkä
löydän. Äiti, et usko, kuinka minua kiusaa, ettei se päivä tullut
koskaan, jolloin olisin voinut tehdä jotakin hyväksesi!» — — —

— Mutta sitten huomasin että hän katosi kauas pimeyteen, minun

hakiessani parempaa tuolia…

— Yöllä saa niin ihmeellisiä ajatuksia!

Thora istui puolittain kääntyneenä hänestä poispäin.

— Ei se vielä ollut lopussa! sanoi hän hiljaa. — Kertokaa kaikki!

Samuel Stern ei kuullut hänen sanojansa. Hän istui pää kätten

nojassa.

— Sitten olin heräävinäni ja nousin levolta. Oli vielä hämärä. Tulin

tänne nummelle. Silloin näin hänet kaukana. »Äiti», sanoin minä,
»miksi menet niin kauas luotani! Tule tänne puhelemaan hiukan
kanssani! Et voi uskoa, kuinka kadun etten ollut luonasi, kun sinä olit
sairas. Se kiusaa minua niin, etten voi maata vuoteessani yöllä.» —
»Tiedän sen kyllä», sanoi hän, »tiedän sen, — mutta nyt ei sinun
enää pidä ajatella sitä. Lupaa minulle, ettet enää ajattele sitä!» Ja
hän kulki minun rinnallani. Minä polvistuin hänen eteensä: »Nyt
täytyy minun vihdoinkin saada sanoa sinulle jotain. On kolme asiaa,
jotka olen unohtanut sanoa sinulle. Sinä sanoit että surumme
haihtuisi pian, kun joskus menettäisimme sinut, — nyt voit nähdä,
ettei niin ole. Ja sinun oli tapanasi sanoa, että aika kaikki parantaa
— kaikki haavat — mutta sehän ei ole totta. Sillä minulle tuottaa
sellaista tuskaa, etten voi sitä koskaan unohtaa, tuo, että kun näin
sinut viimeisen kerran, otin sinua vain nopeasti kädestä ja katsoin