Numerical Analysis for Applied Science

2nd Edition Myron B. Allen Iii

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/numerical-analysis-for-applied-science-2nd-edition-m
yron-b-allen-iii/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Threat assessment and risk analysis : an applied

approach 1st Edition Allen

https://textbookfull.com/product/threat-assessment-and-risk-
analysis-an-applied-approach-1st-edition-allen/

Using R for Numerical Analysis in Science and

Engineering 1st Edition Victor A. Bloomfield

https://textbookfull.com/product/using-r-for-numerical-analysis-
in-science-and-engineering-1st-edition-victor-a-bloomfield/

Spectral Analysis for Univariate Time Series 2nd

Edition Donald B. Percival

https://textbookfull.com/product/spectral-analysis-for-
univariate-time-series-2nd-edition-donald-b-percival/

Applied Power Analysis for the Behavioral Sciences 2nd

Edition Christopher L. Aberson

https://textbookfull.com/product/applied-power-analysis-for-the-
behavioral-sciences-2nd-edition-christopher-l-aberson/
Basic and Applied Bone Biology 2nd Edition David B.
Burr

https://textbookfull.com/product/basic-and-applied-bone-
biology-2nd-edition-david-b-burr/

Understanding Ethics in Applied Behavior Analysis

Practical Applications Ann B Beirne

https://textbookfull.com/product/understanding-ethics-in-applied-
behavior-analysis-practical-applications-ann-b-beirne/

Think Java How to Think Like a Computer Scientist 2nd

Edition Allen B. Downey

https://textbookfull.com/product/think-java-how-to-think-like-a-
computer-scientist-2nd-edition-allen-b-downey/

Afropessimism 1st Edition Frank B. Wilderson Iii

https://textbookfull.com/product/afropessimism-1st-edition-frank-
b-wilderson-iii/

Applied Numerical Methods with MATLAB for Engineers and

Scientists Fourth Edition Steven C. Chapra Dr.

https://textbookfull.com/product/applied-numerical-methods-with-
matlab-for-engineers-and-scientists-fourth-edition-steven-c-
chapra-dr/
Numerical Analysis for Applied Science
Pure and Applied Mathematics:
A Wiley Series of Texts, Monographs, and Tracts

Founded by RICHARD COURANT

Editors Emeriti: MYRON B. ALLEN III, DAVID A. COX, PETER HILTON, HARRY
HOCHSTADT, ERWIN KREYSZIG, PETER LAX, JOHN TOLAND

A complete list of the titles in this series appears at the end of this book.
Numerical Analysis for Applied Science

Second Edition

Myron B. Allen III

University of Wyoming
Laramie, USA

Eli L. Isaacson†
University of Wyoming
Laramie, USA
This edition first published 2019
© 2019 John Wiley & Sons, Inc.
Edition History
John Wiley & Sons, Inc. (1e, 1998).
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise,
except as permitted by law. Advice on how to obtain permission to reuse material from this title is
available at http://www.wiley.com/go/permissions.
The right of Myron B. Allen III and Eli L. Isaacson to be identified as the authors of this work has been
asserted in accordance with law.
Registered Office
John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA
Editorial Office
111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA
For details of our global editorial offices, customer services, and more information about Wiley products
visit us at www.wiley.com.
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats and by print‐on‐demand. Some content
that appears in standard print versions of this book may not be available in other formats.
Limit of Liability/Disclaimer of Warranty
While the publisher and authors have used their best efforts in preparing this work, they make no
representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of the contents of this work and
specifically disclaim all warranties, including without limitation any implied warranties of merchantability
or fitness for a particular purpose. No warranty may be created or extended by sales representatives, written
sales materials or promotional statements for this work. The fact that an organization, website, or product is
referred to in this work as a citation and/or potential source of further information does not mean that the
publisher and authors endorse the information or services the organization, website, or product may provide
or recommendations it may make. This work is sold with the understanding that the publisher is not engaged
in rendering professional services. The advice and strategies contained herein may not be suitable for your
situation. You should consult with a specialist where appropriate. Further, readers should be aware that
websites listed in this work may have changed or disappeared between when this work was written and when
it is read. Neither the publisher nor authors shall be liable for any loss of profit or any other commercial
damages, including but not limited to special, incidental, consequential, or other damages.
Library of Congress Cataloging‐in‐Publication Data
Names: Allen, Myron B., 1954- author. | Isaacson, Eli L., author.
Title: Numerical analysis for applied science / Myron B. Allen III
(University of Wyoming, Laramie, USA), Eli L. Isaacson (University of
Wyoming, Laramie, USA).
Description: Second edition. | Hoboken, NJ : Wiley, [2019] | Series: Pure and
applied mathematics | Includes index. |
Identifiers: LCCN 2018046975 (print) | LCCN 2018055540 (ebook) | ISBN
9781119245667 (Adobe PDF) | ISBN 9781119245650 (ePub) | ISBN 9781119245469
(hardcover)
Subjects: LCSH: Numerical analysis.
Classification: LCC QA297 (ebook) | LCC QA297 .A53 2019 (print) | DDC
518–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018046975
Cover design: Wiley
Cover image: Courtesy of Myron B. Allen III
Set in 10/12pt WarnockPro by SPi Global, Chennai, India
Printed in the United States of America

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
PREFACE

Once in a while you get shown the light

In the strangest of places if you look at it right.
Robert Hunter

Preface to the First Edition

We intend this book to serve as a first graduate-level text for applied mathematicians,
scientists, and engineers. We hope that these students have had some exposure to
numerics, but the book is self-contained enough to accommodate students with no
numerical background. Students should know a computer programming language,
though.

In writing the text, we have tried to adhere to three principles:

1. The book should cover a significant range of numerical methods now used in
applications, especially in scientific computation involving differential equa-
tions.
v
vi PREFACE

2. The book should be appropriate for mathematics students interested in the the-
ory behind the methods.

3. The book should also appeal to students who care less for rigorous theory than
for the heuristics and practical aspects of the methods.

The first principle is a matter of taste. Our omissions may appall some readers;
they include polynomial root finders, linear and nonlinear programming, digital fil-
tering, and most topics in statistics. On the other hand, we have included topics that
receive short shrift in many other texts at this level. Examples include:

• Multidimensional interpolation, including interpolation on triangles.

• Quasi-Newton methods in several variables.

• A brief introduction to multigrid methods.

• Conjugate-gradient methods, including error estimates.

• Rigorous treatment of the QR method for eigenvalues.

• An introduction to adaptive methods for numerical integration and ordinary dif-

ferential equations.

• A thorough treatment of multistep schemes for ordinary differential equations

(odes).

• Consistency, stability, and convergence of finite-difference schemes for partial

differential equations (pdes).

• An introduction to finite-element methods, including basic convergence argu-

ments and methods for time-dependent problems.

All of these topics are prominent in scientific applications.

The second and third principles conflict. Our strategy for addressing this con-
flict is threefold. First, most sections of the book have a “pyramid” structure. We
begin with the motivation and construction of the methods, then discuss practical
considerations associated with their implementation, then present rigorous mathe-
matical details. Thus, students in a “methods” course can concentrate on motivation,
construction, and practical considerations, perhaps grazing from the mathematical
details according to the instructor’s tastes. Students in an “analysis” course should
delve into the mathematical details as well as the practical considerations.

Second, we have included Chapter 1, “Some Useful Tools,” which reviews essen-
tial notions from undergraduate analysis and linear algebra. Mathematics students
 PREFACE vii

should regard this chapter as a review; engineering and applied science students may
profit by reading it thoroughly.

Third, at the end of each chapter are both theoretical and computational exercises.
Engineers and applied scientists will probably concentrate on the computational ex-
ercises. Mathematicians should work a variety of both theoretical and computational
problems. Numerical analysis without computation is a sterile enterprise.

The book’s format allows instructors to use it in either of two modes. For a “meth-
ods” course, one can cover a significant set of topics in a single semester by cover-
ing the motivation, construction, and practical considerations. At the University of
Wyoming, we teach such a course for graduate engineers and geophysicists. For an
“analysis” course, one can construct a two- or three-semester sequence that involves
proofs, computer exercises, and projects requiring written papers. At Wyoming, we
offer a two-semester course along these lines for students in applied mathematics.

Most instructors will want to skip topics. The following remarks may help avoid
infelicitous gaps:

• We typically start our courses with Chapter 2. Sections 2.2 and 2.3 (on polyno-
mial interpolation) and 2.7 (on least squares) seem essential.

• Even if one has an aversion to direct methods for linear systems, it is worth-
while to discuss Sections 3.1 and 3.3. Also, the introduction to matrix norms
and condition numbers in Sections 1.4 and 3.6 is central to much of numerical
analysis.

• While Sections 4.1–4.4 contain the traditional core material on nonlinear equa-
tions, our experience suggests that engineering students profit from some cov-
erage of the multidimensional methods discussed in Sections 4.6 and 4.7.

• Even in a proof-oriented course, one might reasonably leave some of the theory
in Sections 5.3 and 5.4 for independent reading. Section 5.6, The Conjugate-
Gradient Method, is independent of earlier sections in that chapter.

• Taste permitting, one can skip Chapter 6, Eigenvalue Problems, completely.

• One should cover Section 7.1 and at least some of Section 7.2, Newton–Cotes
Formulas, in preparation for Chapter 8. Engineers use Gauss quadrature so
often, and the basic theory is so elegant, that we seldom skip Section 7.4.

• We rarely cover Chapter 8 (on odes) completely. Still, in preparation for Chap-
ter 9, one should cover at least the most basic material – through Euler meth-
ods – from Sections 8.1 and 8.2.
viii PREFACE

• While many first courses in numerics omit the treatment of pdes, at least some
coverage of Chapter 9 seems crucial for virtually all of the students who take
our courses.

• Chapter 10, on finite-element methods, emphasizes analysis at the expense of

coding, since the latter seems to lie at the heart of most semester-length en-
gineering courses on the subject. It is hard to get this far in a one-semester
“methods” course.

We owe tremendous gratitude to many people, including former teachers and

many remarkable colleagues too numerous to list. We thank the students and col-
leagues who graciously endured our drafts and uncovered an embarrassing number
of errors. Especially helpful were the efforts of Marian Anghel, Damian Betebenner,
Bryan Bornholdt, Derek Mitchum, Patrick O’Leary, Eun-Jae Park, Gamini Wickra-
mage, and the amazingly keen-eyed Li Wu. (Errors undoubtedly remain; they are our
fault.) The first author wishes to thank the College of Engineering and Mathematics
at the University of Vermont, at which he wrote early drafts during a sabbatical year.
Finally, we thank our wives, Adele Aldrich and Lynne Ipiña, to whom we dedicate
the book. Their patience greatly exceeds that required to watch a book being written.
 PREFACE ix

Midnight on a carousel ride,

Reaching for the gold ring down inside.
Never could reach
It just slips away when I try.
Robert Hunter

Preface to the Second Edition

In producing this second edition of Numerical Analysis for Applied Science, I pur-
sued two goals. First, I incorporated many suggestions and corrections made by
people who have used the book since it first appeared in print. I owe my sincerest
thanks to colleagues who have shared these improvements over the years. Professor
Scott Fulton of Clarkson University and Professor Aleksey Telyakovskiy of the Uni-
versity of Nevada at Reno deserve special thanks for their extraordinary generosity
in this respect.

Second, I have incorporated new topics or expanded treatments of existing topics,

to reflect some of the evolving applications of numerical analysis during the past two
decades. Among the new contents are the following:

• A description of the symmetric successive overrelaxation method in Chapter 5,

to facilitate an expanded discussion of preconditioners later in the chapter.

• A separate section in Chapter 5 on multigrid methods for solving linear systems,

including more detail than the first edition’s brief discussion.

• A revised section in Chapter 5 on the conjugate-gradient method, including a

more detailed discussion of preconditioners.

• A short discussion in Chapter 5 of the method of steepest descent.

• More details on the power and qr methods for computing eigenvalues in Chap-
ter 6.

• An introduction in Chapter 6 to the singular value decomposition and its appli-

cation to principal components analysis.

• Revised and expanded discussion in Chapter 9 of the approximation of elliptic

pdes by finite-difference methods, including the treatment of irregular bound-
aries in two dimensions.

• Revised L2 approximation error estimates for the finite-element method in Chap-

ter 10.
x PREFACE

• An additional section in Chapter 10 on the condition number of the stiffness

matrix, a major motivation for many advances in numerical linear algebra over
the past three decades.

• Seven new pseudocodes, bringing the total to 32.

• More than twice as many problems as appeared in the first edition.

Also, I moved a section on eigenvalues and matrix norms to Chapter 1 and a section
on the condition number to Section 3.2, to make it easier to skip most of Chapter 3
in favor of iterative methods for linear systems. However, I recommend not skipping
Sections 3.1 or 3.2. Finally, I removed a short section on Broyden’s method, which
appeared in Chapter 4 of the first edition. I hope these changes make the book more
useful to the next generation of numerical analysts and modelers.

I owe many thanks to Professor David Isaacson and to staff members at John
Wiley & Sons for helping to settle some of the details associated with the contract
for this edition. Ezhilan Vikraman and Kathleen Pagliaro were especially helpful
with these matters.

I wish I were writing “we” instead of “I.” My coauthor, Professor Eli Isaacson,
passed away in May, 2017. Eli was a gifted mathematician, a superb colleague, and
an insightful teacher. I learned a great deal about Mathematics from him, and he
and I shared many delightful conversations about how people learn Mathematics and
how we should teach the subject. It was a privilege to know him.

M YRON B. A LLEN III

Laramie, Wyoming
August 2018
CONTENTS

Preface v

1 Some Useful Tools 1

1.1 Introduction 1
1.2 Bounded Sets 4
1.2.1 The Least Upper Bound Principle 4
1.2.2 Bounded Sets in Rn 5
1.3 Normed Vector Spaces 8
1.3.1 Vector Spaces 8
1.3.2 Matrices as Linear Operators 10
1.3.3 Norms 12
1.3.4 Inner Products 15
1.3.5 Norm Equivalence 17
1.4 Eigenvalues and Matrix Norms 19
1.4.1 Eigenvalues and Eigenvectors 19
1.4.2 Matrix Norms 21
1.5 Results from Calculus 26
xi
xii CONTENTS

1.5.1 Seven Theorems 26

1.5.2 The Taylor Theorem 28
1.6 Problems 33

2 Approximation of Functions 37
2.1 Introduction 37
2.2 Polynomial Interpolation 38
2.2.1 Motivation and Construction 38
2.2.2 Practical Considerations 42
2.2.3 Mathematical Details 43
2.2.4 Further Remarks 46
2.3 Piecewise Polynomial Interpolation 48
2.3.1 Motivation and Construction 48
2.3.2 Practical Considerations 50
2.3.3 Mathematical Details 54
2.3.4 Further Remarks 55
2.4 Hermite Interpolation 55
2.4.1 Motivation and Construction 55
2.4.2 Practical Considerations 59
2.4.3 Mathematical Details 60
2.5 Interpolation in Two Dimensions 63
2.5.1 Constructing Tensor-product Interpolants 64
2.5.2 Error Estimates for Tensor-product Methods 68
2.5.3 Interpolation on Triangles: Background 70
2.5.4 Construction of Planar Interpolants on Triangles 72
2.5.5 Error Estimates for Interpolation on Triangles 74
2.6 Splines 78
2.6.1 Motivation and Construction 78
2.6.2 Practical Considerations 84
2.6.3 Mathematical Details 85
2.6.4 Further Remarks 94
2.7 Least-squares Methods 95
2.7.1 Motivation and Construction 96
2.7.2 Practical Considerations 100
2.7.3 Mathematical Details 101
2.7.4 Further Remarks 103
2.8 Trigonometric Interpolation 104
2.8.1 Motivation and Construction 105
 CONTENTS xiii

2.8.2 Practical Considerations: Fast Fourier Transform 109

2.8.3 Mathematical Details 116
2.8.4 Further Remarks 118
2.9 Problems 118

3 Direct Methods for Linear Systems 125

3.1 Introduction 125
3.2 The Condition Number of a Linear System 127
3.3 Gauss Elimination 131
3.3.1 Motivation and Construction 131
3.3.2 Practical Considerations 133
3.3.3 Mathematical Details 139
3.4 Variants of Gauss Elimination 148
3.4.1 Motivation 148
3.4.2 The Doolittle and Crout Methods 148
3.4.3 Cholesky Decomposition 152
3.5 Band Matrices 155
3.5.1 Motivation and Construction 155
3.5.2 Practical Considerations 161
3.5.3 Mathematical Details 163
3.5.4 Further Remarks 166
3.6 Iterative Improvement 167
3.7 Problems 169

4 Solution of Nonlinear Equations 175

4.1 Introduction 175
4.2 Bisection 179
4.2.1 Motivation and Construction 179
4.2.2 Practical Considerations 181
4.3 Successive Substitution in One Variable 183
4.3.1 Motivation and Construction 183
4.3.2 Practical Considerations 184
4.3.3 Mathematical Details 190
4.4 Newton’s Method in One Variable 192
4.4.1 Motivation and Construction 192
4.4.2 Practical Considerations 194
4.4.3 Mathematical Details 199
4.5 The Secant Method 203
xiv CONTENTS

4.5.1 Motivation and Construction 203

4.5.2 Practical Considerations 205
4.5.3 Mathematical Details 206
4.6 Successive Substitution: Several Variables 211
4.6.1 Motivation and Construction 211
4.6.2 Convergence Criteria 213
4.6.3 An Application to Differential Equations 217
4.7 Newton’s Method: Several Variables 219
4.7.1 Motivation and Construction 219
4.7.2 Practical Considerations 221
4.7.3 Mathematical Details: Newton’s Method 224
4.7.4 Mathematical Details: Finite-difference Newton Methods229
4.8 Problems 233

5 Iterative Methods for Linear Systems 239

5.1 Introduction 239
5.2 Conceptual Foundations 243
5.3 Matrix-Splitting Techniques 248
5.3.1 Motivation and Construction: Jacobi and Gauss–Seidel
Methods 248
5.3.2 Practical Considerations 254
5.3.3 Mathematical Details 258
5.4 Successive Overrelaxation 266
5.4.1 Motivation 266
5.4.2 Practical Considerations 266
5.4.3 Mathematical Details 272
5.4.4 Further Remarks: The Power Method and Symmetric
SOR 279
5.5 Multigrid Methods 280
5.5.1 Motivation: Error Reduction Versus Smoothing 280
5.5.2 A Two-Grid Algorithm 284
5.5.3 V-cycles and the Full Multigrid Algorithm 289
5.6 The Conjugate-Gradient Method 293
5.6.1 Motivation and Construction 293
5.6.2 Practical Considerations 298
5.6.3 Mathematical Details 303
5.6.4 Further Remarks: Krylov Methods and Steepest Descent 309
5.7 Problems 311
 CONTENTS xv

6 Eigenvalue Problems 317

6.1 More About Eigenvalues 318
6.2 Power Methods 323
6.2.1 Motivation and Construction 323
6.2.2 Practical Considerations 325
6.3 The QR Decomposition 328
6.3.1 Geometry and Algebra of the QR Decomposition 328
6.3.2 Application to Least-Squares Problems 333
6.3.3 Further Remarks 335
6.4 The QR Algorithm for Eigenvalues 338
6.4.1 Motivation and Construction 338
6.4.2 Practical Considerations 341
6.4.3 Mathematical Details 347
6.4.4 Further Remarks 350
6.5 Singular Value Decomposition 352
6.5.1 Theory of the Singular Value Decomposition 352
6.5.2 Computing Singular Value Decompositions 354
6.5.3 Application to Principal Component Analysis 354
6.6 Problems 358

7 Numerical Integration 363

7.1 Introduction 363
7.2 Newton–Cotes Formulas 364
7.2.1 Motivation and Construction 364
7.2.2 Practical Considerations: Composite Formulas 367
7.2.3 Mathematical Details 369
7.2.4 Further Remarks 373
7.3 Romberg and Adaptive Quadrature 373
7.3.1 Romberg Quadrature 374
7.3.2 Adaptive Quadrature 379
7.4 Gauss Quadrature 385
7.4.1 Motivation and Construction 385
7.4.2 Practical Considerations 388
7.4.3 Mathematical Details 390
7.5 Problems 399

8 Ordinary Differential Equations 403

8.1 Introduction 403
xvi CONTENTS

8.2 One-Step Methods 406

8.2.1 Motivation and Construction 406
8.2.2 Practical Considerations 409
8.2.3 Mathematical Details 410
8.2.4 Further Remarks: The Runge–Kutta–Fehlberg Algorithm416
8.3 Multistep Methods: Consistency and Stability 420
8.3.1 Motivation 420
8.3.2 Adams–Bashforth and Adams–Moulton Methods 422
8.3.3 Consistency of Multistep Methods 423
8.3.4 Stability of Multistep Methods 426
8.3.5 Predictor-Corrector Methods 430
8.3.6 Mathematical Details: The Root Condition 431
8.4 Multistep Methods: Convergence 438
8.4.1 Convergence Implies Stability and Consistency 439
8.4.2 Consistency and Stability Imply Convergence 441
8.5 Problems 448

9 Difference Methods for PDEs 453

9.1 Introduction 453
9.1.1 Classification 454
9.1.2 Characteristic Curves and Characteristic Equations 455
9.1.3 Grid Functions and Difference Operators 460
9.2 The Poisson Equation 462
9.2.1 The Five-Point Method 463
9.2.2 Consistency and Convergence 466
9.2.3 Accommodating Variable Coefficients 471
9.2.4 Accommodating Other Boundary Conditions 472
9.2.5 Accommodating Nonrectangular Domains 473
9.3 The Advection Equation 475
9.3.1 The Courant–Friedrichs–Lewy Condition 476
9.3.2 Stability of Approximations to Time-Dependent
Problems 480
9.3.3 Sufficient Conditions for Convergence 485
9.3.4 Further Remarks 488
9.4 Other Time-Dependent Equations 489
9.4.1 The Heat Equation 489
9.4.2 The Advection-Diffusion Equation 498
9.4.3 The Wave Equation 503
 CONTENTS xvii

9.5 Problems 505

10 Introduction to Finite Elements 511

10.1 Introduction and Background 511
10.1.1 A Model Boundary-Value Problem 512
10.1.2 Variational Formulation 513
10.2 A Steady-State Problem 517
10.2.1 Construction of a Finite-Element Approximation 517
10.2.2 A Basic Error Estimate 520
10.2.3 Optimal-Order Error Estimates 525
10.2.4 Other Boundary Conditions 528
10.2.5 Condition Number of the Finite-Element Matrix 532
10.3 A Transient Problem 537
10.3.1 A Semidiscrete Formulation 537
10.3.2 A Fully Discrete Method 539
10.3.3 Convergence of the Fully Discrete Method 540
10.4 Problems 547
A Divided Differences 549

B Local Minima 553

C Chebyshev Polynomials 555

References 559
Index 563
12 SOME USEFUL TOOLS

1. A is nonsingular.
2. det A 6= 0.
3. If Ax = 0, then x = 0.
4. The columns of A are linearly independent.
5. There is a unique matrix A−1 ∈ Rn×n such that AA−1 = A−1 A = I.

For proof of the theorem, see Ref. [48, Chapter 2]. We often rephrase condition 3 by
saying that the null space
n o
N(A) := x ∈ Rn Ax = 0

is {0}. Problem 1.3 asks for proof that N(A) is a subspace of Rn . The matrix A−1
in part 4 is the inverse of A, and its existence means that A is invertible.

Suppose that A ∈ Rm×n , and denote its (i, j)th entry by ai,j . The transpose of
A, denoted A> , is the matrix in Rn×m whose entry in the (i, j)th position is aj,i . A
matrix A is symmetric when A> = A. This equation guarantees that A is square and
that ai,j = aj,i . The transpose of a column vector v ∈ Rm is a row vector,

v> = (v1 , v2 , . . . , vm ),

which we also say is in Rm . Problem 1.2 asks for proof that (AB)> = B> A> .

1.3.3 Norms

In analyzing errors associated with numerical approximations, we often estimate the

lengths of vectors or the distances between pairs of vectors. The following concept
captures the notion of length in settings even more general than Rn .

Definition. A norm on a vector space V is a function k · k : V → R that satisfies

the following conditions for any x, y ∈ V and a ∈ R:

1. kxk > 0, and kxk = 0 if and only if x = 0 (positive definiteness).

2. kaxk = |a| kxk (homogeneity).
3. kx + yk 6 kxk + kyk (subadditivity).

If such a function exists, then V is a normed vector space.

The third condition is the triangle inequality, which we use throughout this book.
From the version in condition 3 there follows an alternative version.
Another random document with
no related content on Scribd:
XXI.

On mittumaarin aatto. Vainioilla kukkivat leiniköt ja kurjenpolvet, ja

ilmassa on jo keskikesän henki. Aurinkoisia päiviä on ollut yhtämittaa
ja taivaan ranta on peittynyt hienoon auerpilveen. Aurinko on
laskiessaan hohtavan punainen ja suuri.

Juhannuskoivuja tuodaan kylään hevoskuormittain. Pystytetään

rappujen pieliin ja pihamaille. Joku kantaa niitä pirttiinkin ja kamariin.
Tunnelma yhä nousee, kun saunan jälkeen istutaan valkoisissa
ateriapöydän ympärillä.

Sekä Kolmon että Korpijoen kylissä näyttää juhla-aaton ehtoo

erilaiselta kuin muulloin. Tytöt siivilöivät hätäisesti maidon, lypsävät
hosimalla lehmät ja, käytyään saunassa, pukevat uudet
valkopohjaiset, puna- ja mustakukkaiset mekot ylleen ja tirskuttavat
salaperäisesti. Ehtoo-ateriaa ei syödä yhdessäkään talossa ja
miehetkin jo pukeutuvat juhlavaatteisiinsa.

Mitä on tekeillä?

Häät Mikkolassa ja Ylä-Rietulassa! Ja minkälaiset häät! Sellaiset,

ettei ole miespolviin nähty eikä kuultu Kuivalassa.
 Hieman aikaisemmin vaeltavat korpijokelaiset Mikkolaan kuin
kolmolaiset
Ylä-Rietulaan.

Iisakki on jo ajoissa kutsunut myöskin kirkonkylän herrasväet

häihin ja kernaasti nämä ovat kutsua noudattaneetkin saatuaan
tietää, että Mikkolan isäntä on valmistanut kahdesta vanhasta
nuottavenheestä kokon heitä varten.

Mikkolan pirtti on jo täynnä juhlavieraita. Arvokkaimmat emännät

istuvat peräpenkillä ja huojuttelevat hiljaa ruumistaan. Pihamaalla
lojuu miehiä nurmella poltellen hyvänhajuisia tupakoita, joita kukitettu
poika on yhtämittaa jakelemassa. Iisakki on antanut satamarkkasen
Kuivalan nimismiehelle ja pyytänyt tämän hankkimaan juhlatupakat,
ja nytpä höyryävätkin Pedro Moredon Havannat ukkojen suupielissä
pihamaalla. Rietulassa ei ollut kuin "ruunakriimoja", ja, kuultuaan
Mikkolan ylellisyydestä, mutta saatuaan liian myöhään siitä tiedon,
kirosi kukitettu ylkämies karkeasti.

Mikkolassa olivat häät alkaneet. Rovasti oli vihkinyt avioparin ja

herrat maistelivat sen jälkeen kamarissa väkeviä. Muille
kaukaisemmille ja korpijokelaisille tarjottiin muita herkkuja.

Juhla-aterian jälkeen kohosi tunnelma, varsinkin kun pirtistä

kannettiin pöydät ulos ja soittajat virittelivät koneitaan.

Soittajien lukukaan ei ollut vähäinen. Vanha Noro-Tuomas,

kuuluisa viuluniekka, viritteli viuluaan, jonka jälkeen alkoivat toisetkin
näppäillä säveliä kojeistaan. Oli kaksi isoäänistä hanuria, kolme
viulua ja kaksi kanteletta ja sen lisäksi Nuusperilla klarinetti.
 Nuoret polkivat malttamattomasti jalkaa. Milloinka, milloinka se
alkaa?

Pelurit aloittivat kesä-illan valssin, ensin hiljaa, mutta sitten yhä

kiihtyen. Soittajat haisivat väkeviltä ja se ei ennustanut hyvää. Jo
alkoivat ikkunan pielet täristä, ja Mutkalan Ransu hihkasi
Nuusperille:

— Puhalla lujemmin, tai muuten heitän pelivärkkis' nurkkaan!

Ja Nuusperi puhalsi, puhalsi niin, että silmät pullistuivat päästä ja

näyttivät ulos tipahtavan.

— Sillä lailla! Lujemmin, Noro-Tuomas, sitä ensiviulua!

*****

Rietula oli kutsunut kirkonkylän herrasväet häihinsä, mutta

myöhemmin kuin Iisakki. Arveltiin pihamaalta, mentäisiinkö.
Sopisihan käydä sielläkin. Miks'ei, kun oli kerran kutsuttu.

Juhla oli alkanut suurin piirtein Rietulassakin. Oli syöty yhtämittaa

kolme tuntia ja Horttanaisen leipälaukku oli revennyt. Suutari
korjattiin pois ja aloitettiin tanssi.

Ja jos oli Mikkolassa Pedro Moredon-sikaareja, niin olipa

Rietulassa torvisoittajat, jotka lautamies oli puuhannut häihinsä.

Pihamaalta tärisivät torvet ja sileä tanner jymisi tanssijain alta.

Pirtissä luritettiin kahdella harmonikalla, ja permanto oli ahdinkoon
asti täynnä pareja hypähtelemässä rehevää polkkaa.
 Rietula ei tietänyt, vaikka oli koettanut urkkia, että mikkolainen kävi
kaupungista — ties mistä asti — noutamassa juomatavaroita.
Olivathan Rietulankin rahat yhtä riittävät kuin mikkolaisenkin. Siihen
sijaan oli edellisellä viikolla Rietulan sydänmaapalstalla, tiheimmässä
näreikössä tupruillut sakea savu erään kuusen juurella, ja Rietula oli
suu naurun mareessa kantanut kotiinsa kirkasta viinaa, jota oli
auliisti tarjonnut jokaiselle, jolle vaan kelpasi. Ja miesten korvalliset
punoittivatkin ja joku hihkaisi jo tallin takana.

Kun Mikkolassa huomattiin, että torvet räikyivät Rietulan

pihamaalla, komensi Iisakki orkesterinsa myöskin pihamaalle ja
kehoitteli:

— Antakaa tulla ääntä niistä kojeistanne niin paljon kuin lähtee!

Räätäli Romppanen oli käynyt tekemässä mahdottoman ison
lepänkuoritorven ja sanoi sillä soittavansa passoa. Ja oli nyt ääntä
Mikkolan pihamaalla. Vanhat emännät pakenivat siunaillen ja
korviaan pidellen sisähuoneisiin, mutta nuoret polkivat pihamaata
että jytisi.

Huomattuaan ohjelman muutoksen Mikkolassa, kehoitti Rietula

soittajiaan:

— Eikö niistä heru enempää sitä ääntä? Hyttysen hyrinälle kuuluu

koko loru. Puhaltakaa lujemmin, sanon minä, tai juoskaa hiiteen
torvinenne!

Soittajien silmät pullistuivat ja hiki tippui haivenista. Mutta kohta

loppuivat heidän voimansa. Johtaja meni Rietulan luokse ja vaikeroi:

— Kuulkaa, hyvä isäntä, me emme totisesti jaksa enää! Onhan

tässä nuorta väkeä ja jos ääntä tarvitaan, niin piiritanssi käyntiin ja
kyllä silloin ei kuulu Mikkolasta muuta kuin itikan laulu.

Noudatettiin ohjetta ja ilmojen pielet alkoivat täristä, kun

äänijänteet pingoitettiin mahdollisimman kireälle.

Jo laulettiin ja pyörittiin Mikkolankin pihamaalla:

"Vanhat piiat, vanhat piiat ei saa olla jouten".

Mutta tämän katsoi Rietula morsiamensa pilkaksi ja neuvoteltiin

laulusta. Ja kohta kajahtikin Rietulan pihamaalta:

"Herrat tuli Mikkolasta rali tuli tii, kun Mikkolasta leipä loppu,
rali tuli tii, ja Iisakill' ol' siitä hoppu, rali tuli tii".

Mutta kirkonkyläläiset katsoivat parhaaksi poistua häätalosta, ja

Mikkolan pihamaalla suunniteltiin uutta laulua. Ja kohta kuului
voitonvarmana Rietulan pihamaalle:

"Rietulassa säkkipillit soi: Rietula se muijan Miirusta toi,

Eedla rakensi paulan, hii, ladon takana, lensi Rietulan
kaulaan! Hali tuli tii".

Rietula karjasi raivosta ja komensi joukkonsa harjulle, jossa piti

jokaisen huutaa niin paljon kuin kurkusta lähti:

— Äääääää!

Mutta Mikkolan pihamaalta eivät siihen viitsineet vastata muut kuin

räätäli Romppanen, joka nousi korkealle peltokivelle, nosti
leppätorven suulleen ja huilautti niin, että kaukaiset metsän rannat
kajahtivat.
 Mikkolan pirtissä jatkettiin häätanssia, mutta Rietula suuttui
torvisoittajiinsa, koskapa nämä eivät jaksaneet enää kylliksi
kuuluvasti tärisytellä:

— Pistäkää pillit pussiinne ja marssikaa hiiteen ja siinä

silmänräpäyksessä!

Ja kun juhannusyön aurinko nousi, kuului Rietulan pirtistä vain

hanurin yksitoikkoinen sävel.
XXII.

Juhannusyön aurinko oli noussut yhä korkeammalle. Kaste väreili

nurmella ja puiden oksilla, ja käkien kukunta kiihtyi tuoksuvissa
metsissä. Mikkolan peltokummulla sauhusivat vielä hiiltyneet
kokkotulien jätteet.

Hymyilevä aurinko kurkisti tallin päädyn takaa tallatulle

pihanurmelle ja Iisakin kamariin, jossa Taava vielä nukkui
onnellisena aviovuoteessaan. Iisakki oli jo herännyt ja, keitettyään
kahvit, valmistautui lähtemään verkon nostoon. Pyörähteli siinä
tuvan ja kamarin välillä aikoen herättää Taavan, mutta ei hennonut.

— Kovin koreastipa se nukkuu, armahainen… Antaa hänen

nukkua nyt tarpeekseen. Siinä tulikin valvottua sen hääväen kanssa.
On tämä nyt somaa, kun saa tästä lähtien eukon vieressä…

Iisakki hymähteli, kepsakehteli liinahoususillaan tuvassa, jossa

kärpäset surisivat pöydän ympärillä. Pistäytyi ulos ja seisahti
portaille. Piha oli tulvillaan aurinkoa. Ihan silmiä huikaisi. Kylässä
vielä nukuttiin. Karjatarhoissa ammahtelivat kellokkaat odotellen
lypsäjiä, jotka vielä nukkuivat aitoissaan. Iisakki käveli pihamaalla
sipristellen silmiään.
 Kovimpa olivatkin tallanneet pihanurmen sileäksi. Tietää sen kun
koko yön siinä jytistivät… heh… saivat kai kerrankin tarpeekseen.

Rengit kuorsailivat lutissa, niin että seinät tärisivät. Kas, eikös ollut
Soittaja-Kimperi nukahtanut nurkan taakse pidellen toisella kädellään
vielä hanurin olkaremmistä. Oli tyhjennellyt pullojen pohjia ja siihen
väsähtänyt. Antaapa hänen nukkua. Iisakki meni jälleen pirttiin ja
raotti morsiuskamarin ovea. Vieläpähän nukkui Taava. Suu oli
auennut ja aurinko paistoi kitalakeen. Palavissaan oli Taava
potkaissut peitteen pois ja täyteläiset sääret olivat paljastuneet
yläpuolelle polven. Iisakki hymähti. Suloinenpa olikin Taava siinä
nukkuessaan, kun vaan olisi suunsa sulkenut. Kyllä pitäisi kiittää
kaiken antajata, kun tuli saaneeksi Taavan, joka nukkui siinä
täyteläisessä kauneudessaan hänen yksinomaisuutenaan. Kiittää
pitäisi, kun ei sallinut Eedlaa avioksi, ikuiseksi kiusankappaleeksi.

Kello löi tuvassa rämähtäen, Taava heräsi ja peitti kainostellen

kinttunsa, joita Iisakki oli siinä katsellut.

— Nousehan, kultaseni, kahvi on jo valmis.

Iisakin äänessä helähti aivan poikamainen nuorteus.

— Kas, kun se Iisakki on jo ehtinyt kahvitkin keittämään.

*****

Oli keskipäivä. Tuvan avonaisista ikkunoista virtaili helteinen ilma

sisään, ja juhannuskoivujen lehdet nuutuivat. Rengit ja piiat olivat
menneet aamiaisen jälkeen jatkamaan keskeytynyttä untaan.
Taavakin oli nukahtanut kamarin sänkyyn.
 Iisakki istui pirtin pöydän päässä ja veisaili suvivirttä, ensin
lujemmin, mutta sitten vähitellen hiljentäen ääntään, niin että sen yli
kuului pihamaalta pääskysen viserrys ja joelta poikien melu.

Saatuaan virren loppuun, nosti Iisakki kirjan nurkkalaudalle, kaatoi

hellalta pannusta kupin kahvia itselleen ja juotuaan pisti piippuunsa.
Häntä jotenkuten kiusasi Taavan uneliaisuus. Aamiaisten jälkeen oli
heittäytynyt sänkyyn ja sanonut hieman levähtävänsä ja yhä vaan
kuorsaili, vaikka päivä oli jo puolessa. Iisakki oli käynyt jo pari kertaa
herättämässä, mutta Taava ei vaan jaksanut nousta.

— Lempoko sitä nyt rupesi nukuttamaan, jurahti Iisakki ja meni

kamariin.

— Nouse, rakas Taava, kun minulla on tässä yksin niin ikävä.

Mennään hakaan vasikoita katsomaan ja karitsoita. Ka, nouse, hyvä
ihminen, muuten tässä saattaa suuttua jo tähän alinomaiseen
makaamiseen. No, perhana!

Taava kuorsasi vain ja Iisakki poistui murheellisena tupaan. Meni

ulos ja käveli joelle jotain tehdäkseen.

Muisti siinä osuuskaupan kohdalla, että tupakat olivat lopussa.

Hääväki olikin kovin huvasti poltellut. Sopisi pistäytyä Nuusperin
pakeilla ja samalla tupakkaa varata. Iisakki jyskytti ovea ja kuunteli,
mutta mitään ei kuulunut.

— Kovinpa se on raskaasti nukkunut, arveli Iisakki. Taisi se

klarinetin puhallus antaa unilahjaa miehelle.

Tuli räätäli Romppasen poika ja katseli isännän puuhia.

 — Nuusperi ei ole kotona. Se näkyi tänä aamuna säkki selässä
menevän
Kuivalaan päin, tiesi poika.

— Lie mennyt kylään, murahti Iisakki ja kaiveli avainta nurkanpään

kolosta, jossa se säilytettiin silloin, kun Nuusperi ei ollut kotona.

Saatuaan avaimen ja päästyään kauppaan, ihmetteli Iisakki sitä

sekasortoa, mikä siellä vallitsi. Myymäpöydällä oli Nuusperin likaiset
housut ja kuluneet kenkärajat. Tavaratkin olivat kovin vähissä ja
huiskin haiskin hyllyillä.

Iisakki löysi sikaarilaatikon ja maksoi sen rahalaatikkoon, jossa

romisi vain yksi kymmenpenninen. Pisti kaupan puolesta sikarin
hampaisiinsa ja kun tuntui viileämmälle kuin ulkona, istui
selailemaan tilikirjoja.

Käänneltyään lehtiä, seivästyivät Iisakin silmät eräälle sivulle ja

häneltä pääsi haikea kirous.

— Mitä se Nuusperin perhana on tähän piirrellyt?

Nuusperi oli joutohetkinään piirrellyt tilikirjoihin kaikenmoisia kuvia

ja koukerolta, viitsimättä vaivata päätään numeroilla ja muilla asiaan
kuuluvilla merkinnöillä. Olipa piirrellyt sinne tänne koiria, isoja ja
pieniä, luppakorvia ja pitkähäntäisiä rutkaleita ja kun se oli
väsyttänyt, jatkanut kissoilla. Niitä oli toinen sivu aivan täynnä.
Alanurkassa oli köyryselkäinen mirri, jonka hännän Nuusperi oli
ulottanut sivun laitaa yläreunaan saakka. Alareunaan oli
koristeellisesti kirjoitettu:

"Mahraaks' tämä lysti kauanki' kestää?"

 Iisakki kirosi nyt jo niin, että lesken tupa heilahti, ja käänteli
edelleen lehtiä. Yhä edelleen samaa. Aiheet olivat vaan muuttuneet.
Yhdellä sivulla puski kaksi äkäistä sonnia vastakkain. Toisella kaksi
äijää tavoitteli naisihmistä, joka helmojaan kokoillen ja taakseen
vilkuen näytti pakenevan. Alareunaan oli se juutas kirjoittanut:

"Tässä on Rietula ja tässä Iisakki ja vaimoihminen on Eedla."

Iisakki löi kiroten kirjan kiinni. Hänelle oli samalla selvinnyt, mihin
Nuusperi oli mennyt ja mitä varten hän oli pirullisia kuviaan kirjoihin
piirrellyt.

— Jo teki jutkun, perhana, mutisi Iisakki sulkiessaan kaupan oven

ja pistäessään avaimen taskuunsa. Kauppa tulisi nähtävästi olemaan
suljettuna, koska Iisakki tallensi avaimen.

— Jo pilasi mittumaarin, pirulainen, mutisi Iisakki vielä

noustessaan
Mikkolan pihaan.
XXIII.

Korpijoen osuuskaupan edustalla on vilkasta liikettä. Nuusperia on

turhaan odoteltu palaavaksi, ja vihdoin on Iisakki kutsunut
kirkonkylästä Kuivalan osuuskaupan hoitajan selvittämään sotkuisia
kaupan asioita ja antamaan lausuntonsa kaupan tilasta.

Kaksi päivää on papereita pengottu ja nyt on saatu selville, että

Nuusperi on pistänyt useita tuhansia taskuunsa ja kiitollisuutensa
osoitukseksi piirrellyt kuvia kaupan kirjoihin.

Kuivalan osuuskaupan hoitaja on juuri päättänyt selvityksen ja

uteliaana odotellaan asian päättymistä. Varsinkin vaimoihmiset ovat
piirittäneet kaupan edustan ja peukaloitaan pyöritellen siunailevat
Nuusperin tekemää jutkua.

Kuivalan poliisi Pekkarinen oli saanut tehtäväkseen etsiä Nuusperi

käsiinsä, mutta kaksi päivää käveltyään paahtavassa helteessä, jätti
hän puuhan sikseen, arvellen, ettei maksanut vaivaa penkoa jokaista
Kuivalan nurkkaa semmoisen miehen takia. Ja kun Korpijoen miehet
julmistuneina vaativat Pekkarista jatkamaan Nuusperin etsimistä,
kivahti tämä:
 — Hakekaa itse, jos haluttaa! Lempoko sitä tällaisella helteellä
jaksaa… ja piruko ne joka nurkat nuuskii.

Ja kun esivallan edustaja tunnusti voimattomuutensa Nuusperin

löytämiseksi, tyytyivät Korpijoenkin miehet mutisten toteamaan, että
Nuusperi teki jutkun ja säilytti kauniisti nahkansa. Hyökättiin Iisakin
kimppuun, kun tämä ei paremmin pitänyt miestä silmällä, eikä kirjoja
ja asioita ennemmin tarkastellut.

Iisakki otti myhäillen vastaan nämä syytökset. Ensin oli asia

saanut hänetkin korvallista kynsimään, mutta nautittuaan uudesta
avio-onnestaan ja saatuaan hellää lohdutusta Taavalta, oli asia
käynyt hänestä pian pikku seikaksi, jonka jotenkuten saattoi
selvittää. Eivät edes kolmolaisten pilapuheet saaneet hänen sisuaan
kuohumaan. Ei nytkään, vaikka poriseva akkalauma oli piirittänyt
kaupan ja odotti asian ratkaisua. Lempeästi vain hääteli Iisakki liian
lähelle tuppautuvia akkoja ja kuunteli suu naurun mateessa Kuivalan
osuuskaupan hoitajan myrkyllistä sanatulvaa.

Korpijoen miehiä oli kokoontunut kauppaan ja oli päätettävä,

jatketaanko kauppaa vai hajoitetaanko se.

Yksimielinen päätös oli, että kauppaa jatketaan, kun kirkonkylän

kaupasta saadaan uusi hoitaja.

Miehet myhähtelivät jo tyytyväisenä. Olisihan saattanut käydä

hullumminkin, esim. jos koko kauppa olisi jonakin kauniina kesäyönä
hävinnyt joen rannalta. Olihan nyt vielä seinät jälellä ja osa
tavaroitakin, joita Nuusperi ei ollut ehtinyt myydä eikä jaksanut
mukanaan kuljettaa. Ja olihan tulevina aikoina hupaisaa katsella
Korpijoen osuuskaupan hoitajan koristeellista kirjanpitoa.
XXIV.

On poutainen sunnuntain iltapäivä Rietulassa. Piiat ja rengit ovat

menneet kylälle ja lautamies lukee postillaa tuvan pöydän päässä.
Hiljaisuutta ei riko muu kuin kärpästen surina hiestävän kuumassa
tuvassa. Missä on Eedla, talon nuori emäntä?

Äänekäs kuorsaus kuuluu kamarista ja sielläpä on nuori emäntä

rauhallisena unien maailmoissa. Sängyssä kellottaa selällään, kädet
pään alla ja suu on suloisesti auki.

Rietula jatkaa yhä lukemistaan, vaikka kärpäset tekevät yhtämittaa

salahyökkäyksiään hänen kaljulle päälaelleen. Vähitellen näyttää
Rietulan kärsivällisyys loppuvan ja, kun kärpäset purasevat
päälakea, hotaisee, hän niitä ja kiroaa kesken
hartausharjoituksensa.

Rietula on koettanut sanaa tutkimalla häätää pois painavaa mieltä,

joka on häntä viime päivinä lakkaamatta ahdistanut. Nytkin on
istunut puoli päivää postillan ääressä ja hiki valuu miehen
korvallisilta.

Rietula oli odottanut avioliitostaan suurinta onnea, mutta se oli

tuonutkin suurinta murhetta hänelle. Eedla oli tyttönä ollessaan ollut
ynseä miesväelle ja nyt tullut vielä ynseämmäksi. Päivisin tuiskahteli
miehelleen, kun tämä ystävällisesti lähenteli ja illoin, kun onneton
aviomies aikoi samaan sänkyyn, polkaisi Eedla jalkaa ja karjaisi:

— Tulehan siihen, tampun koira!

Rietula oli koettanut hyvitellä Eedlaa karamelli- ja rinkiläpusseilla

ja joskus saanutkin hänen kovan sydämensä pehmenemään, mutta
sitten taas tuli riivaajainen Eedlalle entistä ankarampana.

Rietula oli arvellut suutari Horttanaiselle, että mitä pitäisi tehdä

ilkeän aviovaimon ojentamiseksi. Ja Horttanainen oli siihen tietänyt
neuvon. Hän oli suositellut parhaimpana keinona selkäsaunaa tai
muurahaispesää.

— Jos et kehtaa peitota akkaasi, niin on toinenkin keino, oli suutari

selittänyt. Varustat muurahaispesän säkkiin ja kun eukkosi nukkuu
makeimpaan ilta-uneensa, pudistat säkin sisällön sänkyyn, niin jo
luonto lauhtuu. Minä olen tuon keinon koettanut ja nähnyt sen
varmasti auttavan.

Eihän Rietula tullut koettaneeksi ystävänsä hyvää neuvoa. Pistäysi

vain joka toinen ilta noutamassa makeispussin Kolmon
osuuskaupasta ja ojensi sen Eedlalle, joka pussin saatuaan virkkoi
alahuultaan venyttäen:

— Y…hyy. Kaikkeen se rahansa tuhlaa.

Mutta nyt oli tämäkin keino käynyt Rietulasta vastenmieliseksi ja

alakuloisena hän muisteli menneitä poikamiespäiviään. Ja kun kuuli,
että Iisakki oli onnellinen avioliitossaan, kirosi hän katkerasti. Taava
olisi kyllä tullut hänellekin, vaan mikä kehno lienee saanut Eedlaan
takertumaan.

Rietula lopetti lukunsa ja alkoi tuprutella savuja rätisevästä

piipustaan. Eedla kuului yhä kuorsahtelevan kamarissa. Viime
yönäkin se pahus oli hänet ajanut keskellä yötä saunaan
makaamaan. Pitäisi puhua rovastille, jos tuo tietäisi paremmat
neuvot antaa kuin Horttanainen.

Portailta kuului askeleita ja kohta astui tupaan muutamia Kolmon

miehiä. Rietula toimitteli istumaan ja tarjosi tupakkamassiaan. Mutta
miehet eivät istuneet eikä massi kelvannut yhdellekään. Rietula jäi
ihmeissään katselemaan miehiä, joiden korvallishaivenet olivat
nousseet pystyyn.

— Mitä sitä kuuluu, kysyi hän hämillään miesten

odottamattomasta jurotuksesta.

— Vielä häntä kehtaa kysellä, niinkuin ei tietäisi, jurahti joku

miehistä.

— Ka, mitä nyt?

— Etkö tuota tienne, että kanki on Kolmon osuuskaupan oven

päällä, kivahti Möttösen Eero.

Rietula oli pelkkänä kysymysmerkkinä.

— Niin aivan, älä toljota, eilen oli nimismies käynyt sulkemassa

kaupan.

— Älä!
 — Ka, kun vielä siinä… Samoin kävi meidän kaupalle kuin
Korpijoenkin, ellei vielä hullummin. Olisit, Rietula, aikanaan katsonut.

— Mikäs korpijokelaisten on yrittäessä, kun on uusi hoitajakin ja

hiljaisuudessa sopivat asiansa, mutta meidän… kun sinä, Rietula,
et…

Mutta Rietulan ylenmäärin kiusaantunut luonto kuohahti.

— Painakaa pellolle joka sorkka siitä! Perhana… vai minulle

tässä… ulos siitä!

— Mennään, mutta itse sinä saat vahingot maksaa…

— Niin, ei osuuskunta…

— Helvettiin kaikki osuuskunnat! karjasi Rietula poistuvien miesten

jälkeen.

Uutinen oli niin järkyttävä, että Rietula tunsi melkein pökertyvänsä.

Oliko hän todellakin naimapuuhissaan tullut syrjäyttäneeksi kaupan
asiat, joiden valvominen kuului hänelle? Ja vielä sellaisissa
naimapuuhissa! Jos olisi edes saanut oikean vaimon, mutta
tällaisen!

Rietula otti hattunsa ja painui ulos. Ilmaa piti saada vihasta

huohottaviin keuhkoihin.

Tyhmyri, pässinpää hän oli, saakeli soikoon, ollut näinä

kuukausina. Vaimoihminen, heittiö lutka, oli saanut hänen,
lautamiehen, pään sekoittumaan niin, että tärkeät asiat jäivät
takapajulle.
 Rietula harppaili osuuskaupalle. Hoitajaa siellä ei näkynyt tällä
kertaa. Vihtahousut vain irvistelivät Rietulalle nimikilvestä ja äijät
kiskoivat edelleen väsymättä heitä hännästä.

Rietula kirosi.

Pilkannut oli Mikkelsonkin heidän osuuskauppahommaansa, kun

oli maalannut moisen nimikilven.

Rietula otti seipään, pudotti kilven alas ja alkoi peitota sitä

voimiensa takaa. Kun nimikilpi oli säpäleinä, heitti Rietula kappaleet
pellon ojaan ja lähti puhkuen menemään.

Muutamat Korpijoen miehet olivat nauraen katselleet Rietulan

hävitystyötä.
XXV.

Rietula asteli kirves kainalossa korjaamaan raja-aitaa, joka oli

Mikkolan ja Rietulan niittyjen välillä. Rietulan karja oli särkenyt aidan
ja karjapiika oli tuonut sanan, että mennä korjaamaan.

Päivä oli illoillaan. Rastas lauleli kuusikossa, jonka keskellä niitylle

vievä karjapolku luikersi. Rietula käveli mietteissään. Hartioita painoi
jäytävä alakuloisuus. Häntä oli viime päivinä alkanut painaa kylien
väliset riidat ja hän oli alkanut tuntea sovinnon halua, vaikka ei ollut
valmis sitä vielä oikein itselleenkään myöntämään.

Mikkolan Iisakki oli sattumalta vastaan tullessa sanonut aina

jonkun ystävällisen sanan, mutta hän oli mennyt vaieten ohi.
Jälestäpäin oli se tuntunut pahalta ja vastenmieliseltäkin. Oliko
Iisakin syy hänen onneton naimiskauppansa ja osuuskaupan
rettelöt? Iisakkihan oli kaikin keinoin koettanut Eedlaa itselleen,
mutta hän oli sen riistänyt melkein väkipakolla Iisakilta. Ja eikö ollut
hänen oma syynsä, että kauppa meni nurin? Niinhän oli käynyt
Korpijoellakin, mutta siellä maksettiin hiljaisuudessa vahingot ja
jatkettiin, niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
 Rietula tunsi tällä kertaa halua sovintoon, mutta koetti painaa
tunnettaan alas. Häpeähän olisi hänen, vanhan miehen, ruveta tässä
oikein ystävyysliittoja rakentelemaan.

Rietula saapui niitylle. Siellä oli Iisakki jo aitaa korjaamassa.

Rietula koetti salaa tarkastella, näyttikö Iisakki olevan äkeissään.
Mitä vielä. Iisakki myhähteli vain ja virkkoi:

— Huonoksipa tämä aita on jo käynytkin. Eiköhän, naapuri,

pistettäisi tähän vielä uutta aitaa kesän kuluessa?

— Näkyisi sietävän, jurahti Rietula, mutta ei sanonut enempää.

— Kanna sinä puita, niin minä latelen paikoilleen, toimitteli

Iisakki… Pitäisi tästä joutua illalliselle.

Sillä on kiire akkansa luokse, mietti Rietula ja tunsi taas

katkeruuden kasvavan povessaan. Mistä hyvästä se Iisakille
semmoinen eukko ja minulle piti sattua peto, joka ei anna yölläkään
rauhaa.

Iisakki koetti virittää keskustelua, mutta se katkesi aina alkuunsa.

Kun aita oli saatu kuntoon, tarjosi Iisakki sikaarit Rietulalle ja istahti
kannolle polttelemaan.

— Huokaise nyt sinäkin, kehoitteli Iisakki. Mennään tästä sitten

yhtä matkaa.

Rietula aprikoi, istuako vai ei. Siinä olisi ollut sopiva kantokin,
mutta maa tuntui polttavan kantapäitä.

— Saunaanpa tästä pitäisi joutua, virkkoi ja, ottaen kirveen

kainaloonsa, pyörähti polulle.