Nimimerkki ZEM

LSH-TUTKIMUKSEN JA OIKEUSKÄYTÄNNÖN
OJAT JA ALLIKOT

1
SISÄLLYSLUETTELO

Tiivistelmä 4

Syytteet Auer/Kukka lsh-tapauksessa 7

Tiedot tekojen luonteesta 7
Käräjäoikeuden seloste Auerin tuomiosta 8

OSA I Hyväksikäyttötarinoiden synty ja fysiologiset todisteet 10

I Hyväksikäyttötarinoiden synty: Kaksi versiota 11

Käypähoito-ohjeet ja poliisin suositukset 14
hyväksikäyttötapauksissa
Hyväksikäytön ja viiltelyn paljastuminen alitajunnasta? 17
Julkinen seloste ja lasten kertomukset 19

II Fysiologinen tutkimus 22
Arpien määrä ja syntymätapa? 22
Viiltelyjäljet? 22
Onko uv-valolla suoritettu tutkimus luotettava? 25
Taktinen ja tekninen tutkimus 31
Tekojen seuraukset? 32
Lapsi syytettynä? 35
Sana sanaa vastaan 37
Viiltelytuomion merkitys? 39
Käräjäoikeuden päätös: Syyksi luetut rikokset 40

OSA II Johdatus uudempaan hymenologiaan: Onnistuuko Minna Joki- 42

Erkkilä murtamaan myytin?

Käypähoitosuositus immenkalvon löydöksistä 44

Adamsin luokan III löydös 45
Immenkalvolöydösten jakauma 48
Suostumuksellinen seksi vs. raiskaus 50
Tutkimusten vertailua 52
Jim Anderst et. Al 2009 52
Karin Edgadh 1999 53
Jane E.M. Watkeys et al. 56
Gavril et al. – McCann et. al. 57
Onko Kelloggin tutkimustulos 2004 pätevä? 58
Joki-Erkkilän viittaukset Kelloggiin muualla 59
Poliisiammattikorkeakoulun katsaus 2016 59
Lausunto oikeudelle Auer/Kukka -oikeudenkäynnissä 2011 60
Astrid Heger – oma lukunsa 62
Hegerin tutkimusaineiston konteksti 64
Hysteria? 68
Kykeneekö lapsi sepittämiseen? 69

2
 Astrid Heger ja Auer/Kukka -juttu? 71
Lopuksi 74

OSA III Vastaajan oikeusturva vai rikosvastuun toteutuminen? 78

(otsikko Kirsi Uusitalon väitöskirjasta 2016)

Valitus KKO:een 80
Vapauttavan murhatuomion vaikutus? 84
Näytön riittävyysarviointi Ruotsissa – seitsemän kriteeriä 86
Vastaajan oikeusturva? 90

Linkkejä 94

3
TIIVISTELMÄ

Auer/Kukka -lsh -jutussa hyväksikäyttötarinoiden synnystä on kaksi versiota.

Toisen mukaan lapset olivat elokuun lopulla sijaisvanhempien kanssa lomamatkalla, minkä aikana yksi
lapsista ”kaiveli hotellihuoneessa takamustaan”. Tämä johti tilanteeseen, missä poika olisi kertonut pik-
kusiskonsa työntäneen ”leluja pyllyyn” isosiskon käskystä, mikä olisi johtanut edelleen hyväksikäyttö-
kertomusten purkautumiseen esille. Ari Lähteenmäen artikkelin Taksikuski mukaan tämä versio on peräi-
sin esitutkintakertomuksesta.
Toisen version mukaan yksi lapsista olisi maininnut elokuussa tehtyjen murhakuulemisten yhteydessä
Jens Kukan nimen, minkä jälkeen paikalla ollut rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja olisi pyytänyt sijais-
vanhempia selvittämään lapsilta ”nukkumajärjestelyt” talossa Jens Kukan vierailujen aikana. Pyyntö olisi
johtanut hotellimatkaan ja hyväksikäyttökertomusten purkautumiseen selvittelemisen seurauksena. Versio
on peräisin Anneli Auerin teoksesta Murhalesken muistelmat 2015.
Kumpi versio on oikea? Mikäli hyväksikäyttökertomukset alkoivat Auerin kirjassa kerrotusti, lasten
kuuleminen olisi käynnistetty tavalla, mikä sotii sekä käypähoitosuosituksia että poliisihallituksen kesällä
2011 antamaa ohjeistusta vastaan. ”Nukkumajärjestelyjä” koskevien kuulemisen alkaminen poliisin
pyynnöstä sijaisperheessä olisi merkinnyt lasten johdattelua aihepiiriin. Sen sijaan jos kertomukset olisi-
vat alkaneet spontaanisti hotellimatkan aikana, johdattelua ei olisi ilmennyt, ja lasten kuuleminen olisi
jatkunut tämän jälkeen oikeuspsykiatrisessa yksikössä suositusten ja ohjeiden edellyttämällä tavalla.
Totuus kertomusten synnystä lienee mahdollista selvittää käymällä läpi lasten murha-asiassa tehdyt
kuulemiset elokuussa 2011 – onko Jens Kukan nimi noussut esiin ja missä yhteydessä? Samoin on mah-
dollista käydä läpi sijaisvanhempien kanssa elokuun lopulla tehdyn hotelli- ja mökkimatkan aikana teh-
dyt videoinnit. Mikko Niskasaaren (jonka tiedot oikeudenkäyntiaineistosta on osoitettu kunnianloukkaus-
oikeudenkäynnin päätöksen mukaan 2018 paikkansa pitäviksi) mukaan matkalla kerrotut hyväksikäyttö-
paljastukset on videoitu.
Onko kyseessä ollut normaali lomamatka jo pari viikkoa koulujen alkamisen jälkeen, mille on varus-
tauduttu videokameran kanssa – tässä tapauksessa Auerin tieto matkan syystä on virheellinen? Vai onko
kyseessä viranomaisen pyynnöstä tapahtunut ”selvittelymatka”, missä tapauksessa esitutkintakertomus
asiasta ei pidä paikkaansa – se olisi muotoiltu jälkikäteen täyttämään suositusten ja ohjeiden edellyttämät
ehdot?

Lapsille tehtiin lsh-kertomusten yhteydessä fysiologinen tutkimus uv-valolaitteella (Obelux), missä ha-
vaittiin lapsissa arpia, joita ei paljaalla silmällä pantu merkille. Käräjäoikeus ei kuitenkaan noteerannut
syytteitä ”viiltelyteoista”, koska tutkimuksen tehneen Minna Joki-Erkkilän mukaan jäljet olivat ”hentoja”
naarmuja. Auerin kirjan mukaan käräjien (nais)tuomarit olivat samaa mieltä muuten, paitsi ”takapuolen
alueen osalta” – näiltä osin jäljet kertoivat raiskauksista. Tuomarit hylkäsivät syytteet saatananpalvontaan
liittyneestä rituaalisesta viiltelystä.
Turun hovioikeus kykeni kuitenkin sittemmin laskemaan yhtenä tutkivana lääkärinä toimineen urologin
avustuksella lapsista täsmällisen määrän arpia (esim. 105 kpl), vaikka Joki-Erkkilän mukaan kyseessä
olivat ”arvet tai arvenkaltaiset muodostelmat”. Anogenitaalialueen arpien ja vammojen perusteella Jens
Kukalle langetettiin kymmenen vuoden tuomio anaali- ja vaginayhdynnöistä lasten kanssa: 1) Törkeä
lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 5) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 7) Törkeä raiskaus 9)
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 11) Törkeä raiskaus 13) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksi-
käyttö.
Minna joki-Erkkilän vuonna 2015 tarkistetun väitöskirjan mukaan kudosten suunnattoman paranemis-
kyvyn ansiosta anaaliraiskauksista ei kuitenkaan jää pysyviä jälkiä. Anogenitaalialueelle jää arpia vain
laajojen kudosvaurioiden kuten kirurgisen korjausleikkausten yhteydessä ja silloinkin harvoin.
Poikaa kuultiin vuoden 2011 elokuussa murhakuulemisissa yhteensä 9 tuntia 20 minuuttia. Lsh-jutun
yhteydessä Auerin neljää lasta kuultiin yhteensä 30 tuntia, eli 7 tuntia 30 minuuttia lasta kohden. Poikaa
kuultiin siis yhteensä 16 tuntia 50 minuuttia. Vaasan hovioikeus totesi pojan kertomukset murha-asiassa
”epäuskottaviksi”, eli tämä oli tuottanut 9t 20 min paikkansa pitämättömiä kertomuksia. Turun hovioi-
keus puolestaan totesi osan lsh-kertomuksista epärealistisiksi ja epätodennäköisiksi. Näin ollen 75 – 80
prosenttia pojan kertomuksista on oikeudessa todettu epäluotettaviksi. ”Yleinen elämänkokemus” ei neu-
vo luottamaan loppuunkaan 20 – 25 prosenttiin.

Minna Joki-Erkkilä on väitöskirjassaan vuonna 2015 pyrkinyt osoittamaan myytiksi käsityksen, että im-
menkalvo vaurioituisi pysyvästi penetroivan yhdynnän yhteydessä. Hän on jakanut saman käsityksen jo
Auer/Kukka -lsh -jutun yhteydessä esittäessään, että "(I)mmenkalvon vauriot paranevat useimmiten täy-
sin, ellei repeämä ole syvä".
Sekä hänen vuonna vuonna 2011 lapsille tekemänsä tutkimuksen että väitöskirjan osalta Joki-Erkkilä
tukeutuu erityisesti kahden yhdysvaltalaisen tutkijan tiettyihin tutkimuksiin: Nancy D. Kelloggin, Shir-

4
ley W. Menardin ja Annette Santosin vuonna 2004 julkaisemaan tutkimukseen Genital anatomy in
pregnant adolescents: "Normal" Does Not Mean "Nothing Happened" sekä tutkimukseen Heger A, Tic-
son L, Velasquez O, Bernier R vuodelta 2002: Children referred for possible sexual abuse: medical fin-
dings in 2384 children.
Tutkiessaan Auerin lapset 2011 hän totesi tyttöjen immenkalvot vaurioitumattomiksi. Hän kuitenkin
kirjoitti normaalikäytännöksi muodostuneen lausunnon, minkä mukaan vauriottomuus ”ei puolla eikä
sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta”, ja hän perusteli lausuntoa tutkimuksella Kellogg et al. 2004,
minkä mukaan vain 5,6 prosentilla raskaana olevista alaikäisistä tehtiin objektiivinen löydös.
Joki-Erkkilä ei kuitenkaan ota huomioon, että Kellogin tutkimusta ei voida soveltaa suoraan raiskauk-
siin, koska tämän aineistosta 41 prosenttia muodostui suostumuksellisen seksin jälkeen raskaaksi tulleis-
ta. Joidenkin tutkimusten mukaan suostumuksellisen seksin aiheuttamien vaurioiden määrä on merkittä-
västi pienempi (eräässä tutkimuksessa 20 tutkitusta keneltäkään ei löydetty ”syvää leikkaumaa”).
Lisäksi ”objektiivinen löydös” tehtiin myös Kelloggin tutkimuksessa 36 prosentilta tutkituista, kun mu-
kaan luetaan myös muut kuin kiistattomat hyväksikäytön todistavat löydökset. Ja on vielä otettava huo-
mioon, että osan ei-spesifisistä (vaille diagnoosia jäävistä) löydöksistä on todettu voinut aiheutua hyväk-
sikäytöstä. Tällöin päädytään siihen, että Kelloggin tutkimuksen perusteella on virheellistä väittää rais-
kaustapausten yhteydessä, että immenkalvon vauriot paranevat ”useimmiten” ja ”täysin”.
Astrid Hegerin tutkimus vuodelta 2002 tukee Nancy Kelloggin mukaan hänen tutkimustulostaan vuo-
delta 2004, mikä on ristiriidassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Hegerin tutkimuksessa todetaan kiis-
taton löydös melkein samalla prosenttisuudella kuin Kelloggin tutkimuksessa.
Hegerin tutkimuksen lähtökohta ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen Kelloggin tutkimuksen kanssa –
aineisto muodostuu hyväksikäyttöepäillyistä, joille on kirjoitettu lähete erikoissairaanhoidolliseen tutki-
mukseen. Epäilyistä yleensä vain noin kolmasosassa tutkituista tapauksista päädytään Joki-Erkkilänkin
väitöksen mukaan langettavaan tuomioon.
Lisäksi Hegerin aineisto periytyy hänen omaan tutkimuslaitokseensa lähetteen saaneista lsh-epäi-
lytapauksista vuosilta 1985 – 1990, minä ajankohtana Yhdysvalloissa ja erityisesti länsirannikolla vallitsi
lsh-epäilyhysteria McMartinin esikouluskandaalin johdosta. Astrid Heger itse oli yksi niistä, joka pani
hysterian liikkeelle, kun hän ”kokemattomana assistenttina” kirjoitti perättömiä lääkärinlausuntoja tuke-
maan hyväksikäyttösyytöksiä. Vallinnut hysteria näkyy todennäköisesti hänen tutkimusaineistossaan vuo-
silta 19985 – 1990, jolloin löydösten vähäisyys tutkituissa ei johdu niinkään siitä, että vauriot olisivat pa-
rantuneet vaan siitä, että oletettuja hyväksikäyttöjä yksinkertaisesti ei ollut tapahtunut. Hegerin tutkimuk-
sen käyttäminen Kelloggin ja Joki-Erkkilän tavoin todistamaan raiskauksista koituvien vaurioiden vähäi-
syydestä kertoo kyseisten tutkijoiden kritiikittömyydestä.
Jos Auer/Kukka -tapauksessa kolmelta tutkitulta ei tehty minkäänasteisia immenkalvolöydöksiä, on Jo-
ki-Erkkilänkin väitöksessään siteeraamien tutkimusten perusteella huomattavan todennäköistä, että lapsia
ei ole käytetty penetroivasti hyväksi – mikäli tutkimuksia ei tarkoitushakuisesti valikoida.

KKO hylkäsi Anneli Auerin tekemän purkuhakemuksen lsh-tuomiosta marraskuussa 2016. Valituksen
yhtenä hylkääjänä toiminut Päivi Hirvelä on todennut väitöksessään 2006: ”(L)apsen seksuaalisen hyväk-
sikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioin-
tiin.” Väitöksen jälkeisessä haastattelussa Hirvelä on korostanut myös vastakuulusteluoikeuden merkitys-
tä. Professori Jyrki Virolainen kritisoi KKO:n päätöstä mm. siitä, että lasten kertomusten luotettavuusar-
viot ovat olleet vain ”apuseikkoja” päätöstä tehtäessä, eikä Auerin teettämiä arvioita näin ollen oltu huo-
mioitu – syyttäjän toimittamat arviot sen sijaan pysyivät tuomion perustana, vaikka nekin olivat ”apu-
seikkoja” ja lisäksi sellaisten asiantuntijoiden tekemiä, joiden on todettu erehtyneen murhakertomusten
arvioimisessa.
Hirvelän asennemuutos suhteessa luotettavuusarvioihin perustuu ilmeisesti KKO:een vuoden 2017
alusta nimetyn Kirsti Uusitalon väitökseen (2014), minkä mukaan asiantuntijalausunnot ja -arviot on
muistettava pitää vain ”apuseikkoina”. Uusitalo suositteleekin väitöksessään Ruotsissa käytettyä seitse-
mänkohtaista näytön riittävyysarviointia lsh-rikoksissa, mikä vastaa paremmin yleistä oikeuskäytäntöä.
Asianomistajan uskottavuutta vähentää kaikilta osin mm. väärien tietojen antaminen sekä siihen liittyvä
motiivi jossakin asiassa. Myös asianomistajan vilkas mielikuvitus ja todellisuuden ja fantasian sekoittu-
minen vaikuttavat uskottavuuteen. Jos Ruotsissa käytettyjä kriteereitä olisi sovellettu Auer/Kukka
-tapaukseen, lasten kuulemiset eivät olisi tukeneet syytteitä.
Uusitalo viittaa väitöksensä lopussa myös vastaajan oikeusturvaan – kymmenellä rivillä ja otsikolla
Vastaajan oikeusturva vai rikosvastuun toteutuminen etusijalla? Saa kuvan, että vastaajan oikeusturvasta
ollaan valmiita tinkimään langettavan tuomion aikaansaamiseksi. Saku Tielinen toteaa kuitenkin opin-
näytteessään Asianosaisen oikeusturva esitutkintapäätöksissä, että ”(m)yös sen toteaminen ettei rikosta
ole tapahtunut tai ettei joku henkilö ole syyllistynyt rikokseen, on rikosvastuun toteuttamista. Syytön ei
saa tulla tuomituksi rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt.”
Luulisi, että KKO:n kantaisi huolta nimenomaan esitutkintalain noudattamisesta sekä vastaajan
oikeusturvan toteutumisesta myös Auer/Kukka -tapauksen käsittelyssä.

5
Moni oli kutsunut tätä juttua kafkamaiseksi jo ennen vangitsemistani. Nyt oikeuspsykiatrisia
lausuntoja lukiessani tuntui siltä, että Kafka eli ja hengitti yhä näiden tekstien kautta. Niiden
lukemisesta tuli suorastaan sairas olo.

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat, s. 241.

Hän oli tietysti aloittanut työnsä heti, ja ensimmäinen valitus oli jo melkein valmiina. Se oli
hyvin tärkeä, koska puolustuksen tekemä ensivaikutelma usein määräsi koko
oikeuskäsittelyn suunnan. Valitettavasti, tätä hänen täytyi nyt kylläkin tähdentää K:lle, kävi
toisinaan sillä tavalla, että tuomioistuin ei lainkaan lukenut ensimmäisiä valituksia. Ne
liitettiin muitta mutkitta asiakirjojen joukkoon ja viitattiin siihen, että syytetyn
kuulusteleminen ja tarkkailu oli toistaiseksi tärkeämpää kuin kaikki kirjoitettu. Tähän
lisätään, jos anoja alkaa kiirehtiä valituksensa käsittelyä, että kaikki asiakirjat tutkitaan,
myös ensimmäinen valitus, ennen lopullista ratkaisua, heti kun koko aineisto on kerätty
kokoon. Mutta ikävä kyllä tämäkään ei useimmiten pidä paikkaansa, ensimmäinen valitus
unohdetaan tavallisesti tai se hukataan tykkänään, ja vaikka se säilytettäisiinkin loppuun
saakka, sitä tuskin luetaan, kuten asianajaja oli tosin vain huhupuheiden mukaan kuullut.
Tämä kaikki oli valitettavaa, mutta ei silti aivan vailla oikeutusta. Eihän K:n toki pitänyt
jättää huomiotta, että oikeuskäsittely ei ollut julkinen, se saattaa, jos tuomioistuin pitää sitä
tarpeellisena, muuttua julkiseksi, mutta laki ei edellytä julkisuutta. Siitä johtuen ei syytetty
eikä hänen puolustajansa voi saada nähtäväkseen oikeuden asiakirjoja, ei varsinkaan
syytekirjelmää, senpä takia ei ylimalkaan tai ainakaan tarkoin tiedetä, mitä vastaan
ensimmäinen valitus on kohdistettava, se voi näin ollen oikeastaan vain sattumoisin sisältää
jotakin, millä on merkitystä jutun kannalta. Todella asiaan osuvia ja todistettavia valituksia
voidaan laatia vasta myöhemmin, kun syytteen yksittäiset kohdat ja niiden perustelu käyvät
selvemmin ilmi tai voidaan arvata syytetyn kuulustelujen edistyessä. Näissä olosuhteissa on
puolustus tietenkin erittäin epäsuotuisassa ja hankalassa asemassa. Mutta tähänkin on
nimenomaan pyritty. Laki ei näet oikeastaan hyväksy puolustusta, se vain sietää sitä, ja jopa
siitäkin kiistellään, voidaanko lain asianomaista kohtaa edes tulkita sietämiseksi.

Franz Kafka: Oikeusjuttu, seitsemäs luku.

6
Syytteet Auer/Kukka lsh-tapauksessa

Näistä 14 rikoksesta Anneli Aueria syytetään:

Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku

Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä raiskaus: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä raiskaus: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä pahoinpitely: 15.6.2004-18.9.2009 Turku
Törkeä pahoinpitely: 5.2.2007-18.9.2009 Turku
Törkeä pahoinpitely: 5.2.2007-18.9.2009 Turku
Laiton uhkaus: 15.2.2007-18.9.2009 Turku
Eläinsuojelurikos: 1.2.2007 Turku

Anneli Auerin ex-miesystävää syytetään 18 rikoksesta:

Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku

Törkeä raiskaus: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä raiskaus: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä raiskaus: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pahoinpitely: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pahoinpitely: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Raiskaus: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon: 1.11.2007-31.7.2008 Turku
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: 1.11.2007-31.7.2008 Turku

https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12414&start=90#p488774

Tiedot tekojen luonteesta

Hymy-lehden artikkelissa 2/13 toimittaja Mikko Niskasaari kuvailee, mitä lapset ovat pojan ja
antamien tietojen mukaan kokeneet:

7
 Äidin, tämän miesystävän sekä isosiskon harjoittaman ryhmäseksin katseleminen,
ja siihen mukaan pakottaminen.

Pienempiä siskoja käytetty myös muulloin hyväksi.

Anaaliyhdynnät (monikossa, Z.),

myös tavallinen yhdyntä toisen tytön kanssa.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittynyt väkivaltaa, vyöllä hakkaamista.

Lapset seuranneet yhdyntöjä (monikossa, Z.) muiden lasten kuin sisarten kanssa, lasten
alistaminen vyöllä hakkaamalla.

Auer on paiskonut lapsia lattiaan ja seinään niin, että ”veri lensi”.

Lapsia kiskottu toistuvasti alas portaita niin, että pää hakkaa askelmiin.

Nuorempien lapsien viiltelyä saatananpalvonnan yhteydessä.

Kymmenien eläinten - hiirien, papukaijojen, kissojen – uhraamista.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Käräjäoikeuden seloste Auerin tuomiosta, julkaistu 29.06.2012

Varsinais-Suomen käräjäoikeus on tänään tuominnut Anneli Orvokki Auerin ja Jens Rurik

Kukan oheisista päätösilmoituksista ilmenevin tavoin.

Asia on käsitelty yleisön läsnä olematta ja oikeudenkäyntiasiakirjat sekä asiassa annettu

tuomio on määrätty salassa pidettäviksi. Kysymyksessä on seksuaali- ja väkivaltarikosasia,
jossa on tullut esille arkaluonteisia tietoja asianomistajien yksityiselämästä ja
terveydentilasta.

Tuomio sisältää tuollaisia arkaluonteisia tietoja. Asiassa on ollut kysymys useisiin lapsiin
kohdistuneiksi väitetyistä seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista.

Osaan lapsista kohdistuneiksi väitettyjä rikoksia koskevat syytteet on hylätty kokonaan.

Julkisuudessa esillä olleen keskustelun johdosta on syytä erikseen todeta, että vastaajia ei ole
tuomittu teoista, joihin olisi liittynyt piirteitä saatananpalvonnasta.

Syyte eläinsuojelurikoksesta on hylätty.

Helmikuun viimeisenä päivänä alkaneessa ja kesäkuun 5. päivänä päättyneessä

käräjäoikeuskäsittelyssä on asianomistajana olevia lapsia kuultu siten, että heidän videolle
tallennetut oikeuspsykologiset haastattelunsa on esitetty oikeudessa. Tallenteiden yhteiskesto
on ollut noin 30 tuntia.

Asiassa on asianosaisten lisäksi kuultu todistelutarkoituksessa ja todistajana yhteensä 51

henkilöä. Henkilötodistajista suuri osa on ollut psykologian ja psykiatrian alan

8
asiantuntijoita, joiden kuulemisella on pyritty selvittämään asianomistajien haastatteluissa
antamien kertomusten luotettavuutta.

Lisäksi todistajana on kuultu runsaasti henkilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat tunteneet
vastaajat tai jommankumman heistä. Oikeudenkäynnissä on lisäksi esitetty runsaasti
asiakirjatodistelua.

Ratkaisun perusteluissa on keskeisellä sijalla asiantuntijoiden lausumiin ja

lääkärintarkastuksissa tehtyihin havaintoihin pohjautuva asianomistajien kertomusten
luotettavuuden arviointi.

Vastaajien syyksi luetut teot käsittävät vakavimmillaan pakottamista sukupuoliyhteyteen ja

genitaalialueen koskettelua. Asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien
syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian kokoonpanossa, jossa on kolme lainoppinutta tuomaria.

Tuomio on tehty äänestyksen jälkeen. Vähemmistöön jäänyt käräjätuomari olisi tuominnut

Anneli Auerin kolmesta pahoinpitelystä ja Jens Kukan kolmesta lapsen seksuaalisesta
hyväksikäytöstä sekä yhdestä pahoinpitelystä ja katsonut kummankin osalta
tutkintavankeusajan vapaudenmenetyksen rangaistuksen täydeksi suoritukseksi

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/karajaoikeuden-seloste-auerin-
tuomiosta/2051976#gs.=Ct4jNc

9
 OSA I

Hyväksikäyttötarinoiden synty
ja fysiologiset todisteet

10
HYVÄKSIKÄYTTÖTARINOIDEN SYNTY

Kaksi versiota

Vuoden 2011 elokuussa Anneli Auerin lapsille tehtiin Jukka Lahden murha-asiassa
oikeuspsykologisia kuulemisia:

Pojan oikeuspsykologiset haastattelut 15.8.2011, 17.8.2011, 18.8.2011, 23.8.2011 ja

psykologiset tutkimuskäynnit 6.9.2011 ja 8.9.2011.
Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Keskimmäisen tyttären oikeuspsykologiset haastattelut 17.8.2011, 19.8.2011 ja 24.8.2011.

Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Nuorimman tyttären oikeuspsykologiset haastattelut 18.8.2011 ja 23.8.2011.

Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

(Ks. Hovin päätös 2015.)

Murha-Info -palstan nimimerkki Susku Londonin mukaan (4.7.2017) ”poika `muisti´ yllättäen
tulleensa raiskatuksi ja pahoinpidellyksi vasta viimeisessä oikeuspsykologisessa haastattelussaan.”
https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12860&start=2595#p822747. Tämä haastattelu
on pojalle tehty ti. 23.8.2011. Tämän jälkeisten kuulemisten tarkoitus on ollut selvitellä pojan
psyykkistä terveydentilaa. Täydentävät kuulemiset on tehty kaikille lapsille 30.11.2011.
Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on ollut läsnä oikeuspsykiatrisissa kuulemisissa.

Lasten hyväksikäyttöä koskevien kertomuksien alkamisesta ja kehittymisestä on esitetty toinenkin

versio kuin ”oikeuspsykiatrisissa haastatteluissa mainittu Jensin nimi”. Toinen versio esitetään Long
Play -verkkolehden artikkelissa Taksikuski vuodelta 2015, kirjoittajana Ari Lahdenmäki:

Elokuun lopulla 2011 sijaisperhe matkaili Salossa. Hotellissa lasten järkyttävät kertomukset
(murhayöstä – lisäys Z.) saivat jatkoa. Sijaisvanhempien mukaan yksi lapsista kaiveli
hotellihuoneessa takamustaan. Hän oli tehnyt niin aiemminkin, ja sijaisvanhemmat sanoivat,
että tapa olisi syytä lopettaa. Silloin murhayön tapahtumistakin ensimmäisenä kertonut poika
sanoi pikkusiskonsa joskus työntäneen ”leluja pyllyyn”. Sijaisvanhemmat kysyivät, miksi
tämä oli tehnyt niin. Poika sanoi, että vanhin lapsi oli käskenyt. Poliisin esitutkinnan
mukaan kaikki kolme lasta alkoivat heti samana iltana kertoa seksuaalisesta
hyväksikäytöstä. Auerin veli sanoi poliisille, että Jens Kukan nimi tuli ”jotenkin esille
tässä tilanteessa jo silloin”. Hän ei muistanut, kuka nimen mainitsi. Sijaisäiti käski lasten
lopettaa kertomuksen, koska hotellihuoneessa oli huono äänieristys. Asiasta päätettiin puhua
seuraavana päivänä mökillä. Siellä lapset kertoivat sijaisvanhempien mukaan ”yksitellen ja
erikseen”, että Kukka ja Auer käyttivät heitä seksuaalisesti hyväkseen ja pahoinpitelivät
silloin, kun he vielä asuivat äitinsä luona. He sanoivat, että Kukka oli käyttänyt hyväksi
myös vanhinta lasta. Tämä oli lisäksi ollut Kukan ja heidän äitinsä apuna hyväksikäytössä ja
pahoinpitelyssä. Lasten mukaan Kukka ja Auer olivat usein valokuvanneet tekojaan. (Vahv.
& ital Z.) https://www.longplay.fi/sites/default/files/lp31_taksikuski.pdf

11
Long Play -lehden artikkelin versio pohjautuu esitutkinta-aineistoon (”poliisin esitutkinnan
mukaan”). Tämä kuvaus lsh-kertomusten syntyhistoriasta kuitenkin poikkeaa Auerin kirjassa
Murhalesken muistelmat (2016) esitetystä kuvauksesta, jonka mukaan Jens Kukka tuli puheeksi jo
pojan murhayön tapahtumia koskevien oikeuspsykiatristen haastattelujen kuluessa ti. 23.8.2011.
Tällöin poika olisi maininnut Jensin nimen, minkä perusteella rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja
olisi pyytänyt sijaisvanhempia ”kyselemään nukkumajärjestelyistä”:

Psykologit eivät saa esittää lapsille johdattelevia kysymyksiä. Sama ei tietenkään päde
sijaisvanhempiin. Kun yksi lapsista oli ensimmäisissä haastatteluissa maininnut Jensin
nimen, Tapio Santaoja oli pyytänyt sijaisvanhempia kyselemään Jensistä ja etenkin
nukkumajärjestelyistämme. Silloin ei tosin ollut vielä puhuttu mitään raiskauksista ja
seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ihme, että Jenskin tuli pian mukaan kertomuksiin, kun
hänen ilmestymisensä oli tilattu... (Anneli Auer: Murhalesken muistelmat, s 246, ital. Z.)

”Ensimmäiset haastattelut” viittaavat käynnissä olleisiin, murhayötä koskeviin oikeuspsykiatrisiin

kuulemisiin, ja maininta Jensistä tarkentuu nimimerkki Susku Londonin mukaan pojan viimeiseen
kuulemiseen 23.8.2011, jolloin ”ei ollut vielä puhuttu mitään raiskauksista ja seksuaalisesta
hyväksikäytöstä.” Kuulemisten videoinneista lienee helposti tarkistettavissa, minkälainen viittaus
Jens Kukkaan kuulemisessa 23.8. (tai mahdollisesti aikaisemmin) on tullut esiin ja onko
rikosylikonstaapeli Santaoja ollut mukana kuulemisessa. Auer tuntuu saaneen tiedot Jensiä
koskevista maininnoista ja kyselyistä mahdollisesti asianajajilta ennen lsh-tarinoiden syntymistä –
ja hän näyttää kiinnittäneen niihin huomiota vasta takautuvasti.

Hyväksikäyttökertomukset eivät Auerin ja nimimerkki Susku Londonin mukaan olisi näin ollen
alkaneet spontaanisti hotellissa lauantaina 27.11.20111 ”pyllynkaivelun” seurauksena – teema olisi
nostettu esille jo edeltäneen viikon aikana ja esille nostajana olisi ollut lasten oikeuspsykiatrisissa
murhakuulemisissa läsnä ollut Santaoja, kun tämä olisi pyytänyt tietoja ”nukkumajärjestelyistä”.
Sijaisvanhemmat olisivat tässä tapauksessa voineet puhua keskenään sekä mahdollisesti alustavasti
myös lasten kanssa asioista, ja sijaisvanhempien suorittamat kuulemiset olisivat jatkuneet tältä
pohjalta. Vaikuttaa, että hotelli- ja mökkimatkalle on lähdetty kyseisenä viikonloppuna – ehkä
Santaojan kehotuksesta – nimenomaan tarkoituksena ”selvittää nukkumajärjestelyt” Auerin ja
lasten kotona silloin, kun Jens tuli kuvioihin.

Ja matkan aikana sijaisvanhemmat ovat ryhtyneet toimiin:

Elokuun loppu 2011: Ari ja Minna Auer sekä Auerin nuorimmat lapset lomailevat hotellissa
Salossa. Siellä lapset alkavat kertoa tarinoita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Minna Auer
ehdottaa, että asiasta puhuttaisiin seuraavana päivänä mökillä, koska hotellihuoneessa oli
huono äänieristys. Lapset nimeävät hyväksikäyttäjiksi Jens Kukan, Anneli Auerin ja
Amanda-siskon. (Kuolemannaakka: Ulvilan tapahtumien aikajana – lähdettä tiedolle ei
mainita.)

Kolme nuorinta lasta alkoivat kertoa hyväksikäytöstä ja väkivallasta sijaisvanhemmilleen

elokuussa 2011. Aikuiset videoivat lasten haastattelut, ja toimittivat ne poliisille.
(Mikko Niskasaari: Hymy-lehti, 2/13, alleviiv. Z. – Lapsia koskevan
kunnianloukkaussyytteen yhteydessä Niskasaaren todettu kertovan totuudenmukaisesti
oikeudenkäyntiaineistosta.)

Mitä tapahtuu, kun poliisi vihjailee todennäköisesti kauhistuneille ja ”moraaliseen paniikkiin”

joutuville sijaisvanhemmille mahdollisesta hyväksikäytöstä entisessä perheessä? Kun poliisi pyytää
kyselemään hyväksikäytöstä ajankohtana, jolloin epäiltyjä koskevat murhakuulemiset ovat vielä

12
käynnissä oikeuspsykiatrisessa yksikössä? Ei ole vaikea arvata millainen mylläkkä sijaisperheessä
on asian tiimoilta käynnistynyt – tuloksen tiedämme.

Se, että poliisi delegoi kuulemistehtävän sijaisvanhemmille, muistuttaa McMartinin

esikouluskandaalin käynnistymistä: tuolloin poliisi lähetti kirjeen esikoululasten vanhemmille,
missä kehotettiin vanhempia kyselemään lapsilta, josko näitä on käytetty hyväksi:

Records indicate that your child has been or is currently a student at the pre-school. We are
asking your assistance in this continuing investigation. Please question your child to see if
he or she has been a witness to any crime or if he or she has been a victim. Our investigation
indicates that possible criminal acts include: oral sex, fondling of genitals, buttock or chest
area, and sodomy, possibly committed under the pretense of "taking the child's temperature."
Also photos may have been taken of children without their clothing. Any information from
your child regarding having ever observed Ray Buckey to leave a classroom alone with a
child during any nap period, or if they have ever observed Ray Buckey tie up a child, is
important.

https://www.famous-trials.com/mcmartin/901-lettertoparents

Tietojemme mukaan teidän lapsenne on käynyt tai käy tällä hetkellä esikoulua. Pyydämme
teidän apuanne meneillään olevassa rikostutkimuksessa. Kuulustelkaa lastanne voidaksenne
selvittää, onko hän todistanut minkäänlaista rikosta tai joutunut itse rikoksen uhriksi.
Tutkimuksemme viittaavat siihen suuntaan, että mahdollisiin rikoksiin lukeutuvat oraalinen
seksi, sukuelinalueiden ja pakaroiden tai rinnan koskettelu sekä anaalinen seksi, mitä on
mahdollisesti harjoitettu ”kuumeen mittaamisen” varjolla. Lapsista on saatettu ottaa myös
valokuvia ilman vaatteita. On tärkeää saada lapseltanne mitä tahansa tietoa siitä, onko
Raymond Buckley poistunut yksin lapsen kanssa päiväunien aikaan luokkahuoneesta tai
ovatko lapset koskaan havainneet Ray Buckleyn sitovan lapsen. (Alleviivaus Z.)

McMartinin tapauksessa poliisin menettely on käytännössä sama kuin Santaojan pyyntö

sijaisvanhemmille selvitellä "nukkumajärjestelyjä". Lisäksi sijaisvanhemmilla on ollut "oma lehmä
ojassa" eli lasten huoltajuuskysymys sekä siihen liittyvät taloudelliset korvaukset. Ei ole siis ihme,
että lasten kertomukset Auer/Kukka -tapauksessa muistuttavat McMartinin lasten tuottamia
kertomuksia, jotka osallisiksi joutuneiden lasten myöhempien kertomusten mukaan olivat joskus
tietoisia valheita ja joidenkin lasten kohdalla "keinotekoisen pelon" (fabricated fear) synnyttämiä.

Avoimeksi jää: ovatko poliisi esitutkintapöytäkirjoissa ja sijaisvanhemmat oikeudessa valehdelleet

lasten kertomusten syntyhistoriaan liittyvistä seikoista? Oliko kyseessä spontaani maininta toisesta
syytetystä – Ari Auerin mukaan Jens Kukan nimi tuli ”jotenkin esille tässä tilanteessa jo silloin”.
Lause ”(h)än ei muistanut, kuka nimen mainitsi” esitutkinnassa ei kuitenkaan vaikuta
sijaisvanhempien kertomuksessa vakuuttavalta. Hymy-lehden mukaan sijaisvanhemmilla olisi ollut
kuitenkin – sattumalta, tavan vuoksi tai kehotuksesta – mukana videokamera (”Aikuiset videoivat
lasten haastattelut, ja toimittivat ne poliisille.”) ja näin ollen valmius tallentaa kuuleminen, joten
asian luulisi selviävän tarkistamalla videoinnit.

Vai oliko kyseessä Santaojan pyynnöstä tapahtunut johdattelu edeltäneellä viikolla? Asioilla on
ratkaiseva ero. Asian selvittäminen edellyttäisi Tapio Santaojan sekä Minna ja Ari Auerin
kuulustelua asiasta sekä pojan kuulemisista oikeuspsykiatrisessa yksikössä tehtyjen videointien yhtä
lailla kuin hotellihuoneessa ja mökillä (väitetysti) tehtyjen videointien käymistä läpi. – Joka
tapauksessa ”nukkumajärjestelyistä” ei ollut kyse, koska kävi ilmi, että väitetyt kahden ihmisen
suorittamat neljän (tai seitsemän) lapsen raiskaukset ja viiltelyt tapahtuivat taloyhtiön julkisissa
tiloissa, ei asunnoissa.

13
Käypähoito-ohjeet ja poliisin suositukset hyväksikäyttötapauksissa

Elokuussa 2011 lapset kävivät koulua (alkanut 10.8.11), joten hotelli- ja mökkivierailut
kuulusteluineen on täytynyt tehdä viikonloppuna 27–28 elokuuta 2011.

Todennäköisesti Santaojassa on murhakuulemisissa herännyt epäilys seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Auerin perheessä – tarkemmin määrittelemättömästä syystä, koska Jensin nimen mainitseminen ei
epäilyn heräämiseen riitä. Miten poliisin tulee toimia epäilyksen herätessä? Voiko hän delegoida
lasten kuulemisen vanhemmille tai sijaisvanhemmille, kuten McMartinin tapauksessa tehtiin 80-
luvulla? Vai onko tapauksesta otettu opiksi? Käypähoito-ohjeita on laadittu terveydenhoidon eri
aloille vuosituhannen lopulta, joten vuonna 2011 on varmasti ollut käytössä ohjeet koskien lasten
hyväksikäyttötapauksia. Mitä ohjeissa sanotaan esim. vuonna 2013?

Älä altista lasta kuulemaan aikuisten selvittelyjä tai haastatteluja asiasta. Vältä
keskustelemasta epäilystä ja siihen liittyvistä asioista vanhempien tai muiden kanssa lapsen
kuullen. Neuvo myös vanhempia kirjaamaan ylös lapsen spontaanisti heille kertomat asiat
ja toisaalta välttämään kysymästä asiasta lapselta [38]. (Vahvennus Zem.)

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf

Santaoja on toiminut päinvastoin: hän on Auerin (ja Susku Londonin) mukaan neuvonut
sijaisvanhempia "kysymään Jensistä ja erityisesti nukkumisjärjestelyistä". Lsh-epäilyn herätessä
kaikki esille tulleet asiat on myös kirjattava tarkasti muistiin – onko näin tehty:

– Kirjaa tarkka tapahtumakuvaus siitä, kuka asiasta kertoi, mitä hän kertoi, kenelle hän
kertoi, miten hän kertoi, missä hän kertoi ja milloin epäily on syntynyt.
– Kirjaa mahdollisimman tarkat kuvaukset siitä, ketkä ovat kysyneet lapselta tai nuorelta
asiasta, kuinka monta kertaa häneltä on kysytty asiasta, mitä häneltä on kysytty asiasta ja
mitä hän on vastannut ja kertonut.
– Käytä kertojan omia ilmaisuja. Älä tulkitse.
– Kirjaa, mitkä eri tekijät ovat vaikuttaneet epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon, mitä
konkreettisia havaintoja epäilyn syntyyn liittyy ja tuleeko ilmi muita mahdollisia selittäviä
tekijöitä, jotka voivat olla syynä epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon.

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf

Poliisi – Tapio Santaoja – siis väitetysti delegoi lasten haastattelun sijaisperheelle, vaikka lapset
kävivät parhaillaan tiiviissä kuulemisissa oikeuspsykologisessa yksikössä 15.8 – 24.8. Ehkä poliisi
siis evästi sijaisperhettä neuvoilla ja tarvittavalla aineistolla:

- - haastattelu tulee toteuttaa puolistrukturoidun NICHD -haastattelurungon mukaisesti.

Haastattelurunkoja on useita, mutta NICHD on niistä eniten tutkittu. Haastattelu etenee
avoimista kysymyksistä ja teemoista yksityiskohtaisempiin. Lapsen psykologiset valmiudet
toimia haastattelussa pitää arvioida, ennen kuin siirrytään osuuteen, jossa käydään läpi
varsinaiseen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyyn liittyviä asioita.

No, mikäli lasten ensimmäisten haastattelujen kanssa kävi niin kuin kävi, niin mitäpä sitä epäillyn
oikeuksista sen jälkeenkään välittämään:

Rikoksesta epäillyllä on oikeus haastattelijan välityksellä esittää kysymyksiä lapselle.

Epäilyllä on niin sanotun kontradiktorisen periaatteen eli kuulemisperiaatteen mukaisesti

14
 oikeus tulla kuulluksi ja hänelle on varattava tilaisuus esittää omat näkemyksensä, väitteiden
tueksi tarvittavat todisteet ja näkemys vastapuolen väitteistä ja todisteista.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi34040

Kuulemisperiaatteen mukaisen lapseen oikeudessa kohdistuvan ristikuulustelun rajoittaminen on

sikäli ymmärrettävää, että tilanteen ja tekijän kohtaaminen voi johtaa uudelleen
traumatisoitumiseen. Mutta jossakin muodossa vastakuulemisen täytyy Suomenkin ohjeistuksen ja
lain mukaan tapahtua. Tämän oikeuden merkitys korostuu, kun fysiologisen tutkimuksen osalta on
päädytty muotoiluun, jonka mukaan vain harvoin löytyvä "definitiivinen jälki" todistaa lsh:n
tapahtuneeksi ja se, että jälkiä ei löydy, "ei sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta" koskaan.

Käypähoito-ohjeet on ensisijaisesti tarkoitettu turvaamaan potilaiden asianmukainen hoito, mutta

erityisesti lsh-epäilyjen kohdalla ohjeiden tarkoitus on myös toteuttaa tutkimus niin, että päädytään
oikeudellisesti pitäviin johtopäätöksiin. Oikeudellinen ulottuvuus "pilataan" helposti, eivätkä
lääkärit halua sitä tehdä – siksi näiden on oltava tarkkoja.

Poliisin on vuonna 2011 puolestaan täytynyt huomioida toiminnassaan Poliisihallituksen ohje

Lapsen kohtaaminen poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa, joka on annettu 28.6.2011. Kyseisessä
ohjeessa todetaan:

Lapsiin kohdistuvissa rikoksissa olennaista on huomata, että osa pääkäsittelyä korvaavista

toimenpiteistä suoritetaan jo esitutkintavaiheessa, kun pääasiallinen näyttö eli lapsen
kertomus vastakuulusteluineen otetaan vastaan esitutkinnassa. Näin ollen näiden
esitutkintatoimien on täytettävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet.
Merkityksellistä on, että näyttö ei tältä osin rikastu pääkäsittelyssä, eikä tähän ole edes
mahdollisuutta, kun pääsäännön mukaan alle 15-vuotiaita ei kuulla pääkäsittelyssä.
(Kursivointi ja vahvennus Zem.)

https://www.innokyla.fi/documents/942857/a6274580-320f-447d-9cf7-d3e443882f76

Esikuulusteluvaihe on siis aivan olennainen, ja 28.6.2011 lähtien on ollut voimassa tätä korostava
ohje, minkä näin ollen olisi tullut koskea myös Kukka/Auer -tapausta. Ohjeessa mainitaan "lapsen
kertomus vastakuulusteluineen" – Auer/Kukka -tapauksessa vastakuulusteluoikeus esitutkinnassa
evättiin. Lapsen kuuleminenkaan ei tapahtunut ohjeen mukaisesti:

Esitutkinnan johto on poliisilla, vaikka lasta kuullaan virka-apupyynnön perusteella lasten

ja nuorten psykiatrisessa osaamiskeskuksessa.

https://www.innokyla.fi/documents/942857/a6274580-320f-447d-9cf7-d3e443882f76

Kukka/Auer -tapauksessa kuuleminen esitutkinnassa aloitettiin poliisin ohjeistamana

sijaisperheessä, jolla ei ole kuulemisen edellyttämää kokemusta, taitoa, valtuutusta tai
puolueettomuutta – nämä ovat luultavasti korvautuneet poliisitahon vihjausten ja mahdollisten lsh-
olettamusten aiheuttamalla shokilla, mitkä ovat yhdistyneet lapsiin kohdistuneeseen kiintymykseen
sekä omaan taloudelliseen etuun. Miksi tehtävää ei annettu suoraan oikeuspsykiatreille, jotka
parhaillaan kuulivat lapsia murha-asiassa?

Ensikuulemiset lienevät tärkeimpiä, ja juuri näissä tulisi välttää johdattelua. Sijaisvanhempien

mahdollisesti suorittamat videoinnit eivät riitä sulkemaan pois johdattelun mahdollisuutta
kameroiden ulkopuolella ja lasten keskinäisessä kanssakäymisessä. Näyttää, että lapset johdateltiin
poliisin ja sijaisvanhempien toimesta aihepiiriin, mitä oikeuspsykiatrisessa yksikössä ei oltaisi voitu

15
tehdä. Ja lienevätkö siviileille delegoidut kuulemiset olleet vuonna 2011 käytäntö missään muualla
kuin Auer/Kukka -tapauksessa, kun siitä McMartinin esikouluhysterian johdosta luovuttiin jo
vuoden -90 jälkeen?

Mitä varten ohjeet on annettu 2011? Onko ne tarkoitettu noudatettaviksi niin, että myös myös
epäillyn oikeusturva tarkoitetulla tavalla toteutuisi? Kuka valvoo asiaa? Ohjeen allekirjoittajat?
Näin olettaisi – teoriassa. Vai onko käytäntö, että ohjeiden sallitaan olla Santaojan kaltaiselle
sooloilijalle ilmaa vain?

Katsotaan, mitä Yhdysvaltalainen oikeuskäytäntö sanoo asiasta. Kuulemisten ja kuulustelujen

aikaisesta vaikuttamisesta todistajiin voidaan käynnistää ns. taint hearing -prosessi. Jos
vaikuttamista todetaan, lasten kertomukset hylätään todisteina vetoamalla Liittovaltion
todistamissääntöjen (Federal Rules of Evidence) pykälään 602:

Rule 602 of the Federal Rules of Evidence requires that a witness must have personal
knowledge in order to testify in the proceeding. Therefore, it is imperative that not only
should taint hearings become a common occurrence in the realm of child sexual abuse cases,
we, as defense lawyers, must strive to understand the suggestive influences employed on the
child.

Pykälä 602 Liittovaltion todistajia koskevista säädöksissä edellyttää, että todistajalla täytyy
olla henkilökohtaista tietoa voidakseen todistaa oikeudenkäynnissä. Siksi on välttämätöntä,
että taint hearing -kuulemisista, joissa selvitetään mahdollinen todistuskelpoisuus, pitäisi
tulla yleisiä lapsen seksuaalisen hyväksikäyttötapausten yhteydessä; sen lisäksi
puolustusasianajajien tulee tulee pyrkiä ymmärtämään lapsiin kohdistuvaa johdattelua.
(Suom. & kursivointi Zem.)

Ja säädöksissä otetaan huomioon, että johdattelua ei tapahdu pelkästään lasten kuulemisissa –

edellytetään, että otetaan huomion myös perheenjäsenten harjoittama johdattelu sekä oletetun
kaltoinkohtelijan mustaaminen:

The court laid out a compilation of issues that would require a taint hearing including, but
not limited to, inability to control familial influences, absence of spontaneous recall in the
supposed victim, interviewer bias, repeated leading questions, incessant questioning either
by examiners or by family members, the transmission of suggestion to children, i.e., tone of
voice, and instances of vilification of alleged wrongdoer, and the pursuit by the interviewers
of a preconceived notion of what has happened to the child. If one of these issues is raised, a
taint hearing should be held, and "if the court finds the pre-trial identification procedure
unduly suggestive, the testimony is inadmissible at trial.

Oikeus laati koosteen aiheista, joiden tulisi edellyttää todistuskelpoisuuden selvittämistä –

näihin kuuluivat ainakin mahdottomuus kontrolloida perheen vaikutusta, oletetun uhrin
kohdalla spontaanin muistamisen puuttuminen, kuulijan puolueellisuus, toistuvat
johdattelevat kysymykset, joko kuulijoiden tai perheenjäsenien harjoittama taukoamaton
kyseleminen, suggestioiden välittäminen lapselle äänensävyllä sekä oletetun kaltoin
kohtelijan mustaaminen, sekä kuulijoiden ennakkokäsitys siitä, mitä lapselle on tapahtunut.
Mikäli yksikin näistä seikoista nousee esiin, todistuskelpoisuus tulee selvittää erillisessä
istunnossa, ja ”mikäli oikeus toteaa oikeudenkäyntiä edeltäneet menettelyt asiattomasti
johdatteleviksi, todisteen esittämistä ei sallita oikeudenkäynnissä.” (Vahvennus Z.)

Artikkelissa Taint Hearings and Strategies in Child Sex Cases (2016) annetaan esimerkki
todistuskelpoisuuden selvittämisestä:

16
 Recently, my firm filed a taint motion asserting that the then five-year old child's testimony
was inadmissible under Rule 602 since her memory had been irrevocably compromised due

to the leading and suggestive discussions of both family members and the child services
expert with the child. We asked for a pre-trial taint hearing under Rule 104.

Hiljattain lakifirmani esitti vetoomuksen viisivuotiaan lapsen todistuskelpoisuuden

selvittämiseksi pykälän 602 perusteella, koska tämän muisti oli muuttunut
peruuttamattomasti epäluotettavaksi johdattelevien ja suggestiivisten keskustelujen johdosta,
joita tämä oli käynyt sekä vanhempiensa kanssa että lastensuojelun asiantuntijan kanssa.
Pyysimme todistuskelpoisuuden selvittämistä ennen oikeudenkäyntiä pykälän 104
perusteella.

In our case, the tainting of the child began in the initial interview with a family member and
continued during the numerous encounters with other family members and interviews with
the Department of Human Resources. The judge granted our motion and afforded us an all-
day hearing where we were able to cross each witness of the state establishing why the child
was completely unreliable and incompetent to testify under Rule 602. Ultimately the state
dismissed the charges in large part due to the evidence elicited at the taint hearing.

Tapauksessamme lapseen vaikuttaminen alkoi alkuhaastattelussa perheenjäsenen kanssa ja

jatkui lukuisissa kohtaamisissa muiden perheenjäsenten kanssa sekä lsh-tutkijoiden
suorittamissa haastatteluissa. Tuomari suostui vetoomukseemme ja salli koko päivän
kestävän kuulemisen, missä kykenimme ristikuulustelemaan kaikkia syyttäjän todistajia
ja perustelemaan, miksi lapsi oli täysin epäluotettava ja kykenemätön todistajaksi pykälän
602 edellyttämällä tavalla. Lopulta syyttäjä luopui syytteistä suurelta osin
todistuskelpoisuutta koskevassa kuulemisessa esiin tulleiden todisteiden perusteella.
(Suom. ja vahvennus Z.)

Lähde: Taint Hearings and Strategies in Child Sex Cases

http://www.rjaffelaw.com/blog/2016/may/taint-hearings-and-strategies-in-child-sex-cases/

Vaikuttaa siltä, että Santaojan vaikutus sijaisvanhempiin yhdistettynä näiden vaikutukseen lapsiin
sekä toisiinsa alkuhaastatteluissa tekisi lapsista todistuskelvottomia ainakin Yhdysvaltalaisessa
oikeudessa. Santaoja on johdatellut puheen lasten ja sijaisvanhempien kesken koskemaan Jens
Kukkaa ja tämän mahdollisesti suorittamaa hyväksikäyttöä (”pyytänyt kysymään
nukkumisjärjestelyistä”) – tämä siis kaksi–kolme vuotta Auerin ja Kukan suhteen loputtua.

Tapio Santaojalla on pitkä historia Lahden murhatutkimuksen vääristelyssä niin, että Auerista
tehtäisiin syyllinen: ikkunarekot, oven avautumisrekot, kuvien poistaminen esitutkinta-aineistosta,
valheelliset väittämät Auerin kuulustelussa, muistijälkitestin tuloksen ”lyhentäminen” ynnä muu
syylliseksi lavastaminen. Hovioikeus on Lahden murhaa koskevassa tuomiossaan todennut
Santaojan tuottamat ”todisteet” kestämättömiksi.

Santaoja on tuskin toiminut puolueettomalla tavalla myöskään käynnistäessään lsh-tutkimukset.

Hyväksikäytön ja viiltelyn paljastuminen alitajunnasta?

Pojan "alitajunnasta" vähitellen esiin tulleet seikat Lahden murhayöstä joutuvat väitettyjen
viiltelyjen perusteella hieman erikoiseen asemaan:

17
 H: … kerroik sä sillon (veneellä) kaiken vai vaan osan?
A: Eiku mä, ku mä en oo niin paljoo miettiny, et ne on ollu niin kamalii asioit et mä oon
niinku sulkenu ne pois tietosesta mielestäni ja sitte niit on välit, ku mä oon oikein miettiny,
niin on välil tullu niinku pikkuhiljaa niit on tullu mieleen.

Puhe ”tietoiseen mieleen” palauttamisesta kuulostaa 11-vuotiaan pojan suusta siltä, että menetelmä
on omaksuttu ”trauman mieleen palauttamiseen” uskovalta terapeutilta. Teoria alitajuntaan
painuneista ja näin ollen unohtuneista traumaattisista muistoista on kuitenkin kyseenalaistettu –
”tietoisuudesta pois suljetut” mutta terapioissa ilmi tulleet muistot ovat panneet vireille
lukemattomia perää vailla olevia syytteitä hyväksikäytöstä:

Asiakkaat ovat haastaneet vanhempiaan ja muita oikeuteen terapiassa ilmenneiden

traumaattisten muistojen perusteella; oikeustaistelua pidetään terapeuttisena välineenä.
Seurauksena on ollut vankilatuomioita ja jopa miljoonakorvauksia. Suomessa on ollut
muutamia aihepiiriin liittyviä oikeudenkäyntejä tai oikeudenkäyntien yrityksiä.

Mutta palautettujen muistojen terapia saa osakseen jatkuvasti kasvavaa kritiikkiä. Tutkijat,
entiset asiakkaat ja jopa palautettujen muistojen terapeutit ovat alkaneet kyseenalaistaa
RMT:n (recovered memory therapy) ja sen taustalla olevien teorioiden pätevyyden.
Esimerkiksi lähtökohdiltaan freudilainen käsitys ajatusten ja tunteiden torjunnasta on
joutunut voimakkaan tieteellisen kritiikin kohteeksi, ja piilotajuista torjuntaa pidetään
yleisesti kyseenalaisena ilmiönä. Tämä vie luonnollisesti pohjan pois palautettujen muistojen
terapialta. Samoin monet torjuttuja insesti- yms. muistoja suoranaisemmin käsitelleet
tutkimukset ovat osoittautuneet menetelmällisesti ongelmallisiksi.

https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuistosyndrooma.html

On käsittääkseni esitetty, että viiltelyä olisi motivoinut pelottelu: sitä olisi harjoitettu siksi, että
lapset eivät uskaltaisi kertoa "totuutta" murhayöstä. Tämä edellyttää muistuttamista murhayön
tapahtumista ("et kerro mitä tiedät, tai – "), eikä muistuttaminen käsittääkseni edesauta
"alitajuntaan" painumista. Viiltely ja näin ollen pelottelu olisi pojan kertoman mukaan ulotettu myös
naapuruston lapsiin – nämä olisi sitten lähetetty vuotavien ja arpeutuvien haavojen kanssa
iltapesulle omien vanhempiensa silmien alle.

Pelottelumielessä viiltely edellyttäisi, että tapahtumat ovat selvässä päivätajunnassa ja niistä

käsketään olla kertomatta väkivallan uhalla. Uhkaa olisi jatkunut vuodesta 2007 vuoteen 2009.
Eli sikälikin ihmetyttää nämä "alitajunnasta" vähitellen purkautuneet "muistot". Eikä nyt puututa
siihen, että alitajunta ylipäätään ei Freudin mukaan tee eroa unien, fantasioiden ja todellisten
tapahtumien välillä.

Lapset ovat kertoneet näin jo ennen vuonna 2011 elo-marraskuussa antamiaan tallennettuja
kertomuksia muun muassa Ari ja Minna Auerille ja todistaja Heinimaan kuullen.
(Syyttäjän kirjelmästä Turun hovioikeudelle murha-asian yhteydessä.)

Seppo Isotalo Murha-Infossa:

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=16882&start=165 )

Psykoterapeuttisessa keskusteluhoidossa käytetään yleensä muistiin palauttamista, unien tulkintaa ja

kuvitelmien analysointia. Lisäksi käytetään lääkehoitoa lievittämään "torjunnan" aiheuttamaa
ahdistusta. Lieneekö kukaan selvittänyt, mikä oli esimerkiksi pojan lääkitystilanne, kun tältä alkoi
tulla tarinaa äidin ja siskon murhaa koskevista puheista ja teoista kesällä 2011 sekä välittömästi

18
seuranneiden ”lsh-paljastusten” aikana? Poikahan lienee ollut aikanaan terapiassa, terapeuttina
nimenomaan Markus Heinimaa.

Yleensä terapeutitkin lähtevät lomille juhannukselta, jolloin terapia keskeytyy. Ja tämä puolestaan
aktivoi eroahdistuksen eli nostaa pintaan aikaisemmin elämässä tapahtuneita eroja – pojan
tapauksessa esim. isän menetyksen. Eli onko ollut lääkitystä sekä mahdollisesti lisätty lääkitystä
kesäksi? Entä silloin, kun pojalta (ja muilta lapsilta) on alkanut tulla juttua äidin tekemästä
murhasta? Venematka on ollut pitkä ja varmastikin ahdistava, mikäli on työstetty ja videoitu
"tiedostamattomasta" esiin nousseita muistoja murhayöstä.

Onko käytetty rauhoittavia? Ahdistusta lieventäviä? Relaksantteja? Käytetäänkö edelleen?

”Sarjamurhaaja” Thomas Quickin (Sture Bergwall) tapauksessa lääkitys oli välttämätön

murhatarinoiden synnyttämisen ja "tunnustusten" kannalta. Ilman rauhoittavia Quick ei pystynyt
tuottamaan eikä myöskään halunnut tuottaa tarinaa – lääke oli palkinto ”tunnustuksista”. Kun
lääkitys lopetettiin, loppuivat myös tarinat kuin seinään, vuosikausiksi. Hän ei yksinkertaisesti
kyennyt kertoiluun muuten kuin vahvasti doupattuna. Kunnes hän vuonna 2008 tunnusti toimittaja
Hannes Råstamille säveltäneensä kaiken.

Sture Bergwallin tapauksessa tutkijalla oli pääsy potilasasiakirjoihin, eli hoidossa esiin tulleisiin
seikkoihin ja lääkitykseen, koska potilaalla on oikeus saada nämä haltuunsa sekä myös oikeus jakaa
tiedot parhaaksi katsomallaan tavalla. Ulvilan tapauksessa kysymys lääkityksestä jää ilmeisesti
auki, mikäli poika ei aikuiseksi kasvettuaan vaadi Bergwallin tavoin asiakirjoja haltuunsa. Voi olla,
että asia tulee joskus ajankohtaiseksi...

Ihmettelyä lisää se järjestys, missä poika on asioita kertonut: ensin "alitajunnasta" tulivat esille
muistikuvat äidin ja siskon osuudesta vuonna 2006 tapahtuneeseen murhaan, ja vasta sen jälkeen
"muistiin palasi" vuonna 2007- 2008 tapahtuneet hyväksikäytöt sekä niihin liittyneet rituaalit.
Jälkimmäisistä tapahtumista on vuonna 2011 kulunut kolmisen vuotta, mutta nämä varsin
erikoislaatuiset tapahtumat eivät olleet säilyneet muistissa – dildon kanssa pihalla juoksemiset ja
eläinten uhraamiset? Kyllä kouluikäinen lapsi muistaa kolmen vuoden takaiset, hyvin
erikoislaatuiset tapaukset – varsinkin kun väitetyt kymmenet ”hennot arvet” itsessä ja muissa
lapsissa ovat asiasta muistuttaneet.

Ja jos lsh-tapahtumat olisivat säilyneet varsinaisessa muistissa (vaikka niistä ei kenellekään

kerrottukaan), eivätkö menot olisi herätelleet jo 7 - 9 -vuotiaissa lapsissa kysymyksiä myös
isän murhaan liittyvistä asioista? Nyt ilmeisesti kaikki kerrotut asiat olivat pysyneet "alitajunnassa"
vuoteen 2011 asti.

Jos Korkein oikeus olisi ottanut huomioon yhdenkään Auerin hovioikeuden päätökseen antaman
vastineessa mainitseman seikan, se olisi joutunut toteamaan tuomion perusteettomaksi saman tien.
Siispä korkein oikeus ei noteerannut ainuttakaan kohtaa.

Julkinen seloste ja lasten kertomukset

Hovioikeuden lsh-tuomion julkisessa osassa ihmetellään, miksi lapset ovat nostaneet esiin Jens
Kukan tekijänä:

Hyvin epätodennäköisenä hovioikeus pitää myös sitä, että B, C ja D – – ilman syytä

nimeäisivät rikosten toiseksi tekijäksi nimenomaan Jens Kukan, jonka kanssa he eivät olleet
tekemisissä vuosiin.

19
Onko oikeus tiennyt Santaojan osuudesta, mistä todistaa kaksi lähdettä – Anneli Auer kirjassaan
sekä Susku London Murha-info -kirjoituksessaan? Todennäköisesti oikeudelle on annettu
esitutkintapöytäkirjan mukainen kuva tapahtumista, jonka mukaan hyväksikäyttö on tullut esille
spontaanisti – tällöin ensikuulemiset olisivat tapahtuneet käypähoito-ohjeiden ja poliisihallituksen
ohjeistuksen mukaisesti ilman johdattelua.

Anneli Auerin ja Susku Londonin tietojen mukaan lsh-teema ei kuitenkaan noussut esiin lasten
spontaanista aloitteesta. Poika on Auerin muistelmien mukaan ensin ainoastaan ”maininnut Jensin
nimen”. Sittemmin asiasta olisi keskusteltu vuoden 2011 elokuun kolmannella viikolla a) Tapio
Santaojan ja sijaisvanhempien kesken b) myöhemmin lasten ja sijaisvanhempien kesken, jopa niin,
että puhe on johdateltu mahdolliseen hyväksikäyttöön eli nukkumajärjestelyihin sekä c) lasten
kesken ennen hotelliviikonloppua ja sen aikana ajankohtana ma. 24 – la. 29.8.2011.

Ja vaikka oikeuspsykologiset haastattelut tehtiin erillisinä, lapset ovat olleet yhdessä

sijaisvanhempien "haastatteluissa", mikä selittäisi hovioikeuden ihmettelemän ”suunnittelemisen” ja
”sopimisen”:

Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään
kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää
kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.

Murha-asiassa lapset kykenivät ”suunnittelemaan” kertomuksia, kun he kuulivat samaisten

sijaisvanhempien videoinneissa toistensa tarinoita. Toisaalta hovioikeuden päätöksessä todetaan:

B:n, C:n ja D:n kertomusten keskeiset osat ovat pysyneet heitä eri kerroilla kuultaessa
muuttumattomina ja keskenään ristiriidattomina.

Mitä ovat kertomusten ”keskeiset osat”, ja kuka arvioi ”keskeisyyden” asteen? Ilmeisesti tuomarit,
samalla perusteella kuin jättäessään ”elämänkokemuksensa perusteella” kertomusten epäluotettavat
osat huomiotta ”syyksi lukemista harkittaessa”. Murha-asiassa tuomareiden elämänkokemus arvioi
kertomukset uskottaviksi vain käräjäoikeuksissa.

Lapsia on sijaisvanhempien suorittamissa kuulemisissa mahdollisesti myös peloteltu

"murhaajaäidin" huostaan joutumisella – samat pelot saivat lapset tuottamaan perättömiksi
osoittautuneet kertomukset murhayöstä. Yhtä lailla lapsilla kuin sijaisvanhemmillakin on siis ollut
motiivi mustata hovioikeuden päätöksen jälkeen tutkintavankeudesta vapautunut ja julkisuudessa
syylliseksi kirjoitettu (Tampereen yliopiston tutkimuksen otsikko) äitinsä.

Pojalle tehtiin psykologinen tutkimus 6.9. sekä 8.9 – tällöin häntä on tuskin kuultu hyväksikäytöstä.
Kuolemannaakan aikajanassa ei ole uv-valotutkimuksen tarkkaa päivämäärää, Mikko Niskasaaren
kirjoituksen mukaan kyseinen tutkimus tehtiin ”syyskuun alussa”. Oletettua lsh-rikosta koskevia
kuulemisia tehtiin lsh-käräjien julkisen selosteen mukaan yhteensä noin 30 tuntia, kolme kahden–
kolmen tunnin istuntoa kutakin neljää lasta kohden. http://archive.is/1bErX#selection-629.0-
629.288 Tämäkin tuntuu paljolta, kun kuulemisia rajoitetaan toistamisesta johtuvan valemuiston
syntymisen estämiseksi: ”On suositeltavaa tavata ainakin kaksi kertaa, muttei yli kolmea kertaa,
ellei siihen ole selvää aihetta, kuten uuden tiedon ilmitulo.” (Käypähoitosuositus.)

Lapsille lääketieteellisen tutkimuksen tehnyt Minna Joki-Erkkilä oli tullut töihin sairaslomalta
ensimmäinen elokuuta, sattumalta (?) sama päivämäärä, jolloin lasten veneellä taltioidut
murhakertomukset toimitettiin syyttäjä Jarmo Valkamalle. Kuulemiset sekä Joki-Erkkilän lsh-

20
tutkimus on tehty elo-syyskuun vaihteessa, jolloin on saatu perusteet pidättämiselle. MurhaInfoon
kirjoittava Susku London kertoo:

Jens Kukka heräsi 08.09.2011 aamulla poliisien rynnättyä hänen kotiinsa yleisavaimella.
Samalla suoritettiin kotietsintä, jossa etsittiin mm. dildoja. Sellaisia ei Jens Kukka ollut
koskaan omistanut.

Auer pidätettiin seuraavana maanantaina eli 12.9.2011:

Anneli Auerin kotiin Turkuun tehdä kotietsintä. Häneltä takavarikoidaan mm. ruskeankirjava
hame, tietokoneita, muistikortteja, levykkeitä, kameroita, puhelin, radioita, muistioita ja
vihkoja sekä piirustuksia, yhteensä 91 kohdetta. Lisäksi takavarikoidaan Amanda Auerilta
piirustuksia, lehtiöitä, vihkoja, puhelin, tietokone yms., yhteensä 22 kohdetta. Tämän lisäksi
poliisit käyvät Amandan koulussa, josta takavarikoivat hänen kaapistaan vihon.
(Kuolemannaakka, aikajana.)

McMartinin esikouluskandaalin tapauksessa oikeudenkäyntiä ei salattu 60 vuodeksi. Sen paremmin

ei evätty vastakuulusteluoikeutta – itse asiassa asianomistajalapset altistettiin ristikuulustelulle
(”cross examination”) oikeudessa niin, että syytetyt olivat läsnä:

”You said Ray was at the school. Can you tell us what Ray did?"
"Kind of a helper."
"What was his relationship to Peggy?"
"Ray is Peggy's son."
"Can you look around and see Ray?"
(The girl identifies Ray Buckey)

”Sanoit, että Ray oli koulussa. Kertoisitko mitä Ray teki? ”

”Hän oli eräänlainen avustaja.”
”Mikä oli hänen suhteensa Peggyyn?”
”Ray on Peggyn poika.”
”Kun katselet ympärillesi, tunnistatko Rayn?”
(Tyttö tunnistaa Ray Buckleyn.)

https://www.famous-trials.com/mcmartin/915-girl12testimony

McMartinin tapauksessa lapset kielsivät ja myönsivät puolustuksen ristikuulusteluissa saman asian

muutaman lauseen sisällä ja kertoivat, kuinka heitä oli valmennettu vastaamaan. Lisäksi he
kertoivat, kuinka lapset olivat kuulleet aikuisilta hirmuteoista kotonaan ja sairaalatutkimuksissa
tapahtuneina tosiasioina, mikä sai lapset näkemään syytetyt hirviöinä ja vastaamaan kysyttäessä sen
mukaisesti.

Lasten tarinoiden kehittymisessä voi nähdä suoria yhtymäkohtia niin Lahden murha-asiaan
kuin Auer/Kukka lsh-syytteiden kehittymiseen, vaikka tutkimusmenetelmät oletettavasti
olisivatkin kehittyneet. Mikäli McMartinin tapauksessa ei olisi suotu vastakuulusteluoikeutta eikä
lapsia olisi ristikuulusteltu oikeussalissa, syytetyt olisi varmasti tuomittu sielläkin. Yhdysvalloissa
julkisuus ja fair trial antoivat mahdollisuuden myös syytetyille vuonna 1990. Ei meillä yli
kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

21
II FYSIOLOGINEN TUTKIMUS

Arpien määrä ja syntymätapa?

Entä arpilöydökset? Niitähän löydettiin Turun hovioikeuden julkisen selosteen mukaan runsaasti –
esim. lapsessa C eli toiseksi vanhimmassa tytössä kokonaista 105 kappaletta.

Tämä tarkoittaa, että arpia on ollut keskimäärin 21 kutakin raajaa kohden (kädet, jalat) sekä lisäksi
21 torsossa so. selässä ja/tai vatsassa. Ja nämä pelkästään ”viiltelyjälkiä” – normaalille lapselle
luulisi seitsenvuotisen elämänhistorian aikana syntyneen muitakin arpia, so. kaatumisiin,
putoamisiin, oksien tai eläimen raapaisuihin, itikanpuremien raapimiseen, keskinäisiin kinasteluihin
ja telmimiseen sekä muihin onnettomuuksiin liittyviä?

Julkisen selosteen mukaan Minna Joki-Erkkilän ryhmä löysi kuitenkin 105 nimenomaan
viiltelyihin liittyvää arpea. Joki-Erkkilän johtama ryhmä totesi arvet tutkimuksessa elokuun lopulla
2011. Arvet eivät erottuneet paljaalla silmillä kuin heikosti, mutta ne saatiin näkyviin uv-valolla:

Mikään arvista ei vastannut sitä, mitä viiltelyarvilla yleensä tarkoitetaan, vaan ne olivat
enimmäkseen hentoja, paljain silmin huonosti havaittavia löydöksiä. Niitä ei erota
vertailuryhmän arvista mikään muu kuin niihin liittyvä kertomus, minkä lääkäri A (=Joki-
Erkkilä) on itsekin myöntänyt. (Auerin vastine hovioikeudelle 2013, ital. Z.)

https://niinaberg.com/2013/07/25/julkinen-seloste-asiassa-auer-kukka/

Tämä tarkoittaa joka tapauksessa, että arpien ja jälkien olisi pitänyt olla tekoajankohtina hyvin
näkyviä, ennen kuin ne muuttuivat vain uv-valolla näkyviksi. ”Viiltelytekojen” kymmenet
paranevat jäljet olisivat siis olleet naapuruston, kouluviranomaisten ja terveydenhoitajien
havaittavissa. Tällaisia havaintoja ei yksikään todistaja ole raportoinut. Alkaako myös lsh-
tapauksessa näyttää, että Auer ja Kukka on ”syyllisiksi kirjoitettu” – tällä kertaa hovioikeuden
päätöksellä? Joka tapauksessa epäammattimaiselta vaikuttava närkästys näyttää vallanneen asiassa
niin asiantuntijat kuin tuomaritkin.

Viiltelyjäljet?

Viiltelyarvet jäävät useimmiten pysyviksi, ja niitä yritetään poistaa/hoitaa esim. laserhoidoilla.

Erään lääketieteellisellä sivustolla selvitellään mahdollisuutta arpien korjaamiseen tai poistamiseen:

The injury patterns seen in cutting pose unique challenges for potential scar revision.
It is the forearm and upper arm scars that bring young people in as they are hard to explain
and impossible to hide in many cases. The sheer number of cuts can easily number in the
dozens to even hundreds. They often are very fine, many of which parallel each other or
have crisscrotching patterns. While a few may be wide because they were deeper cuts, most
are much finer because the initial cuts barely passed into the dermis of the skin.
--
Viiltelytapauksissa saadut vammakuviot asettavat ainutlaatuisia haasteita arpien ulkonäön
potentiaaliselle muokkaamiselle. Käsivarren etupuolen ja yläosan arvet saavat nuoria
hakeutumaan hoitoihin, koska niitä on monessa tapauksessa vaikea selittää ja mahdoton
piilottaa. Pelkästään viiltojen lukumäärä voi yltää tusinoista jopa satoihin. Ne ovat usein
hyvin ohuita, monet niistä rinnakkaisia tai ristikkäis-kuvion muodostavia. Jotkut voivat olla
leveitä, jolloin kyseessä ovat olleet tavallista syvemmät viillot, useimmat ovat kuitenkin

22
 paljon ohuempia, koska viillot ovat alunperin ulottuneet juuri ja juuri ihon dermis-
kerrokseen asti.

The revision options for most scars almost exclusively include excision and laser
resurfacing. Butcutter scars can not really be improved by either. The scars are usually too
fine to result in much change by excision and re-closure. Even if a few of the bigger ones
can be improved bybeing narrowed, that does little to change the look of the overall scar
pattern. Laserresurfacing seems like such an obvious method of improvement but it is not as
simple as wiping the scars away. Laser resurfacing only goes so deep but never as deep as
the scar tissue. Eventhough the scar may appear fine line, they go all the way into the
dermis. No matter how manyof the top layers of the skin that are removed by the laser, it just
unmasks more of the scar.
--
Useimpien arpien korjausmahdollisuudet muodostuvat melkein kokonaan ihon
poistoleikkauksista ja kunnostamisesta laserilla. Kuitenkaan viiltohaavoja ei voida oikeasti
korjata kummallakaan keinolla. Arvet ovat useimmiten liian ohuita niin, että ne eivät
juurikaan muutu poistoleikkauksilla ja kiinni ompelemisella. Vaikka joitakin suuremmista
arvista voidaankin kaventaa, se ei juurikaan muuta arvista muodostuvia kokonaiskuvioita.
Laser-kunnostaminen näyttää ilmeiseltä keinolta parantaa tilannetta, mutta se ei merkitse
sitä, että arpi yksinkertaisesti pyyhittäisiin pois. Laser-kunnostaminen ulottuu tiettyyn
syvyyteen mutta ei koskaan niin syvälle kuin arpikudos. Vaikka arvet saattavat vaikuttaa
ohuilta viivoilta, ne ulottuvat dermis-kerrokseen asti. Ei ole väliä kuinka monta ylempää
ihokerrosta poistetaan laserilla, kun poistaminen paljastaa vain lisää arpikudosta.

I have found only two methods that can change the entire look of most or all of the scar area.
--
One approach is a full-thickness excision of the scarred area and replacement with a thick
split thickness skin graft. This will leave an eventual patch appearance but that certainly
changes the way it looks and is more explainable to public scrutiny.
--
The other approach is to use the laser to create a deep burn over the area. This will replace
all the fine line scars with one large hypertrophic burn scar.

Olen löytänyt vain kaksi menetelmää, jotka voivat muuttaa täysin suurimman osan tai koko
arpialueen ulkonäköä.
––
Yksi lähestymistapa on arpeutuneen alueen poistaminen koko syvyydeltään ja sen
korvaaminen paksulla ihonsiirrolla. Tämä jättää paikatun vaikutelman, mutta toimenpide
kuitenkin muuttaa oikeasti arven ulkonäköä ja tekee siitä helpommin selitettävän.

Toinen lähestymistapa on käyttää laseria luomaan syvä palovamma koko alueelle. Tämä
korvaa ohuet viivat yhdellä, kaikenkattavalla paloarvella.

https://exploreplasticsurgery.com/tag/scar-revision/page/2/

Viiltelyjälkien muuttuminen itsestään huomaamattomaksi on näin ollen epätodennäköistä. Ne

erottuvat muusta ihosta tummempina tai vaaleampina painumina tai kohoamina. Viivojen
muodostamina sarjoina ne pistävät silmään.

Joki-Erkkilä kirjoittaa väitöksessään kuitenkin ”suunnattomasta paranemiskyvystä”, mikä pätisi

myös arpiin:

23
 Scars on the mucosa may heal to be undetectable, as shown in our study II; every third
participant of vaginal delivery with episiotomy healed with a regular mucosal surface, and
these participants had no visible scarring under white or UV-light. – –
This enormous healing ability should be considered in the criminal legal process to avoid
misunderstandings in cases of sexual violence.

Limakalvojen arvet voivat parantua havaitsemattomiksi, kuten tutkimuksemme osa II

osoittaa; joka kolmas alatiesynnytyksen kokenut, jolle suoritettiin välilihan leikkaus, parani
ehjän limakalvon omaavaksi, eikä näillä osallistujilla havaittu näkyvää arpeutumista sen
paremmin valkoisella valolla kuin uv-valollakaan. – – Tämä suunnaton paranemiskyky
tulisi ottaa huomioon rikos- ja oikeusprosesseissa niin, että vältettäisiin väärinkäsitykset
seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa. (Joki-Erkkilä, väitös s. 64.)

Tutkimuksen errata-osuudessa eli virheiden oikaisussa Joki-Erkkilä kuitenkin korjaa tulosta niin,
että se muuttuu päinvastaiseksi: vain kahdella tutkituista ei havaittu arpeutumista sen paremmin
valkoisella kuin uv-valollakaan.

Kyseessä ovat siis limakalvojen arvet, jotka eivät ehkä ole vertailukelpoisia ihon arpien kanssa
kudostyypin erilaisuuden vuoksi. Lisäksi leikkaushaavat ommellaan kiinni välittömästi
toimenpiteen jälkeen, mikä vähentää merkittävästi leikkausarpien muodostumista ja pienentää niiden
kokoa verrattuna esimerkiksi viiltelyhaavoihin, jotka jäävät vaille hoitoa. – Toisaalla todetaan arvista:

Arvet kertovat matkastamme läpi elämän puutarhatöissä saaduista naarmuista suuriin

leikkauksiin ja palauttavat mieleen niin hyviä kuin huonoja muistoja. Ihovammojen jäljiltä
jää helposti arpia. Arpeutumatta paranevat vain pintahaavat, jotka eivät ulotu syvempiin
ihokerroksiin. (Alleviiv. Z.)

https://www.bepanthen.fi/fi/miten-ihosi-toimii/arvet/tietoa-kehon-arvista-ja-arpikudoksesta/

Auerin lasten tapauksessa arvet ovat ulottuneet syvempiin ihokerroksiin (dermis, subcutis), koska
ne on havaittu ensin vain uv-valolla, mikä kykenee tunkeutumaan jopa ihonalais-alueelle (subcutis)
yli puolentoista millimetrin syvyyteen. Korjausleikkauksissa käytettävä laser puolestaan tunkeutuu
vain pintakerrokseen. Ja kun haavat ovat syviä, ne ovat myös leveitä, mikä synnyttää ihon pinnalle
hyvin erottuvan arven. Tällaisia hankalia, paljaalla silmillä huomiota herättävästi näkyviä arpia
(kuvassa) ei Auerin lapsilla kuitenkaan havaittu ennen uv-valolla tehtyä tutkimusta. Mutta siis uv-
valolla tehtiin:

Syyttäjän asiantuntijalääkärin mukaan vanhimman tyttären ihon alta löytyi

ultraviolettivalotutkimuksissa paljaalle silmälle näkymätön viiltoarpi, joka on samanlainen

24
 ristikuvio, mikä oli löytynyt lapsen surmatun isän olkapäästä. (Anneli Auer Pekka Lehdon
dokumentissa.)

Miten surmatun Lahden olkapäissä voi olla surmatilanteessa tehdyt ”samankaltaiset ristit” kuin
vanhimman tyttären olkapäissä? Lahden murhaaja ei ole Hovioikeuden päätöksessä perustellusti
Anneli Auer. Onko ulkopuolinen surmaaja viillellyt rastit myös lasten olkapäihin? Tällöin
asiantuntijalääkäri vihjaa väistämättä siihen, että viiltelijä Jens Kukka olisi myös Lahden murhaaja.
Murhainfon nimimerkki nihilist kuitenkin huomauttaa, että Lahden olkapäästä ei löydetty
ristikuvioita:

– – vaan veitsenpistot tai muulla tulleet haavat muodostivat ristin muotoisen pääpistekuvion
eli ristikuviot olivat kuvitteelliset eli ristikuviot oli ns. vartalokuvakkeeseen piirretty niiden
haavaumien mukaan eli todellisia ristikuvioita ei ollut.

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=12414&start=1065#p697371

Onko uv-valolla suoritettu tutkimus luotettava?

Viiltelyjälkien löytäminen ja tutkiminen ei ehkä ole tärkeimmässä asemassa Auer/Kukka -jutun

kannalta. Tutkimuksen tehnyt Minna Joki-Erkkilä on kuitenkin käyttänyt uv-valotutkimusta myös
väitöskirjansa vammatutkimuksessa, joten lienee syytä puuttua menetelmän luotettavuuteen
väitöksenkin osalta.

Lääkärit ovat siis löytäneet jälkiä väitetyistä viiltelyistä Obelux nimisen uv-laitteen avulla. Kyseistä
laitetta ei ainakaan tutkimusajankohtana oltu vahvistettu lääketieteelliseksi tutkimuslaitteeksi, mikä
oikeuttaisi sen hyödyntämisen diagnoosin tekemisessä. Minna Joki-Erkkilän ryhmä julkaisi
tutkimuksen laitteen käytöstä vasta vuonna 2014: Evaluation of anogenital injuries using white and
UV-light among adult volunteers following consensual sexual intercourse, (Forensic Science
International 2014), mitä tietysti olisi tullut seurata jatkotutkimus sekä polemiikki, minkä jälkeen
laite oltaisiin voitu vahvistaa käyttöturvalliseksi tutkimuslaitteeksi viranomaisten toimesta. Tällaista
prosessia esim. ISO 13485 sertifikaatin saamiseksi laite ei ollut käynyt läpi vuonna 2011 – liekö
vieläkään? https://en.wikipedia.org/wiki/ISO_13485

Uv-valolaite kykenee väitteiden mukaan paljastamaan vain sellaisia mustelmia ja ruhjeita, jotka
eivät ole enää paljaalla silmällä havaittavissa, ihon ja syvyyden 1,5 mm:n välissä, mihin uv-säteily
lyhytaaltoisena kykenee tunkeutumaan. Lääkärit ovat tutkineet lapset kyseisellä laitteella Minna
Joki-Erkkilän johdolla:

Varsinaisessa tutkimustilaisuudessa oli läsnä kolme lääkäriä, joiden erikoisalaa olivat

gynekologia (lausunnon laatinut lääkäri A), urologia (lääkäri B) ja lastentaudit (lääkäri C).
(Auerin vastine hovioikeuden päätökseen 2013.)

Joki-Erkkilää lasten tutkimuksessa avustaneet eivät kuuluneet tämän myöhempään

tutkimusryhmään, joten näillä ei todennäköisesti vuonna 2011 ollut minkäänlaista pätevyyttä
vahvistaa uv-valolla diagnoosin perustaksi tehtyjä havaintoja. Myöhempään Joki-Erkkilän
tutkimusryhmään kuuluivat 2014 julkaistun artikkelin mukaan Juha Rainio (psykologi,
psykoterapeutti, hypnoterapian 3-vuotinen koulutus), Heini Huhtala (fil. maisteri), Aki Salonen
(poliisi, rikospaikkatutkija) ja Pekka Karhunen (oikeuslääkäri).

M J–E:n ryhmän tutkimuksessa (ei enää netissä) kerrottiin, että tutkittu genitaalialue voitiin altistaa
suositusten mukaisesti vain minuutin ajan uv-valolle. Lapsilla altistusaika on varmasti lyhempi,

25
eli neljän lapsen anogenitaalialueiden tutkimiseen uv-laitteella (Obelux) on käytetty yhteensä
enintään neljä minuuttia. Vaikuttaa, että 2011 suoritetun tutkimuksen yhteydessä ei otettu
digitaalisia uv-kuvia, iho vain "skannattiin" genitaalialueiden lisäksi myös muilta alueilta – tämän
vaikutelman saa myös siitä, mitä vanhin tyttö kertoo asiasta Pekka Lehdon dokumentissa.

Ohessa kyseisestä dokumentista peräisin olevia arpikarttoja ilmeisesti toiseksi vanhimmasta tytöstä,
josta hovioikeuden selosteen mukaan löydettiin 105 viiltelyarpea.

26
Kuvan perusteella arvet ovat hyvin erilaisia ja eri puolilla kehoa – tekstien mukaan tummia ja vaaleita,
leveitä ja kapeita, uv-valolla erottuvia ja epäselviä. Mukana on lisäksi kulunutta solukkoa sekä striioja eli
varsinkin kasvavilla lapsilla luonnollisia venymiä ihossa.

Auerin käräjäoikeuden tuomiosta hoville 2013 antaman vastineen mukaan ” – – lääkäri A:n (Joki
-Erkkilä) mukaan suurin osa näkyi huonosti, osa oli epävarmoja ja osasta ei ollut tietoa, olivatko ne
arpia vai `arvenkaltaisia muodostelmia`”. ”Suurin osa näkyi huonosti” – siis UV-laitteellakin?
Hovioikeuden selosteen mukaan nimenomaan ”viiltelyyn viittaavia” arpia oli kuitenkin täsmälliset
määrät: ”esimerkiksi C:n vartalossa 105 kappaletta”. Ei siis ”satakunta” tai ”noin sata kappaletta”,
vaan 105 kappaletta. Kykenikö oikeus – vastoin tutkineen lääkärin kantaa – erottamaan arvet
”arvenkaltaisista muodostumista”? Ja tulkitsemaan ne nimenomaan viiltelyyn viittaaviksi?

Kun vertaa arpikarttakuvia aiemmin esitettyyn viiltelykuvaan, ei näytä todennäköiseltä, että arvet
olisivat systemaattisen ja ritualistisen viiltelyn tulosta, mihin hovin seloste viittaa:

Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi

C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina. Lääkärit ovat
olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä. (Hovin julkinen seloste.)

Joki-Erkkilä on Auerin vastineessa kerrottu tehneen ”hentoja” löydöksiä uv-tutkimuksessa – onko

hän ollut ”yhtä mieltä”? Eikä arpia ilmeisesti ole dokumentoitu uv-kuvaamisen mahdollistavalla
kameralla, joka olisi varustettu asiaankuuluva suodattimella. Tutkimus on ilmeisesti vain videoitu
normaalilla videokameralla:

Tutkimustilanteen videolta näkyi, että lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen

taustalla poissa kameroiden tieltä. Ketään muita kuin lääkäreitä A ja B ei kuultu arpiin
liittyen. (Auerin vastine hovioikeudelle.)

Oikeudella ei näin ollen liene ollut mahdollisuutta tutustua itsenäisesti tutkimusaineistoon ja

”löydöksiin”muuten kuin piirretyn arpikartan avulla. Vai viittaako ”poissa kameroiden tieltä”
uv-valokuvaamiseen? Tämä voisi selittää hovioikeuden selosteen täsmälliset ”105 arpilöydöstä”.
Kuitenkaan Käypähoito-ohjeissa vuodelta 2013 (puhumattakaan aikaisemmista versioista) ei
edellytetä valokuvadokumentointia (ks. https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf )
uv-kuvauksesta puhuattakaan, sitä suositellaan vasta Joki-Erkkilän väitöksessä aineiston
keräämiseen käytetyllä tavalla:

During the UV-light examination the lights in the examination room were turned off. The
extra-genital area and hymen were photographed and the findings were filled-in separately
on the study information form. (ital. Z,)

Uv-valotutkimuksen ajaksi valot tutkimushuoneessa sammutettiin. Genitaalien ulkoiset

alueet ja immenkalvo valokuvattiin, ja löydökset kirjattiin erikseen tutkimuslomakkeeseen.
(J-E väitös 2015, s. 44.)

Kaiken lisäksi Joki-Erkkilä tekee tässä ilmeisen virheen – ilmaisulla ”extra-genital area” hän
tarkoittanee ulkoisia sukuelimiä, ei sukuelinten ulkopuolisia osia eli muuta kehoa, mikä olisi oikea
käännös: ex·tra·gen·i·tal, Outside of, away from, or unrelated to, the genital organs.
http://medical-dictionary.thefreedictionary.com/extragenital. – Väittelijältä, jonka erikoisala on
gynekologia, tämä on paha virhe, joka toistuu toisaalla väitöksessä (s.63). Eikä tämä suinkaan ole
kielellisesti heikon väitöksen ainoa kielivirhe.

27
Joka tapauksessa uv-valon käyttäminen vammojen lääketieteelliseen diagnosoimiseen juontuu
rikostutkimuksessa – esim. kuolinsyytutkimuksessa – jo pidempään käytetyistä menetelmistä. Tämä
käy ilmi Joki-Erkkilän väitöksen kiitososuudesta:

I want to thank crime scene investigator Aki Salonen for introducing me the UV-light,
teaching me to photograph in dark with Uv-light and your encouraging collaboration. (Joki-
Erkkilä 2015, s. 72.)

Haluan kiittää rikostutkija Aki Salosta siitä, että hän esitteli minulle uv-valolaitteen ja opetti
minut valokuvaamaan pimeässä uv-valon avulla. Kiitän sinua myös kannustavasta
yhteistyöstä. (Suom. Zem.)

Vuonna 2015 Maria Lombardi, Jennifer Canter, Patricia A. Patrick and Robin Altman,
julkaisivat tutkimuksen: Is Fluorescence Under an Alternate LightSource Sufficient to Accurately
Diagnose Subclinical Bruising?Osoite: https://www.slideshare.net/JenniferCanter/alsarticle

Lombardi et al. tutkimuksessa oli ryhmä, johon kuuluville käsivarren sisäpuolelle tehtiin mustelma
pudottamalla alueelle esine. Kontrolliryhmään kuluville mustelmaa ei aiheutettu.

Molemmissa ryhmissä käsivarret tutkittiin ihosairauksien varalta ja puhdistettiin huolellisesti ennen

tutkimusta, joka tehtiin ensin valkoisella valolla ja myöhemmin uv-valon eri aallonpituuksilla.
Tuloksista piirrettiin kunkin tutkimuksen jälkeen "body-map" eli vammakartta, jotka annettiin
useamman toisistaan ja tutkituista riippumattomien tahojen arvioitaviksi (Ulvilan lasten tapauksessa
tutkijat tekivät havainnot yhdessä ja tutkitun kertomuksen perusteella). Tutkimus oli siten hyvin
yksityiskohtaisesti rakennettu – tuloksista vedetyt johtopäätökset ohessa:

These results demonstrate that in an adult population an alternate light source has increased
sensibility compared to the naked eye in detecting known bruises. However approximately
half of the time control forearms (i.e areas that did not have induced trauma) fluoresced
using the alternative light source. Including when the manufacturers recommended filters
and wavelengths were used (27). In other words our results demonstrate that more than half
of the time, positive fluorescence is something other than a bruise. There is no evidence
base, therefore, to suppose the use of an alternate light source as an independent tool to
definitively interpret fluorescence as a subclinical bruise (i.e .bruising that is not visible to
the naked eye). Given the high false-positive rate in detecting subclinical bruising, it is
essential for medical and legal professionals to understand the resulting implications of
promoting the use of ALS in a forensic setting.

Tulokset osoittavat, että aikuisista koostuvassa otoksessa vaihtoehtoinen valonlähde

( = uv-valo, Z.) on herkempi kuin paljas silmä etsittäessä sellaisia mustelmia, joiden
olemassaolo on tiedetty ( = tutkimuksessa aiheutetut vammat, Z.). Kuitenkin noin puolessa
tapauksista kontrollikäsivarret ( = ei aiheutettua vammaa, Z.) fluorisoivat käytettäessä
vaihtoehtoista valonlähdettä. Näin oli myös silloin, kun käytettiin valmistajan suosittelemia
suodattimia ja aallonpituuksia. Toisin sanoen tulokset viittaavat siihen, että useammassa
kuin puolessa tapauksista positiivinen fluorisoivuus johtuu jostakin muusta kuin
mustelmasta. Siksi ei ole todisteita siitä, että vaihtoehtoista valonlähdettä voitaisiin käyttää
itsenäisenä työkaluna, jolla voitaisiin varmasti määritellä, että fluorisoivuus tarkoittaa
kliinisesti havaitsematonta mustelmaa (so. sellaista, jota ei voida havaita paljaalla
silmällä). Kun otetaan huomioon väärien positiivisten tulosten määrä kliinisesti
havaitsemattomien mustelmien löytämisessä, on ensisijaisen tärkeää, että lääketieteen ja
oikeuslaitoksen ammattilaiset ymmärtävät mitä tekevät, kun he suosittelevat vaihtoehtoisten
valolähteiden käyttöä rikostutkimuksessa. (Suomennos, alleviivaukset ja vahvennukset Z.)

28
Auer/Kukka -tapauksessa arpilöydösten osalta Joki-Erkkilän lapsille tekemä tutkimus todettiin
oikeudellisesti päteväksi – vaikka silmällä havaitsemattomien uv-arpilöydösten pätevyydestä ei ole
vastaavaa tutkimusta kuin mustelmien osalta. Sitä suuremmalla syyllä menetelmä on kyseenalainen
– varsinkin kun arpihavaintoja tehtiin myös lapsilta, jotka kiistivät joutuneensa pahoinpitelyjen
kohteiksi. Lisäksi ei käy ilmi, missä määrin Auer/Kukka -tapauksessa tutkittavien iho oli
puhdistettu mahdollisesti fluorisoivista aineista niin kuin yllä mainitussa tutkimuksessa.

Käännän tähän vielä joitakin kohtia yllä mainitusta tutkimuksesta:

At 2 weeks post-trauma alternative light was able to detect almost twice as many subjects
with inflicted trauma compared to white light. White light, however, remained more
specific: it had a greater ability to distinguish true negatives compared to ALS. In terms of
predictive value, 60% of subjects with negative findings from both ALS and white light
would be true negatives, while 54.0% vs. 68% of subjects with positive findings from ALS
vs. white light, respectively, would he true positives.

Kahden viikon kuluttua vamman aiheuttamisesta vaihtoehtoisen valonlähteen avulla kyettiin

havaitsemaan sellaisia tutkittavia, joille oli aiheutettu vamma, melkein kaksi kertaa
enemmän kuin valkoisen valon avulla. Valkoinen valo kuitenkin pysyi spesifisempänä: sillä
oli suurempi kyky erottaa `oikeat negatiiviset´ kuin vaihtoehtoisella valonlähteellä.
Ennustearvoksi muutettuna tutkituista, joilta tehtiin negatiivisia löydöksiä sekä
vaihtoehtoisella valolla että valkoisella valolla, 60%:ssa tapauksia löydökset olivat `oikeita
negatiivisia´; ja toisaalta 54%:lla uv-valolla ja 68% :lla valkoisella valolla tutkituista, joilta
tehtiin positiivisia löydöksiä, nämä olivat `oikeita positiivisia` löydöksiä. (Suomennos Zem.)

Kohdassa mainitut termit `true positives´ ja `true negetives´ määritellään seuraavasti:

True-positive subclinical bruise - A subclinical bruise seen under ALS within 0.5 cm of the
inflicted trauma by both observers, but not under white light in the same location.

`Oikea positiivinen´ kliinisesti näkymätön mustelma = Kliinisesti näkymättömäksi jäävä

mustelma, jonka molemmat havainnoijat havaitsivat vaihtoehtoisella valonlähteellä 0,5 cm:n
sisällä aiheutetusta vammasta, mutta eivät valkoisella valolla samassa paikassa.

True negative – no fluorescence was identified on a control forearm (i.e., did not receive
trauma) under whitelight or ALS by both observers.

`Oikea negatiivinen´ = Kumpikaan tarkkailijoista ei voinut havaita fluorisoivuutta

kontrollikäsivarressa (so. sellaisessa, mihin ei oltu aiheutettu vammaa) sen paremmin
valkoisella kuin vaihtoehtoisellakaan valonlähteellä. (Käännökset Zem.)

Kahden viikon päästä suoritetussa tutkimuksessa tehdyistä löydöksistä siis ”oikeita positiivisia” oli
vain vähän yli puolet tapauksista – eli lähes puolet olivat ”vääriä positiivisia”, so. löydöksiä
tutkituista, joille ei oltu aiheutettu mustelmaa. Ja 40%:ssa tapauksia ei tehty löydöksiä sellaisissa
tutkituissa, joille mustelma oltiin aiheutettu. Tutkimuksen johtopäätökset ovat selviä:

This study highlights the need to interpret ALS findings with caution given its low
specificity and consequential high probability of false-positive findings. As these results
demonstrate, diagnosing bruising (accidental or inflicted) as opposed to many other types of
skin findings using ALS is a precarious practice.

29
 Tutkimuksemme alleviivaa tarvetta varovaisuuteen tulkittaessa vaihtoehtoisilla valolähteillä
tehtyjä löydöksiä, kun otetaan huomioon niiden huono spesifisyys ja siitä seuraava korkea
todennäköisyys tehdä vääriä positiivisia löydöksiä. Kuten tulokset osoittavat, mustelmien
(onnettomuudesta johtuvien tai tahallaan aiheutettujen) diagnosointi – toisin kuin monien
muiden iholta tehtävien löydösten – käyttämällä vaihtoehtoisia valonlähteitä, on virhealtista
toimintaa. (Suomennos Zem.)

Yllä olevan kappaleen ”monilla muilla iholta tehtävillä löydöksillä” viitataan ruumiin eritteisiin.
Tutkimuksessa Lombari et al. vaihtoehtoista valoa (UV-valoa) suositellaan käytettäväksi vain
silloin, kun kehon pinnalta etsitään siemennestettä tai mahdollista muuta ruumiineritettä, mikä
voidaan sittemmin laboratoriossa tehtävässä serologisessa tutkimuksessa varmentaa – pelkkä
fluorisoivan alueen löytäminen ei tässäkään tapauksessa riitä. Toinen tutkimusalue, mihin artikkeli
suosittaa uv-valon käyttämistä, on paljaalla silmällä havaittavan mustelman tarkempi tutkimus: uv-
valo voi paljastaa laajemmin vamman luonteen ja syvyyden.

Arvista ei tässä 2015 tehdyssä tutkimuksessa puhuta mitään.

Missään tapauksessa artikkeli ei suosittele uv-valon käyttämistä vuosien takaisten oletettujen

vammojen löytämiseen - tämä on liian virhealtista toimintaa, kun jo kahden viikon
seurantatutkimuksessa todetaan suuri virhealttius. Ja käytännössä esim. Joki-Erkkilä & co:n
Auer/Kukka -tapauksessa käyttämä uv-tutkimusmenetelmä on ollut tieteellistä tutkimusta alttiimpi
virheille, koska rikostapauksessa ei toimita "sokkona" niin kuin yllä mainitussa tutkimuksessa –
diagnoosin tekemiseen käytettiin tutkittavan kertomusta, mikä johdattelee hyvin yksipuolisesti
havaintojen tekemistä ja tulkintaa erityisesti, koska diagnoosivaiheessa toista osapuolta ei ole
kuultu.

Ohessa artikkeli, mikä osoittaa että uv-valolaitteen mahdollisuuksiin suhtaudutaan Suomessa vielä
vuonna 2013 varsin optimistisesti:

JULKAISTU 16.10.2013

Valolaite paljastaa pahoinpideltyjen lasten parantuneetkin vammat

Terveysviranomaisille tulee rikostekniikan tutkimusvälineitä lasten kaltoinkohtelun selvittämiseksi.

Toisena Suomessa Turun yliopistosairaala on saanut kirkasvalo- ja ultraviolettilampun, jonka avulla voidaan
kuvata näkymättömiä iho- ja kudosvaurioita.

Kokenut lastenlääkäri iloitsee Obelux-nimisestä laitteesta, joka lisää tutkimusvarmuutta ja

nopeuttaatutkimuksia.

Tähän asti keskussairaala on lainannut poliisin uv-tutkimusvalaisinta etsiessään pienistä potilaista jo

näkymättömiin parantuneita merkkejä väkivaltaisesta kohtelusta. Oma lamppu tulee tarpeeseen.

– Meille tulee epäiltyjä seksuaalisia kaltoinkohtelutapauksia keskimäärin kerran viikossa ja noin 50 tapausta
vuodessa. Fyysisiä epäiltyjä pahoinpitelytapauksia on keskimäärin muutama viikossa eli vuosittain noin sata
tapausta, kertoo professori, ylilääkäri Jussi Mertsola Tyks lasten ja nuorten klinikalta.

Poliisille valotutkimus on ollut arkea jo parikymmentä vuotta. Rikospaikkatutkimuksessa kirkasvaloa

käytetään yleisimmin, ultraviolettia esimerkiksi kuolemansyytä selvitettäessä.

Jokainen sairaalakäyttöön saatava tutkimuslamppu huojentaa poliisin taakkaa ja edistää esitutkintaa.

– Obeluxin saaminen Tyksiin nopeuttaa varmasti asioiden selvittämistä ja tutkimista, kiittelee

rikosylikonstaapeli Jyri Juti Varsinais-Suomen poliisilaitoksen rikosteknisestä yksiköstä.

30
 Lastenlääkärille valotutkimus on yksi uusi väline monimutkaisessa ja herkässä viranomaistyössä.

– On tärkeää, että kaikki tapaukset tutkitaan kunnolla eli selvitetään lapsen ja perheen oikeusturvaa, mutta
myös epäillyn oikeusturvaa eli voidaan todeta epäily syyttömäksi, jos mitään pahaa ei ole tapahtunut.

Ilmoitukset lasten kaltoinkohtelusta ovat lisääntyneet nopeasti. Esimerkiksi Turussa tutkittavien tapausten
määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

MTV3 - Jouko Vähä-Koskela, Turku

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/valolaite-paljastaa-pahoinpideltyjen-lasten-parantuneetkin-
vammat/2369980#gs.0=B55ao

Uudempi tutkimus kuitenkin varoittaa uv-valon käytöstä – ks esim.

Olds K, Byard RW, Winskog C, Langlois N, 2016: Validation of alternate light sources
for detection of bruises in nonembalmed and embalmed cadavers.

Regions that were not bruises were also enhanced with light sources in this study,
indicating that light sources are not specific, and that their use to enhance the
visibility of bruising should be undertaken with caution.

Tässä tutkimuksessa myös alueet, jotka eivät olleet mustelmia, korostuivat uv-valoa
käytettäessä, mikä viittaa siihen, että uv-valon käyttö ei auta erottelemaan kohteita ja
että sen käyttöön tulee suhtautua varauksellisesti mustelmien näkyvyyttä
korostettaessa.

Pollitt, Erin N. Anderson, Jocelyn C. Scafide, Katherine Holbrook, Debra

D'Silva, Glynis Sheridan, Daniel J., 2016: Alternate Light Source Findings of Common
Topical Products

ALS alone should not be used diagnostically.

Uv-valoa ei tulisi käyttää diagnoosin suorittamiseen.

Joki-Erkkilä käytti Auer/Kukka -tapauksessa uv-valoa diagnoositarkoituksessa: hänen ”löytämänsä”

fluorisoivat alueet määriteltiin viiltelyvammojen jättämiksi. Nyttemmin menetelmän käytöstä
diagnoosissa varoitetaan monen tutkijan toimesta ja selvin sanoin.

Taktinen ja tekninen tutkimus?

Amerikkalaisten TV-sarjojen perusteella saa kuvan, että tekninen tutkinta pitäytyy tiukasti tontillaan
eikä mukaile taktisen tutkinnan toiveita. Lsh-tapauksissa tutkinnasta kuitenkin näyttää vastaavan
kokonaisuudessaan lääketieteellinen tutkimus eli ”tekninen tutkinta” niin, että taktiselle tutkinnalle
ei jää roolia: tekninen tutkinta tekee havainnot ja vetää samantien johtopäätökset havaintojen ja
muualta saatujen tietojen sekä lasten kuulemisen perusteella.

Myös Joki-Erkkilän suorittamissa Auerin lsh-tapauksessakin olisi ollut tärkeää pitää erillään
fysiologinen tutkimus ja lapsen kertomus, että oltaisiin voitu verrata, missä määrin löydökset
vastaavat kertomusta. Esimerkiksi professori Felicity Goodyear-Smith nimenomaan varoittaa
”ennakkotiedoista”:

31
 Lääkäreiden täytyy varmistaa löydöksiensä tulkintojen empiirinen perusta niin, että he eivät
salli muiden esittämien uskomusten, joiden mukaan lasta on käytetty hyväksi, värittää
kliinistä arviotaan. Käytäntö, missä normaaleja löydöksiä kuvaillaan tyyliin ”voivat viitata
hyväksikäyttöön”, tulee hyljätä. Tämänlainen käytäntö mitä todennäköisimmin johtaa
oikeuden virheellisesti uskomaan, että fyysiset todisteet tukevat syytettä hyväksikäytöstä.
(Suom. Zem.)

http://www.ipt-forensics.com/journal/volume6/j6_2_1.htm http://goodyearsmith.com/

Joki-Erkkilän tutkimuksessa lapsia on Hovioikeuden selosteen mukaan alun alkaen kohdeltu

uhreina jopa niin, että myös hyväksikäytön kieltäneestä tehtiin löydöksiä, jotka tulkittiin merkeiksi
hyväksikäytöstä:

Lääkärit ovat olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä. Löydökset ovat tukeneet
vahvasti B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta, koska löydökset ovat heidät tutkineiden
lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo
aikaisemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet. (Julkinen
seoste.)
Todistusaineistoa ei siis ole tuotettu erillään – lapset ovat kertoneet arpien syntyhistorian
tutkimusten yhteydessä, jolloin vastaajaa ei ole vielä lainkaan kuultu.

Miksi todistusaineiston ei anneta puhua puolestaan? Miksi lääkäreiden ei ole annettu tehdä
itsenäisesti diagnoosia siitä, mikä kulloisenkin arven on mahdollisesti tuottanut? Kuuluuko
ylipäätään tutkivan lääkärin – so. ”teknisen tutkinnan” – tehtäviin yhdistää löydökset tulkintaan?
Eikö tämä nimenomaan ole poliisin ja syyttäjän tehtävä?

Syntyy kuva, että a arpilöydökset on tehty kolmen lääkärin yksituumaisena yhteistyönä kutakin
lasta yhdessä havainnoiden tämän samanaikaisesti (tai jo aikaisemmin) kertoessa heille paljailla
silmillä näkymättömien arpien syntytarinan niin, että löydökset ja tarina ”saumattomasti tukevat”
toisiaan.

Ja syntytarina – niin, se on kerrottu jo aikaisemmin psykologeille, eli se on tuotettu

psykoterapeuttisen hoidon tai psykologin kuulemisen yhteydessä ennen kuin arpia oli löydetty,
jolloin lääkäreiden tehtäväksi on langennut löytää ”viiltelyarpia” tukemaan kertomuksia viiltelyistä
ja raiskaamisista. Kun ”löydöksiä” on tehty, onko kertomusten perusteella päätelty että ”ahaa,
viiltelyarpia”, mitä tukee se, että muita arpia ei hovioikeuden päätöksessä mainita löytyneen.

Näinkö todella tuotetaan todistusaineisto oikeudenkäynteihin? Näinkö se pitää tuottaa?

Tekojen seuraukset?

Sekä syytteiden, Mikko Niskasaaren antamien tietojen että käräjäoikeuden selosteen antamien
tietojen perusteella ajan 1.11.2007 – 31.7.2008 välillä on tapahtunut useita penetroivia raiskauksia
sekä anaaliyhdyntöjä. Lisäksi on lapsiin olisi kohdistunut lukuisia muita, eriasteisia
hyväksikäyttöjä sekä pahoinpitelyjä kyseisinä ajankohtina.

Seksuaalisesti hyväksikäytetyillä tai muuten kaltoinkohdelluilla esiintyy traumaterapeuttien mukaan

esimerkiksi seuraavia oireita, joita on kuvailtu teoksessa Pat Ogden – Kekuni Minton - Clare
Pain: Trauma ja keho. Sensorimotorinen psykoterapia (suom. 2009).

32
 Nähdessään hyväksikäyttäjän kaltaisen hahmon hyväksikäytetyn pulssi kiihtyy, herää halu
paeta, turvattomuuden tunne.

Uhrissa on herännyt halu taistella, jota ei ole voitu viedä loppuun. Tämä näkyy lihasten
kroonisesti jännittyneessä asennossa, liioitellussa taipumuksessa aggressioon tai jossakin
lihasryhmässä ilmenevässä pitkäkestoisessa tunnottomuudessa.

Oireisiin kuuluvat turvattomuuden tunnot, surun ja häpeän tunteet, kohonnut pulssi,

vapiseminen, muuttuminen passiiviseksi ja turtuneeksi.

Hyväksikäytön seurauksena voi olla krooninen alivireys, läsnäolon menettäminen,

kiintymysjärjestelmän ja puolustusjärjestelmän toisiaan seuraava aktivoituminen,
jähmettymisreaktio, jaloissa tuntuva jännitystila.

Oireisiin kuuluvat myös turtuneisuus, muistinmenetykset, dissosiaatio, kehosta irtautumisen

tunnot, psyykkinen ”lohkominen”, vaikeus kosketuksen saamisessa senhetkiseen
todellisuuteen, sosiaalisen sitoutumisen järjestelmän kytkeytyminen pois päältä, pilalla
olemisen tuntu, kyvyttömyys asettaa rajoja

(Teoksesta Ogden - Minton – Pain: Trauma ja keho. Sensorimotorinen psykoterapia.

Traumaterapiakeskus 2009, suom. Immo Pekkarinen).

Havaittiinko näitä oireita esimerkiksi lasten suhteessa äitiin ja tämän miesystäviin? Vuonna
26.8.2009 suoritetun tilakuuntelun litteraatiossa Anneli Auerin kanssa samassa huoneessa olevilla
lapsilla ei esiinny kauhureaktioita Jens Kukan soittaessa tyyliin ”Ei kai SE ole tulossa?” Myöskään
suhteessa ”peite-Seppoon” jännitys ja pelko eivät näytä estäneen leikin, uteliaisuuden tai muiden
myönteisten tunteiden heräämistä. Lasten kuvaamat väkivallanteot ovat kuitenkin seurauksiltaan
tuhoisia, ja niiden herättämät reaktiot ovat äärimmäisiä ja pitkäkestoisia.

Lienee selvää, että koulussa, hoitopaikoissa yms. lasten käyttäytymisessä oltaisiin välittömästi
havaittu radikaaleja muutoksia sekä jälkiä äkillisesti alkaneiden ja "ylituhoavien" väkivallantekojen
seurauksena. Teot olisivat alkaneet 1.11. 2007, jolloin Jens Kukka astui Auerin perhekuvioihin.
Lapset ovat tuolloin olleet 3 – 11 -vuotiaita. He ovat siis pienintä lasta lukuun ottamatta käyneet
marraskuussa 2007 ja keväällä 2008 koulua (vanhin tyttö ja 9-vuotias poika) tai olleet
päiväkerhossa (toiseksi vanhin tyttö).

Jos nämä tahot eivät havainneet lapsissa mitään poikkeuksellista, ovatko hoidosta vastaavat
syyllistyneet laiminlyönteihin? Kun esimerkiksi hovioikeuden antaman julkisen selosteen mukaan
(27.6.2013) lapsissa on ollut runsaasti jälkiä kaltoinkohtelusta:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä
samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.
Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi
C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina. (Alleviiv.
Zem.)

Genitaalialueiden ja anogenitalialueiden sekä arpi- että muita vammalöydöksiä on siis tehty

useampia ja useammalta lapselta, koska puhutaan monikossa: ”heistä – anogenitaalialueilla –
löydökset”. Nämä kielisivät esim. penetroivista (anaali)yhdynnöistä. Tulkinta olisi yhtäpitävä pojan
ja muiden lasten kertomusten sekä ”havainnollistamisten” kanssa:

33
 B, C ja D ovat tarkasti selostaneet ja eri tavoin kuten eleillä, asennoilla ja tekokohtia
kehossaan näyttämällä oma-aloitteisesti havainnollistaneet itseään sekä heitä toisiaan ja A:ta
koskevia rikollisia tekoja. (Julkinen seloste.)

Löydökset vuosia sitten syntyneistä vammoista anogenitaalialueilta ovat kuitenkin ristiriidassa

Minna Joki-Erkkilän 2015 hyväksytyn väitöksen kanssa, mikä korostaa "suunnatonta
paranemiskykyä" tässäkin asiassa:

Most anal findings (fissures, abrasions and lacerations) heal completely (Hobbs and Wynne
1989, Heppenstall-Heger et al. 2003). Perianal superficial lacerations have been reported to
heal within 24 hours while deeper injuries took several days to heal (McCann and Voris
1993). Watkeys and colleagues (2008) reported in alleged anal abuse abnormal findings in
57% (13/23) of children if examined within seven days and in 18% if examined more than
seven days after the incident. Anal scarring has been detected after extensive tissue damage,
in this study following surgical repair (Heppenstall-Heger et al. 2003).

Useimmat anaalialueen löydökset (haavat, ruhjeet ja repeämät) paranevat täysin (Hobbs and
Wynne 1989, Heppenstall-Heger et al. 2003). Peräaukon ympäristön pinnallisten repeämien
on raportoitu paranevan 24 tunnin sisällä, syvempien vammojen paraneminen sen sijaan
kesti useita päiviä (McCann and Voris 1993). Watkeys et al (2008) raportoivat oletetun
anaalisen hyväksikäytön uhreilla normaalista poikkeavia löydöksiä 57%:lla (13/23) lapsella,
jos tutkimus tehtiin seitsemän päivän sisällä ja 18%:lla, jos tutkimus tehtiin myöhemmin
kuin seitsemän päivän kuluttua raiskauksesta. Anaalialueen arpeutumista on havaittu laajan
kudosvaurion jälkeen, tässä tutkimuksessa kirurgisen korjausleikkauksen jäljiltä
(Heppenstall-Heger et al. 2003). (Minna Joki-Erkkilä, väitös, s. 24, suom. Zem.)

Tässä valossa ihmetyttää hovioikeuden päätöksessä kirjatut ”arpilöydökset” kyseisiltä alueilta

(”arpi- ja vammalöydökset genitaali- ja anogenitaalialueilla”), kun kirurgisen korjausleikkauksen
tasoisia vammoja ei liene syntynyt:

Joki-Erkkilä löysi lapsista hyvin paljon arpia, myös viiltelyn jälkiä. Hän löysi arpia myös
lasten peräaukon tienoilta, mikä sopi väitteisiin anaaliyhdynnöistä. (Hymy 2/13.)

Käräjäoikeus (ja siis myös Turun hovioikeus myöhemmin) perustelee Anneli Auerin mukaan Jens
Kukan ja hänen itsensä väitetysti suorittamia anaalisia raiskauksia "takapuolen alueen arvilla", joita
lapsista olisi tehty yli kolme vuotta tekojen jälkeen:

Viiltelyjen osalta tosin Ranki ja Salpaoja olivat sitä mieltä, että lähes näkymättömiä pikku
naarmuja voi tulla lapsille mistä tahansa ja milloin tahansa. Takapuolen alueelle ei
kuitenkaan heidän mielestään voinut syntyä arpia mistään muusta toiminnasta kuin
seksuaalisesta hyväksikäytöstä. (Anneli Auer: Murhalesken muistelmat.)

Joki-Erkkilän väitöksen mukaan siis arpia ei yli kolmen vuoden päästä olisi enää pitänyt löytyä. Ja
jos arpia peräaukon tienoille olisi syntynyt, ”kirurgisten korjausleikkausten” tasoiset, arpia jättäneet
vammat olisivat parantuakseen ilman vakavia tulehduksia edellyttäneet kääntymistä lääkärin
puoleen. Julkisessa selosteessa kerrotuilla muilla vammoilla voidaan tietysti viitata peräsuolen
venymään, mille kuitenkin on löytynyt uskottavampi selitys kun anaaliraiskaus. Joka tapauksessa
todisteet vakavimmista rikoksista – penetroivista anaali- vaginaraiskauksista – osoittautuvat
kyseenalaisiksi. Näihin väitettyihin rikoksiin perustuu kuitenkin esimerkiksi Jens Kukan
kymmenen vuoden tuomio: 1) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 5) Törkeä lapsen
seksuaalinen hyväksikäyttö 7) Törkeä raiskaus 9) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 11)
Törkeä raiskaus 13) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

34
Ohessa kappaleita uutisartikkelista, mistä käy ilmi jotakin siitä, miten lapsi reagoi hyväksikäyttöön,
mille tässä tapauksessa löytyi videotodisteita:
Muuten reippaalle tytölle äiti oli hirvittävän tärkeä, esimerkiksi yöt Riina nukkui äidin
vieressä. Siksi Sanna ei ollut äärettömän ihmeissään, kun Riina ilmoitti, ettei haluaisi lähteä
Harrille hoitoon. – – Se mikä äidin yllätti, oli tytön saama raivokohtaus, kun Harri tuli
hakemaan tätä autollaan. Riina huusi ja tarrautui äitiinsä. – – Hän ei sanonut mitään syytä
raivoamiselleen ja aiemmin hän oli tykännyt olla Harrin luona kylässä. – – Viimeisen kerran
Riina lähti Harrille kylään syysloman ajaksi lokakuussa, taas hirveän huudon säestämänä. –
– Kun Riina tuli Harrin luota kotiin, hän oli ihan valkoinen, hiljainen ja väsyneen näköinen,
aivan kuin hän ei olisi nukkunut kunnolla. Riina sanoi, että he olivat katsoneet filmejä koko
viikon, Sanna kertoo – – Perheen maailma romahti, koska rikostutkinnassa toisella puolella
Suomea oli löytynyt hirvittäviä ja laittomia kuvia. Sannan pieni tytär oli joutunut kuviin,
joita oli lähetetty noin kymmenelle ihmiselle eri puolille Suomea.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/4-vuotiaan-toistuvat-raiskaukset-jarkyttivat-suomea-aiti-
mtv-lle-luotin-mieheen-taysin/5820018#gs.uiMVBz8

Käräjäoikeus ei pitänyt ”arpia” ja niiden alkuperää osoitettuina muuten kuin anaalialueen osalta.
Hovioikeus pyrki korostamaan tekijöiden julmuutta esittämällä ”täsmällisiä” lukuja viiltelyarpien
määrästä, minkä ilmeisesti oletettiin pohjustavan myöhempää murhatuomiota. Viiltelylle omistetaan
sangen paljon tilaa julkisessa selosteessa.
Tosin se, että sosiaaliviranomaiset sallivat lasten sijoittamisen lasten enon perheeseen, jolla ei ollut
minkäänlaista aiempaa kokemusta lasten hoitamisesta, puhuu vahvasti sen puolesta, että lapsilla ei
ollut ilmennyt vaikeita ja elämän hankalaksi tekeviä traumaoireita sijoituspäätöstä tehtäessä – näitä
ilmeni vasta myöhemmin.

Lapsi syytettynä?

Hovioikeus katsoi vanhimman tytön tulleen käytetyksi hyväksi, vaikka tämä itse kielsi
hyväksikäytön valaehtoisena todistajana oikeudenkäynnissä. Lisäksi ”lääkärintutkimuksessa A:sta
ei havaittu löydöksiä, jotka olisivat viitanneet häneen kohdistuneisiin rikoksiin”, eli tyttö on ollut
”koskematon” ja vailla muita vaurioita. Normaalisti nämä toisiaan tukevat todisteet riittäisivät ilman
muuta kumoamaan Auerin ja Kukkaa vastaan esitetyt syytteet näiltä osin. Ei nyt.

Nyt tuomio annettiin muiden lasten kertomusten perusteella, joiden mukaan kuvassa oli ”taajaan
harjoitettu ryhmäseksi” ja ”toistuvat anaaliyhdynnät” (Hymy 2/2013). Hovioikeuden päätöksen
mukaan vanhin tyttö ei kertoisi näistä:

A:n haastatteluihin perustuvan psykologisen lausunnon mukaan A:lla on voinut olla

useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän kertoisi, voisi olla
ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen. (Ital. Zem.)

”Hänelle itselleen”? Hän siis olisi alaikäisenäkin pojan väittämällä tavalla osallinen tekoihin samoin
kuin murhaan, mistä hänelle koituisi ”ikäviä seurauksia”? Ja suhde äitiin kärsisi? Eikö kuitenkin
kivuliaisiin anaaliyhdyntöihin (muiden lasten kertoman mukaan) pakotettu vähät välittäisi totuuden
puhumisen seurauksista – totta kai uhri haluaisi rangaistuksen kaikille tekijöille myös siksi, että on
nähnyt pienempiä sisaruksia kohdeltavan mitä karmeimmilla tavoilla.
Kyetäkseen tekijän suojelemiseen tytön dissosioisi persoonallisuudestaan äärimmäisen tuskallisia
kokemuksia, mikä johtuisi äitiä ja tämän lyhytaikaista miesystävää kohtaan tunnetusta

35
kiintymyksestä ja lojaalisuudesta. Ilmeisesti tytölle oletetaan siis dissosiatiivinen häiriö. Tekikö
lausunnon antanut psykologi tytölle DES-testiä, jolla dissosiaation aste kyetään mittaamaan?
Kyseinen testihän voidaan suorittaa edelleen – vai onko tämäkin tutkimus ”tarpeeton”, vaikka asia
ei vaikuta loppuun käsitellyltä, kun otetaan huomioon lsh:n pitkäaikaiset somatoformiset ja
psykoformiset seuraukset.

Lisäksi: missä määrin otettiin selvää, oliko uhreilla hyväksikäytön varsinaisista oireita:
unettomuutta, painajaisia, dissosioitumista, ruokailutapojen muutoksia, nielemisvaikeuksia,
mielialan äkillisistä muutoksia, seksuaalisaiheisia piirustuksia, tarvetta puhua seksiin

liittyvistä aiheista, pelkoa tiettyjä paikkoja tai ihmisiä kohtaan, pyyntöjä muille lapsille
leikkimään seksuaalisia leikkejä, seksuaaliaktien jäljittelyä leluilla yms. yms.
Missä määrin näitä oireita todettiin niiden vuosien aikana, jotka olivat kuluneet teoista?

Ja miksi ylipäätään psykologilta on pyydetty lausunto viisitoistavuotiaan ja täysvaltaisen todistajan

valaehtoisen todistuksen arvosta? Nyt psykologin lausunto ja hovioikeuden tuomio – niin kauan
kuin se on voimassa – tekee Auerin perheen vanhimmasta tytöstä tekoihin nähden paitsi
osasyyllisen ja raiskauksen uhrin myös valehtelijan, koska hän on tuomion mukaan esittänyt
valaehtoisessa todistuksessa paikkansa pitämättömiä väitteitä.
Valehtelua ei kuitenkaan ole hovioikeuden siteeraamassa psykologin lausunnossa osoitettu –
lausunnossa on todettu vain motiivi mahdolliselle valehtelulle: ”kaikella, mitä hän kertoisi, voisi
olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen.” Psykologin toteama
motiivi on kuitenkin kyseenalainen – uhri suojelee tekijää harvoin. Päätöksessä ei esitetä lainkaan
todisteita sille, että tyttö valehtelee, mutta siitä huolimatta selostuksessa tyttö leimataan
valehtelijaksi – niin, julkisesti.
Kuitenkin murhaoikeudenkäynnin yhteydessä Vaasan hovioikeudessa 2015 todettiin tytön
kertomuksen murhaillasta olevan uskottava siinä missä pojan ja muiden lasten kertomusten
todettiin olevan ristiriidassa todistusaineiston kanssa ja näin ollen kauttaaltaan epäuskottavia. Myös
pojan väite, että vanhin tyttö olisi ollut osallinen isänsä murhaan on päätöksen mukaan on ollut
”epäuskottava”:
94. B:n väite siitä, että hänen 9-vuotias vanhempi sisarensa A olisi ollut jollakin tavalla
osallinen isänsä surmaamiseen on jo lähtökohtaisesti arvioiden epäuskottava. A:n olemus ja
esiintyminen videotallenteella 1.12.2006 sekä hänen hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevä
käyttäytymisensä puhuvat täysin tätä väitettä vastaan, kuten myös A:n ja Anneli Auerin
välinen tapaaminen 6.10.2009. (Hovioikeuden päätös 2015.)

Synonyymisanakirjan mukaan pojan väite on siis ollut epäaito, keinotekoinen, teennäinen,

väkinäinen, jäykkä, epätodennäköinen, uskomaton, ihmeellinen, ei vakuuttava, korkealentoinen,
mahtipontinen, paatoksellinen, pateettinen, keksitty. Ilmeisesti pojalla on ollut motiivi tuottaa
epäuskottavia kertomuksia sisarestaan, mitä mahdollisuutta hovioikeus ei kuitenkaan
murhaoikeudenkäynnissä selvittänyt, toisin kuin tytön motiivin jättää kertomatta.
Kukka ja Auer ovat vastineessaan Turun hovioikeuden päätökseen arvioineet, että kertomuksissa on
"selvästi epätodennäköisiä ja jopa epärealistia tapahtumia ja seikkoja", hovi puolestaan päätyi
käsitykseen, että "epäluotettavia osia" on, mutta nämä on voitu sivuuttaa:
Ottamalla lisäksi huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n
kertomustenepäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.
(Julkinen seloste.)

36
Ei ole pohdittu, miksi kertomuksiin on ilmestynyt "epäluotettavia osia" – mistä nämä "osat"
kertovat, mikä on motiivi niiden tuottamiseen? Eivätkö lapset voineet kertoa hyväksikäytöstä ja
kaltoinkohtelusta ilman mainintoja eläinuhreista ja rituaalimenoista mm. isän tuhkalla – ja mitä
kaikkea kertomukset käsittivätkään? Miksi upottaa varsinaiset väkivaltateot ja hyväksikäytöt
laveaan, väitettyjä hyväksikäyttäjiä mustaavaan kerrontaan? Hovioikeus katsoo voivansa erotella
toisistaan luotettavat ja epäluotettavat osat – mutta ”epäluotettavat osat” jäävät osaksi todistusta,
eivät ne mihinkään häviä. Nämä "osat" kielivät selkeästi tarinoiden motiivista, so. tarpeesta
varmistaa, että äiti ja tämän miesystävä näytetään sellaisessa valossa, että nämä ansaitsevat tulla
syytetyiksi ja tuomituiksi.

Mistä tarve saada Kukka ja Auer tuomiolle? Siksikö, että nämä ovat harjoittaneet todellista
väkivaltaa ja käyttäneet lapsia hyväkseen? Eikö silloin olisi riittänyt kertoa rehellisesti
tapahtuneesta ja jättää tuomitseminen aikuisille kuulijoille? Tätähän kaikkien kuulemisten
alkaessa käsittääkseni edellytetään, mikä tehdään lapsillekin selväksi.

Nyt lasten kertomuksista kuultaa pääasia – " me ei haluta tuon karmean ämmän, mistä syyttäjät
ja poliisit ja lehdistö ovat maalanneet meille niin selkeän kuvan, hoiviin enää koskaan! Kerrotaanpa
siitä ja sen miesystävästä meidän mielestä oikein karmeita juttuja! Keksiikö joku vielä jotain oikein
noloa? Varmistetaan asia!"
Mikäli lapsia olisi tosiasiallisesti raiskattu raiskattu dildon kaltaista välinettä käyttämällä, nämä
tuskin ymmärtäisivät dildoa leikkikalun kaltaiseksi välineeksi, jolla jahdataan lintuja ja joka
sidotaan otsaan pihalla juostessa.

Sana sanaa vastaan

Lsh-tarinoissa jää lopulta pojan ja muiden lasten sana vanhimman tytön sanaa vastaan. Turun
hovioikeus piti pojan kertomusten isosiskoa koskevia seikkoja uskottavina – eikä se tässä
tapauksessa pohdi mahdollista psykologista motivaatiota valehdella tyyliin ”psykologisen
lausunnon mukaan pojalla on voinut olla useita syitä kertoilla asioita, koska kaikella, mitä hän
kertoisi, voisi olla positiivisia seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen.”
Selkeä psykologinen motiivi voisi olla sisarkateus sekä pelko palaamisesta ”syylliseksi kirjoitetun”
äidin hoiviin yhdistettynä sijaiskodin tarjoamiin aineellisiin hyötyihin.
Kun pojan on todettu siis olleen ”epäuskottava” murhayötä koskevissa kertomuksissa, onko hän
uskottava lsh-asiassakaan? Poikaa kuulusteltiin murha-asiassa perusteellisesti:

MUUT VIDEOIDUT KERTOMUKSET 1. Alexander Auerin oikeuspsykologiset

haastattelut 15.8., 17.8., 18.8., 23.8., 6.9., 8.9. ja 30.11.2011 videotallenteina, kesto yhteensä
9 t 20 min salassa pidettävä

(Lähde: Syyttäjän vastaus Vaasan hovioikeudelle murha-asiassa 10.4.2014.)

Lsh-tutkimuksissa kuulemiskerrat rajoittuvat Käypähoito suosituksen mukaan 1 – 3 kertaan, että

lapsi ei alkaisi satuilla. Murha-asiassa poikaa on siis kuultu elo-marraskuussa 2011 kuitenkin
seitsemän (7) kertaa – satuilurajaa ei siis ollut. Kuitenkin Vaasan hovioikeus totesi, että pojan
todistus "ei miltään osin" pitänyt yhtä muiden todisteiden osoittamien tapahtumakulkujen kanssa.
Eli poika oli tuottanut asiassa 9 t 20 minuuttia puppua.

Lsh-jutun yhteydessä lapsia kuultiin oikeuspsykologisissa haastatteluissa kolmekymmentä (30)

tuntia. Jos kuulemistunnit jakaa lasten määrällä (4), kutakin lasta kuultiin seitsemän ja puoli (7,5)
tuntia. Kuulemiskertoja oli siis enintään kolme, joten yksi kuuleminen kesti 2,5 tuntia. Poikaa on
syksyllä 2011 kuultu siis yhteenlaskettuna 16,5 tuntia murha- ja lsh-asiassa. Tästä on osoitettu

37
oikeudessa paikkansa pitämättömäksi 9,3 t. Lisäksi sekä käräjäoikeus että hovioikeus langettavissa
tuomioissaan Auer/Kukka -tapauksessa totesivat, että pojan kertomuksessa oli runsaasti
epäluotettavia osia.

Jos arvioidaan nyt armeliaasti, että oikeus päätteli paikkansapitävien kertomuksen osuudeksi 50 %
pojan lsh-tarinoista, tämä osuus kesti kolmessa kuulemisessa siten yhteensä 3,75 tuntia. Jos lsh-
kuulemisten paikkansa pitämättömien juttujen osuus lisätään murhakertomuksiin ( jotka olivat
kauttaaltaan paikkansa pitämättömiä), ”pupun” määrä kertomuksissa kasvaa mittoihin 13 t 05
minuuttia. Kun lasketaan totena pidettyjen juttujen (3,75 t) prosentuaalinen osuus kuulemisien

kokonaiskestosta (16,50), tulokseksi saadaan n. 23 %. Eli pojan kertomuksista ainakin 77 % oli

todistetusti puppua - puppupitoisuus on siis ollut kohtalaisen korkea.

Kansan keskuudessa kyseisenlaista henkilöä pidetään "puppugeneraattorina", mutta oikeus on

avaramielisempi – se pitää poikaa "luotettavana todistajana". Hovi- ja käräjäoikeuden tuomarit –
yhtä lukuun ottamatta – luottivat siis henkilöön, jonka kohdalla sittemmin on osoittautunut, että
kertomuksista yli 3/4 ei todistetusti ole pitänyt paikkaansa. Perinteisesti – ainakin jenkeissä -
todistajan tulee kerto "totuus ja vain totuus". – Ei ilmeisesti meillä.

Ottamalla lisäksi huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n
kertomusten epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.
(Hovin julkinen seloste.)

Yleinen elämänkokemus? Se voi sanoa sitä sun tätä – esimerkiksi, että jos jonkun puheesta 70 –
80% on todistettavissa pupuksi, ei ole hirveän viisasta luottaa loppuunkaan.

Lisäksi lsh-asiassa lasten puheiden luotettavuuden puolesta todistivat paljolti samat henkilöt ja
asiantuntijat, jotka todistivat luotettavuuden puolesta murha-asiassa:

VAASAN HOVIOIKEUDELLE VASTAUS, SAAPUNUT HOVIOIKEUTEEN 10.

04. 2014
--
17.Todistaja, psykologi Sanna-Kaija Nuotio Teema: Alexander Auerin
kertomusten luotettavuudesta annettujen 15 lausuntojen tarkempi selvittäminen.

18.Todistaja, psykologi Anja Seppälä Teema: Alexandra Auerin kertomusten

luotettavuudesta annettujen lausuntojen tarkempi selvittäminen.

19.Todistaja, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Markus Heinimaa Teema: Lasten

tapaamisissa ilmi tulleet seikat liittyen lasten henkiseen tilaan, heidän keskinäisiin
suhteisiinsa ja heidän kertomustensa luotettavuuteen.

20.Todistaja, erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilä Teema: lasten kertomusten

luotettavuutta osoittavat havainnot.

21.Todistaja, lastenpsykiatrian professori Jorma Piha Teema: Lasten kertomusten

luotettavuuden arviointi yleensä ja tässä tapauksessa"

Siis Sanna-Kaija Nuotio, Anja Seppälä, Markus Heinimaa ja Minna Joki-Erkkilä olivat murha-
asiassa todistaneet lasten kertomusten luotettavuuden puolesta – ja he todistivat edelleen lsh-asiassa.
Vaasan hovioikeus kuitenkin hylkäsi Auerin murhasyytteen 19. helmikuuta 2015. Tällöin todettiin:

38
 Kun otetaan huomioon kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja
kertomusten ristiriita teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue
miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä (Hovin päätös).
.
Eli Sanna-Kaija Nuotio, Anja Seppälä, Markus Heinimaa ja Minna Joki-Erkkilä tekivät siis
virheelliset luotettavuusarviot murha-asiassa. Herää tietysti kysymys, missä määrin näin karkeasti
erehtyneiden henkilöiden tai viranomaisten lausuntoja ja kannanottoja voidaan pitää päätöksenteon
perustana missään muussakaan ihmisten elämänkohtaloihin ratkaisevasti vaikuttavassa asiassa –
saati aikaisemman virheellisen arvion kohteina olleita henkilöitä koskevassa lsh-jutussa.
Itse asiassa kyseessä ei ole enää lasten kertomusten luotettavuus, vaan viranomaisten ja
lausunnonantajien luotettavuus – tämä on murentunut Auerin murhasyytteiden rauetessa myös lsh-
syytteiden kohdalla Vaasan Hovioikeuden antaman vapauttavan tuomion jälkeen vuonna 2015.

Viiltelytuomion merkitys?

Viiltelytuomiolle annetaan hovioikeuden julkisessa selosteessa runsaasti tilaa – ehkä siksi, että
hovin kanta viiltelyyn oli toinen kuin käräjäoikeuden kanta:
A:lla ei ollut selitystä sille, mistä B:n, C:n ja D:n poikkeuksellisen lukuisat arpi- ja muut
löydökset olivat voineet tulla tai mistä he olivat saaneet runsasta ja yksityiskohtaista tietoa
seksuaalisista asioista, vaikka B:n, C:n ja D:n kertomuksissa esitetyt vakavat väitteet olivat
kohdistuneet osaksi häneenkin.
Esimerkiksi viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä on ollut poikkeuksellisen paljon, esimerkiksi
C:n vartalossa 105 kappaletta, niitä on ollut sarjoina ja erikoisen muotoisina. Lääkärit ovat
olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä. Löydökset ovat tukeneet vahvasti B:n, C:n
ja D:n kertomusten luotettavuutta, koska löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan
sopineet ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aikaisemmin
psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertoneet. Löydösten synnylle ei
ole esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin ne tapahtumat, joista B, C ja D ovat
kertoneet.

Auer toteaa arvista 25.7.2013 julkaistussa vastineessaan hovioikeuden päätökseen:

Mikään arvista ei vastannut sitä, mitä viiltelyarvilla yleensä tarkoitetaan, vaan ne olivat
enimmäkseen hentoja, paljain silmin huonosti havaittavia löydöksiä. Niitä ei erota
vertailuryhmän arvista mikään muu kuin niihin liittyvä kertomus, minkä lääkäri A on itsekin
myöntänyt.
––
Kaikilla vertailuryhmän lapsilla oli selittämättömiä arpia, arpisarjoiksi tulkittavia löydöksiä
ja erikoisen muotoisia arpia, kuten rasti, kolmio, ympyrä, sydän tai erilaisia kirjaimia.
Yhdellä vertailuryhmän lapsista todettiin peräaukon alapuolella arpi, jossa lääkäri A ei
kuitenkaan nähnyt mitään rikokseen viittaavaa.
Hovioikeus katsoi arvet todennetuiksi lääkäri B:n vakuutuksella siitä, että kaikki arvet olivat hyvin
paljain silmin nähtävissä vaikka
lääkäri A:n ( = Joki-Erkkilä) mukaan suurin osa näkyi huonosti, osa oli epävarmoja ja
osasta ei ollut tietoa, olivatko ne arpia vai ”arvenkaltaisia muodostelmia”.
Tutkimustilanteen videolta näkyi, että lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen
taustalla poissa kameroiden tieltä. Ketään muita kuin lääkäreitä A ja B ei kuultu arpiin
liittyen. (Auerin vastine hovioikeudelle.)

39
Jos varsinainen tutkimuksen tehnyt lääkäri on todennut arpilöydökset ”epävarmoiksi” tai
”arvenkaltaisiksi muodostelmiksi”, kuinka hovioikeus on voinut laskea ”viiltelyarviksi”
luokittelemiensa arpien määrän täsmällisesti: ”C:n vartalossa 105 kappaletta”? Käräjäoikeus sen
sijaan katsoi, että väitettyjä ”viiltelytekoja” ei oltu osoitettu ja hylkäsi syytteen näiltä osin, mihin
ilmeisesti viittaa tuomiossa lause ” – – vastaajia ei ole tuomittu teoista, joihin olisi liittynyt piirteitä
saatananpalvonnasta.”
Hovioikeuden seloste puolestaan antaa mielikuvan lapsiin kohdistuneista julmista viiltelyorgioista,
minkä se tietää olevan omiaan lisäämään yleisön syytettyjä kohtaan tuntemaa vastenmielisyyttä.
Hovioikeus itseasiassa hylkää Minna Joki-Erkkilän lausunnon ja turvautuu lääkäri B:hen (joka oli
urologi) vakuutukseen, vaikka ”lääkäri B seisoi tutkimuksen ajan enimmäkseen taustalla poissa
kameroiden tieltä.” https://niinaberg.com/2013/07/25/julkinen-seloste-asiassa-auer-kukka/ Viiltelyä
ei näin ollen ole todistusaineiston perusteella osoitettu – eivätkä arpikartat (ks. yllä s. 16) sellaiseen
viittaa.
Jotkut toimittajat ja pari professoria (Terttu Utriainen ja Dan Frände) ovat kehuneet
selosteen sisältöä ja tuomion perusteluja. Professori Frände on tuntunut olevan suorastaan
haltioissaan tiedotteen informatiivisuudesta, sillä hän ei ole kertomansa mukaan näin hyvin
laadittuun selosteeseen koskaan aikaisemmin törmännyt.
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2013/07/748-hovioikeuden-seloste-anneli-auerin.html

Dan Frände on toiminut nykyään KKO:ssa vaikuttavan Päivi Hirvelän vuonna 2006 valmistuneen
väitöksen vastaväittäjänä. Hovioikeuden tiedote on ehkä informatiivinen – se kuitenkin lähinnä
paljastaa, kuinka heiveröisillä perusteilla lsh-tuomio ja viiltelytuomio lepäävät. Käräjien ja
erityisesti Turun hovioikeuden päätöksestä näkyy tarve tehdä Auerista ja Kukasta syyllinen mihin
hintaan hyvänsä.
Ja hinta näyttää tässä tapauksessa olevan se, että hovioikeudessa luovutaan ainoasta tehtävästä mikä
oikeusistuimen jäsenille on annettu, mihin he ovat saaneet pitkän koulutuksen ja mistä heille
maksetaan eli oikeuden tasapuolisesta jakamisesta. Suomalainen oikeuslaitos saa hävetä niin kauan
kuin tämä tuomio pysyy voimassa.

Käräjäoikeuden päätös:
SYYKSI LUETUT RIKOKSET

Varsinais-Suomen käräjäoikeus R12/805

Kukka Jens Rurik

Syyksi luetut rikokset

1) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008

4) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008
5) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
7) Törkeä raiskaus 1.11.2007-31.7.2008
8 ) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008
9) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
11) Törkeä raiskaus 1.11.2007-31.7.2008
12) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008
13) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
18) Pahoinpitely 1.11.2007-31.7.2008
22) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008

40
Hylätyt syytteet

3) Törkeä raiskaus 1.11.2007-31.7.2008

16) Pahoinpitely 1.11.2007-31.7.2008
23) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008
24) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
25) Raiskaus 1.11.2007-31.7.2008

26) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008

27) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008

Varsinais-Suomen käräjäoikeus R12/805

Auer Anneli
Syyksi luetut rikokset

2) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008

4) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008
6) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
7) Törkeä raiskaus 1.11.2007-31.7.2008
10) Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
11) Törkeä raiskaus 1.11.2007-31.7.2008
12) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008
14) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.11.2007-31.7.2008
17) Pahoinpitely 5.2.2007-18.9.2009
19) Pahoinpitely 5.2.2007-18.9.2009
20) Laiton uhkaus 15.2.2007-18.9.2009

Hylätyt syytteet

8 ) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1.11.2007-31.7.2008

15) Törkeä pahoinpitely 15.6.2004-18.9.2009
21) Eläinsuojelurikos 15.2.2007-18.9.2009

TURUN HOVIOIKEUS 27.6.2013

Vastaanotettuaan asiassa esitetyn todistelun hovioikeus on arvioinut sitä kokonaisuutena
samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja on tehnyt siitä samat johtopäätökset paitsi Anneli Auerin
syyksiluettavien kolmen törkeän pahoinpitelyn osalta.

41
 OSA II

JOHDATUS UUDEMPAAN HYMENOLOGIAAN

Onnistuuko Minna Joki-Erkkilä murtamaan myytin?

42
Niinpä ei ankarasti ottaen ole olemassa mitään oikeuden tunnustamia asianajajia, kaikki ne
jotka tämän tuomioistuimen edessä esiintyvät asianajajina, ovat perimmältään vain nurkka-
asianajajia. Tämä tuntuu tietysti koko ammattikunnasta hyvin halventavalta, ja jos K.
lähiaikoina aikoisi käydä tuomioistuimen kanslioissa, sopisi hänen silmäillä myös
asianajajien huonetta, jotta tulisi kerran nähneeksi senkin.

Otaksuttavasti hän säikähtäisi sitä seuruetta, joka siellä istuskelee. Jo tuo heidän käyttöönsä
annettu ahdas, matala koppero osoittaisi, kuinka halveksuvasti tuomioistuin näihin ihmisiin
suhtautuu. Valoa tulee tuohon kopperoon vain pienestä luukusta, joka on niin korkealla, että
jos joku haluaa katsoa siitä ulos, tunkeutuu hänen nenäänsä aivan sen edessä olevan
kamiinansavu ja hänen kasvonsa nokeentuvat, ja hänen täytyy pyytää, että joku hänen
virkaveljistään antaa hänen kiivetä selkäänsä. Tämän kopperon lattiassa - vain jotta tulisi
mainituksi vielä yksi esimerkki näistä olosuhteista — on jo nyt yli vuoden ollut reikä, ei niin
suuri, että ihminen voisi pudota siitä alas, mutta kuitenkin sen verran iso, että jonkun jalka
voi kokonaan vajota siihen. Asianajajien huone sijaitsee toisella ullakolla; jos siis jonkun
jalka luiskahtaa tuohon reikään, riippuu se alas katon lävitse ensimmäiseen ullakkoon ja
nimenomaan siihen käytävään, jossa asiakkaat odottavat. Ei ole liioittelua, kun asianajajien
piireissä sanotaan näitä olosuhteita häpeällisiksi.

Franz Kafka: Oikeusjuttu, seitsemäs luku.

43
Käypähoitosuositus immenkalvon löydöksistä

Suomalaisissa lasten hyväksikäytön toteamista ja hoitamista koskevissa käypähoito-ohjeissa

todetaan vuonna 2017 seuraavasti:

Raskaana olevista yhdysvaltalaisista teini-ikäisistä todettiin somaattisessa tutkimuksessa

(13) ainoastaan 5,6 %:lla objektiivinen, emättimeen tunkeutumisen vahvistava löydös.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01936&suositusid=hoi34040

Sitaatin viite 13 johtaa Nancy D. Kelloggin, Shirley W. Menardin ja Annette Santosin vuonna
2004 julkaisemaan tutkimukseen Genital anatomy in pregnant adolescents: "Normal" Does Not
Mean "Nothing Happened", tai paremminkin artikkelin abstraktiin. Linkin sisältämä lyhyt
yhteenveto tutkimuksesta ja sen tuloksista kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

Many clinicians expect that a history of penile-vaginal penetration will be associated with
examination findings of penetrating trauma. A retrospective case review of 36 pregnant
adolescent girls who presented for sexual abuse evaluations was performed to determine the
presence or absence of genital findings that indicate penetrating trauma. Historical
information and photograph documentation were reviewed. Only 2 of the 36 subjects had
definitive findings of penetration. This study may be helpful in assisting clinicians and juries
to understand that vaginal penetration generally does not result in observable evidence of
healed injury to perihymenal tissues.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14702498

Monet kliinistä työtä tekevät odottavat, että kertomukset peniksellä tapahtuneesta

tunkeutumisesta vaginaan yhdistyvät tutkimuksissa havaittuihin vammalöydöksiin, jotka
penetraatio olisi aiheuttanut. Retrospektiivisessa tapaustutkimuksessa, joka koski 36
raskaaksi tullutta murrosikäisestä tyttöä joiden kohdalla arvioitiin seksuaalisen
hyväksikäytön mahdollisuutta, tutkittiin tehtäisiinkö genitaalialueilta löydöksiä, jotka
kertoisivat penetraation aiheuttamista vammoista. Tutkimuksessa tarkasteltiin uudelleen
historiallisia tietoja ja kertomuksia sekä tapausten valokuvadokumentaatioita. Vain kahdessa
(2) tapauksesta kaikkiaan kolmestakymmenestä kuudesta (36) tehtiin definitiivisiä
löydöksiä, jotka todistavat penetraation. Tämä tutkimus voi auttaa kliinisen työn tekijöitä
sekä oikeusistuimia ymmärtämään sen, että penetraatio vaginaan ei yleensä jätä
immenkalvon kudosalueille havaittavissa olevia todisteita, jotka johtuisivat parantuneista
vammoista. (Suom. ja vahv. Z.)

Viimeisen lauseen ”havaittavissa olevia todisteita” viittaa siihen, että penetraatiosta ei jää juurikaan
”objektiivisia löydöksiä”, jotka olisivat kenen tahansa ja koska tahansa havaittavissa, so.
esimerkiksi oikeudessa minkään asteiseksi näytöksi kelpaavia todisteita. Abstraktin mukaan siis
penetraatiosta ei jää muita jälkiä kuin 5,7 %:ssa tapauksista (2/36) tehtävä ”definitiivinen löydös”.

Siinä missä alkuperäisessä tekstissä puhutaan ”definitiivisistä löydöksistä”, käypähoitosuosituksessa

puhutaan ”objektiivisesta löydöksestä”:

44
 Kellogg et al 2004:
Vain kahdessa (2) tapauksesta kaikkiaan kolmestakymmenestä kuudesta (36) tehtiin
definitiivisiä löydöksiä, jotka todistavat penetraation.

Käypähoito 2017:
Raskaana olevista yhdysvaltalaisista teini-ikäisistä todettiin somaattisessa tutkimuksessa
ainoastaan 5,6 %:lla objektiivinen, emättimeen tunkeutumisen vahvistava löydös.

”Penetraatio” ja ”emättimeen tunkeutuminen” vastaavat toisiaan. Mutta tarkoittaako ”objektiivinen

löydös” samaa kuin ”definitiivinen löydös”? Tämän kuvan suosituksesta saa – ja tulkintaa tukee
osittain myös Kelloggin abstraktin viimeinen lause ”havaittavissa olevista todisteista” (observed
evidence), joita ei siis Kelloggin mukaan yleensä (generally) löydy.

"Objektiivinen löydös"? Lääketieteellisestä sanakirjasta löytyy määritelmä:

An objective finding is often described in health care as a sign that can be seen, heard, felt,
or measured.

http://medical-dictionary.thefreedictionary.com/objective

Objektiivista löydöstä kuvaillaan usein terveydenhoidon piirissä merkiksi, joka voidaan

nähdä, kuulla tuntea tai mitata. (Suomennos Z.)

Samantyyppinen määritelmä löytyy lakitermeihin viittaavasta sanastosta:

"Objective findings" does not include physical findings or subjective responses to physical
examinations that are not reproducible, measurable or observable.

https://www.oregonlaws.org/glossary/definition/objective_findings

”Objektiivisiksi löydöksiksi” ei lueta lääketieteellisiä löydöksiä tai subjektiivisia reaktioita

lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka eivät ole toistettavissa, mitattavissa tai havaittavissa.
(Suomennos Z.)

”Objektiivinen löydös” on siten varsin laaja kategoria, ja sen piiriin voidaan lukea yhtä lailla
definitiiviset ja ”ei-spesifiset löydökset” kuin eriasteiset muut löydökset.

Adamsin luokan III löydös

Termillä ”definitive finding” on lsh-tutkimuksen kontekstissa erityinen ja tarkkaan määritelty

merkityksensä, jota esim. Nancy Kellogg tutkimusryhmineen soveltaa. Saksalaisen lääkärilehden
verkkoversiosta vuodelta 2014 termin merkitys selviää:

Definitive findings Pregnancy, Adams class III findings, and the demonstration of the
abuser’s DNA (see “The securing of evidence,” below) are considered definitive evidence
that sexual intercourse has taken place (11).

https://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf

45
 Kiistattomat löydökset: raskautta, Adamsin III-luokan löydöksiä sekä hyväksikäyttäjän
DNA:ta (ks. todisteiden kerääminen) pidetään kiistattomina (definitiivisinä) todisteina siitä,
että yhdyntä on tapahtunut. (Suom. Z.)

Kelloggin tutkimuksessa raskaus oli jo sinänsä "kiistaton löydös”, minkä lisäksi siis vain 5,6 %:lta
tutkituilta tehtiin mainittu "Adamsin luokan III" löydös. Mitä kyseisenlainen löydös tarkoittaa? Ja
mikä on sen suhde "objektiiviseen löydökseen"?

Oheinen selvitys asiasta löytyy saman saksalaisen lääkärilehden sivustolta, jolta löydettiin
määritelmä "definitiiviselle löydökselle":

Simplified version of the Adams classification

● Adams I: normal findings or findings with a medical explanation other than abuse
● Adams II: findings of unclear significance that arouse the suspicion of sexual abuse
● Adams III: findings of injury that establish the diagnosis of sexual abuse

Yksinkertaistettu versio Adamsin luokittelusta:

● Adams I: normaali löydös tai löydös, jolle on muu lääketieteellinen selitys kuin
hyväksikäyttö.
● Adams II: merkitykseltään epäselvä löydös, joka herättää epäilyksen seksuaalisesta
hyväksikäytöstä.
● Adams III: vammalöydös, jonka perusteella seksuaalinen hyväksikäyttö voidaan
diagnosoida.

Adamsin luokituksen asteen III löydös siis täyttää ankarat kriteerit, koska se yksin todistaa
penetraation tapahtuneen samanasteisella varmuudella kuin raskaus tai miehen siemennesteen ja
DNA-löytyminen. Tietysti lapsen kertomus ja käytös tässäkin tapauksessa voi tukea löydöstä, mutta
kun kyseessä on ”Adamsin luokan III” tasoinen jälki, muita todisteita ei tarvita – kyseessä on
"savuava ase".

Tämänasteinen löydös on kuitenkin Kelloggin tutkimuksen mukaa harvinainen – sellainen tehtiin

vain 5,6 %:lla tutkituista raskaana olleista alaikäisistä. (Adamsin luokituksesta tarkemmin sivustolla
http://www.pathguy.com/adams.htm)

Millainen sitten on Adamsin luokan III löydös – joka on siis yhtä kuin "definitiivinen” tai kiistaton
löydös? Harwardin opiskelijoiden Joyce Adamsin luvalla vuonna 2003 laatiman selvityksen
mukaan Adamsin luokan IV löydös tarkoittaa immenkalvon täydellistä repeämää posteriorisen
fourchetten ja fossa navicularisin (PF/FN) alueille asti.

Hymenal transection (healed), defined as an area where the hymen has been torn through, to
the base, so there is no hymenal tissue remaining between the vaginal wall and the fossa or
vestibular wall.(viii) This finding has also been referred to as a “complete cleft” in
adolescent and young adult women. http://www.pathguy.com/adams.htm

Immenkalvon transektio (parantunut) määritellään alueeksi, jolla immenkalvo on repeytynyt

pohjiaan myöten niin, että vaginan seinämän ja fossa navigulariksen sekä eteisalueen välillä
ei ole lainkaan immenkalvokudosta. Tämänlaiseen löydökseen viitataan myös "täydellisenä
repeämänä" murrosikäisten ja nuorten aikuisten naisten kohdalla. (Suomennos Z.)

Luokasta IV on myöhemmin luovuttu, se on yhdistetty luokkaan III. Ohessa kuva, jossa nähdään
erot Adamsin luokkien I, II ja III löydösten välillä.

46
Immenkalvon transektio tarkoittaa "täydellistä repeämää", joka ulottuu genitaalialueen alaosaan,
fossa navicularis- ja posteriorinen fourcette -alueille asti (= PF/FN trauma). Termillä ”transection
with extensions” puolestaan viittaa täydelliseen repeämään, minkä lisäksi immenkalvoa
ympäröivillä alueilla löydetään ruhjeita tai arpijälkiä. Yllä olevista viidestä kuvasta siis vain kaksi
oikeanpuolesta sijoittuvat alle murrosikäisten kohdalla Adamsin luokan III löydöksiin. Näitä kahta
kuvaa vastaavat löydökset ovat siten "definitiivisiä” tai kiistattomia löydöksiä, jotka jo sinänsä
todistavat oikeudelle hyväksikäytön samalla varmuudella kuin raskaus tai tekijän siemennesteen
löytäminen. Adamsin I tai II asteen löydökset sen sijaan eivät riitä oikeudelliseen tuomioon.

Toisaalta nähdään heti, että ”definitiivisen löydösten” puuttuminen 94,4%:lla tutkituista ei tarkoita
sitä, että näiden immenkalvo olisi vahingoittumaton. Immenkalvo voi muilla tutkituilla olla
vahingoittunut, vaikka vain 5,6%:lla tutkituista tehtäisiinkin "definitiivinen löydös" penetraatiosta.
Muutkin löydökset voivat "herättää epäilyksen tapahtuneesta hyväksikäytöstä", vaikka ne eivät
sinänsä riitä todistamaan hyväksikäyttöä. Siten jos esimerkiksi Kelloggin tutkimuksessa on löydetty
kuvassa keskimmäisenä näkyvä vamma (Adams 2), sitä ei olla noteerattu "kiistattomaksi
löydökseksi" eli varmaksi merkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kaikista löydöksien aiheuttajista ei kyetä tekemään diagnoosia, jolloin ne jäävät "ei-spesifiseksi" eli
määrittelemättömästä syystä syntyneiksi. Adamsin luokan I ja II löydökset ovat kuitenkin yhtä
objektiivisia kuin luokan III löydökset: ne ovat kenen tahansa ja koska tahansa todettavissa, joko
dokumentoidusta aineistosta tai in situ.

Täten käypähoito-oheissa esitetty tieto "(r)askaana olevista yhdysvaltalaisista teini-ikäisistä

todettiin somaattisessa tutkimuksessa ainoastaan 5,6 %:lla objektiivinen, emättimeen tunkeutumisen
vahvistava löydös" on virheellinen ja odottaa korjaamista – jos ei nyt sitten tulkita, että "emättimeen
tunkeutumisen vahvistava" löydös tarkoittaa itse asiassa "definitiivistä” eli kiistatonta löydöstä.
Joka tapauksessa laimentunut muotoilu "objektiivinen, emättimeen tunkeutumisen vahvistava
löydös" ei sinänsä kerro maallikolle, tuomarille tai oikeustapausten seuraajille mitään - se onnistuu

47
vain hämärtämään sen, että Kelloggin käyttämä termi on osa laajempaa ja vaivalla luotua
oikeuslääketieteellistä luokittelujärjestelmää.

Immenkalvolöydösten jakauma

Tutkimuksessaan Nancy Kellogg kollegoineen esittää raskaana olleilta alaikäisiltä tehtyjen

eriasteisten löydösten jakauman:

Overall, 22 (=64%) had normal or nonspecific examination findings, 8 (22%) had

inconclusive findings, 4 (8%) had suggestive findings, and 2 (6%) had definite evidence of
penetrating trauma.

Kaikkiaan 22 (=64%) tutkitusta tehtiin normaali- tai ei-spesifinen (so. ei kyetty

diagnosoimaan) tutkimuslöydös. Kahdeksassa tapauksessa (=22%) tehtiin ristiriitainen
löydös, neljässä tapauksessa (=8%) hyväksikäyttöepäilyn herättävä löydös, ja kahdessa
tapauksessa (=6%) tehtiin definitiivinen löydös penetraatiosta johtuvasta vammasta. (Suom.
Z.)

Kelloggin tutkimuksessa tarkennetaan myös, mihin löydösten eri luokilla viitataan:

Suggestive evidence of penetrative genital trauma included deep notches in the posterior
half of the hymen that extended almost to the base of the hymen and clearly visible scars.
Definitive evidence of penetrative genital trauma included clefts in the posterior half of the
hymen that extended through to the base of the hymen. (Kellogg et al, 2004.)

Epäilyksen herättäväksi todisteeksi penetraation aiheuttamasta vammasta luettiin

immenkalvon alaosan syvät lovet, jotka ulottuvat melkein immenkalvon pohjaan asti, sekä
selkeästi erottuvat arvet. Definitiivisiin todisteisiin penetraation aiheuttamista vammoista
lukeutuivat immenkalvon posteriorisen puolen lovet, jotka ulottuivat immenkalvon pohjaan
asti. (Suom. Z.)

Ristiriitaisten (inkonklusiivisten) löydösten luokka sen sijaan muodostui tapauksista, joissa

a) kirjoitettua dokumentaatiota täysin vastaavaa löydöstä ei voitu havaita valokuvasta tai b) joista
tutkijoiden kesken oli erimielisyyttä. Näiden löydösten osuus (8 kpl =22%) on Kellogin otoksessa
varsin suuri, kun kyseessä ei kuitenkaan ole "ei-spesifinen löydös" vaan mahdollisesti definitiivinen
tai vähintäänkin "epäilyksen herättävä" löydös.

Mikäli valokuvasta ei voida havaita autenttisessa tilanteessa havaittua ja kirjattua löydöstä, kyse ei
kuitenkaan välttämättä ole tutkijoiden väärästä kirjauksesta (mihin Kellogg implisiittisesti viittaa)
vaan mahdollisesti laskostuneesta immenkalvosta, mistä Kellogg itse kirjoittaa myöhemmin:

Kun tyttö tulee puberteetti-ikään, immenkalvo kerrostuu päällekkäisiksi laskoksiksi, mikä

tekee hienoisten akuuteista ja parantuneista vammoista kertovien jälkien tutkimisen
vaikeammaksi. (Suomennos Zem.)
––
Tytön immenkalvon lovi tulee näkyviin kuvassa 9, kun tyttöä tutkitaan tarkemmin
suolanesteeseen kosteutetulla pumpulikärkisellä välineellä, jonka avulla hellävaraisesti
erotellaan ja osoitetaan immenkalvon reunat. Tämän vamman aiheuttaja oli seksuaalinen
hyväksikäyttö, ja se olisi voinut jäädä havaitsematta ilman tarkempaa tutkimusta.

48
Kellogg on itse varoittanut, että pelkkä ulkoinen kuvaaminen ei riitä immenkalvon vaurioiden
havaitsemiseen immenkalvon laskostumisen vuoksi. Tätä mahdollisuutta Kellogg on esittänyt
julkaisussa The Color Atlas of Family Medicine vuodelta 2013, mistä ohessa kaksi kuvaa
kuvateksteineen:

http://accessmedicine.mhmedical.com/data/books/usat2/m_usat2_c009f001.png

Typical appearance of the hymen and perihymenal tissues in a 12-year-old girl. Once
females have entered puberty, the hymen becomes redundant with overlapping folds and is
more difficult to examine for subtle signs of acute or healed injury. (Courtesy of Nancy D.
Kellogg, MD.)

Tyypillinen ulkoinen vaikutelma immenkalvosta ja immenkalvon ympäristön kudoksista

kaksitoistavuotiaalla tytöllä. Kun tyttö tulee puberteetti-ikään, immenkalvo kerrostuu
päällekkäisiksi laskoksiksi, mikä tekee hienoisten, akuuteista ja parantuneista vammoista
kertovien jälkien tutkimisen vaikeammaksi. (Suomennos Zem.)

http://accessmedicine.mhmedical.com/data/books/usat2/m_usat2_c009f002.png

Hymenal cleft visible when the girl in Figure 9-1 is more carefully examined using a saline
moistened cotton-tip applicator to gently separate and demonstrate the edges of the hymen.
This injury was caused by sexual abuse and may have been missed without the more careful
examination.

Tytön immenkalvon lovi tulee näkyviin kuvassa 9, kun tyttöä tutkitaan tarkemmin
suolanesteeseen kosteutetulla pumpulikärkisellä välineellä, jonka avulla hellävaraisesti
erotellaan ja osoitetaan immenkalvon reunat. Tämän vamman aiheuttaja oli seksuaalinen
hyväksikäyttö, ja se olisi voinut jäädä havaitsematta ilman tarkempaa tutkimusta.
(Suomennos ja ital. Z.)

Eli kyseessä on 12-vuotias hyväksi käytetty tyttö – immenkalvo on laskostunut niin, että vaurio ei
näy, toisessa kuvassa (yllä) se on laskostettu esiin.

Olisiko siis mahdollista, että myös Kelloggin 2004 analysoimien kolposkooppikuvien perusteella
vauriottomiksi luokitelluissa ”inkoklusiivisissa” tapauksissa on ollut vain tietynlaisen välineen
avulla näkyviin laskostettavia vaurioita – kun kerran ylemmässä kuvassa kohteena oli "tyypillinen

49
ulkoinen vaikutelma immenkalvosta ja immenkalvon ympäristön kudoksista kaksitoistavuotiaalla
tytöllä." Selittääkö tämä Kelloggin myöhempi tutkimustulos osaltaan sitä, että tutkimustulos vuonna
2004 on paljolti ristiriidassa muun tutkimuksen kanssa?

Voidaan näin ollen sanoa, että vähintään 36%:ssa tapauksista (= 22% + 8% + 6% + x)

immenkalvoilta tehtiin Kelloggin 2004 tutkimuksessa penetraatioon viittaavia (joskaan ei
penetraation vahvistavia) objektiivisia löydöksiä, jotka olivat kenen tahansa ja koska tahansa
havaittavissa, vaikkakin niiden tulkinta saattoikin "inkoklusiivisten” löydösten kohdalla poiketa.

Suostumuksellinen seksi vs. raiskaus

Immakalvovaurioiden määrää ja astetta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että Kellogg et al.
tutkimusta vuodelta 2004 ei voi soveltaa suoraan lasten hyväksikäyttötapausten yhteydessä. Tämä
siksi, että Kelloggin tutkimuksessa 41% raskauksista ((15/36) oli seurausta suostumuksellisesta
seksistä, vaikka osapuolena on ollut alaikäinen. Karin Edgardh toteaa tutkimuksessaan, jota Joki-
Erkkilä siteeraa väitöksessään:

Deep clefts were found in none of the 20 girls with experience of consensual intercourse but
who denied abusive genital penetration

Syviä repeämiä ei todettu kenelläkään 20:sta tytöstä, joilla oli kokemusta

suostumuksellisesta seksistä, mutta jotka kiistivät väkisin tapahtuneen sukuelimiin
kohdistuneen penetraation.

Edgardh K, von Krogh G, Ormstad K 1999: Adolescent girls investigated for sexual
abuse: history, physical findings and legal outcome

Voi siten olettaa, että definitiiviset löydökset ovat raiskausten yhteydessä yleisempiä kuin
suostumuksellisessa seksissä. Ainakin Edgadh et al. tutkimuksen perusteella voi olettaa, että myös
Kelloggin tutkimuksessa syvät lovet immenkalvoihin ovat syntyneet vastentahtoisen seksin
yhteydessä. Tällöin hyväksikäytön seurauksena raskaaksi tulleilla definitiivisiä
immenkalvovammoja on 10%:lla tutkituista (2/20).

Eikä siinä kaikki: luokkaan "normaalit ja ei-spesifiset löydökset" kuuluvat määrittelemättömästä

syystä aiheutuneet ja siten diagnosoimatta jääneet löydökset. Näiden joukossa voi olla myös
penetraatiosta johtuvia jälkiä. Ei-spesifisten löydösten osuutta ei Kelloggin tutkimuksessa ilmoiteta,
nämä niputetaan yhteen normaalilöydösten kanssa, mikä vaikuttaa oudolta: diagnosoidut
normaalilöydökset pannaan samaan luokkaan sellaisten löydösten kanssa, joita ei kyetä
diagnosoimaan. Kellogg määrittelee tutkimuksessaan "ei-spesifiset" löydökset seuraavasti:

Nonspecific examination findings included variations of normal anatomy and hymenal

configurations, notches or irregularities in the hymenal rim that extended to less than half of
the width of the hymenal rim, and apparently enlarged hymenal openings surrounded by
normal hymenal rims.

Ei-spesifisiin tutkimuslöydöksiin kuuluivat normaalit anatomiset variaatiot ja immenkalvon

muodostumat, lovet sekä epäsäännöllisyydet immenkalvovanteessa, jotka olivat kooltaan
vähemmän kuin puolet sen paksuudesta sekä laajentuneilta vaikuttavat immenkalvon
avaumat, joita ympäröi normaali immenkalvovanne. (Kellogg et al. 2004.)

50
Laajentunut immenkalvon avauma on muissa tutkimuksissa tulkittu merkiksi mahdollisesta
hyväksikäytöstä – Kelloggin tutkimuksessa tämänkaltainen löydös kuuluu samaan kategoriaan
normaalilöydösten kanssa. Osa "määrittelemättömistä" kuitenkin voi johtua hyväksikäytöstä,
joskaan näitä ei voida osoittaa sellaisiksi:

As a result of these more recent studies, the presence of a superficial cleft in the posterior
hymen can best be termed a nonspecific finding at present (Adams, 2008). While an
unknown percentage of superficial clefts may actually be post-traumatic findings, at our
current state of medical knowledge, such clefts should not be interpreted as possible
evidence of abuse in the absence of a clear, consistent, disclosed history.

Sara T. Stewart: Hymenal Characteristics in Girls with and without a History of Sexual
Abuse (2011). (Alleviiv. Zem.)

https://pdfs.semanticscholar.org/1169/682f85204f59bee6da18d93fc08a05
bbb1cb.pdf

Viimeisimpien tutkimusten mukaan pinnalliset lovet posteriorisessa immenkalvossa

voidaan nykyisin parhaiten määritellä ei-spesifisiksi löydöksiksi (Adams 2008). Vaikka
määrittelemätön prosenttiosuus pinnallisista lovista saattaa tosiasiassa kieliä parantuneista
vaurioista, nykyisen tietämyksen tasolla tämänkaltaisia lovia ei tule tulkita todisteiksi
hyväksikäytöstä silloin, kun löydöksiä ei tue selkeä ja johdonmukainen kertomus. (Suom.
Z.)

Kelloggin tutkimuksen tiivistelmässä (abstraktissa) todetaan oikeusistuimia ohjeistavasti

seuraavasti:

Tämä tutkimus voi auttaa kliinisen työn tekijöitä sekä oikeusistuimia ymmärtämään sen, että
tunkeutuminen vaginaan ei yleensä jätä immenkalvon kudosalueille havaittavissa olevia
todisteita, jotka johtuisivat parantuneista vammoista. (Ks. Kellogg et al. 2004 alkuperäinen
teksti: http://pediatrics.aappublications.org/content/113/1/e67.full)

Kellogg ei ota huomioon, että hänen tutkimuksessaan lähes puolet raskauksista oli
suostumuksellisen seksin tulosta, jolloin tapauksia ei käsitellä oikeusistuimissa – tutkimus on tehty
siksi, että hyväksikäytön mahdollisuus voitaisiin selvittää (”who presented for sexual abuse
evaluations”). Voi olettaa, että definitiiviset löydökset (2 kpl) myös Kelloggin tutkimuksessa ovat
kuuluneet hyväksi käytettyjen ryhmään, mihin kuului vain 20 tutkituista.

Oikeusistuimiin menevissä tapauksissa eli raiskauksista johtuvissa raskauksissa jo ”definitiivisiä

jälkiä” oli siten ilmeisesti kaksinkertainen määrä Kelloggin ilmoittamaan 5,6% nähden eli 10%.
Muunasteisia jälkiä on oletettavasti löytynyt yli 50%:lla raiskatuiksi tulleista, kun mukaan luetaan
myös epäilyksen herättävien, epäselväksi jäävien sekä ei-spesifisiksi luokiteltujen (mutta
objektiivisten) löydösten osuus. Eli on selvää, että mikäli tutkimuksissa ei tehdä muita kuin
normaalilöydöksiä eikä edes ei-spesifisiä löydöksiä, hyväksikäyttötuomiolle pitää löytyä erittäin
vahvat muut todisteet.

Kaiken tämän tuloksena on kyseenalaista esittää Auer/Kukka -tuomiolauselmassa Joki-Erkkilän

tutkimukseen viitaten, että raiskausten yhteydessä "useimmissa tapauksissa ei jää jälkiä":

Nämä seikat eivät kuitenkaan sulje pois rikosten mahdollisuutta, koska syytteiden mukaan
rikokset on tehty kotioloissa ja sisätiloissa. Useimmista niistä ei jää jälkiä. (Julkinen seloste.)

51
Jos on useamman kerran tapahtuneita useampaan henkilöön kohdistuneita penetroivia raiskauksia,
mikä sinänsä on mm. Minna Joki-Erkkilän väitöksen mukaan poikkeuksellista, lienee
todennäköistä, että ainakin jollakin uhreista todettaisiin "jälkiä".

Lisäksi yllä olevan lauseen "yleensä" tarkoittaa sitä, että Kelloggin mukaan penetroivasta
hyväksikäytöstä huolimatta valtaosalla tutkituista ei tehtäisi minkään asteisia objektiivisia
löydöksiä, jotka kielisivät immenkalvon akuuteista tai parantuneista kudosvaurioista. Tämän
väitteen Kelloggin tutkimuksen oma löydösjakauma osoittaa virheelliseksi – jos yli puolella
raiskatuista tehdään jonkinasteisia ei-akuutteja löydöksiä, ei voida sanoa, että penetraatio "ei
yleensä jätä immenkalvon kudosalueille havaittavissa olevia todisteita”.

Tutkimusten vertailua

Missä määrin Kellogg et al 2004 tutkimustulos vastaa muun – aikaisemman ja myöhemmän -

tutkimuksen tuloksia? Lähteeksi tässä voidaan ottaa lähdeviitteet eri tutkijoiden tutkimustuloksiin
Minna Joki-Erkkilän väitöskirjassa Child Sexual Abuse. Interpreting medical statement conclusions
and biological evidence detection in the criminal legal process (Tampere 2015).

Jim Anderst et. al 2009

Joki-Erkkilän tutkimuksen luvussa "2.2.2 Hymenal findings after vaginal penetration" viitataan
esimerkiksi tutkimukseen Anderst J, Kellogg N, Jung I (2009), jonka mukaan "definitiivisten
löydösten" määrä on huomattavasti suurempi kuin Kelloggin 2004 raskaana olleille tytöille
tekemässä tutkimuksessa:

Anderst and colleagues (2009) reported definitive findings of penetrative trauma in 11% of
girls with disclosure of penile penetrations and no history of consensual intercourse - - (Joki-
Erkkilä 2015, s. 23.)

Anderst ja kollegat (2009) tekivät penetraatiosta johtuvia definitiivisiä vammalöydöksiä

11%:lta niistä tytöistä, jotka olivat kertoneet peniksellä tapahtuneesta penetraatiosta ja joilla
ei ollut kokemusta konsensuaalisesta seksistä.

Nancy Kellogg on siis ollut mukana tässä tutkimuksessa, missä kiistattomien löydösten määrä on
ollut kaksinkertainen hänen aikaisempaan tuloksensa nähden. Lisäksi Anderst et al. tutkimuksessa
päädytään toiseen prosenttilukuun (18%), kun alaikäisillä on ollut myös konsensuaalista
seksuaalielämää:

In Anderst’s and colleagues’ study (2009) of disclosed non-consensual vaginal penetration,

18% of girls with prior consensual intercourse had definitive hymenal finding of penetration
in non-acute examination. (Joki-Erkkilä 2015, s. 22.)

Anderst et al. tutkimuksessa (2009), jossa tutkittiin tytön kertomaa ei-suostumuksellista

penetraatiota vaginaan, niistä tytöstä, jotka olivat aikaisemmin harjoittaneet
suostumuksellista yhdyntää, tehtiin 18%:lla penetraation todistava definitiivinen
immenkalvolöydös ei-akuutissa tutkimuksessa.

Abstraktissa puhutaan molemmissa tapauksissa tutkittujen itse kertomasta peniksellä tapahtuneesta

penetraatiosta ("disclosure of penile penetrations"; "reported episodes of penile-genital penetration";
"who provided a history of non-acute, penile-genital, penetrative abuse"). Näiden kertomuksien
luotettavuutta ei siis ole tutkittu saati vahvistettu oikeudellisesti. Joka tapauksessa Kellogg on ollut

52
todistamassa v. 2009 sitä, että alaikäisten kohdalla yhdynnässä saatujen definitiivisten ja pysyvien
immenkalvovaurioiden määrä on merkittävästi suurempi kuin hänen tutkimuksessaan v. 2004.

Lisäksi jos 18% prosentilla konsensuaalista seksiä kokeneista tehdään "definitiivinen löydös" eli
immenkalvon pohjaan asti ulottuva leikkauma (transektio), voi olettaa kaikkien objektiivisten
löydösten osuuden, mukaan luettuna esim. hyväksikäyttöepäilyn herättävät Adamsin luokan II
löydökset sekä ei-spesifiset löydökset, olevan prosentuaalisesti merkittävästi korkeampi.

Joka tapauksessa tutkimuksissa näytettään saatavan hyvin erilaisia tuloksia, mikä ilmeisesti johtuu
tutkimusten erilaisista lähtöasetelmista sekä arviointikriteereistä.

Karin Edgadh 1999

Joki-Erkkilän väitöksen sivulla 23 viitataan ruotsalaisen Karin Edgardhin tutkimukseen vuodelta

1999, jonka mukaan vammalöydösten prosentuaalinen osuus on kokolailla suurempi kuin
käypähoitosuosituksen mukaan on objektiivisen, emättimeen tunkeutumisesta kertovien vammojen
määrä:

A Swedish study of non-acute examinations found deep clefts and/or vestibular scars in 59%
of adolescents reporting penetrating abuse, and in 6% of those reporting non-penetrative
abuse (Edgardh et al. 1999).

Ruotsalaisessa tutkimuksessa ei-akuuteista tutkimuskohteista löydettiin syviä leikkautumia

ja/tai eteisalueen arpia 59%:lla tytöistä, jotka kertoivat penetroivasta hyväksikäytöstä, ja
6%:lla niistä, jotka kertoivat ei-penetroivasta hyväksikäytöstä.

Penetroivasta hyväksikäytöstä kertoneilla tutkituilla siis jopa 59%:lla löydettiin syviä lovia tai
vestibulaarisia (so. eteisalueen) arpia. Tulos on ristiriidassa Kelloggin tuloksen kanssa, kun
todennäköisyys lovien ja arpien syntymiseen on kymmenkertainen. Jopa ei-penetroivasta seksistä
kertoneiden kohdalla löydösten prosenttiosuus on suurempi kuin Kelloggin tutkimuksessa 2004.
Joki-Erkkilä mainitsee kyseisen tutkimuksen ja sen tuloksen, mutta hän ei kommentoi mitenkään
ristiriitaa. Hän myöskään huomioi Edgardhin tulosta, kun hän kirjoittaa "myyteistä" samalla sivulla:

One of the myths is that “the hymen is not anymore intact after vaginal penetration”. After
penetration has occurred the hymen often remains uninjured. Kellogg and colleagues (2004)
found a definitive hymenal sign of penetration only in 5.6% (2/36) of pregnant or previously
pregnant girls. (Joki-Erkkilä 2015, s. 22.)

Yksi myytti kuuluu, että ”imenkalvo ei ole enää ehjä vaginaan kohdistuneen penetraation
jälkeen”. Immenkalvo pysyy usein vaurioitumattomana penetraation jälkeen. Kellogg ja
kollegat (2004) löysivät penetraatiosta johtuvan definitiivisen jäljen immenkalvolla vain
5,6%:lla raskaana olevista tai raskaana olleista tytöistä.

Joki-Erkkilä viittaa muihinkin lähteisiin kumotessaan ”myyttiä'” – niihin palataan myöhemmin.

Kuitenkin itsepintainen viittaus tässä yhteydessä (samoin kuin muualla niin aikaisemmin kuin
myöhemmin) Kelloggin tutkimukseen 2004 sekä sen definitiivisten löydösten osuuteen antaa
vähintäänkin yksipuolisen käsityksen immenkalvovaurioiden tutkitusta esiintymistiheydestä
hyväksikäytön yhteydessä.

Mutta jatketaan Joki-Erkkilän tekstin sekä sen lähdeviittausten läpikäymistä. Viivytään edelleen
sivulla 22, missä todetaan:

53
 Edgardh and colleagues (1999) reported no deep clefts or scars in twenty girls with a history
of consensual, nonabusive genital penetration in non-acute medical examinations.
(JokiErkkilä, väitös 2015, s. 22).

Edgardh ja kollegat (1999) eivät kirjanneet syviä leikkautumia tai arpia ei-akuutissa
lääketieteellisessä tutkimuksessa niissä kahdessakymmenessä tytössä, jotka kertoivat
suostumuksellisesta, ilman väkivaltaa tapahtuneesta penetraatiosta vaginaan.

"Egdadh ja kollegat" 1999 viittaa vuosia 1990 – 94 koskeneeseen ja vuonna 1999 valmistuneeseen
tutkimukseeen Edgardh K, von Krogh G, Ormstad K (1999): Adolescent girls investigated for
sexual abuse: history, physical findings and legal outcome. Tutkimuksessa esille tuodut
kaksikymmentä konsensuaalisesta seksistä kertonutta, joilta ei todettu syviä lovia tai arpia, siis
tukevat Joki-Erkkilän väitöksen teesiä, että ”Yksi myytti kuuluu, että `immenkalvo ei pysy ehjänä
vaginaan kohdistuneen penetraation jälkeen`” (Joki-Erkkilä sama sivu, suom. Z.).

Kahdenkymmenen konsensuaalisissa yhdynnöissä olleen alaikäisen tilanne ei käy ilmi tutkimuksen

abstraktista. Sen sijaan toisesta Edgardhin julkaisusta (koostuu osaksi aikaisempien tutkimusten
yhteenvedoista) asia käy ilmi - ohessa sitaatti:

Deep clefts (down to the vaginal wall) of the posterior hymen were found in 26% (20/77) of
all the girls, and these girls all had a history of abusive vaginal penetration. Deep clefts were
found in none of the 20 girls with experience of consensual intercourse but who denied
abusive genital penetration. Of the 24 girls who reported consensual intercourse all but one
could be examined with a 25 mm speculum, the exception was a girl who had tried
intercourse but failed. Of girls without experience of voluntary vaginal intercourse but
reporting abusive genital penetration, 47% (17/36) exhibited a vaginal opening exceeding 16
mm, and they could also easily be examined with a 17-25 mm speculum, compared to none
of the thirteen girls with a history of non-penetrative abuse, p<0.001. (Kappalejako
selvyyden vuoksi & alleviiv. Zem.)

Karin Edgardh: Adoescent sexuality an sexual abuse, a Swedish perspektive, 2001.

https://openarchive.ki.se/xmlui/bitstream/handle/10616/38439/thesis.pdf

Alas vaginan seinämään ulottuneita syviä posterioorisen immenkalvon leikkautumia

löydettiin 26%:lla (22/77) kaikista tytöistä, jotka kertoivat väkisin tapahtuneesta vaginaan
kohdistuneesta penetraatiosta. Keneltäkään kahdestakymmenestä (20) tytöstä, jotka olivat
kokeneet konsensuaalisen yhdynnän mutta jotka kielsivät väkivaltaisen tunkeutumisen
sukuelimiin, ei löydetty syviä leikkautumia. Konsensuaalisesta yhdynnästä kertoneesta
kahdestakymmenestä neljästä (24) tytöstä yhtä lukuun ottamatta kaikkia voitiin tutkia 25
mm:n spekulumilla – poikkeus oli tyttö, joka oli yrittänyt yhdyntää mutta epäonnistunut
siinä. Tytöiltä, joilla ei ollut kokemusta konsensuaalisesta vaginayhdynnästä mutta jotka
kertoivat väkisin tapahtuneesta penetraatiosta sukuelimiin, 47%:lla vaginan avauma ylitti 16
mm, ja heitä voitiin helposti tutkia 17—25 mm:n spekulumilla, kun se ei ollut mahdollista
yhdenkään ei-penetroivasta hyväksikäytöstä kertoneen kohdalla.

Tulee – jälleen – selväksi, että Joki-Erkkilä katsoo immenkalvon olevan `ehjä´ tai koskematon
(intact), mikäli kyseessä ei ole transektio eli repeymä, joka ulottuu posterior fouchette ja fossa
navigularis -alueille (ks. Edgardh edellä: "down to the vaginal wall"). Samoin käy ilmi, että
transektion asteisia vauriolöydöksiä immenkalvolta tehtiin Edgardhin tutkimuksessa
prosentuaalisesti merkittävästi useammassa tapauksessa (26%) kuin Kelloggin 2004 tutkimuksen
suppeassa aineistossa (5,6%), mihin Joki-Erkkilä toistuvasti viittaa. Ohessa siis sitaatti Edgardhilta:

54
"vaginan seinämään saakka ulottuvia posterioorisen immenkalvon syviä lovia todettiin 26%:lla
kaikista tytöistä" – mikä tarkoittaa, että myös muita penetraatiosta kieliviä vaurioita löydettiin
ilmeisesti varsin runsaasti.

Sitäkään ei noteerata tai ainakaan ei tuoda Joki-Erkkilän väitöksessä julki (toisin kuin Edgardh
tekee), että vaginaalinen avauma oli konsensuaalisen yhdynnän kokeneilla huomattavasti suurempi
kuin normaalisti. Venymä ei ehkä viittaa immenkalvon vaurioon, mutta toisaalta kudosvenymä voi
tukea muita todisteita toistuvista penetraatioista. – Auer/Kukka -tapauksessa pojalla todettiin
genitaalialueen venymä, minkä arveltiin johtuvan hyväksikäytöstä, ei aiemmin todetusta kroonisesta
ummetuksesta ja siihen liittyvästä repeämästä. Pojalla tehty tutkimus viitannee siihen suuntaan, että
venymiä tutkittiin myös muiden lapsien kohdalla – ilman löydöksiä.

Ja en tiedä, onko kukaan koskaan lääketieteen parissa toiminut esittänyt väitettä, että
anogenitalialueen vammat eivät parane – tämä merkitsisi sitä, että koko naissukupuolella kyseiset
vammat olisivat kroonisia. Esimerkiksi oheisesta kuvasta näkee paranemisen Adams III luokan
vammasta Adams II luokkaan – mikä ei kuitenkaan tarkoita, että immenkalvon alueelta ei tehtäisi
minkäänlaista löydöstä tai sitä, että immenkalvo olisi "ehjä" tai "koskematon" (intact):

Joki-Erkkilän myytinmurtamisprojektin tarpeisiin siis kelpaa Edgardhilta tulos, jonka mukaan 20:llä
konsensuaalisessa yhdynnässä olleelta ei löydy ”posteriorisen immenkalvon syviä lovia, jotka
ulottuvat alas vaginan seinämään asti” eli ”deep clefts (down to the vaginal wall) of the posterior
hymen”. Sen sijaan projektiin ei kelpaa keskeisin tulos tutkimuksesta Edgardh et al 1999, joka
esitetään sen tiivistelmässä ja jota sivuttiin jo aikaisemmin:

Deep hymenal clefts and/or vestibular scars were found in 59% (35/59) of the girls reporting
penetrative abuse, compared with 6% (1/16) when non-penetrative abuse was alleged, P <
0.001. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1053327

Syviä immenkalvon repeämiä ja/tai eteisalueen arpia löydettiin 59%:lla tytöstä, jotka
kertoivat penetroivasta hyväksikäytöstä, verrattuna 6%:iin (1/16) tapauksista, jolloin
oletettiin tapahtuneen ei-penetroivaa hyväksikäyttöä.

Lähes 60%:lta tapauksista, joissa on tapahtunut penetroivaa hyväksikäyttöä, löydetään tässä ei-
akuutissa tutkimuksessa ”syviä lovia ja/tai eteisalueen arpia”. Joki-Erkkilä mainitsee (sivulla 23)
tämän tuloksen, joka käsitteli nimenomaan ei-akuutteja tutkimuksia (Edgardh et al: ”only non-acute

55
examinations were performed”). Mutta hän ei ota huomioon tulosta edellisellä sivulla, kun hän
käsittelee "myyttiä" immenkalvon väistämättömästä vaurioitumisesta hyväksikäytön yhteydessä.
Miksi ei? Sitaatti kuitenkin kumoaa J-E:n toistuvasti esiin nostaman väitteen, että vain 5,6 %:ssa
penetroivista lsh-tapauksista immenkalvoon jäisi ei-akuutissa tutkimuksessa näkyviä objektiivisia
jälkiä.

Lisäksi Edgardh et al. toteavat samassa abstraktissa myöhemmin:

The medicolegal conclusion supported a history of abusive genital penetration in 41 (69%)

cases; findings were non-specific in 11 cases and a normal anogenital status was found in 25
cases. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10533272

Oikeuslääketieteelliset lausunnot tukivat kertomusta väkisin tapahtuneesta penetraatiosta 41

(= 69%) tapauksessa; löydökset olivat ei-spesifisiä 11 tapauksessa, ja normaali
anogenitaalinen tila havaittiin 25:ssä tapauksessa.

Oikeuslääketieteelliset tutkimukset siis tukevat tässä tutkimuksessa hyväksikäyttöä koskevaa

kertomusta lähes seitsemässäkymmenessä prosentissa (69%) tapauksia, minkä lisäksi
immenkalvoilta tehtiin ei-spesifisiä löydöksiä (ei kyetty diagnosoimaan) yhdessätoista (11)
tapauksessa, eli näissäkään tapauksissa immenkalvo ei ollut "ehjä".

Määrä oli Anderstin et al. tutkimuksessa 11% ja 18% (jälkimmäinen luku suostumuksellisessa
yhdynnässä olleilta); Edgardhin tutkimuksen mukaan ensin syviä leikkautumia oli 26%:lla
tapauksista – sitten määrä Kelloggin 2004 vuoden tutkimukseen nähden on yli kymmenkertainen eli
59%:ssa tapauksia syviä lovia ja arpia immenkalvolla; ja lopulta 69% prosentissa tapauksista
oikeuslääketieteelliset löydökset tukivat hyväksikäyttöä. Onko immenkalvo tuolloin penetraation
jälkeen "yleensä ehjä"?

Herää epäily, että Joki-Erkkilän luvun aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta Edgadh et al. jätetään pois
tiivistelmässä mainitut keskeiset tulokset, koska ne eivät sovellu tavoitteen saavuttamiseen eli
”myytin” murtamiseen. Myytin murtaminen tapahtuu näin ollen valikoimalla tutkimustulokset
ennalta asetetun tavoitteen mukaisesti. Sanomattakin on selvää, että tämä ei ole hyvän tieteellisen
käytännön mukaista.

Toinen mahdollisuus on, että Joki-Erkkilä pitää yllä esitettyjä tutkimustuloksia syystä tai toisesta
virheellisinä – hän ei kuitenkaan väitöskirjassaan esitä eksplisiittistä kritiikkiä yllä mainittuja
tutkijoita ja tutkimuksia kohtaan.

Jane E.M. Watkeys et al.

Murtaakseen myytin, jonka mukaan “immenkalvo ei ole enää ehjä vaginaan kohdistuneen
penetraation jälkeen” Joki-Erkkilä jatkaa tutkijoiden siteeraamista:

Significant genital signs are more likely to be detected if the clinical forensic examination is
conducted as soon as possible after the alleged sexual violence. Examination within seven
days after alleged penile or digital vaginal penetration detected acute lacerations or hymenal
bruising in 50% (46/92) girls (Watkeys et al. 2008). They reported 15% of prepubertal
children having abnormal hymenal findings (bruising of hymen/posterior vaginal wall,
hymenal tear/marked swelling/adhesions) after alleged penetration in acute examination
(Joki-Erkkilä väitös, s. 23).

56
 Merkitseviä jälkiä sukuelimissä löydetään todennäköisimmin silloin, kun kliininen
rikostutkimus suoritetaan niin pian kun mahdollista oletetun seksuaalisen hyväksikäytön
jälkeen. Seitsemän päivän sisällä oletetusta peniksellä tai sormilla vaginaan kohdistunutta
tunkeutumista koskeva tutkimus löysi akuutteja leikkautumia tai immenkalvon ruhjeita 50%
tytöistä (Watkeys et al. 2008). Tutkimuksessa kirjattiin, että akuutissa tutkimuksessa
oletetun penetraation jälkeen 15% esimurrosikäisistä tytöistä tehtiin epänormaaleja
immenkalvolöydöksiä (ruhjoutumia immenkalvossa tai vaginan takaseinämässä,
immenkalvon repeytymiä, näkyvää turpoamista tai liimautumista).

Todisteena myytin murtamiseksi siis esitetään, että vain 15%:lla esipuberteettisista uhreista tehtiin
penetraation jälkeen suoritetussa akuutissa tutkimuksessa epänormaaleja immenkalvolöydöksiä –
immenkalvon tai takimmaisen vaginanseinämän ruhjeita, immenkalvon repeämiä, merkittävää
turpoamista tai adheesioita (yhteen liimautumista). On kuitenkin huomioitava, että Watkeys et al.
tutkimuksessa puhutaan ”väitetystä penetraatiosta” (alleged penetration) joka on lisäksi voinut
tapahtua sormilla (digital penetraton) – voi olla että peniksellä tapahtunutta penetraatiosta ei
monessa tapauksessa ole tapahtunut.

Tulosta voi siten tuskin käyttää tieteellisenä todisteena (niin kuin Joki-Erkkilä tekee) sen
osoittamiseksi, että alaikäisen immenkalvon vaurioituminen peniksellä tapahtuvassa penetraatiossa
on silkka myytti.

Gavril et al. - McCann et. al.

Myos muut Joki-Erkkilän mainitsemat lähteen viittaavat huomattavasti tämän vaalimaa ja

toistuvasti esille tuomaa 5,6 % suurempaan immenkalvovaurioiden osuuteen, mitä J-E ei kuitenkaan
noteeraa tai kommentoi:

In a retrospective chart review study almost a third of the children with disclosure of
genitalgenital penetration had diagnostic findings (according to Adams et al. 2007
guidelines); of which 78% were acute and 22% healed findings (Gavril et al. 2012). (Joki-
Erkkilä 2015, s.23)

Retrospektiivisessa kartoitustutkimuksessa melkein kolmanneksella lapsista, jotka olivat

kertoneet genitaaleilla genitaaleihin kohdistuneesta penetraatiosta, tehtiin diagnostinen
löydös (Adamsin ja kollegoiden vuonna 2007 asettamien kriteereiden mukaisesti); näistä
78% oli akuutteja ja 22% parantuneita löydöksiä (Gavril et al 2012).

Retrospektiivisessa tutkimuksessa siis melkein kolmanneksella (=33%) pentraatiosta kertoneista

alaikäisistä ("children with disclosure of genital-genital penetration") tehtiin Joyce Adamsin
luokituksen mukaisia "diagnostisia löydöksiä" eli Adamsin luokan III mukaisia repeämiä fossa
navigularis/posterioorinen fourcette -alueille, joiden on siis sinänsä ja yksinään katsottu riittävän
tuomioon. Kahdella kolmasosalla oletettiin hyväksikäyttö siis lapsen kertomuksen perusteella, eikä
kertomuksen paikkansapitävyys saanut tukea lääketieteellisestä tutkimuksesta.

Lisaksi Joki-Erkkilä viittaa McCannin tutkimukseen (s. 23):

In McCann’s and colleague’s study (2007a) in prepubertal girls 24% of the acute deep (more
than 50% of the width of the hymen) hymenal lacerations healed into intermediate or
superficial hymenal lacerations (notches). Of the acute hymenal transections with or without
extensions 45% evolved with transections, and a further 3% healed completely or were
undetected.

57
 McCannin ja kollegoiden esimurrosikäisiin kohdistuneessa tutkimuksessa (2007a) 24%
akuuteista syvistä (enemmän kuin 50% immenkalvon leveydestä) immenkalvorepeämistä
parani keskiasteisiksi tai pinnallisiksi immenkalvorepeämiksi (loviksi). Akuuteista
immenkalvon transektioista laajentuman kanssa tai ilman leikkautumat kehittyivät niin, että
laajentumia ei ollut 45% tapauksista, ja 3% vamma parani täydellisesti tai muuttui
havaitsemattomiksi.

Tulkitsen niin, että immenkalvon leveistä repeämistä 24% prosenttia parani niin, että jäi vain "lovi"
(notch) – eli 76 % nähtävästi ei parantunut näin hyvin. Ja vain 3% parani niin hyvin, että
minkäänlaista löydöstä ei tehty. Lisäksi Joki-Erkkilä jättää pois siteeratusta kohdasta kappaleen
toisen osan:

Sixty-eight percent of transections with an extension evolved into either transections without
an extension or into deep-appearing lacerations as they healed. The reverse of this trend was
also observed. Fifteen percent of deep lacerations turned out to be transections in which all
evidence of a hymenal rim at the base of the laceration disappeared as the swelling of the
tissues subsided.

Kuusikymmentä kahdeksan prosenttia transektioista laajentuman kanssa kehittyi

paranemisen myötä joko transektioksi ilman laajentumaa tai syvältä vaikuttavaksi
leikkautumaksi. Havaittiin myös päinvastainen kehityskulku. Viisitoista prosenttia syvistä
repeämistä osoittautui transektioiksi, joista kaikki jäänteet immenkalvorenkaasta repeämän
alaosassa katosivat, kun kudosten turpoaminen lakkasi.

John McCann, Sheridan Miyamoto, Cathy Boyle and Kristen Rogers: Healing of
Hymenal Injuries in Prepubertal and Adolescent Girls: A Descriptive Study (2007).

https://pdfs.semanticscholar.org/6065/eb8cf8ceac8e2153061d78381bada4010dad.pdf?
_ga=2.105077701.753308467.1545302391-1855396585.1545302391

Joki-Erkkilä jättää pois siis lauseen, missä todetaan transektion tulevan joissakin tapauksissa esiin
vasta paranemisen myötä – epäilemättä siitä syystä, että hän korostaa paranemistaipumuksessa
immenkalvon leikkautuman pienentymistä.

Onko Kelloggin tutkimustulos 2004 pätevä?

Kelloggin tutkimuksessa 2004 tutkimuskohteena oli siis 36 murrosikäistä (adosescents, ikäjakauma

12.3–17.8 vuotta) raskaaksi tullutta tyttöä, jotka olivat joutuneet hyväksikäytön kohteeksi tai tulleet
raskaaksi suostumuksellisen seksin kautta. Vain kahdella näistä (= 5,6%) tehtiin Adamsin luokan III
mukainen löydös eli "definitiivinen löydös". Löydösten prosentuaalinen osuus on merkittävästi
alempi kuin muissa tutkimuksissa – mistä tämä johtuu?

Kelloggin tutkimus oli retrospektiivinen, eli siinä tarkasteltiin aineistoa takautuvasti – uhrien
kertomuksia sekä kolposkopista valokuva-aineistoa, joka oli peräisin kulloisestakin
rikostutkimusaineistosta. Voi olettaa, että vanhimpien tapausten osalta esimerkiksi kolposopinen
valokuvadokumentaatio ei ole välttämättä ollut laadultaan parasta mahdollista, varsinkin kun
tutkimushetkenä rikos oli tullut toteennäytetyksi jo raskauden avulla.

Joki-Erkkilä ei myöskään mainitse Kellogg et al. 2004 tutkimusaineiston luonteesta johtuvaa

"ristiriitaisten" tapausten suurta osuutta – kahdeksan tutkittua (=22% tutkituista). Sen paremmin hän

58
ei mainitse "hyväksikäyttöepäilyn herättävien" tapausten osuutta, mikä oli neljä
kolmestakymmenestäkuudesta (=8%).

Kun inkoklusiivisen eli "ristiriitaisen" aineiston osuus yhdistetään definitiivisten löydösten ja

"epäilyksen herättävien" tapausten kanssa, tuloksena on 35,6% tutkituista, joilla ei-akuutissa
tutkimuksessa immenkalvot eivät olleet ehjiä. Lisäksi Kellogg itse mainitsee "non-spesifisten
löydösten" osuudesta, joiden perusteella ei voida esittää diagnoosia:

Although some researchers have suggested that “It’s normal to be normal,”normal or

nonspecific findings on examination can be misinterpreted as meaning “nothing happened.”

Vaikka jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että “on normaalia olla normaali”, normaalien ja ei-
spesifisten tutkimuslöydöksien voidaan virheellisesti tulkita tarkoittavan sitä, että ”mitään ei
tapahtunut”.

Eli jos tehdään vain normaaleja ja ei-spesifusiä löydöksiä, se ei tarkoita etteikö hyväksikäyttöä olisi
voinut tapahtua. Nancy Kellogg et al artikkeli 2004 kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://pediatrics.aappublications.org/content/113/1/e67.full

Kelloggin tutkimusaineisto oli kaikkiaan huomattavan pieni verrattuna moneen muuhun aiheesta
tehtyyn tutkimukseen. Lisäksi on otettava huomioon mahdollisuus, että tutkimusaineistossa oli
esimerkiksi immenkalvon laskostumia, jolloin mahdollisia vaurioita ei ole voitu kuva-aineiston
perusteella todeta.

Ja hyväksi käytetyiksi tulleiden osuus oli 56% tutkituista. Näin ollen 44% tutkituista ei oltu käytetty
hyväksi, ja konsensuaalisesta seksistä koituvien vaurioiden määrä voi eräiden tutkimusten mukaan
olla huomattavasti pienempi kuin hyväksi käytetyillä. Joka tapauksessa Kelloggin tutkimusta ei voi
hyödyntää suoraan silloin, kun arvioidaan oikeusistuimia varten hyväksikäytöstä johtuvien
vammojen todennäköisyyttä.

Joki-Erkkilän viittaukset Kelloggiin muualla

Poliisiammattikorkeakoulun katsaus 2016

Joki-Erkkilä viittaa tutkimukseen Nancy Kellogg et al 2004 myös muissa yhteyksissä kuin
väitöskirjassaan, esimerkiksi artikkelissa Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – somaattiset
lääkärinlausunnot rikosoikeudellisessa prosessissa, joka julkaistiin teoksessa Poliisin
toimintaympäristö. Poliisiammattikorkeakoulun katsaus 2016.

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117042/Raportti_125_verkko.pdf?sequence=1

Kyseisessä kirjoituksessa todetaan:

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon

viittaava löydös immenkalvolla. (Kellogg ym. 2004;Anderst ym. 2009.)

Siinä missä Kellogg et al. käyttävät ilmaisua "definitiivinen löydös", mikä merkitsee samanasteista
langettavaan tuomioon riittävää löydöstä kuin raskaus tai miehen siemennesteen DNA, Joki-Erkkilä
puhuu "objektiivisesta penetraatioon viittaavasta löydöksestä". Ilmaus on vielä epämääräisempi
kuin väitöskirjan "objektiivinen, emättimeen tunkeutumisen vahvistava löydös".

59
Esimerkiksi Kelloggin luokkaan "epäilyksen herättäväksi todisteeksi penetraation aiheuttamasta
vammasta" (suggestive evidence of penetrative trauma) luettiin immenkalvon alaosan syvät lovet,
jotka ulottuvat melkein immenkalvon pohjaan asti sekä selkeästi erottuvat arvet genitaalialueella.
Näiden osuus aineistosta oli 8%, ja kun myös nämä ovat "objektiivisia löydöksiä, jotka viittaavat
penetraatioon", Joki-Erkkilän määritelmän mukaisia löydöksiä olisi ollut tutkituista 13,6% - ei siis
vain 5,6%.

Lisäksi nähdäkseni sana `viittaava´ määritelmässä "penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla"

sisältää mahdollisuuden eriasteiseen varmuuteen, mitä Adamsin asteen III löydöksillä eli
"definitiivisillä löydöksillä" ei ole. Muista ”definitiivisistä löydöksistä” ei puhuta tyyliin ”viittaa
raskauteen” tai ”viittaa miehen sperman löytymiseen vaginasta” – joko ollaan raskaana tai sitten ei,
joko spermaa löytyy tai sitten ei. Samoin tehdään "definitiivinen löydös", joka todistaa peniksellä
tapahtuneen penetraation, jolloin löydös ei pelkästään "viittaa penetraatioon".

Minna Joki-Erkkilän muotoilu myös Poliisiammattikorkeakoulun katsauksessa 2016 on siten

virheellinen ja harhaanjohtava. Tämä on sikäli ikävää, että kyseinen julkaisu kuuluu ilmeisesti
kyseisen laitoksen oppimateriaaliin, eli sen tiedot välittyvät uusille opiskelijapolville.

Kyseisessä artikkelissa kumotaan myös myyttejä:

”Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa aina vamman.”

Valtaosalla seksuaalirikoksen uhreista ei todeta objektiivisia löydöksiä. Todetuista

vammoista suurin osa on lieviä. Heger ym. 2002a; Anderst ym. 2009

”Lääkäri voi tutkimuksen perusteella arvioida, onko lapsi tullut hyväksikäytetyksi”

Lasten tutkiminen vaatii lääkäriltä erityisosaamista. Objektiivisia löydöksiä todetaan

harvoin. Heger ym. 2002; Adams ym. 2012

Nämä väitteet perustuvat Nancy Kelloggin Astrid Hegerin tutkimuksen virheelliseen tulkintaan:
esimerkiksi Heger ei puhu ”seksuaalirikosten uhreista” vaan erikoissairaanhoidolliseen
tutkimukseen lsh-epäilyn vuoksi tuoduista sellaisissa oloissa ja ajankohtana, jolloin oikeudessa
todistetulla tavalla yhteisössä vallitsi epäilyihin liittyvä hysteria.

Lausunto oikeudelle Auer/Kukka -oikeudenkäynnissä 2011

Mikko Niskasaari siteeraa blogikirjoituksessa Minna Joki-Erkkilän lausuntoa oikeudelle lsh-

tapauksessa:

Pariin yhdysvaltalaiseen artikkeliin viitaten hän väittää lausunnoissaan: "(I)mmenkalvon

vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "(J)opa raskaana olevilla teini-
ikaisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös
vain 5,6 %".

Tämä lausunto on ilmeisen virheellinen: kuten edellä on todettu, Kelloggin tutkimuksessa

emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös tehtiin kaikkiaan 36%:ssa tapauksista: 22%
oli ristiriitaisia löydöksiä (inconclusive findings), 8% epäilyksen herättäviä löydöksiä (suggestive
findings), 6% definitiivisiä löydöksiä. Lisäksi tehtiin mahdollisesta hyväksikäytöstä johtuvia ”ei-
spesifisiä löydöksiä”, joiden osuutta tutkimuksessa ei ilmoiteta ja jotka on laskettu samaan
kategoriaan normaalilöydösten kanssa. Kaikki edellä mainitut ovat "objektiivisia löydöksiä", jotka

60
viittaavat emättimeen työntymiseen, joskaan ne eivät – definitiivisiä löydöksiä lukuun ottamatta –
ole oikeudellisesti kiistattomia todisteita.

Lisäksi Kelloggin tutkimus ei käsittele pelkästään hyväksikäyttötapauksia vaan myös

suostumukselliseen seksiin liittyviä raskauksia, jolloin vaurioiden määrä on tutkitusti erilainen kuin
raiskaustapauksissa.

Mielestäni lsh-jutun osapuolia ja oikeuslaitosta tulee informoida virheestä, jonka syyttäjän todistaja
tässä on tehnyt. Virheellä on ollut ratkaiseva vaikutus esimerkiksi siihen, että Auer/Kukka lsh-
tapauksen julkiseen selosteeseen on voitu kirjata lasten raiskauksiin viittaavat sanat: "Useimmista
niistä ei jää jälkiä." Tutkimusten mukaan voitaisiin korkeintaan sanoa: "Useimmista niistä ei
joidenkin tutkimusten mukaan jää rikosoikeudellisesti langettavaan tuomioon riittäviä jälkiä." Mutta
mikäli löytyy kolme tapausta niin kuin Auer/Kukka lsh-tapauksessa, missä "immenkalvot ovat
ehjät" (ei edes ei-spesifisiä löydöksiä), on erittäin epätodennäköistä, että lsh-rikoksia olisi
tapahtunut.

Mikko Niskasaaren artikkeli: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154

Myöhempi tutkimus ja korjatut kriteerit samoin kuin jatkuva "päivittämisen" tarve kertovat lsh-
tutkimuksen epämääräisyydestä ja keskeneräisyydestä. Ja kuitenkin on kulloisiinkin tutkimuksiin
viitaten on tuomittu pitkiä vankeusrangaistuksia. Ei siis ole ihme, että nimenomaan lsh-tapauksia
koskevien kokemusten perusteella Yhdysvalloissa yhdeksi tuomioiden purkuperusteeksi on tullut
”roskatieteen” kategoria. Kaksinkertaisen roskatieteen arvon ansaitsee sellainen tutkimus, missä ei
olla ymmärretty aikaisemman tutkimuksen mahdollisesti sinänsä jo virheellisiä tuloksia ja jossa
tutkimustuloksia esitellään valikoivasti ja yksipuolisesti.

Lisäksi Minna Joki-Erkkilä on antanut käräjäoikeudelle vuonna 2011 lausunnon, joka korjattiin kun
se todettiin "osittain asenteelliseksi". Englanniksi asenteellista vastaavat sanat ovat prejudiced,
discriminatory, biased eli ennakkoluuloinen, syrjivä, puolueellinen (Nettisanakirja). Mutta voiko
henkilö olla olla ”osittain asenteellinen, puolueellinen tai syrjivä"? Eikö asenne näy ensin itse
tutkimuksessa ja vasta sittemmin koko lausunnossa? Onko lausunto näin ollen ollut puolueeton
asiantuntijalausunto lainkaan?

Ohessa sitaatti Mikko Niskasaaren blogikirjoituksesta:

Joki-Erkkilän kirjoittamat lääkärinlausunnot ovat häkellyttävän asenteellisia ja

manipuloivia. Ne voi tiivistää näin: kaikki mikä löytyy, tukee rikosepäilyä ja kaikki mikä ei
löydy, tukee rikosepäilyä. Yhdeltä tytöltä, jonka kanssa Kukan ei edes väitetä olleen
emätinyhdynnässä, Joki-Erkkilä löysi immenkalvon vierestä noin 4 millimetrin pituisen
arven. Hänen mukaan se tukee epäilyksiä seksuaalikoksista. Kahden muun tytön, joista
toisen kanssa Kukan väitetään olleen yhdynnässä ainakin kahdesti ja toisen kanssa
jatkuvasti, immenkalvot ovat aivan ehjät. Joki-Erkkilä katsoo ettei se todista mitään, koska
hänen mukaansa yhdynnästä jää tytöille hyvin harvoin merkkejä. Pariin yhdysvaltalaiseen
artikkeliin viitaten hän väittää lausunnoissaan: "[i]mmenkalvon vauriot paranevat
useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on
todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %".
Immenkalvo siis ikään kuin kasvaisi takaisin. Haastattelemani oikeuslääkärit tyrmäsivät
näkemyksen. http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Yhdellä lapsista on siis tehty löydös immenkalvon vierestä, mikä merkitsee, että myös tämän lapsen
immenkalvo on ollut ehjä samoin kuin kahden muun lapsen. Ja erotusdiagnostiikassa kyseiselle
"immenkalvon viereiselle löydökselle" tiedettiin muu selitys kuin hyväksikäyttö.

61
Lisäksi tässä yhteydessä on paikallaan muistaa, että Auer/Kukka tapauksessa kolmen tytön
immenkalvoilta ei tehty sen paremmin ei-spesifisiä kuin spesifisiäkään löydöksiä – ei tehty
inkonklusiivisia, suggestiivisia sen paremmin kuin definitiivisiäkään löydöksiä: ”Joki-Erkkilä
havaitsi kaikkien tyttöjen olevan niin sanotusti neitsyitä”. (Mikko Niskasaari, blogi:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162)

Astrid Heger – oma lukunsa

Samalla tavalla kuin Nancy Kelloggin tutkimukseen 2004 Joki-Erkkilä viittaa useassa yhteydessä
Astrid Hegerin tutkimukseen vuodelta 2002. Tutkimuksessa otos on laaja, mutta se ei kohdistu
todettuihin hyväksikäyttötapauksiin vaan ”mahdollisiin hyväksikäyttötapauksiin”, mikä todetaan jo
otsikossa: Heger A, Ticson L, Velasquez O, Bernier R (2002a): Children referred for possible
sexual abuse: medical findings in 2384 children.

Ohessa sitaatti kyseisen tutkimuksen tiivistelmästä:

A strong myth of even among professionals is that “physicians are able to determine whether
the child has been sexually abused or not”. Heger’s and colleagues’ study (2002a) found
normal or non-specific physical findings in 96% of 2384 children evaluated for possible
CSA. (Heger A, Ticson L, Velasquez O, Bernier R (2002a): Children referred for possible
sexual abuse: medical findings in 2384 children.

There were 2384 children evaluated in a tertiary referral center between 1985 and 1990 for
possible sexual abuse. Children were referred after they disclosed sexual abuse, because of
behavioral changes or exposure to an abusive environment, and because of possible medical
conditions. A total of 96.3% of all children referred for evaluation had a normal medical
examination; 95.6% of children reporting abuse were normal, 99.8% who were referred for
behavioral changes or exposure to abuse were also normal.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

Vahva myytti jopa ammattilaisten keskuudessa on, että ”lääkärit kykenevät määrittelemään,
onko lapsi joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi vai ei”. Heger et al. tekemässä
tutkimuksessa (2002a) todettiin normaali tai ei-spesifinen (so. ei kyetty diagnosoimaan)
löydös 96%:lla niistä 2384:stä lapsesta, joiden kohdalla arvioitiin mahdollista hyväksikäytön
uhriksi joutumista.

Vuosien 1985 – 1990 välillä erikoissairaanhoidossa arvioitiin 2384 lasta mahdollisen

seksuaalisen hyväksikäytön toteamiseksi. Lapset oli lähetetty arviointiin sen jälkeen, kun he
olivat kertoneet seksuaalisesta hyväksikäytöstä, heidän käytöksessään oli muutoksia tai he
olivat altistuneet kaltoin kohtelevalle ympäristölle – lähetteen syynä saattoi olla myös
mahdollinen sairaus. Kaikkiaan 96,3% kaikista arvioitaviksi tuoduista lapsista todettiin
lääketieteellisessä tutkimuksissa normaaleiksi. Hyväksikäytöstä kertoneista lapsista 95,6%
todettiin normaaleiksi, käytöksen muutosten vuoksi tai kaltoin kohtelulle altistuneista
tutkituista 99,8% oli normaaleja. (Suomennos ja alleviiv. Z.)

Kuten siis todettiin, aineisto muodostui ”väitetystä” tai ”mahdollisesta” tai ”lapsen kertomasta”
penetraatiosta, minkä luotettavuutta ei oltu oikeudellisesti arvioitu – ollaan vaiheessa, missä lapsen
kertomukselle tai muulle epäilylle etsitään tukea lääkärintutkimuksessa. On selvää, että lapsen

62
kertomus tai muu epäilys ei ole perusteltu 100%:ssa tapauksia puhumattakaan siitä, että epäilyn
tuloksena olisi tuomio.

Ohessa tilastoa Chicagosta:

Of 451 allegations, 324 (72%) were formally designated as probable sexual abuse cases, and
269 (83%) alleged perpetrators were identified. Complaints (77 felonies, 29 misdemeanors,
and 30 juvenile charges) were initiated by the police for preliminary hearings against 136
(51%) persons. Of the felony charges, 66 (85.7%) resulted in indictments, and 11 (14.3%) in
dismissal of charges by judge or grand jury. Thirty-two (48.5%) of those indicted pleaded
guilty, 24 (36%) went to trial; 16 (67%) were found guilty, and 8 (12%) had charges
dismissed. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8735381

Kaikkiaan 451 syytöksestä 324 (72%) luokiteltiin virallisesti mahdollisiksi

hyväksikäyttötapauksiksi, ja 269 (83%) oletetuista tekijöistä tunnistettiin. Syyteharkinta
aloitettiin esikuulusteluissa 136 henkilön (=51%) kohdalla. Törkeiden rikosepäilyjen
kohdalla - - 66 tapausta (85,7%) johti syytteisiin, 11 (14,3%) tapausta syytteistä
vapauttamisiin. Kolmekymmentäkaksi (48,5%) syytetyistä tunnusti, 24 (36%) joutui
oikeuteen. Kuusitoista (67%) todettiin syyllisiksi ja kahdeksan (12%) vapautettiin.

Myös Minna Joki-Erkkilän väitöstutkimuksessa esitellään oikeudellisessa prosessissa edenneiden

tapausten prosenttilukuja: tutkittujen ikä oli keskimäärin 5,3 vuotta. Yhteensä 130:ssä epäillyssä
hyväksikäyttötapauksesta oli suoritettu lääketieteellinen tutkimus. Tapauksista 41,5% johti
syytteisiin ja 30,8% langettavaan tuomioon. Vain alle kolmasosa lääketieteellisen tutkimukseen
tuoduista hyväksikäyttöepäilyistä johti siis tuomioon. Viranomaiskäsittelyyn ei otettu lainkaan 40
tapausta: 26 (syytteitä ei nostettu) + 54 (syytteet nostettiin) + 40 (prosessia ei käynnistetty) = 130.
Viimeksi mainittuja Joki-Erkkilä ei noteeraa taulukossa ollenkaan, vaikka myös näissä
tapauksissa tehtiin lääketieteellinen tutkimus. (Joki-Erkkilä 2015: 47– 48. Ks. myös artikkeli
Duodecim 2014: https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo11956)

Astrid Hegerin mukaan siis tutkimuslähetteen saaneista 2384:stä lapsesta vain 6% diagnosoidaan
epänormaali löydös. Joki-Erkkilän omakin tutkimuksen perusteella on harhaanjohtavaa tulkita että
tämä todistaisi penetroivassa hyväksikäytössä immenkalvovaurioiden olevan erittäin harvinaisia.
Viranomais- ja oikeusprosessien läpikäymisen perusteella vaikuttaa, että noin kahdessa
kolmasosassa tapauksia syytökset ovat perusteettomia, ja epäillyn syyttömyysolettama pysyy
voimassa.

Kuitenkin esimerkiksi Nancy Kellogg tutkijatovereineen viittaa vuonna 2004 tutkimukseen Heger et
al. 2002:

Examination findings in children and adolescents presenting with sexual abuse histories are
normal up to 96% of the time.

Sellaisten lasten tai murrosikäisten kohdalla, jotka ovat kertoneet seksuaalisesta

hyväksikäytöstä, tutkimuslöydökset ovat jopa 96 prosentissa tapauksia normaaleja.

Ja Joki-Erkkilä seuraa Kelloggin suuntaviivoja perehtymättä tutkimukseen tai analysoimatta sitä sen
tarkemmin, minkä sitaatti väitöksestä paljastaa:

Heger and colleague’s study (2002a) which included the child’s history of genital
penetration, 6% of girls had an abnormal examination. – – Heger’s and colleagues’ study

63
 (2002a) found normal or non-specific physical findings in 96% of 2384 children evaluated
for possible CSA. (Joki-Erkkilä 2015, s. 32, vahv. Zem.)

Hegerin ja kollegoiden tutkimusaineiston (2002a) tapauksissa, joissa lapsi oli kertonut

penetraatiosta, 6 prosentilla tytöistä tehtiin epänormaali löydös. – – Hegerin ja kollegoiden
tutkimus (2002a) teki normaaleja tai ei-spesifisiä fysiologisia löydöksiä 96 prosentissa 2384
lapsesta, joiden kohdalla arvioitiin mahdollista hyväksikäyttöä.

Joki-Erkkilä käyttää mm. Hegerin tutkimustulosta myös todisteena immenkalvovaurioiden

vähäisyydestä tai ”suunnattomasta paranemiskyvystä”:

A strong myth of even among professionals is that “physicians are able to determine whether
the child has been sexually abused or not”. Heger’s and colleagues’ study (2002a) found
normal or non-specific physical findings in 96% of 2384 children evaluated for possible
CSA. (Joki-Erkkilä 2015: 22.)

Vahva myytti jopa ammattilaisten keskuudessa on, että ”lääkärit kykenevät määrittelemään
onko lasta käytetty hyväksi vai ei.” Hegerin ja kollegoiden tutkimuksessa (2002a) 2384
lapsesta, joita epäiltiin seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, normaaleja ja ei-spesifisiä
löydöksiä tehtiin 96 prosentissa tapauksista.

Virhe toistuu myös väitöskirjan perusteella laaditussa artikkelissa Lapsen seksuaalinen

hyväksikäyttö – somaattiset lääkärinlausunnot rikosoikeudellisessa prosessissa, joka julkaistiin
teoksessa Poliisin toimintaympäristö: Poliisiammattikorkeakoulun katsaus 2016. Artikkelin lopussa
esitetään Taulukko 1: Myyttiset tulkinnat ja lääketieteellisen tutkimuksen näyttö lapseen
kohdistuneiden seksuaalirikosten yhteydessä. Ja se aloitetaan seuraavasti:

Myyttinen, virheellinen olettama: Immenkalvo todetaan vain neitsyillä. Lääketieteelliset

tutkimukset osoittavat: Valtaosalla seksuaalirikoksen uhreista ei todeta objektiivista
somaattista löydöstä. Lähteitä: Heger ym. 2002a. (Vahv. ja alleviiv. Z.)

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117042/Raportti_125_verkko.pdf?
Sequence=1

Tällaiseen johtopäätökseen seksuaalirikoksen uhreista tutkimus Heger et al. 2002 ei anna aihetta,
prosenttiosuus koskee tutkimukseen tuotuja tapauksia. Paitsi tietysti silloin, kun oletetaan, että
(lasten) kertomusten perusteella kaikki hyväksikäyttöepäilyt esim. Hegerin tutkimuksessa ovat
aiheellisia, mikä myötäilisi USA:ssa McMartinin skandaalin aikaista kampanjaa We Believe the
Children (Me uskomme lapsia). Tällöin tuomioiden vähäisyys ei kertoisi niinkään epäilyn
aiheettomuudesta kuin siitä, että lääketieteellisen todistusaineiston puute on tulkittu – virheellisesti
– perusteeksi luopua poliisi- ja syytetoimista tai antaa vapauttava tuomio.

Voiko Hegerin tutkimusaineistosta ja tutkimuksesta vetää tämänsuuntaisia johtopäätöksiä?

Hegerin tutkimusaineiston konteksti

Hegerin aineisto siis koostui 2384:stä lapsesta, jotka oli tuotu erikoissairaanhoidollisiin
tutkimuksiin (tertiary referral center) hyväksikäyttöepäilyjen vuoksi. Epäilyt olivat syntyneet lasten
tai muiden puheiden sekä muiden epäilyjen perusteella:

64
 Children were referred after they disclosed sexual abuse, because of behavioral changes or
exposure to an abusive environment, and because of possible medical conditions.

Lapset oli lähetetty arviointiin sen jälkeen, kun he olivat kertoneet seksuaalisesta
hyväksikäytöstä, heidän käytöksessään oli muutoksia tai he olivat altistuneet kaltoin
kohtelevalle ympäristölle – lähetteen syynä saattoi olla myös mahdollinen sairaus.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

On ensinnäkin huomattava, että penetroivan hyväksikäytön uhreiksi epäiltyjä oli vain osa 2384:stä
tapauksesta:

Interviews of the children indicated that 68% of the girls and 70% of the boys reported
severe abuse, defined as penetration of vagina or anus.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

Lasten haastatteluista kävi ilmi, että 68% tytöistä ja 70% pojista kertoi vakavasta
hyväksikäytöstä, mikä määriteltiin penetraatioksi vaginaan tai anukseen.

Tämä tarkoittaa, että noin 1664 lasta kertoi haastattelussa penetraatiosta (koska tyttöjen osuus
tutkituista oli suurempi kuin poikien). Tutkituista tytöistä 6%:lla tehtiin diagnostinen eli Adams III
tasoinen ”definitiivinen” löydös.

Astrid Heger perusti vuonna 1984 laitoksen The Center for the Vulnerable Child (CVC), mistä
kehittyi Alabaman kongressiedustaja Robert Cramerin avustuksella ensimmäinen Child Advocacy
Center (CAC) vuonna 1985 – tämä laajeni myöhemmin kansainväliseksi organisaatioksi. Vuosina
83 – 90 Hegerin perustamille palveluille oli "sosiaalinen tilaus", koska Yhdysvalloissa elettiin
McMartinin päiväkotiskandaalin laukaiseman hysterian aikakautta – vanhemmat päiväkodeissa
näkivät joka puolella merkkejä hyväksikäytöstä, jotka edellyttivät yhtä lailla tutkintaa kuin
hoitojakin. Hegerin perustamien neuvontakeskusten tarkoitus oli yhdistää hyväksikäytön
lääketieteellinen tutkimus sosiaalityöntekijöiden toimenpiteisiin sekä psykoterapeuttisiin ja muihin
hoitoihin.

Hegerin vuonna 2002 suorittaman tutkimuksen tutkimusaineisto on peräisin hänen laitoksensa

CAC potilasasiakirjoista vuosilta 1985 – 90. Tutkimusaineisto – lasten kertomukset ja muut epäilyt
sekä niihin liittyvät lääketieteelliset tutkimukset – periytyvät näin ollen ajalta, jolloin oikeudessa
puitiin yhtenä osallisena nimenomaan Astrid Hegerin lääketieteellisten tutkimustulosten
luotettavuutta McMartinin esikouluskandaalin yhteydessä. Tulokset eivät osoittautuneet
luotettaviksi:

Heger determined that 80 percent of the 150 children she examined had been abused, but she
sometimes arrived at that conclusion even when she found no abrasions or variations.
“This was based on a conviction – one she shared with Roland Summit – that medical
professionals had a special social role to play in bringing the problem of child abuse out of
the shadows,” Beck writes. (Alleviiv. Z.)

https://www.thedailybeast.com/what-fueled-the-child-sex-abuse-scandalthat-never-was

Heger päätteli, että 150 lapsesta, jotka hän tutki, 80 prosenttia oli tullut hyväksikäytetyksi,
mutta joskus hän päätyi tähän johtopäätökseen silloinkin, kun hän ei löytänyt ruhjeita tai
muutoksia: ”Tämä perustui vakaumukseen – jonka hän jakoi Roland Summitin kanssa –

65
 että lääketieteen ammattilaisilla on yhteiskunnallinen erityisrooli lastenhyväksikäyttö-
ongelman julkituomisessa.”

Hegeriä luonnehdittiin hänen vuonna 1983 tekemiensä tutkimusten perusteella myöhemmin

oikeudessa termillä inexperienced assistant eli kokematon assistentti lasten vaurioiden
diagnosoimisessa.

Vuonna 1987 käynnistyi McMartinin tapausten tiimoilta oikeusjuttu, ja vuonna 1990 oikeus katsoi
lsh-syytökset kauttaaltaan perusteettomiksi.

Lasten kuulemiset ja tutkimiset McMartinin oikeudenkäyntejä varten suoritettiin Los Angelesin

Children's Institute Inc. (CII) nimisessä organisaatiossa. Kyseistä laitosta johti Kee Mc Farlane,
joka kehitti ns. käsinukkemenetelmän, mitä käytettiin "tapahtuneen selvittämiseen" lasten
kuulemisissa:

Kee MacFarlane, an employee at the center (= CII), had the idea to use hand puppets and
anatomically correct dolls during interviews with children, believing they would aid
disclosure and therapeutic recovery. The initial interviews were taped, and later the sections
of the tape in which the children actually made disclosures were shown to parents to
convince them their children had been abused.

https://en.wikipedia.org/wiki/Children%27s_Institute_Inc.

CII:n työntekijä Kee MacFarlane (Wikipedian mukaan johtaja, lisäys Z.) sai ajatuksen
käyttää käsinukkeja ja anatomisesti oikeanalaisia nukkeja lasten haastatteluissa. Hän uskoi,
että ne edesauttaisivat tapahtumien paljastamista ja terapeuttista toipumista. Haastattelut
nauhoitettiin, ja myöhemmin sellaisia osia nauhoituksista, joissa lapset paljastivat
tapahtumia, näytettiin vanhemmille näiden vakuuttamiseksi siitä, että heidän lapsiaan oli
käytetty hyväksi.

Oman keskuksensa perustamista edeltävänä vuonna 1983 Astrid Heger osallistui paitsi lasten
lääketieteelliseen tutkimiseen myös myös lasten kuulemisiin CII:ssä, missä hänen johdattelemanaan
– mm. edellä mainittua käsinukke-menetelmää käyttämällä – lapset saatiin "kertomaan" hurjista
menoista esikoulussa:

There were reports that McMartin teachers slaughtered animals and babies in front of the
children before abusing them.

https://www.thedailybeast.com/what-fueled-the-child-sex-abuse-scandalthat-never-was

Kerrottiin, että McMartinin opettajat teurastivat eläimiä ja vauvoja lasten edessä ennen kuin
he ryhtyivät käyttämään lapsia hyväksi.

Heger oli 80-luvulla siten osallinen McMartinin esikoulun hoitajiin kohdistuneista

pedofiliasyytöksistä alkuunsa saaneeseen hysteriaan vuosien 1983 – 1990 välillä. Muun muassa

Hegerin lsh-tulkinnat McMartinin tapauksessa 83 – 84 joutuivat julkisuudessa sekä oikeudessa

kuitenkin kritiikin kohteeksi jo 80-luvun lopulla, ja alustavat tuomiot kumottiin:

66
 After six years of criminal trials, no convictions were obtained, and all charges were
dropped in 1990. When the trial ended in 1990, it had been the longest and most expensive
criminal trial in American history.

Kuuden vuoden aikana pidettyjen oikeudenkäyntien aikana ei päädytty yhteenkään

langettavaan tuomioon, ja kaikista syytteistä luovuttiin vuonna 1990. Kun oikeudenkäynti
loppui vuonna 1990, siitä oli muodostunut pitkällisin ja kaikkein kallein
rikosoikeudenkäynti Yhdysvaltojen historiassa.

Wikipedia https://en.wikipedia.org/wiki/McMartin_preschool_trial

Vuonna 2002 Heger et co. sitten tekivät edellä käsitellyn tutkimuksen Children referred for possible
sexual abuse: medical findings in 2384 children. Hän ei kuitenkaan käyttänyt tutkimukseensa
vuonna 1990 oikeudellisesti kelvottomiksi todettuja tutkimuksia CII:ssä. Se sijaan hän käytti
aineistona 2384 lasta, jotka oli tutkittu hänen perustamassaan Child Advocacy Centerissä vuosina
1985 – 1990 "for possible sexual abuse" eli mahdollisen hyväksikäytön johdosta. Tutkimusaineisto
periytyy siten juuri siltä alueelta ja ajalta, jolloin McMartinin laukaisema hysteria oli pahimmillaan.
Tutkimusaineiston lähde käy ilmi tiivistelmän maininnasta:

Of the 182 children referred for evaluation of medical conditions, 92% were found to be
normal at the time of examination by the Child Advocacy Center (alleviiv. Z).

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

Ne 182 lasta, joilla oli lähete tutkimuksiin terveydentilan arvioimiseksi, 92 prosenttia

todettiin tutkimusajankohtana normaaleiksi Child Advocacy Centerissä.

Herää kysymys: miksi Heger on valinnut aineistokseen nimenomaan vuosina 85 – 90 tutkitut

tapaukset, joissa hän oli itse toimijana - ja vielä niin, että hänen toimintansa toisaalla todettiin
kyseisenä ajankohtana oikeuksissa enemmän tai vähemmän epäasianmukaiseksi? On huomattava,
että aineiston ajallinen takaraja asettuu ajankohtaan, jolloin McMartinin tuomiot annettiin vuonna
-90. Miksi ei käytetty esimerkiksi aineistoa vuosilta 1990 – 2000? Miksi johtopäätöksissä todetaan
hyväksikäyttö tapahtuneeksi, vaikka lapselta on saatu kertomus sellaisen henkilön (henkilöiden)
kuulemisessa, jonka (joiden) samana ajankohtana toisaalla (CII:ssä) käyttämät menetelmät on
todettu oikeudellisesti pätemättömiksi? Hakiko Heger vuonna 2002 jonkinlaista rehabilitaatiota?

Vuonna 2002 tehdyn tutkimuksen aineistoa ei sinänsä ole todettu oikeudellisesti pätemättömäksi –
tuskin Heger olisi valinnut aineistoa, joka olisi osoittanut johtopäätökset immenkalvovaurioiden
vähäisyydestä perusteettomiksi sillä perusteella, että lasten kertomukset hyväksikäytöstä oli
oikeudessa todettu sepitetetyiksi. Tutkimukset sijoittuvat joka tapauksessa samaan ajankohtaan ja
samalle alueelle, mistä 80-luvun hysteria sai alkunsa. Liekö Heger päässyt omassa keskuksessaan
tavoistaan – kun oikeudenkäynnitkin olivat kesken tai aloittamatta vuosina 1985–90? Joka
tapauksessa Heger päätyi johtopäätökseen, minkä Joki-Erkkilä toistaa vuonna 2013
käypähoitosuosituksissa:

Even with a history of severe abuse such as vaginal or anal penetration, the rate of abnormal
medical findings is only 5.5%.

https://www.researchgate.net/publication/11187672_Children_referred_for_possible_sexual
_abuse_Medical_findings_in_2384_children

67
 Jopa sellaisten vakavien hyväksikäyttötapausten kohdalla, joiden taustalla on vaginaan tai
anukseen kohdistunut penetraatio, epänormaalien lääketieteellisten löydösten osuus on vain
5,5 prosenttia.

Väite ei päde hyväksikäyttötapauksiin, koska kyse on pelkästään väitetyistä ja mahdollisista

penetraatiosta lapsen kertoman perusteella. Ja kun otetaan huomioon, minkälaisilla menetelmillä ja
millaisessa ilmapiirissä lapsen kertomuksia 80-luvulla McMartinin tapauksen yhteydessä tuotettiin,
ei tarvitse ihmetellä että fysiologisia todisteita sen paremmin kuin muutakaan evidenssiä
kuulemisissa kerrotuille hurjille väitteille ei löytynyt.

Hegerin tutkimuksessa 2002a tuloksia kuitenkin tulkitaan niin, että hyväksikäyttöä on tapahtunut ja
tapahtuu niin, ettei siitä jää jälkiä sen paremmin kuin muutakaan rikostutkimuksellista evidenssiä.
Tuloksia ei tulkita niin, että hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut, koska lapsen kertomukset ovat olleet
suurelta osin johdateltuja ja tuulesta temmattuja, mihin oikeus päätyi vuonna -90.

Täytyy ulkopuolisena kummeksua, miksi Hegerin tutkimus vuodelta 2002 tuloksineen on päässyt
asemaan, missä siitä on muodostunut yksi siteeratuimmista tutkimuksista alalla? Esimerkiksi Nancy
Kellogg käyttää Hegerin tutkimusta tukemaan omaa poikkeuksellista tutkimustulostaan. Samoin
Minna Joki-Erkkilä käyttää kyseistä tutkimusta sen kummemmin kommentoimatta ja jopa niin, että
tutkimus päätyy käypähoitosuosituksiin todistamaan immenkalvovaurioiden vähäisyydestä
hyväksikäytön yhteydessä.

Joka tapauksessa Joki-Erkkilän käypähoitosuosituksissa käyttämää lähdettä Heger et al. 2002 tuskin
voi käyttää oikeudessa tutkimustodisteena immenkalvovaurioiden vähäisyydestä penetroivien
raiskausten yhteydessä.

Hysteria?

Edellä esitin, että Astrid Hegerin vuonna 2002 tekemän tutkimuksen aineiston pohjalta – 2384
lsh-epäilytapausta vuosilta 1985 – 1990 – ei voida tehdä yleistäviä johtopäätöksiä
immenkalvovaurioiden määrästä penetroivasti hyväksi käytetyillä lapsilla. Aineisto ei perustu
todistettuihin hyväksikäyttöihin vaan epäilyihin lasten kertomusten, käytösmuutosten, väkivallalle
altistavan ympäristön sekä mahdollisen (veneeriseen) sairauden johdosta:

Children were referred after they disclosed sexual abuse, because of behavioral changes or
exposure to an abusive environment, and because of possible medical conditions.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

Esitin lisäksi, että tutkimusten ajankohtana alueella (ja laajemminkin ) vallitsi hysteria McMartinin
päiväkodin hyväksikäyttöepäilyjen johdosta, mihin Astrid Heger itse oli käyttämiensä menetelmien
johdosta osallinen. Vallitsiko vuosina 1985 – 1990 hysteria, ja näkyykö se Hegerin aineistossa?

Edellä esitettiin sitaatti Hegerin tutkimuksesta, minkä tarkoitus oli osoittaa paikka missä
tutkimukset tehtiin:

Of the 182 children referred for evaluation of medical conditions, 92% were found to be
normal at the time of examination by the Child Advocacy Center (vahv. Z).

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

68
 Ne 182 lasta, joilla oli lähete tutkimuksiin terveydentilan arvioimiseksi, 92 prosenttia
todettiin Child Advocacy Centerissä tutkimusajankohtana normaaleiksi.

Epäillyn (sukupuolisairauden) perusteella tutkimuksiin siis lähetettiin 182 lasta, joista 92% todettiin
terveiksi. (Mikäli ”medical conditions” viittaisi muuhun kuin veneeriseen sairauteen, lapsi olisi
lähetetty muuta alaa edustavan erikoislääkärin pakeille.) Yli 90% prosentissa tapauksia epäily ja
lähete nimikkeellä medical condition oli siis aiheeton eli perustui muuhun kuin lääketieteellisesti
perusteltuihin syihin.

Fyysisesti pahoinpidellyiksi epäillyiltä löydettiin genitaalialueiden vaurioita vain 4,4%:lla

tutkituista: "95.6% of children reporting abuse were normal".

Käyttäytymismuutosten tai pahoinpitelylle altistumisen vuoksi lähetteen saaneilla (”referred for

behavioral changes or exposure to abuse”) lapsilla löydöksiä ei tehty käytännössä lainkaan: 99.8%
tapauksista oli löydösten osalta normaaleja. Käytösmuutoksia (yliseksuaalisuutta,
traumatisoitumista) oli voitu todeta, mutta tutkimuksessa genitaalialueen vammoja ei havaittu.
Tämä viittaa siihen, että käytöshäiriöt johtuivat muista syistä – tai, niin kuin Heger ilmeisesti
olettaa, vammat olivat ehtineet parantua.

”Parantumisen logiikka” ei kuitenkaan päde kategorian medical conditions eli veneeristen

sairauksien kohdalla, joita löydettiin 182 epäilyn perusteella 15 tapausta. Sukupuolisairaus ei
parane itsestään sen saamisen ja tutkimusajankohdan välisenä aikana. Eli ainakin sairauskategorian
medical conditions kohdalla epäilyt ovat olleet 92 prosenttisesti aiheettomia. Tämä viittaa
jonkinasteiseen hysteriaan lasten tilaa arvioineiden osalta: lapsille on annettu lähete tutkimuksiin
”varmuuden vuoksi” jonkinlaisten oireiden vuoksi. Ja tämän voi katsoa viittaavan hysteriaan myös
muiden lähetteen kirjoittamiseen johtaneiden kategorioiden kohdalla.

Astrid Hegerin omat johtopäätökset kuitenkin ovat seuraavat:

History from the child remains the single most important diagnostic feature in coming to the
conclusion that a child has been sexually abused. Only 4% of all children referred for
medical evaluation of sexual abuse have abnormal examinations at the time of evaluation.

Lapsen kertomus jää ainoaksi ja tärkeimmäksi diagnoosin perustaksi muodostuvaksi

piirteeksi silloin, kun päätellään että lapsi on joutunut hyväksikäytön uhriksi. Vain neljällä
prosentilla lääketieteellisiin tutkimuksiin seksuaalisen hyväksikäytön arvioimiseksi
lähetetyistä lapsista tehdään tutkimusajankohtana epänormaali löydös. (Sama linkki kuin
edellä.)

Kykeneekö lapsi sepittämiseen?

Ohessa otteita vuonna 2004 tehdystä tutkimuksesta, minkä mukaan lapsen tietoisesti suorittamaa
valehtelua ei ole helppo havaita. Tutkimus on siis tehty sen jälkeen, kun mm. Joyce Adams, Nancy
Kellogg ja Astrid Heger ovat tutkimuksissaan siirtäneet huomion pois genitaalialueiden vammoista
(tai niiden puutteesta) ja jättäneet vastuun lasten kuulijoille:

In North America, approximately 100,000 children serve as witnesses in the justice system
each year (Bruck, Ceci, & Hembrooke, 1998). These cases are usually of a sensitive nature
(e.g., involving allegations of child abuse) where there are no other witnesses or there is no
evidence to corroborate the account. The responsibility of assessing the veracity of

69
 children’s testimony often falls upon frontline workers in the justice system. However, it is
unknown whether law enforcement officials are actually able to detect children’s deception.

Despite the limitations of the present experiments, the findings have important implications
for the legal system. Law enforcement officials’ poor performance in the present
experiments may debunk a common belief that children are unable to effectively deceive
adults. Frontline workers should be made aware of these findings so that children’s lie-
telling skills are not underestimated. Our results indicate that interviewers must exercise
caution when dealing with young witnesses, gathering concrete evidence rather than relying
on instincts. Our findings speak to the danger of becoming overly confident about one’s
ability to detect children’s lies simply because one has extensive experience with children or
one’s job calls for the determination of truth.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2632954/
Pohjois-Amerikassa noin 100 000 lasta joka vuosi toimii todistajina oikeusjärjestelmässä.
Oikeusjutut ovat tavallisesti paitsi arkaluonteisia (mukaan lukien syytökset lasten
hyväksikäytöstä) myös sellaisia, missä ei löydy muita todistajia tai todisteita vahvistamaan
lasten selontekoja. Vastuu lasten kertomusten todenperäisyyden arvioimisesta lankeaa usein
oikeusjärjestelmässä etulinjan työntekijöille. On kuitenkin selvittämättä missä määrin
poliisiviranomaiset kykenevät tosiasiassa havaitsemaan lasten harjoittaman petoksen.
––
Huolimatta kokeidemme rajoituksista oikeusjärjestelmän tulisi vetää löydöksistä tärkeitä
johtopäätöksiä. Poliisiviranomaisten heikko suoriutuminen näissä kokeissa voi tyrmätä
yleisen uskomuksen, jonka mukaan lapset eivät kykenisi onnistuneesti pettämään aikuisia.
Työtään etulinjassa tekevien tulisi olla tietoisia kokeidemme tuloksista niin, että lasten taitoa
kertoa valheita ei aliarvioitaisi. Tuloksemme viittaavat siihen suuntaan, että haastattelijoiden
tulee olla varovaisia kun ollaan tekemisissä nuorten todistajien kanssa, ja heidän tulee kerätä
ennemmin konkreettisia todisteita kuin luottaa vaistoihinsa. Tutkimuksemme varoittaa, että
kenenkään ei pitäisi luottaa liikaa kykyynsä havaita lapsen valheita vain siksi, että omaa
kokemusta lapsista tai että työnkuvaan kuuluu totuuden selvittäminen. (Alleviiv. Z.)
Esimerkiksi McMartinin tapauksessa Kyle Zirpolo, joka oli tutkimusten aikaan kahdeksanvuotias,
on tunnustanut vuonna 2005 valehdelleensa aikanaan esikoulun tapahtumista. Hän muistaa
ajatelleensa kuulemisissa: "En pääse täältä koskaan pois jollen kerro heille mitä he haluavat kuulla” .
Muistellessaan tapahtumia vuonna 2005 hän toteaa: ”Muistan vain olleeni onnellinen esikoulussa. –
– Kaikki muistoni ovat myönteisiä.”
http://articles.latimes.com/2005/oct/30/magazine/tm-mcmartin44

Katso myös:

https://www.nytimes.com/2014/03/10/us/the-trial-that-unleashed-hysteria-over-child-
abuse.html#commentsContainer

Vastuuta siis pallotellaan taholta toiselle - pediatreilta oikeuspsykologeille ja päinvastoin.

Hyvänä asiana pidettiin, että McMartinin skandaalin seurauksena lasten kuulemismenettelyjä
uudistettiin niin, että pyrittiin välttämään johdattelua, missä Astrid Heger oli kunnostautunut niin,
että tulee mieleen Ulvilan surman yhteydessä lapsiin kohdistunut painostus. Katsaus tapauksesta
Youtube: https://youtu.be/2R21tWs-qCw
In what is probably the best account of all this, Debbie Nathan and Michael Snedeker’s
book, Satan’s Silence, the authors describe how Dr. Astrid Heger, then of the Children’s
Institute International, which fomented the McMartin hysteria, questioned one girl who

70
 repeatedly denied being abused. Heger tells the little girl: I don’t want to hear any more
“no’s. No, no! Detective Dog and we are going to figure this out. Every little boy and girl in
the whole school got touched like that … I think there’s something to tell me about
touching.” That’s far from the worst example. (Alleviiv. Zem.)

Ehkä paras selonteko kaikesta tästä löytyy Debbie Nathanin ja Michael Snedeckerin kirjasta
Saatanan hiljaisuus. Kirjailijat kuvailevat, kuinka toghtori Astrid Heger – tuohon aikaan
Children’s Institute Internationalin (CII) palveluksessa – kuulusteli erästä tyttöä, joka
toistuvasti kiisti sen, että häntä olisi käytetty hyväksi. Heger sanoo tytölle: ”En halua enää
kuulla sanaa `ei´. Ei, ei! Me Etsivä-koiran kanssa tulemme selvittämään tämän. Joka ikinen
poika ja tyttö koulussa tuli kosketetuksi sillä tavalla... ja luulenpa, että sinulla on jotakin
kerrottavaa minulle koskettelusta”. Eikä tämä ei suinkaan ole pahin esimerkki.

Löydösten vähäisyys Hegerin tutkimuksen kaikissa kategorioissa (kaltoinkohtelu, käytösmuutokset,

veneeriset sairaudet, vaarantava ympäristö) viitannevat ennekaikkea siihen, että suuri osa epäilyistä
on syntynyt median lietsoman hysterian ilmapiirissä vuosina 85 – 90. Hegerin tutkimus ei näin ollen
kerro mitään todellisen penetroivan hyväksikäytön aiheuttamien vammojen määrästä, vaikka esim.
Joki-Erkkilä antaakin näin ymmärtää käypähoito-ohjeissa. Hegerin tutkimuksen arvo jatkuvasti
käytettynä viitteenä jää mysteeriksi.

Astrid Heger ja Auer/Kukka -juttu?

Ehkä on vielä syytä kerrata, miten Astrid Heger ja hänen tutkimuksensa liittyy Kukka/Auer -lsh-
juttuun.

Linkki löytyy Nancy Kelloggin tutkimuksesta Genital Anatomy in Pregnant Adolescents:

“Normal” Does Not Mean “Nothing Happened” vuodelta 2004.Tutkimuksessa Kellogg siteeraa
Hegerin tutkimusta vuodelta 2002:

For example, in an earlier study of sexually active adolescents, 74% had complete clefts in
the posterior half of the hymen, a finding attributed to penile-vaginal penetration. However,
a more recent study of 2384 children and adolescents receiving medical examinations for
sexual abuse indicated that 96% of the subjects had normal or nonspecific examination
findings. Similarly, findings that formerly were attributed to penetrating trauma (eg, partial
clefts in the posterior half of the hymen) have now been documented in girls selected and
screened for nonabuse. (Vahv. Z.)

Esimerkiksi seksuaalisesti aktiivisiin murrosikäisiin kohdistuneessa aikaisemmassa

tutkimuksessa on todettu 74%:lla tutkituista täydellinen repeämä immenkalvon
posteriorisessa osassa, mikä tulkittiin osoitukseksi peniksellä vaginaan kohdistuneesta
penetraatiosta. Kuitenkin viimeaikainen tutkimus, joka käsitti 2384 seksuaalisen
hyväksikäytön johdosta lääketieteelliseen tutkimukseen ohjattua lasta ja murrosikäistä,
kertoi että 96%:lla tutkituista tehtiin normaaleja tai ei-spesifisiä tutkimuslöydöksiä. Samoin
löydöksiä, jotka aikaisemmin olisi tulkittu penetraatioista johtuviksi vammoiksi (so.
osittaiset lovet immenkalvon posteriorisessa puoliskossa), on nyttemmin dokumentoitu
myös tytöissä, jotka on valittaessa todettu sellaisiksi, joita ei ole käytetty hyväksi.

"Viimeaikainen tutkimus" on siis Hegerin tutkimus, missä tutkittiin erikoissairaanhoidolliseen

yksikköön lähetettyjä lapsia lsh:ä koskevan kertomuksen, muun oireilun tai (veneerisen) sairauden
vuoksi. Tässä vaiheessa lasten kertomusten luotettavuutta ei olla tutkittu, ja yleensä vain n. 30–40%
tutkimuksista johtaa syytteisiin, joista vain osa päätyy langettavaan tuomioon.

71
Nyt kuitenkin Kellogg katsoo Hegerin tutkimuksen tukevan omaa tutkimustulostaan, minkä mukaan
vain 5,6%:lla raskaana olleista tytöistä löydettiin "definitiivinen löydös" eli immenkalvovaurio, joka
ulottuu fossa navigulaaris ja posterior fourchette -alueille.

Kellogg teki tutkimuksensa Shirley W. Menardin ja Annette Santosin kanssa, jotka ovat Texasin
San Antonionissa toimivan lsh-tapauksia tutkivan yksikön, jossa myös Kellogg työskenteli,
erikoissairaanhoitajia: Shirley W Menard, Registered nurse, PHD, CPNP ja Annette Santos,
a certified Sexual Assault Nurse Examiner. Henkilöt eivät tehneet tutkimusta toisistaan erillään,
mikä olisi voinut lisätä eroja tulkinnoissa – toisaalta yhdessä tehdyissä tulkinnoissakin päädyttiin
erimielisyyksiin suuressa osassa tapauksista: 22% tapauksista tehtiin ”inkonklusiivinen” löydös,
jolloin kolposkooppikuvassa ei havaittu löydöstä, jonka ensitutkimuksen tekijät kertoivat tehneensä,
tai sitten tutkimusryhmässä ei päästy yksimielisyyteen löydöksen tulkinnoista. Joka tapauksessa
Kelloggilla, johtavana lääkärinä, on ollut ryhmässä asiantuntija-auktoriteetti.

San Antonion on paikka missä ilmeisesti juuri kyseisessä yksikössä tehtiin 90-luvulla virheelliset,
tuomioihin johtaneet analyysit neljän lesbonaisen väitetystä ritualistisesta lsh-tapauksesta. Kellogg
teki sitten 2004 tutkimuksen, jonka mukaan "silloin, kun ammatissa työskentelevät ymmärtävät, että
diagnostisten kliinisten löydösten puuttuminen on odotettavissa, he voivat kiinnittää asiankuuluvan
huomion siihen miten tärkeä lapsen kertomus on”. (Once professionals understand that a lack of
diagnostic clinical findings is expected, they can focus appropriate attention on the importance of
the child’s history".)

Tosin myöhemmin – vuonna 2013 – myös Kelloggille paljastui, että esimerkiksi ”San Antonionin
nelikon” tapauksessa lasten kertomuksiin ei nimenomaan ollut luottamista. Kellogg tutki 90-luvulla
lapset, joita epäiltiin käytetyn hyväksi. Hän löysi yhden lapsen immenkalvolta jäljen, jonka hän
tulkitsi johtuneen hyväksikäytöistä, joihin neljän naisen epäiltiin syyllistyneen. Tapausta koskevassa
dokumentissa Southwest of Salem: The Story of The San Antonio Four (2016) esitetään, että
kyseinen jälki oli arpi immenkalvolla n. klo 5:ssä. Tämä ei ole lainkaan tyypillinen vaginaan
tunkeutumisen aiheuttama jälki: yleensä syntyy immenkalvon leikkautuma klo 3 - 9 välille, joka
kasvaa ajan mittaan pienemmäksi ilman arpea, minkä Kellogg myöhemmin myönsi:

However, as the American Academy of Pediatrics explained in a 2007 report, "torn or

injured hymens do not leave scars as a matter of scientific fact." Variations like the ones Dr.
Kellogg claimed were evidence of traumatic injury are normal and she has since admitted
her testimony was flawed. She suggested her methods were accepted science back then, but
other experts say they had been discredited at the time. (Alleviiv. Zem.)

Kuitenkin American Academy of Pediatrics selitti raportissaan vuonna 2007, että ”on
tieteellinen tosiasia, että revenneisiin tai vaurioituneisiin immenkalvoihin ei muodostu
arpia.” Tohtori Kelloggin esittämät muutokset, jotka hänen mukaansa todistivat
traumaattisesta vammasta, ovat normaaleja, ja hän on sittemmin myöntänyt todistuksensa
olleen virheellinen. Hän esitti, että hänen menetelmänsä olivat tutkimusajankohtana
tieteellisesti hyväksyttyjä, mutta toiset asiantuntijat sanovat, että ne oli jo tuolloin osoitettu
virheellisiksi.

Myöhemmin Kellogg perui tulkintansa, mikä johtui aikuiseksi kasvaneen vastaajan kertomuksen
muuttumisesta ja "tieteen edistymisestä". Hän oli kuitenkin ehtinyt vakuuttaa tuomarit siinä määrin,
että naisille oli langetettu yli kymmenen vuoden tuomiot. Eli vaikka lasten kertomukset
saatanapalvontarituaaleista eivät ehkä tuomareita vakuuttaneetkaan, Kelloggin väärä tulkinta
vakuutti. Ja väärä tulkinta puolestaan perustui Kelloggin kuulemien lasten kertomuksiin – ne tukivat
”löydöksiä” ja tekivät niistä uskottavia. Lasten kertomukset osoittautuivat kuitenkin yhden naisen
entisen miesystävän alulle panemiksi, eivätkä ne täten ilmentäneet aitoja muistoja.

72
Samalla tavalla Auer/Kukka tapauksessa lääkäri/lääkärit noudattivat yleistä diagnoosimenetelmää,
missä tutkitun kertomus on jopa keskeisessä asemassa. Katsotaan otteita hovioikeuden julkisesta
selosteesta:
Asianomistajien B:n, C:n ja D:n kertomukset heitä haastatelleille psykologeille ja heidät
tutkineille lääkäreille on esitetty välittömänä näyttönä Jens Kukan ja Anneli Auerin
syyllisyydestä. Löydökset ovat tukeneet vahvasti B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta,
koska löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen
sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aikaisemmin psykologeille löydösten synnyn
selittävistä tapahtumista kertoneet.

Amerikkalainen sivusto luettelee seikkoja, joille lääkärin tulee olla avoin diagnoosia tehdessään
(ohessa vain otsikot, tarkempi selostus sivustolla):

Listen to the presenting complaint.

Listen to the past medical history.
Listen to the drug history
Listen to the carers.
Listen to the health care professionals.
Listen to what is not said.
Listen to your intuition.
Listen to your teachers.
Listen to the media.

Kuuntele potilaan selostusta vaivoistaan.

Kuuntele sairaskertomusta.
Kuuntele lääkemääräysten kertomaa.
Kuuntele hoivaajia.
Kuuntele terveydenhoidon ammattilaisia.
Kuuntele, mitä ei sanota.
Kuuntele intuitiotasi.
Kuuntele opettajiasi.
Kuuntele tiedotusvälineitä.

Ja viimeisenä:

Listen. You will have deduced by now what I believe is the most important clinical skill. It
is often said that diagnosis is 80% history and 20% examination (to confirm your
suspicions).Even in this technological era, a good history still dictates where you are going
to point your diagnostics.
Kuuntele. Olet nyt voinut päätellä, mitä pidän kaikkein tärkeimpänä kliinisenä taitona.
Usein sanotaan, että diagnoosi koostuu 80% osalta kertomuksesta ja 20% osalta
tutkimuksesta (jotka vahvistavat epäilysi). Jopa nykyisenä teknologisena aikakautena hyvä
tarina edelleen määrää, mistä suunnasta diagnoosi löytyy.

https://blog.oup.com/2015/04/clinical-diagnosis-top-tips/

Jos diagnoosi siis tehdään myös lsh-epäilyissä niin kuin lääkäreitä on neuvottu tekemään, tutkitun
kertomus johdattelee sen mukaisiin havaintoihin, vaikka lääkäreitä pyydettäisiinkin havainnoimaan
myös sitä, mitä ei kerrota.

73
Käytäntö oli selvästi havaittavissa San Antonion nelikon tapauksessa, mutta myös yhtä lailla
Auer/Kukka -tapauksessa – varsinkin lapsen kertomuksella tuntuu olevan niin voimakas vaikutus
diagnoosin tekijään, että tämä on johdateltavissa tekemään kertomuksen mukaisia havaintoja ja sen
mukaisesti päätymään diagnoosin esim. viiltelystä, pahoinpitelystä tai hyväksikäytöstä. Ja kun
lääkäri on tehnyt diagnoosin, se tuppaa samalla olemaan yhtä kuin tuomio, mikä oli nähtävissä San
Antonion tapauksessa yhtä lailla kuin Auer/Kukka -tapauksessa.

Voiko kuitenkaan, kun rikosoikeudellista evidenssiä kerätään, väitetyn uhrin kertomus olla se, joka
johdattelee tutkijaa/lääkäriä? Löydökset voivat - tarkasti tulkittuina ja tutkittuina - kertoa aivan eri
tarinaa kuin väitetty uhri. Ulvilan tapauksessa lapset ovat oikeuden päätöksen mukaan jääneet kiinni
tarinoiden sepittämisestä murha-asiassa Anneli Aueria vastaan – ja lasten tutkimukset ja kuulemiset
suoritettiin lsh-asiassa samojen henkilöiden toimesta. Miksi lasten kertomuksiin luotetaan lsh-
jutussa sen paremmin diagnoosin tekemisessä kuin psykologisten arvioiden yhteydessä?

Kun lsh-syytösten yhteydessä ei löytynyt mitään evidenssiä penetroivasta hyväksikäytöstä (lapset

olivat neitsyitä) käytettiin todisteena uv-valolla löydettyjä arpia, joita väitettiin löydetyn mm.
anogenitaalialueilla, joiden muodostumista Joki-Erkkilä väitöksessään piti kuitenkin
epätodennäköisenä.
Tuntuu, että hovioikeus on ennemmin käyttänyt valtaa kuin suorittanut sille kuuluvan tehtävän
oikeudenjakajana. Kritiikissä ei ole kyse siitä, että tietoa hovin päätöksen perusteista ei ole – tietoa
on sekä julkisen selosteen, murhatuomion että vuodetun aineiston johdosta riittävästi.

Lopuksi

On selvää, että Hegerin tutkimustulos 2002 ei ole vertailukelpoinen Kelloggin tutkimuksen kanssa,
koska kyseisessä tutkimuksessa puhutaan vain lapsen erikoissairaanhoidossa kertomasta tai
muuten epäillystä hyväksikäytöstä, mitä ei kuitenkaan ole oikeudellisesti tai muuten vahvistettu.
Tulos ei näin ollen kelpaa tieteelliseksi tueksi Kelloggin tutkimuksen 2004 tulokselle, missä
penetraatio oli raskauden vahvistama. Lisäksi Kelloggin tutkimuksessa lähes puolet alaikäisistä oli
tullut raskaaksi suostumuksellisessa seksissä.
Yhtä lailla vertailukelpoisuus Kelloggin kanssa puuttuu monen muun tutkimuksen kohdalla, joihin
Minna Joki-Erkkilä viittaa vahvistaakseen myytiksi väitteen, jonka mukaan “immenkalvo ei ole
enää ehjä vaginaan kohdistuneen penetraation jälkeen”. Näissä ”väitettyjen” tai ”mahdollisten” tai
”lapsen kertomien” syytösten tapauksissa löydösten määrä on kuitenkin useimmiten suurempi kuin
Kelloggin tutkimuksessa. Oikeudellisesti todistettujen penetraatiotapausten kohdalla syytettä
tukevien löydösten määrä saattaa olla jopa kymmenkertainen (60% – 70%) Kelloggin raportoimaan
nähden (Edgardh 1999). Näitä tuloksia Joki-Erkkilä ei kuitenkaan noteeraa – hän tuo esiin vain
”myytin” murtamista tukevia tutkimustuloksia.
Alla vielä lyhyesti Joki-Erkkilän viitteet hänen pyrkiessä todistamaan myytiksi väitteen
”immenkalvo ei pysy ehjänä penetroivassa hyväksikäytössä”:

Jim Anderst et al 2009: hyväksikäytetyillä diagnostinen vaurio 11%:lla, konsensuaalisen

penetraation kokeneilla 18%:lla.

Todisteet penetraatiosta: "disclosure of penile penetrations"; "reported episodes of

penilegenital penetration"; "provided a history of nonacute, penile-genital, penetrative
abuse".

74
Edgardh et al 1999: 59%:lla penetraation suhteen diagnostisia löydöksiä.

Todisteet penetraatiosta: ”reporting penetrating abuse”

Deep clefts were found in none of the 20 girls with experience of consensual intercourse but who
denied abusive genital penetration. (Edgardh 1999.) Tässäkin on kyse siitä, että tutkitut ovat
"raportoineet" tai kertoneet suostumuksellisesta penetraatiosta. Sen sijaan oikeudessa 69%:ssa
penetraatiotapauksia oikeuslääketieteellinen johtopäätös tuki uhrin kertomusta eli tutkimuksissa
tehtiin diagnostisia löydöksiä näin suuressa prosenttiosuudessa.

Jane Watkeys et al 2006: esipuberteettisista tytöistä vain 15%:ssa tutkituista tehtiin akuutteja
löydöksiä.

Todisteet penetraatiosta: Kyseessä on jälleen ”oletettu penetroiva tai sormin tapahtunut

hyväksikäyttö” (alleged penile or digital vaginal penetration), mikä ei ole vertailukelpoinen
Kelloggin raskauden todistamien penetroivien hyväksikäyttötapausten kanssa.

Astrid Heger et al. 2002: Kaikkiaan 96,3% arvioitaviksi tuoduista lapsista todettiin
lääketieteellisessä tutkimuksissa normaaleiksi.

Todisteet penetraatiosta:
Lapset oli lähetetty arviointiin sen jälkeen, kun he olivat kertoneet seksuaalisesta
hyväksikäytöstä, heidän käytöksessään oli muutoksia tai he olivat altistuneet kaltoin
kohtelevalle ympäristölle – lähetteen syynä saattoi olla myös mahdollinen sairaus. (Heger
2002, suomennos Zem.)

Tulos ei täten ole missään nimessä vertailukelpoinen Kellogg et al. 2004 tuloksen kanssa.

Gavril et al. 2012: n. 33%:lla tutkituista tehtiin Adamsin luokituksen III mukaisia diagnostisia
löydökisä.

Todisteet penetraatiosta: Olivat tutkimuksessa lapsen kertomuksen perusteella eli "children

with disclosure of genitalgenital penetration".

McCann et. al. 2007: immenkalvon syvistä repeämistä 24% korjautui keskiasteisiksi tai
pinnallisiksi loviksi. Siis 76%:ssa tapauksia immenkalvo ei korjautunut näin hyvin vaan vammat
jäivät edelleen syviksi Adamsin luokan III repeämiksi.

Näin ollen käytännössä kaikkien Minna Joki-Erkkilän myytin kumoamisessa käyttämien

tutkimusten aineistot perustuvat lapsen kertomuksiin penetroivasta hyväksikäytöstä, mikä ei vielä ei
vielä todista penetraatiota tapahtuneeksi – toisin kuin Nancy Kelloggin tutkimuksessa raskaus.

Lisäksi Joki-Erkkilä on valikoiva raportoidessaan tuloksia ja kelpuuttaessaan eräältäkin tutkijalta

osatuloksen, joka tukee ”myytin kumoamista” mutta jättäessään huomiotta varsinaisen abstraktiin
kirjatun tuloksen, minkä mukaan useimmilta oikeudellisesti todistetun penetraation kohteelta
löydetään immenkalvovaurioita.

Joki-Erkkilä myös hämärtää näkyvistä käytössä olleen luokittelujärjestelmän luopuessaan ilmaisusta

”definitiivinen löydös” (tai kiistaton löydös) ja korvatessaan sen epämääräisellä ”penetraatioon
viittaavalla objektiivisella löydöksellä”.

75
Joki-Erkkilän esittää siis väitöskirjassaan ja muualla väitteen: ”on pelkkä myytti, että immenkalvo ei
ole enää ehjä vaginaan kohdistuneen penetraation jälkeen”. Joki-Erkkilän esiin tuomilla eväillä
kyseistä ”myyttiä” ei kuitenkaan ole vielä tieteellisesti kestävillä perusteilla ja ilman
jatkotutkimusta kumottu.

Joki-Erkkilä ja Kellogg (esimerkiksi) vetoavat siihen, että hyväksikäytön lisäksi löytyy muitakin
vaurionaiheuttajia, minkä johdosta ei tule tehdä vääriä johtopäätöksiä: immenkalvon vaurio ei
sinänsä todista mitään, mikä suojelee vääriltä tuomioilta. Kuitenkin se, että myös sellaisilla
tutkituilla, jotka eivät ole kokeneet penetroivaa tunkeutumista, löydetään leikkautumia
immenkalvoissa, todistaa vain, että immenkalvo on herkkä vaurioitumaan jo arkielämässä eikä
pelkästään penetroinnin seurauksena.

Ja jos leikkautumia ei havaita lainkaan (kuten oheisessa kuvassa), se todistaa sitä suuremmalla
syyllä, että penetraatiota ei ole tapahtunut, missä tapauksessa ”puolueeton lausunto” ”tutkimus ei
puolla eikä sulje pois hyväksikäytön mahdollisuutta” vaikuttaa absurdilta.

Varmastikaan immenkalvovaurioiden määrä tutkittavissa ei ole pienentynyt tai suurentunut Kellogg

& co:ta edeltäneeseen tutkimukseen nähden. Eikä Kellogg ei tutkimuksessaan 2004 osoita, mitä
virheitä aiemmat tutkijat ovat tehneet, kun näiden tutkimuksissa löydettyjen vaurioiden määrä on yli
kymmenkertainen Kelloggin omaan tutkimukseen nähden. On näin ollen ilmeistä, että tutkimusten
ero johtuu luokittelujärjestelmien erilaisuudesta.

Mutta mikäli useampien tutkittujen immenkalvoilta ei löydetä minkään asteisia vaurioita, asiantila
todistaa uudemmankin tutkimuksen mukaan suurella todennäköisyydellä sen puolesta, että
tutkittuihin kohdistunutta hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut. Tällöin tutkijoille annettu suositus
kirjoittaa käypähoitosuositusten mukainen lausunto ”fysiologinen tutkimus ei tue eikä sulje pois
hyväksikäytön mahdollisuutta” antaa tilanteesta väärän kuvan oikeudellista harkintaa tekeville
tahoille.

76
77
 OSA III

Vastaajan oikeusturva
vai rikosvastuun toteutuminen?
(otsikko Kirsi Uusitalon väitöskirjasta 2016)

78
Hallintoviranomaisille osoitetuilla valituksilla ei ole vähäisintäkään merkitystä, mutta sen
sijaan on asianajajia mitä ankarimmin kielletty teettämästä mitään muutoksia omalla
kustannuksellaan tässä huoneessa. Mutta tämäkin asianajajien kohtelu on perusteltua.
Puolustus halutaan mahdollisimman tarkoin eristää jutusta, kaiken tulee riippua syytetystä
itsestään. Perimmältään tuo ei suinkaan ole huono näkökanta, mutta mikään ei olisi
erheellisempää kuin tehdä siitä sellainen johtopäätös, että asianajajat ovat tämän
tuomioistuimen kohdalla tarpeettomia syytetyn kannalta. Päin vastoin, minkään muun
tuomioistuimen yhteydessä he eivät ole niin välttämättömiä kuin tämän. Oikeuskäsittely ei
näet yleensä tapahdu salassa vain julkisuudelta, vaan myös syytetyltä. Tietenkin vain niin
pitkälle kuin se on mahdollista, mutta se on mahdollista hyvin suuressa määrin.

Franz Kafka: Oikeusjuttu, seitsemäs luku.

79
Valitus KKO:een

Ohessa luettelo Anneli Auerin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vuoden 2015 joulukuussa

tekemästä valituksesta, joka kertoo vastaajapuolen ongelmallisiksi kokemat seikat Turun
hovioikeuden langettavassa päätöksessä 2013:

1. Näytön arviointi
Asiassa esitetty näyttö on arvioitu virheellisesti. Näytön arviointi ja tuomion perustelut
ovat mielivaltaisia.
2. Puheenjohtajan käytös ja esteellisyys
Hovioikeuden puheenjohtaja Simolan epäasiallinen käytös ja esteellisyys.
3. Peitepoliisin raportteja salattu
Peitepoliisin raportteja ei puolustuksen pyynnöstä huolimatta esitetty kokonaan.
4. Ei kuultu asiantuntijoita
Käräjäoikeus ei ole nimittänyt asiaan psykologian asiantuntijaa. Käräjäoikeus ei ole
nimittänyt asiaan lääketieteellistä asiantuntijaa.
5. Oikeus ei jalkautunut
Käräjäoikeus ei tehnyt katselmusta [tapahtumapaikalle].
6. Editiovaatimuksen hylkääminen.
Editiovaatimus tarkoittaa sitä, että jutun toinen osapuoli pyytää toisen asiakirjoja esille.
7. Puolustus vaati uutta tutkimusta - ei suostuttu
Oikeuslääketieteellisen asiantuntijan tekemän uuden [nimi peitetty] tutkimuksen
vaatimuksen hylkääminen.
8. Puolustuksen kysymykset ohitettiin
Puolustuksen [nimi peitetty] esittämiä kysymyksiä jätettiin kysymättä sekä puolustuksen
esittämiä kysymyksiä estettiin ja rajattiin.
9. Puolustuksen asiantuntijat ohitettiin
Puolustuksen nimeämiä asiantuntijatodistajia ei ole kohdeltu tasaveroisesti syyttäjän
nimeämien todistajien kanssa, eikä puolustukselle aiheutuneita kustannuksia korvattu.
10. Tuomareilla oma linja
Tuomio ei vastaa oikeuskäytäntöä Suomessa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/10-kohtaa-nailla-perusteilla-auer-valitti-
ihmisoikeustuomioistuimeen/5055252#gs.LhlrNCk

80
Saksassa tuomarit näyttävät Murhainfon nimimerkki Nicht Shculdigin viestien perusteella pohtivan
avoimesti ja julkisuudessa lsh-rikoksissa tapahtuneiden virheellisten tuomioiden syitä – en ole
nähnyt vastaavaa meillä.
https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=24&t=18779&start=165#p792423

Tutkimuksessa ja opinnäytetöissä aihetta on jonkin verran käsitelty. Ohessa ote Salla Pyynyn
opinnäytteestä syksyltä 2016:

Se, miksi moni löytämäni Suomea koskeva EIT:n päätös liittyy lapsen seksuaaliseen
hyväksikäyttöön voi johtua siitä, että koska asianomistajana on yleensä alle 15-vuotias lapsi,
olisi hänen kuuleminen oikeudessa kohtuutonta lapsen nuori ikä ja kehitys huomioon ottaen.
Kuitenkaan näissä tilanteissa vastaajalle ei ole annettu mahdollisuutta asianomistajan
vastakuulusteluun, eikä vastakuulustelumahdollisuutta ole yleensä kompensoitu muuten
kuin asiantuntijan lausunnolla asianomistajan kertomuksen uskottavuudesta. Omasta
mielestäni asiantuntijan lausunto uskottavuudesta ei kompensoi tarpeeksi vastaajan oikeutta
asianomistajan vastakuulusteluun.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/115707/Pyyny_Salla.pdf?sequence=1

Kyseisistä lsh-tuomioiden ”monista Suomea koskevista EIT päätöksistä” ei ole julkisuudessa

juurikaan kuultu. Auer/Kukka lsh-jutussa ei otettu riittävästi huomioon vastakuulemisoikeutta (ks.
kohta 8 edellä) – tai sitten vastaaja luopui (mahdollisesti lasten psyykkisen tilan johdosta)
oikeudesta, koska valituksessa ei erikseen mainita kuulemisoikeuden puuttumista. Sen paremmin
vastaajapuolen asiantuntijalausuntoja ei noteerattu oikeudessa. Syyttäjien asiantuntijoina käyttämien
oikeuspsykiatristen kuulijoiden eli vastaajapuolen ”haastattelijoiksi” nimeämien psykologien
lausuntoja lasten kertomusten uskottavuudesta voidaan tuskin pitää ”kompensoivina” tekijöinä
vastakuulemisoikeuteen nähden.

Ilmeisesti Auerinkin valitus EIT:een koski ainakin osittain sitä, että hovioikeudessa ei tarjottu täyttä
vastakuulemismahdollisuutta. Valitusta ei kuitenkaan otettu lainkaan käsittelyyn muotoseikan tai
myöhästymisen perusteella. Ja jos oikein olen ymmärtänyt sama tuomari, eli EIT:ssä vuosina
2007–2015 vaikuttanut Päivi Hirvelä, oli torjumassa purkuhakemusta myöhemmin KKO:ssa,
mihin hänet nimitettiin vuoden 2016 alussa:

EIT on päättänyt lokakuussa (2015) antamassaan ratkaisussa, ettei se ota valituksia

käsiteltäväkseen. Päätös syntyi yhden tuomarin menettelyssä.
https://www.hameensanomat.fi/uutiset/eit-ei-tutki-auerin-valitusta-seksuaalirikosjutussa-
165385/

Korkein oikeus tiedotti tänään (2.11.2016 – lisäys Z.) hylänneensä Anneli Auerin
purkuhakemuksen, jonka tämä teki viime toukokuussa (2014, lisäys Z.) Turun hovioikeuden
27.6.2013 antamasta tuomiosta. Ratkaisu koskee mm. Auerin syyksi luettuja seksuaali- ja
väkivaltarikoksia.
––
KKO käsitteli Auerin hakemuksen kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat
rangijärjestyksessä lueteltuna oikeusneuvokset Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tatu
Leppänen.

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.com/2016/11/9-kko-hylkasi-anneli-auerin.html

81
Päivi Hirvelän valintaan EIT:een ja myöhemmin KKO:een lienee vaikuttanut se, että tämä on
väitellyt aiheesta otsikolla Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa (2006). Hirvelä
aloitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina 1.1. 2007, siis aika pian väitöksensä
jälkeen. Nimitys oli kiistanalainen, ja Mikko Niskasaari kirjoitti asiasta aikanaan mm. Demarissa ja
Seura-lehdessä.

– – Matti Pellonpää luopui tuomarin paikastaan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Hänen

tilalleen nimitettiin oudolla tavalla syyttäjälaitoksen ytimestä väärällä ansioluettelolla ja
erikoisella nimitystavalla Päivi Hirvelä.

https://suomi2017.files.wordpress.com/2010/12/seura_lehti_45_pc3a4ivi_hirvelc3a4_eit_tuo
mariksi_vaarin_perustein.jpg?w=640&h=826

Nimityksestä tehtiin valitus nimikkeellä "asiakirjan väärentäminen", mikä jätettiin käsittelemättä.

Sittemmin Hirvelä oli EIT:ssa estämässä Auerin tekemän valituksen vastaanottamista sillä
perusteella, että Auerin hakemus oli vanhentunut. Seksuaalirikostuomio tuli lainvoimaiseksi kesällä
2014 KKO:n hylätessä valituslupahakemuksen 11.6.2014, joten valitus EIT:hen olisi pitänyt tehdä
kuuden kuukauden kuluessa eli vuoden 2014 aikana. Päätös EIT:ssa on syntynyt lehtitietojen
mukaan "yhden tuomarin menettelyllä" lokakuussa 2015, eli ilmeisesti juuri Hirvelä on ollut asialla.

http://www.ksml.fi/kotimaa/Korkein-oikeus-hylk%C3%A4si-Auerin-hakemuksen-%E2%80%93-
seksuaalirikostuomiota-ei-pureta/866817

https://lh3.googleusercontent.com/-notsnxYxzq8/VqIttM-
wJkI/AAAAAAAACk8/9HwsNM5GkOQ/s680-Ic42/1-IMG_0662_zpsu87kxlgq.jpg

Ja sama tuomari on siis ollut vuonna 2016 syksyllä tyrmäämässä Auerin Turun hovioikeuden
päätöstä koskevan purkuhakemuksen KKO:een. Jyrki Virolaisen mukaan päätös oli "tehty
pikavauhdilla". "Kolmen kopla" (Virolainen) ei myöntänyt lupaa valituksen käsittelyyn, vaan piti
Hovioikeuden päätöstä perusteltuna. Hirvelä et co. ovat evänneet esimerkiksi uuden selvityksen
lapsen kertomuksen luotettavuudesta.

Vuonna 2006 valmistuneen väitöskirjan jälkeisessä haastattelussa Hirvelä toteaa: ”Tutkinnan

heikkoudet näkyvät esimerkiksi tavassa, jolla uhreiksi epäiltyjä lapsia kuulusteltiin":

Esimerkiksi kuulusteluja ei välttämättä taltioitu mihinkään eikä epäillylle aina annettu

mahdollisuutta vastakuulusteluun. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että
epäillyllä on mahdollisuus esittää omia kysymyksiään", Hirvelä muistuttaa.
––
Hirvelä havaitsi tutkimuksessaan myös, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty
ei yleensä saa langettavaa tuomiota, ellei oikeudella ole käytettävissään lapsen kertomusta
tapahtumista. (Helsingin Sanomien haastattelu 15.11.2006)

Auerin lsh-jutussa lapsen kertomus siis oli käytettävissä, ja tuomiolle ei täten ollut estettä. Mutta
mitä mahdollisuuksia Auerilla oli lsh-jutussa, jos hänelle ei suotu täyttä vastakuulusteluoikeutta
eikä hänen hankkimiaan asiantuntijalausuntoja lasten kertomuksen luotettavuudesta noteerattu? Ei
mitään. Tuomio annettiin täysin syyttäjän materiaalin perusteella. Maallikosta tarve ylläpitää
ilmeisen väärä tuomio Auerin lsh-syytteen kohdalla vaikuttaa käsittämättömältä – kuka hyötyy ja
miten? Vahinko perheelle ja kärsimys leimaamisesta sen sijaan on suunnaton. Sadistista
vallankäyttöä?

82
Emeritusprofessori Jyrki Virolainen kritisoi blogissaaan KKO:n Auerin purkuhakemuksen
hylkäystä:

– – hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen

lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen
Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot
olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi
pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym.
rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi
kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa
jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman
erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan
puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja
kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen
tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen
käsitys. (Jyrki Virolainen: KKO hylkäsi Anneli Auerin purkuhakemuksen.)

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2016/11/9-kko-hylkasi-anneli-auerin.html )

Valituksen yhtenä hylkääjänä toiminut hyljännyt Päivi Hirvelä on todennut väitöksessään vuodelta
2006:

(L)apsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea

lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointiin. (Hirvelä 2006: Rikosprosessi lapsiin
kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, s. 498.)

Todistusharkinta siis "kiteytyy” Hirvelän mukaan luotettavuuden arviointiin – ja vieläpä ”ennen

kaikkea”. Kirsti Uusitalo kirjoittaa kuitenkin väitöksessään Näytönarviointi ja näyttökynnys lapsiin
kohdistuneissa väkivalta ja seksuaalirikoksissa (2014) seuraavasti:

Koska lapseen kohdistuneissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa suoria todisteita on usein

vain vähän, ovat aihetodisteet ja asiantuntija-arviot lapsen kertomuksesta tärkeitä todisteita.
Asiantuntijalausunnot ja arviot on kuitenkin muistettava pitää vain todistusoikeudellisen
luokittelun mukaisesti apuseikkoina, ei suorina todisteina tapahtumista.

Hirvelän väitöksessä esitetty käsitys on siis korjattu Kirsti Uusitalon väitöksessä – "apuseikka"
tuskin voi "kiteyttää" ratkaisevan perusteen. Samoin KKO.n Auerin tuomionpurkua koskevassa
päätöksessä Hirvelän käsitys (”todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen
luotettavuuden arviointiin”) on korjattu, mahdollisesti Hirvelän itsensä vaikutuksesta:

Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten

oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia
asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä
todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta
arvioitaessa. (Jyrki Virolaisen blogista.)

Näiden näyttöarvo siis on rajattu verrattuna suoriin todisteisiin, mitkä hyväksikäyttötapauksissa

kuitenkin usein puuttuvat. Tällöin jää ”sana vasten sanaa”, mikä lähtökohtaisesti on
syyttömyysolettaman mukaisesti ratkaistava vastaajan eduksi. Käytännössä tämä näyttää usein
unohtuvan – ”apuseikan” (luotettavuuslausunnon) ja asianomistajan sanan perusteella lsh-
tapauksissa päädytään useinkin langettavaan tuomioon.

83
Toisaalta sen korostaminen, että luotettavuuslausunnot ovat todisteina statukseltaan ”vain
apukeinoja” korostaa, millä alueella liikutaan: kun ei ole varsinaisia todisteita, joudutaan
turvautumaan ”apukeinoihin”, mitkä ovat lähtökohtaisesti epävarmoja syyllisyyden osoittamisessa.
Kun todiste (lasten kertomus) ei itsessään riitä, tarvitaan ”aputodisteita” (lausuntoja). Sama kuin
todettaisiin, että ”rakennus ei pysy pystyssä ilman apu- tai tukirakenteita”, mikä osoittaa
alkuperäisen rakenteen heikkouden. – Ja jos Hirvelä KKO:n tuomarina lopulta pitää
asiantuntijalausuntoja ”apuseikkoina”, eikö hänen tulisi nähdä myös syyttäjäpuolen lausunnot
”apuseikkoina”, joiden painoarvo kokonaisuudessa on vähäinen? Tällöin muiden todisteiden – tai
niiden puutteen – painoarvon luulisi lisääntyvän.

Hirvelä on toiminut Lahden kaupungin kihlakunnansyyttäjä 1986-1998 ja valtionsyyttäjä 1999

-2015, joten hän ymmärtää syyttäjän näkökulman. Ilmankos hän suosittelee myös lsh-jutuissa
syyttäjävetoista tutkintaa, ja tyytyy KKO:n tuomarina noteeraamaan vain syyttäjän aineiston.
Tohtori Päivi Hirvelä näyttää kuitenkin olevan toinen henkilö kuin KKO:n tuomari Hirvelä – oman
väitöksen johtopäätökset voidaan huoletta jättää huomiotta "nuin vain", kun langetetaan tuomio
käytännön vaatimuksen mukaisesti.

Vapauttavan murhatuomion vaikutus?

Auerin valitusta ei ole otettu käsittelyyn sen perusteella, että ”oikeuskäytännössä on lisäksi
vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa
tarkoitettu uusi seikka.” Ei ole lainkaan varmaa, että Turun hovioikeuden päätös olisi ollut
langettava lsh-asiassa, mikäli heille olisi esitetty Vaasan hovin vapauttava (äänestys)päätös murha-
asiassa, minkä mukaan lasten kertomukset eivät ”miltään osin tukeneet Aueria vastaan ajettua
syytettä". Tuskin Turun hovi olisi voinut langettaa lsh-tuomiota samaisten lasten kertomuksiin
perustuen.

KKO esittää kuitenkin varmoin äänenpainon olettamuksen:

Korkein oikeus katsoo, ettei Auerin hakemuksen tueksi ole esitetty sellaisia uusia
seikkoja tai todisteita, joiden esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi
johtanut syytteiden hylkäämiseen.

KKO voi katsoa näin, mutta ei se voi tietää asiaa, kun lsh-tuomion julkisessa selosteessa kuitenkin
todetaan:
Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään
kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää
kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.
(Turun hovioikeus, julkinen seloste.)
Murha-asiassa kuitenkin lapset ovat tähän kyenneet – lapset jäivät kiinni sen takia, että kertomukset
eivät "miltään osin" saaneet tukea rikospaikkatutkimuksesta vaikka syyttäjän mukaan kertomukset
olivat paljolti yhteneviä:
Alexandra ja Alexander Auer ovat yhdenmukaisesti kertoneet, kuinka he ovat tulleet teon
jälkeen tietämään, että Anneli Auer on tappanut Jukka Lahden, joko kuulemalla sen Anneli
Auerin ja Amandan välisistä keskusteluita tai siten, että se on kerrottu heille. (Syyttäjän
valitus Vaasan hovioikeuden tuomiosta KKO:lle 17.4.2015, ital. Z.)
Osittainen ja monitulkintainen oli muu tuki (fyysinen näyttö) myös lasten lsh-kertomuksille –
lähelle tullaan ilmaisua ”näyttö ei tukenut hyväksikäyttökertomuksia miltään osin": ei löydetty

84
immenkalvovaurioita, ja ”viiltelyarvet” jätettiin käräjäoikeudessa huomioimatta, koska
lääkärinlausunto ei varauksetta tukenut tulkintaa viiltelystä.

Ja eikö lsh-kertomuksissa muka ollut ristiriitaisuuksia? Eikö muuttumista? Eikö muka ”jääty kiinni
valehtelusta”? Turun hovioikeus arvioi, että ei. Vanhinta lasta koskeva osuus julkisessa selosteessa –
varsinkin vapauttavan murhatuomion jälkeen – vaikuttaa joka tapauksessa kelvottomalta:
A:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän
kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen
läheiselleen. A:lla ei ollut selitystä sille, mistä B:n, C:n ja D:n poikkeuksellisen
lukuisat arpi- ja muut löydökset olivat voineet tulla tai mistä he olivat saaneet
runsasta ja yksityiskohtaista tietoa seksuaalisista asioista, vaikka B:n, C:n ja D:n
kertomuksissa esitetyt vakavat väitteet olivat kohdistuneet osaksi häneenkin. (Turun
hovioikeus: Julkinen seloste.)

A on todistanut valan velvoittamana oikeudessa – syytetäänkö häntä väärästä valasta? Ja minkä

ihmeen takia A:lla pitäisi olla selitys sisarusten arville, joita ei erotettu muuten kuin UV-laitteella?
Onko hän "veljensä/sisartensa vartija"?
Lääkärintutkimuksessa A:lla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt
selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut, esimerkiksi vastaavat
rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä. (Turun hovioikeus: Julkinen seloste.)
Mikäli arvet ovat olleet C:llä vastaavat kuin A:lla, ehkä ne ovat C:ltäkin hävinneet – nimittäin
Auerin muutoshakemuksen uuden lääkärintodistuksen mukaan A:lla ei ollut arpia olkapäissä, eikä
niitä siten ole koskaan ollutkaan, koska arvet eivät häviä iän mukana. Päivi Hirvelä et co. eivät
noteeranneet kyseistä lääkärintodistusta:
Auerin purkuhakemuksensa liitteinä toimittamissa kahdessa uudessa asiantuntijalausunnossa
on kyse asianomistajien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin myös
heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Korkein oikeus toteaa, etteivät lausunnot
sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn,
koska lausunnoissa esiin tuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja
hovioikeuden tuomioissa. Myöskään uudessa 15.3.2016 annetussa lääkärinlausunnossa
esitetty selvitys ei olennaisesti poikkea aikaisemmin esillä olleesta
oikeudenkäyntiaineistosta. (KKO:n seloste.)
Arvet siis syntyvät ja katoavat noin vain – ehkä siis "samanlaiset arvet" myös lapsi C.n olkapäistä,
joiden syyttäjä tulkitsi juontuvan saatananpalvontamenoista.
Pahinta on, että lapsitodistajat ovat selvittämättömän murhatapauksen tiimoilta edelleen virheellisiin
luotettavuuslausuntoihin syyllistyneiden ja heidän yhteistyökumppaneidensa vaikutuspiirissä –
esim. syyttäjien, poliisien (Santaoja), terapeuttien ja psykologien sekä sijaisvanhempien. Eli niiden,
jotka eivät edes halua ratkaista Ulvilan surmaa, minkä entinen poliisiylijohtaja Paatero on
ilmoittanut "pannessaan kirjan kannet kiinni". Tarvitsee vain ajatella, minkälaisen painostuksen
kohteeksi tyttö joutui murhakuulemisissa. Muut lapset tulevat elämään samojen, todellisuutta oman
etunsa nimissä vääristävien tahojen paineen alla. Todennäköisesti heille on kehittynyt vakava
Tukholma-syndrooma.
Raiskausepäilyssä todistajan uskottavuus on tärkein asia siis myös Auerin ja Kukan asiassa, minkä
myös KKO:n oikeusneuvos Päivi Hirvonen on väitöksessään todennut. Mutta kuvitellaan tapaus,
missä nainen O esittäisi, että herra X on murhannut herra Y:n, ja kävisi ilmi, että todisteiden valossa
näin ei ole voinut olla. Eikö tämä vaikuttasi myös naisen väitteeseen, että herra X on myös
raiskannut hänet? Eikö heräisi perusteltu epäilys, että naisella on kaunaa herra X:ää kohtaan tämän
tehtaillessa X:ää vastaan syytteitä, mitkä eivät näytä pitävän paikkaansa? Eikö heräisi epäilys, että

85
nainen on mytomaani? Vai ajatellaanko, että kyseessä on oikeudellisesti ”kaksi eri tapausta”, niin
kuin KKO hylkäämispäätöksessään esittää?

Näytön riittävyysarviointi Ruotsissa – seitsemän kriteeriä

Kirsti Uusitalo tuo väitöksessään vuodelta 2014 esiin Ruotsissa käytetyn ”kriteeristön tai luokittelun
näytön riittävyysarviointiin lsh-rikoksissa” – nämä eivät siis ole asiantuntijoiden laatimien
luotettavuusarvioiden kriteereitä, vaan oikeuskirjallisuuteen perustuvia "riittävyysarvioita” syytteen
hyväksymiselle.

Kriteereistä ensimmäinen:

asianomistajan kertomien tietojen merkittävä muuttuminen oikeudenkäynnin aikana puhuu

syytöksen oikeellisuutta vastaan (konstanskriteriet), vaikka teon laatuun ja asianomistajan
ikään nähden erityisen huomionarvoisia eivät ole aikaa, paikkaa ja tekokertojen määrää
koskevien tietojen muutokset. Tällaisillekin muutoksille pitää kuitenkin vaatia hyväksyttävä
selitys

Auer/Kukka hyväksikäyttöjutun oikeudenkäynnin aikana ei mikään enää muuttunut, koska

kuulemiset oli videoitu oikeuspsykiatrisessa yksikössä, eivätkä lapset todistaneet oikeudessa
vanhinta tytärtä lukuun ottamatta (tämän kertomuksessa ei ollut muutoksia). Videointien aikana
muutoksia taisi tapahtua, eli kertomukset laajenivat ja paisuivat kerrasta toiseen, mikä on
tunnusomaista valemuistoille.

Toinen kriteeri:

jos asianomistaja on merkityksellisin osin antanut vääriä tietoja, on tällä vaikutusta hänen
kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin. Sama koskee annettujen tietojen
ristiriitaisuutta (homogenitetskriteriet)

Ainakin murha-asiassa asianomistaja (poika) on antanut tietoja, mitkä eivät rikospaikkatutkimuksen

valossa voi pitää paikkansa, mikä on todettu Hovioikeuden tuomiossa: ”Kun otetaan huomioon
kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja kertomusten ristiriita teknisen
rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua
syytettä.” Lsh-tapauksessa sen sijaan julkinen seloste katsoo luotettavuuden säilyneen huolimatta
”vääristä tiedoista”:

Jens Kukka ja Anneli Auer ovat väittäneet, että koska B, C ja D ovat osin kertoneet selvästi
epätodennäköisistä ja jopa epärealistista tapahtumista ja seikoista, B:n, C:n ja D:n
kertomukset ovat kokonaisuudessaan epäluotettavia. Hovioikeus on B:n, C:n ja D:n
kertomusten luotettavuutta arvioidessaan ottanut huomioon tällaiset tapahtumat ja seikat.
Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus on voinut arvioida kertomusten syntyhistorian ja
kertojaan nähden ulkopuolisten seikkojen vaikutusta kertomuksiin. Ottamalla lisäksi
huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n kertomusten
epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.

”Huomiotta jättäminen” on siis voitu tehdä meillä, Ruotsissa se ilmeisesti ei olisi käynyt päinsä,
koska väärillä tiedoilla on ”vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin
osin”. Tosin pojan kertomuksen oikeudellisesti osoitettuja ”vääriä tietoja” murha-asiassa ei voitu
ottaa huomioon lsh-asiaa päätettäessä, koska Hovin päätös ei tuolloin ollut vielä tullut – tämä lienee
ollut yksi peruste Auerin ja Kukan KKO:een tekemälle muutoshakemukselle.

86
”Muu todistelu” viittaa siihen, että lasten kertomukset ovat ”yksityiskohtaisia ja johdonmukaisia”
sekä ”omakohtaisia ja kertojien ikätasoa vastaavia”; niitä on havainnollistettu eleillä ja asennoilla ja
”tekokohtia kehossaan näyttämällä”; teot on ”yhdistetty tiettyyn aikaan ja/tai tiettyyn paikkaan”;
kertomusten ”keskeiset osat ovat pysyneet eri kerroilla kuultaessa muuttumattomina ja keskenään
ristiriidattomina”; syyllisiksi on nimetty Jens kukka ja Anneli Auer. Lisäksi vedotaan
lääkärintutkimuksen ”arpi ja vammalöydöksiin geenitali- ja anogenitaalialueilla ja muualla
kehossa”. Näissä kriteereissä näkyy se, että lapsen kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa on
käytetty ”sapluunaa”: kun kertomuksista löydetään jotain sapluunassa mainittuun viittaavaa,
kertomus katsotaan luotettavaksi. Samaan tapaan eräässä KKO:n langettavaan tuomioon
päätyneessä ennakkopäätöksessä luetellaan kyseisiä kriteerejä:

Eräät B:n käyttämistä sanoista sopivat hänen ikäisensä lapsen ilmaisuiksi, kun taas toiset
sanat puolestaan luovat kuvan opitusta ilmaisusta. B on kuvannut tekijän (isä), kosketetun
tai käytetyn ruumiinosan (isän pippeli, oma pylly), toiminnan (söi ja laittoi isän pippelin
syvälle kurkkuun, imi pippeliä, isä työnsi kakan kauas) sekä omaa tuntemusta osoittavia
piirteitä (pippeli oli herkkua, ihana).

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1404215595714.html

Vaikuttaa, että kun muut aspektit sopisivat esimerkeiksi myös "opitusta ilmaisuista", on pitänyt
saada mukaan lapsen "omaa tuntemusta" ilmaiseva "pippeli oli herkkua, ihana". Tosin kyseinen
"oma tuntemus" tuntuu kaukaa haetulta – "herkkua, ihana" tuntuisi päinvastoin viittaavaan
"opittuun ilmaisuun". Kyseisessä tapauksessa lapsi on myös "sanonut spontaanisti nauraen, että
hän `syö isän pippeliä´" – tätä on katsottu tukevan se, että lapsi on mm. työntänyt suuria leluja
suuhun. Miten oraalisen hyväksikäytön muisto ”laittoi isän pippelin syvälle kurkkuun” herättäisi 3-
vuotiaassa "spontaanin naurun"? En tiedä.

Kolmas kriteeri:

merkitystä on sillä, että asianomistajan ilmoittamat seikat sellaisenaankin tuntuvat

uskottavilta. Tässä yhteydessä on kuitenkin merkityksellistä, onko hänen kertomuksensa
teosta yksityiskohtainen (detaljkriteriet)

Varsin monet seikat pojan ja lasten kertomuksessa tuskin ovat sellaisia, että ne ”sellaisinaankin
tuntuvat uskottavilta” – ajatellaan kertomuksia eläinuhrauksista ja saatananpalvonnasta, mitkä
olisivat yhdistyneet lsh-rikoksiin. Mikä täyttää epäuskottavuuden kriteerit, jolleivät nämä? Myös
Auerin lasten kertomusten ”kehittyminen ja paisuminen” murhakuulemisten jatkona viittaa
valemuistoihin. Kirsti Uusitalo kertoo väitöksessään toisen tapauksen yhteydessä
”mielikuvituksellisten elementtien” puuttumisesta, mikä tuki syytettä:

Hypoteesia valemuistoista olisivat tukeneet mielikuvitukselliset elementit, jollaisia lapsen

kertomuksessa ei ollut esiintynyt. Lapsen kertomus ei myöskään ollut kehittynyt tai paisunut
valemuistoille tyypillisellä tavalla. (S. 36)

Lisäksi kertomusten ”ylitarkkaa yksityiskohtaisuutta” pidettiin murha-asiassa oikeuspsykiatrisen

yksikön yksikön lausunnossa valemuiston merkkinä:

Sen puolesta, että B:n muistikuvat ovat rekonstruktioita (muokkaantuneita) tai valemuistoja,
joihin hän itsekin uskoo, puhuvat lausunnon mukaan seuraavat seikat: 1. B:n muistikuvissa
on ylitarkkoja yksityiskohtia ja 2. B sanoo haastattelussaan, ettei hän ole ihan varma siitä,
mitä yöllä oikeasti on tapahtunut, ja että hän ymmärsi jälkikäteen, miten asiat ovat menneet.

87
Yksityiskohtaisuus näyttää olevan siis yhtä lailla epäuskottavuuden kuin uskottavuudenkin
indikoija. Tämä todetaan myös Kirsti Uusitalon väitöksessä:

Myös valemuistoon perustuva kertomus saattaa sisältää niin kutsuttuja

luotettavuuskriteereitä, esimerkiksi yksityiskohtia, samalla tavoin kuin aito, itse koettua
tapahtumaa koskeva kertomus (s.32).

Neljäs kriteeri:

merkitystä on myös sillä, onko asianomistajalla motiivi väärien tietojen antamiselle tai onko
tietojen antamiseen johtanut asianomistajan vilkas mielikuvitus tai huono psyykkinen tila
(motiv för beljugande). Todellisuuden ja fantasian sekoittuminen voi olla seurausta myös
johdattelusta, esimerkiksi vanhemman taholta huoltoriidan yhteydessä.

Asianomistajilla on selkeästi ollut motiivi väärien tietojen antamiseen: julkisuudessa murhaajaksi

leimatun äidin pelko, sijaisperheen harjoittaman äärimmäinen vieraannuttaminen sekä eristäminen,
missä yhteys entisiin kavereihin ja sukulaisiin eli ylipäätään menneisyyteen on pyritty
katkaisemaan. Sittemmin vieraannuttaminen on pyritty muuttamaan lainsäädännöllä tuomittavaksi.
http://psyjuridica.com/mita-vieraannuttaminen-opettaa-lapselle/ Yllä mainitut seikat ovat
muodostaneet hyvän kasvualustan äitiä ja tämän miesystävää koskeville kauhutarinoille. Myöskään
johdattelu ei näytä Auerin muistelmien valossa olevan poissuljettu:

Psykologit eivät saa esittää lapsille johdattelevia kysymyksiä. Sama ei tietenkään päde
sijaisvanhempiin. Kun yksi lapsista oli ensimmäisissä haastatteluissa maininnut Jensin
nimen, Tapio Santaoja oli pyytänyt sijaisvanhempia kyselemään Jensistä ja etenkin
nukkumajärjestelyistämme. Silloin ei tosin ollut vielä puhuttu mitään raiskauksista ja
seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ihme, että Jenskin tuli pian mukaan kertomuksiin, kun
hänen ilmestymisensä oli tilattu. (Murhalesken muistelmat, s. 246.)

Lapsella on todettu myös olleen vilkas mielikuvitus, minkä todistaa mm. murhayötä koskevan
tarinan tuottaminen (tämä tieto ei ilmeisesti kuitenkaan ollut lsh-päätöstä tekevien tuomareiden
tiedossa, mikä sinänsä puoltaisi uutta käsittelyä). Tosin KKO torjui argumentin yhdistämisestä –
kyseessä ovat ”eri tapaukset”. Mutta ruotsalaisten kriteeristön mukaan ylipäätään tunnistettu ”vilkas
mielikuvitus” heikentää todistuksen arvoa tuomion riittävyysarviossa. Lisäksi lapsen psyykkinen
tila on ollut huono, koska tämän on todettu saaneen paniikkikohtauksia, minkä yhteydessä tämä on
”hakannut päätään”:

- - ja sitten mä oon purkanu niit sellatti et mä oon hakannu päätäni, ja sitte ku on ollu jotain
muutaki asiaa, niin sitten, sitten ku Minna on sanonu et se auttaa sitten ku kertoo sen niin
sitten se auttaa paljon enemmin ku pään hakkaaminen nii. – – Sitten ku mä oon kertonu
mikä on harmittanu, niin sitte se on auttanu, nii mä oon ajatellu et täski asiassa se auttais sit
ku kertoo. (Pojan kuuleminen 2011.)

Tuskalliselle oireilulle on siis sijaisäidin ja terapian tuella tuella haettu ratkaisua puhumisesta, mikä
on tuottanut huonon olon selitykseksi äidin ja isosiskon tekemän murhan sekä seksuaalisen
hyväksikäytön biologisessa perheessä – huonoa oloa ei siis ole tuottanut isän menettämisestä
johtuva trauma tai sijaisperheen olosuhteet? – ”Pään hakkaaminen” on muuten samansuuntainen
oire kuin itseviiltely, mitä lapset ovat Auerin vastineen mukaan harjoittaneet.

88
Viides kriteeri:

merkitystä on tavalla, jolla asianomistaja on antanut kertomuksensa, toisin sanoen sen

luotettavuusvaikutelmalla (trovärdighet). Tältä osin arviointi on kuitenkin tehtävä varovasti,
koska tällaiset arviot ovat hyvin subjektiivisia. Tähän liittyy myös kysymys asianomistajan

luonteenpiireistä kuten mielikuvituksellisuudesta tai poikkeuksellisesta kiinnostuksesta

seksuaalisuutta kohtaan

Kertomukset ovat syntyneet pitkien murha-asiaan liittyneiden kuulemisien jälkeen – so. tätä ennen
ei mitään tullut ilmi spontaaneina lausumina esim. kotona, koulussa tai muissa yhteyksissä.
Sijaisvanhemmat eivät ole kertoneet ”poikkeuksellisesta kiinnostuksesta seksuaalisuutta kohtaan”
eli esim. korostuneesti seksuaalisista puheista, piirustuksista, itsen tai toisten lasten koskettelusta tai
viettelevästä käytöksestä aikuisia kohtaan. Yliseksuaalisuutta ei näytä esiintyvän myöskään
vanhemman lapsen aikaisemmissa sen paremmin kuin myöhemmistäkään piirustuksissa, jotka
takavarikoitiin kotietsintöjen yhteydessä ja joita on julkaistu mm. Auerin tai tytön omissa blogeissa
sekä myöhemmin erinäisillä rikosfoorumeilla.

Kuudes kriteeri:

tiettyä merkitystä on myös sillä, miten asianomistaja on käyttäytynyt ja voinut tekoaikana ja

sen jälkeen (offersymtom). Koska lapsen oireilu voi johtua myös muista syistä kuin
rikoksesta, ei oireilulle voida antaa ratkaisuharkinnassa suurta merkitystä.

Väitetyn tekoajan jälkeen perheessä on ollut peitepoliisi, joka ei ole kertonut lasten oireilusta –
oireilua on ilmennyt vasta sijaisperheeseen sijoittamisen jälkeen, jolloin oireilu toden näköisesti
johtuu ennemmin sijaisperheen olosuhteista kuin oloista biologisessa perheessä.

Seitsemäs kriteeri:

tekninen ja lääketieteellinen selvitys voi tukea lapsen kertomusta.

Teknisen selvityksen ei voitu katsoa tukevan kertomuksia, mikä todetaan Hovin julkisessa
selosteessa lsh-tapauksessa:

– syytteiden mukaan rikokset on tehty kotioloissa ja sisätiloissa. Useimmista niistä ei jää

jälkiä. Rikoksissa käytetyt tekovälineet ovat olleet tavalliseen asuinirtaimistoon kuuluvia tai
joka tapauksessa helposti hävitettäviä.

Lääketieteellinen selvitys asiasta on käräjäoikeudessa todettu asenteelliseksi, minkä jälkeen

selvitystä on korjattu:

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan voidaan Joki-Erkkilän allekirjoittamien lausuntojen

asenteellisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä pitää perusteltuna ja oikeutettuna. Kritiikin
oikeutukseen ei vaikuta se, että Joki-Erkkilä on 25.5.2012 päivätyssä lausuntojen
korjauksissa ja korjatuissa lausunnoissa peräytynyt eräistä aiemmissa lausunnoissaan
esittämistä kannanotoista. (Käräjäoikeuden päätös.)

On selvää, että asenteellisuutta on tässä tapauksessa ollut myös tutkimustilanteessa, mikä on

vaikuttanut löydösten tulkitsemiseen. Ja selvityksen ”löydökset” on selitettävissä muilla tavoilla –
esim. pojan fisteli – kuin syytteessä mainituilla tavoilla lsh-rikoksesta kielivinä. Lisäksi käytetty
tutkimusmenetelmä (uv-valo) on myöhemmissä tutkimuksissa todettu epäluotettaviksi.

89
Yllä esitettyä kriteeristöä tulisi (ja olisi tullut) soveltaa myös Auer/Kukka -tapauksessa, jolloin
tuomioita tuskin olisi tullut. Varsinkin kun ottaa huomioon tutkimuksen lapsen kyvystä harhauttaa
"ensilinjan" työntekijöitä ja kuulijoita – kyseisessä tapauksessa ensin sijaisvanhempia ja sitten
psykologeja.

Vastaajan oikeusturva?

Kirsti Uusitalon vuonna 2014 tehdyn väitöksen lopussa viitataan hyvin lyhyesti (kymmenellä
rivillä) ”vastaajan oikeusturvaan”:

Vastaajan oikeusturva vai rikosvastuun toteutuminen etusijalla?

Pääosin tarkasteltujen ratkaisujen perustelut on laadittu siten, että syntyy vaikutelma

tasapainosta vastaajan ja asianomistajan intressien painottamisen kesken. Tuomioistuimet
kuitenkin edelleen välttävät kannanottoa vastaajan kertomuksen todistusarvon punnintaan ja
perustelutekniikka rakentuu pro et contra -argumentaation sijasta usein vain syytettä
tukevien todisteiden arviointiin. Perustelujen kehittäminen tältä osin voisi vielä parantaa
vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta arvioinnista.
Sekä vastaajan että asianomistajan oikeusturvan toteutumisen kannalta suuria ongelmia
ovat edelleen rikosprosessiin liittyvät prosessuaaliset kysymykset (oikeustapaukset 5 ja 13).
(Ital. Z.)

https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioikeude
t_helsinginhovioikeus/julkaisut/painetutjulkaisut/lapsenasemakansainvalistyvassamaailmass
a2013/LSjXLrBwF/04_Naytonarviointi_ja_nayttokynnys_lapsiin..._Kirsti_Uusitalo.pdf

Siinä vastaajan oikeusturvaa koskeva osuus kokonaisuudessaan 63 sivua käsittävän väitöksen

viimeisessä kappaleessa. Paljastavasti ”vastaajan oikeusturva” ja rikosvastuun toteutuminen”
asetetaan vastakkain: ”syyllisyysolettaman” mukaisesti on valittava jompikumpi – ikään kuin
rikosvastuu ei toteutuisi, kun vastaajan oikeusturva toteutuu, minkä seurauksena syytetty
mahdollisesti vapautuu. Näyttää, että vastaajan oikeusturvasta lsh-tuomioiden kohdalla ollaan
tarvittaessa valmiita luopumaan toisarvoisena seikkana jopa väitöskirjatasolla. Käytännössä
rikosvastuunhan voi toteutua – ja pitää toteutua – niin, että säilytetään kaikissa tilanteissa niin
vastaajan kuin asianomistajankin oikeusturva. Miltä kuulostaisi murhaepäilyn kohdalla lause
”vastaajan oikeusturva vai rikosvastuun toteutuminen”? – Ja ainakin angloamerikkalaisessa
oikeusjärjestelmässä vastaajan oikeusturvan puutteellinen toteutuminen riittää keskeyttämään
oikeusprosessin. Meillä ollaan kafkamaisempia?

Auerin ja Kukan tapauksessa hovioikeuden julkinen seloste lsh-tuomiosta sen paremmin kuin
KKO:n seloste hylkäyspäätöksestä ei paranna edes ”vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta
arvioinnista”. On etsitty ja käytetty pelkästään syytettä puoltavaa aineistoa.

Salla Pyynön opinnäytetyössä pohditaan usean esimerkkitapauksen kautta juuri

vastakuulemiskysymystä ja sitä miten se on välttämätön oikeus lsh-tapauksissa. Jos tätä oikeutta on
tarjottu, mutta vastaaja on kieltäytynyt käyttämästä sitä, tuomio on voitu langettaa ja saada
lainvoimaisuuden – ei muuten:

Oikeudesta vastakuulusteluun voidaan kuitenkin poiketa. Poikkeaminen voi tulla

välttämättömäksi, jos kyseessä on poissaoleva todistaja tai anonyymitodistaja. Poissaoleva
todistaja voi olla esimerkiksi sairastunut, kadonnut, pelkäävä tai kuollut. Anonyymeillä
todistajilla on puolestaan hyvä syy olla paljastamatta henkilöllisyyttään ja siten jäädä pois

90
 oikeudenkäynnistä. Poissaolevien todistajien lausumiin tuomitsemisen kannalta
suhtaudutaan tiukasti, jos lausumat ovat ainoita ja ratkaisevia todisteita. Asiaa kuitenkin
tulkitaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi jäljempänä 4.2 luvussa esitettävä tapaus Al-Khawaja
ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta antoi uutta tulkintaa ja määritteli tilanteita, joissa
poissaolevan todistajan kirjattua lausumaa voitiin käyttää todisteena. (Hirvelä ym. 2013,
324–325.) (Pyyny 2016, s. 35, vahv. Z.) Edellä mainittu poikkeustapaus netissä osoitteessa:

http://hudoc.echr.coe.int/webservices/content/pdf/001-108072?TID=dmxsoxhwmd

Lisäksi huomio kiinnittyy yksipuolisuuteen hyväksikäytön puolesta todistaneiden psykologien

lausunnoissa. Ote Jasmin Kauniston Psykologian syventävien opintojen tutkielmasta vuodelta
2012 Kun se teki sulle niin:

Välittömät seuraukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat hyvin samankaltaiset kuin

reagointi muihinkin elämänvaikeuksiin. Näin ollen pelkästään lapsen oireiden perusteella ei
voida tehdä suoraa johtopäätöstä seksuaalisen hyväksikäytön tapahtumisesta. Epäilyn aihetta
saattavat kuitenkin antaa muun muassa lapsen seksuaalinen latautuneisuus, viettelevä
käyttäytyminen aikuisia kohtaan, käsiksi käyminen muiden ihmisten sukupuolielimiin,
pakonomainen ja julkinen masturbointi, lapsen pelko jompaakumpaa vanhempaa kohtaan ja
kosketuksen kavahtaminen, jatkuva levottomuus ja ylikiihottuneisuus, jatkuva
masentuneisuus ja pelokkuus aikuisia kohtaan tai lapsen äkillinen kehitystaantuma,
esimerkiksi kastelun alkaminen uudelleen.

Hyväksikäyttö voi siis aiheuttaa monenlaisia oireita. Varsin pulmalliseksi johtopäätösten

vetämisen tekee se, että edellä esiteltyjä oireita voi aiheutua myös muistakin syistä, kuin
seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Selvimmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä
käyttäytymispiirre on lapsen yliseksualisoitunut käyttäytyminen. Tällainen käytös on
kuitenkin mahdollista myös sellaisilla lapsilla, joita ei ole käytetty hyväksi. Lapsen
hyväksikäyttöä selkeästi osoittavaa oirekokonaisuutta ei siis ole olemassa. Tästä huolimatta
lapsen käytösoireet ovat asianmukainen peruste epäilyn syntymiselle ja syy asian
tarkempaan selvittelyyn. (Hirvelä, 2006.)

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130256/urn_nbn_fi_uef-20130256.pdf

Kaunisto viittaa lauseessa "selvimmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä käyttäytymispiirre on

lapsen yliseksualisoitunut käyttäytyminen" siis Päivi Hirvelän väitökseen. Tällaista käyttäytymistä
ei ole tuomioissa (käräjät, hovi, KKO) mainittu, puhumattakaan peitepoliisin raportista, mitä Auerin
valituksen mukaan ei huomioitu riittävästi. Eikä merkkejä yliseksualisoitumisesta ole myöskään
lapsen/lasten piirustuksissa.

Jollei huomioida Long Playn artikkelissa mainittua käyttäytymistä:

ELOKUUN LOPULLA 2011 sijaisperhe matkaili Salossa. Hotellissa lasten järkyttävät

kertomukset saivat jatkoa. Sijaisvanhempien mukaan yksi lapsista kaiveli hotellihuoneessa
takamustaan. Hän oli tehnyt niin aiemminkin, ja sijaisvanhemmat sanoivat, että tapa olisi
syytä lopettaa. Silloin murhayön tapahtumistakin ensimmäisenä kertonut poika sanoi
pikkusiskonsa joskus työntäneen ”leluja pyllyyn”. Sijaisvanhemmat kysyivät, miksi tämä oli
tehnyt niin. Poika sanoi, että vanhin lapsi oli käskenyt.

Tästä Auer/Kukka -lsh-tutkinta lähtee esitutkintapöytäkirjan mukaan purkautumaan. Mutta mikä

lienee totuus lasten kertomusten syntyhistoriasta, mistä on esitetty kaksi versiota? Lieneekö

91
”yliseksuaalisuutta” esiintynyt edes kyseisellä hotellireissulla – vai kielikö ”takamuksen kaivelu”
lasta vaivanneesta fistelistä?

Rikosvastuun toteuttaminen ei ole kuitenkaan pelkästään rikoksista rankaisemista. Myös sen

toteaminen ettei rikosta ole tapahtunut tai ettei joku henkilö ole syyllistynyt rikokseen, on
rikosvastuun toteuttamista. Syytön ei saa tulla tuomituksi rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt.
––

Yleisöjulkisuus muodostaa uuden näkökulman sille, miksi esitutkintapäätösten

oikeusturvatekijöillä on väliä. Asianosaisten ja etenkin epäillyn kannalta on erittäin tärkeää,
että esitutkintapäätöksessä ja päätöksentekomenettelyssä on noudatettu tarkoin ETL:n
(esitutkintalaki) säännöksiä. Esitutkintapäätös ei saa jättää virheellistä kuvaa epäillyn
syyllistymisestä rikokseen, jota hän ei todellisuudessa ole tehnyt.

Saku Tielinen: Asianosaisen oikeusturva esitutkintapäätöksissä (Pro gradu-työ, s. 8 ja s.

16).

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20151145/urn_nbn_fi_uef-20151145.pdf

Tielinen kantaa siis huolta siitä, että vaikka esitutkinnassa kävisi ilmi että tutkittava ei ole
syyllistynyt lsh-rikokseen, julkisuuteen saattaa jäädä jo tutkinnan käynnistymisen perusteella
mielikuva, että epäily on ollut aiheellinen.

Vuonna 2014 väitellyt Kirsti Uusitalo nimettiin korkeimman oikeuden (KKO) jäseneksi vuoden
2017 alusta:
Korkein oikeus (KKO) esittää, että ensi vuoden alusta täytettäviin jäsenen virkoihin
nimitettäisiin Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo ja Pohjanmaan
käräjäoikeuden käräjätuomari Lena Engstrand.
Sekä Päivi Hirvelä että Kirsti Uusitalo ovat näin ollen KKO:n jäseniä, joten sillä pitäisi olla
asiantuntemusta lsh-tuomioista ja niistä tehdyistä valituksista. Ja mikäli otetaan huomioon
molempien väitöskirjoissa esitetyt näkökannat, Auer/Kukka tapauksessa lsh-tuomion purkamiselle
näyttäisi olevan hyvät perusteet – ainakin mikäli oikeusneuvokset Hirvelä ja Uusitalo ovat samalla
kannalla tutkijoiden Hirvelä ja Uusitalo kanssa.
Uusitalon väitöskirjassa ”vastaajan oikeusturva” ja ”rikosvastuun toteutuminen” asetetaan
vastakkain”, toisin kuin Tielisen tutkimuksessa, missä todetaan: ”Myös sen toteaminen ettei rikosta
ole tapahtunut tai ettei joku henkilö ole syyllistynyt rikokseen, on rikosvastuun toteuttamista.”

Luulisi, että KKO:n olisi syytä kantaa huolta nimenomaan esitutkintalain noudattamisesta sekä
vastaajan oikeusturvan toteutumisesta – esimerkiksi Auer/Kukka -tapauksen käsittelyssä. Luulisi,
että tämä on yksi KKO:n tehtävistä. Luulisi.

92
93
Linkkejä

Aamulehti 29.6.2012:
Rikoskumppani Jens Kukalle 10 vuoden tuomio törkeistä raiskauksista.
Käräjäoikeuden julkinen seloste kokonaisuudessaan.
http://archive.li/1bErX

Auer, Anneli 2013: Julkinen seloste asiassa Auer & Kukka

Anneli Auerin vastine Turun hovioikeuden päätökseen 27.6.2013.
https://niinaberg.com/2013/07/25/julkinen-seloste-asiassa-auer-kukka/

Crocker, Lizzie 2015: What Fueled the Child Sex Abuse Scandal That Never Was?
https://www.thedailybeast.com/what-fueled-the-child-sex-abuse-scandal-that-never-was

Edgardh K, von Krogh G, Ormstad K. 1999: Adolescent girls investigated for sexual abuse:
history, physical findings and legal outcome.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10533272

Edgardh,K 2001: Adolescent sexuality and sexual abuse. A Swedish perspective

https://openarchive.ki.se/xmlui/bitstream/handle/10616/38439/thesis.pdf?
sequence=1&isAllowed=y

Eppley, Barry 2012: Treatment of Self-Inflicted Cutter Scars

https://exploreplasticsurgery.com/tag/scar-revision/page/2/

Goodyear-Smith Felicity: Medical Considerations in the Diagnosis of Child Sexual Abuse

http://www.ipt-forensics.com/journal/volume6/j6_2_1.htm
http://goodyearsmith.com

Harvard med students 2003: Adams Classification Table, April 2003: Physical and Laboratory
Findings. Used with permission of Joyce Adams
http://www.pathguy.com/adams.htm

Heger A, Ticson L, Velasquez O, Bernier R 2002: Children referred for possible sexual abuse:
medical findings in 2384 children. Tiivistelmä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

Herrmann, Bernd, Banaschak, Sibylle, Csorba, Roland, Navratil, Francesca, Dettmeyer,

Reinhard 2014: Physical Examination in Child Sexual Abuse
https://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf

94
Joki-Erkkilä, Minna 2015: Child Sexual Abuse. Interpreting medical statement conclusions and
biological evidence detection in the criminal legal process. Väitöskirja.
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97991/978-951-44-9888-6.pdf?
sequence=3&isAllowed=y
Joki-Erkkilä, Minna 2016: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – somaattiset
lääkärinlausunnot
rikosoikeudellisessa prosessissa. Poliisin toimintaympäristö. Poliisiammattikorkeakoulun
katsaus 2016.
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117042/Raportti_125_verkko.pdf?
sequence=1

Kaunisto, Jasmin 2012: Kun se teki sulle niin. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, hyväksikäyttöä
koskevien oikeuspsykologisten haastatteluiden taso, kouluttautumisen vaikutukset ja
osallistujien arviot koulutuksesta.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130256/urn_nbn_fi_uef-20130256.pdf

Kellogg Nancy D., Shirley W. Menard, Annette Santos 2004: Genital Anatomy in Pregnant
Adolescents: “Normal” Does Not Mean “Nothing Happened”
http://pediatrics.aappublications.org/content/113/1/e67.full

Kuhlmeyer, Jr. , Police Chief 1983: Letter to McMartin Preschool Parents

https://www.famous-trials.com/mcmartin/901-lettertoparents

Käypähoitosuositus 22.05.2013: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi34040

Lahdenmäki, Ari 2015: Taksikuski, Long Play 31

https://www.longplay.fi/sites/default/files/lp31_taksikuski.pdf

Leach, Amy-May, Talwar, Victoria, Lee, Kang, Bala, Nicholas, Lindsay R. C. L.: “Intuitive”
Lie Detection of Children’s Deception by Law Enforcement Officials and University
Students
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2632954/

Linder Douglas O.: Famous Trials. Testimony of a 12-Year-Old Girl, Witness for the Prosecution
in theMcMartin Preschool Trial
https://www.famous-trials.com/mcmartin/915-girl12testimony

Lombardi, Maria , Canter, Jennifer, Patrick, Patricia A. and Altman, Robin 2015:
Is Fluorescence Under an Alternate LightSource Sufficient to Accurately Diagnose
Subclinical Bruising?
https://www.slideshare.net/JenniferCanter/als-article

McCann, John, Miyamoto, Sheridan, Boyle, Cathy and Rogers, Kristen 2007: Healing of
Hymenal Injuries in Prepubertal and Adolescent Girls: A Descriptive Study.
https://pdfs.semanticscholar.org/6065/eb8cf8ceac8e2153061d78381bada4010dad.pdf?
_ga=2.105077701.753308467.1545302391-1855396585.1545302391

95
MTV – Uutiset 29.06.2012: Varsinais-Suomen käräjäoikeus on tänään tuominnut Anneli Orvokki
Auerin ja Jens Rurik Kukan oheisista päätösilmoituksista ilmenevin tavoin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/karajaoikeuden-seloste-auerin-
tuomiosta/2051976#gs.=fd4JBA

MTV – Uutiset 9.5.2015: 10 kohtaa – Näillä perusteilla Auer valitti ihmisoikeustuomioistuimeen

Auerin valitus KKO:een lsh-tuomion purkamiseksi:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/10-kohtaa-nailla-perusteilla-auer-valitti-
ihmisoikeustuomioistuimeen/5055252#gs.LhlrNCk

Niskasaari, Mikko 2013: Auerin seksirikosjutun hatarat perusteet. Blogikirjoitus, julkaistu myös
Hymy -lehdessä 2/2013
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Niskasaari, Mikko 2013: Blogikirjoitus 26.02. Demonien jahtaajat ja tapaus Anneli Auer
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154

Poliisihallituksen ohje nro 2020/2011/1610. 28.6.2011: Lapsen kohtaaminen poliisitoiminnassa ja

esitutkinnassa. Helsinki: Poliisihallitus.
https://www.innokyla.fi/documents/942857/a6274580-320f-447d-9cf7-d3e443882f76
(Linkki poistettu joulukuun lopussa 2018.)

Poliisihallituksen ohje nro 2020/2013/5071. 28.11.2013: Muuttaa/Kumoaa 2020/2011/1610,

28.6.2011 Lapsen kohtaaminen poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa
Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa
https://thl.fi/documents/647345/808044/LAPSI+ASIANOMISTAJANA+JA+TODISTA
JANA+POLIISITOIMINNASSA+JA+ESITUTKINNASSA.pdf/47f7aeaf-c81d-4a11-
ab58-b078b0c2ffe6

Pyyny, Salla 2016: Esitutkintakertomus todisteena rikosoikeudenkäynnissä. Opinnäytetyö.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/115707/Pyyny_Salla.pdf?sequence=1

Roper, T.A. 2015: Ten tips for making a successful clinical diagnosis
https://blog.oup.com/2015/04/clinical-diagnosis-top-tips/

Skepsis: Valemuistosyndrooma
https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuistosyndrooma.html

Syyttäjän valitus Vaasan hovioikeuden tuomiosta KKO:lle 17.4.2015.

Taint Hearings and Strategies in Child Sex Cases 2016

http://www.rjaffelaw.com/blog/2016/may/taint-hearings-and-strategies-in-child-sex-
cases/

Tielinen, Saku 2015: Asianosaisen oikeusturva esitutkintapäätöksissä. Pro gradu -tutkielma.

http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20151145/urn_nbn_fi_uef-20151145.pdf

96
Uusitalo, Kirsti 2014: Näytönarviointi ja näyttökynnys lapsiin kohdistuneissa väkivalta ja
seksuaalirikoksissa
https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioik
eudet_helsinginhovioikeus/julkaisut/painetutjulkaisut/lapsenasemakansainvalistyvassa
maailmassa2013/LSjXLrBwF/04_Naytonarviointi_ja_nayttokynnys_lapsiin..._Kirsti_U
usitalo.pdf

Virolainen, Jyrki 2013: blogikirjoitus 4.7.2013. Hovioikeuden seloste Anneli Auerin ym.
tuomiosta
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2013/07/748-hovioikeuden-seloste-anneli-auerin.html

Virolainen Jyrki 2016: blogikirjoitus 2.11.2016. KKO hylkäsi Anneli Auerin purkuhakemuksen
https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.com/2016/11/9-kko-hylkasi-anneli-auerin.html

Wikipedia: McMartinin skandaali

https://en.wikipedia.org/wiki/McMartin_preschool_trial

97
98