‫ﺷﻤﺎ ﮐﻪ ﻓﻨﻼﻧﺪی ﻫﺴﺘﯽ ﻧﯿﺰ‪ ،‬رﯾﺸﻪ در اﯾﺮان داری!

‬
‫ﻧﻮﯾﺴﻨﺪه‪ :‬ﭘﺮوﻓﺴﻮر ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪Jaakko Hämeen-Anttila‬‬
‫ﺑﺮﮔﺮدان ﺑﻪ ﭘﺎرﺳﯽ‪ :‬آروﯾﻦ آدرﯾﺎن‪ .‬ﮐﺎری از ﺳﻮی ﺟﻨﺒﺶ رﻧﺴﺎﻧﺲ )ﻧﻮزاﯾﯽ( اﯾﺮاﻧﯽ‬
‫ﺷﻤﺎره ﺷﺎﺑﮏ ﭼﺎپ اﻟﮑﺘﺮوﻧﯿﮑﯽ‪:‬‬
‫)‪ISBN 978-952-69443-1-9 (PDF‬‬

‫اﮔﺮﭼﻪ ﯾﻮﻧﺎﻧﯿﺎن ﺑﺎﺳﺘﺎن‪ ،‬ﺧﻮاﺳﺘﻨﺪ ﻓﺮاﻣﻮش ﮐﻨﻨﺪ »ﭼﮕﻮﻧﻪ ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻏﺮﺑﯽ از دﺷﻤﻨﺎن ﺷﺮﻗﯽ ﺧﻮدش ﮐﻪ اﯾﺮاﻧﯿﺎن ﺑﻮدﻧﺪ‪ ،‬ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺮﻓﺘﻪ‬
‫اﺳﺖ«‪ .‬وﻟﯽ اﻣﺮوزه‪ ،‬دﯾﮕﺮ ﻣﯽ داﻧﯿﻢ ﮐﻪ اﯾﺮان ﯾﺎ ﮐﺸﻮر ُرز و داﺳﺘﺎن ﻫﺎی اﻓﺴﺎﻧﻪ ای‪» ،‬داﺳﺘﺎن ﻫﺎی ﮐﻼﺳﯿﮑﻤﺎن«‪» ،‬ﺑﺎور ﻫﺎی‬
‫ﻣﺬﻫﺒﯿﻤﺎن«‪» ،‬ﺗﺎﺳﯿﺴﺎت ﭘﺰﺷﮑﯿﻤﺎن« و ﺣﺘﯽ »زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪﯾﻤﺎن« را ﺷﮑﻞ داده اﺳﺖ‪.‬‬
‫اﻣﺮوزه‪ ،‬ﻓﻨﻼﻧﺪی ﻫﺎ اﻏﻠﺐ ﭼﯿﺰﻫﺎی ﻣﻨﻔﯽ درﺑﺎره اﯾﺮان ﺷﻨﯿﺪه اﻧﺪ‪ .‬در ﺳﺎل ﻫﺎی ‪ ١٩٧٠‬ﺗﺎ ‪ ١٩٨٠‬ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ‪ ،‬ﮔﻔﺘﮕﻮی رﺳﺎﻧﻪ ﻫﺎ ﺑﻪ‬
‫ﺳﻮی اﻧﻘﻼب در اﯾﺮان ﻣﺘﻤﺮﮐﺰ ﺑﻮد‪ .‬اﻧﻘﻼﺑﯽ ﮐﻪ در آن ﺷﺎه ﻣﻨﻔﻮر و ﺗﺒﻌﯿﺪ ﺷﺪه ﻋﻨﻮان ﻣﯽ ﺷﺪ و آﯾﺖ اﷲ ﺧﻤﯿﻨﯽ ﮐﺸﻮر را ﺑﺮای‬
‫ﺑﺮﻗﺮاری ﯾﮏ اﺳﻼم ﺑﻨﯿﺎدﮔﺮا‪ ،‬ﺑﻪ ﮐﻨﺘﺮل ﻣﯽ ﮔﺮﻓﺖ‪ .‬از آن زﻣﺎن ﺣﺠﺎب اﺟﺒﺎری ﺷﺪ و ﺳﺎﻧﺴﻮر اﻃﻼﻋﺎﺗﯽ ﺷﺪﯾﺪی ﺑﺮ اﯾﺮان ﺣﺎﮐﻢ‬
‫ﮔﺮدﯾﺪ‪.‬‬

‫دﻫﻪ ‪ ١٩٨٠‬ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ‪ ،‬ﺟﻨﮓ اﯾﺮان و ﻋﺮاق روی داد‪.‬‬

‫در ﺳﺎل ﻫﺎی اﺧﯿﺮ ﻧﯿﺰ‪ ،‬رﺳﺎﻧﻪ ﻫﺎ ﻏﻨﯽ ﺳﺎزی اوراﻧﯿﻮم در اﯾﺮان ﺑﺮای ﻧﯿﺮوﮔﺎه ﺑﺮق و ﯾﺎ ﺷﺎﯾﺪ ﺑﺮای ﺳﺎﺧﺖ ﺑﻤﺐ اﺗﻤﯽ را‪،‬‬
‫ﻣﻨﻌﮑﺲ ﻣﯽ ﮐﺮدﻧﺪ‪ .‬ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ اﯾﻦ ﻧﯿﺰ ﺧﺒﺮ ﺳﺎز ﺷﺪ ﮐﻪ ﯾﮏ روزﻧﺎﻣﻪ اﯾﺮاﻧﯽ در داﻧﻤﺎرک‪ ،‬ﺧﻮاﻧﻨﺪﮔﺎﻧﺶ را ﺑﻪ ﺷﺮﮐﺖ در ﻣﺴﺎﺑﻘﻪ‬
‫ﮐﺸﯿﺪن ﮐﺎرﯾﮑﺎﺗﻮر ﺑﺎ ﺟﺴﺘﺎر ﯾﻬﻮد‪ ،‬ﻓﺮا ﺧﻮاﻧﺪه اﺳﺖ‪.‬‬

‫اﮔﺮ ﺗﻨﻬﺎ اﻣﺮوز اﯾﺮان را ﺑﺸﻨﺎﺳﯿﺪ‪ ،‬درک ﺷﻤﺎ ﻧﺴﺒﺖ ﺑﻪ رﯾﺸﻪ ﻫﺎﯾﺘﺎن ﺑﺴﻨﺪه ﻧﺨﻮاﻫﺪ ﺑﻮد‪ .‬ﻓﺮﻫﻨﮓ ﮐﻬﻦ اﯾﺮان ﺑﻄﻮر ﻣﺸﺨﺺ در‬
‫درازای ﻫﺰاران ﺳﺎل‪ ،‬ﺑﺮ ﻓﺮﻫﻨﮓ اروﭘﺎ و ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻓﻨﻼﻧﺪ‪ ،‬ﺗﺎﺛﯿﺮ ﺛﻤﺮﺑﺨﺸﯽ ﮔﺬاﺷﺘﻪ اﺳﺖ‪.‬‬

‫ﺑﻪ اﯾﻦ دﻟﯿﻠﯽ ﮐﻪ ﺗﺎرﯾﺦ ﻧﻮﯾﺴﺎن ﻏﺮﺑﯽ‪ ،‬ﯾﻮﻧﺎن ﺑﺎﺳﺘﺎن را ﺑﻪ ﻋﻨﻮان ﻧﻘﻄﻪ آﻏﺎز ﻓﺮﻫﻨﮕﻤﺎن در ﻧﻈﺮ ﮔﺮﻓﺘﻪ اﻧﺪ‪ ،‬ﻧﻘﺶ ﺧﺎورﻣﯿﺎﻧﻪ و‬
‫اﯾﺮان ﻣﻮرد ﮐﻢ ﺗﻮﺟﻬﯽ ﻗﺮار ﮔﺮﻓﺘﻪ اﺳﺖ‪ .‬ﺷﯿﻮه ﮐﺎر ﺗﺎرﯾﺦ ﻧﻮﯾﺴﺎن ﻏﺮﺑﯽ اﯾﻨﮕﻮﻧﻪ ﺑﻮده اﺳﺖ ﮐﻪ ﭘﺲ از ﯾﻮﻧﺎن ﮐﻪ آﻧﺮا ﻧﻘﻄﻪ‬
‫آﻏﺎزﯾﻦ ﻓﺮﻫﻨﮕﯿﻤﺎن ﻗﺮار داده اﻧﺪ‪ ،‬رﺷﺪ و ﺗﻮﺳﻌﻪ ﻓﺮﻫﻨﮕﯿﻤﺎن را ﺑﺎ روم دﻧﺒﺎل ﻣﯽ ﮐﻨﻨﺪ‪ ،‬ﺳﭙﺲ ﺑﻪ دوران ﻗﺮون وﺳﻄﯽ و ﭘﺲ از‬
‫آن ﺑﻪ اروﭘﺎی ﻣﺪرن ﻣﯽ رﺳﻨﺪ‪ .‬اﯾﻦ ﺟﻬﺎن ﺑﯿﻨﯽ ﮐﻪ اروﭘﺎ ﻣﺤﻮر اﺳﺖ‪ ،‬از ﺣﺪود ‪ ۵٠٠‬ﺳﺎل ﭘﯿﺶ از ﻣﺴﯿﺢ ﺑﻪ وﺟﻮد آﻣﺪ‪ .‬ﯾﻌﻨﯽ‬
‫زﻣﺎﻧﯽ ﮐﻪ ﯾﻮﻧﺎﻧﯿﺎن در دوران ﺟﻨﮓ ﺑﺎ اﯾﺮاﻧﯿﺎن‪ ،‬ﺧﻮد را از ﮐﺴﺎﻧﯽ ﮐﻪ آﻧﺎن را ﺑﺮﺑﺮ ﻣﯽ ﻧﺎﻣﯿﺪﻧﺪ‪ ،‬ﻣﺘﻤﺎﯾﺰ ﮐﺮدﻧﺪ‪.‬‬
‫وﻟﯽ ﯾﻮﻧﺎﻧﯿﺎن ﮐﻬﻦ ﺗﺮ‪ ،‬از اﯾﻦ ﺣﻘﯿﻘﺖ آﮔﺎه ﺑﻮدﻧﺪ ﮐﻪ از دﯾﺮﺑﺎز ﺑﺎ ﺑﺨﺶ ﭘﺎﯾﯿﻦ درﯾﺎی ﻣﺪﯾﺘﺮاﻧﻪ‪ ،‬ﭘﯿﻮﺳﺘﮕﯽ ﭘﺎﯾﺪاری را ﺷﮑﻞ داده اﻧﺪ‪.‬‬
‫ﺑﻪ زﺑﺎﻧﯽ دﯾﮕﺮ‪ ،‬ﻣﺼﺮ‪ ،‬ﻣﯿﺎن رودان و اﻧﺪﮐﯽ ﭘﺲ از آن اﯾﺮان‪ ،‬ﮐﺎﻧﻮن ﻫﺎی ﻧﻮآوری ﺑﻮده اﻧﺪ و ﺗﺎﺛﯿﺮ ﻓﺮﻫﻨﮕﯿﺸﺎن ﺑﻪ ﭘﯿﺮاﻣﻮﻧﯿﺎن‬
‫ﺧﻮد ﮐﻪ ﯾﻮﻧﺎﻧﯿﺎن ﺑﻮدﻧﺪ ﻧﯿﺰ‪ ،‬ﭘﺮﺗﻮ اﻓﮑﻨﺪه اﺳﺖ‪.‬‬

‫واژه ‪ Orja‬ﮐﻪ در زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪی ﺑﮑﺎر ﻣﯽ ﺑﺮﯾﻢ‪ ،‬در اﺻﻞ ﺑﻪ ﻣﻌﻨﺎی آرﯾﺎ ﺑﻮده اﺳﺖ!‬

‫اﯾﺮان از ﻧﻈﺮ زﺑﺎﻧﯽ‪ ،‬راﺑﻄﻪ ﺗﻨﮕﺎﺗﻨﮕﯽ ﺑﺎ اروﭘﺎ دارد‪ .‬اﮔﺮﭼﻪ زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ اﻣﺮوز اﯾﺮان ﺑﺎ ﺣﺮوف اﻟﻔﺒﺎی ﻋﺮﺑﯽ ﻧﻮﺷﺘﻪ ﻣﯽ ﺷﻮد‪،‬‬
‫وﻟﯽ اﯾﻦ ﻣﻮﺿﻮع زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ را ﻫﻢ ﺧﺎﻧﻮاده زﺑﺎن ﻋﺮﺑﯽ ﻧﻤﯽ ﺳﺎزد‪ .‬ﺑﺪون ﺷﮏ زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ‪ ،‬زﺑﺎﻧﯽ ﻫﻨﺪواروﭘﺎﯾﯽ اﺳﺖ‪.‬‬

‫ﻧﺰدﯾﮑﯽ زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ ﺑﻪ زﺑﺎن اروﭘﺎﯾﯽ‪ ،‬ﺧﻮدش را در ﻣﻌﻨﯽ ﺑﺮﺧﯽ از واژه ﻫﺎی ﻣﻬﻢ‪ ،‬آﺷﮑﺎر ﻣﯽ ﻧﻤﺎﯾﺪ‪ .‬ﺑﺮای ﻧﻤﻮﻧﻪ‪ ،‬واژه‬
‫‪ pedar‬در زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ )در ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪ ،(isä‬در ﺑﺮﺧﯽ زﺑﺎن ﻫﺎی دﯾﮕﺮ اروﭘﺎﯾﯽ ﺑﻪ ﺷﮑﻞ ﻫﺎی زﯾﺮ ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪:‬‬
‫ﺑﻪ آﻟﻤﺎﻧﯽ‪ - vater :‬ﺑﻪ اﻧﮕﻠﯿﺴﯽ‪ - father :‬ﺑﻪ ﺳﻮﯾﺪی‪ fader :‬و ‪ far‬ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪.‬‬

‫ﯾﺎ واژه ‪ mâdar‬ﭘﺎرﺳﯽ )در ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪ ،(äiti‬در ﺷﻤﺎری از ﻧﻤﻮﻧﻪ ﻫﺎی اروﭘﺎﯾﯽ ﺧﻮد‪ ،‬اﯾﻨﮕﻮﻧﻪ اﺳﺖ‪:‬‬
‫»‪«mutter, mother, moder, mor‬‬

‫واژه ﭘﺎرﺳﯽ ‪) dokhtar‬در ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪ (tytär‬در ﺷﻤﺎری از زﺑﺎن ﻫﺎی اروﭘﺎﯾﯽ ﺑﺪﯾﻨﺴﺎن ﻣﯽﺑﺎﺷﺪ‪:‬‬
‫»‪«tochter, daughter, dotter‬‬
‫ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ ﺧﻮد زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪی ﻧﯿﺰ‪ ،‬ﻣﺎ را ﻣﺘﻮﺟﻪ اﯾﻦ ﺟﺴﺘﺎر ﻣﯽ ﮐﻨﺪ ﮐﻪ در دوره ای از زﻣﺎن اﯾﺮاﻧﯿﺎن و ‪Finno-Ugric peoples‬‬
‫)ﻣﺮدﻣﯽ ﮐﻪ زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪی اﻣﺮوز در ﺧﺎﻧﻮاده زﺑﺎﻧﯽ آﻧﺎن ﻗﺮار دارد( در ﻧﺰدﯾﮑﯽ ﯾﮑﺪﯾﮕﺮ ﺳﮑﻮﻧﺖ داﺷﺘﻪ اﻧﺪ‪.‬‬

‫ﺑﺮای ﻧﻤﻮﻧﻪ ﻧﺎم ﺷﻤﺎره ‪ ١٠٠‬در زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪ ​sata‬اﺳﺖ ﮐﻪ از اﯾﺮاﻧﯽ ﻫﺎ وام ﮔﺮﻓﺘﻪ ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬در زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ اﻣﺮوز اﯾﻦ‬
‫ﺑﻮدن ﻧﺨﺴﺘﯿﻦ ﺗﮑﻨﻮﻟﻮژی ﻫﺎی اﯾﺮاﻧﯽ را ﻧﺸﺎن ﻣﯽ دﻫﺪ‬
‫ﺷﻤﺎره ‪) sad‬ﺳﺪ( ﺧﻮاﻧﺪه ﻣﯽ ﺷﻮد‪ .‬ﻧﻤﻮﻧﻪ دﯾﮕﺮ‪ ،‬ﻧﻤﻮﻧﻪ ای اﺳﺖ ﮐﻪ ﺑﺮﺗﺮ ِ‬
‫واژه ‪ vasara‬ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪ .‬ﻫﻨﮕﺎﻣﯽ ﮐﻪ ﯾﮏ ﻓﻨﻼﻧﺪی اﺑﺰار ﮐﺎری ﺑﻪ ﻧﺎم ‪) vasara‬ﭼﮑﺶ( را در دﺳﺘﺶ ﻣﯽ ﮔﯿﺮد‪ ،‬ﻧﺎم آن اﺑﺰار از‬
‫واژه اوﺳﺘﺎﯾﯽ ﮐﻬﻦ اﯾﺮاﻧﯽ ‪ vajra‬ﮔﺮﻓﺘﻪ ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬ﻓﻨﻼﻧﺪ اﯾﻦ واژه ﮐﻬﻦ اﯾﺮاﻧﯽ را ﺑﺴﯿﺎر ﺻﺎدﻗﺎﻧﻪ ﺗﺮ از زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ اﻣﺮوزی‪،‬‬
‫در ﺧﻮد ﻧﮕﻪ داﺷﺘﻪ اﺳﺖ‪ .‬ﭼﺮا ﮐﻪ اﯾﻦ واژه اﻣﺮوزه ﺑﻪ واژه ‪) gorz‬ﮔﺮز( ﺗﻐﯿﯿﺮ ﯾﺎﻓﺘﻪ اﺳﺖ‪.‬‬

‫ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ‪ ،‬واژه دﯾﮕﺮ ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪ ،orja‬از راﺑﻄﻪ ﺑﺴﯿﺎر ﮐﻬﻦ ﻣﯿﺎن ﻣﺮدﻣﺎن ﺑﺮاﯾﻤﺎن ﺳﺨﻦ ﻣﯽ ﮔﻮﯾﺪ‪ .‬واژه ‪ orja‬از واژه ای‬
‫ﻫﻨﺪواروﭘﺎﯾﯽ ﻗﺮض ﮔﺮﻓﺘﻪ ﺷﺪه ﮐﻪ در اﺻﻞ ‪ arya‬ﯾﺎ ‪ airya‬ﺑﻮده اﺳﺖ‪ .‬اﯾﺮاﻧﯽ ﻫﺎ ﻣﻠﺘﺸﺎن را آرﯾﺎﯾﯽ ﻣﯽ ﻧﺎﻣﯿﺪﻧﺪ و اﯾﻦ ﻧﺎم را ﺑﺮ‬
‫ﺟﺎﻣﻌﻪ ﺧﻮﯾﺶ ﻧﻬﺎده ﺑﻮدﻧﺪ‪.‬‬
‫ﮐﺎر دﯾﮕﺮی‪ ،‬ﺗﻐﯿﯿﺮ ﯾﺎﻓﺘﻪ ﺑﻮد‪.‬‬
‫ﻣﺮدم ‪ Finno-Ugric‬ﮐﻪ در ﻫﻤﺴﺎﯾﮕﯽ اﯾﺮاﻧﯿﺎن زﻧﺪﮔﯽ ﻣﯽ ﮐﺮدﻧﺪ‪ ،‬ﺑﺮای ِ‬ ‫ِ‬ ‫وﻟﯽ واژه آرﯾﺎﯾﯽ ﺑﺮای‬
‫آﻧﺎن اﺳﯿﺮان اﯾﺮاﻧﯽ را ﮐﻪ رﺑﻮده ﺑﻮدﻧﺪ و ﺑﺮای ﻓﺮوش ﯾﺎ ﮐﺎر اﺟﺒﺎری از آﻧﺎن ﺑﻬﺮه ﻣﯽ ﺑﺮدﻧﺪ‪ orjia ،‬ﻣﯽ ﺧﻮاﻧﺪﻧﺪ‪ orjia) .‬ﯾﺎ‬
‫ﺑﺮدﮔﺎن ﺟﻤﻊ واژه ‪ orja‬اﺳﺖ ﮐﻪ ﺑﻪ ﻣﻌﻨﺎی ﺑﺮده ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪ .‬ﻣﺘﺮﺟﻢ(‪.‬‬

‫در ﻧﯿﻤﻪ ﻧﺨﺴﺖ ﺳﺪه ﺑﯿﺴﺘﻢ‪ ،‬ﻫﻨﮕﺎﻣﯽ ﮐﻪ ﻧﺎزی ﻫﺎی ﻧﮋاد ﺳﺘﯿﺰ‪ ،‬ﺳﺨﻦ ﮔﻔﺘﻦ از آرﯾﺎﯾﯿﻬﺎ و ‪ orjia‬ﻫﺎ را ﺑﻪ ﻣﯿﺎن ﮐﺸﯿﺪﻧﺪ‪ ،‬ﻫﻤﺎن واژه‬
‫در ﻓﻨﻼﻧﺪ ﺑﻪ ﺷﮑﻞ ﻣﺘﻔﺎوﺗﯽ ﺗﻐﯿﯿﺮ ﯾﺎﻓﺖ و ﻣﻌﻨﯽ اش ﻣﺨﺎﻟﻒ آن ﭼﯿﺰی ﺷﺪ ﮐﻪ در اﺻﻠﺶ ﺑﻮد‪ .‬در اﺻﻞ آرﯾﺎ و ‪ orjia‬ﯾﮑﯽ ﺑﻮدﻧﺪ‪.‬‬
‫اﮔﺮﭼﻪ ﮐﻪ ﻧﺎزی ﻫﺎی ﻧﮋاد ﺳﺘﯿﺰ‪ ،‬ﻫﻨﺪی ﻫﺎ و اﯾﺮاﻧﯽ ﻫﺎی آرﯾﺎﯾﯽ را ﺑﺨﺸﯽ از ﻣﺮدم ﻣﻠﺖ آرﯾﺎﯾﯽ ﺧﻮد‪ ،‬ﻧﻤﯽ ﺷﻤﺮدﻧﺪ‪ .‬ﺑﻠﮑﻪ از ﻧﮕﺮ‬
‫آﻧﻬﺎ‪ ،‬ﻣﻠﺖ آرﯾﺎﯾﯽ‪ ،‬ﺗﻨﻬﺎ ژرﻣﻦ ﻫﺎ را ﺷﺎﻣﻞ ﻣﯽ ﺷﺪ ﮐﻪ ﺷﺎﺧﻪ ﺷﻤﺎﻟﯽ آرﯾﺎﯾﯽ ﻫﺎ ﺑﻮدﻧﺪ‪.‬‬

‫ﻧﺎم ﮐﺸﻮر اﯾﺮان ﻫﻢ از ﻫﻤﯿﻦ واژه )آرﯾﺎﯾﯽ( ﻣﯽ آﯾﺪ‪ .‬در ﭘﺎرﺳﯽ ﻣﯿﺎﻧﻪ ﻧﺎم اﯾﺮان‪) Êrân-Shahr ،‬اﯾﺮاﻧﺸﻬﺮ( ﺑﻮد ﮐﻪ ﺑﻪ ﻣﻌﻨﺎی‬
‫اﻣﭙﺮاﺗﻮری آرﯾﺎﯾﯽ اﺳﺖ‪ .‬ﭘﯿﺸﯿﻨﻪ ﺑﺨﺶ ﻧﺨﺴﺖ )‪ (Êrân‬از ﭘﺎرﺳﯽ ﺑﺎﺳﺘﺎن ﻣﯽ آﯾﺪ ﮐﻪ ﺣﺎﻟﺖ ﺟﻤﻊ ﻣﻀﺎف اﻟﯿﻪ ‪ airyânâm‬ﯾﺎ‬
‫آرﯾﺎﯾﯽ ﻫﺎ ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪.‬‬

‫زرﺗﺸﺘﯽ ﻫﺎ ﺷﯿﻄﺎن را ﺳﺎﺧﺘﻨﺪ!‬

‫ﺗﺎ اﯾﻨﺠﺎ‪ ،‬ﻣﻘﺎﯾﺴﻪ زﺑﺎﻧﯽ ﭘﯿﻮﻧﺪ ﻫﺎی ﺑﺎﺳﺘﺎﻧﯽ را ﺑﻪ ﻣﺎ ﻧﺸﺎن داد‪ .‬وﻟﯽ‪ ،‬ﺑﺎ ﭘﮋوﻫﺶ ﺑﺮ ﭼﯿﺰﻫﺎﯾﯽ ﮐﻪ از زﻣﺎن ﻫﺎی ﮐﻬﻦ ﺗﺮﻧﺪ‪ ،‬ﻣﯽ ﺗﻮان‬
‫ﺗﺎﺛﯿﺮ ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻫﺎ ﺑﺮ ﯾﮑﺪﯾﮕﺮ و آﻧﭽﻪ از ﻫﻢ وام ﮔﺮﻓﺘﻪ اﻧﺪ را‪ ،‬دﻗﯿﻖ ﺗﺮ اﻧﺠﺎم داد‪ .‬اﻟﺒﺘﻪ اﯾﻦ ﭼﯿﺰ ﻫﺎی ﻗﺪﯾﻤﯽ ﺗﺮ‪ ،‬ﻣﻨﺎﺑﻊ ﻧﻮﺷﺘﺎری ﻣﯽ‬
‫ﺑﺎﺷﻨﺪ‪.‬‬

‫آﯾﯿﻦ زرﺗﺸﺘﯽ‪ ،‬آﯾﯿﻦ ﮐﻬﻦ اﯾﺮاﻧﯿﺎن اﺳﺖ ﮐﻪ ﻧﺰدﯾﮏ ‪ ٧٠٠‬ﺗﺎ ‪ ١٠٠٠‬ﺳﺎل ﭘﯿﺶ از زاﯾﺶ ﻣﺴﯿﺢ ﺑﻪ وﺟﻮد آﻣﺪ‪ .‬ﻫﻨﮕﺎﻣﯽ ﮐﻪ‬
‫ﺷﺎﻫﻨﺸﺎﻫﯽ ﺑﺰرگ اﯾﺮاﻧﯽ‪ ،‬ﺷﺎﻫﻨﺸﺎﻫﯽ ﻫﺨﺎﻣﻨﺸﯽ‪ ۵٠٠ ،‬ﺳﺎل ﭘﯿﺶ از زاﯾﺶ ﻣﺴﯿﺢ ﺷﮑﻞ ﮔﺮﻓﺖ‪ ،‬ﻣﺬﻫﺐ زرﺗﺸﺘﯽ ﺑﺮ دﯾﮕﺮ ﻣﺬاﻫﺐ‬
‫ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺬارد‪ .‬ﻫﺨﺎﻣﻨﺸﯿﺎن ﺑﺨﺶ ﺑﺰرﮔﯽ از ﺟﻬﺎن ﻣﺘﻤﺪن آن زﻣﺎن را ﺑﻪ دﺳﺖ ﮔﺮﻓﺘﻨﺪ‪ .‬اﯾﻦ ﺑﺨﺶ ﻫﺎ ﺷﺎﻣﻞ‪ :‬آﻧﺎﺗﻮﻟﯽ ﯾﺎ ﺑﺨﺶ ﯾﻮﻧﺎﻧﯽ‬
‫ﻧﺸﯿﻦ ﺗﺮﮐﯿﻪ اﻣﺮوزی‪ ،‬ﻣﯿﺎن رودان ﯾﺎ ﻋﺮاق اﻣﺮوزی و ﺣﺘﯽ ﺑﺮای زﻣﺎن ﮐﻮﺗﺎﻫﯽ ﻣﺼﺮ‪ ،‬ﺑﻮد‪ .‬در اﯾﻦ ﻫﻨﮕﺎم ﺑﻮد ﮐﻪ ﻣﯿﺘﻮﻟﻮژی‬
‫ﻫﺎی اﯾﺮان ﺑﺎﺳﺘﺎن‪ ،‬وارد ﺧﻮدآﮔﺎ ِه دﯾﮕﺮ ﻣﻠﺖ ﻫﺎ ﻧﯿﺰ ﺷﺪ‪.‬‬

‫ﺑﯿﺸﺘﺮ ﻣﺬاﻫﺐ از دوﮔﺎﻧﻪ ﮔﺮاﯾﯽ )‪ (Dualism‬ﻗﻮی ﮐﻪ در آﯾﯿﻦ زرﺗﺸﺘﯽ اﺳﺖ‪ ،‬ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺮﻓﺘﻪ اﻧﺪ‪ .‬ﺑﻪ زﺑﺎﻧﯽ ﺳﺎده ﺗﺮ‪ ،‬اﯾﻦ ﺑﺎور‬
‫زرﺗﺸﺘﯽ ﮐﻪ در ﮐﯿﻬﺎن ﻧﺒﺮدی اﺳﺖ ﻣﯿﺎن ﺧﻮب و ﺑﺪ‪ ،‬ﺑﺮ ﺑﺴﯿﺎری از ﻣﺬاﻫﺐ ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺬار ﺑﻮده اﺳﺖ‪ .‬آﻓﺮﯾﻨﻨﺪه ﺧﻮﺑﯽ‪ ،‬اﻫﻮراﻣﺰدا‪،‬‬
‫آﻓﺮﯾﺪﮔﺎر ﺑﺪی‪ ،‬ﻫﻤﻪ ﮐﻮﺷﺶ ﺧﻮد را ﮐﺮده ﺗﺎ آﻧﺮا وﯾﺮان ﮐﻨﺪ‪.‬‬
‫ِ‬ ‫آﻓﺮﯾﻨﺶ ﺧﻮﺑﯽ را داﺷﺘﻪ اﺳﺖ و اﻧﮕﺮه ﻣﻨﯿﻮ ﯾﺎ‬

‫ﺑﻨﺎﺑﺮاﯾﻦ‪ ،‬ﭼﯿﺰ ﻫﺎی زﯾﺎن آور ﻫﻤﭽﻮن ﻣﺎر ﺳﻤﯽ‪ ،‬ﺣﺸﺮات ﻣﻮذی و از اﯾﻦ دﺳﺖ‪ ،‬ﻫﻤﮕﯽ آﻓﺮﯾﺪه ﻧﯿﺮوی ﺑﺪی ﻣﯽ ﺑﺎﺷﻨﺪ‪ .‬ﺗﺎرﯾﺦ‬
‫ﮔﯿﺘﯽ ﻧﺒﺮد ﻣﯿﺎن ﺧﻮب و ﺑﺪ اﺳﺖ و ﺳﺮاﻧﺠﺎم ﺧﻮﺑﯽ ﭘﯿﺮوز ﻣﯽ ﺷﻮد و ﺑﺪی از ﻣﯿﺎن ﻣﯽ رود‪ .‬اﻣﺎ ﻣﺎ ﻫﻨﻮز در زﻣﺎن در ﻫﻢ‬
‫آﻣﯿﺨﺘﮕﯽ ﺧﻮب و ﺑﺪ ﺑﻪ ﺳﺮ ﻣﯽ ﺑﺮﯾﻢ‪ .‬ﯾﻌﻨﯽ در ﺑﺎزه زﻣﺎﻧﯽ زﻧﺪﮔﯽ ﻣﯽ ﮐﻨﯿﻢ ﮐﻪ ﺧﻮﺑﯽ و ﺑﺪی ﻫﺮ دو ﺗﺎ ﺑﻪ ﮔﻮﻧﻪ ﻣﻮازی در ﺟﻬﺎن‬
‫ﺧﻮدﻧﻤﺎﯾﯽ ﻣﯽ ﮐﻨﻨﺪ‪ .‬ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ‪ ،‬ﺧﻮﺑﯽ داﻧﺶ و روﺷﻨﺎﯾﯽ اﺳﺖ و ﺑﺪی ﻧﺎداﻧﯽ و ﺗﺎرﯾﮑﯽ‪.‬‬

‫در دوره ﻫﺨﺎﻣﻨﺸﯿﺎن ﺑﻮد ﮐﻪ ﯾﻬﻮدی ﻫﺎ ﺑﺎ اﯾﻦ ﺷﯿﻮه اﻧﺪﯾﺸﻪ آﺷﻨﺎ ﺷﺪﻧﺪ و ﯾَﻬﻮه )ﺧﺪای ﯾﻬﻮدﯾﺎن( ﯾﮏ رﻗﯿﺐ ﺑﺪ ﻣﻮازی ﺑﺎ ﺧﻮد ﺑﺪﺳﺖ‬
‫آورد ﺑﻪ ﻧﺎم ﺷﯿﻄﺎن‪ .‬در ﮐﺘﺎب اﯾﻮب )‪ Book of Job‬ﺑﺨﺸﯽ اﺳﺖ در اﻧﺠﯿﻞ ﯾﻬﻮدی ﮐﻪ ﺑﻪ اﻧﺠﯿﻞ ﯾﻬﻮدی ‪ Tanakh‬ﻫﻢ ﻣﯽ ﮔﻮﯾﻨﺪ‪.‬‬
‫ﻣﺘﺮﺟﻢ( ﻧﻘﺶ ﺷﯿﻄﺎن ﮐﺎﻣﻼ آﺷﮑﺎر اﺳﺖ‪ .‬او ﮐﺴﯽ اﺳﺖ ﮐﻪ ﺑﺎ ﺧﺪا ﺑﻪ ﺑﺤﺚ ﻣﯽ ﭘﺮدازد و رﻗﯿﺐ ﺧﺪا اﺳﺖ‪) .‬ﺟﺴﺘﺎر ﺷﺨﺺ اﯾﻮب‬
‫ﮐﻪ ﺷﺨﺼﯽ ﻧﯿﮑﻮﮐﺎر اﺳﺖ و ﮔﺮﻓﺘﺎر رﻧﺞ ﻣﯽ ﺷﻮد‪ ،‬ﺧﻮد رﯾﺸﻪ ای ﻣﯿﺎن روداﻧﯽ دارد‪ .‬ﻣﺎ اﯾﻦ را از روی ﺧﻂ ﻣﯿﺨﯽ ﻫﺎی ﻗﺪﯾﻤﯽ‬
‫در ﻣﯿﺎن رودان‪ ،‬ﻣﯽ داﻧﯿﻢ‪(.‬‬

‫ﺳﭙﺲ از ﯾﻬﻮدﯾﺖ ﻫﻢ ﺷﯿﻄﺎن و ﻫﻢ ﻧﻮر و ﺗﺎرﯾﮑﯽ ﺑﻪ ﻋﻨﻮان ﺳﻤﺒﻞ ﺧﻮﺑﯽ و ﺑﺪی‪ ،‬ﺑﻪ ﻣﺬﻫﺐ ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ وارد ﺷﺪ و ﺑﺨﺸﯽ از ﻣﯿﺮاث‬
‫ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻏﺮﺑﯽ را ﺗﺸﮑﯿﻞ داد‪ .‬ﻫﻤﺎن دوﮔﺎﻧﮕﯽ در ﺟﻬﺎن ﺑﯿﻨﯽ اﻣﺮوزه در ﻟﻔﺎﻇﯽ ﻫﺎی ﺳﯿﺎﺳﯽ ﮐﻪ ﺿﺪ ﺟﻬﺎن اﺳﻼم اﺳﺖ‪ ،‬دﯾﺪه ﻣﯽ‬
‫ﺷﻮد‪ .‬ﺑﮑﺎر ﺑﺮدن ﻟﻔﻆ ﺳﯿﺎﺳﯽ »ﻣﺤﻮر ﺷﺮارت«‪ ،‬ﺧﻮد از دوﮔﺎﻧﮕﯽ در ﺟﻬﺎن ﺑﯿﻨﯽ ﺑﺮآﻣﺪه اﺳﺖ ﮐﻪ ﻏﺮب آﻧﺮا ﺑﻪ اﯾﺮان ﻣﺪﯾﻮن ﻣﯽ‬
‫ﺑﺎﺷﺪ‪.‬‬

‫داﺳﺘﺎن ﺑﺮﮔﺸﺖ از ﺟﻬﺎن ﭘﺲ از ﻣﺮگ‪ ،‬ﭘﺨﺶ ﺷﺪ!‬

‫ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ در دﯾﮕﺮ زﻣﯿﻨﻪ ﻫﺎ ﻧﯿﺰ‪ ،‬ﻣﺬﻫﺐ زرﺗﺸﺘﯽ ﺗﺎﺛﯿﺮی ﻣﺎﻧﺪﮔﺎر ﺑﺮ ﻣﺬﻫﺐ ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ داﺷﺘﻪ اﺳﺖ‪ .‬درک ﻏﺮﺑﯽ از ﺟﻬﺎن ﭘﺲ از‬
‫ﻣﺮگ ﻧﯿﺰ‪ ،‬ﺑﺮآﻣﺪه از اﯾﺮان ﺑﺎﺳﺘﺎن ﺑﻮد‪ .‬ﻓﯿﻠﺴﻮف ﯾﻮﻧﺎﻧﯽ )ﺳﺪه ﻫﺎی ‪ ٣٠٠‬ﺗﺎ ‪ ۴٠٠‬ﭘﯿﺶ از ﻣﯿﻼد(‪ ،‬ﭘﻼﺗﻮ )اﻓﻼﻃﻮن(‪ ،‬در ﺑﺨﺶ دﻫﻢ‬
‫از ﻧﺴﮏ »ﺟﻤﻬﻮری« ﺧﻮد‪ ،‬داﺳﺘﺎﻧﯽ را درﺑﺎره ﺳﻔﺮ ﺑﻪ ﺟﻬﺎن ﭘﺲ از ﻣﺮگ ﻣﯽ ﮔﻮﯾﺪ‪ .‬وی ﺷﺨﺼﯿﺖ اﺻﻠﯽ آن داﺳﺘﺎن را »‪«Er‬‬
‫ﻧﺎﻣﯿﺪه ﮐﻪ ﮐﻮﭼﮏ ﺷﺪه آرﯾﺎ )‪ (arya‬اﺳﺖ‪.‬‬

‫داﺳﺘﺎن ﭘﻼﺗﻮ ﺑﺮ اﺳﺎس اﻓﺴﺎﻧﻪ ای اﯾﺮاﻧﯽ درﺑﺎره ﯾﮏ ﻣﺮد ﭘﺎرﺳﺎ اﺳﺖ ﮐﻪ ﺟﻬﺎن ﭘﺲ از ﻣﺮگ را ﻣﯽ ﺑﯿﻨﺪ و ﺳﭙﺲ ﺑﻪ او اﺟﺎزه داده‬
‫ﻣﯽ ﺷﻮد ﮐﻪ ﺑﻪ اﯾﻦ ﺟﻬﺎن ﺑﺮﮔﺮدد و آﻧﭽﻪ دﯾﺪه را ﮔﺰارش دﻫﺪ‪ .‬ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ اﯾﻦ ﺟﺴﺘﺎر در ﻣﯿﺎن رودان‪ ،‬در اﺛﺮ ادﺑﯽ ﮐﻬﻨﯽ ﺑﻪ ﻧﺎم‬
‫»ﮔﯿﻠﮕﻤﺶ« ﻧﯿﺰ‪ ،‬ﺷﻨﺎﺧﺘﻪ ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬در اﯾﻦ داﺳﺘﺎن ﺣﻤﺎﺳﯽ‪ ،‬دوﺳﺖ ﮔﯿﻠﮕﻤﺶ ﺑﻪ ﻧﺎم »اﻧﮑﯿﺪو« از دﻧﯿﺎی زﯾﺮ زﻣﯿﻦ ﻣﺮدﮔﺎن‬
‫ﺑﺮﻣﯽ ﮔﺮدد ﺗﺎ آﻧﭽﻪ در آﻧﺠﺎ درﺑﺎره ﺳﺎﯾﻪ ﻫﺎی زﻧﺪﮔﯽ دﯾﺪه‪ ،‬ﺑﮕﻮﯾﺪ‪ .‬ﺑﻪ ﻫﺮ روی‪ ،‬ﻧﺰدﯾﮏ ﺗﺮﯾﻦ داﺳﺘﺎن ﺑﻪ آﻧﭽﻪ ﭘﻼﺗﻮ درﺑﺎره »‪Er‬‬
‫« ﮔﻔﺘﻪ اﺳﺖ‪ ،‬در ﻧﺴﮏ اﯾﺮاﻧﯽ »ارداوﯾﺮاف ﻧﺎﻣﻪ«‪ ،‬ﯾﺎﻓﺖ ﻣﯽ ﺷﻮد‪.‬‬
‫ارداوﯾﺮاف ﮐﻪ ﻧﻘﺶ اﺻﻠﯽ اﯾﻦ داﺳﺘﺎن اﺳﺖ‪ ،‬در ﺧﻮاب و روﯾﺎ ﺑﻪ ﺟﻬﺎن ﭘﺲ از ﻣﺮگ ﺳﻔﺮ ﻣﯽ ﮐﻨﺪ‪ .‬در آﻧﺠﺎ ﺑﻪ ﻫﻤﺮاه ﯾﮏ ﻓﺮﺷﺘﻪ‬
‫راﻫﻨﻤﺎ‪ ،‬ﺑﻪ ﺗﻤﺎﺷﺎی وﺿﻌﯿﺖ ﮔﻨﺎﻫﮑﺎران در ﺟﻬﺎن ﭘﺲ از ﻣﺮگ ﻣﯽ ﭘﺮدازد‪ .‬ﻫﻨﮕﺎﻣﯽ ﮐﻪ ارداوﯾﺮاف از ﺧﻮاب ﺑﺮﻣﯽ ﺧﯿﺰد‪،‬‬
‫آﮔﻬﯽ ﻫﺎﯾﯽ ﮐﻪ ﯾﺎﻓﺘﻪ را ﺑﻪ ﻣﺮدم زﻧﺪه ﻣﯽ رﺳﺎﻧﺪ‪.‬‬

‫اﯾﻦ داﺳﺘﺎن از اﯾﺮان ﺑﻪ ﯾﻮﻧﺎن و روم رﻓﺖ‪ .‬ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ ﺑﻪ ﺳﻨﺖ ﻫﺎی ﻋﺮﺑﯽ ﻣﺘﺎﺧﺮ ﻫﻢ رﺳﯿﺪ‪ .‬ﯾﻌﻨﯽ ﺟﺎﯾﯽ ﮐﻪ ﯾﮏ اﻓﺴﺎﻧﻪ ﺷﺒﯿﻪ‬
‫ارداوﯾﺮاف‪ ،‬درﺑﺎره ﺳﻔﺮ آﺳﻤﺎﻧﯽ ﭘﯿﺎﻣﺒﺮ اﺳﻼم ﻣﺤﻤﺪ‪ ،‬ﮔﻔﺘﻪ ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬در ﺳﺪه ﻫﺎی ‪ ١٢‬و ‪ ١٣‬ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ ﺑﻮد ﮐﻪ ارداوﯾﺮاف‬
‫ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ ﺑﻪ ﮐﺎر ﺷﺎﻋﺮ اﯾﺘﺎﻟﯿﺎﯾﯽ‪ ،‬داﻧﺘﻪ )‪ (Dante Alighieri‬ﻧﯿﺰ آﻣﺪ‪ .‬ﺷﺨﺼﯿﺖ ﻧﺨﺴﺖ در اﺛﺮ ﻧﺎﻣﯽ و ﺟﻬﺎﻧﯽ داﻧﺘﻪ »ﮐﻤﺪی‬
‫اﻟﻬﯽ«‪ ،‬ﮐﺴﯽ اﺳﺖ ﮐﻪ ﺑﻪ ﺗﻮﺻﯿﻒ ﺟﻬﻨﻢ ﻣﯽ ﭘﺮدازد‪.‬‬

‫ﺣﺘﯽ در واژه ﻫﺎی ﻣﺬﻫﺒﯽ ﻧﯿﺰ ﻣﯽ ﺗﻮان ﺗﺎﺛﯿﺮ اﯾﺮان را دﯾﺪ‪ .‬واژه ‪ paradise‬ﻫﻤﺎن »ﭘﺎرس« اﺳﺖ‪ .‬در اﺻﻞ اﯾﻦ واژه از اوﺳﺘﺎ‬
‫اﺳﺖ‪ .‬واژه اوﺳﺘﺎﯾﯽ »‪ «Pairi-daêza‬ﺑﻪ ﻣﻌﻨﯽ ﭘﺎرک ﻫﺎی اﻃﺮاف ﮐﺎخ ﺑﻮد ﮐﻪ ﺷﺎﻫﺎن در آﻧﺠﺎ ﺑﻪ ﺷﮑﺎر ﻣﯽ ﭘﺮداﺧﺘﻨﺪ و زﻣﺎن‬
‫ﺧﺎﻟﯽ ﺧﻮد را ﻣﯽ ﮔﺬراﻧﺪﻧﺪ‪ .‬اﯾﻦ ﭘﺎرک ﺑﺎﺷﮑﻮه و ﻟﻮﮐﺲ ﺑﻪ زﺑﺎن ﻋﺒﺮی رﺳﯿﺪ )‪ ،(pardês‬ﺗﺎ ﻣﻌﻨﯽ ﺑﺎغ ﻫﺎی آﺳﻤﺎﻧﯽ ﯾﺎ ﺑﻬﺸﺖ )‬
‫‪ (paradise‬را ﺑﺮﺳﺎﻧﺪ‪.‬‬

‫ﺟﺎم ﻣﻘﺪس ﻧﯿﺰ از اﻓﺴﺎﻧﻪ اﯾﺮاﻧﯽ ﮔﺮﻓﺘﻪ ﺷﺪه اﺳﺖ!‬

‫وﻟﯽ‪ ،‬ﺗﻨﻬﺎ از راه ﻣﺬاﻫﺐ ﯾﻬﻮدی و ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ ﻧﺒﻮد ﮐﻪ ﻏﺮب ﻋﻘﺎﯾﺪ ﮐﻬﻦ ﻣﺬﻫﺒﯽ اﯾﺮاﻧﯽ را ﺑﻪ ارث ﺑﺮد‪ .‬اﻣﭙﺮاﺗﻮری روم ﻧﯿﺰ‪ ،‬از راه‬
‫ﻣﻬﺮﭘﺮﺳﺘﯽ )‪ (Mithraism‬ﮐﻪ رﯾﺸﻪ اﯾﺮاﻧﯽ دارد‪ ،‬از اﯾﺮان ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺮﻓﺖ‪ .‬آﯾﯿﻦ ﻣﻬﺮ ﺑﻪ وﯾﮋه در ﻣﯿﺎن ﺳﺮﺑﺎزان روﻣﯽ ﮔﺴﺘﺮش‬
‫آﻟﻤﺎن اﻣﺮوزی رﺳﯿﺪه ﺑﻮد‪ ،‬وﻟﯽ ﺳﺮاﻧﺠﺎم اﯾﻦ‬
‫ﯾﺎﻓﺖ‪ .‬اﯾﻦ آﯾﯿﻦ ﺑﺎ ﻣﺬﻫﺐ ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ در رﻗﺎﺑﺖ ﺑﻮد و اﮔﺮﭼﻪ ﮐﻪ داﻣﻨﻪ ﮔﺴﺘﺮش آن ﺗﺎ ِ‬
‫رﻗﺎﺑﺖ را ﺑﺎﺧﺖ‪.‬‬

‫وﻟﯽ ﺑﺎ اﯾﻦ وﺟﻮد‪ ،‬ﻣﻬﺮﭘﺮﺳﺘﯽ ﮐﺎﻣﻞ و ﺑﺪون ﺑﻪ ﺟﺎ ﮔﺬاردن ﻧﺸﺎﻧﻪ‪ ،‬ﻧﺎﭘﺪﯾﺪ ﻧﺸﺪ‪ .‬اﯾﻦ ﺗﺎﺛﯿﺮ را ﻣﯽ ﺗﻮاﻧﯿﻢ‪ ،‬در ﺑﺨﺶ آﮔﻬﯽ ﺑﻪ ﭼﻮﭘﺎﻧﺎن‬
‫)در ﺑﺨﺸﯽ از اﻧﺠﯿﻞ ﮐﻪ ﺑﻪ زاده ﺷﺪن ﻋﯿﺴﯽ ﻧﺎﺻﺮه ﻣﯽ ﭘﺮدازد‪ ،‬اﻧﺠﯿﻞ ﻟﻮﻗﺎ ‪ .٢‬ﻣﺘﺮﺟﻢ( در اﻧﺠﯿﻞ دﯾﺪ‪ .‬در آﯾﯿﻦ ﻣﻬﺮ درﺑﺎره‬
‫ﮐﻮدﮐﯽ ﻣﯿﺘﺮا ﺑﺎور ﺑﺮ اﯾﻦ اﺳﺖ ﮐﻪ او در ﻏﺎر زاده ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬ﻣﺬﻫﺐ ﺗﺮﺳﺎ ﻧﯿﺰ‪ ،‬اﯾﻦ اﯾﺪه را از آﯾﯿﻦ ﻣﻬﺮﭘﺮﺳﺘﯽ ﮐﭙﯽ ﮐﺮده اﺳﺖ‪.‬‬
‫زاﯾﺶ ﻋﯿﺴﯽ در ﻏﺎر‪ ،‬ﯾﮑﯽ از اﻓﺴﺎﻧﻪ ﻫﺎی ﻧﺨﺴﺘﯿﻦ ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ ﺑﻮد‪ .‬اﮔﺮ ﭼﻪ ﮐﻪ ﺳﺮاﻧﺠﺎم‪ ،‬در اﻧﺠﯿﻞ ﻫﺎی اﺳﺘﺎﻧﺪارد‪ ،‬ﺑﻪ ﺟﺎی ﻏﺎر‬
‫ﺑﺮای زاﯾﺶ ﻋﯿﺴﯽ‪ ،‬ﯾﮏ اﺻﻄﺒﻞ ﻧﺎﻣﻌﻠﻮم ﺑﮑﺎر ﮔﺮﻓﺘﻪ ﺷﺪ‪.‬‬

‫»ﺟﺎم ﻣﻘﺪس )‪ «(The Holy Grail‬ﻧﯿﺰ اﻧﺪﮐﯽ ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺮﻓﺘﻦ از اﯾﺮان وﺟﻮد دارد‪ .‬ﭘﯿﺶ زﻣﯿﻨﻪ اﯾﻦ اﻓﺴﺎﻧﻪ‪ ،‬ﺑﻪ داﺳﺘﺎن‬ ‫ِ‬ ‫در اﻓﺴﺎﻧﻪ‬
‫»ﺟﺎم ﺟﻤﺸﯿﺪ« )ﺟﺎم ﺟﻢ ﯾﺎ ﺟﺎم ﺟﻬﺎن ﻧﻤﺎی ﺟﻤﺸﯿﺪ( ﺑﺮ ﻣﯽ ﮔﺮدد‪ .‬اﯾﻦ اﻓﺴﺎﻧﻪ از دوران اﯾﺮان ﺑﺎﺳﺘﺎن اﯾﺮان ﺑﻪ داﺳﺘﺎن ﻫﺎی ﺗﺨﯿﻠﯽ‬
‫دوره اﺳﻼﻣﯽ اﯾﺮان وارد ﻣﯽ ﺷﻮد و از آﻧﺠﺎ ﺑﻪ اروﭘﺎی ﻗﺮون وﺳﻄﯽ راه ﻣﯽ ﯾﺎﺑﺪ‪.‬‬

‫در اﻓﺴﺎﻧﻪ ﺟﺎﻣﯽ ﮐﻪ ﻣﺎ اﻣﺮوز ﺑﻪ ﯾﺎد دارﯾﻢ‪ ،‬ﺷﮑﻠﯽ ﮐﻪ ﺟﺎم ﺑﻪ ﺧﻮد ﮔﺮﻓﺘﻪ در ﺟﺎﯾﯽ ﺧﻮدش را ﺑﻪ ﻣﺎ ﻣﯽ ﻧﻤﺎﯾﺎﻧﺪ ﮐﻪ از ﺧﻮن رﯾﺨﺘﻪ‬
‫ﺷﺪه ﻋﯿﺴﯽ از ﮐﻨﺎر زﺧﻤﺶ‪ ،‬ﺳﺨﻦ ﻣﯽ ﮔﻮﯾﺪ‪ .‬وﻟﯽ‪ ،‬در ﺧﻮد داﺳﺘﺎن ﮐﻬﻦ »ﺟﻤﺸﯿﺪ«‪ ،‬ﺳﺨﻦ از ﺟﺎم ﺷﮕﻔﺖ اﻧﮕﯿﺰی اﺳﺖ ﮐﻪ اﯾﻦ‬
‫ﺟﻢ ﺟﺎدوﯾﯽ ﯾﺎ ﻫﻤﺎن ﺟﺎم ﺟﻤﺸﯿﺪ‪ ،‬اﻣﺮوزه ﺑﻪ ﻧﺸﺎن ﺗﻠﻮﯾﺰﯾﻮن‬
‫ﺟﺎم ِ‬
‫ﭘﺎدﺷﺎه ﻣﯽ ﺗﻮاﻧﺴﺘﻪ ﺑﺎ آن ﺳﺮاﺳﺮ ﺷﺎﻫﻨﺸﺎﻫﯽ ﺧﻮد را ﺑﺒﯿﻨﺪ‪ .‬اﯾﻦ ِ‬
‫ﻣﻠﯽ اﯾﺮان ﻧﯿﺰ رﺳﯿﺪه اﺳﺖ‪.‬‬
 ‫ﻗﺮون وﺳﻄﯽ و ﺗﺄﺛﯿﺮ ﻋﺮﺑﯽ ﺑﺮ آن‬

‫در ﻣﯿﺎﻧﻪ ﺳﺪه ‪ ۶‬ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ ﺑﻮد ﮐﻪ ﺳﭙﺎﻫﯿﺎن ﻋﺮب اﯾﺮان را ﺗﺴﺨﯿﺮ ﮐﺮدﻧﺪ و اﯾﺮان را ﺑﻪ ﺑﺨﺸﯽ از ﻗﻠﻤﺮو ﻋﺮﺑﯽ اﺳﻼﻣﯽ ﺗﺒﺪﯾﻞ‬
‫ﻧﻤﻮدﻧﺪ‪ .‬اﯾﻨﮕﻮﻧﻪ ﺗﺎرﯾﺦ اﯾﺮان ﻣﻨﻘﻠﺐ ﺷﺪ‪ .‬ﺑﻪ ﻫﺮ روی ﺗﺎﺛﯿﺮ ﻓﺮﻫﻨﮕﯽ اﯾﺮان ﮐﺎﻫﺶ ﻧﯿﺎﻓﺖ‪ ،‬اﻣﺎ ﻣﺸﺨﺺ ﮐﺮدن آن دﺷﻮارﺗﺮ ﺷﺪ‪.‬‬
‫ﺑﯿﺸﺘﺮ داﻧﺸﻤﻨﺪان آﺛﺎر ﺧﻮد را ﺑﻪ ﻋﺮﺑﯽ و ﺑﻪ ﻋﻨﻮان ﺑﺨﺸﯽ از ﻓﺮﻫﻨﮓ ﯾﮑﻨﻮاﺧﺖ ﺷﺪه ﺑﺰرﮔﺘﺮی‪ ،‬ﻣﯽ ﻧﻮﺷﺘﻨﺪ‪ .‬در ﻗﺮون وﺳﻄﯽ‬
‫ﻫﻨﮕﺎﻣﯽ ﮐﻪ اروﭘﺎ ﺑﻪ ﺳﻮی رﻧﺴﺎﻧﺲ ﭘﯿﺶ ﻣﯽ رﻓﺖ‪ ،‬اﯾﻦ ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻋﺮﺑﯽ اﺳﻼﻣﯽ ﻧﻘﺶ ﻣﻬﻤﯽ در آن ﺑﺎزی ﮐﺮد‪ .‬اﻣﺎ ﺧﯿﻠﯽ ﺳﺨﺖ‬
‫اﺳﺖ ﮐﻪ ﻋﻨﺎﺻﺮ اﯾﺮاﻧﯽ را از آن ﻣﺠﻤﻮﻋﻪ ﺑﺰرگ ﻋﺮﺑﯽ اﺳﻼﻣﯽ‪ ،‬ﻣﺘﻤﺎﯾﺰ ﺳﺎﺧﺖ‪.‬‬

‫ﻧﺎﻣﯽ ﺗﺮﯾﻦ ﻓﯿﻠﺴﻮف و ﭘﺰﺷﮏ ﻗﺮون وﺳﻄﯽ‪ ،‬اﯾﺮاﻧﯽ ﺑﻮد ﺑﺎ ﻧﺎم ﭘﻮرﺳﯿﻨﺎ )‪ ١٠٣٧‬ﻣﯿﻼدی( ﮐﻪ در ﻏﺮب ﺑﻪ او ‪ Avicenna‬ﻣﯽ‬
‫ﮔﻔﺘﻨﺪ‪ .‬ﻣﻬﻤﺘﺮﯾﻦ آﺛﺎر او ﺑﻪ ﻻﺗﯿﻦ ﺑﺮﮔﺮدان ﺷﺪ و ﻧﺴﮏ آﻣﻮزﺷﯽ او ﺑﻪ ﻧﺎم ‪) Canon‬ﻗﺎﻧﻮن( در زﻣﯿﻨﻪ داﻧﺶ ﭘﺰﺷﮑﯽ‪ ،‬ﺗﺎ ﺳﺎل‬
‫‪ ١۶٠٠‬ﻣﯿﻼدی ﻫﻨﻮز در اروﭘﺎ ﺑﮑﺎر ﮔﺮﻓﺘﻪ ﻣﯽ ﺷﺪ‪ .‬اﮔﺮﭼﻪ ﮐﻪ در اروﭘﺎ ﭘﻮرﺳﯿﻨﺎ را ﺑﻪ ﻋﻨﻮان ﯾﮏ اﻧﺪﯾﺸﻤﻨﺪ ﻋﺮب ﻣﯽ ﺷﻨﺎﺳﻨﺪ‪،‬‬
‫ﭼﺮا ﮐﻪ ﺑﯿﺸﺘﺮ آﺛﺎر او ﺑﻪ زﺑﺎن ﻋﺮﺑﯽ ﻧﻮﺷﺘﻪ ﺷﺪه ﺑﻮد‪.‬‬

‫ﺑﻪ ﻫﻤﯿﻦ ﺷﮑﻞ در ﻏﺮب‪ ،‬ﺑﯿﻤﺎرﺳﺘﺎن ﻧﯿﺰ از ﺧﺎورﻣﯿﺎﻧﻪ ﺗﺎﺛﯿﺮ ﮔﺮﻓﺘﻪ اﺳﺖ‪ .‬ﺑﯿﻤﺎران ﺑﮕﻮﻧﻪ ﺳﻨﺘﯽ در ﺧﺎﻧﻪ درﻣﺎن ﺷﺪه و ﮐﺴﺎﻧﯽ ﮐﻪ‬
‫ﻓﻘﯿﺮ ﺑﻮدﻧﺪ‪ ،‬ﻧﺪﯾﺪه ﮔﺮﻓﺘﻪ ﻣﯽ ﺷﺪﻧﺪ‪.‬‬
‫ُ‬
‫در اﯾﺮان‪ ،‬ﭘﮋوﻫﺶ ﻫﺎی ﭘﺰﺷﮑﯽ ﺑﺎ درﻣﺎن راﯾﮕﺎن ﻧﯿﺎزﻣﻨﺪان ﻫﻤﺮاه ﺑﻮد‪ .‬ﻧﺨﺴﺘﯿﻦ ﺑﯿﻤﺎرﺳﺘﺎن در ﺧﺎورﻣﯿﺎﻧﻪ‪ ،‬ﺑﯿﻤﺎرﺳﺘﺎن »ﮔﻨﺪی‬
‫ﺷﺎﭘﻮر« اﯾﺮان ﺑﻮد‪ .‬اﻋﺮاب اﯾﻦ اﯾﺪه را ﺑﻪ ارث ﺑﺮدﻧﺪ‪ .‬ﺑﺴﯿﺎری از ﻧﯿﮑﻮﮐﺎران ﺑﺎ ﻫﺰﯾﻨﻪ ﺧﻮد‪ ،‬ﺑﯿﻤﺎرﺳﺘﺎن ﺳﺎﺧﺘﻨﺪ و از راه اﻋﺎﻧﻪ‬
‫از ﻓﻘﯿﺮان و ﮐﻢ درآﻣﺪ ﻫﺎ ﻧﮕﻬﺪاری ﮐﺮدﻧﺪ‪.‬‬

‫اروﭘﺎﯾﯽ ﻫﺎ اﯾﻦ ﭼﯿﺰ ﻫﺎ را در زﻣﺎن ﺑﯿﻤﺎرﺳﺘﺎن ﻫﺎی ﻋﺮﺑﯽ ﻓﺮا ﮔﺮﻓﺘﻨﺪ‪ ،‬ﯾﻌﻨﯽ دوراﻧﯽ ﮐﻪ ﺧﺎورﻣﯿﺎﻧﻪ از داﻧﺶ ﭘﺰﺷﮑﯽ و‬
‫ﭘﺮﺳﺘﺎری ﺑﺮﺧﻮردار ﺑﻮد‪ .‬ﻧﺨﺴﺘﯿﻦ ﺑﯿﻤﺎرﺳﺘﺎن ﻫﺎی اروﭘﺎﯾﯽ ﻣﺪل ﺧﺎورﻣﯿﺎﻧﻪ ای را ﮐﭙﯽ ﮐﺮدﻧﺪ و ﺑﯿﻤﺎران را ﺑﺎ داروﻫﺎی ﻋﺮﺑﯽ‬
‫)ﯾﺎ اﯾﺮاﻧﯽ( درﻣﺎن ﻣﯽ ﮐﺮدﻧﺪ‪.‬‬

‫ﺗﺎﺛﯿﺮات اﯾﺮان‪ ،‬ﺗﻨﻬﺎ ﻣﺤﺪود ﺑﻪ ﻏﺮب ﻧﻤﯽ ﺷﻮد‪ ،‬درﺳﺖ وارون آن!‬

‫ﺗﺎﺛﯿﺮات ﻓﺮﻫﻨﮕﯽ اﯾﺮان در آﺳﯿﺎی ﻣﺮﮐﺰی و ﺷﻤﺎل ﻫﻨﺪوﺳﺘﺎن‪ ،‬ﺑﺴﯿﺎر ﺑﺎﻻ ﺑﻮد‪ .‬ﺑﮕﻮﻧﻪ ای ﮐﻪ ﺗﺎ اواﯾﻞ ﺳﺪه ﺑﯿﺴﺘﻢ‪ ،‬زﺑﺎن »ﭘﺎرﺳﯽ«‬
‫ادﺑﯽ )‪ (Literary Language‬آن ﻣﻨﺎﻃﻖ ﺷﻤﺮده ﻣﯽ ﺷﺪ‪ .‬زﺑﺎن »ﺗﺮﮐﯽ« و زﺑﺎن‬ ‫ﺑﻪ ﻋﻨﻮان ﯾﮑﯽ از ﻣﻬﻤﺘﺮﯾﻦ زﺑﺎن ﻫﺎی ِ‬
‫»اﺳﻼﻣﯽ ﻫﻨﺪ«‪ ،‬ﺳﺮاﺳﺮ از زﺑﺎن ﭘﺎرﺳﯽ ﺑﺮآﻣﺪه اﻧﺪ‪ .‬ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻫﺮدو ﻣﻨﻄﻘﻪ آﺳﯿﺎی ﻣﺮﮐﺰی و ﺷﻤﺎل ﻫﻨﺪوﺳﺘﺎن‪ ،‬ﭘﺲ‬ ‫ِ‬
‫زﻣﯿﻨﻪ اﯾﺮاﻧﯽ دارﻧﺪ‪.‬‬

‫از اﯾﻨﺮو اﺳﺖ ﮐﻪ ﺑﺴﯿﺎری از ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻫﺎﯾﯽ ﮐﻪ ﺑﻌﺪ ﻫﺎ از »ﺗﺮﮐﯽ« وام ﮔﺮﻓﺘﻪ ﺷﺪﻧﺪ‪ ،‬در اﺻﻞ اﯾﺮاﻧﯽ ﻫﺴﺘﻨﺪ‪ .‬ﺑﺮای ﻧﻤﻮﻧﻪ‬
‫ﻫﻨﺮﭘﯿﺸﮕﺎن و ﺑﺎزﯾﮕﺮان ﻏﺮﺑﯽ‪ ،‬از ﺣﺮﻣﺴﺮاﻫﺎی ﻗﺼﺮﻫﺎی ﺳﻠﻄﺎن ﻫﺎی ﻋﺜﻤﺎﻧﯽ اﻟﻬﺎم ﮔﺮﻓﺘﻨﺪ‪ ،‬وﻟﯽ ﺳﯿﺴﺘﻢ ﺣﺮﻣﺴﺮا ﻫﺎ ﻧﯿﺰ از‬
‫اﯾﺮان ﺑﻪ آﻧﺠﺎ رﺳﯿﺪه ﺑﻮد‪.‬‬
 ‫اﯾﺮان ‪ Goethea‬و ‪ Puccinia‬را ﺑﻪ ﺷﻮر آورد‬

‫ﻗﺮون وﺳﻄﯽ ﺑﻪ ﭘﺎﯾﺎن رﺳﯿﺪ‪ ،‬دوره ای ﻧﻮ آﻏﺎز ﺷﺪ و ﺷﺮاﯾﻂ دﮔﺮﮔﻮن ﺷﺪ‪ .‬دﮔﺮﮔﻮﻧﯽ ﺗﺎ آﻧﺠﺎ ﺑﻮد ﮐﻪ در ﻣﻨﺎﻃﻖ ﻣﺪﯾﺘﺮاﻧﻪ ای‬
‫ﻓﺮﻫﻨﮓ ﺳﺮزﻣﯿﻦ ﻫﺎی ﻏﺮﺑﯽ‪ ،‬ﻓﺮﻫﻨﮓ ﭼﯿﺮه ﺷﺪه ﺑﻮد‪ .‬اﮔﺮﭼﻪ ﮐﻪ ﻫﻨﻮز ﻓﺮﻫﻨﮓ اﯾﺮاﻧﯽ دﯾﺪه ﻣﯽ ﺷﺪ‪ ،‬وﻟﯽ دﯾﮕﺮ ﻣﺘﻤﺎﯾﺰ و‬
‫ﻣﺸﺨﺺ ﻧﺒﻮد‪.‬‬

‫ﻧﻮﯾﺴﻨﺪه ﻓﺮاﻧﺴﻮی ‪ Jean de La Fontaine‬داﺳﺘﺎن ﻫﺎﯾﺶ را در اﻓﺴﺎﻧﻪ ﭘﺮدازی ﻫﺎی ﺧﻮد ﺑﮑﺎر ﺑﺮد‪ .‬در ﺳﺪه ‪ ١٨‬ﻣﯿﻼدی دو‬
‫ﻧﻮﯾﺴﻨﺪه ﻓﺮاﻧﺴﻮی ﺑﻪ ﻧﺎم ﻫﺎی ‪ Denis Diderot‬و ‪ Voltaire‬و ﻫﻤﭽﻨﯿﻦ ﺳﺘﺎره ﺳﺪه ﻫﺎی ‪ ١٨‬و ‪ ١٩‬ﻣﯿﻼدی ﻧﻮﯾﺴﻨﺪه آﻟﻤﺎﻧﯽ‪،‬‬
‫‪ Johann Wolfgang von Goethe‬ﻫﻤﮕﯽ در آﺛﺎرﺷﺎن ﺑﻪ ﮐﺘﺎب »ﮔﻠﺸﻦ راز« اﺷﺎره داﺷﺘﻨﺪ‪.‬‬

‫در ﺳﺪه ‪ ١٨‬ﻧﺴﮏ ادﺑﯽ ﮐﻼﺳﯿﮏ ﺷﺮﻗﯽ ﺑﺎ ﻧﺎم »ﻫﺰار و ﯾﮏ ﺷﺐ« ﺳﺮ ﺑﺮآورد‪ .‬ﮐﺘﺎﺑﯽ ﮐﻪ ﭘﺲ از وﯾﺮاﯾﺶ ﭘﺎﯾﺎﻧﯽ آن ﺑﯿﺮون آﻣﺪ‪،‬‬
‫ﻣﺠﻤﻮﻋﻪ داﺳﺘﺎن ﻫﺎی ﻋﺮﺑﯽ اﺳﺖ‪ ،‬اﻣﺎ اﻏﻠﺐ آن داﺳﺘﺎﻧﻬﺎ از اﯾﺮان ﺑﻪ اﻋﺮاب رﺳﯿﺪه اﺳﺖ )و رﯾﺸﻪ ﺑﺨﺶ دﯾﮕﺮ آن داﺳﺘﺎن ﻫﺎ‬
‫ﻧﯿﺰ‪ ،‬اﻏﻠﺐ از ﻫﻨﺪوﺳﺘﺎن ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪(.‬‬

‫ﺑﺎ اﯾﻦ اﻓﺴﺎﻧﻪ ﻫﺎ ﮐﻪ از اﯾﺮان آﻣﺪه ﺑﻮد‪ ،‬اﯾﺮان ﺑﻪ ﯾﮏ ﮐﺸﻮر اﻓﺴﺎﻧﻪ ای ﺗﺒﺪﯾﻞ ﺷﺪ‪ .‬ﻓﯿﻠﺴﻮف ﻓﺮاﻧﺴﻮی ﺑﻪ ﻧﺎم ‪ Montesquieu‬در‬
‫ﺳﺪه ﻫﺠﺪﻫﻢ آﺛﺎر ادﺑﯽ ﭘﺎرﺳﯽ را‪ ،‬در اروﭘﺎ ﻣﻨﺘﺸﺮ ﮐﺮد و اﯾﻨﮕﻮﻧﻪ اﯾﺮان را در ﭼﺸﻢ دﯾﮕﺮان‪ ،‬ﮐﺸﻮری اﻓﺴﺎﻧﻪ ای ﮔﺸﺖ‪ .‬آﻫﻨﮕﺴﺎز‬
‫اﯾﺘﺎﻟﯿﺎﯾﯽ ﺳﺪه ﺑﯿﺴﺘﻢ ‪ Giacomo Puccini‬ﻫﻢ ﺑﻪ ﻧﻮﺑﻪ ﺧﻮد‪ ،‬ﻣﻮﺿﻮع اُﭘﺮای ‪ Turandot‬ﺧﻮد را‪ ،‬از ﺣﻤﺎﺳﻪ ﭼﮑﺎﻣﻪ ﺳﺮای‬
‫ﻧﺎم ﺷﺨﺼﯿﺖ ‪ ،Turandot‬ﻣﺴﺘﻘﯿﻤﺎ از ﭘﺎرﺳﯽ آﻣﺪه اﺳﺖ‪ .‬در‬‫اﯾﺮاﻧﯽ »ﻧﻈﺎﻣﯽ ﮔﻨﺠﻮی« )ﺑﻪ ﺳﺎل ‪ ١٢٠٩‬ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ( وام ﮔﺮﻓﺖ‪ِ .‬‬
‫»دﺧﺘﺮ ﺗﻮراﻧﯽ« اﺳﺖ‪.‬‬
‫ِ‬ ‫داﺳﺘﺎن ﻧﻈﺎﻣﯽ ﻧﺎم او ﺗﻮراﻧﺪﺧﺖ اﺳﺖ ﮐﻪ ﺑﻪ ﻣﻌﻨﯽ‬

‫در ﺳﺪه ‪ ١٩‬ﻣﯿﻼدی‪ ،‬اروﭘﺎ ﺑﯿﺶ از ﭘﯿﺶ ﻣﺸﺘﺎق ادﺑﯿﺎت اﯾﺮاﻧﯽ ﺷﺪ‪ .‬در آﻟﻤﺎن ﮔﻮﺗﻪ )‪ (Goethe‬ﭼﮑﺎﻣﻪ ﻫﺎی ﺣﺎﻓﻆ )‪١٣٩٠‬‬
‫ﻏﺮﺑﯽ ﺷﺮﻗﯽ« )‪ (West–östlicher Divan‬ﺳﺎل ‪ ١٨١٨‬ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ‪ ،‬در‬ ‫ِ‬ ‫»دﯾﻮان‬
‫ِ‬ ‫ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ( را ﺑﺨﺸﯽ از ادﺑﯿﺎت آﻟﻤﺎﻧﯽ ﺳﺎﺧﺖ‪.‬‬
‫ﺳﺮاﺳﺮ زﻣﯿﻨﻪ ﻫﺎی ﻓﺮﻫﻨﮓ آﻟﻤﺎﻧﯽ‪ ،‬ﺷﻨﺎﺧﺘﻪ ﺷﺪ‪.‬‬
‫ِ‬ ‫ﻣﺴﺘﻘﯿﻢ ﮔﻮﺗﻪ ﺑﻮد‪ ،‬در‬
‫ِ‬ ‫زﻣﺎن ﺧﻮد ﯾﮏ ﮐﺎﻣﯿﺎﺑﯽ ﺑﺰرگ ﮔﺸﺖ و ﺣﺎﻓﻆ ﮐﻪ اﻟﮕﻮی‬
‫ﮔﺰارش ﭼﮑﺎﻣﻪ ﺳﺮای اﻧﮕﻠﯿﺴﯽ ﺳﺪه ‪ Edward FitzGerald ،١٩‬از »ﺧﯿﺎم«‪ ،‬ﭼﮑﺎﻣﻪ ﺳﺮای اﯾﺮاﻧﯽ ﺳﺪه ‪١١‬‬ ‫ِ‬ ‫ﻫﻤﯿﻦ ﮔﻮﻧﻪ‪،‬‬
‫ﺗﺮﺳﺎﯾﯽ ﻧﯿﺰ‪ ،‬ﺑﻪ ﮐﺎﻣﯿﺎﺑﯽ ﺟﻬﺎﻧﯽ دﺳﺖ ﯾﺎﻓﺖ‪.‬‬

‫ﺗﻨﻬﺎ در ﻧﯿﻤﻪ دوم ﺳﺪه ﺑﯿﺴﺘﻢ ﻣﯿﻼدی اﺳﺖ ﮐﻪ اﯾﺮان ﻣﻨﺰوی ﺷﺪه و ﻧﻔﻮذ ﻓﺮﻫﻨﮓ اﯾﺮاﻧﯽ ﺑﻪ ﮐﻨﺎر راﻧﺪه ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬ﺷﺎﯾﺪ ﺑﺎﯾﺴﺘﯽ ﻣﺎ‬
‫ﻣﺸﯽ ﺗﻨ ِﺪ رﯾﯿﺲ ﺟﻤﻬﻮر »اﺣﻤﺪی ﻧﮋاد« و رﻫﺒﺮ ارﺷ ِﺪ ﻣﺬﻫﺒﯽ »آﯾﺖ اﷲ‬‫ﺑﮑﻮﺷﯿﻢ ﺗﺎ اﯾﺮان را ﻓﺮاﺗﺮ از ﻻﯾﻪ دوﻟﺘﯽ‪ ،‬ﺑﻨﮕﺮﯾﻢ‪ .‬ﺧﻂ ِ‬
‫ﺧﺎﻣﻨﻪ ای«‪ ،‬ﺗﻨﻬﺎ ﺑﺨﺸﯽ از واﻗﻌﯿﺖ ﮐﻨﻮﻧﯽ اﯾﺮان اﺳﺖ‪.‬‬

‫اﻓﺰون ﺑﺮ اﯾﻦ‪ ،‬اﯾﺮان ﭼﯿﺰﻫﺎی ﺑﺴﯿﺎر دﯾﮕﺮی را دارا اﺳﺖ‪ .‬اﯾﺮان ﻫﻨﻮز ﺳﺮزﻣﯿﻦ رز ﻫﺎ و‬
‫ﺑﻠﺒﻞ ﻫﺎ‪ ،‬ﭼﮑﺎﻣﻪ ﺳﺮاﯾﺎن و ﻓﯿﻠﺴﻮﻓﺎن اﺳﺖ‪ .‬ﺻﻨﻌﺖ ﻓﯿﻠﻤﺴﺎزی اﯾﺮاﻧﯽ ﻣﯽ ﺗﻮاﻧﺪ ﺑﻪ ﺧﻮﺑﯽ ﻓﯿﻠﻢ ﻫﺎی ﺑﺎ ﮐﯿﻔﯿﺖ ﺑﺴﺎزد و ﭼﮑﺎﻣﻪ ﻫﺎی‬
‫اﯾﺮاﻧﯽ ﻫﻨﻮز ﻣﻮرد ﺗﻮﺟﻪ اﻧﺪ‪ .‬ﻧﮕﺬارﯾﻢ ﻫﺰاران ﺳﺎل ﭘﯿﻮﻧﺪ‪ ،‬ﺑﻪ ﺧﺎﻃﺮ ﻣﺴﺎﺋﻞ ﺳﯿﺎﺳﯽ اﻣﺮوز‪ ،‬ﮔﺴﺴﺘﻪ ﺷﻮد‪.‬‬

‫درﺑﺎره ﻧﻮﯾﺴﻨﺪه ﻣﻘﺎﻟﻪ‪:‬‬

‫‪ Jaakko Hämeen-Anttila‬ﭘﺮوﻓﺴﻮر داﻧﺸﮕﺎه ﻫﻠﺴﯿﻨﮑﯽ )‪ (Helsinki‬در زﻣﯿﻨﻪ »زﺑﺎن ﻋﺮﺑﯽ« و »اﺳﻼم ﺷﻨﺎﺳﯽ« ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪.‬‬
‫آﻣﻮزش »رﯾﺸﻪ ﻫﺎی ﻓﺮﻫﻨﮓ ﻏﺮﺑﯽ« ﻧﯿﺰ ﭘﺮداﺧﺘﻪ و آﺛﺎری ادﺑﯽ را از زﺑﺎن ﻫﺎی ﻋﺮﺑﯽ‪،‬‬‫ِ‬ ‫اﻓﺰون ﺑﺮ ﻓﺮﻫﻨﮓ اﺳﻼﻣﯽ‪ ،‬اﯾﺸﺎن ﺑﻪ‬
‫ﻓﺎرﺳﯽ‪ ،‬و اَﮐﺪی )‪ (Akkadian language‬ﺑﻪ زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪی ﺑﺮﮔﺮداﻧﺪه اﺳﺖ‪.‬‬

‫درﺑﺎره ﺑﺮﮔﺮدان ﭘﺎرﺳﯽ ﻣﻘﺎﻟﻪ‪:‬‬

‫ﺑﺮﮔﺮدان ﻓﻨﻼﻧﺪی ﺑﻪ ﭘﺎرﺳﯽ ﮐﻪ اﮐﻨﻮن در دﺳﺖ دارﯾﺪ‪ ،‬ﺑﻪ ﮐﻮﺷﺶ آروﯾﻦ آدرﯾﺎن اﻧﺠﺎم و در ‪ ،March 2020‬در ﮐﺘﺎﺑﺨﺎﻧﻪ ﻣﻠﯽ‬
‫ﻓﻨﻼﻧﺪ ﺛﺒﺖ ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬اﯾﻦ ﺑﺮﮔﺮدان‪ ،‬ﺗﻨﻬﺎ ﺑﺨﺸﯽ از ﻣﻘﺎﻟﻪ »ﺷﻤﺎ ﮐﻪ ﻓﻨﻼﻧﺪی ﻫﺴﺘﯽ ﻧﯿﺰ‪ ،‬رﯾﺸﻪ در اﯾﺮان داری!« ﻣﯽ ﺑﺎﺷﺪ‪ .‬اﺻﻞ‬
‫ژورﻧﺎل داﻧﺸﯽ ﻓﻨﻼﻧﺪ )‪ (Tiede-Lehti‬ﺑﻪ ﺗﺎرﯾﺦ ‪/ ۶‬‬
‫ِ‬ ‫ﻣﻘﺎﻟﻪ‪ ،‬ﻧﻮﺷﺘﻪ ﭘﺮوﻓﺴﻮر ﻓﻨﻼﻧﺪی ‪ Jaakko Hämeen-Anttila‬و در‬
‫‪ ٢٠٠۶‬ﭘﺨﺶ ﺷﺪه اﺳﺖ‪ .‬در اداﻣﻪ‪ ،‬اﺻﻞ ﻣﻘﺎﻟﻪ ﺑﻪ زﺑﺎن ﻓﻨﻼﻧﺪی ﻧﯿﺰ ﭘﯿﻮﺳﺖ ﺷﺪه اﺳﺖ ﺗﺎ ﺧﻮاﻧﻨﺪﮔﺎن ﺑﻪ اﺻﻞ آن ﻧﯿﺰ دﺳﺘﺮﺳﯽ‬
‫داﺷﺘﻪ ﺑﺎﺷﻨﺪ‪.‬‬
The Original Article:

“Sinunkin juuresi ovat Iranissa” ​¹

“JAAKKO HÄMEEN-ANTTILA 17.8.2006 klo 8:03” ​²

“Antiikin kreikkalaiset halusivat unohtaa, miten lännen kulttuuriin vaikuttivat heidän itäiset
vihollisensa: iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ruusun ja satakielen
maa muokkasi klassisia kertomuksiamme, uskonnollisia käsityksiämme ja
sairaanhoitolaitostamme - ja jopa suomen kieltä.
Nykysuomalaiset ovat kuulleet Iranista lähinnä kielteisiä asioita. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa
tiedotusvälineet puivat Iranin vallankumousta, jossa karkotettiin epäsuosituksi tullut ​aahi ja
siirryttiin ajatolla Khomeininjohdolla valtiojohtoiseen islamilaiseen fundamentalismiin
huntupakkoineen ja tiukkoine sensuureineen.
1980-luvulla esillä oli Iranin ja Irakin välinen sota.
Viime aikoina on pohdittu, rikastaako Iran uraania vain voimalatarpeisiin vai ehkä kehittääkseen
itselleen ydinpommin. Tapetilla on ollut myös Tanskasta alkaneen pilakuvakiistan vaihe, jossa
iranilainen sanomalehti julisti lukijoilleen juutalaisaiheisen pilakuvakilpailun.
Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Iranin vanha
kulttuuri on nimittäin vaikuttanut hedelmällisesti Euroopan ja samalla Suomenkin kulttuuriin jo
vuosituhansien ajan.
Lähi-idän ja Iranin panos on jäänyt vähälle huomiolle, koska länsimainen historiankirjoitus on
omaksunut kulttuurimme alkupisteeksi muinaisen Kreikan. Sieltä kehitystä on seurattu Rooman
kautta keskiaikaan ja moderniin Eurooppaan. Tämä Eurooppa-keskeinen maailmankuva syntyi
vuoden 500 eKr. tienoilla, kun kreikkalaiset alkoivat persialaissotien aikoihin tehdä eron itsensä
ja barbaarien välille.
Sen sijaan varhemmat kreikkalaiset olivat tietoisia siitä, että Välimeren pohjukan kansat
muodostivat tasaisen jatkumon. Egypti, Mesopotamia ja hieman myöhemmin Iran olivat
innovaatiokeskuksia, joista kulttuurivaikutus säteili ympäristöön.

Orja tarkoitti alkuaan arjaa eli ihmistä

Kielellisesti Iran kuuluu tiukasti yhteen Euroopan kanssa. Iranin nykyistä kieltä, persiaa,
kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, mutta tämä ei tee siitä arabian sukulaista, vaan se on
yksiselitteisesti indoeurooppalainen kieli.
Läheisyyden Euroopan valtakieliin huomaa esimerkiksi tärkeimpiä sukulaisuussuhteita
tarkoittavista sanoista. Persiaksi isä on pedar (vrt. saks. Vater, engl. father, ruots. fader, far), äiti
mâdar (Mutter, mother, moder, mor) ja tytär dokhtar (Tochter, daughter, dotter).
Myös suomen kielessä on muistumia siitä, että iranilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen
asuma-alueet olivat aikanaan lähellä toisiaan.
Esimerkiksi suomen lukusana sata on iranilainen laina; nykypersiassa vastaava lukusana on sad.
Toinen esimerkki kertoo varhaisen iranilaisteknologian ylivoimaisuudesta. Kun suomalainen
tarttuu vasaraan, hän käyttelee työkalua, jonka nimi tunnetaan jo Iranin muinaiskielestä,
avestasta. Siinä nuijaa tarkoittava sana oli vajra [vad​ra]. Suomi on säilyttänyt alkumuodon
paljon uskollisemmin kuin nykypersia, jossa sama sana on päätynyt muotoon gorz.
Paljon kansojen välisistä muinaisista suhteista kertoo myös suomen sana orja. Se on laina
indoiranilaisista kielistä, joissa se esiintyi muodossa arya tai airya. Iranilaisille se tarkoitti miestä,
meikäläistä, ja sillä nimityksellä kansa kutsui jäseniään. Suomalais-ugrilaisilla naapureilla sana
siirtyi tarkoittamaan toisesta kansasta siepattuja, myytyjä tai vangiksi joutuneita ihmisiä, orjia.
Kun kansallissosialistinen rotuoppi 1900-luvun alkupuoliskolla alkoi puhua arjalaisista ja
orjakansoista, sama sana päätyi suomessa eri muodoissaan tarkoittamaan päinvastaisia asioita.
Pohjimmiltaan arjat ja orjat olivat siis samoja ihmisiä. Kansallissosialistiselle rotuopille Intian ja
Iranin arjalaiset eivät tosin kelvanneet valituksi kansaksi, vaan ainoastaan germaanit, arjalaisen
kansan pohjoinen sivuhaara.
Iranin valtion nimikin tulee tästä samasta sanasta. Keskipersiaksi Iran oli Êrân-​ahr, arjalaisten
valtakunta. Alkuosan taustalla on muinaispersian monikon genetiivi airyânâm eli arjalaisten.

Zarathustralaisuus synnytti Saatanan

Jo kielivertailut todistavat muinaisista yhteyksistä, mutta täsmällisemmin kulttuurivaikutteita ja

-lainoja päästään tutkimaan niiltä hieman myöhemmiltä ajoilta, joilta on myös kirjallisia
lähteitä.
Muinaispersialainen uskonto, zarathustralaisuus, syntyi joskus vuosien 1000 ja 700 eKr. välillä.
Se vaikutti muihin uskontoihin, kun Persian suurkuninkaat, akhemenidit, 500-luvulla eKr.
valloittivat suuren osan sivistynyttä maailmaa: Anatolian eli nykyisen Turkin
kreikkalaisasutuksineen, Mesopotamian eli nykyisen Irakin ja lyhytaikaisesti jopa Egyptin.
Samalla muinaispersialainen tarusto tunkeutui eri kansojen tietoisuuteen.
Eniten uskontoihin vaikutti zarathustralaisuuden vahva dualismi, usko hyvän ja pahan
kosmiseen vastakkainasetteluun. Hyvä olento, Ahura Mazda, on luonut hyvän luomakunnan,
paha olento, Angra Mainyu, on tehnyt parhaansa turmellakseen sen.
Kaikki paha - kuten myrkkykäärmeet, haitalliset hyönteiset ja muut vastenmielisiksi koetut
eläimet - on siis pahan voiman luomusta. Maailmanhistoria on hyvän ja pahan välistä taistelua,
joka lopulta johtaa hyvän voittoon ja pahan tuhoamiseen, mutta me elämme vielä
sekoittumisen aikaa, jolloin hyvä ja paha esiintyvät rinnakkain ja toisiinsa sekoittuneina. Hyvyys
on samalla myös tietoa ja valoa, pahuus tietämättömyyttä ja pimeyttä.
Juutalaiset tutustuivat tähän ajatteluun akhemenidien aikana, ja Jahve sai rinnalleen pahan
kilpailijan, Saatanan. Jobin kirjassa paholainen on jo selvä toimija, Jumalan keskustelukumppani
ja vastustaja. (Kysymys Jobin kaltaisesta oikeamielisestä kärsijästä sinänsä on puolestaan
mesopotamialaista alkuperää; aihe tunnetaan sikäläisestä nuolenpääkirjallisuudesta.)
Juutalaisuudesta niin Saatana kuin valon ja pimeyden symboliikkakin siirtyivät sitten
kristinuskoon ja jäivät osaksi länsimaista kulttuuriperimää. Nykyään sama dualistinen
maailmankuva näkyy myös poliittisessa retoriikassa islamilaista maailmaa vastaan käännettynä.
Puheet "pahuuden akselista" nousevat dualistisesta maailmankuvasta, jonka länsi on velkaa
Iranille.

Tarina matkasta tuonpuoleiseen levisi

Myös muilla alueilla zarathustralaisuus jäi pysyvästi vaikuttamaan kristinuskoon.

Länsimainen käsitys tuonpuoleisesta sai virikkeitä Iranista jo antiikin aikana. Kun 400- ja
300-luvuilla eKr. elänyt kreikkalaisfilosofi Platonkertoo Valtio-teoksensa kymmenennessä
kirjassa tarinan matkasta tuonpuoleiseen, hän antaa päähenkilölle kuvaavan nimen Er (< arya).
Platonin tarina pohjautuu iranilaiseen legendaan hurskaasta miehestä, jolle näytetään
tuonpuoleinen ja jonka sallitaan palata raportoimaan siitä. Aihe tunnettiin myös Mesopotamian
muinaiskirjallisuudessa: Gilgame​-eepoksen nimihenkilön kuollut ystävä Enkidu palaa kertomaan
manalan varjoelämästä. Silti lähin vertauskohta Platonin Erin tarinalle löytyy iranilaisesta Arda
Virazhin kirjasta.
Kirjan päähenkilö Arda Virazh siirtyy unessa tuonpuoleiseen ja kulkee enkelioppaan kanssa
katsomassa, miten syntisille käy kuoleman jälkeen. Herättyään hän tuo tiedon eläville.
Iranista tarina siirtyi Kreikkaan ja Roomaan. Se välittyi myös myöhempään arabialaiseen
perimätietoon, jossa profeetta Muhammadin taivasmatkasta kerrotaan vastaavaa legendaa.
Siitä aiheen lainasi 1200- ja 1300-luvun vaihteen italialaisrunoilija Dante Alighieri, joka
maailmankuulussa Jumalaisessa näytelmässään panee päähenkilön kuvailemaan helvetin,
kiirastulen ja paratiisin asukkaiden kohtaloa.
Iranin vaikutus näkyy myös uskonnollisessa sanastossa. Sana paratiisi on persiaa. Se tulee
alkujaan avestasta. Pairi-daêza tarkoitti palatsin ympärillä olevaa puistoa, jonne kuninkaat
lähtivät metsästämään ja viettämään vapaa-aikaansa. Ylellinen puisto siirtyi hepreassa (pardês)
tarkoittamaan taivaallista puutarhaa, paratiisia.

Graalin maljakin iranilaislegendasta

Iranin vanhat uskonnolliset käsitykset periytyivät länsimaille paitsi juutalaisuuden ja
kristinuskon myös Rooman valtakunnassa vaikuttaneen iranilaisperäisen mithralaisuuden
kautta. Se levisi varsinkin roomalaisten sotilaiden keskuudessa. Mithralaisuus kilpaili
kristinuskon kanssa ja hävisi lopulta kisan vaikka oli ehtinyt levitä nykyisen Saksan alueelle asti.
Aivan jäljettömiin mithralaisuus ei silti kadonnut. Sen vaikutus näkyy muun muassa
jouluevankeliumissa. Mithra-lapsen uskottiin syntyvän luolassa, ja kristinusko kopioi tätä
ajatusta. Jeesuksen syntyminen luolassa oli yksi varhaisen kristinuskon legendoista, vaikka
luolan vastineena hämyinen talli lopulta päätyikin kanonisiin evankeliumeihin.
Ripaus iranilaista vaikutetta on mukana myös Graalin maljan legendassa. Sen taustalla on
Jamshîdin maljan tarina, joka siirtyi muinaisesta Iranista islamilaisen Iranin tarustoon ja sieltä
keskiajan Eurooppaan.

Graalin legendan nykyisin muistamamme muoto kertoo maljasta, johon Kristuksen veri kyljen
haavasta vuodatettiin. Varhaisempi iranilainen tarina puolestaan kertoo ihmeellisestä maljasta,
josta kuningas Jam​îd saattoi nähdä kaikkialle valtakuntaansa. Tämä taianomainen jâm-e Jam,
Jam(shîd)in malja, on nykyään päätynyt myös Iranin kansallisen television tunnukseksi.

Keskiajalla vaikutus arabien kautta

600-luvun puolivälissä Iranin historia mullistui, kun arabiarmeijat valloittivat maan ja liittivät sen
osaksi arabialais-islamilaista valtakuntaa.

Iranin kulttuurivaikutus ei kuitenkaan vähentynyt, joskin se muuttui vaikeammin

määriteltäväksi. Useimmat oppineet kirjoittivat teoksensa arabiaksi ja osana laajempaa
yhtenäiskulttuuria. Kun Eurooppa keskiajalla alkoi kehittyä kohti renessanssia, tällä
arabialais-islamilaisella kulttuurilla oli vahva rooli, mutta nimenomaan iranilaista elementtiä on
vaikea erotella kokonaisuudesta.
Keskiajan tunnetuimpia filosofeja ja lääkäreitä oli iranilainen Ibn Sînâ (k. 1037), josta
Euroopassa tuli Avicenna. Hänen tärkeimmät teoksensa käännettiin latinaksi, ja hänen
lääketieteellinen oppikirjansa Canon (al-Qânûn) oli Euroopassa käytössä vielä 1600-luvulla.
Euroopassa häntä kuitenkin pidettiin arabialaisena viisaana; kirjoittihan Avicenna valtaosan
teoksistaan arabiaksi.
Samoin läntinen sairaalalaitos sai vaikutteita Lähi-idästä. Sairaat oli perinteisesti hoidettu
kotona - ja köyhät olivat tavallisesti jääneet kokonaan hoidotta. Iranissa lääketieteellinen
tutkimus oli yhdistetty sairaiden hoitamiseen hyväntekeväisyytenä, ja Lähi-idän ensimmäinen
sairaala syntyi Iranin Gundêshâpûriin. Arabit perivät ajatuksen. Monet hurskaat perustivat
omilla varoillaan sairaaloita, jotka testamenttilahjoitusten turvin hoitivat köyhiä ja vähävaraisia.
Eurooppalaiset tutustuivat näihin arabialaisiin sairaaloihin aikana, jolloin Lähi-idän lääketiede ja
terveydenhoito olivat omaa luokkaansa. Varhaisimmat eurooppalaiset sairaalat kopioivat
Lähi-idän mallia ja niissä potilaita hoidettiin arabialaisen - tai iranilaisen - lääketieteen mukaan.
Iranilaisvaikutus ei rajoittunut länteen, päinvastoin: Keski-Aasiassa ja Pohjois-Intiassa iranilainen
kulttuurivaikutus oli voimakasta, ja persiaa käytettiin yhtenä alueen tärkeimmistä kirjakielistä
aina 1900-luvun alkuun asti. Turkki ja Intian islamilaiset kielet ovat läpikotaisin persialaistuneita
ja molempien alueiden kulttuurit iranilaistaustaisia.

Siksi monet myöhemmin Turkista omaksutut kulttuurilainat ovat nekin alkujaan iranilaisia.
Esimerkiksi lännen taiteilijoita innoittaneet haaremiunelmat saatiin osmanisulttaanien hovista,
mutta sinne haaremijärjestelmä oli siirtynyt Persiasta.

Iran innoitti Goethea ja Puccinia

Keskiajan päättyessä ja uuden ajan koittaessa tilanne oli sikäli muuttunut, että länsimaisesta
kulttuurista oli tullut Välimeren alueen johtava kulttuuri. Iranilaisvaikutusta tihkui silti yhä,
mutta nyt enää erikoisuutena.

Ranskalaiskirjailija Jean de La Fontaine käytti hänen tarinoitaan saduissaan. Ruusutarhaan

viittasivat teoksissaan myös 1700-luvun ranskalaiskirjailijat Denis Diderot ja Voltaire sekä
Saksan kirjallisuuden 1700- ja 1800-luvun vaihteen supertähti Johann Wolfgang von Goethe.
1700-luvulla itämaisen kirjallisuuden klassikoksi nousi Tuhat ja yksi yötä. Lopullisessa
muodossaan kirja on arabialainen satukokoelma, mutta useimmat sen tarinoista tulivat
arabeille Iranista - tosin osa alkujaan kauempaakin, Intiasta.

Satujen myötä Iranista tuli tarunhohtoinen maa. Ranskalaisfilosofi Montesquieun 1700-luvun

alussa julkaisemissa Persialaiskirjeissä Eurooppa esitettiin tarunhohtoisen Iranin silmin.
Italialaissäveltäjä Giacomo Puccinin1900-luvun alun Turandot-oopperan aihe haettiin
puolestaan iranilaisenNezâmî Ganjavîn (k. 1209) eepoksesta. Nimihahmo Turandot tulee
suoraan persiasta. Nezâmîn kertomuksessa hän on Tûrân-dokht, turanilaistyttö.

1800-luvulla Eurooppa otti iranilaisen kirjallisuuden vastaan entistä innostuneemmin. Saksassa

Goethe teki runoilija Háfezista (k. 1390) osan saksalaista kirjallisuutta. Goethen West-Östlicher
Divan (1818) oli oman aikansa hitti, ja sen myötä Háfez, Goethen suora esikuva, tuli tutuksi
kaikkialla saksalaisella kulttuurialueella. Vastaavasti 1800-luvun englantilaisrunoilija Edward
FitzGeraldin mukaelmista 1000-luvun iranilaisrunoilija Omar Khaijamin mietelmistä tuli
maailmanmenestys.

Vasta 1900-luvun jälkipuolella Iran on joutunut eristyksiin ja iranilaisen kulttuurin vaikutus on

jäänyt syrjään. Ehkä meidän pitäisi koettaa nähdä Iranin valtiollisen kuoren taakse. Presidentti
Ahmadinejadin ja ylimmän uskonnollisen johtajan ajatolla Khamenein jyrkkä linja on vain osa
Iranin nykytodellisuutta.

Sen lisäksi Iran on paljon muuta. Se on yhä edelleen ruusujen ja satakielten, runoilijoiden ja
filosofien maa. Iranin elokuvateollisuus voi hyvin ja tuottaa laadukkaita filmejä, ja iranilainen
runous on yhä huomion arvoista. Älkäämme katkaisko tuhansien vuosien yhteyttä
päivänpolitiikan takia.

Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Helsingin

yliopistossa. Hän on luennoinut islamilaisen kulttuurin ohella länsimaisen kulttuurin juurista ja
suomentanut muun muassa arabian-, persian- ja akkadinkielistä kirjallisuutta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006”

“Iranin vaikutus hämärtyi historian melskeissä

- 1000-luvun alussa eKr. nykyisen Iranin alueelle vaeltaa pohjoisesta heimoja, joita kutsutaan
assyrialaisissa nuolenpääteksteissä muun muassa meedialaisiksi ja persialaisiksi.

- 600- tai 500-luvulla iranilainen Zarathustra esittää oppinsa hyvän ja pahan voiman taistelusta
maailmassa. Oppi vaikuttaa juutalaisuuteen ja edelleen kristinuskoon.

- 500-luvulla akhemenidien dynastiaan kuuluva kuningas Kyyros luo Persiasta suurvallan. Hän
valtaa muun muassa nykyisen Turkin länsirannikon kreikkalaiskaupungit. Tämä pohjustaa
vihamielisyyden kreikkalaisten ja persialaisten - lännen ja idän - välille.

- 500- ja 400-luvun vaihde on Persian loistokautta. Kuningas Dareios I vahvistaa muinaispersian

asemaa kirjakielenä, rakennuttaa hienoja palatseja ja luo valtakunnan keskuksia yhdistävän
postitieverkon.

- 400-luvun alun persialaissodissa kreikkalaiset voittavat Persian maihinnousujoukot

Marathonin taistelussa ja kreikkalainen laivasto lyö persialaiset Salamiin meritaistelussa.
- 400-luvun jälkipuoliskosta tulee kreikkalaisen sivistyksen kulta-aika. Tämän ajan filosofian ja
taiteen tuotteita pidetään sittemmin länsimaisen kulttuurin keskeisinä juurina.

- 400-luvun lopulla kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välisessä peloponnesolaissodassa Sparta

lyö Persian tuella Ateenan. Sota heikentää sekä Spartaa että Ateenaa niin, että seuraavalla
vuosisadalla koko Kreikan johtoon nousee Makedonia.

- 300-luvun lopulla Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloittaa Persian. Hellenistinen

kulttuuri levittää vaikutteita Aleksanterin laajan valtakunnan alueelta toiselle.

- 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. Persiaa hallitsee arsakidien dynastia. Itään laajentuvan
Rooman kanssa soditaan.

- 200-luvun puolivälistä 600-luvun puoliväliin kestävän sassanidien dynastian aikana

zarathustralaisuudesta tulee Persian valtionuskonto.

- 600-luvun puolivälissä arabit valloittavat Persian. Maa islamisoituu muttei arabisoidu. Arabia
on kuitenkin oppineiden kielenä 900- ja 1000-luvulle asti, jolloin persia palaa vallitsevaksi
kirjakieleksi.

- 900-luvun lopussa turkkilaiset seld​ukit saavat vallan Persiassa ja Syyriassa. Islamilaisten

seld​ukkien häätämiseksi Palestiinasta kristityt länsimaat tekevät seuraavina kolmena
vuosisatana ristiretkiä seld​ukkien alueelle. Sotimisesta huolimatta idän ja lännen välillä siirtyy
keskiajallakin kulttuurivaikutteita, varsinkin ara¬bien valloittamien Pyreneiden niemimaan ja
Sisilian kautta.

- 1400-luvulla turkkilaisten ottomaanien valtakunta valloittaa kaakkoista Eurooppaa, mikä lisää

islamilaisen maailman ja länsimaiden välistä vihamielisyyttä.

- 1907 Britannia ja Venäjä sopivat Persian jakamisesta etupiireikseen, mutta maa säilyy
muodollisesti itsenäisenä.

- 1925 kasakkapäällikkö Reza Khan Pahlavi nousee Persian ​aahiksi.

- 1935 Persian nimi vaihdetaan Iraniksi, joka tarkoittaa arjalaisten maata.

- 1979 ​aahi Mohammed Reza Pahlavi pakenee maasta, ja Iran julistetaan islamilaiseksi
tasavallaksi.
Irania monessa

Iranin kulttuurivaikutus näkyy muun muassa näissä:

- eurooppalaisten kielten sanasto

- ajatus hyvästä ja pahasta kosmisesta voimasta

- ajatus paratiisin puutarhasta

- legenda sankarin matkasta manalaan

- legenda Graalin maljasta

- Tuhannen ja yhden yön tarinat

- Turandot-ooppera

- sairaalajärjestelmän kehitys

- lääketieteen kehitys

- tähtitieteen kehitys

- ruusujen viljely

- poolopeli.” ³

Reference:
1, 2, 3, . Hämeen-Anttila, J. Sinunkin juuresi ovat Iranissa.
<​https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sinunkin_juuresi_ovat_iranissa​> (Accessed 09
March 2020).

:‫ﺷﻤﺎره ﺷﺎﺑﮏ ﻧﻮﺷﺘﺎر ﺑﺮﮔﺮدان ﺷﺪه از ﻓﻨﻼﻧﺪی ﺑﻪ ﭘﺎرﺳﯽ‬

ISBN 978-952-69443-0-2 (paperback)
ISBN 978-952-69443-1-9 (PDF)
ISBN 978-952-69443-2-6 (EPUB)