Ilari Paakkari | PÄÄKIRJOITUS
Suomalaisten D-vitamiinin saanti riittämätöntä
D-vitamiini – aurinkohormoni
D -vitamiinin metaboliitin kalsidiolin pieni pi-
toisuus liittyy kasvain- ja verisuonisairauk-
siin, diabetekseen, autoimmuunitauteihin,
infektioalttiuteen, hermoston rappeumatau-
teihin, myopatiaan ja osteoporoosiin (Heaney
2008). Satunnaistettujen, lumekontrolloitujen
hoitotutkimuksien mukaan 20–25 µg (800–
1 000 IU) D-vitamiinia päivässä on vähentä-
nyt osteoporoottisia murtumia mutta 10 µg:n
(400 IU) annoksella ei ole ollut vaikutusta
(Bischoff-Ferrari 2008). D-vitamiinilisä 7,5–
10 µg (300–400 IU) estää lasten riisitaudin,
mutta tämä annos on talvella aikuisille riittä-
mätön (Pignotti ym. 2009). Tätä osoittaa se,
että kuukausien täydellinen auringonpuute
on vähentänyt seerumin kalsidiolipitoisuutta
huolimatta päivittäisestä 10 µg:n D-vitamiini-
lisästä (Duplessis ym. 2005).
Miksi ravitsemussuosituksia ei ole muu-
tettu vastaamaan tutkimustietoa? Kyseessä
on kansaankin iskostunut toksisuuden pel-
ko, josta emeritusprofessori Heikki Isomäki
jo kymmenen vuotta sitten otsikoi ”D-vita-
miinin haittoja liioiteltu”. Pikkulasten myr-
kytyksiä esiintyi Britanniassa sodan jälkeen
käytettäessä 4 000 IU:n annoksia (Chesney
1989). Tieto tästä johti aiheellisesti lasten D-
vitamiiniannoksen pienentämiseen määrään
300–400 IU. Koska kalsidiolimittauksia ei
tällöin ollut saatavilla, voidaan vain karkeas-
ti arvioida, että lasten myrkytysannos vastaa
useiden kymmenientuhansien yksikköjen an-
nosta aikuisen painoon suhteutettuna. Bosto-
nissa 33 000 ihmistä altistui viiden ja puolen
vuoden ajan maidolle, jossa oli litraa kohden
37 000–317 000 IU D-vitamiinia. Myrkytysoi-
reita ja hyperkalsemiaa esiintyi, kun kalsidio-
lin pitoisuudet olivat keskimäärin 560 nmol/l
(Blank ym.1995).
Seitsemän tutkimuksen mukaan kahden
viikon säännöllinen oleskelu auringossa
on suurentanut seerumin kalsidiolipitoi-
suuden noin määrästä 50 nmol/l määrään
120 nmol/l (Vieth 2009). Meillä viitealue
on 40–80 nmol/l, kun taas esimerkiksi Mel-
bournessa (vastaa Sisilian aurinkoisuutta)
se on 60–160 nmol/l. Suomessa vanhusten
kalsidiolipitoisuudet ovat usein viitealueen
alapuolella, koska auringolle altistuminen on
vähäistä ja ihon D-vitamiinintuotanto on vä-
hentynyt (Heaney 2006). Edellä mainituissa
hoitokokeissa ikääntyneiden osteoporoottiset
murtumat vähenivät, kun seerumin kalsidioli-
pitoisuus oli 75–100 nmol/l.
Eräs aikuisten D-vitamiinikorvaushoidon
este on luonnonmukaisuuden tavoite: elä ja
syö terveellisesti – muuta et tarvitse. Ihmi-
nen on kuitenkin hylännyt luonnonmukaisen
asuinsijansa Afrikan muuttaessaan viime jää-
kauden loppuessa pohjoiseen 30 000 vuotta
sitten. Tämä johti D-vitamiinia paremmin
tuottavien vaaleaihoisten luonnonvalintaan
(Chaplin ja Jablonski 2009, Yen ja Jablonski
2010). Nykyään vaaleaihoinen peruskansam-
me täydentyy tummaihoisilla maahanmuutta-
jilla, joista osa peittää ihonsa huolellisesti vaa-
tetuksella. Tässä piilee kansanterveysongelma:
maahanmuuttajat ovat usein D-vitamiinipuut-
teisia, mikä saattaa näkyä ensiksi riisitaudin
uutena tulemisena (Andersen ym. 2008).
Maidon ja ravintorasvojen D-vitaminointi
ei vaikuta koko väestöön. Valtion ravitsemus-
neuvottelukunta suosittaakin, että D-vitamii-
nivalmisteiden käyttö (7,5–10 µg) on tarpeen,
jos ravinto ei koostu päivittäin vähintään
puolesta litrasta vitaminoitua maitoa, vitami-
noiduista rasvalevitteistä sekä kalasta aina-
kin kahdesti viikossa. Jos oletamme jokaisen
Antti Alitalon katsaus: Ihmisen infektio­
8 puolustus voi tehostua D-vitamiinista
sivulla 1127. 1107
Duodecim 2010;126:1107–8
PÄÄKIRJOITUS
kansalaisen tottelevan ohjetta, nykyinenkään
suositus ei toteuta esimerkiksi Kanadan syö-
päjärjestöjen suositusta 25 µg (1 000 IU) vuo-
rokaudessa. Tutkijat menevät julkaisuissaan
tätäkin pidemmälle: Tarvitaan ainakin 50 µg:n
(2 000 IU) päiväannos, jotta valtaosalla käyttä-
jistä seerumin kalsidiolipitoisuus suurenisi os-
teoporoosia estävään määrään (yli 75 nmol/l)
(Heaney 2005). Auringosta saatava kalsidiolin
määrä (90–120 nmol/l) edellyttää 100 µg:n
(4 000  U) päiväannosta (Vieth 1999).
Vaikuttaa siltä, että D-vitamiinin lisäyksessä
tulisi pyrkiä lähemmäksi sitä seerumin kalsi-
diolipitoisuutta, jonka aurinko kesällä luon-
nollisesti tuottaa ihossa. Vakaassa tilassa (2–5
kuukauden hoito talvella) oraalinen 1 µg:n
(40 IU) annos D3-vitamiinia vastaa noin kal-
sidiolipitoisuutta 1 nmol/l (Vieth ym. 2001,
Heaney ym. 2003). Tämän arvion lisäksi tulisi
ottaa huomioon potilaan kalsidiolipitoisuuden
lähtöarvo, auringonvalon saanti, painoindeksi
(liikapaino vähentää kalsidiolin hyötyosuutta)
(Lagunova ym. 2009) ja ikä (vaste D-vitamii-
niin heikentynyt) (Vieth ym. 2003). Kalsidio-
lipitoisuutta tulisi mitata hoitojen tuloksen
varmistamiseksi.
Suomen apteekkeihin on jo ennen vi-
ranomaisten uusia suosituksia ilmestynyt
800 IU:n (20 µg) D-vitamiinivalmisteita.
Yhdysvalloissa on saatavilla 1 000, 2 000 ja
5 000 IU:n valmisteita (25, 50 ja 125 µg).
Toksisuutta pelkäävän on hyvä muistaa, että
2 000 IU on nykyisissäkin D-vitamiinisuosi-
tuksissa turvallisena pidetty päiväannos.
Auringosta saatu D-vitamiinin kerta-an-
nos on 20 minuutin aikana jopa 10 000 IU
(250 µg), minkä jälkeen tuotanto loppuu ja
tapahtuu fotolyyttistä D-vitamiinin hajoamis-
ta ja tehottomien aineenvaihduntatuotteiden
synteesiä (Holick ja McCollum 1994). On
vaikea uskoa, että itseään säätelevä ihon D-
vitamiinisynteesi olisi luonnon sattuma. Evo-
luution, epidemiologian ja perustutkimuksen
mukaan D-vitamiini on ehkä tärkein yksittäi-
nen terveystekijä, johon voimme vaikuttaa.
D-hormoni kalsitrioli säätelee satojen geenien
ilmentymistä – ehkä noin kolmea prosenttia
perimästämme – lähes kaikissa elimistömme
1108 kudoksissa (Nagpal ym. 2005, Bouillon 2008).
Sidonnaisuudet
Kirjoittaja on kouluttautunut useiden lääkeyritysten henkilökuntaa, antanut lausuntoja, tarkistanut ja
kääntänyt tieteellisiä aineistoja sekä useiden lääkeyritysten tukemissa jatkokoulutustilaisuuksissa. Kirjoittaja
on myös Suomen osteoporoosiliiton hallituksessa ja luennoinut useissa tämän potilasjärjestön tilaisuuksissa.
On erittäin aiheellista selvittää, mitä etelän
hormoni ja pohjoisen vitamiini D meille yksi-
lön ja kansanterveyden kannalta merkitsee. ■
Kirjallisuutta
• Andersen R, Mølgaard C, Skovgaard LT, ym. Pakistani im-
migrant children and adults in Denmark have severely low
vitamin D status. Eur J Clin Nutr 2008; 62:625−34.
• Bischoff-Ferrari HA. Optimal serum 25-hydroxyvitamin D
levels for multiple health outcomes. Adv Exp Med Biol 2008;
624:55−71.
• Blank S, Scanlon KS, Sinks TH, Lett S, Falk H. An outbreak
of hypervitaminosis D ­associated with the overfortifica-
tion of milk from a home-delivery dairy. Am J ­Public Health
1995;85:656−9.
• Bouillon R, Carmeliet G, Verlinden L, ym. Vitamin D and hu-
man health: lessons from vitamin D receptor null mice. Endocr
Rev 2008;29:726−76.
• Chaplin G, Jablonski NG. Vitamin D and the evolution of hu-
man depigmentation. Am J Phys Anthropol 2009:139:451–61.
• Chesney RW. Vitamin D: can an upper limit be defined? J
Nutr 1989;119 Suppl 12:1825−8.
• Duplessis CA, Harris EB, Watenpaugh DE, Horn WG. Vitamin
D supplementation in underway submariners. Aviat Space
­Environ Med 2005:76;569–75.
• Heaney RP. Barriers to optimizing ­vitamin D3 intake for the
elderly. J Nutr 2006;136:1123–5.
• Heaney RP. The Vitamin D requirement in health and dis-
ease. J Steroid Biochem Mol 2005;98:13–9.
• Heaney RP. Vitamin D in health and disease. Clin J Am Soc
Nephrol 2008;3:1535–41.
• Heaney RP, Davies KM, Chen TC, Holick MF, Barger-Lux MJ.
Human serum 25-hydroxycholecalciferol response to extended
oral dosing with cholecalciferol. Am J Clin Nutr 2003;77:204–10.
• Holick MF. McCollum Award Lecture, 1994: vitamin D−new
horizons for the 21st century. Am J Clin Nutr 1994;60:619–30.
• Lagunova Z, Porojnicu AC, Lindberg F, Hexeberg S, Moan
J. The dependency of vitamin D status on body mass index,
­gender, age and season. Anticancer Res 2009; 29:3713−20.
• Nagpal S, Na S, Rathnachalam R. Noncalcemic actions of vita-
min D receptor ligands. Endocr Rev 2005;26:662−87.
• Pignotti GA, Genaro PS, Pinheiro MM, Szejnfeld VL, Martini
LA. Is a lower dose of vitamin D supplementation enough to
increase 25(OH)D status in a sunny country? Eur J Nutr, julkai-
stu verkossa 28.11.2009.
• Vieth R. Vitamin D and cancer mini-symposium: the risk of
additional vitamin D. Ann Epidemiol 2009;19:441−5.
• Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D
concentrations, and safety. Am J Clin Nutr 1999;69:842−56.
• Vieth R, Ladak Y, Walfish PG. Age-related changes in the
25-hydroxyvitamin D versus parathyroid hormone relationship
suggest a different reason why older adults require more vita-
min D. J Clin Endocrinol Metab 2003;88:185−91.
• Vieth R. Efficacy and safety of vitamin D3 intake exceed-
ing the lowest observed adverse effect level. Am J Clin Nutr
2001;73:288−94.
• Yuen AW Jablonski NG. Vitamin D: in the evolution of hu-
man skin colour. Med Hypothes 2010;74:39−44.
ILARI PAAKKARI, professori
Biolääketieteen laitos, farmakologia
PL 63
00014 Helsingin yliopisto