Luento 4 Sosiaalityön teoriat ja tutkimus

Johanna Alatalo kertoo aluksi omasta työstään lastensuojelun avohuollossa. Itse olen samaa
työtä kohta kaksi vuotta, joten aihe on minulle jo ennestään tuttu. Alatalo puhu tiedosta joka
välittyy avohuollon sosiaalityöntekijälle lastensuojelu-ilmoituksen myötä, jonka avulla tämä
arvioi mitä on tehtävä. Lastensuojeluilmoitus on, kuten Alatalo osuvasti kuvaa, usein
”epävarmaa” tietoa, ja avohuollon sosiaalityöntekijän tehtävä on etsiä todellinen tieto.
Todellisen tiedon etsiminen voi olla haastavaa, esimerkiksi jos asiakas ei kykene nähdä
reaalista tilannettaan, tai ei halua kertoa siitä. Työkalunaan totuuden etsimisessä
sosiaalityöntekijä käyttää usein keskusteluja käyty asiakkaan kanssa, tai hänen perheen ja
sukulaisten, lähipiirin, sosiaalityöntekijän työyhteisöä ja muiden ammattiryhmien (opettajia,
lääkäreitä, terveydentyöntekijöitä yms.) Lisäksi sosiaalityöntekijä voi käyttää tuekseen
työnohjausta ja/tai ammatillista työryhmää. Alatalo huomioi että yhteistyökumppanit ja
ammatillinen työryhmä voi olla runsas tuki ja turva sosiaalityöntekijälle, eikä epävarmuus
asiakkaan tilanteesta ehkä kuormita työntekijää yhtä paljon. Yhteistyökumppanien ja
ammatillisen työryhmän rooli voi valitettavasti myös toimia rasitteena sosiaalityöntekijälle.
Olen itse monesti joutunut palavereihin, joissa esimerkiksi koulu tai terveydenhoidonalan
henkilökunta on ilmaisseet pettymystään lastensuojelua kohtaan, ja siihen että ongelmiin ei
ole puututtu, ja turhaa palaveri aikaa on käytetty lastensuojelun työtoiminnan avaamiseen ja
puolustautumiseen. Joskus vastaus on yksinkertaisesti juuri se että yksityisellä
sosiaalityöntekijällä ei vielä ole riittävä tieto ryhtyä toimenpiteisiin kuten huostaanottoon.
Alatalo puhuu tiedon käsittelystä ja keräämisestä prosessina. Sosiaalityöntekijän on arvioitava
tieto jota hänellä jo on ja joka häneltä puuttuu. Tiedon ja epäilyn/luulon välillä on ero.
Sosiaalityöntekijä ei voi perustaa päätöksiään muuhun kun tietoon joka on todistettavasti
totta.

Pidän ajatuksesta että lastensuojelun kokeneemmat sosiaalityöntekijät, voisi toimia

nuorempien mentoreina, tosin en tiedä onnistuisiko se ajallisesti. Samalla kuin apu kokeneilta
sosiaalityöntekijöiltä voi olla arvokasta, olen itse myös kokenut sen ongelman edellisellä
työpaikallani huostaan otettujen lapsien parissa. Olin ensimmäistä kertaa töissä
lastensuojelussa ja hyvin epävarma itsestäni, lastensuojelulaista, lastensuojelunsäännöksistä ja
suosituksista. Käännyin kokeneemman sosiaalityöntekijän (työkaverin) puoleen lapsen ja
biologisten vanhempien tapaamisasiassa. Työkaverini kertoi minulle (hieman pelkistettynä)
että huostaan otetun lapsen ja uuden sijoitusperheen kiinnityssuhteen kannalta olisi tärkeätä
että biologisia vanhempia ei pitäisi nähdä sijoituksen alkuvaiheessa, ja myöhemmin max 1-
2/kk. Silloin en vielä osannut luottaa omaan intuitiooni, enkä kyseenalaistaa vanhempaa.
Nykyisin minua harmittaa asia, koska olen koulutuksen, tutkimuksien ja oman
työkokemukseni kautta oivaltanut että monesti ne huostaan otetut lapset joilla säilyy läheinen
kontakti biologisiin vanhempiin pärjäävät myöhemmin elämässään paremmin.

Sosiaalityöntekijän tutkija/kouluttaja Gorana Panic (entisestä Jugoslaviasta) kertoo omasta

tutkimuksestaan. Panic tekee tutkimusta aiheesta ”Young social workers in transition between
education and work. Using action research to create alternatives in social work in Bosnia and
Herzegovina”. Gorana Panic kertoo että aihe on hänelle tärkeä koska Bosnia Hertsegovinassa
työttömyys on suuri, myös sosiaalityöntekijöiden kesken ja valmistuneet sosiaalityöntekijät
jäävät työttömäksi, menevät muille aloille töihin tai menevät ulkomaille. Tutkimuksellaan
Gorana Panic halusi tarjota näille opiskelijoille vaihtoehtoja. Suomessa tilanne on todella eri,
pätevistä sosiaalityöntekijöistä on lähinnä pula. Gorana Panic on käyttänyt Actionresearch
menetelmää, mitä meillä ei Suomessa ole käytössä. Action Research perustuu osallistuvaan,
demokraattiseen prosessiin, joka tuo reflektointia, toimintaa, teoriaa ja käytäntöä yhteen.
Fokuksessa aina toiminta, tai sosiaalinen muutos.
Actionresearch on aina poliittista, tavoitteena aina ongelman ratkaisu heille jota tutkitaan.

Sosiaalityöntekijä tarvitsee ammatillista tietoa joka perustuu teoreettiseen, empiiriseen,

hiljaiseen, käytännölliseen ja menettely tietoon. Sosiaalityön teorian merkitys kolmeen;
1. Sosiaalityön teoria on sosiaalityön ammatillinen tieto pääoma
2. Sillä tarkoitetaan myös eri tieteiden teoriaa.
3. Sosiaalityön oma teoria, jonka sosiaalityö on itsenäisesti tuottanut
Sosiaalityöllä ei sinänsä omaa varsinaista teoriaa, mutta toiminnallinen struktuuri.

Tutkimustiedonanti sosiaalityölle: tärkeätä sosiaalityön kehityksen kannalla. Tutkittu tieto

vahvistaa objektivisuutta ja ammattisuuta, auttaa päätöksenteossa.. mutta voi myös aiheuttaa
ristiriitaa asiakasläheisyyden kanssa. Ihmiset luottaa siihen että päätökset perustuu tutkittuun
tietoon. Tutkimuksen avulla tietoa sosiaalisista ongelmista, tutkimuksella läheinen suhde itse
sosiaalityöntekoon.

Esimerkkejä tutkimussuunnista ovat mm.

-Evaluaatiotutkimus, joka on metodologisesti monipuolinen tutkimussuuntaus, jonka avulla
halutaan selvittää eri toimenpiteiden vaikutuksia ja tuloksia tavoitteena helpottaa päätöksen
tekoa.
-Osallisuuden näkökulma. Ihmiskeskeisyys. Interaktiivisuus. Kiinnostunut marginaaliryhmien
kokemuksista. Mitä palveluja on, miten niihin pääse? Tavoitteet: Sosiaalista
oikeudenmukaisuutta, tasa-arvon vahvistamista, valtasuhteiden muuttamista.
Empowerment/voimaatuminen.
-Evidence based, perustuu tutkimuksien kautta valittuihin menetelmiin
-Service/user involvement, käyttäjä osallistuminen/mukaan tuleminen, tavoitellaan
osallistumista jonka avulla päästään tavoitteisiin. Ratkaisujen löytäminen.
-Strengthbase. Fokus tietoihin ja kykyihin joita aiemmin aliarvottu, asiakkaiden voimavarat.
-Capacitybuilding, yksilöiden ia yhteisöjen valmennuksien parantaminen, ihmiskeskeinen.
-Mixed methods, tavoitellaan eri asioita tavoitteena. Menetelmien ja aineistojen yhdistämistä.
-Triangulointi, liitetään kolmea mentelmää yhteen jotta saisi syvemmän kuvan tutkimuksesta
-Poikkeava, yritetään saada vastakkaista tulosta, tuoretta näkökulmaa.

Johanna Alatalo esittelee Riikka Korkiamäen väitöstutkimuksen ”Nuorten ikätoverisuhteet

voimavarana”, jossa Korkiamäki on tutkinut sosiaalista pääomaa nuorten vertaissuhteissa.
Kuvattu nuorten kertomuksien kautta/teemahaastatteluja. Korkiamäki on käyttänyt
monimenetellisyytä, mixed methods. Tutkimus sekä täydentävä asetelma, että vaiheitta
eteneväksi. Johanna Alatalo esittelee lisäksi Susanna Helavirran väitöstutkimuksen ”Lapset
hyvinvointitiedon tuottajina.” Tutkinto on moni menetelmällinen, laadullista että määrällistä
tutkimusta. Eläytymistarina aineistoa. Osallistujille annettiin kehyskertomukseksi kutsutun
tarinan, jonka mielipohjasta heidän tuli kirjoittaa tarinoita. (Tarina: kuvittele tilanne että paras
ystäväsi on muuttanut vuosi sitten ulkomaille ja kirjoittaa sinulle kirjeen jossa kyselee mitä
sinulle kuuluu. Haluat kirjoittaa ystävällesi kirjeen että sinulla kuuluu hyvää, kirjoita
ystävällesi kirje.. ja sama kirje, niin että sinulla menee huonosti). Suuri osa tutkimuksessa
olevista nuorista oli avohuollon lastensuojeluasiakkaita.