TAMPEREEN YLIOPISTO

Johtamisen ja talouden tiedekunta

KATSAUS TYÖMARKKINOILLA TAPAHTUVAN SYRJINNÄN TEORIAAN

Taloustiede
Kandidaatintutkielma
Ohjaaja: Harri Nikula
12.6.2019

Mira Nieminen
Sisällys

Sisällys ........................................................................................................................................... 1
1 JOHDANTO ........................................................................................................................................ 3
2 TALOUSTIEDE JA SYRJINTÄ ................................................................................................................ 5
2.1 Syrjintä taloustieteen näkökulmasta.......................................................................................... 5
2.2 Mieltymysperusteinen syrjintä................................................................................................... 6
2.2.2 Syrjivä työnantaja .............................................................................................................. 11
2.2.3 Syrjivä työntekijä ............................................................................................................... 14
2.2.4 Työmarkkinajärjestöt ......................................................................................................... 16
2.2.5 Markkinasyrjintä ................................................................................................................ 18
3 TILASTOLLINEN SYRJINTÄ ................................................................................................................ 20
3.1 Mitä on tilastollinen syrjintä?................................................................................................... 20
3.2 Toisen momentin tilastollinen syrjintä ..................................................................................... 22
2.3 Tilastollisen ja mieltymysperusteisen syrjinnän erottaminen ................................................. 25
2.4 Implisiittinen syrjintä ................................................................................................................ 26
4 LOPUKSI ........................................................................................................................................... 29
Lähteet ............................................................................................................................................... 31
 3

1 JOHDANTO

Tämä kandidaatintutkielma pulppusi raivosta, joka ei lopulta ilmene itse tutkielmassa. Halusin
selvittää suomalaista perhevapaajärjestelmää ja niitä epätasa-arvoisesti jakautuvia
kustannuksia (kts. esim. Maliranta & Napari, 2007), joita vanhempainvapaista Suomessa
lankeaa yrityksille ja edelleen sitä, miten nämä kustannukset todennäköisesti välittyvät
naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin ja eroihin työsuhteiden laadussa.
Perhevapaajärjestelmämme on äärimmäisen kirkas esimerkki tilastollista syrjintää
tuottavasta mekanismista. Haulla ”tilastollinen syrjintä” ei kuitenkaan löydy yhtäkään tulosta
yliopiston tietokannasta. Monet muutkin perustavanlaatuiset työmarkkinoilla tapahtuvaan
syrjintään liittyvät käsitteet tuottavat suomen kielellä nolla tulosta kirjastomme hakukoneella.
Onko syrjintä suomalaisille taloustieteilijöille tuntematon käsite?

Tyydyn tässä tutkielmassa kokoamaan perusasiat taloustieteellisestä työmarkkinoilla

tapahtuvan syrjinnän teoriasta. Tutkielman ei ole tarkoitus olla kattava esitys aiheesta, mutta
pyrkimyksenä on käsitellä tärkeimmät teoreettiset perusasiat ja tutkimuksen linjat.
Tutkielman luonteen ja laajuuden vuoksi minun ei ole aina mahdollista paneutua jokaiseen
tutkimuspaperiin yksityiskohtaisesti. Luotan siis osittain muiden kokoamiin katsauksiin ja
kokoelmiin laajasta aihepiiristä.

Työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän taloustieteellinen tutkimus on saanut alkunsa

Amerikasta ja rodullisesta syrjinnästä. Rotusyrjinnän teoriat voidaan usein laajentaa
koskemaan muunkinlaista syrjintää, kuten sukupuolisyrjintää. Toisaalta Suomikin
kansainvälistyy, ja ulkomaalaisperäisen väestön määrän voi olettaa kasvavan Suomessa.
Ennen rodullinen syrjintä on voinut olla hyvin marginaalista Suomessa siksi, koska
potentiaalisia syrjinnän kohteita on ollut niin vähän maan sisällä. Mutta ehkä
 4

suomalaisessakin taloustieteen kirjallisuudessa olisi aika käsitellä syrjinnän teoriaa jo ennen

kuin syrjintä saa laajasti maassamme empiirisiä ilmenemismuotoja. Ennaltaehkäisyn
katsotaan kai yleisesti olevan kustannustehokkaampaa kuin virheiden paikkailun jälkikäteen.
Toisaalta syrjinnän teoriat koettelevat taloustieteen perusteorioita (Arrow, 1998, 91), ja ovat
tästä näkökulmasta katsottuna itsessään tärkeitä taloustieteellisen ajattelun kehitykselle.
 5

2 TALOUSTIEDE JA SYRJINTÄ

2.1 Syrjintä taloustieteen näkökulmasta

New Oxford American Dictionary määrittelee syrjinnän erityisesti rotuun, ikään tai
sukupuoleen perustuvaksi epäoikeudenmukaiseksi tai ennakkoluuloiseksi kohteluksi.
Työmarkkinoilla tapahtuva syrjintä määritellään epäoleellisiin ominaisuuksiin perustuvaksi
epätasa-arvoiseksi kohteluksi työmarkkinoilla (Hoffman, 1991, 2).

Syrjinnän teoriaa alettiin taloustieteessä rakentaa Gary Beckerin johdolla 1950-luvulta alkaen.
Becker käsittelee taloustieteen välinein rodullista työssä tapahtuvaa syrjintää kirjassaan The
Economics of Discrimination. Beckerin jälkeen syrjinnän teoriaa on kehitetty eteenpäin, ja
taloustieteellisestä työn syrjinnän teoriasta löytyy paljon aineistoa englannin kielellä, vaikka
siitä ei suomeksi löydy juurikaan tieteelliseksi luokiteltavaa tietoa. Syrjintää on suomen kielellä
käsitelty muiden tieteenalojen toimesta, ja usein ennemminkin sellaisista lähtökohdista,
kuten millaista syrjintää on olemassa ja miten syrjintää voidaan yhteiskunnassa vähentää, tai
miten toimia, jos itse kokee joutuneensa syrjinnän kohteeksi. Suomessa tehty tutkimus on
ollut paljolti kvalitatiivista eli laadullista. Taloustieteellinen tutkimus taas on perinteisesti ja
jopa määritelmällisesti kvantitatiivista eli määrällistä.

Tällä hetkellä ajatellaan, että työmarkkinoilla tapahtuva syrjintä on jaoteltavissa ainakin

mieltymysperusteiseen syrjintään, tilastolliseen syrjintään ja implisiittiseen syrjintään. Näistä
mieltymysperusteinen ja tilastollinen syrjintä katsotaan tapahtuvan tietoisella tasolla, ja
implisiittisen syrjinnän olevan tiedostamatonta. (Bertrand, Chugh & Mullainathan, 2005, 94).
Monesti kuitenkaan implisiittistä syrjintää ei selkeästi eroteta tilastollisesta syrjinnästä. Tällöin
ajatellaan, että tilastollinen syrjintä voi olla sekä tietoista että tiedostamatonta.
 6

Työmarkkinoilla tapahtuva syrjintä ilmenee rekrytointisyrjintänä (screening discrimination) ja

palkkasyrjintänä (wage discrimination). Rekrytointisyrjinnällä tarkoitetaan työhönotossa
tapahtuvaa syrjintää (Cornell & Welch, 1996, 547), jonka seurauksena tietyn ryhmän jäsentä
ei kutsuta työhaastatteluun tai hänet kutsutaan haastatteluun, mutta työpaikka jää saamatta
ryhmäjäsenyyden vaikutuksesta. Palkkasyrjintää taas tapahtuu silloin, kun työntekijä
palkataan tuottavuuttaan pienemmällä palkalla. Palkkasyrjinnän seurauksena kaksi yhtä
taitavaa työntekijää voi päätyä saamaan eri suuruista palkkaa samasta työstä samassa
yrityksessä (Nick, 2018, 632). Rekrytointi- ja palkkasyrjintää tapahtuu yhdessä ja erikseen
(Cornell & Welch, 1996, 547), ja ne ovat yhteydessä toisiinsa (Arrow, 1971, 27).

2.2 Mieltymysperusteinen syrjintä

Gary Becker kehitti taloustieteellisiä malleja kuvaamaan inhimillistä käyttäytymistä, jollaista

ei ollut aikaisemmin käsitelty taloustieteessä. Tästä työstä hänelle myönnettiin muun muassa
Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi, John Bates Clark -mitali
ja Yhdysvaltain National Medal of Science. Beckerin väitöskirja vuodelta 1957 The Economics
of Discrimination, käsittelee nimensä mukaisesti syrjintää taloustieteellisestä näkökulmasta.
Beckerin teoria muodostaa selkeän pohjan taloustieteelliselle syrjinnän analysoinnille. Katson,
että Beckerin teoria on pääpiirteissään tunnettava, jotta syrjinnän taloustieteellistä teoriaa ja
tutkimusta on järkevää alkaa hahmottelemaan edelleen.

Beckerin mallissa syrjintää mitataan rahassa. Jos henkilöllä on mieltymys syrjiä, hänen täytyy
olla valmis maksamaan, joko rahallisesti tai vähentyneinä tuloina siitä, että hänet liitetään
tiettyihin henkilöihin. Yksilön on siis maksettava oikeudestaan syrjiä. Näin Becker määrittelee
syrjinnän toiminnaksi, jossa työnantaja, työtoveri tai asiakas käyttäytyy siten, kuin hänen
toimintansa rahalliset kustannukset eroavaisivat hänelle kohdistuvista nettokustannuksista.
Becker esittelee syrjintäkertoimen käsitteen. Syrjiessään työnantaja maksaa työntekijälle
palkkaa tai muulle resurssille hintaa, jonka suuruus on 𝜋, mutta käyttäytyy, kuten hänelle
kyseisen resurssin ostamisesta koituvat kustannukset olisivat 𝜋(1 + 𝑑), jossa d on
syrjintäkerroin ja siis erisuuri kuin nolla silloin, kun syrjintää tapahtuu. Vastaavasti syrjivä
 7

työntekijä saadessaan 𝜋 -suuruista palkkaa, käyttäytyy kuten hänen palkkatasonsa olisi

𝜋(1 − 𝑑), jossa jälleen d on työntekijän syrjintäkerroin. Syrjivä kuluttaja maksaa tuotteesta
hintaa p, mutta käyttäytyy, kuten joutuisi maksamaan hintaa 𝑝(1 + 𝑑), jossa d on kuluttajan
syrjintäkerroin. Syrjinnän tapauksessa syrjintäkerroin on suurempi kuin nolla. Jos
syrjintäkerroin on negatiivinen, puhutaan nepotismista. (Becker, 1971, 14 – 15.)

Tässä tutkielmassa käsittelen syvemmin ainoastaan työnantajan, työntekijän ja

markkinajärjestöjen taholta tapahtuvaa syrjintää. Jätän kuluttajan harjoittaman syrjinnän pois
ensinnäkin kanditutkielman laajuuden vuoksi ja toisekseen siksi, koska kuluttajan syrjinnän
osalta Becker keskittyy teoksessaan lähinnä asuntomarkkinoilla tapahtuvaan syrjintään. Tämä
on luonnollista, kun muistetaan, että hän käsittelee rotuerottelua ja 1950-luvun Yhdysvaltoja.
Kuluttajan harjoittama syrjintä on myös määritelmällisesti hankala alue, koska kuten Becker
itse (1971, 76) toteaa, on kuluttajan valintakriteerien jakaminen syrjiviin ja muunlaisiin
kriteereihin aina valinta, joka liittyy tutkimuksen tarkoitukseen. Tämä johtuu nähdäkseni
pääasiassa siitä, että kuluttajan ei lähtökohtaisesti ajatella maksimoivan voittoa, vaan hyötyä.

Becker (1971, 16 – 17) ei käytä tilastollisen syrjinnän tai implisiittisen syrjinnän käsitteitä,
mutta erottaa syrjinnästä kaksi eri mekanismia ja painottaa tätä eroa: Mieltymysperusteinen
syrjintä on sitä, että syrjivä osapuoli käyttäytyy, kuin joutuisi maksamaan lisähintaa
syrjiäkseen. Se, jos esimerkiksi työnantaja arvioi henkilön tuottavuuden väärin, ei ole
mieltymysperusteista syrjintää, vaikka se täyttääkin syrjinnän yleisen määritelmän.
Mieltymysperusteisessa syrjinnässä ei ole kyse sellaisesta tiedon puutteesta, joka olisi helppo
korjata, vaan syvemmästä preferenssistä. Mieltymyksissä saattaa toki peremmältään olla
paljoltikin kyse tiedon puutteesta, mutta mieltymykset ohjaavat ihmisten käyttäytymistä
siten, ettei oikea tieto mene perille, vaikka tieto olisikin saatavilla. Becker tähdentää, että
kyseinen ero mieltymysperusteisen ja yksinkertaisesti väärästä tiedosta johtuvan syrjinnän
välillä on ehdottoman tärkeä, koska mieltymysperusteiseen syrjintään ei voida vaikuttaa
pelkästään tietoa lisäämällä.
 8

Becker (1971, 17) määrittelee markkinasyrjintäkertoimen (market discrimination coefficient,

MDC, jäljempänä markkinasyrjintä) seuraavasti: Oletetaan kaksi ryhmää W ja N, jotka ovat
tuotannossa täydellisiä substituutteja. Jos markkinoilla vallitsee täydellinen kilpailu, ja
syrjintää tai nepotismia ei esiinny, ovat W:n ja N:n palkat markkinoiden ollessa tasapainossa
samat eli valkoisen työntekijän palkka 𝜋 w on yhtä kuin mustan työntekijän palkka 𝜋 n. Becker
puhuu joissain yhteyksissä valkoisista (whites) ja mustista (negroes), ja toisissa yhteyksissä
N:istä ja W:istä, koska monesti teoria yleistyy paljon muihinkin kuin valkoisiin ja mustiin
ihmisiin tuolloisissa Amerikan yhdysvalloissa. Päätän tässä tekstissä kuitenkin puhua
valkoisista ja mustista, koska suomen kielessä N:ien ja W:iden taivuttaminen käy lukijalle
raskaaksi. Noudatan samaa periaatetta muidenkin lähteiden osalta. Syrjintä voi aiheuttaa
palkkaeron valkoisten ja mustien välille, ja markkinasyrjintäkerroin MDC on se suhteellinen
ero, joka näiden palkkojen välille muodostuu, eli
𝜋𝑤 −𝜋𝑛
(1) 𝑀𝐷𝐶 = 𝜋𝑛

Yksilön mieltymysperusteista syrjintää kuvaa siis syrjintäkerroin d. Yksittäiset

syrjintäkertoimet vaikuttavat markkinasyrjintään. Koska syrjinnällä ei tarkoiteta pelkästään
mieltymysperusteista syrjintää, vaikuttavat markkinasyrjintään monet muutkin tekijät
yksittäisten syrjintäkerrointen lisäksi. Tällaisia tekijöitä ovat ainakin kilpailutilanne, monopolit,
mustien ja valkoisten suhde sekä työn (tai muun syrjinnän kohteena olevan resurssin) hinta
suhteessa tuotoksen hintaan. Lisäksi tuotantofunktio vaikuttaa siihen, kuinka paljon pääoma
ja työ tuottavat ja kuinka resursseja voidaan tuotannossa vaihdella keskenään. (Becker, 1971,
18; Becker, 1971, 29.)

Markkinasyrjinnän käsite voidaan laajentaa koskemaan kaikkia markkinoita, joilla valkoiset ja

mustat toimivat. Tällöin herää kysymys, miten syrjintä vaikuttaa kunkin ryhmän tuloihin
(Becker, 1971, 19). Becker toteaa rotusyrjinnästä kirjoittaneiden väittäneen, että valkoisten
harjoittama syrjintä hyödyttää valkoisia. Becker taas väittää syrjinnän alentavan myös
valkoisten tuloja, vaikkakin negatiivinen vaikutus mustien tuloihin on paljon dramaattisempi.
Beckerin mukaan syrjintä siis alentaa syrjivän osapuolen ansioita, ja syrjittyjen ansioita vielä
enemmän. Tässä kohden itse näkisin, että Becker tarkoittaa nimenomaan
mieltymysperusteista syrjintää, vaikkei juuri tässä kohden tarkennakaan syrjinnän lajia. Teos
 9

kokonaisuudessaan käsittelee nimenomaan mieltymysperusteista syrjintää, ja siksi on kaiketi

kohtuullista olettaa, että tässäkin kohden tarkoitetaan juuri sitä.

Beckerin mallia tutkailtaessa on mielestäni hyvä pitää mielessä muutama asia. Ensinnäkin
alkuasetelma on tärkeä: Valkoisilla on suhteellisesti enemmän pääomaa kuin mustilla. Toiseksi
markkinasyrjinnän ajatellaan aina kohdistuvan mustiin. Kolmanneksi on tietysti hyvä muistaa
rajoitteet, jotka rasittavat taloustieteellisiä malleja yleisemminkin; teoria on yksinkertaistus,
eikä sen tulosten siksi voida sellaisenaan ajatella kuvastavan todellista maailmaa. Teoria
koostuu erilaisista osasista. Se pitää sisällään oletuksia, jotka eivät todellisuudessa päde,
mutta jotka on tehtävä voidaksemme tutkia eräänlaisia ilmiöiden puhtaita, todellakin
teoreettisia vaikutuksia. Becker on varmasti ollut tietoinen edellä mainituista rajoitteista,
mutta se ei nähdäkseni ole aina estänyt kriitikoiden mustavalkoista ajattelua tai siteeraajia
irrottamasta lausahduksia asiayhteyksistään. Tämän takia asiasta kiinnostuneen olisi syytä
lukea toissijaisten lähteiden sijaan alkuperäinen Beckerin The Economics of Discrimination jos
haluaa arvioida teoriaa. Yritän kuitenkin seuraavaksi koota pääasiat Beckerin mallista.

Yksinkertaistetussa mallissa tilannetta hahmotetaan kahden yhteiskunnan avulla. Toisessa

elää pelkästään mustia ja toisessa valkoisia. Valkoisten ja mustien voidaan siis tässä tekstissä
ajatella tarkoittavan mahdollisesti muitakin ryhmiä kuin Yhdysvaltojen valkoista ja mustaa
väestöä. Käsiteltäessä työnantajan tai työntekijän taholta tapahtuvaa syrjintää, valtiovalta ja
monopolit jätetään huomiotta ja oletetaan täydellinen kilpailu. Tuotannontekijöiden kirjo
kutistetaan työvoimaan ja pääomaan. Yhteiskuntien pääoma ja työvoima ovat molemmat
täydellisiä tuotannollisia substituutteja. Yhteiskunnat eivät vaihda hyödykkeitä, vaan
ainoastaan tuotannontekijöitä. (Becker, 1971, 19 – 20.)

Valkoiset on enemmistö ja mustat on vähemmistö. Mustat on sekä väestöllinen että

taloudellinen vähemmistö, ja suhteessa enemmän taloudellinen vähemmistö. Toisin sanoen
Valkoisten aggregaattitulojen suhde mustien aggregaattituloihin on suurempi kuin mustan
työvoiman määrän suhde valkoisen työvoiman määrään. Valkoiset myyvät pääomaa ja mustat
 10

työvoimaa, koska kyseiset resurssit ovat kussakin yhteiskunnassa suhteellisen runsaat.

(Becker, 1971, 26 – 27.)

Jos syrjintää ei esiinny, tuotannontekijäkorvaus on sama työlle ja pääomalle siitä huolimatta,

tuleeko resurssi valkoisesta vai mustasta yhteisöstä. Myöskään tuotteen hinta ei syrjinnän
puuttuessa riipu siitä, onko se tuotettu valkoisilla vai mustilla. Lisäksi tällöin jokaisesta
tuotannontekijästä maksettava yksikkökorvaus on yhtä kuin sen rajatuotoksen arvo. Jos
valkoisen yhteiskunnan jäsenet alkavat syrjiä mustien työtä, laskee valkoisen pääoman
nettotuotto. Tilanne johtaa valkoisen vientipääoman määrän laskuun. Tämä puolestaan
laskee mustien työtuloja, kun pääomaa ei ole tarpeeksi saatavilla. Uudessa tasapainossa sekä
pääomaa että työtä vaihdetaan vähemmän, ja molempien osapuolten tulot laskevat. (Becker,
1971, 20 – 21.)

Syrjintä vaikuttaa tuotannontekijäresursseihin eri lailla eri yhteisöissä. Valkoisilla pääoman

tuotto laskee ja mustilla työn tuotto laskee. (Becker, 1971, 21.) Toisaalta valkoisten työn
tuottavuus paranee ja mustien pääoman tuottavuus nousee. Kokonaisvaikutus on
huomattavasti suurempi vähemmistön tuloihin (Becker, 1971, 19). Becker (1971, 32) toteaa,
että jos vähemmistö vastaa enemmistön harjoittamaan syrjintään alkamalla itse syrjiä
enemmistöä, tämä aiheuttaa vielä enemmistön syrjintääkin raskaammat tappiot
vähemmistölle itselleen. Tämä johtuu alkuperäisestä resurssien epätasaisesta jakautumisesta.

Kun ajatellaan, että valkoiset on dominoiva yhteisö, on mallin perusteella väärin väittää, että
dominoivan yhteisön hallitsevat kapitalistit hyötyisivät syrjinnästä. Näin on Beckerin mukaan
väitetty laajasti syrjintää koskevassa kirjallisuudessa, mutta Beckerin teoriassa
mieltymysperusteisesta syrjinnästä siis ”valkoinen kapitalisti” nimenomaan alentaa tulojaan
syrjimällä. Samalla ”musta kapitalisti” tekee voittoa mustien työläisten kustannuksella.
(Becker, 1971, 21 – 22.) Itsessäni tämä herättää ajatuksia kolmannen maailman maista, joissa
tuloerot ovat suuret, kansa köyhää, ja korruptoituneet valtaapitävät kapitalistit kylpevät
rikkauksissa. Beckerin näkemys ei siten ole omalle intuitiollenikaan vieras.
 11

Segregaatiota eli eristäytymistä on tarjottu ratkaisuksi syrjintään. Tällä tarkoitetaan sitä, että
välttääkseen syrjinnän vähemmistöjä on kehotettu eristäytymään enemmistöstä
maantieteellisesti tai taloudellisesti. Becker (1971, 22 – 25) toteaa syrjinnästä ja
segregaatiosta seuraavaa: Syrjintä aiheuttaa vaihdannan vähentymistä yhteisöjen välillä eli
ryhmien taloudellista segregaatiota. Markkinasyrjintä kohdistuu vähemmistöön, ja syrjintä
tavoittaa maksimin täydellisessä ryhmien segregaatiossa. Koska lisääntyvä syrjintä aiheuttaa
vähemmistön tulojen lisääntyvää laskua, tarkoittaa maksimaalinen syrjintä suurinta
mahdollista tulojen putoamista. Toisin sanoen vähemmistön segregaatio enemmistöstä
aiheuttaa vähemmistön tulojen laskua, ei nousua. Täten segregaatio enemmistöstä ei ole
vähemmistölle taloudellisesti järkevä ratkaisu. Empiirisenä esimerkkinä Becker käyttää
Amerikan alkuperäisväestöä ja mustaa väestöä. Eristäytyneen alkuperäisväestön edustajien
mediaanitulot ovat yleisesti mustien tuloja huomattavasti pienemmät siitä huolimatta, että
useimmat demografiset seikat, kuten ryhmien työvoimaan kuuluvien sukupuolijakauma,
lapsiluku ja koulutus näyttäisivät indikoivan korkeampia tuloja alkuperäisväestölle. Tokikaan
tässä ei ole kyse kontrolloidusta kokeesta, mutta suuntaa-antavia johtopäätöksiä on eri
ryhmien välisistä tilastovertailuista mahdollista tehdä.

Toisaalta Becker (1971, 57 – 58) muistuttaa, että syrjintä ja segregaatio ovat kaksi eri ilmiötä,
jotka voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Syrjintä liittyy eri ryhmien tuloihin. Segregaatio taas
liittyy siihen, miten eri ryhmät ovat jakautuneet työskentelemään (eri yrityksissä).

2.2.2 Syrjivä työnantaja

Syrjivä työnantaja tekee päätöksiä tuottavuuden lisäksi muiden tekijöiden perusteella. Hän ei
palkkaa työntekijää, vaikka tämän rajatuotoksen arvo olisi rajakustannusta suurempi. Siten
työnantaja, joka ei palkkaa työntekijää, koska asiakkaat tai työntekijät syrjivät kyseistä
työntekijää, ei itse syyllisty työntekijän syrjimiseen, kunhan kyseisen työntekijän
rajatuotoksen arvo on pienempi kuin rajakustannus. Toisin sanoen muiden taholta tapahtuva
syrjintä voi alentaa työntekijän rajatuotoksen arvoa, mutta tästä johtuva syrjintä ei ole
työnantajan harjoittamaa syrjintää. (Becker, 1971, 39.) Työnantajan harjoittamaa syrjintää
 12

matemaattisesti mallintaessaan Becker (1971, 39) tekee oletuksen, että muunlaista syrjintää
ei tapahdu. Valkoiset ja mustat oletetaan täydellisiksi substituuteiksi. Yksittäinen työnantaja
ilmaisee subjektiivisia mieltymyksiään, joita mittaa syrjintäkerroin d. Kun todellinen
työntekijälle maksettava rahapalkka on 𝜋, työnantaja käyttäytyy kuin joutuisi maksamaan
summan 𝜋(1 + 𝑑), jossa syrjintäkerroin d on siis työnantajan halu syrjiä, ja pitää sisällään
muita työnantajan subjektiivisesti arvioimia tekijöitä kuin työntekijän tuottavuuden. (Becker,
1971, 40.)

Työnantaja vertaa syrjintäkerrointaan syrjinnän kustannuksiin, ja päättää sen perusteella

syrjiikö työntekijää. Jos 𝜋 w < 𝜋 n(1+d), palkataan ainoastaan valkoisia. Jos 𝜋 w > 𝜋 n(1+d),
palkataan ainoastaan mustia. Jos 𝜋 w = 𝜋 n(1+d), on työnantaja indifferentti työnhakijan
ryhmän suhteen, ja voi palkata molempia. (Becker, 1071, 40.) Toisin sanoen, jos mustien
syrjintäkertoimella painotettu palkka ylittää valkoisten palkan, palkataan vain valkoisia. Jos
taas mustien palkat ovat niin alhaiset, että ne ovat vielä syrjintäkertoimella korjauksen
jälkeenkin valkoisten palkkoja alemmat, palkataan vain mustia. Ja jos valkoisten reaalipalkka
on sama kuin mustien syrjintäkertoimella korjattu palkka, voidaan palkata kumpia tahansa.

Syrjittyjä mustia työntekijöitä palkataan vähemmän kuin heitä palkattaisiin, jos

palkkauspäätös tehtäisiin tuottavuuden perusteella. Syrjintä siis laskee mustien
työntekijöiden kysyntää ja lisää valkoisten työntekijöiden kysyntää. Koska työnantaja ei
palkkaa tuottavimpia työntekijöitä, syrjintä nostaa tuotantokustannuksia. (Becker, 1971, 41.)

Työnantajien syrjintäkertoimet vaihtelevat, ja tätä vaihtelua kuvataan syrjintäkerrointen

todennäköisyysjakaumalla (Becker, 1971, 42). Keskiluvuista Becker käyttää mediaania ja
hajontaa kuvataan kvartiileilla. Jos hajonta on nolla, mieltymykset ovat homogeenisia ja
syrjintäkerrointen mediaani on yhtä kuin markkinasyrjintä. Jos hajonta ei ole nolla,
mieltymykset ovat heterogeenisia eli eroavat toisistaan. Tällöin syrjintäkerrointen mediaani ei
ole yhtä kuin markkinasyrjintä, eikä se siis määrittele markkinasyrjintää. Siksi myös jakauman
hajonnasta on syytä olla tietoinen. Jos syrjintäkertoimet ovat homogeenisia, ei mustien
suhteellinen tarjonta vaikuta markkinasyrjintään. Yleisesti syrjintäkertoimet kuitenkin ovat
 13

heterogeenisia silloin kun syrjintää esiintyy, ja tällöin mustien työn tarjonnan suhteellinen
lisäys merkitsee markkinasyrjinnän kasvua. (Becker, 1971, 43 – 44.)

Jos yritysten tuotantofunktiot olisivat lineaariset, homogeeniset ja kaikilla samat, olisi syrjivillä
yrityksillä aina suuremmat yksikkökustannukset kuin niillä yrityksillä, jotka eivät syrji. Tällöin
se yritys, jolla on pienin syrjintäkerroin ajaisi kilpailijat ulos markkinoilta. Tämä yritys tuottaisi
itse kaiken, ja markkinasyrjintä olisi yhtä kuin kyseisen yrityksen syrjintäkerroin. Tällöin
myöskään mustien työntekijöiden suhteellisen tarjonnan lisäys ei vaikuttaisi
markkinasyrjintään, vaan yritys yksinkertaisesti palkkaisi lisää mustia ja vähemmän valkoisia.
Jos tuotantofunktiot eivät ole homogeeniset, yksikkökustannukset kasvavat tuotoksen
kasvaessa, eikä pienimmän syrjintäkertoimen omaava yritys tuota kaikkea yksin. (Becker,
1971, 44.) Esimerkiksi funktiot Y = C3 + L2 ja Y = C + L + 2 eivät ole homogeenisia, vaikka ovatkin
aivan mahdollisia ja vieläpä yksinkertaisia funktioita, joten tuotantofunktioiden on helppo
ajatella olevan ei-homogeenisia siitä huolimatta, että yleisimmin käytetyt oppikirjaesimerkit,
kuten Gobb-Douglas -tuotantofunktio ovat homogeenisia. Luulisin, että vielä harvemmin kuin
homogeenisia, ovat eri yritysten tuotantofunktiot identtisiä. Tällöin herää ehkä kysymys,
voivatko sellaiset markkinat, joilla samaa tuotetta tuottavien yritysten tuotantofunktiot eivät
ole identtisiä, edes olla täydellisesti kilpaillut. Joka tapauksessa minun ymmärtääkseni
Beckerin teoriassa ei yksiselitteisesti väitetä, että kilpailu poistaisi kaiken syrjinnän.

Beckerin seuraajana ja myös kriitikkona tunnettu Kenneth Arrow (1971, 21 – 24) esittää, että
täydellisen kilpailun vallitessa henkilöstön palkkaamiseen liittyvät kustannukset voivat
aiheuttaa pysyvää palkkasyrjintää mustien ja valkoisten työntekijöiden välillä tilanteessa, jossa
lähtökohtaisesti ”valkoisiin yrityksiin” otetaan mustaa työvoimaa.

Yritykset, joiden syrjintäkerroin on alle markkinasyrjinnän ovat tuottavia ja niillä on taipumus

laajentua enemmän suhteessa muihin yrityksiin. Laajentuminen riippuu kuitenkin
yksikkökustannusten suhteesta tuotannon määrään: Jos yksikkökustannukset eivät riipu
tuotannon määrästä, laajentuminen on helppoa. Mitä jyrkemmin yksikkökustannukset
nousevat tuotannon laajentuessa, sitä vaikeammaksi laajentuminen muuttuu. (Becker, 1971,
 14

44.) Taloustieteessä yleisesti katsotaan, että yksikkökustannukset alkavat jossain vaiheessa

kasvaa suhteessa tuotoksen määrään. Tämä vahvistaa ajatusta, että myös syrjivät yritykset
voivat teoreettisesta näkökulmasta selvitä markkinoilla. Empiria puhuu toki omaa vahvaa
kieltään syrjinnän olemassaolon puolesta.

2.2.3 Syrjivä työntekijä

Syrjivän työntekijän mallissa oletetaan, että työntekijöiden halu syrjiä vaihtelee työntekijästä
toiseen ja että muuta syrjintää ei tapahdu. Työntekijä käyttäytyy 𝜋 -suuruista palkkaa
saadessaan siten, kuin hänen palkkatasonsa olisi 𝜋(1 − 𝑑), jossa d on syrjintäkerroin. Toisin
sanoen valkoiselle syrjivälle työntekijälle on maksettava ylimääräistä siitä, että tämä
työskentelee mustien kanssa. Syrjimisen yksikkökustannus c on
𝑤𝑡𝑁 −𝑤𝑡𝑊
(2) 𝑐= ,
𝑤𝑡𝑁

jossa wtN = valkoisen työntekijän palkka, kun tämä työskentelee mustien kanssa ja wtW =
valkoisen työntekijän palkka, kun tämä ei työskentele mustien kanssa. Jos työntekijän
syrjintäkerroin on suurempi kuin c, työntekijä syrjii. Jos taas c on suurempi kuin d, eli henkilö
menettää enemmän tuloja kuin kokee saavansa hyötyä vältellessään tekemästä töitä mustien
kanssa, hän ei syrji ja työskentelee mustien kanssa. Jos d = c, työntekijä on indifferentti sen
suhteen, kenen kanssa työskentelee. (Becker, 1971, 55 – 56.) Esimerkiksi jos WtN olisi 10 euroa
ja WtW olisi 8 euroa, saisi työntekijä viidesosan eli 20 % vähemmän palkkaa jollei suostu
työskentelemään mustien kanssa. Nyt jos kyseisellä työntekijällä d > 0,2, työntekijä
työskentelee vain valkoisten kanssa. Jos d < 0,2 työntekijä voi työskennellä mustien kanssa, ja
jos d = 0,2, työntekijää ei kiinnosta työkaverin ryhmäjäsenyys. Seuraavaksi (Becker, 1971, 56
– 57) siirrytään työnantajan näkökulmaan: Koska valkoiset ja mustat työntekijät ovat
täydellisiä substituutteja, ei hyötyä maksimoiva työnantaja haluaisi maksaa valkoiselle
työntekijälle 10 euroa kun voi saada vastaavan mustan työntekijän kahdeksalla eurolla. Lisäksi
valkoinen työntekijä suostuisi tekemään työtä kahdeksalla eurolla, jos työpaikalla ei olisi
mustia työntekijöitä. Työnantaja palkkaa siis luonnollisesti joko mustia tai valkoisia. Se,
kumpia palkataan, riippuu ryhmien palkkatasoista. Koska kyseessä ovat täydelliset
 15

substituutit, työnantaja palkkaa edullisempaa työvoimaa. Työntekijän harjoittamasta

syrjinnästä seuraa siis segregaatiota eikä palkkasyrjintää.

Arrow (1971, 13) esittää, ettei usein taloustieteessä käytetty oletus indifferenssikäyrien
konveksisuudesta pidä yleisesti paikkaansa. Esimerkin hän tarjoaa asuntomarkkinoilta:
Henkilön on mahdollista asua puolet ajasta yhdessä ja puolet toisessa paikassa.
Konveksisuuden vallitessa edellä mainittu asumisratkaisu olisi vähintäänkin yhtä haluttu kuin
asuminen koko ajan samassa paikassa, joka on kyseisistä kahdesta epämieluisampi paikka. Jos
asuinpaikat olisivat yhtä mieluisia, haluaisi yksilö asua puolet ajasta toisessa ja puolet toisessa.
Useimpien ihmisten mielestä on kuitenkin mieluisampaa asua jatkuvasti yhdessä sijainnissa.
Arrow esittää, että konveksisuusoletukselle ei ole perusteita taloustieteessä yleisesti, ja että
erityisen usein se ei päde ulkoisvaikutuksiin liittyvissä tilanteissa, kuten rotusyrjinnän
tapauksessa. Arrow (1971, 21 – 24) toteaa, että teoriat hyödyn maksimoinnista selittävät
syrjinnän ilmenemistä markkinoilla lyhyellä, mutta eivät pitkällä aikavälillä. Ei-konveksisuudet
aiheuttavat kuitenkin sen, että pienistä tuotannontekijäresurssien muutoksista rangaistaan.
Esimerkiksi syrjivän työntekijän tapauksessa työnantajan ei välttämättä ole kannattavaa
vaihtaa koko työvoimaansa mustasta valkoiseen tai toisinpäin pienten palkkavaihteluiden
vuoksi. Henkilöstöön tehtävät investoinnit estävät ryhmien palkkaerojen tasaantumista.
Arrown mukaan palkkaeroja voi ei-konveksisuuden vallitessa jäädä voimaan myös pitkän
aikavälin tasapainossa, yhdessä segregaation kanssa.

Muistuttaisin tässä kohden lukijaa siitä, että aluksi oletettiin, että muunlaista syrjintää ei
tapahdu lainkaan yhdessä työntekijän harjoittaman syrjinnän kanssa. Jos samaan aikaan on
olemassa asiakkaiden taholta tapahtuvaa syrjintää tai työnantajan taholta tapahtuvaa
syrjintää, voidaan kuvitella skenaarioita, joissa myös työtoverin taholta tapahtuva syrjintä
vaikuttaa vähemmistön palkkatasoon, kun työnantajat ja asiakkaat eivät ole indifferenttejä
sen suhteen, ovatko työntekijät mustia vai valkoisia. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa
työnantajat olisivat lähes indifferenttejä työntekijän ryhmän suhteen, mutta hiuksenhienosti
preferoisivat valkoisia työntekijöitä silloin, kun valkoiset ja mustat ovat tismalleen yhtä
tuottavia. Nyt jos valkoiset työntekijät eivät halua olla tekemisissä mustien työntekijöiden
 16

kanssa, kaikki työnantajat haluaisivat palkata vain valkoisia, vaikka heidän oma
syrjintäkertoimensa olisikin häviävän pieni. Toisaalta jos työnantajan syrjintäkerroin on pieni,
voi musta työntekijä tarjota palveluksiaan hitusen valkoista pienemmällä palkalla, jolloin
työnantaja voisi vaihtaa koko työvoimansa mustaan työvoimaan. Tämä kuitenkin edellyttäisi
hyvin pieniä transaktiokustannuksia. Tai jos uutta työvoimaa pitää kouluttaa, on mustien
tyydyttävä entistä pienempään palkkatasoon kompensoidakseen työnantajalle
koulutuksestaan aiheutuvia kustannuksia.

On myös loogista olettaa, että maailmassa, jossa valkoiset työntekijät syrjivät, tapahtuu
syrjintää myös asiakkaiden tai työnantajan taholta. Työnantajan on vaikea tietää tarkasti,
millaista syrjintää esiintyy asiakkaiden ja työntekijöiden, tavarantoimittajien ja muiden
sidosryhmien toimesta, joten on paljon yksinkertaisempaa palkata enemmistöön kuuluvia
työntekijöitä. Näin työnantajan ei tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa eikä ottaa ylimääräisiä
riskejä. Ainakaan riskejä kaihtava työnantaja ei halua ottaa epävarmuutta kontolleen
ilmaiseksi, joten jos hän palkkaa vähemmistön edustajia, täytyy näiden maksaa heihin
sisältyvistä riskeistä pienemmän palkan muodossa. Beckerin työntekijän harjoittaman
syrjinnän malli on siis yksinkertaistus, eikä sillä yksin voida selittää todellisen maailman
tilanteita. Kuitenkin segregaatiota on tapahtunut ja tapahtuu, ja edellä mainittu malli on eräs
toimiva työelämän segregaation osaselittäjä.

2.2.4 Työmarkkinajärjestöt

Jos työmarkkinajärjestöllä on syrjintäkerroin mustia vastaan, voi se jättää mustat liiton

ulkopuolelle. Mitä suurempi on syrjintäkerroin, sitä todennäköisemmin näin tapahtuu.
Järjestön syrjintäkertoimen odotusarvon määrittelee sen jäsenistön syrjintäkertoimien
mediaani. Jos valkoisten järjestö syrjii mustia, jotka ovat valkoisten työntekijöiden täydellisiä
substituutteja, tämä aiheuttaa markkinasyrjintää (toisin kuin valkoisten työntekijöiden
syrjiessä, jolloin syrjinnästä seuraa segregaatiota). Ennen Beckeriä monet olivat esittäneet
työmarkkinajärjestöjen harjoittamaa syrjintää merkittäväksi markkinasyrjinnän lähteeksi, kun
 17

järjestön ulkopuolelle jäävät työntekijät jäävät osattomiksi järjestön neuvottelemista

palkankorotuksista. (Becker, 1971, 62.)

Taloustieteilijät ennen Beckeriä käyttivät työmarkkinajärjestöjen vaikutusvaltaa tutkiessaan

mittarina järjestön toiminnan seurauksena ja ilman järjestöä vallitsevan palkan eroa. Tämä
mittari oli puutteellinen, koska on mahdoton määritellä tarkasti, millä tasolla palkat olisivat,
jos järjestöä ei olisi. Lisäksi kyseinen mittari ei ota huomioon ei-rahallisia tai tulevaisuuteen
liittyviä etuja. Becker kehitti kaksi uutta mittaria, joilla voidaan mitata työmarkkinajärjestön
voimaa. Molemmat mittarit liittyvät siihen, että työmarkkinajärjestöt tekevät alallaan
työskentelystä haluttavampaa ja korottavat palkkoja. Tämä aiheuttaa sen, että
työmarkkinajärjestöjen on säädeltävä jäsenmääriään. (Becker, 1971, 63 – 64). Jäsenmääriä on
säädeltävä, koska järjestön on tarkoitus ajaa jäsentensä etua. Kun järjestö onnistuu
nostamaan jäsentensä palkkoja, haluaa yhä useampi liittyä järjestön jäseneksi. Jollei
jäsenmäärää rajoitettaisi, eivät jäsenten palkat todennäköisesti pitkällä aikavälillä nousisi, kun
järjestö laajenisi suhteessa saavutettuihin etuihin. (Becker, 1971, 65 – 66.)

Toinen Beckerin mittareista liittyy siihen, että osa järjestöistä säätelee liittymistä jäsenmaksun
suuruudella. Kaikki järjestöt eivät käytä jäsenmaksua säätelykeinona. Tällaiset yritykset
käyttävät ei-rahallisia keinoja jäsentensä määrää ja ”laatua” säädelläkseen. Ei-rahallisia
keinoja käyttävät yritykset syyllistyvät useammin syrjintään ja nepotismiin, koska korkeaa
jäsenmaksua käyttävät järjestöt joutuvat hylkäämään vähemmän hakijoita jäsenmaksun
suuruuden säädellessä hakijamääriä (Becker, 1971, 63 – 64). Hylättyjen hakemusten määrää
voidaan käyttää arvioitaessa järjestön vaikutusvaltaa silloin, kun järjestö ei säätele
hakijamääriään jäsenmaksun tai liittymismaksun suuruudella. Toisaalta niissä järjestöissä,
joissa hakijamääriä säädellään kasvattamalla jäsenmaksua, on jäsenmaksun suuruus hyvä
mittari järjestön vaikutusvallalle. (Becker, 1971, 69 – 70.)

Työmarkkinajärjestöjä tai -liittoja analysoidessaan Becker kiinnittää siis huomiota jäsenyyden

hinnoitteluun. Organisaatiot voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, soveltavatko ne
jäsenistöä kartuttaessaan pääasiassa jäsenmaksuja vai ei-rahallisia järjestelmiä
 18

määrittäessään, kuka otetaan jäseneksi ja kuka jää liiton ulkopuolelle. Samantapaiset

mekanismit toimivat muunkinlaisissa instituutioissa, kuten maahanmuuttoa koskevissa
laeissa, lääkärinlisenssejä myönnettäessä tai TV-ohjelmien lähetysoikeuksista päätettäessä
(Becker, 1971, 74). Syrjiminen ei maksa mitään ei-rahallisia jäsenkriteereitä käyttäville
organisaatioille niin kauan, kun hakemuksia ei syrjivästi hylätä sen useammin kuin silloin, jos
valinta tehtäisiin sattuman kautta. Mitä vahvempi on järjestö, sitä enemmän siihen on
pyrkijöitä. Mitä enemmän on pyrkijöitä, sitä suurempi osuus hakemuksista hylätään. Kun
hylkääminen tapahtuu ei-rahallisin perustein, johtaa järjestön suurempi vaikutusvalta
lisääntyneeseen syrjinnän määrään. (Becker, 1971, 69.)

Kilpailun ajatellaan vähentävän työnantajan harjoittamaa syrjintää siksi, että syrjinnän

ajatellaan useimmiten aiheuttavan työnantajalle kustannuksia. Toisaalta näyttäisi siltä, että
työmarkkinajärjestöissä ja muissa yhteiskunnan organisaatioissa ja instituutioissa syrjintää voi
harjoittaa ilmaiseksi. Tästä voisi ehkä päätellä, että ajateltaessa koko markkinoita, on
erilaisten järjestöjen ja muiden instituutioiden aiheuttama syrjintä mahdollisesti hyvinkin
merkittävä tekijä, eikä sen vähenemiselle ole mitään taloudellista syytä.

2.2.5 Markkinasyrjintä

Työnantajan, työtoverin ja asiakkaan lisäksi syrjintä on läsnä läpi yhteiskunnan. Erilaiset

instituutiot käyttäytyvät myös syrjivästi. Näistä Becker käsittelee suppeasti valtiota (1971, 81
– 83), ja laajemmin työmarkkinajärjestöjä (1971, 62 – 74). Kirjansa (1971, 2) toisen painoksen
esipuheessa Becker toteaa, että työmarkkinajärjestöt ovat merkittävä toimija työmarkkinoilla,
eikä kirjan ensimmäisessä painoksessa käsitelty riittävästi niiden aikaansaamaa syrjintää.
Suurin osa toisen painoksen työmarkkinajärjestöjä käsittelevästä tekstistä onkin lisäystä, jota
ei löydy ensimmäisestä painoksesta. Becker (1971, 7 – 8) puhuu myös salaliitosta tai
juonittelusta värillisiä vastaan todeten, että kirjan ensimmäisessä painoksessa ei käsitelty
kattavasti vähemmistöihin kohdistuvaa kollektiivista syrjintää, ja että hänen lisäyksensä
koskien työmarkkinajärjestöjä on pieni edistysaskel oikeaan suuntaan. Becker toteaa, että
syrjinnän kollektiivisia mekanismeja ei ole tutkittu eikä todennettu. Kuitenkin hänen
 19

mukaansa tietämättömyytemme vähemmistöihin kohdistuvan kollektiivisen toiminnan

laajuudesta ja esiintymistiheydestä on ehkä tärkein jäljellä oleva aukko analyysissä koskien
vähemmistöjen taloudellista asemaa. Arrow (1971, 24 – 25) toteaa kollektiivisuuteen liittyen,
että yleisesti ajatellaan, että syrjintä on ainakin jossain määrin väline, jonka avulla valkoiset
hyötyvät mustien kustannuksella. Kyse on suhteesta, jossa toista osapuolta käytetään hyväksi.
Arvot, jotka ovat syrjinnälle luontaisia, pitävät yllä rakennetta, joka hyödyttää syrjivää
osapuolta. Arrown mukaan taloustieteelliselle perinteelle edellä mainittu ajattelu on vierasta,
koska taloustiede lähtee yleensä liikkeelle yksilöstä, ei ryhmän edusta. Tässä Arrow siis tekee
eron Beckerin tunnetuimpiin näkemyksiin, joissa syrjintä haittaa niin syrjijää kuin syrjittyäkin.

Beckerin markkinasyrjinnän mallissa markkinasyrjintä ajatellaan yksittäisten syrjinnän

muotojen aiheuttamien markkinasyrjintöjen painotetuksi summaksi. Tuotannontekijöiden
ajatellaan olevan joko täydellisiä substituutteja tai täydellisiä komplementteja. Tässä kohden
teoriaa oletetaan, että tietyn tuotannontekijän preferenssit syrjiä ovat tuotannontekijän
sisällä yhteneväiset. Syrjintä kohdistuu mustiin, ja mustat ovat valkoisten täydellisiä
substituutteja. Yksittäisten markkinasyrjintäkerrointen lisäksi markkinasyrjintään vaikuttaa
preferensseistä erillinen muuttuja, joka kuvaa vähemmistön taloudellista merkitystä
yhteiskunnassa. Mieltymysten pysyessä muuttumattomina syrjintä vähemmistöä kohtaan
vähenee sitä mukaa kun vähemmistön taloudellinen merkitys yhteiskunnassa kasvaa. (Becker,
1971, 84 – 85.)

Valtaväestön ja erilaisten rodullisten vähemmistöjen väliltä löytyy syrjintää tänäkin päivänä

ympäri maailmaa (Riach & Rich, 2002, 499 – 504). Riach ja Rich ovat analysoineet suuren
määrän syrjinnästä tehtyjä empiirisiä tutkimuksia, ja tulleet siihen tulokseen, että
rotusyrjintää esiintyy edelleen systemaattisesti ympäri länsimaita, ja että rodullinen syrjintä
näyttäisi olevan paljolti nimenomaan mieltymysperusteista syrjintää (Riach & Rich, 2002, 499
– 504). Toistakin työn syrjinnän muotoa on taloustieteessä esitetty niin rodullisen kuin
sukupuoleen perustuvan syrjinnän aiheuttajaksi. Seuraavassa luvussa perehdymme
tilastollisen syrjinnän käsitteeseen ja muotoihin.
 20

3 TILASTOLLINEN SYRJINTÄ
3.1 Mitä on tilastollinen syrjintä?

Tilastollisen syrjinnän tapauksessa yksittäiselle työntekijälle ei makseta hänen tuottavuutensa

mukaista palkkaa (Aigner & Cain, 1977, 177). Tilastollisen syrjinnän tutkimuksessa pääpaino
on ollut työnantajan harjoittamassa syrjinnässä, ja siihen keskitymme myös tässä
tutkielmassa. Koska informaation hankkiminen yksittäisestä työnhakijasta tuottaa
kustannuksia, turvautuvat työnantajat palkkaustilanteissa käsityksiinsä ihmisryhmien
keskimääräisistä eroista tuottavuudessa (Borjas, 2013, 381 – 383). On merkillepantavaa, että
tässä suhteessa tilastollinen syrjintä eroaa ratkaisevalla tavalla mieltymysperusteisesta
syrjinnästä (Phelps, 1972, 659), koska tietoa voidaan päivittää ja syrjintää tätä kautta vähentää
(Lesner, 2018, 1 – 2). Kun varmaa tietoa tietyn henkilön käyttäytymisestä, suunnitelmista tai
elämäntilanteesta ei ole tarjolla, on työnantajan järkevää luottaa tilastoihin, jotka koskevat
kyseisen työnhakijan viiteryhmää. (Borjas, 2013, 381 – 383.)

Tilastollista syrjintää mallinsivat taloustieteessä ensimmäisinä ja toisistaan erillään Kenneth

Arrow ja Edmund S. Phelps. Arrow omisti viimeisen kappaleen tekstissään The Theory of
Discrimination (1971) ajatuksilleen tilastollisesta syrjinnästä, ja kyseisen kappaleen otsikko
kuuluu suomennettuna ”Epätäydellinen informaatio”. Tilastollinen syrjintä siis liittyy
erottamattomasti epätäydelliseen informaatioon. Arrow käsittelee tekstissä työnantajan
taholta tapahtuvaa syrjintää. Syrjintä voi Arrown mukaan heijastaa työnantajan mieltymysten
sijaan hänen käsitystänsä todellisuudesta. Toisin sanoen, jos työnantajalla on etukäteen
muodostuneita ajatuksia, joiden mukaan tiettyyn ryhmään kuuluvilla henkilöillä on toisen
ryhmän jäseniä alempi tuottavuus, voidaan työnantajien odottaa maksavan ensimmäisen
ryhmän jäsenille alempaa palkkaa. (Arrow, 1971, 25.) Jos hintajäykkyydet estävät alemman
palkan maksamisen, ei ryhmän jäseniä haluta ehkä palkata lainkaan (Arrow, 1971, 27).
 21

Arrow (1971, 25 – 26) mainitsee kolme edellytystä työnantajan harjoittamalle tilastolliselle

syrjinnälle: Ensinnä on oltava mahdollista erottaa työnhakijoiden joukosta erilaisia ryhmiä
riittävän pienin kustannuksin. Rotu ja sukupuoli ovat edullisia informaatiolähteitä, koska ne
ovat helppoja ja nopeita havaita silmämääräisesti tai monesti työhakemuksenkin perusteella,
esimerkiksi nimestä tai kuvasta. Toiseksi työnhakijan todellisen tuottavuuden määrittelyn on
aiheutettava kustannuksia. Muussa tapauksessa tilastollista informaatiota ei tarvittaisi.
Kolmanneksi työnantajalla on oltava jonkinlainen ennakkokäsitys eri työnhakijaryhmien
tuottavuudesta, koska muuten ryhmittely ei aiheuttaisi syrjintää. Arrow (1971, 25) ajatteli,
että jos edellä mainitut ehdot täyttyvät, aiheutuu tilastollisesta syrjinnästä samanlaisia
seurauksia kuin mieltymysperusteisesta syrjinnästä.

Arrow (1971, 27 – 28) hahmottelee näkemyksiä sille, minkälaisia syntymekanismeja

uskomuksille ryhmien eroista voi olla. Ensinnä hän mainitsee kognitiivisen dissonanssin
teorian, joka syrjinnän teoriaan sovellettuna ilmenisi Arrown mukaan siten, että
lähtökohtaisesti syrjivästi käyttäytyvä henkilö pyrkii omaksumaan sellaisia uskomuksia, joilla
voi oikeuttaa omaa syrjivää käyttäytymistään. Tällöin syrjivä käyttäytyminen ja henkilön
käsitykset saavuttavat tasapainon. Syrjinnän kanssa ristiriidassa olevat eettiset uskomukset
(käsitykset) saavat aikaan sen, että syrjivä osapuoli on halukas omaksumaan ”henkilökohtaisia
todennäköisyyksiä”, jotka oikeuttavat hänen toimintansa. Arrow tarkoittaa siis, että ihmiset
omaksuvat mielellään virheellisiä käsityksiä, joilla pystyvät oikeuttamaan ikävää käytöstään.
Toiseksi Arrow (1971, 28 – 30) esittää, että on myös mahdollista, että työnhakijaryhmien kyvyt
eroavat, vaikka ryhmien taidoissa ei alun alkaen ole eroja. Toisaalta pienetkin erot voivat
kertaantua ajan kuluessa.

Tilastollinen syrjintä ei edellytä syrjivältä osapuolelta ennakkoluuloista asennetta, vaan voi

perustua tilastollisiin faktoihin koskien kyseessä olevia ryhmiä. Tilastollinen syrjintä on siis
usein rationaalista ja hyötyä maksimoivaa. (Phelps, 1972, 659.) Phelps (1972, 661) ei ota
kantaa siihen, onko suurin osa rodullisesta tai sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä
tilastollista. Hän kuitenkin huomauttaa, että tilastollinen syrjintä ei uhrin näkökulmasta ole
yhtään vähemmän vahingollista kuin mieltymysperusteinen syrjintä. Tässä on mielestäni
 22

ajatusta. Lisäksi voidaan ajatella, että julkisen vallan voi olla huomattavasti helpompi puuttua
tilastolliseen syrjintään kuin mieltymysperusteiseen syrjintään, koska tilastollinen syrjintä
perustuu selvemmin ja suoraviivaisemmin tiedon puutteeseen. Yleisesti ajatellaan, että
julkisen vallan tulisi puuttua syrjintään. Jos ajatellaan myös, että tilastollista syrjintää voidaan
vähentää verrattain pienin panostuksin, on kai selvää, että rajallisia resursseja kannattaisi
kohdistaa erityisesti tilastollisen syrjinnän vähentämiseen.

Alun perin taloustieteessä ajateltiin, että tilastollista syrjintää esiintyy, koska kahdella
ryhmällä on erilaiset keskiarvot tuottavuudessa (Picault, 2017, 1). Kutsun tätä
englanninkielestä mukaillen ensimmäisen momentin tilastolliseksi syrjinnäksi (first-moment
statistical discrimination, joskus first-order statistical discrimination). Ensimmäisen momentin
tilastollisessa syrjinnässä esimerkiksi ryhmän B jäsen tuottaa keskimäärin vähemmän tai
hitaammin kuin ryhmän A jäsen, mikä takia työhönottajan kannattaa – ilman tarkempaa tietoa
yksilöiden tuottavuudesta – valita työntekijä ryhmästä A. Toinen vaihtoehto on kompensoida
B-ryhmäläisen valinta maksamalla hänelle pienempää palkkaa (Picault, 2017, 1).

3.2 Toisen momentin tilastollinen syrjintä

Edmund S. Phelps (1972, 659 – 661) esitti samoihin aikoihin Arrown kanssa yksinkertaisen
mallin tilastollisen syrjinnän kuvaamiseen. Mallissa työnantaja ei tiedä työnhakijoiden
todellista tuottavuutta, mutta pystyy ennustamaan sitä testillä. Työnhakijat jakautuvat
kahteen ryhmään, valkoisiin ja mustiin, ja mustien tuottavuus on keskimäärin valkoisten
tuottavuutta alempi. Phelpsin mallia on kritisoitu siitä, että se ei todellisuudessa mittaa
tilastollista syrjintää. Aigner ja Cain (1977, 179) esittävät, että koska Phelpsin mallissa
jokaiselle työntekijälle maksetaan palkkaa hänen odotetun tuottavuutensa mukaan, ei kyse
ole tilastollisesta syrjinnästä. Aigner ja Cain kritisoivat siis lähinnä sitä, että tuottavuuden
odotusarvot eroavat ryhmillä. Phelpsin mallissa kuitenkin huomio kiinnittyy varianssiin:
 23

Mustien1 kykyjen esitetään vaihtelevan valkoisten kykyjä enemmän. Toisin sanoen

työnantajan käytössä oleva mittari mittaa tarkemmin valkoisten kykyjä ja valkoisten saamat
testitulokset ovat luotettavampia. Tässä ajatuksessa Phelps oli aikaansa edellä, ja nähdäkseni
sai innovaationsa seurauksena osakseen aiheetonta kritiikkiä.

Myöhemmin tilastollisen syrjinnän tutkimuksessa huomattiin, että pelkkä keskiarvojen tai

odotusarvojen ero ei selitä kaikkea empiirisesti havaittua syrjintää (Picault, 2017, 2). Becker
(1971, 43) oli jo ottanut hajonnan huomioon mieltymysperusteisen syrjinnän teoriassaan,
mutta hänen käyttämänsä menetelmät ja päättelyketjut johtivat useimmiten siihen, että
mediaani oli analyysien pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Hiljalleen syrjinnän taloustieteen
tutkijat alkoivat ymmärtää, että riskin kaihtamisella voi olla varsin merkittävä rooli tilastollisen
syrjinnän selittäjänä (Picault, 2017, 2; Dickinson & Oaxaca, 2009, 16 – 17). Riskiä kuvataan
tilastotieteessä hajonnan avulla. Tätä toista syrjinnän mekanismia kutsutaan toisen momentin
tilastolliseksi syrjinnäksi (second-moment statistical discrimination, joskus second-order
statistical discrimination), ja siinä selittävä muuttuja on keskiarvon sijaan tuottavuuden
varianssi. Toisen momentin tilastollisen syrjinnän perusajatus on, että vaikka kahden henkilön
tuottavuuden odotusarvot olisivat samat, voi toisen arvioituun tuottavuuteen sisältyä
suurempi riski. Toisin sanoen henkilöiden sosioekonomisissa ryhmissä tuottavuuden vaihtelut
ovat erilaiset (Phelps, 1971, 662).

Toisen momentin tilastolliselle syrjinnälle on leimallista, että toisin kuin ensimmäisen

momentin tilastollisessa syrjinnässä, samaan ryhmään kuuluvaa henkilöä voidaan syrjiä
positiivisesti tai negatiivisesti riippuen siitä, missä kohden jakaumaa hän sijaitsee suhteessa
arvioituun ominaisuuteen (Klumpp & Su, 2013, 109). Pelkkä keskiarvojen vertailu ei siis
useinkaan paljasta syrjintää, koska saman ryhmän toisia jäseniä saatetaan syrjiä positiivisesti
ja toisia negatiivisesti. Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen tilanne (esimerkki on muokattu

1
Phelps esittää aluksi tilanteen käänteisesti, valkoiset mustien tilalla, eli kuten valkoiset olisi syrjitty ryhmä.
Puhun selvyyden vuoksi mustista, koska tässä tutkielmassa on muutoinkin viitattu mustiin puhuttaessa
vähemmistöstä tai syrjinnän kohteena olevasta ryhmästä. Luullakseni Phelpsin tekninen leikittely ryhmien
rooleja vaihtamalla hänen selittäessään teoriaansa on mahdollisesti merkittävä tekijä siinä, miksi teoria on joskus
ymmärretty väärin, ja miksi jotkut väittävät, ettei empiria tue teoriaa.
 24

versio Klumpin ja Suen esittämästä, 2013, 109), jossa tutkitaan miesten ja naisten sijoittumista
organisaatiohierarkiassa. Hypoteettisessa tutkimuksessamme käy ilmi, että miehet ja naiset
sijoittuvat keskimäärin samanarvoisiin työtehtäviin tietyin kriteerein arvioituna, kun
työnkuvat laitetaan järjestykseen hihnatyöntekijästä toimistotyöntekijän ja lähiesimiesten
kautta keskijohtoon ja siitä aina toimitusjohtajaan saakka. Jos ajatellaan, että miehet ja naiset
ovat keskimäärin yhtä tuottavia, voidaan vetää johtopäätös, että tutkituissa yrityksissä ei
tapahdu syrjintää. Nyt kuvitteellisen aineiston monipuolisempi tarkastelu osoittaisi, että
miehiä on suhteellisen paljon kaikista vähiten arvostetuissa töissä, kuten tuotannossa. Lisäksi
huomattaisiin, että miehet ovat yliedustettuina korkeissa johtotehtävissä. Naisia puolestaan
on suhteellisen paljon kohtuullisen hyvin palkatuissa toimistotehtävissä ja lähiesimiehinä.
Tässä kuvitteellisessa esimerkissä syrjintää näyttää aineiston perusteella mahdollisesti olevan,
vaikka työnjako voi toki johtua monista muistakin tekijöistä kuin syrjinnästä. Vaikka
ensimmäisen momentin tilastollista syrjintää ei havaita, saattaa toisen momentin tilastollista
syrjintää olla olemassa. Esimerkissä miehiä mahdollisesti syrjittiin sekä positiivisesti (johtajat)
että negatiivisesti (alimman tason työntekijät). Asiaa voi ajatella myös siten, että naisia
mahdollisesti syrjittiin positiivisesti (ei alimpiin töihin) ja negatiivisesti (ei johtotehtäviin). Jos
tarkastellaan pelkkiä ryhmäkeskiarvoja, vakavakin syrjintä voi jäädä tutkijoilta piiloon (Klumpp
& Su, 2012, 109).

Dickinson ja Oaxaca (2009, 17) esittävät, että toisen momentin tilastollinen syrjintä ei
välttämättä ole ainoa käyttäytymisen kannalta tärkeä riskin mittari. Behavioraalinen
taloustiede tarjoaa muita näkökulmia riskiin: Miellettävyysheuristiikalla tarkoitetaan ihmisen
ajattelun vääristymää, jossa tapahtumien arvioidaan olevan sitä todennäköisempiä, mitä
helpommin henkilölle itselleen tulee mieleen kyseisen kaltainen tapahtuma (Kahneman &
Tversky, 1973, 207). Prospektiteoriassa taas kritisoidaan odotetun hyödyn teoriaa ja esitetään,
että ihmiset käyttäytyvät eri lailla, kun kyseessä on tappion tai voiton mahdollisuus
(Kahneman & Tversky, 1979, 263). Dickinsonin ja Oaxacan (2009, 17) mukaan edellä
mainituilla ilmiöillä voi olla suuri merkitys työnantajien käytökseen suhteessa riskeihin.
 25

2.3 Tilastollisen ja mieltymysperusteisen syrjinnän erottaminen

Tilastollista syrjintää ja mieltymysperusteista syrjintää on usein hankala erottaa toisistaan

(Dickinson & Oaxaca, 2009, 17; Charles & Guryan, 2013, 417). Tämä saattaa osittain johtua
siitä, että syrjintä voi toimia itseänsä toteuttavan ennustuksen tavoin luoden lisää syrjintää.

Kun ajatellaan, että työnantajilla ei ole täydellistä tietoa työnhakijoiden kyvyistä, voivat
negatiiviset uskomukset ryhmän tuottavuudesta johtaa siihen, ettei kyseisen ryhmän jäsenten
kannata sijoittaa itseensä (kehittää itseänsä). Tämä laskee heidän tosiasiallista tuottavuuttaan
ja lisää osaltaan ryhmään kohdistuvaa tilastollista syrjintää, mikä jälleen alentaa ryhmän
jäsenten intressejä hankkia koulutusta. (Klumpp & Su, 2013, 108). Samantapaisen mekanismin
vuoksi yhteiskunnassa laajemmin läsnä oleva syrjintä voi aiheuttaa sen, että ryhmien välille
muodostuu tosiasiallisia tuottavuuden eroja. Erot itsessään voivat olla mieltymysperusteisen
tai tilastollisen syrjinnän tai molempien aiheuttamia, ja ne voivat aikaansaada työnantajan
harjoittamaa mieltymysperusteista tai tilastollista syrjintää. Alla käsittelen muutaman
esimerkkitapauksen.

Neilson ja Ying (2016, 116) esittelevät mallin, jossa työnantajan harjoittama

mieltymysperusteinen syrjintä johtaa tilastolliseen syrjintään. Mallissa työnantaja arvostaa
naisia palkatessaan tuottavuuden lisäksi tuottavuuteen liittymätöntä ominaisuutta,
kauneutta. Työnantaja palkkaa miehiä pelkän tuottavuuden perusteella. Naisia hän palkkaa
tuottavuuden ja kauneuden perusteella. Kyseisen yrityksen työntekijöiden keskuudessa naiset
ovat keskimäärin vähemmän tuottavia kuin miehet, koska heidän valinnassaan tuottavuus ei
ollut ainoa kriteeri.

Biologian, psykologian tai tilastotieteen kurssilla on ajoittain spekuloitu sillä, onko esimerkiksi
älykkyyden jakauma miehillä ja naisilla erilainen. On esitetty, että miehillä olisi jonkin verran
leveämpi jakauma älykkyydessä ja monissa ominaisuuksissa johtuen lähinnä
 26

sukupuolikromosomeista, joissa miehillä on vain yksi x-kromosomi. Naisilla on kaksi x-

kromosomia, minkä on ajateltu tasoittavan vaihtelua naisten fenotyypissä eli geenien
ilmenemismuodossa. Jos miesten kykyjen jakauma todella olisi erilainen, jos ryhmien kyvyt
olisivat keskimäärin samat, ja jos yhteiskunnassa ei esiintyisi syrjintää, tarkoittaisi tämä sitä,
että miehiä löytyisi suhteellisesti enemmän kaikkein suurimpia kykyjä vaativista positioista
yhteiskunnassa. Vastaavasti heitä löytyisi naisia enemmän kaikkein heikoimmin suoriutuvasta
joukosta. Klumppin ja Sun (2013, 108) mallissa sukupuolten kykyjakaumat ovat aluksi
identtiset, eli edellä esitettyä suurempaa vaihtelua ei miesten jakaumassa ole. Mallissa
uskomus siitä, että jakaumat olisivat erilaiset, saa naiset sijoittamaan henkiseen pääomaansa
miehiä vähemmän, jonka seurauksena lopullisessa tasapainossa naisten kyvyt todellakin ovat
jakautuneet miesten kykyjä kapeammalle alueelle.

Tilastollista ja mieltymysperusteista syrjintää on perinteisesti mallinnettu toisistaan erillään.

Empiirinen tutkimus taas on kulkenut omaa polkuaan, eikä siinä useinkaan ole tehty eroa sen
suhteen, tutkitaanko tilastollista vai mieltymysperusteista syrjintää. (Charles & Guryan, 2013,
417 – 418.) Kuitenkin syrjinnän muodon erittely on tärkeää sen takia, että erilainen syrjintä
vaatii erilaisia politiikkatoimenpiteitä (Charles & Guryan, 2013, 429). Tämän vuoksi
empiirisessä tutkimuksessa tulisi selventää, minkälaista syrjintää milloinkin tutkitaan (Charles
& Guryan, 2013, 428).

2.4 Implisiittinen syrjintä

Syrjintä voi olla myös tiedostamatonta ja tahatonta. Tällöin puhutaan implisiittisestä

syrjinnästä (Bertrand, Chugh & Mullainathan, 2005, 94). Bertrand ym. (2005, 94 – 95)
esittelevät implisiittisen syrjinnän käsitteen. Toisin kuin mieltymysperusteinen tai tilastollinen
syrjintä, implisiittisen syrjinnän ajatellaan olevan tiedostamatonta ja tahatonta. Psykologisen
tiedon kartuttua on tultu siihen tulokseen, että ihmisillä on niin sanottuja exsplisiittisiä eli
tietoisia ja implisiittisiä eli tiedostamattomia asenteita. Bertrand ym. toteavat, että
ekonomistit ovat perinteisesti keskittyneet explisiittisiin preferensseihin ja uskomuksiin.
Implisiittiset asenteet määritellään tiedostamattomiksi mielleyhtymiksi kohdehenkilön ja
 27

jonkin ominaisuuden välillä, ja ne saattavat olla jopa ristiriidassa henkilön eksplisiittisten

näkemysten kanssa. Toisin sanoen henkilö saattaa toimia jopa täysin omia tietoisia
näkemyksiään vastakkaisella tavalla. Implisiittisesti ohjautuvan käytöksen olemassaolon
tueksi Bertrand ym. löysivät laajahkoa tutkimusnäyttöä vanhoja taloustieteen
kenttätutkimuksia uudelleen analysoimalla. Lisäksi sosiaalipsykologian puolelta oli jo
olemassa kokeellista tutkimusnäyttöä aiheesta tuolloin vuonna 2005 (Bertrand ym, 2005, 96).

Implisiittisiä asenteita mitataan implisiittisellä assosiaatiotestillä (IAT, Implicit Association

Test) (Bertrand ym., 2005, 94). Myöhemmin IAT:tä on alettu käyttämään myös implisiittisten
stereotypioiden mittaamiseen. Vuonna 2009 ilmestyi sosiaalipsykologinen meta-analyysi
(Greenwald, Poehlman, Uhlmann & Banaji, 2009, 17), jossa käsiteltiin 122 erillistä IAT-
testitutkimusta. Metatutkimuksessa tutkittiin tilastollisin menetelmin muun muassa sitä,
ennustaako IAT itseraportointia paremmin henkilöiden arvostuksia ja käyttäytymistä
sosiaalisesti herkissä tilanteissa. Tulosten mukaan IAT ennustaa tilastollisesti merkitsevästi
paremmin kyseisiä asenteita ja käyttäytymistä. Nykyään IAT-testit ovat laajassa käytössä
sosiaalipsykologiassa.

Ajatellaan, että tilastollista syrjintää voidaan vähentää, jos on mahdollista tarjota

päätöksentekijöille uutta tai oikeampaa tietoa. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että
tilastollinen syrjintä on tietoista ja järkevää. Uusi tieto asettuu luonnolliseksi osaksi
päätöksentekijän käyttäytymistä, ja alkaa vanhan tiedon ohella ohjata käyttäytymistä.
Bertrand ym. (2005, 95 – 97) esittävät, että olemassa olevan tutkimustiedot valossa näyttäisi
siltä, että myös negatiivisia implisiittisiä asenteita voidaan ainakin väliaikaisesti vähentää.
Bertrandin ym. mukaan neurotieteelliset tutkimustulokset osoittavat, että tietoinen ja
tiedostamaton ajattelu eroavat toisistaan, sillä on havaittu, että ne aktivoivat eri alueita
aivoissa. Tästä voisi ehkä vetää sellaisen johtopäätöksen, että jos syrjintää halutaan vähentää,
on ensinnäkin tunnistettava syrjinnän laji. Mieltymysperusteinen ja tilastollinen syrjintä ovat
määritelmällisesti tietoisia prosesseja. Implisiittinen syrjintä on tiedostamatonta. Seuraavaksi
on tiedettävä, millä välineillä mielikuviin ja asenteisiin voidaan vaikuttaa. Jos halutaan
vaikuttaa mieltymysperusteiseen tai tilastolliseen syrjintään, on tutkittava, miten voidaan
 28

vaikuttaa tietoisiin asenteisiin tai millä keinoin voidaan kasvattaa ihmisten tietopohjaa.
Edelleen joudutaan miettimään, miten voidaan vaikuttaa syvälle juurtuneisiin mieltymyksiin
tai puhtaaseen tiedon puutteeseen. Jos taas halutaan vaikuttaa implisiittiseen syrjintään, on
ymmärrettävä, miten ihmisten tiedostamattomia asenteita ja stereotypioita on mahdollista
muuttaa.

Vaikka implisiittinen syrjintä yksittäisenä terminä ei toistaiseksi ole saavuttanut laajaa

suosiota taloustieteilijöiden keskuudessa, voidaan kirjallisuudessa nähdä, että uudemmassa
syrjinnän tutkimuksessa erotetaan tiedostamattomat ja tietoiset prosessit. Näin myös
erilaisten syrjintämekanismien vaatimat erilaiset politiikkasuositukset voidaan ottaa
paremmin huomioon.
 29

4 LOPUKSI
Syrjinnän taloustieteellinen tutkimus yhdistelee käyttäytymistieteitä ja taloustiedettä. Meillä
Tampereen yliopistossa tietääkseni ainoa kandidaattitason kurssi, jolla syrjinnän teoriaa
käsitellään, on työn taloustieteen kurssi. Kyseisellä kurssilla osallistujamäärä on pienehkö, eikä
siellä kovin syvällisesti paneuduta syrjinnän teoriaan eikä empiriaan, eikä mielestäni tämän
tulekaan olla liian merkittävä fokus kyseisellä kurssilla. Sen sijaan syrjinnän taloustiede sopisi
oikein mainiosti sisällöksi behavioraalisen taloustieteen kurssille, jossa opetettavan aineksen
määrä on nähdäkseni vielä tällä hetkellä verrattain suppea. Syrjinnän teoria ja empiiriset
tutkimustulokset olisivat oivallista materiaalia psykologisen taloustieteen kurssille. Ajatusta
tukee sekin, että muutamat tätä tutkielmaa tehdessäni esille tulleet tutkijat ovat sellaisia,
joiden nimet olen aiemmin kuullut ainoastaan behavioraalisen taloustieteen kurssilla.

Empiriaa ei mahtunut tämän tutkielmaan laajuuteen juurikaan, mutta syrjintään liittyviä

tilastoja löytyy maailmasta paljon ja syrjinnän tutkimiseksi on kehitetty mielenkiintoisia
tutkimusmenetelmiä. Suomalaisessa taloustieteiden tutkimuksessa on mahdollisesti aukko
sivistyksessä syrjinnän kohdalla, koska suomen kielellä ei löytynyt juuri lainkaan tieteellistä
aineistoa aiheesta. Toisekseen en nähnyt yhtäkään suomalaista nimeä syrjinnän taloustieteen
englanninkielisissä tutkimuspapereissa tai havainnut yhdenkään kansainvälisesti saatavissa
olevan tutkimuspaperin olevan peräisin Suomesta.

Syrjintä on merkittävä ilmiö työmarkkinoilla ja toki ihmisen toiminnassa yleisemmin, ja minun

mielestäni olisi asiallista, että tuntisimme perusasiat sen mekanismeista ja
ilmenemismuodoista myös täällä Suomessa ja taloustieteessä. Ehkäpä koemme olevamme jo
niin tasa-arvoisia, ettei meillä tarvitse edes puhua syrjinnästä? Vai emmekö uskalla puhua
siitä, koska meidän tulisi olla tasa-arvoisia? Tällä hetkellä yhteiskunnassamme keskustellaan
kiivaastikin maahanmuutosta ja muun muassa niin sanotuista kahden kerroksen
työmarkkinoista. Syrjinnän teoria liittyy tähänkin. Ehkäpä kaikkien niiden, joilla on jokin
 30

näkemys työmarkkinoiden jakaantumisesta, olisi hyvä tuntea myös se, mitä tähän saakka on
opittu syrjinnästä.

Jotkut taloustieteilijät ovat sanoneet, että syrjinnän teoria on palannut juurilleen. Aloitimme
mieltymysperusteisesta syrjinnästä, josta siirryttiin tilastollisen syrjinnän tutkimiseen ja
mallintamiseen. Mausteeksi keitokseen heitettiin ripaus implisiittistä syrjintää, ja lopulta
päädyttiin miettimään, ovatko mieltymysperusteinen, tilastollinen tai implisiittinen syrjintä
edes erotettavissa toisistaan. Mieltymysperusteisessa syrjinnässä syrjivä henkilö on ikävä
tyyppi, joka ilman perusteita käyttäytyy ikävällä tavalla. Hän ei ole valmis omaksumaan uutta
tietoa tai oppimaan parempia toimintamalleja, koska se olisi ristiriidassa hänen sisäisten
malliensa ja aiemman käytöksensä kanssa. Tilastollista syrjintää taas leimaa tiedon puute, joka
voidaan korjata tietoa lisäämällä. Tilastollisessa syrjinnässä ei ajatella, että syrjivä osapuoli ei
haluaisi omaksua tietoa. Ei ajatella, että syrjijällä olisi jokin asennevamma suhteessa toisiin.
Haluan uskoa, että me olemme avoimia uudelle tiedolle silloinkin, kun se ei miellytä tai
kuulosta itsetuntoa kohottavalta. Suomessakin tulee rohkeasti tutkia syrjintää, jotta sitä
voidaan parhaalla mahdollisella tavalla estää ja vähentää.
 31

LÄHTEET
Aigner, D., & Cain, G. (1977). Statistical Theories of Discrimination in Labor Markets.
Industrial and Labor Relations Review, 30(2), 175-187. doi:10.2307/2522871
Arrow, K. J. (1971). The theory of discrimination. Working Paper No. 30A. Presented at
Conference on ”Discrimination in Labor Markets”. 7. – 8.10.1971. Princeton
University.
Arrow, K. J. (1998). What has economics to say about racial discrimination? The Journal of
Economic Perspectives, 12(2), 91-100. Noudettu osoitteesta
https://libproxy.tuni.fi/login?url=https://search-proquest-
com.libproxy.tuni.fi/docview/212073702?accountid=14242
Becker, Gary S. (1971). The economics of discrimination. 2. painos. Painopaikka: University of
Chicago Press.
Bertrand, M., Dolly Chugh, & Mullainathan, S. (2005). Implicit Discrimination. The American
Economic Review, 95(2), 94-98. Noudettu osoitteesta
http://www.jstor.org.libproxy.tuni.fi/stable/4132797
Borjas, G. J. (2013). Labor economics (6., kansainvälinen painos). New York: McGraw-Hill.
Cornell, B., & Welch, I. (1996). Culture, information, and screening discrimination. The
Journal of Political Economy, 104(3), 542. Noudettu osoitteesta
https://libproxy.tuni.fi/login?url=https://search-proquest-
com.libproxy.tuni.fi/docview/195412122?accountid=14242
Dickinson, D. L., & Oaxaca, R. L. (2009). Statistical discrimination in labor markets: An
experimental analysis. Southern Economic Journal, 76(1), 16-31. Noudettu
osoitteesta https://libproxy.tuni.fi/login?url=https://search-proquest-
com.libproxy.tuni.fi/docview/212153844?accountid=14242
Greenwald, A. G. , Poehlman, A. T. , Uhlmann, E. L. & Banaji, M. R. (2009). Understanding
and Using the Implicit Association Test. Journal of Personality and Social
Psychology, 97 (1), 17–41. doi: 10.1037/a0015575.
Charles, K. K. & Guryan, J. (2013). Taste-based or statistical discrimination: The economics of
discrimination returns to its roots. The Economic Journal, 123(572), F417-F432.
doi:10.1111/ecoj.12080
Hoffman, E. P. (1991). Essays on the economics of discrimination. Kalamanzoo, MI: W.E.
Upjohn Institute for Employment Research. doi: 10.17848/9780585255859
Kahneman, D. & Tversky, A. (1973). Availability: A Heuristic for Judging Frequency and
Probability. Cognitive Psychology, 5, 207 – 232.
Kahneman, D., & Tversky, A. (1979). Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk.
Econometrica, 47(2), 263-291. doi:10.2307/1914185
Klumpp, T. & Su, X. (2013). Second-order statistical discrimination. Journal Of Public
Economics. 97(1), 108 – 116.
Lesner, R. V. (2018). Testing for statistical discrimination based on gender. Labour, 32(2),
141-181. doi:10.1111/labr.12120
 32

Maliranta, M. & Napari, S. (2007). Perhevapaiden käytön määrät ja kustannukset yrityksissä.

Julkaisija: Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos. Helsinki: Taloustieto.
Neilson, W., & Ying, S. (2016). From taste-based to statistical discrimination. Journal of Eco-
nomic Behavior and Organization, 129, 116-128. doi:10.1016/j.jebo.2016.06.001
Nick, D. (2018). Economic pluralism in the study of wage discrimination: A note. Interna-
tional Journal of Manpower, 39(4), 631-636. doi:http://dx.doi.org.lib-
proxy.tuni.fi/10.1108/IJM-01-2018-0019
Phelps, E. S. (1972). The statistical theory of racism and sexism. The American economic re-
view. 62 (4), 659 – 661.
Picault, J. (2017). Risk-averse managers, labour market structures, public policies and
discrimination. The B.E. Journal of Theoretical Economics, 17(1), 175.
doi:10.1515/bejte-2015-0079
Riach, P. & Rich, J. (2002). Field Experiments of Discrimination in the Market Place. The Eco-
nomic Journal, 112(483), F480-F518. Noudettu osoitteesta
http://www.jstor.org.libproxy.tuni.fi/stable/798458