Cosmic Perspective 7th Edition Bennett

Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/cosmic-perspective-7th-edition-bennett-solutions-manual/
 Part III: Learning from Other Worlds
Chapter 7. Our Planetary System
This chapter offers an introduction to our solar system, with an emphasis on giving
students a common background in the essential information about the planets that will
allow a deeper look in coming chapters. We begin by imagining an alien spacecraft
coming in from afar and mapping the broad features of the solar system. Then we focus
in on individual worlds, taking a tour of the Sun and the planets. Finally, we discuss
spacecraft exploration of the solar system.
As always, when you prepare to teach this chapter, be sure you are familiar with the
online quizzes, interactive figures and tutorials, assignable homework, and other
resources available on the MasteringAstronomy Web site.
Additional information on recent discoveries in planetary science can be found at
http://dps.aas.org/education/dpsdisc/ in PowerPoint format suitable for classroom
presentation.

Key Changes for the 7th Edition: For those who have used earlier editions of our
textbook, please note the following significant changes in this chapter:
• We have edited and updated throughout the chapter, including changes to some
illustrations, to improve clarity for students and to make it current with the latest
space missions.
• Note that the last page of the solar system tour now focuses more on dwarf planets
in general and less on Pluto in particular.
• This book has gone to press shortly after Curiosity’s landing on Mars, so we have
incorporated discussion and a figure illustrating its landing sequence, which
replaces the similar discussion and figure of Cassini/Huygens in the prior edition.

Teaching Notes (By Section)

Section 7.1 Studying the Solar System
• This section introduces the “big picture” layout of the solar system in figures followed
by our “tour” of the major worlds in the solar system. The Sun and each planet get a
full page, with sizes and distances referenced to the same scale (the 1-to-10-billion
Voyage scale) introduced in Section 1.1. The section includes a useful one-page table
of planetary facts essential for understanding the behavior of planets. This section also
introduces and emphasizes the concept of comparative planetology, the idea that
similarities and differences among the planets can be traced to common physical
processes. This is the unifying theme behind all of Part III and should focus students
on the importance of learning processes over facts.

150 Instructor Guide Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

Section 7.2 Patterns in the Solar System
This section builds upon the first section by summarizing all the features of our solar
system that offer clues to its formation. We focus on four major features that must be
explained by a scientific theory of solar system formation: (1) large bodies have orderly
motions; (2) planets fall into two main categories; (3) many small bodies populate the
solar system; and (4) there are a few exceptions to the rules, such as the tilt of Uranus or
our unusually large Moon (relative to the size of Earth).
• Note that we refer to residents of the Kuiper belt as comets in order to emphasize
their icy compositions; not all planetary scientists refer to these objects in this way.

Section 7.3 Spacecraft Exploration of the Solar System

• This section is designed to give students a brief overview of the use of spacecraft in
planetary exploration.
• Note that we divide robotic spacecraft into four categories: Earth orbiters, flybys,
orbiters (of other worlds), and probes/landers. This helps focus students on the key
differences among the types of missions.
• This section also has a new historical Special Topic on the determination of the
astronomical unit, allowing students to see how Kepler’s relative scale of the
system could be converted to absolute units.

Answers/Discussion Points for Think About It/See It for Yourself

Questions
The Think About It and See It for Yourself questions are not numbered in the book, so
we list them in the order in which they appear, keyed by section number.

Section 7.1
• (p. 191) This question is designed to encourage students to spend some time
exploring the solar system tour. For the specific questions: (1) Students should
notice the composition differences among the planets; (2) The “Earth-like” planets
are the inner four; (3) Students should recognized that the planets naturally group
into two main categories that separate the inner four and outer four planets.

Section 7.3
• (p. 208) No. Because of their differing orbital periods, they no longer have a simple
alignment like they did during the 1980s. In particular, Uranus has caught up with
Neptune by now, so we won’t be able to visit both with a single slingshot from Saturn.
• (p. 209, SIFY) This activity asks students to find planets in the night sky in order to
connect their “book learning” with something they can actually see in the sky. As
instructor, you can really help motivate this activity by bringing it up at the start of
a lecture, mentioning where the planets are and when to look for them. If your
campus has telescopes for public viewing, encourage this activity as well.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc. The Cosmic Perspective, Seventh Edition 151
 Solutions to End-of-Chapter Problems (Chapter 7)
Visual Skills Check
1. A = Mercury, B = Mars, C = Venus, D = Earth, E = Neptune, F = Uranus,
G = Saturn, H = Jupiter; Dots to D are the terrestrial planets and E to H are the
jovian planets.
2. The pairs are Mercury and Mars, Venus and Earth, Neptune and Uranus, Saturn
and Jupiter;
3. d
4. a. The exponential plot shows information on low-mass planets that can’t be seen
on the linear plot; b. The linear plot; c. The exponential plot.

Review Questions
1. Comparative planetology is a way of studying the solar system that relies on
comparing the objects in the solar system to each other. The objects do not need to
be planets; moons, rings, asteroids, and comets are all part of the field, for example.
2. If we looked at the solar system with our naked eye from beyond the orbit of
Neptune, we would see points of light for the various planets. The planets would
not appear as much more than bright stars, although if we watched them for a
while, we could see that they orbit the Sun. The four major features providing clues
to solar system formation are (1) planetary motions are mostly orderly: orbits and
rotations are in the same direction and with generally small tilts; (2) there are two
types of planets, jovian and terrestrial, with very different properties and locations;
(3) there are also two classes of “small bodies,” comets and asteroids, also with
distinction properties and locations; (4) despite the “neatness” of the preceding
facts, there are notable exceptions that require explaining.
3. Some possible answers are:

Mercury
• Rotates three times for every two orbits
• Appears to have shrunk early in its life
• The most metal-rich planet
• Has 3-month-long days and nights
• Temperatures varying from extremely hot to extremely cold over the course of
a full solar day
• Has no atmosphere

Venus
• Spins backward compared to its orbit
• Hottest surface temperature of any planet due to its extreme greenhouse effect
• Has a dense atmosphere
• Roughly the same size and mass as Earth

152 Instructor Guide Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Earth
• Has a surprisingly large moon
• Only planet with life (as far as we know)
• Only planet with oxygen in the atmosphere

Mars
• Has two tiny moons that might have once been asteroids
• Has volcanoes larger than any on Earth
• Has a canyon that runs one-fifth of the way around the planet
• Has polar ice caps
• Shows signs of once having flowing water
• May have once had life
• Has a thin atmosphere
• Most studied planet apart from Earth

Jupiter
• Largest planet, more than 300 times Earth’s mass and 1000 times Earth’s
volume
• Has no solid surface
• Has dozens of moons and thin rings
• Has three moons that may have subsurface oceans
• Has a moon, Io, that is the most volcanic body in the solar system

Saturn
• Has the most spectacular ring system
• Has many moons
• Has a moon, Titan, that has a dense nitrogen atmosphere

Uranus
• Spins on its side
• Has over a dozen moons
• Looks blue due to methane in its atmosphere
• Has a ring system

Neptune
• Slightly smaller in radius than Uranus, but more massive
• Has rings and many moons
• Has a moon, Triton, which is larger than Pluto and appears to have geysers
• Has a moon, Triton, that is the only large moon to orbit opposite the direction of
its planet

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc. The Cosmic Perspective, Seventh Edition 153
 Pluto
• Has a semimajor axis larger than Neptune’s, but sometimes comes within
Neptune’s orbit
• The radius of its only moon, Charon, is half that of Pluto’s radius
• Never visited by a spacecraft
• Made of rock and ice, not gas
4. Orderly motions in the solar system are
• Planets all orbit in nearly the same plane and have nearly circular orbits.
• Planets orbit the Sun in the same direction.
• Most planets spin in the same direction as they orbit.
• Most of the large moons in the solar system also orbit in the same sense as the
planets—in nearly circular orbits, generally in nearly the same plane.
5. Terrestrial planets orbit close to the Sun and are tightly spaced together. They are
made mostly of rock and metal and are smaller and denser than jovian planets.
Terrestrial planets tend to have few, if any, moons and none have rings.
In contrast, jovian planets are more distant from the Sun and are separated by much
larger distances. They are made mostly of hydrogen, helium, and hydrogen
compounds. They are much less dense than terrestrial planets. They are also larger
than terrestrial planets. Jovian planets have many moons and have ring systems.
The terrestrial planets are Mercury, Venus, Earth, and Mars. The jovian planets are
Jupiter, Saturn, Uranus, and Neptune. Pluto does not fit into either class.
6. Hydrogen compounds are chemical compounds that use hydrogen and another
common element. The most important hydrogen compounds are water (H 2O),
ammonia (NH3 ), and methane (CH 4 ). Hydrogen compounds are important
ingredients in the jovian planets, Pluto, and comets.
7. Pluto is like a terrestrial planet in that it is small, relatively dense, and solid. It also
includes rock as an important component, a terrestrial planet property. However,
like the jovian planets, hydrogen compounds are also an important ingredient of
Pluto. Furthermore, it has a distant orbit from the Sun like the jovian planets.
Unlike either type of planet, Pluto has an eccentric and inclined orbit and is much
smaller than even the terrestrial planets.
8. Asteroids are rocky or metallic bodies that orbit the Sun, but are much smaller than
the planets. Most asteroids are found between the orbits of Mars and Jupiter in the
“asteroid belt.”
9. Comets are small, icy bodies that orbit the Sun. The difference between comets and
asteroids is composition: While comets are made mostly of ices, asteroids are made
mostly of rock and metals. Also, comets usually spend most or all of their time
much farther from the Sun than asteroids.
10. The Kuiper belt is a disk of comets just past the orbit of Neptune. The Oort cloud is
a spherical cloud of comets that surrounds our solar system much farther from the
Sun. Comets in the Kuiper belt orbit the Sun more or less in the same plane as the
planets and travel around the Sun in the same sense as the planets do. Oort cloud
comets orbit the Sun with tilts of any value and often orbit “backward” relative to
the planets.

154 Instructor Guide Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

11. Exceptions to the rule include:
• Pluto has a high orbital eccentricity and inclination.
• Venus spins backward.
• Uranus and Pluto spin on their sides.
• Triton and many small moons orbit their planets backward.
• Earth’s Moon is huge considering it orbits a terrestrial planet.
12. Flybys are missions that pass by a planet or moon without going into orbit or
landing. Most of the data are therefore taken in a burst of activity when the
spacecraft is close to the planet. The advantage of flybys is that they get to their
targets faster and are cheaper since they can use less fuel and are simpler to plan
and build.
An orbiter goes into orbit around the planet. The main advantage of this is that they
take data for a much longer period of time, often years. Interesting moons or sites
on the planet can be reimaged after they are discovered, unlike with flybys.
Orbiters can also make maps of the planet and its moons with far better resolution
than flybys because they are generally closer to the targets and are able to take their
pictures over longer periods, therefore doing a more careful, detailed job.
Landers or probes descend into the planet’s atmosphere or down to the surface and
land, taking data from up close. While landers are able to examine only much
smaller parts of their planets, they are able to perform types of analyses that are not
possible from a distance, such as determining chemical compositions. The pictures
they return are also much more detailed, giving us a better idea of what the geology
of the surface is like.
Sample return missions gather up bits of their target (whether it’s a planet, a comet,
or something else) and return it to Earth for study by humans in laboratories.
Because laboratories here on Earth are much better equipped to study the nature of
the samples and because humans are more adaptable in our ability to study
something than a robotic spacecraft, samples are considered very valuable.

Does It Make Sense?

13. Pluto orbits the Sun in a direction opposite that of all the other planets. False. Like
other Kuiper Belt objects, it orbits in the same direction as the planets.
14. If Pluto were as large as the planet Mercury, we would classify it as a terrestrial
planet. False. Terrestrial planets are rocky and Kuiper belt objects are icy. Also, it
might still not meet the IUA definition of “clearing its zone.”
15. Comets in the Kuiper belt and Oort cloud have long, beautiful tails that we can see
when we look through telescopes. False. The vast majority of comets lie far from
the Sun, too far to create tails, etc.
16. Our Moon is about the same size as moons of the other terrestrial planets. True,
although there are more moons that are smaller than are larger.
17. The mass of the Sun compared to the mass of all the planets combined is like the
mass of an elephant compared to the mass of a cat. True.
18. On average, Venus is the hottest planet in the solar system—even hotter than
Mercury. True. Mercury is very hot on its dayside, but cool on the night side.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc. The Cosmic Perspective, Seventh Edition 155
19. The weather conditions on Mars today are much different than they were in the
distant past. True. Mars was once warmer and wetter.
20. Moons cannot have atmospheres, active volcanoes, or liquid water. False.
21. Saturn is the only planet in the solar system with rings. False—there are many
counterexamples.
22. We could probably learn more about Mars by sending a new spacecraft on a flyby than
by any other method of studying the planet. False. Landers and orbiters are needed.

Quick Quiz
23. b
24. c
25. c
26. b
27. c
28. b
29. a
30. b
31. c
32. c

Process of Science
33. We don’t send probes, landers, or rovers as the first mission to another world for
two reasons. Most importantly, we don’t know in advance what questions we hope
to answer with such a detailed mission—we wouldn’t know what kinds of
instruments to put on the spacecraft. Secondly, we don’t know where to target it on
the surface. Mars offers a good example of how this strategy could have gone
wrong. Much of Mars is heavily cratered with little evidence of the influence of
water we know was once important. If the Mars rovers had landed there, they
would have reported back a much more boring planet. By first mapping the planet
with an orbiter, we knew which regions showed evidence for water, and landed our
rovers there. Furthermore, since we knew from earlier missions that Mars had an
atmosphere, we were able to use that atmosphere to slow down the rover landing
packages.
34. Group Work Exercise (no solution provided)

Short Answer/Essay Questions

35. Many possible answers, based on student interest.
36. Students should coherently summarize the patterns of motion listed as bullets on
page 205, and make the basic observation that these patterns would not have arisen
if every planet had formed from a different cloud at a different time. There would
be no reason for the motions of the planets to be similar. Students will gain a
deeper understanding of the reasons in Chapter 8.

156 Instructor Guide Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

37. a. Planets closest to the Sun are the warmest, as they absorb more solar energy
(per unit area). Venus violates the trend, due to its greenhouse effect.
b. Density: Jovian planets are all less dense than 2 grams per cubic centimeter,
while terrestrial planets are all more than 3 grams per cubic centimeter.
Composition: Jovian planets are all dominated by H, He, and hydrogen
compounds, while terrestrial planets are mostly rocks and metals. Distance:
Jovian planets are all 5 AU and beyond, while terrestrial planets are all inside
2 AU. Pluto’s misfit status is also the subject of Problem 37.
c. The orbital periods increase with the planets’ semimajor axes, according to
Kepler’s third law ( p 2 = a3 ).
38. a. The column “Rotation Period” gives the time for a day—although note that it
is a day relative to the stars (i.e., a sidereal day—see Section S1.1), not the
Sun. For all planets other than Mercury or Venus, the difference is small.
Jovian planets have shorter days than terrestrial planets.
b. Planets with significant axis tilts will have seasons: Earth, Mars, Saturn,
Uranus, Neptune, Pluto.
c. In Appendix E, students should notice that planets with different minimum/
maximum distances (i.e., significant eccentricities) will have temperature
variations due to changing distance from the Sun: Mercury, Mars, and Pluto.

Quantitative Problems
39. Since we are asked “how many,” this problem seems best approached with ratios.
We will take the ratio of the volume of Jupiter to the volume of Earth, which will
give us the number of Earths that could fit inside Jupiter. Our ratio looks like:

4
π r3
volume of Jupiter 3 Jupiter
=
volume of Earth 4 3
π rEarth
3
We can save ourselves a lot of mistakes in calculating these if we use some algebra
and cancel terms in the numerator and the denominator:
3
volume of Jupiter rJupiter
= 3
volume of Earth rEarth

We can also help ourselves by recalling that a n /b n = (a /b) n , making our final
expression:
3
volume of Jupiter ⎛ rJupiter ⎞
=⎜ ⎟
volume of Earth ⎝ rEarth ⎠

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc. The Cosmic Perspective, Seventh Edition 157
 This final expression is particularly nice because Appendix E tells us that the radius
of Jupiter is 11.19 Earth radii. In other words, rJupiter /rEarth = 11.19. So we can
compute the ratio quite easily now:
volume of Jupiter
= (11.19)3
volume of Earth
= 1400
This tells us that around 1400 Earths could fit inside of Jupiter.
40. Kepler’s third law tells us:

p 2 = a3

where p is the planet’s period in years and a is its semimajor axis in astronomical
units. So we can solve for the semimajor axis by taking the cube root of both sides
of the equation:

a = p 2/3

We are told that Ceres has a period of 2.77 years. So we can calculate the
semimajor axis:

a = (2.77)2/3
= 1.97 AU

So Ceres orbits with a semimajor axis of 1.97 AU. Looking at Table 7.1, we see
that that puts it between the orbits of Mars and Jupiter.
41. We know that density is defined as mass/volume. So we need the mass, which we
are given, and the volume, which we will have to calculate. Luckily, we recall that
the volume of a sphere is given by the expression:

4
volume = π r3
3
But before we calculate anything, we should convert our radius into centimeters
because we want our density to be in grams per cubic centimeter. So we convert,
first to meters then to centimeters:

1000 m 100 cm
12,800 km × × = 1.28 × 109 cm
1 km 1m

Now we calculate the volume:

4
volume = π (1.28 × 109 cm)3
3
= 8.78 × 1027 cm3

158 Instructor Guide Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 As mentioned earlier, we want our final number to be in grams per cubic
centimeter. So we had better convert our mass into grams before finding the
density. This is easily done:
1000 g
5.97 × 1025 kg × = 5.97 × 1028 g
1 kg

So finally, we find the density using the definition:

mass
density =
volume
5.97 × 1028 g
=
8.78 × 1027 cm3
= 6.80 g/cm3

Therefore, the density of the planet is 6.80 grams per cubic centimeter. Such a large
density means that this is almost certainly a terrestrial planet.
42. The first and most obvious trend is that the more massive planets all have higher
escape speeds than the less massive planets. This is not unexpected since escape
speed increases with mass. (It decreases with rising radius, but the masses seem to
jump up faster than the radii do, so the mass wins.) Particularly interesting are
Jupiter and Saturn, which have almost the same radius but are quite different in
mass. Jupiter’s escape speed is much higher, almost twice as large as Saturn’s. This
makes sense for the more massive planet.
Also interesting are Uranus and Neptune. Neptune is somewhat more massive than
Uranus and has a slightly smaller radius. Both of these factors tend to increase the
escape speed. Neptune’s escape speed is higher than Uranus’s, so that makes sense.
43. In Chapter 5, we learned that the expression for weight is:
weight = mass × (surface gravity)

We’re told that our weight here on Earth is 100 pounds. So we can solve for our
mass:
100 lb
mass =
Earth's surface gravity

(Usually, we’d convert into metric units, but this time we won’t need to.) So we
can plug this into the expression for weight to find that:

planet's surface gravity

weight = (100 lb) ×
Earth's surface gravity

(Note that the units of surface gravity cancel out. So we are OK leaving the weight
in pounds this time.)

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc. The Cosmic Perspective, Seventh Edition 159
 Now, this is convenient. In Appendix E, we are given the planet’s surface gravity in
Earth units. So all we have to do for each planet is multiply 100 pounds by the
surface gravity that we are given, and we have the weight. So computing:

Planet Surface Gravity Weight

Mercury 0.38 38
Venus 0.91 91
Earth 1 100
Mars 0.38 38
Jupiter 2.53 253
Saturn 1.07 107
Uranus 0.91 91
Neptune 1.14 114
Pluto 0.07 7

44. We will assume that the spacecraft travels in a straight line and that it goes from
Earth’s average distance from the Sun to Pluto’s average distance on the shortest
path possible. So the distance it travels is:
aPluto − aEarth
where the as are the semimajor axes of the two orbits. We know that Earth’s
semimajor axis is 1 AU and Appendix E tells us that Pluto’s is 39.5 AU. So the
distance traveled will be 39.5 AU – 1 AU = 38.5 AU.
We are told that the spacecraft will take 9 years to get to Pluto. So, recalling that
speed is distance divided by time, we can find the speed:
distance
speed =
time
38.5 AU
=
9 yr
= 4.3 AU/yr
We are also asked to find this speed in km/hr, so we need to convert:
1.496 × 108 km 1 yr 1 day
4.3 AU / yr × × × = 73,000 km/hr
1 AU 365.25 days 24 hr

The spacecraft will travel an average speed of 4.3 AU/yr or 73,000 kilometers per
hour.
45. To find the distance to Venus, we use the figure in “Special Topic: How Did We
Learn the Distance to the Planets?” This figure suggests that the parallax we
measure on Earth is the angular size of Earth as seen from Venus. Recall that in
Mathematical Insight 2.1 we learned that distance, angular size, and physical size
are related by the expression:
angular size physical size
=
360° 2π × distance

160 Instructor Guide Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 We can solve this for distance:
360° × (physical size)
distance =
2π × (angular size)
We know the physical size (diameter) of Earth, because the radius is
6378 kilometers: It is just twice the radius, or 12,756 kilometers. We know the
angular size of Earth (as seen from Venus), but we need to convert it to degrees.
We are given that the parallax is 62.8″, so we convert to degrees:
1' 1°
62.8" × × = 1.74 × 10−2 degrees
60" 60'
So we calculate the distance from Venus to Earth:
360° × (12,756 km)
distance =
2π × (1.74 × 10−2 degrees )
= 4.20 × 107 km
So the distance should be about 4.2 × 107 kilometers. We can convert this to the
more useful unit of astronomical units:
1 AU
4.2 × 107 km × = 0.28 AU
1.496 × 108 km
which corresponds to the difference between Earth’s and Venus’s semimajor axes.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc. The Cosmic Perspective, Seventh Edition 161
Another random document with
no related content on Scribd:
tavalla.

Sitten hän kutsui Syvähengen syrjään erään hongan alle ja varotti

häntä vielä hiljaa seuraavin sanoin:

— Arvoisa veljeni, teidän ei pidä odottaa, että teitä täällä tullaan

pitämään yhtä suuressa maallisessa arvossa kuin mihin olette
tottuneet. Teidän pitää olla kaikissa suhteissa hyvin huolellinen ja
hillitä itsenne. Etenkin, älkää olko kiivas eikä ylimielinen. Jos te
tämän suhteen erehtyisitte, täytyisi minun hävetä teidän tähtenne.
Säilyttäkää oma arvonne. Kyllä minä lähetän tuontuostakin miehen
tuomaan teille vaatteita.

Ehkä tarkotti herra Tshau paitsi vaatteita vielä muutakin, mutta

nähtävästi ei hänen sopinut ilmaista ajatuksiaan selvemmin.

— Minun vanha ystäväni, — virkkoi Lo Ta jotakuinkin

harmistuneena, — jollette olisi tuhlannut tähän ainoatakaan sanaa,
olisin minä kaikessa itsestäni huolta pitänyt.

Senjälkeen sanoi sihteeri Tshau hyvästi luostarinjohtajalle ja veljille

ja lähti kantotuolissaan kulkemaan mäkeä alas kotiinsa. Palvelijat
kantoivat hänen perässään toista tyhjää kantotuolia ja laatikoita.

Kun Syvähenki oli nähnyt kotiin palaavan ystävänsä katoavan

kaukaisuuteen, hän palasi luostariin, meni suoraa päätä
makuusuojaan, jota pidettiin kaikkein pyhimpänä paikkana, jossa
munkit saattoivat vaipua itseään tutkiskelemaan ja jossa toimitettiin
uhreja Buddhalle, heittyi vuoteelleen ja nukahti. Hänen vieressään oli
kaksi munkkia vaipunut rukoukseen ja nämä koettivat herättää häntä
sanoen:
 — Tuo ei käy päinsä! Jos todella tahdotte ruveta munkiksi, niin
miksette opettele vaipumaan mietiskelyihin?

— Kun minä tahdon nukkua, — murahti Lo Ta, niin mitä se teille

kuuluu?

Mutta kun munkit olivat vaihtaneet muutaman sanan unen

horroksissa makaavan Lo Tan kanssa, he näkivät turhaksi saada
hänet hereille ja jättivät rauhaan. Kuitenkin he seuraavana aamuna
tahtoivat mennä luostarinjohtajan luo valittamaan tälle hänen
sopimatonta käytöstään, mutta apulainen esteli heitä sanoen:

— Selittihän johtaja meille, kuten muistatte, että hän tulee vielä

suorittamaan suuria tekoja eikä ole yksikään meistä tuleva hänen
vertaisekseen. Johtaja suojelee häntä, siitä saatte olla varmat.
Paraiten teette, kun ette välitä hänestä.

Ja molemmat munkit saivat tyytyä siihen.

Kun Syvähenki huomasi, ettei kukaan enää hänen käytöstään

moittinut, heittyi hän joka ilta vuoteelleen poikittain tai pitkinpäin,
aivan miten sattui ja millaisella tuulella osui olemaan, ja vaipui heti
sikeään uneen. Nukkuessaan hän kuorsasi kuin olisi mylly käynyt, ja
kun hän herättyään nousi levolta, niin toimitti tehtävänsä sellaisella
melulla, että sai kaikki huoneen asukkaat kiihdyksiin.

Makuusuojan vartiat menivät nyt johtajalle valittamaan, että

Syvähenki käyttäytyy mitä sopimattomimmalla tavalla ja että mille
luostarille hyvänsä olisi mitä suurimmaksi häpeäksi antaa tavoiltaan
ja tottumukseltaan niin kehnon miehen asua muuriensa suojassa.
 — Mieletöntä, — huudahti luostarinjohtaja, — ajatelkaa vain sitä,
joka hänet tänne toi. Kyllä Syvähenki ajan kuluessa parantaa
tapojaan.

Eikä uskaltanut kukaan vasta muistuttaa johtajalle hänestä. Ja niin

eleli Lo Ta omalla tavallaan edelleen antamatta luostarin neljän tai
viiden kuukauden kuluessa yhtäkään päivää aivan rauhassa viettää.

Lo Ta rikkoo munkkivalansa.

Syksy oli vähitellen lähennyt loppuaan.

Kun Lo Tan oli pitkän aikaa täytynyt pysyä verrattain rauhallisena

paikallaan, niin valtasi hänet nyt sitä suurempi halu päästä liikkeelle.

Eräänä ihanana aamuna, kun luostaria ympäröivät korkeat puut

ojentelivat komeita, kirjavia lehtikruunujaan nousevaa aurinkoa
tervehtien, Lo Ta heitti pitkän mustan kauhtanan ylleen, sitoi sen
ympäri vyötäisilleen tummanvihreän vyön, vaihtoi jalkineensa toisiin,
tavallisiin ja läksi portista ulos alas kesämajaan. Tänne saavuttuaan
hän istuutui lepotuoliin. Hetken aikaa mietittyään hän huudahti:

— Mikä aasi minä olenkaan! Ryyppy ja palanen lihaa ovat aina

olleet minun mieleeni enkä voinut minä ennen ilman niitä päivääkään
elää. Mutta siitä saakka, kun minusta munkki tehtiin, ovat he
antaneet minun melkein kuivettua. Tahtoisinpa tietää, miksei sihteeri
Tshau ole lähettänyt minulle mitään koko tänä aikana. Minun
kurkkuni on kuiva kuin urkupiippu ja mieleni on jännityksessä siitä,
voinko tätä pitkää kieltäymystä läpäistä ilman pientä tuikkua.
 Juuri samalla hetkellä, kun Lo Ta virkistävää tuikkua ajatteli, hän
näki miehen jonkun matkan päässä nousevan mäkeä ylös, olallaan
seipääseen kiinnitettynä kaksi lekkeriä ja kupponen kädessään. Hän
lauloi kulkiessaan:

Miss' vuoren alla tanner on, siin' punas hurme hiekan; mut
sitä paikkaa myllertäin löys' härkä maasta miekan. Ja virran
tumman partaalta puhalsi tuores tuuli — oh, miehensä on
jättänyt Ju kaunis, hymyhuuli, j.n.e.

Kun Lo Syvähenki näki miehen lekkereineen lähestyvän mäen

rinnettä pitkin, hän jäi kesämajaan istumaan ja odottamaan tulijaa.
Ja tämä tulikin aivan kesämajaa kohti, laski kantamuksensa sen
viereen ja huoahti. Nyt kääntyi Lo Ta häneen puoleensa kysyen:

— Kuuleppas sinä mies, mitä on sinulla lekkereissä?

— Hyvää viinaa niissä on, — vastasi kysytty.

— Mitä lekkerillinen maksaa? — kysyi Syvähenki.

— Herra munkki, — vastasi toinen, — tahdotteko sillä sanoa, että

joisitte sitä?

— Mitä?… joisinko?…

— Niin, tätä minun viinaani, — selitti mies. — Minä tuon sitä tänne
vuorelle myydäkseni luostarin palvelusväelle. Se on minun toimeni.
Mutta luostarinjohtaja on antanut ankaran määräyksen, että jos
myymme munkeille pisaraakaan viinaa, niin meitä rangaistaan, me
menetämme kaikki oikeutemme ja karkotetaanpa meidät luostarin
läheisyydestäkin. Me olemme kauppamme tähden riippuvaisia
luostarista ja asumme siksi sen läheisyydessä. Tästä syystä en
uskalla millään ehdolla myydä teille viinaa.

— Onko se totta? — kysyi Lo Ta. — Etkö sinä todellakaan aio

antaa sitä minulle maksusta?

— Vaikka tähän paikkaan minut tappaisitte, — sanoi mies, — niin

en voi sitä sittenkään tehdä.

— Minä en puhu tappamisesta, — väitti Lo Ta vastaan, — vaan

kysyn, myytkö minulle vai etkö?

Kun mies huomasi, että keskustelusta saattoi tulla täysi tosi, hän
sieppasi lekkerinsä ja läksi pakoon. Mutta Lo Syvähenki ryntäsi
hänen jälkeensä, tarttui lekkereihin ja potkaisi kaupustelijan
menemään kuin kerän maata pitkin. Sitten hän vei lekkerit
kesämajaan, otti kupin, avasi tulpan ja alkoi lipoa viinaa. Pian hän oli
tyhjentänyt toisen lekkerin, minkä tehtyään hän huusi miehelle:

— Kyllä minä tämän maksan, jos tulet huomenna luostariin!

Sillä välin oli viinakaupustelija toipunut tuimasta potkaisusta. Mutta

koska hän pelkäsi, että luostarinjohtaja voisi saada kuulla hänen
teostaan ja rangaista, niin hän ei piitannut juodun viinan maksusta,
vaan kaadettuaan puolet jälelle jääneestä viinasta tyhjään lekkeriin
nosti molemmat olkapäälleen, otti kuppinsa ja läksi astumaan mäkeä
alas.

Mitä Lo Syvähenkeen tulee, hän istui jonkun aikaa aivan

rauhallisena kesämajassa. Mutta sitten alkoi viinan voima osottaa
olemassaoloaan. Hän hyppäsi pystyyn ja harppasi vähän matkaa
jääden kuitenkin erään hongan alle istumaan. Mutta kauaa hän ei
siinä istunut, sillä viina sai vähitellen hänet valtaansa.

Ensin hän huitoi käsiään, veti ne sitten mustan kauhtanansa

hihoista ulos, nousi, sitoi kauhtanan rintansa ympäri, niin että
ommeltu selkämys näkyi, ja läksi tällaisena astumaan mäkeä ylös.
Tuijottaen tuimasti luostaria kohti hän reuhtoi kulkiessaan
ruumistaan.

Portinvartiat, joita oli kaksi, huomasivat jo kaukaa Lo Syvähengen

tilan, noutivat bambuseipäänsä ja asettuivat porttiaukkoon
sulkeakseen Lo Taita tien.

— Mies hoi, — huusi toinen heistä, — sinä tahdot olla Buddhan

oppilas ja tulet humalassa kotiin! Oletko sinä ollut aina noin pyörällä
päästäsi, kun et ole huomannut, mitä ruokahuoneen seinällä seisoo:
»Munkki, joka on nauttinut väkeviä juomia ja rikkonut pyhän
kieltäytymislupauksensa, rangaistaan neljälläkymmenellä
raipaniskulla ja karkotetaan luostarista». Ja: »Pottinvartia, joka
päästää humalaisen luostariin, rangaistaan kymmenellä
raipaniskulla.» Pidä siis varasi ja pötki kiireimmän kautta tuosta
mäkeä alas, niin me puolestamme annamme asian raueta siihen!

Lo Syvähenki, joka oli vielä liian vähän aikaa ollut munkkina, jotta
olisi voinut sotaisen luonteensa hillitä, suuntasi sanomattoman
ylenkatseellisen silmäyksensä portinvartioihin ja alkoi sättiä heitä:

— Te varkaat ja sekasikiöt, jos te vain seipäillänne minua lyötte,

niin kyllä minä teitä kohta opetan!

Kun portinvartiat huomasivat, että asia alkoi kääntyä

arveluttavaksi, juoksi toinen heistä ilmottamaan tästä lukkarille toisen
jäädessä porttiin ja koettaessa seipäällä estää Lo Taa pääsemästä
sisään. Mutta tämä viskasi seipään vartian kädestä, haristi sormensa
ja livahutti vastustajalleen sellaisen korvatillikan, että tämä tupsahti
suin maahan eikä ehtinyt vielä ensi huumauksestakaan toipua, kun
jo toinen isku lennätti hänet poikkiteloin porttiaukkoon. Voitettu huusi
apua täyttä kitaa.

— Riittäköön tämä täksi kerraksi, — arveli Lo Ta ja lähti huojuen ja

hoippuen astumaan pihan yli.

Sillä välin ilmaantui lukkari, joka oli toiselta vartialta saanut

hädästä tiedon ja huutanut palvelusväen puolelta parikymmentä
miestä avukseen, ja hyökkäsi seipäillä ja nuijilla varustetun
joukkonsa etunenässä Lo Syvähenkeä vastaan.

Kun Lo Ta äkkäsi tämän, hän huusi, tai oikeammin ärjäisi niin

julmasti, että tuntui jokaisesta kuin olisi ukkonen jyrähtänyt, ja
lähestyi vaahdoten kuin korskea sotaratsu vastustajia.

Lukkari ja hänen väkensä eivät tienneet, että Lo Ta oli soturiksi

kasvatettu, ja kun he nyt ensi kerta näkivät miehen hirvittävän
muodon, he pakenivat takaisin luostariin, sulkivat ovet lujasti
jälkeensä ja rakensivat vielä barrikadin ulko-oven taa.

Lo Ta seurasi heitä portaita ylös, ja kun hän huomasi ulko-oven

olevan lukitun, niin koetteli ensin nyrkkejään, mutta potkaisi sen
sitten polvellaan auki. Näin joutuivat nuo parikymmentä pakolaista
vangiksi eivätkä tienneet miten nahkansa pelastaa. Lo Ta sieppasi
nyt seipään erään vangiksi joutuneen kädestä ja ajoi kaikki ovesta
ulos.
 Sillä välin oli lukkari pujahtanut johtajan luo, ja kun tämä sai kuulla
tapahtumasta, hän riensi neljän palvelijansa kanssa käytävään ja
huusi:

— Syvähenki, tuollainen ruokoton käytös on täällä kielletty!

Vaikka Lo Syvähenki oli jotakuinkin sekaisin päästään, hän tunsi

kuitenkin johtajansa, heitti seipään kädestään ja sanoi osottaen
portille päin:

— Minä tulin maistaneeksi vähäsen viinaa, mutta en häirinnyt

heitä lainkaan, mutta nämä alkoivat ensin minua ahdistaa ja lyödä.

— Nyt täytyy teidän heti, — vastasi johtaja, — ainakin

kunnioituksesta minua kohtaan, mennä nukkumaan ja huomenna
puhumme asiasta enemmän.

— Jollen minä kunnioittaisi teitä, herra johtaja, niin kyllä minä

nujertaisin nuo kaljupäiset aasit viimeiseen mieheen, — mökötti Lo
Syvähenki unohtaen päihtymyksissään, että hänenkin oma päänsä
oli putipuhtaaksi ajeltu.

Johtaja käski palvelijansa viedä hänet paikalleen, johon hän

romahti pitkälleen ja alkoi heti kuorsata.

Nyt kokoontuivat luostarin ylimmät virkamiehet ja munkit johtajan

ympärille ja ilmaisivat olevansa Syvähengen enempää luostarissa-
pitämistä vastaan.

— Me vastustimme turhaan hänen ottamistaan luostariin, —

sanoivat he. — Ja mitä siitä nyt seurasi? Kuinka saattaa luostari
sietää tuota villipetoa ja hänen tähtensä kääntää lait ja säädökset
ylösalaisin?
 — Minä myönnän, — sanoi johtaja siihen, — että häntä nyt vielä
on vaikea ohjata ja että hän useasti saattaa tuottaa mielipahaa,
mutta myöhemmin on hänen elämänsä varmaan kantava hyviä
hedelmiä. Meidän täytyy ottaa huomioon hänen sukulaisensa ja
meidän suojelijamme, herra sihteeri Tshau ja olla Syvähengelle
hyvänsuopia. Kyllä minä puhun huomenna hänen itsensä kanssa
tästä ja koetan saada hänet järkiinsä.

Munkit nauroivat salaa tällaiselle puheelle ja kuiskailivat

keskenään:

— Millaisen narrin olemmekin valinneet johtajaksemme!

Sitten he painuivat yölevolle.

Seuraavana aamuna lähetti johtaja palvelijansa luostarin

makuusuojaan kutsumaan Syvähenkeä luokseen. Lo Ta ei ollut vielä
noussut levolta ja palvelija hämmästyi suuresti nukkuvan tilaa.
Tuskin voisi sitä edes kaikkia yksityiskohtia myöten kuvatakaan.
Vähitellen laittautui hän kuitenkin puoleksi hyväksyttävään kuntoon
ja seurasi palvelijaa johtajan huoneeseen.

— Syvähenki, — lausui tämä, — vaikka olettekin soturiksi

kasvatettu, ei teidän silti pidä unohtaa, että herra sihteeri Tshau,
meidän suojelijamme, on saanut teidät rupeamaan munkiksi ja että
te olette minulle vannonut olevanne tappamatta, varastamatta,
alhaisia tekoja tekemättä, väkeviä juomia nauttimatta ja
valehtelematta. Nämä ovat ne säädökset, joita koko veljeskuntamme
noudattaa, ja etenkin se on tärkeä, joka kieltää nauttimasta
väkijuomia! Kuinka te saatoitte eilen kuitenkin niin kovin päihtyneenä
palata luostariin, ahdistaa portinvartioita, särkeä oven ja ärjyä niin
kamalasti, että munkit ja palvelijat kauhistuneina juoksivat mikä
minnekin pitkin luostaria? Kuinka te saatoitte tehdä itsenne
syypääksi sellaiseen?

Syvähenki lankesi povilleen ja sanoi nöyrästi:

— En minä sellaista vastedes tee.

— Kuinka te munkiksi ruvettuanne, — jatkoi johtaja, — uskallatte

ensiksikin rikkoa kieltäytymiskäskyn ja sitten vielä saattaa luostarin
sellaiseen epäjärjestykseen? Jollei juuri herra sihteeri Tshau olisi
toimittanut teitä tänne ja maksanut ylläpitonne, niin minä ajaisin
teidät täältä matkoihinne. Pitäkää varanne, ettette vasta osottau
syypääksi sellaiseen epäjärjestykseen.

Syvähenki nousi ja painaen kömpelösti kämmentensä pohjat

yhteen, lupasi:

— En minä vastedes sellaista tee, en tee!

Johtaja pidätti hänet vielä luonaan, tarjosi hänelle aamiaista ja

puheli ystävällisesti hänen kanssaan antaen hyviä neuvoja. Sitten
hän otti esiin uuden munkkipuvun ja parin uusia jalkineita, antoi ne
Syvähengelle ja lähetti hänet palvelijansa mukana takaisin.

Tämän ensimäisen hurjan humalansa ja raivonsa jälkeen pysyi Lo

Syvähenki kolme ehkäpä neljäkin kuukautta luostarissa kaipaamatta
muuhun maailmaan. Mutta eräänä päivänä maaliskuussa, kun
ilmakin oli jo yhä lämpimämmäksi muuttunut, hän meni luostarin
ulkopuolelle. Hänen siinä Viidentauluvuorta katsellessaan hän
yhtäkkiä hytkähti ja käänsi päänsä. Tuuli oli tuonut muutamia
eksyneitä ääniä hänen korvaansa alhaalta kylästä.
 Hän meni sisälle makuusuojaansa, otti rahaa, pisti sen
liivintaskuunsa ja riensi hetken kuluttua mäkeä alas kylää kohti.

Kun hän oli astunut taiteellisen porttikaaren alitse, joka erotti

luostarin alueen kylästä, tai oikeammin kauppalasta, avautui hänen
eteensä palanen tuota hyörivää maailmaa, jonka hän niin kauan
sitten oli hyljännyt. Siinä oli ahtaasti toinen toisensa vieressä liha-,
vihannes-, väkijuoma-, piirakka- y.m. kauppoja.

— Tosiaankin, — huudahti Lo Syvähenki itsekseen, — minä olen

suuri narri. Olisinpa aikaisemmin tiennyt tämän paikan, ei minun olisi
tarvinnut siltä kaupustelijalta silloin viinaa vorota. Tännehän minä
voin tulla melkein milloin hyvänsä sitä ostamaan. Kuinka tavattoman
helteiseksi onkaan sää näinä viimeisinä päivinä muuttunut! Enköhän
löytäisi täältä jotakin syötävää?

Tässä keskeytti eräästä pajasta kuuluva taonta hänen ajatustensa

juoksun; hän seisoi näet juuri erään pajan kohdalla, jonka
ylikerroksesta riippui ilmotus vuokrattavista huoneista. Lo Syvähenki
astui pajaan ja huomattuaan siellä kolme seppää työssä kysyi:

— Tahtoisin tietää, hyvä herra seppämestari, onko teillä hyvää,

kovaa terästä varastossa?

Kun sepät näkivät Lo Tan, joka näytti vaaralliselta mieheltä,

etenkin mitä tulee poskipäihin, vaikka olikin partansa ajeltu, niin he
pelkäsivät häntä jonkun verran. Mestari antoi vasaransa levätä ja
vastasi:

— Hyvä isä, olkaa hyvä ja istukaa. Mitä pitäisi minun teille

valmistaa?
 — Valmistakaa minulle, — vastasi Lo Syvähenki, — matkasauva
ja miekka.
Onko teillä sitten terästä, parasta lajia?

— On kyllä, minulla on oikein hyvää terästä: Siis matkasauva ja

miekka. Kuinka painavia saavat olla? Minä valmistan ne aivan teidän
määräystenne mukaan, hyvä isä.

— Tahtoisin sata naulaa painavan matkasauvan, — arveli Lo Ta.

— Se tulisi hiton painava, — virkkoi seppä hymähtäen. — Jos

minä sellaisen teen, niin pelkäänpä, että ette sitä käyttää jaksaisi.
Eipä painanut kuningas Kuan'inkaan sauva kuin
kahdeksankymmentä yksi naulaa.

— Enkö minä muka vedä vertoja kuningas Kuan'ille sitten? —

kysyi Lo Ta hiukan suuttuneena. — Ihminen hänkin vain oli,
luullakseni.

— Eiköhän se tule tarpeeksi painava, jos laitan viidenkymmenen

naulan painoisen, — arveli seppä.

— No tehkää se sitten kuningas Kuan'in sauvan painoiseksi —

kahdeksankymmentäyksi naulaa.

— Hyvä isä, kyllä se siinä tapauksessa tulee olemaan ruman

näköinen eikä suinkaan käteväkään. Antakaa minun tehdä se
kuudenkymmenenkahden naulan painoiseksi. Sellainenkin olisi vielä
kuin myllytukki. Mutta jollette jaksaisi sitä heilutella, niin älkää sitten
minua syyttäkö. Ja mitä miekkaan tulee, niin kyllä minä ne tunnen.
Teräs on oleva mitä parasta ja työhön ryhdyn heti.
 — Paljonko ne tulevat maksamaan?

— Minä en pyydä liikoja. Alin hinta olkoon viisi taelia.

— Hyvä on! Minä maksan niistä pyytämänne viisi taelia. Mutta

tehkäähän se hyvin, niin lisään runsaan juomarahan.

Ja hän antoi viisi taelia sepälle, joka vielä vakuutti:

— Kyllä minä ryhdyn heti työhön.

— Ettekö huolisi viinaryypystä minun seurassani? — kysäisi Lo Ta.

Mutta seppä kielteli:

— Isä hyvä, luvallanne en minä nyt tahtoisi tehdä teille seuraa.

Minulla on paljon työtä.

Lo Syvähenki läksi pajasta, mutta tuskin hän lienee ollut siitä

puolen sadan askeleen päässä, kun hän huomasi erään
väkijuomakaupan ilmotuksen riippuvan vesikourussa. Hän huiskasi
oviverhon syrjään, astui sisään ja istuutui. Sitten hän koputti pöytään
ja huusi lujasti:

— Tuokaa ryyppy!

— Hyvä isä, pyydän anteeksi, — selitti kaupan isäntä, — mutta

tämä talo kuuluu luostarille, minun liikepääomani on myöskin sen, ja
luostarinjohtaja on ilmottanut ottavansa lainatun pääoman heti
takaisin, jos minä myyn väkijuomia yhdellekään munkille. Älkää siis
panko pahaksenne, että minun täytyy kieltäytyä.

— Poiketkaahan toki kerran hänen ehdoistaan, — virkkoi

Syvähenki, — ja myykää minulle yksi ryyppy vain! Minä en hiisku
kenellekään, että olette minulle mitään myynyt, niin siihenhän koko
asia jää.

— Minä en voi mitenkään menetellä vastoin hänen määräystään,

— vastasi isäntä. — Menkää mieluummin johonkin toiseen puotiin ja
juokaa siellä, ja pyydän vielä kerta, suokaa tämä minulle anteeksi.

Lo Syvähenki nousi ja virkkoi:

— Jos lähdenkin tästä jonnekin muualle, tuota ryyppyä etsimään,

niin kyllä minä palatessani vielä tänne poikkean sanoakseni silloin
viimeisen sanani.

Ja hän poistui puodista. Muutaman askelen päässä hän huomasi

taas ilmotuslipun erään toisen samanlaisen kaupan edessä, ja kun ei
siinä minkäänlaista oviverhoa ollut, hän astui suoraa päätä sisään,
istuutui ja tiuskaisi:

— Isäntä! Pian! Tuokaa minulle ryyppy!

— Hyvä isä, — sanoi isäntä, — te ette näy tuntevan meidän

olosuhteitamme. Luostarinjohtaja on antanut määräyksen, joka
teidän pitäisi tuntea ja kuitenkin, tulette nyt tänne saattamaan
kauppamme vaaranalaiseksi.

Lo Syvähenki ei ollut lainkaan halukas lähtemään toista kertaa

tyhjin toimin ja ahdisteli pyynnöillään aika lailla kaupan isäntää.
Mutta kun tämä pysyi järkähtämättömänä, niin hänen täytyi vihdoin
nousta ja lähteä.

Pari kolme kertaa koetti hän vielä onneaan muissakin puodeissa,

mutta yhtä huonolla menestyksellä. Ja hän tuumi:
 — Täytyypä keksiä keino millä pettää nuo lurjukset, muuten en
saa pisaraakaan maistaa.

Pitkänpuoleisen matkan päässä näistä puodeista kylän toisessa

päässä oli mantelipuiden suojassa pieni talo, jonka katolla näkyi
väkijuomakaupan merkki. Lo Syvähenki läksi sinne, ja kun hän pääsi
selville siitä, että sielläkin myydään viinaa, hän astui sisään, istuutui
ja nojaten väsyneesti ikkunalautaa vasten sanoi:

— Isäntä, olkaa hyvä ja myykää matkustavalle munkille vähäsen

viinaa.

Isäntä katsoi häneen tutkivasti ja kysyi:

— Mistä te tulette, herra munkki?

— Minä olen pitkällä matkalla ja jouduin sattumalta tähän kylään.

— Mutta jos te olette Viidentaulunvuoren luostarista, niin en minä

siinä tapauksessa uskalla teille mitään väkevää myydä.

— Ei, en minä sieltä ole! Tuokaa nyt pian.

Isäntä päätti Lo Tan muodosta ja puheesta, ettei hän ole

paikkakunnan asukkaita, ja kysyi:

— Paljonko haluatte sitten?

— Älkää nyt siinä enää noin kovin tarkasti kysykö, vaan tuokaa iso
pullo, niin sittenhän riittää.

Lo Syvähenki joi siitä kymmenkunnan lasillista. Sitten hän kysyi:

— Jos teillä on lihaa, niin tuokaa sitäkin.

 — Olisittepa tullut aikaisemmin, — vastasi isäntä, — niin olisi kyllä
ollut naudanlihaa, mutta nyt on kaikki lopussa.

Samassa tunsi Syvähenki lihan hajua jostakin kauempaa, juoksi

ulos ja näki talon muurin luona suuressa kattilassa keitettävän koiran
lihaa.

— Mitä tämä on, — huusi Lo Ta puodin omistajalle, — täällä

keitetään koiranlihaa, eikä minulle puhuta siitä mitään?

— Minä arvelin, että koska olette munkki, niin ette saa syödä
koiranlihaa ja sentähden en minä sitä ilmottanut.

— Tässä on rahaa, — sanoi Lo Ta antaen isännälle hopeata. —

Minä ostan teiltä puolet näistä koiranlihoista.

Isäntä riensi jakamaan lihoja ja vei ne sisään asettaen Lo Tan

eteen; hän toi myöskin kynsilaukkaa kastikkeeksi.

Nyt vasta tunsi Lo Syvähenki voivansa hyvin. Hän repi sormillaan

lihaa irti luista, kastoi kynsilaukkaan ja pisti poskeensa.
Kymmenkunta lasia tyhjensi hän vielä aterian aikana. Näyttipä siltä,
kuin hän ei lainkaan aikoisi lakata, niin suuri oli kauan ikävöity
nautinto; rasva oikein vuoti hänen suupielistään ulos. Kaupan
omistaja töllisti nälkäistä vierastaan pitkän aikaa ja huudahti vihdoin
ihmeissään:

— Eikö ala jo riittää, hyvä isä? Ettekö ole vieläkään saanut

tarpeeksenne?

Syvähenki katsahti häneen suurin silmin ja murahti:

 — En minä teidän rahoillanne syö eikä teillä ole siis oikeutta
puhutella minua tuohon tapaan.

— Paljonko sitten tahtoisitte vielä?

— Tuokaa vielä pullollinen, — komensi Syvähenki ja toisen oli kuin

olikin tuotava.

Lo Syvähenki tyhjensi senkin tuossa tuokiossa jättämättä

tilkkaakaan jälelle. Otti sitten kalutun koirankoiven, pisti sen
poveensa ja lähti matkoihinsa sanoen:

— Kun satun toiste saamaan rahoja, niin pistäynpä tänne taasen.

Mutta isäntä pelästyi aika lailla nähdessään Syvähengen kääntyvän
suoraa päätä kohti Viidentaulunvuorta, jolla luostari oli.

Luostarin kesämajan luo saavuttuaan Lo Syvähenki poikkesi

siihen istumaan. Mutta kun viina taasen oli tehnyt tehtävänsä, hän
hypähti pystyyn ja höpisi itsekseen:

— Onneksi en ole keneltäkään vielä kättä tai jalkaa taittanut. Mutta

siitä huolimatta tuntuu kuin olisin masennuksissa. Pitääpä vähäsen
ajaa voimia liikkeelle.

Ja seisoessaan kesämajan ovessa hän kääri kauhtanansa

hihansuut kokoon ja alkoi työntää nyrkkejään ylös ja alas, oikeaan ja
vasempaan, ikäänkuin voimia kootakseen. Sattuipa hänen raskas
ruumiinsa tätä tehdessään joten kuten horjahtamaan ja hän keikahti
puista kattopylvästä vasten, joka riuskahtaen katkesi. Lo Ta säpsähti
ja ennätti kaikeksi onneksi hypähtää syrjään, ennenkuin koko toinen
puolisko kesämajan kattoa luhistui romahtaen maahan.
 Kun luostarin portinvartiat kuulivat tämän hirvittävän ryskeen, he
juoksivat lähellä olevalle kummulle katsomaan, mitä oli tulossa.
Sieltä asteli Lo Syvähenki hoipertaen mäkeä ylös.

— Taivasten tekijä! — huusivat vartiat kuin yhdestä suusta, —

sieltä marssii tuo voimaihminen taas jättiläispöhnässä luostariin!

Sukkelasti he sulkivat portin, telkesivät sen visusti ja jäivät

henkeään pidättäen seisomaan sen taa kuullakseen ja nähdäkseen,
mitä tapahtuman piti.

Kun Lo Ta oli saapunut portin eteen ja nähnyt sen suljetuksi, hän

alkoi nyrkeillään sitä rummuttaa, jotta hänelle avattaisiin. Mutta eipä
haluttanut vartioita vähääkään täyttää tulijan toivomusta. Kun Lo Ta
siis oli jonkun aikaa jyskyttänyt porttia, hän kääntyi raivostuneena
etupihaan, jossa katseensa osui erääseen kivestä ja savesta tehtyyn
patsaaseen. Tällaisia patsaita on buddhalaisissa rakennuksissa
asetettu sisäänkäynnin vartioiksi sen kahden puolin. Lo Ta alkoi heti
haukkua patsasta:

— Te pönäkät jättiläispatsaat, miksette tule auttamaan minua, kun

minä porttia jyskytän? Vai nostatteko ilettävät turpanne korkeutta
kohti pelottaaksenne minua? Se ei tule onnistumaan!

Ja hän syöksyi kuvapatsasta kohti, nykäisi muutamia patsasta

ympäröiviä paaluja irti aivankuin olisi kitkenyt sipuleja maasta ja
hypättyään kuvapatsaan jalustalle alkoi paalulla hakata kuvan
jalkoja, että savea ja soraa lensi alas.

Kun portin takana vaanivat vartiat tämän näkivät, he huusivat

kauhistuneina ja riensivät johtajan luo ilmottamaan asiasta.
 Sillä välin oli Lo Ta kääntänyt katseensa kuvasta vähän
hengähtääkseen ja äkkäsi nyt ympäri kääntyessään toisen
kuvapatsaan toisella puolella etupihaa. Hän raivostui taas ja ärjäsi:

— Sinä lurjus seisot siellä ja naurat minulle!

Ja Lo Syvähenki ryntäsi suojusaidan yli toisen patsaan päälle ja

iski sitä jalkoihin niin vimmatusti, että kuului ensin ritinää ja rätinää ja
sitten hirvittävä jyrähdys: Hänen ylhäisyytensä herra Porttivahti
suistui valtapaikaltaan ja makasi nyt häväistynä tomussa. Mutta Lo
Syvähenki huitoi yhä aseillaan ja nauraa räkätti kuin mielipuoli.

Kun luostarinjohtaja sai kuulla, mitä ulkona oli tapahtunut, hän

sanoi käskevästi:

— Älkää haastako riitaa hänen kanssaan, vaan täyttäkää

velvollisuutenne.

Johtajanapulainen, kyökkimestari, lukkari ja muut luostarin

ylemmät virkamiehet kokoontuivat johtajan huoneeseen kertomaan,
että se villipeto on tänään taas hurjassa humalassa, koska on
hajottanut koko toisen puolen kesämajaa ja kaatanut kuvapatsaan
portin luota. Ja he tiedustelivat, mitä nyt pitäisi tehdä.

— Minä luulen, — vastasi johtaja, — että itsepä maan keisarin

täytyisi väistyä sellaisessa tilassa olevan ja niin väkevän soturin
tieltä. Sitä suuremmalla syyllä meidän! Jos hän on kuvapatsaan
särkenyt, niin hänen suosijansa korvaa sen uudella, ja jos hän on
kesämajan hävittänyt, niin tuo suosija rakennuttaa sen uudelleen.
Jättäkää hänet vain tänään rauhaan.
 — Mutta se kuvapatsas on portin suojelushenki, — sanoivat
munkit. —
Kuinka me voisimme suvaita, että se särjetään?

— Jos te viskaatte minulle tuollaisen kysymyksen, — intti johtaja,

— niin vastaan siihen, että vaikka hän särkisi luostarin kallisarvoiset
Buddha-kuvat, saatikka sitten portti patsaita, niin me emme voisi
häntä estää. Kaikki, mitä nyt voimme tehdä, on antaa hänen olla
rauhassa. Ettekö nähneet, kuinka hän viime kerralla raivostui aivan
vähäisen vastustuksen tähden?

Munkit poistuivat ja arvelivat mennessään, että heidän johtajansa

on suuri raukka. Mutta portinvartioille he huusivat:

— Vartiat, älkää millään muotoa avatko porttia, vaan pitäkää häntä

tarkasti silmällä!

Mutta kun Lo Ta kuuli heidän huutonsa, hän ärjäsi portin takaa:

— Jollette te kaljupäät heti avaa minulle, niin sytytän portin tuleen

ja poltan koko luostarin poroksi!

Munkit pitivät viisaampana avata portin salvat, sillä muussa

tapauksessa olisi Lo Ta varmaankin pannut uhkauksensa täytäntöön.
Portinvartiat avasivat siis teljet ja irrottivat tynkipuomit aivan
kuulumattomasti ja pakenivat sitten munkkien perään piiloutuakseen
luostariin.

Lo Syvähenki ryntäsi nyt hurjaa vauhtia nyrkit pystyssä päin

porttia, joka avautui heti niin helposti, että hän kaatui pitkälleen
maahan. Mutta hän nousi jaloilleen, löi kevyesti kädellä päähänsä ja
läksi suoraa päätä makuusuojaansa.