You are on page 1of 36

Test Bank for Fundamentals of Management Seventh Canadian

Edition Canadian 7th Edition Robbins DeCenzo and Coulter ISBN


0132606925 9780132606929
Fulllink download
Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-fundamentals-of-management-seventh-canadian-edition-
canadian-7th-edition-robbins-decenzo-and-coulter-isbn-0132606925-9780132606929/

Chapter 01: Managers and Management

1. In order to be considered a manager, an individual must direct, oversee, or work with others.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-1
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: a. true

2. Supervisors and team leaders may both be considered first-line managers.

a true
b false

Difficulty: 1
QuestionID: 1-2
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: a. true

3. The changing nature of work means that members of an organization who do not have people reporting
directly to them are still considered managers.
a true
b false

Difficulty: 1
QuestionID: 1-3
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: a. true

4. All organizations use a traditional pyramidal form, with the three levels of managers at the top of the
pyramid.
a true
b false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-1


Difficulty: 1
QuestionID: 1-4
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: b. false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-2


5. A manager does not work directly on tasks for the organization.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-5
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: b. false

6. Effectiveness refers to the relationship between inputs and outputs.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-6
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

7. A goal of efficiency is to minimize output costs while maximizing input costs.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-7
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: b. false

8. Effectiveness refers to the attainment of the organization's goals.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-8
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: a. true

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-3


9. Managers who are effective at meeting organizational goals always act efficiently.

a true
b false

Difficulty: 3
QuestionID: 1-9
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

10. The four contemporary management processes are planning, organizing, leading, and commanding.

a true
b false

Difficulty: 1
QuestionID: 1-10
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: b. false

11. Determining who reports to whom is part of the controlling function of management.

a true
b false

Difficulty: 1
QuestionID: 1-11
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

12. Providing motivation is part of the controlling function of management.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-12
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-4


13. Defining goals is a key part of the organizing function of management.

a true
b false

Difficulty: 1
QuestionID: 1-13
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

14. Deciding who will be assigned to which job is a part of the leading function of management.

a true
b false

Difficulty: 1
QuestionID: 1-14
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

15. Fayol's management processes are completely equivalent to Mintzberg's management roles.

a true
b false

Difficulty: 3
QuestionID: 1-15
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: b. false

16. In Mintzberg's view, the roles of figurehead, leader, and liaison are all interpersonal roles.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-16
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: a. true

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-5


17. Disturbance handler is one of Mintzberg's interpersonal roles.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-17
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: b. false

18. A key difference between Fayol's and Mintzberg's view of management is that Fayol's view was based
on empirical observations of managers in action.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-18
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

19. Most people who study management think that Fayol's categories are more useful than Mintzberg's.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-19
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: a. true

20. A typical first-level manager spends more of his or her time leading than planning.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-20
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: a. true

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-6


21. Because profit, or the "bottom line," is not the measure of success for not-for-profit organizations,
managers of charitable organizations do not have to concern themselves with the financial aspects of
their organizations.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-21
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: b. false

22. All managers devote at least some of their time to planning.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-22
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: a. true

23. A manager in a large business generally will spend more of her time as a spokesperson and
entrepreneur than her counterpart in a small business.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-23
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: b. false

24. Technical skills involve a manager's ability to think logically and effectively about abstract situations.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-24
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: b. false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-7


25. A small business manager in many ways combines the roles of top manager and first-line manager in
a large business.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-25
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: a. true

26. Part of what defines an organization is its purpose.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-26
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous:

Answer: a. true

27. All organizations have a structure that in some ways serves to define and limit the behaviour of
members of the organization.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-27
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: a. true

28. You have recently started your own business. You are the owner and sole employee. Your business is
an organization.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-28
Skill: Applied
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-8


29. In an effort to respond to the increasing societal, economic, political, global, and technological
changes of the current environment, organizations are becoming more rigid and closed.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-29
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous: AACSB - Globalizations

Answer: b. false

30. Small businesses contribute significantly to the Canadian economy, employing almost half of all
Canadian workers.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-30
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous:

Answer: a. true

31. If you are working in a Canadian organization, the odds are you work for a manufacturing
organization.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-31
Skill: Applied
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

32. Managers in American companies cannot legally manage personnel working in Canadian subsidiaries.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-32
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous:

Answer: b. false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-9


33. Canada Post is a Crown corporation, which is structured like a private sector corporation and has a
board of directors, but it is owned by the Canadian government.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-33
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous:

Answer: a. true

34. Managers working in privately held organizations are accountable to shareholders and report to a
board of directors.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-34
Skill: Recall
Objective: 1.3 What characteristics define an organization?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

35. The universality of management holds that managers across all organizations, in all types and sizes,
and in all countries of the world manage in the same ways.
a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-35
Skill: Recall
Objective: 1.4 Does studying management make a difference?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: b. false

36. The study of management is of value only to those in management positions.

a true
b false

Difficulty: 2
QuestionID: 1-36
Skill: Recall
Objective: 1.4 Does studying management make a difference?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: b. false

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-10


37. Which of the following is the most accurate statement regarding managers in today's world?

There is greater variety of managers with respect to age, ethnicity, and gender than ever before.
Managers are found almost exclusively in large corporations that have more than 500 employees.
Managers are found almost exclusively in for-profit organizations.
More than half of today's managers are women.

Difficulty: 2
QuestionID: 1-37
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Diversity

Answer: There is greater variety of managers with respect to age, ethnicity, and gender than ever before.

38. Which of the following is a key difference between managerial and nonmanagerial employees?

Managerial employees receive higher pay compensation.


Nonmanagerial employees have less formal education.
Nonmanagerial employees do not oversee the work of others.
Managerial employees work longer hours.

Difficulty: 1
QuestionID: 1-38
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: Nonmanagerial employees do not oversee the work of others.

39. Which of the following did a poll find to be the most important variable in employee productivity?

pay level
quality of the employee-supervisor relationship
quality of the workplace environment
the benefits that employees enjoyed

Difficulty: 2
QuestionID: 1-39
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: quality of the employee-supervisor relationship

40. The primary job of a manager is to .

make decisions that help an organization grow


tackle tasks that are too difficult for nonmanagerial employees
coordinate between organization leaders and ordinary employees
direct and oversee the work of others

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-11


Difficulty: 1
QuestionID: 1-40
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: direct and oversee the work of others

41. The work of a manager .

is strictly limited to overseeing and monitoring the work of others


may involve performing tasks that are not related to overseeing others
involves only high-level tasks that require a sophisticated skill set
does not involve interaction with nonmanagerial employees

Difficulty: 2
QuestionID: 1-41
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: may involve performing tasks that are not related to overseeing others

42. Supervisor is another name for which of the following?

team leader
middle manager
first-line manager
top manager

Difficulty: 1
QuestionID: 1-42
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: first-line manager

43. Which of the following types of managers is responsible for making organization-wide decisions and
establishing the plans and goals that affect the entire organization?
team leader
top manager
department head
project leader

Difficulty: 1
QuestionID: 1-43
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: top manager

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-12


44. Which is an important job responsibility for a middle manager?

defining the organization's long-term goals


translating goals defined by top managers into action
helping top managers define goals
performing tasks that are not related to long-term goals

Difficulty: 2
QuestionID: 1-44
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: translating goals defined by top managers into action

45. Which of the following identifies a manager who does NOT typically supervise other managers?

unit chief
shift manager
vice-president
division manager

Difficulty: 2
QuestionID: 1-45
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: shift manager

46. Which of the following represents the lowest managerial position among the choices given?

a nonmanagerial employee
an individual involved in defining the organization's philosophy
a vice-president
a middle manager

Difficulty: 2
QuestionID: 1-46
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: a middle manager

47. All levels of management between the supervisory level and the top level of the organization are
termed .
middle managers
first-line managers
supervisors
team leaders

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-13


Difficulty: 2
QuestionID: 1-47
Skill: Recall
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous:

Answer: middle managers

48. Which of the following levels of management is associated with positions such as executive vice-
president, chief operating officer, chief executive officer, and chairperson of the board?
team leaders
middle managers
first-line managers
top managers

Difficulty: 1
QuestionID: 1-48
Skill: Applied
Objective: 1.1 What makes someone a manager?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: top managers

49. Another term for efficiency is .

doing the right things


doing things right
making sure things get done
doing things at the right time

Difficulty: 2
QuestionID: 1-49
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: doing things right

50. Which of the following might be an example of increased efficiency in manufacturing?

cutting the amount of labour required to make the product


cutting the price of the product
increasing sales of the product
increasing advertising for the product.

Difficulty: 3
QuestionID: 1-50
Skill: Applied
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Analytic Skills

Answer: cutting the amount of labour required to make the product

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-14


51. Another term for effectiveness is .

doing the right things


doing things right
doing things intelligently
doing things when necessary

Difficulty: 2
QuestionID: 1-51
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: doing the right things

52. Effectiveness is synonymous with .

cost minimization
smart management
goal attainment
efficiency

Difficulty: 2
QuestionID: 1-52
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous: AACSB - Reflective Thinking

Answer: goal attainment

53. Efficiency refers to .

the relationship between inputs and outputs


the additive relationship between inputs and outputs
the inverse relationship between inputs and outputs
decreasing inputs only

Difficulty: 2
QuestionID: 1-53
Skill: Recall
Objective: 1.2 What is management and what do managers do?
Miscellaneous:

Answer: the relationship between inputs and outputs

54. Good management strives for .

low efficiency and high effectiveness


high efficiency and low effectiveness
high efficiency and high effectiveness
moderate efficiency and moderate effectiveness

Copyright © 2014 Pearson Canada Inc. 1-15


Another random document with
no related content on Scribd:
jotka aikovat perustaa erityisen yhtiökaupan, meille siirtymään. Tästä
voisi olla enempi hyötyä kuin juomatavarakaupasta, jonka hyödyn
Saarela liioittelee.

— Usko nyt miten tahdot, sanoin.

— Ja luota Renforsin matkueesen, lisäsi Helander. Minä kuitenkin


hyvin vähän luotan periaatteisiin, silloin kun on kaupasta kysymys.
Jokainen ostaa sieltä mistä saa huokeammalla ja parasta. Minun
ehdotukseni siis onkin, että myöntioikeudet haetaan, ja vasta
tuonnempana päätetään niitten käyttämisestä, että Nurhosten on
maksettava osuudestaan täysi hinta, ja että Selimin ja muitten
apulaisten palvelukseen ottaminen jätetään yksinomaan liikkeen
hoitajan asiaksi.

Asplund sanoi, jos näin päätetään, täytyvänsä erota yhtiöstä ja


esitteli omaansa ja Nurhosten osuutta meidän ostettavaksi.

— Silloin me perustamme uuden oman kauppamme, lisäsi


Nurhonen uhottelevasti.

Helanderin kärsivällisyys loppui. Hän käveli kiivaasti lattialla ja


puhui kovalla äänellä. Rohkeilla väreillä kuvasi ja kertoi hän, mitenkä
hänkin oli tähän yhtiöön joutunut ja mistä tilasta liike oli pelastettu. Ja
nyt, kun tähän on kiinni kietoutunut, sotkette te kaikki asiat ja
osoitatte kiitollisuuttanne tekemällä jatkuvan yhteistoiminnan
mahdottomaksi, sanoi hän. Miestä vastaan, jota menestyksestä
melkein yksinomaan on kiittäminen, te rettelöitte ja kaikellaisine
mahdottomine vaatimuksinenne laitatte sietämättömän välin
itsellemme. Kun näin teette ja paitsi muuta laitatte meidät kaikkien
kaupunkilaisten naurun esineeksi puheinenne omista kaupoistanne
ja muista typeryyksistänne, niin olkaa sitten myöskin miehet
vapauttamaan toiset näistä kahleista.

Hän vaikeni. Asplund selitti ettei hänellä ole mitään osaa


kaupungilla kiertävään juttuun Nurhosten omasta kaupasta.
Sellainen juttu oli saanut alkunsa Johnin lapsellisista puheista, joita
hänkään ei hyväksynyt.

— Omasta puolestani en ollenkaan välitä teidän menettelystänne,


jatkoi Helander Asplundin selitystä kuulematta. Minä tästä kyllä
pääsen erilleni.

Sitten kertoi hän olevansa hakenut erästä virkaa toisella


paikkakunnalla, jotenkin varmasti sen saavansa ja puolen vuoden
päästä täältä muuttavansa.

— Silloin täytyy teidän ostaa minun osuuteni, jos ei Saarela siitä


huoli. Ja jos ette sitä tee, niin myön sen vaikka huutokaupalla kenelle
tahansa.

Tästä hänen muuttoaikeestaan emme kukaan tietäneet ja se


vaikutti kaikkiin hämmästyttävästi. Jäimme pitkäksi aikaa
sanattomiksi.

— Asiain näin ollessa, sanoin viimein minä, teen samalla tavalla.


Yksinäni en tähän seuraan jää.

— Mutta eihän meissä ainakaan ole teidän molempien osuuden


ostajaa, sanoi Asplund hiljaisella äänellä, eikähän me kyetä
takausasioitakaan järjestämään, jos Helander ne jättää. Enkä minä
puolestani muutenkaan haluaisi enempää näihin kauppa-asioihin
sekaantua.
— Ostakoot sitten Nurhoset niillä Sairan rahoilla.

— Eivät ne siihen riitä.

— Silloin ei auta muu kuin myödä sille, joka tästä pesästä


pelastaa.

— Kovin ikäväähän tuo olisi Nurhosillekin, jos osuudet aivan


tuntemattomien vieraitten käsiin joutuisivat, sanoi Asplund.

— Sille minä en mitään voi, vastasi Helander. Teillä on asiat


järjestyksessä, mutta kun ne tahdotte sotkea, niin sotkekaa.

— Ettekö te voi suostua meidän esityksiimme? kysyi Asplund.

— Emme.

— Mahdoton meidänkin on teidän osuuksianne ostaa.

Helander jatkoi kävelyään.

— Sitten ei löytyne muuta keinoa kuin ilmoittaa koko liike


myötäväksi, sanoin minä.

— Jätetään asiat hoitamatta ja annetaan mennä konkurssiin, niin


tottapahan siten päästään erillemme, sanoi Helander, otti hattunsa ja
läksi pois, minun lisätessä:

— Siihen onkin hyvä tilaisuus. Kahva on jo sanonut irti lainansa,


luultavasti näitä rettelöitä ja teidän uusia omia kauppojanne peläten.

Helanderin mentyä emme me toiset sanaakaan keskenämme


puhuneet. Minä poistuin konttorista toisiin huoneisiin ja viivyttelin
siellä kunnes Asplund ja Nurhonen olivat lähteneet.
Ajeluretkemme oli pari päivää tämän kokouksen jälkeen, enkä sillä
välillä ollut Asplundia nähnyt. Hän oli rouvineen pyydetty
seuraamme, mutta he eivät olleet saapuneet.

Näitä asioita kerroin minä Hilmalle matkallamme. Hyvien välien


takaisin palaamisen toivon kuvittelin lopullisesti itsestäni hävinneen
ja selitin pikaisen paikkakunnalta poistumiseni välttämättömyydeksi.
Pidin itseäni loukattuna ja olin uhkamielinen, samalla kun minua
vaivasi sisällinen, kauvan pidätetty tunne, jonka nyt, kun kaikki
unelmat olivat särkyneet, kaikki salaiset toiveet osoittautuneet
mahdottomiksi, halusin antaa virrata ulos kuin suletun ilman
särkyneestä kumipallosta. Päätin tällä matkalla tunnustaa tunteeni,
sanoa kuin viimeisenä hyvästinä mitä mielessäni on ollut. Ja silloin
olisi minun osani loppuun näytelty.

Kuta pitemmälle paluumatka kului, sitä levottomammaksi tunsin


itseni, kunnes tätä mäkeä noustessa pakottauduin puhumaan, kuin
pahaa tehnyt lapsi anteeksi pyytämään. Oltuani hetkisen henkeäni
pidätellen vaiti, sanoin viimein kurkkuun tarttuvalla, vastaan
ponnistuksistani huolimatta värähtelevällä äänellä:

— Kuulehan Hilma!

— No? vastasi hän, huomattavasti aavistaen mille alalle


keskustelumme oli siirtymässä.

— Ennenkuin minä jätän tämän kaupungin, täytyy minun


tunnustaa sinulle jotain.

— Mitä se olisi? kysyi hän hiljaisella, myöskin värähtelevällä


äänellä.
Mutta sen pitemmälle oli minun vaikea sanoa, ja melkein
huomaamattani poikkesin vielä tunnustukseni seurauksia ennakolta
lieventämään.

— Älä vaan väärin ymmärrä minua, sanoin.

Hän oli hetkisen vastaamatta, ja kysyi sitten hiljaa:

— Mitä sinulla siis olisi sanottavaa?

Silmänräpäyksellinen ajatusteni kokous, kosketus liipasimeen, ja


laukausta oli mahdoton estää.

— Minä olen, suoraan sanoen, kauvan ollut sinuun rakastunut —


— älä nyt hämmästy, en minä kosi — — mutta minä en voi olla sitä
sanomatta, minun täytyy tämä salaisuuteni paljastaa, toivoen siten
parempaa rauhaa mielelleni ja tunteilleni — —

Olimme kauvan vaieten. Viimein tartuin minä hänen käteensä,


pusersin sitä ja kysyin:

— Onko sinulla mitään minulle sanottavaa?

Hänellä oli kyyneleet silmissään kun hän vastasi, antaen kätensä


olla minun kädessäni:

— Mitäpä minä siihen osaan sanoa — — olenhan minä sen


huomannut, samoin kuin sinäkin kyllä olet — —

Hän ei saanut enempää sanotuksi. Eikä me jälellä olevalla


matkalla puhuttu sanaakaan muuta kuin että hän kaupunkiin
tultuamme pyysi eroamaan muitten joukosta ja ajamaan hänen
kotiinsa. Kaikkien oli tarkoitus vielä kokoontua Löfbergilään.
— Hyvästi!

— Hyvästi!

Minäkin menin kotiini, sydän kiehuvana, levotonna. Miten suloinen


tunne olisi mahtanut olla kuulla hänen jatkavan lausettaan: "samoin
kuin sinäkin kyllä olet — — —" Nyt sen sijaan olivat tuskani
suuremmat kuin jos en ollenkaan olisi puhunut, sillä minä olin
kadottanut toivoni. Miksi piti minun esittää asia siinä muodossa,
ajattelin, ettei hän voinut siihen vastata, suoraan sanoa
sanottavaansa hänkin. Se olisi jäänyt surumieliseksi, vaan samalla
tunnerikkaaksi muistoksi näiltä ajoilta. Tahi olisi se voinut muuttaa
kaikki muutkin asiat hyväksi jälleen, joko niin tahi näin päin. Olisin
varmaan saanut rauhallisemman mielen.

Mutta nyt luulin minä kaikki tässä kaupungissa pidättävät siteeni


olevan katkottuja. Häviämisemme toisten joukosta herättää tietysti
huomiota, he arvaavat syyn, ja minun on mahdoton enää käydä
Löfbergilässäkään, ajattelin. Päättelin mahdollisimman pian
puhdistaa paikkakunnan tomun jaloistani. Mutta rauhoitusta ei
sekään ajatus tuonut. Loioin sohvallani ja puhuin ääneeni kuin
mielipuoli, kuin näyttelijä osaansa harjoitellen. Valitsin sanoja ja
muotoja, miten minun olisi pitänyt tunteeni tulkita, ja asetin
vastaukset Hilman suuhun. Mutta samalla kun todellisuuden muistin,
hypähdin raivostuneena seisomaan.

Näitä kaikkia minä tänä iltana maantien varrella istuissani


muistelin. Mikä omituinen yhtäläisyys elämässäni silloin ja nyt.
Tunteeni ovat levottomat nytkin, ja ovat ne samoja toivottoman
tunteita kun silloinkin. Nytkään ei minulla ole mitään tulevaisuutta, ei
mitään kiintopistettä edessäni, johonka jotain voisin keskittää ja
kohdistaa. Ja kumminkin on minussakin elävä ihminen omine
toiveineni ja haluineni. Voi, miksi niin on!

Jos olisin tuon kysymyksen tehnyt suoremmassa muodossa ja


saanut siihen toivomani vastauksen, mitenkähän silloin olisivat kaikki
muutkin asiani!

Mitenkähän?
XIV.

Heinäkuun 18 p.

Olen täällä asunnossani tarkkuudella seurannut myöskin


paikkakunnan lehtiä, mutta ei niissä, ainakaan nyt kesällä, näytä
olevan mitään entistä eloisuutta muistuttavaa. Täti Löfbergin kanssa
lienevät harrastuksetkin hautautuneet, tahi ovat ne muuttaneet
muotoaan.

On kuitenkin hauskaa seurata näistä lehdistä pieniä uutisia,


yksinpä ilmoituksiakin. Useat niistä puhuvat tutuista henkilöistä,
vieläpä tutuista asioistakin.

Tänään esimerkiksi huomasin ilmoituksen, jossa osakeyhtiö


Nurhosen jälk. & Kumpp. etsivät puotilaista. Omituisesti se nimi aina
silmiini sattuu.

Niin, osakeyhtiöksihän liike jo minun aikanani muodostui. Kun


huomattiin, ettei sitä entisellään voinut jatkaa, ryhdyttiin tositoimiin
omistajain eron mahdolliseksi saattamiseksi. Kaupan realiseeraus
tahi vieraalle myöminen ei ollut ajateltavissa, ja vararikko joko nyt
tahi vastaisuudessa oli vaarallinen jo senkin vuoksi, että yhtiö, ollen
persoonallinen, samalla olisi vienyt omistajansa yksityisestikin
konkurssiin. Helander sen vuoksi ryhtyi muodostamaan liikettä
osakeyhtiöksi, kuten hän sanoi, etupäässä kahdesta syystä, koska
silloin saa yksityisomaisuutensa liikkeen asioista riippumattomaksi,
ja kun osakkeita on helpompi muille luovuttaa ja siten päästä
kaikesta erilleen. Myöskin Asplundin ja Nurhosen, jotka viimeisen
yhtiökokouksen jälkeen olivat olleet hätääntyneitä ja neuvottomia, sai
hän tuumaan yhtymään. Suostuipa Asplund siihenkin, että
juomakauppaoikeudet edelleenkin anottiin, kunnes uusi yhtiö
muodostuttuaan niitten käyttämisestä päättäisi. Muut
ylimenovaikeudet olivat kyllä suurenlaisia, varsinkin laina-asiain
järjestäminen, mutta ne saatiin kuitenkin kuntoonsa, kun Helander
suostui edelleenkin olemaan useissa asioissa takausmiehenä.
Tehtailija Kahvan irtisanoma laina maksettiin laivuri Sairan Nurhosille
lainaamilla rahoilla, jonka summan edestä yhtiö luovutti heille
osakkeita.

Entisen yhtiön asema arvosteltiin, ja jokainen meistä neljästä sai


osuutensa arvoa vastaavan määrän osakkeita. Vaikeutta yritti
muodostumaan ainoastaan sen takia, kun Asplund yhä edelleenkin
halusi nuorille Nurhosille annettavaksi saman määrän osakkeita kuin
meillekin samasta hinnasta, jonka me jo seitsemän vuotta takaperin
olimme maksaneet. Kun Helander ja minä emme tähän suostuneet,
myöntyi viimein Asplundikin meihin, sanoen alakuloisesti:

— No niin, voinhan minä sitä myöten kun kykenen siirtää heille


omia osakkeitani.

Johon Helander vastasi:

— Minä myön kyllä minun osakkeeni alle arvonsa, kunhan vaan


saan takaisin maksamani rahat kohtuullisine korkoineen. Mutta
yhtiön sellaisenaan täytyy harjoittaa puolueetonta oikeutta.
Osakeyhtiön perustamishommissa meni aikaa useampia
kuukausia, jolla aikaa Helander myöskin valmisteli paikkakunnalta
muuttoaan. Hän kauppasi minulle osakkeitaan edullisilla ehdoilla,
maksettaviksi pienemmissä osissa pitemmän ajan kuluessa.

— Ota sinä ne vaan, sanoi hän, pysy paikallasi ja pidä puoliasi


kuin mies. Minä tarvitsen vapaat kädet toisella paikkakunnalla.

En uskaltanut siihen suostua, vaikka mieli tekikin. Mutta kun sitten


Asplund esitteli että jakaisimme ne John Nurhosen kanssa, niin
suostuimme kaikki yksimielisesti kauppaan. Näytti kuin välit olisivat
parantuneet ja varsinkin Asplund lähestyi minua taas entistä
luottamusta muistuttavalla tavalla. Toimintamme jatkui vanhaan,
vaikka tosin keskenäisesti suletumpaan tapaan. Varsinainen
innostus puuttui, tai oli kuin sekin odottaisi varmempaa pohjaa taas
täyteen vauhtiin puhjetakseen.

Väliaikaiseen osakeyhtiömme johtokunnan vaaliin otti vielä


Helanderkin osaa. Minut valittiin yksimielisesti toimeenpanevaksi
johtajaksi. Mutta pian sen jälkeen välit taas kiristyivät erään
liikkeemme ulkopuolella olleen tapauksen johdosta.

Kaupungin liikemiehet jättivät valtuuskunnalle jo kauvemman


aikaa valmistelemansa ehdotuksen laivasataman laajentamisesta.
Allekirjoittajien joukossa olin minäkin. Molemmat sanomalehdet
vastustivat ehdotusta tarpeettomana ja suotta kunnan varoja
nielevänä. Minä julkaisin Uudessa Ajassa nimelläni vastineen, jossa
ihmettelin, mitenkä lehti, jonka toimittaja itse on kauppias, voi olla
tiedoton tästä todellisesti liikemiehiä rasittavasta ahtaudesta. Lehti
vastasi että toimittaja on kauppiaanaolo aikanaan tullut
huomaamaan tämän ammattikunnan kaikki asiansa liioittelevan,
vaan omia etujaan ajavan ja vähät yleisestä hyvästä välittävän.
Kansalainen ilkkui polemiikillemme ja kaupunkilaisissa herätti se
huomiota ja aiheutti uusia kyläjuttuja.

Melkein samaan aikaan tuli valtuustoon yhden miehen


täydennysvaali, ja kauppiaat asettivat minun ehdokkaakseen. Toinen
vaaliryhmä taas asetti, asianomaisen kieltäytymisestä huolimatta,
ikäänkuin ilkkuen, vastaehdokkaakseni Asplundin. Vaikka tällainen
pikkuvaali tavallisesti ei herättänyt yleisempää huomiota, muodostui
se kuitenkin nyt vilkkaanlaiseksi. Ja varsinkin innostuivat Nurhonen
ja Kemppainen puuhaamaan Asplundin hyväksi. Vaalilippujen
levittämisensä ja valtakirjain keräämisensä takia saivat he minut taas
kärtyisälle mielelle. He eivät nähtävästi mitenkään olisi minulle
suoneet tätä kunniaa, josta en suinkaan itse tuntenut itseäni
välinpitämättömäksi.

Kun huomattavaa agitatsioonia näin ilmestyi toisella puolella, eivät


kauppiaatkaan pysyneet toimettomina. Osa valitsijoita oli huvitettuja
vaalista vaan vastalistain omituisuuden takia. Mutta varsinkin
Granberg innostui todellisiin vaalipuuhiin, sillä hän näytti
sanomalehtiasiassa häviölle jouduttuaan tulleen Asplundin
leppymättömäksi viholliseksi.

Uuden Ajan yhtiökokous oli nimittäin tätä ennen pidetty ja oli ollut
hyvin kiivas. Granberg oli hankkinut osakkeenomistajilta paljon
valtakirjoja ja koetellut puheillaan vaikuttaa läsnäoleviin. Mutta
saman olivat toisetkin tehneet, ja Asplund oli Helanderin neuvoa
noudattaen ostellutkin osakkeita. Granbergilla olivat valtakirjat
suurimmaksi osaksi itsellään, mutta toisella puolen olivat ne jaetut
useammalle eri henkilölle ja tulivat siten äänestyksessä
täydellisemmin vaikuttamaan kuin Granbergin valtakirjat, joista
sääntöjen määräämän äänestysmäärän rajoituksen kautta osa jäi
vaikutuksettomiksi. Tulos johtokunnan vaalista oli, että kaikki entiset,
paitsi Helander ja minä, jotka kieltäännyimme, valittiin uudestaan, ja
meidän sijallemme kaksi kauppiaspuolueen vastustajaa. Granberg
näin ollen myöskin kieltääntyi vastaanottamasta johtokunnan
jäsenyyttä ja läksi kokouksesta heti vaalin jälkeen uhkamielisen
näköisenä. Täti Löfberg oli voittaneen listan puolella, mutta sitten
melkein pahoillaan kun se voitti.

— Ei se nyt suinkaan parantunut, sanoi hän.

Tämän kokouksen tulos näytti olleen syynä että Granberg


valtuusmiesvaalissa parhaansa mukaan toimi Asplundia vastaan ja
siis minun hyväkseni. Yleinen innostus ei kuitenkaan noussut
tavallisen suuren vaalin tasalle. Tulos oli Asplundin voitto noin
kymmenen äänen enemmistöllä.

Tappio tuntui minulle kovin nololta, ja kun lisäksi luulin ympärilläni


huomaavani ilkkuvia silmäyksiä, menetin kaiken malttini. Toimin
liikkeen asioissa aivan kuin ei ketään muuta asianomaista olisi ollut
olemassakaan, syrjäyttäen Asplundin ja Nurhosen joka
tilaisuudessa. Tyytymättömyys kasvoi toisellakin puolella, ja me
tuskin tervehdimme toisiamme.

Vaalin tulos näytti lisänneen uusia hiiliä Granbergin ahjoon.


Eräässä kauppaseuran kokouksessa otti hän sanomalehtiasian
keskusteltavaksi. Hän valitti sitä, ettei liikemiehillä kaupungin
sanomalehdistössä ole muuta kuin jyrkkää vastustusta, jota seikkaa
hän piti ikävänä sekä katsoi tarpeelliseksi jotain siinä suhteessa
tehtävän. Mutta muu tehtävä ei nykyisin liene mahdollista, sanoi hän,
kuin perustaa uusi lehti niitten ikävien kokemuksien perusteella,
joihin Uuden Ajan suhteen ollaan jouduttu.
Asiata valmistelemaan valittiin toimikunta, johon jouduin minäkin.
Vaikka asian piti olla salainen, levisi tieto siitä kuitenkin pian
yleiseksi. Molemmat lehdet uutisena julkaisivatkin tämän
hankkeemme.

Näihin aikoihin ilmestyi Uuteen Aikaan kirjoitus, jossa ankarasti


moitittiin valtiokirkon ja koulujen uskonnonopetuksen koneellisuutta
ja niissä ilmenevää sisällisen innostuksen puutetta. Kansalainen
nousi puolustusasemaan, väittäen kaiken takana olevan vaan vihan
uskontoa vastaan, ja se puolittainen suopeus, jolla lehdet olivat
kunnallisissa asioissa toisiaan kohdelleet, hävisi taas kokonaan.
Tämä lehtien sotakannalle asettuminen aiheutti kauppiaspiireissä
toiveita välien vielä entiselleen muuttumisesta ja kysymys
kolmannesta lehdestä jätettiin toistaiseksi. Granberg ei sanonut tälle
toiveelle olevan arvoa annettava, mutta muista syistä suostui hänkin
jättämään asian sopivampaan aikaan.

Osanottoni tähän uuteen lehtitoimikuntaan ei suinkaan meidän


Nurhoslaisten väliä parantanut. Mutta siitäkään emme koskaan
keskenämme mitään puhuneet.

Näin kului joku aika, päiväin mennen kuin koneen suuren


huimapyörän hiljalleen, mutta säännöllisesti, omaa kulkuaan. En
ajatellut varsinaisesti eroanikaan, mutta tunsin ettei se enää nyt
entisessä määrässä vaikealta tuntuisi, melkeinpä luulin sitä jo
toivovani. Tahdoin vain toistaiseksi olla paikoillani, ikäänkuin
näyttäen ettei minulle mitään voida.

Piakkoin kuitenkin tapahtui käännös asiain menossa.

Tuli osakeyhtiömme varsinainen kokous, Helanderin jo siirryttyä


pois paikkakunnalta. Tässä kokouksessa piti myös lopullisesti
päätettämän juomakauppaoikeuksien käyttämisestä. Mutta minä en
enää tähän päätökseen joutunut osaa ottamaan. Ennen tätä asiaa
toimitettiin nimittäin johtokunnan vaali, ja minä äänestin Asplundia,
John Nurhosta ja oman nimeni sijalle kirjoitin laivuri Sairan, joka
Nurhosille ostamistaan osakkeista oli pari pidättänyt omiinkin
nimiinsä. John Nurhonen tahtoi, seurauksia ajattelematta,
jonkinlaiseksi mielenosoitukseksi olla minua äänestämättä, ja kirjoitti
listaansa omasta ja äitinsä puolesta myöskin Sairan, joka näin ollen
tuli Asplundin ja Nurhosen kera valituksi. Minä jäin pois
johtokunnasta, jonka sääntöjen mukaan tuli keskuudestaan valita
yhtiön toimitusjohtaja.

Jäseneni aivan jäykistyivät, kun vaalin tuloksen huomasin. En


saanut sitä edes ääneen julkilausutuksi, vaan näytin kunkin
äänimäärää paperistani.

Hämmästys oli yleinen muissakin. Asplund katsoi oudolla,


kysyvällä ja samalla nuhtelevalla katseella häpeävään Nurhoseen,
sekä sanoi vaalin täytyvän toimittaa uudestaan. Saira myös kieltäytyi
johtokuntaan rupeamasta.

Sillä välin sain minä koottua päättäväisyyteni. Kieltäännyin jyrkästi


uudesta vaalista, selittäen sellaisen menettelyn olevan laittoman.
Ääneni alkoi vihansekaisesti värähdellä, enkä sen jälkeen vastannut
mihinkään esittelyihin ja kysymyksiin. Asplund nousi ylös, sanoi
kokouksen täytyvän lykkäytyä seuraavaan iltaan, ja poistui hyvästiä
sanomatta. Toiset seurasivat häntä äänettöminä ja vakavina.

Jäin yksin konttoriin. Nyt oli siis kaikki lopullisesti ratkaistu. Mutta
entisistä valmistuksista ja uhkaavista pilvistä huolimatta oli tämä
kaikki kuitenkin tullut odottamatta, niin silmänräpäyksellisesti, että
minun oli vaikea asemaani mukaantua. Minä raivosin ja uhkuin
ylimielistä kostontunnetta, siksi loukattuna ja vääryyttä kärsivänä
pidin itseäni. Eroamista tästä talosta en luullut enää valittavani,
mutta ajatus että olen tullut erotetuksi, kuohutti mieltäni. Ja siksi
minä päättelin olla kaikkeen sovitteluun taipumaton, vakuutettuna
heidän olevan sillä hetkellä johtoon ryhtymään yhtä
valmistumattomia kuin minä illalla, työni lopetettua olin tietämätön
siitä etten aamulla siihen enää palajaisi.

Näitä ajatellessani seurasi lopulta ikävän tunne. Oli jo myöhäinen


ilta ja kaikki työ liikkeessä lopetettu. Kävelin ympäri kaikkialla,
konttorissa, puodissa, pihalla, kuin hyvästillä talon elottomille
esineille. Jokainen musta esine, jokainen oven ripa oli vanha tuttu,
tulos monista mietteistäni ja sijoiteltuina oman harkintani jälkeen
nykyisille paikoilleen. Minulla oli ikävä heitä viimeistä kertaa katsella,
heistä erota. Tuntui aivan kuin eroaisin osasta omia jäseniäni.

Melkein koko yön kävelin sitten yksinäni ulkona kaduilla,


seisotellen oman talomme edustalla, sitä katsellen, tarkastellen
kylttikirjaimia, jotka kaksi kertaa maalarin työhön tyytymättömänä olin
muutattanut. Siihen te nyt kaikki minusta jäätte! Löfbergin talon
kohdalla seisoin kauvan kaihomielisenä ja huomaamattani olin
joutunut Raivankin asunnon edustalle.

Koululaisia kulki serenaadilla flammoilleen. Tyynessä yössä


kuuntelin heidän laulujaan, jotka tuntuivat hautajaisvirsiltäni. Heidän
aavistamattaan värähyttelivät he sydänalaani lauluissaan sanoja
sellaisia kuin "Äfven du skall friden få".
XV.

Heinäkuun 20 p.

Tänään olin Hilman kanssa Löfbergiläisten kesäasunnolla. Vanha


täti puuttui heidän seurastaan, mutta sen sijaan oli omaisten joukko
lisääntynyt langoilla, kälyillä ja herttaisilla pikku pojilla ja tytöillä.
Kuinka onnellisilta he kaikki näyttivät.

Illalla palatessamme oli laivassa myöskin Kemppainen rouvansa,


entisen Miia Nurhosen kanssa. Kemppainen on siis lopultakin
päässyt toiveittensa päämaaliin.

Silloin kun jätin tämän kaupungin, olivat hänenkin elämänsä


toiveet särkyneet. Muistan hyvin kun hän aamulla jälkeen tuon
sattuman tapaisen, vaan kenties korkeimman määräyksestä niin
tapahtuvaksi säädetyn yhtiökokouksemme tuli luokseni, arasti
selitellen haluavansa puhutella minua kahden kesken. Hän pyysi
päästä eroon palveluksestaan jos mahdollista heti, mutta ainakin
kahden viikon kuluttua.

Kaiken sen vaikuttamana mitä edellisenä iltana oli tapahtunut,


pidin tätä tunnottomana ilkeytenä ja käskin hänet poistumaan.
Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan selitti tarkoituksensa olevan
todellisen ja vakavan.

— Mutta miksi te tulette sitä minulle ilmoittamaan, sanoin,


tiedättehän te kumminkin mitä eilen illalla on tapahtunut.

Hän oli siitä kuullut, mutta ei katsonut sellaisen äänestyksen


voivan mitään merkitä.

— Vakuutan teille, sanoin, että se ainakin minun kohdaltani tulee


olemaan pysyväinen. Mikään voima maailmassa ei saa minua
antamaan tätä tekoa anteeksi. Ja siksi on teidänkin nyt tarpeetonta
erota, kun varmasti minusta pääsette.

Hän oli puoliksi hämillään, puoliksi kuin anteeksipyytävä, kun hän


selitti ymmärtävänsä katkeruuteni häneen. Vakuutti kuitenkin ettei
ole varsinaisesti tahtonut olla minulle pahansuopa, joskin joskus siltä
on näyttänyt.

— Olen vain ollut niin läheisessä seurustelussa Nurhosten kanssa,


sanoi hän.

— Niin, vaikken minä ymmärrä Nurhostenkaan vastenmielisyyttä


minua kohtaan.

— Ei suinkaan siinä erikoisempaa syytä olekaan, sanoi hän. Se on


ollut sama asia jonka minä itseeni nähden vasta nyt olen tullut
ymmärtämään.

— Se olisi?

— Meidät aletaan huomata tarpeettomiksi.


— Tekin?

— Minäkin.

Olin pitemmän aikaa vaiti. Sanoin sitten:

— He kyllä katsovat liikkeen perinnöllisesti kuuluvan heille. Mutta


minusta on näyttänyt niinkuin tekin piakkoin tulisitte heidän sukuunsa
kuulumaan.

Hän naurahti.

— Siltä se on saattanut näyttää. Niin ei kuitenkaan tapahdu.

Aavistin sitä, minkä myöhemmin olen saanut kuulla


tapahtuneenkin. Hän oli viimeinkin rohkaissut itsensä, kosinut Miia
neitiä ja saanut rukkaset. Siksi katsoi hän tehtävänsä Nurholassa
loppuneeksi.

— Puhukaa te erostanne Asplundille ja rouva Nurhoselle, sanoin.


Sen voin kuitenkin vakuuttaa etteivät he teitä ainakaan nyt päästä
lähtemään.

Hän sanoi päätöksensä olevan tinkimättömän. Luuli muuten


muuttoansa nähtävän mielihyvälläkin.

— Selim on joutunut paikattomaksi, sanoi hän, ja he surevat


kovasti, jos eivät saa häntä tänne vartioittavakseen. Minun on
väistyttävä jo senkin vuoksi, antaakseni tilaa hänelle.

— Niin, heitähän on tosin kaksi, lisäsin minä kuin aatteissani.

Hän puristi kauvan kättäni poislähtiessään.


Kemppainen kuuluu sen jälkeen eronneenkin ja perustaneen
itselleen pienen välitys- ja asioimisliikkeen. Useita vuosia
myöhemmin ovat asiat kuitenkin kääntyneet siksi, että hän nyt on
naimisissa Miian kanssa.

He tulivat laivalla meitä tervehtimään ja ilmoittivat rouva Nurhosen


aamupäivällä kuolleen. Sen pitempiin puheisiin emme jääneet. Näytti
kuin tahtoisivat he meidän antaa olla kahden kesken.

Tieto rouva Nurhosen kuolemasta vaikutti taas raskauttavasti,


vaikka mieliala Löfbergiläisten luona oli ollut mitä hilpein.

— Niin, sehän se kaikilla on lopuksi edessä, sanoi Hilma.

Minä johduin ajattelemaan mitenkä kuolemakin mahtaa olla


suloista, kun näkee omaisensa, omat lapsensa aikuisina ja
toimeentulohuolilta turvattuina ympärillään. Mutta kuolla tietäen ettei
mitään ole maailmassa tehnyt, ei mitään aikaansaanut, kenenkään
surematta ja osaaottamatta, sen täytyy olla raskasta ja rauhatonta.
Ja väkisinkin jouduin taas ajattelemaan mitenkä toisin minunkin
asiani voisivat olla, jos joku lehti elämäni korttipelissä olisi tullut
oikealla ajalla toisin käytetyksi. Omituista olojen narripeliä sekin että
hän, jota nytkin ajattelin, istui tässä vierelläni. Mutta hänellä on
kuitenkin isä, hän on kasvanut vanhempainsa kodissa ja saanut
osakseen omiensa huolta ja rakkautta, ja siksi hän on osaansa
tyytyväinen. Minulta ovat vanhemmat kuolleet jo nuorena ollessani,
enkä koskaan myöhemminkään ole saanut tuntea todellista
osanottoa. Ja kuitenkin minä vielä vanhana miehenäkin mielelläni
olisin oman äidin tuuditeltavana pienokaisena.

Löfbergiläiset puhuivat kaikellaista iloista ja vallatonta, jotenkin


suoranaisesti viittaillen meidänkin aikamme jo tulleeksi. Me
nauroimme, mutta ainakin minulla sydän pamppaili. Ja laivalla
palatessamme tunsin minä samallaista halua kuin tuolla
onnettomalla ajoretkellä. Teki taaskin, kun muutaman päivän perästä
lähden tältä paikkakunnalta, enää koskaan tänne palaamatta,
mieleni hyvästinä sanoa että tunteeni ovat samat kuin ennenkin,
sama toivoton poltto rinnassani kuin kymmenen vuotta sittenkin.

Ja varsin ymmärrettävästi minä tämän sanoinkin. Hän ei nytkään


vastannut mitään suoranaista, vaan sen sijaan hiljaisella äänellä
kehoitteli minua jättämään lähtöaikeeni ja uudelleen rupeamaan
tämän kaupungin asukkaaksi. Kauppias Koskinen kuuluu alkaneen
elää säännöttömästi, asiansa ovat rappiolla, ja Hilma sanoi isänsä
maininneen mitenkä mukavata minun nyt olisi ostaa hänen
liikkeensä.

— Isä kyllä sinua auttaisi raha-asioissa, sanoi Hilma.

Olisihan sekin kohtalon ivaa joutua kilpailijaksi omalle entiselle


itselleen, vanhempana hajoittamaan mitä nuorempana on
rakentanut.

Mutta mikseivät voisi molemmatkin toimia toisiaan


vahingoittamatta.
Maailma on laaja, alaa itsekullekin. Ja sitäpaitse, jos en minä ota
Koskisen kauppaa, ottaa sen joku töineen. Asiain menoa ei minun
persoonani muuta niin eikä näinpäin.

Ei, en minä tänne jää. Täällä olisi elämä raskaampaa ja


kiusallisempaa kuin vieraalla paikkakunnalla. Mutta omituisesti tämä
Hilman ehdotus mielessäni pysyy.

You might also like