The Power of The Cross John Bradshaw Full Chapter

The Power Of The Cross John
Bradshaw
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-power-of-the-cross-john-bradshaw/
Published by It Is Written
P.O. Box 6, Chattanooga, TN 37401
Copyright © 2023 by It Is Written. All rights reserved.

Edited by Vanessa Boeser.
Cover design and Layout by Jennifer Sarria.
Additional copies of this book and a

host of other spiritual resources are available
from It Is Written. For more information call
toll free 1-888-664-5573 or visit
itiswritten.shop
All Scripture quotations, unless otherwise indicated,

are taken from the New King James Version®. Copyright
© 1990 by Thomas Nelson. Used by permission.
All rights reserved.
All Scripture quotations marked KJV are taken from

the King James Version®. Public domain.
Scripture quotations marked ESV are taken from

the English Standard Version. Copyright © 2001
by Crossway, a publishing ministry of Good News
Publishers. Used by permission. All rights reserved.
Printed in the United States of America
ISBN 978-1-63569-409-3
THE
PoWer
OF THE
CROss
contents
The Big Question .......................................2

The Power of the Cross ....................... 12
The Ultimate Revelation ....................... 19
An Appropriate Response ................... 28
2 The Power of the Cross
CHAPTER 1
The Big Question
The church was located in the heart of London,
just off Regent Street, two blocks from Piccadil-
ly Circus. It would be my first time attending. I
had spoken with the pastor by phone earlier in
the week.
As we chatted after the service, he asked me if I
had any questions. I had many. But one question
pressed on my mind. I had grown up attending a
church that had a crucifix—an almost life-sized
representation of Jesus on the cross—prominent-
ly displayed. I saw it hundreds and hundreds of
times, and there was something I desperately
wanted to know. “Pastor,” I inquired, almost em-
barrassed by my ignorance, “why did Jesus have
to die on the cross?”
I’ve since learned it’s a question many people
have. Even Christians are often perplexed as they
try to understand why Jesus had to die. And why
He had to die on a cross, a Roman instrument
of torture and execution. I don’t recall what the
pastor said to me that night, but I’m sure it was an
The Power of the Cross 3
appropriate and thorough answer. He was patient

as he answered my Bible questions. His kindness
and that of his wife were a huge encouragement
in my forward progress as a Christian.
So why did Jesus have to die on the cross?
And what was accomplished by that horrifying
death? Jesus was the divine Son of God (Matt.
3:17), the Creator (John 1:3), the long-awaited
Messiah (Dan. 9:25–27; Mic. 5:2; Ps. 22:1, 16,
18). Crucifixion was a cruel and brutal method
of execution. If Jesus had to die, why did He have
to die on a cross?
The cross has become one of the best-known,

most widely recognized symbols in the modern
world. High on a peak in a national park over-
looking the city of Rio de Janeiro is a statue of
Jesus almost 100 feet tall. Completed in 1931,
Christ the Redeemer is now a Brazilian icon, the
most popular attraction in Rio de Janeiro, vis-
ited annually by almost two million people. In
2013, a church in Chattanooga, Tennessee, spent
$700,000 to erect three steel crosses, the tallest
of which is as tall as a 12-story building. Located

near a freeway, more than 75,000 vehicles pass
the crosses each day.
What are people to think when they see a cross?
Today, the cross is ubiquitous, seen not only be-
side freeways and atop mountains but on grave
markers, churches, and worn as jewelry and tat-
toos. Even in this secular age, the cross can only
mean one thing: the death of Jesus, an event of
such profound importance that people all over
the world dedicate a season each year in its honor.
It is thought crucifixion originated with the As-
syrians and Babylonians. Six hundred years or so
before Christ, crucifixion was used by the Persians,
then by the Greeks, before it was perfected as a
means of torture and execution by the Romans.1
As appalling a fate as crucifixion was, its horror
extended far beyond the pain experienced by its
victims. The cross was where the lowest criminals
met their fate. It was a symbol of shame, defeat,
and condemnation. And given that crucifixion
victims were executed naked, the cross was utter
1 Martin Hengel, Crucifixion in the ancient world and the folly of
the message of the cross, trans. John Bowden (Philadelphia, PA:
Fortress Press, 1977), chap. 4. Kindle.
humiliation. Those who were crucified were con-

sidered the offscouring of the Earth.
While many crucifixion victims were tied to a
cross, Jesus was not. He was held to the cross by
nails. Archaeological findings indicate the feet 2
of crucifixion victims were typically nailed to the
cross, although scholars note that the method of
crucifixion was not always uniform.3 A piece of
wood was attached to the vertical beam to act as a
small seat, preventing a victim’s weight from tear-
ing huge holes in his hands or wrists. A crucifixion
victim could live for three or four days on the
cross, death typically resulting from asphyxiation.
Death ultimately occurred through a com-
bination of constrained blood circulation,
organ failure, and asphyxiation as the body
strained under its own weight. It could be
hastened by shattering the legs [which was
called ‘crurifragium’] with an iron club,
which prevented them from supporting the
body’s weight and made inhalation more
2 Matti Friedman, “In a stone box, the only trace of crucifixion,”
The Times of Israel, published March 26, 2012, https://www.
timesofisrael.com/in-a-stone-box-a-rare-trace-of-crucifixion/.
3 Martin Hengel, Crucifixion, chap. 4.
difficult, accelerating both asphyxiation

and shock.4
Although there wasn’t a lot of blood lost during
crucifixion, the open wounds of a victim could
easily become infected. Nailed to a cross, a con-
demned criminal, exposed to the wind and hot
sun, would experience intense thirst. With blood
unable to reach the extremities, significant circu-
latory issues would arise. Veins and arteries would
swell. Any movement on the part of the crucifixion
victim caused intense pain, and the individual
would have to constantly shift his weight back
and forth from his hands to his feet. In Jesus’ case,
scourging had severely lacerated His back (Mark
15:15), meaning that leaning back on the cross
would have been unbearably painful.
While He hung on the cross, Jesus endured
unspeakable mental anguish. The soldiers pres-
ent divided His clothing among them. Largely
abandoned by His closest friends, the Savior was
ridiculed by the crowd that had gathered.
4 “Crucifixion,” Britannica, last updated March 3, 2023, https://

www.britannica.com/topic/crucifixion-capital-punishment.
“And the people stood looking on. But even

the rulers with them sneered, saying, ‘He saved
others; let Him save Himself if He is the Christ,
the chosen of God.’ The soldiers also mocked
Him … saying, ‘If You are the King of the Jews,
save Yourself’” (Luke 23:35–37). Even one of the
thieves crucified on a nearby cross “blasphemed
Him, saying, ‘If You are the Christ, save Yourself
and us’” (Luke 23:39). The suffering experienced
by Jesus was relentless.
It was an extreme and brutal end to a life that
was so pure the Bible writer could say that He “did
no sin” (1 Peter 2:22, KJV). But Jesus crossed the
wrong people during His life and ministry. As He
said in John 7:7, “The world cannot hate you, but
it hates Me because I testify of it that its works are
evil.” He exposed not only the hypocrisy of the
Jewish leaders but also the emptiness of their forms
of religion. As He swept away the rubbish under
which the truth had been buried, the religious
leaders in Israel thought He was sweeping away
the truth itself. Because they had no authority
to legally execute anyone, they appealed to the
Roman authorities, who gave Jesus up to their
wishes. As the cross was the common method of
execution for criminals in the Roman Empire at

that time, Jesus was executed on a cross.
But why, from a biblical perspective, did Jesus
have to die at all?
Immediately after Adam and Eve sinned in the
Garden of Eden, God addressed the serpent that
tempted them, saying, “I will put enmity between
you and the woman, and between your seed and
her Seed; He shall bruise your head, and you shall
bruise His heel” (Gen. 3:15). This declaration of
enmity between the devil and God’s people down
through time was a promise that there was a way
out of sin for sinners. Turning their backs on God
and surrendering to temptation left Adam and
Eve fundamentally broken. Sin had taken hold of
them, and they no longer retained the righteous-
ness and purity in which they were created. Out of
harmony with God, they were lost. As Paul would
later write to the Romans, the wages of their sin
was death (Rom. 6:23). Surrendered to God, living
in connection with God, they were safe and saved.
In disobedience to God, they were not. Having
surrendered to sin, they were no longer governed
by love for God. Created to live forever, they
forfeited the gift of eternal life when they turned

away from God and sinned. And there was no
possible way for them to remedy their situation.
But although sin would cost God infinitely more
than it would cost anyone else, He offered Adam
and Eve a way out of their hopeless situation.
God Himself would provide a path to salvation.
He would put enmity between His people and
Satan. God said to Lucifer, “He [the seed of the
woman] shall bruise your head” (Gen. 3:15). A
descendant of Eve would ultimately crush Satan.
Good news for Adam and Eve, and good news for
the world. Satan would ultimately be defeated.
But while Satan would be defeated, Jesus Christ
would be bruised. He would die for the sins of
human beings.
God illustrated this point moments later. After
stitching together garments of fig leaves to cover
their nakedness, Adam and Eve received from God
clothing made from animal skins. Until that time,
death was unknown, but now, as a consequence of
sin, death came into the world. Genesis 3:21 says,
“For Adam and his wife the LORD God made
tunics of skin, and clothed them.” It was evident
that something had died to provide a covering
for Adam and Eve, indicative that SomeONE

would die to provide them with a covering of an-
other kind. The death of the animals prefigured
the death of Jesus. God was showing Adam and
Eve—and us—that in order to provide a robe of
righteousness for sinners, Jesus would give His life.
Approximately 2,000 years later, God again
demonstrated to the human family that Jesus
would die for the world. After being kept by
God from offering his son, Isaac, as a sacrifice,
“Abraham lifted up his eyes, and looked, and
behold behind him a ram caught in a thicket by
his horns: and Abraham went and took the ram,
and offered him up for a burnt offering in the
stead of his son” (Gen. 22:13, KJV). A lamb was
offered in place of Isaac, prefiguring the death of
Jesus, “the Lamb slain from the foundation of the
world” (Rev. 13:8).
According to the prophet Isaiah, sin separates a
person from God (Isa. 59:2). Guilty of transgress-
ing the law of God, sinners have no possible way
back to harmony with God, except through the
death of Jesus on the cross. Faced with losing the
human family, “God so loved the world that He
gave His only begotten Son, that whoever believes
in Him should not perish but have everlasting

life” (John 3:16).
When Adam and Eve sinned, they forfeited their
righteousness, and they bequeathed their unrigh-
teousness to their descendants. Human beings are
unrighteous. Paul wrote, “Do you not know that
the unrighteous will not inherit the kingdom of
God?” (1 Cor. 6:9). He said, “All have sinned, and
come short of the glory of God” (Rom. 3:23, KJV).
Jesus died so that we could receive the righteous-
ness of Jesus. With no righteousness of our own,
Isaiah wrote that “all our righteousnesses are as
filthy rags” (Isa. 64:6, KJV). Jeremiah reiterated
the seriousness of our situation when he wrote,
“Can the Ethiopian change his skin, or the leop-
ard his spots? Then may ye also do good, that are
accustomed to do evil” (Jer. 13:23, KJV).
Having broken the law of God, having expe-
rienced the separation from God that sin brings,
Adam and Eve were condemned. Unable to atone
for their own sin, Jesus gave His life in place of the
lives of Adam and Eve. The penalty for transgres-
sion was satisfied, while God offered the human
family the one thing it desperately needed: the
righteousness of Christ.
CHAPTER 2
The PoWer of the Cross
The power of the cross is illustrated in Scripture
in various ways. When Nicodemus—a wealthy,
influential man—spoke with Jesus one night, Je-
sus explained the importance of being born again.
After telling His visitor about the need to be born
of both water and the Spirit, Jesus directed the
mind of Nicodemus to a curious episode in the
experience of Israel.
Several months after God miraculously freed
them from the bitterness of Egyptian servitude,
His people found themselves deeply discouraged,
critical not only of Moses but also of God Himself.
“Why have you brought us up out of Egypt to
die in the wilderness? For there is no food and no
water, and our soul loathes this worthless bread”
(Num. 21:5).
So His people might recognize their total de-
pendence on Him, “the LORD sent fiery serpents
among the people, and they bit the people; and
many of the people of Israel died” (verse 6). A des-
perate delegation of the people hurried to Moses.
“We have sinned, for we have spoken against the

LORD and against you; pray to the LORD that
He take away the serpents from us” (verse 7). God
gave Moses some unusual instructions. “Make a
fiery serpent, and set it on a pole; and it shall be
that everyone who is bitten, when he looks at it,
shall live” (verse 8).
Jesus explained to Nicodemus the true meaning
of the mysterious symbol. “As Moses lifted up the
serpent in the wilderness,” Jesus said, “even so
must the Son of man be lifted up” (John 3:14).
The bronze snake represented Jesus on the cross,
the symbol of a snake representative of Jesus as
the Sin-Bearer. What Israel witnessed in the wil-
derness was an illustration of the death of Jesus
on the cross.
In the wilderness, the children of Israel, guilty
of murmuring against Moses and God, guilty of
faithlessness, guilty of harboring disdain for the
very means God had provided for their surviv-
al—“our soul loathes this worthless bread”—were
offered a way back to oneness with God. In mercy,
the bronze snake was constructed for their salva-
tion. “So Moses made a bronze serpent, and put
it on a pole; and so it was, if a serpent had bitten
anyone, when he looked at the bronze serpent, he

lived” (Num. 21:9). Looking at the bronze snake
represented faith on the part of the people who
were so terribly affected. Faith in God’s provision
resulted in healing for all who looked.
In the same way, any sinner who exercises faith
in the death of Jesus passes from death to life. He
or she is credited with possessing the righteousness
of Jesus. Two thousand years after Jesus died on
the cross, any person who imitates the example of
the children of Israel and looks in faith to Jesus,
receives new life. Looking in faith at the cross upon
which Jesus died brings with it a radical transfor-
mation from death to life. There is power in the
cross. Faith in Christ lays hold on that power.
2 Corinthians 5:21 says, “For He made Him
who knew no sin to be sin for us, that we might
become the righteousness of God in Him.” Note
the language employed by the Bible writer. Jesus
became “sin for us.” As the animal sacrifice in the
Hebrew sanctuary service had the sins of the re-
pentant one placed upon it, the sins of humanity
were placed upon Jesus when He went to the cross.
The spotless, holy Lamb of God, “who knew no
sin,” became “sin for us.”
It is easy for sinful people living in a sinful

world to fail to recognize the exceeding sinfulness
of sin. Sin is so vile it brought war to the sacred
precincts of heaven itself. Sin is so destructive that
it led one-third of the angels in heaven to rebel
against God. Sin is so damaging that Adam and
Eve fell from their exalted state and experienced
death. Sin is so problematic that it has caused
every illness, every accident, every pain, and
every bereavement to have come to our world.
Yet Jesus volunteered to assume our sin, and be
treated as we deserve, so that we might be treated
as only He deserves.
Jesus’ appointment with the cross was thou-
sands of years in the making. Moses assured Israel
that “the LORD your God will raise up for you
a Prophet like me from your midst, from your
brethren” (Deut. 18:15). Jesus’ death on the cross
was predicted millennia before it occurred. David
wrote, “They divide my garments among them,”
and “they pierced My hands and My feet” (Ps.
22:18, 16). Pointing to the agony of Christ’s death,
the psalmist wrote, “I am poured out like water,
and all My bones are out of joint; My heart is like
wax; it has melted within Me” (verse 14). Isaiah
wrote, “He was wounded for our transgressions,

He was bruised for our iniquities; the chastisement
for our peace was upon Him, and by His stripes
we are healed” (Isa. 53:5). He described Jesus as
being like a lamb led to the slaughter, saying He
was “cut off from the land of the living” (verse 8).
He stated that “it pleased the LORD to bruise
Him” (verse 10) and that “He poured out His
soul unto death, and He was numbered with the
transgressors, and He bore the sin of many, and
made intercession for the transgressors” (verse 12).
Jesus, the prophet said, would be “an offering for
sin” (verse 10).
“Christ died for our sins” (1 Cor. 15:3). How-
ever, the question is often asked, “Couldn’t God
have worked it out another way?”
In the Garden of Eden, God told our original
grandparents that eating the fruit of the tree of
the knowledge of good and evil—disobedience—
would cause death. As John wrote in 1 John 5:12,
“He who has the Son has life; he who does not have
the Son of God does not have life.” God gave life.
That we may retain the gift of life, He urges us to
remain connected to Him. Adam and Eve severed
that connection and became subject to death.
The Earth, created in perfection, was tainted

by sin. Even the ground itself was cursed. Sin
was the act of breaking the law of God, a law de-
scribed as holy, just, and good by the apostle Paul
(Rom. 7:12). While God is merciful (Ps. 103:8;
Ps. 116:5), justice could not be set aside. The law
of God could not be changed to suit humanity
in its sinful condition. If it had been possible for
the law to have been set aside, then Jesus need
not have died on the cross. The law demanded
justice. God, in His infinite goodness, saw to it
that the law might stand, justice could be served,
and humanity still be permitted to enter through
the gates of heaven. Instead of changing the law,
God sacrificed Himself as Jesus died for the re-
demption of the race. As Paul wrote to the church
at Corinth, “God was in Christ, reconciling the
world to Himself” (2 Cor. 5:19).
The Bible makes a remarkable comment regard-
ing the death of Jesus in Hebrews 12:2 (KJV):
“Looking unto Jesus the author and finisher of
our faith; who for the joy that was set before him
endured the cross, despising the shame, and is set
down at the right hand of the throne of God.”
Jesus went to the cross “for the joy that was set
before him.” In the same verse in which Isaiah said
Jesus would bear the iniquities of a sinful world,
the Bible says, “He shall see of the travail of his
soul, and shall be satisfied” (Isa. 53:11, KJV). Sat-
isfied! For the joy that was set before Him!
The cross enables people to gain some insight
into the immense value the God of heaven places
on every human life. Jesus crossed the universe,
took up residence inside the womb of a woman,
came into the world, was raised as a boy, grew
into a man, and then went to the cross so that
every person alive would have the opportunity
to be saved.
Not a single person need doubt their value in the
sight of God. If you weren’t so incredibly valuable
to God, He would never have paid so exorbitant a
price for you. Jesus died on the cross to convince
you that you are of immense value to Him. How
do you not give your heart to Someone who went
through so much to win it?
CHAPTER 3
The UltimAte ReVelAtion
A severe drought in Europe during the summer
of 2022 revealed secrets that had been hidden for
decades. When the Danube River fell to half its
usual level, more than 20 German warships, scut-
tled while retreating from Russian forces in 1944,
became clearly visible. As waterways narrowed
during the drought, the ships presented significant
risks to shipping on the Danube: many of them
were still loaded with ammunition and explosives.5
The love of God has been on full display since
the dawn of time. But there are times that it is re-
vealed in stark terms, when heaven gives humanity
the opportunity to more fully comprehend the
depths of the love resident in the heart of God.
The Creation of the world was itself a mani-
festation of the love of God. Then love promised
Adam and Eve a way out of the mess created by
sin. Divine love saw to it that an ark was built,
5 Kyla Guilfoil, “Severe European drought reveals sunken World
War II warships on Danube River,” ABC News, published
August 19, 2022, https://abcnews.go.com/US/severe-europe-
an-drought-reveals-sunken-world-war-ii/story?id=88591918.
that all who wished to do so could be saved from

the flood in Noah’s day. Love provided food and
water for Israel as they traversed the wilderness
for 40 long years.
Since Creation, the love of God has been re-
vealed in nature. The almost endless variety we
witness in birds and plants and animals speaks of
the love of a God who chose to brighten our world
and dazzle our senses. But the greatest manifesta-
tion of the love of God occurred 2,000 years ago
on a small hill just outside the city of Jerusalem.
As John 3:16 says, “God so loved the world that
He gave His only begotten Son.” Just as receding
river levels revealed the secrets they had long hid-
den, the cross was the ultimate revelation of the
love of God for the world.
As John wrote in the epistle that bears his name,
“Hereby perceive we the love of God, because He
laid down His life for us” (1 John 3:16). A sunrise,
the laughter of a child, the beauty of a flower, a
rainbow in the sky, and the starry skies all reveal
to the human family the love of God. But nothing
reveals the love of God as does Calvary.
The Maker of the universe came to a planet
in rebellion for the specific purpose of being
condemned to die for crimes He did not commit.

And He did so for people who cared little for Him
or the purpose of His mission to Earth! “He came
unto his own, and his own received him not”
(John 1:11, KJV).
Writing to the church in Rome, the apostle
Paul makes a series of staggering statements, each
of which speaks to a key purpose in the death of
Jesus on the cross.
“For if, when we were enemies, we were rec-
onciled to God by the death of his Son, much
more, being reconciled, we shall be saved by his
life” (Rom. 5:10, KJV). “Enemies.” Jesus died for
the world while we were “enemies.” Why would
anyone do that?
Sentenced to death by the Roman Catholic
Church during the Protestant Reformation for
his belief in baptism by immersion, Dirk Willems
escaped imprisonment and fled for his life. As
his captors pursued this Anabaptist across frozen
ponds, the ice gave way and a prison guard fell into
frigid waters. Willems turned back and rescued
the man from certain death. In the act of saving
the life of his captor, Willems was arrested, taken
back to prison, and executed a short time later on

May 16, 1569.6
It could be said that Dirk Willems gave his
life for his captor (who, incidentally, believed
Willems should have been set at liberty for his
heroic act). But comparisons between Willems’
act and Jesus’ death on the cross only stretch
so far. It was not the Dutchman’s intent to die.
In fact, his deed of bravery was committed as
he was endeavoring to save his own life. While
gracious towards his enemy, he had no desire
that his kindness result in his death. The guard
he saved was not accused of any crime. Jesus,
on the other hand, died for a condemned world.
And He did so voluntarily.
Paul preceded his astonishing comment in
Romans 5:10 with two similar statements. This
is Romans 5:8: “But God demonstrates His own
love toward us, in that while we were still sinners,
Christ died for us.” “While we were still sinners,”
Jesus died for a wicked world.
6 Rex Butler, “Martyrs Mirror: Remembering the Anabaptists,”

Geaux Therefore (blog), New Orleans Baptist Theological Sem-
inary, August 13, 2018, https://www.nobts.edu/geauxthere-
fore/articles/2018/Martyr.html.
And Romans 5:6 (KJV) states, “For when we

were yet without strength, in due time Christ
died for the ungodly.” Those for whom Jesus died
were not only His enemies but were also “without
strength” and “ungodly.”
Note that Jesus died for the ungodly “in due
time” or, as numerous translations say, “at the
right time” (ESV). Jesus’ death was in accordance
with time prophecies written more than 500 years
before Calvary. While captive in Babylon, Daniel
wrote that the Messiah would die according to a
divinely ordained timetable.
According to Daniel, 69 weeks—483 years7 —
after “the commandment to restore and to build
Jerusalem,” “Messiah the Prince” would appear
(Dan. 9:25, KJV). In the midst of the following
week of years, He would be “cut off” (verse 26).
The 70 weeks prophecy of Daniel 9 foretold that
483 years after a decree of the Medo-Persian em-
peror, Artaxerxes, Jesus would be revealed as the
7 Bible prophecy frequently employs a symbolic day to represent

a literal year. The 70 weeks prophecy of Daniel 9 represents
a period of 490 years. Starting with the decree of Artaxerxes
found in Ezra 7, issued in 457 BC, the 490 years stretch down
to the year AD 34.
Messiah. This happened in the fall of the year AD

27. Three and a half years later, halfway through
the next seven-year period, Jesus gave His life—
He was “cut off”—when He was crucified on the
cross. (See Daniel 9:25–27.)
Not only did Jesus give His life, but for mil-
lennia, Jesus had been fully aware that He would
come to the Earth to do so. As the victim of a
heinous miscarriage of justice, He would yield
His life in a manner calculated to cause as much
emotional and physical distress as was possible
to inflict.
Again and again, Jesus clearly explained to His
disciples the reason He had come to the world.
But Scripture was so poorly understood, that in
spite of His plainest utterances and the clearest
references in God’s Word, His own closest friends
were incapable of discerning the true nature of
His mission. Mark wrote that Jesus “began to
teach them, that the Son of man must suffer many
things, and be rejected of the elders, and of the
chief priests, and scribes, and be killed, and after
three days rise again” (Mark 8:31, KJV). Peter
responded to Jesus’ statement by remonstrating
with Him, insisting that Jesus should do no such
thing. The Bible records that Peter “began to re-

buke him” (verse 32). Wanting to be abundantly
clear about His life’s purpose, Jesus spoke to Peter
in the strongest of terms. “Get behind Me, Satan!”
Jesus said, “For you are not mindful of the things
of God, but the things of men” (verse 33).
But so long had the nation of Israel proclaimed
the advent of a conquering Messiah that even after
three and a half years of patient instruction, those
who were closest to Jesus were devastated when
Jesus died according to His own word. “We trusted
that it had been he which should have redeemed
Israel,” Jesus was told as He walked on the road
to Emmaus shortly after His resurrection (Luke
24:21, KJV).
The theologians of Jesus’ day advanced the
theory that the Messiah would come to Earth to
expel the hated Romans and return Israel to power
and prosperity. Heaven had other plans. The men
who walked with Jesus that first Easter Sunday
were more right than they realized. The One who
died on the cross was He who would redeem Is-
rael. But redemption in heaven’s mind would be
redemption from sin and not from Roman rule.
Israel never was delivered from Rome. In fact,
four decades after the crucifixion, Jerusalem was

laid waste by Rome. Jesus’ mission was not only
to redeem—pay a price for—Israel but to do so
in a way that would call people of all ages to the
service of the Redeemer.
God would never draw the human family to
Himself by force. Instead, He would do it by love.
John understood this perfectly and expressed it
thus: “In this was manifested the love of God to-
ward us, because that God sent his only begotten
Son into the world, that we might live through
him” (1 John 4:9, KJV).
John continues: “Herein is love, not that we
loved God, but that he loved us, and sent his Son
to be the propitiation for our sins” (verse 10). Then
he adds in verse 19, “We love Him because He first
loved us.” God’s immense love for the world was
demonstrated by the death of Jesus on the cross.
“For God so loved the world that He gave His
only begotten Son” (John 3:16).
God could have simply told Adam and Eve that
He loved them. Undoubtedly, they would have
believed Him. He could have verbally assured the
people of Christ’s day of the depths of divine love.
He could have had prophets write of His love to
the people living in Earth’s last days. But instead

of merely writing, God demonstrated His love. The
prophet Nahum wrote under divine inspiration
that “affliction shall not rise up the second time”
(Nah. 1:9, KJV). And that’s because throughout
the endless ages stretching before the human fam-
ily, the evidence of God’s love for fallen sinners
will remain visible to the redeemed. As Jesus said
through the prophet Isaiah, “I have inscribed you
on the palms of My hands” (Isa. 49:16).
The death of Jesus was an astounding display
of the love of God for the world. Though it was a
world filled with sin and misery and violence and
crime, Jesus died for the sinful and miserable and
violent and criminal. How can anyone question
the sincerity of God’s love for the world? Who can
doubt the purpose of God for sinners?
Jesus died on the cross for the sins of the world.
Why? Because—John again—“God is love” (1
John 4:8, 16). Calvary proves beyond a shadow
of a doubt that God loves the world.
Calvary proves that God loves you.
CHAPTER 4
An Appropriate Response
As I write this, I feel bad that I haven’t sent a
thank you card to friends who had us to their home
for lunch a couple of weekends back. I meant to
get a card in the mail that same evening. It was
very kind of them. The food was excellent and the
company was even better. I want to send the card
to offer a tangible expression, in this electronic age,
of my family’s appreciation for their kindness. I’m
grateful. I want them to know that.
But how do you express thanks for the death
of Jesus? The divine Son of God, who left the un-
paralleled magnificence of heaven, who left His
own Father to whom He had been connected for
eternity.… How do you thank divinity for becom-
ing humanity, for enduring unimaginable shame
and grief and rejection and pain and insult? How
do you “thank” God for the gift of everlasting
life? The average life span for a person living in a
first-world country hovers around 80 years, and
yet God offers to all who will receive it, life that
never ever ever ends, in a world so exquisite we
cannot possibly imagine its splendor. “Thank you”

seems entirely inadequate.
But there is a way to express gratitude to God
for all that has been secured through the death
of Jesus. Paul expressed it like this: “He died for
all, that they which live should not henceforth
live unto themselves, but unto him which died
for them, and rose again” (2 Cor. 5:15, KJV). The
appropriate response to the death of the One who
“died for all” is to live—not selfishly—“but unto
Him which died for them.”
The cross of Christ calls forth a response from
even the hardest heart. The cross reminds the world
that Christ died for all. Therefore, every life has
relevance. Every life is important in the eyes of
God. Jesus died so that “whosoever believeth in
him should not perish, but have everlasting life”
(John 3:16, KJV).
Reflecting on Calvary, the apostle Paul wrote
that, “the love of Christ compels us” (2 Cor. 5:14).
It “controls us,” some translations say. Paul spoke
of the effect of Calvary upon his own life, when he
stated, “I am crucified with Christ: nevertheless I
live; yet not I, but Christ liveth in me: and the life
which I now live in the flesh I live by the faith of

the Son of God, who loved me, and gave himself
for me” (Gal. 2:20, KJV). “Always bearing about
in the body the dying of the Lord Jesus, that the
life also of Jesus might be made manifest in our
body” (2 Cor. 4:10, KJV). In other words, He died
for us so that He might live in us.
Jesus’ death inspired the former Pharisee to
experience crucifixion himself. That is, Paul died
to the old life of sin. Contemplating the death of
Jesus led Paul to surrender his life to Jesus. And
Jesus—who loved Paul and gave His life for him—
lived His life in the life of Paul.
People have tried limitless ways to turn their lives
around. Willpower, self-help books, counseling, and
group therapy can all be of some use in behavior
modification. But the only thing that can transform
a sinful human heart is the grace of God as revealed
through the sacrifice of Jesus on the cross.
The cross comes to us loaded with promise. As
Paul wrote, “He that spared not his own Son, but
delivered him up for us all, how shall he not with
him also freely give us all things?” (Rom. 8:32,
KJV). In other words, Calvary demonstrates that if
God was willing to give you Jesus, there’s nothing

He won’t give you.
As well as revealing the sinfulness of sin, the cross
demonstrates the validity of the law of God, since it
was for transgression of the law for which Jesus died.
And Calvary calls sinners to a total surrender to Je-
sus. On the cross, Jesus gave everything. From the
cross, Jesus draws the believer to yield all to Him.
Additionally, the cross speaks of the hope of the
return of Jesus. “If we believe that Jesus died and
rose again, even so them also which sleep in Jesus
will God bring with him” (1 Thess. 4:14, KJV).
Jesus’ death and resurrection assure the resurrec-
tion of the saints of all ages, which will take place
when Jesus returns.
For the Lord himself shall descend from
heaven with a shout, with the voice of the
archangel, and with the trump of God:
and the dead in Christ shall rise first:
then we which are alive and remain shall
be caught up together with them in the
clouds, to meet the Lord in the air: and so
shall we ever be with the Lord. (1 Thess.
4:16–17, KJV)
And the love displayed at Calvary urges a radi-

cal change in the attitudes of the redeemed. John
wrote, “Hereby perceive we the love of God, be-
cause he laid down his life for us: and we ought
to lay down our lives for the brethren” (1 John
3:16). The cross is evidently so powerful that not
only does it convince you of the love of God for
you, but it also moves you to show the love of
God to others.
Nothing has the power to change a life like the
cross. Nothing reveals the sacrifice of Jesus as does
Calvary. Nothing demonstrates the love of God for
the world to the same degree as the cross reveals
the love of God. Nothing speaks to the value of a
human life like Calvary. There isn’t another event
in the history of the universe that calls for a greater
response from the human heart.
There is power in the cross of Jesus. Look to-
wards the cross on which Jesus died, surrender
to Jesus, and allow Him to make your heart His
own, and you will experience the power of the
cross in your life.
Be a blessing!
At It Is Written, our entire focus is on sharing the
good news of the gospel with people around the
world. We do this by producing weekly and daily
television programs, conducting global evangelism,
training young people, creating spiritual resources for
all ages, sponsoring outreach to remote locations,
printing Bi-bles, and offering free Bible lessons to
those who desire to know God’s love.
All this is made possible by generous supporters like
you. If It Is Written has been a blessing to your
spiritu-al growth, why not “pay it forward”? Perhaps
someday you will meet someone in heaven
who made a decision for Jesus as a result
of your gift! Thank you for your faithful
support of It Is Written.
John Bradshaw, President
Visit itiswritten.com/give
®
FREE Bible Studies!

Gain a deeper understanding of the Bible as
you study with our guides:
• It Is Written Bible Study Guides

(English and Spanish)
• My Place with Jesus Bible Guides
for Children (English and Spanish)
• Creation Life Health Studies
Visit itiswritten.com/biblestudy today!

23
Another random document with
no related content on Scribd:
Jo aikoi hän lähteä noutamaan jotakin työtä. Vaan yht'äkkiä kiintyi
hänen katseensa isoon muurahaiseen, joka laukkasi hänen
polvellansa.
"Kas sinua veitikkaa!" Luunapilla hän singautti sen oikeaan

olinpaikkaansa. "Saavatkohan makaajat olla niiltä rauhassa?" Hän
astui hiljaa ensin toisen, sitte toisen riippuverkon luo. Niissä ei
näkynyt mitään eikä puissakaan, joihin ne oli sidottu.
Lehtori tarkasteli katseillaan myöskin saalia, jolla rouva Streng

makasi. "Ahah, tuossapa on muutamia!" Hän kiireimmiten karkoitti
rauhanhäiritsijät. Mutta mitä enemmän hän niitä hätyytti, sitä
äkäisemmin yhä uusia ryhtyi rynnäkköön. Viimein oli lehtorilla kylliksi
työtä pitäessään suuren saalin reunoja puhtaina kutsumattomista
vieraista.
Rouva Lajunen raotti silmiään. Hän ei ensin käsittänyt, missä oli.

Olo vain tuntui niin suloisen raittiilta: hikinen kuumuus ei vaivannut,
niin kuin muulloin kammarin sohvalla herätessä, eikä pääkään ollut
raskas. Hän ummisti jälleen silmänsä, huolimatta ottaa asiasta
tarkempaa selkoa, aikoen vain nauttia oikein kyllälti tätä
odottamatonta hyvinvointiansa.
Ei hän kuitenkaan enää uudelleen nukkunut. Tuulen henki hiukan

humahutti puiden latvoja. Lintu pyrähti lentoon. Niistä hän viimein
muisti olopaikkansa ja että muitakin oli siellä metsikössä.
Kuului vähän oksain raksetta. Rouva avasi silmänsä ja näki

miehensä puuhailevan rouva Strengin tienoilla, koetti nousta, mutta
ei osannut.
Lehtori huomasi liikettä vaimonsa riippuverkosta ja läksi tutkimaan,
joko hän heräsi, sekä auttoi hänet alas.
"Mitä sinä siellä puuhasit?"
"Karkoittelin muurahaisia", selitti lehtori viattomasti.
"Onko täällä niitä?" — Rouva kauhistui omasta puolestaan.
"Näkyy olevan maassa, vaan ei puissa."
Samassa tuli Mari tuomaan kahvia, kun oli nähnyt herrasväen

lähdön mäelle päin eikä Katri antanut hänen jättää kahvia
seisomaan.
Siihen keskeytyivät rouva Lajusen arvelut ja utelemiset. Mieli

myöskin oli nyt niin virkeänä ja iloisena, että hän ei huolinut
pahastua semmoisista mitättömyyksistä kuin tuosta, jotka oli nähnyt.
Tähän puheen hälinään ja kahvikompeiden kilinään toisetkin

heräsivät kokonaan virkistyneinä.
Nytpä kahvilla olikin maku, jollaista rouva Lajunen harvoin muisti

tunteneensa.
"En minä oikein käsitä, miten tämä olo nyt tuntuu niin virkeältä ja
hauskalta", virkkoi lehtori.
"Kyllä minä aina voin toimittaa yhtä hauskaa, jos vain suostutte
minun ohjeihini. Noustaan aikaisin, ollaan liikkeessä ja puuhataan
jotakin", neuvoi lehtori.
"Mitäpä täällä on puuhaamista", vastusti häntä rouvansa.

"Jos sinua ei mikään miellytä, niin vaikea sitä toisen on tehdä
sinulle miellyttäväksi. Itsensä pitää kunkin osaaman hankkia itselleen
huvia."
"Ehk'et ole ihan väärässä", myönsi viimein rouva. Mitäpä siinä

vastusteleminen auttoi, kun oma kokemus nyt todisti toista.
Vielä selvemmäksi varttui tämä kokemus parin kolmen viikon

kuluessa, joll'aikaa rehtori ja rouva Lajunen lakkasivat ikävöimästä
sateen tuloa, korttipeliä ja kaupungin seuroja sekä vähitellen
huomata maalla elämisen edes jotakuinkin siedettäväksi, ell'eivät
sitä vielä tunnustaneetkaan erittäin kaihottavan hupaiseksi.
Omituinen oli todellakin rouvain luonteiden vastakkaisuus. Yhä

useammin alkoi lehtori varsinkin nyt, kuin enemmän oleskeltiin
yksissä, tavata itseään vertailemasta heitä toisiinsa ja
ihmettelemästä, miksi hän tuota eroa ei ennen ollut huomannut,
kunnes hän viimein arvasi syyksi, että hänellä ei ollut vielä ennen
ollutkaan tällaista vertailemisen tilaisuutta.
Mikäli tämä asia hänelle selvisi, mitä suloisemmaksi, etevämmäksi

ja käytöllisemmäksi tosi ihmiseksi hän huomasi rouva Strengin, sitä
aremmaksi hän muuttui käytökseltään häntä kohtaan, varsinkin
oman vaimonsa läsnä ollessa. Hänellä oli salaisuus, vaarallinen
heille kaikille, jos se vain tuli syrjäisen tietoon, joka sitä osaisi käyttää
väärin, sovun sotkemiseksi.
Lehtorin mieli oli alkuaan ollut avoin kuin virheetön peili, mutta sen
pinta oli vähitellen himmennyt sikäli, kuin hän oli huomannut
rouvansa kykenemättömäksi käsittämään sellaista syvällistä
selvyyttä.
Nytkin hänestä tuntui oikein raskaalta tuon salaisuuden pitäminen.
Mutta jos hän olisi sanonut vaimolleen, että rouva Streng oli häntä
ymmärtävämpi tai muuta sen tapaista, niin olisi vaimo sen käsittänyt
moitteeksi ja ollut liian ylpeä sitä kärsimään, samalla olisi vaimo
myöskin saanut mustasukkaisuuden aihetta, joka sitte olisi tuottanut
suurta kiusaa sekä hänelle itselleen että myöskin lehtorille.
Jonkun ajan jaksoivat rehtori ja rouva Lajunen kestää uutta

elinjärjestystä, aikaista nousemista ja liikkeellä oloa, niin kauan kuin
se kaikki uutuudellaan viehätti. Mutta eräillä ihmisillä on omituinen
taito saada käsissänsä kaikki pian vanhenemaan. Niinpä nytkin
rehtori kohta kokonaan kyllästyi "itsensä vaivaamiseen" ja palasi
entisen ikävyyden seuraan. Rouva Lajunen jaksoi vähän kauemmin
nauttia luonnon virkistystä, mutta uupui hänkin. Hänellä olikin
muutos ollut liian suuri, niin että se, äkisti toimeen pantuna,
enemmän uuvutti, kuin kukaan osasi edeltä päin arvata.
Mikäli entiselleen palaaminen toisilla tapahtui, jäivät lehtori ja

rouva Streng kahden sekä kroketti-peliin että soutelu- ja
kävelyretkille. Lehtori tosin koetti kartella yhdessä oloa, mutta kun
rouva Streng, aina hilpeä ja iloinen, sattui kumppaniksi, ei hän voinut
häntä kieltää, kun näet tahtoi sentään olla laimin lyömättä tavallista
kohteliaisuutta.
Vähitellen kasvoi lehtorin mielessä omituinen kaipaus, ystävän

puutteen tunne, sellaisen ystävän, jolle aina voisi puhua suoraan
kaikki ajatuksensa ja joka ne oikein käsittäisi. Ja tämä kaiho kasvoi
sitä suuremmaksi, mitä selvemmin hän käsitti, että hänen vierellänsä
usein oli sellainen ystävä, mutta hänellehän hän ei saattanut puhua.
Tuo tunne vahvistui viimein niin voimakkaaksi, että voimakas mies oli
kokonaan musertua sen taakan alle.
Rehtori turhamaisuudessaan uskoi itseänsä sekä muodon
muhkeudella että muilla ominaisuuksilta kaikista miehistä
etevimmäksi, joten hänelle ei edes johtunut mieleenkään, että
lehtorin seura ehkä saattaisi tulla vaaralliseksi hänen vaimollensa.
Mitäpä tuosta, jos lehtori souteli häntä, kun kerran näkyi olevankin
kuin luotu raskaan työn tekoon.
Jos rouva Lajunen viihtyi rehtorin seurassa, niinkuin näytti

viihtyvän, niin mitäpä outoa siinäkään olisi rehtorin mielestä ollut.
Päin vastoin ei rehtoria olisi ollenkaan kummastuttanut, jos rouva
Lajunen olisi pitänyt häntä miestänsä etevämpänä, vaikkapa
mielistynytkin häneen, koska lehtori ei kuitenkaan näyttänyt pitävän
suurta lukua vaimonsa seurasta.
Näin rehtori usein mietiskeli istuessaan kiikkulaudalla lehtorin

pihassa rouvan vastapäätä, joka kiikkutuolissaan lueskeli romaaneja.
Harvoin he mitään puhuivat, ja rouva taisi välistä unhottaa koko
rehtorin läsnä olonkin, koskapa hän joskus jotenkin suoravaisesti
huuteli ja komenteli piikojansa sieltä ulkoa käsin, kuitenkin nyt jo
paljon sävyisemmin kuin ensi päivinä, ollessansa tyytymätön maalla
oloon.
Rouva Lajusen mielessä, kun hänen miehensä yhä enemmin

ikään kuin häipyi naapurirouvan seuraan, rupesi vähitellen
kasvamaan jonkinlaista outoa levottomuutta, ja se suurensi tuon
muurahaissodan hänen silmissään aika isoksi tapaukseksi. Tosin
hän ei vielä ollut nähnyt muita samaan suuntaan viittaavia
todistuksia, mutta saattoihan niitä olla tapahtunut hänen
näkemättänsäkin. Kuitenkaan ei hänelle johtunut mieleen tehdä
samoin miehellensä kuin jo alkoi uskoa miehensä tekevän hänelle,
mutta päätti salaa tarkastella hänen käytöstänsä.
IV.
Joutui mansikka-aika ja hyvä marjakesä tulikin. Päivärinteet olivat

kirjavinaan punaisia, viljelemättömiä Pohjolan hedelmiä, makeampia
kuin mitkään viljellyt marjat.
Eräänä aamuna lehtori Lajunen jo aikaisin läksi liikkeelle,

oikeastaan kävelylle, vaan otti kuitenkin korisen käteensä eteen
ehkä sattuvan marjikon varalle.
Hän kiersi järven rantaa lähimmälle mäelle peltojen taa ja astuskeli

mitään erittäin ajattelematta, mutta muistamatta mansikoitakaan. Ei
hän myöskään ollut vaipunut luonnon ihailemiseen, kuten tavallisesti
ennen.
Viimein hänen eteensä ilmestyi parin pensaan takaa joku, joka

kyyrysillään todellakin kokoeli Luojan ja luonnon antimia, eikä se
ollut kukaan muu kuin rouva Streng, joka oli sinne ehtinyt ennen
häntä.
Lehtori yritti peräytymään, mutta liian myöhään; rouva jo huomasi

hänet. Hänen siis täytyi tervehtiä.
"Hyvää huomenta!" vastasi iloinen ääni. "Kyllä näitä marjoja on

täällä teillekin, ei teidän sen tähden tarvitse paeta."
"En minä sen tähden yrittänytkään." — Hän ei koettanut salata

paon aiettansa.
"Minkä tähden sitte? Sanokaapas, miksi te olette viime aikoina

ruvenneet pelkäämään minua. Olenko minä muuttunut julmemmaksi
vai miten?"
"Ette suinkaan. Päin vastoin olette liiankin hyvä." — Lehtori
tarkoitti yleensä kaikkia niitä rouvan ominaisuuksia, jotka häntä
miellyttivät, eikä erittäin niin sanottua hyvyyden avua.
"Ei kukaan voi olla liian hyvä, eikähän hyvyyden pitäisi ketään
pakoon ajaa. Ettekö enää pidä minua ystävänänne?"
"Pidän liiaksikin."
"Nyt minä en teitä ollenkaan ymmärrä."
"En minä itsekään. Sen vain tunnen, että minun tarvitsisi puhua,
mutta en voi kellekään."
"Ettekö minullekaan?"
"Kaikkein vähimmin teille."
"No, kyllä ainakin yhdelle voitte puhua, tuonne!" Hän osoitti kohti
taivasta.
Lehtori punastui. Oliko hän unhottanut Jumalansa! Todellakin

viime aikoina, silloin kuin oli hautonut tuota salaisuuttansa, joka nyt
oli ollut vähällä pujahtaa ennen aikojaan hänen suustansa, kenties,
kuten hän tähän asti luuli, sotkemaan toisen, ehkäpä useammankin
henkilön rauhaa.
Hän astui reippaasti rouvan luo, antoi kättä ja lausui vain yhden
sanan: "kiitos!"
"Mitäpä siinä on erittäin kiittämistä. Tietystihän Jumalalle voi kuka

hyvänsä puhua kaikki asiansa."
"Niin tosiaankin, mutta hän yritti minulta unohtumaan. Nyt olen
selvillä, ja tuo teidän yksi viittauksenne minulta poisti ahdistuksen.
Nyt minä myöskin voin puhua suoraan teille, kun näen, että teidän
rauhanne ei häiriydy."
"Mikä sitte muka saattaisi häiritä minun rauhaani?"
Lehtori jätti siihen vastaamatta. Vasta hetkisen kuluttua virkkoi

hän:
"Minä olen nyt tänä kesänä huomannut, mikä suuri ero on teidän
ja minun vaimoni välillä."
"Tuskin suurempaa kuin teidän ja minun mieheni välillä. Minä olen

huomannut enemmänkin. Silloin kuin teidän rouvanne laittoi meille
kaupunkilais-illalliset, joita te ette näyttäneet hyväksyvän, sanoi
Viktor kotiin palattuamme, kun niiden pitojen johdosta kiistelimme,
että te ja minä sopisimme paremmin yhteen kuin hän ja minä.
Minusta hän siinä arvasi ihan oikein enkä minä sitä siis
vastustanutkaan, vaan sanoin mitä nytkin sanon, että mikä kerran on
mahdotonta, miksipä sillä rupeisimme sotkemaan rauhaamme, ehkä
vielä toistenkin."
Lehtori vaipui ihmettelemisen äänettömyyteen. "Saatammehan

siltä pysyä ystävinä", jatkoi rouva. "Minä huomasin teidän
yrityksenne totuttaa rouvaanne toisiin tapoihin ja rupesin mielelläni
auttamaan; toivoin näette samalla, että Viktorikin hiukan luopuisi
muutamista tavoistaan. Kun se ei onnistunut täydellisesti teille —
Viktor näyttää olevan kyllin onnellinen sellaisenaan kuin on — olen
sitte tarkastellut, miten te tästä asiasta selviäisitte. Minua
pakenemisenne näytti olevan mielessänne jotakin, johon en tahtonut
antaa teidän eksyä. Sen tähden piti minun saada teidät ennen
puhumaan ja muistamaan velvollisuutenne, kuin kokonaan jouduitte
harhateille."
Lehtorin ihmettely yhä kasvoi. Miten tarkka aisti tuolla rouvalla!
"Niin, pysykäämme ystävinä", virkkoi hän viimein. "Näenhän, että

on turha teiltä mitään salata ja että teihin myöskin voi kuka hyvänsä
luottaa. Teillä on aina oikea pohja. — Ja nyt poimikaamme marjoja,
että kotiinkin joudumme."
"Minun korini on kohta täysi. Saanko auttaa teitä?"
"En minä tiedä minkään sitä estävänkään, ell'ette tahdo lähteä

edeltä kotiinne. Kyllä minun koriini mahtuu." Pian täyttyi lehtorin kori
kahden poimiessa.
Kotimatkalla ryhtyi rouva Streng vielä puhetta jatkamaan.
"Minun pitäisi oikeastaan huomauttaa teille vielä yksi asia, joka

arvattavasti on teillä pysynyt epäselvänä, ell'ette vain pahastu minun
tunkeutumisestani teidän asioihinne."
"Mistäpä minä voisin teihin pahastua. Huomaanhan, että te

kuitenkin näette kaikki oikeassa valossa."
"Katsokaas, mieheni uskoo itseään niin eteväksi kaikin puolin, että

hänen ei tarvitse peljätä jättäessään minua kenen seuraan hyvänsä.
Sen tähden minä voinkin olla aivan vapaa, ei hän tule
mustasukkaiseksi. Mutta tiedättekö varmaan, että teidän rouvanne
yhtä lujasti luottaa valtaansa teidän ylitsenne?"
Lehtorilta ikään kuin silmät kerrassaan aukesivat. Hän edelleen

havahtui suloisesta unesta.
"En tosiaankaan tiedä. Kiitos viittauksesta. Nyt kyllä arvaan, mitä
tahdotte ja mikä on velvollisuuteni. Mutta auttakaa, jos horjun."
"Sitä teidän ei tarvitse pyytääkään."
*****
Rouva Lajusella oli myöskin salaisuutensa ja sitä hautoessaan

hän vähitellen oli melkein sairastunut. Umpimielisyys esti häntä sitä
ilmasemasta edes miehelleen, kaikkein vähimmin se toki sai tulla
hänen tietoonsa; ennemmin joku kaupunkilaisystävistä voi sen kuulla
ja ruveta apulaiseksi tutkimusten teossa.
Mutta maalla oloa kesti liian kauan. Rouva alkoi nukkua

levottomasti ja nähdä puoli valveillakin asioita, joita sitte uskoi tosiksi
ja jotka vain pahensivat hänen tilaansa. Hänen rakkautensa ei tosin
ollut varsin syvällinen laatuansa, vaan tuo romaaneista opittu
mustasukkaisuuden tauti tuntui niin erittäin sopivalta syyltä tekeytyä
kärsimyksen uhriksi ja sen nojalla taipumuksensa mukaan kiusata
itseään ja piikoja, joita hän taas alkoi juoksuttaa ja komentaa yhä
enemmin.
Oli rouvassa sentään syvimmällä kätkössä myöskin oikeuden ja

tosi ihmisyyden siemen, vaikka se oli tähän asti pysynyt
kehittymättä, osaksi lehtorin itsensä tähden, hän kun oli avioliittonsa
alussa liian pian luopunut rouvansa kasvatuksesta taikkapa ollut liian
jyrkkä siinä, osittain myöskin sopimattomain
kaupunkilaisystävättärien tähden, he kun rouvan turhamaisuutta yhä
kiihdyttelivät. Nyt kun nämä ystävättäret olivat poissa ja päin vastoin
oli usein tilaisuus kuulla oikeampia tapoja ja ajatuksia, alkoi se
ihmisyyssiemen itää ja samalla kasvattaa kiivasta ristiriitaa rouvan
mielessä entisen nukkemaisuuden ja vasta itävän uuden ihmisen
välillä.
Tämän ristiriidan tähden tuntui mustasukkaisuustauti vielä

rasittavammalta. Mutta vanha puoli oli vielä niin paljon voitolla, että
rouva ei omin neuvoin siitä jaksanut selvitä.
Nyt kun lehtori tänä äsken kerrottuna aamuna nousi, oli rouvakin
ollut sen verran liikkeellä, että sattumalta huomasi rouva Strengin
lähdön kori kädessä. Hän oli nukkuvinaan uudestaan; mutta kun
lehtori peseydyttyään ja pukeuduttuaan läksi ulos, riensi hän salaa
ikkunasta katsomaan, menikö hänen miehensä samanne päin. Ihan
oikein: kori hänelläkin kädessä ja samaa tietä. Eiköhän tuo ollut vain
edeltä päin sovittua!
Vielä oli liian aikainen nousta. Rouva siis palasi vuoteelleen ja

valvottuaan hyvän aikaa vaipui horrostilaan, joka ei vähääkään
virkistänyt, vaan sen sijaan antoi mielikuvitukselle vapaan tilaisuuden
kiusata hermostoa ja luoda ilmi eläväksi kaikenlaisia kuvia, joita ei
avoimin silmin nähdä eikä huolitakaan nähdä.
Ja mielikuvitus tietysti jatkoi ja kehitteli kernaimmin niitä kuvia, joita

mieli oli täysimpänä. Se loi makaajan nähtäväksi kauniin marja-ahon
ja siihen lehtorin ja rouva Strengin marjoja poimimaan. He ensin
pysyivät etempänä toisistaan, mutta lähenivät vähitellen ja viimein
pistelivät mehukkaita mansikoita toinen toisensa suuhun ja poimivat
niitä toinen toisensa koriin.
Tämän kaiken oli rouva Lajunen näkevinään pensaston takaa,

johon muka oli kätkeytynyt heitä tarkastelemaan.
Viimein poimijat muka nousivat seisomaan, syleilivät ja suutelivat
toisiansa.
Se toki jo oli liikaa.
Lehtorin asunnossa kuulivat Katri ja Mari kyökkiin, jossa

odottelivat rouvan heräämistä, kovan parahduksen. Mari juoksi
sisään.
Omasta äänestään heränneenä istui rouva sängyssään märkänä

hiestä ja silmät oudosti leimahtelevina. Tottunut lääkäri olisi niistä
heti nähnyt kuumeen oireita.
"Missä lehtori on?" kysyi hän.
"En minä tiedä, jo hän oli poissa, kun minä heräsin ja yritin kahvia
viemään."
"Ette te tiedä mitään, mutta tiedän minä itsekin. Hän suu…"
"Oikeaan aikaan hän toki muisti, että Mari olikin vain piika ja
keskeytti syvälle kätketyn salaisuutensa tunnustuksen.
"En minä nyt jaksa nousta," sanoi hän sitte selvemmällä äänellä,
"tuo vain kahvia ensin."
Mari riensi toimittamaan.
Rouva painui takaisin makuulle. Kuuma vuode melkein poltti,

mutta ruumis oli niin hervakka, että tuntui ikään kuin vajoavan
lävitse. Putoamista peljäten hän ummisti silmänsä ja hiukan vapisi.
Katri kuitenkin paraiksi toi kahvin, että rouva pääsi vaarasta. Hän
joi kupin, jopa toisenkin, ja vähän virkistyi hetkiseksi, kunnes kahvin
lämpö tuotti uutta kuumetta. Ei ollut ajattelemistakaan ylös
nousemista.
Hetkisen kuluttua saapui lehtori kotiin.
Rouva kuuli hänen askeleensa ja huomasi niistä, että hän astui

suoraa päätä hänen luoksensa.
Lehtori asetti mansikkakorinsa pikku pöydälle sängyn viereni,

jossa kahvitarjotin äsken oli ollut.
Rouva aukasi silmänsä nähdäkseen, rohkeniko tuo mies enää

katsoa häneen suoraan. Niin varma oli rouva alkavan kuumeen
käsissä äsken näkemänsä unen todellisuudesta.
"Joko olet hereillä? Katsos, miten kauniita mansikoita!"
Sekä ääni että käytös olivat ihan suoravaiset eikä katseessakaan

näkynyt mitään arkuutta.
Rouva ensin oli vähällä muistaa, että unta hän kaiketi olikin
nähnyt; vaan toinen tunne oli vahvempi. Hän ajatteli: "teeskentelijä!
mutta osaan sitä minäkin teeskennellä!"
"Kalinoita tosiaankin", virkkoi hän ääneensä ja alkoi syödä hyvällä

halulla, kuten näytti.
Lehtori hyvillänsä, että hänen äsken tehdyn päätöksensä toimeen

panon alku onnistui niin hyvin, viivähti vähän kammarissa, ja rouva
sen aikaa söi syömistään marjoja.
Mutta mansikat ovat petolliset. Tervettä ne virkistävät, vaan lapsille

ja heikkohermoisille tuottavat kuumetta. Rouva Lajunen kun ei vielä
ollut syönyt tukevampaa ruokaa, vaikuttivat marjat tyhjässä vatsassa
ihmetyttävän nopeasti. Taudin alku kehittyi kovaksi kuumeeksi;
sairas alkoi houraella.
Lehtori istui taukoamatta sairaan luona. Kuultuaan hänen

houreistansa asioita, joita oli tarpeeton antaa palvelijain kuulla,
päästi hän heitä sisälle ainoastaan välttämättömille asioille, vaan
muuten teki itse kaikki, mitä sairaan hoitoon kuuluu.
Ei rouva kuitenkaan aina ollut houreen tilassa. Selkeämpinä

hetkinään hän kyllä huomasi miehensä valppauden, huomasipa
myöskin, että rouva Streng usein kävi siellä ja kuuli miehensä ja
hänen keskusteluistaan, miten perin väärä koko hänen
luulevaisuutensa oli ja miten kerrassaan jalo nainen tuo
naapurirouva oli, jota hän tähän asti oli halveksinut.
Siitä huomiosta hänen hourehetkensä alkoivat vähitellen lyhetä ja

harveta. Kuitenkin hän mielellään makaeli silmät ummessa
selvänäkin välistä vain katsellen salaa miestänsä, ja nähtyään hänen
huolestuneen muotonsa päätti hän koettaa ansaitakin miehensä
rakkautta.
Täten ei tauti tullut pitkälliseksi. Kuudentena päivänä sairas jo

arvaeli olevansa terve, vaikka tosin vielä heikko.
"Annatko anteeksi, että olen sinua väärin käsittänyt?" kysyi hän

silloin mieheltään.
Lehtori hämmästyi tätä muutosta. Hänen mielessään välähti

autuaallinen tunne, ensi kerran siitä asti, kuin hän oli vihille astunut
rikkaan ja äitinsä puolelta ylhäissukuisen neiti Savolinin kanssa,
jonka oli oppinut seuroissa tuntemaan viehättäväksi tytöksi.
Heti hän avioelämänsä ensi päivinä oli huomannut pahasti
pettyneensä, mutta kuitenkin nurisematta kantanut rangaistusta siitä,
että oli osittain rikkauden houkutuksesta antautunut huolettoman
toimeen tulon toivoon.
Nyt lehtori tarttui siihen vähäiseen toivon korteen, jonka vaimonsa

hänelle ojensi.
"Etkös enää ole mustasukkainen?" kysyi hän iloisesti.
"Rouva Strenginkö tähden? En, vaikka sinulla olisikin kyllin kyllä

syytä luopua minusta ja rakastua häneen; hän sen ansaitsisi monta
vertaa paremmin kuin minä."
"Jos tunnet käsittäneesi minua väärin, niin sillähän se jo on

sovitettukin. Mutta olisiko se tosiaankin mahdollista?"
"On se ihan totta. Olenhan tässä maatessani kuullut ja huomannut

paljonkin. Ja sitte ajattelin, että tuskinpa vain minä olisin sinua niin
hoidellut, kuin sinä nyt hoidit minua. Johtui sitte myöskin mieleeni,
että tosiaankaan minä en tähän asti ole tehnyt mitään sinun
huviksesi enkä myöskään ole osannut olla kiitollinen siitä, mitä sinä
olet tehnyt minulle. Jos et ole liian malttamaton, etkä vaadi yht'aikaa
liian paljoa, niin koetan muuttua kokonaan toisenlaiseksi."
Lehtori ei kyennyt vastaamaan. Hän vain ääneti kyynelsilmin syleili

vaimoansa.
"Arvaatko, mistä tämä mieli nyt on minulle tullut?"
"En, mahdoton minun on sitä arvata. Houreistasi luulin ihan toista."

"Minä unissani näin sinun juuri näin hellästi syleilevän, arvaat toki,
ketä, ja hän sitä paremmin ansaitsisikin. Mutta kyllä nyt tiedän, että
uni oli sula valhe. Sinä et rakasta häntä, vaan minua."
"Älä sano niin; en minä ole sinua oikein rakastanut ennen kuin
nyt."
Pitkät selitykset kasvoivat molemmin puolin ja niiden johdosta

lehtori vaimoinensa alkoi nyt vasta viettää lempiviikkojansa luonnon
helmassa, mutta eivät ne siltä olleet vähemmin suloiset. Lehtorilla
tosin täytyi olla hyvä varasto kärsivällisyyttä; sillä eipä vanhoista
tavoista niin äkisti päästä; mutta hän osasi aina vähitellen saada
tahtonsa noin vain kiertoteitä huomatuksi ja karttaa jyrkkiä
vaatimuksia, jotka vaimoa olisivat suututtaneet ja kiusantekoon
ärsyttäneet.
Hyvänä apuna oli rouva Lajusella naapurirouvan esikuva. Heistä

tulikin hyvät ystävät ja eroamattomat kumppanit. Väsymätön oli
rouva Streng opetuspuuhassaan ja iloksensa huomasi hän
oppilaansa hyvin edistyvän.
Rehtori yksin pysyi osattomana näistä tapauksista ja muutoksista.

Mutta kun rouva Lajunen alkoi yhä enemmän seurata toisten tapoja
ja olla mukana kävelyretkillä, katsoi hänkin vaikka vastahakoisesti
olevansa velvollinen mukautumaan. Ainoastaan aamu-unestansa
hän ei jaksanut luopua.
Kaksi Kesävierastamme oli löytänyt onnen luonnon helmasta;

kolmas oli onnellinen omasta mahdistaan ja oman täydellisyyden
tunnostaan; neljäs olisi kyllä ansainnut olla onnellisempi, mutta hän
tyytyi siihen onneen, jonka velvollisuuksien täyttäminen ja hyvä
omatunto tuottavat.
HAAKSIRIKKO.
"Kun on huono pää, pitää lukea ahkerammin", lausui eräänä

keväänä koulun loputtua kunnallisneuvos Curtén pojallensa
Florianille, joka oli töin tuskin päässyt ylemmälle luokalle, vaikka
kyllä oli koettanut koko vuoden oikein voimainsa takaa lukea
pinnistää.
Tuo säännöllisesti joka kerran koulusta arvosanoja tuodessa

lausuttu kehoitus oli oikeastaan tarpeeton, sillä ei Florianilta
suinkaan ahkeruutta puuttunut, mutta hirmuisen kova pää hänellä oli
aivan pienestä pitäin. Mielellään hän oli ensi alussa kirjaimia
katsellut, mutta nimet ne eivät ruvenneet, pysymään muistissa.
Sittemmin koulussa oli niin paljo kaikenlaista opittavaa, että kävi
vielä mahdottomammaksi muistin ahjoon sovittaa niitä kaikkia.
Kernaimmin olisi Florian viimein jättänyt koko lukemisen sikseen,

varsinkin kuin kumppanitkin alkoivat pilkkaella hänen
osaamattomuuttaan. Vaan silloinpa sanottiin kotona, että kovinhan
näyttäisi rumalta kunnallisneuvoksen pojan tyhmäksi jäädä, vaikka
tosin ei kaunista ollut tuokaan huonojen todistusten saanti.
Tämä tarttui mieleen ja siitä vähitellen kasvoi kiihkeä kunnianhimo,
joka nytkin mainittuna keväänä oli Florianin melkein saanut itkuun
tillahtamaan tuossa ihan kumppanien nähden, kun todistus tuli
kouraan ja hänet sanottiin päästettävän viidennelle luokalle
ainoastaan ahkeruutensa tähden.
Isän lausuessa kertoiluksensa päätti Florian lukea vielä,

ahkerammin ja pani päätöksensä heti toimeen. Hänen vanhempansa
kun asuivat lyseokaupungissa, ei hänellä ollut kotimatkastakaan
huolta, Sentähden hän jo tutkintopäivän iltapuolella alkoi kirjan
ääressä istumisensa. "Ahkera, ole ahkera!" kaikui alinomaa hänen
korvissaan. Niinpä kumppanit häntä tuskin koko kesänä saivat
liikkeelle, taikka jos saivatkin, oli hänellä ajatukset kirjoissa, joten
hänestä ei kellekään hauskuutta ollut.
Kerran hänet puoli väkisin vietiin onkimatkalle. Hän istui

muutamain kumppanien kanssa veneessä ja katseli tosin onkensa
poloa; mutta siitä johtuivat hänen ajatuksensa siimaa myöten alas
kaloihin, jotka muka piirustelivat siellä vanhan Kreikanmaan karttaa
ja asettelivat sen maakuntia paikoillensa. Vaan nepä eivät
osuneetkaan oikein, vaikka kalat miten olisivat koettaneet; sen
tähden niiden kesken syntyi kinaa ja ne siinä mellastellessaan
nykivät hänen siimaansa ja poloansa.
"Johan ne kalat vievät sinut koko miehen!" ivasivat kumppanit.
"Missäs kohti se Fokis-maa on?" kysyi Florian, voidakseen neuvoa

kaloille ja siten toimittaa sinne rauhaa.
Kumppanit tietysti nauramaan ja ivaamaan. Florian joutui

luonteensa arkuuden tähden tuosta hämilleen, ja yhä harvemmin
kumppanit häntä enää saivat mihinkään lähtemään.
Kova pää vaati kovaa lukua ja luku ikäänkuin sulatti uhrinsa
kirjoihin ja teki, kuten muista näytti, hajamieliseksi.
Viime luokalle päästyään joutui Florian kaikkein ihmeeksi kihloihin.

Mutta omituisestipa se sekin tapahtui.
Kunnallisneuvoksella oli pidot ja Florian oli väkisin saatu

franseesiin. Hän istui parinsa vieressä. Soitosta johtuivat ajatukset
äänioppiin, mitenkä eri äänet saadaan eri pituisista ja paksuisista
pianonkielistä eri lailla pingoittamalla ja miten eri äänet tekevät eri
suuria aaltoja ilmassa.
Niinpä Florian ei huomannut pitää vaaria tanssivuorostansa.

Vastatanssijat tulivat aivan eteen ja herra ivaten virkkoi: "no,
Florian, suutele jo!" tarkoittaen, että Florian parinsa kanssa olivat
niin rakastuneet, että muuta eivät enää olleet vailla kuin suutelua.
Äänioppi haihtui kerrassaan, vaan sen sijaan eksyi Florian toiselle

taholle. Hän luuli nyt oltavan "kaivoleikkisillä", jossa sormusta
kuljetetaan suusta suuhun. Ja hän ikään kuin havahtuen alkoi
huulillansa etsiä sormusta parinsa huulilta.
Tytön veli, vastatanssija, se juuri oli pannut tuon kujeen toimeen,

uskomalla siitä kuitenkaan tuollaista tulevan. Mutta kun vieraat eivät
ottaneet oikein tajutaksensa moista leikkiä eikä asianomaisten
vanhemmilla ollut kummallakaan puolen mitään esteitä lähemmän
sukulaisuuden rakentamista vastaan, julistettiin Florian ja Lisette
kihloihin, johon he itsekin sekä taipumuksesta että häpeätä
välttääkseen pitkittä puheitta suostuivat.
Mitään puutetta ei Florianilla koskaan ollut, sillä hänen

vanhempiaan ainakin luultiin rikkaiksi. Mutta vanhempain ja
palvelijain täytyi aina pitää huoli hänen pienimmistäkin tarpeistansa;
niitähän ei sopinut jättää Florianin ajateltavaksi, se olisi häirinnyt
lukua. Näin oli hän vähitellen vierastanut kokonaan tosi elämästä ja
alkoi yhä useammin ajatuksissaan johtua kaikenlaisista
jokapäiväisen elämän pikku asioista joko etäiseen muinaisuuteen
taikka muihin hullunkurisuuksiin.
*****
"Ahkeruus kaikki voittaa." Niinpä Floriankin viimein pääsi

ylioppilaaksi.
Mutta silloin ne vasta huolet ja vastukset alkoivat.
Isä oli varmuuden vuoksi ollut saattamassa ensi lukukauden

alussa Florianiansa Helsinkiin ja hankkinut hänelle asunnon
ravintoineen kaikkineen, että poika saisi oikein rauhassa lukea. Isä
hänet myöskin oli jo keväällä määrännyt historiallis-kielitieteelliseen
tiedekuntaan, josta helpoimmin sitte voi siirtyä mille uralle hyvänsä,
kun pojalla itsellään ei kumminkaan ollut edes aavistustakaan, miksi
hänen pitäisi ruveta.
Näistä siis ei ollut huolta. Mutta Florian ei ollut tottunut vapaasen

elämään eikä vapaasen, omintakeiseen työhön. Hän oli tähän asti
tehnyt työtä käskettyä, lukenut, mitä opettajat luettavaksi määräsivät.
Nyt hän ei itse osannut järjestää lukuansa, kun ei enää niin tarkkaa
ohjetta eikä ohjaajaa ollut.
Hän luki vain, luki ahkerasti aamusta iltaan milloin mitäkin ja

toisinaan kävi luennoilla kuulemassa konsa ketäkin. Mitäpä hän
niistä luennoista hyötyi, ajatukset ne kun vain aina

The Power of The Cross John Bradshaw Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

The Power of The Cross John Bradshaw Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

The Power Of The Cross John

Copyright © 2023 by It Is Written. All rights reserved.

Additional copies of this book and a

All Scripture quotations, unless otherwise indicated,

All Scripture quotations marked KJV are taken from

Scripture quotations marked ESV are taken from

Printed in the United States of America

The Big Question .......................................2

appropriate and thorough answer. He was patient

The cross has become one of the best-known,

of which is as tall as a 12-story building. Located

humiliation. Those who were crucified were con-

difficult, accelerating both asphyxiation

4 “Crucifixion,” Britannica, last updated March 3, 2023, https://

“And the people stood looking on. But even

execution for criminals in the Roman Empire at

forfeited the gift of eternal life when they turned

for Adam and Eve, indicative that SomeONE

in Him should not perish but have everlasting

“We have sinned, for we have spoken against the

anyone, when he looked at the bronze serpent, he

It is easy for sinful people living in a sinful

wrote, “He was wounded for our transgressions,

The Earth, created in perfection, was tainted

that all who wished to do so could be saved from

condemned to die for crimes He did not commit.

back to prison, and executed a short time later on

6 Rex Butler, “Martyrs Mirror: Remembering the Anabaptists,”

And Romans 5:6 (KJV) states, “For when we

7 Bible prophecy frequently employs a symbolic day to represent

Messiah. This happened in the fall of the year AD

thing. The Bible records that Peter “began to re-

four decades after the crucifixion, Jerusalem was

the people living in Earth’s last days. But instead

cannot possibly imagine its splendor. “Thank you”

which I now live in the flesh I live by the faith of

God was willing to give you Jesus, there’s nothing

And the love displayed at Calvary urges a radi-

John Bradshaw, President

FREE Bible Studies!

• It Is Written Bible Study Guides

Visit itiswritten.com/biblestudy today!

"Kas sinua veitikkaa!" Luunapilla hän singautti sen oikeaan

Lehtori tarkasteli katseillaan myöskin saalia, jolla rouva Streng

Rouva Lajunen raotti silmiään. Hän ei ensin käsittänyt, missä oli.

Ei hän kuitenkaan enää uudelleen nukkunut. Tuulen henki hiukan

Kuului vähän oksain raksetta. Rouva avasi silmänsä ja näki

"Mitä sinä siellä puuhasit?"

"Karkoittelin muurahaisia", selitti lehtori viattomasti.

"Onko täällä niitä?" — Rouva kauhistui omasta puolestaan.

"Näkyy olevan maassa, vaan ei puissa."

Samassa tuli Mari tuomaan kahvia, kun oli nähnyt herrasväen

Siihen keskeytyivät rouva Lajusen arvelut ja utelemiset. Mieli

Tähän puheen hälinään ja kahvikompeiden kilinään toisetkin

Nytpä kahvilla olikin maku, jollaista rouva Lajunen harvoin muisti

"Mitäpä täällä on puuhaamista", vastusti häntä rouvansa.

"Ehk'et ole ihan väärässä", myönsi viimein rouva. Mitäpä siinä

Vielä selvemmäksi varttui tämä kokemus parin kolmen viikon

Omituinen oli todellakin rouvain luonteiden vastakkaisuus. Yhä

Mikäli tämä asia hänelle selvisi, mitä suloisemmaksi, etevämmäksi

Jonkun ajan jaksoivat rehtori ja rouva Lajunen kestää uutta

Mikäli entiselleen palaaminen toisilla tapahtui, jäivät lehtori ja

Vähitellen kasvoi lehtorin mielessä omituinen kaipaus, ystävän