Age as Disease: Anti-Aging

Technologies, Sites and Practices 1st

Edition David-Jack Fletcher
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/age-as-disease-anti-aging-technologies-sites-and-pra
ctices-1st-edition-david-jack-fletcher/
Age as Disease
Anti-Aging Technologies,
Sites and Practices
David-Jack Fletcher
Age as Disease
 David-Jack Fletcher

Age as Disease
Anti-Aging Technologies, Sites
and Practices
David-Jack Fletcher
Online Education Services – Western Sydney Online
Aberglasslyn, NSW, Australia

ISBN 978-981-16-0012-8    ISBN 978-981-16-0013-5 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-16-0013-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature Singapore
Pte Ltd. 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover image © Kiyoshi Takahase Segundo / Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore
Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721,
Singapore
 Acknowledgments

There are so many people who supported me through this process; not
least of all my PhD supervisor Joseph Pugliese, who patiently assisted and
guided me in the development of my thesis, upon which this book is
largely based. His dedication to my work, and to me, has been tireless,
relentless and perpetually inspiring. In my (several) moments of doubt
and shaky confidence, Joseph inevitably provided some sort of mind-­
bending feedback that set me right back on track. I cannot sufficiently
express my gratitude. Thank you, as well, to my associate supervisor,
Nicole Anderson, who was always ready to read drafts and provide con-
siderate and critical feedback at short notice. I do count myself lucky to
have had two extremely supportive colleagues support me.
I am also grateful for a husband whose endless emotional support also
manifested as, at times, housekeeper, personal chef, shoulder to cry on
and a firm hand telling me to believe in myself. His love and support, in
general, spurred me to push myself. Thank you, Paul, for listening to my
endless cultural theory-inspired monologues, helping me relax with ran-
dom renovation shows and, of course, for everything else.
A handful of friends also enabled me through this journey, particularly
my incredible friends Tahnee and Chris, who were there every step of the
way, whether to share a success or pull me out of an abyss of self-pity. My
sister Allisha perhaps spent the most time asking me questions so that she
might understand my topic. These Q&A sessions enabled me to
v
vi Acknowledgments

articulate my thoughts more effectively and strengthened my work, so a

massive thank you to my sister. Thanks, as well, should go to my two
other brothers, Steven and Jon, for their excitement, interest and pride in
my work and in me.
Thank you to my departmental friends and colleagues, Siobhan Lyons,
Ian Collinson and Clementine Van Der Kwast, whose unshakeable wit
and blatant honesty are always refreshing, appreciated and in my best
interest. Finally, and definitely not least of all, my good friends Claire and
Jason whose editing and research skills are currently under-utilized and
should be for sale!
Thank you all so, so much. I hope you enjoy the final product.
 Contents

1 Introduction  1

2 The Biopolitics of Somatechnologies and Diseased Bodies 35

3 Gerontological Hygiene: Emergence and Contemporary

Practice101

4 Questions of the ‘Human’175

5 Gerontological Treatment Protocols: An Ethical Inquiry233

6 Conclusion: Trajectories of Gerontological Hygiene301

References317

vii
 1
Introduction

Old age is a point of reflection for many of us, though often through a
lens of pathology or medicalization. I say this precisely because of the
ways in which frameworks for elderly1 individuals are established and
deployed. As such, I have often reflected on the ways old age is con-
structed not only as a sort of deficit, but critically, as is argued throughout
this book, as a form of disease-state. Living in an intergenerational rela-
tionship, I am always interested and sometimes perplexed at the reactions
my husband and I receive when it is discovered that we are, in fact, not
father and son. The gasps and double-takes are not borne from the fact
that we are both men. They are instead driven by the fact that we are
clearly of different generations. The categories imposed upon us through
a priori assumptions about age, and romance, sparked within me a curi-
osity. Why, in a society that seemingly seeks to empower older individu-
als, are people still so shocked to hear—and to see—that this man and I,
with an age difference of twenty-four years, live in a monogamous
relationship?
Forms of empowerment that are readily recognizable without the need
for research include the marketing of anti-wrinkle creams, reinvigorated
vibrancy, cosmetic surgery and discursive regimes that insist forty is the
new thirty. Further, ‘by the end of the twentieth century, mid-life

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2021 1
D.-J. Fletcher, Age as Disease, https://doi.org/10.1007/978-981-16-0013-5_1
2 D.-J. Fletcher

lifestyles had become late-life lifestyles where 60 was hailed as the new 40
and 80 the new 60’ (Jagger 2005 in Gilleard and Higgs 2013). My curi-
osity was peaked when I began to do further investigation into ways of
seeing old age. Community programs have emerged across Australia, the
United States and the UK designed to keep elderly individuals active;
however, these are often increasingly reliant upon medico-scientific dis-
courses of the inevitability of frailty, decrepitude and illness. Investigations
and experimentations into ‘beating’ or ‘curing’ old age have become com-
monplace within scientific and medical circles, particularly in the field of
biogerontology. Outside the spheres of medicine and science old age has
been increasingly visibilized through various types of media and my ini-
tial research into this project was overwhelmed by frequent news broad-
casts and articles concerned with ‘overcoming’ age. These
spheres—medicine, science, media—converge to present aging itself as a
medical problem. I wondered, then, if there was a connection between
informal gasps of shock when I introduced my visibly older partner and
a broader discourse that positioned old age as a medical issue.
The obvious implication here is the increased value of youth, which of
course is not a new phenomenon. However, with the increased develop-
ment of technology, this anti-aging phenomenon has become a move-
ment, as this book will expose. The question therefore arose: were
anti-wrinkle creams and ‘success’ stories of extending the lifespan of crea-
tures such as mice designed simply to celebrate youth, or was there some-
thing else at stake here? This book will demonstrate that discourses
surrounding age are intertwined in a complex nexus comprised of biopo-
litical, governmental, neoliberal, somatechnological and ethical ideolo-
gies that seek to remove old age in favor of an idealized youthful form. I
contend that old age, and aging more broadly, is currently under
attempted abolition. Through governmental, institutional and medico-­
scientific frameworks, there is an attempt to abolish age and aging because
it has been framed as a pathology that needs to be ‘cured’. As such, the
central concern of this book is to expose and critique the myriad ways in
which old age has become pathologized as a disease-state.
This book has four key aims, described below in brief to provide con-
text for the book as it unfolds. The pathologization of old age has been
enabled and legitimized by several scientific and medical discourses and,
 1 Introduction 3

most notably, through the inclusion of old age as a listing in the

International Classification of Diseases Index. Informed primarily by the
Foucauldian concepts of biopolitics and governmentality, I aim to explore
the problematic discursive and technological regimes that perpetuate
what I name as ‘gerontological hygiene’.
Firstly, I want to deploy a framework called ‘gerontological hygiene’.
Simply put, this is a framework that encapsulates the discursive, practical
and medico-technological means of abolishing ‘old age’. I do not suggest
that old age has been abolished; rather, it is my argument that old age is
undergoing abolition, precisely through various discursive, practical and
medico-technological anti-aging interventions. Through these interven-
tions, biogerontologists have pointed to ‘old age’ as the originary illness
from which other age-related disease and disabilities come, with an ulti-
mate end goal of removing the possibility of old age entirely. Thus, in
terms of what is being abolished—it is the physical characteristics gener-
ally associated with old age (or Fourth Age)—frailty, decrepitude and
decline (in various forms). I deploy this framework precisely because it
not only names a series of problematic regimes designed to disallow the
process of getting old/er, but further, because it emphasizes a noticeable
commonality in social and cultural gerontological research. That is, that
old age is a problem that needs to be fixed. In some instances, even
‘cured’. In this way, there is a gap in the field of cultural gerontology that
this book intends to begin to fill. Specifically, how can we use current
understandings of age—and old age—to challenge a priori assumptions
of frailty, decrepitude and illness? Further, are current methodologies for
intervening in old age problematic? I frame these questions through an
analysis of the ways in which both discursive and medico-scientific
attempts to abolish old age are violent regimes aimed toward the perpetu-
ation of youth (in all its ambiguity) as an ideal form.
Secondly, and to contextualize the framework of gerontological
hygiene, I critique a range of anti-aging technologies, both existing and
emerging, and the discourses that accompany them. Discourses embed-
ded within anti-aging technologies serve to perpetuate widely held beliefs
around anti-aging technologies as holistically good or positive. These
technologies are sometimes celebrated as age interventions or as produc-
ing elongated (healthy) longevity. While cultural gerontology seeks to
4 D.-J. Fletcher

redefine understandings of age, I find that there is a large portion of

research that focuses on how we can use anti-aging technologies and
practices to find value in the elderly. As such, I stage an in-depth analysis
of discursive strategies that seek to re-articulate understandings of old
age, known as productive aging, healthy aging, active aging and positive
aging. I suggest that these strategies help to enforce the notion that old
age is a disease-state, rather than intervene in that discussion. Furthermore,
through the adoption of these aging strategies, there are diverse attempts
to find ways for elderly individuals to maintain their ‘value’ as social sub-
jects. My critique rests on the fact that anti-aging technologies are often
met with widespread approval and are largely celebrated not only by sci-
entific and medical communities, but also by the average consumer.
There are limited questions as to whether these technologies are needed,
the implications of widely and holistically adopting anti-aging technolo-
gies and what happens to those who are unable to be ‘cured’.
The third aim of this book is to provide an original approach to con-
versations around gerontology and old age. As such, I explore and navi-
gate the complex intersections between biopolitics, ethics and
somatechnics and provide a meaningful analysis of the ways in which we
can use these intersections productively to challenge existing policies
around age, and more specifically, around elderly individuals. I deploy a
somatechnic framework to interrogate the abolition of old age as a com-
plex attempt to (re)-define what it means to be human. Specifically, the
co-constitution of body and technology that enable a recalibration of
understandings of the human from an organic being suffering the inevi-
table disease of aging to that of an ageless (or at least age-defiant) techno-
organic hybrid.
Finally, through establishing the framework of gerontological hygiene,
the overarching aim of this book is to critically engage with assumptions
of what we have come to name as the ‘human’. Indeed, what are we if we
don’t age? This formulates an ethical inquiry based on our current status
in the war against aging and the possible futures we might face if one day
we are able to overcome old age as a disease-state.
 1 Introduction 5

What Is Aging?
The aging process is generally recognized as a simple fact of life; we are
born, we live, we get old and we die. It has never been that simple, of
course, for age itself is a social and cultural construct. As Estes and
Phillipson (2002, p. 280) state:

in virtually all industrialized societies, with varying degrees of emphasis,

responses to aging were formed around the institutions and relationships
associated with welfare, retirement, and what became known as the “inter-
generational contract”. The associated discourses were fundamental in
determining social identity in old age.

As such, aging has never been solely concerned with reaching a certain
number; rather, it has been centrally preoccupied with a series of entitle-
ments during certain periods of one’s life. For instance, in western societ-
ies, an individual aged five years old is entitled to enter the education
system, an eighteen-year-old is entitled to vote, which in Australia, is a
legal requirement. At age sixty-five, an individual is entitled to retire.
These and other examples demonstrate that aging is not simply a biologi-
cal process, but one that occurs within a nexus of biopolitical and govern-
mental regimes surrounding presupposed aged abilities.
However, ‘age-related demarcations (50+, 55+ or 65+), that are con-
structed in society to distinguish “the aged” from other, seemingly “age-
less” adults, are quite arbitrary’ (Baars and Phillipson 2014, p. 12) and
have shifted over time. Further, what is of interest for me is how individu-
als in later life are constructed as somehow waiting to die. Moreover, how
often these individuals are framed as entitled to die. At the very least, it is
expected that older individuals will die sooner rather than later and as
such, protocols are put in place to alleviate the economic burden they
represent. The manner in which this alleviation takes place has shifted
over time from regimes of care, to regimes of self-care, which, as Nadesan
(2010, p. 15) argues, operate as forms of the ‘neoliberal state relinquish[ing]
paternalistic responsibility for its subjects but, simultaneously, hold[ing]
its subjects responsible for self-governance’. As such, a neoliberal under-
standing of old age has framed a decline in health as not only a personal
6 D.-J. Fletcher

responsibility, but, importantly, as a personal failure. Further, old age is

not only increasingly understood as a medical issue but is also normalized
as a disease-state. For instance, Birren and Stacey (1988) demarcate ‘nor-
mal aging’ from a state they call ‘terminal decline’. Normal aging, as
defined by Moody (2002, p. 4), ‘is not a disease but eventually leads to
functional declines and involves increased susceptibility to death from
specific diseases’. Terminal decline, however, should be viewed as ‘a phase
of biological, psychological, and social decompensation and not as “nor-
mal aging”’ (Birren and Stacey 1988, p. 55).
Age can be constructed in various ways, from social/cultural, to bio-
logical and physiological, to psychological. I turn now to a brief overview
of conceptualizations of age and highlight the way in which I will deploy
the term throughout the book. Following this, I will move into a brief
outline of each chapter and the empirical grounds for the book.
Silverstein et al. (2009) mobilize three distinct categories for theorizing
age—firstly, biological and biomedical; secondly, psychological; and thirdly,
social scientific approaches, including anthropology and the development
of the ‘Life Course’ approach popular among sociologists (Dannefer and
Kelly-Moore 2009; Cardona 2007, 2008). Typically, ‘the life course per-
spective has included two broad yet distinct, paradigmatic orientations,
which may [be] termed the biographical and the institutional’ (Settersten,
Jr. Binstock and George 2011, p. 4). The life course acknowledges that
components of aging from genetics to agency operate together to produce
a trajectory for an individuals’ life. I will elaborate mostly on the first cate-
gory, for reasons that will soon become clear. However, the psychological
and social scientific approaches must firstly be given attention.
The psychological approach primarily relies on notions of cognition
development and assesses what is typical or expected of an individual at a
certain age (Schaie and Willis 2009). Cognitive aging is depicted as the
gradual decline ‘in measures of process, or fluid cognition’ (Salthouse
1999, p. 196), which is related specifically to ‘learning, memory, reason-
ing and spatial ability’ (Salthouse 1999, p. 196). However, as Salthouse
highlights, there are several variables in age-related cognitive evaluation
that rarely demonstrate any difference between subjects aged twenty-five
to seventy-five, re-enforcing the arbitrary nature of age demarcations, as
listed above (Baars and Phillipson 2014, p. 12). The purposeful
 1 Introduction 7

visibilization of differences inferring decline in older subjects is alarming,

precisely because this only serves to highlight decline or illness, which is
profoundly similar to early studies of already-ill elderly patients in the
Hospital General that eventually led to universalized elder care. Critically,
there have been connections made between psychology and the social
sciences, which resulted in what has been framed as ‘social gerontology’.
This approach rests between the second and third categories mentioned
above and considers negative stereotypes surrounding aging and old age,
and environmental factors of aging, such as housing. Importantly, this
approach enables the interconnection of age with concepts such as sex,
gender and race (Baltes and Cartensen 2009). Baltes and Cartensen
(2009, p. 214) mobilize key qualifications of dependency in the later life
course stating that:

three qualifications should be emphasised: Dependency means passive con-

trol; reinforcement of dependency leads necessarily to non-use of existing
skills and thus to a possible acceleration of aging decline via disuse; and the
compensation strategy, dependent behaviour, is dictated by the environ-
ment; it is not self-selected.

The critical moment to mark in the above passage is the correlation

between dependency and regimes of control—what will be framed from
this point on as a form of biopolitics. Baltes and Cartensen 2009, p. 214)
point to social and environmental factors of the aging process that are
crucial for this book, specifically in relation to the nursing home, which
formulates part of my empirical ground. Indeed, ‘environmental geron-
tology has undoubtedly re-emerged as a major field of enquiry … and in
the process raised significant issues about older people’s relationship with
the physical and social contexts that shape everyday life’ (Phillipson 2007,
p. 326). Whilst Baltes and Cartensen’s qualifications are valuable, and
they later explain that self-selection is possible ‘when and where neces-
sary’, I argue against the negation of self-selection. I do this specifically
because biopolitical regimes generate not only the internalization of
social and cultural expectations and norms, but they also produce the
embodiment of those expectations through everyday practice, whether
consciously or otherwise. In relation to aging, I will demonstrate how
8 D.-J. Fletcher

dependency can be self-selected through neoliberal ideals of productivity

and self-assessment. This is but one problematic dimension of existing
aging studies.
The notion of assessment is perhaps the most significant component of
any approach to age and aging. The social scientific approach was built
upon anthropological and ethnographic research into aging across vari-
ous cultures and societies across. It was not until the early 1940s that
anthropological studies into old age were popularized through the semi-
nal work of Leo Simmons, titled In the Role of the Aged in Primitive Society
(1945), which examined the roles of, and perspectives toward, the elderly
in seventy-one non-industrialized societies. While Simmons’ work was
unable to provide clear and distinct attitudes toward elderly individuals,
his research provided a platform for further ethnographic studies.
Gubrium and Holstein (2009) highlight the social construction of the
aged identity, furthering the connection between age and other socially
constructed categories such as race, sex, gender and class. Phillipson
(1982) complicates biological approaches to age when he mobilizes the
intersection between old age and capitalism. He states that ‘we are rather
more interested in old age as a problem for a society characterised by
major inequalities in the distribution of power, income and property’
(Phillipson 1982, p. 1). The shift away from the biological component of
aging is critical in the development of gerontological studies, regardless of
one’s theoretical framework, precisely because this exposes age and aging
as a multifaceted experience, unable to be defined clearly by a single
approach.
It is problematic to assume one can understand the process of aging
purely from a biological perspective, precisely because there are several
external factors that converge upon an individual which influence the
rate of aging. As such, sociological approaches to aging further consist of
the development of the ‘life course’ approach, focusing on both social
interaction and social structure, and aspects of political economy that
lead to age-related inequalities, inclusive of aspects such as health, wealth,
longevity and marital status (Dannefer and Uhlenberg 2009). Within
social scientific approaches to gerontology there also reside categories
such as environmental—as mentioned above—and humanistic concepts.
Humanistic gerontology, as described by Biggs et al. (2003, p. 22), seeks
 1 Introduction 9

to ‘critique existing theories and to construct new positive models of age-

ing based on research by historians, ethicists and other social scientists’.
The multitude of dimensions in which gerontology is approached further
highlights its complexity as a discipline and a category unto itself.
Gerontology, to summarize, engages with the aging body by ‘developing
indices of functional capacity’ (Gilleard and Higgs 2013, p. 1), whether
it be through producing a marker of achievement based on chronology,
mortality and longevity statistics, or through reproducing the aging body
into a narrative of social care defined by rigid dichotomous parameters of
good or poor health.
The psychological and social scientific approaches to aging are impor-
tant for this book, precisely for how they are inextricably interwoven with
the first approach to aging mentioned above—that being the biological
and biomedical approach.
According to López-Otín et al. (2013, p. 1) the biomedical approach
to aging is principally

characterised by a progressive loss of physiological integrity, leading to

impaired function and increased vulnerability to death. This deterioration
is the primary risk factor for major human pathologies including cancer,
diabetes, cardiovascular disorders, and neurodegenerative diseases.

For the above cited authors there are nine hallmarks of aging that need
to be overcome: ‘genomic instability, telomere attrition, epigenetic altera-
tions, loss of proteostasis, deregulated nutrient-sensing, mitochondrial
dysfunction, cellular senescence, stem cell exhaustion, and altered inter-
cellular communication’ (López-Otín et al. 2013, p. 1). In this way, aging
is inseparable from medical understandings of health. The short passage
above provides a clear understanding of the biomedical approach as
underpinned by the assumption that aging is—or at least can be—a
disease-­state. Importantly, the biomedical approach can be fragmented
further, specifically based on assumptions of causes for aging. That is,
some biogerontologists (Barja 2008; de Grey 1999, 2004a, b, 2005,
2007; de Grey and Rae 2007; Johnson et al. 1999; Rattan 2010, 2012;
Sinclair and Guarente 1997) argue that aging is caused by oxidative stress,
while others (Gilchrest and Bohr 2001) advocate for the gradual
10 D.-J. Fletcher

shortening of telomeres and malfunctioning mitochondrial DNA as the

root cause. Regardless as to whether this is factual or not, it is my conten-
tion that biomedical discourse seeks to prove all other age-related illnesses
are merely symptoms of the disease of age. Hence, increasingly, scientific
communities are framing the aging process itself as a disease-state requir-
ing intervention or a ‘cure’.
Anti-aging discourses, however, and the resulting emergent somatech-
nologies formulate a revision of what it means to be human. This is dan-
gerous precisely because of the unethical biopolitical regimes deployed to
find a ‘cure’ and the manifold ways in which such regimes reify discourses
of idealized corporeality. As Waldschmidt (2005, p. 191) asserts, ‘the
concept of normality has gained such great suggestive power, especially in
the course of the last century, that one can hardly avoid its influence’.
This is important precisely because the government of bodies—in par-
ticular, deviant or nonproductive bodies—has seen ‘normality’ as the bell
curve standard. Davis (1997, p. 52) further states, ‘normalcy, rather being
a degree zero of existence, is more accurately a location of biopower’, thus
enabling the governance and surveillance of bodies. In addition, ‘profes-
sional discourses and social policies, rehabilitation programs and thera-
peutic practices, all with the aim of making normality possible for their
clients and recipients, revolve around this central notion’ (Waldschmidt
2005, p. 191).
With the large-scale adoption of techniques such as workplace equality
for disabled employees, ‘normality’ is once more reinvigorated through
the visible demarcation of difference. Davis (2000) frames this through
the notion of ‘bending over backwards’, whereby employers of disabled
individuals feel they are somehow going to extreme lengths to accom-
modate perhaps one employee. This is worth noting, precisely for the
discursive implications this carries; not only are able-bodied people—
here, the employer—assumed to be exceptionally flexible and malleable,
but Davis argues that discourses of disability position disabled individu-
als are self-centered and narcissistic. Davis makes a critical point here by
not only highlighting the ableist structures of workplaces in general, but
further, discourses of sovereignty as to whether a disabled persons’ request
for equal access is actioned, or not.
 1 Introduction 11

He states that ‘the implication is that to redress a problem, the redresser

must engage in a painful, extreme action’ (2000, p. 199). In this way,
discourses of normativity are enforced and maintained, for even if access
requests are met, the employer is still considered to have ‘bent over back-
wards’. Like old age, I find Davis’ argument aligns with the way that
nursing homes are designed as sites of medicalized quarantine. To
‘redress’, to use Davis’ terminology, toward a more homely feel is, then,
to bend over backward. Hence, the strategies and somatechnologies to be
explored throughout this book will expose the problematic biopolitical
and ethical dimensions of anti-aging that constitute neo-eugenic hygiene.
My contention is not simply that all anti-aging practices are bad, or
necessarily that we should not aim to ‘cure’, reverse or prevent the onset
of old age. Rather, the ways in which western societies are aiming to
achieve this goal draws upon neo-eugenic ideologies of hygiene. It is not
simply a matter of achieving the goal, but, importantly, how this goal is
achieved. To demonstrate the danger of our current anti-aging pathways,
I examine the relationship between biopolitical governance and ethical
philosophy. The revision of humanity, then, is problematic, perhaps
because of the disciplining of old age as a scientific quandary. For exam-
ple, scientific research that looks firstly at the physiological and biological
components of aging, as represented through oxidative stress and other
cell damage, cannot be meaningfully separated from understandings of
social, cultural and psychological components of aging.
As such I interrogate all three approaches through the term ‘aging’. It
is the increasing understanding of aging as a result of mitochondrial
DNA damage, telomere shortening and oxidative stress that continues to
mobilize anti-aging research and thus promote aging as not only a health
concern, but as a disease-state. The scientific understanding of age has led
to the medicalization of old age and, further, has influenced the design
and implementation of both institutionalized and governmental policies
and treatment protocols. Indeed, as Walker (2009, p. 363) maintains,
‘when policymakers propose practical solutions to social problems those
solutions are based on an implicit set of beliefs about the nature of the
social problem and its causation’. Of critical concern here, though, is the
construction by policymakers as intervening in a crisis—that is, policy
frameworks become a site for both crisis construction and crisis
12 D.-J. Fletcher

management (Estes 2001), which arguably enables discriminatory dis-

courses to be embedded within both governmental and institu-
tional policy.
While the scientific approach to aging is mobilized here as the primary
mode to understand the ‘term’, it must be noted that the three
approaches—biomedical/biological, psychological and social science
models—operate together in complicated ways. Indeed, the scientific
approach to aging is influenced by socio-cultural and psychological mod-
els of the aged body, and vice versa. The complicated ways in which these
beliefs of old age are constructed is a critical concern; hence, it is the
combination of these methods of controlling the aged body that formu-
lates what I term ‘gerontological hygiene’; by this term, I mean the sys-
tematic removal of old age through neo-eugenic and biopolitical regimes
that seek to not only frame old age as a disease-state, but also as avoidable
through neoliberal regimes of self-assessment. Critically, this term does
not suggest the killing of the elderly, rather the complicated ways in which
the biomedical turn aims to abolish old age as a corporeal state. I turn
now to a brief chapter outline and the empirical ground for the book.
Firstly, I’d like to position the framework of this book. It is important
to note that this book is produced in the field of Cultural Studies, though
I intend to intervene in popular assumptions of cultural gerontology.
Precisely because, as I understand it, cultural gerontology offers invalu-
able insight into the cultural dimensions of aging, while simultaneously
perpetuating certain myths of old age. There are several texts within cul-
tural gerontology that examine the connections between age and gender
(Edmondson 2013; Twigg and Martin 2015a, b) age and sexuality
(Brettschneider & McCoy 1988; Winn and Newton 1982; Gott 2004;
Gray and Garcia 2012; Worsfold 2011), age and health (Cardona 2008;
Asquith 2009; Chari et al. 2015; Burau et al. 2016), while a growing
number of researchers are interested in the connection between old age
and biopolitics (Katz 1996, 2005; Dannefer and Phillipson 2010), as
well as aging and narrativized depictions of dementia (Hartung and
Maierhofer 2009; Swinnen and Schweda 2015). I situate this book in
this emergent body of scholarly work that is critically examining age
through a range of contemporary cultural theories. However, it is impor-
tant to make a further demarcation between this work and that of other
 1 Introduction 13

cultural gerontologists. That is, there remains a clear underpinning of

neoliberal ideologies of use-value, as this book will uncover.
Further, there is a difference in approach between my analytical trajec-
tory and those of the above. A large portion of research coming out of
Europe is based around dementia and narrative. For instance, Chivers
and Kriebernegg’s (2017) illuminating text around the lived experience
of aged care home residents provides a wonderful overview of the
European experience. Discourses of fear around long-term care are chal-
lenged in this text and, though it is a meaningful contribution to social
gerontology, the framework differs from my own more theoretical and
policy-driven inquiry. The structure of nursing homes in the United
States, the UK and Australia is developed through different legislative
and political motivations. Likewise, texts such as Hartung and Maierhifer’s
(2009) Narratives of Life: Mediating Age offer a meaningful account of the
ways in which narrative can help us map and trace gerontology; however,
it does not apply a theoretical framework such as somatechnics, biopoli-
tics or ethics.
I do acknowledge, however, that there is a growing trend in healthcare
initiatives worldwide, of which European and Scandinavian nations are
leading impressive changes. There are several European institutions of
interest to the general topic of cultural gerontology; one such institution
is that of the European Innovation Partnership on Healthy and Active
Ageing (EIP-AHA), which distributes information around European
aging policies and initiatives. This is a vital institution for European
healthcare providers and recipients alike. The European Commission is
of interest here, as well. It is a broader institution; however, it does have
some focus on human development and aging, and population aging.
Population aging is a key metric in the development of contemporary
age-related healthcare regimes, particularly in places such as Australia,
whose baby-boomer generation is now well within their sixties. Despite
the two institutions above, there are significant differences in healthcare
strategies in Europe, which necessarily exclude those regions from my
present inquiry.
While research into aging is now a global point of interest, I locate the
case studies in this book around institutions and policies in America, the
UK and Australia. This is specifically because the healthcare models in
14 D.-J. Fletcher

these three geographical regions are quite specifically based around

notions of universalized care and, importantly, universalized understand-
ings of old age. Whereas progressive models of healthcare found in regions
such as Scandinavia are exceptionally different. I think here of Hogeway,
the dementia village in the Netherlands (see Planos 2014), where the resi-
dents live in carefully designed group homes and the care workers aban-
don traditional uniforms in favor of casual clothing to perpetuate the
illusion of an ordinary neighborhood. Indeed, this village enables its resi-
dents to roam freely and spend their time how they please. This model
sits diametrically opposed to those that exist in other parts of the world—
specifically, the United States, the UK and Australia—where nursing
homes reign supreme and the care workers provide strict and regimented
medical regimes. As such, my intervention in the field of cultural geron-
tology engages with existing models in western medical frameworks. I use
the sites explored in this book purposely to expose the ways in which old
age is synonymized with disease in these nations, and indeed, in the
mindset of everyday citizens.
In this way, this book is preoccupied with power; the dimensions of
power that underpin this book include those inscribed by biopolitics,
governmentality, somatechnics and ethics. Each chapter presented here
provides a detailed analysis of the manifestation of regimes of power
directed toward, and thrust upon, elderly individuals. Indeed, it is part of
this project to expose the implications these regimes have for (re)-concep-
tualizations of the human. Indeed, Foucault’s conceptions of biopolitics
and governmentality operate as primary frameworks. Derrida’s decon-
struction of the concepts of the [hu]man and the animal are critical in
understanding that notions of gerontological hygiene are predicated
upon the discriminatory discourses that position hierarchies of life. It is
my contention that various elderly individuals are currently subjugated
through medico-scientific and governmental regimes of power that pref-
erence youth. Additionally, the field of biogerontology rests on the sys-
tematic dehumanization of elderly individuals; hence, Levinasian ethics
enables the exposure of unethical treatment toward the elderly, both his-
torically and in contemporary western nations. Further, the intersection
between biopolitics and somatechnics has thus far been under-explored
in the fields of cultural- and bio-gerontology.
 1 Introduction 15

Before I delve into a brief overview of the book chapters, I want to

introduce some of the key theoretical positions that traverse this book.
Those include biopolitics, neoliberalism, somatechnics and ethics.

Foucauldian Biopolitics
Michel Foucault is generally acknowledged as the father of biopolitics,
coining the term biopolitics in his lectures of 1978–1979. Many scholars
before him had, in fact, identified similar notions. Biopolitical thought
can be traced back to the early 1900s when Rudolph Kjellén first
employed the term to denote the science of life and the ‘laws of life that
society manifests and […] promote’ (Kjellén 1920, p. 4). Foucault re-­
imagined biopolitics during the 1970s in order to provide an analytical
interpretation of colonialism and racism, and also a theoretical frame-
work for mechanisms of power which aimed to govern both individual
bodies and a nation’s population. Nadesan (2014, p. 167) acknowledges
these complex regimes of power when she asserts that ‘power may be
centralized in a sovereign figure, or it may be dispersed throughout daily
life in the form of laws, social norms, and personal habits’. Importantly,
too, Nadesan further acknowledges that power can be resisted. While
power in its various forms imposes regimes that shape daily practices, the
possibility for active resistance exists, as will be shown later through a
poignant example of aged care residences speaking back to the violences
they have suffered under care.
Scholars in the years since have reinterpreted what Foucault (1990,
p. 140) originally traced back to the sovereign power over life and death
and what he termed the ‘calculated management of life’. For Foucault
(1990, p. 136), the link between sovereignty and biopolitics meant that
biopolitics was ‘essentially a right of seizure: of things, time, bodies, and
ultimately life itself ’. One of the ways sovereign regimes exercise their
power is to control mortality and the shape of the lives we lead (see
Mbembé 2003). As such, biopolitics can be viewed as an institution of
control: of birthrate, life expectancy, health and so on.
Modes of control can be seen throughout eugenic regimes, such as
forced sterilization and liquidation. ‘Control is no longer just the
16 D.-J. Fletcher

necessary counterweight to freedom, [but] it becomes its mainspring’

(Foucault 2010, p. 67) in the sense that biopolitical control creates
notions of freedom and informs societies of what they are and are not
allowed. Agamben (1998, p. 11) argues that the creation of a population
operating under biopolitical control is the original aim of sovereign
power. Agamben’s perspective on both sovereignty and biopolitics takes
yet another turn, as his focus lands predominantly on the notion of zoē,
or bare life. It was during the eighteenth century that saw a radical shift
in thought from a focus on the individual to a state’s population. As such,
Agamben (1998, pp. 10–11) notes that the politicization of bare life is
actually the ‘decisive moment of modernity’, signaling a radical shift in
the way classical political-­ philosophies are thought, and is thus the
nucleus of sovereign power.
The transformation of raw sovereign power into biopolitics, as Foucault
(in Burchell, Davidson and Foucault 2008, p. 317) states, is ‘the attempt,
starting from the eighteenth century, to rationalise the problems posed to
governmental practice by phenomena characteristic of a set of living
beings forming a population: health, hygiene, birthrate, life expectancy,
race’. Furthermore, biopolitics sees the population as a political, scientific
and biological problem, and ultimately as power’s problem (Foucault in
Burchell, Davidson and Foucault 2008, p. 245). Politicizing the popula-
tion as a ‘problem’, unruly and in need of control—as zoē—reinforces
Agamben’s concept of the nucleus of sovereign power. Biopolitics, then,
as a regime for this control of life, over life, comes to be seen as the answer
to that particular problem. ‘Biopolitics doesn’t refer only or most preva-
lently to the way in which politics is captured—limited, compressed, and
determined—by life, but also and above all by the way in which politics
grasps, challenges, and penetrates life’ (Esposito 2008, p. 30). Thus, bio-
politics can operate as a method of reduction: sacred life reduced to bare
life (Agamben’s zoē). Furthermore, it acts as a justification for the disen-
franchization of several modes of (human) existence.
Agamben and Esposito respectively demonstrate how targeted popula-
tions ‘are essentially denied life by withdrawing its means’ (Nadesan
2014, p. 169). Processes of exclusion are invoked by the sovereign as a
means of designating, symbolically and sometimes through force, as
existing outside the body politic. I think here primarily of prisoners, refu-
gees and asylum seekers, who are actively denied the ‘right’ to a political
 1 Introduction 17

voice. Nadesan continues to expose exclusionary processes as further des-

ignating some as a threat to the body politic, also applicable to the cate-
gories listed above, though by no means is that an exhaustive list. Elderly
individuals are but one more category to be added to the list and placed
here at the forefront: as will be shown, elderly populations are often con-
trolled through exclusionary practices, disguised as treatment protocols
in their best interest.
Biopolitical strategies of control were adopted throughout various
aspects of society, from the ‘management of cities, space, and sociality in
the name of minimisation of disease, to attempts to maximise the quality
of the race through the administration of birth and death’ (Rose 2006,
p. 54). Likewise, the human body, which, for Foucault, ‘is thus not “nat-
ural” but “created” and reproduced through medical discourse’ (Powell
2006, p. 30). The institutionalization of the sick and diseased into places
of quarantine—for example, the hospital—is a manifestation of both
biopolitical regimes and sovereign power.
Spaces of quarantine, or confinement, are by no means a contempo-
rary invention. During the seventeenth and eighteenth centuries, when
almshouses were deployed as a method of the removal of the inferior, ‘the
townsmen in the almshouse were the aged (typically in their seven ties
and fully deserving the designation of “ancient”), and a small group of
them were acutely disabled, crippled or blind’ (Rothman 1971, p. 40).
The removal of a body into an institution such as an almshouse is a pro-
cess of dehumanization, whereby the ‘sick’ are separated from ‘healthy’
society. This places symbolic markers on those removed and entrenches
these people in a regime of bodily surveillance: that is, they get better or
they die. These bodies, then, are reconfigured through the adoption of a
new identity, whether it be ‘diseased’, ‘ill’ or ‘patient’; that is, detrimental
to society and perhaps even deemed as a ‘life unworthy of life’ (Esposito
2008, p. 194).
Medical professionals, in this sense, acted on behalf of the sovereign,
particularly when considering that the doctor and other medical profes-
sionals had the power instilled in them to end one’s life if deemed incur-
able. Doctors ‘possess the knowledge of what qualifies as a valid life
endowed with value, and therefore is able to fix the limits beyond which
life can be legitimately extinguished’ (Esposito 2008, p. 114, emphasis
18 D.-J. Fletcher

added). This, in turn, raises another rather potent question explored by

Esposito (2008, p. 8): ‘Why does a politics of life always risk being
reversed into a work of death?’ The inquiry into the link between biopoli-
tics and thanatopolitics also raises the question as to whether biopolitics
and sovereign power are nothing more than regimes of sacrifice for the
perceived enhancement of the targeted population.
Important to note here is the connection between the enhancement of
the targeted population and the notion of Social Darwinism, which
influenced both political and scientific practices, particularly in the
United States. Despite Darwin’s theory originating in England, the
‘United States took to the notion at an unusually fast pace, endowing it
with a sympathetic reception’ (Hofstadter 1992, p. 5). Social Darwinism
stemmed from Charles Darwin’s initial notion of natural selection and
denotes its application toward not only human society, but, critically,
toward the human itself (Rogers 1972). D. Collin Wells defined Social
Darwinism in the early 1900s more specifically as:

the general doctrine of the gradual appearance of new forms through varia-
tion; the struggle of superabundant forms; the elimination of those poorly
fitted, and the survival of those better fitted, to the given environment; and
the maintenance of racial efficiency only by incessant struggle and ruthless
elimination. (Wells 1907, p. 695)

Utilizing Wells’ definition, the argument can be made that Social

Darwinism came with the ‘assurance that evolution guaranteed the final
fruition of human virtue and the perfectibility of man’ (Hofstadter 1992,
p. 16). American eugenicists found Social Darwinism to be of extreme
interest as it intrinsically matched their own beliefs that ‘the same
Mendelian concepts determining the colour and size of peas, corn and
cattle also governed the social and intellectual character of man’ (Black
2003, p. 2). The disenfranchization of a wide range of (human) bodies in
the wake of Social Darwinism reinforces hierarchies of life. Given that
this theory—and others influenced by it, such as the ‘science’ of eugen-
ics—was so widely deployed in settler-colonial nations, it is partially
attributable for subsequent genocides that spanned generations the world
over. The deployment of Social Darwinism as a leading factor in political
 1 Introduction 19

and scientific discourse is a biopolitical regime in which eugenics came to

fruition. Social Darwinism, then, is an example of Esposito’s (2008) ear-
lier qualm of why a politics of life faces the perpetual risk of being made
into a work of death.
Certainly, there is evidence enough for this to make a substantive claim
for it, particularly when considering the sovereign power of the state. The
obvious assumption is that sovereign power is only repressive, specifically
for its seemingly despotic ability to control both the individual and the
population. However, it can also be contextualized as productive. As
Foucault (2012, p. 194) notes, ‘we must cease once and for all to describe
the effects of power in negative terms: it “excludes”, it “represses”, it “cen-
sors”, it “abstracts” it “masks”, it “conceals”’. He argues that power pro-
duces our very reality and associated understandings of truth and objects.
Certainly, power does exclude, conceal, mask and censor in many ways,
but it is important to understand that processes of exclusion and conceal-
ment are themselves productive of bodies, subjects and populations.
Biopolitics as an apparatus of power is that which, ‘beginning in the
eighteenth century, took charge of men’s existence, men as living bodies’
(Foucault 1990, p. 89). Through the medical profession, governance over
existence and living bodies became a central focus of western society dur-
ing this era. The sovereign power of the state, and its subsequent control
over the individual, began to inscribe scientific and medical gazes, which
‘brought with it a different way of seeing illness and well-being related to
structural and personal spaces’ (Powell 2006, p. 31). In relation to the
human, the ‘body defines, by natural right, the space of origin and of
distribution of disease’ (Foucault 2003, p. 3). The body in medical dis-
course, then, comes to be seen as a site of inspection, infection and dan-
ger; the individual body ‘is the disease itself ’ (Foucault 2003, p. 15).
Possibly as a result of the discovery of certain diseases as contagious, ‘dis-
ease became constituted in the social body rather than the individual
body, and deviant types were identified as needful of control for the sake
of the health of the whole population’ (Lupton 2012, p. 33). The health
of the entire state or population became centralized and as Athanasiou
(2003) states:
20 D.-J. Fletcher

[b]iopolitics, in the sense of political power concerned with managing

human life, has always been intricately interwoven with thanatopolitics,
the episteme of speculation on and rationalisation of death: from the obses-
sive fear of epidemic disease in Europe after the Cholera epidemic of 1832
to the sinking of the Titanic through which Europe at the beginning of the
century found itself “confronted with its own death”. (Athanasiou 2003,
pp. 151–2)

This confrontation of death can perhaps be identified as the initiation

of the construction of deviant bodies as dangerous. As perceptions of
death began to change, so too did perceptions of how the living should
be treated. Certain bodies were seen as dangerous and deviant, con-
structed as in need of isolation and, if seen as incurable, liquidation. The
construction of the asylum was particularly significant for the deploy-
ment of specific bodies deemed as abnormal, subhuman or some other
variation that placed the body—and thereby, the subject—lower on a
hierarchical structure of life. I now turn to a brief outline of neoliberalism
as a foundational concept deployed later in this book.

Neoliberalism
Initially conceptualized in terms of deregulation of the economy and the
decentralization of power away from the government and toward the
individual (Foucault 2010), neoliberalism establishes and enforces a sys-
tem of regulatory practices, including the legal, social and political. The
term ‘neoliberal’ is actually quite ambiguous, though, as it can be under-
stood in various ways. For this reason, I mobilize the concept of neolib-
eralism within a Foucauldian framework, which constructs the human
worker as capital. The subject is reconfigured as homo oeconomicus, where
‘the populace … was presumed to be governed by the individual pursuit
of liberty and market self-interest, tempered by prudence, and shep-
herded by the pastoral apparatuses of police’ (Nadesan 2010, p. 7).
Further, according to Todd May this reconfiguration seeks to maximize
welfare by means of making the best use of resources and environment.
In short, homo oeconomicus is a capitalist in all aspects of life, viewing the
 1 Introduction 21

projects of life in terms of enterprises that require certain inputs and have
the possibility of yielding particular benefits (May 2006, p. 156).
Homo oeconomicus is significant for any discussion of neoliberalism, for
the construction of subjectivity, human use value and notions of the risk
society are all embedded within this framework. Foucault (2010, p. 147)
argues that ‘homo oeconomicus … is not the man of exchange or man the
consumer; he is the man of enterprise and production’, implicating the
emergence of homo oeconomicus as consistent with a discursive rupture
that enabled the rise of neoliberal practice. Moreover, homo oeconomicus
curtails state power through the demonstration of the state’s ‘inability to
master the totality of the economic field’ (Nadesan 2010, p. 7; Foucault
2010, p. 292). Where Foucault characterizes liberalism as formulated
around commodities and consumerism, neoliberalism shifts perspectives
to focus instead on individual enterprise and production. It is seen here,
then, that neoliberal governance forces individual responsibility within
the market, decentralizing the state’s role. Elderly neoliberal subjects are
of vital importance here, because the state’s role appears decentralized in
the maintenance of their health. That is, older individuals are encouraged
to self-assess their health, their needs and their social responsibility to
remove themselves to a nursing home—as will be demonstrated later in
this book.
Importantly, as Mitchell and Snyder (2015) note, neoliberalism for-
mulates the notion of inclusionism, precisely in relation to disability.
While I focus on aging, there is an important intersection between old
age and disability, specifically in terms of the strategies deployed to keep
people ‘abled’ or ‘young’. Carlson (2005, p. 137) states that through a
Foucauldian lens, it is possible to ascertain that ‘new means of producing
knowledge produce distinctly new kinds of individuals’. The reformula-
tion of both old age and disability in medicalized states can enable the
emergence of new kinds of subjectivities. Mitchell and Snyder turn to the
notion of inclusionism, by which they implicate policy surrounding the
care and management of those deemed disabled by heteronormative stan-
dards of corporeal embodiment. They state that ‘inclusionism has come
to mean an embrace of diversity-based practices by which we include
those who look, act, function, and feel different’ (Mitchell and Snyder
2015, p. 4), thus reifying the value of those modes of embodiment coded
22 D.-J. Fletcher

as normative (Mitchell and Snyder 2015, p. 2). Critically, Mitchell and

Snyder develop this framework of neoliberal inclusionism through a
Foucauldian biopolitical lens, which came to be formulated in the eigh-
teenth century in relation to economics and the accumulation of capital
(Nadesan 2010).
While Mitchell and Snyder’s (2015) work explicitly focuses on disabil-
ity—which, for them, incorporates old age—I find their work transpos-
able to cultural gerontology. Strategies of inclusion that I complicate in
this book include productive aging, which is embedded within discourses
of the categories of age. The theoretical frameworks of biopolitics and
neoliberalism, on their own, may enable a critical inquiry into the topic
at hand; however, the ethical implications of treatment protocols and
attitudes toward old age and aging are also important. So, too, are the
development of anti-aging technologies, which re-animate neo-eugenic
ideologies of perfection.

Somatechnics
It is through an ethical inquiry that the problematic dimensions of anti-­
aging technologies and their implications for both the elderly and the
wider community are visibilized. The importance of advanced anti-aging
technologies cannot be understated here, precisely because I mobilize sev-
eral emerging anti-aging strategies, some of them technological. I deploy
a somatechnic framework for this reason, where somatechnics can be
understood as the ‘mutual enfleshment of technologies and technologisa-
tion of embodied subjectivities’ (Sullivan and Murray 2009, p. xi); in
other words, the symbiotic relationship between technology and the
body. Somatechnics posits that technology and the body are formed, and
indeed informed by each other. Somatechnologies, then, harbor possi-
bilities for disruptions, counter-actualizations, destabilizations and for
the creation of new selves, affinities, kinship relations and cultural possi-
bilities. Yet, they also contain within them the danger of being reterrito-
rialized, of being dammed up by various apparatuses of capture—the
state, the body politic, the nation, heteronormativity, neoliberalism
(Sullivan and Murray 2009, p. xi).
Another random document with
no related content on Scribd:
jotakin valoa kohti, ja hän tahtoo elää, kulkea yhä eteenpäin jotakin
tietä, uutta, kutsuvaa valoa kohti, ja pian, pian, nyt heti, paikalla!

— Mitä? Minne? — huudahtaa hän avaten silmänsä ja kavahtaen

istualleen arkulle ikäänkuin täysin toipuneena pyörtymyksestä ja
valoisasti hymyillen. Hänen luonaan seisoo Nikolai Parfenovitš ja
kehoittaa häntä kuulemaan ja allekirjoittamaan pöytäkirjan. Mitja
arvasi nukkuneensa tunnin tai enemmänkin, mutta Nikolai
Parfenovitšia hän ei kuunnellut. Häntä hämmästytti yhtäkkiä se, että
hänen päänsä alle oli ilmestynyt tyyny, jota ei ollut silloin ollut, kun
hän voimattomana vaipui arkulle.

— Kuka on tuonut minulle tyynyn pääni alle? Kuka on ollut niin

hyvä ihminen! — huudahti hän omituisen riemukkaasti ja kiitollisesti
sekä itkuntapaisella äänellä, aivan kuin hänelle olisi tehty tavattoman
suuri hyvätyö. Hyvästä ihmisestä ei myöhemminkään saatu selkoa,
joku todistajista tai mahdollisesti Nikolai Parfenovitšin kirjuri oli
säälistä hommannut hänen päänsä alle tyynyn, mutta hänen koko
sielunsa aivan kuin värähteli kyynelistä. Hän astui pöydän luo ja
ilmoitti allekirjoittavansa kaikki, mitä vain tahdotaan.

— Minä näin kauniin unen, herrat, — lausui hän omituisella

tavalla, ja hänen kasvonsa olivat muuttuneet toisenlaisiksi, ne olivat
kuin riemun kirkastamat.

9.

Mitja vietiin pois

 Kun pöytäkirja oli allekirjoitettu, niin Nikolai Parfenovitš kääntyi
juhlallisesti syytetyn puoleen ja luki hänelle »Päätöksen», jossa
lausuttiin, että sinä ja sinä vuonna sinä ja sinä päivänä siellä ja siellä
sen ja sen kihlakunnan tutkintatuomari, kuulusteltuaan sitä ja sitä
(s.o. Mitjaa) syytettynä siitä ja siitä (kaikki syytökset oli tarkoin
lueteltu) ja ottaen huomioon että syytetty, vaikka ei tunnustanut
itseään syylliseksi rikoksiin joista hän syytettiin, ei ollut esittänyt
mitään puolustuksekseen, kun taas todistajat (ne ja ne) ja
asianhaarat (ne ja ne) täydelleen todistavat häntä vastaan,
nojautuen niihin ja niihin Rikoslain kohtiin j.n.e. on päättänyt:
estääkseen sen ja sen (Mitjan) välttämästä tutkintaa ja tuomiota
sulkea hänet siihen ja siihen vankilaan, josta syytetylle on
ilmoitettava, ja jäljennös tästä päätöksestä toimitettava
prokuraattorinapulaiselle j.n.e., j.n.e. Sanalla sanoen, Mitjalle
ilmoitettiin, että hän tästä hetkestä lähtien oli vanki ja että hänet heti
viedään kaupunkiin, jossa hänet suljetaan sangen epämiellyttävään
paikkaan. Kuunneltuaan tätä tarkkaavasti Mitja vain kohautti
olkapäitään.

— Mitäs, herrat, minä en syytä teitä, minä olen valmis…

Ymmärrän, että teillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta.

Nikolai Parfenovitš selitti lempeästi hänelle, että hänet vie heti pois
maalaispoliisikomisarius Mavriki Mavrikijevitš, joka juuri sattuu
olemaan täällä…

— Odottakaa, — keskeytti hänet äkkiä Mitja kääntyen kaikkien

huoneessa olevien puoleen tunteen vallassa, jota hän ei voinut
hillitä, — hyvät herrat, me kaikki olemme julmia, kaikki me olemme
petoja, kaikki me saatamme ihmiset, äidit ja rintalapset, itkemään,
mutta kaikista — olkoon se nyt päätetty — kaikista alhaisin inhoittava
olento olen minä! Olkoon niin! Joka päivä elämässäni minä lyöden
rintaani lupasin parantua, ja joka päivä tein yhä samoja inhoittavia
tekoja. Minä ymmärrän nyt, että sellaiset kuin minä tarvitsevat iskun,
kohtalon iskun, jotta heidät otettaisiin kiinni kuin heittosilmukalla ja
käännettäisiin toisaalle ulkonaisella voimalla. En koskaan, en
koskaan olisi kohonnut omin voimin! Mutta ukkonen on lyönyt. Minä
alistun syytöksen kärsimykseen ja julkiseen häpeääni, tahdon kärsiä
ja puhdistun kärsimyksen kautta! Puhdistunhan kenties vielä, herrat,
vai kuinka? Mutta kuulkaa kuitenkin viimeisen kerran: isäni vereen
olen viaton! En ota rangaistusta siitä, että tapoin hänet, vaan siitä,
että tahdoin tappaa ja kenties todella olisin tappanutkin… Mutta
kuitenkin aion kamppailla teitä vastaan ja ilmoitan tämän teille.
Kamppailen teitä vastaan aivan loppuun asti ja sitten päättäköön
Jumala! Antakaa anteeksi, herrat, älkää olko vihaiset siitä, että minä
kuulusteltaessa huusin teitä vastaan, oi, minä olin silloin vielä niin
tyhmä… Hetken kuluttua minä olen vanki, ja nyt, viimeisen kerran,
Dmitri Karamazov vielä vapaana miehenä ojentaa teille kätensä.
Hyvästellessäni teitä sanon jäähyväiset ihmisille!…

Hänen äänensä alkoi vavista, ja hän ojensi todellakin kätensä,

mutta Nikolai Parfenovitš, joka oli lähimpänä häntä, kätki äkkiä
melkein suonenvedontapaisella liikkeellä kätensä selkänsä taakse.
Mitja huomasi sen silmänräpäyksessä ja vavahti. Hän laski heti alas
ojennetun kätensä.

— Tutkinta ei ole vielä päättynyt, — alkoi Nikolai Parfenovitš

lepertäen puhua hieman hämillään, — me jatkamme vielä
kaupungissa, ja minä omasta puolestani olen tietysti valmis
toivomaan teille kaikkea menestystä… jotta osoittaisitte
syyttömyytenne… Oikeastaan minä olen aina taipuvainen pitämään
teitä, Dmitri Fjodorovitš, niin sanoakseni enemmän onnettomana
kuin syyllisenä ihmisenä… Me kaikki täällä, jos vain rohkenen puhua
kaikkien puolesta, me kaikki olemme valmiit tunnustamaan, että te
olette pohjaltanne kelpo nuori mies, mutta valitettavasti olette
antanut eräille intohimoillenne jossakin määrin liiaksi valtaa…

Nikolai Parfenovitšin pienessä olemuksessa kuvastui puheen

lopulla mitä täydellisintä arvokkuutta. Mitjan mieleen välähti yhtäkkiä,
että nyt samassa tämä »poika» ottaa hänen kätensä kainaloonsa,
vie hänet toiseen nurkkaan ja aloittaa siellä hänen kanssaan
uudelleen heidän kesken jokin aika sitten tapahtuneen
keskustelunsa »tytöistä». Mutta vähänkö välähtää aivan
asiaankuulumattomia ja sopimattomia ajatuksia toisinaan
sellaisenkin rikollisen mieleen, jota viedään kärsimään
kuolemanrangaistusta.

— Herrat, te olette hyviä, te olette humaanisia, — saanko nähdä

häntä, sanoa hänelle jäähyväiset viimeisen kerran? — Mitja.

— Epäilemättä, mutta siihen nähden… sanalla sanoen, nyt ei

enää käy päinsä kahden kesken…

— Sama se, olkaa läsnä!

Tuotiin Grušenjka, mutta jäähyväiset olivat lyhyet, harvasanaiset,

eivätkä tyydyttäneet Nikolai Parfenovitšia. Grušenjka kumarsi syvään
Mitjalle.

— Olen sanonut sinulle olevani omasi ja olen omasi, lähden

kanssasi ainaiseksi, määrättäköönpä sinut minne tahansa. Hyvästi,
itsesi syyttömästi tuhonnut mies!
 Hänen huulensa värähtivät, kyynelet alkoivat virrata hänen
silmistään.

— Anna minulle anteeksi, Gruša, rakkauteni, se, että rakkaudellani

saatoin sinutkin turmioon!

Mitja tahtoi vieläkin sanoa jotakin, mutta katkaisi äkkiä itse

puheensa ja meni ulos. Hänen ympärilleen ilmestyi heti miehiä, jotka
eivät päästäneet häntä näkyvistään. Alhaalla portaitten edessä,
joitten luo hän eilen oli niin komeasti ajanut Andrein kolmivaljakolla,
seisoivat jo valmiina kahdet rattaat. Mavriki Mavrikijevitš, lyhyt ja
tanakka mies, jolla oli pöhöttyneet kasvot, oli jostakin ärtynyt,
jostakin odottamatta esiintyneestä epäjärjestyksestä, oli vihoissaan
ja huusi. Liian ankarasti hän kehoitti Mitjaa nousemaan rattaille.
»Aikaisemmin, kun minä ravintolassa juotin häntä, oli miehellä aivan
toisenlainen naama», ajatteli Mitja rattaille noustessaan. Portaita
alas laskeutui myös Trifon Borisytš. Portille oli kerääntynyt väkeä,
talonpoikia, eukkoja, kyytimiehiä, kaikki suuntasivat katseensa
Mitjaan.

— Jääkää hyvästi, hyvät ihmiset! — huudahti heille äkkiä rattailta

Mitja.

— Hyvästi sinullekin, — kuului pari kolme ääntä.

— Jää hyvästi sinäkin Trifon Borisytš!

Mutta Trifon Borisytš ei edes käännähtänyt, kenties hänellä oli

jotakin tärkeätä tekemistä. Hänkin jostakin syystä huusi ja touhusi.
Selville kävi, että toisilla rattailla, joilla kahden
maalaispoliisinapulaisen oli määrä saattaa Mavriki Mavrikijevitšia, ei
kaikki vielä ollut kunnossa. Mies, joka oli aiottu ajamaan toista
kolmivaljakkoa, veti tiukemmalle viittaansa ja väitti kivenkovaan, että
ei ollut hänen, vaan Akimin asia lähteä kyytiin. Mutta Akim ei ollut
paikalla; juostiin häntä etsimään: mies pysyi väitteessään ja pyysi
odottamaan.

— Tämä täkäläinen väkemmehän, Mavriki Mavrikijevitš, on aivan

vailla häpyä! — huudahteli Trifon Borisytš, — sinulle antoi Akim
toissa päivänä neljännesruplan rahaa, sinä joit sen ja nyt sinä
huudat. Ihmettelen vain teidän hyvyyttänne meidän hävytöntä
rahvastamme kohtaan, Mavriki Mavrikijevitš, sanon vain sen!

— Mitä te oikeastaan teette toisella kolmivaljakolla? — sekaantui

asiaan Mitja. — Mennään yhdellä, Mavriki Mavrikitš, enhän minä tee
kapinaa, en karkaa käsistäsi, mihin sinä tarvitset matkavartiota?

— Suvaitkaa, herra, tietää, miten kanssani on puhuttava, jos ette

vielä ole sitä oppinut; minä en ole teille sinä, suvaitkaa olla
sinuttelematta ja säästäkää myös neuvonne toiseen kertaan… —
tokaisi äkkiä Mavriki Mavrikijevitš Mitjalle tuimasti, aivan kuin olisi
ollut mielissään, kun sai purkaa sydäntään.

Mitja oli vaiti. Hän tuli aivan punaiseksi. Hetkisen kuluttua hänen
äkkiä tuli hyvin vilu. Oli lakannut satamasta, mutta synkkää taivasta
peittivät edelleen pilvet, pureva tuuli puhalsi suoraan vasten kasvoja.
»Onkohan minulla kuumeväristyksiä», ajatteli Mitja kohauttaen
olkapäitään. Viimein kiipesi rattaille myös Mavriki Mavrikijevitš, kävi
istumaan raskaasti, leveästi ja litisti aivan kuin huomaamattaan
Mitjan hyvin ahtaalle. Totta oli, että hän oli pahalla tuulella, eikä
hänelle määrätty tehtävä ensinkään ollut hänelle mieleen.

— Hyvästi, Trifon Borisytš! — huudahti taas Mitja ja tunsi itse, ettei

hän nyt ollut huudahtanut hyväntahtoisuudesta, vaan vihoissaan,
huudahtanut vasten tahtoaan. Mutta Trifon Borisytš seisoi ylpeänä
kädet selän takana ja silmät suunnattuina Mitjaan, katseli ankarasti
ja vihaisesti eikä vastannut mitään Mitjalle.

— Hyvästi, Dmitri Fjodorovitš, hyvästi! — kajahti äkkiä jostakin

ulos rientäneen Kalganovin ääni. Hän juoksi rattaitten luo ja ojensi
Mitjalle kätensä. Hän oli avopäin. Mitja ennätti vielä tarttua hänen
käteensä ja puristaa sitä.

— Hyvästi, kelpo mies, en unhota jalomielisyyttäsi! — huudahti

hän kiihkeästi. Mutta rattaat lähtivät liikkeelle ja heidän kätensä
irtautuivat toisistaan. Aisakello alkoi kilistä — Mitja vietiin pois.

Mutta Kalganov juoksi eteiseen, istuutui nurkkaan, painoi päänsä,

peitti kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä, istui kauan näin ja itki, — itki
kuin olisi ollut vielä pieni poika eikä jo kahdenkymmenen vuoden
ikäinen nuorukainen. Oi, hän uskoi täydelleen Mitjan viattomaksi!
»Mitä ihmisiä nämä ovat, millaisia ihmisiä he voivat olla tämän
jälkeen!» huudahteli hän katkonaisesti katkeran alakuloisuuden,
miltei epätoivon vallassa. Hän ei tällä hetkellä olisi edes tahtonut
elää maailmassa. »Maksaako se vaivan, maksaako se vaivan!»
huudahteli nuorukainen suruissaan.
NELJÄS OSA

Kymmenes kirja Pojat

1.

Kolja Krasotkin

On marraskuun alku. Meillä oli noin yksitoista astetta pakkasta ja

iljanne. Jäätyneelle maalle satoi yöllä vähän kuivaa lunta, ja »kuiva
ja pureva» tuuli nostaa sen irti ja lakaisee sitä pitkin kaupunkimme
ikäviä katuja ja varsinkin kauppatorilla. Aamu on synkkä, mutta
lumen lentäminen oli lakannut. Lähellä toria, Potnikovien puodin
läheisyydessä, on virkamiehenlesken Krasotkinin pieni, sekä ulkoa
että sisältä hyvin siisti talo. Kuvernementinsihteeri Krasotkin itse oli
jo hyvin kauan sitten, melkein neljätoista vuotta takaperin, kuollut,
mutta hänen leskensä, kolmenkymmenen vuoden ikäinen ja yhä
vielä varsin kaunis rouva, on elossa ja elää siistissä pikku talossaan
»kapitaalillaan». Hän viettää hyvin kunniallista ja hiljaista elämää, on
luonteeltaan hellä, mutta jokseenkin iloinen. Miehensä kuollessa hän
oli noin kahdeksantoistavuotias ja oli elänyt hänen kanssaan
kaikkiaan vain noin vuoden sekä juuri ennättänyt synnyttää hänelle
pojan. Siitä saakka, aivan miehensä kuolemasta asti, hän oli
omistanut elämänsä kokonaan tämän hemmoitellun poikansa Koljan
kasvattamiseen, ja vaikka hän olikin rakastanut tätä rajattomasti
neljäntoista vuoden ajan, niin hän tietysti oli saanut kokea tämän
tähden paljon enemmän kärsimyksiä kuin iloja, sillä hän oli pelännyt
ja vavissut miltei joka päivä, että poika sairastuu, vilustuu, tekee
vaarallisia kujeita, kiipeää tuolille ja putoaa siltä y.m. y.m. Kun Kolja
alkoi käydä koulua ja sitten tuli lukioomme, niin äiti ryhtyi
opiskelemaan yhdessä hänen kanssaan kaikkia kouluaineita
auttaakseen häntä läksyjen luvussa ja kertaillakseen hänen
kanssaan oppimääriä, teki tuttavuutta opettajien ja näitten vaimojen
kanssa, hyvittelipä Koljan tovereitakin, koulupoikia, ja viekasteli
heidän edessään, jotta he jättäisivät Koljan rauhaan, eivät tekisi
hänestä pilaa eivätkä löisi häntä. Hän johti asiat siihen, että pojat
todellakin alkoivat hänen takiansa tehdä pilkkaa Koljasta ja ärsyttää
tätä sillä, että hän oli mammanpoika. Mutta poika osasi pitää
puolensa. Hän oli rohkea pojanviikari, »hirveän väkevä», kuten
hänestä pian alettiin vakuuttaa luokan keskuudessa, oli nokkela,
luonteeltaan jäykkä, mieleltään karski ja yritteliäs. Hän menestyi
luvuissaan hyvin, huhuttiinpa, että hän laskennossa ja yleisessä
historiassa lyö laudalta itse opettajankin, Dardanelovin. Mutta vaikka
poika katselikin kaikkia ylempää ja nosti nenäänsä, niin hän oli hyvä
toveri eikä kerskaillut. Koululaisten kunnioituksen hän otti vastaan
aivan luonnollisesti hänelle tulevana asiana, mutta käyttäytyi
ystävällisesti. Pääasia oli, että hän tiesi määrän, osasi tarpeen
vaatiessa pitää huolta omasta arvostaan, mutta ei suhteissaan
opettajiinsa koskaan mennyt yli erään äärimmäisen ja vaarallisen
rajan, jonka yli meneminen tekee, ettei tekoa voida sietää, vaan se
katsotaan epäjärjestykseksi, kapinoimiseksi ja määräysten
rikkomiseksi. Ja kuitenkin hän oli hyvin, hyvin valmis tekemään
koiruutta jokaisessa sopivassa tilaisuudessa, kujeilemaan niinkuin
kaikkein vallattomimmat eikä niin paljon kujeilemaan kuin keksimään
jotakin rikkiviisasta, ihmeellistä, tekemään aivan erikoista kiusaa,
esiintymään harmittavasti, rehentelemään. Pääasia on, että hän oli
hyvin itserakas. Oman äitinsäkin hän osasi saattaa jonkinmoiseen
alistettuun asemaan ja kohteli häntä melkein hirmuvaltiaan tavoin.
Äiti alistui, oi, oli jo kauan sitten alistunut, eikä millään ehdolla voinut
kestää sitä ainoata ajatusta, että poika »rakastaa vähän» häntä.
Hänestä tuntui alati siltä, että Kolja on häntä kohtaan »tunteeton», ja
tapahtui toisinaan, että hän hysteerisesti itkien alkoi moittia poikaa
kylmyydestä. Poika ei pitänyt tästä, ja kuta enemmän häneltä
vaadittiin sydämellisiä purkauksia, sitä jäykemmäksi hän tuli aivan
kuin tahallaan. Mutta hän ei tehnyt sitä tahallaan, vaan se syntyi
hänessä vasten hänen tahtoaan, — sellainen oli kerta kaikkiaan
hänen luonteensa. Äiti erehtyi: poika rakasti suuresti äitiään, hän ei
vain pitänyt »vasikkamaisista hellyydenosoituksista», kuten hän
sanoi koulupoikakielellään. Isän jälkeen oli jäänyt kaappi, jossa oli
jonkin verran kirjoja; Kolja luki mielellään ja oli jo lukenut itsekseen
muutamia niistä. Äitiä tämä ei huolestuttanut, ja hän vain ihmetteli
toisinaan, kuinka poika, sen sijaan että menisi leikkimään, seisoo
tuntikausia kaapin luona tutkien jotakin kirjaa. Ja sillä tavoin Kolja tuli
lukeneeksi yhtä ja toista, mitä ei vielä hänen iässään olisi pitänyt
antaa hänen luettavakseen. Muuten oli viimeisinä aikoina, vaikka
poika ei rakastanutkaan kujeissaan määrätyn rajan yli menemistä,
alkanut ilmetä temppuja, jotka saivat äidin vakavasti pelästymään, —
ei tosin mitään epäsiveellisiä kujeita, mutta sen sijaan hurjia, huimia.
Juuri tänä kesänä, heinäkuussa, tapahtui kesäloman aikana, että äiti
poikansa kanssa lähti viikon ajaksi vierailemaan toiseen,
seitsemänkymmenen virstan päässä olevaan pitäjään erään
kaukaisen sukulaisensa luo, jonka mies palveli rautatieasemalla
(samalla meidän kaupunkiamme lähinnä olevalla asemalla, josta
Ivan Fjodorovitš Karamazov kuukausi aikaisemmin oli lähtenyt
Moskovaan). Siellä Kolja ensitöikseen tarkasti yksityiskohtaisesti
rautatien, otti selon siellä noudatetusta järjestyksestä, ymmärtäen
voivansa kotiin palattuaan loistaa uusilla tiedoillaan koulutoveriensa
keskuudessa. Mutta siellä sattui juuri tuohon aikaan olemaan
muutamia muitakin poikia, joihin hän tutustui; jotkut näistä asuivat
asemalla, toiset sen läheisyydessä, — nuorta väkeä, kahdentoista ja
viidentoista ikävuoden välillä olevaa, kertyi kaikkiaan kuusi tai
seitsemän henkeä, joista kaksi oli meidän kaupungistamme. Pojat
leikkivät ja telmivät yhdessä, ja niinpä sattui heidän ollessaan
neljättä tai viidettä päivää vierailemassa asemalla, että tyhmän
nuorison kesken lyötiin aivan mahdoton veto kahdesta ruplasta,
nimittäin: Kolja, joka oli miltei nuorin kaikista ja jota vanhemmat
senvuoksi hieman halveksivat, esitti itserakkaudessaan tai
anteeksiantamattomassa uhkarohkeudessaan, että hän käy yöllä,
kun kello yhdentoista juna tulee, makaamaan vatsalleen kiskojen
väliin ja makaa siinä liikkumatta, kunnes juna on täyttä vauhtia
kulkenut hänen ylitseen. Tosin toimitettiin ennakolta tutkimus, josta
selvisi, että tosiaankin oli mahdollista sillä tavoin käydä pitkälleen ja
painautua kiskojen väliin, ja että juna tietysti menee yli litistämättä
radalla makaavaa, mutta sentään, millaista onkaan sellaisessa
paikassa makaaminen! Kolja väitti lujasti, että hän makaa. Aluksi
häntä pilkattiin, sanottiin valehtelijaksi ja kerskujaksi, mutta sitä
enemmän hänet vain saatiin ärtymään. Pääasia oli, että nuo
viidentoistavuotiaat liiaksi nostivat nenäänsä hänen edessään
eivätkä alussa tahtoneet pitää häntä toverinaan, koska hän oli
»pieni», mikä jo oli sietämättömän loukkaavaa. Päätettiin mennä
illalla noin virstan päähän asemalta, että juna lähdettyään asemalta
liikkeelle ennättäisi päästä täyteen vauhtiin. Pojat kokoontuivat. Yö ei
ollut kuutamoinen, se ei ollut ainoastaan pimeä, vaan melkein musta.
Oikeaan aikaan Kolja kävi pitkälleen ratakiskojen väliin. Viisi muuta
poikaa, jotka olivat lyöneet vetoa, odotti ahdistus sydämessä ja
lopulta pelon ja katumuksen vallassa alhaalla ratapenkereen juurella
pensaikossa. Viimein alkoi kaukaa kuulua asemalta lähteneen junan
jyrinää. Pimeästä välähti esille kaksi punaista lyhtyä, lähestyvä hirviö
jyrisi. »Juokse pois, juokse pois kiskoilta!» alkoivat pensaikosta
huutaa Koljalle pelosta puolikuoliaat pojat, mutta oli jo myöhäistä:
juna oli saapunut paikalle ja kiiti ohi. Pojat syöksyivät Koljan luo: hän
makasi liikkumattomana. He alkoivat kiskoa, alkoivat nostaa häntä.
Hän nousi äkkiä pystyyn ja astui ääneti alas ratapenkereeltä. Alas
tultuaan hän selitti maanneensa tahallaan aivan kuin tunnottomana
pelästyttääkseen heitä, mutta tosiasia oli, että hän todellakin oli
pyörtynyt, kuten hän itse paljon myöhemmin tunnusti äidilleen. Tällä
tavoin hän sai ainaiseksi »hurjan» maineen. Hän palasi kotiinsa
asemalle kalpeana kuin palttina. Seuraavana päivänä hän sairastui
lievään hermokuumeeseen, mutta oli mieleltään hirveän iloinen ja
tyytyväinen. Tapahtuma ei tullut heti muitten tietoon, vaan vasta
meidän kaupungissamme, levisi alkeiskouluun ja saapui sen johtajan
korviin. Mutta silloin Koljan äiti riensi rukoilemaan johtajaa poikansa
puolesta ja sai lopuksi aikaan sen, että poikaa puolsi ja hänen
edestään pyysi kunnioitettu ja vaikutusvaltainen opettaja Dardanelov,
ja asia painettiin villaisella aivan kuin sitä ei olisi ollenkaan ollutkaan.
Tämä Dardanelov, joka oli naimaton eikä vielä vanha mies, oli
ihmeesti ja jo monta vuotta ollut rakastunut rouva Krasotkiniin ja oli
jo kerran, vuosi takaperin, mitä kunnioittavimmin ja ollen menehtyä
pelosta ja hienotunteisuudesta rohjennut kosia rouva Krasotkinia;
mutta tämä oli antanut jyrkästi kieltävän vastauksen pitäen
suostumusta uskottomuutena poikaansa kohtaan, vaikka
Dardanelovilla erinäisistä salaperäisistä merkeistä päättäen kenties
olisi ollut jonkin verran oikeutta haaveilla, ettei hän ollut aivan
vastenmielinen ihanalle, mutta liian siveälle ja hellätunteiselle
leskirouvalle. Koljan mieletön vallattomuus nähtävästi mursi jään, ja
Dardaneloville, joka oli poikaa puolustanut, tehtiin viittaus, tosin
sangen varovainen, että hänellä oli toiveita, ja kun Dardanelov
itsekin oli ilmiömäisen puhdas ja hienotunteinen, niin tämäkin aluksi
riitti tekemään hänet ylen onnelliseksi. Pojasta hän piti, vaikka
hänestä olisi ollut alentavaa liehakoida tätä, ja hän esiintyi tunnilla
tätä kohtaan aina ankarasti ja vaativasti. Mutta Kolja itsekin piti häntä
kunnioittavan välimatkan päässä, valmisti erinomaisen hyvin
läksynsä, oli toinen oppilas luokallaan, esiintyi Dardanelovia kohtaan
kuivasti, ja koko luokka uskoi lujasti, että yleisessä historiassa Kolja
on niin vahva, että hän »lyö laudalta» itse Dardanelovin. Kolja oli
todellakin kerran häneltä kysynyt: kuka perusti Troijan? — mihin
Dardanelov oli vastannut puhumalla vain ylimalkaisesti kansoista,
niiden liikehtimisistä ja siirtymisistä, aikakauden kaukaisuudesta,
taruperäisyydestä, mutta siihen, kuka nimenomaan oli perustanut
Troijan, t.s. kutka henkilöt, hän ei ollut osannut vastata, olipa jostakin
syystä pitänyt koko kysymystä joutavana ja epäasiallisena. Pojat
olivat jääneet vakuutetuiksi siitä, että Dardanelov ei tiedä, kuka
perusti Troijan. Mutta Kolja oli lukenut Troijan perustamisesta
Smaragdovin kirjasta, joka oli kirjakaapissa hänen isänsä perujen
joukossa. Loppujen lopuksi alkoi kaikkien poikien mieltä kiinnittää
kysymys, kuka oikeastaan oli Troijan perustanut, mutta Krasotkin ei
ilmaissut salaisuuttaan, ja tietämisen kunnia jäi hänelle
järkähtämättömästi.

Rautatiellä sattuneen tapahtuman jälkeen tapahtui Koljan

suhteissa äitiinsä eräänlainen muutos. Kun Anna Fjodorovna
(Krasotkinin leski) sai kuulla poikansa urotyöstä, oli hän vähältä
menettää järkensä kauhistuksesta. Hän sai niin kauheita hysteerisiä
kohtauksia, jotka väliajoin jatkuivat muutamia päiviä, että Kolja
pelästyi vakavasti ja lupasi hänelle rehellisesti ja kunniasanallaan,
ettei tuonlaatuinen vallattomuus enää koskaan uudistu. Hän vannoi
sen polvistuneena jumalankuvan eteen ja isänsä muiston kautta,
niinkuin rouva Krasotkin itse vaati, jolloin myös »miehekäs» Kolja
itsekin heltyi itkemään »tunteellisesti» kuin kuusivuotias poika, ja äiti
ja poika heittäytyivät koko sen päivän aikana tuon tuostakin toistensa
syliin ja itkivät väristen. Seuraavana päivänä Kolja heräsi yhtä
»tunteettomana» kuin ennenkin, mutta muuttui kuitenkin
vaiteliaammaksi, vaatimattomammaksi, ankarammaksi,
miettivämmäksi. Tosin hän noin puolentoista kuukauden kuluttua
taas oli mukana eräässä kujeessa ja hänen nimensä tuli tunnetuksi
myöskin meidän rauhantuomarillemme, mutta koiruus oli aivan toista
laatua, suorastaan naurettava ja typerä, eikä hän itse, kuten sitten
selvisi, ollut sitä tehnyt, vaan oli ainoastaan sekaantunut siihen.
Mutta tästä sopivassa kohdassa myöhemmin. Äiti oli edelleen pelon
ja vavistuksen vallassa, ja sikäli kuin hänen levottomuutensa kasvoi,
sikäli Dardanelov alkoi toivoa yhä enemmän. On huomattava, että
Kolja ymmärsi ja oli arvannut Dardanelovin mielenlaadun tältä
puolen ja tietysti syvästi halveksi häntä »tunteitten» vuoksi; olipa hän
aikaisemmin ollut niinkin epähieno, että oli lausunut julki tämän
halveksumisensa äidilleen vihjaillen ymmärtävänsä, mihin
Dardanelov pyrki. Mutta rautatiellä sattuneen tapauksen jälkeen hän
muutti tässäkin suhteessa käytöstapansa: hän ei enää tehnyt edes
kaukaisimpiakaan vihjauksia ja alkoi puhua Dardanelovista äidin
läsnäollessa kunnioittavasti, minkä herkkä Anna Fjodorovna heti
ymmärsi tuntien sydämessään rajatonta kiitollisuutta, mutta sen
sijaan Anna Fjodorovna tuli yhtäkkiä punaiseksi kuin ruusu jonkun
syrjäisen vieraankin mainitessa vaikkapa vahingossa pienimmänkin
sanan Dardanelovista Koljan läsnäollessa. Tämmöisinä hetkinä Kolja
joko katseli synkistyneenä ulos ikkunasta tai tarkasteli saappaittensa
kärkiä, taikka hän kutsui luokseen tuimasti »Perezvonin», pörhöisen,
isonlaisen ja syyhyisen koiran, jonka hän oli kuukautta aikaisemmin
jostakin hankkinut, kuljettanut kotiinsa ja pitänyt jostakin syystä
piilossa huoneessa näyttämättä sitä kenellekään tovereistaan. Hän
kohteli sitä kauhean tyrannimaisesti opettaen sille kaikenlaisia
temppuja ja taitoja ja sai lopulta asiat kehittymään niin pitkälle, että
koira-raukka ulvoi ikävästä, kun hän meni kouluun, ja hänen
tullessaan kotiin se vikisi riemastuksesta, hyppeli kuin mieletön, istui
takakäpälillään, kaatui maahan tekeytyen kuolleeksi y.m., sanalla
sanoen, näytti kaikki temput, mitkä sille oli opetettu, ei enää
käskystä, vaan innostuksensa puuskassa ja kiitollisin sydämin.

Unohdinpa mainita, että Kolja Krasotkin oli sama poika, jota

lukijalle jo tuttu pikku poika Iljuša, virasta eronneen alikapteeni
Snegirevin poika, oli iskenyt kynäveitsellä lonkkaan puolustaessaan
isäänsä, jota koululaiset ärsytellen nimittivät »niinihoskaksi».

2.

Lapsiparvi

Tuona kylmänä ja harmaana marraskuun aamuna siis poika Kolja

Krasotkin istui kotonaan. Oli sunnuntai eikä ollut koulua. Mutta kello
oli lyönyt jo yksitoista ja hänen piti välttämättömästi lähteä kotoa
»erään sangen tärkeän asian vuoksi», mutta nytpä hän olikin yksin
koko talossa ja nimenomaan kotimiehenä, sillä oli käynyt niin, että
kaikki talon vanhemmat asukkaat olivat erään erikoisen ja
omalaatuisen asianhaaran vuoksi poistuneet talosta. Leskirouva
Krasotkinin talosta, toiselta puolen hänen oman asuntonsa
ulkoeteistä, oli annettu vuokralle toinen ja talon ainoa vuokrattava
asunto, johon kuului kaksi pientä huonetta, ja sen oli vuokrannut
tohtorinrouva kahden alaikäisen lapsensa kanssa. Tämä
tohtorinrouva oli samanikäinen kuin Anna Fjodorovna ja tämän hyvä
ystävä, itse tohtori taas oli jo vuosi sitten matkustanut jonnekin, ensin
Orenburgiin ja sen jälkeen Taškentiin, eikä hänestä puoleen vuoteen
ollut kuulunut mitään, niin että jos tohtorinrouvalla ei olisi ollut
ystävätärtään, rouva Krasotkinia, mikä ystävyys jonkin verran
lievensi hylätyn murhetta, niin hän kokonaan olisi sulanut surunsa
kyyneliin. Ja pitikin käydä niin, että huipuksi kaikille kohtalon
kolahduksille juuri edellisenä yönä, lauantain ja sunnuntain välillä, oli
Katerina, tohtorinrouvan ainoa palvelijatar, äkkiä ja aivan yllättävästi
emännälleen ilmoittanut aikovansa synnyttää aamuun mennessä
lapsen. Kuinka oli voinut käydä niin, ettei kukaan ollut huomannut
tätä aikaisemmin, se oli kaikista miltei ihme. Hämmästynyt
tohtorinrouva arveli, että oli parasta, niin kauan kuin vielä oli aikaa,
viedä Katerina erääseen tämmöisiä tapauksia varten
kaupungissamme järjestettyyn laitokseen kätilön luo. Koska hän piti
paljon tästä palvelijattarestaan, niin hän heti toteuttikin
suunnitelmansa, vei hänet ja jäi vielä lisäksi sinne hänen luokseen.
Sitten oli aamulla jostakin syystä tarvittu itse rouva Krasotkinin koko
ystävällistä osanottavaisuutta ja apua, hän kun saattoi tässä
tapauksessa kysyä joltakulta jotakin ja esiintyä jossakin suhteessa
suojelijana. Näin olivat molemmat naiset poissa; rouva Krasotkinin
oma palvelija taas, eukko Agafja, oli mennyt torille, ja Koljasta oli
tällä tavoin tullut joksikin aikaa »palleroisten», t.s. yksikseen
jääneitten tohtorinrouvan pojan ja tytön suojelija ja vartija. Koljaa ei
ollenkaan peloittanut olla talon vahtina, ja sitäpaitsi hänen kanssaan
oli Perezvon, joka oli saanut käskyn maata pitkänään eteisessä
penkin alla »liikkumatta» ja joka juuri senvuoksi joka kerta, kun
huoneessa käyskentelevä Kolja astui eteiseen, nytkähdytti päätään
ja iski kaksi kertaa lujasti ja mielistellen hännällään lattiaan,
valitettavasti kuitenkaan saamatta kuulla kutsuvaa vihellystä. Kolja
katsahti uhkaavasti onnettomaan koiraan, ja tämä jähmettyi
uudelleen kuuliaisesti liikkumattomaksi. Ainoa, mikä saattoi ahdistaa
Koljan mieltä, oli »palleroiset». Katerinalle sattuneeseen vahinkoon
hän tietysti suhtautui sangen syvästi halveksien, mutta orvoksi
jääneistä palleroisista hän piti paljon ja oli jo vienyt näille erään
lastenkirjan. Vanhempi, Nastja-tyttö, joka oli jo kahdeksan vuoden
ikäinen, osasi lukea, ja nuorempi palleroinen, seitsemänvuotias
poika Kostja, kuunteli hyvin mielellään, kun Nastja hänelle luki.
Tietysti Krasotkin olisi voinut keksiä heille huvittavampaakin
ajanvietettä, nimittäin asettaa heidät vieretysten seisomaan ja alkaa
leikkiä heidän kanssaan sotamiestä tai olla piilosilla koko talon
alueella. Tätä hän oli jo monesti ennen tehnyt eikä sitä hylkinyt, niin
että kerran koulussakin levisi tieto, että Krasotkin kotonaan leikkii
pienten asukkiensa kanssa hevosta, hyppii ohjaksissa ja vääntää
päätään, mutta Krasotkin vastasi ylpeästi tähän syytökseen
huomauttamalla, että ikätoverien, kolmetoistavuotiaitten kanssa
tosiaankin olisi häpeä leikkiä »meidän aikakaudellamme» hevosta,
mutta että hän tekee tätä »palleroisten» takia, koska pitää näistä,
eikä hän ole velvollinen tekemään kenellekään tiliä tunteistaan. Siksi
»palleroiset» jumaloivatkin häntä. Mutta tällä kertaa ei ollut halua
ottaa esille leikkikaluja. Hänellä oli itsellään suoritettavanaan eräs
sangen tärkeä oma asia, joka näytti melkeinpä salaperäiseltä, mutta
aika kului, eikä Agafjaa, jonka huostaan lapset olisi voinut jättää, yhä
vieläkään kuulunut kotiin torilta. Kolja oli jo muutamia kertoja
kulkenut eteisen läpi, avannut tohtorinrouvan asunnon oven ja
huolestuneena katsellut »palleroisia», jotka hänen käskystään
istuivat kirjan ääressä ja joka kerta hänen avatessaan oven
hymyilivät ääneti hänelle täyttä suuta odottaen, että hän astuu sisälle
ja tekee jotakin mainiota ja hupaista. Mutta Kolja oli henkisen
levottomuuden vallassa eikä astunut sisälle. Viimein kello löi
yksitoista, ja hän päätti lujasti ja lopullisesti, että jos »kirottu» Agafja
ei palaa kymmenen minuutin kuluessa, niin hän poistuu talosta tätä
odottamatta, tietysti otettuaan »palleroisilta» lupauksen, että nämä
eivät hänen poissaollessaan rupea pelkäämään, eivät telmi eivätkä
itke pelosta. Näin ajatellen hän puki ylleen vanulla sisustetun
talvitakkinsa, jossa oli jonkinmoisesta merikarhun nahasta tehty
karvakaulus, ripusti olkansa yli laukun, ja huolimatta äitinsä monista
aikaisemmista pyynnöistä, että hän »tämmöisellä pakkasella» ulos
mennessään panisi jalkaansa kalossit, hän vain halveksien katsahti
niihin kulkiessaan eteisen läpi eikä vetänyt niitä saappaittensa
päälle. Perezvon alkoi nähdessään hänet pukeutuneena ankarasti
lyödä hännällään lattiaan ja hermostuneesti nytkyttää ruumistaan,
vieläpä päästi surkean ulvonnankin, mutta Kolja, nähdessään
koiransa niin touhukkaana, tuli siihen päätökseen, että tämmöinen
on haitallista kurille, ja antoi sen vielä edes lyhyen ajan olla penkin
alla, ennenkuin hän avattuaan jo oven eteiseen äkkiä vihelsi sitä.
Koira hyppäsi ylös kuin mieletön ja syöksyi hyppelemään hänen
edessään innostuksesta. Kolja kulki eteisen läpi ja avasi
»palleroisten» huoneeseen vievän oven. Molemmat istuivat kuten
ennenkin pikku pöydän ääressä, mutta eivät enää lukeneet, vaan
kiistelivät kiivaasti jostakin. Nämä lapset kiistelivät usein keskenään
esiintyvistä elämän asioista, jolloin Nastja vanhempana aina pääsi
voitolle; jos Kostja ei voinut olla yhtä mieltä hänen kanssaan, niin
Kostja melkein aina meni ja vetosi Kolja Krasotkiniin, ja niinkuin tämä
asian ratkaisi, se jäi ehdottomaksi tuomioksi kummallekin
riitapuolelle. Tällä kertaa »palleroisten» kiista oli Krasotkinista
jossakin määrin mielenkiintoinen, ja hän pysähtyi ovelle
kuuntelemaan. Lapset näkivät hänen kuuntelevan ja jatkoivat
riitelyään sitä suuremmalla innolla.
 — En koskaan, en koskaan minä usko, — lepersi Nastja
kiihkeästi, — että kätilöt löytävät pikkulapsia vihannestarhasta
kaalilavojen välistä. Nyt on jo talvi eikä mitään kasvilavoja olekaan,
eikä kätilö ole voinut tuoda Katerinalle tytärtä.

— Hyh! — sanoi Kolja viheltäen itsekseen.

— Se voi olla myös näin: he tuovat niitä jostakin, mutta ainoastaan

niille, jotka menevät naimisiin.

Kostja katseli Nastjaa pitkään, kuunteli syvämietteisenä ja harkitsi

asiaa.

— Nastja, kylläpä sinä olet typerä, — lausui hän viimein lujasti ja

tyynesti, — kuinka Katerinalla voi olla lapsi, kun hän ei ole
naimisissa?

Nastja kiivastui kovin.

— Sinä et ymmärrä mitään, — sanoi hän vihaisesti, — kenties

hänellä on ollut mies, mutta tämä istuu nyt vankilassa, ja Katerina sai
lapsen.

— Onko hänellä mies, joka istuu vankilassa? — tiedusti asiallinen

Kostja arvokkaasti.

— Tai se on tällä tavalla, — riensi keskeyttämään Nastja, joka jo

oli hylännyt ja unohtanut ensimmäisen otaksumansa; — hänellä ei
ole miestä, siinä sinä olet oikeassa, mutta hän tahtoo mennä
naimisiin ja on ruvennut ajattelemaan, miten menisi naimisiin, ajatteli
sitä ajattelemistaan ja teki sitä niin kauan, että sai lapsen, mutta ei
miestä.
 — No, olisikohan se niin? — myönsi jo aivan tappiolle joutunut
Kostja. — Mutta sinä et ole aikaisemmin sanonut tätä, ja kuinka minä
olisin sen tietänyt.

— No, lapsiparvi, — lausui Kolja astuen heidän luokseen

huoneeseen, — huomaan, että te olette vaarallista väkeä!

— Onko Perezvon myös mukananne? — irvisti Kostja ja alkoi

napsutella sormiaan ja kutsua Perezvonia.

— Palleroiset, minä olen vaikeassa asemassa, — alkoi Krasotkin

arvokkaasti, — ja teidän pitää auttaa minua: Agafja on tietysti
katkaissut jalkansa, sillä hän ei ole vieläkään tullut, se on päätetty ja
allekirjoitettu, mutta minun on välttämättömästi poistuttava kotoa.
Päästättekö te minut vai ettekö?

Lapset katsahtivat huolestuneina toisiinsa, heidän irvistävät

kasvonsa alkoivat ilmaista levottomuutta. He eivät muuten vielä
täysin ymmärtäneet, mitä heiltä tahdottiin.

— Ettehän telmi minun poissaollessani? Ette kiipeä kaapin päälle,

ette katkaise jalkaanne? Ette rupea pelosta itkemään yksin
ollessanne?

Lasten kasvoissa kuvastui suuri surumielisyys.

— Siitä hyvästä minä voisin näyttää teille erään kapineen, pienen

vaskisen tykin, jolla voi ampua käyttämällä oikeata ruutia.

Lasten kasvot kirkastuivat silmänräpäyksessä.

— Näyttäkää tykki, — lausui Kostja aivan loistaen.