Corruption, Empire and Colonialism in

the Modern Era: A Global Perspective

Ronald Kroeze
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/corruption-empire-and-colonialism-in-the-modern-era-
a-global-perspective-ronald-kroeze/
PALGRAVE STUDIES IN
COMPARATIVE GLOBAL HISTORY

Corruption, Empire
and Colonialism in the
Modern Era
A Global Perspective

Edited by Ronald Kroeze

Pol Dalmau · Frédéric Monier
 Palgrave Studies in Comparative Global History

Series Editors
Manuel Perez-Garcia, Shanghai Jiao Tong University,
Shanghai, China
Lucio De Sousa, Tokyo University of Foreign Studies, Tokyo,
Japan
This series proposes a new geography of Global History research
using Asian and Western sources, welcoming quality research and
engaging outstanding scholarship from China, Europe and the Americas.
Promoting academic excellence and critical intellectual analysis, it offers a
rich source of global history research in sub-continental areas of Europe,
Asia (notably China, Japan and the Philippines) and the Americas and
aims to help understand the divergences and convergences between East
and West.

Advisory Board
Patrick O’Brien (London School of Economics)
Anne McCants (Massachusetts Institute of Technology)
Joe McDermott (University of Cambridge)
Pat Manning (Pittsburgh University)
Mihoko Oka (University of Tokyo)
Richard Von Glahn (University of California, Los Angeles)
Bartolomé Yun-Casalilla (Universidad Pablo de Olavide de Sevilla)
Shigeru Akita (Osaka University)
François Gipouloux (CNRS/FMSH)
Carlos Marichal (Colegio de Mexico)
Leonard Blusse (Leiden University)
Antonio Ibarra Romero (Universidad Nacional Autonoma de Mexico,
UNAM)
Giorgio Riello (University of Warwick)
Nakajima Gakusho (Kyushu University)
Liu Beicheng (Tsinghua University)
Li Qingxin (Guangdong Academy of Social Sciences)
Dennis O. Flynn (University of the Pacific)
J. B. Owens (Idaho State University)

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15711
Ronald Kroeze · Pol Dalmau · Frédéric Monier
Editors

Corruption, Empire
and Colonialism
in the Modern Era
A Global Perspective
Editors
Ronald Kroeze Pol Dalmau
Vrije Universiteit Amsterdam Pompeu Fabra University
Amsterdam, The Netherlands Barcelona, Spain

Frédéric Monier
University of Avignon
Avignon, France

ISSN 2662-7965 ISSN 2662-7973 (electronic)

Palgrave Studies in Comparative Global History
ISBN 978-981-16-0254-2 ISBN 978-981-16-0255-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-981-16-0255-9

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Singapore Pte Ltd. 2021
Chapters 1, 5 and 7 are licensed under the terms of the Creative Commons Attribution
4.0 International License (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). For further
details see license information in the chapters.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover credit: Arxiu Històric de la Ciutat de Barcelona

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore
189721, Singapore
 Acknowledgements

Retrospectively, the idea behind this volume developed over the years as
we discussed the history of corruption, often in the rooms and corri-
dors of conference venues that were organised as part of the different
research projects we participated in. It became apparent to us that the
topic of corruption in the context of colonial empires deserved more
of our attention. To more systematically explore the topic and discuss
it, also with scholars from outside our own networks, we organised the
conference “The Corrupt Colony? Empire, Colonialism and Corruption
1800–present”, which was held at the Vrije Universiteit in Amsterdam
on January 22, 2019. At that conference, draft papers were discussed and
explored that would form an important step towards the realisation of this
volume. In the months thereafter, all contributors reworked their texts
and a draft manuscript was sent to the publisher in the autumn of 2019.
A second round of revisions followed based on the comments of anony-
mous external reviewers, as well as the editors of the Palgrave Studies in
Comparative Global History.
After a final round of textual fine-tuning, the volume was ready for
publication. We would not have come this far without the support of
those that helped, inspired and advised us along the way, leading to the
eventual publication of this volume. Therefore, we like to express our
gratitude to different institutes and persons. Financial support from the
French National Centre for Scientific Research (CNRS), Avignon Univer-
sity, the Alexander von Humboldt Foundation and Clue+, the Research

v
vi ACKNOWLEDGEMENTS

Institute for History and Heritage of the Vrije Universiteit Amsterdam,

enabled us to organise the conference and to publish several contribu-
tions as open access. Moreover, we are grateful to all of the contribu-
tors, discussants and listeners who attended the conference in Amsterdam,
to the members of the international network “Politics and Corruption:
History and Sociology”, to the anonymous reviewers for their insightful
remarks and for the advice of our colleagues at the various institutes we
were affiliated with over the past few years. We would also like to thank
Bel Parnell-Berry for editing the final texts, Palgrave and Connie Li for
smoothening the process of publication, as well as Manuel Perez-Garcia
and Luis de Sousa, the editors of the Palgrave Studies in Comparative
Global History, whose enthusiasm for this volume from an early stage
was a very important stimulant to continue our efforts.

Amsterdam, The Netherlands Ronald Kroeze

Barcelona, Spain Pol Dalmau
Avignon, France Frédéric Monier
August 2020
 Contents

1 Introduction: Corruption, Empire and Colonialism

in the Modern Era: Towards a Global Perspective 1
Ronald Kroeze, Pol Dalmau, and Frédéric Monier

Part I Corruption and Narratives of Imperial Decline and

Reform During the Age of Revolutions, c. 1800
2 Reflections of an Early Modern Historian
on the Modern History of Corruption and Empire 23
Bartolomé Yun-Casalilla
3 Corruption, Empire and State-Building: An Entangled
History of the British and French “Imperial Nation
States” and Hyderabad, c.1760–1800 45
Tanja Bührer
4 The East India Company and the Regulation
of Corruption in Early-Nineteenth-Century India 79
Anubha Anushree
5 Corrupt and Rapacious: Colonial Spanish-American
Past Through the Eyes of Early Nineteenth-Century
Contemporaries. A Contribution from the History
of Emotions 105
Moisés Prieto

vii
viii CONTENTS

6 Bribery in Baroda: The Politics of Corruption

in Nineteenth-Century India 141
Mark Knights and Zak Leonard

Part II Civilising Missions and “Oriental” Corruption

During the Age of Modern Imperialism, c. 1900
7 Colonial Normativity? Corruption
in the Dutch–Indonesian Relationship
in the Nineteenth and Early Twentieth Centuries 173
Ronald Kroeze
8 Land, State and Favour in Colonial Algeria: Why
the Bruat Case (1877) Did Not Become a Scandal 209
Didier Guignard
9 “There’s Nothing Like Having Good Influence
in Madrid!”: Fraud and Immorality in Cuba,
the “Pearl of the Antilles” 239
Pol Dalmau
10 “Putting an End to the Slander That Stains
Everything”: Víctor Balaguer and Anti-Corruption
Strategies in Late Nineteenth-Century Cuba 265
Gemma Rubí
11 Paperwork as Commodity, Corruption
as Accumulation: Land Records and Licences
in Colonial Myanmar, c.1900 293
Jonathan Saha
12 The Entrenchment of Corruption in a Colonial
Context: The Case of the Philippines, c. 1900 317
Xavier Huetz de Lemps
13 Colonial and Corruption History: Conclusions
and Future Research Perspectives 339
Jens Ivo Engels and Frédéric Monier

Index 357
 List of Contributors

Anubha Anushree Stanford University, Stanford, CA, USA

Tanja Bührer University of Bern, Bern, Switzerland
Pol Dalmau Pompeu Fabra University, Barcelona, Spain
Jens Ivo Engels Technische Universität Darmstadt, Darmstadt,
Germany
Didier Guignard IREMAM, CNRS - Université d’Aix Marseille,
Marseille, France
Xavier Huetz de Lemps Université Côte d’Azur, Nice, France
Mark Knights Warwick University, Coventry, England
Ronald Kroeze Vrije Universiteit Amsterdam, Amsterdam, The
Netherlands
Zak Leonard University of Chicago, Chicago, IL, USA
Frédéric Monier University of Avignon, Avignon, France
Moisés Prieto University of Bern, Bern, Switzerland
Gemma Rubí PICEC-Universitat Autònoma de Barcelona, Bellaterra,
Spain

ix
x LIST OF CONTRIBUTORS

Jonathan Saha University of Durham, Durham, UK

Bartolomé Yun-Casalilla Universidad Pablo de Olavide, Seville, Spain
 List of Figures

Fig. 8.1 The “Bruet [i.e. Bruat] farm” on the 1:50.000 scale
map (Document source: Institut géographique de
France, sheet no. 43 entitled “Palestro”, 1958 edition
last updated in 1936 with vines’ extension in scatter
plots) 213
Fig. 8.2 The “arib [i.e. azib] ben Zoubir” on a 1:40.000 civil
engineer plan, October 1876 (Document source:
ANOM, DA, 4 M/241) 224
Fig. 8.3 The farm plot [“ferme”] with the Bruat name
mentioned below on the 1:10.000 cadastral plan,
August 1877 (Document source: ANOM, DA, 4
M/241) 225

Picture 9.1 “La situació de Cuba,” La Campana de Gràcia,

March 14, 1891, 4. In the footnote: “Sobre Cuba que
naufraga un aligot s’hi cerneix… Espanyols, visquém
alerta: «La Habana se va a perder!»” (“An eagle looms
over a drowning Cuba. Spaniards, be aware: «Havana
will be lost!»”) 250
Picture 9.2 “Situació de Cuba,” La Campana de Gràcia, April 20,
1884, 4. In the footnote: “Brotan por todas partes
gérmenes de prosperidad” (“The seeds of prosperity
spring everywhere”) 251

xi
 CHAPTER 1

Introduction: Corruption, Empire

and Colonialism in the Modern Era: Towards
a Global Perspective

Ronald Kroeze, Pol Dalmau, and Frédéric Monier

Scandal, corruption, exploitation and abuse of power have been linked

to the history of modern empire-building. Colonial territories often
became promised lands where individuals sought to make quick fortunes,
sometimes in collaboration with the local population but more often at
the expense of them. On some occasions, these shady dealings resulted
in scandals that reached back to the metropolis, questioning civilising

R. Kroeze (B)
Vrije Universiteit Amsterdam, Amsterdam, The Netherlands
e-mail: d.b.r.kroeze@vu.nl
P. Dalmau
Pompeu Fabra University, Barcelona, Spain
e-mail: pol.dalmau@upf.edu
F. Monier
University of Avignon, Avignon, France
e-mail: frederic.monier@univ-avignon.fr

© The Author(s) 2021 1

R. Kroeze et al. (eds.), Corruption, Empire and Colonialism in the
Modern Era, Palgrave Studies in Comparative Global History,
https://doi.org/10.1007/978-981-16-0255-9_1
2 R. KROEZE ET AL.

discourses in parliaments and the press, and leading to reforms in colo-

nial administrations. In spite of some valuable case studies and general
essays on corruption and imperialism, historians have usually paid little
systematic attention to these questions.
This is not to say that colonial corruption is an overall neglected
topic. The literature on colonialism refers to the issue of corruption as an
element of colonial rule and the colonial economy.1 Such studies reveal
the recurrent and sometimes systematic existence of corruption in a colo-
nial context, and how varied it is defined and understood in different
studies. There is also a series of contributions dedicated to case studies of
corruption in a colonial setting. Examples are studies of the Warren Hast-
ings scandal or corruption in colonial Burma (present-day Myanmar) and
colonial Nigeria for the British case, as well as the role of corruption with
regard to French Algeria, the Spanish Philippines or the decline of the
Dutch East India Company.2
Moreover, important studies on the history of empire often mention
corruption, for example, as one of the reasons for the fall or reform of
certain imperial regimes.3 These accounts provide valuable insights as they
point at the role of misuse of power and resources as part of the “politics
of difference” of imperial rule, but barely reflect more in depth on the
links between colonialism and corruption. In other words, corruption is
treated more as a symptom (whether in colonial governance, the economy
or the characteristics of an empire) than as a specific subject of enquiry.
Recent years have also seen a series of new publications on the history
of corruption in Europe. These studies have shown that corruption as
an idea and discourse, as well as a practice, played an important role in
the history of modern politics and state-building processes. These works
have highlighted the complexity of corruption in the modern era, for
example, that corrupt practices continued to exist even though “mod-
ern” elites proclaimed they had freed their regimes from them. Moreover,
in the late eighteenth and nineteenth centuries, accusations and debates
about corruption served to initiate reform or, simply, as a pretext to
undermine old structures and representatives of the so-called “Ancien
Régime”.4 Therefore, anticorruption campaigns could and were also used
as political weapons, to get rid of opponents and to promote politicised
institutional reforms.5 Additionally, several historians have argued that the
understanding of corruption as well as the link between corruption and
political reform entered a new phase somewhere towards the end of the
eighteenth century. From that moment onwards, instead of simply being
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 3

a word to be used for a great variety of deviations (sexual, moral, reli-

gious, administrative), corruption became more often defined in political
terms as the misuse of public office or the general interest for private
gain. Moreover, it became an absolutely non-tolerable phenomenon in
the public arena. This does not mean, of course, that corruption ceased to
exist; rather, corruption became a more serious and challenging problem
in terms of political legitimacy.6 As a result, a new political discourse
developed in which corruption was portrayed as a remnant of “tradi-
tional” societies—in which “Ancien Régime” practices such as patronage
and clientelism were rampant—that could be eliminated if the appropriate
“modern” reforms were adopted.
Although, there is still debate among historians about how sharp the
break with the past really was7 —see also the contribution to this volume
by Jens Ivo Engels and Frédéric Monier—these insights that have been
framed in the context of European history can bring valuable perspectives
to the history of colonialism and empire. For example, it can help us to
locate the development and consequences of the idea that corruption was
a problem of traditional regimes and that it belonged to a geographical
“Other”: the colony and its local culture and inhabitants. This argument
was used by European colonial elites in the nineteenth and early-twentieth
centuries to justify colonial rule: it was legitimate as it would end corrup-
tion and bring modernity, so it was argued. Indeed, if corruption had
already been present in the Enlightenment’s idea of “Oriental despotism”,
it now became part of the civilising discourse of nineteenth-century Euro-
pean colonialism.8 As such, the study of colonial corruption allows the
tackling of historiographical debates about the ideological fundaments of
civilising discourses, modernisation programs and the legitimacy of colo-
nial rule, which is an important theme in the history of colonialism (as
well as in postcolonial and decolonisation studies, too).9
Methodologically, this volume takes inspiration from the latest stream
of publications about the history of corruption as well. These studies have
underlined the importance of a contextual approach that understands
corruption, not as something fixed and universal. Indeed, corruption is
by its very (linguistic) meaning, disapproved as an immoral phenomenon,
and corruption in modern history is often about a form of misuse of
public resources for private or group gain, but the real meaning of
“immoral”, “misuse”, “public resources” and “private gain”, differs over
time and place. One needs to analyse specific cases, scandals and debates,
to understand corruption more precisely. This approach has proved highly
4 R. KROEZE ET AL.

valuable and has opened up new lines of research. In countries such as

Germany, France and the Netherlands, scholars have devoted growing
attention to a topic that had little tradition in the respective national histo-
riographies.10 In other cases, such as those of Southern Europe and Latin
America, traditional narratives that linked corruption with backwardness
in historical development have been replaced by new research questions
and methods. Examples of these are the interest to trace the changing
meanings of corruption in periods of transition, the eruption of scandals
in the public sphere or the measures to curtail corruption practices.11
The outcome of these new publications has been a renewed and thriving
historiography that has benefitted from the creation of new international
collaborative research teams. While these developments have decisively
contributed to renewing the field, to the point that we can speak of a
“new history of corruption”, the nation-state has remained the predom-
inant framework of reference. Moreover, most research questions have
been posed from a European perspective.
This book is a first attempt, instead of a final analysis, to discuss
the topic of corruption, empire and colonialism in a systematic manner
and from a global comparative perspective. It does so through a set
of original studies that examines the multi-layered nature of corrup-
tion in four different empires (Great Britain, Spain, the Netherlands and
France) and their possessions in Asia, the Caribbean, Latin America and
Africa. Readers interested in colonialism will find in this book a wide
array of studies that examine the changing contours of corruption and
the different responses that empires designed to confront it. Against
the temptation of seeing colonial rule as being permanent and stable,
corruption sheds light on periods of crisis and reform, pointing at crucial
moments when imperial rule was called into question or redesigned.
Corruption can thus be seen as an important characteristic of colonial
rule as well as a catalyst for reform in the modern era, a phenomenon that
illuminates the strategies that empires put forward in order to cope with
historical change. In parallel to this, the emphasis on the links between
colony and metropolis allows for opening up new perspectives of anal-
ysis in a traditionally state-driven historiography, and to unveil new spatial
units of analysis, such as Atlantic and—above all—global history that have
not yet been applied to the history of corruption.
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 5

Coherence and Approach

The volume offers a variety of case studies, touching on the history of
four different empires and their possessions in Asia, Africa, the Caribbean
and Latin America. Coherence is provided, first of all, by the overall
contextual approach of corruption—a method that has been applied in the
most recent historiography on the topic, as discussed above. A contextual
approach is important to find out the precise meanings: corruption has
to be examined and explained through the very specific times and places
where it was debated. Thus, the volume discusses examples of corrup-
tion and debates about how they were understood within the different
time frames and geographical colonial settings of the moment, providing
a variety of understandings of the roles corruption played. As will become
clear, at times corruption was mainly about immoral forms of economic
exploitation, while in other circumstances illegitimate forms of political or
cultural dominance were at the heart of scandals and debates.
Second, coherence is provided by an overarching global compara-
tive approach. Such standing is informed by the general literature on
the history of empires from a global perspective,12 including the books
already published in the same book series as this volume.13 Although
there are many and not always coinciding understandings of global
history, it can generally be defined on the basis of three elements. A
global perspective seeks to explain the complexity of historical phenomena
through the comparison between different parts of the world, but is also
compatible with the interest to highlight the interconnections between
these parts. This approach does not necessarily seek to write a “total
history” of the whole planet, nor to merge all historical accounts into
one single metanarrative. Rather, it seeks to break with the separate
compartments that have traditionally characterised the writing of history
by emphasising the similarities and the differences between diverse terri-
tories, cultures and societies, as well as by illuminating the connections
that intertwined them.14
A second aim of using a global history perspective is to challenge
“traditional and sometimes obsolete national narratives”.15 In the field
of corruption, one could think of narratives that recurrently present
corruption as being particularly present in certain empires (such as the
“backward” Spanish, Portuguese and Ottoman empires), while suppos-
edly being less present in other ones. Often, however, the historical
situation was more complicated—corruption was a phenomenon present
in all empires, but manifested and changed across time in many different
6 R. KROEZE ET AL.

forms. Moreover, scholars in the past—including historians—helped to

construct these stereotypical images and “black legends” for political,
imperial and nationalist reasons.16 A third related fundamental aim in the
writing of global history is to challenge Western-centred master narra-
tives by adding a new plurality of voices, sources and subaltern actors
into historical analysis.17
In practical terms, these theoretical assumptions and aims informed the
authors of this volume to understand corruption as a problem inherent
to the history of all empires, instead of a problem specific to suppos-
edly “Southern”, decrepit or decaying ones. Indeed, the four empires
covered in this book (British, French, Spanish and Dutch) possessed a
long experience of colonial rule, which in some cases stretched back to
early modern times. When corruption was perceived as a recurring or
systemic problem, it often led to moments of crisis and political conflict,
that resulted in debates in the public sphere about normative values and
the necessity of reform. On some occasions, the outcome was the imple-
mentation of legal and political programs that sought to re-design the
foundations of empire, both in terms of legitimacy and practical rule. In
some other cases, however, corruption served as a powerful pretext to
justify the need to “civilise” indigenous societies, as Nicholas B. Dirks has
shown for the case of the British empire.18
The study of corruption thus brings dynamism to the history of
empire, stressing contingency and change, while contributing to explain
why they have been one of the most enduring political entities in world
history. Taken together, the four empires covered in this book, alongside
the colonies they possessed in Africa, Asia and the Caribbean, reveal how
pervasive corruption was at the time, in addition to how different it was
depending on where and when it took place. The focus on a wide number
of cases allows the grappling of these two dimensions that are inherent to
corruption. Namely, its universality as a problem common to all empires,
as well as its complexity as a multi-layered phenomenon that was time
and place dependent. Only a comparison between empires can serve as a
safeguard against simplistic generalisations, which take a handful cases to
draw shallow (and often ahistorical) conclusions,19 and at the same time
move beyond the exceptionalism of nation-centred approaches. For these
reasons, all of the authors in this book emphasise transnational connec-
tions. Additionally, they make an effort to place their own case study
and research questions in relation to other ones. Furthermore, although
of course more sources and perspectives could have been included, the
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 7

outcome is—as we hope—a cohesive volume with cross-references in each

chapter that challenge nation-centred approaches, and which when taken
together provide a global outlook.20
Structure of the Volume
Although the chapters represent differences in approach that are mainly
the result of the fact that the authors come from different fields and
historiographical traditions, they all subscribe to the benefits of (a) chal-
lenging the European nation-state as the traditional frame to research the
history of corruption; (b) a methodological approach that is characterised
by a contextual understanding of corruption and (c) cross-referencing by
linking different colonial settings in order to provide a global perspective.
In total, the volume consists of eleven chapters—and a concluding
chapter at the end—that are ordered more or less chronologically,
focusing on a period that covers the end of the eighteenth century up to
the beginning of the twentieth century. This period in history, famously
referred to as the “birth of the modern world”, was an era in which
large empires were formed and cemented, and where new ideas of human
development (such as those about civilisation and progress) were devel-
oped and used to legitimise the hierarchical subordination of races and
cultures across the globe.21 In practice, however, the purpose of bringing
“civilisation” to the new colonies often proved to be a much more diffi-
cult goal to achieve. Imperial powers did not only have to impose their
control over immense extensions of territory, but also faced the challenge
of subjecting widely heterogeneous populations. Furthermore, in such
attempts they had to rely on a very limited number of imperial agents
that on repeated occasions took advantage of their position, and of their
distance from the metropolis, to make illicit gains. Cases of corruption,
and how they were debated and managed both in the colony and the
metropolis, therefore allow the examination of the forms of governance
and tensions that were at the core of imperial rule. Informed by this and
by the earlier introduced historiographical trends, we have structured the
contributions to this book in two parts.
The contributions of Part I—Corruption and Narratives of Imperial
Decline and Reform During the Age of Revolutions, c. 1800—discuss
corruption as a problem for all empires in the decades around 1800,
which was a period of global revolutions and major reforms. Contem-
poraries of the last decades of the eighteenth and first decades of the
nineteenth centuries era often saw colonial corruption as a major reason
8 R. KROEZE ET AL.

for the declining power or economic failure of “their” empires, as was

clearly apparent in the debates about the decline of the Spanish and the
Dutch Republican VOC-empire. This discourse, however, was also very
present in the case of the British and French empires. Colonial scandals
and debates about corruption in the colony served to criticise the old
regime and to initiate change in persons and structures. The historian
Lauren Benton, for instance, has recently highlighted the importance
that the scandals of this period had in reshaping the legal fundaments
of the British empire.22 Reflecting on the role of corruption in these
empires from different geographical perspectives, therefore, appears as
an untapped subject. Additionally, there is the need to re-examine the
role that corruption played in the creation of national stereotypes (e.g.
“Black Legends” in the Spanish case), attributing to a stereotypical image
of decaying corrupt empires and reforming modern empires.
The contributions of Part II—Civilising Missions and “Oriental”
Corruption During the Age of Modern Imperialism, c. 1900—focus
on corruption in the decades around 1900, a period of extending the
spheres of state power in different regions a process that was justified
by the “civilising discourses”. Cultural and moral arguments were central
elements in justifying the seizure of new lands and the extraction of
resources.23 Several contributions show that corruption was a recurring
element in the genesis, or in the reshaping, of civilising discourses around
the year 1900. In some occasions, it was the supposed corrupt nature
of indigenous peoples that featured prominently behind the ideologies of
modern imperialism, while in others it was the shady dealings of colo-
nial bureaucrats and modern entrepreneurs that justified the need for
new ethical fundaments in ruling the colonies. The recurring and multi-
faceted presence of corruption in civilising discourses and in debates on
the colonies, and their roles in reinforcing notions of “bringing moder-
nity” and processes of “Otherness”, are dimensions that the different
chapters address as well.

I. Corruption and Narratives of Imperial Decline

and Reform During the Age of Revolutions, c. 1800
More precisely, Part I comprises five chapters focusing on corruption and
narratives of imperial decline and reform during the Age of Revolutions.
In this age, corruption was understood as a problem concerning how
overseas trade, imperial politics and economics worked. It was also the
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 9

period of the birth of a more modern concept of corruption, with an

emphasis on understanding corruption as a problem of the mixing up of
the public and the private, politics and economics, individual and general
interests. According to the modern ideal, these should be separated
as much as possible. The contributions of this part deal with corrup-
tion caused by tensions between these sectors, as well as the narratives
about declining old empires and the necessity of reform. Informed by
these issues, Bartolomé Yun-Casalilla provides a long-term perspective by
looking at the role of corruption in early modern empires. In contrast to
traditional narratives that portrayed Iberian empires as obsolete entities
that were particularly prone to corruption, he shows that the reality was
far more complex. Next to the study of formal institutions, Yun-Casalilla
emphasises the need to focus on informal institutions (such as the family
and kinship relations), the role of space and the negotiated nature of
power, in order to understand a phenomenon that was not yet referred
to as “corruption” at the time. All of these reflections illuminate the long
history of corruption in the colonies and serve as a valuable reminder
against teleological narratives that view the fight against corruption as a
sign of modernity.
Chapter 3 by Tanja Bührer, examines the impeachment of the first
Governor General of the British East India Company, Warren Hastings,
in February 1788. This contribution aims to explain why, disregarding
a long-standing argument against “old corruption” in domestic admin-
istration and politics, a case of colonial corruption became the most
spectacular public scandal in this crucial period of transition from pre-
modern to modern times. For a better understanding of the empire’s
return home in scandal’s guise, a multi-perspective approach of the
customary separated fields of national and imperial history, as well as area
studies, is applied. Bührer provides an entangled history of the British
and French “Imperial Nation-States” and the South Indian “Princely
State” Hyderabad. She argues that the specific metropolitan anxieties
regarding colonial corruption were caused by its emergence from Anglo-
Indian cross-cultural and Anglo-French inter-imperial interactions on the
margins of the empire. These “alien” influences sharpened the aware-
ness of presumably national concepts of good governance back home,
and caused anticorruption interventions that went ahead of the domestic
reforms.
In chapter 4, Anubha Anushree discusses attempts to regulate corrup-
tion by the British East India Company. She argues that by the begin-
ning of the second decade of the nineteenth century, the East India
10 R. KROEZE ET AL.

Company started projecting corruption as an anomalous and tempo-

rary phenomenon that allowed it to formulate a collective and systemic
paternal morality. The chapter first focuses on two crucial interlocutors of
the first half of the nineteenth century—Thomas Babington Macaulay and
William Bentinck—to situate the correspondence between an ascendant
governmental moralism and corruption. She then continues by exam-
ining several understudied instances of corruption—namely, the cases
of Thomas Metcalfe, Mordaunt Ricketts and Edward Colebrook—in
order to examine how the early-nineteenth-century discourse of colo-
nial corruption was constituted by a double strategy. On the one hand,
corruption came to be increasingly “investigated” and re-described as a
financial disorder, whereby the British were presented as “supine” and
“passive”. On the other hand, the investigations often sought to incrim-
inate Indians and their relationships with these officers. The focus on
finances and Indians allowed the British to contain the discourse of
corruption, even as the term expanded to discipline a variety of official
and quasi-official relationships between the British and the Indians that
did not fit the normative character of the nineteenth-century public office.
Chapter 5 by Moisés Prieto, discusses America’s “second discovery”
in the early-nineteenth century. Inspired by Alexander von Humboldt,
merchants, travellers, scientists and adventurers travelled through Latin
America with different purposes. Their documents were not only
supposed to provide mere entertainment or knowledge about local
customs, flora and fauna, but contained historical essays on the recent past
of those former colonies as well. Nepotism, favouritism, misappropriation,
bribery and arbitrariness were witnessed by those travellers who tried to
explain these phenomena in different ways. Prieto argues that colonial
corruption should be understood in relation to the history of colonial
rule—the distance from the motherland offered opportunities—although
officeholders’ passions, vices and pursuits of prestige were as important.
After emancipation, the second aspect remained but understandings of
corruption were further influenced by a new rationalistic view, typical for
the Enlightenment and positivism that linked the absence of corruption
to (an idea of) progress and vice versa.
In chapter 6, Mark Knights and Zak Leonard discuss two nineteenth-
century cases in the Gujarati princely state of Baroda that shed light
on the politics of corruption. The first, running from the mid-1830s to
mid-1850s, centred on allegations about the corrupt influence (known as
“khutput”) of a native clique on the East Indian Company hierarchy; the
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 11

second, in 1893–1895, turned on allegations against Vasudev Sadashew

Bapat, an allegedly corrupt official in a department dealing with sensitive
land revenue issues. The authors show that the responses by the British
authorities were different in the two cases. In the first, the Bombay hier-
archy proved very resistant to challenging khutput despite the vigorous
investigatory efforts of one of its own officials, James Outram. In the
second, the British authorities were keen to intervene and brought the
matter to trial. These differing approaches were nevertheless united by
a common desire to maintain maximum influence over the nominally
independent state.

II. Civilising Missions and “Oriental” Corruption

During the Age of Modern Imperialism, c. 1900
Continuing the reflection on cases of colonial corruption in the decades
around 1800 that are discussed in Part I, the six contributions of Part
II shift their perspectives to the last decades of the nineteenth and first
decades of the twentieth centuries—the era of modern imperialism and
the civilising missions. Ronald Kroeze relates debates of around 1800
to those of around 1900. Kroeze takes the Dutch-Indonesian histo-
ries of colonial state formation as a common base to define and test
several hypotheses that are informed by debates in the historiography
of corruption and (post-)colonialism. One is that corruption is never a
neutral objective term and that when it is used in a colonial context
it serves to set or challenge norms that underlay colonial power struc-
tures. Indeed, the Dutch-Indonesian case shows evidence of the link
between corruption and the context of establishing a colonial empire:
by both invoking scandals and asking for reform, as well as neglecting
or denying corruption in other instances, elites (re)formulated norms in
order to set or maintain power structures of colonial state-formation and
economic exploitation. Kroeze also argues that cases of colonial corrup-
tion show how the metropole and colony were interlinked and influenced
each other. For instance, political changes in the metropole, such as the
growing influence of more morally outspoken Protestant and Liberal
politicians, as well as experiences of misuse in the colony, together caused
the emergence of the Dutch equivalent of the civilising mission: the “Eth-
ical Policy”. Despite these connections, corruption and moral campaigns
against it, often served to strengthen already existing differences and
dissimilarities.
12 R. KROEZE ET AL.

Part II then continues with chapter 8, in which Didier Guignard

focuses on a specific case of colonial corruption in the context of French
Algeria: the Bruat case of 1877. He explains how Algerian rural society
was exposed to land confiscations during the nineteenth century; the
Bruat case shows how public agents and European politicians took advan-
tage of their front-row seat in order to seize land for their own interests
or for cronyism. More precisely, this contribution provides a micro-level
analysis of the awarding of 100 hectares of land to a civil servant in Low
Kabylia during the 1870s. As a member of the upper class in France, the
mother of this civil servant played the role of mediator in negotiations
with central authorities to “help” them bypassing legal interdictions. The
chapter concludes with a reflection on the usefulness of the concept of
colonial corruption.
In chapter 9, Pol Dalmau examines the deep-rooted presence of
corruption in Spain’s most prosperous colony in the Caribbean: Cuba.
He shows how the booming economy of this sugar island in the global
market ran parallel to a wide range of fraudulent practices that touched
virtually all the levels of the colonial administration. Dalmau does not
only provide evidence of this, but also argues that colonial corruption
had an Atlantic dimension that can only be fully understood by examining
the clientelistic networks that spanned the two sides of the Atlantic, and
through an analytical approach that examines the metropolis and colony
together. Hence, the chapter shows how Cuban elites made use of novels
and other methods of political action to denounce corrupt practices back
in the metropolis. Authorities in Madrid, however, often turned a deaf ear
to these reports and considered that corruption was a minor price to be
paid (and quite often, to benefit from) in order to maintain the integrity
of the Spanish empire. The analysis of corruption in Cuba is thus used as
a platform from which to examine the Atlantic dynamics of imperial rule,
as well as the tensions and resistances that pervaded it.
Gemma Rubí, in chapter 10, continues with the topic of corruption
in Cuba, but focuses on Victor Balaguer—Spain’s Minister of Overseas
Affairs in different periods (1871, 1874 and 1886–1888). The fight
against corruption carried out by public employees was a constant in
the political career of Balaguer. From the Court of Auditors and from
the Debt Inspection Commission, he devoted considerable efforts to
pursuing it. Upon access to the position of Overseas Affairs’ Minister,
Balaguer ran into several powerful irregularities practiced by civil servants
of the colonial administration in Cuba, which came to be the continuation
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 13

of those that he had already found during his previous mandates. Rubí’s
contribution thus draws on the case of a reputed politician, in order to
examine the motivations to fight political corruption in the colonies and
the measures that were developed in such attempts.
In chapter 11, Jonathan Saha focuses on paperwork as a source of
corruption in colonial Myanmar (formerly Burma) around 1900. He
argues that the bureaucratic paperwork produced by colonial states was
often embroiled in malfeasant practices. Take, for example, the paper-
work that was used to regulate fishing in colonial Myanmar from the
late-nineteenth century onwards. Certain littoral areas and deltaic water-
ways were designated as fisheries. Individuals could bid for leases to these
fisheries in auctions. In non-leased open fisheries, people had to apply for
licenses to fish. In addition, to mitigate against overfishing, licenses were
required for the use of nets. However, the prescriptive nature of these
documents did not always have the effects that they were intended to
have. This chapter argues that by considering paperwork to be a particular
type of commodity, we can better understand the prevalence of particular
corrupt practices in the colonial context.
Xavier Huetz de Lemps, in the last contribution of Part II, takes
contemporary discussions about the colonial roots of today’s corrup-
tion as a starting point for an analysis of the role of corruption in
the Philippines in the decades around 1900. He argues that corrup-
tion in post-colonial Philippines is deeply rooted in the long colonial
history of the archipelago, but that this is less a matter of showing that
corruption is a very ancient local phenomenon and more about under-
standing the reasons why corrupt practices passed from one political
system to the other. During the Spanish period, embezzlement and abuse
of power became unremarkable behaviours for Spanish civil servants and
their Philippine subordinates. Beginning in 1898, the Americans gradu-
ally endowed the colony with modern democratic institutions. Yet, the
US imperial contradictions and the skill of the Philippine political elites
allowed the corruption to remain and to pervert the new institutions.
The final contribution to this volume is written by Jens Ivo Engels
and Frédéric Monier, which should be read more as a reflection and an
agenda for further research, than as a summary of each contribution.
Engels and Monier challenge the reader by highlighting the role of lasting
systems of gifts and patronage, and emphasise the influence of conflicting
norms and political changes for the rise (and absences) of debates about
colonial corruption in one context, but not in another. They, like other
14 R. KROEZE ET AL.

contributors did, stress the point not to treat “colonial corruption” as

only about—and taking place in—the colony.

Notes
1. For example, for the Dutch-Indonesian case Jan Luiten van Zanden and
Daan Marks pointed to corruption and other “extractive institutions” in
their An Economic History of Indonesia of Indonesia 1800–2010 (London:
Routledge, 2012), 30, 31, 72, 107 and 113; Ewout Frankema and Frans
Buelens, Colonial Exploitation and Economic Development. The Belgian
Congo and the Netherlands Indies Compared (London: Routledge, 2013),
122–124.
2. Nicholas B. Dirks, The Scandal of Empire. India and the Creation of
Imperial Britain (Cambridge: Harvard University Press, 2006); Xavier
Huetz de Lemps, L’archipel des épices. La corruption de l’administra-
tion espagnole aux Philipinnes (fin XVIIIe-fin XIXe siècle) (Madrid: Casa
Velázquez, 2006); Didier Guignard, L’abus de pouvoir en Algérie coloniale
(1880–1914). Visibilité et singularité (Paris: Presses Universitaires de Paris
Ouest, 2010); Chris Nierstrasz, In the shadow of the Company: The Dutch
East India Company and Its Servants in the Period of Its Decline, 1740–
1796 (Leiden: Brill, 2012); Jonathan Saha, Law, Disorder and the Colonial
State: Corruption in Burma c.1900 (London: Palgrave Macmillan, 2013).
Another example is Steven Pierce, “Looking Like a State: Colonialism and
the Discourse of Corruption in Northern Nigeria,” Comparative Studies
in Society and History 48, no. 4 (2006): 887–914.
3. For example: C. A. Bayly, The Birth of the Modern World. Global Connec-
tions and Comparisons (Malden, MA: Blackwell, 2004) who refers to the
role of “old corruption” (p. 98) and “moral corruption” (p. 101), which
he links to the “old order” and the “politics of difference”; Burbank
and Cooper also, every now and then, point at the role of corruption in
the history of empires as shown in Jane Burbank and Frederick Cooper,
Empires in World History. Power and the Politics of Difference (Princeton:
Princeton University Press, 2010).
4. Cesare Mattina, Frédéric Monier, Olivier Dard and Jens Ivo Engels, eds.,
Dénoncer la corruption. Chevaliers blancs, pamphlétaires et promoteurs de
la transaprence à l’époque contemporaine (Paris: Demopolis, 2018).
5. Jens Ivo Engels, “Corruption and Anticorruption in the Era of Moder-
nity and Beyond,” in Anticorruption in History. From Antiquity to the
Modern Era, eds. Ronald Kroeze, André Vitoria and Guy Geltner (Oxford:
Oxford University Press 2018); Pol Dalmau, “Fighting Against Corrup-
tion. Newspapers and Public Morality in Modern Spain,” in Scandales
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 15

et corruption politique à l’époque contemporaine (XIXe-XXe siècles), eds.

Frédéric Monier and Jens Ivo Engels (Paris: Armand Colin, 2014), 31–50.
6. See Jens Ivo Engels, Die Geschichte der Korruption. Von der Frühen
Neuzeit bis ins 20. Jahrhundert (Frankfurt: S. Fischer, 2014).
7. See Ronald Kroeze, Vitoria, Geltner, “Introduction: Debating Corrup-
tion and Anticorruption in History,” in Anticorruption in History. From
Antiquity to the Modern Era, eds. Ronald Kroeze, André Vitoria and Guy
Geltner (Oxford: Oxford University Press 2018), 1–17.
8. On the Enlightenment and the notion of “Oriental” despotism, see: Joan
Pau-Rubiés, “Oriental Despotism and European Orientalism: Botero to
Montesquieu,” Journal of Early Modern History 9, nos. 1–2 (January
2005): 109–190.
9. For an example of a study that examines the role of colonialism, decoloni-
sation processes and “modernity”, see Frederick Cooper, Colonialism in
Question: Theory, Knowledge, History (Berkeley: University of California
Press, 2005). On the language of civilisation, see: Brett Bowden, The
Empire ofcivilisation: The Evolution of an Imperial Idea (Chicago: Univer-
sity of Chicago Press, 2009); Martti Koskenniemi, The Gentle Civiliser of
Nations. The Rise and Fall of International Law, 1870–1960 (Cambridge:
Cambridge University Press, 2009).
10. Examples include: Kroeze, Vitoria and Geltner, Anticorruption in History;
Engels, Die Geschichte der Korruption; F. Monier, O. Dard and A.
Fahrmeir, eds., Scandales et Corruption.
11. Christopher Rosenmüller and Stephan Ruderer, eds., Dádivas, dones
y dineros. Aportes a una nueva historia de la corrupción en América
Latina desde el Imperio español a la modernidad (Madrid: Iberoamer-
icana Verveurt, 2016); Borja de Riquer, Joan Lluís Pérez Francesc,
Gemma Rubí, Lluís Ferran Toledano and Oriol Luján, eds., La corrup-
ción política en la España contemporánea. Un enfoque interdisciplinar
(Barcelona: Marcial Pons, 2018); Pol Dalmau and Isabel Burdiel, eds., La
imagen pública del poder. Escándalos y causas célebres en Europa (siglos
XIX-XX), Historia y Política, 39, 2018 (special issue).
12. John Darwin, After Tamerlane: the Rise and Fall of Global Empires,
1400–2000 (New York: Bloomsbury, 2008); Jane Burbank and Frederick
Cooper, Empires in World History. Power and the Politics of Difference
(Princeton: Princeton University Press, 2010); Peter Crooks and Timothy
Parsons, eds., Empires and Bureaucracy in World History: From the Late
Antiquity to the Twentieth Century (Cambridge: Cambridge University
Press, 2016).
13. Manuel Pérez Garcia and Lucio De Sousa, eds., Global History and New
Polycentric Approaches: Europe, Asia and the Americas in a World Network
System (Singapore: Palgrave Macmillan, 2018); Bartolomé Yun-Casalilla,
16 R. KROEZE ET AL.

Iberian World Empires and the Globalization of Europe, 1415–1668

(Singapore: Palgrave Macmillan, 2019).
14. Bayly, The Birth of the Modern World, 1; Sebastian Conrad, What Is
Global History? (Princeton, NJ: Princeton University Press, 2016), 67–
70; Richard Drayton and David Motadel, “Discussion: The Futures of
Global History,” Journal of Global History 13, no. 1 (March 2018): 3.
15. Manuel Pérez García, “Introduction: Current Challenges of Global
History in East Asian Historiographies,” in Global History and New Poly-
centric Approaches: Europe, Asia and the Americas in a World Network
System, eds. Manuel Pérez García and Lucio De Sousa (Singapore:
Palgrave Macmillan, 2018), 2; Jorge Luengo and Pol Dalmau, “Writing
Spanish History in the Global Age,” Journal of Global History 13, no. 3
(November 2018): 425–445.
16. For the case of the Spanish Empire, see: Richard Kagan, “Prescott’s
Paradigm: American Historical Scholarship and the decline of Spain,”
American Historical Review 101, no. 2 (April 1996): 423–46; For that of
the Ottoman, Aslı Çırakman, From the “Terror of the World” to the “Sick
Man of Europe”. European Images of the Ottoman Empire and Society from
the Sixteenth Century to the Nineteenth (New York: Peter Lang, 2002).
17. Dipesh Chakrabarty, Provincializing Europe. Postcolonial Thought and
Historical Difference (Princeton: Princeton University Press, 2000);
Dominic Sachsenmaier, “Global History and Critiques of Western
Perspectives,” Comparative Education 42, no. 3 (August 2006): 451–470.
18. Dirks, Scandal of Empire.
19. Alan L. Karras, Smuggling. Contraband and Corruption in World History
(Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, 2010).
20. Sven Beckert and Dominic Sachsenmaier, eds., Global History, Globally:
Research and Practice Around the World (London: Bloomsbury Academic,
2018).
21. Bayly, The Birth of the Modern World; Thomas McCarthy, Race, Empire
and the Idea of Human Development (New York: Cambridge University
Press, 2009).
22. Lauren Benton, Rage for Order. The British Empire and the Origins of
International Law, 1800–1850 (Cambridge: Harvard University Press,
2016).
23. McCarthy, Race, Empire and the Idea; Martin Thomas and Richard Toye,
Arguing about Empire: Imperial Rhetoric in Britain and France, 1882–
1956 (Oxford: Oxford University Press, 2017).
 1 INTRODUCTION: CORRUPTION, EMPIRE … 17

References
Bayly, Christopher, A. The Birth of the Modern World. Global Connections and
Comparisons. Malden, MA: Blackwell, 2004.
Beckert, Sven, and Dominic Sachsenmaier, eds. Global History, Globally: Research
and Practice Around the World. London: Bloomsbury Academic, 2018.
Benton, Lauren. Rage for Order. The British Empire and the Origins of
International Law, 1800–1850. Cambridge: Harvard University Press, 2016.
Bowden, Brett. The Empire of Civilization: The Evolution of an Imperial Idea.
Chicago: University of Chicago Press, 2009.
Burbank, Jane, and Frederick Cooper. Empires in World History: Power and the
Politics of Difference. Princeton, NJ: Princeton University Press, 2010.
Çırakman, Aslı. From the “Terror of the World” to the “Sick Man of Europe”. Euro-
pean Images of the Ottoman Empire and Society from the Sixteenth Century to
the Nineteenth. New York: Peter Lang, 2002.
Cooper, Frederick. Colonialism in Question. Theory, Knowledge, History.
Berkeley/Los Angeles/London: University of California Press, 2005.
Conrad, Sebastian. What Is Global History? Princeton, NJ: Princeton University
Press, 2016.
Chakrabarty, Dipesh. Provincializing Europe: Postcolonial Thought and Historical
Difference. Princeton: Princeton University Press, 2000.
Crooks, Peter, and Timothy Parsons, eds. Empires and Bureaucracy in World
History: From the Late Antiquity to the Twentieth Century. Cambridge:
Cambridge University Press, 2016.
Dalmau, Pol. “Fighting Against Corruption. Newspapers and Public Morality in
Modern Spain.” In Scandales et corruption politique à l’époque contemporaine
(XIXe-XXe siècles), edited by Frédéric Monier and Jens Ivo Engels, 31–50.
Paris: Armand Colin, 2014.
Dalmau, Pol, and Isabel Burdiel, eds. La imagen pública del poder. Escándalos
y causas célebres en Europa (siglos XIX-XX), Historia y Política, 39, 2018
(special issue).
Darwin, John. After Tamerlane: The Rise and Fall of Global Empires, 1400–2000.
New York: Bloomsbury, 2008.
Dirks, Nicolas B. The Scandal of Empire: India and the Creation of Imperial
Britain. Cambridge MA: Harvard University Press, 2006.
Drayton, Richard, and David Motadel. “Discussion: The Futures of Global
History.” Journal of Global History 13, no. 1 (March 2018): 1–21.
Engels, Jens Ivo. Die Geschichte der Korruption.Von der Frühen Neuzeit bis 20
Jahrhundert. Frankfurt: Fischer Verlag, 2014.
Engels, Jens Ivo. “Corruption and Anticorruption in the Era of Modernity and
Beyond.” In Anticorruption in History. From Antiquity to the Modern Era,
edited by Ronald Kroeze, André Vitoria and Guy Geltner, 167–180. Oxford:
Oxford University Press, 2018.
Another random document with
no related content on Scribd:
pormestarin viitta, hän näet menee siinä huomenna lähetystön
mukana Neugradin komitaattiin. Huudan keittiöön: 'Maks, tuopas
viimeinkin se silitysrauta!' Mutta ei silitysrautaa eikä Maksiakaan
kuulunut. Eikö ihminen tällöin jo kiukusta pakahdu?"

Turkkuri Valentin Katona piti pojan puolta.

"Täysikasvuista nuorukaista ei saa enää kohdella kisällinä eikä

kiusata liesiraudan kuumentamisella."

"Hoitakaa te omaa vasikkaanne", vastasi räätäli karkeasti. "Mitäpä

minä sitten teen koko pojalla? Ennemmin tai myöhemmin hänet
kuitenkin hirtetään. Hän nuuskii alati kaupungin asioita. Kyllä minä
annan sinulle kaupungin asioita pohdittavaksi. Sen viikarin hakkaan
ruskeaksi ja siniseksi."

"Ei tule mitään siitä", tokaisi Valentin Katona jälleen, ajatellen

nuoren miehen tänpäiväistä suurta ansiotyötä.

"Maa minut nielköön, ellen häntä kurita."

Valentin Katona alkoi juuri pehmeämpää raaka-ainetta

käsittelevälle ammattiveljelleen selittää, kuinka Maks joutui
senaattiin, kun samassa neuvottelusalin ikkuna rämisten aukeni ja
jalo herra Gabriel Porossnoki siitä huusi ukkosäänellä:
"Kunnioitettavat Kecskemetin kaupungin asukkaat!"
Haudanhiljaisuus seurasi. "Ilmoitan teille senaatin nimessä, että
tästä päivästä alkaen vuodeksi eteenpäin on jalo ja kunnioitettava
herra Mikael Lestyak lakiemme ja tapojemme mukaan valittu
kaupungin ylituomariksi."
 Ällistyksen mutina-aalto kävi läpi koko tiheään sulloutuneen
joukon.

Ensin kuului naurunrähäkkää. "Hahahaal Mikael Lestyak!

Hehehee!"

Mutta pian tapaili mukaan toisia ääniä, jotka totunnaisesti

huusivat: "Eljen! Eläköön!"

Ja näihin ensimäisiin 'eljen'-huutoihin yhtyi pian satoja, ja näin

kasvoi valtavan voimakas huuto… Jos ensimäinen 'eljen' olisi ollut
vaatimattomampi ja ensimäinen hahaha raikkaampi, silloin olisi
'eljen' saanut hajaääniä ja taivaita tavoitteleva huuto olisi kajahtanut
kuin helvetin nauru: "Hahahaa! Hihihii!"

Mitä suurempi joukko on, sitä häälyvämpi. Kuten kevyt untuva,

jonka ensimäinen tuulenleyhkä nostaa korkeuksiin, kallistuu sekin
milloin oikealle milloin vasemmalle.

Riemukkain 'eljen'-huudoin tulvaili kansaa kaduilta. Kaikilta

suunnilta riensi uteliaita. Muutamilla oli vesisangot käsissä, ja ne
huusivat; "Missä palaa?" Toiset kyselivät: "Mitä on tekeillä, mitä
tapahtunut?"

Kaupungintalon portti avautui ja kaksittain tulivat senaattorit ulos,

Mikael Lestyak keskellään.

"Hän tulee! Hän tulee!" Syntyi kauhea tungos. Jokainen tahtoi tulla
lähemmä.

Hän asteli ylpeänä, arvokkaana, ikäänkuin ei enää olisikaan

Mikael. Nuoruuden puna hehkui hänen poskillaan, hän loi
hymyilevän katseensa väkijoukkoon, niinkuin onnenlapsen sopiikin.
 Hänen sivullaan kulki kaksi heitukkaa [maakuntapoliisi] kohotetuin
sauvoin kuten ennen vanhaan Rooman konsulien liktorit. Siinä olivat
vallan attribuutit.

Mutta se olikin varsin suotavaa arvoisalle herra tuomarillemme —

sillä tuo kahdenkolmatta vuotias nuori mies, paitahihasillaan ja
hiukioimissa liiveissään, näytti noiden hopeanappisissa dolmaneissa
[levätti] komeilevien arvonsenaattorien rinnalla aikalailla erikoiselta.
Ehkäpä juuri tämä nähtävyys sai kansan riemusta remahtamaan.

Lestyak-ukko oli vuoroon kalpea, vuoroon purppuranpunainen.

"Jumalani, jumalani, uneksinko minä siis?" (Ja tällöin hän hieroi
pieniä harmaita silmiään, pyyhkäisi ehkä pois esiinpyrkivän
kyyneleenkin.) "Naapuri, tukekaa minua!" Ja hän olisikin lyyhistynyt
siihen paikkaan, ellei Valentin Katona olisi pidellyt häntä pystyssä.

"No, nyt heilutelkoon teidän jalosukuisuutenne espanjanruokoa

kaupungin ylituomarin selässä, jos olette niin mahtava valtias."

Hän ei vastannut mitään, mutta keppi putosi hänen voimattomasta

kädestään; hän sulki silmänsä, mutta pimeässäkin hän tunsi
ylituomarin lähestyvän; hän hypähti kuin elohiiri hänen luoksensa,
peitti hänet silittämättömään uuteen viittaan, jossa vielä näkyivät
valkoiset ompeleet ja räätälin tekemät liituviivat.

Joukko hyväksyi raikuvin riemuhuudoin tämänkin tempun, vain

Valentin Katona virkkoi ilkamoiden: "Hehei! Matias kuomaseni!
Kuinka puettuna menee nyt Halasin pormestari Fülekiin?"

Räätälivanhus vastasi äkeän uhmaavasti: "Menköön szürissään

[mekkoa muistuttava vaatekappale]. Hän on niikseen liian
vähäpätöinen henkilö minun ommella hänelle viittoja."
 Ja nyt hän syöksyi raivostuneen härän lailla joukon läpi, kiiruhti
kotiin, talopahastansa varjostavaan pikku puutarhaan, jossa suuri
päärynäpuu huojutteli haluakiihoittavasti ruosteenpunaisia
hedelmiään ja kurkoitti tukevia oksiaan pitkälle kadun yli. Oravan
kepeänä hän kiipesi aivan sen latvaan ja alkoi kuin mieletön ravistaa
sen latvaoksia. Ihanatuoksuiset päärynät, hänen kateellisesti
varjelemansa ylpeydet, putosivat nyt joukon sekaan, "tsup, tsup", ja
lapset ja naiset heittäytyivät tämän taivaanlahjan niskaan, niinkuin
ihmiset kullan kimppuun, jota ylirahastonhoitaja kruunauksen aikana
kujille siroittelee. Ikämiehetkin kumartuivat poimimaan kieriviä
pääryniä.

"Syökää itsenne hulluiksi ja pulleiksi! Siinä teille on ateriaa!" kirkui

vanhus ja ravisteli ja ravisteli hurjana vanhaa puuta niin kauan kuin
siinä oli yksikin päärynä. — — — Siten juhlittiin hänen poikansa
virkanimitystä.

Ylituomarinvaalin synnyttämä ensi huumaus oli ohitse.

"Se oli lopultakin hullua", arveltiin. "Ensiluokan narripeliä."

"Kaupunki joutuu naurunalaiseksi!" huomauttivat monet.

"Sen ovat ne neropatit, senaattorit tehneet, pelastaakseen

nahkansa hyvään talviuneen."

Sieltä ja täältä kohosi kiukunääniä, huokui kademieltä, ja

tyytymättömyys puhkesi kukkaansa.
 Mutta järkevät vallanpitäjät riensivät tunnustamaan uuden
ylituomarin.

Zülfikar aga lähetti hänelle "lujasta Szolnokin linnoituksesta"

kirjeen, jossa kehoitti tätä aloittamaan virkatoimensa sillä jalolla
teolla, että hän lunastaisi hänen huostassaan olevat kaksi erakkoa.

Herra Stefan Csuda pyysi häneltä melkoisen ystävällisin

äänensävyin neljä kuormavaunullista leipää.

Vain Budan kaimakanin luottamusmies Halil effendi, joka saapui

Kecskemetiin järjestämään sikäläisiä verotusoloja, riehui
kaupungintalolla raivoissaan siitä, että hänen annettiin neuvotella
parrattoman nulikan kanssa; ylituomari kääntyi kerran kantapäiilään
ja paiskasi ulosmennessään oven tiukasti kiinni. Jonkun minuutin
kuluttua palasi heitukka Pintyö vanhaa vuohipukkia nuorasta
raahaten.

"Mitä aijot tuolla tyhmällä elukalla, uskoton koira?"

"Tuon sen herra ylituomarin käskystä. Herra suvaitkoon neuvotella

pukin kanssa, sillä on parta."

Tämä leikkaus miellytti Kecskemetiä, ja vaaka heilahti Miskan

eduksi.

"Siinä on mies! Hän ei joudu ymmälle. Hän on rökittänyt effendiä

kelpotavalla. Sellaista ylituomaria ei meillä vielä ole ollutkaan." Ja he
seurasivat tarkasti hänen tekojaan, nähdäkseen, mitä miehestä
oikein lähtee. Ja melkein jokainen päivä antoikin yleisen mielipiteen
jauhettavaksi pikku herkun. Kerrottiin ylituomarin kutsuneen
luoksensa kultaseppä Johann Baloghin ja Kronstadtista tänne
muuttaneen kuulun kullantakojan Venzel Valterin; heidän piti
valmistaa ruoska, jonka varsi olisi puhdasta kultaa, topaasein,
smaragdein ja kaikenmoisin sädehtivin jalokivin koreiltu, ja edelleen
kultakudonnainen fokosh, jonka varsi niinikään piti olla kullasta ja
huotra puhtaasta hopeasta. He eivät saaneet pitää päivää yötä
parempana, pikemmin ehkä päinvastoin. Nämä molemmat arvokkaat
työt nielisivät miljoonan. (Niin, liikeneekö siis kaupungilta sellaiseen
varoja?) Seuraavana sunnuntaina kävivät tuomarit ja molemmat
senaattorit kaikki myymälät ja ostivat kaikki kansallisväri-
nauhavarastot, sitten he ajoivat kaupungin neljällä hevosella
"Szikralle". Szikra on Kecskemetin Sahara. Hiekkameri. Sittemmin
ovat lastenlapset istuttaneet sinne puita; silloin oli hiekka vielä
vapaata, se liikkui ja vyöryi korkeina, rajuina aaltoina mielensä
mukaan, loppumattomiin. Yltympärillä rajattomilla lakeuksilla ei vettä,
ei ainuttakaan kasvia, aurinko heittää liljanvalkoiset säteensä
miljardeille hiekkajyville, jotka liikahtelevat silmää häikäisevän
nopeasti, aivan kuin tuhannet näkymättömät luudat olisivat
toiminnassa, tai kuin auringonsäde itse niillä liikkuisi ja hypähtelisi.
Eläimistä, elävästä olennosta ei merkkiäkään. Tämä lakeus ei voi
elättää edes pientä myyrää. Sillä tämä alue onkin vain
läpikulkumatkalla. Täällä ei kukaan voi olla kotonaan, sillä maa ei ole
itsekään kotonaan. Maamyyräkin tahtoo pesästä kerran lähdettyään
sen löytää jälleen. Kukapa voisi osoittaa yhdenkin hiekkakummun,
jonka hän huomenis löytäisi samanlaisena? Kummut siirtyvät
paikoiltaan kuin rauhattomat vaeltajat, ne hajoavat ja muodostuvat
toiseen paikkaan uudelleen… Syvä kuolonhiljaisuus vallitsee. Vain
joskus visertää pääsky korkealla ilmassa, se ei halveksi lentää sen
ylitse. Kaukana, hyvin kaukana näkyy sorsaparvi. Siellä on jossain
lampi. Aurinko nousee hiekkakummusta esiintaistellen ja iltaisin
painuu se hiekkakumpuun takaisin. Aurinko itsekin on kuin loistava
hiekkakunnas, jonka kultainen pöly laskeutuu korkeuksista
harmaanruskeaan yksitoikkoiseen maahan. Kauas, kauas on
vaellettava, ennenkuin tahaton ilonhuudahdus kirpoaa huulilta.
Silloin ei ole vesi enää kaukana. Kääpiöpajujen lomitse kiemurtelee
runollinen Tisza, sulovesi-virtamme. Vasemmalla välkkyy matala
maja. Sen takana levittäytyvät rehevät laitumet huojuvine
ruohoineen. Ylituomarin mielenkiintoa herätti aavikon elämä; hän
tarkasteli kaikkea vuoron perään. Sitten hän antoi härkä- ja
hevospaimenille määräyksen, että tästä päivästä neljän viikon
perästä pitää auringonnousun aikoihin kaupungintalon edustalla olla
sata kaunissarvista valkoista härkää ja viisikymmentä virheetöntä
ratsua, joiden harjat ovat kansallisvärisin nauhoin koristellut. Tämä
toimenpide ei pysynyt salassa, senjälkeen kun herrat olivat kotiin
palanneet, ja jos Kecskemetissä jo tällöin olisi ilmestynyt
sanomalehtiä, niin olisi vastaava toimittaja julaissut tämän uutisen
välikkein harvennettuna. Mutta nyt haastelivat porvarit asiasta vain
viinikulhojen ääressä: "Kultainen fokosh! Kansallisvärisin nauhoin
koreillut härät ja hevoset! Kuninkaanpoika ehkä haluaa kaupungille
paimentinkiläiseksi." Mutta entistäkin suuremmaksi kasvoi
hämmästys seuraavana päivänä, jolloin Gyurka Pintyö rummun
päristessä pääkadulla karkealla äänellään teki tiettäväksi:

"Trum, trumm, ta-ra-ra! Kaikille niille, joita asia koskee,

ilmoitetaan." Tässä oli rumpua kuljettavan Gyurkan säännöllisenä
tapana hetkinen hengähtää ja kallistaa sellerinmuotoista päätänsä
sivulle kuni surumielisen hanhen, mutta niin taiten, että hänen
huulensa osuivat levätin sisätaskussa pullottavan taskumatin suulle,
josta hän otti hyvän siemauksen ja sitten kostutetuin kurkuin jatkoi
jyristen; "Että joka tahtoo päästä Turkin keisarin puolisoksi,
ilmoittautukoon jalolle herra ylituomarille."
 Nyt tietysti seurasi sopotusta sinne, sopotusta tänne. "Ylituomari
on tullut hulluksi."

"Kypsymätön poika", murisivat monet. Kysymykseen tutustutetut,

ne jotka tiesivät, mikä oli tarkoitus, ravistelivat päätänsä: "Ei synny
mitään." Lapselliset toki kummastelivat ja iloitsivat
kunnianosoituksesta, sillä olihan kaunista, että Turkin keisari valitsi
puolisonsa Kecskemetistä; (Puhukoonpa nyt Nagy-Körös!) Tytöt ja
nuoret lesket haastelivat kummissaan tuosta merkittävästä uutisesta.
He pilkkasivat ja ahdistelivat toisiaan rohkeilla kaivopuheilla viisi
päivää. Ylituomarin suunnitelma piteni kuin etanan sarvet yhä
kauemmaksi. Levisi tieto, että sulttaani Muhamed IV saapuisi
piakkoin Budaan; niinikään kerrottiin, että hänelle vietäisiin sata
härkää ja viisikymmentä ratsua ja että senaattorit valitsevat hänelle
lahjaksi neljä Kecskemetin ihaninta neitosta.

"Vain neljä?" huudahti epäillen Paul Inokain kaunis rouva; "keisari

parka!"

"Ja jospa tietäisit, sisar Borcsa", selitti Matias Toth, "että hänellä
on kotona vielä kolmesataa kuusiseitsemättä vaimoa".

"Hänellä on varmaankin paljo touhua", pisti tähän sanansa älykäs

rouva Georg Ugi, "ennenkuin hän aamuisin saa ne kaikki
kuritetuksi". (Ja hän maiskutti vastenmielisesti kieltään.) Kirkas
naisenäly, tällä kerralla Kata Agostonin, keksi heti onnettomimman
noiden monien joukosta. "Surku sitä raukkaa, jonka vuoro on
helmikuun 29:nä, sinä vuonna, jolloin helmikuussa on vain päivää
kahdeksankolmatta. Kuinka hänen käy?"

Siihen ei Matias Tothkaan osannut vastata, hän mutisi jotakin, että

turkkilaisilla on toinen kalenteri, mutta se ei estänyt naisia kyyneliin
asti säälimästä kolmattasadannettakuudettakymmenettäkuudetta
vaimoa. (Oi, onnetonta sielua!) Sitten sai uteliaisuus johtoaseman,
kenellä on kylmää uskallusta ilmoittautua. Ei olisi hullumpaa tietää,
keitä ne neljä Kecskemetin kukkatarhan kauneinta ruusua olisivat,
jotka valtuusto valitsisi. Salaisesti askarrutti tuo turhamainen ajatus
turhamaista sydäntä. Mutta hävyntunne sanoi: "Seis!" Ylituomarin
kasvot saivatkin pian pettyneen ilmeen. Sunnuntaihin mennessä ei
ainoatakaan kalaa koukussa. Niin tosiaankin, rouva Fabian saapui
mustatuin kulmakarvoin, pinkkonutussaan. "Arvaatteko, herra
ylituomari, miksi tulin?" sanoi hän silmillään veikistellen.

"Tulitte kenties maksamaan veroa."

"Mutta olkaa nyt!" ja pitsiliinallaan hän löyhytti kiemaillen

Lestyakia.

"Ehkä tulitte jotakuta syyttämään?"

"En."

"Kerännette varoja papin hyväksi?" jatkoi ylituomari.

Rouva Fabian painoi surullisena päänsä alas ja huokasi: "Ellette

arvaa, olisi suotta minun sitä sanoa." Hänen äänensä ilmaisi
tuskallista kieltäymystä, sydäntäkouristavaa surumieltä.

"Mitä! Ettehän toki tulle ilmoittautumaan?"

"Olen leski", virkkoi toinen häveliäästi.

"Onhan sekin peruste. Hm!"

 "Teen sen kaupunkini hyväksi", jatkoi leski korviaan myöten
punastuen.

"Mutta mitä sanovat siihen isä Bruno, isä Litkei?" urahti ylituomari
puolin vihaisena puolin nauraen. "Hehän ovat teistä tehneet miltei
pyhimyksen."

"Luetan sieluni puolesta messun. Sieluni jää edelleenkin kirkon

omaksi, ruumiini uhraan kaupungilleni."

"Hyvä! Hyvä! Merkitsen nimenne muistiin."

Paitsi häntä ilmoittautui vielä jokunen kalpeaposki. Panna Nagy

Czegled-kadulta, leskirouva Kemenes, Maria Ban. Toisia ylituomari
ajoi huoneesta ulos. "Menetkö tiehesi, rumilas, ketä lempoa sinäkin
voisit miellyttää?" Eräälle rokonarpiselle tytölle hän sanoi vihaisena:
"Eikö sinulla ole kotona kuvastinta?"

"Ei ole, jalo herra ylituomari."

"Mene sitten, lapseni, etsi jostakin vesisaavi, katso itseäsi siinä ja

tule takaisin, jos sinulla on rohkeutta."

Kaikki nämä yksityisseikat herättivät tarkkatietoisissa piireissä

suurta riemua. Seuraavana päivänä, maanantaina, oli
senaatinistunto, ja senaattoritkin laskettelivat teräviä huomautuksia
tuloksettomasta yrityksestä. "No, onko ketään jo häkissä?"

"Ei yksikään ole kelvannut", vastasi Lestyak äkäisenä.

Herra Gabriel Porossnoki hymyili luontevasti.

 "Olemme tehneet vääriä laskelmia. Kecskemetistä olisi helpompi
keisarille löytää neljä äitiä kuin neljä lumoojatarta", sanoi ylituomari
jyrkästi. Hän oli jäykkä ja taipumaton asioissa, jotka hän oli saanut
päähänsä. "Emme voi lähteä ilman kukkavihkoa." Ja samalla hän
ojensi senaattoreille Budan sandshak-pashan ystävällisen kirjeen,
jossa tämä tiedusteluun, minkälainen lahja miellyttäisi hänen
majesteettiaan, vastasi itämaalaisen hämärästi: "Tuokaa hänelle
hevosia, aseita, paistia ja kukkia!"

Kukkia siis pitää olla. Piste. Tähän asti ei tosin kukaan

ilmoittautunut — koska ei ollut syöttiä. Turkin sulttaani ei ole syötti.
Kuka haaveilee Turkin sulttaanista? Olisipa kyseessä joku Tisza-
seudun rikas, juureva mylläri, sirossa, ruumiinmukaisessa
hohtoharmaassa dolmanissa ja saappaissaan, ja etsisipä hän
itselleen laillista puolisoa. Mutta Turkin sulttaani. Hänestähän
tienoomme naiset tietävät vain, että hän on pashojen pasha. Eihän
varpunenkaan anna houkutella itseään loukkaaseen, valkoisista
hevosenjouhista punottuun renkaaseen, ellei olkien lomasta pilkoita
punertavia jyviä. Eihän pikku hiirikään mene satimeen, ellei siinä ole
viekottelemassa perällä vilahteleva valkoinen rasvakimpale.
Kecskemetin naisillekin pitää asettaa syötti. Mikä on tämä syötti? No,
taivasten tekijä, mikä muu kuin — vaatteet! Helmet, nauhat, röyhelöt.
Se on helvetinkin pyhä kolminaisuus. Belsebubista alkaen hallitsee
niiden avulla jokainen paholainen. Yksi huutaa: "Tule, katsele
minua!" Toinen rohkaisee: "Koettele minua!" ja kolmas kuiskii: "Ole
kirottu minun tähteni!"

Mikael Lestyak lähetti senjälkeen päteviä naisia liikkeelle, yhdet

Szegediniin, toiset Budaan sikäläisten turkkilaiskauppiaiden luo
ostamaan kokoon ihanimmat silkkikorukankaat, kulta- ja hopeakukin
kirjailtuja kankaita, hienoja silkkiröyhelöitä, rubiinikimmeltäviä vöitä;
Heitä kehoitettiin kaikessa valikoimaan välkkyvintä upeutta. Heidän
tuli kaiken aikaa pitää mielessä, että kyseessä oli nyt oikeastaan
puettaa prinsessoja tanssiaisiin.

Vanha Lestyak itsekään ei ollut puuhaton, poikansa vaatimuksesta

hän istui vaunuihin ja lähti naapuriherrasperheisiin, Bayn, Fayn ja
Bariuksen, entisten työnantajiansa luokse (sillä hän oli laajalti
maineikas taitavana räätälinä) pyytämään näiltä kaupungin yhteisten
pyrkimysten hyväksi (sillä hekin ovat kaikki Kecskemetin
kiinteistönomistajia) pukuja ompelevia neitosia. Kaikkialla esiytyivät
herrasnaiset, "kaupungin suojelijat", armollisesti. Mestari Matias voi
palata kotiin kokonainen vaununlasti neitoja mukanaan. Kun
tavaratkin pian saapuivat suurissa arkuissa ja kaikki oli erinomaista
lajia, alkoi mestari Matias Lestyakin valvoessa kuumeinen työ päivin
ja öin. Sakset ja sormustimet rapisivat, neulat välähtivät, ja vähitellen
alkoivat monet sametti- ja silkkipalaset saada muotoja. Huntujakin
tehtiin, kahdelle neidolle ja kahdelle rouvalle. Ei tarvinne
huomauttaa, että niin paljon kuin tyttöjä ja rouvia olikin, kaikki
päivisin haastelivat ja öisin uneksivat näistä ihmepuvuista. Kaikki
olisikin luistanut oikein sulavasti, elleivät esimies Bruno ja isä Litkei
olisi sekaantuneet asioiden kulkuun. Näitä ei näet ollenkaan
miellyttänyt koko puuha, että Kecskemetissä olisi turkkilainen hallitus
ja että kaupunki itse sitä vielä anoisi.

"Joka on Jehovan uskottu, se ei saa liehiä Allahia. Sillä

uskottoman palvelijan hylkää toinen herra eikä toinen ota häntä
vastaan. Olkaa varuillanne, Kecskemetin jumalaapelkääväiset
asukkaat." He sättivät uutta ylituomaria ja pitivät kiihoittavia puheita
häntä vastaan, joka ajaa turkkilaisten asiaa tahtoessaan näille
turvata p. Nikolauksen kaupungin, ryöstää neidot ja myy sielujen
autuuden.
 Unkarilaissydän on kuin hyvää tuohtunutta taulaa; pienikin kipuna
sen sytyttää. Yhä useammat ja useammat kiihtyivät Seuraavana
sunnuntaina kokoontui pyhän saarnan jälkeen levottomia joukkoja
raatihuoneen edustalle ja uhkaavin elein huudettiin: "Alas ylituomari!
Alas senaattorit!" Varsinkin katolilaiset olivat kuohuissaan.
Luterilaiset, joiden esi-isät toistasataa vuotta sitten olivat muuttaneet
kaupunkiin, ja Tolnasta saapuneet kalvinilaiset, jotka näihin aikoihin
asuivat eristettyinä Hautuumaakadun varsilla, sietivät hieman
paremmin Siebenbürgin protestanttisten ruhtinaiden kanssa
liittoutuneita uskottomia. Protestanteista on turbaani yhtä
eriskummainen kuin tiara.

Herrat Porossnoki ja Agoston kiiruhtivat kiihtyneinä ylituomarin luo.

"Nyt ovat asiat hullusti. Kansa tuolla alhaalla on kuohuissaan. Ettekö
kuule?"

"Kuulen", vastasi tämä välinpitämättömänä.

"Quid tunc? Pitääkö meidän heittää hankkeemme?"

Maks katseli heitä ivahymyten. "Kysymys on siitä, onko se

huonompi senjälkeen kun luostarin esimies sitä vastustaa."

"Eihän se ole käynyt huonommaksi", sanoi Porossnoki, "mutta

meidän täytyy ottaa mahdollisuudetkin laskuihimme. Kahden viikon
perästä käyvät molemmat isät, joiden vaikutusvalta kansaan on niin
suuri, kuokin ja lapioin meitä vastaan."

"Kysymys on edelleen siitä, ratkaisemmeko me Kecskemetin

kohtalot vaiko katu. Luullakseni me. Mitä olemme päättäneet, se
pysyy."
 Niin tarmokkaasti ylituomari lausui nämä sanat, että ne tehosivat
Porossnokinkin rautaiseen luonteeseen, vain Kristoffer Agoston olisi
vielä mielellään kiistellyt. "Uhma ei ole aina paikallaan, herra
ylituomari. Paha on jo liikkeellä Sitä vastaan pitää johonkin ryhtyä,
ennenkuin se kasvaa yli voimiemme."

"Mehän ryhdymme johonkin. Puolen tunnin perästä nousette

ratsulle."

"Minäkö?"

"Te ratsastatte salaisena lähettinä erästä tärkeätä asiaa ajamaan."

"Minne?"

"Istukaahan, hyvät herrat, mutta pitäkää suunne lujissa salvoissa,

sillä jos joku teistä ilmaisee mitä nyt sanon, sitä minä rankaisen."

"Hän puhuu kuin diktaattori", murahti helposti loukkaantuva Zaladi.

Sillävälin olivat senaattorit saapuneet, kalpeina, pöhistynein

kasvoin, muutamien katseista puhui kauhu. "Kuulkaa! Kuulkaa!"

"Herra Agoston, te lähdette kurutsijoukon luo, nimittäin Stefan

Csudan puheille."

"Tuon varkaan! No, sen minä löylytän, jos hänet vain missä näen."

"Te ette tee hänelle mitään, neuvottelette sensijaan hänen

kanssaan kohteliaasti ja kysytte häneltä, millä hinnalla hän olisi
taipuvainen vielä kerran ryöstämään esimiehen ja isä Litkin — mutta
heti. Näitä kahta miestä emme tarvitse vähään aikaan."
 Kaupunginisien synkät kasvot kirkastuivat hymyilyyn, ei kukaan
enää ollut kalpea. Herra Porossnoki iski iloisena kädellään otsaansa.
"Sepä vain ei olisi pälkähtänyt päähäni. Teidän armonne on
synnynnäinen valtiomies."

"Välttämättömyys on hyvä opettaja, usein parempi kuin kokemus.

Pappeihin ei meillä ole valtaa, emme voi heitä vangita emmekä
heiltä kieltää saarnatuolia. On vain yksi keino, — Stefan Csuda."

"Paljoko saan luvata?" kysäsi hyvätuulisena lähtöätekevä

Agoston.

"Te voitte yrittää selviytyä halvalla, sillä hänellähän ei nykyisin ole

mitään tehtävää, ja kuuluuhan se sitäpaitsi hänen alaansa. Luvatkaa
hänelle puolet siitä mitä hän vaatii."

Puolta tuntia myöhemmin tuprutti jo Agostonin tamma pölyä

Czegled-kadulta, ja kolmannen päivän iltapuolella veivät Csudan
miehet hurskaita munkkeja sidottuina samaa tietä… Näin
menestyksellinen oli herra Kristoffer Agostonin salainen lähettitoimi;
kuolinpäiväänsä asti hän kertoi alati mielellään tästä toimestaan, yhä
mainiommasta, yhä romanttisemmasta, ja harmaatukkaisena hän
aloitti kertomuksensa seuraavin maalailevin sanoin: "Hei kuulkaa! Se
tapahtui siihen aikaan, jolloin minä olin täysivaltaisena lähettinä
hänen majesteettinsa, herra Tökölyn hovissa".

4.
 Papit vietiin, ja Kecskemetin kansankapinahanke nukahti, ja läheni
se merkittävä päivä, jolloin senaattorien piti lahjoineen lähteä
Budaan — Turkin keisarin luo. Puvut olivat valmiit ja kolmeksi
viimeiseksi päiväksi ne pantiin kaupungintalolle yleisön
tarkastettavaksi. Siitä syntyi oikea juhlakulkue. Heitukka Pintyö
vartioi suurta pöytää, jolle aarteet oli levitetty houkuttelemaan.
Gyurka vanhus siinä seisoi kerubina, mutta lieskamiekan asemesta
hän heilutti kädessään pähkinäpuusauvaa. Niin ihanasti kaikki
välkkyi, että hänkin näytti sen tartuttamalta. Sellaiset verkot ovat
naiskasvoille suuri jälkiapu. Tavallista sievempiä neitoja hän rohkaisi
toisinaan, sekin oli hänen virkaansa. "Koetelkaapa vain sitä,
kyyhkyseni, tuolla sivuhuoneessa." Ja kuka olisi voinut vastustaa?
Oliko sydäntä, joka ei olisi rajummin sykkinyt, katsetta, joka ei olisi
kiehtoutunut? Kaikki "tuhannen ja yhden yön" aarteet eivät olleet
mitään näiden rinnalla. Kuinka moni tyttö hiipikään arkana kuin
metsäkauris kaikkien näiden ihanuuksien ympärillä ja antoi
katseensa hempeänä niillä harhailla, mutta pian avautuivat silmät
suuriksi ja alkoivat loistaa kuin kaksi liekehtivää kynttilää, jäsenet
alkoivat hiljaa vavahdella, ohimoissa poltti ja takoi rajusti, ja juuri
samaan aikaan sitten alkoi heitukka puhua. "Koetelkaa toki,
kyyhkyseni!" Ja he koettelivat ja olisivat sitten mielellään kuolleet!
Mutta voi sitä, joka tuon loiston kerran oli ylleen pukenut! Ihania
nauhoja pujotettiin heidän kiharoihinsa, vartalo nyöritettiin solakaksi,
heidän ylleen pantiin kummasti ommellut paidat, taivaansiniset
silkkipuvut, joihin oli kirjailtu hopeisia puolikuita, ja lisäksi jalkoihin
karmiininpunaiset pikkusaappaat ja huikaisevat koristukset. "Kas
noin, enkeliseni, tarkastele nyt itseäsi!" Heidän eteensä pantiin
kuvastin, ja tyttäret alkoivat riemusta remuella; he näkivät
keijukaisunta. Ja heidän siinä itseään kummeksiessaan, kaipuun
polttamin sydämin, aaltoilevin povin ja turhamaisuuden nälän
kalvamina, astui kerubi jälleen esiin: "Nyt riittää jo, riisuudu — tai jos
sinun tekee mielesi, niin käy aina noissa pukimissa".

Kelläpä olisi voimaa tällöin sanoa: "Nauran teidät pihalle", avata

nuo ihastuttavat nyöriliivit, kuoria yltään nuo kummat puvut, panna
pois nuo viehkeät karmiinisaappaat, irroittaa tuo säteilevä koristus ja
ryömiä takaisin vanhaan mekkoon. Kaikki antautuivat koettelemaan
— ei ainoakaan pannut noita ihanuuksia mielellään pois.
Vanhemmatkin naiset saivat pian kuumeen, he olisivat mielellään
nähneet itsensä noissa vaatteissa — ja niiden joukossa oli, jumala
paratkoon, sellaisiakin, jotka Szegedinissä olisi noitina poltettu.
Vihdoin täytyi seinälle panna kielto. Vain kauniit, orvot ja köyhät
saivat pukuja koetella. Gyurka kuoma oli asiat kehittänyt niin pitkälle,
hän ratkaisi, kuka oli kaunis. Pariksella oli vain yksi omena, hänellä
niitä oli koko korillinen. Hänen suosiotaan hankituinkin kiehtovin
hymyin, kinkuin ja paistoksin, täysinäinen viiniastiakin löysi tänne
tiensä milloin sieltä milloin täältä. Sillä hänen virkansa ei suinkaan
ollut vähäpätöinen. Se tuli niin sanoaksemme vasta, myöhemmin
ilmi, kun kymmenen parinkymmenen vuoden perästä naisilla vain
sikäli oli arvoa, jos he voivat sanoa: "Ohho, minä en olekaan entisen
teeren lapsia, minunkin ruumiini on kerran prameillut lestyakilaisissa
vaatteissa." Siitä tuli miltei sananparsi. Kuinka siis silloin, kun asia
vielä oli lämpimimmillään, voi olla yhdentekevää, kuka sai vaatteita
pitää kuka ei, kuka virallisesti tunnustettiin kauniiksi ja kuka
kelvottomaksi havaittiin. Monta karvasta polttavaa kyyneltä silloin
vuodatettiinkin. En tahdo vanhusta syyttää virkavaltansa
väärinkäytöstä enkä siitä, että hän olisi ottanut vastaan lahjuksia
(hieman vaikeata olisi syytöstä todistaakin nykyisin kahden
vuosisadan perästä), mutta tosiseikkana pysyy, että hän monesti
käyttäytyi aika lailla tahdittomasti. Niin esimerkiksi mustalaistyttö
kohtauksessa.
 Saapui näet kerran paikalle pikkuraukka tyttö, ryysyissään, paljain
jaloin, naarmuisena, ahmi suurin silmin aarteita ja jäi sitten suu auki
seisomaan. Kuin hohtavat Idän helmet välkkyivät hänen valkoiset
hampaansa punaisessa suussa. (Se vanha aasi ei huomannut niitä
ollenkaan.) Hän oli vielä lapsi, hoikka, mutta voimakasrakenteinen.
Kauan siveli hän aarteita, vavahteli, kunnes vihdoin puhutteli
heitukkaa: "Entä minä — saanko minäkin?"

Gyuri kuoma kohmettui ensin jääksi, sanoi sitten halveksien:

"Miksi hevosenkenkää kilpikonnan jalkaan? Mene hemmettiin!"

Oli kuin jokainen sana olisi ollut pilvi, joka kuuroina valui tytön
kasvoille, niin murheelliseksi kävi lapsi. Tämäkin villinä kasvanut
oravainen karkoitettiin pureksimasta. Hän kääntyi pois ja pyyhkäisi
kädellään silmistä kumpuavat kyyneleet.

Onneksi — tai ehkä onnettomuudeksi — oli ylituomari parastaikaa

huoneessa ja huomasi hänen murheensa. Hän kosketti kädellään
häntä olalle. Pelästyneenä kohottausi hän suoraksi. "Valitse näistä
puvuista joku ja pukeudu!"

Arkaillen katsahti hän puhujaan. "Tuo ei salli." (Hän viittasi ilmein

Pintyöhön.)

"Entä jos minä sallin, minä, kaupungin ylituomari."

Tyttö hymyili kyyneltensä lomasta häntä tarkastellen. "Sinäkö

täällä käsketkin? Todellako?"

"Pintyö", virkkoi ylituomari hymyillen, "tuokaa tälle pikkuiselle

kauneimmat vaatteet. Katsokaamme, mitä hänestä voi tehdä."
 Neljännestunnin kuluttua he sen näkivät. Kun hän astui
pukukammiosta, pestynä ja pyntättynä, humahti halki huoneen
ihmettelyn sorina. Onko tuo vain unikuva vai elävä olento? Hän oli
kuin häikäisevän kaunis kuninkaantytär. Kirsikanpunainen silkkipuku
esitti ihania muotoja, nuttu soljui sulavana polviin saakka. Hänen
huulensa kilpailivat punassa rubiinien kanssa ja hänen sysimusta
palmikkonsa valui niin pitkälle alas, ettei hänen ruumiissaan ollut
ainoatakaan kohtaa, jonka ympäri se ei olisi voinut kiertyä.

"Kenen tytär olet?" kysyi ylituomari ihastuneena.

"Vanhan Burün, jonka tapana on soittaa 'Sievää husaaria'". ("Sievä

husaari" oli kuuluisa csardas-tanssi Tiszarantaman uutisasutuksilla.)

"Mikä nimesi?"

"Czinna."

"Lähdetkö kerällämme Budaan?"

Hän kohautti välinpitämättömästi olkapäitään.

"Jos lähdet, saat pitää puvun."

"Minä lähden."

Näin löydettiin kukkavihon ensimäinen kukka. Toisetkin saatiin.

Täytyi vain monista valita sopivimmat. Pellavapää Maria Bari
orvokinsinisine silmineen, ihastuttavine vartaloineen, ylväs, komea
Magdolna ja pyöreä, rehevä Agnes Pal punaisin poskin, oikea
puhkeava malva. Ei koskaan sulttaani saisi suudella kauniimpia, ei
koskaan Firdusi ole laulanut ihanammista.
 Nyt voivat he lähteä matkalle. Sunnuntaina saapui karja, sata
uljasta härkää, kaikkien kaulassa kilkuttivat iloiset kellot, kaikkien
sarvet olivat nauhoin koreillut, saapuivat hevoset, viisikymmentä
salskeaa varsaa, kullakin hopeinen tiuku kaulassa. Kaksiin vaunuihin
istuivat parittain tytöt — kaksi heistä oli rouvaa, mitä "väärennetyintä"
rouvaa, sillä he tekeytyivät vain niiksi. Sinisiin, hopeasoljin
kirjailtuihin vaippoihinsa kietoutuneina astuivat herrat senaattoritkin
vaunuihin. Ensimäisissä istuivat ylituomari ja Frans Kriston,
takalaudalla Josef Inokai. Yksi kuljettaa ratsuja, toinen nautoja.
Herra Agoston, joka matkasi seuraavissa vaunuissa, kohosi
lähettiläästä kukkatarhuriksi — sellaistahan on politiikka. Gabriel
Porossnoki kantoi aseita upeassa silkkikotelossa. Kaupungintalon
kuudes, pieni epämuodostunut Georg Imecs, ei tosin näyttänyt
viehättävältä, mutta hän puhui hyvin turkkia ja tataria, hänet otettiin
senvuoksi mukaan "voitelijaksi". Kokoontuneen joukon 'eljen'-huuto
raikuu, kotiinjääneet naiset tempaavat päästänsä liinat niitä
heiluttaakseen, ajurit hoputtavat hevosiaan, csikosit [hevospaimenet]
läimäyttelevät ruoskillaan, ja näin lähtee tuo loistava matkue musiikin
soidessa, sillä sadan härän kellot kalkattavat ja viisikymmentä
hopeatiukua kilisee. Matka on yksitoikkoista, emme kuvaa sitä,
aroilla on kaikki samanlaista. Tienoot, kaupungit, kylät, tasangot
kangastuksineen, joista vain painuva päivä tekee lopun, harmaa
maa, josta valju syysaurinko loihtii esiin kirjavia kukkia, ovat
kaikkialla samanlaisia. Maatila muistuttaa toista kuin kyynärän
kangaspala toista palasta, joka on leikattu samasta pakasta. Siellä
täällä näkee yksinäisen uutisasunnon, valkoisen talopahasen,
kaivon. Asutun tienoon päässä oli tuulimyllyjä levitetyin siivin. On
todellakin outoa, kuinka yksitoikkoisia pusztan kaupungitkin olivat.
Jokaisella oli jotakin mistä rehennellä. Debreczinillä lukionsa,
Szegedinillä Matiaksen kirkkonsa, Kecskemetillä Nikolauksen